tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Laitan vielä kysymyksen:
    Miten huolehdimme ruumiin ja sielun ravinnosta?
  2. --
    Johanneksen 3. kirje on osoitettu yksityishenkilölle Gaiukselle (1). Kirjeen lähettäjäksi mainitaan Vanhin.
    Gaius oli nimeltä mainitsemattoman seurakunnan toimelias ja vaikutusvaltainen jäsen. Hän otti vastaan Vanhimman lähettämiä saanaajaveljiä (5,6).
    Vanhimman alkutervehdys (1,2) ilmentää kirjeen lähettäjän ja vastaanottajan kiinteää ystävyyttä.
    Gaius on Vanhimman hengenheimolainen ja henkilökohtainen ystävä ja tukimies. Vanhin tuntee Gaiuksen myös ”totuuden” eli oikean opin puolesta läheiseksi (3,4).

    Yksityiskirjeessä on tärkeää toivottaa hyvää terveyttä ja menestystä (2).
    Sielu ja ruumis kuuluvat paljossa yhteen. Toisen hyvinvointi vaikuttaa toiseen. Yleinen sanonta kuuluukin: ”Terve sielu terveessä ruumiissa” ("Mens sana in corpore sano").

    Raamatun mukaan Jumala on antanut ihmiselle ruumiin ja sielun, molemmat arvokkaina lahjoina. Ihmisen ruumiista käytetään jopa ilmaisua Pyhän Hengen temppeli!
    Pitäkäämme molemmista huolta.
    Toivotetaan toisillemme tälläkin palstalla ”hyviä vointeja”, niin ruumiin kuin sielunkin puolesta.
  3. Baltasar: "...vaikkapa lukemalle: "Juutalaisista ja heidän valheistaan" nimisen kirjan.
    ---
    Oletko itse lukenut ko.kirjan?
  4. Totta! "Lutherkin lanksesi monessa, sillä kaikki lankeavat monessa, niin teki Paavalikin ja tunnusti sen".
    ---
    Niin myös Luther.

    Lainaus linkistä ( http://www.concordia.fi/lehti/2006/32006/4.htm ) :

    "Meidän ei kuitenkaan pidä puolustaa liikaa Lutheria. Hän oli syntinen kuten me kaikki. Hän ei suinkaan ollut erehtymätön.
    Hän itse myönsi, että hänen temperamenttinsa ajoi hänet toisinaan liian pitkälle taistelun kuumuuteen, erityisesti kun hän raivostui rienaavista hyökkäyksistä Kristusta ja hänen sanaansa kohtaan. ”En voi kieltää, että kiivastun toisinaan enemmän kuin minun pitäisi...”, kirjoittaa hän eräässä kohdassa.

    Viimeisessä saarnassa, jonka Luther piti, hän sanoo juutalaisista: ”Tahdomme menetellä heidän kanssaan kristillisessä rakkaudessa ja rukoilla heidän puolestaan, että he kääntyisivät ja ottaisivat Herran vastaan.” Siihen me yhdymme".

    (Lainaus loppu)
  5. ...jatko...

    Toisaalta Luther sanoo, että pakkokeinot juutalaisia vastaan vain pahentaisivat lähetystilannetta (439), esim. juutalaisten kirjoja ei saa polttaa (445).
    Toisaalta hän kuitenkin esittää ankaria toimenpiteitä, erityisesti ns. 7-kohdan ohjelman. Mistä muutos johtui?
    Lutherin kiristynyt yhteiskunnallinen asenne juutalaisiin johtui osittain juutalaisten itsensä tekemästä käännytystyöstä (499). Hän halusi myös välttää saksalaisten joutumisen osasyyllisiksi juutalaisten harjoittamaan pilkkaan; tämä näytteli selvästi ratkaisevaa osaa Lutherin suostumisessa synagogien polttamisajatukseen (526,530).
    Myös koronkiskonta (jota saksalaiset Lutherin mukaan itsekin harjoittivat!) saa jatkuvasti tuomion Lutherilta (mm. 528-529). Juutalaisten olo Saksassa oli problemaattista ajan yhtenäiskulttuurin ja siis nimenomaan cuius regio, eius religio (kenen maa, sen uskonto) -periaatteen valossa.
    Tältä kannalta katsottuna juutalaisten tulisi olla omassa maassaan (527,530). Heillä ei ollut oikeutta kumota saksalaista yhteiskuntaa. Lutherille oli selvää, että mahdolliset toimenpiteet juutalaisia vastaan tuli valtion suorittaa, ei kirkon.

    Näiden seikkojen valossa tarkasteltuna Lutherin kireä asenne juutalaisiin 1540-luvulla tulee aivan uuteen valoon, vaikkei ei tietenkään sellaisenaan hyväksyttäväksikään.
    On myös huomattava, että Luther vaati saksalaisille samoja rangaistuksia kuin juutalaisille. Lutherin perusteluissa ei ole lainkaan kysymys samankaltaisesta asenteesta, joka aikanaan vei juutalaiset keskitysleireille (533-534).
    Luther palaa lopuksi täysin reformatoriseen, evankeliumi-keskeiseen lähetysnäkyyn suhteessaan juutalaisiin (543). Öberg ihmettelee oikeutetusti, miksei tätä ole tutkimuksessa tuotu selvemmin esiin. Mm. muuten niin kriittinen Von den Juden und ihren Lügen päättyy lähetysrukoukseen juutalaisten puolesta (545).

    (Juhani Lindgren)
  6. Asia ei ole niin yksioikoinen.
    Vaikea saada selkoa Lutherin ajan "murhaajakirkoista", kun kukin puhuu omaan "pussiin".
    Tosiasia lienee kuitenkin, että paavin kirkko on monin tavoin osallistunut väärinkäytöksiin ja toisinajattelevien murhiin tavoitellessaan maallista valtaa.
    Mikä osuus Lutherilla ja uskonpuhdistuksessa oli sen ajan kirkkopolitiikkaan ja väärinkäytöksiin, niin en ole asiaan tarkemmin perehtynyt.

    Tässä erään oppineen arviointia Lutherista.
    --------------
    Juhani Lindgren

    Luther ja juutalaislähetys

    Dass Jesus Christus ein geborner Jude sei (1523), Wider die Sabbather (1538) sekä Von den Juden und ihren L~ugen (1543)
    (Jeesus Kristus, juutalaisista syntynyt; Sapattikiihkoilijoita vastaan sekä Juutalaisista ja heidän valheistaan) ovat päälähteet selvitettäessä Lutherin näkemystä juutalaislähetyksen teologiasta ja käytännöstä.)

    Ensimmäinen teos on tutkijoiden keskuudessa aivan yleisesti nähty suoranaiseksi lähetyskirjoitukseksi (457), viimeisessä sen sijaan lähetysmotiivi on kutistunut ja jäänyt muun aineksen alle, mutta ei ole täysin kadonnut.
    Lutherin asenne juutalaisiin tiukentui selvästi 1540-luvulle tultaessa.

    Öbergin tutkimus osoittaa, että Lutheria ei voida missään tapauksessa pitää antisemitistinä(438,460). Lutherin mukaan Jumala on osoittanut juutalaisiin kohdistuneella valinnallaan heille suuremman kunnian kuin millekään muulle kansalle (459).

    Syvin ristiriita oli juutalaisiin oli teologisella taholla: nämä eivät tunnusta Jeesusta Messiaaksi (lue: Kristukseksi; 439, 442-445,480) eivätkä uskonvanhurskautta (442, 444, 490, 507) ja häpäisevät näin Kristusta.
    On merkillepantavaa, että Luther ei perustele kantaansa juutalaisten syyllisyydellä Jeesuksen tappamiseen (447, 482, vrt. 551).

    Luther mainitsee usein neljän tahon liittoutuman (juutalaiset, paavi/paavin kirkko, nimikristityt, hurmahenget; myöhemmin turkkilaiset ovat usein väärien kristittyjen tilalla), joka vastustaa Kristuksen evankeliumia (444, 445,470,535,552 ym.).
    Samalla kun nämä ryhmät ovat 'saatanan puolella taistelevia joukkoja', he ovat kristittyjä lähinnä oleva lähetyskenttä (475-476).

    Luther samaistuu Paavalin parahdukseen Rm. 9:1-5, joka heijastaa syvää rakkautta Jumalan omaisuuskansaa kohtaan (443, 524,ks. myös 497).
    Luther varoitta kristittyjen ylpeydestä juutalaisia kohtaan ja toteaa, että kristikunnassa itsessäänkin on epäselvyyttä uskonvanhurskaudesta.
    Joka kiroaa juutalaisia, ei voi johtaa heitä kääntymykseen Kristuksen puoleen (443). Juutalaisia ei saa vihata, vaan heitä on päinvastoin rakastettava (448-452, 478-479), vaikka Luther välillä ajatteli, että hänen oma ystävällisyytensä vain syvensi hänen kohtaamiensa juutalaisten paatumusta (487).

    Sekä juutalaisia että pakanoita on kutsuttava Jumalan valtakuntaan (446). Luther uskoi sanan ja rukouksen voimaan voittaa (ainakin muutamia) juutalaisia Kristukselle (446, 448,450,454,536), mutta koki tilanteen käytännössä usein toivottomaksi juutalaisten paatumuksen vuoksi (523). Juutalaisille on ilmoitettava evankeliumin totuus, minkä jälkeen heidän on kaikessa rauhassa saatava ottaa siihen kantaa (450-451).
    Jeesuksen osoittaminen VT:n lupaamaksi Messiaaksi saa keskeisen sijan Lutherin omassa raamattuopetuksessa suhteessa juutalaisiin (491). Usein toistuvia kohtia ovat mm. Gen. 49:10 messiaaninen Silo-teksti (508) sekä Daavidin kanssa tehty iankaikkinen liitto (512).

    jatkuu....
  7. Olisi ollut tärkeätä laittaa vielä Luuk. 3:23
    ”Ja hän, Jeesus, oli alottaessaan vaikutuksensa noin kolmenkymmenen vuoden vanha, ja oli, niinkuin LUULTIIN, Joosefin poika” .
    ---
    ekivaarin aikaisempi kommenti:
    ".....ASIA OLI niin kuin luultiin! Jos luulo olisi ollut väärä, siinä lauseessa olisi pitänyt olla kieltoverbi "ei ollut, niin kuin luultiin", mutta sellaista siinä ei ole"!
    --
    Ekivaari pitää siis totena "luulottelua" (Lk.3:23), koska Jeesus ei kumonnut tätä väitettä.

    Toisaalla hän kuitenkin pitää Tuomaan todistusta vääränä (Joh.20:28) "luulotteluna", vaikka Jeesus ei kumonnut Tuomaan uskontunnustusta, vaan päinvastoin piti sitä uskon ilmaisuna (Joh.20:29).

    Ei tunnu kovin johdonmukaiselta.
  8. ml213: "..Toki saat vapaasti uskoa ihmiseen.... mutta itse olen omaksunut uskoa enemmän siihen, mitä Jeesus opetti...ihmien mahdollistuu uskomaan aivan valheellisuuksiin, mutta ei usko siihen mitä Jeesus on opettanut".
    ----
    Kyllä Jeesus olisi kumonnut Tuomaksen uskontunnustuksen, jos se olisi ollut väärä ja valhetta sekä vastoin Jeesuksen opetuksia.
    Velvoittaahan tähän ensimmäinen ja toinen käskykin:
    1.Käsky
    "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia".

    2.Käsky
    "Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä, sillä....".

    Jeesus ei moittinut Tuomasta väärästä uskontunnustuksesta, koska Tuomaksen sanat "Minun Herrani ja minun Jumalani" olivat totta.

    Tuomaksen uskontunnustuksessa tuli ilmi Jeesuksen opetus:
    "Joka hänet (Jeesuksen) näkee, näkee Isän (Joh. 12:45, 14:9).
    Tuomas näki ylösnousseessa Jeesuksessa Jumalansa.

    Meille taas Jeesus sanoo:
    "Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat" (Joh.20:29).
  9. Lue linkistä:
    http://www.kotiposti.net/~raamattu/jt/oppi/opinkappaleet/#erityiskysymys_kuoliko_jumala_ristilla

    Asiaa on paljon, mutta kannattaa tutustua!
  10. Moni epäilee Tuomaksen tavoin Kristuksen Jeesuksen jumaluutta (Joh.20:24-29).
    Tuomas kuitenkin lopulta taipui Totuuden edessä ja uskoi, kun näki Mestarinsa ylösnousseena.

    Joh. 20:28
    Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"
    Saamme uskoa: Jeesus on minunkin Herrani ja minunkin Jumalani!

    Sisareni, joka on jehovantodistaja, ei suostunut lausumaan tällaista uskontunnustusta. Juttelin hänen kansaan tästä pari päivää sitten.
    Hän sanoi, että Tuomas oli vajavainen ja erehtyväinen ihminen, eikä hänen sanoihinsa voi näinollen luottaa.

    Mutta Jeesus luotti. Hän ei väheksynyt Tuomaksen uskontunnustusta, vaan toteaa: "Sentähden, että minut näit, sinä USKOT" (jae 28).
    --
    Eikö meidän tulisi myös uskoa todeksi Room. kirjeestä Paavalin sanat:
    ” ....heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, JUMALA, ylistetty iankaikkisesti, amen! (Room.9:5).

    Kristityille Jeesus Kristus on Jumalan ainoa Poika ja todellinen Jumala kuten Paavali tässä sanoo:
    Hän ”on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty JUMALA” (Room 9:5).

    Ei luoteta omaan ymmärrykseemme, vaan Jumalan omaan Sanaan!
  11. Ps. 139:7-10
    --
    139:7 Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
    139:8 Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.

    139:9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
    139:10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
  12. Ekivaari: "Tuo on ainoa jae jossa sanotaan Jeesuksen tulleen lihaksi".
    --
    Onkohan näin!

    VAROITUS EKSYTTÄJISTÄ
    2.Joh.7-11
    --
    7 Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka EIVÄT TUNNUSTA JEESUSTA KRISTUKSEKSI, JOKA OLI LIHAAN TULEVA; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.

    8 Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan.

    9 Kuka ikinä menee EDEMMÄKSI eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.

    10 Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi;
    11 sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa.
    --
    Johanneksen toinen sanottava, rakkauden lisäksi (2.Joh.4-6), koskee kristittyjen suhtautumista ulkopuolisiin villitsijöihin.
    On pidettävä mielessä, että totuus on yhdistettävä rakkauteen.

    Eletään uskontojen sekoituksen aikaa (kuten nytkin!). Villitsijät eivät uskoneet, että Sana voi tulla lihaksi (7).
    Evankeliumissaan Johannes puhuu, kuinka Jumala tulee ihmiseksi.
    ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”(1). ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme,...” (14). Johannes tekee tiettäväksi, että Jumala lähetti maailmaan Jeesuksen Kristuksen tuodakseen tahtonsa ilmi ihmisiin nähden.
    Jeesus tuli ”lihaksi” eli ihmiseksi tähän maailmaan. Jeesuksessa oli kaksi ”luontoa”; jumalallinen ja inhimillinen, jotka muodostivat hänessä yhden persoonan.
    Tätä on järkeensä ja omaan ymmärrykseensä luottavien vaikea uskoa todeksi!

    Jeesus Kristus oli siis Jumala, ”samaa olemusta kuin Isä”.
    Joka hänet näkee, näkee Isän (Joh. 12:45, 14:9).
    Joka hänen puhettaan kuuntelee, kuuntelee Isän puhetta (Joh. 7:16, 8:47, 14:10).

    Johannes kehoittaa valppauteen. Villitsijätkin usein vetoavat rakkauden käskyyn kulkien ”ovelta ovelle” (10,11). Heitä ei pidä sanoa tervetulleiksi. Ei tule antautua vaaraan. Kokemus osoittaa, että menetyksiä tulee. Valhetta ei liioin tule auttaa eteenpäin.

    Kristuksen opin on säilyttävä puhtaana ajan virtauksista huolimatta. Ja se säilyy, jos kristityt pysyvät siinä, mitä heille on opetettu.

    ”Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika” (2.Joh. 9).
  13. Toinen evankeliumi (Gal. 1:6)

    Galatian seurakuntalaiset olivat langenneet toisenlaiseen evankeliumiin (Gal. 1:6).
    Paavalilla oli suuri hätä heidän puolestaan.
    Uskosta on kovin helppo luopua.
    Siksipä Paavali toisessa paikassa varoittaa kristittyjä. ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu” (1. Kor. 10:12).
    Galatalaisten lankeeminen pois armosta on varoittava esimerkki meillekin.

    Luther sanoo omasta kokemuksestaan galatalaiskirjeen selityksessään:
    ”Myös me joudumme joka päivä kokemaan, kuinka vaivalloista on sielun saada luja usko ja säilyttää se ja kuinka vaikeaa on valmistaa Herraa varten täydellinen kansa.
    Kymmenen vuotta saa tehdä työtä, ennen kuin edes pienoisseurakunta alkaa kuta kuinkin olla kunnossa.
    Kun se vihdoinkin on valmis, sen keskeen pujahtaa joku kiihkoilija, joka ei muuta osaa kuin häväistä vilpittömiä opettajia.
    Yhdessä hetkessä hän tekee kaikesta selvää. Kehen ei moinen häpeäteko koskisi.
    Me olemme jumalan armosta panneet Wittenbergissä kristillisen seurakunnan asiat paikalleen.

    Mutta vaikka evankeliumi edistyy hyvin, sen tielle voisi yksikin kiihkoilija äkisti panna esteen.
    Niin kävi Paavalille. Hän oli pannut Galatian seurakunnan elämän paljolla huolella ja vaivannäöllä kuntoon.. Mutta hänen lähdettyään valeapostolit turmelivat kaiken lyhyessä ajassa.

    Meidän on siis pysyteltävä valppaina ja valveilla kiihkohenkien varalta. Kokematon väkijoukko hinkuu uuden perään ja liittyy oitis heihin.
    Jos nukahdamme, se tulee ja kylvää rikkaviljaa vehnäpeltoon. Kristuksen lauma on aina vaarassa”. (Luther).
    -----------------
    Löytyneekö tämän päivän seurakunnista sellaisia paimenia, jotka pitävät laumastaan huolen?
    Meidän jokaisen on nyt pysyttävä hereillä.
    Jokainen valvokoon itseään. Opettajien tulee sen lisäksi valvoa myös koko seurakuntaa.
  14. Gloria Mundo.
    Selittäisitkö tarkemmin.

    Ilm. 21:3
    "Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;...".
  15. Punnitsin:
    "kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa."
    Totuus kun on se, että tätä "kestettävää" riittää meissä ihan jokaisessa. Jos me kokoontuisimme säännöllisesti kasvotusten, niin tuo raamatun paikka olisi vieläkin tarpeellisempi kuin täällä palstalla".
    ---
    Aivan!

    Johannes kirjoittaa toisen kirjeensä lopussa:
    " Minulla olisi paljon kirjoittamista teille, mutta en tahdo tehdä sitä paperilla ja musteella; vaan toivon pääseväni teidän tykönne ja saavani puhutella teitä suullisesti, että meidän ilomme olisi täydellinen" (jae 12).
    --
    Kirje, kuten ei tämä kirjoittelukaan tällä palstalla, ei koskaan korvaa henkilökohtaista tapaamista.

    Kirjoitusvälineet ovat vain palveleva apuväline, hätäratkaisu, kun asia on kiireellinen. Varsinainen Kristuksen oppi asuu ihmisten sydämissä.
    Alkukristinusko ei ollut pelkästään kirjallisen esityksen, vaan henkilökohtaisen puhuttelun varassa.
  16. KariHenrik: "Olin tempautumassa mukaan vakavaan harhaan....Vakavuus on siinä, että jos ei elä Jumalan armossa ja armosta, ei näe pelastusta. Ja minä havahduin".
    ---
    Kiitos KariHenrik rohkaisusta (ja muutkin)!
    Sinua tarvitaan tälläkin palstalla.

    "Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, olkoon meidän kanssamme, totuudessa ja rakkaudessa" (2.Joh3.).

    VANHA KÄSKY:
    RAKASTAKAAMME TOISIAMME
    2.Joh 4-6
    --
    4 Minua on suuresti ilahuttanut, että olen lastesi joukossa havainnut olevan niitä, jotka totuudessa vaeltavat sen käskyn mukaan, jonka me olemme saaneet Isältä.

    5 Ja nyt, rouva (=seurakunta), minulla on sinulle pyyntö, ei niinkuin kirjoittaisin sinulle uuden käskyn, vaan minä kirjoitan sen, joka meillä alusta asti on ollut: että meidän tulee rakastaa toinen toistamme.

    6 Ja tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan. Tämä on käsky, että teidän, niinkuin olette alusta kuulleet, tulee siinä vaeltaa.
    --
    Johannes antaa kiitoksen ja tunnustuksen sanoja niille, jotka totuudessa vaeltavat (4). Totuus tässä tarkoittaa oikeaa oppia.
    Meidänkin on hyvä antaa tunnustusta siellä, missä vain voidaan. Me ihmiset tarvitsemme oikeaan aikaan annettuja rohkaisun sanoja.
    --
    2.
    Näin huono olen kulkija,
    ontuva, köyhä, sokea
    ja rampa, raadollinen.
    Mun lankeemus on riisunut,
    se luontoni on turmellut,
    kun petti vihollinen.
    Minua johda, opeta,
    vanhurskautees pueta,
    veresi voiman kautta
    kuuliaiseksi auta.
    --
    Johannes esittää nyt pyynnön (jae 5), josta meidänkin tulee ottaa vaarin:
    ”... meidän tulee rakastaa toinen toistamme”.
    Tämä rakkaus ilmenee eri elämän tilanteissa todellisina tekoina (5,6). Sen tähden Johannes puhuukin rakkauden käskyssä vaeltamisesta.
  17. Tuli vahingossa eri topic!
    Jos aihe kiinnostaa, niin jatketaan tässä ketjussa keskustelua Toisesta Johanneksen kirjeestä.
  18. Kuka on heikko, kuka on vahva?
    Lapsena usein kilpailtiin keskenämme, kuka on vahvin ja suurin. Jos koki itsensä heikoksi, niin tueksi haettiin isä tai veli: Usein saattoi kuulla, että minun isäni on ainakin parempi ja vahvempi, kuin sinun isä jne.
    Tämä on hyvin inhimillistä.
    Tästä opetuslapsetkin keskustelivat keskenään (Mark. 9:33,34).

    KUKA ON SUURIN?
    Mark. 9:33-37 (Rinnakkaisteksti: Matt.18:1-10)
    --
    9:33 Ja opetuslapset saapuivat Kapernaumiin. Ja kotiin tultuaan Jeesus kysyi heiltä: "Mistä te tiellä keskustelitte?"

    9:34 Mutta he olivat vaiti; sillä he olivat tiellä keskustelleet toistensa kanssa siitä, kuka oli suurin.

    9:35 Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija".

    9:36 Ja hän otti lapsen ja asetti sen heidän keskellensä; ja otettuaan sen syliinsä hän sanoi heille:

    9:37 "Joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan hänet, joka on minut lähettänyt".
    --
    Saavuttuaan Kapernaumiin Jeesus kysyy opetuslapsiltaan, mitä he tiellä keskustelivat. Mutta opetuslapset vaikenevat häpeissään (33,34), koska he olivat tietoisia siitä, etteivät heidän kunnianhimoiset haaveensa olleet puhtaat Jeesuksen silmissä.
    He luulottelivat liian suuria itsestään.

    Jeesus on jo edellä puhunut taivasten valtakunnan ilmestymisen olevan lähellä (Mark. 9:1, Matt. 16:27,28).
    Kukin opetuslapsista olisi nyt toivonut pääsevänsä siinä valtakunnassa parhaalle paikalle. Tämä saa heidät nyt kyselemään Jeesukselta:
    ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa (34)?” (Matt. 18:1) Jeesus asettaa esikuvaksi sylilapsen (j. 36,37)). Heidän tulisi nöyrtyä pienen lapsen kaltaiseksi.
    Lapsi ei pidä itseään suurena ja suostuu luottamuksella vanhempiensa kasvatettavaksi.
    Samoin nöyrä ihminen on riippuvainen Jumalasta. Hän ottaa todesta Jumalan sanan ja käskyt, eikä jätä siitä mitään pois.

    Lapsenkaltaiseksi tuleminen ja sellaisena pysyminen vaatii ylpeän mielemme jatkuvaa nöyrtymistä. Jeesus sanoo:
    "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija” (35).

    Tässä riittää opettelemista meillä kaikilla.
  19. Ved2: "Jokaiselle meistä olisi hyvä käydä savenvalajan huoneessa. Miten ruukkua valmistetaan. Ensin ruukku särjetään ja vasta sen jälkeen siitä voidaan tehdä Herran käsien kautta jalo astia".
    --
    Kiitos KariHenrik aloituksestasi!
    -
    Virsi 316 Ved.2:n toivomuksesta. Sopinee meille kaikille.
    ---
    1.
    Käyn armoalttarillesi,
    oi Jeesus, eteen jalkaisi,
    rukoilen lohdutusta.
    Taas haavoistasi pyhistä
    ja verisestä kruunusta
    nyt etsin virvoitusta.
    Ah anna, Jeesus, anteeksi,
    paranna sydänhaavani.
    Suo voimaa verestäsi
    seuraamaan jälkiäsi.

    2.
    Näin huono olen kulkija,
    ontuva, köyhä, sokea
    ja rampa, raadollinen.
    Mun lankeemus on riisunut,
    se luontoni on turmellut,
    kun petti vihollinen.
    Minua johda, opeta,
    vanhurskautees pueta,
    veresi voiman kautta
    kuuliaiseksi auta.

    3.
    Vain kuolemas on turvani,
    veresi puhtauteni,
    vapauteni vaivas.
    Kuoleman vangit lunastit,
    Jumalan kanssa sovitit,
    aukeni rauhan taivas.
    Saan porteista nyt pyhimpään
    ja taivaan iloon ylimpään
    luo Jumalani tulla,
    se toivo nyt on mulla.
  20. Jeesus otti päällensä Jumalan vanhurskaan vihan meidän sijastamme ja vuodatti verensä meidän syntiemme tähden.
    Jeesus kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuulla (1.Piet. 2:24).

    "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan" (2.Kor. 5:19).

    Siinä on jokaisen syntisen toivo.
    Kristitty panee avuttomuudessaan turvansa yksin Kristukseen.
    --
    ”Ah, jospa mitään en oisi,
    Tyhjä särjetty astia vaan,
    Tuotu mestarin jalkain juureen
    Korjaustansa vartoamaan.
    Minut tyhjät hän että vois täyttää.
    Kun työhönsä käydä mä saan,
    Niin murrettu että vois käyttää
    Myös muitakin pelastamaan”.

    (Hengelisiä lauluja ja virsiä 371:1).
    21. 98 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt