tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Gagarin: "...kaikki rikkaus ja yltäkylläisyys on jumala tarkoittanut juuri MINULLE, koska jumalani rakastaa juuri MINUA koska olen NIIIIIIN hyvä ihminen".
    --
    Sinulla on hyviä ajatuksia!
    Näin varmaan joku, ehkäpä monikin tai me kaikki, perimmältään ajattelemme.

    Tuskimpa kenenkään motiivit ovat täysin puhtaat auttamistyössämme, vajavaisia ja itsekkäitä kun olemme.

    Eräs autettavistani usein kysyy, mitkä ovat motiivini auttamistyössäni.
    Minun on ollut vaikea vastata hänen suoriin kysymyksiinsä.
    Useinhan ajattelemme, että kun autan niin saan myös vastapalveluksia osakseni. Hyvän tekeminen ei näin ollen olekkaan pyyteetöntä.
    Tällaisesta ajattelutavasta yritän päästä irti, vaikka varsin usein huomaan langenneeni samaan ”sudenkuoppaan”.
    Usein myös tavoittelemme ihmiskunniaa kerskaamalla hyvillä töillämme.
    Tällaisia ajatuksia on mielessäni pyörinyt, mutta kysyttäessä omista motiiveista, niin niitä on vaikea sillä hetkellä kysyjälle sanoiksi pukea.
  2. USKON JA OMAISUUDEN YHTEYS
    Apt. 4:31-37
    --
    4:32 Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.
    4:33 Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla.
    4:34 Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan..
    --
    Uskovat saivat kokea Pyhän Hengen voimaa. Henki antoi heille rohkeutta todistajan tehtävää varten (31), vaikka heitä oli kielletty puhumasta Jeesuksen ylösnousemuksesta (33).

    Heillä oli ”yksi sydän ja yksi sielu”. Pyhä Henki loi myös keskinäistä yhteyttä ja yksimielisyyttä seurakuntaan.
    Uskovat elivät kuin suuri perhe. Kukaan ei pitänyt mitään omanaan, vaan kaikki oli heille yhteistä (32). Ketään ei jätetty pulaan, vaan kaikista pidettiin yhtälailla huolta.
    Kuinka erilaisen kuvan saammekaan sen ajan seurakunnasta verrattaessa nykyaikaan. Nythän jokainen ajaa vain omia etujaan piittaamatta lähimmäisistään.
    Itsekkyys on vallalla niin seurakunnissa kuin yhteiskunnassamme yleensäkin.

    Luukas sanoo, että ”suuri armo oli heillä kaikilla” (33). Tämä voidaan myös suomentaa ”he olivat kaikkien suuressa suosiossa” (vrt. 2:47).

    Esimerkkinä hyväntekeväisyydestä Luukas mainitsee Barnabaan (36,37).
    Barnabaan tapaisia hyväntekijöitä tarvitsemme tänäänkin.
    Olosuhteet voivat nopeasti muuttua huonompaan suuntaan yksilöitten ja koko kansakuntamme kohdalla.
    On hyvä jo asennoitua tulevaan niin, että mikään ei ole pysyvää. Jumala voi ottaa yht`äkkiä pois rakkaamme, irrottaa meidät normaalista elinympäristöstämme tai voimme sairastua vakavasti. Jopa ruuasta voi tulla puutetta.
    Mutta kaikki vastoinkäymisetkin voimme ottaa ”Isän kädestä”. Hän kouluttaa ja riisuu meitä (esim. omavanhurskaudesta), vaikka se ei aina hyvältä tunnukkaan. Hän ei hylkää meitä.
    Herra armahtaa, antaa anteeksi ja tuo avun.
    ---
    1.
    Nyt Herran hyvyydestä me saamme riemuita
    ja armon kyllyydestä kiitosta veisata.
    Päivinä myötäisinä ja vaivan täyteisinä
    iloitkaa Herrassa!

    4.
    Jos sairastut tai työstä joutuisit luopumaan,
    ei epätoivoon syöstä saa päivä vaikeinkaan.
    Laupias Isän käsi on avoin hädässäsi.
    Iloitkaa Herrassa!

    (Virsi 330:1,4)
  3. R.yssä: "Jeesus on se Herra, joka pelastaa niin rikkaan kuin köyhänkin".
    ---
    Niin, Jumalallehan on kaikki mahdollista.

    Vuorisaarnassaan ( Matt. 6:19-24) Jeesus puhuu taivaallisista aarteista.

    On aina suuri vaara miellistyä ajallisiin. Tämä ilmenee tavaran ja omaisuuden (mammonan) ylenmääräisenä hamuamisena ja (j. 19-23) ja murheena ajallisista (j. 24-34).
    Murhetta on sekä köyhillä, että rikkailla: köyhällä toimeentulosta, rikkaalla tavaransa säilyttämisestä.

    Jeesus ei kiellä omaisuuden kartuttamista, vaan sen asettamista Jumalan rinnalle (j. 24).
    Sanoohan Jeesus toisaalla:
    ”Ja minä sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, että he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin” (Lk 16:9).
    Omaisuudella voimme palvella Jumalaa, kuten esimerkilläsi osoitat.
  4. Voiko rikas pelastua?
    Mark. 10:17-27
    --
    Eräs mies lähestyy juosten Jeesuksen luokse ja kysyy:
    "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" (17).
    Verbi ”tehdä” kuvaa miehen ajattelutapaa. Jeesus torjuu ”hyvä”-nimityksen (18). Ainoastaan Jumala on hyvä opettaja ja Isälle kuuluu yksin kunnia.

    Nuorukainen oli jo sangen varhaisesta asti elänyt ulonaisesti hurskasta elämää (20). Jeesus näki hänen pelastuskaipuunsa. Mies oli lähellä Jumalan valtakuntaa.
    Mutta mies luotti väärällä tavalla tavaraan, eikä halunnut luopua omaisuudestaan (21-24).
    Sen ajan juutalaisuudessa varakkuus oli Jumalan suosion ja siunauksen merkki. Hänen sydämensä valtiaana oli rikkaus ja se tuli esteeksi. Nuorukaisen kunniallisen ja jumalisen kuoren alla se pysyi, ehkä muilta salattuna, mutta Jeesus sen paljastaa.

    Nuorukainen synkistyy ja lähtee murheellisena pois. Hän ei halua luopua omaisuudestaan, kun Jeesus kehoittaa häntä siihen (21,22).
    Vaikka omasta mielestään nuorukainen oli ulkonaisesti nuhteeton, Jeesus osoitti hänet ensimmäisen ja tärkeimmän käskyn rikkojaksi:
    ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia”.

    Rikkauden tavoittelu on vaarallisin epäjumalista.
    Jeesus varoittaa opetuslapsiaan rikkauden vaaroista:
    ”Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan” (23,24).
    Tällä vertauksella Jeesus haluaa alleviivata asian suuruutta.

    Opetuslasten kysymys ”kuka sitten voi pelastua” (26) on oikeutettu, sillä kukapa meistä on vapaa mieltymyksestä tavaraan, vaikka olisikin köyhä, kuten opetuslapset.
    Mutta ”Jumalalle on kaikki mahdollista” (27).
    --
    ”On meillä aarre verraton,
    se kalliimpi on kultaa.
    Myös jalokivi kallein on,
    sen rinnalla vain multaa.
    Näin suuren lahjan taivaasta
    me saimme omaksemme,
    sanansa Herra Jumala
    kun antoi aarteeksemme.”

    (Virsi 183:1)
  5. Rikkaus ja mammonan tavoittelu on monille lankeemukseksi.
    Moni ajattelee usein, itsekin mukaan lukien, että kun ensin saan sitä ja tätä, sitten tulen onnelliseksi. Tämä ajattelu on pettävää.

    Mammonan tavoittelussa unohtuu tärkein asia; suhde Jumalaan!
    Rippikoulussa meille opetettiin:
    ”Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen on elämämme tärkein asia”.
    Muistetaan tämä maailman erilaisten houkutusten keskellä.

    Minulla on seinälläni huoneen taulu, joka aina on muistuttamassa tästä.
    Siinä lukee: ” Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan(Matt 6:33).
    Kyllä Jumala haluaa täyttää meidän ajallisetkin tarpeemme, mutta tärkeysjärjestys tulee huomioda; ensin....sitten...!
    Kaikki ulkonainen on vain tätä elämää varten ja on katoavaista. Jaakob vertaa tätä katoavaisuutta ruohon ja kukkien lakastumiseen (Jaakob.1:10,11). Loppujen lopuksi kuitenkin koko maailma on katoava. Tämä on surullista. Mutta saamme elää TOIVOSSA; Jumala luo uudet taivaat ja maan.

    Miksi siis kiinnittää mielensä katoavaisiin, kun parempaakin on tarjolla!
    Tämä ei kuitenkaan estä meitä nauttimasta kaikesta hyvästä, kauniista luonnosta ja kokea kasvun ihmettä. Ne on tarkoitettu meidän iloksemme ja hyödyksi tätä elämää varten.
  6. Luuk. 16:13
    "Ei kukaan palvelija voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa."
  7. Virsi 303
    --
    1.
    Jeesus, aarteheni,
    riemu sydämeni,
    kuule ääneni.
    Katson sinuun aina,
    sydämeeni paina
    lohdutuksesi.
    Herrani, Jeesukseni,
    verelläsi minut ostit,
    armohelmaas nostit.

    2.
    Vasten valtaa surman
    Jeesukselta turvan
    sydämeni saa.
    Vaikka vihollinen
    väijyy petollinen,
    Jeesus pelastaa.
    Myrsky soi ja salamoi,
    synnin syvyys uhkaa, pauhaa,
    Jeesus antaa rauhaa.
    --
    5.
    Monet kukkuloille
    täällä korkeimmille
    pyrkii kunniaan.
    Jeesus, lähelläsi
    auta jälkiäsi
    aina seuraamaan.
    Ainoa on kunnia,
    Jeesus, elää omanasi,
    palvelijanasi.
  8. Gagarin, en oikein saanut selvää kirjoituksestasi.

    Mitä sinun mielestäsi Raamattu opettaa ehtoollisesta?
    (Mitä sanaa nyt käytämmekään ehtoollisesta!)
  9. 1.Mitä ehtoollinen ON?

    Ehtoollisessa on kahdenlaiset asiat;
    -Näkyväiset: Leipä ja viini
    -Näkymättömät: Kristuksen ruumis ja veri

    2.Mitä ehtoollisessa saamme?

    "Siunattu malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka me murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?" (1.Kor.10:16).

    3. Miten on mahdollista, että Kristus antaa meille ruumiinsa ja verensä syödä ja juoda?

    Me emme voi tätä käsittää omalla järjellämme. Se on salaisuus.
    Oikeina kristittyinä saamme sen yksinkertaisesti uskoa, epäilemättä Jeesuksen omia sanoja:"Tämä ON MINUN RUUMIINI...Tämä ON MINUN VERENI" (Mark.14:22,24).

    4. Entä jos nauttii ehtoollista ilman uskoa?

    Ilman uskoa ehtoollisen nauttiminen tulee enemmän tuomioksi kuin autuudeksi (1.Kor.11:27-31)

    5.Voidaanko sanoa, että leipä ja viini MERKITSEVÄT Kristuksen ruumista ja verta?

    Ei voida!
    Kristus ei ole ehtoollisessa antanut meille ruumistaan ja vertansa niinkuin poissa olevaisten paljaina merkkeinä, vaan itse olennon: TOTISEN RUUMIINSA JA VERENSÄ.

    6. MUUTTUVATKO leipä ja viini Kristuksen ruumiiksi ja vereksi (kuten katoliset opettavat)?

    Eivät muutu.
    Ehtoollisessa saadaan leivässä ja viinissä TOTINEN KRISTUKSEN RUUMIS JA VERI.

    7. Mitä hyvää meillä on ehtoollisessa?

    -Meidän uskomme tulee siinä vahvistetuksi ja vakuutetuksi syntien anteeksisaamisesta (Matt.26:28).
    -Tulemme Kristuksen kanssa yhdistetyiksi.

    8. Kuinka usein ehtoolliselle pitäisi mennä?

    Ei ainoastaan kerran vuodessa, vaan niin USEIN (1. Kor.11:26), kuin omatunto lohdutukseksensa ja vahvistukseksensa vaatii.

    9. Mikä kehoittaa meitä käymään ehtoollisella?

    -Jeesuksen Kristuksen käsky
    -Hänen armollinen lupauksensa
    -oma tarpeemme, heikkoutemme ja kiusaukset, joille aina olemme alttiita.

    10. Ketkä ovat kelvollisia ehtoolliselle?

    -Jotka koettelevat itsensä ja sydämestään katuvat syntejään.
    -Jotka uskovat, että Jumala Kristuksen tähden antaa heille synnit anteeksi
    -Joilla on sovinnollinen mieli lähimmäisiään kohtaan
    -Joilla on vakaa ja totinen aikomus ja tahto tehdä parannusta elämässään.

    Kelvoton on se, joka ei näistä pidä vaarin, vaan menevät sinne vain tavan vuoksi, ulkonaisen muodon tähden ja ulkokullatusta sydämestä.; he syövät ja juovat itsellensä tuomion ja kadotuksen.
    1. Kor.11:28
    Matt. 5:23,24
  10. betsy.e: "Armolahjoja voi anoa lisää, mutta tärkein on aina rakkaus".
    ---
    1. Kor. 13. luku ("rakkauden korkeaveisu") päättyy sanoihin:
    "Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus" (jae 13).

    Efesolaiskirjeessään (Ef. 1:17,18) Paavali korostaa sitä , kuinka uskovien / seurakunnan tulisi oppia paremmin tuntemaan Jumalan valtavan suurta rakkautta ja rukoilee heille ” viisauden ja näkemisen henkeä, niin että he oppisivat tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi heidän sisäiset silmät näkemään, millaiseen toivoon hän on heidät kutsunut"

    Vaikka kristityillä on usko Jeesukseen ja rakkaus toisiin kristittyihin, niin tarvitsemme vahvistumista toivossa eli tulevan kirkkauden yhä elävämpää tajuamista.
    Miten tämä toivo tulisi meille yhä elävämmäksi ja todellisemmaksi?

    Toivon symbolina käytetään ankkuria.
    Lainaan Aapeli Saarisaloa (Raamatun sanakirja):
    "Ankkuri on vertauskuvana kristityn toivosta hädässä ja ahdistuksissa.
    Toivo kurottautuu tulevaisuuteen ja tarttuu kiinni johonkin vielä näkymättömään samoin kuin ankkuri kiinnittyy merenpohjaan.
    Toivo on sielulle kiinnekohtana hädässä, samoin kuin ankkuri estää laivaa ajelehtimasta virran ja aaltojen mukana."

    Jumala kehoittaa meitä pitämään kiinni TOIVOSTA, joka on edessämme.
    Hebr. 6:19, 20
    "Se TOIVO meille on ikäänkuin sielun ANKKURI, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edeltäjuoksijana meidän puolestamme on mennyt..."
    ---
    Virsi 117
    --
    1.
    Pyhä Henki, lohduttaja,
    valon lähde ainoa,
    Pyhä Henki, puolustaja,
    sydämeni taivuta.
    Tee se temppeliksesi,
    että huokaukseni
    Herran puoleen nousta voisi,
    niin kuin pyhä tahtos oisi.

    2.
    Sinä olet Henki Herran,
    paras lahja Jeesuksen,
    jonka lupasi hän kerran
    ohjaajaksi omilleen,
    lunastuksen sinetti,
    toivon varma ankkuri,
    Sanan vahva todistaja,
    lupauksen kirkastaja
  11. betsy.e: "Selkeä toiminta-ja tapahtumamalli löytyy Raamatusta".
    --
    Apt.10:43-48
    --
    Apt. 10:34-44 puhuu, kuinka Korneliuksen kodissa Pyhä Henki vuodatetaan pakanoiden päälle ja he alkavat puhumaan kielillä.
    Tilanne muistuttaa Jerusalemin helluntaikokemusta (Apt. 2:1-4). Kielillä puhumista pidettiin ilmeisenä todisteena, että näillä pakanoilla oli nyt Pyhä Henki. Heidätkin voitiin näin liittää kasteen kautta Kristuksen seurakuntaan (1. Kor. 12:13).

    Kun Pyhä Henki vuodatettiin Korneliuksen perhekunnan ylle, Pietari sanookin heti:
    "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" (47).
    Alussa Hengen täytyi tehdä tavallisuudesta poikkeava järjestys, jotta pakanoita suostuttiin yleensä ollenkaan kastamaan. Tuo tilanne oli täysin ainutkertainen.
    --
    Alkukirkossa pidettiin itsestään selvänä, että kristillisen kasteen saanut oli saanut myös Pyhän Hengen.
  12. betsy.e: "Oikeastaan tässä puhutaan nyt ihmisistä jotka kastettiin kahdesti vedessä ja sen jälkeen saivat vielä kasteen Pyhässä Hengessä".
    ---
    Apt.19:1-7
    --
    Efeson opetuslapset olivat saaneet vain Johanneksen kasteen, johon ei liittynyt Pyhän Hengen saaminen(3).Elikkä heistä oli ensin tullut Johanneksen opetuslapsia (Joh. 3:23-25).

    Jeesus sanoo lähetyskäskyssään, että "tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni KASTAMALLA heitä Isän ja Pojan ja PYHÄN HENGEN NIMEEN ja opettamalla heitä..." (Matt. 28:19,20).
    Kristillisessä kasteessa saadaan Pyhä Henki ja tullaan Jeesuksen opetuslapsiksi, Kristus-ruumiin jäseniksi.

    "...sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi,... ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä" (1.Kor. 12:13).
    --
    Samoin opetti Pietari saarnatessaan juutalaisille: “Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.” (Ap.t. 2:38)

    Kääntymyksen seuraus on kaste, kasteen vaikutusta taas ovat syntien anteeksianto ja Pyhän Hengen lahja.

    Paavalin kysyy "millä kasteella te sitten olette kastetut" (3), kun saa kuulla, ettei Efeson opetuslapsilla ollut Pyhää Henkeä.
    Paavali liittää näin, Pietarin tavoin, Pyhän Hengen saamisen kasteeseen.
  13. HENKIEN EROTTAMINEN (1.Kor.12:10). Terävänäköisyyden armolahja.

    Näin lopun aikoina henkien taistelu kiihtyy. Raamatussa kehoitetaan usein arvostelemaan henkiä. On oltava tarkkana.
    Paavali tiesi hyvin, ettei Korintin seurakunnassa jokainen näennäisesti Hengen vallassa ollut, ollut oikealla asialla. Korinttilaiset olivat aikaisemmin palvelleet pakanajumalia. Mykkien kuvien edessä moni oli kuullut hurmoksellista puhetta (1. Kor. 12:2).

    Paavali kehoitti erottamaan toisistaan riivajat ja Jumalan Hengen toiminnan (j.3.). Tämä kehoitus on ajankohtainen tänäänkin, niin monenlaisia henkiä on liikkeellä.
    Riivaajahenget eivät yhdy seurakunnan yhteiseen tunnustukseen ”Jeesus on Herra” (j. 3), vaan saattavat jopa kirota Jeesusta. (vrt. 1. Joh. 4:1-6).

    Eräs Thaimaassa työskentelevä lähetystyöntekijä kertoi, että siellä todella kokee pahojen henkien läsnäolon. Samalla hän kertoi, että täällä Suomessa on jotenkin helpompaa ”hengittää”.

    Jokaisen tulisi jossain määrin olla osallinen henkien arvostelemisen armolahjasta.
    Kuitenkin Jumala voi antaa jollekin erityisen kyvyn henkien erottamiseen. Henkilö, joka luonnostaankin on herkkä ja ”vaistoaa” asioita, voi saada tämän lahjan.
    Kaikkeen toimintaan seurakunnassa liittyy paljon inhimillistä ja sielullisuutta, joten henkien erottamisen armolahjaa tarvitaan.

    Saatana pukeutuu jopa valkeuden enkeliksi jäljitellen hämmästyttävän tarkasti Pyhän Hengen toimintaa, eikä kaihda Jeesus nimen käyttöäkään (Matt. 7:21-23).

    Paavalin tavoin rukoilkaamme, että ”rakkautemme tulisi yhä runsaammaksi kaikessa tiedossa ja käsittämisessä, jotta voisimme tutkia, mikä paras on” (Fil. 1:9-11)
  14. Ketkä ovat kelvollisia ehtoolliselle?

    -Jotka koettelevat itsensä ja sydämestään katuvat syntejään.
    -Jotka uskovat, että Jumala Kristuksen tähden antaa heille synnit anteeksi
    -Joilla on sovinnollinen mieli lähimmäisiään kohtaan
    -Joilla on vakaa ja totinen aikomus ja tahto tehdä parannusta elämässään.

    Kelvoton on se, joka ei näistä pidä vaarin, vaan menevät sinne vain tavan vuoksi, ulkonaisen muodon tähden ja ulkokullatusta sydämestä.; he syövät ja juovat itsellensä tuomion ja kadotuksen.
    1. Kor.11:28
    Matt. 5:23,24
  15. Mohikaani_27:
    "Joka symbolisesti nautitaan murretun leivän, =ruumiin, ja viinin, = veren nauttimisena.
    --
    Syömisessä ei ole kysymys vain vertauskuvasta (symbolista), vaan todellisesta ”osallisuudesta Kristuksen ruumiiseen” (1.Kor.10:16).

    Aterian yhteydessä Jeesus ”ottaa leivän, siunaa ja murtaa sen ja antaa opetuslapsilleen ja sanoo: ”Ottakaa, TÄMÄ ON MINUN RUUMIINI” (22). Jeesus ensin siunaa leivän.
    Sitten Hän antoi kunkin ottaa murtamansa palan. Saman leivän osallisuus muistuttaa apostoleja siitä, että he ovat saman ruumiin jäseniä (1.Kor.10:17).

    Sen jälkeen Jeesus ottaa maljan, kiittää ja antaa heille. Kaikki joivat siitä (23).
    Hän sanoi heille: "TÄMÄ ON MINUN VERENI, LIITON VERI, joka vuodatetaan monen edestä” (24).
    Malja on ”osallisuus Kristuksen vereen” (1.Kor.10:16).

    Vanhan lakiliitto Siinailla solmittiin eläinuhrin verellä (2.Moos.24:8).
    Uusi armoliitto (Jer.31:31-33, Sak.9:11) solmitaan Jeesuksen verellä (vrt. Hebr.,10:29, 13:20).
    Liiton ateria on samalla toivon ateria; kerran me saamme nauttia sitä yhdessä Jeesuksen kanssa taivaassa .
    --
    Ehtoollisen Jeesus sääti toistuvaksi sanoessaan ensimmäisessä ehtoollisjuhlassa: ”Tehkää se minun muistokseni” (Luuk. 22:19).
    Jokaisella ehtoollisella julistetaan Herran kuolemaa, siihen asti kuin Hän (Jeesus) tulee (1. Kor. 11:26).
  16. Moni meistä saattaa arkailla tulemasta ehtoolliselle.
    Joku voi ajatella, ettei ole tarpeeksi hyvä kohtaamaan Herraa.
    Minua ovat rohkaisseet nämä Herran sanat:
    ”Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi” (Matt. 26:28). Joka uskoo nämä sanat omalle kohdalleen, hän saa, mitä ne lupaavat.

    Kelvollinen ehtoollisvieras on se, joka tarvitsee Kristusta. Hän katuu syntejään ja pyytää niitä anteeksi.
    Jos siis koet tarvitsevasi yhä läheisempää elämänyhteyttä Kristukseen, käy usein ehtoollisella.
    Paavali sanoo: ”Niin usein, kuin…”(j. 26).
    Hän ei sano, että ”niin harvoin, kuin…”

    Ei tarvitse myöskään tavoitella ylevää tunnelmaa. Hyödyksi ehtoollinen on sille, joka ottaa sen vastaan uskossa, tuntui miltä tuntui.
  17. HERRAN ATERIAN OIKEA VIETTO
    1.Kor.11:17-34
    --
    Kristinuskon alkuaikoina kukin toi ruoka-aineita kotoaan ehtoollistilaisuuteen, jossa syötiin normaali ateria ja sen yhteydessä Herran ehtoollista, käyttäen tarjolla olevaa leipää ja viiniä. Vaarana oli, ettei pysähdytty muistelemaan Herran kuolemaa (j. 29).
    Meillähän on tilanne nykyisin toinen, kun ehtoollisateriaa vietetään muista aterioista täysin erillään.

    Herran aterialle kokoonnuttiin kiireellä. Joillakin oli nälkä, jotkut jopa juovuksissa (21,33,32). Kiireessä ei ehditty lausua yhteistä kiitosrukousta, johon olisi liittynyt viittaus Herran Jeesuksen kuolemaan ja sen hedelmään, syntien anteeksiantamukseen ja iankaikkiseen elämään (j. 23-25. ).

    Epäjärjestyksen lisäksi Herran aterialla ei muistettu seurakunnan köyhiä, jotka saattoivat jäädä ateriasta osattomiksi, koska heillä ei ollut mitään evästä iltapalakseen (j. 22.).
    Pöyristyttävän rakkaudetonta!

    Tässä kohden Paavali ei kiittele korintilaisia (j. 22.).
    Herran aterian pitäisi olla yhteyden ateria, eikä kenenkään pitäisi jäädä paitsi hänen ruumiistaan ja verestään.
    Jeesuksen ruumis ja verihän ovat todellisesti läsnä ehtoollisessa:( ”Tämä ON….” , Matt. 26:26-29). Jokainen, joka ottaa vastaan leivän ja viinin, saa Jeesuksen ruumiin ja veren- niin uskova kuin epäuskoinenkin.
    Uskoville ehtoollinen koituu siunaukseksi, epäuskoisille syytökseksi ja tuomioksi (j. 27, 30.).

    Paavali kehoittaa koettelemaan itseään (j. 28)?
    Miten se tapahtuu?
  18. TIEDON JA VIISAUDEN SANAT (1. Kor. 12:8).
    Korinttolaiset arvostivat suuresti tietoa ja viisautta (1. Kor. 1-4.luvut).
    Niinpä Paavali aloittaakin armolahjaluettelon tiedon ja viisauden sanoilla.
    --
    TIEDON SANAT

    Pietari tiesi, että Ananias ja Safira yrittivät pettää Jumalaa valehtelemalla.
    Myös Simon-noidan elämään Pietari näki syvemmälle (Apt. 8:9-24).
    Pietarin tiedon sanat-armolahja oli tärkeä alkuseurakunnalle estämään vääryyttä ja vilppiä.

    Jeesus usein paljasti ihmisten ”salattuja” asioita. Näin esim.
    Jeesuksen keskustelu samarilaisen naisen kanssa eteni oikeaan suuntaan (Joh. 4:17-19).
    Sielunhoidossa tämä lahja olisi erityisen tarpeellinen. Myös paimen- ja opetustyössä oleville siitä olisi paljon hyötyä.
    --
    VIISAUDEN SANAT

    Tämä armolahja oli toiminnassa mm. silloin, kun Stefanus joutui kiihkeiden juutalaisten vainoamaksi (Apt. 6:9,10).Stefanuksen vastustajat eivät pystyneet pitämään puoliaan sitä ”viisautta ja Henkeä vastaa, jolla hän puhui”.

    Viisauden sanoja tarvitaan erikoisesti silloin, kun joutuu yllättäviin ja vaikeisiin tilanteisiin esim. vankilaan tai vaikeisiin ihmissuhteisiin.
    Jeesushan antoikin tällaisiin tilanteisiin jouduttaessa lupauksen (Lk. 21:12-15).:
    ” Mutta ennen tätä kaikkea he käyvät teihin käsiksi ja vainoavat teitä ja vetävät teidät synagoogiin ja heittävät vankiloihin ja vievät teidät kuningasten ja maaherrain eteen minun nimeni tähden.
    Ja näin te joudutte todistamaan.
    Pankaa siis sydämellenne, ettette edeltäpäin huolehdi, miten te vastaatte puolestanne.
    Sillä minä annan teille suun ja viisauden, jota vastaan eivät ketkään teidän vastustajanne kykene asettumaan tai väittämään”.

    Viisautta voi anoa Jumalalta, jos koet sitä tarvitsevasi, ja hän on myös luvannut antaa sitä (Jaak. 3:17).
    Ota uskossa tämä lahja vastaan. Pian voit huomata, että Jumala antaa sinulle sanoja, joita itsekin ihmettelet.
    Hän vastaa kyllä sinunkin rukouksiin!
  19. Paavali viittaa Korintin runsaisiin armolahjoihin (1:7).
    Mutta niiden käytössä oli ongelmia.
    Paavali opastaa korintilaisia oikeille raiteille.

    Armolahjaluettelon (j.4-11) jälkeen Paavali opettaa pitkään Kristuksen seurakuntaruumiin toiminnasta (j. 5-31).
    Armolahjat ovat kaikki peräisin Jumalalta ja tarkoitettu seurakunnan parhaaksi. Erilaiset armolahjat olivat tuoneet seurakuntaan erilaisia arvoasemia; toisia pidettiin ”parempina”, toisia ”huonompina”.
    Me näemme inhimillisesti ajatellen toisin, kuin Jumala. Kukaan ei saa katsoa toista kristittyä alaspäin:
    ”..ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikoimpia, ovat välttämättömiä;…”(j. 22).

    Jumalan edessä olemme kaikki samalla viivalla, hänen rakkaita lapsiaan Meidän tulisi ”yhtenä perheenä” (Ef. 2:19) kantaa huolta toinen toisistamme; iloita iloitsevien kanssa ja surra toistemme onnettomuuksia (1.Kor.12:25,26).
    Tarvitsemme toinen toisiamme.
  20. KIELILLÄ PUHUMINEN ( 1. Kor. 12:10)
    --
    Kielilläpuhuminen ei liity mitenkään kielitaitoon, vaan se on Jumalan meille antama yliluonnollinen lahja.
    Kielilläpuhuminen liittyy yksityiseen rukouselämäämme, ellei sitä selitetä seurakuntakokouksessa. Muutenhan kielilläpuhujan tulee vaieta (1. Kor. 12:28).

    Uusi Testamentti mainitsee ensimmäisen kertaa kielilläpuhumisen Markuksen evankeliumissa Jeesuksen antaessa lähetyskäskynsä (Mark. 16:17).
    Käytännössä sitä ilmeni helluntaina (Apt. 2:1-11).
    Helluntain jälkeen esiintyvä kielilläpuhuminen poikkeaa helluntain tapahtumista.

    Muutoin Apstolien Teoissa mainitaan kielilläpuhuminen kaksi kertaa.
    1)Korneliuksen kodissa (”pakanoiden helluntaissa”) Pyhä Henki toimi antaen pakanoiden, jotka olivat tulleet uskoon, puhua kielillä ja ylistävän Jumalaa (Apt. 10:44-48).
    2)Efesossa oli joukko miehiä, jotka olivat saaneet vain Johanneksen kasteen. Saatuaan kristillisen kasteen he tulivat Pyhästä Hengestä osallisiksi. He saivat myös kielilläpuhumisen ja profetoimisen armolahjoja (Apt. 19:1-7).

    Näiden kahden mainittujen kohtien lisäksi kerrotaan Apostolien teoissa useaan otteeseen Pyhän Hengen saamisesta ja Hengellä täyttymisestä ilman mainintaa kielilläpuhumisesta (Apt. 4:31, 8:17, 9:17,18).

    Korintin seurakunnassa tuli kielilläpuhumisesta ongelmia.
    Tämän epäkohdan selvittämiseksi Paavali uhraa paljon palstatilaa kirjeessään (1. Kor. 14:1-33). Paavalin asenne kielilläpuhumiseen on myönteinen; sanoopa hän puhuvansa kielillä ”enemmän kuin kukaan muu” (Apt. 14:18).
    Kielilläpuhumista ei tule karttaa, vaan pitemminkin sitä tulisi pyytää.
    21. 58 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt