Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Aloituksia

44

Kommenttia

622

  1. Ihania muistoja, kiitos niistä, oli minun alkuaikoja palstalla, eipä voi verrata mitenkään tämän päivän kirjoituksiin.
    Ihmiset ei osaa leikkiä ja antaa mielikuvituksen toimia.
  2. Innostavaa ?

    On ihana aamu,
    min Luoja soi,
    ihmismieleen ilon toi.
    Auringon paistetta
    ihailkaamme,
    siitä voimaa, iloa, päivään saamme.

    Tälläinen päivä,
    nauttikaa,
    toinen toistanne
    rakastakaa.
    Elämän kulkumme,
    lyhyt on.
    ei kestä se,
    ei ole loputon.

    Tunteesi näytä,
    oikein ne käytä,
    anna ystävän huomata,
    hän sinulle rakas on.
    Pieniä hetkiä, pieniä retkjä,
    elämä suokoon
    onnen hetkiä.

    Ystävät teitä halajan,
    luoksenne tulla haluan.
    runoratsulla saavun taas,
    teille intoa antamaan,
    runosuontanne avaamaan.
    Runojen voimalla mennään vaan,
    päiviin moniin, tuleviin.

    Kirj. vuosi 2006
  3. Huomenta ja happamia on pihlajanmarjat, niin on mielenikin.
    Pidetään taukoa, tai jatkaa halujenne mukaan, ei pidä ihmetellä nuorten nykyistä elämää, kun katselee näitä viestejä, joita 80 ja ylikin kirjoittavat.
    Onko maailma ympärillä niin köyhää, että vain ikävät viestit mieleen tulee., on kesä ja pitäisi ilo olla ylimmillään, mutta kovin mustana mieli mataa monellakin, on mukavia anoja, on mukavia kirjautuneita, heidän kanssa olisi mukava matkaa jatkaa.
    En ota kantaa sen paremmin noihin epäilyksiin, kuka puskasta kirjoittaa, se ei kuulu minulle, vastatkoon ken näin tekee, minä en koskaan.
    Meitä näkyy olevan moneksi, ei enää jaksa tätä tyhjää puhetta, mikä ei mitään iloa mieleen tuo.

    Jatkakaa sydämen halusta ja jos häpeää osaatte tuntea, sitäkin toivon mieleen tulevan.
    Rauhoitutaan ja kokeillaan joskus uusiksi, usko ihmisyyteen ei tyystin ole kuollut.
    Jospa ylläpito jotain selvää saisi järjestettyä palsta toimintaan.
  4. Muistoissa siirryn tulenlieskan runo ketjuun ja kirjastani kopsaan runon,,,

    Rakkaudesta.

    Aloitan itsestäni,
    rakastan, rakastan
    jos en itseäni,
    kukas sitten?

    Vuodenaikoja rakastan,
    talvea pakkasineen,
    kevättä, luonnon heräämistä
    ja vihdoin syksyä, väriloistoineen.

    Miksi rakkautta piilottaisi,
    se kuuluu ihmiseen,
    onni on osata rakastaa.
    Tuntea se lämmin tunne,
    mikä mielessä, sydämessä ailahtaa.

    Onni on äidin rakkaus,
    rakkauksista pyyteettömin.
    Tuntea naisen ja miehen
    välinen rakkaus,
    vihdoin illan ehtiessä,
    rakastaa elämää,
    iloineen ja murheineen.

    Vihdoin osaan tuntea iloa,
    rakkaudesta,
    sillä se on tunteista suurin.
    Kiitollinen olen siitä,
    että tunne elää,
    tiedän eläväni.

    Lukuisa runoja sai runoketju minunkin kirjoitusteni myöten, ihmettelen, että tämänkin verran ajatuksia olenn runomittaan saanut, nyt ei runoratsu enää laukkaa.
  5. Eipä auringon paistekaan mieltä nosta, kun tänne palstalle ja ketjuun vilkaisin.
    Yritin jotain asiallista löytää, mutta pieneksi jäi anti.
    Huomasin uuden nikin, Riili, kiva että osallistuit ja kerroit päivästäsi siellä runon reitiltä.
    Älä säikähdä tätä nykyistä menoa, joskus ohi menee.

    Tuo nurmikko asia vielä nostaa päätään, kyllä minunkin pihassa nurmikko lyhyenä pidetään, ei pääse apilat kukkimaan, mikä olisi kyllä ihana asia.
    Pakkohan ne nurmikot on leikata, apilan lisänä kasvaa muuta joutavaa ja pitkä nurmikko ei kaunis ole.
    Muistan mökkiaikaani, mieheni jätti aina pienen alueen ajamatta, jossa apila sai siementää.
    En tiedä vieläkö noista Rajoista kannattaa edes mainita, nurmikko lyhyenä ja reunat suorina, ei nurmikkoa niille kuulumattomille alueille.
    Maalla ja mökkimaisemissa, pitää nurmikot lyhyinä pitää, juurikin käärmeiden pelosta.

    Mkd.mkd joku kyseli. hän ei varmaan jaksa näihin tokaisuihin vastailla, ei moni toinenkaan,, minä sinnittelen ja uskon joskus asiat selkenevän, mutta ei hyvältä näytä.
    Kovin vaikea on selata ketjua, kun noita "tokaisuja" kertyy.
    Asiaa edes nimeksi toivoisi jokaisen kirjoittavan.
    Jokaisella vaan näkyy halua olla näkyvissä, vaikka ei mitään luettavaa jaksakaan viestitellä, ilonsa jokaisella.
    Ei pitäisi sanoa "kaikki" koska mukana on ihan asiallisia viestejä.

    Eliaana jaksaa elostaan kertoa, kaiken tämä erikoisen ketjun kulussa, kiitos siitä.
    Pieni toivomus olisi taas minullakin, aloittakaa joku ketju, mihin sydämen halusta voi pahaa mieltään purkaa, jättäkää tämä ketju ikäistemme päivän ja arjen sujumisen kertomisen ketjuksi.
    Ei luulisi olevan vaikeaakaan, tämmöisen innon ollessa kyseessä.

    Jäänpä odottamaan saako toivomukseni intoa ja halua jatkaa kinastelua omassa ketjussaan, ihan sitä varten aloitettuna.
  6. Sataa, sataa lotisee, ikkunat puhdistuvat ei tosin kovinkaan kirkkaiksi kuitenkaan.
    Nyt pitäisi olla mielekästä tekemistä sadepäivän jaksamiseen, no aina jotakin löytyy, uskon niin.
    Koneella lopetettuani purkitan kurkkusalaatin, mikä yön yli maustui, tulee hyvä olo, kun jotain käteen päivästä jää, tosin aloitin toisen pienen villatakin teonkin, sitä aina suurempaan puuhan keksimiseen jatkan.
    Harmittaa tämä ainainen sade, ihmiset eivät torille kahvittelemaan ja kauppoja tekemään pääse, kiva tapaamispaikka sekin.

    Mietin tätä tapaa kirjoitella tässäkin ketjussa, kun aina näitä viestejä ilmaantuu, joissa pieni iva mukana, niin helpolla voisi mukaviakin kirjoittaa.
    Torilla käyn usein saman kojun luona ostokseni tekemässä, siellä on nuori (varmaan omistajan tytär) neitonen joka aina jutustelee kanssani, kertoili mummonsakin kurkkusalaattia tekevän, ehkä olen sen verran helppo lähestyä, että nuorikin jotenkin mummokseen tuntee.
    Pyrin aina jotakin mukavaa kauppaa tekeville sanoa ja vastaukset samankaltaisia, miksi ei ketjussamme voisi samoin tehdä.
    Eikö luulisi yhtä helppoa sanoa jotakin myönteistä, kuin keksiä jotakin nokkelaa toista loukkaavaa, no tämäpä tässä, niin teette miten haluatte, ei toivomukseni kiinnosta ketään.
    No korjaan, kyllä näitä mukavia, kannustavia viestejä aina mukana, ehkä kuitenkin suurin osa, niistä kiittelen, en kehu;)

    Kirkastettu voikin sai erimielisyyttä, eikös se tuttu ole kokki Aihkisen kertomana meille kaikille, hän käyttää ruokien teossa paljon voitakin.

    Kaksi viimeistä viestiä oli minusta melko aiheettomia, sillä Eliaana kaikkein vähiten tuo esille erinomaisuuttaan, vaikka aihetta olisi, minä hänet arvostan rauhaa rakastavaksi, miellyttäväksi viestejä kirjoittaviin, usein kaipaan seuraansa soutelemaan.
    Karhuako pelkäsit, kun ryminä kuului?

    Heinäpelloillakin olette muistelojen kera käyneet, minä en sitä kokemusta ole saanut, lehmiäkin pelkäsin, kun yksi minua potkaisi, olin kai liian lähellä lypsyä seuraamassa.
    Ehkä se oli sille lehmälle niin intiimi asia, että ei sietänyt sivusta seuraajaa, lehmän nimen muistan, se oli Eppaomena.
    Ihania muistoja monella.

    Piti katsoa kalenterista milloin se Hermanni heinään usuttaa, no piankin, kahdestoista päivä juhlii Hermanni, toivotaan heinäpoutia.
    Olen lukenut miten mökin väki niitti ojan pieliä, koska heinäpeltoja eivät omistaneet, näin ainokaiselle lehmälle ruokita onnistui.

    Onpa pohdittu lyhyitä jalkoja ja yleensä hankaluuksi mitä ne aiheuttaa, siihen kun vielä lisää lyhyet kädet ja lyhyys muutenkin, niin hankaluuksia löytyy, on vain selvittävä.
    Pienet on käteni, mutta kun ne liitetään lyhyisiin käsivarsiin, hankaluuksia usein löytyy.
    Lattialta ylös pääseminen on sitten yksi hankaluus, mutta odottaa sopii, että apua siihen saa, ainakin minä olen saanut, kohtelias nuori mies nosti kaupan lattialta, kun sinne syystä tai toisesta kupsahdin;)

    Muuten Tellukka kerroit jauhelihakeitosta, se on minustakin maittava ruoka, ja helppo tehdä.

    Aamu on vierähtänyt jo pitkälle, vielä pitää kurkata Faceen, kuunnella taitavia laulajia keloilta (suosittelen ) ja sitten onkin työn vuoro, näin se päivä iltaan saadaan ja mieli kohtalaisen hyvänä säilyy, näin toivon, samaa toivotan teille toisillekin.
  7. Hyvää keskipäivää, nyt on säilötty viisi litraa kurkkusalaattia ja käsi meinaa tehdä lakon, raastamisen ja pilkkomisen ansiosta.
    Jääkaapin ylähylly alkaa täyttymään, suolakurkut seuraavana, eipä hinnan kiroissa ole tuo viiden litran annos, 8 euroa ja ja talvi niillä mennään
    Pieni aika ja kipeyttä kädessä vähän aikaa on hintaan liitettävä;)

    Kysymykseen on vastattava, ehkä en helvettiin ketään lähettäisi, vaikka joskus sappi kiehuukin,
    Ymmärrän tuon ärtymisen mdk.mdk taholta, hänelle tämä uutta, minä jo kauan olen noita herjoja saanut ja seuraillut.
    Jonkun kerran olen ylläpitoa häirinnyt, mutta tuloksia ei ole tullut näkyviin.
    Olenhan monta ihmetystä ääneen lausunut näistä herjaviesteistä, mutta ääneni ei kuulu, ei toivomuksia todesta oteta.
    Olen ehdoton kirjautumisen suosija sillä varmasti palstat siistiytyisi, ainakin nimimerkki pitäisi olla, millä .tunnistaisi loukkaavat esittäjät, muille luulisi olevan aivan sama jos nimimerkki lopussa olisi, tuttuus lisääntyisi.
    Olen lukuisia kertoja Kahvipirtin keskustelukulttuuria kehunut, miksi ei näin voisi olla nojatuolissakon?
    Törkyviestin tunnistaa jokainen, se on viesti mikä mollaa henkilökohtaisesti toisia.
    Miksi on niin vaikea tuosta kehumisesta päästä, miten muuten voi hyvän mielensä osoittaa, jos ei kiittele asianomaista.
    Ylläpitokin kiittelee jokaisen viestin jälkeen, onko se kehumista?
    Minua voisi kiitellä useinkin, onhan nojatuoli ketjut hyvää mainosten myötä ylläpidolle, jopa tuottavaa;)D Vitsiä on, jos joku tosissaan ottaa edellisen.

    Ehkä emme kuitenkaan mitään maaottelua kirjoittaen aloiteta, eihän tiedä mistä kaukaa kukakin kirjoittaa, minun viestini tulee aina Savosta, se tiedetään.
    Lueskelin vilkasta antia, eilisen ja tämän aamun tiimoilta, olette kyllä kaikki niin osaavia, että minun runoilu ei ole mitään, vaikka ilmi toinkin.
    En omakustannusta aio tehdä, kirja jää perillisten luettavaksi, voivat päivitellä, että kaikkea se mummon yrittikin;)D

    Olisi aiheellista jokaisen omaa viestittelyään tarkkailla ja miettiä sanomisiaan, kuitenkin jokainen omansa vastaa, niin se on.
    Nyt uupahdin niin, että jääköön sanomiseni tähän, heippa!
  8. Myrskyn jälkeen on poutasää, lauloi Kari Tapio, ja niinhän se taas on, mitä kaunein aurinkoinen päivä aluillaan.
    Torilla ja apteekissa on asiat hoidettu ja mansikoitakin rasia, vaikka aika kalliina pidän, seitsemän euroa, no herkutella pitää, myös herneitä 5 euroa litra.
    Kurkkusalaatin tekoon ostin kolme kiloa pitkää kurkkua, euron kilo, tilliä ja kaupankautta vielä tullessa etikkaa ja sokeria, suolaa, mutta kotona huomasin sipulit unohtui.
    En jaksa enää tänään kauppaan mennä, jääköön maanantaihin salaatin teko.
    Siitäpä se alkaa säilöminen, seuraavana siikli peruna ja mansikat.

    Onnittelut jälkikäteen syntymäpäivällesi korpikirjailija.

    Muistuipa mieleen vierailu Ryynäsen taiteilija kodissa, kirkossa, tarinat kuultiin ja tuotteita ihasteltiin, ihania muistoja nekin,
    Aikoinaan yhdistyksen mukana kierrettiin näitä nähtävyyksiä Bombassakin käytiin, nyt on varmaan uudistettu ja muutettu, kai vanha talo vielä elää.
    Kolilta ihailtiin Pielisen pintaa, silloin vielä jaksoi, nyt muistoja vaan.
    Noista hiuksista, kyllä ne värimuutoksia on minullakin kokeneet, nuorena muistan mustaakin pitäneeni, sitten mahonkin ruskea ja kaikuparin vivahteetkin mukaan mahtui, nyt olisi kauhistus musta värjätty hius. Mielestäni musta ei vanhalle sovi, luonnostaan musta tukka on hieno juttu, miten hienoja ovatkaan etelän ja idän suunnan ihmiset komeine mustine hiuksineen.
    Makuasiat ovat kovin arkoja asioita, en siis halua arvostella kenenkään hiustyyliä, mutta mielipiteeni esitän.

    Samaan tapaan minäkin toimin, kun kerroit ruokasi valmistamisesta mdk.mdk,
    uuni täyteen kaikenlaista, kun sen kerran lämpimäksi aikoo ja sitten pakkaseen odottamaan vuoroaan nauttia.
    Ilmastomuutokset mielessä koetan kaiken säästöliekillä tehdä, vaikka minun elinikäni kaiketi vielä selvitään, mutta tulevia polvia varten on toimittava.
    Vettäkin olisi säästettävä, vesipula jo joissain päin maailmaa koettelee, vientiin sitäkin voi valjastaa.

    No tämäpä tässä tältä päivältä, en ainakaan kehuja jakanut, jos joku taas sitäkin arvelee, arkipäivää ja sen toimia tässä jutellaan.
    Jostakin luin, että kehujia olemme nojatuolissa, ei pidä paikkaansa, kiitokset saa jokainen sopuisa kirjoittaja.
  9. Kaupassa jo käyty, keskipäivälle lupasivat myrskyä, siksi kiirehdin, eihän tämmöinen keijukainen kestä maankamaralla jos kovin tuuli puhaltaa;)D
    Kovin koettelee nuo säätilat, ei kesä meinaa millään meille kotiutua.

    Eihän nuo viestit aina oikeisiin kohtiin tule, joten ei mitään harmia mdk.mdk kaikki viestit ovat sopivia mihin tahansa, mukava, että viestejä laitat, piristää päivää.
    Uskon, että et seinäruusuna istunut, kyllä luonteesi niin pirteältä tuntuu ja näkyykin, jos katsomaan pääsisi.
    Palasit sitten Ruotsista kokeilemaan Hämeenlinnaa uudelleen, näin muistelen, mutta takaisin Ruotsi veti.
    Niinhän se on, missä hyvältä tuntuu asua, sinne kodin laittaa, minäkin jossain vaihteessa mietin muuttoa Kuopioon, mutta rohkeus ei riittänyt, pelkäsin, että yksinäisyys tavoittaisi.
    Nyt enää en mihinkään halua, kotini on tämä loppuun asti, jos eivät jostakin syystä toista paikkaa joudu tarjoamaan.
    Noita ihania tapahtumia nuoruudesta olisi mukava muistella, mutta yksin ei paljon muisteloita kerry, ystävien kanssa sitten todella muistellaan, kun yhteen satutaan.
    Aivan uskomattomia asioita toiset muistavat minunkin tehneen, itselläni ei mitään havaintoja, kai se vanha sanonta, aika kultaa muistot.
    Ei kuitenkaan mitään aivan kamalaa kukaan tehty, kilttejä oli sen ajan nuoret.
    Silloin oli vyötärökin, mitä vyön avulla kauniiksi laitettiin ja leveä hame korosti näkymää.
    Oliko testaaja armollinen, saitko "puhtaat" paperit?

    Ano 13 16,permanenttini maksoi 99 euroa ja kulmien väri ja muotoilu24euroa, harvoin permanenttia otan joten kyllä sen kestää, uskaltaa peiliinkin vilkaista, ihminen siellä näkyy.
    Minulla värjääntyy itsestään, etupuolipäästä harmaa, odottelen jospa kokonaan harmaaksi menisi, tuskin näin käy kuitenkaan, isäni oli tummahiuksinen loppuun asti.
    Onnellinen olen, että hiuksia kuitenkin aika paljon, ovat vaan tyypillisesti suomalaisten hiustasoa, ohutta.
    Minulla on näitä taaperoikäisiä kuusilapsosta vanhin kuusi vuotta ja nuorin vuoden.
    Kun vanhakasi elää, ehtii vielä viidennen polvenkin syntyvän, tämä yksi vuotias sitä sarjaa.
    Kiva olisi neuloa, mutta siihenkin esteitä on tullut, kädet uupuvat, sormista suonta vetää ja kädenjälki kärsii.

    Nyt hyppäsin yhden viestin ohi ja ehdin miettiä mihin se joutui, no selvisi sekin ja tuntuu minustakin aika oudolta elämää pidentää rokotuksin, kun kuolemaan tulon sallittavaksi toisaalla puhutaan.
    Aina kuulee siitäkin miten vanhat tulevat kalliiksi, no ehkä asiat ovat tapaus kohtaisia, jos parantavia keksintöjä tehdään, kai se hyvä on.

    Nyt on sitten taas tehty elämän selvennys, oliko päiväkirja tyyliin, no olipa mitä tahansa, kielletty ei ole koskaan kirjoittamasta.
    Myrskystä selviämisiä teille kirjoittaja ystävät.
  10. Lomapäivä hujahti ohi, piti kuitenkin käydä viestit lukemassa ja vastailuakin vaativat.
    Tänään kampaajalle meno, kyllä se nainen on nainen aina vaan , vielä loppunsa lähetessäkin kaunistusta kaipaa.
    Ehkä omalla kohdalla en kaunistumista kuitenkaan hae, on vaan hiuksien kanssa turhan paljon huolta, aina silti epäkuntoisina roikkuvat.
    Onnistuuko kampaaja helpommin hoidoin selvitettävät hiukset aikaan saamaan, jää nähtäväksi.
    Sanonta kuuluu, että hiukset on naisen kruunu, no sitä tässä yritän toteuttaa, perin huonolla kuontalolla.

    Oliko tuo valssiin kutsu minulle, ymmärsinkö oikein, jos oli niin ikäväkseni todettava, että ei valssin pyörteisiin enää pysty, hyvä kun pystyssä pysyn.
    Aivan liian vähälle jäi valssin pyöritykset silloin nuorena, kun naimisiin menin ja muut tahdit elämän muutti.
    Tanssimisesta tykkäsin ja kyllä pyörittäjiäkin kohtuudella löytyi, en useinkaan penkille istumaan jäänyt, jos nyt oikein muistan?
    Mieheni oli hyvä tanssimaan, ilo oli molemmin puoleinen, olihan hän bassoa soittamassa tanssiorkesterissakin.
    Teatteri sitten harrastusvoiton vei., meillä oli yhteinen kappalekin joka niihin aikoihin ilmestyi ja sen rytmi sytytti, se oli Keinu kanssani.
    No taas muisteloksi meni, jääköön nyt unohduksiin.

    Oikeassa olet demeter, voimattomia ovat vanhemmat/perhe nuoriemme kasvatuksessa, niin paljon kaikkea mahdollisuutta tarjotaan, nyt jo EU tasolla huolestutaan tarjonnasta, mitä nuorillemme tarjotaan.
    Tämä nykyinen meno, niin hyvää kuin se osin onkin, tuo paljon uhkia ja pelkoja nuorten elämään.
    Tuo vertailu "huippusuorittajiin" on aivan tarpeetonta, minä olen sen jo unohtanut, kokeilen ja nautin ja viis veisaan kaiken kieltäviin lausuntoihin.
    Minulla tuo kylässä käyvien joukko on pieni ja jos joku luokseni eksyy saa tyytyä minulle kelpaaviin ruokiin, kahvimukin käteen ojennan ja sekin sujuu hyvin.

    Onko jalkasi nyt terve liekko, näin arvelen ,kun puuhailet jo pihatöissä?
    Virkkaatko puseroita myyntiin vai vaihtelun varaa itsellesi, minulle tuo virkkaaminen ottaa enemmän käsiin, kuin neulomisen, vaikka vaikeuksia on senkin kanssa.
    Pieni villatakki valmistui ja piponkin sain tehtyä, nyt pieniä sukkia neulon., sininen setti yksivuotiaalle.

    Kuulostaa niin ihanalta nuo puuhastelut Eliaana, Väinökin osansa huolenpidosta saa.
    Itikat ei pahemmin kiusaa, mutta olen niihin saanut aiemmin liian kanssa tutustua, olen oikein itikkasyötti ollut.
    Kiusa se on kärpäsenkin kanssa oleminen, kun sisään pääsee, aina on tuttavuutta puremalla tekemässä.
    Näen veneen lipuvan hiljalleen harvojen airojen vedon avulla, tyyni järvi, vaan kuikan huuto ja leppoisa tunnelma, se on kesää parhaimmillaan.

    Enpähän minä mihinkään pääse tästä puhetulvasta, mutta ymmärtäkää, yksin sitä ei lauan pysty pulputtamaan, vastakaikua on saatava, siispä kiitos vastauksista kaikille.
    Vietetään taas yksi ihana päivä ja odotellaan mitä edessä päin onkaan.
  11. En numeroa muista, mutta olikohan lähellä jotain linja-autojen lähtöpaikkaa
    Muisitaakseni se toimi vielä 50 luvulla, ehkä loppuun asti
    Yksi tilava huone, keittiö perällä, pieni pyöreä naisihminen ison kassakoneen takana, hymyilevänä hänet muistan.
    Kumppani rouva touhusi keittiössä ja tätini hoiti asiakkaat.

    Vielä sellainenkin muistikuva, kun rahaa oli niukalti sota aikaan, asiakkaat toivat arvotavaraa maksuksi ruokailusta, minulla on muistona marmori pöytäkello,

    Heillä oli yhden huoneen osake mihin illalla menivät nukkumaan ja sauna kerran viikossa oli juhlien korvike.
  12. Ei ollut sinulle Paloma, vaan tälle lyhyt sanaiselle kirjoittajalle.
  13. Tänään hyvä sää pitää kesälomaa palstaltakin, ei tuo kirjoitusten lukumäärä intoa kasvata.
    Katseellaan kuunnellaan, ehkä päivä onnellisempana kaikilla alkaa, kun en sepustusta laita.

    Sen verran kuitenkin, että ei juurikaan kiinnostusta herättänyt lausumasi Ei Voi Vähemmän Kiinnostaa, samaa mieltä viestistäsi..
  14. Taas täällä, kello rientää keskipäivää kohti, ennen kuin selviän kirjoitteluuni.
    Onko kukaan kokenut sitä ihanuutta, että loikoilee vuoteessa, antaa ajatusten lentää minne halunnee.
    Tänä aamuna menin kauas, isäni sisarien joukkoon, mietin miten sisarukset oli luonteiltaan erilaisia,, lapsia oli yhdeksän, kolme tyttöä ja kuusi poikaa
    Pojista kuoli kaksi sodan tiimellyksissä, yksi sokeutui tapaturmaisesti ja harjojen teolla elonsa ja perheensä elätti.
    Loput pojat elättivät perheensä kovasti töitä tehden, isäni osin vammaisena, oikeassa kädessä vain peukalo ja pikkurilli
    Tytärten luonteista mietteeni heräsi, yksi oli äärettömän huumoria taitava, toinen vakava ja kolmas hyvin koppava ja jopa pelottava.
    Hän oli suvun täti joka herätti kunnioitusta, ja joka osasi olla tilanteissa kuin kala vedessä.
    Ylpeä ja pää pystyssä, samoin oli isänikin, kai sitten perintönä näistä ominaisuuksista sain minäkin osani, ainakin näin väitettiin.
    Äitini puolella oli. viisi lasta, mummoni yksin jääneenä elätti lapsensa miten kuten, ukkini oli kuollut.
    Tältäkin suvun haaralta oli kaksi äidin sisarpuolta joilla luonne oli aivan toista mitä äidilläni.
    Helsinkiin jo nuorena muuttivat ja diplomaatti perheeseen sisäköksi toinen pääsi, kunnes ennen sodan alkua perusti ruokalan Malmin kadulle.
    Vanhoja piikoja olivat molemmat siskokset, toinen juustotehtaan johtajan taloudenhoitajana toimeentulonsa hankki.
    Tämä ensin mainittu sisko oli myös tomera nainen, kun veroja maksuun tultiin perimään ja kyseltiin onko rahaa asian hoitoon, tätini sanoi, että jokaisessa alushameentaskussa tuo määrä löytyy.
    Kultahammas hohti suussa, sen muistan, kun luonaan kävin.
    Isovanhempia en nähnyt, kaikki kuolleet ennen syntymääni, näihin muistoihin tämä aamu ajatukset lennätti, miten olisikaan hienoa jos joku pystyisi heidän elämäänsä valottamaan enenemän, mitä tiedän
    Ehkä ymmärtäisi omankin kohtansa paremmin.

    Rautarouvaksi voisi md.mdk :) todella mainita ja huumoria riittää vaikka tuon tapahtuman kertomana.
    Aikamoisen lennon sinä saitkin, voisi verrata minun lattian syleilyyni. veren paljous yllätti minutkin.
    Mutta mitäpä näistä pienistä, eteenpäin nenä pystyssä, varmempaa näin tuo maastoutuminen.
    Taisi Matin elämässä olla noita kolauksia ilman omaa syytäänkään, näin uskon.

    Ramoona, meri-kukan minäkin muistan lämpimin ajatuksin, olimme tapaamisissa yhden kerran ja hän kävi kyläilemässäkin luonani, mitähän hänelle kuuluneen.
    Muistelun sairauden elämäänsä häiritsevän, mutta vuosia jaksoi pirttiin kirjoitelle, mukana kaikessa olen, mieheensäkin tutustuin.
    Voi kun jaksaisi muistaa sitä hauskuutta mikä silloin elämän täytti.
    Marttamainen opettaja en minäkään halua olla, ei muuten taidotkaan siihen riitä, kunpahan kertoilen omia tottumuksiani.

    Demeter ja Paloma kulttuuri nautintojaan kertoili, kyllä minäkin yritän kulttuuria joltain osin nautiskelle, nyt olen ihastunut Dimash Kudaibergenovin (tai sinne päin ) laulamiseen, laulaa mahtavalla ääni vahvuuksilla, korkealta ja kovaa, Edit Piafin Hymni rakkaudelle kaikui komeasti.
    Samoin kolmen miehen taidokkaisiin suorituksiin olikohan nimi Il valo, näistä en aina selvää saa, Hauser siinä mukana antamassa osuuttaan, mahtavia, voisi kuunnella syömättä pitkän aikaa.
    Jotain kulttuurin saralta minäkin;)D

    Vai olet sitä mieltä, että 90:seen sivuutan mdk.mdk, no miksikä ei, jos kuntoni samana kestää, en kuitenkaan sängyn pohjalle halua joutua, joten tyydyn vähempäänkin eloon.
    Sinulle uskon tuon satavuotta ihan oikeasti tulevan, niin vahvasti ja iloisena elämäsi sujuu.
    Lopputulemana, eletään niin kauan, kun elämää kestää ja toivoen, että ilo säilyy loppuun asti.

    Nyt on tämän tarun loppu, siirryn musiikin kuunteluun, heippa.
  15. Pieni on harmisi, mutta yritän muistaa, ei nonstoppia, löytyykö tällä kertaa jotain muuta???
  16. Taukoa sateesta ja maanantai viimeinen kesäkuun päivä, kesää odotellen olemme jo heinäkuun kynnyksellä.
    Vettä on nyt varmasti runsaasti, kestää pienen hellejaksonkin, jos nyt vihdoin sekin tukisi.
    Tätä se on , valitusta sateesta kohta ehkä helteestä, aina näitä epäkohtia löytyy.

    Minä en oikein osaa kirjoittaa mistään, etteikö vikaan satu ja joku ärsyyntyy.
    Varmaan ihan oikeassa olet ano noiden mehujenkin vaikutuksesta, mutta omalla kohdallani ei hampaat makeudesta kärsi, jo aikoja sitten hampaani menetin.
    Ei ollut sota-aikana, ei jälkeenkään, monia vuosia elettiin ilman makeisia millä hampaat pilalle olisi saanut, ehkä ravinon yksipuolisuus sen teki.
    Myös hedelmät puuttui ja purkista vitamiinjä ei tarjoiltu, se oli sitä aikaa.
    Vielä vuonna -56, kun naimisiin menin, oli puutetta monesta asiasta, mutta selvitty on tähän aikaan, missä kaikkea on yli hypäten.
    Minulle on iskostunut tapa, että syön makeaa kun mieli tekee, sama suolankin kanssa, pitkä elämäni jo on, sattukoon mitä sattuu, se ei ole minun vallassa.
    Tämä aika ei kaikessa hyvää anna on jatkuvaa pelottelua milloin syömisistä tai pankissa mahdollisista olevista euroista, kaikesta varoittelusta huolimatta harmeja syntyy, sairaudet lisääntyy kaikesta huolenpidosta huolimatta.
    Kaikista huonoista tavoistani huolimatta, olen terveenä elänyt, lääkäriä harvakseen tarvitsen, onko ruokailuni ja elämäni malli siihen syypää, vai onko vaan geenit hyvää sorttia.
    Jospa tästä joku löytää kirjoittamista, sitä odotan.

    Kiva mdk.mdk että ilmaannuit ketjuun, piristysruisketta kaivattiinkin, muistissani aina huumoria viestisi on sisältänyt ja niistä hymyn huulille aina saa.
    Mielikuvani taas vahvistui, tarmokas nainen, kaikki esteet tieltäsi poistaen, olet rikasta elämää viettänyt kertomisesi on sen kuvan antanut vuosien saatossa.
    Minullakin on nuo polvituet, mutta hankalaksi koen ja usein "unohdan" ne vetää polvien suojaksi, ehkä väärää kokoa ovat.
    Tukisukkia en omista, jalkani ei koskaan ole turvonneet, onneksi sekin harmi on pysynyt pois.
    Onpa tavoitteesi aika pitkään eläen asetettu, mutta en yhtään epäile etteikö se onnistuisi sinun elämän tavoilla.
    Nuori kaveri huolehtimassa rinnalla, miksi ei onnistuisi, kerrassaan ihana sopimus.
    Minä tuota 90 rajaa yritän tavoittaa, mutta jotenkin usko puuttuu siitä tavoittelusta, ei kuitenkaan kuin 2,5 vuotta olisi ponnisteltava.
    Onnea minullakin on tuon itsenäisen elämän onnistumisista, itse määrään ja itse teen sen mitä jaksan, lapsetkin siihen tottuneet, tuskin muistavat kaikin ajoin olemassa oloani.
    Yritän väliin jotakin säälipisteiden keruuta, mutta ei tuota tulosta, ovat oppineet siihen, että pärjään.

    Nuo maalaukset mielessä joskus minullekin tulee, mutta telineen ja pensselit olen hävittänyt, maaleja kyllä vielä iso määrä tallessa, mutta aina jää vaan mietintään tuo, jospa vielä yrittäisin.
    Katselen seinällä olevia tuotoksiani ja virheitä ja puutteita täynnä, se latistaa haluni palata tähän harrastukseen.
    Kuuntelen Facebookista ihania laulajia keloilta, miten voikaan taitajia paljon maailma sisältävän, Japani ja Kiina heitä paljon tuottaa, jo pienestä lapsesta alkaen taidot esiin tulee.
    Italia ja Turkki myös hyviä esiintyjiä tuottaa toinen toisen perään, varmaan monet muut maat, mutta kaikkea ei ehdi kuunnella, muutenkin menee liikaa aikaa näihin tietokoneen mahdollisuuksiin tutustumisissa.
    Tieteen historian väläyksiä tilasin sähköpostiini, ja siellä vasta seurattavaa löytyykin.
    Rikkautta on tämä tietojen löytyminen, mutta myös harmeja, lisää pelkoa tuottaa.

    Tätä taas tänä aamuna, jospa joku kävisi kertomia lisäämässä ja päivä voisi ilolla täyttyä, emmekö tätä haluaisikin?
  17. Sunnuntaiaamun hiljaisuutta, radio taustalla kertoilee luonnon ihmeistä.
    Joskus tuntuu hyvältä, kun ei liikenne hyrrää ja muutenkin ihmisiä ei kadulla kulkemassa, omat ajatukset selkeinä esiin tulee ja niitähän riittää.
    Puut ja pensaat ovat kukintansa ohittaneet ja nyt voimaa seuraavan kesän koitoksia varten keräävät, satoakin pensaista voi odottaa, ainakin marjapensaat ihan säilöntään asti meitä hellivät.
    Tulipa mieleen sekin havainto, yhtään virvokejuoma pulloa en ole ostanut, joskus saunajuomaksi longeron, mutta omia mehuja koko talven nautin.
    Uskoni säilöntään on vankkumaton, onko se hyvinvoinnin edellytys, mene ja tiedä.
    Vitamiinejä purkista hyvin vähän käytän, uskoni omiin vitamiinilähteisiin on vankka.

    Mdk.mdk paljasta nyt minulle mikä on tuo tukijärjestelmäsi, nimi ei minulle tyhmälle sano mitään.
    Muistan juurikin tuon huumorintajusi, mikä Kahvipirtissä sai aikaan naurua ja jatkuvuutta.
    Muistisi huonontumisesta olet huolissasi, kyllä noita huonomuistisuudesta viittaavia merkkejä on minullakin, joku on lohduttanut, että kuuluu asiaan, kai se niin on, ettei vanhuus tule yksin ja pienet muistikatkot ei niin vaarallisia ole.
    Ihmetellyt olen useinkin sitä, että pääni on koviakin iskuja kestänyt, ilman suurempia ongelmia.
    Yhden kerran ihan suorilta jaloilta lensin maata syleilemään, kai siinä niska nytkähti, toinen oli oikean puolen kalloon osunut isku, kun kaaduin ja viimeinen otsalleni putosin, haava otsaan ja ihmettely mitä nyt teen, muita kaatumisia on liukkaan kelin ansioista useampia, vahva on kalloni ja luut muutenkin, poikki ei mikään ole mennyt.
    Itsehoidolla olen selvinnyt, saa nähdä tuleeko jälkikäteen vielä harmeja.
    Kyllähän tuo huumorin taitaminen on näissä terveyteen liittyvissä asioissa oiva lääke.

    Ramoona kertoilit talkoohommista, hyvä niin, että toisillakin kokemuksia näistä talkoilla tehtävistä töistä.
    Kyllä ne järjestöhommat ovat tuttuja varmaan useammalle, niitä vaan ei koeta talkoiksi, mutta totuus on, että suuret tilaisuudet harvoin vain ammatti ihmisten vastuulla, aina on asiaan innostuneita apua antamassa.
    Aika ison potin yhdistyksemme sai ajatellen vaikka käsityökerhomme aikaan saamisilla tuotteilla, mitkä kaupattiin ja tulot menivät johonkin yhteiseen tapahtuman järjestämiseen.
    Talkoista puhuttaissa on syytä muistaa sota-ajan talkoot, mitä naiset tekivät, milloin missäkin, miesten taistellessa rintamalla, yhteishenki kotona ja kylissä sai mittavat suhteet.
    Kaveria ei jätetty, yksin kotona tapahtuvissa töissä aina löytyi auttavia käsiä, kun joku tehtävä ei yksin onnistunut.
    Yhteishenki oli hyvä, metsätöihinkin joukolla naiset osallistuivat, näistä saamme lukea ja elokuvia nähdä, ihmetellen sitä kestävyyttä mikä silloin kaikilla oli.

    Demeter mainitsit tuon Valamon, muistan miten anoppini oli useamman kerran talkootöissä siellä, hänelle Valamo oli rakas paikka, muistona Laatokan Valamosta, ortodoksinen usko siellä töitä tehden sai vahvistusta, olen läsnä siinä uskossa, mitä hän oli lapsesta lähtien omakseen kokenut.
    Kälyni vietti viime joulun Valamossa ja sanoi menevänsä tulevana joulunakin, jos näin on sallittu.
    Valamossa on hyvää viiniä, sain lahjaksi pullon, nimeä en muista, mutta hyvältä maistui.
    Onpa kiva, kun olet apua saanut pihatöihisi demeter ja ehkä juttuseuraakin, nuorilla voi olla ajatuksia ja elämisen sujumista omalla kohdallaan, ehkä kysymyksiäkin, joita voi yhdessä pohtia, jos niin läheiseksi pääsette.
    Tuohon salaattijuttuun vielä, kyllästyttämään alkaa jos samaa kaavaa vaan tekee, mutta onneksi voi makuja lisätä.

    Yksin olin mökillä viimeiset kolme vuotta ja töitä tehden sen yksinäisyyden jotenkin sain kulumaan, auringon palvoja en koskaan ole ollut.
    Auringosta tykkään, mutta en sitä makoillen ole tykännyt koskaan palvoa.
    Annoinko vastauksen???

    Nyt sunnuntaipäivän viettoon, mitään kummaa ei ole näköpiirissä, yksi pakollinen tehtävä, kukkani vettä vaativat, kukkiakseen..
    Pieni villatakki odottaa lopputuloksen näkemistä, niska ei hommasta tykkää, kuten ei tästä kirjoittelustakaan, siitä saan noita huimauksen tunteita.
    Pitää hieroskella ja käännellä, jospa se siitä asettuu.
    Sadetta taas, taivas on harmaa, ei kesäkuun säät ole oikein vakuuttavia kesästä ole olleet, mutta ehkä heinäkuu kaiken muuttaa, sitä odottelemaan.
  18. Puhuinkin entisistä mökkioloista, nyt on toisin ja jokainen valitsee mieleisensä.
    Minulla niihin aikoihin, kun mökin ostoon taloudellisesti ryhdyttiin, oli aika toinen, mökki oli nykyisten mittapuiden mukaan hyvin vaatimaton, mutta onnellinen oli sekin aika puutteineen, ei niitä edes huomannut.
    Hyvä, että mökkiin asti rahat riitti.

    En olisi jaksanut vaan auringossa maata, kiva , että jotain puuhaa löytyi.
  19. Huomenta uuteen aamuun ja viikonloppuun.
    Tänään pilvistä, eilen kuitenkin oli aamusta selvittyä ihan kesäisen kaunis päivä, illalla vielä aika lämminkin, istuskelin parvekkeella ihaillen kauniisti kukkivia kukkiani, tomaattikin kukkii.
    Ehkä pääsen nauttimaan omakasvattamista tomaateista pienen aikaa ja maku on jotain muuta uin kaupan tomaateilla.
    Kannattavuudesta en puhu mitään, mutta pientä puuhastelua kuitenkin tästäkin hommasta kertyy.

    Ano 20,08 saksia esittelit nurmikaistojen oikomiseen, vielä puutun asiaan.
    Varmaan tuntematon asia tuo, että nurmikkoja tehtäessä on naru olut viivaimena, kun joku kaista on rakennettu, siis vanhaan aikaan, nykyisi konstit toiset.
    Tämä siistimishomma olisi tuon narun avulla helppo saada suoraksi, siis narun takaa lapion kärjellä irrotetaan ylikasvanut osa pois ja lopputulos on suora ja silmälle hyvä.
    Ehkä tämäkin asia on pois päivän rutiineista, kunnes taas joku muille vieras tekeminen aiheuttaa hämmennystä, kun en osaa oikein tulkata asiaa.
    Kysymysmerkkiisi yritin vastata, onnistuinko?

    Nuo talkootkin aiheutti pohtimista, Siili25 on oikeassa juuri nämä suviseurojen ja muiden isojen tapahtumien tiimoilta talkootyötä toteutetaan.
    Urheiluseuratkin jossain tapauksissa talkoita harrastaa, kun ei rahaa ole palkata väkeä.
    Jehovan todistajat rakentavat myös mielestäni nämä juhlahuoneensa, väkeä kertyy ympäri maata, näin olen kuullut kerrottavan.
    Muistan kun talkoovoimin korjattiin mökkini mieheni kuoleman jälkeen, ruokapalkka oli maksuna, näin voisi toimia monen asian kohdalla nykyisinkin, euroja säästyisi.
    Taitaa talkootyökin nykyään olla veron alaista suuremmissa jutuissa.????

    Tuli mieleen illalla, kun katsoin uusintaa Huvila&Huusi ohjelmasta, siellä kissoille tehtiin oma ulkoilukehikko, mikä oli nosturilla ilmoja myöten tuotava, ettei männyt kärsineet, hienosti kissat, mitkä olivat tosi hienoja nekin, käytäviä pitkin pääsivät liikkumaan kehikkoonsa.
    Kaukana muutenkin oli mummonmökki mentaliteetti, hienoja oli laitokset.
    Luulisin minunkin kissoille, jos niitä olisi, saisi verkkoaita riittää.
    Ehkä elän jo hyvin vanhahtavaa aikaa, minulle mökki oli kakkosasunto kaikkine ulkohuusseineen, nykyaika vaatii samat mukavuudet kuin kodissakin on.
    Onnellista on, jos kaikki tyytyväisyyden saa elostaan, ajat on muuttuneet, vaatimukset sen myötä.
    Puutteellisuudessakin omat viehätyksensä, ainakin mummon mökkiläiselle.

    Vielä tuosta kaalin osuudesta salaattiin, eihän se kaalikaan mitään makuelämystä anna, ei salaatin lehdetkään, vaan se lisä mitä salaattiin laitetaan, kyllä maistui kana-ananas lisä, vielä sitruunan mehulla höystettynä.
    Makuasioistakaan ei pidä kiistaa tulla, tämä ihminen on kumma laitos, makukaan ei kaikille yhtenäinen.

    Jokohan tuli taas epäselvää sepustusta, mutta jos näin meni, yritän asian korjata huomenna;)
    Hyvää saunapäivää monellekin, ainakin minä aion saunaan mennä.

    .
  20. Taas väärinymmärrystä, en puhunut nurmikon leikkauksesta, vaan reunojen siistimisestä Piste.
    Minun puolesta kukat saavat kukkia, mutta eipä minulta kysytä, on jostakin valkoinen kukka, olikohan pellikka nimeltään levinnyt nurmikko osuudelle ja kaunis on.

    Yhtiökokouksessa tätä talkoo hommaa esitin ja se ei saanut kannatusta, piste sillekin.

    Meillä on hyvä kiinteistö firma joka lumityöt tekee, joskus rappuja olen lakaissut, ei suuri synti liene.
    Talossani on nuoria vuokralaisia ja meitä mummoikäisiä ehkä viisi kappaletta ja toisilla ei pientäkään halua mihinkään yhteisiin hommiin, yhden kerran sain saunanpesu talkoot hoitumaan.
    Ennen talkoilla teko oli hauskaa., päälle talkookahvit.

    Tuosta salaatista, enhän ketään ole kehottanut minun tapaani noudattamaan, tehkää niin terveellistä kuin osaatte, Demeterille sanon, että minusta hyvää, ehkä selleri ei maultaan mikään herkku ole, mutta pieniksi pilkottuna laitoin sitäkin ja usein keittoihin ja kastikkeihin käytän sipulin kera.
    Kai siinä jotain hyvää terveydellekin on.
    Ostin kanakoiven (kypsän ) ja silppusin sen antamaan makua, makaronit jätin tästä satsista pois, ananaspaloja. ja sitruunan mehun lisäsin makua antamaan.
    Ruuanlaittohan on säveltämistä, kukin oman sävellyksensä tekee, kaikille ei läheskään sama maita.
    Tuo savulohilaatikko sai veden kielelle,, lohta on pakkasessa, taidanpa tehdä lohikiusauksen, vanhoja perunoita vielä sen verran.
    Minulta on uiminen jäänyt aikoja sitten, oliko pari kesää kun järvenpohjaan astuin ja tuntui kovin hoterolta olo, pois kiireesti, rappusista voisi vielä uimaan pulahtaa.
    Melkoinen vesipeto olin aikoinaan, mutta niin sekin halu on kadonnut, samoin pyöräily.
    Koti on kunnossa ja Panadolin voimin sujui melko hyvin
    21. 13 / 32
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt