Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

30

Kommenttia

418

  1. Huomenta ja uusi päivä edessä, harmahtavalta näyttää, ei näy eilisen ammun kirkkautta, näin sääkin mieltään muuttaa.
    Eilen La Promessa sai kyyneleet silmiin, niin hyvin osasivat suruaan näyttää, kun Pia elämänsä lopetti.
    Sekaisin siellä on elämisen taito muillakin, itse markiisi joutuu tiilestunnille.
    Näinköhän Catalina ja maalaispoika toisensa löytävät, sodassa olevatkin varmaan kotiin kohta joutuvat, juoni kiehtoo, pakko on aina maanantai asialle pyhittää.
    Paljon huonompia sarjoja olen katsonut, tämä hieman laahaa, mutta aina joku kiinnekohta ilmaantuu.
    Olen ehkä romantikko, vielä vaan tarinat rakkaudesta kiehtoo, onko kaikki niin sanottu kaunis tarina höpöhöpö, uskon yhä vaan rakkauden voimaan koko elämän ajan.
    Pitkä ja osin vaikeakin elämä ei ole vienyt toivoa siitä, että rakkautta on olemassa.
    Nyt arkisiin asioihin, kyllä ne jalat maassa tukevasti on, ei siitä huolta.

    Yksin eläen olen antanut mieleni hyväksyä, että ei joka viikko siivousta suuremmin tarvitse pitää pakollisena, nyt joka toinen viikko paremmin siivoan, välillä vain rikkaimurilla pölyjä hätistän.
    Selvästi helpompaa on järjestyskin pitää, kun tilaa tein tavaroista luopumisen avulla, nyt kaikella oma paikkansa ja tehokkuuskin lisääntyi, en turhaa haahuile tavaroita etsien.
    Kohta alkaa viherkasvien hoito tehostua, niitäkin olen vähentänyt, miten tuo luopuminenkin kaikesta on tullut helpommaksi.
    Eipä kuitenkaan huolta, kyllä jää jälkipolvellekin paljon kadotettavaa, kaikesta en kuitenkaan luovu, elämä mahdollisimman helppohoitoista, silti kodin tunne säilyy.

    On mukava ajatella, että toisillekin jäi kivat muistot Kahvipirtin ajoilta, Ramoonakin niin kauniisti kertoilit elosta pirtissämme.
    Ne Kyöpeliin lennotkin oli jo pukeutumisesta lähtien juhlaa ja kommelluksiakin sattui, kyllä mielikuvitus on rikkautta, kai sitä näin iäkkään suusta kerrottuna vähän hassuna pidetään.
    Voittaa joka käänteessä nuo nykyiset riitelyn aiheet.
    Sen verran mielikuvitusta varmaan jokaisella on, että huumorilla kinat ohitettaisiin, ei liian vakavaksi elämä saa muodostua, varsinkin, kun tuiki tuntemattomia toisillemme olemme.

    Totta tuo, että meillä on ollut hyvä suunta terveydenhoidossa, kaikilla mahdollisuus sitä saada, kunpa ei alasajoa niin tarmokkaasti toteutettaisi.
    Nyt tummia senkin suhteen on taivaalle ilmestynyt, aina kuulee noita vaikeuksia, kun ei hoitoa ole tarjolla.

    Noita uhkia on aina vaan lisää näkyvissä, nyt Amerikan tilanne arvoitus, samoin naapurimaasatakin kielteisiä kuvia aina näkyy, puhumattakaan noista sotaa käyvien ihmisten kurjuudesta.
    Rauhaa maailman kansoille, sitä pieni ihminen vaan toivoo.

    Otanpa taas otteen päivän tapahtumista, niistä vähistä mitä eteen tulee, aina se ilta eteen tulee, milloin milläkin mielellä unia menen hakemaan.
    Virkistävää päivää kuitenkin toivotan kaikille.
  2. Aamupäivää, kahdeksalta nousin sängystä, kurkkasin ulos ja hämmästelin kuivia katuja ja aurinkoista säätä, ihan keväinen olo siitä tuli.
    Hassulta tuntuu tämä minun elämä, nukun liki kymmenen tuntia, siten jää päiväeläminen lyhyeksi, ruoka aikakin iltapäivälle mutta haitanneeko, ei ollenkaan.
    Siitä elämiseni on kivaa, että mitään pakkoa en enää tunne, kuten aiemmin, oli oltava kaiken aikaa tekevä ja tehokas.
    Itse itselleni muokkasin aiemman elämäni ja niin teen nytkin, sillä erotuksella, että kiirettä ei ole, jos jää jotakin tekemättä ei haittaa.
    Oloni on kunnossa, koti siisti, ruokaa tykkään laittaa ja nautin mieliteoistani hyvillä mielin.

    Onnittelen demeter, kun saat sellaisen pienen koiraystävän, hyvärotuisen, tyttärellä ja hänen tytön perheellä ollut kaksin kappalein,, ystäväkoiria parhaimmillaan.
    Katso FB:kista aina näiden rotujen elämää, hyväksyvät muutkin eläimet niin hyvin, auttavaisia omilla tavoillaan.
    Kyllä eläimetkin opettavat monella tapaa tämän elämän koukeroissa, vaativat hoitoa, mutta antavat monin verroin takaisin.
    Surullista tuo veljesi kohtalo, mutta näin se menee, odotettavissa meillä kaikilla, jaksamista.

    Muistelen joskus lukeneeni mkr jalkojesi suonenvedosta, siitä minäkin ole kärsinyt, nyt nukun villasukat jalassa ja on kuin olisi vähentynyt suonenveto.
    Villasukat on päivälläkin aina jalassa, verenkierto on huono, jalat aina kylmät, mutta sukat auttavat.

    Mielestäni ei kannata välittää jonkun sanan tai kirjaimen väärin kirjoitukseen, kunhan asia selviää, se riittää.
    Olen huomautuksia matkan varrella paljon saanut, mutta en suuremmin piittaa, asiapitoisuus on tärkeämpää.
    Ärsyttäähän se oppinutta, niin minuakin telkkariohjelmien huonosti ääntämisestä johtuva tuotos, odottaisi puhetyöläisilta täydellistä ulosantia.
    Musiikki kyllä kuuluu, onko pakko aina musiikkia taustalla ollakaan, no kai senkin alan työntekijöiden on itsensä saatava kuulumaan, mutta esityksen kokonaisuus kärsii siitä ,puhun oman itseni kohdalta.
    Onneksi asiaohjelmat vielä selkeitä, kuulee ja jopa osin ymmärtääkin.

    Jospa ryhtyisin nyt päivän tehtäviin, tarkoitus leipoa jotain, tavallaan tähän aikaan jo ovat valmiina, mutta nyt tämä uusi minäni toimii toisin, saapa nähdä kestääkö kauankin tämä tyylini, saattaa olla paluu entiseen, katsellaan.
    Iloa ja onnea päiväänne.
  3. Aamupäivää ja lauantaihan se taas on, mihin viikko vierähti ?
    Tuulinen sää, oikein sisälle kuuluu tuulen hujahtelu, lumista ei kohta jälkeäkään, paikoin nurmikko esiin tullut.
    Lämmityslaskuille tämä hyvä juttu.

    Noista hoidoista vaivojen suhteen keskustelu on käynyt, monenmoista konstia ilman lääkkeitäkin löytyy, apuvälineitä ja omia niksejä toteuttaen.
    Minä olen niin itseni hoitamiseen saamaton, polvisuojukset on, mutta jäävät käyttämättä, nyt lukiessani MdK keinoja miettimään laittoi pitäisikö minunkin jaksaa.
    Väliin tuntui, että ei niistä apua ole, ja siksi jäi kaappiin, sitkeyttä vaatii näiden nivelten ja lihasten hoito.
    Tuon itsehoidon kannalla pitkälti olen, se että tuleeko sitten tehokas olemaan, kyllästyn niin pian kaikkeen.
    Suhteellinen terve olen, arvot normaalilukemissa, ainoastaan nämä kävelyyn ja liikkumiseen tarvittavat vaivaavat.
    Mittasin pitkästä aikaa verenpaineen, 122/ 75 oli, ei siis mitään huoleen enteilevää, pitäisi päästä labrakokeisiin vuosi edellisestä mennyt.
    Eihän se missään tapauksessa paremmaksi muutu, ikä tekee tehtävänsä.

    Vaivasenluu on minullakin ja jalka meinaa muuttaa pikkuvarpaan suuntaan astuttavaksi ja se aiheuttaa selälle ja lonkalle huonoa asentoa.
    Pitäisi tilata oikean näköiset pohjalliset, mutta ajatus siitä, että ei enää vuosia montakaan jäljellä ole tyssää nämäkin aatokset.
    Miran vaivoihin ei mitään verrattavaa kuitenkaan ja toivon jotain helpotusta sinulle löytyvän.

    Hyvä, että apua löytyy korpikirjailijalle ja malttia liikkumiseen, vaikka kai se tarpeellista onkin, kohtuudella.

    Sämpylöitä aion minäkin ruveta tekemään, kaura ja vehnäjauhosta, terveysarvot ei välttämättä niin hyvät, mutta maistuvia tulevat ja hellin itseäni omatekemillä leivonnaisilla
    Makeaa ei mieli tee, mutta kaikki kotitekoinen maistuu.
    Ostin ruisleivän ja enpäs tykännyt, oli kuin hiekkaa se koostumus, ei tullut katsottua mitä aineita se sisälsi.
    Ruisleipää olen harvoin tehnyt, mutta äitini leipoma vieläkin vaan parhaan nimityksen saa.

    Oikea lonkka minullakin oireilee, tai nivusista vaiva alkaa ja lonkan viaksi kuulemma menee. istumasta nouseminen kivuliasta.
    Joka päivä joku uusi kohta kipuilee, saisi aina istua lääkärin vastaanotolla ja kun tiedetään tuo vaikeus päästä lääkäriin, yritän vaivani kestää.

    Nyt viikon siivoushommiin ja sitten odottamaan sitä juhlahetkeä, eli saunaa.
    Pärjäilemistä jokaiselle mahdollisimman hyvin ja varovaisuutta liikkumiseen.
  4. Huomenta, olen mkr kanssa samaa mieltä, sisällä on paras pysyä, hiekan allakin jää on vaarallinen, hyvin nopsaan itsensä maasta löytää.
    Vielähän sen kupsahtamisen tuurilla kestää, mutta se ylös pääseminen on sitten toinen juttu.
    Taivaanranta idän puolella hyvää ja kaunista lupailee, on tämä aikamoinen talvi.
    Uskon kyllä, että vielä sitä talveakin pidetään, voi kevät virua pitkäksikin, no se näkee ken elää.

    Aivan uskomaton tuo sairauksien ja leikkausten määrä sinulla Mira, vahva olet tuon kaiken kestäessäsi.
    Miten voikin yhden ihmisen kohdalle tuo määrä leikkauksia tulla, nolona tässä mietin omia vaivojani joista aina tulee mainittua.
    Toivon, että tulevaisuus sinut noilta leikkauksilta säästää ja muutenkin jaksamista reumasi kanssa, ei varmaan ihan helppoa ole sekään.

    Kiitos MdK noista muistoista mitä herättelit, minä en Ellin poksiin kirjoittanut, oli jo ohitettu se, kun minä Kahvipirtin kanssa mukaan tulin.
    Oikeassa on muistikuvani, kun aina muistan hauskaa olleen, ei tätä nykymeininkiä lainkaan.
    Maalaismies oli tosiherrasmies kaikin puolin, pakko oli tekstistään se huomata, mutta ilakointiin yhtyi täysillä ja niin moni muukin.
    Titanium Man oli aika pakkaus hänkin, meitä nauratteli jutuillaan ja mukaan tuli hauskan pitoon, Turusta oli kotoisi, näin ymmärsin.
    Voi kun sen hengen edes pienissä määrin saisi takaisin, kaikki yhtyivät yhteisen pirtin muuttoihin ja hauskan pitoon.
    Palstalla oli silloin myös runoketju, jota tulenlieskat ansiollisesti kuljetti, sinne uskalsi luomisintoaan purkaa, kaikki kelpasi.
    No on ihana, kun jotain muistin lokeroista löytyy, voi paremmin jaksaa tätä nykyistä menoa, olisiko niin, ettei tämän ajan ihmiset osaa laskeutua mielikuvien maailmaan lainkaan.

    Voi olla juurikin noin Makriina, että en mitään tarvittavaa tai edes mielenkiintoista tuolta askarteluryhmästä löydä, mutta tämä henkilö joka siellä käy, kertoili myös neulomista ja virkkausta tehdään, no sekään ei sytytä, kun entisiä tekeleitä olen purkanut.
    Saa nähdä saanko itseni edes katsomaan menoksi lähtemään, vaikea ajatus on, että jotain uutta ja tarpeellista keksisin.

    Varoen on myös korpikirjailijan aloitettava elpymishoitonsa, vanha sanonta ,hiljaa hyvä tulee.

    Aurinko jo pilkistelee tien toisella puolen olevan katon harjalta, kaunis päivä tänne meille on tulossa, samaa toivon teille toisillekin.
  5. Huomenta vaihteeksi harmaasävyiseen aamuun, ympäristö melko tummalta näyttää, voisi ajatella, että maata näkyvissä, kuten merellä todetaan.
    Valoisuus vaan lisääntyy, nyt ilman valoa kirjoittelen, kellon ollessa vähän yli yhdeksän.

    Korpikirjailija on leikkauksen saanut onnistuneesti ohi ja nyt paraneminen onnea kaikin puolin hoidon lisäksi tarvitsee.
    Aivan kauhealta kuulostaa kaikki nuo leikkauksista kertovat jutut, minulle olisi kamala paikka joutua leikkaukseen, koskaan ei mitään ole leikattu.
    Yhden kerran lääkäri totesi välilevyn pullistumisesta, että vain leikkaus siihen auttaa, mutta yritä muuten jaksaa hoitaa ja niinpä minä sitten jaksoin.
    Tästäkin jo yli 30 vuotta, ehkä olisi joskus jotain vaivaa ollutkin, mutta omahoidolla olen tänne asti päässyt.
    Tuskin enää mininkään leikkaukseen joudunkaan, tai ainakin toivon niin,.
    Kaikkea hyvää parantumiseesi korppis.

    Yritinhän minä muutaman kerran vastahankaan nousta demeter, kun syytökset tuulesta temmattuja olivat, mutta totesin turhaksi, kun aina joka viesti ja selitys ymmärrettiin muuksi, mitä olin tarkoittanut.
    Tunnen ja tiedän oman lahjakkuuteni kaikkeen, joten ei niin kamalalta tunnu nuo syyttelytkään, paremmaksi en tule, en kyllä huononmaksikaan, kerrottiinpa minun kuuluvani takarivin Tyyneihin, naakoiksi tai miksi muuksi tahansa, en korkealta putoa, luudalta maahan;)

    Tuli mieleen nuo Eliaanan kyljen kivut, kun muutto höyräykseni aikaan vetelin matkalaukulla kaikki kirjat ja astiat, tien yli tähän asuntoon, kylkeni kamalan kipeiksi tuli, pari viikkoa meni, varmaan jotain lihasrepeämää se oli.
    Vanhana on kaikki paikat helposti vioittuvia, kai sitä niin hauraaksi tulee.
    Jos kadulle kaadun, itse en ylös pääse, lihakset on kaikonneet, vielä voimaa kuitenkin käsissä on maitopurkki aukeaa, vaikka tiukassa sekin joskus on.

    Eilen oli lenkkisauna kaverina nuori, ehkä vähän yli kolmekymppinen neitonen, hän valitteli nilkkaansa, oli kipeä ja turvonnut, oli lääkärissä käynyt ja kuvaukseen menee.
    Sanoi miettineensä mistä vaiva syntyi, muuta syytä ei löytänyt, kuin koko illan tanssimisesta.
    Niin voi nuortenkin kunto pettää, saatikka sitten melkein viisikymmentä vanhemmalta.

    Noista apuvälineistä luin juuri kahvin juonnin ohessa Viva lehdestä, oli sielläkin jos mitä, muistisairaillekin monenlaista apuhälytystä saatavana.
    Älä avaa ulko ovea, muista ottaa avaimet, ym muuta muistin kadottaneille ja sairaalasta kaikki tarvittavat avut täällä saa, niin olen kuullut.
    Minä vielä sinnittelen noilla kävelysauvoilla sen vähän mitä liikuin.

    Eilen kompuroin Skippo-peliin ja sain juttukavereita, sen aion pitää, kun on niin lähellä ja lupailin mennä katsomaan askarteluporukan kokoontumista, samassa talossa sekin, sielläkin juttukavereita ainakin saisi.
    Epäilen kyllä, löytyykö mitään uutta, kun mielestäni olen niin täysin oppinut noihin hommiin, enkä oikeastaan mitään askarrellen tehtyä tavaraa kotiin halua. entisiäkin vein kirpputorille, mutta voihan yllättyä ja innostua.
    Tiedän, että taitajia on siellä näpertelevät, kyllähän se niin helposti tarttuva aihepiiri on.

    Nyt sitten tämän päivän puuhiin, eli näykkimistä tuosta ja tuosta, ei mitään suurempaa, silti toivon päivän rattoisesti sujuvan, myös teillä kirjoittaja ystävät.
  6. Huomenta ja valoisa päivä alkamassa, nyt jo ilman valoja pystyn kirjoittamaan, päivä on siis huomattavasti jo pidentynyt.
    Kuu piiloon menossa ja aurinko taivaalle kipuamassa, voisi kuvitella , että toisiltaan piiloutuvat.
    Viisi astetta pakkasta ja jää teillä liukastuttaa kulkevia, hyvin on kyllä hiekotuksen hoidettu tässä keskellä kaupunkia, sivuteillä voi taiteilua olla liikkuminen.
    Mieltä nostaa tuo valon lisääntyminen ja senkin havainnon tein herättyäni sängyssä loikoillen, että valotaidetta sain katsella, kun autojen valot leikkiään saivat huoneen seiniin, kaikesta sitä ilon aihetta on etsittävä.

    Onko kirjoittajien arki tullut niin mitään sanomattomaksi, että ei löydy aihetta siitä kertoilla, harmi sinänsä, mutta onhan se todettava itsenikin, että ei mitään värikästä elämässä näy, on näistä pienen pienistä jotain aikaan saatava.
    Tapahtumat vähenee ja kertomat lyhenee, mistä sitä vanha ihminen uutta keksisi, varsinkin, kun yksin elämiseen on tottunut.
    Vaivat on kerrottu jo moneen kertaan, mutta silti ajattelen, että ehkä nämä pienet kodin kömmähtelyt ja muistelot jotain mielen liikettä aikaan saa.
    Kaikilla meillä peruselämä on paljonkin eroava toisten elämästä, on omakotitalojen omistajia, koiria, kissoja, lintujen ruokintaa, joillakin vielä harrastuksissa käyntiä.
    Lahjakkaita kirjoittajia joilta aina hyvin asiallisia puheenvuoroja saamme lukea ja kaikesta osamme saamme tietojenkin lisääntyessä.
    Onhan hyväksyttävä sekin tosiasia, että kaikki loppuu aikanaan, kaiketi myös nojatuoli.

    Noinkin iloisia asioita voi löytää vaikka pihan mylläyksestä, kuten mkr kertoi, hieman taisi olla käänteistä tuo ilon aihe, mutta pakon edessä tuotakin tapahtuu ja paikat on kuntoon saatava.
    Viime päivinä on paljonkin puhuttu tuosta veden tärkeydestä, tuli mieleen oravat, jotka vettä rukoilevat vesipullon kanssa kulkevilta, vesi on ehdoton elämän suhteen.
    No niin, minähän saan aihetta viestin pituuteen vaikka tyhjästä, mutta jäänpä odottamaan onko jollakin toisellakin asiaa, onnea päivän viettoon.

    '
  7. Arkiseen päivään huomenet, eipä mitään erikoisempaa ole tapahtunut, katselin eilen viisi jaksoa La Promedasta ja siinä päivä hupsahti iltaan.
    Sulatin keittiön pakastimen aamupäivällä ja siinä jo oli urakkaa yllin kyllin, pudas on nyt pakastin kuin jääkaappikin.
    Noin oli kuten Eliaana kerroit, monta kuukautta myöhemmin La Promesa tapahtumat kerrottiin, taitaa vähän eritahtiin päiväjaksojen suhteen mennä.
    Paljastan sen verran, että hääkuva on jossain näytetty, joten kyllä ne pojat rintamalta kotiutuvat ja Jana pääsee markiisin puolisoksi.
    Monta avioparia varmaan nähdään.

    Mukava kuulla sinusta MdK ja sekin on kiva kuulla, että jaksat kaiken itse hoitaa, nuorempi olet kuin minä, minäkin itse vielä kaiken suhteen sinnittelen.
    Muistan joskus kertomaasi, miten aamulla olit lumikinosten takana entisessä kodissasi, taisi olla omakotitalo.
    Tuo mielikuvitus on hyvä seuralainen, kun aisoissa pysyy, olemme opin käyneet Kahvipirtin aikoihin, en muista riitaa kirjoittajien kanssa koskaan olleen, hauskaa pidettiin nimenomaan mielikuvien mukana eläessä.
    Muistoissa osa on kestänyt, en vain saa mieleeni nuorukaista, joka kivasti mukana kulki, hänellä myös mielikuvitus hallinnassa ja monella muulla, Hintriikka yksi heistä, taitaa pohjoisessa elellä.
    Niin monta mukavaa ihmistä muistot mieleen tuo, Venlastiina, Latevaan, meri-kukka Lokari, jonka luokse lautalla muistini mukaan matkan teimme.
    Muori jopa oikeasti luonaan kävi rapakon takana.
    No se oli sitä aikaa, nyt maailma pullistelee uusine tyyleineen, mielestäni ei lainkaan hyvään suuntaan mene.
    Oikein mukavaa tätä vuotta, jaksamista kaiken elämän mullistusten keskellä.
    Pistäydy Nojatuoliin, jos aikasi riittää ja muistoja entisistä mieleen tulee.;)

    Onpa kiva, että pysäkkisi on entisillä paikoin ja pääset helpommalla asioillesi Mkr, minulta pienikin matka jo voimia kysyy, henki ei kulje, vähän päästä pitää pysähdellä, mutta kaikesta huolimatta elämä sujuu.
    Poikani jo kehotti tilaamaan ostokseni kotiin, mutta siihen en vielä halua mennä, kai se joskus pakoksi muuttuu, mutta se on sitten sen ajan murhe.

    Olen löytänyt Mahjong -pelin ja aika siivillä lentää sen piirissä, pasianssia olen pelaillut myös, mutta on vähän kuin ristisanojen ratkomista tämä Mahjong.
    Unohdin välillä pelin olemassa olon, mutta kiva että muistiin tuli, tätä luppoaikaa nyt kertyy, ei aivan lössiksi elämä mene.
    En suuremmin yksinäisyydestä kärsi, mutta aina jotain nyhräämistä on löydettävä.

    Nytpä rupean havaintokykyäni testaamaan sen pelin kanssa, kai siinä aivotkin teräväytyy;)
    Pakkasta 4 astetta, ulkoilukin olisi aiheellista, mutta kun ei pakottavaa tarvetta ole, saamattomuuttani sen laistan.
    Iloa päiväänne.
  8. Iloista maanantaiaamua ja uusi viikkokin taas alkamassa, nyt sitten on Nuutin päivä ja joulumuistot olisi talteen laitettava, joulukoristeiden sekaan.
    Minulla jo kaikki jouluiset on talteen laitettu, odottamaan josko ensi joulu vielä eteen tulee.
    Poikani soitteli eilen, ne tavanomaiset kysymykset esitti, no eipä mitään uuttaa ollut kerrottavana, ehkä vaivoja lisää tullut.
    Kertoili omaa eloansa, Kajaaniin lähtö oli tänä aamuna, hyvin tuntui asiat sujuvan, kotona vaan viikonlopun, kävelleet toistakymmentä kilometriä koirien kanssa, hyvä homma, istuu niin paljon auton ratissa.
    Tytär mökillään, iloitsi jäiden vahvistumisesta, pääsivät sinne mökkinsä maisemiin.
    Nukuin melko hyvin, kallistun tuohon kuun taikaan, kai se uniinkin vaikuttaa.
    Tuo kuu olikin hyvin näkösällä eilen, aamulla kahviseurana ja illalla tässä koneella istuessa, nyt sitten täysin näkymättömissä, sumuverhon takana.

    Minulla nuo liikenteen melut aamusta iltaan, kaikilla ajajilla ei koneet parhaassa kunnossa ja toiset jopa ääntä lisäävät kaasua polkien, no kaikkeen tottuu.

    Makriina olen kanssasi samaa mieltä, on ilo avata silmänsä hyvin nukutun yön jälkeen, on kuin kaikki asiat paremmilta näyttäisi.

    Katsoin minäkin sitä Tiina Lymin kirjoittamaa sarjaa, en vaan oikein pysy mukana, niin kiihkeäksi käy tuo keinottelu toisten kustannuksella, tai enkö vaan ymmärrä sitä mahdolliseksi, no kaikkihan on mahdollista elokuvissa ja sarjoissa.
    Miten ihmismieli keksiikään aina ja uudestaan jotakin rikastumisen konsteja.
    Minua ärsyttää suomalaisten sarjojen ja elokuvien huono äänitys, musiikki kyllä kuuluu, onkohan pakko sitä niin kovaa soittaa.
    Kai se noin on kuten sanot brinkkala, riitely on palstan pysyvä voima, jaksetaan vaan mukana kulkea.

    Varmaan kola liukkaammin edessä kulkee, kun sen puhdistaa välillä.
    Tuo musiikki oli varmaan mieleistä, mitä Närhi aikoinaan esiin toi, vai miten Hurskainen.

    Ano 10,29, toivottavasti olen sitä mistä mainitsit, pyrkimys on elää rauhassa kiusaamatta ketään sivullista, silti omaa elämää ja tätä arkea esiin tuoden.
    Varmaan ärsytykseen asti koetan ymmärtää näitäkin joilla on tarve purkaa omaa oloaan, kai niin on, että osa yksinäisyydestä kärsii ja näin löytää paikan purkaa tällä tapaa itseään.
    Tottahan jokainen omalla tapaa kokee myös nämä, jotka ehkä tahallaan antaa aiheen sanomisiin, mutta heilläkin tarpeensa.
    Vaikeaa on näin kirjoittaen tavoittaa oikeaa tapaa, että sen kaikki ymmärtäisi.
    Eihän ilolla lueskele näitä morkkaavia viestejä, mutta ohittaen ja tasoitellen sekin onnistuu.

    Nyt päivä on jo valennut, sisälläkin alkaa näkemään ilman valoja, noita puuhiani mietin, ehkä olisi hyvä sulattaa pakkanen ja tehdä inventaario niiden sisällöstä, paljon on vielä tavaraa sisällään.

    Hyvää alkavaa viikkoa ja puolikuu jo tammikuusta tavoitettu.
  9. Sunnuntaiaamu ja hiljaista on, katselin herättyäni naapuritalojen ikkunoita, kaikki yhtäkään poikkeusta näkemättä pimeinä.,
    Kello oli jo kahdeksan, kyllä ihmiset aamu unisia ovat, se on todettava,
    Melko pyöreä kuu kuitenkin aamukahvi seuranani ja tuli mieleen saunakaverin epäily, kuun vaikutuksesta uniin, saattaa kuun nousulla olla vaikutusta nukkumiseen, nukuin pitkästä aikaa melko hyvin.
    Pitänee seurata, jospa huonounisuus johtuukin kuun nousevana olo ja huoli poistuu.
    Kaunis päivä valkenee, pakkasta 16 astetta, patterit hohkaa lämmintä, mikäs onkaan elellä.

    Hurskainen jaksaa lukemista hakea ja lumitöitäkin tehdä, taitaa näihin aikoihin syntymäpäiväsikin olla, joten onnea eloosi.
    Minäkin itse haukun ihmisiä, niin kovasti kuin kaveria eläinten muodossa olenkin miettinyt, on uskottava, että ilman hoitoa jäisivät, hyvä kun jaksan itseni hoitaa.


    Naapuritalon katolla varikset ilmastointipiippujen päällä istuva, kai lämpöä sieltä etsivät.
    Hauska on myös seurata, kun auringonlaskun aikaan parvina koivujen latvaan asettuvat, viimeiset säteet talteen ottavat.
    Tästä tulikin mieleen nuo naakka ja muut haukkumanimiksi todetut.
    Miten vaikea onkaan sanojaan valita, itse ajatellen ei mitään tarkoitusta sanalla, mutta sepä muuttuukin pitkiksi aikaa riidan syntymiseksi, loppua ei näy.
    Vaikeaa on osata kirjoittaa niin, ettei joku aina jotain kielteistä löydä, sanotaan, että hyvä on jos mielikuvitus toimii, mutta liian lennokasta se tuntuu joillakin olevan.
    Siihen lisäten loukkaamisen halua, paketti on valmis, mitkään selitykset ei auta.
    Mietin, että auttaisiko jos kovasti Palomaa alkaisin moittia, tuskin, siitäkin saisin nuhteet.
    Parasta on vaan antaa niiden anojen nenälle hyppiä, joilla siihen tarve on, turha on vastailla, se ei koskaan onnistu, puolustelu saa vaan lisää aihetta jatkaa.

    Demeter ja Makriina, uskotellaan, että aikansa moittivatkin kyllästyy ja liittyvät meidän ajattelumalliin rauhasta ja rakkaudesta, olen ikuinen optimisti.
    Eliitti sanakin taas vilahti, no mikäs siinä, joku niin ajattelee, itse kuitenkin asian tiedämme, tavan pulliaisia jo tässä iässä kaikki olemme, pitäisikö varmuudeksi perään laittaa, että minun päästäni tuo ajatus tuli, enhän toisten aatoksia voi tietää.
    Aika hauskaakin on, kun voi näin kirjoitellen miettiä ja pohtia ihmisluonnetta, kohta jo psykiatriksi muuttuu.

    Vakavasti ajatellen, eikö jo voitaisi jättää tämä tyhjänpäiväinen kinastelu, ollaan vaan omia pienesti ajattelevia ihmisiä jokainen, minua voitte moittia paljonkin, olen jo oman itseni tunnistanut rehelliseksi kansalaiseksi, sitä ei mikään muuta.

    Olkoon päivä auringon voimalla iloa ja onnea pullollaan, jos aurinko ei paista, uskossa siihen, että joskus se paistaa kaikille.
  10. Huomenta saunapäivään ( siis minulla) kuuden asteen pakkasessa täällä meillä mennään ja rauhaisalta aamu näyttää.
    Hyvin huomaa aina lauantaiaamujen hiljaisuuden, puolilta päivin meno on toisenlaista, työssä käyvät nauttivat aamu uniaan ja sunnuntaisin iltapäivään menee liikenteen kasvu.
    Kaikille ei näitäkään aamuja satu, palveluammateissa on valmiina oltava meidän tarvitsevien palveluun.
    Muistan ajan jolloin lauantaina puolille päivin töissä ja sunnuntait vapaina, no silloinkin oli töitä joiden keskeyttäminen ei onnistunut, vuorotyötä tehtiin.

    Olen hieman "ulalla" näiden syytösten suhteen, en mielestäni ole puolustanut ketään, olen yrittänyt itselleni tehdä selväksi, miksi joku ilkeyksissään jatkuvasti viestii ilkeitä asioita.
    No selittämisestä asiat pahenee, hyväksyn " kaksinaamaisuuteni" jos näin on ymmärretty, koskaan en ole moittinut kirjoittajia itse millään niin sanotulla tai siksi vedetyllä sanomisella, mutta näitä ylilyöntejä koetan ymmärtää.
    Miten voisinkaan tuohon moittimisten listaan enää mitään lisätä, jos joku kyseinen henkilö sen kestää, ei minulla ole tarvetta puuttua ja pyörittää lisää tätä hankalaa rulettia.

    Jos joku ei olemistani ketjussa jaksa, sillekään en voi mitään, vapaaehtoista on mukaan tulo kuin myös pois lähtö, silti kirjoittajia, niitä ymmärtäviä ja sopuisia kaipaan.
    Se että alkaisin moittimaan toisia kirjoittajia, en mitään voittaisi, eikä se ole pohjimmainen tarkoituskaan, sopua ja harmoniaa kaipaan.
    Olkoon se nyt vaikka minun suruni, kun en jaksa ihannoida noita kielteisiksi luettavia viestejä, ne ei ole enää edes mielipiteitä vaan silkkaa riidan haastamista.

    Eipä tässä taida enää mitkään selittelyt auttaa, olen pettymyksen tuottanut, sen kärsin, aikani ainakin.
    Enhän tosin koskaan ole itseäni ketjun vartiaksi laittanut, toiset sen on tehneet ja aika vaikeaa se on, olla kaikille mieliksi, siksi en yritäkään, kirjoitan mitä kirjoitan ja kestän tulevan.
  11. Hyviä arvioita aloittajan pyyntöihin.
    Myönteinen vai kielteinen,, pääasiassa myönteinen, tokihan jos kipua tunnen ajatus muuttuu kielteiseksi.

    Olen mielestäni empaattinen, koen hädän muidenkin elämässä kuin omassani, siis ihmisyys kantaa ja liittäisin empatian mukaan rakkauden kaikkea elämää kohtaan, se on voimavara ainakin omassa elämässä.
    Aina ei jaksa ponnistella myönteisten ajatusten kanssa, mutta luottamus siihen, että huomenna voi olla toisin,
    Luottamus siihen, että voimamme riittää siihen asti, miten on tarkoitettu.
  12. Muutaman anon puheisiin laitan oman ymmärrykseni mukaisen vastauksen.

    En puolustellut Palomaa, uskon vakaasti, että hän ei siinä mielessä noita lennokkaita sanoja viljele, että haluaisi loukata yksittäistä anonyymiä, vertailua tuo on.

    Voihan olla, että liian sinisilmäinen olen, mutta se jää minun piikkiin, itse en ketään nimitellä, ei ole tarviskaan., minä kirjoittelen oman itseni vuoksi ja toivon kivoja viestejä, mitä suurimalta osalta tuleekin ajoittain.
    Kunpa jokainen huutonsa vastaisi, nimimerkillä tai ilman, rauhaa ystävät, miettikää ja ajatelkaa, mikä voisi ilahduttaa lukijoita.
    Minua voitte moittia jos käyttäydyn rumasti, mutta en tahallani aiheuta riitaa, vilpitön olen puheissani, samaa helposti uskon toisistakin.
  13. Huomenta vieläkin pimeästä Savosta, tämä aika on tätä, talveen kuuluu öiden pimeyden jatkuminen aamusta ja illasta, mutta päivällä auringon ilmaantuessa taivaalle, herää kevään kaipuu.
    Olen hätäinen, turhan aikaisin keväästä puhun, mutta kyllä se sieltä alkaa hiipiä ja niin nopsaan nuo päivät vaihtuvat ja siinä kuukaudetkin katoaa ja ykskaks on kevät.

    Tuo suonenveto on tuttua minullakin ja mikä ikävintä se koskee sormiakin, alkaa neulominenkin olla hankalaa, väliin viskaan neuleen sivun ja sitten jatkan, kun sormet myötä antaa.
    Yritin harrastustani sitkeästi yllä pitää kaikesta huolimatta.

    Muistoissa hakeudun niihin aikoihin, kun neulomavimmani ja myös tuotteiden tarpeet saivat innon kasvamaan.
    Telkkarin saimme 1962, sitä ennen luin paljon ja aina oikeaa neuloessa lukeminen onnistui, kirja pöydällä ja työ jatkui.
    Silloin oli työni suuria, norjalaisvillapaitojakin neuloin koko suvulle, se oli kivaa aikaa.
    Muistan senkin, kun tyttäreni aloitti koulun, neuloin hänelle Lapin aiheisen puseron ja neljän tuulenlakin.
    Nyt aikuisiällään kertoi ottaneensa hatun päästään, kun kiusasivat siitä ja minä kun ajattelin, että hyvillään on, kun muilla ei sellaista ollut.
    Eipä aina äidit tiedä mikä kiusaamista aiheuttaa.
    Nyt kironeuleena noita polveen asti yltäviä sukkia neulon, 11 paria meni kirpputorilla kaupaksi, miesten sukat myös kaupaksi käyvät, pienellä hinnalla on myytävä, mutta harrastushan se on, kunhan vähän lankarahoja saa.
    Kun paljon tekee, hyppysissään osaa ja tuntee kuviot pienellä vilkaisulla ja riittäähän työ kun välillä purkaa;)
    Niin, kälyni tila alkoi aivan kuin seinästä, miehensä kuoltua, kiinnostus ensin hävisi ja sitten pikkuhiljaa kaikki meni haluttomuuden tiliin.
    Kaupunkiin muutto hieman sivummalta ,omasta kodista, minkä yhdessä rakensivat ja 66 vuotta yhdessä elivät, oli muutos joka muutti elämän.
    Mies oli vanhan ajan isäntä, vahva tahtoinen, vaikka vaimo sai elää oman tahonsa mukaisesti, kuitenkin se tukea antava oli isäntä, joten kälyni putosi kuin tyhjyyteen, näin ajattelen.

    Hienoa pohdintaa demeter ja Eliaana, minä en noin hienosti osaa kaiketi ajatellakaan, olen mielestäni pessimisti, usein näen elämän synkät puolet, mutta mitä avoimuuteen tulee, sitä olen ja aina vaan vanhemmiten tohdin avautua asioistani
    Tuo realismi minkä arkielämäksi yhdistän, on todella sitä elämää mitä suurimmin elän. en pyri ymmärtämään asioita kovinkaan helposti ohjattuna, itse pitää asia mitä aikoo ymmärtää.
    Itsensä tunteminen ja hyväksyminenkin ovat voimia antavaa, olen huomannut, että se arkinen kantaa, ei mitään haahuilua johonkin parempaan.
    Olen melkoisen onnellinen, että elän elämää mikä mieltäni tyydyttää, totta kai haaveilen sen mistä, mutta pettymys ei enää tuota kuolettavaa surua.

    Tuo koiran ottaminen on iloa tuottava monta vuotta, jos sen hankittua saa, minun on pitänyt haaveiluksi jättää, niin kisat kuin koiratkin.
    Olisihan se ihanaa jos vaikka kissa olisi, mutta nämä elämisen rajoitukset aina vaan lisääntyy, en uskalla eläintä niiden lisäksi hankkia.

    Loppua kohti menee elämä La Promesen elämä, rajuja paljastuksia tulossa, näin uskon.
    Olipa kiva kun sait apua Marke, näin sitä autetaan vain kirjoittelu yhteyksillä.
    Kuka muuten poistaisi viestisi demeter, minulta ei koskaan poistoja ole tapahtunut.

    Nyt miettimään miten päivän saisi kulumaan, kun neulomisessa tauko, joka paikka koluttu siistiksi, ei kai auta kuin ikkunan ääreen istahtaa ja lumisadetta katsella.
    Nyt kirjoittelu on sitä mitä olla pitää, arkista elämää ja pieniä haaveita mukaan.
  14. Huomenta, Loppiainen on joulun päättävä päivä,, joskus myös Nuutin päivää joulun lopusta on käytetty.
    Alkaa härkäviikot, ennen niin pitkältä tammikuu ne aloittaa, nykyisin tämäkin kuu hujahtaa nopsaan.
    Kiitos ketjun nostosta, missähän kirjoittajat piileksii, vai viimeiset vieraatko ilahduttaa. mikä syy hiljaisuuteen?
    Myönnettävä on, että palstalla on nyt kovaa kiistaa siitä, kuka mistäkin vastaa, miten keskustelupalstalla on tähän jouduttu.
    Kaikki nuo ikävät nimittelyt esiin kaivetaan, kuka sanoi ja mitä, kuitenkin ilman arvailua soisi kirjoittelun sujuvan.
    Olenhan saanut lukea aika uskomattomia nimittelyjä, itse ne muista koskaan ketään nimitellyt, miksi olisinkaan, mielipiteistä eri asioiden suhteen täällä olisi tarkoitus viestitellä, ei henkilökohtaisuuksista.
    Henkilöönikin kohdistettuja ikäviä viestejä on tullut, mutta yritän karistaa moiset mielestäni,
    ajatellen, että tällä viestin lähettäjällä ei kaikki ole hyvin.
    Vertaistukea kirjoittajaystäviltä toivon ja sitä olen myös saanut, olenko liian sinisilmäinen, kun näin uskon.
    On aina mukava lukea viestiä, missä oman elämän rinnalle voi toisten kokemuksista oppia ja tietoa saada.
    Ystävällisyys kantaa tuiki tuntemattomien kanssa, kun yhteinen taso tavoitetaan ja se onnistuu näin kirjoittelunkin tasolla.
    Epäily, arvailu ja pahan puhuminen ei auta ystävällisten viestien lähettämisessä, vilpitön sanoma aistitaan ja se saa vastakaikua. näin olen halunnut uskoa.
    Aivan uskomattomalta tuntuu jonkun kahden kesken sovitun asian paljastuksesta näillä palstoilla, jos tuntemus on niinkin pitkälle mennyt.
    No tätäpä riittäisi, mutta jääköön, onhan palstalla nyt ketju, mikä voi asiat selventää.

    Katsoin myös tuon Pepeä käsittelevän dokumentin, totuudellinen varmaan ja vaatimattomasti mies esiintyi, kuten koko elonsa aikana näin on tehnyt.
    Laulajan tyylinsä pitänyt ja vieläkin viihdyttää kuulijoita, hyvää esitystä vaatimattomuus kirkastaa.

    Tapani Kansa on myös yksi suosikkini, ollut nuoresta alkaen mieleen jäänyt laulaja, Hopeinen kuu lempparini hänen laulamana.
    Miten tuntuukin, että nykylaulajista ei kukaan samoille yllä, tai varmaan pystyykin, mutta tyyli on huutamisen puolelle kääntynyt ja sitähän en minä ihastele.
    Noin oli minunkin kotona, aina lauantaisin äidillä leivonta ja ruuanlaitto päivä, oli ruisleipää, joku laatikko ja pullaa.
    Muistan tanssista tultua, miten siihen aikaan olevaan ruokakomeroon menin ja nautin näitä herkkuja.
    Pakastimia ei ollut, viileämpänä pysyvä ruokakomero oli silloinen ruuan säilytys paikka.
    Äitini leipomaruisleipä oli maan parasta, minusta ainakin, kuumana voi suli päälle ja kuoret rapsivia.
    Niihin aikoihin, sodan jälkeiset ajat olivat tiukkaa aikaa ja kotona emäntien oli taitureina toimittava, saadakseen ruokaa mikä maistui.
    Nuo muistot kantavat, kaikissa elämän vaiheissa.

    Ramoonan sanoin, reippaasti eteenpäin, tuntematon vuosi edessä, jospa rauha säilyisi ja asiat hoituisivat maassamme paremmin, kuin menneenä vuona, palstalle kirjoitus rauha saataisiin.
  15. Valitettavasti en tiedä mistä viestistä puhut, selvenne asia, yritän kantaa ottaa.

    Susmorsiamen muistan Kahvipirtti ajoilta, hyvin suora ja rehti ihminen oli.
    Kahvipirtti aika olikin suurimmilta osin iloista aikaa, Hajupoikakin piti lupauksensa ja ei käynyt kiukuttelemassa pirtissä.
    Onko todella pakko kaivaa ilkeydet ja ikävät asiat aina esiin, minulla on kokemuksesta siitä mitä ystävällisyys tuo mukanaan.

    Lista oli yhden ihmisen näkemys, ei siitä mitään ohjeeksi olevaa löydy, ja tuo masentuminen on varmaan jokaiselle joskus tutuksi tullut, ei siitäkään mitään muisteloja kannata tehdä.
    Piristetään masennuksen parissa pyöriviä.
  16. Huomenta ja jatkoa rauhalliselle viestittelylle.
    Onko turha toivo?
    Selasin ketjua surullisin mielin, kaikki vanha kaivetaan, kysellään viestien lähettäjiä, mihin ei varmaa vastausta saada, sillä anpt kirjoittavat anoina ja vaikea tekstejään on tunnistaa, ainakaan minä en yritäkään.
    Siis voin sanoa tätä kyselleelle anolle, että en varmuudella tunnista muita kuin rekisteriin kirjautuneet ja heitä ei monta ole.
    Tuohon anon viimeiseen kommenttiin en yhdy, unohtakaa kaikki ilkeydet.( varmaan hymysuin kirjoitettu)

    Muistissa on monella ne kaikki ivalliset ja ilkeät viestit mitä olemme saaneet lukea, jokainen voinee piston sydämessään, jos tämänlaista on kirjoittanut.
    Kaikki tämä joka kirjoituksessa ilmenevään toivomusten esiin tuominenkin alkaa maistua puulle, mutta kyllä nuo heitot joka kirjoituksen perään myös toistuvina on ikäviä.
    Turha kaiketi on toivoa, että nuo nokkeliksi tarkoitetut heitot lopetettaisiin, ei niillä kehää päänpäälle kukaan saa.
    Voisihan toivoa myös hillintää noille viesteille, joilla annetaan aihe näihin tokaisuihin, kuka tästä nauttii.

    Liekko oli todella lohdullista kuulla, että pientä helpotusta olet saanut kipuihisi ja liikkumiseenkin, jospa jaksaisit varoen kulkea ja lepäillä, vaivasi siitä kohenisi.
    Tuo avun saaminen on ihana asia, joulun aika meni veljesi luona, johan sekin paranemista auttaa, kun huomaa ystävien ympäröimänä elää.
    Kissa varmaan aistii vaivasi ja omalla tavallaan hellyyttä esittää.

    Demeter, totta tuo, että tunne siitä, että kaikki on kerrottu, niin onkin, mutta pienikin asia voi muuttaa mietettä omaan päähän ja siksi tämä arjen kertaaminen aina kannattaa.
    Minulle aina viestisi hyvää mieltä tuottaa asiallisuudella ja rehellisen oloisena, tietojasi hyväksi käytän ja nuo "sitaatit" herättää aina jotain vanhaa mieleeni, ajalta jolloin kirjat myös minun seurana oli.
    Turhaa toivoa yllä pidän, että vielä joskus lukemisen taidon löydän, siis sisäistäen lukemani, näin viestien välityksellä se onnistuu.
    Koetetaan vaan kaikista harmeista huolimatta kirjoittelua harrastaa.
    Ehkä brinkkalakin vielä tänne löytää, näin toivon, samoin tepa ja monet toisetkin aiemmin viestineet.

    Mkr tuolla ylhäällä kertoili mistä kaikesta pitäisi jättää mainitsematta, ettei kinaa tulisi, se ei varmaan koskaan toteudu, aina löytyy näitä moitteita vaikka tyhjästäkin ja pitkämuistisia on jotkut kirjoittajat ja takertuvia vuosien takaisiin viesteihin.
    Sivuutetaan ja porskutellaan niistä välittämättä.

    Kaikki listaukset ja muut vastaavat ovat turhia, jokainen muodostaa oman näkemyksensä, aina ei niin mukavalta kaikki tunnu.
    Oman päivän ja elämän kuvioita toivon esiin tuotavan ja joka sanasta ei tarvitse aihetta riitelyyn kaivaa.
    Ilkeänä oleminen on helppoa, näin on nähty, mutta jospa kaikki ponnisteltaisiin siihen empaattiseen lähestymiseen, mitä presidenttimmekin kehotti.
  17. Pitää minunkin vakuutta, että korppiksen kuin Palomankin mietteet ihan asiallisia, miksi on niin paljon heitä, jotka ymmärtävät väärin, ehkä joku tahallaankin.
    No ketju jatkuu jokaisen mielipiteestä, vaikka joskus tuntuu, että kovin hataraksi itse aihe jää, syyttelyä syyttelyn perään.
    Eikö halua mukavaan johonkin aiheeseen liittyvää voisi kirjoitella, miten sinä tai sinä elelet?
    Miten päiväsi kuluu, onko jotakin kivaa, tai erityistä ilon aihetta, vai harmejako pelkästään päiväsi sisältää.
    Eihän ne ilot pelkästään kerrottavaa ole, kaikilla murheitakin tulee ja jakaen voi lohtua saada, aivan kuten täällä livessäkin teemme.
    Mikä saa ihmiset hyvälle tuulelle, pikku kommelluksetkin auttaa siis asiassa.

    Nyt keitin nakkikeiton ja sitä hyvällä halulla jouluruokien jälkeen maistelen, varmaan maistuukin jo tähän aikaan päivästä.
  18. No niin, sainpa aikaan lisää epäsopua, vastaan tuohon mistä tiedän kenenkin kirjoitukset, nimimerkistä, sillä kirjoittajien.

    Arvailua on paljonkin, miksi en siis minäkin, ehkä vähemmän kumminkin arvailen kuin monet muut.
    Anonyymien kirjoituksia en edes arvaile, olen sen kertonutkin, en osaa yhdistää kehenkään, joten en yritäkään.

    Viestini ei ollut korpikirjailijalle, vain pienin osin, kaikille hänelle ikävästi vastanneille.

    Olen aiemminkin sanonut, että minulla ei mahdollisuuksia ketään kieltää kirjoittamasta ja se on kyllä huomattu.
    Sopan keittäjäkään ei mahda mitään sille, mitä jatkossa kirjoitetaan.

    Jossakin mieleni kolkassa uskon tai haluan uskoa, että kirjoittelu onnistuisi, kun jokainen oman viestinsä lukisi muutaman kerran ennen lähettämistä.









    Turhaa var
  19. Huomenet pieneen pakkaseen ja valoisuuden huomio myös myönteinen, jatkoa on saatu sen suhteen.

    Muuten taas on aika tavalla muuttunut kirjoittelun henki ja monet tutuiksi tulleet ketjun jättävät, ymmärrän senkin, ei ole mukava lukea kielteisessä hengessä kirjoittelua.
    Miksi näin, uusi vuosi olisi ollut hyvä tehdä kirjoituksen suhteen lupaus, ei mitään aihetta ilkeilylle.
    Minkä ilon saa siitä, kun "pikkupiru" olkapäillä viestin lähettää, onko mukava lukea siitä seuraavien viestien tasoa.
    Vertailu mihinkään ei myöskään ole arjen kertomista, mitään hovia ei tarvitse rakennella, sellaiseen en ainakaan minä halua kuulua.

    Erehdyin tuon viinin juonnin mainitsemaan, totuus on kuitenkin se minkä sanon, pullo on jääkaapissa ehkä pitkäänkin, toisekseen kuka voi sanoa, että juontini todeksi takaa.
    Aivan turhaa aprikointia, jokainen tekee sen minkä omaksi hyväksi kokee.

    En ymmärrä miksi joku nauttii siitä, että jollakin taas on tarve tuoda joka ostoksensa ketjuun ja jatkaa aina vaan samoin asioin, miksi vastailla noin tyhjänpäiväisiin, arjen kertomaa se tietenkin on, mutta kun seuraukset näkee, voisi vähän haluja hillitä kinaamisen muottiin.
    Ei kai se ole kuin pahan olon todiste, jos ei viestiin saa kunnon aihetta, aivan tyhjästä rakentuu kirjoitusten kirjo.
    Jos joku kertoilee kaiken päivänkulusta, ei luulisi kiehtovan ketään niin paljon, että siitä jatkamaan rupeaisi.

    Olen huomannut, että huomio on paljon korpikirjailijan viesteihin liittyvää, ei siinä mitään, kun vastaukset eivät olisi niin tyhjästä temmattuja, uskon, että kaikille on selviä asiat mitkä nyt ketjua pyörittävät.
    Jospa antaisimme mainitun kirjoittajan kirjoittaa ja lukien ohittaisimme, vastauksia ei tuossa muodossa kai hänkään kaipaa.

    En voi muuta kuin toivoa, että asiat muuttavat muotoa ja pääsisimme siihen vanhaan rupattelu kulttuuriin, ei kai ole liikaa pyydetty.
    Näin minäkin nyt sitten sorruin moitteineni mukaan, kun harmia päällä tästä tilanteesta kannan, mitä tehtäisikään, että asiat sujuisi ja nojatuoli olisi leppoisa istua ja seurailla arkea eri kanteilta.
    Näihin mietteisiin, hyvää päivää itse kullekin.
  20. Huomenta ja uusi vuosi on keskuudessamme kaikkine muutoksineen, kai niihinkin sopeutuu.
    Jopas minä haloon nostin tuolla viinin "lipittämisellä" vakuutan kyllä, että kohtuudessa pysyy, juhlia yleensä korostan, jos jotain alkoholipitoista suuhuni laitan.
    Punaviiniä voin tilkan juhlavammassa tilaisuudessa ruuan yhteydessä nauttia, mutta ei minusta alkoholistia ehdi mikään enää tekemään.
    Miniänikin naurahti pelkoani, kun joskus kysyin vieläkö voin sortua ja hän ammatikseen hoitaa näitä jo sortuneita.
    Tuo eliitti sanakaan ei kohdalleni sovi, tavan mummo olen ja ehkä siitä vaatimattomista aineksista koottu.
    Lääkkeiden kanssa nautittavuuden myös tiedän, sekään ei mene yli kohtuuden.

    Olipa ihana Wienin sinfoniaorkesterin konsertti taas kerran, silmät kiinni kuuntelin ja miten noin ison orkesterin aiheuttama musiikki ei pahalta tunnu, vaikka monen pienen soitto huudoksi muuttuu.
    Olihan balettiesitys myös mahtava, kuten Eliaana mainitsit, olisi saanut olla enemmänkin.
    Presidentin puhe oli vakuuttava yhdyn Neeassan mietteisiin.
    Empatiaa kaipasi, siitähän täälläkin paljon puhumme, miten hyvä olisikaan huomata rinnalla kulkija ja arvostaa ihmisenä olemista kaikille.
    Pelon lietsominen ei missään tilanteessa hyväksi ole, vaikka arvaamaton on naapurimme , jospa rauha joka puolen maailmaa aikaan saataisiin.
    Miksipä onkaan tuo halu niin lännessä kuin idässäkin aina vaan elossa olevan, vallan mahdin näyttämiseksikö ?.

    Aika oli hyvin erilainen Dickensin aikoina, olen joskus jotain hänen kirjojaan lukenut, Saiturin joulustakin on joku mielikuva siltä ajalta, kun lukeminen oli harrastus, voi niitä aikoja.

    Tuon toivomuksen mistä mkr kirjoitti soisi saavan jalansijaa ketjussamme, pitäisi unohtaa ne epämiellyttävät nimittelyt ja hyväksyä erilaisuus sellaisenaan, ketään emme enää täällä voi kasvattaa.

    Nyt sitten pyydän anteeksi aiheuttamaani pahaa mieltä niin monelle tuolla viinin nauttimiselle, ei se ole tapani, tuskin koskaan tuleekaan, en edes ihoni hoitoon sitä halua.
    Myös "eliitti" sanana ei sovi minuun, joten jatketaan vaan entiseen sopuisaan tahtiin.
    Vielä voi toivottaa onnea alkaneelle vuodelle niin alussa ollaan, toivotaan kaikkea hyvää ja rehellistä elämää.
    21. 13 / 21
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt