Arto777

Vapaa kuvaus

Aloituksia

852

Kommenttia

7730

  1. Joku sanoo evoluutiolla on mahdollisuuksia. Ei ole, Vaan on kaikki mahdottomuuksia.
  2. nopeasti ja tämä näyttää jo kustannus/hyöty -ajattelulta. Yksinäisiä surmataan enemmän, jopa ilman potilaan "suostumusta", yli 500 tapausta vuosittain.
    Näihin ja moniin muihinkin kysymyksiin on syytä paneutua huolellisesti ennen mahdollisen eutanasialainsäädännön laatimista. Suuri yleisö ja sen mielipiteitä kuuntelevat poliitikot ajavat eutanasiaa, mutta lääkärit joutuvat sen toteuttamaan. Olisitko itse valmis murhaamaan ihmisiä? Olemme toistaiseksi tulleet hyvin toimeen ilman eutanasiaa.
  3. nopeasti ja tämä näyttää jo kustannus/hyöty -ajattelulta. Yksinäisiä surmataan enemmän, jopa ilman potilaan "suostumusta", yli 500 tapausta vuosittain.
    Näihin ja moniin muihinkin kysymyksiin on syytä paneutua huolellisesti ennen mahdollisen eutanasialainsäädännön laatimista. Suuri yleisö ja sen mielipiteitä kuuntelevat poliitikot ajavat eutanasiaa, mutta lääkärit joutuvat sen toteuttamaan. Olisitko itse valmis murhaamaan ihmisiä? Olemme toistaiseksi tulleet hyvin toimeen ilman eutanasiaa.
  4. loppumaan, ja ihmiset rupesivat luottamaan lääkäreihin. Tätä luottamusta pitää varjella. Natsitohtorit hoitivat kolmannen valtakunnan kassakriisiä vähentämällä terveydenhuollon kuluja vammaisten ja epätoivottavien ihmisten eutanasialla. Väkisinkin tulee mieleen nykyterveydenhuollon rahoituskriisi. Vammaisjärjestöt tuomitsevat eutanasian.
    Toinen oleellinen kysymys on, onko eutanasian käyttöönotto välttämätöntä? Eikö ensin tule saattaa palliatiivinen ja saattohoito kuntoon, ja kaikkien potilaiden ulottuville? Tässä on vielä tekemistä, vaikka edistystä on tapahtunut paljon viime vuosia. Eutanasian käyttöönotto vähentäisi panostusta tämän toiminnan edelleen kehittämiseen.
    Kolmas tärkeä kysymys kuuluu, voiko eutanasia aiheuttaa ikäihmisten diskriminointia? Jos hoitolaitoksissa on "eutanasian kriteerit täyttäviä henkilöitä", jotka "eivät älyä pyytää eutanasiaa", kohdellaanko heitä kaltoin? Monet potilaat voivat tällaisessa tilanteessa kokea "kansalaisvelvollisuudekseen" pyytää eutanasiaa.
    Neljänneksi tulee kysymys lääkäreiden mielialasta. Hollannissa monet lääkärit "näkevät painajaisia" eutanasian suoritettuaan. Mistä on kysymys? Tavanomaiseen ihmisten väliseen kanssakäymisen kulttuuriin ei kuulu surmaaminen, sotia lukuun ottamatta. Kaveria ei jätetä. Neandertalilaisetkin huolehtivat sairaista ja vammaisista. Suomessa 54% lääkäreistä kannattaa eutanasiaa, mutta vain alle 15% olisi valmis toteuttamaan sen. Tämä ei kuulosta hyvältä. Hollannissa eutanasia varmistetaan tilaamalla kumipyörillä liikkuva eutanasiatiimi. Tämä kuulostaa vielä pahemmalta, sillä potilasta ja hänen psyykettään ei näissä tapauksissa tunneta!
    Viidenneksi eutanasian indikaatiot? Käykö periaatteessa mikä tahansa ahdistusta aiheuttava sairaus Hollannin malliin? Kanadassa hyväksyttiin 17.3.2024 myös psykiatriset diagnoosit. On vaarana, että ajaudutaan "kuolema pyynnöstä" -kulttuuriin. Helppo ulospääsy vaikeasta depressiosta? Hollannissa yleinen syy on myös, että potilas ei halua omaisten näkevän itseään "kurjassa kunnossa".
    Kuudenneksi, muistihäiriöisten potilaiden nopeasti kasvava määrä on muodostumassa mittavaksi ongelmaksi länsimaissa. Pystyvätkö he antamaan informoidun mielipiteen, vai ratkaiseeko omaisten mielipide? Jos omaisia ei ole, ratkaiseeko hoitotiimin/lääkärin mielipide. Hollannissa muistihäiriöisten eutanasiat lisääntyvät
  5. (alkusynnyn ja neodarvinismin) opettaminen on yhtä rikollista disinformaatiota kuin Kremlistä pursuavan informaation levittäminen tosiasiana!
    Tiedelehti Cell kuvaa DNA:n jakautumista
    "Perimän DNA:n kopioiminen vaatii erittäin monimutkaisen, monista polypeptideistä rakentuneen koneiston. Se muodostaa kaksi uutta DNA -ketjua lähes tuhannen emäksen nopeudella E.coli -bakteerissa. Jos DNA -kaksoiskierre olisi läpimitaltaan metrin, jakautumista voisi kuvata seuraavaan tapaan: `Kahdentumisesta muodostuva haarukka liikkuisi 600 kilometrin tuntinopeudella ja koneisto olisi rekka-auton kokoinen. Kolibakteerin perimän kopiointi kestäisi 40 minuuttia ja vastaisi kahden rekka-auton tekemää 400 kilometrin mittaista matkaa, ja kopiointivirheitä sattuisi vain yksi 170 kilometrin matkalla. Järjestelmän mekaaninen nerokkuus on vieläkin ällistyttävämpi, koska siinä syntyy kaksi uutta DNA:n kaksoiskierrettä samanaikaisesti. Toinen syntyy samaan suuntaan liikkuvan haarukan kanssa, mutta toinen sen sijaan rakentuu pala palalta vastakkaiseen kulkusuuntaan. Tällöin rekka-auton tavaraa toimittava henkilö (polymeraasin aktiivinen toimija) kulkee ohituskaistaa kerran sekunnissa ja palaa jälleen paikalle liittämään 200 metrin mittaisen jatkopalan". Baker TA, Bell SP. Polymerases and the replisome: machines within machines. Cell. 1998 Feb 6;92(3):295-305.
    Miksi evolutionistien ehdottama RNA-maailma ei kelpaa selitykseksi?
    Tämä tekninen kysymys selviää lähteestä. On sanomattakin selvä asia, että kyseessä on tässä-ja-nyt, kaikki-tai-ei-mitään järjestelmä, jollaisia elämä on täynnä. Kemiallinen ja biologinen "evoluutio" ovat luonnonlakien vastaisia tapahtumia, joilla pönkitetään ateismin ja teistisen evoluution huojuvaa korttitaloa. Biologiassa ei ole mitään järkeä ilman äskettäin tapahtunutta luomista!
    LÄHDE: The DNA Replisome: A Paradigm of Design
    EUTANASIAA TYRKYTETÄÄN OVISTA JA IKKUNOISTA
    Mutta tarvitaanko eutanasiaa?
    Eutanasian käyttöönotto on lääketieteen etiikan kvanttihyppy. Siihen liittyy paljon kysymyksiä, joita on hyvä pohtia myös lääketieteen historian ja ihmiskäsityksen näkökulmasta. Hippokrates oli aikansa toisinajattelija, jota huolestutti lääkäreihin kohdistunut epäluottamus, joka johtui heidän taidostaan myrkyttää ihmisiä. Hän sai tämän tuottoisan lääkärien ansaintatoiminnan
  6. (alkusynnyn ja neodarvinismin) opettaminen on yhtä rikollista disinformaatiota kuin Kremlistä pursuavan informaation levittäminen tosiasiana!
    Tiedelehti Cell kuvaa DNA:n jakautumista
    "Perimän DNA:n kopioiminen vaatii erittäin monimutkaisen, monista polypeptideistä rakentuneen koneiston. Se muodostaa kaksi uutta DNA -ketjua lähes tuhannen emäksen nopeudella E.coli -bakteerissa. Jos DNA -kaksoiskierre olisi läpimitaltaan metrin, jakautumista voisi kuvata seuraavaan tapaan: `Kahdentumisesta muodostuva haarukka liikkuisi 600 kilometrin tuntinopeudella ja koneisto olisi rekka-auton kokoinen. Kolibakteerin perimän kopiointi kestäisi 40 minuuttia ja vastaisi kahden rekka-auton tekemää 400 kilometrin mittaista matkaa, ja kopiointivirheitä sattuisi vain yksi 170 kilometrin matkalla. Järjestelmän mekaaninen nerokkuus on vieläkin ällistyttävämpi, koska siinä syntyy kaksi uutta DNA:n kaksoiskierrettä samanaikaisesti. Toinen syntyy samaan suuntaan liikkuvan haarukan kanssa, mutta toinen sen sijaan rakentuu pala palalta vastakkaiseen kulkusuuntaan. Tällöin rekka-auton tavaraa toimittava henkilö (polymeraasin aktiivinen toimija) kulkee ohituskaistaa kerran sekunnissa ja palaa jälleen paikalle liittämään 200 metrin mittaisen jatkopalan". Baker TA, Bell SP. Polymerases and the replisome: machines within machines. Cell. 1998 Feb 6;92(3):295-305.
    Miksi evolutionistien ehdottama RNA-maailma ei kelpaa selitykseksi?
    Tämä tekninen kysymys selviää lähteestä. On sanomattakin selvä asia, että kyseessä on tässä-ja-nyt, kaikki-tai-ei-mitään järjestelmä, jollaisia elämä on täynnä. Kemiallinen ja biologinen "evoluutio" ovat luonnonlakien vastaisia tapahtumia, joilla pönkitetään ateismin ja teistisen evoluution huojuvaa korttitaloa. Biologiassa ei ole mitään järkeä ilman äskettäin tapahtunutta luomista!
    LÄHDE: The DNA Replisome: A Paradigm of Design
    EUTANASIAA TYRKYTETÄÄN OVISTA JA IKKUNOISTA
    Mutta tarvitaanko eutanasiaa?
    Eutanasian käyttöönotto on lääketieteen etiikan kvanttihyppy. Siihen liittyy paljon kysymyksiä, joita on hyvä pohtia myös lääketieteen historian ja ihmiskäsityksen näkökulmasta. Hippokrates oli aikansa toisinajattelija, jota huolestutti lääkäreihin kohdistunut epäluottamus, joka johtui heidän taidostaan myrkyttää ihmisiä. Hän sai tämän tuottoisan lääkärien ansaintatoiminnan
  7. Turhaa on kirjoittaa tyhmille eivät he näistä mitään ymmärrä. Mutta evoluutio uskontoon he sitten uskovat, vaikka se ei voi pitää paikkaansa. Tyhmiä kun ovat.
  8. Turhaa on kirjoittaa tyhmille eivät he näistä mitään ymmärrä. Mutta evoluutio uskontoon he sitten uskovat, vaikka se ei voi pitää paikkaansa. Tyhmiä kun ovat.
  9. Vielä silloin kun Dawkins kirjoitti bestseller-kirjaansa Geenien itsekkyys (1976), geeni kuviteltiin yksittäiseksi DNA-jaksoksi, joka koodaa vain jotain tiettyä proteiinia. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että geenien rajat ovat kuin veteen piirrettyjä viivoja ja että koko geenin käsite on ”sumea”. Sama geenialue voi koodata jopa tuhansia erilaisia proteiineja (vaihtoehtoinen silmukointi) ja geeni voidaan koota osina, jotka sijaitsevat toisistaan tuhansien nukleotidien päässä, jopa eri kromosomeissa. Tuman sisällä sijaitseva kromosomisto on tarkoin järjestäytynyt dynaaminen kokonaisuus – ei kolmi- vaan neliulotteinen, jossa aika on neljäs ulottuvuus: Saman yksilön erityyppisissä soluissa DNA:n ja kromosomien rakenteet muuntuvat ajan funktiona, kun transposonit ja niihin liittyvät epigeneettiset mekanismit muokkaavat genomeja kulloistenkin tarpeiden mukaan.
    Tämä muokkaus alkaa jo hedelmöittyneessä munasolussa ja jatkuu hautaan saakka. Ajoittain sitä tapahtuu myös ituradan soluissa, jolloin populaatiot voivat jakaantua alalajeiksi. Transposonit ja epigeneettiset järjestelmät lienevät selitys luotujen lajityyppien ”evoluutiolle” vedenpaisumuksen jälkeen: Esimerkiksi laajan ja monipuolisen perimän omanneet ”peruskissa” ja ”kantasusi” muuntuivat ja jakautuivat nykyisiksi kissa- ja koiraeläimiksi, joista monet vieläkin risteytyvät keskenään ilmentäen joskus ”uusia” piirteitä. Tästä jo Darwinin havaitsemasta kyyhkysjalostukseen liittyvästä ilmiöstä käytetään nimitystä reversio eli palautuminen alkuperäiseen tilaan (ollen ristiriidassa hänen teoriansa kanssa!).
    Ja mitä tulee väitteeseen, että evoluutiomme, olemassaolomme on virusten ansiota, asia on päinvastoin: Virukset ovat eliöiden soluista karkuun päässeitä geneettistä materiaalia sisältäviä partikkeleita. Päästyään uusiin isäntiin, ne muuntuivat ja myöhemmin osa niistä (erityisesti RNA-viruksista) palautui alkuperäisiin isäntiin (eläimiin), joissa ne nyt voivat aiheuttaa sairauksia. Merkittävänä ”siirtomekanismina” RNA-viruksille lienee toiminut lihansyönti ja verta imevät hyönteiset. RNA-viruksissa on siis eläinperäisiä geenejä eikä päinvastoin! Tämä ilmeisesti selittää sitä, että retrotransposonit, ERVt vaikuttaisivat olevan tärkeä osa elimistön immuunijärjestelmää niiden säädellessä antiviraalisten geenien ilmentymistä: Koska RNA-virukset ovat soluista irti päässeitä, hieman muuntuneita karkulaisia, solut (jos ovat riittävän terveitä) tunnistavat ja torjuvat tällaiset ”kotiinpaluuta yrittävät tuhlaajapojat”.
  10. Vielä silloin kun Dawkins kirjoitti bestseller-kirjaansa Geenien itsekkyys (1976), geeni kuviteltiin yksittäiseksi DNA-jaksoksi, joka koodaa vain jotain tiettyä proteiinia. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että geenien rajat ovat kuin veteen piirrettyjä viivoja ja että koko geenin käsite on ”sumea”. Sama geenialue voi koodata jopa tuhansia erilaisia proteiineja (vaihtoehtoinen silmukointi) ja geeni voidaan koota osina, jotka sijaitsevat toisistaan tuhansien nukleotidien päässä, jopa eri kromosomeissa. Tuman sisällä sijaitseva kromosomisto on tarkoin järjestäytynyt dynaaminen kokonaisuus – ei kolmi- vaan neliulotteinen, jossa aika on neljäs ulottuvuus: Saman yksilön erityyppisissä soluissa DNA:n ja kromosomien rakenteet muuntuvat ajan funktiona, kun transposonit ja niihin liittyvät epigeneettiset mekanismit muokkaavat genomeja kulloistenkin tarpeiden mukaan.
    Tämä muokkaus alkaa jo hedelmöittyneessä munasolussa ja jatkuu hautaan saakka. Ajoittain sitä tapahtuu myös ituradan soluissa, jolloin populaatiot voivat jakaantua alalajeiksi. Transposonit ja epigeneettiset järjestelmät lienevät selitys luotujen lajityyppien ”evoluutiolle” vedenpaisumuksen jälkeen: Esimerkiksi laajan ja monipuolisen perimän omanneet ”peruskissa” ja ”kantasusi” muuntuivat ja jakautuivat nykyisiksi kissa- ja koiraeläimiksi, joista monet vieläkin risteytyvät keskenään ilmentäen joskus ”uusia” piirteitä. Tästä jo Darwinin havaitsemasta kyyhkysjalostukseen liittyvästä ilmiöstä käytetään nimitystä reversio eli palautuminen alkuperäiseen tilaan (ollen ristiriidassa hänen teoriansa kanssa!).
    Ja mitä tulee väitteeseen, että evoluutiomme, olemassaolomme on virusten ansiota, asia on päinvastoin: Virukset ovat eliöiden soluista karkuun päässeitä geneettistä materiaalia sisältäviä partikkeleita. Päästyään uusiin isäntiin, ne muuntuivat ja myöhemmin osa niistä (erityisesti RNA-viruksista) palautui alkuperäisiin isäntiin (eläimiin), joissa ne nyt voivat aiheuttaa sairauksia. Merkittävänä ”siirtomekanismina” RNA-viruksille lienee toiminut lihansyönti ja verta imevät hyönteiset. RNA-viruksissa on siis eläinperäisiä geenejä eikä päinvastoin! Tämä ilmeisesti selittää sitä, että retrotransposonit, ERVt vaikuttaisivat olevan tärkeä osa elimistön immuunijärjestelmää niiden säädellessä antiviraalisten geenien ilmentymistä: Koska RNA-virukset ovat soluista irti päässeitä, hieman muuntuneita karkulaisia, solut (jos ovat riittävän terveitä) tunnistavat ja torjuvat tällaiset ”kotiinpaluuta yrittävät tuhlaajapojat”.
  11. varmistetaan häiriön sattuessa. Eliöt soluineen ovat kuitenkin paljon monimutkaisempia kuin humaaniteknologia, eikä niiden häiriötön toiminta voi olla vain yhden tai muutaman varajärjestelmän kontolla – kaikki on täytynyt ennakoida. Ihmisellä on ainakin 250 erilaista perussolutyyppiä ja aineenvaihduntamme arvioidaan koostuvan vähintään 10 000 erilaisesta, toisiinsa linkittyneistä reaktiosarjoista, kymmenistä tuhansista signaalireiteistä ja hyvä terveys edellyttää näiden kaikkien häiriötöntä toimintaa. Ihminen kehittyy, kasvaa, lisääntyy ja vanhenee ihmisenä; matka hedelmöityksestä hautaan on pitkä ja monivaiheinen: monet vaatimukset ja vaarat odottavat elämän polulle lähtijää.
    Ateismin apostoli Richard Dawkins tarinoi ikuisista geeneistä: Vain geenit ovat ikuisia, itsekkäitä klooneja, jotka käyttävät eliöitä hyväkseen matkalla utopiaan. Kun eliö kuolee, ne pysähtyvät aina samannimisellä asemalla (Seuraava Sukupolvi), vaihtavat junaa ja jatkavat ikuista matkaansa taivaanrantaan. Voitaisiin sanoa, että Dawkins ei ollut edes väärässä (not even wrong): Seuraavan Sukupolven asema, junan vaihto on riskialtis tehtävä, jossa vanhan sukupolven täytyy luovuttaa uudelle polvelle mahdollisimman tarkat kopiot tiedostoistaan ja niiden käyttöohjeista (metadata). Tiedostoja (joiden täytyy pelata yhteen) on mielikuvituksellinen määrä. Jos kutakin tiedostoa olisi vain yksi, yksikin virheellisesti kopioitu lenkki saattaisi katkaista koko ketjun. Tästä syystä biologiset tietojärjestelmät ja signaalien välitysreitit ovat moneen kertaan varmistettuja, skaalattomia ja epälineaarisia, eräänlaisia hämähäkin verkkoja kuten internet: jos yksi- tai useampiakin ohjelmia kaatuu tai reittejä katkeaa, redundanssi saattaa varmistaa systeemin toiminnan.
    Joku voisi kuvitella, että redundanssi perustuu varageeneihin, duplikaatioihin. Tuplageenejä tosin on, mutta ne eivät ole järjestelmän perusta; perusta on paljon monimutkaisempi, vielä osittain tuntematon. Se on kuitenkin opittu, että monet geenit ovat monitoiminnallisia; niillä on päällekkäisiä funktiota eli ne voivat korvata toisiaan. Siksi yhden tai muutaman geenin poistolla ei usein ole mitään vaikutusta eliön ilmiasuun. Esimerkiksi eurooppalaisilla on geenejä, joita aasialaisilla ei ole, mutta silti he saattavat olla meitä fiksumpia.
  12. varmistetaan häiriön sattuessa. Eliöt soluineen ovat kuitenkin paljon monimutkaisempia kuin humaaniteknologia, eikä niiden häiriötön toiminta voi olla vain yhden tai muutaman varajärjestelmän kontolla – kaikki on täytynyt ennakoida. Ihmisellä on ainakin 250 erilaista perussolutyyppiä ja aineenvaihduntamme arvioidaan koostuvan vähintään 10 000 erilaisesta, toisiinsa linkittyneistä reaktiosarjoista, kymmenistä tuhansista signaalireiteistä ja hyvä terveys edellyttää näiden kaikkien häiriötöntä toimintaa. Ihminen kehittyy, kasvaa, lisääntyy ja vanhenee ihmisenä; matka hedelmöityksestä hautaan on pitkä ja monivaiheinen: monet vaatimukset ja vaarat odottavat elämän polulle lähtijää.
    Ateismin apostoli Richard Dawkins tarinoi ikuisista geeneistä: Vain geenit ovat ikuisia, itsekkäitä klooneja, jotka käyttävät eliöitä hyväkseen matkalla utopiaan. Kun eliö kuolee, ne pysähtyvät aina samannimisellä asemalla (Seuraava Sukupolvi), vaihtavat junaa ja jatkavat ikuista matkaansa taivaanrantaan. Voitaisiin sanoa, että Dawkins ei ollut edes väärässä (not even wrong): Seuraavan Sukupolven asema, junan vaihto on riskialtis tehtävä, jossa vanhan sukupolven täytyy luovuttaa uudelle polvelle mahdollisimman tarkat kopiot tiedostoistaan ja niiden käyttöohjeista (metadata). Tiedostoja (joiden täytyy pelata yhteen) on mielikuvituksellinen määrä. Jos kutakin tiedostoa olisi vain yksi, yksikin virheellisesti kopioitu lenkki saattaisi katkaista koko ketjun. Tästä syystä biologiset tietojärjestelmät ja signaalien välitysreitit ovat moneen kertaan varmistettuja, skaalattomia ja epälineaarisia, eräänlaisia hämähäkin verkkoja kuten internet: jos yksi- tai useampiakin ohjelmia kaatuu tai reittejä katkeaa, redundanssi saattaa varmistaa systeemin toiminnan.
    Joku voisi kuvitella, että redundanssi perustuu varageeneihin, duplikaatioihin. Tuplageenejä tosin on, mutta ne eivät ole järjestelmän perusta; perusta on paljon monimutkaisempi, vielä osittain tuntematon. Se on kuitenkin opittu, että monet geenit ovat monitoiminnallisia; niillä on päällekkäisiä funktiota eli ne voivat korvata toisiaan. Siksi yhden tai muutaman geenin poistolla ei usein ole mitään vaikutusta eliön ilmiasuun. Esimerkiksi eurooppalaisilla on geenejä, joita aasialaisilla ei ole, mutta silti he saattavat olla meitä fiksumpia.
  13. jopa satoina tuhansina (toimimattomina?) kopioina ympäri genomia. Ne ovat 300 – 9 000 nukleotidin pituisia pätkiä ollen siitä erikoisia, että ne voivat tehdä itsestään kopion ja siirtää sen jonnekin muualle RNA-välivaiheen kautta. Siksi niitä kutsutaankin retrotransposoneiksi tai retroviraalisiksi elementeiksi, koska kaikki tapahtuu näin erikoisella tavalla virusperäiseksi kuvitellulla käänteiskopioitsijaentsyymillä ”mutkan kautta takaperin”: Tuman DNA:n toinen nauha kopioidaan ensin RNA:ksi. Sitten käänteiskopioitsija rakentaa sille komplementaarisen DNA-nauhan. Sitten RNase-entsyymi pilkkoo RNA:n ja k-kopioitsija rakentaa ensimmäiselle DNA:lle vastinnauhan, jonka jälkeen ”kaksoiskierre” siirretään johonkin toiseen paikkaan.
    Kun tällainen systeemi toimii monien sukupolvien ajan, se lisää genomien kokoa, muuttaa niiden rakennetta, geenien järjestystä ja ilmentämistä sekä synnyttää mutaatioita (monella tavalla). Tämä johtaa siihen, että aikojen saatossa genomit rappeutuvat.
    Väitetään siis, että valtaosa tällaisista hyppivistä geeneistä ”ei tee kerrassaan mitään” – ainakaan enää (paitsi pomppivat paikasta toiseen – jos enää sitäkään). Mutta vaikka ne nyt vaikuttavat olevan yhteydessä moniin sairauksiin, muinaisuudessa ne olivat "merkittäviä evoluution moottoreita”: Eliöiden monimuotoisuuden väitetään olevan näiden hyppivien ja virusperäisiksi uskottujen DNA-jaksojen ansiota! Niiden kerrotaan jopa tuoneen jonkun muinaisen matelijan genomiin geenin, joka mahdollisti istukan synnyn. Näin yksi geeni olisi laukaissut prosessin, joka muutti matelijan nisäkkääksi! Kaikki käännetään jonkinlaiseksi ”evoluutioksi”: Ensin evoluutio teki eliöistä parempia mutta vähän myöhemmin huonompia.
    Tällainen on siis lyhykäisyydessään darvinistinen selitys DNA:n hyppiville toistojaksoille. Luomismalliin perustuva selitys on kuitenkin parempi, koska se ottaa huomioon ”globaalin evoluutiobiologian”, elämän neliulotteisen kokonaisuuden. Sen perusta on redundanssi, ”biologinen henkivakuutus”.
    Redundanssi
    Redundanssi tarkoittaa liiallisuutta, ylimäärää. Humaaniteknologiassa puhutaan redundanssijärjestelmistä (esim. vara-akku tai varmuuskopiointi), joilla toiminta
  14. Facebook-ryhmässä katsottuaan hiljattain (2022) julkaistun YouTube-videon ”Parasites in your genome”. Asiantuntijana esiintyy Dr. Hancock, joka on parasitologi eli loisten kuten virusten asiantuntija. (Virus on solunsisäinen loinen ja voi lisääntyä vain elävän solun sisällä.) Video vaikuttaa olevan tarkoitettu tukemaan jo vuosia toistettua mantraa: Jos Jumala olisi, hän ei olisi luonut roskaa. Mutta koska sitä on, Jumalaa ei ole.
    Hancockin (ja monen muun) väite, että genomiamme kuormittavat lukuisten muinaisten virusinfektioiden jälkeensä jättämät, nyt vailla funktioita olevat, jopa haitalliset virusperäiset DNA-jaksot, ei kuitenkaan ole aivan tuulesta temmattu: 1970-luvun alkupuolella tutkijat löysivät kanan ja viiriäisen DNA:sta eräälle RNA-virukselle tyypillisiä geenejä, vaikka linnut eivät olleet sairastuneet ko. viruksen aiheuttamaan tautiin. Tästä he tekivät sen johtopäätöksen, että virus oli tartuttanut niiden esi-isät. Näin siis siksi, että ko. DNA-jakso muistutti suuresti ns. retrovirusten (esim. HIV) RNA:ta. Näiden virusten lisääntymismekanismi on mutkikas, koska niillä on hyvin erikoinen entsyymi, käänteiskopioitsija. Viruksen päästyä solun sisään käänteiskopioitsija tekee RNA:sta DNA-kopion ja liittää sen isäntäsolun DNA:han (pysyvästi). Sitten tästä DNA:sta voidaan solun omilla entsyymeillä tuottaa uutta virus-RNA:ta sekä uusi käänteiskopioitsija (+ useita muita proteiineja). Fysikaaliskemiallisten ominaisuuksiensa johdosta ne kokoontuvat itsestään uusiksi viruksiksi, jotka voivat siirtyä toisiin soluihin.
    Nykyiset retrovirukset, kuten muutkin virukset voivat infektoida vain tiettyjä solutyyppejä. Esim. HIV infektoi vain ihmisen B-lymfosyytti -nimisiä valkosoluja ja Rousin sarkoomavirus lintujen sidekudossoluja. Lisäksi on olemassa retroviruksia, jotka eivät aiheuta mitään sairauksia. Teorian kannalta ongelma on se, että muinaisten virusten olisi pitänyt infektoida sukulinjan soluja, temppu, johon nykyvirukset eivät vaikuttaisi kykenevän. Mutta, joka tapauksessa ihmisen DNA:ssa on nyt ”valtavasti loisia”. Vaikuttaa siltä, että jopa yli puolet ihmisen DNA:sta koostuu näistä loisista, ”hyppivistä geeneistä”, transposoneista. Suurin osa niistä on ERV- (engl. endogenous retrovirus), LINE-, ja SINE-nimisiä toistojaksoja, jotka esiintyvät
  15. kehittyä vanhojen geenien satunnaisten kahdentumien ja niiden mutaatioiden kautta. Valinta suosi mutaatioista syntyneiden uusien geenien yksilöitä; uudet populaatiot koostuivat yksilöistä, joiden luonnonvalinnallinen menestys johtui näistä uusista (ja siksi välttämättömistä) geeneistä. Mutta eliöt, jotka tuhlasivat raaka-aineita, energiaa ja aikaa uusiin mutta toimimattomiin roskageeneihin, niiden piti karsiutua. Näin ei kuitenkaan käynyt; roska on sitkeästi seurannut kehittyvää eliökuntaa kuin hai laivaa. Miksi? Siksi, että roska-DNA, jos sitä on, on ”roskaantunut” vasta viime aikoina, jolloin evoluutio alkoi kääntyä devoluutioksi:
    Vuonna 2012 julkaistu laaja ENCODE-tutkimus näet osoitti, että ainakin 80 % ihmisen DNA:sta käännetään RNA:ksi, mikä selvästi viittaa siihen, että roska-DNA tekee jotakin. Monille darvinisteille tämä oli kuitenkin liian vaikea pala nieltäväksi. Jotkut alkoivatkin nimitellä myös ei-koodaavaa RNA:ta roskaksi, roska-RNA:ksi! Näin siksi, että tämän ”uuden” RNA:n funktioita (esim. epigenetiikassa) ei vielä tiedetty. ENCODE-projektin vetäjä kuitenkin toppuutteli todeten, että tutkijoilta saattaa mennä jopa sata vuotta ennen kuin kaiken DNA:n ja RNA:n funktiot ymmärretään. Näyttää siis siltä, että olemme teorian kannalta ristiriitaisessa tilanteessa, jossa genomimme on täynnä ”kaikenlaista ylimääräistä roinaa” – joka on kuitenkin toiminnallista!
    Evoluutioteoria on kuitenkin ”sopeutuva”. Koska se on ihmisen keksintö, ihminen keksii aina myös selityksen: Tärkeää on, että on selitys, vaikka absurdi, kunhan sellainen vain on. Ja kun jokin sellainen löytyy (aina), ei tarvitse ajatella sitä mahdollisuutta, että teoria saattaakin olla väärä. – Voidaan jäädä rauhassa odottelemaan tulevia tutkimuksia, jotka varmasti poistavat siihen liittyviä epävarmuuksia. Toistaiseksi selitys on, että valinta ei olekaan kyennyt poistamaan ylimääräistä roinaa, ”koska se olisi ollut soluille liian suuri ponnistus” (saattaisi vaarantaa niiden elinkelpoisuuden). Roska/parasiitti-DNA toimi joskus muinaisuudessa evoluution moottorina, mutta nyt se on mutatoitunut haitalliseksi romuksi, josta solu ei pääse eroon!
    Tolkuttomasti loisia (roska-DNA:ta)!
    Näin muuan evolutionisti luonnehti ihmisen DNA:ta eräässä
  16. on syvällinen mysteeri, joka koskettaa olemassaolon syvimpiä kysymyksiä, ja käsite äärettömän voimakkaasta luojasta tarjoaa pakottavan ja tyydyttävän puitteen ymmärtää ja arvostaa niitä merkittäviä olosuhteita, jotka ovat synnyttäneet elämän universumissamme. .
    Olemme keskittyneet ensisijaisesti itse universumin perusparametrien ja alkuolosuhteiden hienosäätöön, mutta on olemassa ylimääräinen hämmästyttävä hienosäätö, joka liittyy olosuhteisiin, joita tarvitaan elämän tosiasialliseen syntymiseen ja kehittymiseen tässä universumissa. Vaikka universumin perusparametrien ja alkuolosuhteiden hienosäätö on jo äärimmäisen epätodennäköistä, haasteet korostuvat entisestään, kun otamme huomioon lukemattomia lisävaatimuksia pienemmässä mittakaavassa, jotta elämä todella valtaa. Tähtien, galaksien, planeettojen ja viime kädessä asumiskelpoisten ympäristöjen, kuten Maan, muodostuminen ja evoluutio sisältää hienosääteisten tekijöiden poikkeuksellisen yhdistelmän, mikä tekee tällaisten sattumanvaraisten olosuhteiden todennäköisyydestä täysin vähäisen. Tarkat olosuhteet tähtien saamiselle, tähtien herkät metallisuusvaatimukset, galaksien ja planeettajärjestelmien gravitaatiovoimien ja kiertoratojen hieno kalibrointi sekä elämän syntyä edistävien ympäristöjen yllättävä monimutkaisuus lisäävät hienosäätöisen arvoituksen käsittämättömille tasoille. . Esimerkiksi maapallon tarkka etäisyys Auringosta, aurinkokunnan rakenne tuhoisilta pommituksilta suojaksi, Maan akselin kallistus, ilmakehän ja valtamerten koostumus, hiilen ja veden kiertokulkujen integraatio ja Lukemattomia muita toisiinsa liittyviä tekijöitä täytyi ottaa huolellisesti käyttöön, jotta elämän synty ja ylläpitäminen tällä planeetalla olisi mahdollista. Todennäköisyys sille, että tällainen "kultakukko" -tilanne sattumalta syntyy satunnaisesti syntyneessä universumissa, on äärettömän pieni. Kun zoomaamme ulos kosmiseen mittakaavaan ja ymmärrämme, että jos edes yksi perusparametreista olisi hiuksen leveyden verran poissa, ei vain maailmankaikkeus syntyisi kuolleena, vaan myös mahdollisuus, että tuossa universumissa koskaan ilmaantuisi elämän mahdollistavia konteksteja. olisi täysin poissuljettu, johtopäätöksestä äärettömän voimakkaasta luojasta tulee syvästi väistämätön. Äärettömän voimakkaalla olennolla, määritelmän mukaan, olisi kyky paitsi määrittää perusparametrit universumin syntymiselle, myös hallita tämän maailmankaikkeuden kehittymistä kaikissa mittakaavassa – ohjaten tähtien ja planeettojen muodostumisprosesseja, kalibroivia voimia ja ympäristöolosuhteita. ja yhdistää saumattomasti olosuhteet, joita elämä tarvitsee vihdoin kipinöimään ja kukoistamaan sopivissa kohdissa.
    Hienosäätävien todisteiden kiehtova todistus vie meidät siksi väistämättä käsitteeseen äärettömän voimakkaasta, transsendenttisesta mielestä, joka on johdonmukaisin ja hillitty selitys sille käsittämättömälle tarkkuudelle, jota havaitsemme kaikilla todellisuuden mittakaavalle – universumin perustasta hämmästyttävän integroituneeseen. biosfäärejä, joissa olemme.
  17. on syvällinen mysteeri, joka koskettaa olemassaolon syvimpiä kysymyksiä, ja käsite äärettömän voimakkaasta luojasta tarjoaa pakottavan ja tyydyttävän puitteen ymmärtää ja arvostaa niitä merkittäviä olosuhteita, jotka ovat synnyttäneet elämän universumissamme. .
    Olemme keskittyneet ensisijaisesti itse universumin perusparametrien ja alkuolosuhteiden hienosäätöön, mutta on olemassa ylimääräinen hämmästyttävä hienosäätö, joka liittyy olosuhteisiin, joita tarvitaan elämän tosiasialliseen syntymiseen ja kehittymiseen tässä universumissa. Vaikka universumin perusparametrien ja alkuolosuhteiden hienosäätö on jo äärimmäisen epätodennäköistä, haasteet korostuvat entisestään, kun otamme huomioon lukemattomia lisävaatimuksia pienemmässä mittakaavassa, jotta elämä todella valtaa. Tähtien, galaksien, planeettojen ja viime kädessä asumiskelpoisten ympäristöjen, kuten Maan, muodostuminen ja evoluutio sisältää hienosääteisten tekijöiden poikkeuksellisen yhdistelmän, mikä tekee tällaisten sattumanvaraisten olosuhteiden todennäköisyydestä täysin vähäisen. Tarkat olosuhteet tähtien saamiselle, tähtien herkät metallisuusvaatimukset, galaksien ja planeettajärjestelmien gravitaatiovoimien ja kiertoratojen hieno kalibrointi sekä elämän syntyä edistävien ympäristöjen yllättävä monimutkaisuus lisäävät hienosäätöisen arvoituksen käsittämättömille tasoille. . Esimerkiksi maapallon tarkka etäisyys Auringosta, aurinkokunnan rakenne tuhoisilta pommituksilta suojaksi, Maan akselin kallistus, ilmakehän ja valtamerten koostumus, hiilen ja veden kiertokulkujen integraatio ja Lukemattomia muita toisiinsa liittyviä tekijöitä täytyi ottaa huolellisesti käyttöön, jotta elämän synty ja ylläpitäminen tällä planeetalla olisi mahdollista. Todennäköisyys sille, että tällainen "kultakukko" -tilanne sattumalta syntyy satunnaisesti syntyneessä universumissa, on äärettömän pieni. Kun zoomaamme ulos kosmiseen mittakaavaan ja ymmärrämme, että jos edes yksi perusparametreista olisi hiuksen leveyden verran poissa, ei vain maailmankaikkeus syntyisi kuolleena, vaan myös mahdollisuus, että tuossa universumissa koskaan ilmaantuisi elämän mahdollistavia konteksteja. olisi täysin poissuljettu, johtopäätöksestä äärettömän voimakkaasta luojasta tulee syvästi väistämätön. Äärettömän voimakkaalla olennolla, määritelmän mukaan, olisi kyky paitsi määrittää perusparametrit universumin syntymiselle, myös hallita tämän maailmankaikkeuden kehittymistä kaikissa mittakaavassa – ohjaten tähtien ja planeettojen muodostumisprosesseja, kalibroivia voimia ja ympäristöolosuhteita. ja yhdistää saumattomasti olosuhteet, joita elämä tarvitsee vihdoin kipinöimään ja kukoistamaan sopivissa kohdissa.
    Hienosäätävien todisteiden kiehtova todistus vie meidät siksi väistämättä käsitteeseen äärettömän voimakkaasta, transsendenttisesta mielestä, joka on johdonmukaisin ja hillitty selitys sille käsittämättömälle tarkkuudelle, jota havaitsemme kaikilla todellisuuden mittakaavalle – universumin perustasta hämmästyttävän integroituneeseen. biosfäärejä, joissa olemme.
  18. selityksen havaitsemillemme hienosäätötehtäville.
    Vaikka multiversumigeneraattori on edelleenkin spekulatiivinen mahdollisuus, sen puutteet korostavat hienosäätöarvoituksen syvällistä syvyyttä ja tarvetta jatkaa tieteellistä tutkimusta ja filosofista tutkimusta tämän olemassaolomme syvällisen mysteerin selvittämiseksi. Multiverse-generaattorihypoteesin asettamien vakavien haasteiden edessä käsite äärettömän voimakkaasta luojasta tulee esiin äärettömän ylivoimaisena vaihtoehtoisena selityksenä universumimme huomattavalle hienosäädölle. Äärettömän voimakkaalla luojalla olisi äärimmäinen kyky muokata ja muotoilla maailmankaikkeuden perusparametrit äärimmäisen tarkkoihin arvoihin, joita elämän olemassaolo edellyttää. Tällaista olentoa eivät rajoita mielikuvitukselliset epätodennäköisyydet, jotka vaivaavat multiverse-generaattoriideaa. Äärettömän voimakkaan luojan avulla maailmankaikkeuden hienosäätö voidaan ymmärtää pikemminkin tarkoituksellisen ja määrätietoisen suunnittelun tuloksena kuin käsittämättömän onnekkaana sattumana tai sattumana. Tämä on linjassa universumissamme havaitsevien huomattavan monimutkaisuuden, järjestyksen ja elämän sallivien olosuhteiden kanssa.Käsite äärettömän voimakkaasta luojasta tarjoaa johdonmukaisen ja tyydyttävän selityksen hienosäädetyn universumin alkuperälle ilman tarvetta kutsua esiin valtavia, havainnoimattomia kokonaisuuksia, kuten käsittämätöntä määrää muita universumeja, kuten moniversumigeneraattorin hypoteesi edellyttää. Ajatus äärettömän voimakkaasta luojasta resonoi filosofisten käsitysten kanssa transsendenttisesta, lopullisesta todellisuudesta tai olemuksesta, joita on pohdittu läpi ihmiskunnan historian.
    Verrattuna multiversumigeneraattoriin käsitys äärettömän voimakkaasta luojasta on yksinkertaisempi ja vähävaraisempi selitys universumimme hienosäädölle. Se ei vaadi poikkeuksellisen monimutkaisuuden tai käsittämättömien kokonaisuuksien käyttöönottoa havaittujen ilmiöiden selittämiseksi. Äärettömän voimakas luoja ei joutuisi fyysisen universumin rajoitusten ja rajoitusten alaisiksi, mikä sallii transsendenttisten toimien mahdollisuuden ja kyvyn muokata itse todellisuuden perusparametreja. Käsite äärettömän voimakkaasta luojasta avaa väyliä syvemmälle filosofiselle ja teologiselle tutkimukselle ja mahdollisesti valaisee syvällisiä kysymyksiä olemassaolon luonteesta, tietoisuudesta ja paikastamme universumissa. Vaikka äärettömän voimakkaan luojan olemassaoloa ei voida empiirisesti todistaa tai kumota pelkästään tieteellä, sen selittävä voima, filosofinen johdonmukaisuus ja yhdenmukaisuus universumimme havaitun hienosäädön kanssa tekevät siitä äärettömän paremman vaihtoehdon multiverse generaattorin hypoteesille. Viime kädessä hienosäätöarvoitus
  19. selityksen havaitsemillemme hienosäätötehtäville.
    Vaikka multiversumigeneraattori on edelleenkin spekulatiivinen mahdollisuus, sen puutteet korostavat hienosäätöarvoituksen syvällistä syvyyttä ja tarvetta jatkaa tieteellistä tutkimusta ja filosofista tutkimusta tämän olemassaolomme syvällisen mysteerin selvittämiseksi. Multiverse-generaattorihypoteesin asettamien vakavien haasteiden edessä käsite äärettömän voimakkaasta luojasta tulee esiin äärettömän ylivoimaisena vaihtoehtoisena selityksenä universumimme huomattavalle hienosäädölle. Äärettömän voimakkaalla luojalla olisi äärimmäinen kyky muokata ja muotoilla maailmankaikkeuden perusparametrit äärimmäisen tarkkoihin arvoihin, joita elämän olemassaolo edellyttää. Tällaista olentoa eivät rajoita mielikuvitukselliset epätodennäköisyydet, jotka vaivaavat multiverse-generaattoriideaa. Äärettömän voimakkaan luojan avulla maailmankaikkeuden hienosäätö voidaan ymmärtää pikemminkin tarkoituksellisen ja määrätietoisen suunnittelun tuloksena kuin käsittämättömän onnekkaana sattumana tai sattumana. Tämä on linjassa universumissamme havaitsevien huomattavan monimutkaisuuden, järjestyksen ja elämän sallivien olosuhteiden kanssa.Käsite äärettömän voimakkaasta luojasta tarjoaa johdonmukaisen ja tyydyttävän selityksen hienosäädetyn universumin alkuperälle ilman tarvetta kutsua esiin valtavia, havainnoimattomia kokonaisuuksia, kuten käsittämätöntä määrää muita universumeja, kuten moniversumigeneraattorin hypoteesi edellyttää. Ajatus äärettömän voimakkaasta luojasta resonoi filosofisten käsitysten kanssa transsendenttisesta, lopullisesta todellisuudesta tai olemuksesta, joita on pohdittu läpi ihmiskunnan historian.
    Verrattuna multiversumigeneraattoriin käsitys äärettömän voimakkaasta luojasta on yksinkertaisempi ja vähävaraisempi selitys universumimme hienosäädölle. Se ei vaadi poikkeuksellisen monimutkaisuuden tai käsittämättömien kokonaisuuksien käyttöönottoa havaittujen ilmiöiden selittämiseksi. Äärettömän voimakas luoja ei joutuisi fyysisen universumin rajoitusten ja rajoitusten alaisiksi, mikä sallii transsendenttisten toimien mahdollisuuden ja kyvyn muokata itse todellisuuden perusparametreja. Käsite äärettömän voimakkaasta luojasta avaa väyliä syvemmälle filosofiselle ja teologiselle tutkimukselle ja mahdollisesti valaisee syvällisiä kysymyksiä olemassaolon luonteesta, tietoisuudesta ja paikastamme universumissa. Vaikka äärettömän voimakkaan luojan olemassaoloa ei voida empiirisesti todistaa tai kumota pelkästään tieteellä, sen selittävä voima, filosofinen johdonmukaisuus ja yhdenmukaisuus universumimme havaitun hienosäädön kanssa tekevät siitä äärettömän paremman vaihtoehdon multiverse generaattorin hypoteesille. Viime kädessä hienosäätöarvoitus
  20. "multiversumigeneraattorista" selityksenä kohtaa vakavia haasteita. Jotta multiversumigeneraattori voisi vahingossa tuottaa hienosäädetyn universumimme, sen olisi tuotettava käsittämätön määrä universumeja, joista jokaisella on satunnaisesti sekoitettu parametriarvo. Puhumme luvusta kuten 10^(24600000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000 kvintiljoona nollaa desimaalipilkun jälkeen. Tämä luku on kääpiöisempi havaittavissa olevan maailmankaikkeuden atomien arvioitu määrä ja jopa universumissamme mahdollisesti olevien kvanttitilojen arvioitu määrä. Vaikka multiversumigeneraattori voisi jotenkin tuottaa niin tähtitieteellisesti suuren määrän universumeja, todennäköisyys luoda satunnaisesti sellainen tarkalla elämän sallivilla parametreilla on niin äärettömän pieni, että se rasittaa herkkäuskoisuutta. Se vastaisi käsittämättömän laajan lottovoiton voittoa, jonka todennäköisyydet ovat niin pienet, että he uhmaavat rationaalista selitystä pelkästään sattumalta. Tähän mennessä ei ole olemassa suoria havainnointitodisteita multiversumien tai mekanismin olemassaolosta, joka kykenee synnyttämään niin käsittämättömän määrän universumeja. Vaikka ajatus multiversumista on kiehtova teoreettinen mahdollisuus, se on edelleen erittäin spekulatiivinen eikä empiirinen data tue sitä. Vaikka multiversumigeneraattori voisi tuottaa universumimme sattumalta, se vain siirtää hienosäätöongelman kysymykseen, miksi multiversumigeneraattori itsessään on olemassa ja on hienosäädetty tuottamaan universumia, jotka pystyvät tukemaan elämää. Tämä herättää syvempiä filosofisia kysymyksiä tällaisen generaattorin alkuperästä ja luonteesta, mikä saattaa herättää vielä syvällisempiä arvoituksia. Multiversumigeneraattorin hypoteesi esittelee poikkeuksellisen monimutkaisuuden ja valtavia, havaitsemattomia kokonaisuuksia (lukuisia muita universumeja) selittämään hienosäädettyä universumiamme. Occam's Razorin, vähävaraisuuden periaatteen, mukaan yksinkertaisempia selityksiä tulisi suosia tarpeettoman monimutkaisiin verrattuna, ellei monimutkaisempi selitys ole huomattavasti selittävämpi. Vaikka multiversumi-idea on kiehtova teoreettinen mahdollisuus, multiversumigeneraattorin käyttäminen selittääkseen universumimme hienosäädön kohtaa huomattavia haasteita. Todennäköisyys sille, että elämämme salliva universumimme syntyy satunnaisesti, on niin hämmästyttävän alhainen, että se rasittaa herkkäuskoisuutta jopa käsittämättömän laajan multiversumien yhteydessä. Lisäksi empiiristen todisteiden puute, filosofiset huolenaiheet ja Occamin partaveitsen mahdollinen rikkominen tekevät multiversumigeneraattorin hypoteesista ongelmallisen ja epätyydyttävän
    21. 34 / 387
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt