Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

27

Kommenttia

350

  1. Aurinkoista, nollan tietämissä pakkasasteissa siis melkein ollaan, niin se alkaa talven tulo ja auton ikkunoiden raapiminen.
    Eilen kaupoilla kävin ja toin lisää kanervia parvekkeelle, nyt kauniin punasävyinen on kukkapuoli parvekkeella,
    Marraskuun lopulla, adventin alkaessa sitten jouluvalot syttyvät, perinne josta en lipeä.
    Pitihän sitä taas "kömpsähtää", voipaketin heitin huolimattomasti kärryyn, putosi lattialle, sitä kumarruin nostamaan, kärri (kövelykeppini) mihin otin tukea, luiskahti ja mummo polvillaan kärrin viereen.
    Siitäpä sitten yritin vetää itseni pystyyn, mutta tukea ei löytynyt, eipä hätää kohta nuori, ehkä 30 mies tuli ja kysyi tarvitsenko apua, myönsin ja melkein lennossa pystyssä olin.
    Voima ja ystävällinen käsi minut taas pelasti, yritin hymyllä kiittää ja hän hymyillen totesi eipä mitään, se meni sydämeen asti.
    Kuinka tärkeitä ovatkaan ystävälliset ihmiset.

    Tärkeä on tuo hampaiden hoiti, täällä ei tunnu aikoja löytyvän ja kallistakin on.
    Kuuntelin eilen radiosta, miten hoitohenkilökunta väsyy ja hoidot kärsivät, no seurauksia on jo näköpiirissä, ehkä hammashoito vielä hyvin hoidon osalta toimii.

    Brinkkala nuo ruuan teot otti esiin ja se jos mikä on "säveltämistä" ei aina arvaakaan mitä kaikkea voi yhdistää ja makunautintoja syntyy.
    Omena on aika moneen ruokaan lisukkeena sopivaa, minä olen kokeiluja tehnyt rohkeasti ja maut mielestäni vaan paranee.
    Ruuan maku on tärkeä, vanhoilla ihmisillä ei useinkaan ruoka maista ja näin olisi opeteltava sekin homma tekemään houkuttavaksi, mausteinen ruoka ei useinkaan maistu, mutta yhdistelemällä raaka-aineita saa yllätyksiä aikaan.
    Minulla on hyvä ruokahalu, kaikki maistuu;)

    Tuon puoluettomuuden suhteen olen kysymysmerkkinä, miten se esiintyy. pyrin vastaamaan ja kantaa ottamaan toisten kertomaan ja kysymyksiin, mitä muuta vielä?
    Voin ilman pirtin esiin tuomista kertoa, että tarkoitus olla ihmisinä ihmisille, ei sen kummempaa.

    Eipäs unen riittämisestä pahoillaan olla demeter, eikös se vanha sanonta kuuluu, että on kuin rahaa pankkiin laitettaisiin.
    Olen minäkin untani opetellut virittämään aamulla melko pitkäksi, jos ja kun ei kiirettä suuremmin ole.
    LaPromesan katson aina maanantaina, on pitkä istuminen, mutta sukkaakin syntyy.
    Jokohan lakkoilu pudottaa markiisitarin alemmas pilvilinnoistaan?
    Mitähän Abel piilottelee?
    Tuo rahan kanssa eläminen on joillekin elämän ehto, siis aivan jokapäiväinen asia, kun taas vähemmän rahaa olevalle rajoite.
    Onneksi elämme suomessa, täällä jokaiselle (melkein) jotain hyvää riittää, vaikka taiteilua se useinkin on.

    Kirjoitellaan näitä toimiamme ja ideoitakin mukaan mahtuu ja hymyillään, kun tiellä tuttuja vastaan tulee, joskus vaikka tuntemattomillekin.
  2. Huomenta sateeseen ja vieläkin pimeään maanantaiaamuun, olemmehan saaneet nauttia kauniista ja värikkäästä syksystä kauan, nyt on sateiden aika. lämmintä kylläkin vielä riittää.
    Katkaisin raakkipuun latvat, kun kattoon asti kasvoivat, nyt tuossa vieressä odottavat juurien tuloa, toivottavasti onnistuu.
    Kaksi peikonlehteä myös hyvässä kasvussa, toivottavasti talvi ei voimia vie, viherkasveista sisällä tykkään.

    Olipa kiva kuulla tuosta halustasi käsitöiden pariin ano 00,47, hyvällä alulla on neulomishommasikin, siitä se into kasvaa ja tekemällä oppii.
    Linkin avasin, en aiemmin ole sivuilla käynytkään, tuli mieleen aikoinaan tekemäni ristipistotyöt, kirjolapaset, puserot ja nuo kirjavat pitkävartiset sukat, niitä olen tehnyt nytkin.
    Valmiina on tälläkin hetkellä laatikollinen, tykkään langan tähteiden kanssa neuloa värejä valiten, on eräänlaista luomisen työtä sekin.
    Minullakin oli aikoinaan nuoressa kodissa monta ristipistotaulua nyt enää savusauna muistona.
    Olen myös kutonut paljon, kaikki räsymattoni on oma tekemiä ja niitä on riittänyt lastenkin huusholleihin.
    Kudoin ryijypohjan ja merkkasin sen , oli surutyöni mieheni kuoleman jälkeen.
    Rohkeasti vaan yrittämään, kaikkeen oppii.

    Olen samoilla miettein kanssasi liekko, viisaus ei kulje vanhuuteen saakka, vaikka aina sen vain vahvistuvan luulisi, aika kai on tämä, kun ei muuten jaksa hyvää elämää hyväksyä, on pakko jotenkin tulla esille.
    Ehkä joku pettymys monellakin menneessä ja sitten täällä puretaan pahaa oloa.
    Tuli mieleeni anoppini, hieno ja tykätty ihminen, aina ystävällinen ja piirakkakippo useinkin kylään mennessä käsissään, oli loistava piirakkamestari.
    Avioeron läpi käynyt ja siitä kärsinyt, sitten palvelutaloon lopuksi joutui ja voi sitä muutosta, ei millään samaksi ihmiseksi tunnistanut, katkera ja sulkeutunut.
    Näin purkaantui se tuska minkä oli kokenut yksin jäätyään.
    Monelle juurikin tuo käänne tapahtuu vanhaksi tullessa kuten Eliaana kerroit.
    Tykkään myös noista vanhoista sananlaskuista ja muista sen kaltaisista, useinkin ajatellen syvemmin niissä on selkeä totuus mukana.

    Kivasti sanoit Juicen sanoin tuon selviämisen hengissä, kyllä jengillä on oma vaikutuksensa, niin hyvässä kuin pahassakin ja samaa pätee ystävää ei jätetä, vahva sanominen sodan aikana, kunpa sama ajatus tälläkin hetkellä toimisi.
    Minä olen kasvattanut pientä sisintäni, ymmärrykseen näitä kirjoittajia kohtaa, joilla on vaan nuo ikävät asiat mielessä, varmaan sinäkin demeter, sivuuttamalla ikävyydet itsehillintä kasvaa.

    Miksipäs et uskaltaisi vanhaa nimimerkkiäni käyttää, kyllä minä ne omakseni tunnistan.
    Onpa teillä urakka asunnon tyhjennyksessä, mkr jo neuvoja antoikin, noin se varmaan helpointa on.
    Muistoja ei voi, eikä pidäkään hävittää, ne mahdolliset ikävätkin auttavat jatkossa, aina voi pohdintaa pitää ja katumusta suorittaa, sitähän tämä elämä on.
    Teillä siellä voi asuntokauppakin toimia toisin, kuin täällä meidän suunnalla, toivotan onnea kaiken suhteen.

    Minäkin muistelen kaiholla sitä Kahvipirtti aikaa, kultautuuko muistot, kun en muista mitään ikävää olleen.
    Joka muuton yhteydessä Latevaan kantoi kukkia uuteen pirttiin ja maalaismies toi hienoja kuuluisia kirjoja, kaikki olivat mukana mielikuvituksen maailmassa ja ihanaa oli.
    No se aika ei palaa ja kohta tämä loppuu tämäkin, jospa en paljon hullummaksi muuttuisi, jaksaisin olla loppuun asti oma minäni.
    Kaikkea mahdollisimman mukavaa päivää teille kirjoittajat.
  3. Paloma , en muista minäkään mitään suurempaa harmia minulle tuottaneesi, mutta hieman arastellen viestejäsi tulkitsen, olenhan vaan tämä hyväuskoinen, ihmisitä hyvää uskova mummo.
    En osaa tulkita viestejä muuten kuin sen mukaan, mitä kirjoitettu on, rivien väliin, en myöskään arvioimaan pysty, joten uskon, että ei kai kirjoittajat voi piilotekstinä esiintyä.
    Olen sitäkin mieltä, että mitä en ymmärrä, on minun häpeä, vaikka sitä en häpeäksi koekaan,,
    uskon ihmisten hyvyyteen kaiken suhteen, pettynytkin olen, mutta en uskoani ole kadottanut.

    Sellaisen sanonnan on joku joskus tuonut esiin, vanhalle saa nauraa, mutta ei vammaiselle, jos joku hymyilee minulle, se tekee varmaan hyvää asianomaiselle, siis siitä vaan;)
  4. Jopas joku on ollut viitseliäs, sekoittanut minun ja brinkkalan viestit yhteen, no hauskuutta kaiketi ja ainakin sekoiluun pyrkivää.

    Eipä tuo suurempaa harmia aiheuttanut, joten jatketaan vaan brinkkala ja nyt aloitan uuden ketjun.
  5. Lauantaiaamua, ikkunani edessä on kultainen koivu, vielä lehtensä väriä muuttaen loistaa kultaisena tuoden ihanan näkymän ihan sieluun menevän ja todistaen sinnikkyydestä mitä toivoisi ihmisilläkin olevan.
    Sitkeyttä kyllä onkin, mutta ei mitenkään rakentavaa, aina vaan sorrutaan riitelemään.
    Vaatii jo tahdonlujuutta, että jaksaa jatkaa, mutta olen sen verran vielä optimistinen, että jaksan kirjoittelua jatkaa, omaksi ilokseni tietysti, toivoen saavani aiheita mukavina vastauksina.

    On kuitenkin pakko myös nähdä nämä harmit, mitä täällä oikeassa elämässä. eteen tulee.
    Sain eilen monta surulista viestiä ystävieni kohtaloista ja ne pistää taas kerran miettimään miten turhaa kinaa aikaan saadaan.
    Kälyni on Kuopiossa silmäleikkauksessa, soittaessani sain kuulla, että leikkaus oli epäonnistunut ja joutui jäämään sairaalaan, uusi leikkaus jo tehty, ei vielä eilen tiennyt miten meni.
    Hänen näkevän silmän sokeutumista yritetään hoitaa nyt leikkausten avulla, lopputulos vielä epämääräinen.
    Kamala ajatuskin siitä, että näkönsä menettää ja yksin asuminen ei onnistuisi.

    Toinen kamala uutinen myös pysäytti, ystäväni keuhkosyövästä kärsii ja nyt sitten kaiken lisäksi varpaan hoidosta jäi sairaalabakteeri ja aiheutti kuolion ja jalka katkaistiin, nyt on hoivakodissa ja oma koti myynnissä.

    Kolmas ikävä uutinen niin ikään ystävästäni, meni kaihileikkaukseen Kuopioon ja toisesta silmästä näkö meni, sairaalabakteeri pääsi silmään.
    Kaihileikkauskin voi näin vaarallinen olla, omani aivan kivuttomasti meni ja näkö on ollut hyvä tänne asti.
    Silmäni leikattiin yli 30 vuotta sitten.
    Tulee mieleen näinkö nämä hallituksen mittavat säästöt alkaa tuottaa tuloksia,
    henkilökunta väsyy ja valvonta heikkenee.
    Pelottaa ajatuskin oman paikkakunnan yöpäivystyksen loppumisesta, matkaa Kuopioon kuitenkin liki 80 kilometriä, siinä jo matkalle ehtii kuolla.

    Surullista kertomaa ja näiden uutisten valossa huomaa, miten turhaa riitaa yllä pidämme palstalla ja Nojatuolissakin.
    Mielestäni palsta ei kaipaa mitään totuuskomissiota, vaan rehellisesti kirjoittavia ihmisiä.
    Jotenkin tulee kuva kirjoittajista, joiden elämä ei suju hyvin oikeassa elämässä ja sitten tänne nimettöminä ja vielä valheilla värittäen kirjoittavat, purkaen pahaa oloaan.
    Kirjoittelun tarkoitus on mielestäni tuoda asioita monenlaisesta elämän kulkemisista, iloista ja surusta, mitä ihmisinä joudumme kokemaan ja sitten myönteisistä vastauksista voimaa ammentaen jaksamme jatkaa.
    Vaikeaa on joskus ymmärtää toistemme sanomisia ja väärinkäsityksiä syntyy, mutta selvitellen sopumielellä niistäkin selvitään.
    En millään jaksa uskoa, että ihmisille hyvä mieli voisi tulla, jos raadellen toista kohtelee, kaikille ei voi vastaus miellyttää, mutta kysymällä asiallisesti selvennystä asia hoituu.

    Kenen mieltä ilahduttaa kaivella arkistoja ja löytää jotakin kauan sitten käsiteltyä asiaa, josta haloon voi tehdä, huomion hakemista mielestäni, itse en arkistoja tongi, muistoihin luotan, niistäkin osa jo kadonnut.
    Ehkä joillekin ajatuksia aiheutin, hyvinä toivon tuloksien olevan, pyyntöni taas ilmoille heitän, lopetetaan kitkerät kirjoitukset, elämässä on paljon hyviäkin asioita keskusteltavaksi.
    Elämä on loppujen lopuksi lyhyt ja minkälaisen näkemyksen haluammekaan jälkeläisille jättää, siinäpä pohtimista, mukavaa viikonloppua kuitenkin kaikille.
  6. Ruuat on uunissa ja istumaan pitää päästä, samalla lukaisin viestisi.

    Joko taas laitat minut keksimään noita "monella suulla" tulleita viestejä.
    Aloitustasi pyysi Tepa, ano9,29 ja 21,36, 24.10 ehkä joku muukin lupaili lukemassa käydä, tämän voit itse tarkistaa, etten taas valehteliaksi leimaannu.
  7. Vastaanpa, kun vielä koneella Facebookia lueskelin, siellä ei ilkeydet pääse kukkimaan, ainakaan tässä laajuudessa kuin Suomi24:ssä.
    Minä en suinkaan ole sinua, paremmin kuin Palomaakin pois ole ajamassa, tiedät itsekin, että se on mahdotontakaan.
    On vaan niin monella suulla tuota esitetty, joten yhdyin samaan tyyliin.
    Olen toki huomannut ilkeydet, mitä joudut kohtaamaan, mutta sillekään en mitään voi, olen kirjoittajana kuten sinäkin, pahoitella voin.
    Olet varmaan huomannut senkin, että en anoille vastaa, jotka tähän syyllistyvät.

    Näin ikävää kuin se onkin, anoja varmaan tulee olemaan, siihenkään en minä, et sinäkään mitään mahda.
    Olen samaa mieltä siitäkin, että ei tästä nykyisyydestä kukaan tykkää ja jos tähän riitelyyn Nojatuoli loppuu, tulee muuta tilalle, emme tästä tilanteesta mihinkään päästä, ainoastaan itse poistumalla.
  8. Sumua ulkona, kai päässäkin, kun en jaksa enää keskittyä tähän sekamelskaan mikä ketjussa onkaan.
    Mikä syytösten määrä ja mistä, tyhjänpäiväisestä, enpä onnesta hykertele, kun huomio on minunkin ympärillä pyörinyt.
    Alunperin tarkoitus oli kertoilla päivän tapahtumista, ei tietenkään luetellen joka tekemistään, vaan kertoilla ne itsestä mielekkäistä jutuista, johan jatkumo vauhtia antaisi ja näin syntyisi miellyttävä, ehkä omaa mieltä nostava yhteisö kirjoittaen.
    Omasta elämästäni ei hyvällä tahdollakaan mitään hohdokasta synny, mutta vastaukset saattavat herättää ajatuksia ja näin ketju antoisaksi voisi muuttua.

    Olen tullut siihen tulokseen, että vaikea on noihin yhden rivin tokaisuihin mitään kerrontaa lisätä, ketju vaan viruu liian nopsaan uuteen aloitukseen.
    Joku kyseli mitä pilkut tarkoitta otsikon lopussa, no ajattelisin niitä siihen jatkumiseen viittaavan.
    Noihin ketjun avaamis puheisiin yhdyn, aihetta löytyisi Korpikirjailijan kuin Palomankin ketjuun.
    Olenko väärin taas ymmärtänyt, kun korppis anona kirjoittaa, vai onko joku yrittänyt häntä matkia, eihän se mitään haittaisi, jos näinkin olisi, itse vaan on kovin loukkaantunut muutaman arvailuni jälkeen.

    Ramoonalle hyvää matkaa ja kivoja näkemyksiä lomallesi.

    Eliaana, ehkä ohittelemme noita ikävän oloisia sanomisia ja yritetään jatkaa entiseen tapaan, jospa palsta rauhoittuisi, olet ymmärtänyt oikein ketjun tarkoituksen, väriä yritämme lisätä elon kulkuun.
    Rohkeasti poiketen tästä nykyisestä tyylistä ja tätä arkea kirjoittaen jatketaan.
    Kiva että brinkkala et pitkää taukoa pitänyt, palasit ja ilolla sen huomioin ja demeter, eihän pienet harmit meitä lannista, sinunkin panoksesi on mittava yhteyden pidossa.
    Makriina ikää on kertynyt meille kummallekin, mutta eipä sekään haittaa, kerrotaan historiaa menneestä, tykätään siitä tai ei.
    Teitä kaikkia ilolla tervehdin, niin anoja kuin rekisterissä olevia ja monia harvakseen ketjussa kävijää, jokaisen viesti on tärkeä.
    Oikeudesta olla sitä mitä olemme, on meidänkin ääntä pidettävä ja menneisyyden eletyt vuodet voimia antaa, kestetty on vaikeampaakin.
    Savolaisena olen saanut kuulla vetäväni ja työntäväni, no jos siltä tuntuu niin se on ok, en itse mitään sen kaltaista ole huomannut, en vaan jokaista kitkerää ajatustani ketjuun esille tuo, kai se katsotaan jonkun asteiseksi silittelyksi sekin.

    Uusille tulijoille sanon rohkeasti vaan viestittelemään, pian sitä oppii tyylin ja ei hätkähdä joka virkkeestä.
    Nojatuoli on vapaasti kirjoituksiin aloitettu ketju, aiheet tulee toinen toistemme viesteistä, rönsyistä, kaikkea mukavaa ja harmitkin ketjuun mahtuvat,
    Päivä on saatu alulle ja nämä arjen hommat kutsuvat.
  9. En tiedä millä sanoin aloittaisin, kun mikään ei satu kohdalleen, huomenta kuitenkin sanon ja puolipilvistä säätä täällä meillä päin.
    Aloituksen aloittaminen on puhuttanut, ei kovin vaikeaa ole arvata, että samana ketju jatkuu, kun tarkoitus samalla mallilla vaan on toimia, ketjun pituus venyisi , jos ei väliin katkaise.
    Olen yrittänyt muutella nimikettä, mutta samasta ketjusta on kysymys ja jos sen ylläpito sallii, eikö näin voitaisi toimia.

    Millään ei mahdu päähäni tuo ainainen henkilööni kohdistuva arvostelu, miksi niin tehdään, kun yritän itse toimia niin, etten kenenkään mieltä pahoita,.
    Sinisilmäinen voin olla, kun uskon ihmisistä niin hyvää, että hyvällä mielellä kiitoksen antaa, jos näin ei ole, eikös sanoja siitä pahan mielen loppujen lopuksi saa.

    Tepa kyselit kuorostani, no hiipumaan päin on ryhmämme, tuonen viikate niittää, alun perinkin lauluryhmänä olemme olleet, harrastuspohjalta, omasta kerhosta vetäjäkin on, ei ammattilainen.
    Laulumme koostuvat aika suuresta annista, ensi kerhossa laulamme Setä Hermannin valssin, Mun sydämeni tänne jää ja Yksinäinen kulkija, Venäläinen kansansävelmä.
    Onnistuminenkin on kyseenalainen, aina ei hyvin mene, mutta oma kerhoporukka vain yleisönä, ei niin vakavasti oteta.
    Kävimme joskus aikoinaan, kun ryhmämme oli parikymmentähenkinen laulamassa vanhainkodeissa ja hoitopaikoissa, nyt emme enää jaksa mihinkään mennä.
    Mukavaa kuitenkin omaksi iloksikin laulamassa käydä, loppu minullakin jo mietteissä.

    Eliaana, aika turhauttavaa on aloitella aina jatkoa nojatuoliin, mutta ajatus siitä, että tämä palsta on tarkoitettu juuri tämän ikäisille, pitäisikö kaikkien vaan tyytyä siihen, että kirjoittaminen ei onnistu?
    Periksi antamaton olen, kun huomaan tämän ajojahdin, miten kauan, se on Luojassa.
    Toivoisin kovin, että sitkeyttä riittäisi kaikilla ja saisimme palstan siihen kuntoon, mitä se oli, kun minäkin tänne siirryin.
    Minäkö tämän häiriö käyttäytymisen tänne toin.
    Kahvipirtti aikoina 70+:ssa en muista tämän kaltaista olleen ja silloin kaikilla oli nimimerkki, näin muistan.
    Kahvipirtti oli muistini mukaan kaikille mieluisa paikka, mikä meidät on nykyisin muuttanut, eikö Nojatuoli voisi samoin olla viihtyvyyden paikka?

    Muistissani ei ole, että koskaan olisin Palomaa loukannut, mutta jotenkin olen tapetilla hänenkin suhteen.
    Demeter kiitos, että mukana pysyt, samoin Makriina,, toivotaan brinkalan ja monen muun harvemmin kirjoittajan Nojatuolin muistavan.

    Harmissani olen, jos nytkään ei viestini miellytä, mutta tämä on sitä minun tapaani viestíä, kaikki ei voi tykätä.
    Ehkä harvemmalla on se halu loukata, mielipide on oikeutettu, senkin voi ilmaista monella tapaa, kiitän myös kaikkia myötäeläviä anonyymejä, teitäkin löytyy paljon.
    Muistaakseni joka aloituksessa olen kutsunut Kaikki mukaan kirjoittelemaan, sopua vaan aina toivon.
  10. Brinkkala, sitkeesti on yritettävä, niin tekee toisetkin, eipä harmia, lisää vaan, ketju taas aika pitkä, mutta lisää mahtuu.
    Mainostajat tykkää.
  11. Huomenta, olipa eilen vilkas puolustus/syyttelypäivä, kenen lienee voitto, se tuli selväksi, että huumoria kaikki oli;)
    No jatketaanpa pelkästään asiakirjoituksilla, oikeaa ja todellista huumoria mukaan, siitäpä hyvä tulee.
    Kirkastuva taivas lupaa auringon paistetta, tuuli kyllä lehtiä lennättää ja puhdistus kaduilla on käynnissä, hyvä että puhdistavat, yllättävän liukas saattaa lehtimatto olla.

    Pitänee tuota ruokapuolta mainostaa, kun tein eilen lenkkimakkarasta keiton ja tuli niin hyvää, että ei tottakaan.
    Normaalit keittoon tarvittavat ainekset ja sitten kaiken kruunasi oma tekemäni tomaattisose, pakastin sitä syyskuussa, harmittaa, kun vain muutaman rasian sain laitettua.
    Ostin euron kilo olevia eilisiä tomaatteja osa jo hieman pehmenneitä, keitin ne ja kuorin, soseutin ja pakastin, kahden desin rasioihin pakastin ja nyt jo loppuivat.
    Keitot, kastikkeet saavat oivan lisän ja missään ei lue sivutuotteiden määrää.
    Ensi syksynä jos elän, laitan paljon enemmän pakkaseen.
    Martan hommia, niitä toteutan, joskin Mariakin päätään nostaa, huomioiden sitä hengistä puolta ja toisten huomioimista.
    Meillä olikin ihan selvästi kotona ollessa selkeä kuva, sisareni oli Maria ja minä sitä Marttaa edustin.
    Minä asiallinen ja arkinen, sisareni taiteellinen ja hymy herkässä.

    Minullakin pitkä aika kaihileikkauksesta, jälkikaihista ei silmälääkäri ole maininnut, kahden vuoden välein käyn silmälääkärin käskyä totellen.
    Hyvin kuivat ovat silmäni, kirvelyäkin on ja tippoja monta kertaa päivässä laitan.
    Nuo omenat ovat nyt ajankohtaisia ja niistä aion minäkin huomenna piirakan tehdä, on minun vuoro kahvileipä kerhoon viedä.

    Pimeyttä on, kuten Myrmelimäen Eemeli totesit, aamullakin jo valoja pitää polttaa herättyään ja onneksi ei mieli matkustamista kaipaa.

    Tuo ruokahalu on hyvä minullakin Ano 16,50, olen myös painoni saanut samalla tasolla pysymään, liika sitä kylläkin on, mutta lisää ei ole tullut.
    Olen kuullut monelta taholta, että laihduttaminen ei ole hyväksi näillä kymmenillä ja ei se kovin helppoakaan ole, joten syön minulle maistuvaa ruokaa ja itse tehden sen maun onnistuminen on omissa käsissä.
    Unilääkkeitä en ole koskaan tarvinnut, unta riittää, joskus on joku uneton yö ollut ja se on todella pitkä ja ikävä juttu.

    Kai se on huumoriksi tuo kolmen koplakin todettava, (kuten se viisikin) laskin ihan sormin, keitä kaipailen jatkuvasti ketjuun kirjoittamaan, niitä oli kymmenkunta, nimiä en mainitse, se voisi tuoda kiusallisen tunteen asianomaisille, ihania kirjoittajia kaikki ja lisää heidän kaltaisiaan mahtuu.
    Mukana monta anoakin, joita en osaa eroitella ja laskea, mutta kuitenkin asiallisesti kirjoittavia.

    No niin, jospa nyt sitten vaan fanitetaan, vaikka se taitaa olla paremminkin tyytyväisyyden jakamista ja saamista hyvistä ja sopuisista viesteistä, näin ikäihmisillä.
    Vastauksia ja väitteitä mielessä olisi, mutta toivon, että jokainen omat sanomiset rajaa sopiviksi.
    Mennään eteenpäin omia mietteitä sisältävien kirjoitusten avulla, rauhaa ja rakkautta jakaen.
  12. Voi hyvänen aika sentään, kehotin jo joku aika sitten kysymään Korppikselta, hän ne viisi ilmaisi, tosin ei nimennyt.

    Lue viestini niin, että uskot kerralla, minä en tuotakaan asiaa tiedä.
    Älä viitsi jankata kanssani, en osaa oikeaa vastausta mihinkään antaa.
  13. Hyvinhän tuon sinäkin ymmärsit ja todiste siitä anteeksi pyynnön eväämisestäkin löytyy samasta ketjusta,
    En tiukkaa sinulta en korpikirjailijaltakaan mitään, saatte pitää oikeuden olla oikeassa.

    Jätä nyt jo tuo syyttely,
  14. Sanoin, että en kaivele menneitä ketjuja, mutta siitä ei ole montakaan ketjua mennyt, oliko peräti avauksessa, joten lupa on etsiä,

    Muistelen kuitenkin, pahoitelleeni arvaukseni osuneen väärin ja samassa lauseessa pyysin anteeksi, mitä en saanut, jätetään nyt tämä asia, ei se miksikään muutu, kanna pystypäin saaneeni epäilyt.
  15. Istahdin taas lepäämään, pienikin tekeminen väsymyksen aiheuttaa, nytkään ei ollut, kuin mullan lisääminen kukkaruukkuihin.
    Tuntuu kuin multa katoaisi, syökö kukatkin multaa?

    Olipa iloinen yllätys, kun huomasin tutun nimmarin, olin jo varautunut ikävöimään, näin se murhekin iloksi vaihtuu.
    Toivoisi kaikkien jotka ovat kadonneet, mikä mistäkin syystä, rohkeasti vaan kirjoittamaan, välihuudoista välittämättä.
    Kiitoksen antaminen on hyvä kannustin , siitä ei pidä kenenkään mielipiteen vuoksi luopua.
    Minusta kehuminen sanana jo on tympeyttä lupaava, kiitellään vaan ja saadaan hyvä mieli.
    Empatia kehiin, se pieni osa minkä pystymme iloa kirjoituksilla tuomaan olkoon arvokas osa viestittelyä.
  16. Pilveen veti näin viikon aluksi, iltapäivällä sitten sadekin saapuu.
    Kauniista luonnosta olemme saaneet nauttia, toisin kuin täällä palstalla, olo on mielipahaa täynnä.
    Olemme juuri oikeassa paikassa, meille 80+;sille on palsta annettu, miksi aina sekoilijat kirjoitusinnon nollaan vievät.

    Olen enemmän kuin pahoillani Demeter saamastasi kielteisyydestä muutamien taholta, mutta varmaan tiedät, että suurin osa kirjoittajista on vilpittömästi hyvillään viesteistäsi, niin minäkin.
    Ymmärrän hyvin miten nuo muutamatkin saavat kirjoitusinnon loppumaan, on kuin seinä edessä, vaikka kuinka selkeästi rauhaa toivoisi.
    Kun ja jos ei elämä livenäkään aina hyvin kulje, ei enää vapaaehtoisesti pahaa mieltä tuntemattomilta jaksa vastaan ottaa.
    Toivon, että pienen tauon pidettyäsi tulet taas Nojatuoliin, onhan meillä monia mukavia muistoja yhteisistä kirjoittelu hetkistä.

    Brinkkala, olipa hyvä tuo tunnustuksesi, näin saimme selville senkin, että ei tämä kristallipallon omistavakaan saa selville kuka ano on milloinkin viestin takana, arvailu on siis aivan turhaa ja riidan saa näinkin aikaan.
    Älä nyt sinäkin poistumisista puhu, eihän ketju tule toimeen, jos kaikki myönteisiä asioita ajavat pois lähtevät, sehän on periksi antamista.
    Anoina kirjoittavilla on ylläpidon lupa, siksi ei kannata heidän viestejään kenenkään tuomita, suurin osa on mukana omaksi iloksi ja toisten viesteistä nauttimassa, sinunkin.
    Rehellisellä mielellä, ei ketunhäntä kainalossa jatkamme, eikö vaan.?

    On niin monta rakentavasti toimivaa kirjoittajaa ja heidän mukana olonsa auttaa jatkamaan, vaikka kieltämättä mieleen tulee, miksi itsensä moitittavaksi laittaa, mutta halu kuulla ja lukea, myös omia mietteitään esiin tuoda on iso asia elämän jatkuvuudelle, tämän ikäisenä.
    Kovin kauan tuskin enää kirjoittelenkaan, mutta yritän sinnitellä näiden omien tapojeni mukaisesti, onhan minulla siihen oikeus, kuten teillä toisillakin.
    Tavallaan huolenpitoa oman ajatuksen kulusta ja samalla myös teidän toisten mielipiteiden arvosta ei voi muuta kuin iloita.
    Empatia ja myötäeläminen huolien ilmaantuessa on meidän kaikkien tehtävänä yrittää auttaa, vaikka joillakin on päinvastainen ajatus.
    Toinen toisistaan huolehtiminen vaikka näin kirjoitellen saattaa oikealla hetkellä lohtua antaa.

    Se vanha sanonta, niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan, näin olemme saaneet kokea myös palsta elämässä, palstalla toimii sama sääntö, hyvällä viestillä voi saada paljon hyvää aikaan, päinvastaisen olemme saaneet kokea.
    Niin monta jatkuvaa mukavaa kirjoittajaa palstalla on, joten ponnistellaan ja pyritään palsta hyvänä alustana pitämään.

    Jatketaan ja jaksetaan, sivuutetaan huonot asiat, näin toivon.
  17. Kaunista sunnuntaiaamua, aurinko pilvettömältä taivaalta loistettaan antaa, maalaten luonnon yhä kauniimmaksi, jos mahdollista.
    Marjapuuro on kiehumassa, sellainen mieliteko tänään., myöhemmin paistettu lohi ja perunamuussi ja porkkanat.
    Martaksi tunnistaudun monessa mielin, olen tarkka ja en säästä vaivojani, kun mielitekojani toteutan, tykkään kokeilla aina uusia/vanhoja ruokia ja ne äidin kotona tekemät aina parhaiten maistuu.
    Lähipäivinä teen perunamuusista taikinan ja sisälle laitan riisiä ja keittyä kananmunaa, muistini pettää, onkohan nämä vatruskoita karjalaiseen tapaan.
    Kiitos brinkkala kiitoksista, aina ne hyvillä mielin vastaanottaa.
    Demeter älä välitä noista toruista, mitkä muka oikeuden antaa niistä kirjoittaa, olet hyvin vaisusti kantaa ottanut, aihetta antamatta, joten porskutellaan vaan eteenpäin.

    Eliaan ammeessa nautiskellut, mitä se suola hyvää tekee, kun sen mainitsit saippuan lisänä, varmaan rentouttaa?
    Suuri on liinavaate varastosi, kun kesän pääset pyykittä, minulla alkaa vähentyä vanhuuttaan, en uusia hanki, kun ei kellekään kelpaa, tämä yltäkylläisyys tässäkin asiassa.
    Kauan ovat kestäneetkin, kun silloin morsiamena niitä haalin, pitsejä virkkasin, no olen joitakin satiinipussi ja aluslakanoita vierasvaraksi ostanut.
    Noita rokotuksia olen ottanut korona rokotteen, kun aika ilmoitettiin, en muuta otakaan, en minäkään ole noita kulkevia tauteja sairastanut, kuin silloin lapsena vesi ja tulirokon.

    Yritetään vaan väliin jotain huumoriakin mukaan saada mkr, aina ne ruman kielenkäytön voittaa.
    Eipä ollutkaan deme viestiä kopioinut, näin todistetaan, että arvailu ei satavarmaa ole kellään.
    Mitäs jos kysyt korpikirjailijalta tuon totuuskomision kokoonpanon kylmätotuus, hän sanoi viisi henkilöä vahvuudeksi.

    Sitten palataan nyt vielä kerran siihen arvailuuni jonka annoin ja jonka kohta peruin pyytäen anteeksi erehdystä, varmaan monet sen muistavat, sinä et kylmätotuus.
    Olet nimennyt minut valehtelijaksi, selkärangattomaksi, selvännäkijäksi ym en tunnusta mitään noista olevani, olen hyvin vastuuntuntoinen niin palstalla kuin livenäkin, en koskaan ole joutunut epäillyksi.
    En tunne sinua ja nyt olet minun ajojahtiini ryhtynyt, toivomukseni ei perille ole mennyt, uusin sen, jätä aloitukseni minun osalta huomioimatta.

    Tepa kiitos kirjoituksestasi ja silitä kissoja puolestani, tule vaan mukaan, ei haukkuva koira pure, sitkeitä pyrimme olemaan, sillä niin mukavaksi nämä yhteydet on koettu.

    Nyt puuron vatkaukseen.
    Ulos vaan kaikki joilta jalka hyvin nousee, pian ne toisenlaiset säät meitä koettelee.
  18. No jopa ikävän viestin laitoit, mutta sitä Yhtäkin kaivataan ja tule taas, kun siltä tuntu.
    Eihän tuo mieltä ylennä, kun aina sotaan juuttuu, vaikka kuinka sopua tavoitellaan.

    Jos tarkoitus on nojatuoli nurin saada, niin siitä vaan, tappio olisi nurin kaatajillekin,
  19. Hupsista, älkäähän nyt ihan tosissanne ole, tuosta pois menemisestä, johan aivan suren jo etukäteen.
    Viestittelymme on ollut mukavaa ja sovinnollista, vältetään edelleen nuo sotaisiksi tarkoitetut.

    Olin hyvilläni, kun noista sota-ajan asioista viestejä ilmaantui, niitä varmaan jotain kerrottavaa kaikilla, sen ajan eläneinä.
    Kun oma muisti pettää, herää kuin unesta toisten kertomina saman ajan asioista.

    Tuo onkiminen se vasta poikaa olisikin, mutta enää ei sitäkään voi harrastaa.
    "yksi pojista" voisimmekin onkikilpailut järjestää;)
    Tytär soitti, kertoi, että meinasivat verkot laskea, mutta pieni tuuli venettä keikuttaisi ja siitä sitten riidan poikanen syttyisi, kun hän ei oikein osaa venettä hallita.
    Sanoin pysykää vaan kuivalla maalla ei riitaa tule;)

    Olkoon "totuuskomitea" tai mikä tahansa, emme kirjoittelua lopeta ja tuskin riita kukaan kirjoittajista haluaa.
    Piti lepotauko pitää, otti niin tiukille nämä' puuhani, kumminkin loppusuoralla olen.
    Vuoteeni petaan, kunhan sisälle kannan, ja sitten illalla saunan jälkeen puhtaaseen vuoteeseen köllähdän.
  20. Huomenta ja lauantai päivää aloitellaan, minä tapojeni mukaisesti pölyjä yritän poistaa, tekstiilit jo raitista syysilmaa parvekkeella haistelee.
    Lumouduin taas kerran tuosta uskomattoman kauniista värien hehkusta, puiston lehtimatto ja puissa vielä samaa keltaisuutta, siinä välissä valolamppu antoi satumaisen ilmeen.
    Kuu taivaalla ja muutama tähtikin näkyi, luoden lisää tunnelmaa, nämä niitä vanhan ihmisen iloja.

    Neeassa kaipaili menneitä vuosia, niitä minäkin, elämä silloin oli niin toisenlaista, ihmiset suuressa määrin hyväksyivät toisensa, olihan eripuraakin, mutta ei tämän laatuista mitä tänä päivänä.
    Näiden vuosien elämä oli toivoa ja yrittämistä, parempaan, silti riitti paljon vähäisempikin, mistä onnellisuus pursui.
    Sotavuosien jälkeinen elämäkin oli turvallista ja töitä riitti tekeville.
    Ruokaa oli sen verran nuukasti, että ylipainoa oli todella vähemmän, minun kohdalla kuitenkin painoa on aina riittänyt vaikka toisille antaen.
    Ehkä suvun rasitekin se on.

    Luopuminen monesta asiasta eteen tulee, kun voimat hiipuu, niin piti minunkin mökkini myydä, vaikka niin rakas olikin, mutta en yksin jaksanut sitä kunnossa pitää ja en oikein yksin viihtynytkään.
    Tuo kaihileikkaus on minullekin tehty jo 30 vuotta sitten, näkö on nyt hieman hämärtynyt, kai nämä laitteiden tuijottamisetkin osasyyllisiä.
    Hyvin kuivat on silmäni, tippoja joudun useamman kerran päivässä laittamaan.
    Lohen ostin eilen ja siitä monta ruokaa saan laittaa, perunoita, sipulia ja porkkanoita toi ystävät maalta, parvekkeella niin kauan, kun pakkasilta voivat olla ja sitten jo varmaan jääkaappiinkin sopivat.

    Kaihileikkaus on todella pieni leikkaus, mutta voi siinäkin harmia kertyä, jos huono tuuri on.
    Ystävältäni toisen silmän näkö menossa, kun joku "pöpö" leikkauksessa pääsi silmään, harvinaista kuitenkin on, joten ei kannata huolta kantaa.
    Samat harmit voi kaikissa leikkauksissa tulla. kipua ei tämä leikkaus ainakaan minulle tuottanut ja näkö huomattavasti parani.
    Polviani ei ole edes esitetty leikattavaksi, vaikka olen niistä aina maininnut, kun lääkärissä käyn, nyt en enää suostu leikkaukseen, näillä menen.

    Minä annan kiitosta kirjoittajille, joilla on asialliset viestit ja tarvetta ilmenee, olipa anoja tai muita.
    En pysty erottamaan niitä paria jotka kiusaa tekevät, varmuutta ei ole joten hyppään yli.
    Myötäkarvaa silittelen kaikkia kirjoittajia, joilla on hyvät ja minun mielipiteisiini osuvia vastauksia, miksi pitäisi vastata ikäviä asioita mieleen tuoville.
    Minulla,, uskon ettei kellään ole tarvetta koulata ihmisiä kirjoittamisessa, jokainen omistaan vastaa, minulla ei ole suurempaa tietoa ei taitoa kaikkia miellyttää, siksipä en yritäkään.

    Näin on tämäkin päivä alkuun saatu ja nyt muihin hommiin, niitäkin riittää aika mielekkäästi, en ihan yksinomaan koneella päivystä.
    Hyvänmielen päivää teille ystävät.
    21. 14 / 18
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt