tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Jumalan lapsi, kiitos hyvästä sanan paikasta Kol.2:9.
    "Sillä hänessä asuu jumalisuuden koko täyteys ruumillisesti".
    >>>>>>>>>>>
    KRISTUS JA HÄNEN TYÖNSÄ
    Kol.1:12-23
    >>>>>>>>
    1:19 Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
    --
    Kristus on ainut tie Jumalan luo. Muuta nimeä meille ei ole annettu, kuin Jeesus Kristus;
    ”Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." (Apt 4:12).

    Kolossan kristityille suuri vaara oli eri uskontojen sekoittaminen toisiinsa eli synkretismi. Synkretistisellä liikkeellä oli tarkoitus sulattaa eri uskontoja toisiinsa kokoomalla yhteen arvokkaita ajatuksia ja eri uskonnoille yhteisiä hyviä piirteitä. Tavoitteena oli luoda yhteinen maailman uskonto.

    Se halusi esiintyä myös tieteellisenä ja edustaa ihmiskunnan syvintä viisautta. Tällaisia liikkeitähän on paljon tänäkin päivänä. Näille liikkeille on tyypillistä väheksyä Jeesuksen merkitystä, jumaluutta.
    (http://fi.wikipedia.org/wiki/Englannin_kieli)

    Paavali tuo nyt tätä taustaa vasten esille sen, että Kristuksella on asema, jota ei voi rinnastaa mihinkään muuhun. Tämä ainutlaatuisuus Hänellä on sekä luomistyössä (16) että pelastuksessa (13,14), sekä maailmankaikkeudessa (15,17) että seurakunnassa (18).
    Nämä samat asiat on tallennettu hyvin mm. NIKEAN USKONTUNNUSTUKSEEN:
    ”Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan.....,joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista...meidän edestämme ristiinnaulittiin, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä....”

    Kristus on seurakunnan pää. Hän on ensimmäinen kuolleista nousseitten joukossa; Hänessä ensimmäisenä kuolevaisuus pukeutui kuolemattomuuteen (18). Jeesus kärsi ristillä ja vuodatti verensä meidänkin syntiemme tähden (14,20). Vain Hänen kauttaan me opimme tuntemaan Jumalaa ja vain Hänen kauttaan meillä on pääsy Jumalan tykö.

    Muitten uskontojen perustajien ruumiit makaavat haudoissaan. Mutta meillä on kuolleista ylösnoussut Vapahtaja, Jeesus Kristus- Hän ELÄÄ.
    Kristus tuli ihmiseksi (22) sovittaakseen syntimme.
    Me olemme syntisiä, mutta Jumalan kanssa sovitettuja (21). Sovitettuina me, joissa synti vielä asuu, olemme Jumalan edessä pyhiä ja vanhurskaita.
    Tältä varmalta ja lujalta Kristus-perustalta, ”evankeliumin toivosta” voi helposti joutua pois (23).
    Kolossalaisten vaarana on ”toisenlainen evankeliumi”. Sama vaara vaanii meitäkin.
    Tästä Paavali varoittaa enemmän, kun tutkimme Kolossalaiskirjettä eteenpäin (Kol. 2:8,18).
    --
    1) Jeesuksen muisto ihana
    on mieltä ilahduttava.
    Ei voisi kuulla kalliimpaa,
    ei veisata suloisempaa
    kuin nimeänsä ihanaa.

    2) Vaan parhain manna,
    hunaja on hänen läsnäolonsa.
    Se sydänten on lohdutus,
    elämän alku, valkeus
    ja sielun pyhä riemastus.

    3) Mun, Jeesus, anna tuntea
    rakkautesi suuruutta.
    Oi Jeesus, anteeksantaja
    ja taivaan kruunun kantaja,
    ainoa armon jakaja.
    (virsi 300).
  2. Huomasin vasta aloitukseni jälkeen, että Joh. 1. lukua käsitellään myös ketjussa http://keskustelu.suomi24.fi/node/10200893 .
  3. Rov. Matias Roto:
    http://www.roto.nu/doku.php/text005

    Jumalan työ Luojana luomisessa, pelastustapahtumassa Jeesusksessa ja pelastuksen yhteyteen saattamisesssa Pyhässä Hengessä ovat yksi.
    Pelastus ei johda meitä pois toisten ihmisten ja muiden luontokappaleitten yhteydestä. Koko maailman evankeliointi, sisältää toivon kipinän myös eläimille, kasveille ja koko luomakunnalle.
    Jumala ei eristäydy maailmastaan, vaan elää sen keskellä ja pitää huolta luoduistaan ja pelastamistaan. Siksi kasteemme ja uskomme kutsuvat meitä avoimeen elämänasenteeseen ja haastavat meitä jo paratiisissa annettuun tehtävään pitää huolta “viljellä ja varjella” koko luomakunnasta, evankeliumin pitää koskettaa koko maailmaa.

    Edellä esitetyn valossa pitäisi tulla selväksi, että kasteongelman näennäinen keskus: kiistely siitä pitääkö ihminen kastaa vasta tietoisen henkilökohtaisen uskonratkaisun jälkeen, “viedä uskovien kasteelle”, vai voiko myös lapsia kastaa, onko “lapsikaste” sallittava, on tullut ajankohtaiseksi vasta uskonkäsityksen vinouduttua.
    Ongelmat ovat syntyneet väärin asetetun kysymyksen-asettelun pohjalta. Ongelman ytimenä ovat näennäistä keskustelunaihetta syvemmät kysymykset, joiden ydin on: kannattaako juuri oksaa vaiko oksa juurta. Vääristynyttä jumalakuvaa on seurannut rajoittunut seurakuntänäkemys ja väärästä seurakuntanäkemyksestä seuraa kapinallinen uskonkäsitys. On alettu näpertelemään näennäisten ongelmien parissa, jotka vievät katseen pois oleellisesta.

    Kun ollaan harhan vallassa, niin rajoittuneesta jumalakuvasta johtuen ei nähdän uskon yhteisöllistä ulottuvuutta eikä uskon lahjaluonnetta.
    Pelastus muuttuu passiivisesta hyvyyden kohteena olemisesta omien suoritusten aktiiviseksi esilläpitämiseksi. Subjektin Oma Aktiivisuus, “Usko” ottaa Jumalan paikan. Silloin ei huomata, että ihmisen pelastus kaventuu universaalisesta osallisuudesta oman ajattelun rajojen tasalle.

    Mutta kun Ylösnoussut Kritus pannaan kaiken keskukseksi, niin maailmanlaajuinen yhteys avautuu. tulevan maailman ovet ovat selkosen selällään ja rakkauden ateria odottaa riemuitsevaa kansaa. Sillä meidän toivomme on ankkuroitu Jumalan tekoon, meidän ainoa aktiivinen tekomme, se että olemme tulleet uskon osallisuuteen, toteutui täydellisesti passiivisessa teossa, kun meidät kasteen kautta tuotiin Kristuksen yhteyteen.
    Tähän yhteyteen tuomme mielellämme jokaisen, myös jokaisen kristilliseen perheeseen syntyneen lapsen.
    (Matias Roto)
  4. Rov. Matias Roto:
    http://www.roto.nu/doku.php/text005

    Perusteellista pohdintaa liittyen jakeeseen Mark. 16:16.
    Kannattaa lukea, vaikka tekstiä on paljon.
  5. Rov. Matias Roto jatkaa:

    1 Kor 12:12-13 vuoden 1992 käännös:
    “12. Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin.
    13. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.”

    Toista prepositiota käytetään Pietarin helluntaisaarnassa.
    Apt 2:38 on teksti “epì tô onómati”.
    Tässä nimi –sana “onómati” on datiivissa joten epi –sanalla on useita vaihtoehtoisia merkityksiä. Sanan yleisistä vastineista -lla,-llä, -lle, - ssa, -ssä, päällä, kanssa, kohti, jkn tähden, jtkn varten, soveltuu monikin tähän yhteyteen.
    Kun ajatellaan että näitä vastineita on myös heprean Be –prepositiolla niin asia tulee ymmärretyksi.
    Edellä esitettyjen lisäksi tulevat sellaiset vastineet kuin –h-n, -iin, -sta, -stä, jne.
    Sanatarkan käännöksen mukaan kaste tehdään tässä Herran Jeesuksen nimessä, mutta sanonta tarkoittaa
    kastetta Herran Jeesuksen nimeen.

    Apt 2:38-39 vuoden 1992 käännös:
    38. Pietari vastasi: “Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
    39. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”

    Jumala on yksi ja niin ollen myös sana Nimi on Matteuksen mukaisessa tekstissämme yksikössä.
    Tämä yksi nimi on Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimi.

    Kolmiyhteisen Jumalan nimi esiintyy myös suunnilleen Matteuksen evankeliumin aikalaisessa, Didakhessa, joka on maailman vanhin säilynyt kirkkokäsikirja. Siinä ovat sanat
    baptísate eis tò ónoma kastakaa sisään nimeen
    toû patròs kaì toû hyioû kaì toû hagíou pneúmatos, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.
    Tässä kastaa verbi on selvästi imperatiivissa eli käskymuodossa, kastakaa.
    Ensimmäisen aoristin imperatiivi antaa merkityksen, pitäkää huoli siitä, että tulee kastetuksi. Tässä siis annetaan velvoite, että saatetaan kastettuna olemisen tilaan.

    Tuo kastettuna olemisen tila ei puolestaan ole mitään sellaista jonka piirteet johdettaisiin kastetun ominaisuuksista, vaan sen tuntomerkkinä on itse Jumalan todellinen läsnäolo ihmisten keskellä, Jumalan nimi. Myös tässä Nimi on yksikössä ja myös tässä on Pyhän Kolmiyhteisen olemus selkeästi ilmaistu.
    Nimi on yksi, Jumala on yksi, hän on Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
    Kastettuna olemisen tuntomerkkinä on se, että kastettu on otettu Jumalan nimen yhteyteen, Jumalan yhteyteen.
    (Rov. Matias Roto)
  6. Kirjoitin:
    Eikö Kristus olekkaan läsnä kasteessa, vaikka kaste tapahtuu Hänen nimeensä (Apt. 2:38, 1. Kor. 6:11, Matt. 28:19, Room. 6:3)?

    Eikö hän, joka ottaa kasteen vastaan, ota vastaan itsensä Kristuksen?
    (Tapio522)
    >>>>>>>>>>>

    Rovasti MATIAS ROTO:

    Kastekäsky Matteuksen evankeliumin lopussa
    http://www.roto.nu/doku.php/text004

    --
    6. Kaste vie meidät Jumalan nimen sisälle.

    Vanhassa testamentissa Jumalan nimi oli Jumalan läsnäolon vakuus. Siellä missä nimi esiintyi, siellä oli myös Jumala itse läsnä. Koska Jumala on näkymätön, niin hänen läsnäolonsa ihmisten keskuudessa on nimen läsnäoloa ihmisten keskuudessa.
    Tämän mukaisesti Jeesus myös sanoo, että kun hänen nimeensä kokoonnutaan, niin silloin hän on tilanteessa läsnä.

    Vanhaa testamenttia luettaessa oli tapana lukea Pyhän Nimen kohdalla joko ’Adonai’ eli ’Herra’ tai ’Shema’ eli ’Pyhä Nimi’.
    Pyhän Nimen esilläpito on Jumalan itsensä läsnäolo. Niinpä Jumalan nimeen kastaminen merkitsee Jumalan yhteyteen kastamista.

    Näemme että ’tó ónoma’ eli tekstimme ’Nimi’ tässä kertoo koko Jumaluuden läsnäolosta. Propositio ’eis’ tarkoittaa johonkin tilaan sisälle tuloa, silloin kun se liittyy akkusatiiviin niin kuin tekstissämme on asia.
    Kun siis kaste siirtää meidät Jumalan nimen sisään, niin tulemme Jumalan ympäröimäksi. Meidät siirretään
    Jumaluuteen.
    Tässä yhteydessä me elämme, olemme ja liikumme Jumalassa.
    (Matias Roto)
  7. Tapio hoi: "Eihän vauvalle kukaan tuo Jumalan valtakuntaa, jonka hän ottaisi vastaan".
    >>>>>>>>
    Etkö liitä Jeesusta (Jumalan valtakuntaa) kasteeseen?

    Eikö Kristus olekkaan läsnä kasteessa, vaikka kaste tapahtuu Hänen nimeensä (Apt. 2:38, 1. Kor. 6:11, Matt. 28:19, Room. 6:3)?

    Eikö hän, joka ottaa kasteen vastaan, ota vastaan itsensä Kristuksen?
  8. ml213: "...tarviiko ihmisen ylipäätänsä uskoa edes Jumalan aivoituksiin. Vastaappa rohkesti, niin saan jotakin tolkkua asioiden ymmärtämisestäsi".
    >>>>>>>>>>>
    Ilman uskoahan ihmisen on mahdotonta olla otollinen Jumalalle.

    Mark. 9:42 Ja joka viettelee yhden NÄISTÄ PIENISTÄ, JOTKA USKOVAT, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen.

    Jeesus opettaa siis, että lapsikin USKOO!

    Kysyt, mien pieni vauva voi uskoa?
    >>>Eikö sinun mielestäsi Jumala, jolle kaikki on mahdollista, voi vaikuttaa uskoa pienissä lapsissa?

    Sanot: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta".
    >>>Muistaakseni itsekkin myönsit, etteivät pienet lapset ole kuuroja!

    Mielestäni järkeilet liikaa, etkä usko, mitä Jeesus opettaa lapsista!
    Asetat oman järkesi ja ymmärryksesi Jumalan Sanan yläpuolelle.
  9. ml213: "Aikuisen,- uudestisyntyneen ihmisen sydämessä kylläkin on kaste hetkellä Pyhä Henki,- ei siis vedessä".
    >>>>>>>>
    Vesi ilman Jumalan sanaa on pelkkää vettä, eikä kaste.
    Kaste on uuden syntymisen peso Pyhässä Hengessä (Joh.3:5, Tiit.3:5).

    Etkö mitenkään liitä Kristusta ja Pyhää Henkeä kasteeseen, vaan pidät kastetta pelkkänä kraanavetenä?
    Tätä yhä uudelleen ihmettelen, vaikka kuinka monta kertaa sinulle on toistettu ja toistettakoon se tässäkin:
    KASTE EI OLE PELKKÄÄ (KRAANA)VETTÄ!

    Jotkut pitävät kastetta siis pelkkänä vesikasteena, johon Jeesuksen työ ja Pyhä Henki ei liity OIKEASTI mitenkään...ehkä vain vertauskuvallisesti.
  10. Eikö Kristus olekkaan läsnä kasteessa, vaikka kaste tapahtuu Hänen nimeensä (Apt. 2:38, 1. Kor. 6:11, Matt. 28:19, Room. 6:3)?
    Eikö hän, joka ottaa kasteen vastaan, ota vastaan itsensä Kristuksen?

    Vai pidätkö edelleen kastetta pelkkänä vetenä?
    Huom! Tämän ketjun aihe: "NIIN KUIN LAPSI".
  11. aasteen karmoko:
    "Raamattu olisi itsensä kanssa ristiriidassa, jos kaste koskisi sylivauvoja, ymmärtämättöminä mistään tämän maailman asioista. Ja vielä väitätte, että lapsi kykenee ymmärtämättömänä ymmärtämääm hengellsisä asioita Raamatusta.
    >>>>
    Tämän ketjun aiheena on: "NIIN KUIN LAPSI" (Mark.10:13-16)

    -Mark. 10:15 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." -

    Oletko sinäkin sitä mieltä, että Jeesus asetti ymmärtäväisen lapsen aikuisille esikuvaksi?

    Toisin sanoin Mark. 10:15 voidaan ymmärtää jotenkin tähän tapaan:
    "Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin YMMÄRTÄVÄINEN lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
  12. jaikal.se: "Kenenkään syntisen ei pidä ottaa ehtoollista
    vaikka virret niin opettaisivatkin".
    >>>>>>>>>>'
    Löytyykö täältä Jeesuksen ja jaikalin lisäksi muitakin synnittömiä?
  13. Virsi 385.

    1.
    Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri
    maata käy voimalla valloittamaan.
    saatana väijyy nyt julmana juuri
    valmiina sieluja vangitsemaan.
    Maailman ruhtinas miettivi ansaa,
    kuinka se turmioon syöksisi kansaa,
    kuinka se turmioon syöksisi kansaa.

    2.
    Auta, kun saatana, maailma, liha
    syntien orjaksi taivuttavat,
    kun tämän maailman ystävyys, viha
    pois sinun luotasi houkuttavat.
    Anna siis kuolemantuskaasi muistaa,
    että voin ylpeän mieleni suistaa,
    että voin ylpeän mieleni suistaa.

    3.
    Auta, oi Jeesus, kun syntini tuottaa
    tunnolle vaivoja syytöksineen.
    Anteeksiantoosi suo minun luottaa,
    että en sortuisi katkeruuteen.
    Hengessä köyhäksi tulla jos voisin,
    kuormani kaikki sun hoitoosi toisin,
    kuormani kaikki sun hoitoosi toisin.

    4.
    Auta, oi Jeesus, kun syntini aina
    henkesi lämmön saa laimenemaan.
    Ylpeä luontoni nöyräksi paina,
    hauduta armolle aukenemaan.
    Yhdistä henkeni Henkesi kanssa,
    terveeksi näin minut tee kokonansa,
    terveeksi näin minut tee kokonansa.

    5.
    Auta, oi Jeesus, suo katseesi loistaa
    juonia kiusaajan paljastaen,
    kun sanan selvän se tahtoisi poistaa
    kulkien vaatteissa valkeuden.
    Suo, että henget mä ain erottaisin,
    voittaisin valheen ja voimasi saisin,
    voittaisin valheen ja voimasi saisin.
  14. Ennen kuin Jeesuksen kärsimisen historia alkaa, Jeesus puhuu Öljymäellä opetuslapsilleen Jerusalemin ja maailman lopputapahtumista (Mark.13:3-37, Vrt. Matt.24).
    >>>>>>>>>
    1.VÄÄRÄT PROFEETAT (5,6)
    Heti alussa Jeesus varoittaa opetuslapsiaan eksymästä (5,6): ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä” (5)....vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin” (Matt.24:24).

    (--Tähän eksytykseen lankesi jo koko Juudan kansa. Juutalaisten suuri kapina v. 66-70 loppui Jerusalemin hävitykseen. Yritys luoda messiastoiveiden mukaiset olot raukesivat tyhjiin.)

    Väärät Kristukset ja väärät profeetat sanovat Kristuksen olevan läsnä ja vaikuttavan vain joissakin erityisessä henkilössä, suunnassa tai paikassa (Matt. 24:26, 26, Luuk.17:23). Erämaasta lähti Mooseksen (2. Moos. 3:1) ja Johannes Kastajan vaikutus. Erämaasta muka löytyy Kristuskin.
    Toisten mielestä Jeesus ei tule julkisesti, vaan on kammiossa (Kammio=salainen paikka; Matt.6:6).

    Miten tunnistaa väärät profeetat?
    Hehän toimivat näennäisesti ”lammastenvaatteissa” (Matt. 7:15), vaikka heidän perimmäisenä tarkoituksena on tuhota ja saada aikaan hajaannusta. Jeesus varoittaa meitä tällaisista ”susista”.

    Saman varoituksen sanan kuulemme myös Paavalilta:
    ” Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä” (Apt. 20:29).
    Paavali ei elättele turhia harhakuvia, että hänen perustamansa seurakunnat säästyisivät vääriltä opettajilta. Erikoisesti seurakunnan paimenilla on suuri vastuu laumastaan; heidän on otettava itsensä lisäksi vaarin myös laumastaan, johon Herra on laittanut heidät paimentamaan Herran seurakuntaa.

    Vähän Aasian seurakunnissa vaikutti harhaopettajia (”antikristuksia” 1. Joh. 2:18, 19), aiheuttaen niille vakavan vaaran.
    Jeesuksen jumaluuden (1. Joh.5:20) kieltämisen ohella harhaopettajat myös kielsivät Jumalan Sanan ja käskyjen sitovuuden kristittyjen elämässä.
    He edustivat todennäköisesti alkavaa gnostismia.

    1-2 Jh:ssa vastutetut harhaopit ovat lähimain samoja kuin 2. Piet:ssa Ja Jd:ssa vastustetut:
    --”Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus...Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään.” (1. Joh. 2:22)
    --”...harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut.” (2. Piet.2:1)
    --”...jumalattomia, jotka kieltävät meidän...Herramme Jeesuksen Kristuksen.” (Juudas 4)

    Arvioidessamme, kuka on väärä profeetta, Jeesus esittää perusteeksi hedelmät (16-20).
    1.Joh kirjeessä esitetään kelvottomiksi hedelmiksi väärä opetus, josta heidät voi tunnistaa (1.Joh.2:22,1.Joh.4:1-3).
    On koeteltava henget, ovatko ne Jumalasta (1. Joh. 4:1-6)
    On pysyttävä Kristuksen opissa (2. Joh. 9). ”Te eksytte, kun ette tunne kirjoituksia..”
    Johannes kehoittaa meitä pitämään Raamatun Sanan ainoana opin ja elämän ohjeena ja vaeltamaan rakkaudessa (2. Joh. 9,10).

    2.SODAT, MAANJÄRISTYKSET, NÄLÄNHÄTÄ (7,8)VAINOT (Mark.13: 9,11-13)
    --Jo Rooman keisarivallan aikaisiin suuriin sotiin liittyivät suuret kristittyjen vainot. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Nero)

    3.EVANKELIUMI KAIKKEEN MAAILMAAN (Mark.13:10)
    --Vainoista huolimatta evankeliumin saarnaaminen jatkuu ”kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu” (Matt.24:14). Kaikki eivät usko.
  15. Lopun aikoihin liittyy laittomuuden ihmisen ilmestyminen.
    Kuka tämä laittomuuden ihminen on?
    Laittomuuden ihmisestä sanotaan:
    "...tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala"
    (2.Tess. 2:4).

    Voit lukea koko 2. luvun tai laajemminkin Tess. kirjettä!
    >>>>>>>>>>>>>
  16. asteen karmoko: "On käsittämätöntä, ettei sinulle Jumalan Sana opetus kelpaa,.....".
    >>>>>>>>
    Kyllä minulle kelpaa Jumalan Sana.
    Esim. uskon "niin kuin on KIRJOITETTU" Joh.3:5:
    -Vesi on vettä
    -Henki on Henki.
    (Vrt. Tiit.3:5!)

    Ei pidetä halpana Jumalan Sanaa, eikä muuteta sitä mieleiseksemme omiin järjenpäätelmiin sopivaksi.
  17. KUOLEMASTA ELÄMÄÄN
    Ef.2:1-10
    >>>>>>>>
    Syntiin langennut ihminen on kuollut (1.Moos. 2:17).
    Kuolema merkitsi hengellistä kuolemaa; eroa Jumalasta ja kykenemättömyytenä hyvään (Room.7:14-23).

    Efesolaiskirjeessä sanotaan kuolleiksi erityisesti pakanoita (Ef. 2:11); ”jotka olivat kuolleet rikoksiinsa ja synteihinsä” (Ef.2:1).
    Ennen ”eläviksi tekemistä” efesolaiset olivat luonnostaan vihan lapsia "NIINKUIN MUUTKIN” (Ef.2:3).

    Siis syntyessään ihminen on hengellisesti kuollut ja vihan lapsi.
    Jokaisen "lihasta syntyneen" (Joh. 3:6) on synnyttävä "vedestä ja Hengestä" (Joh. 3:5).
    Vasta Pyhä Henki tekee "kuolleen" ihmisen eläväksi (2. Kor. 3:6).
  18. teapot:
    "Olen kanssasi paljolti samaa mieltä...
    En kuitenkaan kaikessa.

    >Kaste julistaa Kristuksen voittoa kuolemasta ja tekee kasteen saaneen tästä voitosta osalliseksi. Kristitty on kastettu Kristuksen omaksi.<

    Kaste tosin julistaa Kristuksen voittoa, mutta ei sinällään tee kastettavaa tästä osalliseksi. Kaste ei tuo Kristuksen voittoa kastettavan sisimpään. Siihen tarvitaan usko."
    >>>>>>>>>>
    Aivan!

    Et ehkä huomioinut sanan paikkaa, joka juuri valaisee tätä:
    ”Ollen haudattuna Hänen kanssaan KASTEESSA, JOSSA te myös hänen kanssaan olette herätetyt USKON KAUTTA, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.” (Kol. 2:12).
  19. teapot:
    "Minä olen tullut, että heillä [jotka minuun uskovat] olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys". Joh.10:10.
    >>>>>>>>>>
    Joh. 10. luku kertoo meille hyvästä paimenesta.
    Minustakin on nyt tullut lammasten paimen.Olen nimittäin hiljakkoin hankkinut 13 lammasta.
    Niiden paimentaminen on hauskaa ja opettavaista puuhaa.

    Raamatun vertaukset kadonneesta lampaasta (Lk. 15:1-7) tai Jeesuksen opetukset siitä, että Hän on lammastarhan ovi ja hyvä paimen (Joh.10:1-16) saattavat tuntua meistä kovin vierailta.

    HYVÄ PAIMEN
    Joh. 10:1-21
    >>><
    10:3 Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos.
    10:4 Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.
    10:5 Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä."
    >>>>
    Olen huomannut, että omat lampaanikin ovat tulleet rohkeammiksi.
    Heti aamulla, kun kutsun niitä, ne vastaavat kutsuuni ja heti juosten tulevat luokseni.
    Mutta, jos joku vieras lähestyy niitä, ne pakenevat.

    Lainaan nyt AAPELI SAARISALOA (Raamatun sanakirja):
    ”Parhaat laidunmaat (Palestiinassa) ovat vuorten pensaiset rinteet. Siellä liikkuu osa laumasta korkeilla kallioilla, osa toisinaan piiloutuu pensaisiin.
    Toiset seuraavat paimenta läheltä, toiset poukkoilevat oikealle ja vasemmalle tai vetelihtivät kaukana jäljessä. Paimen kiukkuisena huutaa niille tai paiskaa kiven peloitukseksi.

    Kuljettaessa houkuttelevien aidattomien viljapeltojen ohi lammasten on seurattava paimenen ääntä, etteivät poikkea tieltä.
    Usein tulee monta paimenta samaan tarhapaikkaan yöksi ja suuret lammaslaumat joutuvat samaan joukkoon ja sekaisin.
    Mutta aamulla, kun paimenet kutsuvat omansa, lauma tulee levottomaksi, ja pian on kullakin omat lampaansa ympärillään, sillä ”vierasta ne eivät seuraa” (Joh. 10:5).

    Paimen kulkee edellä sekä näyttääkseen kulkusuuntaa, että valitakseen laidunta ja tutkiakseen tien turvallisuutta. Petoeläimet saattavat tehdä hyökkäyksiä paimenten läsnäollessakin. Varkaita ja rosvoja kulkee myös, ja silloin voi koiran avusta huolimatta uskollinen paimen joutua panemaan henkensä alttiiksi laumansa puolesta. Eivät beduiini-rosvot sääliä tunne.
    (Edellä oleva kuvaus ei ehkä täysin pidä paikkaansa tämän päivän Israelissa, mutta varmaankin Jeesuksen aikaan oli tilanne tämä. ).

    Hyvä paimen ruokkii laumaansa, kokoaa karitsat syliinsä ja hellästi johdattaa imettäviä (Jes. 40:11).
    Tavallisissa oloissa tosin ei paimenen tarvitse ruokkia laumaansa muulla tavalla kuin johdattamalla sen hyville laitumille. Mutta silloin kun laitumet ovat kokonaan kuivuneet pitää paimenen itsensä katkoa puitten lehviä syötäväksi. Tosin lampaat tyytyvät huonoonkin laitumeen, jolla ei ole enää muuta syötävää kuin juuria ja piikkikasveja.” (Lainaus loppu)

    Raamattu ottaa siis mielellään vertauksia lammasten paimentamisesta, eikä syyttä.
    Niinpä on hyvä paimen vertauskuvana sille Kaitsijalle, joka säälien ajattelee heikkoja lampaitansa; Jeesus on meidän armahtajamme.

    ”Kaikki eksyneetkin lampaat saata, Jeesus, laumaasi,
    ettei niitä pedon hampaat raatelisi, surmaisi.
    Harhateiltään kotiin tuo ne, että yksi lammashuone,
    yksi paimen olisi, armotyösi täyttyisi”. (virsi 378:5).

    Hyvä paimen tuntee lampaansa yksilöinä ja kutsuu niitä nimeltä (j. 3).
    Tätä paimenen ja lampaan välistä suhdetta sävyttää kiintymys ja rakkaus. Se on verrattavissa Isän ja Pojan väliseen rakkauteen (j. 30).

    Myös uskovat tuntevat Vapahtajansa. Tätä keskinäistä rakkautta Jeesus kuvaa Joh. 15. luvussa
    puhuessaan totisesta viinipuusta ja viinitarhurista.

    Vertauksessamme Jeesus sanoo myös itsestään: ”Minä olen lammasten ovi.” (j. 7).
    Vanhoissa kirkoissa oli/on kasteallas oven lähellä kuvaamassa sitä, kuinka seurakuntaan (kirkkoon) tullaan sisälle kasteen ja uskon kautta.
  20. teapot, kiitos kirjoituksestasi!

    "Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?" Room.6:1,2
    >>>>>>>>>>
    KASTE JA UUSI ELÄMÄ
    Room. 6:1-14
    6:1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
    6:2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
    6:3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
    6:4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
    6:5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
    6:6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
    6:7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
    6:8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
    6:9 tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
    6:10 Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
    6:11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
    6:12 Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
    6:13 älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
    6:14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
    --
    Paavali on puhunut Kristuksen tuomasta anteeksiantamuksesta. Jotkut väittivät että anteeksiantamus johtaa ihmistä tekemään yhä enemmän syntiä (1).
    Paavali kysyy: ”Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi” (1)?

    Mitä kristityksi tuleminen merkitsee?
    Paavali puhuu kasteesta.
    ”Olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman” (4).

    Kaste julistaa Kristuksen voittoa kuolemasta ja tekee kasteen saaneen tästä voitosta osalliseksi (3) Kristitty on kastettu Kristuksen omaksi.

    Kasteen kautta hautaaminen Kristuksen kanssa Hänen kuolemaansa (4) merkitsee sitä, että Häneen yhdistyneinä otamme vastaan ja hyväksymme Jumalan tuomion, joka julistaa meidät syyllisiksi.

    Kaste merkitsee siis vanhan aikakauden loppua.
    Kastettu uskova ei ainoastaan osallistu Kristuksen kuolemaan omana kuolemanaan, vaan kasteen ja uskon kautta myös Kristuksen ylösnousemuksesta tulee hänen ylösnousemuksensa (Room. 6:4).
    ”Ollen haudattuna Hänen kanssaan KASTEESSA, JOSSA te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.” (Kol. 2:12).

    Samalla kun kaste merkitsee uskovalle kuolemaa ja tuomiota, vanhan aikakauden loppua, samalla se tuo hänet uuteen aikakauteen.
    Tulemme kasteen kautta osallisiksi Kristuksen ylösnousemuksesta, tulevan ajan elämään.
    ”Olemme siirtyneet kuolemasta elämään” (Joh. 5:24)
    ”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut” (2. Kor. 5:17).

    Kaste velvoittaa meitä jokapäiväiseen parannuksentekoon eli kääntymiseen pois synneistä kohti Jeesusta (Room. 6:10-14).
    ---
    ”Meidätkin Jeesuksemme kuolemaan kastettiin,
    niin vanha ihmisemme kanssansa haudattiin.
    Siis uskoon, Herra, auta ja Pyhän Hengen kautta
    vie uuteen elämään.”
    (Virsi 97:6)
    21. 17 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt