Vilkaisin s24:n keskustelupalstaa viimeksi nelisen vuotta sitten. Jo silloin tämä Jean-poju häiriköi palstaa samankaltaisilla listauksillaan. Ilmeisesti flaksi ei ole käynyt? Sitäkin enemmän on kai oltava huolissaan siitä, että huolimatta kaikista mittavista yhteiskunnallisista panostuksista, Jean-poju edelleenkin tamppaa suuresti ihailemansa yliopistomaailman mattoja. Ikään kuin akateemisuus olisi tarttuvaa, ja herra nipottaja toivoisi jotakin tarttuvan siivoojista häneen itseensä.

Muuten, herra Ylijumala-Jean, otin noin 550 000 euron asuntolainan samoihin aikoihin kun luin tältä palstalta ensimmäiset evästyksesi kotitalousrobotin/seksiorjan valintaan. Nyt laina on maksettu pennilleen, ja elän onnellisesti avioliitossa. Koulutukseltaan vaimoni on perushoitaja, mutta mitä inhimillisyyteen tulee, sinusta ei ikipäivänä ole kapuamaan sille tasolle.

Sovitaanko niin, että listaa sinä unelmavaimojesi (joita ei löydy mistään, kai sinäkin olet huomannut?) ominaisuuksia, minä ulkoilen lasteni kanssa. Heitä on kaksi. Toisella meistä on elämä. Kummalakohan?
Mistä tuo 7000 vuotta? Minulle ainakin jehovantodistajat ovat kertoneet siitä olevan reilut 4000 vuotta. No, joka tapauksessa aikaa on vierähtänyt sen verran että pieni erehtyminen on ihan sallittua. Puolin ja toisin.

Maailma vai maailmankaikkeus? Lienee mahdollista saada itsensä uskomaan, että maapallo ja sen elämä ovat tuon ikäisiä ja tuossa ajassa luotuja. Kun vaan sulkee mielestä, että monet fossiilit ja muut löydökset ovat pikkaisen vanhempia. Mutta sehän on pelkkää tiedettä - ja mahdollisesti sielunvihollisen ovela salajuoni. Ja mistäpä minä tiedän, saattaa ollakin.

Aatamista ja Eevasta, ja heidän sukurutsastaan, olet varmasti kuullut kyllästymiseen asti. Ei kaivanne kommenttia. Mutta jos Raamatun sana on totta, eivätköhän ne geenivirheetkin ole sieltä peräisin.

Jääkausia on ollut useampiakin (viimeisimmästä ollaan vasta toipumassa). Niillä on ollut pahana tapana levittää kylmiä alueita laajalle. Ihan hytisyttää. Mutta jälleen, mistäpä minä tietäisin? En ollut näkemässä.

Omassa uskossa ei ole mitään väärää. Päinvastoin, ihailtavaahan sellainen on. Vastaus siihen, miksi vakaumuksesi ärsyttää monia itseni kaltaisesti ajattelevia, onkin sitten vaikeammin haettavissa. Syitä on varmasti monia - ja monet niistä ovat sellaisia jotka saavat minut pitämään oman ateismini omana tietonani. Ei kivoja juttuja ollenkaan. Eikä edes sellaisia jotka voisi pukea kirjallisesti järkevään muotoon (tosin samasta vaivasta raamattufanaatikotkin kärsivät.)

Kai kyse pohjimmiltaan on kuitenkin uskonasioista. Se jälleen. Me ateistit olemme varmoja asiastamme (ja löytyyhän meidän näkemyksille tukeakin). Siitä seuraa että täysin vastakkainen näkemys leimataan oikopäätä typeräksi, ja samalla auttamattomasti sen esittäjäkin. On kieltämättä hyvä veto vedota Jumalan suuruuteen, korkeuteen - siihen että Hän on niin paljon meidän ihmisten yläpuolella, että meillä ei ole edes mahdollisuutta ymmärtää häntä. Vaikea tuollaiseen on vastaankaan väittää.

Oma ateismini perustuu ajatukseen, miksi pitäisikään. Jos Jumalaa ei kerran voi ymmärtää, eikö se tee kaiken Raamatuntulkinnan turhanpäiväiseksi? Jos Hän haluaa korkealla liihottaa, se olkoon Hänen asiansa.

Yksi asia vielä. Ja tästä en tingi. Maailmassa kaikella, paitsi ihmisellä ja Jumalla, on oma tarkoituksensa. Oma paikka olemassaolelle, ylipäänsä syy olemassaololle, jokin tarkoitus. Paitsi näillä kahdella. Uskallan väittää, että tämä planeetta olisi paljon parempi elinympäristö ilman niitä.