Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Jos naiset osallistuivat seurakunnan yhteisiin Jumalanpalveluksiin, niin miksi eivät myös olisi nauttineet ehtoollistakin, (vaikka siitä ei erikseen mainittaisikkaan).

    Ehtoollisesta lisää: ehtoollistahttp://www.sley.fi/luennot/Raamattu/UT/1Kor/11EK.htm
  2. Apostolien työ jatkuu menestyksellisesti (Apt.5:12-1).
    Mutta he joutuvat kovan paikan eteen; heidät vangitaan;Apt. 5:17-21
    ---
    5:17 Silloin nousi ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka olivat hänen puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen
    5:18 ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen vankihuoneeseen.

    5:19 Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi:
    5:20 "Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat".

    5:21 Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkköön ja opettivat. Niin saapui ylimmäinen pappi ja ne, jotka olivat hänen puolellansa, ja he kutsuivat koolle neuvoston ja israelilaisten vanhinten kokouksen; ja he lähettivät noutamaan heitä vankilasta.
    --
    Ylimmäisen pappi ryhtyy koviin toimiin apostoleita kohtaan antaen pidättää ja vangituttaa heidät (17,18).
    Tapahtuu kuitenkin ihme; Yöllä Herran enkeli vapauttaa heidät (19,20). Näin Jumala puuttui asioitten kulkuun yliluonnollisella tavalla.

    Enkeli rohkaisee apostoleita edelleen jatkamaan ”elämän sanojen” julistamista pyhäkössä (20).
    Kysymys on siitä elämästä, joka oli tullut ilmi ylösnousemuksessa, juuri siitä, mistä apostoleita oli kielletty puhumasta (Apt. 4:17). Apostolit tottelevat.

    Vastoinkäymisissä saatamme helposti lannistua ja antaa pelkomielialalle valtaa. Silloin tarvitsemme rohkaisua.
    Apostolit saivat rohkaisua Herran enkeliltä (19,20).

    Miten on meidän suhteemme; mistä me saisimme rohkaisun sanoja, kun epäusko ja epätoivo tahtoo vallata mielemme?
  3. Apt. 5:nen luvun alku kertoo Ananiaksen ja Safiiran vilpillisestä toiminnasta (1-11).

    Hekin möivät Barnabaan tavoin maatilansa (1), mutta vain osan hinnasta he lahjoittivat apostoleille ja osan kätkivät (2).
    Pietari kuitenkin paljastaa heidän vilpillisen toimintansa sanoen:
    ”Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle".

    Heidän kohtalonsa on karmea; he kaatuivat Pietarin jalkojen juureen ja heittävät henkensä (10).
    Tästä huomaamme, kuinka hengenvaarallista ja kohtalokasta on uhmata Pyhää Henkeä (9).

    Saman tapaisesta kokemuksesta kertoo ns. Viipurin profeetta MIKKO REPONEN.
    Hän toimi kalakauppiaana Viipurin torilla ennen sotia.
    Vuonna 1932 hän lopetti kauppiaan toimensa ja ryhtyi kokonaan evankeliumin asialle.

    Mikko Reponen kulki uskoon tultuaan puhujamatkoilla mm. oman heimonsa karjalaisten keskuudessa.
    Kun Mikko luki kerran junassa Jumalan sanaa, niin eräs mies alkoi pilkata häntä.
    Silloin Mikko julisti: "Ennenkuin tullaan eräälle nimeltämainitulle asemalle, niin tästä vaunusta kannetaan kuollut ulos".
    Tästä mies raivostui yhä enemmän ja hetken kuluttua hän takki kasvojen peittona painautui nurkkaansa nukkumaan.
    Kun tultiin edeltämainitulle asemalle, kannettiin tämä pilkkaaja paareilla kuolleena ulos."

    Tunnettu on myös Mikko Reposen ennustus Viipurin kirkon kohtalosta.
    Kolme vuotta ennen talvisotaa hän sai voimakkaan kehotuksen mennä julistamaan Viipurin ev. lut. kirkkoon: ”Kolmen vuoden kuluttua on tämä temppeli raunioina”. Näin tapahtui.

    (Mikko Reponen kuoli vuonna 1951 Härmän parantolassa alle 60 vuoden ikäisenä. Hänet on haudattu Ylihärmän ev. lut. kirkon läheiseen hautausmaahan. Erään karjalaisjärjestön avulla haudalle on pystytetty muistomerkki.)


    Herra voi yllättävällä tavalla puuttua asioitten kulkuun niin kansakuntien kuin yksilöihmisenkin kohdalla.
    Hän suo parhaan avun silloin, kun kipeimmin sitä tarvitsemme.
    --
    1. Jumala ompi linnamme
    ja vahva turva aivan.
    on miekkamme ja kilpemme
    ajalla vaaran vaivan.
    Se vanha vainooja,
    kavala, kauhea,
    on kiivas kiukkuinen
    ja julma, hirmuinen.
    Vain Herra hänet voittaa.

    (Virsi 170:1)
  4. Uskovat saivat kokea Pyhän Hengen voimaa.
    Henki antoi heille rohkeutta todistajan tehtävää varten (31), vaikka heitä oli kielletty puhumasta Jeesuksen ylösnousemuksesta (33). Heillä oli ”yksi sydän ja yksi sielu” (32).
    Pyhä Henki loi myös keskinäistä yhteyttä ja yksimielisyyttä seurakuntaan.

    Uskovat elivät kuin suuri perhe. Kukaan ei pitänyt mitään omanaan, vaan kaikki oli heille yhteistä (32).
    Ketään ei jätetty pulaan, vaan kaikista pidettiin yhtälailla huolta.

    Kuinka erilaisen kuvan saammekaan sen ajan seurakunnasta verrattaessa nykyaikaan. Nythän jokainen ajaa vain omia etujaan piittaamatta lähimmäisistään.
    Itsekkyys on vallalla niin seurakunnissa kuin yhteiskunnassamme yleensäkin.

    Luukas sanoo, että ”suuri armo oli heillä kaikilla” (33). Tämä voidaan myös suomentaa ”he olivat kaikkien suuressa suosiossa” (vrt. 2:47).

    Esimerkkinä hyväntekeväisyydestä Luukas mainitsee Barnabaan (36,37).
    Barnabaan tapaisia hyväntekijöitä tarvitsemme tänäänkin.

    Olosuhteet voivat nopeasti muuttua huonompaan suuntaan yksilöitten ja koko kansakuntamme kohdalla, kuten on karmeasti nähtävissä.
    On hyvä jo asennoitua tulevaan niin, että mikään ei ole pysyvää.
    Jumala voi ottaa yht`äkkiä pois rakkaamme, irrottaa meidät normaalista elinympäristöstämme tai voimme sairastua vakavasti tai menettää ansiotyömme.
    Jopa ruuasta voi tulla puutetta.

    Mutta kaikki vastoinkäymisetkin voimme ottaa ”Isän kädestä”. Hän kouluttaa ja riisuu meitä (esim. omavanhurskaudesta), vaikka se ei aina hyvältä tunnukkaan.
    Hän ei hylkää meitä.
    Herra armahtaa, antaa anteeksi ja tuo avun, kun hänen puoleen käännymme.
    --
    1.
    Nyt Herran hyvyydestä
    me saamme riemuita
    ja armon kyllyydestä
    kiitosta veisata.
    Päivinä myötäisinä
    ja vaivan täyteisinä
    iloitkaa Herrassa!

    4. Jos sairastut tai työstä
    joutuisit luopumaan,
    ei epätoivoon syöstä
    saa päivä vaikeinkaan.
    Laupias Isän käsi
    on avoin hädässäsi.
    Iloitkaa Herrassa!

    (Virsi 330:1,4)
  5. Kaste on muutakin kuin pelkkää vettä.

    - Kasteessa synnit pestään pois (Apt 22:16) Kaste tapahtuu syntien anteeksisaamiseksi
    (Mark. 1:4, Luuk. 3:3, Apt 2:38).Siinä ihminen pestään ja sydän vihmotaan puhtaaksi pahasta omastatunnosta (Hebr. 10:22).

    - Kaste uudestisynnyttää (Joh. 3:5, Tiit 3:5).

    - Kasteessa tullaan osalliseksi Kristuksen kuolemasta ( Room. 6:3) ja osalliseksi Kristuksen ylösnousemuksesta (Room. 6:5).

    - Kasteessa saadaan Pyhä Henki ( Apt 2:38, Apt 19:6) .

    - kaste pelastaa (1.Piet. 3:21, Mark. 16:16) .

    - Kasteessa Jumala vaikuttaa meissä uskon ( Kol. 2:12).

    - Kasteessa tapahtuu vanhan ihmisen (Aadamin) hautaaminen ja uuden ihmisen hengellinen herääminen ja ylösnousemus rikkomuksiin ja synteihin kuolleesta olotilasta (Room. 6:4-5, Kol. 2:12-13).
    Siinä ihmisen vanha luonto, “lihan ruumis” , poisriisutaan, koska kaste on Kristuksen ympärileikkaus (Kol. 2:11).

    - Kaste ei ole “lihan saastan poistamista” (liha pysyy aina syntisenä, ja synnin asuinsijana), vaan ennen kaikkea Jumalan meidän kanssamme solmima hyvän omantunnon liitto (1.Piet 3:21).

    - Kasteessa tapahtuu peso, pyhittyminen ja vanhurskautuminen Kristuksen nimessä ja Jumalan Hengessä (1.Kor. 6:11) .

    - Kasteessa ihminen pukee Kristuksen ja hänen vanhurskautensa päällensä (Gal. 3:27)

    - Kaste pyhittää ja puhdistaa seurakunnan kirkastetuksi, tahrattomaksi, rypyttömäksi, pyhäksi ja nuhteettomaksi Kristuksen morsiameksi (Ef. 5:26- 27).
    ------
    Kaste ei ole ihmisen kuuliaisuuden teko Jumalalle, vaan se on Jumalan teko meille (Matt. 3:11, Luuk. 3:16, Joh. 1:33).
    Me olemme siinä Jumalan toiminnan kohteena (objektina).
    Jumala itse(subjekti) toimii kasteessamme .