Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. jaikall: "Jos hän rukoilee vanhurskautettunakin Jumalaa: "Jumala ole minulle syntiselle armollinen," onko se oikein"?
    --
    Pitäisikkö publikaanin sitten mieluummin rukoilla: "Ole minulle synnittömälle armollinen"?
    Löytyisikkö tällaisestä rukouksesta esimerkkejä Raamatusta?

    Kysyt edelleenkin: "Menikö hän kotiinsa varhurskaana vaiko syntisenä"?
    --Huomaan, ettei sinulle vieläkään ole kirkastunut vanhurskaus-sanan merkitys, vaikka sitä on niin monen henkilön kautta yritetty valaista!

    Jonah pyysi myös sinua selittämään tarkemmin, mitä se tarkoittaa.
    Voisitko sen tehdä vaikka omana aloituksena.
  2. 1.Joh.1:8-10
    --
    1:8 Jos sanomme, ETTEI MEILLÄ OLE SYNTIÄ, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
    1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
    1:10 Jos sanomme, ETTEMME OLE SYNTI TEHNEET, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
    --
    Meillä uskovilla on siis SYNTIÄ (8) ja TEEMME SYNTIÄ (10).
    Olemme SYNTISIÄ.
    PELASTUMME YKSIN ARMOSTA, USKON KAUTTA, KRISTUKSEN ANSIOON LUOTTAEN.
    ------
    Tuntuu oudolta jaikalin rukous.
    jaikal rukoilee:
    "Jumala kiitos että olet ollut minulle entiselle syntiselle armollinen ja olet vanhurskauttanut minut Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä".

    Paavalikin sanoi olevansa viheliäinen eli syntinen ihminen, vaikka hänen syntinsä oli pyyhitty pois (Room.7:24).
    Toisin sanoen ”uskova on samaan aikaan vanhurskas ja syntinen”.

    Niinpä ei tarvitse mennä muuttamaan Paavalin sanoja toiseen aikamuotoon, kun hän sanoo itsestään, että ”OLEN syntisistä suurin” (1.Tim. 1:15)- siinä hetkessä.
    ----------------
    KIELIOPPIA

    PREESENS

    ”OLEN”- verbi on siis preesensissä.
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Preesens:
    ”Preesens on verbin aikamuoto, joka ilmaisee, että jotakin tapahtuu NYT taikka yleisesti, aina".
    --
    IMPERFEKTI

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Imperfekti:
    ”Imperfekti on verbien mennyt aikamuoto, jolla viitataan lähimenneisyyteen...”

    Jostain syystä jaikal muuttaa Paavalin sanomisen (1.Tim.1:15) preesens-aikamuodosta (OLEN) imperfekti-muotoon (OLI): "Paavali OLI SYNTINEN syntisten joukossa ennen uskooontuloa".
    Ehkäpä juuri siksi, että pitää itseään synnittömänä?
    --
    Ei mennä muuttamaan Paavalin opetuksia!
  3. Psalmi50.15: "Ehkä se ruokkii jotenkin meidän lihaamme, kun saamme sanoa itseämme syntisiksi ja armon kerjäläisiksi, tai maan matosiksi. Voi olla, että siitä tulee, jotenkin pyhä olo ja tuntuu siltä, että se oma KATUMUS ja NÖYRYYS on aivan kuin ansio Jumalan edessä".
    ---
    Onko se, että sanoo olevansa "itsemielestään synnitön", ansio Jumalan edessä?
    ---
    KALLIS HUNAJANPISARA
    http://www.kirjasilta.net/wilcox/hy/hy.html

    ”Saatana voi selitellä ja vääristellä Raamatun sanaa, mutta hän ei voi vastata siihen. Se on Kristuksen ehdottoman arvovaltainen sana.
    Kristus voitti sillä saatanan, Matt. 4: 10.

    Raamatussa ei ole ainoatakaan pahaa sanaa köyhää syntistä vastaan, jolta itsevanhurskaus on riisuttu.
    Ei, selvästi Raamattu osoittaa, että juuri sellainen ihminen, eikä kukaan muu, on evankeliumin armon kohteena.

    Luota vain Kristuksen halulliseen mieleen, se tekee sinutkin halulliseksi. Jos huomaat, ettet voi uskoa, niin muista, että on Kristuksen tehtävä saada sinut uskomaan.
    Jätä asia hänelle. Hän vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen hyvän tahtonsa mukaan, Fil. 2: 13. Murehdi epäuskoasi, joka tekee omassatunnossasi olevan syyllisyyden Kristusta suuremmaksi, aliarvioiden Kristuksen ansiota ja pitäen Kristuksen verta epäpyhänä, halpana ja riittämättömänä.

    Sinä valittelet paljon omaa kohtaasi.
    - Saako syntisi sinut katsomaan enemmän Kristukseen, vähemmän itseesi?
    Se on oikein, muuten on valituksesi vain tekopyhyyttä.
    On säälittävää katsella hyviä tekoja, armonkokemuksia, aikaansaannoksia, kun pitäisi katsoa Kristusta. Niiden katseleminen tekee sinut ylpeäksi, Kristuksen armon katseleminen tekee sinut nöyräksi. Armosta sinä olet pelastettu, Ef. 2: 5, 8.
    Älä masennu moninaisissa kiusauksissa, Jaak. 1: 2.
    Niiden aaltojen tehtävänä ei ehkä olekaan hukuttaa sinua, vaan nostaa sinut pois itsestäsi Kristus-kalliolle”.
    (Kallis Hunajanpisara)
  4. jaikal rukoilee: "Jumala kiitos että olet ollut minulle entiselle syntiselle armollinen ja olet vanhurskauttanut minut Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä".
    --
    Missä Raamatussa sanotaan, että uskova on "entinen syntinen".

    Jeesuksenkin meille opettama rukous pitäisi oppisi mukaan olla näin:
    "Anna meille entisille syntisille meidän syntimme anteeksi,..."
    (Huom! Jos pyydämme syntejämme anteeksi, kuten Jeesus Isä meidän-rukouksessa meille opettaa, niin emmekö silloin ole syntisiä. Ei kait synnittömällä ole mitään syytä rukoilla syntejään anteeksi!)

    Ps. Kehoittaisin sinua edelleenkin tutkimaan, mitä vanhurskaus-sana tarkoittaa!
    Merkitseekö se esim. synnittömyyttä?

    Tässä linkki Jonahin kirjoitukseen, jossa aihetta käsitellään:
    http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8789613/42187614

    Lainaus linkistä:

    "Yhteenvetona totean, että sanan vanhurskas ei milloinkaan voida tulkita merkitsevän synnitöntä.
    Ei siitä huolimatta,että eräät täällä omasta mielestään sellaisia ovat. Ja kehtaavat vielä opettaa tätä raamatun totuutena. Ja kehtaavat väittää, että Jumala katsoo meidän syntisyyttämme sormien läpi ja Jeesuksen ”läpi”. Eikä katso ”lantin” toiselle puolelle.

    1Jn 1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
    1Jn 1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
    1Jn 1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä".

    (Jonah)
  5. Mohikaani_27:
    "Jeesukseen sinunkin tulee turvautua, ja ainoastaan Häneen, samaten Askon ja Tapion, ja jokaisen, joka töitä tekee pelastuakseen, se tie ei vie taivaaseen, vaan uskontie Jeesuksen vanhurskauteen luottaen,.."
    ---
    LAKI JA SYNTI
    Room.7:7-25
    --
    7:24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
    7:25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
    --
    Paavali on voimakkaasti julistanut, kuinka lain tie ei voi johtaa ketään Jumalan vanhurskauden osallisuuteen.
    Paavalin julistus on synnyttänyt kuulijoissa mielikuvan, että Jumalan laki onkin Paavalin mukaan jotain pahaa ja syntiä. ”Onko laki syntiä?” (7)
    Tämän johtopäätöksen Paavali torjuu jyrkästi. Laki on pyhä, oikea, vanhurskas ja hyvä (12). Laki on hengellinen (14). Se on taivaasta ja tarkoitettu varjelemaan elämää. Lain tehtävänä on sanoa synti synniksi (8,9).

    Jumala sanoo Sanassaan, että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat kelvottomia (Room. 3:9-20).
    Kukaan ei ole vanhurskas, Jumalalle kelpaava, itsessään.
    Olemme lihallisia, myyty synnin alaisuuteen (14).
    Meidän lihassamme ei asu mitään hyvää (18), vaan olemme syntymästämme lähtien syntisiä ja turmeltuneita (17, 20). Paha riippuu meissä kiinni (21).
    Ihminen kyllä tahtoo täyttää Jumalan tahdon, mutta hänellä ei voimaa hyvän toteuttamiseen (20).

    Siksi ainut mahdollisuus ihmiselle on ottaa vastaan Jumalan tarjoama vanhurskaus, jonka Kristus on meille hankkinut.
    Lain tehtävä on ottaa pois ihmiseltä omat luulot ja kasvattaa (kurittaa) Kristukseen (Gal.3: 24)
    Lain sisältämiin lupauksiin liittyy aina ehto. Laki lupaa elämän, mutta ei ilmaiseksi vaan vastineeksi käskyjen täyttämisestä.

    Sen sijaan Uuden Testamentin lupauksiin ei liitetty mitään ehtoa. Ne eivät vaadi meiltä mitään ansioita, eikä niiden täyttäminen riipu meidän arvollisuudestamme.
    Aivan ilmaiseksi ne tuovat ja lahjoittavat meille anteeksiannon, armon, vanhurskauden ja ikuisen elämän Kristuksen tähden.
    Tämä on mitä hirmuisinta mielettömyyttä ja hullutusta meidän järjellemme.
    "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat" (Room 8:1).
    Lain tekoihin luottava ei voi sietää pelastumista yksin uskon kautta.
    --
    Kristittyinä joudumme jatkuvasti taistelemaan turmeltunutta luontoamme vastaan.
    Ruumiimme on vielä ”alennustilassa” (Filipp.3:21). Tämä ruumiimme on kerran tuleva ” kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi” , eli sen ruumiin, mikä Jeesuksella oli ylösnousemuksensa jälkeen.
  6. Room.10:Paavali opettaa:
    ”Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo (Room.10:4).
    Tästä vanhurskaudesta jo laki ja profeetat todistavat.

    Lain täyttäminen on osoittautunut ylivoimaiseksi tehtäväksi. Paavali sanookin juutalaisille:
    ”Te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla” (Apt 13:39) ja Galatalaiskirjeessään:
    ”...on selvää, ettei kukaan tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain kautta..” (Gal. 3:11).
    Ihmisen on vaikeaa myöntää, että hän on kyvytön noudattamaan täysin Jumalan lakia.

    Mutta nyt meille on lahjoitettu vanhurskaus, joka ei perustu tekoihin, vaan uskoon.
    Kristus on läsnä uskon sanassa, jota saarnataan.
    Kristus lähestyy jokaista ihmistä sanansa kautta (Room.10:8). Missä on sana Kristuksesta, siellä on itse Kristus läsnä.
    Tämä sana Kristuksesta synnyttää kuulijan sydämessä uskon, joka vain ottaa sen vastaan (Room.10:17); ”Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan” (Room10:10).

    Evankeliumi ei tee eroitusta juutalaisten ja kreikkalaisten (pakanoiden) välillä (12).
    "Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu" (Joel 2:32, Apt. 2:21). Tätä evankeliumia Israelkin on saanut kuulla (14-20), mutta Israel on ollut kovakorvainen (21) ja sen tähden Herra on kääntynyt pakanain puoleen (19, 20).

    Ainut mahdollisuus ihmiselle on ottaa vastaan Jumalan tarjoama vanhurskaus, jonka Kristus on meille hankkinut.
    Kaikki ne, jotka ottavat Kristuksen vastaan omana henkilökohtaisena Vapahtajanaan, tulevat uskon kautta vanhurskaiksi, Jumalalle kelpaaviksi.
    Jokaisen on henkilökohtaisesti suostuttava ottamaan Kristus vastaan. Evankeliumi ”on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka uskovat" (Room.1:16)..
    --
    Virsi 299
    ---
    1.
    Ei mikään niin voi virvoittaa,
    en muusta iloani saa,
    ei autuutta saa suurempaa
    kuin minkä Jeesus lahjoittaa.
    4.
    Valmisti kuuliaisuuden,
    aukaisi oven autuuden
    Jumala meille Pojassaan,
    kun antoi hänet kuolemaan.
    5.
    Ainoa anteeksantamus,
    ainoa synnin sovitus
    ja ainoa tie armohon
    Jeesuksen risti yksin on.
    --
    8.
    Ainoa tosi viisaus
    ja ainoa vanhurskaus,
    ainoa puhdas pyhitys
    on Vapahtajan yhteys.
    --
    Jumala ei voi olla heti armahtamatta ja auttamatta sitä, joka tuntee kurjuutensa ja avuksi huutaa häntä.
    Jumala on »lähellä niitä, joilla on särjetty sydän» (Ps. 34:19)
  7. jaikal: "Et voi olla syntinen ja vanhurskas".
    ---
    Room. 2:17-29
    --
    Jakeesta 17 lähtien Paavali puhuu juutalaisista.
    Juutalaiset kerskasivat Jumalasta ja laista (17,23). He uskoivat, että heillä oli sanoma koko ihmiskunnalle (19,20).
    Valitulla kansalla oli messiaaninen kutsumus. Mutta juutalaisten ulkonaisen alennustilan tähden Jumalan nimi tuli pilkatuksi pakanain seassa (21-24).

    Paavali joutuu sanomaan heistä, jotka pitivät itseään muita parempina (synnittöminä), karun totuuden:
    He ” luulevat kykenevänsä olemaan sokeain taluttajia, pimeydessä olevien valkeus, ymmärtämättömien kasvattajia, alaikäisten opettajia, ...(19,20).
    Tälläkin keskustelupalstalla samanlainen asenne tule hyvin esiin.

    Paavali puhuu juuri tällaisista ”hyvistä” ja itseään synnittömänä pitävistä ihmisistä. Hän paljastaa tällaisen hyvältä vaikuttavan ihmisen todellisen minän ja arkielämän. Hurskaalta näyttävän kuoren alla onkin kova ja itsekäs ihminen.

    Markuksen evankeliumissa kerrotaan fariseukseuksista, jotka pitivät Jeesusta silmällä, voidakseen syyttää Häntä sapatin rikkomisesta (Mark. 2:1-6).
    Tässä ilmenee farisealaisten uskonnollisuus. Tyypillistä sille on, että on etsittävä toisista vikoja voidaksensa syyttää ja tuomita heitä. Samalla voi ylpeillen sanoa itsestään: minä en ole niin kuin tuo toinen.
    He ajattelevat, että oikea elämä on käskyjen ulkonaista pitämistä.
    He eivät ole päästäneet Jumalan pyhää lakia tuomitsemaan itseään eivätkä omavanhurskauttaan, vaan kerskaavat synnittömyydellään.

    He eivät tunne omaa syntisyyttään Jos he sen tuntisivat, he eivät pitäisi itseään eturivin uskovina. Tällainen ihminen ei näe todellista omaa tilaansa.
    "Toista opetat, et itseäsi opeta" (Room 2:21).
    Sanoessaan "minä olen rikas, minä olen rikastunut, enkä mitään tarvitse” ”juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston" (Ilm 3:17). Näin he pettävät itseään ja muitakin.
    ---
    jaikal, toivoisin, että sinäkin nöyrtyisit rukoilemaan publikaanin tavoin:
    "Jumalani, ole minulle syntiselle ARMOLLINEN".