Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. >>> ei nimmaria: "En ole koskaan puskasta ladellut syytöksiä, enkä tehnyt sitä myöskään nimimerkkiä käyttäen".

    Toivoisin, että mahdollisimman moni lukisi ja kommentoisi nykyisen "ei nimmarin" viestejä seuraavasta linkistä:
    http://keskustelu.suomi24.fi/node/5746463
    (selaa tekstejä alaspäin kaikessa rauhassa.)

    ("Ei nimmari" käyttää viesteissään eri nimimerkkejä, mutta tunnistanet kirjoittajan.)

    Mielestäni hänen kirjoituksensa ovat hyvin syyttäviä kanssakeskustelijoita kohtaan (minuakin), jopa uhkailua, kun en usko samalla tavalla.
    Huom! Ihmeitä en kiellä.

    Onko tyyli muuttunut?
  2. Kävin asioilla. Mieleni herkistyi kovin vieläkin, kun ajattelin pääskysten touhuja veljeni ostaman talon räystään alla.
    Monet vaarat kohtaavat niitä muuttomatkalla ja täällä kotosuomessakin.

    Taloni räystään alla niitä on pesinyt vuosikymmeniä, mutta yhä harvalukuisimmin.
    Tämä kesä on poikkeus. Niitä on useita pariskuntia pesimistouhuissaan.

    Vuosia sitten eräs pesä rikkoontui niin, että yksi poikanen putosi pesästä ja kuoli janoon ja ruuanpuutteeseen.
    Näin käy meillekin, jos erkaannumme omasta "kotipesästämme", seurakunnastamme (Jumalasta ja toinen toisistamme.). Erikoisesti ovat vaarassa lapset.

    Miksi ajattelen tällaisia.
    No, tässä syy; Veljeni pitää naapuritalossa, jonka ostaa itselleen vaimonsa kanssa, tupaantuliaisseurat (epäviralliset) juhannuksen tienoilla.
    Heillä on koti muuallakin, toisella puolen maapalloa, josta vaimo on kotoisin.
    Vain osan aika he tulevat oleskelemaan Suomessa, lähinnä kesäisin ja talvet muualla. (Niin kuin pääskyset)
    Hekin siis rakentavat omaa pesää tänne Suomeen.

    Mietin, miten he sopeutuvat täällä oloon "untuvikkoina".
    Miten he voisivat rakentaa sellaisen pesän, jossa olisi turvallista asua.
    Miten he juurtuisivat hyvin tänne ja seurakuntaan?
    Jospa tupaantuliaisseurat auttaisivat heitä tutustumaan naapureihin ja he saisivat uusia uskonystäviäkin.

    Huolet ovat siis monet.
    PS: Pääskysten pesiminen ei ole onnistunut aikaisemmin veljeni ostamassa talossa.
    Nyt ne vuosien jälkeen yrittävät sitä uudelleen.
    Toivon, että pesintä onnistuu samoinkuin veljenikin ja hänen vaimonsa uusi elo.

    Kaikessa tässä koen Jumalan puhuttelua.
    Job 33:14
    Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.

    1.
    Jo joutui armas aika
    ja suvi suloinen.
    Kauniisti joka paikkaa
    koristaa kukkanen.
    Nyt siunaustaan suopi
    taas lämpö auringon,
    se luonnon uudeks luopi,
    sen kutsuu elohon.
  3. jaikal, lainaat kahta Room. kirjeen 6:nen luvun jaetta 18, 22.

    Olisi aina hyvä ottaa asiayhteys.
    Room. 6:nen luvun alkujakeet puhuvat kasteesta.

    Paavali opettaa 6:nen luvun alussa, kuinka Jeesuksen kohdalla ylösnousemus oli jo tapahtunut ja kuinka jokainen pääsee tästä ylösnousemuselämästä osalliseksi kastattamalla itsensä Jeesuksen nimeen (Room. 6:3-14).
    Emme vielä elä häiriintymätöntä ylösnousemuselämää vaan elämme tässä maailmanajassa, olemme matkalla kohti päämäärää.
    Meidät herätetään lopullisesti ylösnousemuselämään vasta tulevaisuudessa (1. Kor.6:14).

    ”Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä” (1.Kor. 6:11).
    Kasteessamme vaikuttaa Pyhä Henki.
    Kasteessa syntinen pestään puhtaaksi. Siinä Pyhä Henki pyhittää ihmisen.

    Paavali kirjoittaa Tiitukselle kirjeensä viimeisessä luvussa (3:5) kasteessa tapahtuvasta Pyhän Hengen uudistuksesta. Ihminen vanhurskautetaan siinä – ”hänen armonsa kautta”, lisää Paavali kirjeessään Tiitukselle (Tiit.3:7).
    Siksi ei voida ajatella, että Kristitty eläisi yhä vanhoissa synneissään.

    Uskon kautta siis meillä on lahjana Kristus ja hänen puhtautensa kokonansa ja täydellisenä.
    Kuitenkaan emme omassa itsessämme hetikään tule kokonaan puhtaiksi, synnittömiksi ja vioista vapaiksi, vaan meihin jää jäljelle vielä paljon vanhaa hapatusta; se kuitenkin varmasti annetaan anteeksi eikä sitä viaksemme lueta, mikäli pysymme uskossa ja perkaamme pois jäljelläolevaa saastaisuutta.

    Tästä ”perkuutyöstä” Paavali kirjoittaa efesolaisille: ”
    "Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,
    ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen" (Ef. 4:22-24).

    Paavali kehoittaa Efeson kristittyjä päivittäiseen uudistumiseen (23). Se merkitsee vanhan ihmisen pois riisumista ja uuteen pukeutumista (24).
    Kaikki, jotka oli Kristukseen kastettu, olivat Kristuksen päällensä pukeneet (Gal. 3:27).
    Me olemme Kristukseen kiinnitettyjä kasteen kautta. Kaikki kastetut ovat pukeutuneet Kristukseen.

    Kristus sanoo: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas." (Joh. 13:10)
    Tämä merkitsee sitä, että synti kasteessa annetaan kokonaan anteeksi (Apt. 2:38, Apt. 22:16).Synti jää kuitenkin olemaan. Se on todellisesti ihmisluonnossa vielä jäljellä (Kuten Paavali sanoo Room. 7. luvussa).
    Läpi koko elämän tarvitsemme jalkojen pesua.