tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Room. 16:17 Mutta minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä.
  2. Virsi 361 --- 1. Koska valaissee kointähtönen mua köyhää kerjääjää? Koska päättyy matka yöllinen? On yhä hämärää. Taivaalle nostan yhtenään katseeni kaipaavan. Valoa jos en näekään, sen tiedän loistavan. 2. Koska vakuudeksi armosta jo valo koittanee? Koska päässee sydän vaivasta ja usko kasvanee? Ah, pääsisinpä näkemään jo Herran autuuden! Vaan vaikken vielä nähnytkään, saan kerran nähdä sen. 3. Herra Jeesus, pyydän sinua kaikesta sielusta, hoida Hengelläsi minua, murheissa lohduta. Kirkasta, Herra, itsesi nyt sydämelleni ja verelläsi puhtaaksi tee omatuntoni. 4. Kun mä kerran pääsen tuntemaan voimaa sun veresi, en mä enää jouda tuhlaamaan kallista lahjaasi. Tee minut kaipaavaiseksi, tyhjäksi kokonaan, armoa kerjääväiseksi, armosi että saan. 5. Herra Jeesus, eteen katseesi käyn tässä toivossa. Kyynelin nyt käännyn puoleesi ja pyydän armoa. En mene pois, ennen kuin saan haavoissas kalliissa levon ja ilon autuaan, niin, aamen uskossa.
  3. Miten sinä selittäisit seuraavan jakeen (Lue asiayhteys): Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy" (9:41)? Miten se koskee meitä?
  4. Juutalaisten käsitysten mukaan sairauden ja synnin välillä oli siis syy-yhteys. Mitä mieltä sinä olet asiasta?
  5. 3. Lopputulos (35-41) -- 9:35 Ja Jeesus sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos; ja hänet tavatessaan hän sanoi hänelle: "Uskotko sinä Jumalan Poikaan?" 9:36 Hän vastasi ja sanoi: "Herra, kuka hän on, että minä häneen uskoisin?" 9:37 Jeesus sanoi hänelle: "Sinä olet hänet nähnyt, ja hän on se, joka sinun kanssasi puhuu". 9:38 Niin hän sanoi: "Herra, minä uskon"; ja hän kumartaen rukoili häntä. 9:39 Ja Jeesus sanoi: "Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi". 9:40 Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: "Olemmeko mekin sokeat?" 9:41 Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy". -- Jeesus paransi syntymästään sokean miehen (Joh.9:1-41) Jeesus ei jättänyt ihmettä erilliseksi tapahtumaksi, vaan aloittaa jatkokeskustelun hengellisestä sokeudesta ja näkökyvystä. Sokeana syntyneen parantamisella oli aivan vastakkainen vaikutus fariseuksiin kuin parannettuun. Samalla kun Jeesus teki sokeana syntyneen ruumiillisesti ja hengellisesti näkeväksi, teki ihmetyö fariseukset, jotka sanoivat ”me tiedämme” (Joh.9:24,29) ja ”me näemme” (41), entistä enemmän sokeiksi. Ulkokultaisuudessaan fariseukset eivät nähneet omaa syntisyyttään. Heidän ei tarvinnut etsiä pelastusta synnistä, josta ei kukaan ole vapaa.
  6. 2. Tutkinto (13-34) FARISEUKSET KUULUSTELEVAT PARANTUNUTTA -- Parantunut mies viedään fariseusten eteen kuullusteltavaksi (14). Fariseukset, tai ainakin osa heistä, epäili sokeana syntyneen parantumisen todenperäisyyttä. Ihmehän oli tapahtunut sapattina (16). Vaikka fariseukset saivat varman vakuutuksen parannetulta itseltään (15, 24-30) sekä hänen vanhemmiltaan (18-23) , eivät he sittenkään tahtoneet uskoa. Varmana mielipiteenään fariseukset pitivät Jeesusta syntisenä ihmisenä (24.31). Fariseukset joutuvat raivon valtaan. Heidän kiukkunsa lisääntyi. He eivät voineet tehdä tyhjäksi parantuneen todistusta ja parempia keinoja löytämättä he alkavat pilkkaamaan parantunutta (28). Näin fariseukset osoittivat sisäisen paatumuksensa tilan.
  7. 1. Varsinainen ihmetyö (1-12) ---- Jeesus kulkee opetuslapsineen pyhäkössä ja kohtaa miehen, joka syntymästään saakka oli ollut sokea (1). Mies sai elantonsa kerjäämällä ohikulkijoilta almuja. Opetuslapsille oli käsittämätöntä, että miksi onnettoman piti kärsiä syntymästään saakka (2). Juutalaisten käsitysten mukaan sairauden ja synnin välillä oli syy-yhteys. Jeesus selittää sen tapahtuneen siksi, että ”Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki” (3). Sokea mies tarvitsi Herran apua. Hän ei nähnyt luonnollisilla silmillään, eikä myöskään hengellisillä silmillään. Jeesus parantaa sokean miehen (6,7). Hän tietää, että tämä hänen hyvä työnsä sapattina (14) oli kiihdyttävä vastustajien vihan ilmiliekkiin. Jeesus ei etsinyt ihmisten, vaan Jumalan mielisuosiota.
  8. Kiitos Pe.ku hyvästä linkistä! Laitan tähän lainauksen siitä: "Helluntailaisen käsityksen mukaan lapset ovat kyllä osallisia perisynnin turmeluksesta, mutta eivät syyllisyydestä. Juuri siksi lapsia ei saa kastaa, koska he ovat Kristuksen sovitustyön tähden viattomia ja Jumalalle otollisia ilman uskoa. Helluntailaisen opetuksen mukaan lapset eivät usko, siksi heitä ei kasteta, mistä ilmeisesti seuraa, että lapset pääsevät automaattisesti taivaaseen. Helluntailaiset puhuvat mielellään ”ymmärtävässä iässä” olemisesta, jolloin vasta ihminen on vastuussa Jumalalle teoistaan ja tietoinen synneistään. Tätä ymmärtävää ikää ei koskaan määritellä, ilmeiesti se vaihtelee. Vain ymmärtävässä iässä oleva voi ottaa Jumalan valtakunnan vastaan. Tämä opetus ei ole Raamatun mukaista, sillä Jumalan Sanahan opettaa, että lapsi voi ottaa Jumalan valtakunnan vastaan, Lue Mark 10:15 ja Luuk 18:17: ”Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse” Paavali toteaa Room 3:23 ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” sekä Room 5:12 ”Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä”. Raamatun mukaan kaikki ovat syntisiä, lapsia ei pidetä poikkeuksena. Näin ollen lapset joko ovat syntisiä tai sitten he eivät ole ihmisiä. Jompi kumpi vaihtoehto on hyväksyttävä; helluntailaisesta kasteopetuksesta johtopäätöksenä on se, että lapset eivät ole ihmisiä". (Lainaus loppu) Kun arvioidaan helluntailaisten oppeja, ollaan vaikean kysymyksen edessä. Tämä johtuu mm. siitä syystä, että heillä ei ole tunnustuskirjoja ja liike on opillisesti hyvin monimuotoinen, jopa sekava. Eri henkilöt ja saarnaajat saattavat opettaa kasteestakin eri tavoin.
  9. Eroe: "Raamatussa on rima kaikille yhtä korkea pelastuksen suhteen. Samat on myös muutkin lupaukset, sekä myös ohjeet vaellukseen". -- Kristittynä oleminen on hedelmän kantamista, ei vain ajatuksissa, vaan teossa ja totuudessa. Jeesus sanoo Vuorisaarnassaan: "Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa” (Matt. 5:13.) Kristittynä oleminen on antamista ja saamista. Kun auttaa, tulee itsekin autetuksi. ”...joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää” ( 2.Kor. 9:6). Jos lannistun hyvän tekemisessä, ei ole mitä niittäisin. Paavali kehoittaakin meitä: ”...älkäämme lannistuko.....Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille” (Gal.6:9,10). -- Virsi 434:3 ”Sydämen, suin ja kätten töin avuksi kiiruhtakaamme. Rukous nouskoon päivin, öin, Herralta Hengen me saamme. Hätä ja tuska maailman suurempi on kuin aavistan. Ken tahtoo kärsivää auttaa.”
  10. YMPÄRILEIKKAUS Room.3:1-8 -- Herää kysymys, onko aikaisempi pelastushistoria ollut turha? Mitä etuuksia juutalaisilla voi olla ja mitä hyödyttää ympärileikkaus, jos vain oikea juutalainen on se, joka on sitä ”sisällisesti”, ja oikea ympärileikkaus se, joka sydämessä ja Hengessä tapahtuu (1)? Paavali vastaa: ”Paljonkin, kaikin tavoin”. Hän perustelee vastauksensa sillä, että juutalaisille on uskottu, mitä Jumala on puhunut (2). Jumalan sana ei tyhjänä palaja. Juutalaiset olivat etuoikeutettuja, koska heillä oli ja on erityinen asema ja tehtävä Jumalan suunnitelmissa. Ennen kaikkea heille oli uskottu Kristuksen maailmaantuloa valmistava Jumalan sana. ”Jotkut” juutalaisista ovat olleet epäuskoisia (3). Paavali tiesi, että suurelta osin Israel oli paatumuksen tilassa (Room. 10:21). He eivät kuitenkaan voi tehdä tyhjäksi Jumalan uskollisuutta (3). Jumalan toiminta ja lahjat eivät ole merkityksettömiä, vaikka ihminen epäuskossaan käyttääkin niitä väärin. Jumala on kaiken yläpuolella, eikä Hän epäonnistu, vaikka ihminen epäonnistuu. Ihmisten turmeltuneisuus saa aikaan kapinaa Jumalaa vastaan. Ihminen ei pysty tekemään tyhjäksi Jumalan uskollisuutta. Jumala on todellinen, luotettava ja oikeamielinen. Ihminen on sitä vastoin vain valehtelija ja sanoissaan epäluotettava (4). Jumalan tuomio on aina oikea!
  11. PAAVALI SAAPUU JERUSALEMIIN JA TAPAA JAAKOBIN Apt.21:15-26 -- Jerusalemin matkaa varten tehtiin valmisteluja, ”hankkiuduttiin” lähtöön (15). Luukas ei kerro tarkemmin, mitä valmistelut pitivät sisällään. Ennen Jerusalemiin tuloa matkaseurue yöpyy ensimmäisten aikojen opetuslapsen Mnasonin luona (16). Heti seuraavana päivänä mentiin Jaakobin luokse, jonne myös seurakunnan vanhimmat tulivat (17). Jaakob, Jeesuksen veli, oli Jerusalemin seurakunnan itseoikeutettu johtaja.( http://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakob_(Jeesuksen_veli) Paavali tekee tarkkaan selkoa, mitä pakanoitten keskuudessa oli tapahtunut hänen palvelustyönsä kautta (19). Kuulijat ilahtuvat tästä kuulemastaan kovin. Mutta sitten tuotiin esille arka aihe; miten uskoontulleet juutalaiset suhtautuisivat pakanakristittyihin. Aiemmin oli päätetty, ettei pakanoita pakoteta tulemaan juutalaisiksi. Mutta itsestään selvänä pidettiin taas sitä, että juutalaiset saivat edelleen elää juutalaisen tavan mukaan. Niinpä jotkut väittivät, että Paavali muka kaikkialla vastusti maanmiestensä keskuudessa juutalaista elämäntapaa (21). Se oli panettelua, mutta miten saada juutalaiskristityt tajuamaan tämä. Pelättiin suurenkin joukon kokoontumista tämän kiistakysymyksen johdosta (22). Yhdessä tehtiin ”sotasuunnitelma”. Nyt oli näytettävä, että Paavali kunnioitti heidän uskoaan. Seurakunnassa oli juuri nyt neljä mieshenkilöä, joilla oli ”lupaus täytettävänään” (23). Kyseessä lienee ollut ns. nasiirilupaus, jollaisesta oli laissa maininta ja jonka Paavalikin oli tehnyt Korintossa. Samalla ehdotettiin, että Paavalikin tulisi mukaan viidentenä ja myös maksaisi kaikkien kulut (24). Nyt kaikki voisivat nähdä, ettei Paavali halveksinut hyvää juutalaista tapaa, vaan voi itsekin vapaaehtoisesti suostua noudattamaan sitä, ollen näin ”juutalaisille juutalainen” (1.Kor.9:20). Ehdotus oli Paavalin mielestä hyvä ja hän suostuu siihen.
  12. Kiitos veteraanien iltahuuto-laulusta. Se kosketti kovin tuntojani. Muistammeko, kuinka kalliin hinnan olemme saaneet maksaa itsenäisyydestämme. Muistammeko myös olla kiitollisia siitä. Rukoillaan: "...kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa" (1.Tm 2:2).
  13. KOKOUKSEN PÄÄTÖS Apt.15:22-35 --- Koko seurakunta hyväksyi päätöksen (22). Seurakunta valitsi keskuudestaan muutamia miehiä ja lähetti heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana (22-27). Heille annettiin kirje, jossa sanottiin mm. näin: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin” (28,29). Tämä sääntö (ruokasäädökset) voidaan nähdä kristillisen rakkauden ilmaukseksi siinä tilanteessa. Se ei välttämättä merkitse lopullista veriruokien tai ei-juutalaiseen tapaan teurastetun lihan syömisestä kieltäytymistä. Sanoohan Paavali toisaalla: ” Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden, ...” (1.Kor. 10:25). Lue myös Room. 14. luku. Tältä osin kyse on siis ns. ehdonvallanasioista. Pitää tavoitella sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumista (Room. 14:19). Tänäänkin tulee ottaa huomioon, esim. lähetysmailla, paikallinen kulttuuri ja tavat.
  14. APOSTOLIEN JA VANHIMPIEN KOKOUS Lue Apt. 15:6-21    -- Erimielisyys (Lue Apt.15:1-5) todettiin ja ryhdyttiin toimenpiteisiin asian ratkaisemiseksi. Riitakysymys annettiin pienemmän ryhmän käsiteltäväksi (6). Sen tehtävänä oli tehdä päätösehdotus. Luukkaan selostuksesta ei käy ilmi, käytiinkö neuvottelut yksityisesti vai seurakunnan läsnä ollessa. Mielipiteet menivät pahasti ristiin (7). Pietarin puhe (7-12) saa koko joukon hiljaiseksi. Näinhän usein käy, kun jollakin on jotain ”painavaa” sanottavaa. Pietarin sanoma oli tämä: Pakanoita ei saa alistaa lain ikeeseen (10). Kaikki riippuu Jeesuksen armosta (11). Tässä ei ole erotusta juutalaisten eikä kreikkalaisten (tark. pakanoita) välillä. Sitten puheenvuoro annettiin Paavalille ja Barnabaalle (12). Pietarin tapaan he perustelevat kantaansa kertomalla, mitä suuria tekoja Jumala oli tehnyt pakanoitten keskuudessa. Lopuksi Jaakob tekee vielä yhteenvedon keskusteluista. Hän selitti tapahtuneitten asioiden mullistavuutta sanomalla, että Jumala on ottanut pakanoista ”kansan omalle nimellensä” (14). Tässä hän viittaa erääseen Aamoksen kirjan kohtaan (15-18). Loppuyhteenvetona Jaakob ehdottaa; pakanakristittyjä ei pidä ympärileikata ja heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta (20). Näin pyrittiin luomaan yhteiset pelisäännöt, jotta säilyisi juutalaiskristittyjen ja pakanakristittyjen yhteiselo. Mooseksen lakiahan oli ammoisista ajoista julistettu, joka antoi juutalaisille oman erityisen leimansa.
  15. Snl 10:19 Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava. Srn 5:2 Sillä paljosta työstä tulee unia, ja missä on paljon sanoja, siinä on tyhmä äänessä.
  16. Kielen synti Luther: "Kielen väärinkäytäntö voi tehdä ihmisen niin synnilliseksi, että sekä Jumalan että ihmisten täytyy ruveta häntä vastaan. Sillä näemmehän, että panettelija on niin vastenmielinen vieras ja huonossa arvossa, vaikka olisi kuinka kaunis, rikas ja taidollinen, että häntä vierotaan, missä taitaan, ja tuskitellaan hänen seurastaan, sekä sanotaan, hänestä erille päästyään: Oi, mikä lörpöttelijä hän on! Apostoli Jaakoppi sanookin, että kieli on levoton ja paha, täynnä kuolettavaista myrkkyä. Niin eipä käykään selittäminen, kuinka paljon pahaa se voi tehdä; ja korvaankuiskuttajasta voit nähdä, kuinka syvälle sen myrkky tunkee, sillä sen kerta myrkytettyä kahden ihmisen sydämet toisiaan vastaan, nämä monesti kaikeksi elinajakseen ovat niin vihastuneet toisilleen, että sangen työläästi antavat sovittaa itsiään..." (Luther)
  17. Miten tulkitsette seuraavan sanan paikan? 1.Joh.5:16 -- 5:16 Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava. Mikä on synti, joka on kuolemaksi?
  18. Pe.ku lainaat Hebr. kirjettä. Tässä jae, jossa puhutaan Jeesuksesta: Hebr. 4:15 "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ILMAN SYNTIÄ. -- Hebr. kirjeen kirjoittaja vertaa Kristusta Melkisedekiin (Hebr.7:1-28). Melkisedekillä ei ollut "isää , ei äitiä eikä sukuluetteloa, hänen elinpäivillään ei ole alkua eikä loppua" (7:3). Jeesuksen rakkaus syntisiin http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/ut/ut4a.html (Lainaus: rov. Olavi Peltolan Hebr. kirjeen selitys) Jeesuksen rakkaus tulee näkyviin siinä, että hän tuli ihmiseksi, ihmisten kaltaiseksi (Hepr 2:14). Jumala asetti hänet enkeleitä alemmaksi (2:7). Hänestä tuli se ihmislapsi, jollainen jokaisesta ihmisestä luomisen tähden olisi pitänyt tulla (2:6; Ps 8:5-7). Jumala loi hänelle ruumiin (Hepr 10:5) ja tiedämme, että se tapahtui neitsyt Marian kohdussa. Mitä maailma tarjosi hänelle? Syntisten ankaran vastustuksen ja häpeän (Hepr 12:2-3), kärsimyksiä ja kiusauksia (2:18). Lopulta hänen oli kärsittävä kuoleman tuskat (2:9). Hän kärsi ja kuoli kansansa ja ystäviensäkin hylkäämänä, kaupunginportin ulkopuolella häväistynä (13:12-13). Jeesus ei tullut maailmaan vain ihmisten esikuvaksi (Hepr 12:3). Hän tuli ennen kaikkea kärsimään kuoleman tuskat (2:9). Se ei ollut helppoa, sillä hän "ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen" Jumalaa (5:7). Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksiin. Juuri niissä hän oppi tuntemaan ihmisenä olemisen tuskan ja sen kuinka vaikea ihmisen on olla kuuliainen Jumalalle (5:8). Nyt hän kykenee ymmärtämään vajavaisuuksiamme, sillä häntä koeteltiin kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin (4:15). Ainoana ihmisenä maailmassa hän ei kuitenkaan langennut syntiin. Vain hän on ollut pyhä, viaton ja tahraton ihminen (Hepr 7:26). Hän kävi läpi ihmiselämän kärsimykset ja kiusaukset (2:18). Siksi hän on ainoa, joka pystyy todella auttamaan meitä koettelemuksissa. (Olavi Peltola)
  19. mamabeard: "Itse ainakin joudun paljon viettämään aikaa Herran edessä hiljentyen, Hänen läsnäoloa odottaen ja kaivaten, että en sekottaisi omia alitajunnasta nousevia vaikutteita ja impulsseja Pyhän Hengen vaikutukseen, voisin tuomita inhimillisen taipumukseni puolustella itseä jne. ja että Pyhä Henki oikeasti saisi näyttää minulle asioita tai asenteellisuutta mistä Jumala ei pidä. On piirteitä ja painotuksia mitä itse en voi havaita enkä niiden vahingollisuutta ymmärrä, ellei Jumala sitä minulle osoita".. ----- Usein teemme elämässämme hätiköityjä ratkaisuja. Paniikkimielialan valtaama ihminen ei kykene ajattelemaan selkeästi. Hän pyörii itsensä ympärillä, eikä näe ulospääsyä vaikeasta tilanteesta. Silloin kannattaa pysähtyä ja rukoilla Jumalaa. Juuri hiljentyminen ja rukous vapauttaa meidät päättömästä hätäilystä ja asiat ennen pitkää ”loksahtavat” paikoilleen. Itseensä käpertymisen sijasta meidän tulisi suuntautua ulospäin. Emme saa muista kärsimäämme pahaa, vaan meidän tulee osoittaa anteeksiantavaista mieltä lähimmäisiämme kohtaan, sillä ”rakkaus peittää syntien paljouden”. Me olemme saaneet Jumalalta erilaisia armolahjoja palvellaksemme niillä lähimmäisiämme. Puhuja puhukoon sitä, mitä Herra antaa puhuttavaksi ja palveluksen työtä tekevä pankoon itsensä ”likoon” etsien siihen voimia Jumalalta. Meillä itse kullakin on Jumalalta saatu tehtävä, että Hän tulisi kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen nimen kautta. -- 3. Sydämen, suin ja kätten töin avuksi kiiruhtakaamme. Rukous nouskoon päivin, öin, Herralta Hengen me saamme. Hätä ja tuska maailman suurempi on kuin aavistan. Ken tahtoo kärsivää auttaa? (Virsi 434:3)
  20. mamabeard "...Siinä yhteydessä Jumalan sana sanoo että kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi eikä rakenna. Paavali meni niinkin pitkälle, että oli määrätyissä tilanteissa valmis kokonaan luopumaan lihan ja viinin nauttimisesta, jos ne loukkaisivat veljeä tai siskoa". ------------- Room. 14. luvussa Paavali ottaa puheeksi sen, miten eri tavalla ajattelevien kristittyjen tulisi suhtautua toisiinsa. Seurakunnassa esiintyy kahta suuntaa. Toisen suunnan edustajat sanovat itseään ”vahvoiksi” ja nimittävät toisella kannalla olevia ”heikoiksi” (Room 14:1). Erimielisyyksien aiheena on lähinnä ruoka ja juoma. Myös päivien valikoiminen tuotti epäsopua. Vahvat uskovat saavansa syödä kaikkea, heikot ovat kasvissyöjiä ja kieltäytyvät viinistä (2). Heikot myös tarkkaavat sopivia ja sopimattomia päiviä, kun vahvat eivät piittaa niistä (5,6). Nämä erottavat tekijät tulivat esiin räikeästi seurakunnan yhteisillä aterioilla, missä ruuan ja juoman pitäisi olla kaikille sama. Kukin otti esille omat ruokansa. Toinen toi yhteiselle aterialle lihaa, toinen vihanneksia. Toinen joi viiniä, toinen vettä. Yksi ja sama ruoka ei ravinnut kaikkia; yksi ja sama mieli ei yhdistänyt kaikkia. Vahva halveksi heikkoa tämän heikon uskon tähden. Heikko taas tuomitsi vahvan menettelyn, jossa hän näki liiallista vapaamielisyyttä ja suruttomuutta (10). Paavali itse lukeutuu vahvoihin. Siitä lähtökohdasta hän antaa neuvon: ”Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä” (1). Heikkoja on käsiteltävä tasaveroisina ja otettava mukaan uskon yhteyteen. Vahvojen on hyväksyttävä heikot sellaisina kuin he ovat: ”Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö” (3). Myös heikkojen tulee hyväksyä vahvat ; ”...ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa” (3). ”...ja jos teillä on jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on” (Filipp. 3:15). Älkäämme tuomitko ja halveksiko niitä, jotka ovat eri mieltä kanssamme ns. ehdonvallan asioissa (10). ”Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen” (10). Jumalalle yksin kuuluu valta ja voima ja kunnia, Vain hänelle on ”meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme” (12).
    21. 129 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt