Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

27

Kommenttia

350

  1. Isäni ei osallistunut kapinaan, ajatuksistaan en tiedä, mutta rauhaa rakasti ja kunnian mies oli.
    Perheensä huolsi ja kovasti tykätty työmies oli, siksi lapsuuteni vain kauniita muistoja kotoa kantaa, koskaan ei ruokaa puuttunut, herkkuja ei ollut, mutta silloin kun appelsiinejä jo saatiin, se oli tilipäivän kohokohta, jos leikkikaveri oli paikalla appelsiini puolitettiin.

    Jos tämän päivän lapsille jää näinkin hyvät muistot lapsena olosta, se kantaa.

    Olen joskus tivannut omilta lapsiltani, miten heidän lapsuutensa sujui, vastaus on kummaltakin hyvin, vaikka itse muistelen sen melko tiukkaa aikaa olleen, asuntovelka piti budjetin köyhänä.

    Oikeassa olet Kekkonen oli mukana, kun tehtaan johonkin torniin oli kapinalliset piiloutuneet, sieltä sitten jäälle marssitettiin, muistomerkki heilläkin on hautausmaalla.
  2. Huomenta ja hyvää alkavaa perjantaipäivää, siitä sitten vauhtia ottaen hypätään viikonlopun viettoon.
    Kylläpä tämä melkein viikonlopun tyyliä on meikäläisen elämä, mutta pitää kuitenkin elää sitä päivien seuraamista, ettei ihan unohdu menneeseen.

    Menneitä olette eläneet muistellen ja totuutta etsien, mummot saaneet toruja muisteloistaan.
    Puutunpa minäkin juttuun mukaan, sillä historia on mielekästä lukea ja tietääkin.
    Totuutta asioille perätään ja totuuksia on monta, omat kokemukset puhuu sen puolesta, että rankkoja aikoja olivat tuon 1918 vaiheet ja ei ihan tuulesta temmattuja tarinat ole.
    Siihen jatkoksi nälkävuodet 30 luvulla, siitä muistomerkki paikkakunnallani on, ihmisiä tuli kanavan tekoon matkojen päästä osa perheineen ja hautaan joutuivat.
    Kanava on nähtävyys tänä päivänä ja sitä katsellen voi kuvitella se hätä, kun ruokaa ei ollut.
    Samaisen 30 luvun lopulla minä synnyin ja sota alkoi, ei se elämä siitä paljonkaan muuksi muuttunut, ruokaa oli haalittava mistä sitä sai ja onnellisia he joilla oli sukulaisia maalla.
    Isäni kävi töissä, oli kykenemätön sotaan, vasemman käden sormet puuttui, ja toi rahaa kotiin, mutta ruokaa ei ollut, sitä piti etsiä mistä milloinkin, äitinikin potkurilla jäitä myöten meni ystäväperheen luo ruokaa ostamaan.
    Pelko siitä, että poliisi tavoittaa, sillä hamstraus oli kiellettyä.
    Koulussa Amerikasta tulleita paketteja jaettiin vaatteiden muodossa, minä en saanut koskaan mitään, olin ainoa lapsi kodissani, sisarukset jo aikuisia.
    Sodan jälkeen alkoi toimia neuvolat ja muut avustus toimet paremmin ja tarpeeseen olivat, vielä pitkään puute seurasi ja tavaraa ei ollut ostettavissa.
    Kauheuksia tapahtui ja kuolemaan tuomiot toteutettiin paikkakunnallani 1918, jäälle ammuttiin joka kymmenes rivistä, kerrottiin isän vaihtaneen paikkaa poikansa kanssa, joten tämä pelastui.
    Tämä tämän mummon kokemaa ja osin ajan eläen ei ole vaikea epäillä, ettäkö Linnan kirjakaan kovin paljon väritystä sisälsi.
    Varmaan jääkäreitä oli samasta perheestäkin, vaikka löytyi veli punaisten puolelta, veli veljeä vastaan sotaa käytiin, siksi nimitys veljessota.
    Tämä on aihe josta riitaa aikaan voi saada, mutta nyt tärkeämpää olisi muistaa menneisyys ja pyrkiä sovussa elämään

    Olipa kiva kuulla sinusta brinkkala, ehdin jo kaivatakin, näin se ikävä tulee, jos tutut kirjoittajat poistuvat. on niin samantyyliset mietteet joita kiva lukea ja vastailla.
    Olen samaa mieltä tuosta toteamuksestasi, että paljon on korjattavaa maailmassa, ihan hirveältä tuntuu tuo lapsien kohtalo noissa maissa.
    Ei millään jaksa edes ajatella, että moinen vielä on mahdollista tänä päivänä.

    Minusta on myös hauska ja mielekästä kukkakimppujen teko, olen hautajaisiinkin tehnyt oman kukkalaitteen, kaupan pohjaan.
    Ramoona varmaan taituri näissä asioissa, mutta jokainen oman näköisen aikaan saa jos halua riittää ja tulos tyydyttää.
    Luomisen tuskaa tässäkin voi purkaa, samoin neuleiden parissa ja yleensä kodin sisustuksenkin suhteen.
    Sisustuksesta myös tykkään kovasti, värien harmoniaa etsien, pienellä rahalla toteuttaen sekin joskus onnistuu.

    No nyt tuli historian pläjäys ja se totuudellista elämää, mistä itse olen kuullut ja osin kokenutkin.
    Varmaan paljon enemmän olisi pitänyt kysellä sillä totuus voi olla ihan muuta mitä kirjat kertoo, ehkä kaunistellenkin.
  3. Torstaiaamua tässä aloittelen kahvimuki seurana, nukuin kahdeksaan ja tuntuu kuin olisi jostain myöhästynyt.
    Onhan tässä tunteja kuluttaa näinkin, kohta kaksi hämärää kohtaa, toivotaan, että lunta tulee kuitenkin valoisuutta lisäämään ja tuleehan sitä, usein ihan joulun allakin.
    Omalla tavalla kaunista on näin sateisen päivän jälkeenkin, nurmikot vihreinä, puut lehdettöminä, näyttäisi aurinko yrittävän vallan ottaa ja sepä mielenkin nostaa.

    Demeter ollaanko liian varovaisia sanomisissaan, anteeksi pyytelemme herkästi, vaikka tarkoitus olisi totuudesta puhua oman näkemyksen myötä.
    Aina löytyy näitä jotka suuressa viisaudessaan löytävät ivattavaa, mutta olen sitä mieltä, että se on heidän murheensa, uskon vakaasti omaan sanomaani, sillä en vääristele mitään, avoin olen mielipiteistäni, jos niitä esille tuon.
    Toisin ajattelevia aina löytyy ja sekin on hyvä, että uskaltavat mielipiteensä esiin tuoda, jos asia on asiasta puhuminen, ei toiset ivaaminen , niin paikka sillekin on.
    En muista sinun koskaan mitään sotaa aloittaneen, aihe siihen on löytynyt jokaiselle oman ymmärryksen luomana.
    Aina on kiva viestisi lukea ja vastaillakin jos osaan, asiaa aina kerrot demeter.

    Eliaana kauhistelit tuota lapsena avioon joutumista, kyllä on paljon vielä tehtävää tuonkin asian korjaamiseen.
    Meillä tämäkin asia on kutakuinkin hallinnassa, kiitos niiden lukuisten naisten vahvuudella ja periksi antamattomuudella, että asiat on korjattu, vielä löytyy epäkohtia meilläkin naisten kohdalla.
    Onneksi maailmassa on vahvoja, rohkeita naisia, jotka uskaltavat nousta epäkohtien korjaamisiin, uskon, että tuokin asia vastarintaa aiheuttaa.
    Paljon on aikaan saatukin naisten elämisen parantamisessa kehitysmaissa ja nykyisin on hyvä, että miehetkin näihin parannustoimiin osallistuvat.
    Paremman maailman tavoittelu on yhteinen asia.

    Ano 13,20 ei ole sukkakoriini koskaan jäänyt yhtään sukkaa, sen jälkeen kun aika on sitä tyhjentää.
    Kohteita aina löytyy, jos ei muuta, niin seurakunnan diakonissa hoitaa tarpeessa oleville ja aina on kaikki sinne sopinut.
    Nyt ajattelin lankarahojen toivossa kirpparille viedä, mutta se mikä ei kaupaksi mene, hyvätekeväisyys kelpuuttaa.
    Tuo puuhailu ja kertomat kaiken kaikkiaan kuuluvat arkipäivien puuhasteluihin näin niistä tulee kerrottua joka päivältä.
    Paljon muutakin tyhjää saa palstalta lukea, haitanneeko tämä meidän arkipäivän kerrontakaan, vaikka toistoja tulee.
    Joskus jonkun ahaa elämyksen voi vaikka saada näistä arjenkin asioista.

    Tepa on joskus työlästä keksiä sellaisia asioita päiväänsä, mitkä jonkun onnistumisen tunteen saa aikaan, ollaan vaan tyytyväisiä niistä vähäisistäkin puuhista mitä saamme tehtyä
    Neeassa kääretorttuja urakalla tekee, sekin yksi aihe mistä voi saada mielihyvää ja tarjottavaa yllätysvieraille.
    Minäkin tykkään leipoa, tosin enemmän sitä suolaisen puolta.

    Tuo kirjallisuus ja sen valottamat asiat tulevat jokaisen kirjailijan omista mietteistä, suunnasta minkä tuntee totuudeksi, joten väritystä tapahtuu.
    Kuitenkin uskon tuon kirjan mistä puhetta on ollut, aika lähellä todellisuuta olevan, niin paljon on dokumentteja esitetty.
    Vapaussota, veljessota, luokkasota, kapina, miksi sitä nyt kukin haluaa kuulla on edelleen vaikea asia puhuttavaksi, vaikka siitä jo toistasataa vuotta.
    Kuitenkin kehitys alkoi siitä parempaan ja nyt joskus tuntuu, että vauhti saisi hidastua.

    Rottia olen nähnyt ehkä pari eläessäni, vaikka asutuskeskuksissa olenkin elänyt, hyvä niin, inhokas on minullekin.
    Sorsien syöttölavitsaa en enää tiedä varmuudella onko olemassa, mutta aiemmin oli kaupungin laittamana.

    Jopa tuli taas puhetta, ehkä aihe moittimiseenkin tulee, mutta otan kaiken vastaan;)
    Voikaa mahdollisimman hyvin ja kirjoittamisiin;)
  4. Odottelen perunoiden kypsymistä ja istuminen on mieleistä, siksipä koneen ääreen tulin.

    Kaikesta sanomisesta sitä ihmettelyä riittää, siksi suomennan, rauhaisa ketju miellyttää, mutta kirjoittajia joilta viestit vastauksina tai ajattelun tuloksena lähtee, heitä kaipaan, en niinkään noita Korpiksen, joskus muidenkin perässä roikkuvia ilkeyksiä.

    Päässäni pyörii milloin mitäkin ja aika vilkastakin väliin on, jotain uuttakin saan aikaan, en kyllä ilkeyksiä edes yritä miettiä.
    Jatketaanko rauhaisesti, niin sinä kuin minäkin ja kaikki viestittelystä nauttivat.

    Kuuntelin muuten radiota ja taas yksi oiva homma on keksitty, hautakynttilöistä otetaan palamaton tali ja metallipidike talteen, niistä tehdään kynttilöitä ja lähetetään Ukrainaan.
  5. Huomenet jälleen, ei aurinko paista, ei kuu kumota, mutta kyllä ne vielä esiin tulee, kaikella on vuoronsa.
    Niin vaan taas on viikko puolissa ja mitään aikaansaannoksia en huomaa, voisihan tulokseksi sanoa pari paria pitkävartisia sukkia, mikä antoi leikkimistä värien kanssa.
    Omasta päästä kuvioiden suunnittelu ja värien valinta jotain samanlaista kuin taulun maalaaminen, sukat vaan jatkossa käytännöllisempiä
    Saapa nähdä saanko kirpparipöydän ennen joulua, ehkä joululahjaksi kelpaisivat.

    Laulamassa eilen kävin ja nyt on kovan pohdinnan alla pois jääminen lauluryhmästä, se onkin viimeinen näistä harrastuksistani, missä parikymmentä vuotta olen laulellut.
    Vähän vaikea päätös, mutta jotenkin tunnen, että aika olisi jo jättää kaikki harrastukset.
    Se on vaan tajuttava, että aikani on loppu ja kotosalla oleminen saa riittää, kovin on lauluystävät kehottaneet jatkamaan, mutta kaikella on kuitenkin aikansa.
    Olenhan monessa ehtinyt mukana olla, nyt voisi jo sivusta katsoa ja nauttia näkemästään, pohtimista on.

    Aivan turhaa anteeksi pyydät Kristiina, ihan oikein mielikuvituksen mukana olon tunnistin ja vaikka lastesi tehtävä onkin tila myydä, heillekin onnea toivotan, että mahdollisimman hyvin onnistaa.

    Kookkosrasva on todella hintavaa, ei sitä linnunruokiin raaskisi ostaa, mutta tuo, että olivat vanhakasi menneet, hyvin asian ymmärtää.
    Hyöty oli hyvin käytetty, minä ostin aina sianihraa ja sitä puunoksaan ripustelin, mutta loppui sekin homma, kun harakat kävivät repimässä alas.
    Kaupoissa oli juuri tähän tarkoitukseen myyntiin nämä rasvat tuotu.
    Muistia ei ole jäikö sitten vain siementen tarjontaan antini. joka tapauksessa ruokkinut olen niin sorsia kuin metsän lintuja.
    Sorsille kuivaneet leivän palat hyvin maistuivat, kaupungilla on virran varressa sorsien syöttöpaikka ja suuria parvia niitä siellä ruokailee.
    Joku joutsenkin siellä talven viihtyy, mikäli olen oikein kuullut.

    Jospa on rauhaa välillä ja siitä muistuttaminen ei liene tarpeen, ollaan tyytyväisiä hiljaisestakin jaksosta, uskon kirjoittajiakin löytyvän, kun huomaavat rauhaisan rupattelun.
    Ei kai kukaan kirjoittaja sitä veivaamista kaipaa, ennen loppukoon omaan hiljaisuuteensa.

    Tuosta TTK-oon tasseista on juttua ollut jossakin ketjussa paljon, pudotuksen puolesta ja vastaan, minun kantani on , että väärä pari putosi.
    Tuomari pisteiden valossa olivat koko ajan kärkisijoilla, parhaitakin ja kyllä heidän tanssinsa oli palkitsevaa.
    Alkuun pidin Anssia taitavana tanssijana, ja on sitä edelleen, mutta nuo heitot on enemmän voimisteluun liittyvää, kuin tanssiin.
    Tanssina pidän sitä, että jalat lattialla askeltaa rytmin mukaisesti.
    Tuo yleisöäänestys pitäisi vain kerran äänestettäväksi sallia, ei ole mitään mieltä , että voi äänestää monta kertaa, lopputulema vääristyy.
    Tämä taas minun mielipide.

    No nyt sitten jotain todellista aikaan saamaan ja tuloksia arvostelemaan, sainko jotain onnistumaankin.
    "Tulkaa kirjoittajat takaisin ja olkaa niin kuin ennenkin" Tapani Kansan laulua mukaillen, teitä kaivataan.
  6. Jälleen uuteen aamun ja päivään, hämärää on, vaikka hieman tuo maan valkoisuus valaiseekin, lunta ei ole, vaan pakkas huuraa.
    Lukaisin minäkin tuon ketjun missä mainittiin ärsyttäviä asioita, onko ihmisten mieli muuttumassa, kun kaikki kohta ärsyttää?
    Minusta on hauskaa, kun uusia sanontoja eteen tulee, onko ymmärrykseni samalla tasolla, noita Miran apen sanoja en tunnista, no kirppulaatikon kyllä, kirppuja en kyllä tunnista, luulen etten koskaan ole nähnytkään.

    Tuo onkin hyvä idea kerätä kukkien ja muun kasvin siemeniä ja sekoittaa ne rasvan kanssa palloksi, varmaan luonnosta otetut ruuaksi linnuille kelpaa.
    Nyt on talitinttejä näkyviin tullut, kai se ruuan etsiminen on varmempaa asutuskeskuksissa talven tullen.
    Minulla oli edellisessä asunnossa linnunsyöttöpaikka hieman kauempana rakennuksesta ja siinä sitten pystyin tutustumaan erilaisiin lintuihin, joita tavallisesti ei näköpiiriin ilmaantunut.
    Lumikkokin vieraili, kai hiiriä etsien ja niitäkin ruokailemassa kävi.
    Täällä oli kyyhkysiä, puluja minun tuntemuksen mukaan joskus paljon, mutta sitten ne tuhottiin, samoin joku lokkilaji, mutta nyt kyyhkyjä taas näkee, samoin lokkeja.
    Lokit ovat ärtyneitä pesimisaikoinaan, tiellä kulkevien päälle hyökkäilevät.
    Tasakatoilla pesivät ja aamuherätyksen monelle tekevät, minua ei sekään kiusaa.
    Nyt naakat suurina parvina paikkoja likaavat, eivät talveksikaan mihinkään muuta, mutta nämäkin Luojan luomia, kai jossakin on paikkansa pakko löytää.
    Pieniä on harmit näiden osalta, kun nykypäivän ihmisiin vertaa, särjetään ja sotketaan, mielestään luomakunnan viisaina meitä pidetään.

    Tuo Kristiinan leikinlasku rahakasassa pyörimisissä ei saa mielikuvaa todellisessa elämässä, niin hyvä, kun sen rahakasan kanssa olisikin elellä.
    En nykyään lotota en muitakaan arpoja ostele, olen ajatellut mitä tekisin jos miljoonia tilille saisin, en löydä mietteissäni mitään sellaista jota haluaisin, minulla on oman tarpeeni olot täytetty.
    Kai sitä sitten olisi jakamassa tarvitseville, mutta siinäkin oma riskinsä, auttaisi sellaisia joilla ei avun tarvetta olisikaan, eikös niitä ruokajonoihinkin ole tungulla todella tarpeessa olevien joukkoon.
    Onnekseni tuota ongelmaa en tarvitse pohtia, hyvä niin, minun elämä on hallinnassa, jollei muutosta lakeihin tehdä ja pois oteta näitä nykyisiä elämän tarpeita, liikaa ei ole, mutta elämä näillä tuloilla sujuu.
    Paljonkos sitä tälläinen tarkaksi oppinut tarvitsee, punalappuiset hyvin kelpaa.
    Onnea vaan Kristiina myyntihommiin, taitaa olla vaikeaa nykypäivänä asuntojaan rahaksi muuttaa, kokemuksen äänellä näin sanon.

    Nyt olisi se laulupäivä, hieman tavallisesta kotielämästä pois menoa tietää, mikä sinänsä ihan hyvä onkin, kohta en ihmisiä uskalla tavata, kun erakoidun.
    Nyt pitäisi osata oikeasti sanansa valita, ettei ärtymystä aikaan saisi,, terveyttä päiväänne on kai sallittua toivottaa?
  7. Huomenta pilviseen viikonalkuun, alakuloa luonto maalaa, mutta ei anneta sen liikaa vaikuttaa, kohta kuitenkin kauniit valkoiset maisemat meitä ilahduttaa.
    Tyttären tytär perheineen oli myös tullut juhlimaan isää ja isoisää, siinä saimme tuntumaa heidän elämään ja suunnitelmiin.
    Vanhemmat lähtevät parin viikon jälkeen Floridaan pariksi viikkoa, nuorin poika oli muuttanut omaan asuntoon., myynnissä on perheen iso asunto, isä työpaikkaa vaihtoi, Jyväskylä on seuraava vierailun kohde.
    Poika (19) ilmoitti seurustelun päättyneen tyttökaverinsa kanssa, useita vuosia yhdessä kulkivat, saattoi mieltä masentaa, mutta hymyillä kuitenkin jaksoi, syitä ei kyselty.
    Siinä perheessä ymmärtävät vanhemmat, paremminkin kaveriporukkana voisin kokea.
    On onni seurata harmonista perhettä, heidän onnistumisiaan.

    Kiva kuulla onnistuneesta messutapahtumasta, aina joku kokoontuminen elämään sisältöä antaa, kun nämä elämisen haasteet eteen tulee on monesta luovuttava, mutta iloa on tapahtumien muistoista.
    Pitäisikö minunkin taas yritettävä lukuharrastuksiin, jospa vaikka onnistuisi, tuo Punaorvot houkuttaa lukemaan ja moni muu teidän kertomanne.

    Kiitos ano 13,13 ;)

    Tuo on sitä elämisen rikkautta, eri mieltä voimme olla, mutta kavereina pysymme..

    Tuo nojatuoli on ahkerassa käytössä näin livenäkin.
    Kaipailen brinkkalaa, ei kai hän kokonaan ketjuamme jättänyt, lepotauko jo saisi loppua, kuten toisetkin "väsähtäneet" suunta on hyvä, kai olette huomanneet.

    Tänään taas pitkä rupeama LaPromessan seurassa, alkaa jo tuomion hetket lähentyä.
    Vähän hitaanlaisesti etenee, mutta mitäs sitten katsotaan, jos äkkiä loppuu.
    Onhan tuota tarjoilua monen suuntaisena, mutta aivan liian paljon sotaisia ja ikäviä aiheita.
    Tanssit taas eilen seurasin ja mielestäni väärä pari putosi.
    Oikein kivaa alkavaa viikkoa, pistäytykää nojatuolissa.
  8. Sunnuntaiaamun hyvää olemista tässä istuskellen nautin, kahvimuki käden ulottuvissa, siitä hörppään, jos muistan, kylmänä sitten loput nielaisen.
    Niin kaunista tämän aamun näkymä, aurinko heijastuu talojen ikkunoista kuin kultaa jakaen, hiljaista, ei edes lintuja näy lentämässä.
    Radiosta kuuluu luontoradio, sopii jotenkin tähän hetkeen.
    Ramoona kuvaili aiemmin tätä luonnon ihanuutta, niin mahtavasti, eipä lisäämistä ole, kuitenkin ihmettelen miksi näin vanhana nuo ihanuudet täysin tunnistaa.
    Jopa lehdettömät puut antavat mielikuville lentoa ja kuivanut oksakin kertoo asiaa, että luopumisen aika on kaikella, ihmiselläkin.

    Vaikeita aiheita olette löytäneet kuten tuo uskonnon muodot joka kulttuurissa, siinäpä onkin taiteilua, jos löytyy joku yhteinen polku kulkea.
    Omana ( korostan omana) mielipiteenä sanon, että ei maan tapoja tule muuttaa, vaan maassa maan tavalla, kuitenkin antamalla jokaiselle oikeus uskoa mihin haluaa.
    Joulu esimerkkinä on meille suomalaisille tärkeä, jo vuodenajat sille luo pohjan, olipa uskossa tai ei, se on maan kulttuuria, ketään ei vahingoita, vaikka joulua sen sanoman mukaan juhlitaan.
    Myös perinteenä joulun ja uskonnon tavat ovat osa maamme kulttuuria, ja joulusta puhuminen lapsille on myös hyvin tärkeää oikein asiaa ilmentää.
    Luemmehan lapsille satujakin, julmiakin, mutta siitä vanhemman selvityksestä lapselle oikea ajatus pitää saada lähtemään.
    Lapsille nämä ristiriitaiset asiat pitäisi vanhempien osata kertoa ja selvittää mahdollisimman laajasti, rehellisesti, koulun tehtävä on historiaan tutustuttaminen, kaikkine perinteineen ja myös perinteiden ylläpitäminen.
    Suvivirsi on kaunis ja herkistävä, kyllä lapsikin osaa siitä oikean sävyn löytää.
    Ketä se auttaisi, jos kaikki uskonnot kiellettäisiin, eikö se jollain tapaa köyhyttäisi ja kaikki perinteet, joilla on iso merkitys meille, katoaisi.
    Hyväksymistä tämäkin asia vaatii, ei ehdottomuuksia, maahan muuttavat ei voi vaatia perinteidemme hävittämistä, ei uskonnottomatkaan, sama oikeus heilläkin on tapojaan noudattaa, siis keskitietä kulkien voisi asiasta sujua rauhan omaisesti.
    Käännyttäminen puoleen ja toiseen on unohdettava, uskonnon nimissäkään ei voi vaatia mahdottomia.
    Asiaa en kaikilta osin ymmärrä, mutta näin yksinkertaisesti ajatellen asiat voisi sujuakin.
    Onko pakko jatkaa jaottelua rikkaista köyhiin, uskovista ateistiin, eikö ihmisiä olla kaikki ja kaikkien hyvä ei kenenkään elämää pahenna.

    Poikani vanhin tytär ja perheensä elää kahden kulttuurin ehdoilla, mutta lapsille kaikki molemmista kulttuureista sallitaan, lapset oppivat suomenkielen, kuin englanninkin ja tavat ovat kaikessa perinteisiä, nimiäiset pidetty kummallekin lapselle, itse päättävät ymmärryksen myötä suuntansa.
    Suvaitsevuus asustaa heidän perheessä, jouluakin juhlitaan suomalaisin perintein.

    Tulipa nyt taas puhetta, voi olla hyvinkin ärsyttävää, mutta yksinkertaisesti näin ajattelen, se miten kaikki menee oikein, siitä en osaa sanoa.
    Itse kuuntelen kaikki joululaulut ja virret ympäri vuoden, en tee niistä sanoman antamaa tuomiota, kuuntelen ne musiikin voimalla ja sanoista jopa herkistyen.
    Vietetään mukava isänpäivä, minulla kutsu tyttären luokse syömään, näin juhlistamme isänpäivää, onnea kaikille isille;)
  9. Lauantaiaamu mukavan näköisenä alkanut, nukuin kahdeksaan asti ja nyt tuntuu, että en saa mitään aikaiseksi, tämä lukeminen ja kirjoittelukin aikaa vie.
    Olen kertonut, että aina joka päivälle joku isompi homma mielessä, onnekseni ei rästiin mitään ole jäänyt, joten eiköhän "rokuliin" nukkuminen hyvin hoidu.
    Onhan sanottu, että nukkuminen olisi kuin rahan pankkiin laittoa, niinpä odottelen sitä lopputulosta;)

    Ilosia uutisia sain eilen, kälyni silmä on kuntoutunut näkeväksi, todella iloinen asia, mikä omaa mieltänikin kohotti, on se todella surullinen asia, jos näkö viime vuosiksi menisi.
    Vanhaksi tuleminen tuo kaikkea muuta ikävää, joten näön menetys olisi kauhea asia.
    Syntymästä sokeita on heitäkin paljon ja elämään suhtautuminen monellakin tapaa "normaali", setäni oli sokea, mutta en katkeruutta millään tapaa huomannut.
    Aistien puuttuminen olipa se mikä tahansa oman hankaluuden elämään laittaa.
    Kälyni suunnitelmissa on ollut mennä jouluksi Valamoon ja kertoili eilen toivon asiasta palanneen ja ystävänsä kanssa matkan tekevät.
    Iloinen olen puolestaan, ja tyytyväinen omaan osaani, en halua lähteä mihinkään, ehkä tyttären luo kuitenkin saunomaan ja ruokailemaan, mutta oma sänky kutsuu.

    Demerer kertoilit elostasi, ja avun saamisista, kyllähän nykyiset laitteet asiantuntemusta kaipaavatkin.
    Minulla pojan tyttäret osaavat nämä nykyiset tarvitsevani tarpeet ja selvittelevät sotkuni mitä aina ymmärtämättömänä teen.
    Heilläkin niin täyteen päivät merkattu työnsä ja lasten hoidon kanssa, että aina yritän ensin itse tehdä, useinkin epäonnistuen.
    Poikanikin hallitsee asioita, mutta hänen elämänsä yhtä kiireellistä, ei äitiä ehdi kuin harvoin muistaa.
    Tätä se elämä on, heillä nyt kiihkeät elämisen vuodet, minä onnellisesti ne sivuuttanut.

    Katselen joka aamu naapuritalon rouvan ja koiran kävelyä, siinä huomaa, että koiran halun mukaan mennään.
    Joskus paikoilleen pysähtyy, emäntä käy silittelemässä ja houkuttamassa kulkemiseen, ehkä taskusta makupalan antaa ja koira taas mukaansa lähtee.
    Kuitenkin koira reitin valitsee, kiva sekin, näkee joskus kun remmistä vetäen koiraa kiskotaan, se ei hyvältä näytä.

    Tuo etuhan meillä on verraten kiireen omaaviin ihmisiin Neeassa, aikaa riittää, jos ei tänään kaikki suju jätetään huomiseksi.
    Sen taidon olen oppinut ja hyväksynyt, ei kaiken hetkessä tarvitse tapahtua.
    Hyvän olon tunteen saa siististä kodista ja näin pimeän valoja laittaen, oma ilonsa siinäkin, kuten ano 15,59 kerroit, jää aikaa selata tapahtumia koneella ja vaikka ristikon täyttöön.
    Minulta menee aikaa näin aamuisin, kun koneelle istahdan, katselen otsikot ja joskus lukemaan innostun, ei kaikki viestit iloa anna, ihmettelyäkin joskus.
    Voihan hypätä noille maailman asioihin ja katsella ja lukea tärkeimpiä uutisia maailmalta, ei nekään pelkkää iloa anna, mutta siitä hyvä, voi jättää lukematta.
    Onko sitten itsensä narraamista, kun ei halua kaikkea tietää, mutta totuus on, kun asioille ei mitään mahda.

    Onnekseni tuo kaukokaipuu on minulta kaikonnut, en suurin surminkaan maailmalle halua, olen nähnyt sen mitä vastaanotto kykyni on pystynyt, uteliaisuuskaan ei haluja kasvata.
    Kaikkea hyvää heille, joita maailma vielä kutsuu.
    Joku aika sitten pohdin lähtemistä porukan kanssa Pärnyyn, mutta lopputulema on, että en reippaiden kulkijoiden rasitukseksi halua mennä ja onneksi sekin halu laantui.

    No niin, aamupäivään jo siirrytty, nyt sitten katselemaan mihin ryhtyisi, vai antaisiko mennä aloitetulla tavalla istuskellen, no ei suinkaan, jotain on saatava aikaan tänäänkin, muuten en saunaani ja sen tuomaa hyvästä olosta voi nautiskella.

    Ulkoilu päiväksikin sopisi päivä, mutta sen jätän laiskuuttani unholaan, toivotan kuitenkin hyvää oloa ja sen hankkimista teille toisille.
  10. Huomenta taas viikonlopun alkuun, en ehdi kunnolla viikon alusta päästä, kun taas viikonloppu.
    Olen joskus pientä mielen harmautta tuntenut, jos tekemiset vähiin menee, mutta en anna periksi yritän keksiä aina uusia näkymiä ja puuhia.
    Eilen tapasin kauppareissulla entisen työtoverin, hän täyttää jo 95 ja kertoi kaiken itse tekevänsä, siivouksesta ruuan laittoon, ikkunatkin pesee itse.
    Kylläpä vähäisiksi nämä omat puuhani tunsin,, kun oikeaa tervaskantoa kuuntelin.
    Näin ne taidot ja voimat erilaisina esiin tulee ja kaiketi kiitollinen kuitenkin saa olla omasta osastaankin.

    Tuosta ärtymyksestä mistä mkr mainitsi piti oikein tutkistella mielialojaan, kai sitä voi joihinkin asioihin ärtynytkin olla, mutta koetan ajatella, että en ääntäni saa enää mihinkään kuulumaan ja kukaan ei jaksa opetuksiani kuunnella, siksi koetan ärtymyksestäkin päästä.
    Voisi kyllä ärtymykseksi sanoa sitä, kun luen joskus (harvoin ) muita aloituksia ja en pysy asiassa mukana, niin sekavaa viestittelyä on.
    Minulla ei tietoja muiden kirjoittajien elämästä ja jos joku kanssani kirjoittelee, vastailee, se typistyy siihen antiin.
    Siis kirjoittajien arkeen, siitä ei riitaa ole syntynyt, varmaan minullekin niitä ilkeilyn viestejä tulee, mutta ei ärtymykseen asti, ehkä en jaksaisikaan jos tosissaan ne ottaisin, tyhmänä en rivien välejä lue.
    Kiitokset ja hyväksymiset otetaan ilolla vastaan Makriina ja hyvää palautetta eteenpäin annamme, näin synkempikin päivä kirkastuu.

    Tuo aamuviruttelu on oman ohjelman toimin minullekin tapa, mistä en periksi anna, joka aamu liki puolituntia siihen uhraan, ehkä jotain apuakin on.
    Tuo jatkumona tapahtuva siivous minunkin monen päivän aiheena, jotain joka päivä isompaa, sitten iltapäivä lepäillen ja neulojen, taas tuli neljä kerää lankoja ostettua, hukunko kohta sukkiin?

    Minulle iski tuo iskiasvaiva jo yli kolmekymmentä vuotta sitten, siitä jäi tapa aina istuessa hieroskella oikean puoleista reistä, sinne se kipu ylsi.
    Eihän pois ole jäänyt vaiva aina oireilee, aamulla herätessä alaselkä kipeä, mutta varpaista kiinni ja virutus, ja taas liikkeelle pääsen.
    Tuo sukan suun aloitus on tehtävä vahvistetun neuleen kanssa, miesten sukat aina näin tee, antavat pienen virumismahdollisuuden.

    Pieni halu tulee joskus minullekin maalit esille kaivaa, mutta jää sikseen, kun taitoni muistan.

    Minä sekoilen aina noiden salasanojen kanssa, kun pidemmän ajan päästä jonnekin aikoo, on salasana mennyt vanhaksi, vaikka kirjaan salasanat vihkoon, aina niitä joutuu uusimaan.
    Joihinkin kuten kanta.fi pääsen hyvin pankkitunnuksin, samoin rokotusajat olen onnistunut hyvin saamaan, eilen kampaajan sivuilla käväisin hyvin toimi sekin, ajan hiusten laittoon sain loppukuuksi.
    Liukkauden tulo se edessä on ja varovaisuudesta huolimatta kuperkeikkoja tulee, mitenkähän kauan minunkin kaatumisilla on onni matkassa, ei mikään poikki menisi.

    Päivä näyttää kirkastuvan ja lämmintäkin neljä astetta, mikäpä eläessä, kaikkea hyvää teille toisillekin.
  11. Jopas jotakin, syytetty vaikka toisten kertomaa kerroin, median tietoja kaikki.

    Ehkä ylläpito nootin antaa, kiitos Mkr minunkin yhtyä ystävällisiin toivotuksiin;)
  12. Huomenta uuteen aamuun, aina se vaan näkyy alkavan ja ihan hyvissä voimin.
    Tänään kauppaan ja langan osto ruuan lisäksi suunnittelussa,
    Olen kartuttanut neulomisiani siihen malliin, että kokeilen kirpputori myyntiä, jotain muuta uutta vaatetta yritän myös saada kaupan, joita olen ostanut, käymättömäksi havainnut.
    Jospa lankarahoja saisin, eipä työlle mitään hintaa voi laittaa.
    Kolmisenkymmentä sukkaparia löytyy, naisille, miehille ja lapsille, oma väkeni on kyllästetty, jos ei kaupaksi käy sitten hyväntekeväisyyteen menee.
    Viime vuonna meni kerhoni myyjäisiin, langat maksavat nykyisin paljon ja kun joka kauppareissulla lankaa ostaa, on melkoinen summa ynnättäväksi.

    Niin tuo presidentin valinta toi aatoksia, juuri radiossa kertoivat Trumpin puheita rauhan 24 tunnissa aikaan saamisesta, toivottavasti onnistuu.
    Pientä kiristyksen makua puhe on, jos ette rauhaan pääse, ei avustuksia tule kummallakaan osapuolelle, mutta lienee hyväkin konsti?
    Pientä huolta ilmeni eilisisä kyselyissä kaupankäynnin suhteen, yritykset huolensa ilmaisi.
    Ensimmäinen presidentti maassa, joka on rikostuomioita saanut, no nyt sitten lakeja pystyy muuttamaan suotuisiksi.
    En asiasta selvillä ole, median kertomaa.
    Kansan päättämä vaali oli, demokratian tavoin sujui.

    Viisaita on eläimet tai vaistoksiko sitä kutsutaan, Eliaanan kuten tepan kissatkin sen taidon osaavat, ikävöidä emäntiään.
    Muistan oman koirani joka aina mukaan pyrki, kun asioille sanoin lähteväni, mukaan ei pääse, voi sitä hännän roikotusta, kun selkänsä käänsi.

    Pientä noloutta tunnen demeter, kun esikuvaksi mainitsit, kaukana siitä, hyvin vähäiset on taitoni, tietoni.
    Esimerkiksi sinuun verraten, luet paljon, koet myös monenlaisia asioita, mistä minulla sormi suuhun menee, mutta sovitaan, että se tehdään ja ollaan mihin pystytään.
    Kiitos on kiva aina saada, kun tietää sen oikeasti sitä tarkoittavan,, mielistely on pois pyyhitty.
    Katselin myös kaappejani, kohtalaisen siistejä olivat, vaatteet koreissa pientä asettelua kaipaavat, on niin helppo ottaa korit pois ja pyyhkäistä hyllyt.

    Mira oikeassa olet, kun puhut eläinten kiintymyksistä omiin huoltajiin, se ilo on molemmille yhtälailla hyväksi ja ikävä aina mieleen tulee, kun muistaa pois lähteneet
    Oma koirani piti lopettaa ja petturiksi tunsin itseni, syliini asettautui ja luotti minun valintaani loppuun asti.
    Lopettaminen tapahtui mieheni kuoleman jälkeen, jotenkin siitä tuskasta ja ikävästä selvisin pienin suremisin, ajatuksella, että koiralle se oli hyvä.

    Nyt sitten olisi päivään ryhtymisen aika, pieni matka kauppaan ehkä sujuu muutamalla pysähdyksellä, tavaroiden etsiminen sujuu hyvin, kun tuttu kauppa on ja kiire ei meikäläistä saa vaivata, ei vaivaakaan, aikaa on.
    Näin päiväni on lupa jatkua, miten teillä toisilla aamurutiinit sujuu?
  13. Huomenta pilviseen keskiviikko päivään.
    Uutiset rapakon takaa eivät mieltä nosta, mutta asia jolle emme mitään voi, siksi ei enempää, olenkin jo aivan kyllän saanut tuosta annista.
    Tuon suurfirman voidetta juuri käytän reisiini, tuntuu paremmalta ja kävelykin onnistuu.
    Lihakset surkastuu, vaikka kuinka terveellisesti syö ja elää, vanhaksi tuleminen ei herkkua ole.
    Kuitenkin mieli on terve, luin juuri miten katkeruus tuhoaa ihmismieltä, katkeruudesta olen onneksi vapaa, samassa kirjoituksessa myös todettiin, että hyvä mieli antaa elämisen iloa.
    Sitähän minäkin yritän jakaa ja korostaa, ollaan ystävällisiä toisillemme, elämä paremmalta maistuu.

    Kolestrolilääkkeen olen joutunut vaihtamaan ja joskus on määrätyn verenpaine lääkkeen kohdalla puutos ollut, vastaavan olen saanut.
    Mistähän tuokin johtuu, että lääkkeitä ei saa, raaka-aineistako puute?

    Onhan se hyvä, että kertomastani edellisestä ketjusta, ei aiheuta samaa menoa uuteen ketjuun, ilolla sitä on kuitenkin tarkoitus jatkaa.
    Vaikea on miellyttää, mutta minkäs teet, aina ei jaksa, eikä kaikkea huomioon ottaa.

    Noissa pankkiasioissa ja salasanojen kohdalla pienikin virhe mitätöi koko touhun.
    En tiedä olenko numerosokea, kun aika usein nuo heitot tapahtuu.
    Salasanat on minulle kompastuskiviä, kun aina niitä joutuu vaihtamaan, no tietysti turvallisuudesta siinäkin kyse.

    Paljon on Petralla markiisittaren tekoja tiedossa ja sieltä ne pikkuhiljaa paljastuu ja pahuus saa palkkansa.
    No kaikki joskus tilille ovat joutuneet, tavalla tai toisella, sarjoissa sekin onnistuu kirjoittajan mielen mukaisesti.

    Tänään kortinpeluupäivä, varmaan noita amerikkalaisia sielläkin ihmetellään. kerran jo tapansa näyttänyt uudelleen valittiin, hölmöä mielestäni, mutta kansa sielläkin sanansa sanoo.
    Toivotaan , että vaikutukset ei liiemmin suomeen vaikuta ja eikös sodan loppuminen päivässä tapahdu?
  14. Huomenta hämärästä aamusta, katuvalot vielä loistaa.
    Yksi aste pakkasta ja liukkaista teistä varoitellaan, vaikka lunta ei paljon olekaan, tien pinta kosteudesta jäätyy.
    Hiljainen ovenkäynti eilen, eikö kirjoittajat jaksa näitä ikävyyksiä lukea ja omasta elämästä kertoilla, tiukkaa tekee väliin minullekin, mutta periksi antamista en minkään asian kohdalla tykkää antaa ja siksi vaan yritän jaksaa.

    Makriina on yksi niitä sisukkaampia ja uskaltaa viestejä laittaa pelkäämättä vastauksia, mitkä häntäkin kaltoin on joskus kohdelleet, tieto omasta osastaan viestittelyyn, antaa varmuuden ja rohkeuden jatkaa.
    Pahalta tuntuu tuo sukulaistenkin riepottelu, jos joku avoimena ja rehellisesti avautuu, ei sitä aseena voi käyttää.
    Pahalta tuntuu tuntemattomien ihmisten esiin nostaminen, itsekukin voi itse tehdä halutessaan, mutta ei sitä lyömä aseeksi ole tarkoitettu.
    Maailma on muuttunut pahaksi ja aina vaan pahenee, toisten kunnioittamien ei kuulu tämän ajan ihmisille.
    Empatian puuttuminen aiheuttaa paljon pahaa, kykyä ajatella toisen tuskaa on olematon.

    Tepa en usko, että esimerkiksi yllän, mutta kiva jos niin ajattelet, kyllä se niinkin on, että metsä vastaa, niin kuin sinne huudetaan,
    Asialliset viestit vaativat asiallisia vastauksia ja sinun kertomat on niitä asiassa pysyviä, vaikka mielikuvituskin mukana joskus, sillä on muuten mittava anti kirjoittelussa, sen koin pirtin aikana.
    Olen minäkin osani saanut, myös valehtelijaksi sanottu, mutta niin uskoo joku sellainen, joka minua ei tunne, saa pitää luulonsa, en anna vaikuttaa mieleeni.
    Paras tapa on sivuuttaa moiset viestit.

    Ramoonalla taas niin hyvä kertoma elämästään, näen onnellisen parin kulkevan rannalla, tulee mieleeni Turkkilainen sarja, jossa vaikeuksienkin keskellä elävä pariskunta saa voimaa toisistaan onnea tavoitellen.
    Vaikeuksia en Ramoonan kohdalla usko olevankaan, niin kauniisti kodistasi ja elämästänne kerrot, uskon harmonia elää.
    Taas kerran uskon, että kotisi on onnen tyyssija, kaikki ympärillä oleva on rakkauden täyttämä, kauniiksi rakennettu ja sinä siellä hyvänä kotihengettärenä toimit.
    Teillä vielä onni matkustelun suhteen jaksatte nauttia kaikesta matkanne kohteista, mutta koti kumminkin mielessä elää ja hyvä on olla kotonakin.
    Näin ajattelen ja iloa kertomasi mieleeni tuo ja antaa lentoa omille ajatuksille, kiitos.

    Toivon, että periksi ei anna toisetkaan kirjoittaja ystävät, eihän pahaa pois saada, mutta kasvetaan kestämään sitä, jos kaikki luovuttaa, oletetut voittajat siitä ilon saa.
    Meillä kaikilla on oikeus kirjoitella, saada rauhassa sanomistamme esiin tuoda, jos se ei kaikille mieleen ole, voivat omia ketjuja laittaa.
    Näin tällä kertaa, hyvää päivän jatkoa.
  15. Huomenet sunnuntaihin, samat toimet kuin eilenkin, hiljaisuutta ja sen kuuntelua, nyt luonto on riisunut harsopukunsa ja alakuloisen näköisenä odottaa tulevaa.
    Katselin Areenalta vanhan version Myrskyluodon Maijasta ja kyllä ajatuksia herätti, yksin musiikki jo pysäytti.
    Jos jokainen pysähtyisi tuon elokuvan antia miettimän, niin tajuaa mikä oli se voima mikä jaksoi kantaa, se oli usko johdatukseen, kaikki oli määrätty ja se hyväksyttiin, jopa kuolemakin oli luonnollinen tapahtuma.
    Nämä vanhat kertomat pistää vertailemaan tämän päivän ihmisten elämää, ei kunnioitusta toisiin , ei luontoon, ei eläimiin, kaikessa vaan "minä'" esillä.

    Lueskelin taas ketjua ja surullinen mieli tuli, miksi ja mistä nämä kommentit tulevat, joita ei mukaan toivoisi, mikä on niin huonosti, että pitää pahoittaa tuntemattomien mieli viesteillään.
    Ymmärrän eriävät mielipiteet, mutta en tuota tyyliä mitä jotkut käyttävät.
    Kaikki tiedämme, ettei täällä johtajia ole, kaikki samalla viivalla olemme ja itse viesteistämme vastaamme, luulisi, että aivan muista asioista kertominen jo näillä vuosikymmenillä olisi tärkeämpää.
    Nimimerkittömänä säästyy siltä totuudelta, mikä näistä viesteistä kuvastuu, oma pahaolo ja uskallus sitten laukomaan vaikka mitä "totuuksia" miten on sen oman mielen olotila sanomisten jälkeen?

    Brinkkalalle sanon, että jatka toki, sinun viestisi on suoria ja ymmärrettyjä, aivan kuin toistenkin mukana olijoiden, se mistä nämä "heitot" tulee, en jaksa edes pohtia.
    Jokainen kirjoittaja omalla tavallaan, niin tahtoen vie ketjua keskustelun puolelle, vaikka aihetta ei määrää kukaan, siksi kai tämä niin mieleiseltä tuntuukin.
    Olin pitkän ajan ketjua seuranneena onnellinen, ettei poistoja tullut, mutta niinhän taas kävi, joillekin on ilo pilata rauhaisaa kertomaa, meidän päivien kulusta, kokemuksista, kommelluksista ilosta ja murheesta, miksi tätä ei voi ymmärtää ne heittoja tekevätkin.
    Tuleeko joku voittajan tunne, kun saa ilkeä olla, täytynee sanoa, että jos tämä riittää, kai se tarpeeseen tulee, minua harmittaa moinen.

    Kiitos kaikille asiallisista viesteistä, koetetaan sinnitellä mukana, vaikka voimia henkisesti kuluttaakin.
    Onneksi on teitä, jotka jaksatte ja kannustatte omalla panoksella monen mielialaa, yksin eläjäkin saa viestejä muualta elämisestä ja oloista, se mieltä ilahduttaa joka kerta näin lukiessa.
    Meitä yksin eläjiä on paljon ja pieni pilkahdus on kirjoittaa omasta elostaan, saaden vastakaikua toisilta.
    Voimia ja sivuutetaan ikävyydet, joihin ylläpitokaan ei aina ehdi puuttumaan.

    Hyvä ulkoiluilma, jos rahkeet riittää, minulle eilinen haudoilla kävely jo saavutus, joka päivä kunto vaan heikentyy, mutta yritystä on niin kauan, kun henki pihisee ja ajatus kulkee.
  16. Pyhäinpäivän aamua ja voi miten hiljaista, rauhaisaa, omat korvani vain sirinää pitävät.
    Vaiva mikä minulla on ollut vuosia, joskus hieman kiusaa tekee.
    Toinen ihanuus on tuo koivu, mikä on pukeutunut harsopukuun, on jotain niin kaunista, että ei kertomaan pysty.
    Maa on valkoinen, hiukan lunta on tullut, mutta pakkashuuretta enemmin.
    Katselin autiota katua ja parkkipaikkaa, tuli mieleen mummo, joka mökkinsä ikkunasta katsellen lapsiaan odotteli, minäkin odotan vähän ajan perästä haudoille mennään.

    Eipähän sitä tiedä minkälaiseen häkkiin joutuukaan jos elää saa, lapset usein oikeinkin oivaltavat.

    Eihän tämä mitään sättäilyä ole, näin tämä on tarkoituskin toimia, kysellä ja vastata, kertoilla ja lukea, mitään kaavaa ei ole olemassa.

    Minullakin on muistikirja, kannet on hävinneet, mutta muistot on tallella.
    Äitini kirjoitti mielestäni muistoksi sopimattoman "Hevonen se tallissa kauroja syöpi, siitä elonsa saapi" selkeästi muistan miten toruin äitiä, hän vaan nauroi, oli vielä värikynä.
    Äidillä oli kaunis käsiala, minä harakanvarpaita kirjoittelen.
    Opettajani ekaluokilla oli kaunis nuori nainen, häntä ihastelin, kävi kodissammekin kylässä, hän kaksi kaunista muistoa kirjoitti ja tietysti käsialakin oli kaunis.

    Tuo teatteri kuului kaksikymmentä vuotta meidän perheen elämään, oikein muistit demeter, korviini ei mitään kielteistä tullut.

    Mitenkäs selitit kissan kehräämisen ja värttinä luun yhteyden lapsenlapselle brinkkala, joskus joutuu sanomaan, en tiedä.
    Enpä osaa sanoa, kai se jotain hyvän mielen ilmaisua on se kehrääminen on..

    Jospa istahdan ikkunan ääreen kyytiä odottelemaan, katselen nyt jo valoja, mitkä on äsken vielä pimeisiin talon ikkunoihin syttynyt, katuvalotkin sammuivat, hämärän hyssyllä tästä nyt eteenpäin.
    Pilvinen päivä kaiketi edessä, mutta sopii kai tämän päivän viettoon, muistelua ja ikävääkin tuntien jätän hyvän olon toivotukset teille kaikille yhdessä kulkeville.
  17. Huomenta, kuuden asteen pakkanen täällä meillä ja nyt jo vuodevaatteetkin saa raikkaaksi.
    Siivousta taas alulle laitoin ja hitaasti se etenee, mutta ennen puoltapäivää varmaan puhdasta on.
    Tuolista ylös nouseminen meinaa vaikeaksi mennä, reisissä ei voimaa ja siitä sitten muut vaivat säestää, mutta mitäpä noita kertoilen, ei kenellekään iloksi, ei minullekaan.

    Noista hoito ja palvelu asioista hyvinvointialueella en oikeastaan mitään osaa sanoa, niin harvoin siellä joudun käymään.
    Vuotuinen verikokeiden otto kilpirauhasen vuoksi ja jos ongelmia löytyy, ovat kirjeen lähettäneet.
    Leikattu ei ole mitään, ei niistäkään mitään kokemusta, en asioista oman kokemuksen puolesta osaa mitään sanoa.
    Joskus kurkin sinne omakantaan, ei siellä mitään suurempaa löytöä ole ollut, reseptit siellä uusin.
    Oma hoitaja on nimetty, häneen saan puhelimella yhteyden .

    Runoja olette muistelleet, vanha runohan tuo jäniksistä on, en ihan kokonaan muista, mutta isäjänis pakoon kuitenkin loikki.
    Mkr muistaa paljon noita kouluaikaisia sen olen huomannut ja monta muutakin asiaa, vaikka hajamielisyydestä puhuu.

    Mihinkähän ne korotuksista tulevat rahat oikein menevät ja säästöjäkin tehdään kaiken suhteen, aina vaan rahasta pula joka puolella.
    Hintojakin on helppo nostaa kyselemättä miten kansalla menee.
    Kun kaikesta säästetään luulisi joskus asioiden korjaantuvan, mutta mistään ei kuulu, että tuloksia on saatu säästötalkoilla, koko ajan vain asiat huonontuu.

    Minä en keksi ruualle nimeä, minkä eilen laitoin, siinä on vähän kaikkea sekaisin, mutta vatsa täyteen tuli, tuo vohveli ja pyttipannu herkku ruokia, vohveliraudalla voi vaikka keitetyt peruna paistaa.
    Aika usein Facesta ruoka ohjeita katselen ja sitten kokeilen.

    Oikeassa olit ano, Timo Suhonen on Varkauden kansanedustaja ja selväsanainen ja miellyttävä onkin.
    Paljon puheenvuoroja eduskunnassa käyttää ja asioista on selvillä, kokemuksen äänellä puhuu.
    Voihan kansanedustajakin terveisiä tuoda hallituksen toimista, niitähän siellä saa seurata.
    On meillä ollut ministerikin Varkaudesta.
    Tuosta huomion hakemisesta en ole samaa mieltä, sen minkä minä olen hänen kanssaan puheissa ollut, on tuiki vaatimaton henkilö.

    Nyt on päivä valjennut ja siivouksen suorittaminen onnistuu ilman sähköä, joten tartu mummo imuriin ja anna sen hurista, pölyt pussiin;)
    Onneksi ei kauppaan ole tarvetta, pakkasesta ruokaa löytyy.
    Päivän jatkoja.
  18. Olet oikeassa tuon matkojen pituuden suhteen, olen aina sitä ihmetellytkin.

    Nyt oli kysymys minun ajatuksista ja mummo ei tähän päivään piikaa ole tarvinnut, itse olen yrittänyt kaiken selvittää, lapsiakaan en vaivaa, vaikka tytär aina motkottaakin, että olisit apua pyytänyt.
    Hoivakoti on aivan muuta kuin mennä yksityisen kotiin, näin ajattelen ja varmaan ennen matkani päättymistä hoivakotiin joudun, tai siinä vaiheessa ei sanani, toivomukseni paljon vaikuta, toivon kuitenkin , että laitokseen pääsen, missä kaikki mummot ja ukot toisilleen seuraa pitää;)
    Tuosta sairaalassa olosta lapsena on kokemusta, Helsingissä olin kuukauden sairaalassa ja ikävä oli kova.
    Silmäsairaalassa olin, pelko näön menemisestä vielä piti kestää, onnekseni henkilökunta oli hyvin ymmärtäväistä ja auttoivat kestämään.

    Meillä täällä on kanta.fi, mikä nuo terveysasiat ilmi tuo, pankkitunnuksin sinne mennään, ei ole mitään oma sotea, niin kuin korpikirjailija kertoi.
  19. Aamupäivää, pitkäksi meni taas tänä aamuna, mutta vielä ehdin lokakuun viimeisen päivän jakamisiin, ajatelkaa marraskuu seuraavana.
    Kaunis aurinkoinen päivä on valennut ja pakkasella kävi yöllä, siitä sitä lumentuloa aletaan odottamaan ja liukkautta siitä seuraa monta kuukautta.
    Marraskuu tuo tullessaan Pyhäinpäivän ja isätkin onnitteluja saavat, haudoilla on aikomus käydä, jos ei lumentulo mitä on lupailtu estä menemästä.

    Luonnosta on ollut paljon puhetta ja aiheesta onkin puhuttu, kyllä tuo ilmastonmuutos on tosi asia.
    Mitä tulee haravointiin niin kyllä aina mökilläni haravoin enimmät pois, mutta jätin kyllä maatumaankin, lehdet kastuessaan ovat vaarallisen liukkaita kävellessä ja hyvilläni olen kun kadut puhdistetaan.
    Hyvää maan kunnostusta lehdistä saa ja syksyisin laitoin kukkien juurille juurikin lehtiä, vähän suojaa antamaan pakkaselta.

    Kerhossa oli paikkakunnan kansanedustaja kertoilemassa eduskunnan ja hallituksen terveisiä, mukavaa kuunneltavaa ei ollut suurelta osin, mikä sitten onkaan lopputulema.
    Yöpäivystyksen päättyminen kaiketi todellinen on, mitä siitäkään seuraa voi vain kuvitella.
    Saunakaverit kertoilivat toisen kokouspaikan kuulumisia ja siellä samansuuntaisia puheet olivat, lisänä vielä nämä vanhuksia koskevat asiat.
    Kotihoidon tarjontaa valistivat, kokeiluja jo käytössä, miten tuntuukaan vastenmieliseltä ajatella, että joutuisi toisten nurkkiin pyörimään loppuelämäksi.
    Voimattomia on vanhukset asioistaan päättämään, sinne on mentävä mihin viedään, jos ei kuolema avuksi tule.
    Näin itse elämästään määräävälle ajatuskin on vastenmielinen, saati ne kokemukset mitä joutuisi kokemaan.
    Näinhän ennen vanhaan elettiin, ruotiukkoina ja mummoina, jonkun talon nurkissa, taantumaa on vanhojen elämä.
    Kertomat jatkuvat, myös omistusasunnoista poistetaan asumistuki, no sitä en tiennyt olleenkaan.
    Näin maailmaa muuttuu ja hyvätkin asiat poistetaan.

    Niinkin on, että Luoja on suunnitellut elämän siten, että kaikilla olennoilla on joku tarkoitus, myös näillä minunkin inhokeilla, lähinnä käärmettä ja rottia ajattelen.
    Hyttysiäkin inhoa, mutta tarpeellisia nekin. lintujen toimeentulon apuna.

    Nyt tuli lumisade, onneksi kadut kuivivat sateen jäljiltä, ei niin suuri hätä liukkaudesta, jos ei enemmän ala sataa.
    Tuota menoa kun jatkaa, illalla on maa valkoinen ja röntsäkelit aluillaan.
    Suuria valkoisia hiutaleita taivas pudottelee ja aurinko pakoon lähti.
    Kivaa elämää kuitenkin toivottelen, olipa sää minkälainen tahansa.
  20. Huomenta ja tietenkin vesisadetta, mikä tähän ajan kohtaan sopiikin, ikävä on kerhoon lähteä, kun sateenvarjoa pitää avuksi ottaa.
    Ikävyys siitäkin johtuu, kun käsiä on vain kaksi ja pitäisi kävelysauva, kassi ja sateenvarjo niillä hoitaa, tuulikin harmia lisää.
    En ole oppinut reppua pitämään., no jospa sattuisi tauko sateelta, kun puolille päivin mennään.

    Nykyisin on tuo varmuuden todistaminen tullut joka paikkaan, kirjautuakin pitää joka paikkaan koneellakin, no ymmärrän, että meidän parhaaksi se tapahtuu, maailma on kaikenlaista yrittäjää sisällään pitämässä, varovaisuus on tämän päivän sana.
    Varoitellaan ja uhkakuvia esitetään ja joskus ainakin vanhemmille ihmisille tulee epävarmuus kaikkeen.
    Uusia uudistuksia ja vaateita aina lisää tulee, kun entisiinkään ei ole ehtinyt tottua.

    Kävin minäkin lukemassa pirtin jutut, kun oli esille nostettu, oli se niin mieltä ja muistoja nostava juttu, mutta aika entinen ei palaa.
    Ihmisten leikkimieli on tyystin kadonnut, nyt vaan loukkauksia esiin tuodaan.

    Moni ukkokin tuon ruuanlaiton osaa, siitä näyttöä telkkarista ja eikös ne ukot sanota olevan parhaita kokkeja?
    Toki löytyy ihania ymmärtäviä, auttavia ihmisiä myös niin sanotuista rikkaista ano 12,40, toivoisi vaan useamman tämän hyvän tavan ja huomioimisen ottavan käyttöön.

    Noista ruokailuista kerroitte, mikä ruoka tekee pahaa tai siis vatsa ei kestä, siinäkin asiassa olen hyvin arkinen kaikki maistuu, eikä kipuilua esiinny.
    Sanoin arkinen mikä tarkoittaa onnea olla hyvä ruuan kestäjä, olipa tarjolla mitä hyvänsä, no makuja sitten löytyy, joista en niin tykkää.
    Keittokirjoja on yksi laatikollinen, aikojen alussa niitä jouduin selailemaan, nyt vaan käsituntumalla kaiken teen.
    Sosekeitot on mieleisiä minullekin ja kaikki laatikkoruuat, kermaa loraus ja maku paranee.

    Minulla noita maksettuja virustorjuntoja kai useampi, ei mitään ole kyllä sattunutkaan, mutta en uskalla lopettaakaan niiden maksamista.
    Aika pienistä summista on kysymys.
    En kyllä minäkään tekniikasta mitään ymmärrä ja nyt jo nuoriani muistuttelin kanavahausta mikä eteen tulee, että tulkaa apuun, kun tulossa oleva muutos tapahtuu.
    Mikä teräväpiirto lieneekään, en edes ole selvillä onko telkkarini kelvollinen näitä muutoksia vastaanottamaan, vai joudunko uuden ostamaan.
    Onneksi on osaavia, jotka mummon tilanteen hoitavat.

    Pitkän lenkin teetkin demeter, harmittaa, kun olen antanut periksi tuon lenkin tekemisen, mutta mukavuus edellä on mentävä, vaikka siitä ikävyyksiä syntyykin.
    Niinkin on, että toisten kertomat keitostensa tekeminen usein pukkaa halun itsellekin kokeilla samaa, ja siitähän se moninaisuus keitoksiin saadaan, kun jokainen kokeilee ja oman säväyksen lisää, nam,nam miten maistuukaan.

    Täällä meilläpäin puhutaan salusiinistä, kappa on se yläverho, muistan aikaa, kun maalla asustelin kesäisin, tuvan ikkunoista sivuverhot riisuin ja tein vanhan aikaiset salusiinit ja kapat, oli kuin entisajan maatalot konsanaan,
    Ikkunoita oli kuusi, sai siinä kone hyrrätä, tupakin melkein nykyasunnon kokoinen ja iso uuni nurkassa, sain leikkiä talon emäntää.

    Nyt leikit sikseen ja taitaapa päivä kirkastua, Luojamme kuuli harmittelun, nyt valmistautumaan tapaamiseen.
    Kaikille kivaa päivää;)
    21. 13 / 18
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt