Kynttilän valoa, aistillista tunnelmaa, katse syvällä toisen silmissä, aitoa ja luonnollista läsnäoloa, hellyyttä, kosteita suudelmia ja intohimoa, huumautua toisen tuoksusta, painaa pää toisen syliin, olla vain ja nauttia kosketuksesta ja läheisyydestä, häivähdys tarinoiden romantiikkaa ja kauneutta, tarttua hetkeen, saada olla oma aito itsensä -jotain mikä tässä kiireisessä, suorituskeskeisessä ja pinnallisessa maailmassa on harvinaista ja liian vähän arvostettua. Eikä sen ainakaan ajatella olevan meidän heteromiesten ominaisuus.
Sitä minä ikävöin tänään ja tässä.
Sitä minä ikävöin tänään ja tässä.
Vastaukset 209
Vanhimmat
Kuulostaa ihanalta ☺️Ja sehän on parasta jos on syvä yhteys ja ymmärrys toisen kanssa monella tasolla.
Niin, sielujen kumppanuutta
On ja sellaista harvoin kohtaa.
😂🤣😅😅
Tai siis tuo on sana lipesi. 😂Ajattelee muuta ja kirjottaa yhtä aikaa. Mutta siis harvassa on ne ihmiset...
Joo harvoin kemiat pelaa oikeasti .Sielun kumppanuus on sekoitus kemiaa ja sellaista mitä ei vaan pysty määritteleen kovin tarkkaan.Kiihkoamies.
Nii i. Joskus vaa kaipaa myös syvällisiä keskusteluja joihi voi rauhassa uppoutua toisen kanssa. Nekin hetket antaa paljon. Että on aikaa kuunnella ja tulla oikeasti kuulluksi. Yleensä puhe on usein kovin pintapuolista pulinaa.
Niinpä. Se on jotain ainutlaatuista, enkä ainakaan itse ole sellaista ihan täysin vielä onnistunut kohtaamaan. Mutta tiedän niitä, jotka ovat ja siksi uskon sen olevan mahdollista
Syvälle menevät keskustelut lähentävät ja vahvistavat.
Mitään sielunkumppanuutta ei ole olemassa.
Mä taas uskon, että on. Enkä puhu nyt pelkästään romanttisista jutuista. Ystävät ect. Joidenkin kanssa vaan tuntuu "tutulta" ja on helppo olla. Ja ehkä nykyaikaisempi sana on se kemia.
Minäkin uskon ja olen nähnyt,
Surullista, jos kyynisyys niin ettei jaksa uskoa
Miksi kaikki pitäisi osata määritellä miks ei siitä voi vain nauttia jos on hyvä olla jonkun kanssa
Tuokin kun vaatisi vähintäänkin sen että osaa keskittyä mitä itsekään puhuu muutoin se on se ja sama mitä puhuu
Sielujen sympatiaa vähän sama asia mu helpommin ymmärrettävä
😍😋😍😋😍😋😍😋😍
💋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17757886t
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Onko tämä jollekkin sydämen valitulle kirjoitettu? Kerro hänestä. 🤗
Tavallaan on ja kuitenkaan ei. Se on jollekin sellaiselle, mitä jo nuoruudessa etsin ja mistä unelmoin, jollaisten kanssa jonkun kerran polut kulkivat hetken rinnakkain. Ei kuitenkaan kenellekään yhdelle ja tietylle, vaikka voi olla että kuitenkin jollekin. En vain vielä tiedä kenelle😊
Ketäkö yrität apinoida etkö osaa keksiä mitään omaperäistä ulkonäkö kriteerit sulta vie puuttuu tosta sen verran imelää tekstiä et lisääppä ny ulkonäkö kriteerit et varmasti saat sellaisen kenenkä kanssa sulla on edes pieni mahdollisuus saada seisomaan
Minäkin kaipaan läheisyyttä yhden ihanan tummatukkaisen kanssa. Kaipuu alkoi siitä, kun katsoimme yhden kerran toisiamme silmiin ja minä pidin hänen kasvoistaan paljon. Niissä oli jotain sellaista, mitä en ole kenenkään muun kasvoissa nähnyt. Tuntui siltä, että olisin halunnut heti halata häntä.
Nuo ovat upeita tunteita.
Kaunis kuvaus, toivottavasti saatte toisenne.
Samalta tuntuu erään miehen kanssa, kun silmiin katsoo tuntuu että ois tunnettu aina. Kun ois tullut kotiin. 😊
Miksi et halannut
Osaatko jopa oikeasti tuntea vai lipitätkö vai jos olisi edes pieni toivo saada pesää
Se on sen yhen tyypin muija jota se hehkuttaa et saa pesää jatkossakin
Helikopterin pyörittäjä tyyppi
Aa liian iso vehe siis ettäkö ois edes pienen pientä toivoa saada erektiota
Mikä sen estää ettei tämä haaveesi toteudu? Aivan varmasti löytyy naisia jotka ajattelevat samalla tavalla.
Varmastikin, mutta kuten tiedetään, kohtaaminen ja löytäminen ei aina ole helppoa, mutta toki mahdollista. Voihan se olla vaikka tätäkin kautta, koskaan ei tiedä. Nimimerkkini ja gmailiin, jos joku haluaa vaihtaa ajatuksia privaatimmin
Eivätkö nuo mainitut hempeilyt tai osa niistä tunnu sinulle mielekkäiltä?
Tietenkin tuntuu, mutta ihmettelin miksi sitä ei voisi löytyä.
Voi löytyä ehkä, mutta sitä kannattaa kuitenkin muualtakin etsiä.
Totta kai, silmät ja sydän avoinna. Hetkeen rohkeasti tarttuen, kun aistii mahdollisuuden johonkin.., enempään.
Aivan, pahoittelut, harrastin lukihäiriötä aloituksen osalta. Onkohan aloittaja etsinytkään vielä, jos vain haikailee?
Mutta toisaalta olet oikeassa. Jos elämä olisi pelkkää hempeilyä, niin se ei ole minua. Osaan kääntää vallan mainiosti välillä tunteet pois ja se on toisaalta ihan kivaa välillä olla ns.maskuliinisessa energiassa.
Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä ettenkö rakkailleni olisi se maailman ihanin. Ne jotka pääsee lähelle, ansaitsee kaiken huomion.
Totta kai olen😊 ja hyvällä itseluottamuksella. Kuten kirjoitin, muutaman kerran jo miltei löytäneenä.
Ja varmasti on myös naisia, jotka etsivät jotain samaa.
Olen positiivinen ja hyvän itsetunnon omaava ihminen, joten uskon kyllä löytäväni .
Aloitus tähän ketjuun johtui ehkä enemmänkin liiallisista kohtaamisista pinnallisuuden kanssa tai sen kanssa, että valitettavan moni ei kaipaa suhteelta jotain syvempää tai enempää. Toisinaan sitä kohtaa vain vääriä, tai ei vääriä, vaan itselle sopimattomia ihmisiä
Ei elämä tietenkään ole aina pelkkää hempeilyä 😊.
Hmmm, mutta ovatko ne suhteesi olleet jo ns. pidemmälle kehittyneitä, vakiintuneita? Kun monella on aika pitkäänkin suojamuurit ylhäällä, niin se ei jätä montaakaan mahdollisuutta syvällisemmälle hempeilylle.
Ja sitäkin se pinnallisuus osin on, ollaan omien muurien takana, niin maailma ei vahingossakaan pääse kolhimaan, ollaan ammatillisesti päteviä, menestyneitä, näyttäviä jne., yhtä kuorta vain, suomeksi sanottuna silkkaa suojamuuria.
Minun suhteet ei tietenkään tänne kuulu, mutta kyllä ne yleensä pidempiä on. Lyhyemmät taas sitten tyssää johonkin, joka ei liity mitenkään siihen että suojelen itseäni. Muutaman kerran romutettu, niin olen jatkossa hyvin tarkka. Itseasiassa minusta on tullut ihan hyväkin ihmistuntija, nopeasti huomaan epärehelliset ihmiset.
Ei, minähän vastasinkin tuossa aloittajalle, en sinulle, vaikkakin kun tämä kaikki on sinun alkuperäisen kommenttisi alaisena, saat jokaisesta lisäkommentista tiedon omiin viesteihisi.
Mieluummin jatkan tästä aiheesta tarvittaessa kanssasi toisaalla. Mitä vähemmän palsta näistä tietää, sen parempi, yleensä.
On niitä ollut sellaisiakin. Ja osa on kantanut menneiden suhteiden painolastia mukanaan, eikä uskaltanut aidosti avata itseään. Rutiineja ja piintyneitä tapoja.
Ihmisten väliset suhteet ovat monimutkaisia. Jonkun kanssa voi erotiikka toimia upeasti, jonkun kanssa syvälliset keskustelut, tai ilo ja huumori, arvot ja odotukset, mielenkiinnon kohteet ja yhteiset tekemiset, sitten on vielä tunne ja kemia.
Nämä kun sitten koitetaan laittaa samaan pakettiin.
Kuitenkin muistaen, että kukaan ei ole täydellinen, myöskään itse 😊
Aaaa, menneiden suhteiden painolastit onkin mielenkiintoisia haasteita uusissa suhteissa. Aniharva niiltä välttyy ja varsin harva niistä osaa puhua uudessa suhteessaan, jotta asiat selviäisivät eikä tulisi turhia eroja.
Se vaan on se puhuminen ihmissuhteissa kultaa, vaikeneminen hopeaa eli päinvastoin kuin yleensä sanonta ohjeistaa 😊
Hyvä suojella itseään, mutta toisaalta jos haluaa jotain saada, tulee myös antaa toiselle mahdollisuus puhtaalta pöydältä.
Minut on onneksi vain kerran romutettu, tosin ihan huolella, mutta sen yli ja ohi olen päässyt, enkä anna sen mitenkään vaikuttaa muihin ihmissuhteisiini. Oli tosin aika jolloin. se aiheutti joksikin aikaa suojamuurien pystyttämisen
Ei ne ole mitään painolasti, jos niistä on jotain oppinut. Kaikki suhteet on opettanut jotain ja en minä niitä kadu.
Niin. Ei varmaan ole tarkoituskaan antaa kaikille ihmisille sitä mahdollisuutta. Sehän olisi sama kuin hyppäsin kukasta kukkaan antamaan kaikille rakkautta.
Oikea asenne. Jokainen kuitenkin on aina kussakin hetkessä tehnyt sen hetken mukaisen parhaan päätöksensä ja valintansa.
Elämä kasvattaa ja opettaa, jos haluaa oppia ja kasvaa.
Tietää paremmin mitä haluaa ja mitä ei.
Ja usein menneissäkin on ollut jotain hyvää
No en minä sitä tajunnut, kun se nimenomaan näkyi siellä ilmoituksissa.
Juurikin niin.
Ei se mitään, jatkossa tiedät, se on välillä aika pirun hämäävä ja itsekin vastailen kenelle sattuu jos en ole tarkkana. Mutta eipä siitä tosiaan vahinkoa ole sittenkään, palsta on avoin kaikelle asialliselle keskustelulle 😊
Mä nyt oikeestaan meinasin suuttua siitä et pidät mua pinnallisena, suorituskeskeisenä pintaliitäjänä jolla on helvetinmoiset suojamuurit.
Kelle on ja kelle ei. Yllättävän moni ei edes tiedosta omaavansa jotain painolastia, joka olisi hyvä käsitellä jotta tulevissa ihmissuhteissa on paremmat mahdollisuudet menestyä.
En tiedä miten paljon olen itse menneistä suhteistani oppinut. Kovasti olen yrittänyt oppia ja kun kaikkiin exiini on välit säilytetty, on moniakin asioita puitu myös eron jälkeen, sen ehkä noin ensimmäisen vuoden aikana. Mutta en silti omalla kohdalla osaa sanoa, onko painolastia matkassa. Loogisesti ajatellen todennäköisyys painolastin olemassa ololle on huomattavasti suurempi kuin että kaikki olisi käsitelty, joten ehkä jotain sitten on mukana.
Kaikki ihmissuhteet opettavat ja paljon opttavatkin, jos vain haluaa oppia. Niin menneet suhteet kuin edelleen jatkuvatkin ihmissuhteet.
En kadu minäkään, kaikki menneet arisuhteeni olivat oikein hyviä ja kauniita, opettavaisia, hienoja naisia joka ainoa, olen kiitollinen heille saamastani yhteisestä ajasta.
Huomasin, "äänensävysi" meni aika tiukaksi ja mielessäni näin tuimimman avatar-kuvistasi. Uskon, että kun sinut joku hermostuttaa, niin siitä on leikki kaukana ja kuulosuojaimilla paljon tarvetta.
Mutta jos joskus tilanne on epäselvä tai oikeasti loukkaannut, niin kysy tai potkaise mieluummin sitten meilillä, jookos.
Juu juu... Vaikka joskus leimahdan, niin lepynkin nopeesti🤭😉
Kasteestasi olen havainnut tuon, että temperamenttia löytyy. Silmät on sielun peili 😁
En nyt kuitenkaan ole mikään vaikea ihminen. Älä vaan kuvittele, että draamaan usein. Oon aika "easy going" loppupelissä. Ja sit jos mut lopullisesti suututtaa, niin ei minusta enää kuulu koskaan mitään.
Et sinä vaikea ole, se on tullut jo selväksi, muuten et jaksaisi yhtään minun huumorianikaan. Mutta katseestasi näkee sen temperamentin ja myös tietyllä sen miten teräväksi heittäydyt sitten kun mennään rajan väärälle puolelle. Silmät on hyvä varoituskolmio ja se varoitus kannattaa ottaa tosissaan.
Mielenkiintoista seurata teidän kahden keskustelua. En tunne keskinäistä taustaanne, mutta näyttää siltä että Rbyp tekee aika paljon olettamuksia.
Usein ne olettamukset kyllä osuu ihan kohdilleen vaikka ei tunneta. Hänellä aika hyvä ihmistuntemus. Tämäkin oli oletus, mutta oletan näin😁
Sittenhän kaikki on hyvin 😊
Ja sitten puolustuksenkin puheenvuoro, kun saatiin ladyltä todistajanlausunto 😁
Eipä tässä taustaa ole kuin jutellen näin etäältä, ei sen enempää. Omasta mielestäni ihmisistä saa aika hyvin käsitystä ihan jutellenkin ja toki jos näkee vaikka kuvan/kuvia, niin vähän enemmänkin. Toki ne voivat olla olettamuksia, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, mutta olettaja ottaa sen riskin.
Toivon ja uskon, että olen kohtalaisen hyvä ihmistuntija, mutta itsepä sitä on aika vaikea arvioida muuten kuin tutustumalla kunnolla.
Ja hyvin oletettu, oletan sinusta ihan samaa, sen vähän perusteella mitä olemme jutelleet 😊
Onko teillä koskaan sellaista oloa, että ihmiskunta ja tää maailma väsyttää? Mulla on, kun lukee mm. tätä teidän soidinleikkiä täältä ja kaikkia muitakin keskusteluja ja kuulumisia maailmalta. Harva asia yllättää saati järin ilahduttaa.. Itsekään en oikein tiedä, mitä oon vailla. Ehkä vain lepoa. Aivot raksuttaa vähän liikaa. Tarvitsisin varmaan hyvän johtajan, ja ehkä mulle ihan kannattavaa, että en jaksa tarpeeksi uskoa jeesuksenomaiseen omnipotenttiin ja täydellisen hyvään vastinkappaleeseen. Oleminen tuntuu välillä mielettömältä. Tsemppiä kaikille muillekin.
Joskus väsyttää ja ärsyttää kaikki. Kuuluu elämään.
Täällä kirjoittelee monet muutkin keskenään, minä kirjoitan muille ja randomi muille. Ei kai sitä nyt "soidinmenoksi" vielä kutsuta ☺️
Ehkä sä tarvitset nyt jonkun joka kuuntelee etkä mitään johtajaa. Tsemppiä sinullekin.
No ehkäpä syynä tuolloin on kyseinen mies itse
No milläs luulit sen aistivas jos kommunikaatio kykysi kasvotusten on puhdas nolla
No ei se etsimällä sitä edes löydä jote ehtii iha rauhassa vai loppuelämänsä
Mitäs sirkustemppuja laitat läheisesi tekemään että ovat huomiosi arvoisia kun huomiosikin jo pitää ansaita
Settä kohtaat vain niitä pinnallisia johtunee siitä että olet itsekin pinnallinen
No mitäs elämä si on josko ny löytyisi se nero joka sen osaa kertoa
Vituttaako sua se että itse et ole koskaan oppinu niitä suojamuureja tekemään
Mitenkä luulit erottavasi jos ihminen valehtelee sulle päin naamaa se kun ei ole edes vaikea tapa oppia onhan meillä esimerkit siitä jo eduskunnassa kuinka valehdella
Meinasikko saada kellistettyä kun pystyt paremmin yrittään kun ei kukaan varoita mitä mihin sun kirjoituksissa kannattaa kiinnittää huomiota
Unohdit vielä sen ulkonäön mu onnea etsintääsi luulen että saat etsiä pitkäääään
Vaikeneminen on kultaa siinä vaiheessa kun osaa suustaan mitään järkevää päästää ettei anna itsestään vielä hölmömpää vaikutusta kun mitä on jo antanut mu jatka vain mä ihan mielenkiinnolla olen seurannu kuinka epätoivoisesti olet pillun perässä
Pillua tai persettä siis sillä ole mitään tekoa rakkauden kanssa mu jatka vain uteliaana seuraan kuinka yrität etsiä sitä täydellistä panoa
No ei kai siihen sirkustemppuja vaadita. En edes ymmärrä miten ajattelet tahallasi väärin.
Kuinkas se elämä kasvattaa ymmärtääkseni se on vanhempien velvollisuus mitä se elämä on sulle opettanut oletko halunnut oppia kasvaakseen pitäs välillä syödäkkin tiedätkö vieläkään mitä haluat ne ryyppyillat kavereiden kanssako se oli sitä jotain hyvää
Keskittymis kykyä täällä sitä erityisesti tarttis kun täällä vastailee ihmiset miten sattuu mihinkin kysymyksiin kirjoituksiin
Ymmärtääkseni ei ole eritelty kuinka asiallista keskustelun tulisi olla kun tämä on yksi kanava monelle purkaa pahaa oloaan hieman joudutten olemaan tarkkaavaisia mitä kirjoitatte niitä murhasuunnitelmia ja tehtyjä rikoksia ei ehkä ole parasta täällä tunnustaa kun täällä ei ole vaitiolovelvoitetta ja psykiatrillakin psykiatrisella hoitallakin se määräytyy saatavan tuomion pituuden mukaan kuinka heillä on velvoite ilmoittaa niistä rikoksista mitä heille olletten tunnustaneet jot olisiko helpompi elää lain rajoissa ja ihan yleisesti tiedoksi ei yksilöiden vai sulle
Kenties olet sellainen kun oletit hänen tuota luulevan
Oletko säilyttänyt välisi exiisi voidaksesi edes heiltä yrittää vinkua pillua aina välillä ettei joka ilta tarttis käteen vetää
No nyt on lääkkeet jollain ottamatta🤣
Mitenkä huomasit kirjoituksesta hänen äänensä sävyn missä olet hänet suututtanut niin että olet kuullut miltä hän kuullostaa suuttuneena
Empä ole tähän ikään kohdannu yhtäkään naista ainakaan joka leppyis nopeasti jos kun tämän aidosti saa suuttumaan kokeiltu on ja moneen kertaan
Katseletko itseäsi useinkin peilistä
Vittu kun olis joskus noin hyvä tuuri ollukin etteikö olis kuullut toisesta enään kun on tämän onnistunu suututtamaan
Kolmiokaan ei pysäytä jos ei jarrut toimi sitä en ole vie oppinu et miksi mies ei harrasta seksiä naisen kanssa kun tällä on kuukautiset vaikka liikenteessä ajeletten päin punaisia tämän tästä
Mä olen jo kattella että mahtaa olla yksi ja sama henkilö ja sä olet vielä toistaiseksi arvoitus pieni epäilys että olet hänen kolmas persoonallisuutensa persoonansa
Kiitos samoin sinulle
No tää on hyvä. Voidaan pitää tämä teoria🤣
Eikö vain ole hupaisa olento :) joskus hiukan pelottava kyllä...
No sitten olet tehnyt todella pahasti.
Kappas, jollain on psykoosi päjähtänyt käyntiin, kannattaa keskittyä lääkkeiden säännölliseen ottamiseen palstailun sijaan.
Eli Pill.a
Tuota juuri alussa tarkoitin, että valitettavan monella jää jotain tosi vajaaksi, kun lähestymistapa on puhtaasti tuollainen. Ja ei, eihän sekään ole mikään poissuljettu ajatus, mutta tärkeämpää on kokonaisuus. Muutoin jotain oleellista puuttuu., eikä mielihyvän tunne ole kestävää.
Kuinka se sulle mielihyvää tuottaa jos kun pidät sitä likaisena puuhana vai onko sulla erityisen sairas mieli
Kyllä nuo tai osa niistä kuuluu aika monen ihan tavallisen heteromiehenkin mielekkäisiin tapahtumiin/tekemisiin, mutta miehet ei niistä pahemmin puhele. Oman kullan kanssa, lukkojen takana, verhot suljettuina voi sitten näyttää pehmeämmänkin puolensa.
Tarvitseeko sen olla vain niin?
Ei, kukin tekee kuten itselleen hyväksi kokee. Edellä mainittu on vain karkea yleistys suomi-miehen asenteesta näkyvään hempeilyyn.
No kenenkä kanssa si siitä kehua retostat kun et puolisosi kanssa kerran asiasta pysty puhumaan
Pimeässä peiton alla sehän on de yleisin suomalainen tapa vai olenko muka erehtyny
On sul vittu käsitykset sekasin jos sun mielestä naiminen pimeässä peiton alla ovi lukossa on hempeilyä ja verhot tiiviisti ikkunoissa koskeeko tämä kaikkia huoneita kun verhot on tiivisti ikkunoiden edessä siellä naidaan jotakuta
Nykyään on niin muotia panosuhteet, välineellistetty seksi ja seksihuumori, että se minusta vähän pilaa mahdollisuutta hellään romantiikkaan. Samoin kovistelu muita kohtaan.
Miehet taitaa kuvitella, että saavat lähinnä nenilleen, jos alkavat availemaan ovia ja hempeilemään.
Minustakin varmaan miehet kuvittelee, että olen metrin pituinen dildo ☆erseessä ryhmäorgioissa 24/7, kun kerran olen olemukseltani eroottinen..ärsyttävää kun näkee oikein naamasta, että panohuora unelmat alkaa jylläämään.
Eivät voisi pahemmin erehtyä.
Ole onnellinen ap, että osaat arvostaa romantiikkaa ja hellää erotiikkaa.
Itse olen aina etsinyt vain rakkautta ja ystävyyttä suhteissani.
Sen olen oppinut kyllä, että ulkonäkö ei kerro siitä, millainen ihminen oikeasti on.
Tuntuu varmasti ikävältä, kun lokeroidaan.Se on surullista.
Jokaisen tulisi saada olla juuri sellainen kuin haluaa olla ja tulla kohdatuksi ilman ennakko-odotuksia,
Minunkaan ulkokuori ei ehkä näytä ulospäin sitä romanttista minää, vaikka minulla ei ole mitään ongelmia olla näyttämättä sitä ulospäin.
Ja voitko kuvitella, että suurin syy noihin tietynlaisiin kuvitelmiin lienee se, että mulla on tummat hiukset?! Mitenkään muuten en ole ulkomaalaisen näköinen. Mut näin olen kokenut.
Vaaleat naiset mielletään aina hyveellisimmiksi kunnon naisiksi ja tummat horoiksi jos ja vaikka on kummallakin yhtä seksikäs ulkonäkö.
Kukin tehkööt ihan mitä lystää, mutta olisi kohteliasta edes kysyä miten on.
Ei minullakaan ole mitään ongelmia osoittaa romanttisia tunteita, mutte ne kuuluvat vain vakituiseen suhteeseen minun maailmassa.
Ja jotkut taas ajattelevat hiusten värin kertovan älykkyydestä…
Joka tapauksessa tosi ikävältä kuulostaa, paitsi sinua, myös ulkomaalaisia kohtaan.
Hyvä, jos osaat jättää omaan arvoonsa.
Kertoo enemmän niistä itsestään.
Kiitos myötätunnosta❤️🩹
Kyllähän se tuntuu järkyttävältä kun itse haluaa tutustua ja romantiikkaa ja parisuhdetta ja tulee leimatuksi jonkin sortin ihastumisten kiertopalkinnoksi. Minkä minä niille miesten ajatuksille mahdan ja varmasti on moni pettynyt ja katkerakin.
Tinderissäkään ei voi olla, siellä miesten epäilyt naisten suhteen on ihan maksimissa.
Aika kapeaksi jää, kun baareissa käynyt lähinnä silloin nuorena alle20 v.
Ulkomaalaisnaisethan nyt on kaikki jotain perheenäitejä, horoisuus kaukana heistä.
Oletko kokeillut lähteä vaihtamaan ajatuksia ilman ulkoisten habitusten tuottamia ennakkoluuloja?
Ei muuten ole vain osan miehistä elämän tapa hakea tyydytystä useista lyhyistä ja satunnaisista kohtaamisista. Tänä päivän sitä tekee moni nainenkin.
En kuitenkaan tuomitse ketään, tärkeintä on että molemmat etsivät sanaa, mitä se ikinä onkaan, eikö käytä toista vain hyväkseen puhtaasti itsekkäistä syist
Kuinka vitussa sä näet joka miehestä että ajattelee sua panohuorana kenties olet moinen ollu vähintäänkin kun itse itsestäsi noin ajattelet
Missä skutsissa sä olet kasvannu yleisemmin vaaleita pidetään bimboina joilta saa pillua ihan vai sormia napsauttamalla mu kuten sanottua kun ajattelet kaikkien miesten susta noin ajattelevan mitä luultavammin ajattelet itse niin tai olet sellainen jopa
Vittu et jaksat viel yrittää lipittää onko sua oikeasta onnistanu vielä tällä paskalla kun kolmenkymmenen ylitit
Kaipaan tuota kaikkea myös niin, että kehoon ja sydämeen sattuu. Pienet asiat niin kuin silmiin katsominen ja juttelu, lusikassa makoilu ihan hiljaa tai vaikka vaan halaaminen ja pussailu voi antaa jo enemmän kuin joku paljon isompi asia. Pieniä elämän helmiä. ❤️ Parhaimmillaan pelkkä läsnäoleva katse voi tuntua kuin henkiseltä rakastelulta, se ei ole tavallista eikä tapahdu kovinkaan monen kanssa ja vaatii tunneyhteyttä, mutta onnistuessaan huima kokemus. Silloin kuin kaikki nuo pienet jutut kolahtaa, on luvassa vielä paljon isompaa kun ja jos tutustuminen etenee suhteen suuntaan.
Miksi mies ei saisi olla tunteva ja nauttia läheisyydestä ja tunneyhteydestä ihan niin kuin naisetkin? Itse näen, että herkkä tunteva ja älykäs mies on parasta mitä on.
Kun mies on tarpeeksi vahva, hän osaa olla myös herkkä. Ja herkkyyttä tarvitaan toisen huomioimiseen ja tuntemiseen
Samaa mieltä!
Totta. Herkkänä ihmisenä sitä vaan on kyllä myös huonoja puolia. Sitä on joskus niin auki että ottaa liiankin kanssa toisten tunteet omiksi ja eläytyy niihin. Ja sit miettii myöhemmin miks onkaan tänään ollu niin huono fiilis. Ja lopulta tää tunne ei oo alunperin ollu oma vaan tarttunut jostain toisesta ihmisestä. Mutta positiivista on että iloisuus kyllä tarttuu kanssa 😂.
Kuvittelisin, että tuo tunteiden omiminen vähenee mitä enemmän tunnistaa omia ja muiden tunteita ja oppii sanoittamaan niitä? Keskimmäinen lapseni oli samanlainen pienenä, mutta on selkeästi oppinut paljon paremmin tulemaan tunteiden kanssa toimeen.
Kirjoitat tosi upeasti ja jaan ajatuksesi täysin.
Olen itse vahva ihminen, joka usein kannattelee toisia, mutta minussa on myös toinen puoli, joka haluaa välillä painaa pään toisen syliin.
Erityisen hienosti vertasit katsetta henkiseen rakasteluun. Se on jotain, mikä tuntuu jossain todella syvällä.
Katsotaan saanko tämän lähtemään. Ohjelma alkoi epäilemään minua botiksi😅😅😅
Säikähditkö sitä?😱
En minä niin vähästä säiky😉
Silloin kun mulle tuli eka kerran niin säikähdin 😄 nyt tuli mulle
Noita botti-ilmoituksia tulee välillä varsinkin jos on vpn päällä. Jos tulee, kannattaa kopioida teksti ja ladata sivu uudestaan. Sen jälkeen onnistuu aina.
Itsellä on myös tuo vahvan ihmisen risti kannettavana. Olen myös joutunut kannattelemaan muita. Työssä se on ollut osa roolia ja osa seniori-asemaan kuuluvaa nuorempien tukemista. Parisuhteissa taas tuntuu, että vahvuus vetää puoleensa miehiä, jotka tarvitsevat tavallista enemmän tukea ja joilla on omia haasteita. Itse taas kaipaisin jo parisuhdetta, jossa on kaksi tasavertaista aikuista ja jossa kumpikin saa olla vuorollaan heikko ja tarvitseva. Vasta kun pystyy olemaan saman aikaan tarvitseva ja herkkä vahvuuden rinnalla pystyy tunnetasollakin antautumaan syvempien tunteiden armolle. Syvemmälle pääsee vain olemalla haavoittuva.
Ei ollut vp päällä ja päädyin ongelman yli juuri kuvaamallasi tavalla.
Jos haluat vaihtaa ajatuksia suoraan, niin gmeilistä tällä nimimerkillä.
Ilmeisesti kommentoit minulle, koska lainaus puuttuu vastauksen alusta. Kun vastasin, huomaisin että myös anonyymi vastasi sinulle. Nämä viittaukset on välillä vähän epäselviä. No tuskinpa sillä on väliä, vaikka saat useammankin vastauksen samaan viestiin. 😆
Täytyy pistää harkintaan. 😉 Mistä päin Suomea
Täytyy pistää harkintaan. 😉 Mistä päin Suomea suurinpirtein olet?
Sinulle kommentoin, ei tosiaan tiedä meneekö oikean kommentin alle …
Päijät-Hämeestä
Itse olen pks.
Ei siis kaukana
Etäisyys on suhteellista. 😉
Se on totta sekin. Mitataanko kilometreissä, minuuteissa vai sydänten etäisyyksinä
Fyysinen etäisyys on este tai hidaste niin kauan kunnes sydämen etäisyys kumoaa sen. Tietysti aina ei sinne saakka päästä, mutta ainakin teoriassa näin. 😁
Näinhän se on. Ja jos sinne pääsee, ei ole kilometrirajaa ja välimatkoja voi muuttaa
Tervetuloa muuten keskustelemaan Sinkkujen puolelle…. Kun keskustelee enemmän myös samalla tutustuu ihmisen ajatteluun. Ja kun keskustelee, huomaa siinä sivussa myös voisiko toinen kolahtaa henkisellä tasolla (sama aaltopituus). Jos kolahtaa, sitten on aineksia ehkä tutustua muutenkin. Tosin vaikka itsestäni saa paljon järjestelmällisemmän järki-ihmisen kuvan, vaikka olen oikeastä sitä kuvaa impulsiivisempi ja tunne-ihminen.
Tässä yksi vanhempi aloitus esimerkkinä, joka liittyy tavallaan kirjoitukseesi myös (joku juuri kommentoi tuota ja se pompahti pinon päällimmäiseksi ja tulit mieleen):
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17740299/mita-on-rakkaus
Kiitos vihjeestä. Vaihdanpa sinne puolelle. Tänne on alkanut kertyä liian paljon niitä, joiden sanavarasto rajoittuu kymmeneen sanaan.
Mielenkiintoista myös, miten aloitukseni tulkitaan. Joku näki siinä vain kynttilänvalossa tapahtuvan seksin, vaikken niin kirjoittanutkaan.
Jos oikeasti ajatuksella luki, niin huomasi että kyse oli paljon enemmästä. Seksi oli vain yksi ulottuvuuksista, mutta suurin osa jotain ihan muuta.
Huomasin vähän saman. Romanttisia ajatuksia jakava mies saa täällä ja myös sinkuissa paljon *askaa osakseen. En tiedä onko kyse miehistä kenellä se ei itsellään luonnistu ja joku kateuden tapainen iskee päälle vai hyväuskoisista naisista, joita on tarkoituksellisesti huijattu.
Tänään sinkut-palsta ei ole ollut ehkä kovin riemukasta luettavaa. Jonkin näköinen ”kriisi” päällä. Siis suosittelen liittymään mukaan 1-2 päivän päästä. Siellä
on joukossa useampi ihan oikeasti keskusteleva henkilö, tosin heistä iso osa on jättänyt tämän päiväisen härdellin väliin. Vanhempia keskusteluja kyllä löytyy koska vaan.
Itse olen lopettanut rekattuna aloittamisen, koska siitä saa myös *askaa niskaan ja keskustelun sijasta ketju täytyy samanlaiseen tekstiin mitä sinäkin olet saanut tässä ketjussa. Kun aloittaa anonyyminä, samaa ongelmaa ei yleensä ole eikä kukaan odota, että jokaiseen viestiin vastaa jotain.
Ohessa aloituspakettiin on myös toinen mielenkiintoinen aloitus, vähän eri aiheesta. Tuoreempi ja ehkä vähän vaikeampi sanoittaa:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17760070/paivan-anti---ihmisista-on-tullut-suorittajakansalaisia#comment-119383691
Tuossa aloituksessahan on se pakollinen esileikki, vähän sama kuin teillä on tässä Citrinellan kanssa meneillään, nuoleskellaan puolin ja toisin. Keskustellessa olisi kamalan hyvä pystyä ottamaan vastaan myös ne poikkeavat mielipiteet, eikä hyökätä haukkumaan tai vaieta, kun joku uskaltaa olla erimieltä.
Omasta puolestani olen koittanut olla asettamatta ehdottomuuksia tai ottamatta yliromantikon manttelia, kuten jotkut tekevät. Päinvastoin olen useampaan otteeseen maininnut, että näkökulmia on monia, kuten myös ihmisiä sekä heidän kokemuksiaan ja tunteitaan.
Tuo edellinen viittauksesi koski kommentteja, joissa ei ole juuri mitään muuta sisältöä kuin veetä ja peetä. En koe mielekkääksi tai rakentavaksi heittäytyä sellaiseen keskusteluun mukaan.
Voin hypätä myös syvään päätyyn.
Tulkitsetko nuoleskeluksi, jos C:n kanssa satutaan jakamaan samoja ajatuksia? Minä koen sen vain hienoksi, koska nimenomaan nostin esille tiettyjä näkökulmia.
Jokainen saa ajatella tavallaan, käytän vain mieluummin aikaa niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa on yhteistä jaettavaa.
Pakollinen esileikki…Mitähän mahdat tarkoittaa? Minä en ajattele niin, että kaiken tekemisen tai puhumisen tulee aina johtaa johonkin, olla jotenkin tavoitehakuista. Ei, voi vain nauttia hetkestä ilman sen kummempaa.
Näen itse, että henkilön kohdistuva haukkuminen mielipiteestä ei ole keskustelua! Se ei ole asiallista käytöstä. Sen sijaan keskustelua on yhtälailla samaa mieltä oleminen kuin erimieltä oleminen, kunhan perustelee miksi on erimieltä. Se, että sanoo, että vastakkainen mielipide on tyhmä tai nuoleskelua, ei ole keskustelua nähnytkään.
Myöskään vastakkainasettelu vain periaatteesta olla erimieltä ei ole kovin järkevää. Joidenkin kanssa ajatukset ja arvomaailma osuu luontaisesti yhteen, ja toisten vaan ei. Ei se tee ketään huonoksi.
Keskustelussa ei ole tarpeen olla samaa mieltä, silti vastakkaisesta mielipiteestä voi saada uusia näkökulmia ja voi oppia näkemään asian myös eri tavalla.
Tässäkin ketjussa näkyy huonoa keskustelua siis sellaista missä sanotaan vain, että olet väärässä tai asia on näin tai ap on sitä tai tätä, ilman että asiaa on osattu millään tapaa perustella. En tiedä tässä kohtaa, mutta joskus juurisyy voi olla vaikka omien huonojen kokemuksien projisointi aloittajan tekstiin, vaikka ap ei liity niihin huonoihin kokemuksiin mitenkään. Toisaalta palstalle kyllä mahtuu ihan hyvin kaikenlainen keskustelu, siinä ei ole mitään ongelmaa! Silti jokainen saa itse valita mihin haluaa tarttua ja vastata. Itse useimmiten valitsen ensisijaisesti hyvät keskustelut: ne joissa on ajatusta ja perusteluja ja joissa keskustelun sävy on muita kunnioittava.
Palstan setämiehillä kevättä rinnassa kun mainostavat kilpaa naisoletetuille meiliosoitteitaan.
Itseään romanttiseksi mainostavat yksilöt eivät muuten suurella todennäköisyydellä romanttisia ole.
Tuo taisi olla niitä turhia ala-arvoisia kommentteja, mitä näihin foorumeihin ilmaantuu liian paljon. Kaikkitietäviä, loukkaavia, asenteellisia, niin turhia, tarpeettomia -ja vääriä. Kateellisuutta vai tyhmyyttä?
Kiukku iski het kun joku ei lepertele. Keep it coming, show your true nature.
"Itseään romanttiseksi mainostavat yksilöt eivät muuten suurella todennäköisyydellä romanttisia ole."
Tämä on osittain totta. Monesti törmännyt miehiin jotka puhuu just sitä mitä olettaa naisen haluavan kuulla. Ei toki pidä yleistää, mutta näitä on...
Ottamatta kantaa aloittajaan, niin tuo "Itseään romanttiseksi mainostavat yksilöt eivät muuten suurella todennäköisyydellä romanttisia ole" pitää täysin paikkansa. Itseään romanttisiksi mainostavat tuppaavat yleensä olemaan romantisoijia, joitka eivät oikeasti ole lainkaan aidosti romanttisia.
Kiitos, juuri näin, laajemmin katsoen.
Erikoinen yleistys, minkä looginen seuraa on, että romanttiset ihmiset kerro olevansa romanttisia, mikä taasen on vastoin romanttista luonnetta ja rohkeutta
Ja jos asiat kuulostaa liian hyvältä, niin silloin ne pienet hälytyskellot kilkattaa.
T.kokemusasiantuntija
Pelkäänkö jotain? Onnen saavuttamista?
Tämä on kokemus, kun "romanttisiksi" itsensä määrittävien kanssa on tullut juteltua. Ei ole vielä tullut oikeastaan vastaan yhtään ainoaa aitoa romantikkoa, vaan juurikin romantisoijia, joille romantiikka on tiettyjä puitteita.
Silloin ymmärrän tuon näkökulmasi, vaikka en sitä itse jaakaan
Ymmärrän. Aloituksessakaan ei ollut oikein mitään aidosti romattista. Se oli lähinnä kliseistä romatisointia.
Aidot romantikot hyvin harvoin mainostavat romanttisuuttaan. Oman romanttisuuden mainostaminen on on hyvin epäromanttista ja vastoin aidosti romanttista luonnetta.
Jos on tuon kaltaisesta tilanteesta huonoja kokemuksia, niin sen verran kyllä pelkään etten luota ihmiseen välttämättä. Usein ne osoittautuu todeksi. Minähän olen ollut aina aikamoinen magneetti tuollaisille ihmisille. Joku niissä alkuun vetoaa. Siis ihan puhutaan parisuhteita ja myös "ystävistä" (entisistä sellaisista).
Onnea en pelkää. Sitähän minä aina tavoittelen. Joskus eteen tulee epäaitoja ihmisiä ja minä vaan tunnistan heidät hyvin nopeasti.
Tulee varmaan myös aitoja, toivottavasti
Noin sanotaan ja todellisuus on sitten tyyliin pisto-nosto-ravistus.
Mikä sinusta on aidosti romanttista?
On tullut ja varmasti tulee jatkossakin. Ne feikit pitää vaan löytää sieltä ihmisten seasta.
Asiat, jotka eivät ole lavastettuja kynttilöillä ja takkatulella ja ruusunterälehdillä ja kävelyillä auringonlaskuun. Aidot muistamisen arvoiset hetket, jotka ovat spontaaneja, kertovat välittämisestä ja rakastamisesta, ymmärtämisestä, tuntemisesta ja henkisestä yhteydestä. Se souturetki järvelläkin voi olla romattinen, jos ei sitä alunperin ole mitenkään sellaiseksi lavasteeksi tarkoitettu.
Olen osin kanssasi samas mieltä. Pitää olla sitoa eikä feikkiä, tärkeimpiä ovat arjen pienet hetket, yhdessä tekemiset ja välittämisen osoitukset, katseet, sormien hipaisu, hellyyden osoitukset.
Mutta olen edelleen sitä mieltä, romanttisen hetken voi myös rakentaa. Siinähän halutaan tuottaa toiselle iloa ja mielihyvää, nähdä vaivaa.
Kun sydän on mukana, niin minusta joskus vaivan näkeminen tunnelmalliseen hetken rakentamiseen on myös romanttista.
Ihmiset ovat erilaisia ja se meille suotakoon.
Joku voi tykätä vaikkapa siitä, että tiedossa olleen rankan työpäivän jälkeen kotona toinen laittaa yhteisen porekylvyn, missä voi olla ympärillä kynttilöitä ja ehkä lasi kuplivaa, tai antaa rentouttavan hieronnan. Minä voisin tehdä noin.
Välittämistä ja rakastamista tuollaisessa tilanteessa voi osoittaa hoitamalla toisen puolesta arjen askareet, kokata,…
Oikeasti romanttista hetkeä ei ole mitenkään mahdollista rakentaa. Tietenkin saa kasata itse tykkäämänsä lavasteet ja esittää teatteria, jos molemmat siitä tykkäävät. Ei sitä ole missään kielletty, eikä se ole väärin. Vaan ei kannata odottaa sen soittelevan aidon romantikon mieltä mitenkään positiivisesti. Siinä vaan kokee itse olleensa kovinkin "romanttinen" ja toinen kokee, että tuo ei ikinä tee mitään romanttista.
Tuo on varmasti mukavaa, jos tuo on molemmille aitoa. Minulle tuollainen tilanne ei olisi aito, vaan kokisin sen hyvin feikiksi ja epäluonnolliseksi. En siis ole tuollaiseen lainkaan sopivaa seuraa.
Tuli vähän sama tunne. Tällainen ikuinen romantikko ei oikein näe aloituksen asetelmassa mitään romanttista. Se tuntuu pikemmin jotenkin näytellyltä ja kuliseihin rakennetulta, ei aidosti romanttiselta hetkeltä. Tulee mieleen joku Kauniit ja Rohkeat ja alleviivattu "romattinen" hetki.
Onhan se joku ”hetki” , minkä tarkoituksensa on lähinnä sanoittaa mielikuvaa enemmän kuin vaikuttaa pinnalliselta tai teennäiseltä
No tuo nyt oli lähinnä sellainen kuvailu, että olisin itse koenut "kiva että yrität ja mä nyt yritän sitten esittää tässä luontevaa". Vaikka siis todellisuudessa kokisin koko puuhan täydeksi teatteriksi ja kaipaisi oikeaa romantiikkaa. Tuossa tietysti ongelmaksi hyvinkin muodostuisi se, että toinen kokisi olleensa romanttinnen ja minä vana edelleen kaipaisin aitoa romantiikkaa, jossa ei olisi teatteria.
Onko vaikkapa tunnelmalliseen ympäristön luominen teatteria?
On, se on romantisointia. Sillä ei ole mitään tekoa oikean romantiikan kanssa. Oikea romatiikka ei kaipaa lavasteita.
Enkä mä sano, kyllähän se teatteri moneen vetoaa. Moneen vetoaa se kliseinen kuvasto, jota meille kaikkialla romantiikkana kaupataan. Se vaan ei vetoa sellaiseen joka kaipaisi aitoa romantiikkaa. Kliseinen romantisointi ei tunnu miltään aidosta romantikosta.
Ehkä jos olisi jo parisuhteessa ja luo ympäristön romanttiseseksi niin se ei ole teatteria, jos molemmilla on ne tunteet siellä. Sehän vaan piristäisi parisuhdetta.
Jos taas tutustumisvaiheessa koko ajan luo jotain ympärilleen, niin se voisi olla liian teatraalista. Liikaa sellaista yrittämistä.
Oon niin samaa mieltä sun kanssas, EOTL. Just tuolla liiallisella yrittämisellä yritetään tehdä tai saada tietyllä tapaa ikäänkuin väkisin jokin tietty tunnelma tai luoda sellainen atmosfääri, mitä ei sit enää koskaan tuu tämän alunperin järjestäneen ihmisen taholta enää uudestaan. Eli se on vain mahdollisesti kertaluontoinen viritelmä, ja sit taas se, mitä jatkossa seuraa, voikin olla ihan muuta ja jopa päinvastaista. Kannattaa siis pysyä hyvän maun rajoissa eikä vetää överiksi ensitapaamisilla, jos aikoo jatkossa pystyä olemaan oma itsensä eikä esittää jotain, mitä ei ole. Tietystikin mikäli järjestää jotkin puitteet esimerkiksi treffeille, niin onhan se miellyttävää molemmille, jos kaikki on kivannäköistä ja -oloista, mutta kyllähän se läpi alkaa paistamaan, jos se fiilis ei alkuperäisesti lähde itsestään soljumaan rennosti vaan tulee juuri se väkinäisyyden ja tekemällä tehdyn tunne. Itse ainakin tälleen motoilevana naisena veisin deittini - naisen - ajelulle, välillä pysähdellen juttelemaan ja vaikka kahville jonnekin kivalle rantakahvilaan ja sit taas päristeltäis, minne tahansa toinen haluaa. Joko kypäräpuhelimet tai sitten ei - ihan makukysymys, mutta siinä kerkeis tuulettaa ajatuksiaan etappien välillä ja aikaa juttelulle jäisi milloin vain, sen kun ajaa tien poskeen ja alkaa jutella. Mun motskariin sopii vaik retkeilyvehkeet, niin mikäpä estäisi esimerkiksi tekemästä vaik piknikin jonnekin. Toistaiseksi puuttuu vielä tuo seuralainen, mutta ei nuo kelitkään ole vielä suotuisat tätä ajatellen eli aikaa on niin löytää tuo nainen kuin myös tehdä alustava suunnitelma, reitti tai sitten vain lähtee ajelemaan ja pysähtyy siellä, missä sille tuntuu.
Tämähän ei liity aiheeseen nyt, mutta sain oman nimimerkkilyhenteen👍🤭
Minä koen myös olevani aito romantikko. En myöskään tuomitse edellistä, etteikö hänkin kokosi olevansa. Elämä ei ole mustavalkoista eikä vaaleanpunaista höttöä.
Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että mukavan tunnelman luominen ei ole teatteria ja voi olla hyvinkin romanttista (muutoinkin kuin romantiikan semanttisessa määritelmässä).
On syytä kuitenkin erottaa keinotekoinen ja väkisin puserrettu. Eikä sellaiset jutut sovellu ensi kohtaamisiin.
Mutta sitten kun tuntee toisen ja tietää mistä toinen pitää ja mikä tuottaa hyvää oloa, voi mahdollistaa sellaisia asioita, mitä ne itse kunkin kohdalla ovatkaan. Oli se sitten vaikkapa moottoripyöräajelua kuten yksi täällä kirjoitti. Sekin on ajateltu ja suunniteltu. Ei kaikki ennakkoon mietitty voi olla epäromanttista, vaikka valtaosa romantiikasta onkin arjen sisälä pieninä eleinä. Joku saa romantiikkaa kynttilöistä ja läheisyydestä, joku vaikka riu’ulla vierekkäin istumisesta.
Kyse on subjektiivisesti kokemuksesta, eikä pitäisi lähteä yksioikoisesti määrittelemään romantiikkaa puhtaasti oman kokemuksen tai näkemyksen mukaan.
Toivon vain, että samansuuntainen ajatuksen omaavat ihmiset kohtaavat toisensa.
Tämä motoristi tarkoittikin lähinnä, että se teennäisyys paistaa läpi enemmän kuin aurinko kirkkaalta taivaalta, jos väkisin yrittää tekemällä tehdä jotain, mikä ei tunnu hyvältä tai kuulu siihen hetkeen luontevalta. Mutta kyllähän esimerkiksi tuollaisesta motoretkestäkin saa tehtyä romanttisen halutessaan vetämättä sitä kuitenkaan överiksi. Tarkoitin alunperin, että esimerkiksi ajellessa jää tilaa myös omille ajatuksille välillä ja siinä yleensä kuitenkin viihtyy tuollaisilla pikku reissuilla, mikäli ei pelkää. Romanttiset puitteet voi myös tuollaisessa tilanteessa luoda ja helpostikin, ottaa esim. alkoholitonta kuoharia, pientä purtavaa, viltin, astiat ja muut tarvittavat, ja "kattaa" vieraalleen "pöydän" nurmelle. Musiikkina riittänee luonnon äänet ja toisen kuuntelu. Kyllähän tuohon halutessaan voi lisätä tai poistaa mielensä mukaan ihan mitä tahansa. Jos tekee illalla tuon retken, voisi kynttilät olla mukana luomassa lämmintä tunnelmaa, varsinkin jos tietää toisen olevan romantikko sanan varsinaisessa merkityksessä. Kaikkihan riippuu aivan osapuolista, mutta ainakin jos aikoo yrittää tehdä vaikutusta, niin ennen kaikkea se toinen ihminen on otettava huomioon ja hänen viihtyvyytensä ... niin siinä hetkessä kuin myös myöhemminkin tietysti. Ja vaikka poikisi suhteen, niin siinä suhteessa on myös vaalittava ja hoidettava sitä ja huomioitava se toinen ihminen eikä ajatella vain itseään ja omaa hyvinvointia. Romantiikka voi löytyä vaikka tiskaamisesta toisen vuorolla 🥀
Nimenomaan parisuhteessa tuon on teatteri. Juuri siinä tuo on kaikkein pahinta. Romanttista olisi jos vaikkapa pitkän työpäivän päätteksi tulisi kotiin, jossa toinen olisi aiemmin kotiuduttuaan "taikonut" pöytään vaikkapa arkiset jauhelihakastikkeen, perunat ja salaatin ja siivonnut keittiön jäljiltään ja antaisi kotiintulijalle suukon ja kunnon halauksen. Siitä tulisi todelliselle romantikolle tosi ihana ja rakastettu olo.
Sen sijaan joku koko lauantain väsätty pihvipäivällinen kynttilöineen ja ruusuineen ja imeline musiikkeinen ynnä muineen on kyllä rehellisesti sanoen hyvin epäaitoa pjaskaa.
Mikään näissä sinun jutuissasi ei vain ole vielä kertonut oikeasta romantikosta. Olet kertoillut vain teatraalisen romantisoijan käsityksiä romantiikasta. Ei siinä ole mitään väärää. Se on niin tavallista, että sitä tunkee jo korvista ulos. Vähintään joka toinen selittää olevansa niin kovin "romanttinen" juuri noilla samoilla sanakäänteillä, joita sinäkin käytät. Se on ihan ok ja kyllä tuostakin moni tykkää. Ei moni nainenkaan tajua mitään oikeasta romantiikasta ja kaipaa nimenomaan romantisoitua teatteria ja jos siitä tulee molemmille hyvä mieli, niin se on vain hyvä.
Ei se ole sitä kaikille.
"Romanttiset puitteet voi myös tuollaisessa tilanteessa luoda ja helpostikin, ottaa esim. alkoholitonta kuoharia, pientä purtavaa, viltin, astiat ja muut tarvittavat, ja "kattaa" vieraalleen "pöydän" nurmelle. Musiikkina riittänee luonnon äänet ja toisen kuuntelu. Kyllähän tuohon halutessaan voi lisätä tai poistaa mielensä mukaan ihan mitä tahansa. Jos tekee illalla tuon retken, voisi kynttilät olla mukana luomassa lämmintä tunnelmaa, varsinkin jos tietää toisen olevan romantikko sanan varsinaisessa merkityksessä."
Nimenomaan tuo on sitä epäaitoa teatteria, joka ei vetoa aitoon romantikkoon.
Tuossa se juuri on, se romantiikka! Jauhelihakastikkeessa ja halauksessa! 😊
En kai ole väittänytkään. Ei romatisoija tajua oikeaa romantiikkaa, vaan hänelle se on tuota aloituksessa kuvattua meille markkinoitua kimallepölyä. Ja kuten sanottu, se on ihan ok. Eivät kaikki ole luonnostaan romanttisia ja sellaiset ihmiset sittne tarvitsevat tuollaista "romantiikkaa" korostavaa teatteria. Romantikko ei sellaista kaipaa.
Oikea romantikko tosiaan kaipaa aitoa romantiikkaa ja romantikko sitten kaipaa noita ylitsevuotavia teatterikulisseja. Tärkeintä on, että maut osuvat sopivasti yhteen. Romantikko kokee tuollaiseen kulissiin astuessaan, että jaahas tässä onkin järjestäjänä sitten ihminen, jossa ei ole ainoatakaan romanttista solua. Vaan jos välittää, niin sitten sitä yrittää esittää mukana, vaikka kokeekin pelkkää epäaitoutta. Ja epäaitojahan nuo kulissit ovat, jollei sitten elämä oikeasti ole tuollaista kimallepölyä aina
Me ihmiset koemme ja näemme asiat eri tavoin. Ainakin tähän mennessä oon vastaavanlaisista retkistä saanut pelkkää kiitosta ja myönteistä palautetta. Ihmiset ovat nähneet sen taakse, mitä olen tehnyt saadakseni tehdä heille mukavan ja rentouttavan retken ja hetken. Oon esimerkiksi pyytänyt paikalle saavuttuamme hakemaan metsästä puita, että voin tehdä nuotion ja sillä aikaa sen varjolla laittanut ne retkieväät siihen esille. Yllätys on onnistunut joka kerta. Nämä tietysti olleet lähinnä kavereille, ei deiteille. Monilla ollut stressiä sen verran paljon itse kullakin elämässään, että tuollaiset pienetkin retkeilyt ovat olleet enemmän kuin paikallaan heille. Mutta onhan tuosta tullut myönteistä palautetta myös deittieni puolelta. Saatan muutenkin silloin tällöin järjestää brunsseja luontoon ystävilleni ja pari kertaa deittini olen kutsunut tulemaan rannalle erääseen paikkaan brunssin ääreen. Jokainen tietysti ihmetellyt paikalle tultuaan, että tämmöinen juttu ollut ihan heitä varten. En ehkä ole mielestäsi romantikko, mutta ainakin otan ihmisiä huomioon omalla tyylilläni. Jokaisen kuitenkin eri tavalla, mikä kellekin mielestäni sopii. Ja: se ei ole teatteria vaan teen sen mielelläni ja sydän mukana.
Ja tämä oli siis motoristin sanoma.
Mihin mahtaa perustua joidenkin kirjoittajien oikeutus omia yksinoikeudella itselleen ”oikean romantikon” status ja määritellä mikä on oikeaa romantiikkaa ja mikä ei.
Voisi kuvitella että ”aito romantikko” näkisi romantiikan monimuotoisena , lokeroimatta tiettyyn muottiin, arvostaen ja hyväksyen erilaisia näkemyksiä, koska ihmiset ovat erilaisia, kuten myös se, miten kukin kokee asioita.
Tämän ketjun pohjalta ainakin on havaittavissa, että miehillä ja naisilla vaikuttaa olevan täysin erilaiset käsitykset romantiikasta tai romanttisesta ihmisestä. Aloituksestasi saa kuvan että romantiikka on lähinnä yhtäkuin yhdyntä kynttilänvalossa, kun taas ilmeisesti naisoletetuille yllä romantiikka on sitä että tekee asioita, jotka tuntuvat hyvältä mutta eivät liity seksiin. Ehkä siis ei kannata sanoa olevansa romantikko yhdenmukaisen määritelmän puuttuessa vaan osoittaa se.
Samaa mieltä ja uskon, että tuo on oineasti todella yleistä miesten keskuudessa. Moni ei vain myönnä sitä.
Niin me kaikki. Ei se ole vain naisten juttu, se on osa ihmisyyttä. Tämä touhu sen pilaa, näiden juttujen pitäisi olla elämän normijuttu, josta kumpuaa elämä, miten jaksaa vaikeudetkin, mihin palaa ja mistä lähtee. Te teette siitä palkinnon. Ihmisyys ja luonnollinen halu hakeutua lämpöiseen syliin, ensin vanhempien sitten rakkaan, se on synnyinlahja ja pitäisi olla elämän perusasioita. Elämän perusta.
Jatketaan vielä, kun perusasioista tehdään palkintoja, ihmisyyden perusta hälvenee ja pahaa saa paljon sijaa. Ihmisestä tulee eläin, joka käyttää vaistoaan selviytyäkseen.
Eläimet tekee niin, kamppailee lauman johdosta, hyökkäilee kun reviirit pienenee, etsii ruokaa ja vettä, säikkyy ja puree ja hyökkää kun säikähtää, syö jopa nälissään lajitovereitaan. Kesyyntyy pikkuhiljaa, vaatii huomiota ja ilmaisee nälän ja janon, ei pysty kertomaan jos sattuu tai osaa katua hyökkäyksiä, koska se tulee luonnostaan. En tiedä onko eläimillä sielua, mutta ainakin erilainen, elämä perustuu ravintoon ja suojaan. Lisääntymiseen.
Ihmiset hallitsevat maapalloa, meille annettiin siihen kehittyvät aivot, rakkaus ja tunteet. Sielumme janoaa hellyyttä, se on osa ihmisyyttä. Ei sitä pidä pelätä, ihmisiä on erilaisia, mutta hyvin monelle ihmisille tulee myös tunne että haluaa elää yhdessä jonkun kanssa, saada perhettä. Se on monelle elämän tärkein sisältö, moni myös haluaa kehittyä töissä, löytää perheen rinnalla tarkoituksen mitä haluaa tehdä, mistä saada rahaa. Uskon että jokaiselle on määrätty oma tie, joka pitäisi löytää. Jokaiselle sielulle. Vain rakkaudessa sielut koskettavat toisiaan hyvin, eivät vie vaan hoivaavat. Ensin vanhemmat, myöhemmin rakkaus ja joskus ystävyyskin on sielullista syvää ystävyyttä. Vain rakkaussuhteissa koet intohimoa toista kohtaan, se on täysin oma juttunsa. Näinä aikoina perehtynyt itsekin miettimään mitä se oikeastaan on. Joo tehdään lapsia ja parisuhteessa on se seksipuoli. Sitten on jotain syvällistä ja omaa sielua ja tunteita koskettavaa, syvempää rakkautta, erilaista mitä on ikinä kokenut. Nämä ihmiset jäävät mieleemme, joskus on tarkoitus päätyä yhteen, tai sitten vaan kokea jotain joka muistuttaa meitä rakkauden voimasta. Muistuttaa eripuolista, rakastavasta vanhemmasta, lapsesta, uskollisesta ystävästä ja sitten tuo kaikista erilaisin. Mitä se sitten on. Joka meitä herättelee joka asiassa ja saa voimaan hyvin ja huonosti. Jokaisen sielun oma tie.
Kauniisti ja syvällisesti kirjoitettu. Olen samaa mieltä kanssasi
Hurjimmat gladiaattoritkin saivat voimansa rakkaudesta, ei vihasta, ei halusta olla paras, vaan muistoista ja toivosta.
Ihminen on vain yksi eliölaji maapallon lähes kymmenestä miljoonasta. Ei yhtään sen merkittävämpi kuin yksikään muista.
Kuulostaa upealta.
Mikä kuulostaa upealta? Mihin tämä liittyy?
Tuo miten näkee romantiikan ja yhdessäolon.
Samoin tässä nykyajan sotaisassa hirviömaailmassa jota kaikkea melkein ohjaa raha jopa rakkautta! Kyllästynyt kaipaan myös aitoutta ihmistä josta tulee hyvä olo haluan myös itse olla jollekin sellainen!
Kauniisti kirjoitettu aloittajalta. Kävelet vaan rohkeasti ensimmäisen viehättävän naisen luokse ja sanot jotain kohteliasta ja mukavaa, tiedä vaikka heti löytyisi sielunkumppani nyt kun on kevät ja kaikki.
Minä en jaksanut lukea ketjusta kuin sanan sieltä täältä. Näin kuitenkin sanan Romantikko. Olen tavannut ihmisen, joka sanoo olevansa Romantikko. Totean vain että en ota hänestä selvää. Millainen ihminen siis on Romantikko?
50+ naiset ja homot ovat ihan sun perässä just.
VARO VAAN!
Muita ei kiinnosta
Varmasti kiinnostaa kauniit asiat ja mukavat ihmiset monia muitakin.
Nimenomaan komeat miehet kiinnostavat "romanttisuudellaan". Loppu on pelkkkä valehtelua.
Se on niin ohikiitävää. Tunteita tulee ja menee laidasta toiseen elämän kirjossa. Maailma ei ole taivas, valitettavasti.
Monenlaista hinttilesboa on nykyään liikkeellä.
Kuulostaa aika feikiltä tämä luonnollisuus.
Kynttiläillalliset ovat vain sosiaalisen median luomus. Yhtä aitoa olisi syödä mämmiä vuohien selässä hyräillen porilaisten marssia.
Eiköhän luonnollista ole se että nähdään viehättävä henkilö, eleillään vähän ja sitten rakastellaan, ei mitään romantiikkaa. Lopulta silmiin katsominen ja huumautuminen on vain jotain harhaluulomeininkiä
Kukin tyylillään, sen mukaan mistä pitää ja minkä kokee hyväksi.
Jos en ole pahasti väärässä, luulisin että kynttiläillallisia on ollut ennen sosiaalista mediaakin…
Minä pidän kynttilöiden valoa tunnelmallisena ja se minulle suotakoon. Ehkä joku muukin kokee samoin ja se myös heille suotakoon, kuten myös muut valinnat niille, jotka kokevat sen teennäiseksi.
Todella homoa, miettinyt koskaan kunnon peräreikä homostelua? Naiset ei tuosta syty, mutta varmasti joku homo innoissaan.
Ikävöit mu mitä elämääsi kaipaat
Sydän on mahtava elin jos se suinkin osoittaa ihmisen pahan luonnon.