Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. "Me ent. viholliset ollaan hyvää pataa keskenämme"!
    >>>>>>>>>>>><
    Hyvä on, että löytyy sopuisaa mieltä!

    Nyt en yht'äkkiä muista, mistä asiasta olemme vihoitelleet toisillemme?
    Vai mitä tarkoitatkaan?
  2. IHMISTEN SYYLLISYYS
    Room.1:16-32
    --
    1:18 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
    ZZZZZZZZZZZ
    Jumala on vanhurskas (oikeamielinen) myös vihassaan. Koska Jumala on kaiken luonut, on Hänellä myös oikeus kaikkeen. Jumalaa emme voi nähdä (20). Mutta Hänen teoissaan voimme Hänet nähdä.
    Ihminen ei voi itseään millään tavoin puolustaa. Jumalan edessä ei kukaan ole vanhurskas itsessään.

    Irtaantuminen Luojasta vie automaattisesti ihmisarvon alentumiseen (22,23).
    Roomalaiskirje puhuu kadotustuomiosta (5:16,18: 8:1) ja hukkumisesta (2:12), mutta antaa samalla myös tiedon siitä, miten evankeliumin vastaanottaminen pelastaa ihmisen (1:16). Armo ja tuomio kuuluvat yhteen; vain syyllinen armahdetaan.

    Jumalan viha kohdistuu kaikkea jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan. Jumalattomuus johtaa pitämään valhetta totuutena ja joka puolestaan johtaa ihmisen Jumalan tahdon tietoiseen rikkomiseen (18).
    Jumalan viha on oikeudenmukaista. Vihatessaankin Jumala rakastaa ihmistä eikä tahdo yhdenkään hukkuvan (2. Piet 3:9).

    Jumalan hylkääminen johtaa luonnottomuuksiin niin sukupuolielämän kuin muunkin elämän alueella (26-28). Sen seurauksena on luonnon ja terveen elämän vastainen elämäntapa.
    Paavali tuo esiin miesten välisen homoseksuaalisuuden ja naisten välisen lesbolaisuuden. Jo VT:ssa kielletään homoseksuaalinen käyttäytyminen (3 Moos 18:22).
    Tekstissämme sanotaan kolme kertaa ”Jumala on hyljännyt heidät” (24,26,28).

    Seuratessamme nykymaailman menoa ei voi olla näkemättä sitä turmelusta, johon Jumalasta vieraantunut ihmiskunta on joutunut. Turmeltunut ihminen- omaa nautintoa tavoittelessaan- kovettaa sydämensä, eikä välitä toisten hädästä.
    Roomalaiskirjeen lopussa lueteltu paheluettelo on ikävää luettavaa. Se vie meidät keskelle kovaa maailmaa, jossa ihmisten häikäilemättömyys ja kovasydämisyys ovat vallalla (29-31).
  3. ~~tähkäpää~~
    Jaak. 5:17-18
    17. Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.
    18. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.
    >>>>>>>>
    Paavalikaan ei koroittanut itseään Lystrassa (Apt.14:15–17).
    14:15 ja sanoivat: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on".
    --
    Jouluevankeliumi:
    Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva KAIKELLE KANSALLE: teille on syntynyt tänä päivänä Vapahtahtaja, joka Kristus, Herra,..." (Luuk. 2:10,11).

    Kristus ei ole tullut vapahtamaan muita parempia ihmisiä. Hän on "joka miehen" Vapahtaja.
    "Kaikelle kansalle" hänen syntymisensä on ilmoitettava.

    Itserakkaudessamme kuvittettelemme itsestämme liikoja ja luulemme jotain olevamme.
    Pyhä Henki johtaa ihmisen itsensä tuntoon.
    Tälläista itsensä oikeata arviointia Paavalikin osoitti ensimmäisellä lähetysmatkallaan Lystrassa.
    Puhuessaan näille pakanoille hän näet sanoi:
    "Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te" (Apt.14:15).

    Jumalan Henki paljastaa ihmiselle hänen vajavaisuutensa.
    Vaikka Lystran asukkaat olivat pakanoita, ei Paavali pitänyt kristillisyyttään minään etuisuutena, joka oikeuttaisi hänet muita paremmaksi.
    Kristillisyytemme on kokonaan lahjaa, vanhurskautemme on lahjavanhurskautta.
    Ihminen ei voi siis kerskata ja asettua muitten yläpuolelle.
  4. Paavali kehoittaa kirjeensä saajia olemaan armahtavaisia ja rakkaudellisia toinen toisiaan kohtaan, niin kuin Kristuskin rakastaa heitä antamalla itsensä uhriksi, Jumalalle ”suloiseksi tuoksuksi” (2).
    Tämä sanonta liittyy Vanhan Testamentin uhritoimituksiin, joiden tehtävänä oli ennakoida sitä sovitusuhria, jonka Jeesus oli kerran uhraava.

    Parikymmentä vuotta sitten kävin itse Efesossa. Kaupunki on osin esiinkaivettu.
    Perimätiedon mukaan ”rakkauden” apostoli Johannes (hebr. Herra antaa armon) asui viimeiset vuotensa Efesossa.
    Kerrotaan, että kun Johannes oli jo vanha eikä itse voinut saapua seurakunnan kokouksiin, hänet kannettiin ystäviensä luo, jolloin hän vain toisti: ”Lapseni, rakastakaa toisianne!”
    Tämä puhuttelee minua erikoisesti. Voi kuinka ajankohtainen kehoitus itse kullekkin meistä!

    Paavali mainitsee kaksi ”pääsyntiä”; haureuden ja ahneuden (3). Syntejä ei voi luokitella pieniin ja suuriin. Syntiä on se, mikä erottaa minut Jumalasta ja lähimmäisistä.
    Synnissä on aina epäuskoa, mikä johtaa kapinaan Jumalaa kohtaan.

    ”Synti turmelee ihmisen sielua ja ruumista. ihmisen järki sokaistuu ja hänen tahtonsa suuntautuu pahaan. Tyhjyys ja levottomuus kuluttavat hänen voimansa.
    Synti erottaa hänet ihmisistä ja tuo hänelle kärsimystä. Jatkuva synnin harjoittaminen tekee ihmisen synnin orjaksi; hänen omatuntonsa paatuu.
    Synti synnyttää myös vihaa ja kateutta, riitaa ja väkivaltaa. Siten se levittää turmelusta ja onnettomuutta yhteiselämään” (Katekismus).
    Syntiin langenneen ihmisen kauhistavin onnettomuus on, että hän on Jumalan pyhän vihan alainen (Ef. 2:3).
    Jos ihminen jää Jumalan vihan alaiseksi, hän joutuu kadotukseen.

    Tänäänkin Jeesus kutsuu syntisiä yhteyteensä. Hän tahtoo pelastaa jokaisen, joka tunnustaa syntinsä ja hylkää ne.
    Jeesus osoitti käsittämättömän rakkautensa meitä kohtaan uhraamalla itsensä meidän puollestamme:
    ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).

    Jeesus vapaaehtoisesti vuodatti verensä meidän edestämme. Hän kantoi sen syyllisyyden ja rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet ja sovitti näin Jumalan vihan. Jeesus voitti synnin, kuoleman ja perkeleen vallan.
    Kristuksen kärsimys ja kuolema on meidän syntiemme sovitus.
    >>>>>>>>>
    ”Kirkasta, oi Kristus meille
    ristinuhri Golgatan,
    josta meille langenneille
    loistaa sydän Jumalan.
    Uskon silmä kiinnitä
    aina kohti ristiä”.
    (Virsi 301:1).
  5. RUKOUS SYNNINTEKIJÄN PUOLESTA
    1.Joh.5:16-19
    ---
    5:16 ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.
    5:17 Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.
    5:18 Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.
    5:19 Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.
    --
    Rukousrohkeutta emme tarvitse vain itsemme puolesta, vaan myös veljiemme (sisartemme) puolesta.

    Kristitytkään ei välty lankeemuksilta. Syntiä vastaan taisteltaessa meidän on annettava toisillemme rukousapua, silloinkin, vaikka meiltä ei sitä pyydettäisi:
    ”Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon” (1.Joh.5:16). Jumala pelastaa syntisen ja antaa hänelle elämän.

    On tosin syntiä, joka on kuolemaksi, eikä sellaiseen auta esirukouksemme.
    Johannes tarkoittanee tässä täydellistä luopumista kristinuskosta. Luopiot on jätettävä Jumalan haltuun.

    Tukekaamme rukouksillamme niitä, jotka ovat ”kentässämme”. Näin vahvistamme heitä taistelussa pahan vallassa olevaa maailmaa vastaan.
    Jumalasta syntyminen ei ole lopullinen ratkaisu kiusauksiin ja lankeemuksiin, vaan se edellyttää jatkuvaa valveilla oloa.
    --
    Virsi 315
    --
    1.
    Valvoa mun, Jeesus, anna
    aina ristis juurella
    ja niin joka päivä kuolla
    synneistäni kaikista.
    Suo myös kuolla maailmasta,
    kuolla itsestänikin,
    että kaiken elämäni
    sinulle vain eläisin.

    2.
    Auta, että ristin tiellä
    kuljen askeleissasi.
    Eksymästä, horjumasta
    estä, Jeesus, jalkani.
    Uskoa ja rakkautta,
    toivoani lisää myös.
    Anna voimaa kilvoitukseen,
    täytä alkamasi työs.
  6. Tulin juuri Raamattu- ja rukouspiiristämme.
    Aiheena oli Ef. kirjeen 4:s luku.:OHJEITA UUTEEN ELÄMÄÄN
    Ef. 4:25-32/Gal.5:13-26
    >>>>>>>>>
    4:30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
    4:31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.

    4:32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.
    >>>>>>>>>
    Uskoontultuaankin synti edelleenkin vaikuttaa meissä. Se ei lopullisesti ole poissa elämästämme (Room. 7:17).
    Mutta uusi elämä Kristuksen kanssa merkitsee sodanjulistusta vanhalla ihmiselle.

    Näyttää siltä etteivät kristityt, joille Paavali kirjoittaa, olleet päässeet pyhityselämässään kovinkaan pitkälle. He valehtelevat, varastavat, he kiroilevat, rähisevät ja sättivät toisiaan (28,29).
    Miten on meidän laitamme?

    Tuon tähän rinnalle Gal. 5:13-26.
    Näissä jakeissa Paavali tuo esiin Hengen ja lihan teot.
    Galatian kristityistä Paavalilla ei ole paljon hyvää sanottavaa:
    ”...jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä (j.15).
    Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan,...”(16,17).
    Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
    Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme(25,26).

    Kristityn vapaus ja lähimmäisenrakkaus kulkevat käsikädessä (j.13,14).
    Ihminen on luonnostaan itsekäs ja haluaa elää omien mielihalujensa mukaan. Itsekäs ihminen tavoittelee vain omaa kunniaa ja kadehtii muita (j.26). Tämä ilmeni Galatian seurakunnissa ankarina sisäisinä riitoina (j.15).

    Galatalaiset ovat kuin tappeleva koiralauma, jossa rähistään ja purraan.Paavali kehoittaa tappelijoita säilyttämään malttinsa, etteivät perinjuurin tee loppua toisistaan (j.15).

    Jakeissa 19-23 Paavali esittää kaksi toisilleen vastakkaista luetteloa: 1) lihan teot (j. 19-21) ja 2) Hengen hedelmä (22,23).
    Tässä joudumme itsetutkistelun paikalle itse kukin! Vaellammeko me Hengen johdatuksessa vai toteutammeko oman itsekkään luontomme mielihaluja (10).
    Älkäämme saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä (Ef. 4:30)!
    --
    ”Sinä tahdot puhtautta,
    Pyhä pyydät pyhyyttä,
    vihaat synnin saastaisuutta,
    vilppiä ja vääryyttä.
    Pyhitä siis mieleni,
    sydämeni, sieluni,
    puhdista se majaksesi
    sinun siinä ollaksesi”
    (Virsi 117:6)