Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. LESKEN ROPO
    Mark.12:41-44 (Rinnakkaisteksti: Luukas 21:1-4)
    ---
    12:41 Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.

    12:42 Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä.

    12:43 Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.

    12:44 Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."
    --
    Pyhäkön tarpeita ja laupeudenharjoitusta varten kerättin temppelissä rahaa.
    Monet rikkaat panivat paljon, liiastaan(41,44).

    Köyhä leski pani kaksi ropoa, muutaman pennin (42). Ropo oli pienin kreikkalainen raha.
    Ihmisten silmissä lesken uhraus tuntuu mitättömältä, mutta Jeesukselle arvokkaalta.
    Miksi?
    Siksi, että Jumala katsoo ihmisen sydämeen; enimmän antaa se, jolla on enimmän sydämen alttiutta (2.Kor. 8:12), ei se, joka suurimman rahan antaa.
    Liiasta pantu ei ole vielä uhrausta (44).
    Leski uhrasi puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä (44).

    Juuri köyhässä leskessä Jeesus näkee sitä alttiutta ja uhrautuvaisuutta Jumalan asialle, mitä muualla ei näkynyt rosvojen luolaksi (Mark.11:17) tehdyssä temppelissä.

    Tämän Sanan valossa voimme ajatella meidän päiviemme lahjoituksia, jotta sanomalehdissä saataisiin kiitosta.
    Pornaisten kirkossa pappi kertoi tapauksen, jossa eräs henkilö halusi lahjoittaa kalliin turkin seurakunnan hyväntekeväisyyteen.
    Lahjoittaja laittoi ehdon, että hänen nimensä oli julkaistava paikkakunnan lehdessä.
    Seurakunnan pappi ei ottanut vastaan lahjoitusta.
    Kristityn ei tulisi korostaa omaa erinomaisuuttaan.
    ”... kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät...”(Matt.6:2).
    --
    Virsi 432
    --
    2.
    Auta, että lahjojasi
    aina jaamme iloiten.
    Voita itsekkyyden luonto,
    murra sydän kivinen.
    Näytä, Jeesus, paistaessa
    hyvyytesi auringon:
    jos on autuasta saada,
    autuaampi antaa on.
  2. KRISTUS JA HÄNEN TYÖNSÄ
    Kol.1:12-23
    --
    Kristus on ainut tie Jumalan luo. Muuta nimeä meille ei ole annettu, kuin Jeesus Kristus;
    ”Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." (Apt 4:12).

    Kolossan kristityille suuri vaara oli eri uskontojen sekoittaminen toisiinsa eli synkretismi.
    Tällaisia liikkeitähän on paljon tänäkin päivänä. Näille liikkeille on tyypillistä väheksyä Jeesuksen merkitystä ja jumaluutta.

    Paavali tuo nyt tätä taustaa vasten esille sen, että Kristuksella on asema, jota ei voi rinnastaa mihinkään muuhun.
    Tämä ainutlaatuisuus Hänellä on sekä luomistyössä (16) että pelastuksessa (13,14), sekä maailmankaikkeudessa (15,17) että kirkossa (18).

    Nämä samat asiat on tallennettu mm. NIKEAN USKONTUNNUSTUKSEEN:
    ”Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan.....,joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista...meidän edestämme ristiinnaulittiin, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä....”

    Vain Kristuksen kautta me opimme tuntemaan Jumalaa ja vain Hänen kauttaan meillä on pääsy Jumalan tykö.
    Me olemme syntisiä, mutta Jumalan kanssa sovitettuja (21). Sovitettuina me, joissa synti vielä asuu, olemme Jumalan edessä pyhiä ja vanhurskaita.

    Kolossalaisten vaarana on ”toisenlainen evankeliumi”. Tästä Paavali varoittaa enemmän, kun tutkimme Kolossalaiskirjettä eteenpäin (Kol. 2:8,18).
  3. savonarola: "Elikä Älä tapa on oikea Raamattullinen käsky meille jotka seuramme Jeesusta ja Hänen Sana" !!
    ---
    Missä tilanteissa mielestäsi esivalta saa käyttää miekkaa?
  4. Jeesus saarnasi evankeliumia.
    Tämän tehtävän Hän antoi myös seuraajilleen.
    Miten tämän tehtävän hoidamme?
    Miten kohtaamme lähimmäisemme, jotta syntyisi aito yhteys?

    Usein meitä uskovia syytetään tuputtamisesta, eikä syyttä. Haluamme niin mielellämme asettua toisen yläpuolelle emmekä kohtaa toista ihmistä tasavertaisena.

    Usein ”päihitämme” hänet Raamatuntuntemuksellamme (”Sainpas sanotuksi”!). Joku taas voi ohittaa toisen omalla ”todistuslevyllään” kykenemättä olemaan kuuntelevana osapuolena.
    Hyvin usein sorrumme myös moralismiin ja näin osoitamme kuuluvamme eri maailmaan.

    Kontaktin syntymiseen tarvitaan tiettyjä asioita. Viestitämme asioita kaikkien aistiemme välityksellä.
    Näihin kuuluvat sanallisen kontaktin lisäksi mm. katse- ja kosketuskontakti. Myös käytännöllinen auttamistyö avaa ovia ihmissydämiin.

    Tästä Jeesus antoi hyvän esimerkin kohdatessaan samarialaisen naisen Sykarin kaivolla (Joh. 4:1-30)).
    Hän lähestyi naista hänen omasta elämäntilanteestaan käsin.
    Jeesus sanoi ensimmäiseksi: ”Anna minun juoda!”.
    Hän aloitti käsillä olevasta tilanteesta, eikä: ”Sinä olet syntinen ihminen”. Myöhemmin Jeesus kyllä puhui myös synnistä. Pyynnöllään Jeesus osoitti kunnioittavansa naista.

    Jos me emme pysty luomaan lämmintä ja kunnioittavaa suhdetta lähimmäisiimme, auttamismahdollisuutemme ovat miltei olemattomat.
    Moralisoija ei kykene kuuntelemaan, mitä toisella on sanottavaa. Suupalttina oleminen on pahimpia kohtaamisen esteitä. Ovet evankeliumilta sulkeutuvat.
    Kunnioitus toista kohtaan avaa ovia ihmisen sisimpään.