Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Aloituksia

44

Kommenttia

622

  1. Huomenta perjantaipäivään, puolipilvisenä aloitellaan, mutta aurinkokin vilkuttelee.
    Kovin on ollut hiljaista, kohta varmaan yksin todella päiväkirjaa kirjoittelen.
    Olenkin kaipaillut Neeassaa ja liekkoa, onko jotakin tapahtunut, vai muuten kyllästyminen tullut.
    No onhan niinkin, että väsymys iskee ja ei mitään mielekästä kerrottavaa löydä.
    Eihän tämä arkinen elämä mitään uutta esiin tuo, samat kuviot joka päivä, pitäisikin jotain kivaa keksiä.
    No eilen kuitenkin ostin langat ja aloitin villatakin teon yksi vuotiaalle viidennen polven lapselle.
    Huomasin miten vaikeaa oli keskittyä mallia lukemaan ja lopulta rupesinkin soveltamaan ja mitat vain mallista otin.
    Pitäisi sulkea telkkari ja keskittyä vain mallin maailmaan, aina olen kuitenkin itse muuttanut malleja, koot pääasiassa kopsaan.
    Saapa nähdä vieläkö onnistuu, kun pääasiassa olen sukkiin keskittynyt, vanhalta muistilta kyllä pitäisi sujua.
    Onhan sitä tähän ikään jo jonkun isommankin vaatteen neulonut.

    Tänä aamuna taas kahvia juodessa katselin nurmikaistaleita ja ärsyynnyin rajoitusten puutteesta, joskus aikojen alussa nekin siistittiin.
    Tehtiin selkeä raja nurmikon ja muun pihan kanssa ja oli virtaviivaisen siistiä, nykyään nurmikot villeinä saa levitä niille kuulumattomille alueille.
    alueille.
    Kaikkea sitä ärsytykseen asti joutavana olija miettii, eilen puistoa mikä on olohuoneen ikkunan edessä siivottiin ja siellä on hoidettu tunnelma.
    Vielä voimissani ollessa esitin oman taloni nurmikon siistimistä talkoilla, ei ottanut tuulta purjeisiin ja nyt sitten katselen epäsiistiä pihaa.
    Kai harvemman mieltä moinen harmittaa, mutta minulle nämäkin asiat silmään pistää.
    Joutavia ovat harmini, mutta en mahda mitään, että ajatukset mieleen tulee.
    Ihastelen sarjoja katsellessa miten siistejä ovat kadut ja ympäristö joissakin kaupungeissa, jossakin jos roskan kadulle heittä ja sen joku valvoja huomaa, sakot tulee.
    Kuuntelin radiosta taas mukavaa tietoa Kuopiossa paikallinen urheiluseura järjestää nyt jo toisena kesänä nuorille leikkimahdollisuuksia ja porukka on yli 500 lasta osallistumassa.
    Tarkemmin en saanut tietoa miten toimivat, mutta vanhoja ulkoleikkejä kuitenkin leikkivät, hyvä Kuopio ja urheiluseura;)
    Ystävyyksiä syntyy ja porukassa oleminen opitaan, kannatettavaa.

    Tämä aamu hieman ankean oloinen, huimausta tunnen, mutta siivous aloitettu, tuuletettavat on parvekkeella ja nyt sitten se ikävin urakka, imurilla ajelu, mutta istahdan välillä ja homma hoituu, toivottavasti.
    Aina urakan päätettyä onnittelen itseäni, hyvä minä;)

    Kiva kuulla, että Väinökin uurastaa, hiirien kannalta hieman säälittää, mutta elämän laki on niilläkin loppunsa kohdata.
    Eilen kuulin majavoiden pesän rakennuksen tulvan aiheuttaneen ja nyt pesä on tuhottava, surullista sekin, mutta tätä tämä elämä on.

    Kaupassa kävin eilen, sekin yksi onnittelun paikka, vähän mietin olenko liian periaatteellinen, kun tarjous tuote oli veloitettu normaali hinnoin, minä tivasin asiaa ja sain 90 senttiä takaisin, oikeassa olin, kun tarjous hinta hyllyn reunassa ja minä ehdin tavaran ottaa, sen jälkeen tarjous poistettiin.
    Nauroinkin myyjälle, että näin me hankalat asiakkaat toimitaan, hän hymyillen sanoi takaisin, periaate on oltava.

    Nyt puuhastelemaan, ehkä valmistuu hommat puolelle päivin ja sitten laiskottelen ja neulon, onnistunutta päivää teille ystävät.
  2. Huomenta, auringon esiintyminen on aikeissa, mutta tuuli on toista mieltä ja pilviä tämän pyöreän pallon eteen työntää.
    Siinä sitten kisaa käydään, kumpi voiton vie, mielestäni on auringon vuoro taivas valloittaa.
    Viileäkin sää on, ei oikein kesätunnelmaa nosta, säälittää ne lomalaiset joilla jo loma loppupuolella, ei kesä parastaan ole antanut.

    Jalat tuntuvat kovin kankeilta nyt aamulla ja kauppaan olisi mentävä, joskus tuntuu kuin paremmin onnistuisi kävely, ei kai sauna asiaan vaikuta.???
    Illalla taas saunottiin ja tunti vierähti jutustelussa kuivatellessa.
    Ehkä oli enemmän niin, että minä puhuin ja toiset kuunteli, väittävät mielellään sen tekevänsä, mene ja tiedä.
    Mennyttä aikaa enemmänkin muisteltiin, miten kukakin on sen saanut kokea, samanlainen henki ymmärtää toisiamme, kuin täällä palstallakin on, melkein aina.

    Mdk.mdk kyselit Katleijasta, ei hän aikoihin ole keskusteluun ainakaan täällä osallistunut, olimme risteilyllä yhdessä, Ruuneperikin oli silloin mukana.
    Katleija kertoili orkideoiden kasvatuksesta, häneltä se onnistui.
    No se oli silloin 70+ aikoja, silloin ainakin kolmekertaa yhteisissä tapaamisissa olimme.
    Hintriikka muistuu mieleen hyvän huumorinsa kautta, kirjansakin olen lukenut, Klara samoin kiva tuttavuus, Ellu ja Simpatti myös muistoissa elää, Simpattiin ihan rakastuin, noin mielikuvissani , Ii-linkin muistelen pirtin seuraan joskus kirjoittaneen.;),
    Siinäpä muistelot tältä päivältä, hauskaakin on ollut, jos nyt vähän vastatuultakin koen.

    Ano 17,49 voin vakuutta, että nälkä lähti, ihastuin uuteen kaalikerään, sitä kokeilen vielä uudelleen.
    Panostan ruuan laittoon jonkun verran ja kokeilen uusia yhdistelmiä, useimmiten hyvin tuloksin.

    Hyvä kuvaus ei niin ok ihmisestä mdk.mdk, täällä ei tuo näkö vaikuta asiaan, vaan puheet.
    En osaa ajatella, että jaottelin mainitessani nämä jutut, tyhmyyteni paljastan, kun en osaa ajatella tarpeeksi pitkään.
    Onhan täällä viestejä nimimerkillä monikin laittanut, esimerkiksi Mira ja tepa.

    Samaan tapaan pyörin minäkin sitkeästä näillä palstoilla demeter, tutuiksi tunnistan monta kirjoittajaa ja heidän sopuisat viestit tasoittaa ilmapiiriä, olen aika huono arvioimaan viestejä ja voi olla hyväkin, että en minuun kohdistuvia kovin usein huomaa.
    Tuo tuttuus tapahtuu ihan kirjoitusten johdosta ja aina odottaa viestejä samoilta henkilöiltä, nämä tuttuuden tunteet tekevät rungon kirjoittelulle yleensä ja halua lukemisiin, vastaukset sitten kaikilta antaa kirjoitteluhaluja lisää.

    Facebookissa en juurikaan kirjoita, onnittelen kavereita ja joskus jonkun viestin perään vastaan, luen kyllä paljonkin, aikani riittää siihen.
    Innostun joskus jopa tilaamaan jotain, nyt sekin on melkein unohtunut, syystä, että en tarvitse mitään.
    Onkohan hyvä olla niin kyllästetty, että ei mitään uutta kaipaa.

    Hyvinkös mökkielämä sujuu näin sateiden keskellä Eliaana ja uskaltautuuko Väinö sateella ulos?

    No tässäpä taas tältä aamulta, toivon, että en epäselvästi viestiä tänä aamuna saanut aikaan, vaan kaikki oikein ymmärtävät, hyvää mieltä kaikille.
  3. Huomenta, vettä sataa kuin kaatamalla, sitä on tullut nyt jo pari päivää, alkaa toivomus olla, että aurinko näyttäytyisi.
    Tätähän se ihmisen eläminen on, jos sataa on paha, jos on liikaa kuumuutta sekin on paha ja kesä kuluu aina sopivaa ilmaa odotellen, hohoija

    Uutta nojatuolia kaipaillaan, kyllä se aikanaan tulee, älä ano 16,51 hätäile ja jos minua tarkoitit tuon muistin katoamisella, niin kyllä se siihen muistamattomuuteen on elo menossa.
    Pinnistän kuitenkin sen verran, että muistan uuden ketjun aloittaa;) ja tietysti myös hengissä pysyä, se on sitten tahdostani riippumaton asia.
    Olisi muuten suotavaa, että arvostelut kohdistettaisiin oikealle kirjoittajalle, ettei tulisi vääriä tulkintoja.

    Sitäkin on useasti kysytty mikä on OK ihminen, oletan että sellainen joka ei näe vaivaa toisten mollaamisella ja joka osaa pysyä asiassa, ei etsimällä etsi sitä sanaa johon voisi tarttua, kuten nyt tämä ok sattui olemaan.
    En tunnista anonyymejä muuten kuin mukavista kirjoituksista ja heitä sanoin ok ihmisiksi, jokainen miettiköön tykönään.
    Vielä tätä ikävää sanomista, mutta kysyisin miten puhuessani alhaalla olevista sälekaihtimista tuli maininta luolaihmisistä, minun suustani?

    Aseteesi on ihailtava 10,57, noin pitäisi elellä, miksi pitääkään aina noita ikävyyksiä tulkita, mutta jotenkin syytökset ei oikein kohdalle satu ja siitä syystä tulee puolusteluksi ja selittelyksi koko kirjoitus menee..
    Ateriasi on varmaan makoisa, minäkin tein salaatin monista aineksista,, runkona ihan valkokaali, siihen raastoin porkkanaa, selleriä, tomaatteja, kurkkua, sipulia ja suolakurkkua, pienen määrän makaronia, tuli täyttävä ja makoisa salaatti, keitetyn kananmunan vielä lisäsin.
    Uudet perunat ja silliä muutama pala, ja vatsa täyttyi.
    Mistähän johtuu, kun silliä mieli tekee, eikä jano lisäänny vaikka usean palan söin, onko suola puutoksessa kehostani?
    Vähäiseksi on jäänyt minunkin seurustelu, kadulla tuttavan tavatessa kuulumiset vaihdetaan ja siihen jää, en vieraita kaipaa.

    Kälyäni auto juuri haki palvelutalon kerhoon, hänelle se tekee hyvää, kun näkö estää telkkarinkin katsomisen ja muisti typistää elämistä, väittää kyllä päivänsä hyvin sujuvan ja ei yksinäisyyttä tunne.
    Niin tekevä ihminen voi tuohonkin olotilaan muuttua ja sopeutua.

    Nyt näyttäisi että aurinko pilkistelisi pilven takaa, ehkä toivomukseni kuultiin ja saamme auringon paistetta ainakin pienen hetken.
    Mielihän siitä piristyy ja jos jotain kivaa puuhaa keksisin, niin mikäpä olisikaan olla.
    Eilen pari laatikkoa siivosin, askartelutarvikkeita kylmästi roskiin laitoin, en usko enää mitään askartelua kaipaavani, kohta puikotkin tällä vauhdilla roskiin joutaa.
    Niiden poistamista koetan kyllä vielä mukana pitää, mietin kuumeisesti uutta tekemistä ja kohdetta, sormien kunnossa pysymistä auttaa.
    Jokohan riittää tältä erää, kuulemiseen taas huomenna;)
  4. Huomenta sateiseen päivään, lämpöä 15 astetta, tuuli on hieman rauhoittunut.
    Hyvin epävakaaksi ja odotuksia sisältäväksi on kesäkuun sää muodostunut, toivoa sopii ja odottavin mielin heinäkuuta odottelemme.

    Kovin vaikeaksi tämä kirjoittelu muuttuu, kun on keksittävä miten viestinsä lähettää, omia ajatuksia sisältävänä ja toisille vastaten, vai niin, että arvioi joka sanansa ja jättää aiheet ja muut kirjoitukset huomiotta.
    Minusta "ok" on sanana hyvää tarkoittava, eikös se ole hyväksymistä myöntävä.

    Turhaksi tiedän kaiken selittelyn ja siksipä en kovinkaan paljon viestejäni osaa muuttaa, kirjoitan mitä kirjoitan, lukijalla on oikeus muokata mieleisekseen.
    Kehumissanaa en ymmärrä ollenkaan, eikö kirjeitä kirjoittaessakin vastata kysymyksiin, ollaan iloisia ja ylistetään jotain hyvin osuvaa sanaa tai tekoa.

    Nyt totean demeterin viestistä asian, mikä minullekin on tuttu, kuusi vuotias pojantyttären tyttö pelaa myös jalkapalloa Lahdessa ja osallistui turnaukseen ja joukkueensa joka pelinsä voitti.
    Iloinen olen harrastuksestaan ja kiva on myös voitto joukkueelle kannustuksesi.
    Demeter on kirjoittaja jonka kirjoitukset aina hyvää sanomaa tuottaa, samoin Ramoonan kuin Eliaanankin viestit, niihin on mukava kantaa ottaa.
    Paloma omalla tyylillään ja korpikirjailija myös saavat vastaushaluja aikaan, ei kehumista.
    Niin moni muukin kirjoittaa mieleisesti, en nyt listaa nimiä ja siihen joukkoon kuuluu suuriosa anoistakin.
    Saattaa olla vain jokunen ano, joille esimerkiksi minä olen punainen vaate ja siksi vastaukset mielen myrkyttää.
    On vain hyväksyttävä, että heidänkin sanomat mukaan sopii.
    Kaikki myönteisesti ja hyvillä mielin kirjoitetut viestit on lukijalle myönteisiä, niitä mielellään kiittää.
    Toimin edelleen omin ajatuksin ja viestein, en ala mitään uutta kehitellä, , kaikki hyväksi sanottu kelpaa, myös minulle, enhän määrää miten kukin kirjoittaa,(miksi niin toimisinkaan?) ei kukaan toinenkaan.
    Totuus on pohja mitä kannattaa ylläpitää, ehkä silloin vältytään pahemmilta vastakkain aseteluilta, kirjoitellaan vaan omaksi iloksi ja odotetaan samaa toisiltakin.
    Jääköön tämä tähän, toistoa monelle edellisille viesteilleni tosin, mutta näin vain on kirjoitettava.

    Parempaa säätä toivon ja myös rauhaisaa, sopuista mieltä kirjoitteluun.
  5. Miksi viitsitte noita väitteitänne taas esittää, jokainen tietää, että en pysty erottamaan hyviä anoja , en huonojakaan ja siihen pohjautuu tämä jatkuja riidan kylväminen.
    Luen viestejä kaikilta ja jokainen hyväksi erottuva saa huomioni ja kiitän niistä, en nimittele muitakaan, joskaan en pidä riidan kylvämisestä.
    En tunnista kirjoittajia, rivien välejä en osaa lukea, mutta jos minun moittiminen jollekin hyvän mielen tuottaa, en mahda mitään.
    En ole koskaan muistini mukaan nimitellyt ketään ja varon niin tekemästä edelleenkin, kirjoitukset antakoon kuvan jokaisesta viestin sisällöstä riippuen.
    Nimimerkilliset tunnistan ja heitä kiitän aiheen mukaisesti, vaikka kiitokset ei miellyttäisikään, tunnistaminen luo tuttuuden joka yhdistää.
  6. Huomenta viikon alkuun, arki on koittanut ja sitä riittää marraskuulle asti, sitten juhlapyhänä on Pyhäinpäivä.
    Eipä arki rasita kesällä, on tapahtumia paljon ja sääkin vaihtelee, tuo pohdintaa ja elämän iloa.
    Syksykesään sattuu säilöntä, metsissä marjastaen ja minun tapaan torilta keräily talven varalle.
    Elämän syke näkyy, vanhatkin siihen jollain tapaa mukaan pääse, vaikka voimat ei kaikkeen riitä, jälkeläisten touhut kiinnostavat myös tämän ikäisiä.

    Syömisestä on ollut puhetta, ikävästi käy, jos sitä ei toteuta, vanhana vielä enemmän, näin lääkärit neuvoo.
    Ruokahalu moneltakin häipyy iän myötä ja on mietittävä mikä ruoka olisi mieleinen..
    Minulla on ruokahalu ollut liiankin hyvä, mutta nyt olen huomannut, että kaupassa joutuu miettimään mikä maistuisi.
    Mielitekojani noudatan, ja kumma kyllä aina vaan suuremmin äidin ruuat maistuvat, siis hänen ohjeitaan ja ruokiaan valmistan.
    Muutenkin elämä palaa usein vanhoihin asioihin, niin musiikin kuin muidenkin ajatusten joukkoon.
    Miten kaikki vanhat koululaulukin muistuu mieleen, oliko ne ulkoa osattava siihen aikaan.

    Kahvipirtti ajoilta jäi sinun persoonallinen esiin tulo mieleen mdk.mdk, sain kuvan itsevarmasta, sanomisten takana seisovasta naisesta
    Rohkeasti toit mielipiteesi esiin ja huumori pulppusi, vieläkin hymyyn suun vetää.
    Muistelen sinun tehneen työsi opettaen toisia, voin muistaa väärin, mutta olipa miten tahansa, kiva kuva sinusta mieleen jäi.
    Silloin vain pelkästään hauskoja ihmisiä kirjoitellen tavattiin, joitakin hauskoja tapauksia muisti tuo esiin, ehkä aika on saanut unohtamaan ikävät asiat, ainoastaan Hajupoika silloin tällöin harmia tuotti, tosin ei pirttiin kirjoittamaan tullut, sen hän vannoikin.

    Aika muuttuu, nyt taitaa tuo ikävä kommentointi olla melkein pääasia, mutta se on ajan henki, pitää vain kulmia kohottaa ja unohtaa.
    Nimimerkki vaatimus toisi rauhaa palstalle, sillä rohkeus kasvaa salaisuuden varjolla, uskon että monikin anona kirjoittava on ihan ok ihminen, mutta muutama heidänkin joukkonsa samaistaa, harmi.

    Eikö ollutkin herkkä laulu ano 18,46, kiva että sait kuunneltua ja tykkäsit
    Vanhoissa lauluissa on sanat, mitkä koskettavat, nykyisin laulaminen huutamista, sanoista ei selvää saa, poikkeus on Arttu Viskari, jolla lauluissa on sanomaa, voi olla muitakin, mutta tämän nyt muistin.

    Niinhän se elämä yllättää, kuolo myös, hyvä onkin, ettei lähtöään tiedä, raskaaksi olo muodostuisi sen tietäen.
    Joka päivä on elettävä, kuin se olisi viimeinen.

    Kauniina viikko alkaa, mutta sadetta lupailivat, lomalaisten kannalta kaunista saisi olla ja en minäkään siitä huonoa tykkää, kunpa olisikin niin, että yöllä sataa ja päivällä paistaa;)
    Otetaan vastaan kaikki eteen tulevat ja selvitään tästäkin päivästä, hyvää maanantaipäivää toivon kaikille;).
  7. Piti tulla vielä kertomaan, kun radiosta kuuluu Paimenpojan sunnuntai, se herkisti mielen, muistan äitini sitä paljon laulaneen ja sanat on mielessäni vieläkin.
    Niin haikea sävellys, mutta totuus tuostakin kappaleesta kuultaa, kirkkona voi olla metsäkin, jos niin haluaa, vain oma mieli asian niin kokee.
    Vanhoja kansanlauluja radio soittaa, ne on niin kauniita, puhuttelevia ja monet hyvin tuttuja.
  8. Sunnuntaiaamua, tai jo aamupäivää. ajatuksiani kuuntelin pitkään tänä aamuna, ajatus siitä, ettei ole mihinkään kiire, vaikka päivärytmini melkoisen tarkka onkin.
    Samanlaisuus toistuu päivästä toiseen, se tavallaan tekee päivästä tehokkaan ja mielekkäänkin.
    Poikkeuksia ei usein ole, kaikki sujuu samojen kaavojen mukaisesti, jotenkin elämä sujuu paremmin, kun on toistuvat tavat.
    Olen päässyt siihen tilanteeseen, että en etsi tavaroita, kaikilla oma paikkansa, toivon että ne paikat muistaisin pitkään;)
    Juhannus on tältä vuodelta ohitettu, en ole kuullut tilastoja vahingoista, mitä joka vuosi aina tapahtuu, hukkumisia ja muita ikäviä asioita.

    Yksi hirveä uutinen, Amerikka hyökkäsi Iraniin, miten tämä on edes mahdollista, kun kaikki tietävät ja toivovat maailman rauhaa.
    Jos kansalaisilta kysyttäisiin, varmaan vastaus olisi, ei sotaa, mutta valta on joillekin päämäärä.
    Vieläkö maailman palon joudun näkemään, eikö nämä kamalat näyt ja tiedot pysäytä ihmisten kärsimystä.
    Ihmetellä ja kauhistella voin, muuhun ei ääneni kuuluu.

    Palatakseni juhannukseen, mikä on kohta muisto vaan, minun juhannukseen kuului uudet perunat, sipulisilli ja herkkusienet.
    Silppusin sienet, sipulin, sellerin, ruskistin ja lorautin kermaa kostukkeeksi, haudutin ja jopa maistui.
    Karpalokiisselin tein jälkiruuaksi ja oli kuin hienommassakin pöydässä tarjoukseni, tosin se kattaus puuttui.
    Olen tullut hyvin laiskaksi tuon tarjolle laiton suhteen, lautanen nenän eteen ja siihen tarjoukset, ihailen kyllä heitä, jotka näkevät vaivaa myös silmien näkymän suhteen.
    Lohi jäi maistelematta, mutta kraaviksi laitettuna pakkasessa säilyy ja voin vaikka leivän päällä käyttää ja paistaminenkin onnistuu juhannuksen jälkeenkin syödään;)

    Kyllähän ne pyhät menee eläkeläisillä useinkin arkeen sotkeutuen, hyvä, että viikonpäivät edes muistaa.
    Sama tunne meillä monellakin on, mistä mdk.mdk mainitsit, ei oikein jaksa seurustella ja emäntänä toimia, mutta sekin on jo aika yleisesti tunnettu tunne ja voi hyvin toteuttaa.
    Vieraat, jotka eivät palveluja odota, on tervetulleita minunkin luokse, kyllä vielä kahvit jaksan tarjota ja se saa ollakin vaatimus, ei paljon muuta.
    Yhdessä olo tärkein.

    Tuo vohvelirauta onkin hyvä myös makkaroiden ruskistamiseen, olen vain vohveleita sillä tehnyt, joskus kananmunan paistanut, nyt kokeilen jotain muutakin

    Ongella istumista olen haaveillut, mutta turha haave on, tuskin jaksaisin istua veneessä pahassa asennossa kovinkaan kauan, mutta haaveita pitää olla.
    Isoja ahvenen köriläitä vetelisin ja sitten paistettuna nauttisin, ahven ja kuha minun suosikkeja.
    Mikä ihanuus siinäkin lienee, ei edes kalan kivut mieleen tule, no kuolemahan niille on heti tehtävä, estää kituminen.
    Kamala olen, kun tarkemmin ajattelen.
    Tuo "lisu" on aivan hyvä ilmaisu, ruuan yhteyteen tarkoitetuista pääruuan lisäksi laitetuille.

    Jospa yksi tehtäväni, kukkieni sunnuntaikastelu on tehtävä, senkin olen tavaksi ottanut, kukat tykkää.
    Koti kunnossa, nypin vähän sieltä ja täältä, jotain tehdäkseni ja sitten ruuan valmistukseen, sen jälkeen parvekkeelle lepotuoliin katselemaan selällään pilvien liikkeitä, eipä paljon sen kummempaa päiväni viettoon kuulu.
    Yksin olen, mutta tyytyväinen olevaan, samaa toivon teidän toistenkin tuntevan, yksinäisyyskin voi olla hyväksi.
  9. Nyt on sitten juhannuspäivä, kesän odotetuin aika ja myös kesän kohokohta, monet jo lomailevat.
    Tiedän, että kaikilla tämä on tiedossa, mutta on helppo luonnon aiheita käyttää aloituksiin.
    Eilen sain juhannusterveiset Ruotsista, Tukholmasta, tyttären poika soitteli.
    Kutsui viidennen polven yksivuotissynttäreille heinäkuussa, silloin tulevat lomalle ja vanhempien mökillä juhlat vietetään.
    Kertoi myös suunnitelmien olevan sillä mallilla, että kotimaahan palaaminen on mielessä, miettivät mihin asettuvat, kaiketi sinne Etelä-Suomeen, kun perheen pojat siellä asustavat.
    Hyvin on kotiutunut vanhin poika Kotkan työpaikkaansa ja asumiseen Loviisassa, nuorempi poika asuu Helsingissä, on isänsä kanssa saman työnantajan hommissa.
    Näin se elämä kuljettaa, muisteli Kiinassa oloaikojaan, kun pojat oli pienijä.

    Hyvin hiljainen on kotipaikkani, ihmiset mökeillään, niitähän täällä on paljon, on järviä jokaiselle.
    Kauniina kukkii valkea sireeni naapuritalon pihassa, muut on jo kukintansa lopettaneet, pihlajakin jo marjoja tuottaa.
    Puolukka kukkii ja mustikka raakeleina, pian sekin aika on käsillä, kun marjaan tekevät lähtöä kykenevät ja minä sitten torilla ravaan ja kaikkea säilöttävää haalin.
    Kurkkusalaatti on ensimmäinen säilöttävä, vielä on rippeet viime kesäisestä jäljellä.
    Ohjelmaa päivienkäytölle ja kiva on talvella pakkasesta ottaa, no ei nyt pitänyt säilöntää esiin ottaa, nyt vain kesää ihastellaan.

    Olen aina ollut sillä mielellä, että joillekin tämän tapainen ketju on tervetullut ajanviete, niin kuin oli Kahvipirttikin, kaikkia hauskanpitoon yhtyi.
    Onko nykyisin ihmiset niin täyteen puukattu kaikkea hauskaa, että ei enää jaksa hauskan kirjoitteluun ryhtyä, no meillä on muistomme mdk.mdk ja ne ovat melkein kaikki myönteisiä.
    Olen komentoja saanut jos minkälaisia, mutta sitkeys on vaan kasvanut ja jatkan totuttuun tapaan, niin kauna kuin Luojamme sen suo.
    Mdk.mdk, sinä olitkin varsinainen huumorin osaava ja monet reissut yhdessä tehtiin mielikuvituksen voimin, kiva jos nojatuoliinkin näitä ilopillereitä jakaisit.

    Eliaanalla noita mökkejä useampia missä voi oleilla ja suku yhteen kokoontuu, se kesässä niitä parhaita hetkiä.
    Lasten kasvattamisesta minäkin olen saanut seurata, kun pojan tyttäret jälkeläisiään kasvattaa, molemmilla terveitsetunto ja sitä siirtävät jälkeläisiinsä.
    Kieltoja ja rakkautta sitä nämä lapsoset saavat ja on mummeja ja ukkeja lisäämässä sitä iloa minkä nämä pienet kohtaavat.
    Minä vanhoine oppineni vain katselen ja päiväilen sitä miten paljon omat lapseni jäivätkään saamatta, kun elämä vaati työpanosta jatkuvasti, onneksi kuitenkin ihan hyviä kansalaisia ovat.
    Minun tehtäväksi on jäänyt kertoilla vuosista omasta nuoruudesta, heille jotka haluavat kuunnella, asiat tuntuvat kiinnostavan.

    Yksin varmaan moni meidän ikäinen juhannusta viettää, omasta halusta, tai ei jaksa enää lähteä mukaan juhlintaan.
    Kyllä näinkin voi aikaansa kuluttaa ja jos sää sallii, ulkona voi istuskella, yhtä juhlaahan tämä elon loppuaika on, jos vaivoilta säästyy.
    Kiirettä ei mihinkään, ollaan vaan, ruokaa sitä mitä mieli tekee, katsellaan muiden juhlintaa telkkarista tai kuunnellen vaikka äänikirjoja, onhan näitä viihdykkeitä.
    Hyvää jatkoa tälle juhannuksen ajalle toivotan, arki taas pian koittaa ja pitkä aika onkin sitten juhlapyhiin.
  10. Hyvää alkavaa juhannusta, aurinko paistaa, mutta tuuli ei malta tyyntyä.
    Juhannus alkaa minulla rauhaisasti, on ruokaa, paljon uusia perunoita ja kalaa, silliä ja mansikoitakin ostin maistiaisia, ei nuo kummoisia olleet, kai niidenkin maku muuttunut, vai syöjässäkö vika
    Soitin älylleni, yksin hänkin kertoi juhannuksen olevan, saapa nähdä saanko mentyä käymään, varmaan hyvää tekisi kummallekin..
    Matkan pituus ei esteenä, tien yli vaan, mutta mistä tämä lähtemisen vaikeus on oikein syntynyt?

    Tytär soitti ja kertoi miehensä teloneen jalkansa ja sen kanssa ensiapuun joutuivat menemään, kahdeksan tikkiä ja saunomiskielto.
    Putkea oli ruvennut poikki panemaan ja rälläkkä kimposi jalkaan, ei muista, että ikä tulee ja varovaisuus pitäisi tulla sen myötä.
    Hänkään ei muista, että hidastelisi hommiaan, ennakoiden mahdolliset vahingot.
    Tytär aivan shokissa, kun verta tuli kauheasti, no jotenkin pääsivät saaresta ja tytär ajoi, takaisin palatessa mies sanoi ajavansa, ei uskaltanut tyttären ajamiseen turvata.
    Varmaan se juhannussaunan puuttuminen hieman mieltä ahdistaa.

    Ikäväksi on mennyt taas kirjoittelu noiden ilkeiden viestien tiimoilta, mitä Palomaan kohdistuu, eikä voitaisi olla vastaamatta jokaiseen hänen sanomisiin, jos ei parempaa aihetta löydy kuin loukkailu.
    Joku ano kirjoittikin, että kaikki olemme tärkeitä palstan ja ketjun yllä pitämiseksi, eikö mitään muuta kerrottavaa löydy, kuin ivailut ja pahan puheet.
    Kaikilla meillä on omat totutut tapamme ja kokemukset elämästä, jos niistä kertoo ei pitäisi harmia aiheuttaa.
    Viime kädessä itse päätämme tykönämme, miten elämme.
    Yhdellä on yksi tapa hyvä, toiselle toinen ja Martat antaa ohjeita heille joilta kaikki on hukassa.
    Martoilla kuin muillakin elämään ohjeita antavilla on siihen oikeus, jokainen kumminkin itse opastukset toteuttaa, näin pitkän elämän koulun käynyt, kuin minäkin olen, olen oppinut jos jotakin, mutta uudet asiatkin saattaa tuoda halun kokeilla.
    Luetaan toisten kertomaa ja niistä sen osan itselle otamme, mikä on sopivin.

    Viimeisen anon kirjoituksen ja toivotukseen minäkin yhdyn, rauhoitutaan ja nautitaan siitä mitä juhannus tuo tullessaan
    Suomen suvi on lyhyt, ei pilata siitä turhiin riitoihin, hyvää mieltä ja elämän iloa tähänkin alkavaan juhannukseen toivotan.

    Kertokaa onko juhannuksella perinteitä ja viihdyttekö yksinkin, mitä muuta onkaan aiheesta juhannus?
  11. Pilvistä ja tuulista, ei oikein juhannussäätä luvassa. mutta yksi on varmaa, juhannusta juhlitaan huomenista alkaen, kuka mitenkin.
    Oma juhannukseni tässä kotona sujuu, torilta juuri tulin, uusia perunoita erehdyin ostamaan useamman kilon, kun eka myyjällä ei pestyjä, sitten löysin pestyjäkin, no ehkä ne säilyy jonkun päivän kelvollisina.
    Pelkäsin että en jaksa torille asti, mutta lääkitsin polveni, otin Panadolin ja toisessa polvessa vielä tuki.
    Matka sujui, vaikkakin välillä leväten, kiva kun reitillä penkkejä, joilla voi istahtaa.
    Piimää en muistanut ostaa, joten rieskan teko jää, mutta eihän se ole määrätty missään, etteikö juhannuksen jälkeenkin voi sitä tehdä, kurkkuja ostin, niistä hölskytys kurkkuja etikan ja sokerin kanssa.

    Katselin vastojakin eilen kaupassa, mutta jätin ostamatta, kun itse olisi siivottava tippuneet lehdet ja se on hankalampi homma, kun kyykkimään joutuisi, olisi kyllä nautinto sekin ollut ja tuoksu niin kesään kuuluva.

    Marttojen suosituksista huolimatta jauhelihapihvejä pakkasessa, aion niitäkin vain syödä, ei pelkkää lihaa, mutta joskus kevyempien ruokien välistä suu maistaa nämäkin herkut.
    En ole huomannut, että pakkanen vetistäisi säilöttäviä, ehkä en niin ronkeli ole senkään suhteen.

    Anon lämpimään toivotukseen minäkin yhdyn, Miralle ja kaikille toisillekin, kyllä juhannus ohi menee yksinkin ollen.
    Siili25 kerroit huonekalujesi hyvin uuden kodin löytäneen, niin on minullakin, lapset on jotain kelpuuttaneet, nyt kodissani on pelkästään koko puusta olevia huonekaluja ja niistä olen muistuttanut lapsiani, etteivät ihan kaatopaikalle kuskaa.

    Kylpylä kivapaikka lomailla, ainakin kaikki valmiina, yhden tai kaksi joulua olen niissä viettänyt, sain tarpeekseni, joulu ainakaan ei tunnu joululta.
    Kunnon korjaukseen varmasti oiva paikka.

    Lumitykki on minunkin ajatuksissa laskettelurinteiden työkalu, lumilinko sitten pihapiireihin sopiva, mutta erilaiset on olosuhteet, voihan tykkiäkin tarvita.

    Nyt päivän puuhiin, sen minkä jaksan ja sitten oikaisen itseni baadenbaadeniin parvekkeelle, eilenkin kauppareissuni jälkeen nokoset siellä otin.
    Huomenissa jo aatto ja siitä se viimeistään juhannus alkaa.
  12. Huomenta taas vähän parempaan säähän, lammikot ehtivät kuivaa yön aikana, lämpöä ei kyllä ole kuin hieman yli kymmenen astetta. minulle riittää, en palele koskaan, tai sitten en muista;)

    Muistan mdk.mdk miten kerroit pihasi lumimäärästä Kahvipirtissä, oven aukaisu tuotti vaikeuksia.
    Myös muuttosi kerroit ja nuo silmäsairaudet, ihanaa, että nyt olet saanut nekin asiat kuntoon.
    Kyllähän se koti olisi paras perustaa sinne missä viihtyy, ei juuret kuitenkaan helpolla unohda, mieli pysyy suomalaisena, useimmilla, ne lapsuuden muistit kantaa.
    Savolaisuus kantaa, se on meillä yhteistä;)
    Minullakin sen verran kokemusta muuttamisesta, että nyt kotini on paras ratkaisu.
    LP-levyjä minullakin suuri määrä, eivät musiikki nuoruuteni ajoilta jolloin niitä ostin, ole tämän päivän suosikkeja, mutta olen vaan säilytellyt, jospa tulevat vielä muotiin.
    Paljon muutakin olisi hylättävä, mikä ei enää nykyihmisiä kiinnosta, minulle ne kuitenkin luovat muistoja menneistä, ei niin helppo ole jätekatokseen viedä.
    Elämässä on myönnytyksiä tehtävä kaikkea ei voi oman mielensä mukaisesti toteuttaa.

    Tytär soitteli mökiltä, koiranvahtina siellä ovat, , kasvejaan hoitaa ja nauttii hiljaisuudesta, mikä siellä saaressa valitsee.
    Kertoi joutsenpariskunnan laiturin päässä ruokailleen, koira oli laiturilla seuraillut, ehkä suutaankin soittanut niiden kanssa.
    Juhannuksena tyttönsä perhe menee lapsineen mökillensä, oma mökkinsä saa olla omissa oloissaan.
    Yhdessä olo on varmasti muistoja keräävä tapahtuma.

    Kaupalle pitäisi lähteä, ehkä huomenna jo torille jaksaisin, uudet juurekset lähiviljelijöiltä houkuttaa
    Lohi olisi tarjouksessa, jospa niitä katsoisi, monen päivän ruuan siitä voisi valmistaa.
    Pakkasessa on kyllä valmista ruokaa, mutta kalaa mieli tekisi.

    Saapa nähdä mitä säätä saamme juhannuksena, hieman epävakaata tänään kuitenkin, juhannus kuitenkin tulee, olkoon sää sitten mitä on.
    Näin päivät vierivät, kesä parhaimmillaan, nyt siitä olisi voimaa kerättävä, ei aikaakaan, kun pimeys meitä ympäröi, sitä ennen kuitenkin monta kesäistä päivää edessä.
    Turhaa on ennakoida, eletään päivä kerrallaan, tämäkin päivä iltaan ehtii ja porukkasauna odottaa.
  13. Sateinen aamu, luonto tykkää ja en minäkään harmissani ole, katto pitää.
    Koko yön sade ropisi ikkunapeltiin ja uni vei hyvin mennessään.
    Perunviljelykseni nostin ylös ja neljä peukalon kokoista perunaa sieltä nousi, nyt viimeistään uskon, että ei minusta perunankasvattajaksi ole, torille on kyettävä juhannusperunat ostamaan.
    Sillipurkki ja uudet perunat, siinä perinne juhannuksen viettoon, ohrarieska uuniin ja jopa nautittavaa riittää.

    Olipa mukava kuulla elostasi mkd.mkd, ja kiva, että kuntosi on hyvä, jaksat lenkkejäkin tehdä.
    Kivasti on myös asunnon suhteen onnistanut, kun kaikki lähellä mitä tarvitset, samaa tapaa yritän minäkin pitää, itse selviämistä hommistani, hyvin on mennyt, kolme vuotta vanhempi olen, liikkuminen kyllä rajoittaa.
    En kaipaa minäkään mitään menoja, ehkä niitä on elämän matkan varrella jo riittämiin ollut, ihana on ajatella, että pakotteita ei mihinkään.
    Väsyminen on kaverina, hitautta ja uupumista sitä on, mutta voi levätä, kun siltä tuntuu.
    Minäkin olen tyytyväinen niihin vähiin omaisiin ja ystäviin, jotka vielä jaksavat muistaa, uusia tuttavuuksia en juuri kaipaa.
    Tämä palstakirjoittelu on se pieni mahdollisuus olla yhteydessä kirjoittaja ystäviin, heitäkin on mukavasti, vaikka usein myös kielteistä saa lukea.
    Hyvää jatkoa sinulle ja pistäydy nojatuolissa.

    Kiitos ano 12,01, juuri sitä tarkoitin, näin sitä virheetkin oikaistaan, ketjumme on myös hyödyllinen tietämättömyyden tullessa.
    Niin tuo dementia on hyväksyttävä, vaikka en vielä ole lääkärissä käynyt sitä toteamassa, muisti testini viittasi sen olevan vielä tarpeeton.
    Meille kaikille se on mahdollista tulla, hyvä on varautua, jos mahdollisuuksia on.

    Voihan geenejäkin arvailla, jos on kokenut niiden periytyvän, itse olen monia ainakin kielteisiä piirteitäni jälkeläisilläni huomannut, mutta hyvä jos myös paremmat periytyvät.
    Eläväisiä ovat pienimmätkin lapsenlapsien ja heidänkin lapsien elämä, hyvä niin.

    Minusta on niin ihanaa, kun nuoret, pojatkin tulevat juttelemaan meikä mummon kanssa, heistä huomaa jo yhteyden oton yhteydessä, että tulevat pärjäämään elonsa kivikoissa.
    Toki vähemmän rohkeatkin pärjäävät, heillä vaan lähelle tulo tulee myöhemmin, aika paljon meistä vanhoistakin on kiinni miten suhtaudumme nuoriimme.
    Pääosa nuoristamme on reippaita, pystyviä moneen, on vaan muutamia, jotka tikun nenään joutuvat syystä tai toisesta.
    Innostamista ja rohkaisua he tarvitsevat ja sitä hyväksyntää, mitä meistä jokainen odottaa.
    Naapureiden ystävälliset suhteet kestävät, vaikka erokin tulisi ja ne yhdessä järjestettävät tapaamiset juhliksi muodostuu.
    Nuo vanhuuden myötä tulevat vaivat on meillä kaikilla mahdollisia, niin kauan kun yhteys säilyy, voi muistoja verestää.
    Olin niin otettu, kun pienet paljusta huutelivat etunimeltä, jatkeena mummi, katso, kun me uidaan ja niinhän ne kaksivuotiaatkin ison siskon kanssa siellä puljasivat.
    Vanhemmat lähellä apua antamaan jos liian rajuksi uinti menee.
    Pienestä kaiken oppiminen alkaa, ei meinaa uskoa, että jo vaikka mihin pystyvät.
    Kyllä me mummot lapsille tärkeitä olemme, vaikka luulisi ettei edes muista olemassa oloamme, sen sain kokea, varmaan sinäkin demeter.

    Historian havinaa kertoili Paloma, se aina kiinnosta, tarinat mieleen jääviä ja niitä melkein joka paikasta voi löytää.
    Hyvä kertoja mukaansa tempaisee ja voi nähdä näkemättäkin kuvan mistä kertoja kertoo.

    Jospa pisteen paikka tältäkin aamulta, hyvää vointia ystävät.
  14. Voi sentään, joko taas kirjoitin hassusti, no selvitän, se on sellinen monikerroksinen, pienikattoja enemmän, kulmikkaampi, en osaa selittää.
    Jos nimi ei ollut oikein, ehkä joku osaa sen selvittää.

    Mietimme eilen miniäni kanssa nimeä ja kumpikaan ei muistanut, oliko arvaukseni väärin?
  15. Viikon alkuun hyvät huomenet, kelpaa tulevaa juhannusta odotella, jospa lämpimänä säilyisi.
    Olipa ihana tavata pojantyttären perhettä, se pienten energia antoi iloa minunkin happameen mieleen.
    Kaksosista toinen vähän vierasti, mutta toinen iloisella naurulla vastaan otti, niin hersyvää nauru oli, tuli mieleen äitinsä pienenä olo, hänkin aina yhtenä hymynä oli.
    Vanhin nelivuotias on vakava, mutta tomera tyttö, hänellä vahva tahto, tietää mitä haluaa.
    Niin erilaisia voi siskokset olla, mutta suloisia kaikki, elämänhalu pulppuaa.

    Toinen tytär oli Lahdesta tullut pienen vajaa kahden vuoden vanhan poikansa kanssa, tytär isänsä kanssa oli kotiin jääneet, tytön jalkapallo turnauksen vuoksi ja viesti tuli, olivat voittaneet kaikki ottelut, pienestä se kilpaileminen alkaa, tyttö on kuusi vuotias.
    Perjantaina lentävät Skotlantiin, lomailevat vajaan kolme viikkoa avomiehen perheen luona.
    Oikeassa olet ano 10,45, onnellinen olen kaikki lapseni melko lähellä, tyttärenpojan perhe on hajaantunut, osa Tukholmaan ja toinen osa Etelä-Suomeen.

    Ajelimme miniäni kanssa hautausmaalla ja vielä kävimme vilkaisemassa, taloa minkä tämä nuorin tyttö perheineen ostaa, oli iso mandariinikattoinen talo, vanha hirsitalon runko, uudistettu nykyaikaiseksi, iso piha, ajatus kävi, että puuhaa tulee riittämään, mutta onneksi intoa riittää tällä nuorella perheellä.
    Miniäni jäi eläkkeelle sairaala ympyröistä ja sanoi nyt oman pihansakin paremmalta näyttävän, töitä siis jatkuu, onneksi mökkimaisemissa vain perunaa kasvaa.
    Karhu poikasineen oli käynyt mökillä hajottamassa ison muurahaispesän, riistakamerasta oli varmuus saatu, uimalla saareen mennyt.

    Hyvin ymmärsin leskiukon viestin, minäkin kuuntelin tuosta käen munansa ahtaamisesta leppälinnun pesään joskus epäonnistuukin, mutta kai useimmiten onnistuu , koska käen kukunta kuuluu nykyisinkin, ei kaupungissa, mutta hieman sivummalla.

    Tänään aamukahvia juodessa, taas taivaalle tuijotin ja ilokseni näin joutsenpariskunnan liitävän kohti määränpäätänsä.
    Tässä kertomaan tapahtumista ja iloista mitä sain kokea.
  16. Aamupäivää, vähän pitkäksi venyi aamuni, mutta perjantai, se 13 päivä on taakse jäänyt, toivottavasti hyvin kaikilla.
    Kaunis aivan pilvetön taivas, lämmintäkin luvassa, yöllä heräsin ja katselin joko aurinko nousee, nousu suunta ei hyvin kotiini yllä, mutta valoisaa oli kuitenkin kello kahden aikaan.
    Lasku ja nousu auringon osalta ei ikkunoihini näy, mutta muuten kierron näen., ikkunanihan on ulos katsomiseksi, vaikka vaan taivasta tuijotellen.
    Elämässä olon koen jopa pääskysten lentelyä katsellessa.

    Minunkin luona kävi joskus Jehovan todistaja, oli hieno ihminen, juttelimme niitä näitä, koskaan ei ehdotellut minulle uskoonsa liittymistä, ehkä siksikin, että olin jo sanonut kuuluvani yhteisöön mistä en pois lähde.
    Siitä huolimatta meistä tuli jopa ystäviä, tavatessamme aina juttelemaan jäimme.
    Tuota pohtimista elämän matkasta on ja tulee pohdittuakin, kuten demeter kerroit, en tiedä olenko pakana, kun uskosta en juurikaan miettimästä itseäni löydä, kuitenkin uskoni on olemassa ja sitä mietin ihan luonnollisena osuudella elämääni, uskon, että hyväksyttävä olen sitten tuon puoleiseenkin.
    Yksin elellen tulee kaikenlaista mieleen ja taakse jäänyt elämä on hyväksyttävä virheineen.

    Oikeassa olet ano tuosta muistojen yhdessä luomiseen, mutta muistoja voi yksinkin muistella, niistä iloa tai ikävää mieleensä tuottaa.
    Onhan sekin hyvä, että on kirjailijoita, jotka omilla lahjakkuuksilla voi kirjan aikaan saada ja näin värittää monenkin ihmisen elämää.
    Mitä luomuksia onkaan elämänkertoja kirjoittaneet luoneet, historian viestejä kerronnassaan eteen tuoneet, paljon omassakin mielessä pyörii, mutta ei kirjan tekoon kuitenkaan yllä.
    Nuo elämän eri vaiheet mielellään jälkipolville jättäisi, mutta tosi on, ei ne nuoria kiinnosta, tai harvoja kumminkin, näin jäi omatkin kuuntelut aikoinaan vähäisiksi, nyt harmittaa.
    Jotenkin tyytyväinen olen aikaisempaan, nuoruuteeni kuuluneesta kirjojen "ahmimisilta", joku pohja kuitenkin sillekin saralle, vaikka nyt lukemaan en pysty, jotain muistoja siltäkin on mieleen jäänyt.
    Historia on aina kiehtonut, tosin hatarat on tietoni ja sekin osaa harmittaa.

    Niinpä, näitä viestejäni aina korjaillaan, pahoittelen tietojeni ja taitojeni vähäisyyttä, mutta aina ei osaa" oikeaa." asiaa ilmi tuoda, hyväksykää vajavaisuuteni, asiassa yritän pysyä.
    Tämä arkikin alkaa niin tyhjyyttä sisältää, että pakkopullaksi ulos tulo väkisin tulee, mutta olemassa olen, sitä ainakin itselleni todistan.

    Orava tuohon ikkunani eteen ilmaantui, kahdella jalalla seisoen tutki tien yli menoa, on nekin tottuneet liikenteen sekaan sotkeutumaan ja hengissä pysymään.
    Seurattavaa aina löytyy, milloin rusakko loikkii ja linnut kisaavat, yksinäisyyden karkottajia nekin, tokko yksinäisyyttä tunnenkaan, elämässä kiinni pysyvä olen.

    Hyvää saunapäivää kenelle siihen mahdollisuus, minä ainakin aion nauttia siitäkin.
    Vekara Varkauden juna puksuttaa ikkunani ohi, kierrättää paikkakuntaani tutustumaan ja yllättävää, aina on täysi.
    Kaikki tapahtumat asian tiimoilta kiinnostaa, kuvia lehdessä väen paljouksista.
  17. Oikeassa olette, en kyllä mene neuvomaan aikuista ja kaiketi kuitenkin jotenkin kohtuudella toimii, kun ei kadulle tumppeja jätä, niitäkin näkee yllin kyllin.
    Valistusta tarvitaan monen muunkin asian kohdalla, uskon kuitenkin aina löytyy niitä joita ei mikään sääntö koske, parasta kai olisi saada kaikki lopettamaan tupakan poltto, eikös sekin yksi keuhkosairauksien syy liene.

    Oletteko seurannut jätepisteen keräily tapoja, nimen omaan nuoret ei siellä lukutaidollaan loista, joka jätelaatikon kohdalla on ohje, mitä mihinkin laitetaan, noudatetaanko sitä.
    Talossani on monta eläkeläistä joilla on monen pussin lähetys katokseen ja kaikki menee oikeaan kohteeseen, nimenomaan nuorille tulevaisuutta rakentaen.

    Aina ei muista mitä koneelle naputtaa, olikohan mitään järkeenkäypää aamullakaan?
    Neuvoa en halua, omia totuuksiani vaan esille tuon, joskus aiheettomiakin.
  18. Huomenta ja kauniiseen aamun sain silmät avata, tuuli vaan ei meinaa rauhoittua, tuleeko meille tuulinen kesä?
    Näitä kysymyksiä aina jostakin asiasta mielessä, joskus ajattelen, miten helppoa olisikaan, kun ei mitään mietittävää mieleen tulisi.
    Sanotaan, että mielikuvitus olisi hyväkin juttu, aika usein toivoisi, että mielikuvat ei lentäisi, saaden asioihin kummiakin piirteitä..
    Voisipa olla miettimättä mitään, sitä olotilaa en ole tavoittanut.
    Tänäkin aamuna seurailin kahta lokkia, vielä taisivat parejaan etsiä, tai sitten pesäpaikkaa, peräkäin lensivät, sekin tuli mieleen, että vaikeuksia niilläkin, mistä pesäpaikan löytävät, melkein joka katolla kotkan kuvat lentelevät.
    Pääskysiä ei tänä aamuna näkynyt, niidenkin pesäpaikkaa mietin, mihin kaupungin kivimuuri viidakkoon pesänsä saavat rakennettua.
    Aikaisin heräsin, kaupunki vielä hiljainen, mutta ei aikaakaan kun neliön ja suorakaiteisten talojen ovet aukenevat, ihmisiä ulos tulee, joku menee autolleen, toinen pyörän esille taluttaa ja onpa niitäkin jotka kävellen aamunsa aloittaa.
    Koirantaluttajat myös ilmaantuvat ja koirilla kiire nuuskimaan omat terveisten saamiset lajitovereiltaan.
    Näin vilkkaana päiväni alkaa ajatusten myötä, miten te jotka ette ikkunasta katsele päivänne aloitatte?
    Minulla ei ole juttukaveria, jolle aamuiset ajatukset jakaisin, radio on äänessä, mutta ei mokoma keskusteluun kanssani rupea, näin sitten mielikuvituskaveriini turvaudun ja ajatus lentää.
    Naapuritalon mies käy ulkona tupakalla ja aina kävelee tumpin kanssa viemärikaivolle ja sinne tumpin pudottaa, hatun noston arvoinen teko, eikä teistäkin.

    Kirjoittamisesta ihan kirjan tekoon asti on puhetta ollut, totean,, en pystyisi moiseen, kärsivällisyyteni ei riittäisi tutkia taustoja ja ilman taustatietoja, totuudellisiakin jotkut, kirjaa on vaikea kirjoittaa.
    Mielikuvitusta käyttäenkin on joku idea oltava, juonen käänteet on tärkeä, lukijan kannalta.
    Sarjoja paljon katson ja kun todellisuus häviää, mielenkiinto katoaa, uskottavuus kärsii joistakin ihan arkisista asioista.
    Todellisuus pohjaa on oltava, vaikka fantasiaa kirjoittaisikin.
    Nostan peukkua Palomalle, kuin muillekin kirjoja aikaan saaville.

    Demeter lukee niin paljon, joka asiaan löytää jonkun tunnetun kirjailijan sanonnan, minulla vain radio ja tämä tietokone asioiden selvennyksiin, yritän näitä apuna käyttäen pysyä ajan hengessä, vaikeaa on, niin nopea tempoista on eläminen.
    Tuo kateellisuuden vaiva on kadonnut, nuorempana ehkä olin sitäkin, nyt vain leikkimielisesti tunnustan, mitään aineellista en tarvitse ja oman vahvuuteni tietäen, en kadehdi ketään.
    Liekkon kanssa samaistun monella tapaa, yksin viihtyminen on ollut vahva olettamus, nyt sekin vähän horjuu, mutta vielä saan päiväni iltaan ilman suurempia harmeja.
    Käsitöiden tekokin hiipunut, ehkä syksyllä taas palajaa, aina ajattelen, että pitäisi olla kohde, mille jotain tekee.

    No taas tuli tätä paasaamista, mitään järkevää ei lainkaan, mutta mistä sitäkään aina keksisi, kuitenkin kirjoittelu on minulle tarpeen, nuo ajatukset päästä ulos on saatava vaikka näin.
    Kaikkea mukavaa soisin itse kullekin, minä sitä yhtä rakasta (raskasta) hommaa aloittelen, eli siivous on aluillaan.
  19. Huomenta sateiseen aamuun, yöllä on vettä tullut katukiveyksen uomiin ihan lammikoiksi asti.
    Ihastelin pihlajia, joita olohuoneen ikkunasta näen, sinne lomaan sopivat valkeat sireenitkin, kesä on sanoisiko parhaimmillaan kukkivien puiden ja pensaiden kohdalla
    Lehmukset poikkeavasti tummempaa vihreää näyttää, kuin koivut ja vaahterat, kaikki nämä ihanuudet viihdyttävät mieltäni ja hyvää oloa elämiseen antaa.
    Kuuntelen paljon Facebookista musiikkiakin pieninä annoksina, nyt olen tykästynyt kolmikkoon Il Valo nimiseen. miehet laulavat kovaa ja korkealta, sieluun asti menee.
    Pienestä se ilo kertyy, kun mittavampaan tarjontaan ei jaksa osallistua.

    Demeter taas tapansa mukaan viisaita haastoi, niin monen asian suhteen samoin ajatuksin ja miettein.
    Raadollinen on ihminen, kateudeksi voi monta kertaa arvioida, kun muuta syytä ei keksi kaikille kielteisille sanomisille.
    Joskus on myös vaikea kohdistaa viestejä ja kyselee itseltään oliko tuo minulle tarkoitettu?
    Mielestäni en koskaan ole nimitellyt kanssakirjoittajia millään tapaa, mutta sittenkin joskus koen syytöksen itseeni kohdistuvan.
    Tuo toteamus demeteriltä, että oletettua paremmuutta ei suvaita, mikä sellainen ihminen onkaan, joka kuvittelee olevansa parempi kuin toinen.
    Tuo ajatushan on oman mielen tuotetta, totuus aivan toista.
    Noihin kaipauksiin yhdyn kanssasi, brinkkala, Neeassa, missä olettekaan ja joku toinenkin, Makriina voimme vain muistella ja kunnioittaa muistoaan.

    En oikein jaksa ymmärtää miksi aina joku on keskipisteenä arvostelulle, nyt Paloma saa tätä osakseen, hänen kertomansa on omasta elämästään, miksi siihen on puututtava.
    Ei varmaan ole kovinkaan helppoa luoda viestiä minkä kaikki hyväksyy, kun oman elämän kerrontaa haluaa esiin tuoda.
    Mistä ihmeestä sitä voisikaan kertoa, kuin omista kokemuksistaan, mielialoistaan.
    Lukija ei ehkä samaan yllä ja siten vastaukset ovat kielteisiä, loukkaaviakin.

    Liekko, en minäkään myönnä ketään kyttääväni, mutta jos asia niin on toisten mielestä, olkoon niin.
    Määrättyä ja tervettäkin uteliaisuutta myönnän tuntevani, mutta en sitäkään pahantahtoisesti, uteliasuuden voi kertoa olevan myös tiedon saamista, jos joku asia mieltä vaivaa, voi siitä ottaa selvää, olla siis utelias
    Katkeruutta en minäkään tunne, elämä on kohdellut minua ansioitteni mukaisesti, ei mitään ruusunpunaista kuitenkaan ole ollut, työtä ja arkea sanan täydessä merkityksessä
    Tavoitteena on ollut selvitä omin avuin ja niin on tapahtunut, tulevasta en tiedä, toivon kuitenkin, että en tyytymättömyyden taakkaa saa kannettavakseni nyt viimeisinä elinvuosinani.
    Toivotaan ettei naapurisi kissa ole ketun tai ilveksen kynsiin joutunut.

    Naapurin talosta ulos tuli rollaattori, rouva ja pieni koira, aamulenkille menivät, hellyttävä näkymä, hieman kade olen tuosta koirasta;)
    No niin, torstaipäivä on alun saanut, tästä jatkamaan..
  20. Huomenta jälleen ja melkoisen kauniiseen aamuun, luvattu on ukkostakin, jokohan se kesä alkaa olla valmis.
    Vielä vaan tuosta kyttäämisestä omalta kohdaltani, istun koneeni ääressä ja näen tuon senioritalon vastapäätä harmaine väreineen.
    Talossa yksi ulostulo (siis pääovi) ja siitä pystyn taloon pyrkijät kuin ulos tulijatkin näkemään, tunne en montakaan, siis kiinnostusta ei "kytätä", katselen toki liikettä edessäni.
    Ajotie on välissä ja siitä katselen ohimeneviä autoja, auton merkkejä en tunne, ajajista puhumattakaan.
    Keittiön ikkunasta myös samaisen tien jatkumoa voin seurata, kahvia juon ja taivaan värejä ja lentäviä lintuja seuraan, onko tämä kaikki pois joltakin, tuleeko automaattisesti kyttääjäksi, jos ulos katselee.
    Olen uudennäköisen linnunkin huomannut, musta harakan kokoinen, kaulan kohdalla valkea raita, vatsa vaalea ja lentäessä selässä valkoinen kuvio.
    Matoja nokkii ja juoksee hyvin nopsaan, nyt kiinnostaisi tietää mikä tämä lintu on.
    Että, tämmöistä se minun kyttääminen pääpiirteittään on, itselleni jo hankalaksi tuo liikkuminen on käynyt, kateellisena katselen koiria kuljettavia ja muita reippaasti astelevia, autoja ja niillä liikkuvia, oma elämän sisältö ei juurikaan vaihtele.
    Ano 07,08 kysyit onko kiikari vai kaukoputki katselun tehostamisessa ja kauhistelit verhojen nostoa kertomani jälkeen, joten otin sen ilman muuta minua koskevaksi.
    Jospa ei jatkoa seuraisi.

    Tuo katon kunnossa olo onkin hyvin tärkeä juttu, hyvin pian koti kosteuksista kärsii, jos katto vuotaa, sen tarkistamista tässä odotellaan.

    Tuo lintujen seuranta on mielekästä, pääskysten liidot taidokkaita.
    Muistan mökkiaikoinani, linnut kuuluivat tarkkailuun, niiden tuloa odoteltiin, pesäpöntöt kuntoon laitettiin, senkin koin, miten kirjosieppo talitintin pesästä hääsi.
    Poikaset yksi kerrallaan ulos tulivat ja puiden oksille emot niitä syötti.
    Sorsat ympäri pihaa ruokaa etsi ja lopulta söivät karviaiseni alaoksista hyvin tarkkaan.

    Kunpa löytyisi aiheita meidän jokaisen elämästä jotain kerrottavaksi, ettei tarvitsisi aina ivaten joka asiaan puuttua, uskon, että halutessaan voisi omia elämän kuvioita kertoilla, kohtaamatta aina ivamielessä niihin tartuttavan.
    Eikö olisikin mukava lukea mahdollisimman laajan porukan kertovan oman mielensä kuvioita, paljastamalla osan arki elämäänsä, koskaan emme tule tietämään totuutta oloista, emme elämästäkään, silti ne jutustelut antaisivat väriä ja samaistumista yksinäisille, joita voi olla paljonkin.

    Minä ainakin luen mielelläni eri kolkista maatamme tulevista kertojista ja monen kanssa löydän samanhenkisyyttäkin ja näin viestittely elävöityy.
    Niin monia ihania ihmisiä olen palstalta löytänyt ja heidän kanssaan monta hauskaa ihan mielikuvitusten avulla pidetty, nyt useammat vain muistoissa, voisi laulaa "maailma meidät karkotti", muistoja kuitenkin jäi, pääasiassa mukavia.

    Näin on keskiviikko päivä hyvällä alulla ja ilta piankin tavoittaa, voikaa mahdollisimman hyvin jokainen.
    21. 14 / 32
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt