Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

30

Kommenttia

418

  1. Voi sentään, kyllä juuri kerroin menneeni viinin litkintään, mutta en ajattele että se on jonkun ryhmän tapa, tänä päivänä jo melko yleistä

    Pienenä puolustuksena kerron, että en sitä tapoinani pidä, muutama pullo synttäreiltä pari vuotta seisoneen kaapissa, kokeilin maistuuko, ei maistu, seurustelu juomahan se viini on, hyvien ystävien seurassa.
  2. Onnea ja kaikkea hyvää tähän alkaneeseen vuoteen 2025!
    Kyllä meni yö pauketta kuunnellen ja ihmetystä riittää, kun rakettien ampumista suuri joukko riensi katsomaan, parkkipaikat täynnä, lapsien innon ymmärrän, mutta aikuisten into ihmetystä herättää.
    Mkr kanssa samaa ajattelen, miten paljon tyhjään, tässä tapauksessa taivaan tuuliin laitetaan, no ehkä he jotka noita raketteja ampuilivat, rahassa pyörii, itse olisin kaupungin ampumisen kieltänyt, velkainen kaupunkimme on, no eipä tahtoni mihinkään kuulu.

    Oma mennyt vuosi päättyi melko hyvin, sen viinipullon aukaisin ja lasillisen nautin.
    Oli melkoinen homma saada viini pullosta ulos, korkkiruuvi katkesi ja puukon avulla korkkia vuolin, loput työnsin pullon sisään, sitten teesihdin kanssa valutin toiseen pulloon.
    Valamossa tehtyä viiniä oli, oliko sitten tehty hankalaksi aukaisu, no en kyllä enempään sorrukaan, närästämään alkoi.
    Niin tiukka oli korkki, että en sitä vetämällä olisi ulos saanutkaan, vaikka korkkiruuvi olisi toiminut.
    Täällä oli ilotulitus kello 21.00, mutta koko yö pauketta jatkui, oli kuin sota olisi syttynyt, no aamutunnit sitten nukuin.

    Demeterin pohtimiset tuosta kilpirauhasvaivastaan on muuta kuin valittamista ja monelle kanssa kulkijalle voi hyvinkin aiheellinen apu olla.
    Kaikkea mahdollista on myös tämän vajaatoiminnan kanssa, mutta ehkä vähemmällä selviän, tai en kipuilujani osaa siihen vaivaan yhdistää.
    Lääkitään ja kipuillaan silloin , kun siihen aihetta ilmaantuu, mutta elämässä kiinni vahvasti, kaikkine masennustiloista huolimatta.
    Eipä tiedä mitä alkanut vuosi kohdallemme tuokaan.

    Eliaanan mainitsemat uudet lait heikentävät paljon jo tiukilla elävien elämää, onhan se valtava nousu tuo erikoislääkäreiden hinnoittelu ja kun melkein joka tautiin erikoislääkäriä tarvitaan.
    Arvonlisävero lääkkeiden hintaa nostaa, paljon niitäkin tarvitseva sen pussissaan tuntee.
    Vävynikin odottanut korvalääkäriin pääsyä kuusi kuukautta ja nyt siirtyi tämän kalliimman maksun aikaan.
    Huolimattomuudesta johtuvan lähetteen lähettämättä jättäminen tämän aiheutti.
    Virheestä johtuen potilas maksaa.

    Minulla lenkkisauna tänä iltana, vastaa ei ole ja tuskin saa käyttääkään, en ole kysynyt.
    Kyllä vastan tuoksut ison nautinnon antaisi, mutta puhtaaksi kuitenkin näin uuden vuoden kunniaksi minäkin saunon.
    Herkkuja on kaikki nautiskelleet, niin minäkin, eilen vielä luumurahkan tekaisin.

    Valoisin mielin jo tässä vaiheessa katson tulevaan, ei mitään suuria muutoksia, ei huoliakaan, hyväksyn myös tämän erakoitumisen ainakin tällä haavaa, mielialan muutokset tulee ja menee, yritän hyväksyä kaiken harminkin mikä eteen tulee. eihän niistä eroon pääse.
    Oletteko muuten tutkineet kämmeniänne, onko M-kirjain muodostunut viivoista mitä kämmenestä löytyy, jos on, olette kaikkea hyvää saaneet,
    Enne lupaa ylevää mieltä, johtajuutta, suunnitelmallisuutta ja mitä kaikkea se olikaan, Facesta testin löysin ja tykkään näitä ja kilpailuja tehdä, aina joku asia sattuu kohdalle, tai ainakin kuvittelen näin olevan.

    Rauhallista maisemassa, kai nyt uni verottaa juhlijoita
    Wienistä tulevan konsertin katson, perinne se on jo mieheni ajoilta, sitä istuttiin juhlavasti ja sen jälkeen mäkikilpailu, en ole katsonut tuleeko kumpikaan.
    Uuden Vuoden toivotuksiin lopetan, onnea ja iloa sisältäköön tuleva vuotemme, kaikki ikävät asiat pois väistyköön.
  3. Heh,heh, noin voi käydä seuran puutteessa.

    Kotoa ei kukaan löydä ja se etsiminen on loppunut.
    Voihan olla, että viehättävyyskin on aikojen takana, turha yrittää, mutta kiitos arviosta;)D
  4. Huomenta joulukuunviimeiseen aamuun ja myös vuoden viimeiseen päivään.
    Vuosi takana, mitä toikaan itse kullekin, onnea vai murheita, inventaarion voi halutessaan pitää.
    Eletty elämä jää muistojen varaan, sieltä voi jokainen parhaat muistot esiin kaivaa ja niiden voimin katsoa uuteen vuoteen uteliaana ja toivorikkaana.
    Varmasti monta ilon hetkeä mahtuu nyt loppuvaan vuoteen, surujakin, mutta ne on tältä vuodelta ohitettu.
    Katselin esiin nostettua nojatuolia ja samoja murheita sielläkin pohdittiin, mutta ilo oli kuitenkin päällimmäisenä ja into kirjoittaa.
    Miten paljon olikin nimimerkillä kirjoittavia, kaihoten heitä kaikkia kaipailen, pitkäaikaisena muistan lämmöllä meri-kukan, sinisirkun, Miaelinan ja ynnämuun, mitähän heille kuuluu, monia muita joiden nimimerkit unohdin.
    Vuorovaikutus toimi, kyseltiin, vastailtiin ja yhteenkuuluvaisuus todella tuntui ja näkyi.
    Korona aika ja ystävien tapaaminen oli hankalaa, mutta palstalla heidät tavoitti, iloa ja elämän jatkuvuutta julistettiin, usko huomiseen ja kaikesta selviämiseen oli vahvassa ja niin sitten tässä ollaan.
    Olihan silloinkin näitä "vastarannankiiskiä" mutta eipä haitannut, yhdessä heistä selvittiin ja viestittely jatkui.
    En tiedä onko hyväksi näitä ketjuja nostella, mennyt on mennyttä ja uudet tuulet puhaltavat.

    Ramoona sanoihin halusta yhdyn, kilpailut on kilpailtu, jos olenkaan, en ole mielestäni joutunut kilpailemaan mistään, sen minkä olen omilla avuillani saanut se on riittänyt.
    Niinhän se on, matalapaineet tulee ja menee, joskus raskailta tuntuu, mutta aina on unohtunut ja elämänhalu on rönsyillyt.
    Niin varmaan edelleen, muuttuu varmasti halut joihinkin asioihin, tapoihin, mutta lasketaan ne vanhuuden viisauden tiliin, mitä ilman pystymme elämään, miksi niitä turhia mukana kuljettaa.
    Nautitaan luonnon ilmiöistä, auringosta, tähtitaivaasta, pakkasesta, kesän lämmöstä ja kauneudesta, kaikesta siitä mitä nuoruuden ja kiireisen aikuisiän aikana emme huomanneet.
    Nyt kiireet unohduksiin ja rauhassa maailman touhuja seuraten eläkäämme.

    Joulu on piankin muisto vaan mkr, älä sitä mieti ja tuohon kukka asiaan, en ole onnistunut sen paremmin jouluruusua kuin amaryllistäkään uuteen kasvuun lähtemään,
    Joka vuosi olen mukulat parvekkeelle kiikuttanut ja siellä kesän pitänyt, kasvuun lähtöä ei tapahdu.
    Pelakuutkin otin komeron lattialle pimeään, siinä uskossa, että kevään tullen saan ne kasvuun, sekään ei koskaan ole onnistunut, toivossa kuitenkin vettä silloin tällöin juurille viskaan.

    Tuo maalaaminen aikaa kuluttaa, jos siihen innostuu, kuten kaikki harrastukset jos niitä saa itsensä haluun virittää.
    Mielessä on käynyt, että jos vielä minäkin, mutta katsellessani aiemmin tehtyjä tuherruksiani, halut katoaa, näyttelyä en koskaan ole ajatellutkaan.
    Lapsilleni olen melkein pakolla tauluja jakanut, kaikki ystäväni halutessaan on niitä saanut, aika tuottelias olen ollut, paljon on omilla seinilläkin.
    Luomistyö olisi palkitsevaa onnistuessaan, mutta siinä on se mutta aina edessä.

    No niin, nyt sitten elämään viimeistä päivää koko vuoden loppumista juhlistamalla, valkoviiniä olisi tarjolla saapa nähdä aukeaako korkki, vai nakit ja perunasalaattiko riittävät.
    Oikein mukavaa, iloista vuoden lopettamista ja uuden vuoden tervetulo toivotuksiin sitten huomenissa paremmin.
  5. Kauppareissu tehty ja hyvin kestin pystyssä, oikeastaan ei liukkautta ollutkaan, hiekotus toimi.
    Paljon oli ruokatavaraa alennettuna, kaikki ei kaupaksi käynyt joulun alla nyt sitten 30% tarjolla, no ostin tietysti, pakkaseen laitoin tulevaa aikaa varten.
    Kauppalasku parikymppiä vähemmän kuin tavallisesti, todiste siitä, että kotona tarvittavaa vielä paljon, no piti se perunasalaatti ja nakit ostaa.
    Muunnellen tulee kaikki jouluiset syötyä, eilen paistoin porkkalaatikosta lettuja, maistui hyvältä.

    Brinkkala aivan oikein ajattelit tuosta pois lähtemisestä, ei anneta kiusojen haitata, ohi vaan pyyhällämme, vaikka toivoisi tietysti ketjun siistinä pysyvän.
    Eihän se ilokaan käskemällä tule, mutta pieniä aatoksia voi siihen suuntaan johdatella ja siitä se sitten iloksi muuttuu, uskotaan näin.

    Vielä noihin demeterin mietteisiin tartun ja ihmettelen meitä ihmisiä, ainakin itseäni.
    Nuoruudessa odotin iän karttumista, naimisiin mennessä perheen perustamista, sitten tuli asunnon hankinnat ja lasten kasvut ja harrastukset.
    Siinä välissä olin jos minkälaisen harrastuksen parissa, ei aika pitkäksi käynyt.
    Nyt kaikki tuo on ohi ja elän yksin, lupa tehdä mitä haluan, mutta haluanko enää oikeastaan mitään, näin on käynyt.
    Voisin matkustaa, kai vähän ottaen kohteen huomioon ja vointini voi rajoituksia asettaa, mutta kuitenkin lupa olisi.
    Kulttuuririennotkin olisi mahdollisia, niistäkään en enää nautintoa saa, lapsien elämää en enää täysillä jaksa elää, onnellinen heidän osaltaan kyllä osaan olla.
    Muutama sarja vielä jotensakin koukuttaa, todellisen elämän kanssa ei mitään yhteyttä.
    Siis aina on ollut esteitä toteuttaa halujaan, nyt olisi vapaa ja itsenäinen tekemään mitä mieli tekee, mutta siinä se mutta onkin, kun mikään ei innosta.
    Olisiko itsensä kuriin asettamisen paikka, voisin torua ja äkäistyä itselleni, auttaisiko sekään.
    Päätän nyt kumminkin sen, että yritän katsella ympärille sillä tapaa, että jotain löydän, mikä saa innon kasvamaan, autatte kertomalla omia kokemuksia, niistä saattaa apu tulla.

    Eletään ja ponnistellaan, hautaan voi vielä olla pitkäkin matka, ei loppuelämää surren vietetä, varmasti jotain kivaa on lupa kehitellä, te joilla ei näitä murheita ole, ilonne jakakaa.
    Kiitos kaikille virkeille kirjoittajille, siihen sakkiin brinkkala ja demeter mukaan mennään., yritys on kova karsia surun viitta pois päältä, eikö vaan?
  6. Huomenta, nyt räntäsateeseen, kaupalle olisi lähdettävä, varoittavat liukkaudesta, no rohkea rokan syö.
    Kylläpä tuntui sunnuntai pitkältä, kun en mitään tekemistä keksinyt ja telkkarin antikaan ei jaksanut kiinnostaa.
    Hyvältä tuntuu ajatus, että normaaliin arkeen kohta siirrytään, jotenkin se arki paremmin sujuu.
    Yritin katsella Ulvovaa mylläriä, mutta ei sytyttänyt sekään.

    Kiva kuulla, että kuusi pystyssä pysyi, taitaa kissasi olla yhtä rauhallinen, kuin itsekin olet, sen kuvan olen kirjoitteluistasi saanut Eliaana.
    Kyllähän se eläin vaistoaa emäntänsä toiveet ja ne myös toteuttaa.
    Mietin tässä sitäkin, kaksi kissaa omistaneena joskus, leikattiinko ennen kissoilta kynnet, koirilta kyllä, en muista kissan kynsiä leikanneeni.
    Kissani saivat elää elämäänsä, en niitä muista edes lääkärissä käyttäneeni, ruokaa ja muuta tarvittavaa kyllä hankin.
    Katson Facesta kissavideoita ja voi miten viisaita ne onkaan ja hauskoja, pennut varsinkin.
    Lääkärillä pitkävartiset rukkaset kissoja käsitellessä, puolustavat itseään raivokkaasti toimenpiteiden aikana, voimia vaati kissaa kiinni pitää.

    Nuo siteeraukset ovat oiva tuntojen tulkki, jatka vaan demeter.
    Tuo Kilven runokin sopi hyvin elämän tilanteeseen, osuvia mietteitä, olen nuo kokenut ja hyväksynyt.
    Vaikea se on olla huomioimatta noita välihuutoja, mutta kyllä ne melko tehottomiksi jäävät, sitkeä olen ja sitä toivon toisiltakin, eipä anneta tätä kirjoittelu mahdollisuutta helpolla lopettaa.
    Ikävää sekin, ettei anoista niin läheisen tuntuisia tule, kun tunnettavuus puuttuu, joku nimimerkkikin auttaisi tunnistautumisessa.
    Jospa jatkossa saamme kirjoitusrauhaa, tätä arjen tarinaa kertoen, vaikeaa varmaan on ja monta harmin purkausta voi esiin tulla.
    Olen samaa mieltä maailman muuttumisesta, (tai meidän )mikään ei tunnu aidolta, ei ilo, ei monasti surukaan, sitä kai on arvosteluasteikkoaan itse muuttaen, muuttanut myös elämänsä..
    Minulle useinkin nuoremmat sanovat, että ei pidä vertailla, miksi ei, ainahan ihminen parempaa muistelee.
    Sanonpa vain, ennen oli elämä elämisen arvoista, puutteessa eläenkin, kuin nyt yltäkylläisyyden rikkauksissa.
    Ehkä jätän tähän tämän nurisemisen ja yritän sopeutua muottiin, mitä meille tarjoillaan.
    Vielä yksi muisto, ennen oli kunnanlääkäri ja hänen juttusille pääsi melko helposti, ilman hoitaja apua toimi, hyvin suoraan oireet selvensi ja lääkkeet antoi, sairaudet tuli ja meni.
    Onko se edistystä, että nyt viikkojen jälkeen lääkäriin päästään, tauti monasti jo pahimman ohittaneena, no se siitä.

    Rientäkääpä mielipiteitä ilmi tuomaan, hyvällä ja huumorilla höystettynä, nauruakin kaivataan, näin ajattelen tällä kertaa, voikaa hyvin ja varoen astelkaa, ettei lääkäriä tarvitse vaivata.
  7. Voi sinä demeter, mieli ei iloa tunne samalla mitalla kuin ennen, älä välitä tämä taitaa olla nyt meidän ikäisten tauti, vaikka nuorempi oletkin.
    En minäkään sitä entistä joulun iloa kokenut, vaikka vannoutunut jouluihminen olen ollutkin.
    Jälkeläisillekin kerroin vain niitä vanhojen joulujen tarinaa, muistoja mistä iloa voi edes vähän ammentaa.

    Jouluani typistin jo mielestäni paljon, mutta päätös ensi jouluksi on valmiina, aina pienempään menoon itseni totutan.
    Onko se ikä, vai ajan henkikö vaikuttaa, mitään varten ei enää ponnistella, kaiken saa valmiina, pari joulun aikaa olen kylpylöissäkin viettänyt, ei sekään kutsuvalta tunnu.
    Katselin metsäohjelmaa telkkarista ja siellä kulkijoiden mielialoihin ihastuin, rauhaa ja hiljaisuutta sitä mieli kaipaa.

    Ehkäpä ohimenevä kausi, kevään tuloa seuraillen voisi ajatella mielenkin virkistyvän.
    Tällä puheella yritän sinua demeter kuin itseänikin ja ehkä monen muunkin tämän ajatusmaailman omaavan mieltä nostattaa.
    Makriina varmaan samojen ajatusten parissa, ehkä joku anokin, mutta eipä sorruta, piristetään mukavilla jutuilla toinen toistamme, jaettu ilo monin kertaistuu näin olen kuullut.
    Elämässä kiinni olemme ja elämän iloa haemme, hyvin pienestä sen saakin.

    Noista "stipendeistä" sen verran, että minäkin saman summan kaikille jälkeläisille annoin (iso lovi tilille) siitäkään en iloa tavoittanut, vaikka onnelliselta saajat vaikuttivat.
    Meinaako antamisen ilokin kadota, siihen en usko, ohimenevää se, niin kuin kakki tämä valitteluni.

    Jospa brinkkala ilmaantuisi ja Eliaana ja kaikki toisetkin ja heillä pelkkää ilosanomaa jaettavana, kaatuiko kuusi Väinön avulla.
    Onkohan liekkon elämä jo paremmaksi muuttunut, näillä miettein, nyt saan ehkä torut monesta asiasta, mutta kun aiheesta tulee, kestän.
    Vielä tuohon ajan seuraamisen, eikös sitä voi seurata tietokoneen tietäjien välityksellä.
  8. Hyvää sunnuntaiaamua, sateisena päivä alkaa ja kadut sulina ajeltavaksi.
    Katuvalot yhä päällä, kuitenkin jo kello yli yhdeksän, ilman valoja ei sisälläkään selviä, mutta kestetään pimeää vielä tovi ja kohta valo lisääntyy.
    Hiljaista on elo ketjussa, onko joulun aika voimat vienyt, vai vieläkö vierailut rasittavat, aina myös tulee ajatus, onko jotain ikävää tapahtunut.
    Näillä kymmenillä ne yllättävät asiat ilman ilmoittelua tulevat, no ehkäpä aikaa myöten näkee vilkastuuko vai kuivaako kokoon, sekin on mahdollista.

    Niin se vaan on, että pienikin vaikka yskä saattaa paikat kipeyttää, sen verran keho on heikentynyt.
    Itse melkein joka päivä kuuntelen milloin mihinkin iskevää kipua, aikansa aristaa ja sitten poistuu, tästä olen ajatellut, että herkkää on pienestäkin virheliikkeestä kipu voi syntyä.
    Noiden jouluruokien järkevästi säilöminen on hyvä toteuttaa, olen laittanut ruokia annoksittain pakkaseen, sieltä sitten vuorollaan nostan syötäväksi.
    Kinkkua en laittanutkaan, kraavilohi ja savustettu kala on saanut tyydyttää kinkun tarpeen, tosin siivuina pienen erän ostin.
    Hernekeittoa en kinkun tähteistä voi keittää, kun sitä ei ole, ennen aina Loppiaisena perheeni kutsuin hernesopalle.
    Nyt on sillä mallilla, että minua syömään pyydellään, haluan omat jouluruokien jäämät syödä ja näin jää menemättä. useinkin.
    Rosollin söin jo pois, onneksi sienisalaatti on suolainen, kestää kauemmin., näistä ei pakkaseen laitettavaksi sopivista.

    Ano 15,21, varmaan noin on kuten kerrot, pitkiäkin matkoja joutuu ihmiset hakemaan apua ja ehkä apujakin saavat kyyditykseen.
    Kokemuksia ei itselläni, mutta aika ikävän tuntuisia kokemuksia olen kuullut, joskus tuntuu jopa uskomattomilta.
    Näiden pienten kohdalla on iso hätä ja kuumeinen lapsi arvuuttaa aina mistä on kyse.
    Avun saivat, ei mitään valituksen sanaa vanhemmilta, kyläilemässä olivat, mummolassa, harmitti toisten puolesta, kun kyläilyt estyivät.
    Toisen tytön kohdalla kaikki kolme lasta saman vaivan kokivat vähän aiemmin, sitten olikin vanhempien vuoro, kaikki saivat lääkityksen ja tänään toinen tytär perheineen jo kohti kotia matkaavat, onneksi melko terveinä kuitenkin.
    Päiväkoti lapset nämä taudit useinkin kotiin tuovat.

    Kylmätotuus, en sen tarkemmin kysellyt, mutta ehkä päivystykseen eivät halunneet kuumeista poikaa viedä, aikaa kysyivät terveyskeskuksesta ja yksityiseltä puolelta, kumpaankaan ei päässyt, joten Kuopion matka oli ratkaisu, hyvä niin, saivat lääkkeet heti ja lapsi pääsi kuumeesta.
    Kolmen päivän päähän ei kukaan, en minäkään kuumeista lasta pitäisi.
    Uskon, että tietoa on avun hakemisiin, kun ei ensi kertaa lasta lääkäriin vieneet.
    Yksi vuotias ei vielä kipujaan osaa kertoa, paras on selvää ottaa lääkärin avulla.
    Molemmat tyttäret on vakuutuksen lapsilleen ja itselleen ottaneet, juurikin lääkäriin pääsyn vuoksi.
    Nuorempi tytär löi varpaansa jonnekin ja se tuntui kipeältä, soitti lääkärille kuvan kanssa ja lääkäri totesi kuurin tarvitsevan, että näinkin osaavat apua saada.
    Ehkä turha näitä vaivoja tänne kerrata, mutta tulee aina pienetkin, vähäpätöisiltä tuntuvat kerrottua, huomaa sitten asiat toisin ymmärretyn.

    Tulipa nyt lääkäri asiaa, mutta näin on, kun pienten lapsien kanssa liikkuu, jokaiselle se oma lapsi on tärkeä ja hoivasta huolta on pidettävä.
    Toivon väen ilmaantuvan vaihtamaan mielipiteitä, yksin (melkein) ei ole kiva jutustaa.
    Mukavaa sunnuntaipäivää, kohta taas juhlimisenaika.
  9. Hyvää huomenta lauantaiaamuun, tuntuu hieman nuo päivätkin sekoittua, kun pyhiä ylimääräisinä viikkoon mahtuu.
    Loppu niillekin tulee, enää kaksi ylimääräistä ja sittenpä meneekin aikaa huhtikuun loppupuolen, kunnes ylimääräiset pyhät eteen tulee.
    Silloin ollaan jo kevät säässä, lumetkin ehkä jo kaikonneet, jos nyt kunnon talvea tuleekaan.
    Näin kalenteria tutkien pian aika kuluu, toki ystävänpäivät ja laskiaiset kohdataan ja kesä aikakin alkaa.
    Nyt odotuksissa uusi vuosi ja uuden luvun kirjoittamisen muistamiset.

    Kylläpä saa Hurskainen olla varovainen pihalla liikkuessa, toivottavasti hiekkaa löytyy ja se kestää jäätikön päällä.
    Aika monella suulla tuosta liukkaudesta varoitellaan ja luulen että ensiapu on työllistetty.
    Tuota "sauhukalaa" sain minäkin mukaani jouluaterian nautittua, vävy oli savustanut minullekin riitti ja hyvää on aamupalalla nauttien.

    Tahtoo olla niin, ettei valokuvaan asettuminen ole pojille niin luonteista, kuin meille naisenpuolille, poikanikin yrittää aina nämä kuvaukset kiertää.
    Joku videokuvaus heillä oli firman esittelyn tapainen, tyttärensä laittoi esittelemään.
    Tytölle ei lainkaan vaikea juttu, tutustumisillassakin esitteli tiloja isänsä toimistossa istuskeli.
    Kaikille ei vaan sovi näkyväisyys ja esillä olo.

    Näenpä Ramoonan laulamassa, kun silmäni suljen, niin hyvin olet kuvannut nut tapahtumat ja joulunaikaisen elämänne.
    Minä jouluihmisenä olen tehnyt sen havainnon, että joulukaan ei enää herättele kuten ennen, karsin jo aika rajusti joulun koristeita ja nyt mietin ensijoulua, lisää häviää, jos mukana vielä olen.
    Helpointa itselleen vaan etsii ja liinojen ja muun joulukoristelun esiin laittamien ja taas pois laitto alkaa rasittaa
    Onko se laiskuutta vai muuten helppoutta etsivää. kai se niin on, että kaikella on aikansa.
    Aiemmin aina ihmettelin miten vanhemmat puhuivat monet nuoretkin, että eivät laita joulua paljonkaan, nyt samassa porukassa taidan olla.
    No ruuat kuitenkin perinteisinä ajoin pitää, jos muu pieneksi jää.

    Aika yleisesti on tiedossa nämä rasismin asiat, jokainen toiminee omin ajatuksin, toivoisi kuitenkin, että poikkeamat eivät saisi näitä muotoja mitä nykyään kuulee ja näkee, elämmehän kohta jo vuotta 2025.
    Niin paljon kuin suomalaisuutta rakastan, tiedän, että jokainen on ihminen olipa ihonväri tai muu muoto erilainen.
    Häpeää tunne tästä suomalaisuuden näkymästä, mitä nyt ilmenee.
    Niin entiset kuin tämän päivänkin päättäjätkin vastaavat itse tekemisensä ja nyt päättäjistä toivoisi rehellisyyttä päätöksiä suunnitellessa.
    Ehkä taitoa samaistua sen heikomman kansalaisen elämään, hyvä ja helppo on lakeja sanella, kun oma elämä sujuu.
    Joulun aikaan taas todettiin, kun pieni poika sairastui ja lääkäriä yrittivät saada, aikoja olisi ollut kolmen päivän perästä, no pieni piti saada hoitoon ja näin oli ajettava Kuopioon. Miten jos rahaa ei olisi ollut taksilla mennä oman auton puuttuessa, mikä eteen.
    No onneksi auto on ja ovat vakuutukset ottaneet lapsien varalle ja kaikki sujui, mutta vakuuttaminenkin euroja kysyy.
    Lähtökohdat hyvin erilaisia jo suomalaisilla, miten sitten ulkomaalaisilla ?

    Päivä valkenee, harmaalta näyttää, kai lumisade tulee, eilen aurinko paistoi ja mieltä virkisti, pitkän harmaan ajan jälkeen.
    Eiköhän arki ole jo tavoittanut, vierailuilta kotiin palattu, tulkaapa kertoilemaan joulun ajan kokemuksista.
  10. Huomenta ja arkiaamua, miten sitä onkin jo juhlimisesta yltäkyllin saanut, mutta juhlat vaan jatkuu.
    Muutaman päivän perästä lopetamme tämän vuoden ja edessä aivan uusi monia toiveita odottava uusi vuosi.
    Juhlinta huomattavasti riehakkaampaa, kuin jouluna, minäkin nakkipaketin ja perunasalaatin meinaan ostaa ja syödäkin, vaikka nakki ei herkkuani olekaan.
    Sain luostariviinipullon joululahjaksi, jospa sillä kippistän uuden vuoden kunniaksi.
    Raketin lennot katson, onneksi jo kello 21 ne ilmaan ampuvat, pääsee nukkumaan tavalliseen tapaan.
    Loppiainen jouluni päättää ja voi miten kaiken jouluisen pois saaminen tuntuu hyvältä, niin kuin sitä aina odottaakin.
    Selkeä viikkorytmi ja arkea kulkeva aika on sitä parasta, mitään suurta ei enää kaipaa.

    Noin se joulu monen kohdalla meni, kuten ano 9,34 kerroit, lapsenlapset piipahtivat luonani ja aina mietteet kulkee menneisiin ja niistä kerron, luonne analyysejä myös tehtiin valokuvia katseltiin ja näköisyys kysymykset esiin tuli.
    Näistä pienistä tyttösistä toinen on aivan tyttäreni näköinen, eli mieheni sukuun menevä, toinen on isänsä näköinen.
    Tyttärenpojan nuorin poika on kuin mieheni ja pojantytär taas minun näköinen, suku perintönä näin kulkee.
    Punatukkaisuus taas vävyni tytöillä ja hänen tytöllään on, se sukuhaara on myös merkkinsä jättänyt.
    Omat lapseni ovat erilaisia myös, poikani minun geenejä enemmän omaa, tytär taas isänsä luonteinen paljolti on.
    Mielenkiintoista on sivusta seurata ja näitä piirteitä huomioida.

    Tuo suomenlippuketju lapsuuden kuusissa oli, mutta nyt ajan myötä on jäänyt, tosin kuustakaan ei ole moneen vuoteen ollut.
    Hyvä perinne, vaikka kyllä se suomalaisuus muusta kaikesta ilmenee, kyllä sitä onnellinen ja ylpeä saa olla, kun on suomalainen.
    Politiikka on kaikkea muuta mitä sen tarkoitus olisi olla, nyt sanasota rynnistää ja riidaksi muuttuu, päätökset ne tärkeimmät jäävät vähälle huomiolle ja seuraukset on sitä mitä olemme huomanneet.
    Muutokset suomalaisten keskuudessa on kovin erilaiset mitä toivoisi olevan, maailman onnellisin kansa käyttäytyy monissa asioissa aivan ala-arvoisesti ja rasismi on todella mittavaa.

    Varmaan on iso osa kouluja käyneitä, fiksuja ihmisiä ja ei tavan kansalainenkaan ilman käytöstapoja ole, koulutus ei siihen mittavasti taitoja lisää, kodista se kaikki alkaa.
    Nyt huoli lisääntyy huostaan otettujen lapsien määrästä, jos säästöjä etsitään, olisi kohteena oltava kodit ja kodin kasvatus ja opit.
    Vastuu lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan olisi ehdotonta oltava ja turvallinen kasvamisympäristö.
    Pojan tytär työnsä puolesta näkee tämän osan kansalaisten elämästä ja epävarmuus tulevaisuudesta on iso uhka, työn puuttuminen ei ole parasta seurantaa lapsen ja nuoren katseltavaksi.
    Elämä joka päivä taistelua toimeentulosta ja jaksapa siinä toivoa lasten mieleen kylvää.
    Seuraukset on nähtävissä, lapsia yhä enemmän huostaan otetaan ja se jos mikä yhteiskunnalle kalliiksi tulee, alkusyihin olisi huomio kiinnitettävä.
    Tuohon koulutus asiaan, kaikille sitä haluaville koulupaikka olisi taattava ja mahdollisuus opiskeluun, olkoon talous millä tasolla tahansa.
    Harva numeroa koulutuksestaan esiin tuo, ihmisinä ihmisille ovat, kuten kuuluukin, ainakin tämän havainnon olen tehnyt, ei koulut ole kuin lisä kodin opin saaneille.

    Kyllä menneet sukupolvet ovat jättäneet isänmaan, jota kannattaa suojella ja rakastaa.
    Hinta on ollut suuri ja toivoisi myös tämän päivän ihmisen sen ymmärtävän ja tekevän kaiken itsenäisyytemme säilymiseksi.
    Nyt jätän pohtimiset ja odotan teidän toisten puheenvuoroja kaikesta elämän kirjosta syntyväksi, hyvää perjantaipäivää.
  11. Hyvää joulupäivän aamua, pimeää ja lämmintä, hyvin onnistui hautausmaalla käyntikin,
    Kaikki haudat sukuni poisnukkuneita muistaen kiersimme.
    Tulipa mieleen taisin ääneenkin lausua, että vieläkö ensi joulua näin näen.
    Sen jälkeen tyttäreni luo aattoa viettämään ja olihan ihan onnistunut vierailu, ruokaa ja juomaa, sauna oikein vastan kanssa kylvettävänä, oli viihtyisää ja rauhallista.
    Sunnuntaista lähtien pientä juhlan tuntua riitti ja kun välivuosista oli kyse, ei mitään suurta juhlaa tavoitettu.
    Huomenna Tapaninpäivänä on pojan nuorin tulossa käymään, sanoi kokoonpanoa mukana kulkevista ei tiedä, ehkä kaksoset.
    On kuulemma sen verran villiä menoa, ettei kaikki yhtä aikaa voi mihinkään mennä.
    Nauratti, kun katsoin videota mitä äiti oli yrittänyt tehdä, todella yhtäaikaisesti ei näitä tyttösiä istumaan saanut, tuli kuvia toisen hiuksia repivistä villipedoista, mutta eläväisten lasten kuvia olivat.
    Äitiinsä tulleet, energia pakkauksia, niin oli äitikin pienenä, toinen sisko itse rauhallisuus.
    Vieläkin tämän tyttären teho näkyy, kun jotain päättää, ei jää aikomukseksi.

    Tämä päivä menee yksin, lepäillen ja katsoen telkkaria, yhden jakson olen tuota Peltsin ja Osmon sarjaa katsonut, pitää Areenalta etsiä muut jaksot.
    Olen katsonut joskus muita Down syndrooma lapsia ja aivan ihania he ovat, ihanaa että nykyisin heihin suhtaudutaan oikein ja ymmärtäen.
    Juuri tuollaiset ohjelmat tietoa lisäävät ja suhtautumista ohjaavat.

    On mukava huomata, että ketjumme on siistiytynyt ja toivoa sopii, että jatkossa aina paremmin menee.
    Nyt on sitten aikaa lukea ja tehdä sitä mihin aika ei riittänyt ennen joulua, ehkä lahjakirjojakin on kertynyt, La Promesan katsoin ja pitkittyy jos milläkin asialla, nyt keittäjän tytärkin salaisuuksia pitää ja uusi lakeija harmia varmaan aiheuttaa.
    Ehkä markiisi saa ryhtiä ja alkaa vaimoaan epäilemään ja muutenkin asioita ruotuun saamaan.
    Näinköhän uusi hovimestari vielä taloudenhoitajasta kiinnostuu.
    Kai se joskus loppuun tämäkin sarja saadaan.

    Ramoonan joulu varmaan oli musisoiva ja laulua kaikuva ilta, voin nähdä nuoresi soittamassa ja laulamalla mukaan liitytte.
    Kuusta ei minullakaan ole, oksa valoineen riippuu parvekkeen lasien edessä.
    Brinkkalan itkut ymmärtää ja kostuupa se silmänurkka useimmilla näin joulun herkistämänä.
    Mira vanhoja koristeita ihastelet, näin minäkin, joitakin alkuaikojen nuoreen kotiin hankittuja vieläkin tallessa, perinteet kuuluvat jouluun.
    Liekkon vaivat harmillisia, mutta ihan, että apua on monella tapaa tarjolla, jospa jalka piankin rupeaan kuntoutumaan, ehkä pahin on jo ohi.
    Varmaan Eliaanakin pian tulee kertomaan miten Väinön kanssa joulu sujui?
    Kiitos vielä kaikille ihanasta jouluajasta, minkä olemme näin viestien välityksellä voineet toteuttaa ja omasta osastani saaneena monet lämpimät kiitokset.
    Nyt kohti uuden vuoden juhlintaa.
  12. Lämpimät kiitokset onnitteluista kaikille!
    Hyvän mielen Joulutoivotukset sydämestä, sydämiin, olkoon joulunne rauhaisa ja ilon täyttämä.
  13. Huomenta tähän aatonaaton aamuun, pimeää vielä viikon verran, mutta sitten alkaa päivä jatkumaan ja ennen kuin huomaammekin on kevät käsillä.
    Näin aika rientää ja maailma elää ja toimii aina uusin asioiden tiimoilla, ei aina niin hyvään suuntaan mene.
    Lumiaurat jyräävät ja on mitä työnnelläkin, pieni sade jo tänäkin aamuna, teiden kuntoa on moitittu, mutta lumen sohjoksi muuttuminen vaikeuttaa asiaa.

    Onhan se noinkin, kun esille tulee tavalla tai toisella, aina löytyy arvostelijoita, jotka pelkästään pienillä naljailuilla kirjoittajien mielen pahoittaa, tuleeko siitä itselle hyvä mieli, epäilen.
    Arkielämästä on täällä tarkoitus kirjoittaa, kaikesta siitä mikä elämää eteenpäin vie, sairaudetkin kuuluvat arkeen.
    Yksinäisyys on ollut puheenaiheena, siinäkin on apuna kirjoittelu, pahan mielen kertominen tyhjentää sydämen kipua ja se on hyvä asia, sanottakoon mitä tahansa.
    Toivonkin, että emme anna minkään viestimistämme häiritä.

    Olin eilen illalla kirkossa laulamassa ja kyllä herkisti mielen, kirkko oli tupaten täynnä ja laulut raikui, tuttuja joululauluja mitkä monetkin sai herkistymään kyyneliin asti.
    Sukuni olikin hyvin edustettu, pojan tytötkin lapsineen mukana ja kiltisti jaksoi vuoden ikäinenkin isänsä sylissä laulua kuunnella.
    Eilen tyttärenpojan perhe kävi kahvilla, hyväntuulinen pieni puolivuotiaskin mukana,
    Perheen aikuiset pojatkin aina mukana kulkee, yksi jo perheen perustanut.
    Samoin tyttärentytär tyttöineen kahvitteli kanssani ennen kirkkoon menoa.
    Iloisia uutisia heilläkin tytär päätti korkeakouluopinnot ja nyt sitten hotelin esimiestehtäviä virallisesti on pätevä hoitamaan, pari vuotta jo opiskeluaikaan niitä hoiti, vielä lisäksi hänet valittiin tiimivoittajaksi henkilöstön joukosta, ilo siitäkin.


    Tänään sitten on pojan jälkeläiset vuorossa luokseni pistäytymään, heillä sitten näitä pikkutonttuja useampi, mukava heitä nähdä, harvoin aika riittää kyläilemään, siitäkin joukosta nuorimmainen tyttö sai jonkun opiskelun loppuun, en pysy enää mukana kaikista touhuistaan.
    Tytöt miehineen osallistuvat omilla taidoillaan isänsä yrityksen toimintaan, tuon tutustumistolaisuudenkin järjestivät isästä tietämättä.
    Kävijöitä oli satoja, kai siitäkin perinne tulee näin uskon.
    Kaikki tähteelle jääneet tarjottavat lahjoittivat tarvitseville ja paljon oli soittoja tullutkin.
    Ihmetellen kuuntelen ja katselen aikaansaamisiaan, vaikutukseni olematon.

    Haudoille on huomenna aikomus, jäisi minultakin käymättä, ellei vävy kyytiä antaisi, ehkä sauvojen avulla jaksan kierroksen tehdä, kaikille omaisten haudoille tervehdyksen ja joulun toivotukset viedä.
    Tapa minkä haluaisin toteuttaa, vaikka onnistuu se kotonakin muistellen, jos mahdollisuudet vähissä paikalle mennä.

    Eliaana veljen kaveriksi hakee, mikäpä mukavampaa, yhteiset muistot lapsuudesta asti, varmaan lämmin aatoilta teillä ja Väinö vielä ilona.
    Paras kyllä sitoa kuusi tanakasti, katselin telkkarista näitä kissaystäviä, kun kuuset helposti nurin lensi.

    Toivottavasti Hurskaisen kinkku onnistui, eihän se pilalle mene jos miedolla malttaa kypsentää, hyvää joulua vaan sinullekin.

    Tulkaahan kertomaan joulun odotuksista ja muusta olemisesta, kaiken kiireenkin keskellä pieni pistäytyminen Nojatuoliin voi mielen virkistää.( ohittaen kaiken ikävän)
  14. Kaksi yötä jouluun, aattonahan se joulu alkaa, sopii jo tullakin, talvinen sää ja lunta lisää luvassa.
    Kiitän noista onnitteluista ja ihan rehellinen voin olla ja kertoa, että virallinen päivä on 23.12, mutta onnittelut ei hukkaan mene aiemmatkaan, kiitos niistä.
    En uskonut enää tätä vuosipäivää näkeväni, mutta niin sitä vaan mukana hörhistelen minäkin.

    Harmillista on, kun tuo arvailu ja syyttely vaan jatkuu, mikä ihmisiä vaivaa.
    Suomi24 on anonyyminä kirjoittelun hyväksynyt, sitä voi toteuttaa kuka niin tahtoo, ei sen kummempaa lupaa tarvita.
    Minulla on vahva usko, että nimimerkillä kirjoittavat eivät anoksi muutu, mutta jos niinkin on, ei se kiellettyä ole.
    Luulen, että nimimerkillä kirjoittavalla on niin vahva itsetunto, että eivät piilosta halua ilkeillä, uskaltavat sanoa mielipiteensä, niin halutessaan omana itsenään.
    Harmihan se on, kun joutuu syytetyn penkille jos jostakin sanomisestaan, kun anot joilla halua pilata kirjoittajilta ilon viestitellä, uskaltavat anoina ilkeytensä ja oman raukkamaisuutensa huudella.
    Anoissa on niin paljon mukavia viestejä lähettäviä, ikävä, että sitten kaikki muutaman voimalla samaan sakkiin joutuvat.
    Ymmärrän senkin, että ei aina jaksaa selitellä sanomisiaan, mutta ohitellaan nuo ilkeydet ja itse tietäen oman osuutensa jaksaa osallistua mukavaan viestittelyyn.

    Uskon Ramoonan ja toistenkin ilmi tuomiin mietteisiin siitä, että ei Paloma ei kukaan muukaan nimimerkillä kirjoittava halua pahaa mieltä tuottaa, siksi, että meistä tämä kirjoittelu on rikkaus joka ei maksa mitään.
    Nimimerkkipakko olisi yksi keino rauhoittaa tilanne, ainakin nuo pahimmat loukkaukset loppuisi, mutta nyt on näin ja siihen on tyydyttävä ja jaksettava taistella turhuutta vastaan, paras keino on olla huomaamatta.

    Olipa mukava kuulla mkr näön lisääntyminen, nyt voit joulun ajankin vain lueskella ja katsella telkkaria "näkevänä" niin halutessasi.
    Tuo Sydämeeni joulun teet on kappale mikä joka kerta saa herkistymään, tuoreempana toinen on Taivas sylissäni, joka myös herkistää muistojen arkut auki,
    En juurikaan tykkää näistä muunnoksista joita paljon tehdään, kun oma esitys pitää saada kuulluksi..
    Jouluun kuuluu vanhan kertaus, aina ne mielen herkistää ja läheiset jo pois nukkuneetkin mieleen tuo.

    Ihastelin eilen poikani aikaan saannoksia, on kunnostanut entisen elintarvikelaitoksen tilat oman yrityksen mukaisesti ja saanut aikaan hienon kokonaisuuden.
    Sukellustavarat erittäin hyvässä järjestyksessä, miehistöllä saunatilat, kuntosali ja huoneet yöpymiseen, kokous tilat viimeisen päälle ja vanha sukelluskalusto näytillä.
    Ulkotiloissa palju ja kota missä makkarat voi saunan jälkeen käristää, ja vaikka käydä työtapahtumat lävitse.
    Kunpa onni mukana seuraisi ja terveys riittäisi, nostan hattua hänen saavutuksille, minulla ei mitään osuutta, mutta onnea voin tuntea hänen onnestaan ja jaksamisistaan.

    Nyt sitten viimeistään rauha laskeutukoon Nojatuoliin ja ilolla joulua juhlimaan, tänään tulee osa jälkeläisiäni kahville ja illalla menemme sitten neljän polven voimalla joululauluja laulamaan kirkkoon.
  15. Olen unohtanut kiittää tuosta nimimerkkini vieressä olevasta jouluisesta kuvasta, kiitos laittajalle, itse en osaisikaan ja hyvän joulun toivotukset viestin.
  16. Hyvää joulun aluspäivää ja leppoisaa mieltä kaikille.
    Leppoisaa mieltä pyytelen, sillä ei tämä lähiaika sitä ole parhaalla tavalla osoittanut.
    Ano kyseli missä tepa ja monet muut, uskonpa syyn poissaoloon olevan jatkuva henkilöihin kohdistuva syyttely, näin ajatukseni minua ohjaa.
    Muutama virheellinen sana ja ymmärrys katoaa toisilta kirjoittajilta, vaikka selittelyjä annetaan asia ei korjaannu.
    Selittelyt useassa tapauksessa ei tuloksia anna, sen olen kokenut, paras on jättää sikseen.
    Halu ymmärtää ja anteeksi antaen unohtaa ei kuulu kaikkien kirjoittajien ajatuksiin, toisen ajatusten lukeminen on vaikeaa ja siksi olisi asiat jätettä unholaan.
    Omat ajatukseni kulkee sitä rataa, että aina löytyy arvosteltavaa, mutta taito sivuuttaa ne ilkeimmät ja jatkamalla omana itsenään kirjoitellen.
    Hyvällä tahdolla ymmärtäminenkin löytyy ja asiallisesti kysellenkin asiat hoituu.

    Jospa kasvattelisimme jouluista mieltä ja etsisimme hyvää sanottavaa toisistamme, sillä kaikilla ihmisillä sekin puoli on olemassa, sisäistämällä kirjoitukset oikeisiin uomiinsa, oma mielikin siitä ilon saa.
    Olen sanonutkin, että kirjoittelu on taitolaji, että sen saisi kaikille ymmärrettäväksi, vaatii ajattelua sanojen valinnassa.

    Jatketaan joulun iloisen sanoman levitystä kertoillen oman joulun viettoa suunnittelusta hoo hetkeen.
    Minulla kaikki valmiina, ei kiirettä ei tohinaa, no aika helpolla pääsenkin, kahvilla vain jälkeläiset huomenissa käyvät, jokainen oman perheen kanssa keskittyy joulua viettämään.
    Oman jouluaaton vieton olen jo kertonutkin.
    Joulumieli aika pienellä aikaan saadaan, monelle yksinäisellekin, kun tavatessa sitä toivotetaan, minulle tuli hyvä mieli, kun ystävä lapsuudesta soitti, muisteltiin lapsuutta se mikä mielessä pysynyt oli.
    Seitsemänkymmenen vuoden taakse siirryttiin ja hyvä mieli muisteloista syntyi.
    Samoin iloa tunsin, kun kaupassa ainoan elossa olevan serkkuni tapasin, nyt päätettiin yhteyttä pitää, onnistuuko jää nähtäväksi.
    Ei sitä aina arvaa, minkälaisen ilon voi saada ja antaakin, kun mieli on avoin kaiken suhteen, empatia ja ystävällinen olemus saa paljon aikaan.
    Ilkeyttä jokainen osaa suoltaa, jos halut siihen pyrkii.

    Illalla menen poikani yrityksen avoimien ovien tutustumistilaisuuteen, siellä sukelluksen saloja kerrotaan ja muutenkin taloon tutustutaan ja sen mahdollisuuksiin vaikka saunomiseen.
    Pojan tyttäret miehineen puuhaihmisinä., poikani on esimerkki tyhjästä ponnistaen, työtä kovasti tekemisellä, onnistumisesta ja sitkeydestä.

    Pakkaspäivä vaihteeksi, eilen räntää satoi nyt pakkasta hieman yli kymmenen asteen ja taivas kirkas, samoin on mieleni, hyvin nukutun yön jäljiltä kaikki hymyilee, jospa näin olisi kaikilla toisillakin.
  17. Huomenta räntäsateisesta Savosta, sama ilmiö varmaan joka puolella suomea, näin säätiedotus kertoo.
    Joulu nurkan takan, lahjat vielä kaupan paketoinnissa monellakin, pieni väsymyskin näistä jouluisista puuhista rasittaa.
    Omalla kohdallani ei mitään harmia joulun tulosta, kaikki on hoitunut mallikkaasti, eilen naapurin rouva piipahti luonani, piipahtaminen pari tuntia kesti, nauroi kohta miehensä etsimään tulevan.
    Todettiin, että liian harvoin näitä tapaamisia on, vaikka samassa talossa jopa käytävässä kotimme sijaitsee, lenkkisauna on vakituinen kohtauspaikka.
    Tytär soitti, että poikansa perhe Ruotsista ajavat Tahkolle suoraan ja sieltä tulevat sunnuntaina joulutervehdyksen tekemään.
    Kuusi aikuista ja suvun pienin, viides polvi on jo puolivuotias hänkin, kahvipöydän ympärillä juttu luistaa, näin uskon.
    Sunnuntaina myös tyttärentytön porukka piipahtaa illan suussa, menemme neljän polven voimin joululauluja kirkkoon laulamaan.
    Siinäpä jo joulun ohjelmaa osin käytetty, pojanperheen tuloista ei ole ilmoitettu, mutta varmaan ennen aattoa se tapahtuu, kun tiedossa on aaton viettoni.

    Lueskelin noita viestejä ja ihmetykseni kasvoi, näinkö joulun aika mielet kohottaa, mielestäni ei suunta ole kovin myönteinen.
    Joulunaika herkistää mielen ja pienikin "pahasana" kielet kirvoittaa.
    Tuosta yksin viihtymisestä jos sen itse on valinnut ei pitäisi mitään sanomista muilla olla.
    Oma tahtoni on se minkä olen kertonutkin, haluan olla yksin, siis vapaa valinta, syy ei liene sen kummempi kuin väsyminen jo kaikkeen kokemaani ja uskoni siihen, että elää voi ilman monia asioita.
    Kun ikää on karttunut, on jo ehtinyt monenlaista kokea ja nähdä, jos huomaa ettei mitään kaipaa, silloin on onnellinen jo oman elämänsä yksin olemiseen.
    Ehkä erakko ei ole oikea sana kaikille yksin oleville, ei myöskään mikään autismiin viittaava, masennuskaan ei sen kummemmin ole yksinelävien vaiva, sitä ilmenee kaikilla.
    Sitten on erikseen ne vanhukset jotka on todella unohdettu, syystä tai toisesta, heille joulu voi olla voimia kysyvä, heidän kohdallaan hienotunteisuus on paikallaan.
    Paljon yritystä on siihenkin, että yksinäisyydestä kärsivät saisivat jouluunsa ilosanomaa, monet järjestöt niitä tarjoaa.
    Olkoonpa syyt, elämän kuviot mitkä tahansa, jokaiselle yksinäisyydestä kärsivien, seuraa kaipaavien olisi sitä saatava.
    Minun tapaiset yksin eläjät on siinä onnellisessa asemassa, että sukua on ja jouluna ainakin muistavat, yksin asumiseni on todella oma tahtoni.

    Jätetään nyt nuo harmittavat kommentit ja valmistaudutaan vuodenajan suuren juhlaan, sillä sitähän se joulu on, olipa yksin tai suuremmassa joukossa.
    Toivoisin, että jokaisen sydän kokisi sen joulun ihmeen, hyvä mielen ja empatian lähimmäisilleen antavan tunteen.
    Olen joulun lapsi ja minulle joulu on kaiken kauniin katselua, kuuntelua ja eläytymistä hyvään oloon.
    Yksin en tänäkään jouluna ole, kuten en koskaan ole ollutkaan, mutta uskoisin jouluni myös tunteita herättäisi yksin ollenkin, sillä loppujen lopuksi kaikki on itsestä kiinni.
    Joulunsanoma on kaunis, sen toivoisi jokaisen sydämeensä saavan, yksin tai mikä kenenkin olotila onkaan.

    Nyt kauppaan vielä viimeisiä puuttuvia asioita hankkimaan, minun jouluni on tervetullut saapumaan ja tuleekin jo sunnuntaina.
    Hyvää mielen hankintaa teille kirjoittaja ystävät.
  18. Voi sinua mkr, ei nämä puuhat helpolla suju, nytkin istahdin lepäämään.
    Aikaa kuluu, mutta sen tietäen olen aloittanut hyvissä ajoin nämä puuhastelut, pakkohan ei olisi mitään tehdä, apua saisi, kaupat pullollaan valmista, mutta kun luonne on se mikä minullakin on, niin minä itse kaiken haluan yrittää tehdä.
    Yritän valmistautua ajatukseen, että toisten apuun lopulta joudun kääntymään.
    Tyydytään olevaan ja mieli hyvänä kaikesta huolimatta, onhan maailmassa vielä iloakin, täällä kotimaassakin, vaikka mustat pilvet kaiken yllä leijuu.
    Taas suuri huumeyritys paljastettu, voi kunpa saisi ymmärrystä siihen, että kuolemaksi nuo aineet ovat.

    Katselin eilen Vexi Salmesta kertovaa ohjelmaa, uuttera ja taitava sanoittaja oli, onneksi saamme näistä sanoituksista aina vaan nauttia.
    Nyt tovi työn puuhastelua ja taas istumaan;)
  19. Samalla tapaa ajattelen, kuin ano 16,42, vihanpito on turhaa, mitä sillä voittaa?
    Samoin "kehuminen" mitä sillä tarkoitetaankin on turhaa, kaikesta myönteisestä on paikallaan kiitoskin antaa.
    Mukava on mainita, jos viesti sai hymyn huulille, kyllä se aina parempi on, kuin aiheeton moittiminen.

    Ano 14,05 yksin elän ja joskus toki turhautuminen meinaa seuraksi pyrkiä, muuta suunnittelen aina jotain kivaa ja taas elämä maistuu.
    Itse olen luopumiseni tehnyt kaikesta entisestä ja se ei pahalta tunnu, olen kokenut ja nähnyt monenlaista, nyt viihdyn oman kodin suojissa, itsestäni kaikki kiinni miten eloni suunnittelen.
    En nyt aivan erakoksi halua, mutta kaikki mitä teen, sen teen oman itseni iloksi, ja mikäli joku apuani kaipaa, sitä annan kykyjeni ja voimieni mukaan.
    En anna kynnyksen kovin korkeaksi tulla, jos joskus jotain muuta haluan, pystyn sen toteuttamaan, nyt on hyvä olo.
    Tämä viestittely on yksi kanava ulkomaailmaan, tämäkin ihan oman haluni mukaisesti.
  20. Huomenta pakkasaamuun, piti vilkaista toisen kerran, kun en uskonut näkemääni, pakkasta 21 astetta, siis nyt on oikea talvi.
    Kulta aikaa kuorma-autoilijoille, kun lunta taas riittää pois ajettavaksi, tuo parkkipaikka tuossa keittiön ikkunan takana aina tyhjennetään lumesta.

    Radion lohdutonta kertomaa taas kerran, ambulanssia ei aina lähetetä, tai niitä ei ole saatavilla, joku lenkkipolulle uupunut ei ambulanssia saanut, kehotettiin omilla kyydeillä menemään. ensiapuun.
    Turvattomaksi muuttuu elämä täällä onnellisten ihmisten keskuudessa, yöpäivystykset toden näköisesti loppuu, siihen lisätään ambulanssin puuttuminen, miten apua saa autoton ihminen, taksinumero on selvitettävä kaiken varalle.
    Minkähän lainen avun tarve saa ambulanssin liikkeelle, minullakin 112 laitettu niin että löytävät nopsaan, mutta kai tarve ei koskaan sitä tarvetta ylitä.
    Usko meinaa mennä koko hyvinvointialueen toimintaan, lääkäreitä ei saa, onnekseni en ole tarvinnutkaan, ei oota osaa itsekin itselleen määrätä ja ainahan on burana.

    No eipä ollut kovinkaan jouluinen purkaus, mutta kaikkea ikävää tiedotetaan ymmälle menee vähemmästäkin.
    Tuo Eliaanan korvakipu toi omat surinani mieleen, korvani soittaa jatkuvasti omia säveliään, eli sirinää, mikä kuunnellen nostaa niskakarvat pystyyn, yritän olemaan kuulematta sitä, mutta eipä anna rauhaa, aina sirinä vaan kuuluu, hiljaisuus voimistaa kuulemista.
    Asia mille ei lääketiedekään apua anna, joten sen kanssa on vaan elettävä.
    Kovin pahasti kylkesi loukkasitkin, onko niin, että herkemmin vaivat näin iän myötä pitkäaikaisesti kipuilee.
    Juuri eilen tutkin joulukoristeeni ja pikkukassillinen lähtee kirpputorille, jospa jollekin iloa tuottavat.

    Tuo rasismin ilmeneminen on todella paha juttu, miksi sivistysvaltiossa noin toimitaan, ihmisenä oleminen on kaikille se elämä mihin on syntynyt, ihonväri ei mitään ratkaise.
    Kuinka moni joutuukaan tuon arvostelun kokemaan, syystä tai toisesta, hävettää todella olla tältä osin suomalainen.

    Anojen viestit todistavat ihan tunnelmallisia jouluja, näin jokainen oman makunsa mukaisesti joulunkin tunnelmoi.
    Aatto minullakin hieman poikkeava, mutta sen jälkeen kiireetöntä aikaa, nukkua voi vaikka koko joulun ohi;)
    Linnuille ruokaa nyt pitääkin laittaa, jos siihen mahdollisuus on, eivät polot lumen alta mitään pysty löytämään.

    Viikon päästä sitten jo aattoa vietämme, minäkin yhden vuosiluvun täyteen saan, aina tulee mieleen, vieläkö seuraavan joulun näenkään??
    Pitää sanoa, että tallessa ikä eletty, tulevaisuus häämöttää.
    Nyt muistatte pukea vaatetta reilummin, pakkanen piankin puraisee pienin varustein, hyvää tätä päivää kaikille
    21. 14 / 21
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt