Valikko
Aloita keskustelu
Hae sivustolta
Kirjaudu sisään
Keskustelu
Viihde
Alennuskoodit
Black Friday 2024
Lainaa
Treffit
Säännöt
Chat
Keskustelu24
profiilit
Kehonparasta
profiilit
Kehonparasta
Kehonparasta
Vapaa kuvaus
Aloituksia
3
Kommenttia
75
Uusimmat aloitukset
Suosituimmat aloitukset
Uusimmat kommentit
Kukin tyylillään, sen mukaan mistä pitää ja minkä kokee hyväksi.
Jos en ole pahasti väärässä, luulisin että kynttiläillallisia on ollut ennen sosiaalista mediaakin…
Minä pidän kynttilöiden valoa tunnelmallisena ja se minulle suotakoon. Ehkä joku muukin kokee samoin ja se myös heille suotakoon, kuten myös muut valinnat niille, jotka kokevat sen teennäiseksi.
02.03.2023 13:22
Ymmärsit hyvin, mitä tarkoitin.
Ei koulutus ole minullekaan mikään ehdoton kriteeri. Se ei yksinään takaa mitään, mutta antaa parhaimmillaan lisäperspektiiviä asioihin, koulutetuilla ihmisillä on usein mielenkiintoa kehittää ja kehittyä monella muullakin saralla, mutta ei tietystikään aina, persoonakysymys.
Toisaalta minulla on ystäviä, joilla ei ole muodollisesti korkeaa koulutusta, mutta ovat tosi laaja-alaisia, tietävät monista jutuista enemmänkin kuin minä, ovat uteliaita ympärillä tapahtuvasta ja haluavat kehittää itseään.
01.03.2023 07:13
Aloitetaan ensin siitä, että arvostan kaikkia ammatteja. En jaottele ihmisiä ammatin mukaan. Tärkeintä on se, mitä he ovat sisältä. Minulla on hyviä ystäviä ja tuttavia hyvinkin erilaisissa ammateissa, osa enemmän koulutettuja, osa vähemmän, osalla on sydämen sivistystä, osalla jotain muuta. Jotkut ovat perustuotannossa, jotkut johtotehtävissä. Ystäväni ovat huippu tyyppejä taustasta riippumatta. Kunkin kanssa on omat jutut, mikä meitä yhdistää.
Mutta jos ajatellaan parisuhdetta, niin kokemuksen myötäkin olen havainnut jonkinasteista merkitystä sillä, mitä toinen tekee työkseen. Tässäkin täytyy huomioida, että ei se ole ehdotonta ja aukotonta.
Toisen ei tarvitse olla samalla alalla tai samankaltaisesta ammatissa, voi olla hyväkin jos ei ole.
Kumppanin kanssa voi jakaa kaikkia mahdollisia asioita, myös työhön kuuluvia. Silloin toivoo, että on olemassa keskusteluyhteys kutakuinkin samalla aallonpituudella. Siihen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi koulutus ja älykkyys.
Vaikea nähdä itseä sellaisen ihmisen kanssa, jonka ajatuksia ja elämää hallitsee työssä puhtaasti vahva taloudellisen edun tavoittelu. tai sellaisen jonka työ vie jatkuvasti pitkiksi ajoiksi pois kotoa, tai sellaisen joka tekee työtä vain rahan vuoksi, eikä saa työstä muuta tyydytystä, eikä ole viitsinyt kouluttautua tai ponnistella löytääkseen jotain mielekkäämpää,
Seuraavaksi joku toteaa, että kaikki eivät saa sellaista työtä, mitä haluavat, mutta se onkin sitten eri pointti.
Voin olla tässä kaikessa väärässäkin ja rakastua johonkin, kehen en olisi uskonut rakastavani. Onneksi elämä on sen verran yllätyksellistä ja ihmeellistä.
28.02.2023 22:33
Itsekkyyttä ja pinnallisuutta karsastan minäkin.
Itsestä huolta pitämisellä tarkoitin ennemminkin sitä, ettei tarkoituksella itseään tuhoaisi.
Ulkoiseen habitukseen vaikuttaa moni seikka, mm, nuo mitä mainitsit, Armollinen tulee olla ja myös muistaa nautiskella,
Tiesin, että ammattikysymys on vähän hankala ja ohjaa turhaan kategorisoimaan ihmisiä. En siis avaa Pandoran lipasta.
Unohdetaan se ja puhutaan ennemmin arvoista.
28.02.2023 17:58
Jotenkin ei yllätä, että C:n kanssa osuu moni asua yksiin.
Älykkyydestä nostaisin esille ehkä vielä enemmän oivaltavan älykkyyden sekä tunne-/sosiaalisen älykkyyden. Ensimmäiseen lukeutuu moni mensalainenkin, vaikka Mensa mittaakin aika kapeaa älykkyyden osaa.
Geeniperimää en ole koskaan tullut ajatelleeksi, mielenkiintoinen näkökulma sinällään ja ihan ymmärrettävä. Asiaan mitenkään perehtymättä voisi kuvitella, että geeniperimän merkittävyys voisi tulla paljon kauempaa kuin vaikka missä suku on viimeiset sadat vuodet asunut. Itse asiassa se selittäisi joitakin juttuja parisuhdehistoriassani. Geenitestit kertovat nimittäin mm. paljonko meissä on neandertali ja kuinka monta prosenttia on mistäkin päin maailmaa. Itse olen aika puhtaasti skandinaavi.
Minuun vetoaa aitous, luonnollisuus, empatiakyky, positiivinen elämän asenne ja hyvä asenne yleensäkin. Ihmisestä tekee puoleensa vetävän se, miten hän kantaa itseään, hyvä ja terve itsetunto sekä se että arvostaa omaa kehoaan pitämällä siitä huolta . Kuten C:llä, tuoksu ja silmät kertovat paljon.
Yhteisten arvojen ja keskeisten haaveiden jakaminen kuljettaa eteenpäin., fyysistä vetovoimaa unohtamatta.
En halunnut tässä alkuun kysyä, onko ammatilla väliä. Kysymys on provokatiivinen, jos ei ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan. Tulotasoilla ei ole minulle merkitystä, mutta ammatilla tietyssä mielessä on. Arvaatteko miksi?
28.02.2023 15:01
Kuten MJ:kun totesi, ei tuohon ole juuri lisättävää, tai ne sanat olisivat turhia. On se niin hienosti ilmaistu. Minäkin koen sen juuri noin ja myös uskon rakkauteen. Jo alle parikymppisenä käytin metaforaa, elää vaikka veneen alla, mutta rakastaa ja olla rakastettu.
Millaiset asiat sytyttävät ihastumisen ja sitten rakastumisen? Millaisia nimittäjiä olette löytäneet omalla kohdallanne? Onhan se myös sitä kemiaa, mutta ainakin itse tunnistan tiettyjä piirteitä tai ominaisuuksia niissä ihmisissä, joihin ole rakastunut.
Kirjoitin niitä juuri itselleni ylös, mutten vielä jaa tähän, koska olisihan se vähän hölmöä kysyä ja heti itse vastata.
Onko olemassa yhteisiä tekijöitä, mitkä kasvattavat rakastumisesta rakkauden tai kääntäen, laimentaa ensihuuman? Lähdetään positiivisen kautta.
28.02.2023 08:32
Niin juuri, ei ole pakko kiivetä vuorelle tai hiihtää pohjoisnavalle. Mutta niinkin voi tehdä, kenelle ne on elämässä isoja tavoiteltavia asioita.
On toki mukava, jos on asioita mitä odottaa, kunhan ne eivät saa kulkemaan kuin tunnelissa huomaamatta kaikkea kaunista, mitä on jo ympärillä.
Omalla toiminnallaan voi myös paljolti vaikuttaa siihen mitä saa. Vaikka kuulostaa kliseeltä, että antaessaan saa, niin se kuitenkin vain on niin.
27.02.2023 21:43
Tulkitsetko nuoleskeluksi, jos C:n kanssa satutaan jakamaan samoja ajatuksia? Minä koen sen vain hienoksi, koska nimenomaan nostin esille tiettyjä näkökulmia.
Jokainen saa ajatella tavallaan, käytän vain mieluummin aikaa niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa on yhteistä jaettavaa.
Pakollinen esileikki…Mitähän mahdat tarkoittaa? Minä en ajattele niin, että kaiken tekemisen tai puhumisen tulee aina johtaa johonkin, olla jotenkin tavoitehakuista. Ei, voi vain nauttia hetkestä ilman sen kummempaa.
27.02.2023 18:17
Voin hypätä myös syvään päätyyn.
27.02.2023 17:59
Lisään edelliseni vielä sen, että olen huomannut, että kovin harva osaa nauttia olemassa olevasta. Monella on pakonomainen tarve hakea jatkuvasti jotain lisää, jotain mistä saisi kicksejä.
Kiireessä moni kaunis asia jää näkemättä ja kohtaamatta.
27.02.2023 17:52
Jälleen kerran voin olla C:n kanssa samaa mieltä. Edellä etenkin siinä, mikä on elämässä oikeasti merkityksellistä.
Suorituskeskeisyys näkyy valitettavasti paitsi työelämässä, myös harrastuksissa ja ihmissuhteissa.
Sitä ruokitaan joka puolella digitaalisessa maailmassa. Postauksissa täytyy yrittää näyttää, miten hienosti menee. On toki onneksi poikkeuksiakin.
Työ lohkaisee päivästä leijonan osan ja jos sitä täytyy tehdä, tulisi sen itsessään olla mahdollisimman mielekästä ja palkitsevaa. Kaikilla tämä ei ole mahdollista ja osalla se on enemmän tai vähemmän vain väline, että voi tehdä jotain muuta, tai saada voita leivälle, tai edes leipää.
Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että saan tehdä työtä, mikä on merkityksellistä monelle ihmiselle, pidän työstäni, ansaitsen varsin hyvin ja voin paljolti vaikuttaa työpäivieni sisältöön. Työ tarjoaa myös älyllisiä haasteita ja välillä vapaa-ajalla on mukava tehdä jotain fyysistä ja jotain simppeliä. Voisin suorittaa työssäni ja paiskia ylipitkiä päiviä. Mutta en tee niin, koska elämässä on paljon muutakin, tärkeämpääkin. Enkä halua ajatella, että kyllä minä sitten joskus ehdin, kun ensin…
Kuten C, voisin myös tehdä jotain muutakin, jos se olisi tarpeeksi mielenkiintoista. Elämän muilla puitteilla ei ole niin väliä. Olen kyllä tietyllä lailla mukavuuden haluinen, mutta voisin elää myös varsin yksinkertasesti ja luonnonläheisesti. Ihmiset ympärillä ovat tärkeimmät.
Jos ajatellaan vielä suorittamista ihmissuhteissa, niin toisinaan tuntuu, että etenkin nuorilla odotukset voivat olla kohtuuttomat. Se saa yliyrittämään ja kenties esittämään jotain odotettua roolia,.
Tulevaisuudessa tosin osa ihmisistä hukkuu virtuaalimaailmaan, missä voit olla millainen vain ja milloin haluat.
Suorittaja ei kykene nauttimaan tässä ja nyt, mikä on kuitenkin ainoa mitä meillä on. Eilinen on mennyt, eikä huomisesta tiedä.
27.02.2023 17:47
Jatkan vielä hieman omaani.
Parisuhteessa, toimivassa sellaisessa, rakkaus on peruspilari. Kaksi ihmistä voi olla erillisiä omia itsejään ja samalla myös yhtä. Vaikka välillä on kiva tehdä juttuja itsekseen, on toisen kanssa yhdessä parasta. Rakkauden perustana on luottamus, ja tietoisuus toisen rakkaudesta. Pienet tuulet eivät silloin järisytä suhdetta perustuksia myöten.
Arkisten asioiden jakaminen, yhteinen ilo ja pilke, jaetut surut ja murheet, voi luottaa että toinen on siinä, läsnä., Kulkea käsi kädessä vielä elämän ehtoopuolella. Sitä on rakkaus. Ja siihen voi rakastuminen parhaillaan johtaa.
27.02.2023 16:26
Omasta puolestani olen koittanut olla asettamatta ehdottomuuksia tai ottamatta yliromantikon manttelia, kuten jotkut tekevät. Päinvastoin olen useampaan otteeseen maininnut, että näkökulmia on monia, kuten myös ihmisiä sekä heidän kokemuksiaan ja tunteitaan.
Tuo edellinen viittauksesi koski kommentteja, joissa ei ole juuri mitään muuta sisältöä kuin veetä ja peetä. En koe mielekkääksi tai rakentavaksi heittäytyä sellaiseen keskusteluun mukaan.
27.02.2023 14:03
Rakastumisen tunteen kyllä tunnistaa. Se hallitsee ajatuksia ja kehoa. Se saa sydämen sykkimään nopeammin ja veren virtaamaan. Se saa ajan kulumaan nopeasti tai hitaasti, riippuen siitä onko rakkauden kohde vieressä vai jossain kaukana.
Se saa silmät ja suun hymyilemään. Se saa joskus tekemään ihan hullujakin tekoja, tarkoitan tässä hyvässä ja positiivisessa mielessä.
Olla rakastunut ja siihen kun osuu vielä yhteen olla rakastumisen kohde, niin se on ihan mahtavaa.
Joskus nuorena oli helppo koukuttua rakastumisen tunteen huumaan.
Nyt osaa paitsi tunnistaa rakastumisen, myös vaalia rakkautta ja tehdä työtä sen eteen.
Rakastuminen on upeaa, mutta rakastaminen ja rakkaus on paljon paljon enemmän.
Puhun tässä nyt ns. romanttisesta rakkaudesta.
Alussa rakentuu intohimon ja läheisyyden palasista, myöhemmin mukaan tulee muita elementtejä, kuten ystävyys ja kumppanuus, minkä keskinäiset suhteet vaihtelevat.
26.02.2023 22:31
Kiitos vihjeestä. Vaihdanpa sinne puolelle. Tänne on alkanut kertyä liian paljon niitä, joiden sanavarasto rajoittuu kymmeneen sanaan.
Mielenkiintoista myös, miten aloitukseni tulkitaan. Joku näki siinä vain kynttilänvalossa tapahtuvan seksin, vaikken niin kirjoittanutkaan.
Jos oikeasti ajatuksella luki, niin huomasi että kyse oli paljon enemmästä. Seksi oli vain yksi ulottuvuuksista, mutta suurin osa jotain ihan muuta.
26.02.2023 22:16
Mihin mahtaa perustua joidenkin kirjoittajien oikeutus omia yksinoikeudella itselleen ”oikean romantikon” status ja määritellä mikä on oikeaa romantiikkaa ja mikä ei.
Voisi kuvitella että ”aito romantikko” näkisi romantiikan monimuotoisena , lokeroimatta tiettyyn muottiin, arvostaen ja hyväksyen erilaisia näkemyksiä, koska ihmiset ovat erilaisia, kuten myös se, miten kukin kokee asioita.
26.02.2023 12:09
Ei se ole sitä kaikille.
25.02.2023 12:56
Minä koen myös olevani aito romantikko. En myöskään tuomitse edellistä, etteikö hänkin kokosi olevansa. Elämä ei ole mustavalkoista eikä vaaleanpunaista höttöä.
Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että mukavan tunnelman luominen ei ole teatteria ja voi olla hyvinkin romanttista (muutoinkin kuin romantiikan semanttisessa määritelmässä).
On syytä kuitenkin erottaa keinotekoinen ja väkisin puserrettu. Eikä sellaiset jutut sovellu ensi kohtaamisiin.
Mutta sitten kun tuntee toisen ja tietää mistä toinen pitää ja mikä tuottaa hyvää oloa, voi mahdollistaa sellaisia asioita, mitä ne itse kunkin kohdalla ovatkaan. Oli se sitten vaikkapa moottoripyöräajelua kuten yksi täällä kirjoitti. Sekin on ajateltu ja suunniteltu. Ei kaikki ennakkoon mietitty voi olla epäromanttista, vaikka valtaosa romantiikasta onkin arjen sisälä pieninä eleinä. Joku saa romantiikkaa kynttilöistä ja läheisyydestä, joku vaikka riu’ulla vierekkäin istumisesta.
Kyse on subjektiivisesti kokemuksesta, eikä pitäisi lähteä yksioikoisesti määrittelemään romantiikkaa puhtaasti oman kokemuksen tai näkemyksen mukaan.
Toivon vain, että samansuuntainen ajatuksen omaavat ihmiset kohtaavat toisensa.
25.02.2023 11:07
Kauniisti ja syvällisesti kirjoitettu. Olen samaa mieltä kanssasi
25.02.2023 09:44
Olen osin kanssasi samas mieltä. Pitää olla sitoa eikä feikkiä, tärkeimpiä ovat arjen pienet hetket, yhdessä tekemiset ja välittämisen osoitukset, katseet, sormien hipaisu, hellyyden osoitukset.
Mutta olen edelleen sitä mieltä, romanttisen hetken voi myös rakentaa. Siinähän halutaan tuottaa toiselle iloa ja mielihyvää, nähdä vaivaa.
Kun sydän on mukana, niin minusta joskus vaivan näkeminen tunnelmalliseen hetken rakentamiseen on myös romanttista.
Ihmiset ovat erilaisia ja se meille suotakoon.
Joku voi tykätä vaikkapa siitä, että tiedossa olleen rankan työpäivän jälkeen kotona toinen laittaa yhteisen porekylvyn, missä voi olla ympärillä kynttilöitä ja ehkä lasi kuplivaa, tai antaa rentouttavan hieronnan. Minä voisin tehdä noin.
Välittämistä ja rakastamista tuollaisessa tilanteessa voi osoittaa hoitamalla toisen puolesta arjen askareet, kokata,…
25.02.2023 08:13
1 / 4