Vapaa kuvaus

Aloituksia

3

Kommenttia

75

  1. Kukin tyylillään, sen mukaan mistä pitää ja minkä kokee hyväksi.
    Jos en ole pahasti väärässä, luulisin että kynttiläillallisia on ollut ennen sosiaalista mediaakin…
    Minä pidän kynttilöiden valoa tunnelmallisena ja se minulle suotakoon. Ehkä joku muukin kokee samoin ja se myös heille suotakoon, kuten myös muut valinnat niille, jotka kokevat sen teennäiseksi.
  2. Aloitetaan ensin siitä, että arvostan kaikkia ammatteja. En jaottele ihmisiä ammatin mukaan. Tärkeintä on se, mitä he ovat sisältä. Minulla on hyviä ystäviä ja tuttavia hyvinkin erilaisissa ammateissa, osa enemmän koulutettuja, osa vähemmän, osalla on sydämen sivistystä, osalla jotain muuta. Jotkut ovat perustuotannossa, jotkut johtotehtävissä. Ystäväni ovat huippu tyyppejä taustasta riippumatta. Kunkin kanssa on omat jutut, mikä meitä yhdistää.

    Mutta jos ajatellaan parisuhdetta, niin kokemuksen myötäkin olen havainnut jonkinasteista merkitystä sillä, mitä toinen tekee työkseen. Tässäkin täytyy huomioida, että ei se ole ehdotonta ja aukotonta.

    Toisen ei tarvitse olla samalla alalla tai samankaltaisesta ammatissa, voi olla hyväkin jos ei ole.
    Kumppanin kanssa voi jakaa kaikkia mahdollisia asioita, myös työhön kuuluvia. Silloin toivoo, että on olemassa keskusteluyhteys kutakuinkin samalla aallonpituudella. Siihen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi koulutus ja älykkyys.
    Vaikea nähdä itseä sellaisen ihmisen kanssa, jonka ajatuksia ja elämää hallitsee työssä puhtaasti vahva taloudellisen edun tavoittelu. tai sellaisen jonka työ vie jatkuvasti pitkiksi ajoiksi pois kotoa, tai sellaisen joka tekee työtä vain rahan vuoksi, eikä saa työstä muuta tyydytystä, eikä ole viitsinyt kouluttautua tai ponnistella löytääkseen jotain mielekkäämpää,
    Seuraavaksi joku toteaa, että kaikki eivät saa sellaista työtä, mitä haluavat, mutta se onkin sitten eri pointti.

    Voin olla tässä kaikessa väärässäkin ja rakastua johonkin, kehen en olisi uskonut rakastavani. Onneksi elämä on sen verran yllätyksellistä ja ihmeellistä.
  3. Jälleen kerran voin olla C:n kanssa samaa mieltä. Edellä etenkin siinä, mikä on elämässä oikeasti merkityksellistä.

    Suorituskeskeisyys näkyy valitettavasti paitsi työelämässä, myös harrastuksissa ja ihmissuhteissa.
    Sitä ruokitaan joka puolella digitaalisessa maailmassa. Postauksissa täytyy yrittää näyttää, miten hienosti menee. On toki onneksi poikkeuksiakin.
    Työ lohkaisee päivästä leijonan osan ja jos sitä täytyy tehdä, tulisi sen itsessään olla mahdollisimman mielekästä ja palkitsevaa. Kaikilla tämä ei ole mahdollista ja osalla se on enemmän tai vähemmän vain väline, että voi tehdä jotain muuta, tai saada voita leivälle, tai edes leipää.
    Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että saan tehdä työtä, mikä on merkityksellistä monelle ihmiselle, pidän työstäni, ansaitsen varsin hyvin ja voin paljolti vaikuttaa työpäivieni sisältöön. Työ tarjoaa myös älyllisiä haasteita ja välillä vapaa-ajalla on mukava tehdä jotain fyysistä ja jotain simppeliä. Voisin suorittaa työssäni ja paiskia ylipitkiä päiviä. Mutta en tee niin, koska elämässä on paljon muutakin, tärkeämpääkin. Enkä halua ajatella, että kyllä minä sitten joskus ehdin, kun ensin…
    Kuten C, voisin myös tehdä jotain muutakin, jos se olisi tarpeeksi mielenkiintoista. Elämän muilla puitteilla ei ole niin väliä. Olen kyllä tietyllä lailla mukavuuden haluinen, mutta voisin elää myös varsin yksinkertasesti ja luonnonläheisesti. Ihmiset ympärillä ovat tärkeimmät.

    Jos ajatellaan vielä suorittamista ihmissuhteissa, niin toisinaan tuntuu, että etenkin nuorilla odotukset voivat olla kohtuuttomat. Se saa yliyrittämään ja kenties esittämään jotain odotettua roolia,.
    Tulevaisuudessa tosin osa ihmisistä hukkuu virtuaalimaailmaan, missä voit olla millainen vain ja milloin haluat.

    Suorittaja ei kykene nauttimaan tässä ja nyt, mikä on kuitenkin ainoa mitä meillä on. Eilinen on mennyt, eikä huomisesta tiedä.
  4. Rakastumisen tunteen kyllä tunnistaa. Se hallitsee ajatuksia ja kehoa. Se saa sydämen sykkimään nopeammin ja veren virtaamaan. Se saa ajan kulumaan nopeasti tai hitaasti, riippuen siitä onko rakkauden kohde vieressä vai jossain kaukana.
    Se saa silmät ja suun hymyilemään. Se saa joskus tekemään ihan hullujakin tekoja, tarkoitan tässä hyvässä ja positiivisessa mielessä.
    Olla rakastunut ja siihen kun osuu vielä yhteen olla rakastumisen kohde, niin se on ihan mahtavaa.
    Joskus nuorena oli helppo koukuttua rakastumisen tunteen huumaan.
    Nyt osaa paitsi tunnistaa rakastumisen, myös vaalia rakkautta ja tehdä työtä sen eteen.
    Rakastuminen on upeaa, mutta rakastaminen ja rakkaus on paljon paljon enemmän.
    Puhun tässä nyt ns. romanttisesta rakkaudesta.
    Alussa rakentuu intohimon ja läheisyyden palasista, myöhemmin mukaan tulee muita elementtejä, kuten ystävyys ja kumppanuus, minkä keskinäiset suhteet vaihtelevat.