tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. "Me ent. viholliset ollaan hyvää pataa keskenämme"!
    >>>>>>>>>>>><
    Hyvä on, että löytyy sopuisaa mieltä!

    Nyt en yht'äkkiä muista, mistä asiasta olemme vihoitelleet toisillemme?
    Vai mitä tarkoitatkaan?
  2. KUKA ON SUURIN?
    Mark. 9:33-37 (Rinnakkaisteksti: Matt.18:1-10)
    --
    9:35 Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija".
    .
    Jeesus on puhunut taivasten valtakunnan ilmestymisen olevan lähellä (Mark. 9:1, Matt. 16:27,28).
    Kukin opetuslapsista olisi nyt toivonut pääsevänsä siinä valtakunnassa parhaalle paikalle.
    Tämä saa heidät nyt kyselemään Jeesukselta:
    ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa (34)?” (Matt. 18:1)

    Jeesus asettaa esikuvaksi sylilapsen (j. 36,37)). Heidän tulisi nöyrtyä lapsen kaltaiseksi.
    Lapsi ei pidä itseään suurena ja suostuu luottamuksella vanhempiensa kasvatettavaksi.
    Samoin nöyrä ihminen on riippuvainen Jumalasta. Hän ottaa todesta Jumalan sanan ja käskyt, eikä jätä siitä mitään pois.

    Lapsenkaltaiseksi tuleminen ja sellaisena pysyminen vaatii ylpeän mielemme jatkuvaa nöyrtymistä.
    Jeesus sanoo:
    "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija” (35).
  3. 1. Kor. 2:3,4
    "Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa",
    >>>>>>>
    Korintissa ”henkien taistelu” oli niin kova, että Paavali joutui saarnaamaan ”heikkouden vallassa, pelossa ja suuressa vavistuksessa”.
    Paavali ei häpeä tunnustaa tätä. Olihan hän tullut suurkaupunkiin, joka oli tunnettu materialismistaan ja siveettömyydestään.

    Paavalin saarnat olivat ”Hengen ja voiman” osoittamista (j. 4).
    Tuon vapisevan miehen saarnat saivat aikaan sen, että monien sisäinen vastarinta murtui: syntejä tunnustettiin, paheista ja huonosta elämäntavoista luovuttiin, alettiin elämään uutta elämää, jossa Hengen lahjat toimivat (1. Kor. 1:4-7).
    Korintin seurakuntalaisista tuli rikkaita hengellisesti, mutta ongelmiakin oli.

    Millainenhan Paavalin ulkonäkö oli?
    Ei ehkä kovin "edustava"!
  4. mazdels, mitä mieltä sinä olet?
    Raamattupiirissämme on eräs henkilö, joka sanoi menneensä uskovien kasteelle miellyttääkseen helluntailaisia ystäviään.
    Pitääkö tällainen kaste uusia- "helluntalaisittain ajatellen"-, koska motiivi mennä kasteelle oli väärä.
    Parasta olisi tietysti, että joku aitohelluntailainen voisi vastata kysymykseeni.
    Mutta lienee sinäkin tiedät, mikä käytäntö helluntailaisilla on.

    Itse olen kanssasi samaa mieltä, ettei kastetta pidä uusia, on sen sitten saanut pienenä tai suurena (Vaikka väärin motiiveinkin!)
  5. 1. Joh. 5:3
    " Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;...".
    >>>>>>>
    Jjoka rakastaa Jumalaa, rakastaa myös veljiään (sisariaan) (1. Joh.4:7-21). Johannes painottaa tätä kovin: ”Jumalan rakastaminen vie veljien rakastamiseen” (1.Joh.5:1-4).

    Vain Jumala voi saada aikaan uskon ihmeen ihmisen sydämessä. Jumalasta syntynyt myös rakastaa Jumalaa, joka on hänet uuteen elämään synnyttänyt.
    Mutta se, joka rakastaa Jumalaa, rakastaa myös muita Jumalan lapsia: Uudestisyntyneitten välille syntyy veljesrakkaus.

    Johannes yhdistää erottamattomasti Jumalan rakastamisen Jumalan käskyjen pitämiseen.
    ”Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.
    Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;...”.

    Jumalan käskyjen suloisuudesta puhuttiin jo vanhan liiton ihmisten keskuudessa.
    Moni kokee, että käskyt on pantu ihmisille taakaksi. Asia on kuitenkin päinvastoin; käskyt ovat meille avuksi., ”käskyt eivät ole raskaat”.
    Ne auttavat tietämättömät ja osaamattomat elämän tielle.
    Se, joka rakastaa Jumalaa, ei tunne Hänen käskyjänsä raskaiksi täyttää.
  6. Varastettu leipä tarkoittaa niin monta asiaa.
    Esimerkiksi: Toinen varastaa ja vääryydellä vie toisen työpaikan.
    >>>>>>>>
  7. Kumpa muistaisimme:
    "Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. (1. Piet. 3:9).
  8. IHMISTEN SYYLLISYYS
    Room.1:16-32
    --
    1:18 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
    ZZZZZZZZZZZ
    Jumala on vanhurskas (oikeamielinen) myös vihassaan. Koska Jumala on kaiken luonut, on Hänellä myös oikeus kaikkeen. Jumalaa emme voi nähdä (20). Mutta Hänen teoissaan voimme Hänet nähdä.
    Ihminen ei voi itseään millään tavoin puolustaa. Jumalan edessä ei kukaan ole vanhurskas itsessään.

    Irtaantuminen Luojasta vie automaattisesti ihmisarvon alentumiseen (22,23).
    Roomalaiskirje puhuu kadotustuomiosta (5:16,18: 8:1) ja hukkumisesta (2:12), mutta antaa samalla myös tiedon siitä, miten evankeliumin vastaanottaminen pelastaa ihmisen (1:16). Armo ja tuomio kuuluvat yhteen; vain syyllinen armahdetaan.

    Jumalan viha kohdistuu kaikkea jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan. Jumalattomuus johtaa pitämään valhetta totuutena ja joka puolestaan johtaa ihmisen Jumalan tahdon tietoiseen rikkomiseen (18).
    Jumalan viha on oikeudenmukaista. Vihatessaankin Jumala rakastaa ihmistä eikä tahdo yhdenkään hukkuvan (2. Piet 3:9).

    Jumalan hylkääminen johtaa luonnottomuuksiin niin sukupuolielämän kuin muunkin elämän alueella (26-28). Sen seurauksena on luonnon ja terveen elämän vastainen elämäntapa.
    Paavali tuo esiin miesten välisen homoseksuaalisuuden ja naisten välisen lesbolaisuuden. Jo VT:ssa kielletään homoseksuaalinen käyttäytyminen (3 Moos 18:22).
    Tekstissämme sanotaan kolme kertaa ”Jumala on hyljännyt heidät” (24,26,28).

    Seuratessamme nykymaailman menoa ei voi olla näkemättä sitä turmelusta, johon Jumalasta vieraantunut ihmiskunta on joutunut. Turmeltunut ihminen- omaa nautintoa tavoittelessaan- kovettaa sydämensä, eikä välitä toisten hädästä.
    Roomalaiskirjeen lopussa lueteltu paheluettelo on ikävää luettavaa. Se vie meidät keskelle kovaa maailmaa, jossa ihmisten häikäilemättömyys ja kovasydämisyys ovat vallalla (29-31).
  9. ~~tähkäpää~~
    Jaak. 5:17-18
    17. Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.
    18. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.
    >>>>>>>>
    Paavalikaan ei koroittanut itseään Lystrassa (Apt.14:15–17).
    14:15 ja sanoivat: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on".
    --
    Jouluevankeliumi:
    Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva KAIKELLE KANSALLE: teille on syntynyt tänä päivänä Vapahtahtaja, joka Kristus, Herra,..." (Luuk. 2:10,11).

    Kristus ei ole tullut vapahtamaan muita parempia ihmisiä. Hän on "joka miehen" Vapahtaja.
    "Kaikelle kansalle" hänen syntymisensä on ilmoitettava.

    Itserakkaudessamme kuvittettelemme itsestämme liikoja ja luulemme jotain olevamme.
    Pyhä Henki johtaa ihmisen itsensä tuntoon.
    Tälläista itsensä oikeata arviointia Paavalikin osoitti ensimmäisellä lähetysmatkallaan Lystrassa.
    Puhuessaan näille pakanoille hän näet sanoi:
    "Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te" (Apt.14:15).

    Jumalan Henki paljastaa ihmiselle hänen vajavaisuutensa.
    Vaikka Lystran asukkaat olivat pakanoita, ei Paavali pitänyt kristillisyyttään minään etuisuutena, joka oikeuttaisi hänet muita paremmaksi.
    Kristillisyytemme on kokonaan lahjaa, vanhurskautemme on lahjavanhurskautta.
    Ihminen ei voi siis kerskata ja asettua muitten yläpuolelle.
  10. Paavali kehoittaa kirjeensä saajia olemaan armahtavaisia ja rakkaudellisia toinen toisiaan kohtaan, niin kuin Kristuskin rakastaa heitä antamalla itsensä uhriksi, Jumalalle ”suloiseksi tuoksuksi” (2).
    Tämä sanonta liittyy Vanhan Testamentin uhritoimituksiin, joiden tehtävänä oli ennakoida sitä sovitusuhria, jonka Jeesus oli kerran uhraava.

    Parikymmentä vuotta sitten kävin itse Efesossa. Kaupunki on osin esiinkaivettu.
    Perimätiedon mukaan ”rakkauden” apostoli Johannes (hebr. Herra antaa armon) asui viimeiset vuotensa Efesossa.
    Kerrotaan, että kun Johannes oli jo vanha eikä itse voinut saapua seurakunnan kokouksiin, hänet kannettiin ystäviensä luo, jolloin hän vain toisti: ”Lapseni, rakastakaa toisianne!”
    Tämä puhuttelee minua erikoisesti. Voi kuinka ajankohtainen kehoitus itse kullekkin meistä!

    Paavali mainitsee kaksi ”pääsyntiä”; haureuden ja ahneuden (3). Syntejä ei voi luokitella pieniin ja suuriin. Syntiä on se, mikä erottaa minut Jumalasta ja lähimmäisistä.
    Synnissä on aina epäuskoa, mikä johtaa kapinaan Jumalaa kohtaan.

    ”Synti turmelee ihmisen sielua ja ruumista. ihmisen järki sokaistuu ja hänen tahtonsa suuntautuu pahaan. Tyhjyys ja levottomuus kuluttavat hänen voimansa.
    Synti erottaa hänet ihmisistä ja tuo hänelle kärsimystä. Jatkuva synnin harjoittaminen tekee ihmisen synnin orjaksi; hänen omatuntonsa paatuu.
    Synti synnyttää myös vihaa ja kateutta, riitaa ja väkivaltaa. Siten se levittää turmelusta ja onnettomuutta yhteiselämään” (Katekismus).
    Syntiin langenneen ihmisen kauhistavin onnettomuus on, että hän on Jumalan pyhän vihan alainen (Ef. 2:3).
    Jos ihminen jää Jumalan vihan alaiseksi, hän joutuu kadotukseen.

    Tänäänkin Jeesus kutsuu syntisiä yhteyteensä. Hän tahtoo pelastaa jokaisen, joka tunnustaa syntinsä ja hylkää ne.
    Jeesus osoitti käsittämättömän rakkautensa meitä kohtaan uhraamalla itsensä meidän puollestamme:
    ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).

    Jeesus vapaaehtoisesti vuodatti verensä meidän edestämme. Hän kantoi sen syyllisyyden ja rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet ja sovitti näin Jumalan vihan. Jeesus voitti synnin, kuoleman ja perkeleen vallan.
    Kristuksen kärsimys ja kuolema on meidän syntiemme sovitus.
    >>>>>>>>>
    ”Kirkasta, oi Kristus meille
    ristinuhri Golgatan,
    josta meille langenneille
    loistaa sydän Jumalan.
    Uskon silmä kiinnitä
    aina kohti ristiä”.
    (Virsi 301:1).
  11. RUKOUS SYNNINTEKIJÄN PUOLESTA
    1.Joh.5:16-19
    ---
    5:16 ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.
    5:17 Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.
    5:18 Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.
    5:19 Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.
    --
    Rukousrohkeutta emme tarvitse vain itsemme puolesta, vaan myös veljiemme (sisartemme) puolesta.

    Kristitytkään ei välty lankeemuksilta. Syntiä vastaan taisteltaessa meidän on annettava toisillemme rukousapua, silloinkin, vaikka meiltä ei sitä pyydettäisi:
    ”Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon” (1.Joh.5:16). Jumala pelastaa syntisen ja antaa hänelle elämän.

    On tosin syntiä, joka on kuolemaksi, eikä sellaiseen auta esirukouksemme.
    Johannes tarkoittanee tässä täydellistä luopumista kristinuskosta. Luopiot on jätettävä Jumalan haltuun.

    Tukekaamme rukouksillamme niitä, jotka ovat ”kentässämme”. Näin vahvistamme heitä taistelussa pahan vallassa olevaa maailmaa vastaan.
    Jumalasta syntyminen ei ole lopullinen ratkaisu kiusauksiin ja lankeemuksiin, vaan se edellyttää jatkuvaa valveilla oloa.
    --
    Virsi 315
    --
    1.
    Valvoa mun, Jeesus, anna
    aina ristis juurella
    ja niin joka päivä kuolla
    synneistäni kaikista.
    Suo myös kuolla maailmasta,
    kuolla itsestänikin,
    että kaiken elämäni
    sinulle vain eläisin.

    2.
    Auta, että ristin tiellä
    kuljen askeleissasi.
    Eksymästä, horjumasta
    estä, Jeesus, jalkani.
    Uskoa ja rakkautta,
    toivoani lisää myös.
    Anna voimaa kilvoitukseen,
    täytä alkamasi työs.
  12. Hound Dog: "Voiko olla, että tässä kohtaa on ironisesti sanottu, että silloin kun teidän olisi tarkoitus olla rakentamassa seurakuntaa, te rakennattekin vain itseänne".
    >>>>>>>>>>>
    Niin...kannattaa pohtia kysymystäsi!

    1. Kor. 14:4
    Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.

    1. Kor. 14:5
    Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan; sillä profetoiva on suurempi kuin kielillä puhuva, ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta siitä rakentuu.
    1. Kor. 14:6
    Jos minä nyt, veljet, tulisin luoksenne kielillä puhuen, mitä minä teitä sillä hyödyttäisin, ellen puhuisi teille ilmestyksen tai tiedon tai profetian tai opetuksen sanoja?
    1. Kor. 14:13
    Sentähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää.

    1. Kor. 14:14
    Sillä jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön.

    1. Kor. 14:18
    Minä kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan;
    1. Kor. 14:19
    mutta seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä.
  13. Kol. 3:16
    "Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne".

    1. Kor. 12:28
    Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.....

    Ef. 4:11
    Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,

    Jaak. 3:1
    Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.
  14. Tulin juuri Raamattu- ja rukouspiiristämme.
    Aiheena oli Ef. kirjeen 4:s luku.:OHJEITA UUTEEN ELÄMÄÄN
    Ef. 4:25-32/Gal.5:13-26
    >>>>>>>>>
    4:30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
    4:31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.

    4:32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.
    >>>>>>>>>
    Uskoontultuaankin synti edelleenkin vaikuttaa meissä. Se ei lopullisesti ole poissa elämästämme (Room. 7:17).
    Mutta uusi elämä Kristuksen kanssa merkitsee sodanjulistusta vanhalla ihmiselle.

    Näyttää siltä etteivät kristityt, joille Paavali kirjoittaa, olleet päässeet pyhityselämässään kovinkaan pitkälle. He valehtelevat, varastavat, he kiroilevat, rähisevät ja sättivät toisiaan (28,29).
    Miten on meidän laitamme?

    Tuon tähän rinnalle Gal. 5:13-26.
    Näissä jakeissa Paavali tuo esiin Hengen ja lihan teot.
    Galatian kristityistä Paavalilla ei ole paljon hyvää sanottavaa:
    ”...jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä (j.15).
    Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan,...”(16,17).
    Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
    Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme(25,26).

    Kristityn vapaus ja lähimmäisenrakkaus kulkevat käsikädessä (j.13,14).
    Ihminen on luonnostaan itsekäs ja haluaa elää omien mielihalujensa mukaan. Itsekäs ihminen tavoittelee vain omaa kunniaa ja kadehtii muita (j.26). Tämä ilmeni Galatian seurakunnissa ankarina sisäisinä riitoina (j.15).

    Galatalaiset ovat kuin tappeleva koiralauma, jossa rähistään ja purraan.Paavali kehoittaa tappelijoita säilyttämään malttinsa, etteivät perinjuurin tee loppua toisistaan (j.15).

    Jakeissa 19-23 Paavali esittää kaksi toisilleen vastakkaista luetteloa: 1) lihan teot (j. 19-21) ja 2) Hengen hedelmä (22,23).
    Tässä joudumme itsetutkistelun paikalle itse kukin! Vaellammeko me Hengen johdatuksessa vai toteutammeko oman itsekkään luontomme mielihaluja (10).
    Älkäämme saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä (Ef. 4:30)!
    --
    ”Sinä tahdot puhtautta,
    Pyhä pyydät pyhyyttä,
    vihaat synnin saastaisuutta,
    vilppiä ja vääryyttä.
    Pyhitä siis mieleni,
    sydämeni, sieluni,
    puhdista se majaksesi
    sinun siinä ollaksesi”
    (Virsi 117:6)
  15. "Turha tällaisen miehen kanssa keskustella hengellisistä asioista, joka ei niistä mitään tiedä, eikä ole omaa henkilökohtaista kokemusta, kunhan on vähän jotain jostain korvakuulolta kuullut".
    >>>>>>>>>>>>
    Niin.........mutta kuitenkin jatkat itsekkin "jankkaamista" kanssani, vaikka koet ne turhina.

    Viestistäsi tulee mieleeni farisealaiset, jotka korottivat itsensä muitten yläpuolelle, eivätkä seurustelleet syntisten kanssa.
    Jeesustakin he syyttivät:

    Mark.2:15-17
    2:15.Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, aterioi myös monta publikaania ja syntistä Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa; sillä heitä oli paljon häntä seuraamassa.
    2:16 Kun fariseusten kirjanoppineet näkivät, että hän söi syntisten ja publikaanien kanssa, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Publikaanien ja syntistenkö kanssa hän syö?"
    2:17 Sen kuullessaan Jeesus sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."

    Jeesus ei syrji meitä syntisiä, vaan armahtaa.
    "Terveistä" (synnittömistä ja korkeamman tason uskovista) hän sanoo:
    Ilm. 3:17
    "Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston".
  16. "Helluntailaisessa ajattelussa uskotaan, että uskoontulon jälkeen ihmiselle on varattu erityinen kokemus, Pyhällä Hengellä täyttyminen eli henkikaste. Tämä tarkoittaa uudelle tasolle siirtymistä hengellisessä elämässä. Perinteisesti tämän merkkinä pidetään kielilläpuhumista"
    >>>>>>>>>>
    Jotkut tavoittelevat "korkeamman tason hengellisyyttä", eivätkä tarvitse "jalkojen pesua".

    Ketjussa http://keskustelu.suomi24.fi/node/11295855 eräs henkilö kirjoittaa tästä näin:
    ”Sinä Tapio olet vielä jalkojen pesu asteella, me muut olemme jo kasvaneet Jumalan Hengen opissa eteenpäin”.
    Onko helluntailaisuudessa yleistäkin, että ”jalat” jää pesemättä?

    Eikö "jalat" ala haisemaan, jos niitä ei tarvi koskaan pestä....,(kun on päässyt korkeammalle tasolle hengellisyydessään)?
  17. Juudan kirje on hyvä lukea jokaisen.
    Kiitos aloituksestasi!

    Kristityn tulee juurtua Jeesuksen Kristuksen apostolien välittämään sanaan (Juuda 17). Se edeltäpäin varoittaa viimeisten aikojen eksytyksistä.

    Oikean uskon puolesta on taisteltava (3). Meidän tulee oppia elämään Pyhän Hengen vaikuttamaa rukouselämää.
    Jeesus kehoittaa: "Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen" (Mark. 14:38).
  18. Matti Väisänen:
    "Jeesus siunasi lapsia, mutta hän ei säätänyt jälkeen erillistä siunaustoimitusta. Jeesus ei tarvinnut ulkonaista välinettä välittääkseen siunausta. Niinpä hän ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa.
    Seurakunnalleen hän kuitenkin sääti kasteen ikuisiksi ajoiksi siksi ulkonaiseksi välineeksi, jolla hän siunaa.

    ”Paikassa, jonka pyhitän omalle nimelleni, minä tulen luoksenne ja siunaan teitä”, lupaa Jumala (2. Moos. 20:24). Kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Siihen on säädetty Jeesuksen nimen muisto ja siinä siis Jeesus nyt siunaa lapsia.
    Estelijöille hän sanoo närkästyneenä: ”...älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni” (Matt. 19:14).
    Kasteessa Jeesus ottaa lapset syliinsä".
    (Matti Väisänen)
  19. http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisot/lansimaiset/181-helluntailaisuus

    "Helluntailaisessa ajattelussa uskotaan, että uskoontulon jälkeen ihmiselle on varattu erityinen kokemus, Pyhällä Hengellä täyttyminen eli henkikaste. Tämä tarkoittaa uudelle tasolle siirtymistä hengellisessä elämässä. Perinteisesti tämän merkkinä pidetään kielilläpuhumista.

    Paine tämän kokemuksen saamiseksi ja kielilläpuhumiseen on voimakas.
    Erityisen vaikeaa tämä on niille, jotka eivät kovasta yrittämisestä ja rukoilemisesta huolimatta koe hengellä täyttymistä. Henkilöä saatetaan painostaa muuttumaan ja hänen uskoaan ja elämäänsä voidaan epäillä vääränlaiseksi".
    (Lainaus loppu)
  20. lappix: " Ei vesi pese kenekään syntejä, mutta ihmisille voidaan valehdella että niin tapahtuu".
    >>>>>>>>>>>>>
    Kaste ei ole pelkkää vettä!

    Paavalin puhe Jerusalemissa
    Apt. 22:37-29
    >>>.
    Paavali kertoo kasvuvuosistaan (3) ja kuinka hän vastusti Jeesukseen-uskovia (4), ja miten hän oli kohdannut Hänet Damaskon tiellä (5-10). Näistä tapahtumistahan Luukas on jo aikaisemmin kertonut (Apt. 9:s luku).
    .
    Paavali on Pietarin kanssa ( Apt. 2:38) samoilla linjoilla.
    Hän kertoo, kuinka Ananias kehotti häntä ottamaan vastaan kasteen ja syntien anteeksiannon: ”anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois” (Ap.t. 22:16).

    Hän itse kirjoitti kasteen vaikutuksista ja vaatimuksista pitkästi roomalaisille (6:s luku).
    Hän sanoo, että kasteessa (Room. 6:4) kristitty on kuollut pois synnistä (6:2), päässyt pois synnin orjuudesta ja vallasta (6:6,7), yhtynyt Jeesuksen kuolemaan (6:3) sekä saanut lupauksen uudesta elämästä ja ylösnousemuksesta (6:4,5,8,11).
    Pelkkä vesi tai symboli tuskin saisi aikaan moisia vaikutuksia
    21. 5 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt