NOJATUOLI !

Hil-la

Iltaa ja hyvää helatorstainaattoa, saunassa käyty ja kivat keskustelut pidetty.
Jollekin anolle on liikaa tämä päiväkirjan pitoni, mutta lohdun sana, ei tarvitse lukea, on paljon muutakin hyvää luettavaa.
Olen toisen anon kanssa samaa mieltä, pitkä ketju ei kovinkaan kiva, siksipä taas uutta putkeen.
En nyt aivan kaatumiskilpailua kuitenkaan halua alulle saada ja eihän kaikki toki kompuroikaan kuten minä, älkää mallia ottako.

Tuota selainta minäkin etsin aamupäivällä, mutta selvittämättä jäi, virhe 502 vaan näytölle tulee, mikä sitten illan tullen sen saa korjattua.
Nuoriani en viitsi kiusata riittää tämä iltaviestikin lähettäminen.

Poikani ilmoitti että perjantaina kello 8,20 tulee piirustusmies keittiööni, en vastaan pistänyt, menee elokuulle, ennen kuin valmista tulee, elämme kesälomien aikaa.

Maailmalla sattuu ja tapahtuu, huuli pyöreänä kuuntelen ja lueskelen näitä päämiestemme ja naisten puheita, en mukana jaksa pysyä.
Yllättäviä päätöksiä tehdään, salaillaankin, mitä lienee odotuksissa, mene ja tiedä.

Kesäisiä päivä on pitänyt ja pääskyset pesäpaikkoja hakevat, varmaan samoille paikoille tulevat, mistä viime syksynä lähtivät.
Katselin koivun lehtiä, nyt varmaan voisi jo vastan tehdä, onnellinen varmaan Eliaankin, kun mökillä saa uudella vastalla kylpeä ja ah mikä tuoksu.
.Kesä koskemattomana edessä, mitä ihanaa saammekaan kokea, varmaan kaikille jotain kivaa tarjolla.
Jätänkin nyt tähän, ehkä joku jaksaa lukeakin, iloista helatorstai huomenissa kaikille.

216

2375

1Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Eliaana

      Illankorvaa vaan.
      Istahdin tähän uutisia katsomaan sängyn päälle.
      Rupesin tuossa hiomaan tuvan ikkunoiden alareunoja hiomaan, kun olivat vähän epämääräisen näköiset. Maalata vielä täytyy joku päivä.

      Innostuin siinä sitten pesemään ja verhojakin vaihtamaan.
      Isoa ikkunaa kun aukaisin, en ollenkaan muistanut, ettei toisella reunalla olekaan sananoita, oli vaan ikkunateippiä reunan päällä.
      Ikkuna rupesi kallistumaan alaspäin, kun teippi rupesi irtoamaan, kun toiselta reunalta avasin.
      Hoksasin asian ja sain juuri kiinni, ennenkuin romahti lattialle.

      Väinö istui terassilla toisella puolen ja katseli pää kallellaan, että mitä se muori puuhaa.

      Päivällä huitaisin parikymmenmetrisen lepän nurin ja työstin sen puuplassille asti, just sain valmista, ennenkuin alkoi satamaan.

      Kyllä nuo lokit sitten kakkaa. Airon päälläkin oli kymmenen lökää rivissä.

      Koneita on lennellyt pari päivää hävittäjistä pienkoneisiin ja helikopterikin lenkin päivässä tekee.
      Joskus on sellaisiakin päiviä, että ilmaliikennettä on enemmän, kun autoliikennettä.
      Ens maanantaina on Tokmannilla kompostitarjous, pitänee se hakea.
      Joissain kunnissa ovat jo kierrelleet tarkistamassa, noudatetaanko uusia määräyksiä.
      Täälläkin varmaan tulevat, kyttäsi ne lentokoneella kaikki rakennuksetkin.

      • Anonyymi

        Sinulla on vielä voimia kuin pienessä kylässä. 🙂

      • Eliaana
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla on vielä voimia kuin pienessä kylässä. 🙂

        Ovat ne kyllä vähentyneetkin viimeisen 5-10 vuoden sisään.
        Nivelkremppaa tuppaa olemaan
        ja lihakset menettäneet tomeruuttan.

        Pruukaan sanoa, että noh, siinä missä voimat loppuvat, sisu alkaa.

        Sitä vain pitää muistaa olla kiitollinen jokaisesta päivästä, kun vielä omillaan pärjää, voi tulla päivä toisenlainenkin.

    • Anonyymi

      Kirjoitin pitkän viestin mutta hävisi jonnekin.
      Kone on temppuillut koko illan.
      Yritän huomenna uudelleen paremmalla onnella. En pääse edes kirjautumaan.
      Liekko

    • Anonyymi

      Tänään on Helatorstai, Kristuksen Taivaaseen astumisen muistopäivä. Kait ennakoivasti myös meidän kunkin ylösnousemuksenkin, jos Raamattuun uskoo. Minä uskon.

      Täällä Stadissa, ikkunan takana, näyttää ainakin vielä kovin pilviseltä, ennustaa ehkä pientä sadettakin, toivottavasti. Tämä päivä menee sitten pääasiassa lepäillen vaikka joitain pikkuhommia onkin pakko aina väliin tehdä. Pyhäpäivän kunniaksi, yritän olla suuremmin tekemättä.

      Luonto elää omaa elämäänsä ja seurailen netistä sääksien pesimäpuuhia.

      • Hil-la

        Iltaa ja vesisadetta meillä on iltapäivän riittänyt.
        Etsin mahdollista väylää millä tänne pääsisin, ei löytynyt, poistinkin muutaman tärkeänkin jutun.
        Tämä huono "käytävä" vastaa näihin aikoihin korjaantuu, ihmeellisiä on tietokoneen arvoitukset.

        Eliaanan jaksamista minäkin mielessäni ihmettelen ja samaa mieltä olen kuin hänkin, sisullakin voi voimia jatkaa.
        Niinkin pieni asia, kuin kahvipaketin aukaisu alkaa vaikeuksia tuottaa, sisulla vaan voimiani mittelin, vaikka sakset olisi ollut helpompi tie lopputulokseen.
        Monen muunkin asian kohdalla sitä sinnikkyyttä kysytään, kun voimat alkavat huventua.

        Tänä aamuna jäin kuuntelemaan taivasasioista keskustelua, kirkossa ja sen jälkeen, taitaa vaan olla aihe mitä on vaikea selvitellä, usko pitää vahva olla.

        Jostakin lukaisin että Suomi keskustelut on huonoin formaatti, paljon on vikoja, melkein minäkin siihen uskon, kun koneeni muut kanavat toimivat moitteettomasti.

        Kunnon kompostointi olisi hyvä kierrätyksen lisäksi myös siinä, ettei rottia sikiäisi ruokapaikkoja löytäessään.
        Rotat on sitkeitä otuksia, en kyllä ole nähnyt kuin kerran juoksevan tuossa tiellä , mutta elävät kyllä melkein pyhällä hengellä näin olen kuullut sanottava,

        Piti oikein miettiä, että miten tämäkin päivä on illassa, mitään näkyvää en ole saanut aikaiseksi, ei neulominenkaan suju kuin pieniä hetkiä, silmiä kirveltää jatkuvasti, hyvin kuiviksi lääkäri sanoi, useamman kerran päivässä tippoja laitan.
        Ajatukset lentävät milloin missäkin, ja ihmettelyä aiheuttaa moni asia, mitä radiostakin kuulen, aina kuitenkin jotakin uuttakin asiaa oppii.

        Kälyni pistäytyi eilen ihmettelemässä kasvojani, no oli ja on aihettakin.
        Hän kertoi olevansa aivan mitään tekemättä ja aika ei kuitenkaan pitkältä tunnu, kun epäilin, että minulle alkaa jo pitkäveteiseksi päivät käymään.
        Hän ei kuuntele radiota ja vähän telkkariakin katsoo heikon näkönsä vuoksi, muistelut, mitä yritän kanssaan muistella, ei oikein mieleen tulleet, surulliselta tuntuu.

        Sade ropisee ikkunaan, varmaan unelle antaa vauhtia, se tuo ropina kuulostaa niin mukavalta, poistaa muut häiriötekijät.
        Johan tuo alkaakin nukkumaan menon aika olla, joten hyvää yötä ja kauniita unia.

      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Iltaa ja vesisadetta meillä on iltapäivän riittänyt.
        Etsin mahdollista väylää millä tänne pääsisin, ei löytynyt, poistinkin muutaman tärkeänkin jutun.
        Tämä huono "käytävä" vastaa näihin aikoihin korjaantuu, ihmeellisiä on tietokoneen arvoitukset.

        Eliaanan jaksamista minäkin mielessäni ihmettelen ja samaa mieltä olen kuin hänkin, sisullakin voi voimia jatkaa.
        Niinkin pieni asia, kuin kahvipaketin aukaisu alkaa vaikeuksia tuottaa, sisulla vaan voimiani mittelin, vaikka sakset olisi ollut helpompi tie lopputulokseen.
        Monen muunkin asian kohdalla sitä sinnikkyyttä kysytään, kun voimat alkavat huventua.

        Tänä aamuna jäin kuuntelemaan taivasasioista keskustelua, kirkossa ja sen jälkeen, taitaa vaan olla aihe mitä on vaikea selvitellä, usko pitää vahva olla.

        Jostakin lukaisin että Suomi keskustelut on huonoin formaatti, paljon on vikoja, melkein minäkin siihen uskon, kun koneeni muut kanavat toimivat moitteettomasti.

        Kunnon kompostointi olisi hyvä kierrätyksen lisäksi myös siinä, ettei rottia sikiäisi ruokapaikkoja löytäessään.
        Rotat on sitkeitä otuksia, en kyllä ole nähnyt kuin kerran juoksevan tuossa tiellä , mutta elävät kyllä melkein pyhällä hengellä näin olen kuullut sanottava,

        Piti oikein miettiä, että miten tämäkin päivä on illassa, mitään näkyvää en ole saanut aikaiseksi, ei neulominenkaan suju kuin pieniä hetkiä, silmiä kirveltää jatkuvasti, hyvin kuiviksi lääkäri sanoi, useamman kerran päivässä tippoja laitan.
        Ajatukset lentävät milloin missäkin, ja ihmettelyä aiheuttaa moni asia, mitä radiostakin kuulen, aina kuitenkin jotakin uuttakin asiaa oppii.

        Kälyni pistäytyi eilen ihmettelemässä kasvojani, no oli ja on aihettakin.
        Hän kertoi olevansa aivan mitään tekemättä ja aika ei kuitenkaan pitkältä tunnu, kun epäilin, että minulle alkaa jo pitkäveteiseksi päivät käymään.
        Hän ei kuuntele radiota ja vähän telkkariakin katsoo heikon näkönsä vuoksi, muistelut, mitä yritän kanssaan muistella, ei oikein mieleen tulleet, surulliselta tuntuu.

        Sade ropisee ikkunaan, varmaan unelle antaa vauhtia, se tuo ropina kuulostaa niin mukavalta, poistaa muut häiriötekijät.
        Johan tuo alkaakin nukkumaan menon aika olla, joten hyvää yötä ja kauniita unia.

        Taivas-asioissa minua on auttanut Martti Lutherin hartauskirja "Mannaa Jumalan lapsille". Hän osaa kirjoittaa niin, että minäkin ymmärrän.

        Yksia asia on luterilaisen kirkon opetuksissa jäänyt epäselväksi: nimittäin hengellinen uudestisyntymä, josta Jeesuskin puhui. Mitä se on? Kyseessä on yliluonnollinen, hengellinen muutos kristityssä. Kristitty kyllä hetkessä huomaa eron entiseen. Saa mm. syvällisen ymmärryksen Jumalan sanaan.

        Sitä tulee itse kunkin rukoilla Jumalalta. 🙂

      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Iltaa ja vesisadetta meillä on iltapäivän riittänyt.
        Etsin mahdollista väylää millä tänne pääsisin, ei löytynyt, poistinkin muutaman tärkeänkin jutun.
        Tämä huono "käytävä" vastaa näihin aikoihin korjaantuu, ihmeellisiä on tietokoneen arvoitukset.

        Eliaanan jaksamista minäkin mielessäni ihmettelen ja samaa mieltä olen kuin hänkin, sisullakin voi voimia jatkaa.
        Niinkin pieni asia, kuin kahvipaketin aukaisu alkaa vaikeuksia tuottaa, sisulla vaan voimiani mittelin, vaikka sakset olisi ollut helpompi tie lopputulokseen.
        Monen muunkin asian kohdalla sitä sinnikkyyttä kysytään, kun voimat alkavat huventua.

        Tänä aamuna jäin kuuntelemaan taivasasioista keskustelua, kirkossa ja sen jälkeen, taitaa vaan olla aihe mitä on vaikea selvitellä, usko pitää vahva olla.

        Jostakin lukaisin että Suomi keskustelut on huonoin formaatti, paljon on vikoja, melkein minäkin siihen uskon, kun koneeni muut kanavat toimivat moitteettomasti.

        Kunnon kompostointi olisi hyvä kierrätyksen lisäksi myös siinä, ettei rottia sikiäisi ruokapaikkoja löytäessään.
        Rotat on sitkeitä otuksia, en kyllä ole nähnyt kuin kerran juoksevan tuossa tiellä , mutta elävät kyllä melkein pyhällä hengellä näin olen kuullut sanottava,

        Piti oikein miettiä, että miten tämäkin päivä on illassa, mitään näkyvää en ole saanut aikaiseksi, ei neulominenkaan suju kuin pieniä hetkiä, silmiä kirveltää jatkuvasti, hyvin kuiviksi lääkäri sanoi, useamman kerran päivässä tippoja laitan.
        Ajatukset lentävät milloin missäkin, ja ihmettelyä aiheuttaa moni asia, mitä radiostakin kuulen, aina kuitenkin jotakin uuttakin asiaa oppii.

        Kälyni pistäytyi eilen ihmettelemässä kasvojani, no oli ja on aihettakin.
        Hän kertoi olevansa aivan mitään tekemättä ja aika ei kuitenkaan pitkältä tunnu, kun epäilin, että minulle alkaa jo pitkäveteiseksi päivät käymään.
        Hän ei kuuntele radiota ja vähän telkkariakin katsoo heikon näkönsä vuoksi, muistelut, mitä yritän kanssaan muistella, ei oikein mieleen tulleet, surulliselta tuntuu.

        Sade ropisee ikkunaan, varmaan unelle antaa vauhtia, se tuo ropina kuulostaa niin mukavalta, poistaa muut häiriötekijät.
        Johan tuo alkaakin nukkumaan menon aika olla, joten hyvää yötä ja kauniita unia.

        Uskon ei tarvitse olla vahva! Eikä se juuri kellään vahva olekkaan. Saadaan olla pieniä ja heikkoja Jumalan lapsia ja uskossa horjuvia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskon ei tarvitse olla vahva! Eikä se juuri kellään vahva olekkaan. Saadaan olla pieniä ja heikkoja Jumalan lapsia ja uskossa horjuvia.

        Sitä huomaa joskus nk. hädän tullen kuinka muutoin vahvaksi olettamansa usko saattaakin olla melko heikkoa, rakoilevaa tekoa. Epätoivo ja kauhu kaikkine tunnereaktioineen vyöryvät yli, tulee hetkeksi aivan tyhjä ja tyrmistynyt olo.

        Kyllä se siitä taas tokenee, usko uudistuu ja vahvistuu, mutta on kokemuksena kyllä varsin puhutteleva.

    • Ramoona

      Olemme saaneet Hillalta iltatuulen viestejä aamunavauksen sijaan, pääasia että yhteys jatkuu. Onneksi selvisit noinkin vähällä kaatumisesta, ettei tullut luunmurtumia, ilmeisesti luustosi onkin hyvässä kunnossa. Mustelmiin on kyllä hyviä peitevoiteitakin, mutta kyllähän luonto parantaa eri värivaiheiden kautta, eikä meitä mummoihmisiä kovin helposti epäillä nyrkkitappelupukareiksi.

      Meillä ei ole nyt lastenlasten ylioppilasjuhlia, kuudet on vietetty ja kahdet toivon mukaan vielä tulossa. Palomalle ja perheelleen onnittelut, onhan se liikuttavaa nähdä varsinkin ensimmäinen lapsenlapsi tuon tärkeän askeleen saavuttaneena, toisen asteen opintojen valmistuessa. Juhlapuvuissaan nuoret tuntuvat hetkessä aikuistuneenkin ja koko elämä on avoinna edessä. Ammattikoulusta valmistuneet ovat jo työelämään valmiita - miten nopeasti nuo vuodet kuluvatkaan! Kaksi vanhinta lastenlastamme ovat korkeakoulututkintonsa saaneet valmiiksi ja työelämässä, kumpikin jo opiskeluaikanaan työskenteli osa-aikaisesti niissä firmoissa, joista saivat valmistuttuaan töitä. Kovaa on kilpailu nuorilla, ensin opiskelupaikoista, sitten työpaikoista, ei ihme ettei perheen perustaminen ole ollut ajankohtaista. Mukavia sulhas- ja morsiankandidaatteja nuorilla on kyllä kuvioissa ja kolmeenkymppiin on vielä kolme vuotta vanhimmallakin. :)

      Pitäisi mökilläkin ehtiä käymään, juhannuksena sinne mennään miehen sisarusten ja heidän puolisoidensa kanssa. Paikkakunnalla asuu miehen sukua ja serkuksilla mökkejä, mukavaa tavata joskus heitäkin. Aika harvakseltaan käydään, on pitkä matka ja perikunnan mökki ei tunnu oikein kenenkään omalta, anopin kädenjälki siellä näkyy. Mutta paikka on ihana, puhdas suuri järvenselkä ja mökki korkealla kalliolla, savusauna ja kunnon laituri. Pieni sähkökiuasaunakin on, savusaunan lämmitys on pitkä ja paljon puita nielevä projekti. Paikka on tietysti rakas, miehen suvun mailla ja metsätöiden tukikohta. Omat lapset perheineen viihtyvät puolisoidensa sukujen kesäpaikoilla täällä saaristossa.

      Nurmikonleikkuuta, perennapenkit sain kitkettyä, ja tiheään kasvavina niihin ei rikkaruohoja enää edes mahdu. Omenapuut kukkivat valkeina kukkapilvinä taivaansiniset lemmikkimatot juurillaan, puistosyreeniaita nupulla, tulppaanit väriläiskinä. Vesille on muutamana päivänä ehditty, kyllä tämä ihan kesältä maistuu!

      • Hil-la

        Iltaa taas, kukahan selittäisi mistä syystä illalla näihin aikoihin pääsen palstalle?
        Olen pienin väliajoin kurkkaillut, mutta sama keskustelupalstan yhteyshäiriö ilmoitetaan.
        Tuntuu aivan kuin päivä olisi kirjoitusaiheita vienyt, ei enää osaa mitään uutta esille tuoda, vai onko päivä kuluttanut kyvyn kirjoittaa.

        Uskon asiat ovat vähän samanlaisia kuin politiikka, siitäkin monia sävy eroja.
        Kovin paljon en aiheesta osaa mielipiteitä esiin tuoda.
        Itse en ole "uskovainen", uskon kyllä ja olen joskus tuntenut saavani vastauksiakin, kun huokailen jonnekin surujani.
        Ajattelen uskon vahvuuden tarkoittavan sitä, että jaksaa uskoa asioita, mitä ei aina edes ymmärrä, muistan joskus sanotun, että lapsen usko on se malli, miten pitäisi uskoon suhtautua.
        Lapset on vahvoja uskoessaan kaiken, mille aikuinen hymähtelee, eiköhän raamatussakin kehoteta säilyttämään lapsen usko.

        Kaunista katseltavaa on pihassasi Ramoona sen uskon ja taas omenia sitten vaikka kauriille vietäviksi.
        Noilla mökeillä, mitkä perintönä kulkevat on varmaan muistoja joka ajalta, vuosikymmeniä suvussa olleita, lapset ja heidän perheensä ja aina uutta sukupolvea ihastuttavat vanhat tavat ja muistot.
        Katselen aina Huvila&huussi ohjelmia ja siellä näkee vanhaa ja uutta, minulle ne hirveän suuret terassit ovat kauhistus, kyllä mökillä pitää olla kosketus maahan kun kävelemään lähtee.
        Tosin aika tasainen maaperä kumminkin, minun tapaisille kaatuilijoille.
        Huomenna minäkin menen tyttärentytön nuorimman pojan koulun lopettajais juhlaa juhlistamaan., tammikuussa menee armeijaan.

        Tänään paistoin sämpylöitä vaihteeksi, joskus nekin maistuvat hyviltä, vuokaleipien väliin.
        Mittarouva kävi tänään mittailemassa keittiötäni ja jotain sai paperille muutoksia aikaan, saa nähdä minkähintainen on tarjous.
        Pienihän keittiöni on, mutta kai ammattilaisen silmä korjattavia mahdollisuuksia keksi.

        Kello lähestyy yhdeksää, taas kohta sänky kutsuu, teille kaikille hyvää ja levoillista yötä.

      • Anonyymi

        Joka tyyytyy demokratiaan on jo myynyt oikeutensa
        olemaas oloonsa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joka tyyytyy demokratiaan on jo myynyt oikeutensa
        olemaas oloonsa.

        Huomenta, tänne pääsin toisen selaimen kautta, mutta anonyyminä.
        Lieneekö muillakin vaikeuksia päästä palstalle, kun niin hiljaista on, kyllähän tämä alkaa jo kyllästyttää.

        Tuo demokratia on mielestäni kaikkien hyvä, mitä ano tarkoittanetkaan?
        Viikonloppua elämme, sää aika mukavan näköinen ja kesäinen, mikä on ollessa, pieni on tämäkin harmi mikä eteen on tullut, kyllä elämä sujuu kirjoittamattakin, onneksi ei kuitenkaan elinehto.

        Palaillaan jokainen halukas, jos siihen mahdollisuus on, hyvää viikonloppua. Hil-la

    • Eliaana

      Touhun päivä ollut, niin ylhäällä, kuin alhaalla.
      Maton pestyäni rannalla, läksin koeajolle uudella veneellä. Vihdoinkin, vain pikkuväreinen järven pinta oli. Nykyään, kun aina tuulee.
      Vakaalta tuntuu, uskaltaa jälkipolvetkin päästää , no nehän ottaa sen sähkömoottorin. me vanhat tykkäämme soutaa.

      2 lokkia oli laiturilla kun menin, kamalan ison kokosia. Koko illan metelelöivät jossakin.

      Oikean käden olkapää ei ole oikein touhuamisestani tykännyt. Välillä sattuu ja menee jumiin. Hetken kun lepää taas on parempi. Joku pienikin asento niin tykkää kyttyrää.

      Promesakin jäi katsomatta, kun maalaushommaa tein ja siivosin piha-aluetta alhaalla.
      No katson huomenna uusinnan.
      Sadettakin lupasivat huomiseksi. ehkäpä vähän muutenkin pitäisi huilata.

    • Anonyymi

      Minulla ei ole ollut mitään ongelmia päästä nettiin omilla laitteilla, olen sitten millä palstalla tai mihin vuorokauden aikaan tahansa kommentoinut. On toiminut koko ajan.
      Ehkä tuo ongelma jotenkin koskee ainoastaan rekisteröityjä nimimerkkejä.

      • Eliaana

        Miksi Suomi 24 ongelmat koskisi vain rekisteröityjä, eikä anonyymejä.
        Olettaisin, että ihan samoja kanavia molempien kommentit kulkevat.

      • Anonyymi

        Ei minullakaan ole ollut ongelmia palstalle pääsyssä.Robotti kiitti kommentistani.

      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Miksi Suomi 24 ongelmat koskisi vain rekisteröityjä, eikä anonyymejä.
        Olettaisin, että ihan samoja kanavia molempien kommentit kulkevat.

        Eiks teidän pidä ensin kirjautua, jotta saatte tuo nikkinne näkyviin?

        Ei minullakaan ole ollut mitään ongelmaa tänne pääsyyn.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei minullakaan ole ollut ongelmia palstalle pääsyssä.Robotti kiitti kommentistani.

        Hienoa, että olet mukana keskustelussa: Ilmoitti robotti edellisestä kommentistani.

      • Eliaana
        Anonyymi kirjoitti:

        Eiks teidän pidä ensin kirjautua, jotta saatte tuo nikkinne näkyviin?

        Ei minullakaan ole ollut mitään ongelmaa tänne pääsyyn.

        Kyllä kirjaudutaan, mutta ei kirjautua voi, ellei palsta avaudu.
        Itselläni on kirjainmerkeissä 80+-palsta.

        Näkyviin tulee kolme kohtaa, käyttäjä, Helsinki, Suomi24, vika-ilmoitus ja se on aina Suomi24, joka on punaisella merkitty.

      • Tellukka
        Eliaana kirjoitti:

        Kyllä kirjaudutaan, mutta ei kirjautua voi, ellei palsta avaudu.
        Itselläni on kirjainmerkeissä 80 -palsta.

        Näkyviin tulee kolme kohtaa, käyttäjä, Helsinki, Suomi24, vika-ilmoitus ja se on aina Suomi24, joka on punaisella merkitty.

        Joskus Helsinki, joskus Riga.
        Sitä kellonaikaa ihmettelen, että onko se Englannin, vai minkä maan aika se on siinä vikailmoituksessa ilmoitettu, kun on Suomen ajasta 3 tuntia jäljessä, meidän ajasta 2 tuntia.

        Kännykällä olen päässyt kaiken aikaa, mutta pöytäkoneella temppuilee vaikka käytän samaa Wi-fi:ä kumpaankin.

      • Tellukka
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa, että olet mukana keskustelussa: Ilmoitti robotti edellisestä kommentistani.

        Ovat alkaneet kehumaan sekä kommenttien lähetämistä että peukutteluja erilaisin sanamuodoin.
        Aina erilaisia kiitoksia näkyy tulevan.
        Olisiko tuo sellainen uudistus, joitten suunnittelun takia palstoille pääsy on kitkaillut.

      • Eliaana
        Tellukka kirjoitti:

        Ovat alkaneet kehumaan sekä kommenttien lähetämistä että peukutteluja erilaisin sanamuodoin.
        Aina erilaisia kiitoksia näkyy tulevan.
        Olisiko tuo sellainen uudistus, joitten suunnittelun takia palstoille pääsy on kitkaillut.

        Minäkin ajattelin samaa. En kyllä tiedä mitä tuolla kommenttien lähettämisen kommentilla haetaan.
        Kuluttaisit aikaansa sen vihreän uusi-merkin palauttamiseen. Löytäisi helpommin uudet kommentit.

        Kyllä minäkin palstalle olen päässyt tämän selaimen kautta jossa nyt kirjoitan, mutten tuon, joka mulla on oletusselain. Väliin pääsee kaikilla.
        Taitaa riippua siis selaimesta, en tiedä.

      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Minäkin ajattelin samaa. En kyllä tiedä mitä tuolla kommenttien lähettämisen kommentilla haetaan.
        Kuluttaisit aikaansa sen vihreän uusi-merkin palauttamiseen. Löytäisi helpommin uudet kommentit.

        Kyllä minäkin palstalle olen päässyt tämän selaimen kautta jossa nyt kirjoitan, mutten tuon, joka mulla on oletusselain. Väliin pääsee kaikilla.
        Taitaa riippua siis selaimesta, en tiedä.

        Onhan se ”vihreä uusimerkki” näkyvillä.

      • Tellukka
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se ”vihreä uusimerkki” näkyvillä.

        Minullakin näkyy silloin, jos en vielä ole kirjautuneena, mutta kun kirjaudun, niin sen jälkeen ei enää näy niitä vihreitä merkkejä.
        Niin se on ollut jo kauemman aikaa.

        Kirjautumattomana taas ei näy sitä oranssista merkkiä, joka ilmoittaa kuinka monta uutta kommenttia on ketjuun tullut sen jälkeen, kun sen on edellisen kerran avannut. Se näkyy vain kirjautuneena.

      • Anonyymi
        Tellukka kirjoitti:

        Minullakin näkyy silloin, jos en vielä ole kirjautuneena, mutta kun kirjaudun, niin sen jälkeen ei enää näy niitä vihreitä merkkejä.
        Niin se on ollut jo kauemman aikaa.

        Kirjautumattomana taas ei näy sitä oranssista merkkiä, joka ilmoittaa kuinka monta uutta kommenttia on ketjuun tullut sen jälkeen, kun sen on edellisen kerran avannut. Se näkyy vain kirjautuneena.

        Onpa kummallista ettei rekattuna näy. Minä en muista oliko se vihreä uusi merkki eri paikassa kuin nyt. Nyt se aloittajan ja aikamerkintä rivillä.

        Kirjoitan ihan vaan nyt, että näen minkälaisen tsempin saan.

      • Anonyymi
        Tellukka kirjoitti:

        Minullakin näkyy silloin, jos en vielä ole kirjautuneena, mutta kun kirjaudun, niin sen jälkeen ei enää näy niitä vihreitä merkkejä.
        Niin se on ollut jo kauemman aikaa.

        Kirjautumattomana taas ei näy sitä oranssista merkkiä, joka ilmoittaa kuinka monta uutta kommenttia on ketjuun tullut sen jälkeen, kun sen on edellisen kerran avannut. Se näkyy vain kirjautuneena.

        Kappas vain, otin kirjautumisen pois ja todella vihreä merkki näkyy, muttei se oranssi.

        Eliaana

    • Anonyymi

      Kärttyisä sininikki. Kyllä minulle on palsta avautunut joka päivä. Yhtenä päivänä ei hetkeen pystynyt kirjoittamaan, mutta 80+ palsta oli avoin.

    • Anonyymi

      Olipa mukava päivä.juhlittiin lapsenlapsen ylioppilasjuhlia. Me isovanhemmat olimme kaikki vielä pääseet juhliin ja nautittiinkin. Neli-viisikymppisiä oli paljon ja heidän lapsia. Onnistuneet olivat tarjoilut . Nyt on kiva olla jo kotona

      • Anonyymi

        Onneksi olkoon! Me ollaan jo viidet lastenlasten ylioppilasjuhlat saatu juhlia..

    • liekko

      Meillä on ollut vaähän harmia ja enemmän huvia kissojen kanssa.
      Kuulin mökin vintiltä hirveää parkumista ja kolinaa, Naapurin kissa oli mennyt kissanluukusta sisään ja vinttiin kun oli vapaa pääsy. Kissani vihaa lajitovereitaan joten puolusti kiivaasti reviiriään.
      En silloin vielä tiennyt kenen kissa oli, laitoin nettiin ilmoituksen niin samana päivännä selvisi tämän olevan naapurin kissa.
      Minä erakkona en tietenkään tunne naapureita. Nyt ollaan oltu kissan takia yhteydessä monesti ja kerrottu muistakin mökin lähipiirin historiasta.
      Oikein mukava ihminen, kuten moni muukin kun tutustuu lähemmin.
      Kun pohjimmiltaan pidän ihmisistä niin kai he sen vaistoavat.
      Raskaat ruuhkavuodet, pitkä omaishoito sai kaipaamaan omaa tilaa ja aikaa.
      Alkuun olin ihan mustasukkainen vapaa-ajastani, kaikki muu kuin yksin olo tuntui tuhlaukselta.
      Vieläkin viihdyn vaikka viikon näkemättä muita kuin kissani, ehkä pidempäänkin mutta kaveri käy vapaillaan ja on käytävä kaupassa.
      Meillä on hyvä ystävyys ja luottamus.
      Molemmille sopii että nähdään viikonloppuisin ja kesällä pidempään.
      Olemme tärkeitä ihmisiä toisillemme vaikka toistemme reviiriä kunnioitamme. Olemme saman luonteisia joten ymmärretään toisiamme.
      Jos kaveri ei kävisi niin saattaisin ehkä käydä enemmän ihmisten ilmoilla.
      Tytär asuu ruuhkasuomessa, ollaan yhteydessä päivittäin, välit on lämpimät hänen ja perheensä kanssa.
      Nyt vasta huomasin kun luin sepustustani, kirjoitan koko ajan itsestäni.
      Kai sitä haluaa kertoa itsestään täällä palstalla kun en juuri muuten keskustele. On mukavia kirjoittajia, ihan kuin olisi ystävä kenelle jutella.
      Mutta eikö nojatuoli olekin tarkoitettu keskusteluun ikätovereiden ja nuorempienkin kanssa.
      Taas oli kissa karannut, naapuri näkyy ajelevan. Pitää sanoa että ei minua haittaa yhtään vaikka kissamme onkin eri mieltä.

      • Hil-la

        Terveiset saunasta, naapurini oli seuranani, kiva kuin mikä, vaikka sanoin pärjääväni, kiva kutenkin juttuseuraa, meinattiin unohtaa pois lähteminen.
        Pelkäsi, että kaadun tai putoan lauteelta, hyvältä tuntui huolenpito.
        Kuopiossa käytiin juhlimassa sen perheen viimeisen lapsen koulun loppumista .
        Tarjoukset oli mahtavat, emäntä miehensä kanssa yhdessä kaikki tarjottavat tehneet, oli muutenkin mukava huomata sopuisan perheen keskinäistä yhteyttä.
        Yhteisiä peli ja retkihommia yhdessä harrastavat, juhannusmenoa yhteisesti mummin ja ukin mökille suunnittelevat.
        Poikani perheessä sama juttu, molemmat tytöt perheineen heidän mökilleen menevät.

        Olet aivan oikeassa liekko, mistäpä sitä muusta osaa kirjoitella, kuin oman elämän kulusta.
        On hienoa, että tuommoinen ystävyyssuhde on olemassa, aika harvoin enää vanhana niitä saa onnistumaan.

        Eliaana samat merkit minullakin tulee, kun en palstalle pääse, maanantaina käyn Gigantissa kysymässä voisiko korjata.
        Nuo kiitokset eri muodoin näkyy tulevan, kun viesti laittaa.
        Sama ongelma varmaan anoillakin, kenellä nyt ongelmia onkaan.
        Teen kamalasti virheitä kun kirjoitan, liittyneekö sekin tähän samaa ongelmaan, vaikka ei kai kuitenkaan, itsehän näitä painelen ja huteja isken.

        Yhtä ihmetystä on kuitenkin edelleen, miten tämä aika antaa luvan minullekin viestitellä.
        Hyvät yöt voin toivottaa, jospa huomenna jo aamusta opnnistuisi.

    • korppis

      Terkkuja pilvisestä kesäkuisesta Korvesta. Aurinko tosin yrittää tulla esille pilviverhon takaa.

      Olen mökillä esikoinen lähti kauppaan, istun pirtissä koiran kanssa. Koira istuu ja tuijottaa ovelle, odottaa isäntää. Vinkasee välillä.

      En ole kirjoittanut kun en ole päässyt läpi. Poika lisäsi kännykkääni firefox selaimen ja jo alkoi pelittää.

      Kaupunkiasunnon remppa etenee verkkaisasti, yksi hyvä puoli siinä on, ei tarvitse siivota.
      Täällä mökillä on paikat järjestyksessä ja mitkä eivät ole poika laittaa kuntoon.

      Olen kävellyt sisällä jo pieniä matkoja ilman apuvälineitä, mutta varovainen pitää olla ulkona koska tämä maasto on epätasaista.

      Tänään päässen rantasaunaan, näin arvelen.

      • Anonyymi

        Hurskis ei edes tietä selaimensa nimee tai mahdollista häiriöalttiutta. Aina vehje on pelittäny, sano - nämä tekniikan tarvittemat.
        Niistä "yleispelityksistä" olen autuaasti jo lomalla. En ole kenenkään ehkä nähnyt kehuneensa niistä "peitonalusovellutuksista" kun ollaan jo ukkospilven reunalla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hurskis ei edes tietä selaimensa nimee tai mahdollista häiriöalttiutta. Aina vehje on pelittäny, sano - nämä tekniikan tarvittemat.
        Niistä "yleispelityksistä" olen autuaasti jo lomalla. En ole kenenkään ehkä nähnyt kehuneensa niistä "peitonalusovellutuksista" kun ollaan jo ukkospilven reunalla.

        Unta vaan....

    • Paloma.se01

      Minulla oli myös suuria vaikeuksia saada sivut auki ja sitä kesti usean päivän. Käytän selaimena Edgeä joka jumitti kaikkein pahimmin, Chromella avautui sivu aina välillä ja mun puhelimella joka on androidi, samoin tabletti, aina joskus, No, ei se mitään, onhan porkkanapenkki tullut kitkettyä ja tomaatit kasteltua.

      Aloimme eilen illalla katsomaan SVT Playsta suomalaista sarjaa nimeltään Queen of Fucking Everything. Mustaakin mustempaa huumoria ja vauhdikasta menoa.

      Aurinko paistaa täällä alavirrassa, tuomet ovat kukkineet ja sireenit täydessä kukassa, samoi alppiruusu pihassani, minun istuttamani ja hyvin levinnyt, se oli niin pieni että mahtui omiin pikku kätösiini kun sen istutin kymmenisen vuotta sitten, nyt ei mahdu edes syliini. Omenapuut tiputtaneet jo kohta kaikki terälehtensä nurmikolle, luumu ja kriikunapuut samoin ja kirsikkakin kukkinut jo loppuun.

      Tuomipihlajan laitoimme maan tasalle tänä keväänä, se oli valtavan suuri ja monirunkoinen ja tiputti niin paljon marjoja syyskesästä, että minulla oli keittiön ja hallin lattia aina sinisenä niiden mehusta. Saapa nähdä josko kannosta kasvaa uusi pensas, kadun vähän että annoin tuhota sen.

      • Anonyymi

        Ai että oikein halli 90 neliön mökissä.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai että oikein halli 90 neliön mökissä.

        Sanotaan sitten eteinen :)
        Ulkoeteinen ja sisäeteinen, otimme oven pois välistä.

      • Tellukka
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai että oikein halli 90 neliön mökissä.

        Onkohan sillä sanalla sitten vähän erilainen merkitys Suomessa kuin Ruotsissa?
        Minulla on vain reilun 60:n neliön asunto ja kyllä minä halliksi sanon tuota, mistä menee ovet neljään huoneeseen (ja ulos).

    • demeter1

      Aamupäivää ! Olisikohan jo tullut se aika, että portit pysyvät auki tänne ?..))
      Omalla kohdallani ne ovat pysyneet kiinni siitä saakka kun häiriö alkoi. Myöhään illalla on saattanut olla pieni rakonen tulla tänne, mutta sen olen käyttänyt lukemiseen. Niin että kiitos Hil-lalle ja muille, jotka ovat viestejään tänne laittaneet ja saaneet ne läpi.
      Selainta en ole edes kokeillut vaihtaa, Firefox minulla on ja palvelee yleensä hyvin.

      Vaikka olen harventanut kirjoitteluani tänne, mukana olen tahtonut pysyä ja itselleni mieluista luettavaa ovat edelleen nämä arkiset kuulumiset - miten on kevät edennyt,
      mikä on oma kunto, mitkä ovat kesäsuunnitelmat ja mitä mielessä muuten liikkuu ?

      Ja kuten Liekko ja Hil-la tuumasivat, itsestäni minäkin lähinnä kertoilen. "Itsestään paha pappi saarnaa"..)
      Uskonasioistakin oli puhetta. Tässä ajassa lienee jonkinaseista liikehdintää siihenkin suuntaan - nuorten poikien/miesten kohdalla erityisesti - tämä on median kertomaa ja ilokseni olen nähnyt siitä merkkejä myös omassa lähipiirissäni.

      Olen kertonutkin, että äitini oli avarasti uskonnollinen ja siitä syystä usko/uskonto ei ole koskaan ollut minulle minkäänlainen pakkopaita vaan pikemminkin löydettävissä oleva toinen ulottuvuus, jota olen lähestynyt Hil-lan tavoin lapsen avoimuudella ja uteliaisuudella ja kiitollisuudella siitä, että varjelus on toiminut omalla kohdallani vaikeissakin elämänvaiheissa. Ainakin tähän saakka.

      Totta kai silläkin polulla on ollut epäuskon - ja etääntymisen kausia. Mystikko Ristin Johannes on lanseerannut käsitteen: "Sielun pimeä yö" kuvaamaan vaihetta, jolloin ihminen joutuu pimeään ja tuntuu että Jumalakin on hänet hylännyt. Itse näen, että omalla kohdallani ilon ja innostuksen katoaminenen elämästä, omasta arjesta, on juuri tätä sielun pimeää yötä. Siksipä en juuri yritä "piristää" itseäni kun alakulo iskee, etenkään nyt, kun siitä ei kovasti ole harmia muille.

      Tietysti voi ajatella, että tuotan pettymyksiä muille - niille, jotka ovat kovasti minun varaani laskeneet..)) Tämä nyt taitaa kuitenkin kuulua ihmisyyteen eikä ole aina vältettävissä.
      Pohdinta on kyllä minulle ajankohtaista, ollut jo pitkään, suhteessa perhetuttuuni, jonka muisti on alkanut reistailla. Hän elää yksin, hänellä ei ole sisaruksia, vain yksi tytär, jolla ei ole lapsia.
      Meillä on ollut paljon yhteistä historia, mutta nyt tuntuu, että suurin osa siitä on poispyhkäisty, se ei ole jaettavissa. Tämä aika ei juuri kiinnosta häntä - kuten ei kovasti minuakaan..)) - mutta kun ei edes omassa arjessa löydy yhteisiä kiinnostuksen kohteita, muistelemisesta puhumattakaan, tuntuu ikävältä yrittää pitää keskustelua yllä saamatta minkäänlaista vastakaikua toisen taholta.

      Onkohan muilla kirjoittajilla kokemusta tästä ? Hil-la on kertonut kälystään ja pitää häneen yhteyttä - itse tunnen suurta vaikeutta yhteydenpidossa - etenkin tapaamisissa, joita koen hänen kuitenkin odottavan.

      Kyläkerhomme vietti jo päätösjuhlaa, eikä tulevasta tiedä.
      Kotikuntamme huolehtii kyllä meistä senioreista: meille järjestetään lasten ja nuorten kanssa puistoruokailu ja Senioripaku kiertää kerran viikossa liikuttamassa meitä..)) Täytyy ainakin käydä vilkaisemassa tapahtumia - ellei muuten niin vertaisseuran vuoksi. Tosin paikalle on parin kilsan mittainen kävelymatka suuntaansa mutta eiköhän se sentään taitu.
      Helluntaiksi suunniteltu isompi sukutapaaminen taitaa jäädä väliin tai supistua ainakin, kun pojantytär lähtee toisen mummin kanssa Pariisiin eikä muu perhe vielä tiedä ohjelmastaan. Niin että kovin helppoa näiden isompien tapaamisten järjestäminen ei ole... Katsotaan miten käy.

      Oikein mukavaa kesänalkua kaikille,
      demeter1

      • Anonyymi

        No eipä sinua kenenkään muun kuin hillan kuulumiset ja ajatukset kiinnosta. Ei kyllä muitakaan, keskustelu on vain omien tekemisten luetteloa.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        No eipä sinua kenenkään muun kuin hillan kuulumiset ja ajatukset kiinnosta. Ei kyllä muitakaan, keskustelu on vain omien tekemisten luetteloa.

        Näinkö olet tykönäsi tuumannut, Ano 12.54 ? Minun kohdallani saatat olla hyvinkin oikeassa. Kun tulee vanhemmaksi, kapasiteetti (ainakaan minulla) ei oikein riitä kiinnostuksen jakamista kovin moneen kohteeseen.
        Myös käy niin (ainakin minulla), että vaikka kiinnostaisi, ei osaa/jaksa sitä aina ilmaista.

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Näinkö olet tykönäsi tuumannut, Ano 12.54 ? Minun kohdallani saatat olla hyvinkin oikeassa. Kun tulee vanhemmaksi, kapasiteetti (ainakaan minulla) ei oikein riitä kiinnostuksen jakamista kovin moneen kohteeseen.
        Myös käy niin (ainakin minulla), että vaikka kiinnostaisi, ei osaa/jaksa sitä aina ilmaista.

        Kuka sitä nyt kaikille takarivin taviksille kiinnostustaan jaksaakaan jakaa? Hyvä jos sille sielunsiskolleen edes.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka sitä nyt kaikille takarivin taviksille kiinnostustaan jaksaakaan jakaa? Hyvä jos sille sielunsiskolleen edes.

        Eikö täällä jaetut näy kaikille?
        Kirjoituksesi vaikuttaa katkeralta kalkilta. Vai oletko mustis?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö täällä jaetut näy kaikille?
        Kirjoituksesi vaikuttaa katkeralta kalkilta. Vai oletko mustis?

        Tuolla "mustiksella" on ollut ikävä riitaa ja jankkaamista. Taitaa olla totuuskomission jäsen 🤔

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No eipä sinua kenenkään muun kuin hillan kuulumiset ja ajatukset kiinnosta. Ei kyllä muitakaan, keskustelu on vain omien tekemisten luetteloa.

        Mieluummin omien tekemisten ja kuulumisten kirjoittelua kuin toisten kirjoitusten mollamista.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka sitä nyt kaikille takarivin taviksille kiinnostustaan jaksaakaan jakaa? Hyvä jos sille sielunsiskolleen edes.

        Minusta aito kiinnostus toista ihmistä kohtaan ei ole mikään hyödyke tai kaupankäynnin väline vaan spontaani tapahtuma, joka syntyy luonnostaan, usein samanhenkisten ihmisten kesken. Uskon, että meillä kaikilla on tästä kokemusta elämän varrelta, vai eikö ole ?

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Mieluummin omien tekemisten ja kuulumisten kirjoittelua kuin toisten kirjoitusten mollamista.

        Kiitos viesteistänne Anot ! Sitähän minäkin..)) Aina löytyy moitittavaa mutta onneksi myös näitä samanhenkisiä, jotka antavat armon käydä oikeudesta...

      • liekko

        Sukulaisella todettiin muistisairaus heti sen jälkeen kun pääsi eläkkeelle.
        Hän teki työtä pitkän ja välillä raskaankin rupeaman. Olisi ansainnut ihanat eläkepäivät, mutta tämä julma sairaus tuli jäädäkseen.
        Hänen vointinsa tuntuu huononevan vääjäämättä.
        Hän vielä tiedostaa sairautensa, kertoo avoimesti tilanteestaan, niin on helpompaa kun se että yrittäisi salailla.
        Lääkitys auttaa vähän hidastamaan taudin etenemistä, mutta tepsivää parannuskeinoa ei ole löytynyt.
        Olen häntä kuusi vuotta vanhempi, saan olla kiitollinen että olen ainakin toistaiseksi säästynyt tältä taudilta.

      • liekko
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka sitä nyt kaikille takarivin taviksille kiinnostustaan jaksaakaan jakaa? Hyvä jos sille sielunsiskolleen edes.

        Tykkään olla takarivissä. Sieltä on mukava seurata millaista elämän meno on....
        Kun kertoilee kuulumisiaan ja tapahtumista niin tuntuu kuin olisi käynyt terapiassa.
        On mielipiteitä joiden mukaan on tyhmää kertoa asioitaan netissä. Sehän on jokaisen itsensä päätettävä. En kirjoita asioista joita en halua muiden tietoon. Eihän tavallisessa elämässä ole salattavaa. Noin kuusikymppisenä en halunnut kertoa ikääni, nyt ihmettelen että miksi ihmeessä.
        Kerron taas yhden asian joka pisti juuri nyt silmään. Ikkunan takana on Tuomi, vasta avasi kukannuppunsa. Mutta on satanut siitä lähtien lähes koko ajan, kukat alkaa olla entisiä.
        Odotan aina tuomen kukintaa, tuoksu ja kauneus ovat luonnossamme mahtavaa aikaa.

      • Hil-la
        liekko kirjoitti:

        Tykkään olla takarivissä. Sieltä on mukava seurata millaista elämän meno on....
        Kun kertoilee kuulumisiaan ja tapahtumista niin tuntuu kuin olisi käynyt terapiassa.
        On mielipiteitä joiden mukaan on tyhmää kertoa asioitaan netissä. Sehän on jokaisen itsensä päätettävä. En kirjoita asioista joita en halua muiden tietoon. Eihän tavallisessa elämässä ole salattavaa. Noin kuusikymppisenä en halunnut kertoa ikääni, nyt ihmettelen että miksi ihmeessä.
        Kerron taas yhden asian joka pisti juuri nyt silmään. Ikkunan takana on Tuomi, vasta avasi kukannuppunsa. Mutta on satanut siitä lähtien lähes koko ajan, kukat alkaa olla entisiä.
        Odotan aina tuomen kukintaa, tuoksu ja kauneus ovat luonnossamme mahtavaa aikaa.

        Iltaa, illaksi on jäänyt minullekin lupa viesti laittaa, hyvä niinkin.
        Eipä tuota oikein muuta juttua keksi, kuin nämä omat puuhailut, tykätä saa tai sitten ei, vapaa valinta.

        Takariviin kuulun minäkin ihan suosiolla, jos sellaiset jaot taas tehdään, ajattelen kuitenkin, että saamaa heimoa olemme , eiköhän samaan jonoon kuuluta.

        Muistisairaudesta on pohdintaa ollut ja eihän se mukava vaiva ole, kyllä ikävältä tuntuu lähimmäisestäkin.
        Kälyäni on koetellut muistin huononemisen lisäksi näön heikentyminen, kuulokin ilman kuulolaitteita on huono.
        Siinä sitä onkin taakkaa yllin kyllin, olen koettanut hänelle muistikuvia luoda milloin mistäkin vanhoista asioista, osa tulee mieleen, mutta moneen kertaan asioiden kertominen on lisääntynyt.
        Oma muistini myös heikentynyt, mutta se kai johtuu normaaliin ikävaivaan.

        Hurskaisen tapaan en minäkään ole selvillä mikä selain on käytössä, olen ladannut varmaan useitakin, kun en osaa selvittää, mikä oikea olisi, jospa huomenna selviää.
        Voi olla ihan Suomi24 hommia, kun muuten kone pelaa, no jospa vaihtavat minullekin toimivaan versioon.

        Minä olen ylen onnellinen niin demeterin kuin muidenkin ystävien "sielunsiskoisuudesta", kirjoittaminen on helpostikin vuoropuhelua, voi kysyä ja vastauksia saa.
        Ymmärrys ei oikein riitä näille jotka aina jaksavat huomautella näistä "kehuttavista ystävistä", eikös se koko ketju väriä saa, kun voi lukea asioita meidän välityksellä.
        Mieluummin mukavaa kerrontaa, kuin katkeraa vuodatusta, mukava oli lukea, että anot samoilla linjoilla
        Ystävällinen lähestyminen näin viestitellen mielen lämmittää.

        Tellukka arvelit, että eri nimitykset noilla sanoilla, eteinen on minullakin, mikä jakaa tiet eri huoneisiin, hallin kuvittelen olevan suuremman.
        Paloma jo kitkemishommissa, minullakin peruna sangossa puolimetrinen, jospa juhannuksena saisi jopa perunoita, tomaatitkin hyvässä kasvussa, kukkia olen jo odotellut, muut kukat alkavat olla loistokunnossaan.

        Ihana varmaan päästä saunomaan, siellä se liukkaus on kyllä saippuan käytön vuoksi vaarana liukasteluun, mutta kiinni tukevasti jostakin, kaikki menee hyvin, muutakin kokenut.

        Naama alkaa olla jo melkoisen kuntoutunut, mutta vielä herättää kysymyksiä, mitä on tapahtunut?
        Niin monilla noita häiriöitä tuntuu olevan tämän palstan suhteen, että en nyt kovin suurta huolta tunne, omalta osaltani, kai illaksi kirjoittelu hiljenee ja näin yhteyksiä tulee.
        Tuulinen päivä on tyytynyt ja aurinko vielä muutaman viikon laskua suorittaa, silmät laitan minäkin kiinni, hyvää yötä ja aamulla taas virkeinä ylös.

      • korppis
        Hil-la kirjoitti:

        Iltaa, illaksi on jäänyt minullekin lupa viesti laittaa, hyvä niinkin.
        Eipä tuota oikein muuta juttua keksi, kuin nämä omat puuhailut, tykätä saa tai sitten ei, vapaa valinta.

        Takariviin kuulun minäkin ihan suosiolla, jos sellaiset jaot taas tehdään, ajattelen kuitenkin, että saamaa heimoa olemme , eiköhän samaan jonoon kuuluta.

        Muistisairaudesta on pohdintaa ollut ja eihän se mukava vaiva ole, kyllä ikävältä tuntuu lähimmäisestäkin.
        Kälyäni on koetellut muistin huononemisen lisäksi näön heikentyminen, kuulokin ilman kuulolaitteita on huono.
        Siinä sitä onkin taakkaa yllin kyllin, olen koettanut hänelle muistikuvia luoda milloin mistäkin vanhoista asioista, osa tulee mieleen, mutta moneen kertaan asioiden kertominen on lisääntynyt.
        Oma muistini myös heikentynyt, mutta se kai johtuu normaaliin ikävaivaan.

        Hurskaisen tapaan en minäkään ole selvillä mikä selain on käytössä, olen ladannut varmaan useitakin, kun en osaa selvittää, mikä oikea olisi, jospa huomenna selviää.
        Voi olla ihan Suomi24 hommia, kun muuten kone pelaa, no jospa vaihtavat minullekin toimivaan versioon.

        Minä olen ylen onnellinen niin demeterin kuin muidenkin ystävien "sielunsiskoisuudesta", kirjoittaminen on helpostikin vuoropuhelua, voi kysyä ja vastauksia saa.
        Ymmärrys ei oikein riitä näille jotka aina jaksavat huomautella näistä "kehuttavista ystävistä", eikös se koko ketju väriä saa, kun voi lukea asioita meidän välityksellä.
        Mieluummin mukavaa kerrontaa, kuin katkeraa vuodatusta, mukava oli lukea, että anot samoilla linjoilla
        Ystävällinen lähestyminen näin viestitellen mielen lämmittää.

        Tellukka arvelit, että eri nimitykset noilla sanoilla, eteinen on minullakin, mikä jakaa tiet eri huoneisiin, hallin kuvittelen olevan suuremman.
        Paloma jo kitkemishommissa, minullakin peruna sangossa puolimetrinen, jospa juhannuksena saisi jopa perunoita, tomaatitkin hyvässä kasvussa, kukkia olen jo odotellut, muut kukat alkavat olla loistokunnossaan.

        Ihana varmaan päästä saunomaan, siellä se liukkaus on kyllä saippuan käytön vuoksi vaarana liukasteluun, mutta kiinni tukevasti jostakin, kaikki menee hyvin, muutakin kokenut.

        Naama alkaa olla jo melkoisen kuntoutunut, mutta vielä herättää kysymyksiä, mitä on tapahtunut?
        Niin monilla noita häiriöitä tuntuu olevan tämän palstan suhteen, että en nyt kovin suurta huolta tunne, omalta osaltani, kai illaksi kirjoittelu hiljenee ja näin yhteyksiä tulee.
        Tuulinen päivä on tyytynyt ja aurinko vielä muutaman viikon laskua suorittaa, silmät laitan minäkin kiinni, hyvää yötä ja aamulla taas virkeinä ylös.

        Huomenta aurinkoiselta mökkitontiltani.
        Pesin saunan mäntysuovalla ennen kuin aloimme sitä lämmittämään. Oli mahtavaa avata rantasaunakausi. En vielä noussut yliimmälle lajteelle, mutta muuten saunominen onnistui. Järveenkään en mennyt, itsesuojeluvaisto kielsi ja tietty esikiinen.

        Poika on siivonnut pihaa avannut grilliterassin ja pinonnut kaatuneet saunapuut sievään järjestykseen. Odotamme grillauskeliä, ehkäpä keskiviikkona.

        Ei voi vielä revetä ilmoja kehumaan, kovin on vilpoista, ainakin täällä rannalla.

        No, odotellaan.

      • Siili25
        liekko kirjoitti:

        Sukulaisella todettiin muistisairaus heti sen jälkeen kun pääsi eläkkeelle.
        Hän teki työtä pitkän ja välillä raskaankin rupeaman. Olisi ansainnut ihanat eläkepäivät, mutta tämä julma sairaus tuli jäädäkseen.
        Hänen vointinsa tuntuu huononevan vääjäämättä.
        Hän vielä tiedostaa sairautensa, kertoo avoimesti tilanteestaan, niin on helpompaa kun se että yrittäisi salailla.
        Lääkitys auttaa vähän hidastamaan taudin etenemistä, mutta tepsivää parannuskeinoa ei ole löytynyt.
        Olen häntä kuusi vuotta vanhempi, saan olla kiitollinen että olen ainakin toistaiseksi säästynyt tältä taudilta.

        Äidillä todettiin vaskulaarinen muistisairaus aika myöhään. Oli surullista huomata kuinka läheinen ja rakas ihminen hiipui kauemmas. Kohta ei enää tuntenut eikä yhteisiä muistoja enää ollut.
        Kuitenkin sisarusteni kanssa kävimme luonaan päivittäin,l ulkoilutimme ja huolehdimme hy vinvoinnistaan omalta osaltamme vaikka loppuajan hän oli ympärivuorokautisessa hoidossa. Välillä oli huono omatunto kun emme hoitaneet häntä kotona mutta se olisi edellyttänyt sitä että joku meistä jää pois työelämästä.

      • Anonyymi
        Siili25 kirjoitti:

        Äidillä todettiin vaskulaarinen muistisairaus aika myöhään. Oli surullista huomata kuinka läheinen ja rakas ihminen hiipui kauemmas. Kohta ei enää tuntenut eikä yhteisiä muistoja enää ollut.
        Kuitenkin sisarusteni kanssa kävimme luonaan päivittäin,l ulkoilutimme ja huolehdimme hy vinvoinnistaan omalta osaltamme vaikka loppuajan hän oli ympärivuorokautisessa hoidossa. Välillä oli huono omatunto kun emme hoitaneet häntä kotona mutta se olisi edellyttänyt sitä että joku meistä jää pois työelämästä.

        Hyvin olet sisarustesi kanssa äitinne hoitaneet. Usein loppuvaiheessa laitoshoito on paras myös potilaalle. Olette varmaan asuneet lähekkäin, kun pystyitte päivittäin äitinne tapaamaan. Meillä oli 400 km matka sairaan äitini luo.

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Huomenta aurinkoiselta mökkitontiltani.
        Pesin saunan mäntysuovalla ennen kuin aloimme sitä lämmittämään. Oli mahtavaa avata rantasaunakausi. En vielä noussut yliimmälle lajteelle, mutta muuten saunominen onnistui. Järveenkään en mennyt, itsesuojeluvaisto kielsi ja tietty esikiinen.

        Poika on siivonnut pihaa avannut grilliterassin ja pinonnut kaatuneet saunapuut sievään järjestykseen. Odotamme grillauskeliä, ehkäpä keskiviikkona.

        Ei voi vielä revetä ilmoja kehumaan, kovin on vilpoista, ainakin täällä rannalla.

        No, odotellaan.

        Ilman kevättä elämämme olisi vieläkin surkeempaa. Toisaalta ihminen on myös paikalliseläin, ilmastoon sopeutuja.
        Huippuvuorilla ehkä vielä kevät talvi.

        Pahinta on terveyden, jalkojen sairaudet. Ei pääse liikkumaan kuin sauvojen kanssa lyhyitä taajamamatkoja.
        Aikoinaan ajelimma vaim-ihmisen kanssa, mutta vain Suomen rajojen sisällä.
        roivain.

      • Siili25
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvin olet sisarustesi kanssa äitinne hoitaneet. Usein loppuvaiheessa laitoshoito on paras myös potilaalle. Olette varmaan asuneet lähekkäin, kun pystyitte päivittäin äitinne tapaamaan. Meillä oli 400 km matka sairaan äitini luo.

        Meillä oli välimatkaa ensin 100km mutta sitten saimme muutettua äitimme samalle paikkakunnalle meidän kanssa. Hän asui alkuun omassa asunnossa mutta erinäisten vaiheiden jälkeen sai paikan ympärivuorokautisesta hoidosta kun ei kotihoidon ja meidän avustamanakaan enää kotona pärjännyt. Vikkelät jalat ja sairaudentunnottumuus ei ole kotona asuvalle vaikeasti muistisairaalle hyvä yhdistelmä.

      • demeter1
        Hil-la kirjoitti:

        Iltaa, illaksi on jäänyt minullekin lupa viesti laittaa, hyvä niinkin.
        Eipä tuota oikein muuta juttua keksi, kuin nämä omat puuhailut, tykätä saa tai sitten ei, vapaa valinta.

        Takariviin kuulun minäkin ihan suosiolla, jos sellaiset jaot taas tehdään, ajattelen kuitenkin, että saamaa heimoa olemme , eiköhän samaan jonoon kuuluta.

        Muistisairaudesta on pohdintaa ollut ja eihän se mukava vaiva ole, kyllä ikävältä tuntuu lähimmäisestäkin.
        Kälyäni on koetellut muistin huononemisen lisäksi näön heikentyminen, kuulokin ilman kuulolaitteita on huono.
        Siinä sitä onkin taakkaa yllin kyllin, olen koettanut hänelle muistikuvia luoda milloin mistäkin vanhoista asioista, osa tulee mieleen, mutta moneen kertaan asioiden kertominen on lisääntynyt.
        Oma muistini myös heikentynyt, mutta se kai johtuu normaaliin ikävaivaan.

        Hurskaisen tapaan en minäkään ole selvillä mikä selain on käytössä, olen ladannut varmaan useitakin, kun en osaa selvittää, mikä oikea olisi, jospa huomenna selviää.
        Voi olla ihan Suomi24 hommia, kun muuten kone pelaa, no jospa vaihtavat minullekin toimivaan versioon.

        Minä olen ylen onnellinen niin demeterin kuin muidenkin ystävien "sielunsiskoisuudesta", kirjoittaminen on helpostikin vuoropuhelua, voi kysyä ja vastauksia saa.
        Ymmärrys ei oikein riitä näille jotka aina jaksavat huomautella näistä "kehuttavista ystävistä", eikös se koko ketju väriä saa, kun voi lukea asioita meidän välityksellä.
        Mieluummin mukavaa kerrontaa, kuin katkeraa vuodatusta, mukava oli lukea, että anot samoilla linjoilla
        Ystävällinen lähestyminen näin viestitellen mielen lämmittää.

        Tellukka arvelit, että eri nimitykset noilla sanoilla, eteinen on minullakin, mikä jakaa tiet eri huoneisiin, hallin kuvittelen olevan suuremman.
        Paloma jo kitkemishommissa, minullakin peruna sangossa puolimetrinen, jospa juhannuksena saisi jopa perunoita, tomaatitkin hyvässä kasvussa, kukkia olen jo odotellut, muut kukat alkavat olla loistokunnossaan.

        Ihana varmaan päästä saunomaan, siellä se liukkaus on kyllä saippuan käytön vuoksi vaarana liukasteluun, mutta kiinni tukevasti jostakin, kaikki menee hyvin, muutakin kokenut.

        Naama alkaa olla jo melkoisen kuntoutunut, mutta vielä herättää kysymyksiä, mitä on tapahtunut?
        Niin monilla noita häiriöitä tuntuu olevan tämän palstan suhteen, että en nyt kovin suurta huolta tunne, omalta osaltani, kai illaksi kirjoittelu hiljenee ja näin yhteyksiä tulee.
        Tuulinen päivä on tyytynyt ja aurinko vielä muutaman viikon laskua suorittaa, silmät laitan minäkin kiinni, hyvää yötä ja aamulla taas virkeinä ylös.

        Iltapäivää ! Näin on päässyt käymään, että minulla iltapäivä onkin nyt aamupäivä. Hävettää kyllä herätä klo 11.30. Yö meni heikosti - pitkä, häiriötön yöuni taitaa olla muisto vain.

        Päätin vakaasti, että alan noudattaa naapurini linjaa. Hänellä kello soi joka aamu 8.00 olipa yöunet menneet miten vain. Ja ainahan se vanha ainakin kerran yössä herää, eikä unensaanti senjälkeen ole taattua.

        Minulla oli tarkoitus osallistua puistoruokailuun, mikä etukäteismainonnan mukaan oli tarkoitettu myös mummoille ja vaareille. Mainos oli kivasti katkaistu juuri tärkeän tarkennuksen kohdalla: mummot ja vaarit saavat osallistua "kerran viikossa"..))
        Niin että heikkokuntoisten vanhusten oli turha lähteä laahustamaan - ties miten pitkältä -tähän tapahtumaan kun mainonnassa todettiin myös, että ruokaa jaetaan niin pitkään kuin sitä riittää... Kun samanaikaisesti uutisoidaan lapsiperheköydyydestä niin tuskin moni mummo tai vaari ilkeää edes tulla samaan pöytään...
        Niin että se siitä vanhusten huomioon ottamisesta, vanhuspalvelusta.

        Kunnalla kyllä pyöri vuoden ajan myös "Yhteinen pöytä"-hanke, missä tarjottiin hävikkiruuasta valmistettu lounas. Itse en siihen osallistunut, vaikka moni kyläkerholainen siellä kävi ruokailemassa ja sitä kehui. Yksinelävän ei tarvinnut itselleen kokata, sai tulla valmiiseen pöytään ja syödä seurassa. Ei paha.

        Saa sitten nähdä millaisen liikuntatapahtuman "Senioripaku" meille järjestää. Ajattelin osallistua..)) Kuten myös illalla järjestettävään Kilpirauhasliiton vertaistapahtumaan.

        Omat iho-oireeni ovat nyt toenneet, helpotusta oloon siltä osin. Oikea jalka kipuilee aamuisin, mutta ei haittaa liikkuessa. "Ikäänkuin minussa olisi oltavat tämä määrä kipua..))

        Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin herätessä myös tuttua elämisen innostusta - saattoihan olla, että sivuston, 80+ avautuminenkin vaikutti siihen..))

        Kiitos Hil-la, liekko ja Siili25, että jaoitte kokemuksianne muistisairaudesta. Noin luontevasti tahtoisin itsekin osata suhtautua siihen ja sitä kantaviin lähimmäisiin.
        Olinhan itsekin työharjoittelussa dementiakodissa eikä siitä jäänyt ikäviä muistoja, mutta tilanne on varmasti erilainen silloin kun läheinen sairastuu, eikä ammattirooli suojaa samalla tavalla. "Osaaminen" haihtuu ja neuvottomuus tulee tilalle.
        Oppia ikä kaikki ja toivon mukaan Siperia opettaa vieläkin...))

        Sadetta oli luvattu ja sitä myös saimme. Hyvä niin, sillä kuivuus on vaikuttanut luontoon. Kielo kukkii kituliaasti, suopursu empii, Rodo sentään availee jo runsasta kukintoaan pihamaalla. Voi tätä luonnon runsautta !

        Mukavaa kesän alkua kaikille,
        demeter1

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Näinkö olet tykönäsi tuumannut, Ano 12.54 ? Minun kohdallani saatat olla hyvinkin oikeassa. Kun tulee vanhemmaksi, kapasiteetti (ainakaan minulla) ei oikein riitä kiinnostuksen jakamista kovin moneen kohteeseen.
        Myös käy niin (ainakin minulla), että vaikka kiinnostaisi, ei osaa/jaksa sitä aina ilmaista.

        Tunnistan itseni, sama tilanne kun sinulla Demeter.
        Liekko

    • Anonyymi

      Hil-laa puolustelen. Monia tyyppejä se harmittaa, jos oma aloitus ei ole niin suosittu. Nettihän on hyvin ISO alusta. aina omalle sanottavalle löytyy mieluinen palstansa.

      Hyvä, että eilen klenkkasin lähikaupassa.
      Tekisi mieli ostaa akulla toimiva ajopeli, mutta kävely, sekin lyhyt matka on koko elimistöllinen niin tarpeellinen.
      Tiedän matalan avovesipaikan, jossa on turvallista käydä, nyt vielä viileä uinnilla. Hankin seurakseni jonkun uimisesta kiinnostuneen naisihmisen.

      Niin teköö mielensä pulahtaa 10 asteiseen veteen!

      Lähtisitkö kanssani Hämeennainen? Sinulla olisi kulkuneuvokin. Vanhalle soramontulle on matkaa ainakin 8 km.

      • K2iKaS78

        Päivää tähän aikaan sanotaan, nyt on vaihdettu selainta ja kirjautuminen aiheuttaa ongelmia.
        Gigantin pojat kysyivät osaatko kirjautua, sanoin totta kai , mutta eteenpä tulikin salasanojen ja niiden todistelu ja kaikki muu varmistus, sormi meni suuhun.
        Omaksi parhaaksi kaikki tuo, mutta joko taidot on vähentyneet, tai tehtävät vaikeutuneet, näin sitten lopputulos.
        Kai se on vielä mentävä poikien puheille.

        Tuo edellinen kysyjä varmaan tarkoitti jotain muuta, kun kyytiä Hämeenlinnaan pyysi, kiitos kuitenkin puolesta puhumisesta.

        Kyllähän se huonon omantunnon saa, jos vanhus yksin elelee, mutta toisaalta, kaikilla on oma elämä, aina ei voi avuksi olla.
        Minunkin äitini yksin eli viimeiset vuodet, hyvin selvisi, mutta useammin olisi pitänyt häntä muistaa.
        Niihin aikoihin olin vielä monessa työpaikassa, illatkin meni työn merkeissä, yritimme sisarusten kanssa kuitenkin huolta pitää.

        Vilposeksi muuttui sää, mutta kyllä se siitä kesäksi muuttuu, kun jaksamme odotella, tuuli taitaa pysyväksi seuralaiseksi jäädä.

        Nyt jatkan vielä tuota yrittämistä, on hankala, kun on puhelin ja kone joista ei aina selvää saa mitä tarkoitetaan, mutta oppia ikä kaikki.
        Muisti vaan on niin valikoiva, että vaan mieleiset asiat mieleen jää.

        Ehkä päivä paistaa risukasaankin, näillä toiveilla, heppa!

    • Anonyymi

      Istahtampa Hil-lankin nojatuoliin näin iltapäivän ratoksi. Siivoojat tekevät kuntasoten tilaamaa työtänsä kämpässäni.
      Sen hänestä saa, kun itteltä jää ikäänkuin enimpien rojujen siirtäminen kulkuväyliltä pois ja varaan.

      Sää vaihtelee alvariinsa. Äsken paistoi, mutta nyt kokonaan pilvistä.
      Ollaan kesän odotetuimmissa viikoissa. Juhannusryysis matkustavilla eessä kohta.
      Hurskainen aikoo viettää kuten joulunkin yksin torpassaan.

      Hyvää viikkoa teille kuitenkin!

      • Anonyymi

        Iltaa, ei onnistu millään selaimelle tulo Suomi24:n palstalle, kai se on uskottava, ja lopetettava.
        Kiitos Hurskainen viestistäsi kiva oloisi yhteyttä pitää, mutta ei onnistu.
        Pojat vilkaisi konetta ja totesivat olevan vian kuuluvan Suomi24 :jään.

        Pitää etsiä kanavia missä käynti onnistuu ja kurkittava tänne jospa saavat kuntoon.
        Hyvää kesän alkamista kaikille, tavataan jos tilanne selkiytyy.


        Olen vähän ilkeä ja totean, nyt yksi paha vähempänä;) Hil-la.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iltaa, ei onnistu millään selaimelle tulo Suomi24:n palstalle, kai se on uskottava, ja lopetettava.
        Kiitos Hurskainen viestistäsi kiva oloisi yhteyttä pitää, mutta ei onnistu.
        Pojat vilkaisi konetta ja totesivat olevan vian kuuluvan Suomi24 :jään.

        Pitää etsiä kanavia missä käynti onnistuu ja kurkittava tänne jospa saavat kuntoon.
        Hyvää kesän alkamista kaikille, tavataan jos tilanne selkiytyy.


        Olen vähän ilkeä ja totean, nyt yksi paha vähempänä;) Hil-la.

        Joo tuo ilmoitus kun tulee, kertoo vian olevan 24:ssä. Jotkut selaimet toimii paremmin sen kanssa kuitenkin.
        Ihana päivä ollut. 20 asteeseen lämpö nousi iltapäivällä.
        Istutushommia olen tehnyt. Miettinyt mitä mihinkin. Katsotaan, mitä tulee.
        Väinö oli kanssani alatalolla nimeltä kutsuttaessa aina tulee.
        Kuulee kutsun, vaikka olisi kauenpanakin.
        Istuskelin laituripenkillä ja katselin/kuuntelin laineiden liplatusta.
        Yritän aina taltioida ne muistiini, siksi, että jos ja kun tulee se päivä, etten enää tänne kykene tulemaan.
        Saunan lämmittelin, vihdan tein, järvessä muutaman vedon pyörähdin.

        Joku valitti siitä, että vain omaa elämää kerrotaan.
        Olen itse ymmärtänyt, että vaikka voi toistenkin asioita kommentoida, niin elämänkerronnalla haetaan esim. vertaistukea ja se ikäihmisten arjen kerronta on tämän ketjun punainen lanka.

        Mikäli haluaa keskustella muusta, kun arjen elämästä, ketjujahan riittää.
        Miksi on niin vaikea sisäistää ketjujen aiheet.

        Esim. perunaketjussa piti selitttää putiinia trumppia , onko ne jotain uusia perunalajeja.
        '

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iltaa, ei onnistu millään selaimelle tulo Suomi24:n palstalle, kai se on uskottava, ja lopetettava.
        Kiitos Hurskainen viestistäsi kiva oloisi yhteyttä pitää, mutta ei onnistu.
        Pojat vilkaisi konetta ja totesivat olevan vian kuuluvan Suomi24 :jään.

        Pitää etsiä kanavia missä käynti onnistuu ja kurkittava tänne jospa saavat kuntoon.
        Hyvää kesän alkamista kaikille, tavataan jos tilanne selkiytyy.


        Olen vähän ilkeä ja totean, nyt yksi paha vähempänä;) Hil-la.

        Jos yhtään lohduttaa, kaikilla muillakin on sama ongelma.
        Ei pääsyä Suomi24
        Vika on viestinnässä.
        Onhan niitä muitakin alustoja

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iltaa, ei onnistu millään selaimelle tulo Suomi24:n palstalle, kai se on uskottava, ja lopetettava.
        Kiitos Hurskainen viestistäsi kiva oloisi yhteyttä pitää, mutta ei onnistu.
        Pojat vilkaisi konetta ja totesivat olevan vian kuuluvan Suomi24 :jään.

        Pitää etsiä kanavia missä käynti onnistuu ja kurkittava tänne jospa saavat kuntoon.
        Hyvää kesän alkamista kaikille, tavataan jos tilanne selkiytyy.


        Olen vähän ilkeä ja totean, nyt yksi paha vähempänä;) Hil-la.

        Hyvinhän tuo näyttää onnistuvan.

      • Hil-la
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvinhän tuo näyttää onnistuvan.

        Kaunista aamua ja hokkuspokkus täällä sitä vaan kirjoitellaan.
        Jokunen harmaa hius lisää ilmestyi, kun latasin ja salasanoja keksin,, olisinpa uskonut Gigantin poikia, kun sanoivat vika ei koneessa, hätäinen tässäkin eteen tuli.
        Liput liehuvat, onhan kesäkuun neljäs ja puolustusvoimain esiintyminen.
        Tyttärentytöntyttö kertoili miten on hotelin vieraille ilmoitettu liikenteen estoista ja hotelli täynnä viimeistä huonetta myöten, katselmushan on tänä vuonna Kuopiossa.

        Olenko ymmärtänyt oikein Eliaana, että tuo alatalo on kotipaikkasi?
        Kyllähän niitä muistoja on hyvä yrittää talteen ottaa, toivoa sopii, että edes osan muisti säilyttää.
        Joskus kun tapaa vanhoja nuoruuden aikaisia ystäviä, tulee monta asiaa esiin, mistä ei muistikuvaa, kiva on kuunnella toisten kertomanakin.
        Poikani tytär toi minulle kirjan mihin toivoo elämäni kulua merkkaava, en meinaa jaksaa sitäkään hommaa.
        Ylähyllyltä otin laatikon, aioin tarpeettomia karsia, mitään en pois viskannut.
        Oli kouluvihkojani, häälahjoihin osallistuneita nimilappuja, sähkösanomia onnitteluineen ynnä muuta mieltä liikuttavia asioita.
        Näin niihin muistoihinkin voi palata.
        Väinö on kiltti kissa, toivottavasti ei kettu yllätä, minä pelkäsin aina pienen koirani katoamista, kun mökillä oltiin, haukatkin pienen eläimen vievät.

        Tänään tulee sisareni tytöt käymään, emme ole paljonkaan kanssakäymisissä olleet, sitten heidän lapsuuden, jolloin kylässäkin käytiin.
        Nyt tapasin kaupassa ja kaiketi halusivat verestää muistoja, tai halusivatko lähentyä nyt, kun ikäni on jo mittaamaton.
        Vanhempieni jättämän suvun vanhin olen, sisar ja veli jo taivaan iloissa.
        Olen harmitellut, että sukulaissuhteet melkein täysin kuolleet, kiirekö lienee kaikilla syyksi kelpaava veruke.
        No tänään muistellaan ja kovia olemme kaikki puhumaan, siinä voi olla vaikea saada suunvuoroa ja varmasti asiaakin löytyy.

        Nyt lopetan tältä aamulta jatkoa seuraa, jos juttukavereita ilmaantuu ja yhteys pelaa,
        Kirka laulaa radiossa," anna voimaa uskoa tulevaan" sitähän tässä kaikki toivomme, onnen elämään, uskomista.


        Tuo viimeinen virke olisi saanut jäädä mainitsematta, mutta pieni piru istui olkapäillä ja muistutti niistä toivomuksista, mitä olen saanut, no unohtukoon mokoma.

        Ano 22,13 onhan niitä alustoja, mutta tutuiksi tulleet kirjoittajat puuttuvat.

        Hymyillään, vaikka ei hymy näykkään, silti sen voi aistia.

      • demeter1
        Hil-la kirjoitti:

        Kaunista aamua ja hokkuspokkus täällä sitä vaan kirjoitellaan.
        Jokunen harmaa hius lisää ilmestyi, kun latasin ja salasanoja keksin,, olisinpa uskonut Gigantin poikia, kun sanoivat vika ei koneessa, hätäinen tässäkin eteen tuli.
        Liput liehuvat, onhan kesäkuun neljäs ja puolustusvoimain esiintyminen.
        Tyttärentytöntyttö kertoili miten on hotelin vieraille ilmoitettu liikenteen estoista ja hotelli täynnä viimeistä huonetta myöten, katselmushan on tänä vuonna Kuopiossa.

        Olenko ymmärtänyt oikein Eliaana, että tuo alatalo on kotipaikkasi?
        Kyllähän niitä muistoja on hyvä yrittää talteen ottaa, toivoa sopii, että edes osan muisti säilyttää.
        Joskus kun tapaa vanhoja nuoruuden aikaisia ystäviä, tulee monta asiaa esiin, mistä ei muistikuvaa, kiva on kuunnella toisten kertomanakin.
        Poikani tytär toi minulle kirjan mihin toivoo elämäni kulua merkkaava, en meinaa jaksaa sitäkään hommaa.
        Ylähyllyltä otin laatikon, aioin tarpeettomia karsia, mitään en pois viskannut.
        Oli kouluvihkojani, häälahjoihin osallistuneita nimilappuja, sähkösanomia onnitteluineen ynnä muuta mieltä liikuttavia asioita.
        Näin niihin muistoihinkin voi palata.
        Väinö on kiltti kissa, toivottavasti ei kettu yllätä, minä pelkäsin aina pienen koirani katoamista, kun mökillä oltiin, haukatkin pienen eläimen vievät.

        Tänään tulee sisareni tytöt käymään, emme ole paljonkaan kanssakäymisissä olleet, sitten heidän lapsuuden, jolloin kylässäkin käytiin.
        Nyt tapasin kaupassa ja kaiketi halusivat verestää muistoja, tai halusivatko lähentyä nyt, kun ikäni on jo mittaamaton.
        Vanhempieni jättämän suvun vanhin olen, sisar ja veli jo taivaan iloissa.
        Olen harmitellut, että sukulaissuhteet melkein täysin kuolleet, kiirekö lienee kaikilla syyksi kelpaava veruke.
        No tänään muistellaan ja kovia olemme kaikki puhumaan, siinä voi olla vaikea saada suunvuoroa ja varmasti asiaakin löytyy.

        Nyt lopetan tältä aamulta jatkoa seuraa, jos juttukavereita ilmaantuu ja yhteys pelaa,
        Kirka laulaa radiossa," anna voimaa uskoa tulevaan" sitähän tässä kaikki toivomme, onnen elämään, uskomista.


        Tuo viimeinen virke olisi saanut jäädä mainitsematta, mutta pieni piru istui olkapäillä ja muistutti niistä toivomuksista, mitä olen saanut, no unohtukoon mokoma.

        Ano 22,13 onhan niitä alustoja, mutta tutuiksi tulleet kirjoittajat puuttuvat.

        Hymyillään, vaikka ei hymy näykkään, silti sen voi aistia.

        Iltapäivää ! Kuin ihmeen kaupalla pääsinkin nyt sivustolle. Alkuun oli esto, mutta nyt onnistui.
        Arjen tarinoista on moitittu ja päiväkirjan pitämisestä täällä. Eipä minullakaan juuri muuta ole tarjolla, mutta mielelläni luen muiden tarinointia - vaikea on ymmärtää mikä niissä joitakuita riepoo.
        Minulle Nojatuoli on kuin kyläpaikka. Täällä voin tavata tuttuja(kin) vaivatta: ei etukäteisjärjestelyjä eikä aikataulujen sovittelua. Voi jutella tai olla hiljaa.
        Yksineläjälle tervetullutta ajanvietettä.
        Someadditiksi tuskin ehdin muuttua, kun sitä "oikeata elämääkin" vielä on riittävästi.
        Viime aikoina sen määrää on taas tullut mietittyä, iso tontti nyt lähinnä "ahistaa", vaikka sen lähes luonnontilaisena pidänkin.
        "Hallinnoinnissa" on oma vaivansa kun täytyy löytää sopiva apulainen milloin mihinkin tehtävään. Kesäkukatkin on vielä hakematta, samoin salaatin kylväminen kasvilavalle. Minullakin oli tuo perunanviljely mielessä, mutta taitaa jäädä laittamatta. Kaupassa varhaisperunaa olikin jo myynnissä, kympin kilo.

        Kävin aamulla verikokeissa ja kiertelin "Isossa marketissa" sovittua aikaa odotellessa.
        Kyllä hämmentää kulkeminen siellä - valikoimien runsaus. Hävikkituotteillekin oli kokonaisen kylmäkaappi varattuna. Sieltä poimi eläkeläispariskunta tavaraa talteen.
        Itsekin olisin poiminut, jos olisin mennyt suoraan kotiin.

        Vaikka en "metsäläisenä" ole urbaanin rakentamisen ystävä, en silti voi olla ihailematta sitä tietotaitoa mitä siihen kaikkeen on tarvittu. Yliratarjontaa mukavuuksien osalta ?
        Nappi painamalla saat vaikka mitä - jos vain osaat painaa sitä oikeata nappia..))

        Kauniin kesäpäivän saimme tänne. Kevään tuore vihreys alkaa jo laimentua, mutta vielä riittää ihasteltavaa jokaiselle päivälle.

        Eliaana, väsymätön uurastaja, totesi tuolla ylempänä: kun voimat loppuvat, sisu otetaan käyttöön...Ajattelin, että tuo täytyy muistaa..)) Minulla se luonnonvara vaan on aina ollut kovin vähäinen. Innostuksen jälkeen tulee yleensä lannistus..))
        Katsotaan miten tänään käy.

        Mukavaa kesäpäivää kaikille,
        demeter1

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Iltapäivää ! Kuin ihmeen kaupalla pääsinkin nyt sivustolle. Alkuun oli esto, mutta nyt onnistui.
        Arjen tarinoista on moitittu ja päiväkirjan pitämisestä täällä. Eipä minullakaan juuri muuta ole tarjolla, mutta mielelläni luen muiden tarinointia - vaikea on ymmärtää mikä niissä joitakuita riepoo.
        Minulle Nojatuoli on kuin kyläpaikka. Täällä voin tavata tuttuja(kin) vaivatta: ei etukäteisjärjestelyjä eikä aikataulujen sovittelua. Voi jutella tai olla hiljaa.
        Yksineläjälle tervetullutta ajanvietettä.
        Someadditiksi tuskin ehdin muuttua, kun sitä "oikeata elämääkin" vielä on riittävästi.
        Viime aikoina sen määrää on taas tullut mietittyä, iso tontti nyt lähinnä "ahistaa", vaikka sen lähes luonnontilaisena pidänkin.
        "Hallinnoinnissa" on oma vaivansa kun täytyy löytää sopiva apulainen milloin mihinkin tehtävään. Kesäkukatkin on vielä hakematta, samoin salaatin kylväminen kasvilavalle. Minullakin oli tuo perunanviljely mielessä, mutta taitaa jäädä laittamatta. Kaupassa varhaisperunaa olikin jo myynnissä, kympin kilo.

        Kävin aamulla verikokeissa ja kiertelin "Isossa marketissa" sovittua aikaa odotellessa.
        Kyllä hämmentää kulkeminen siellä - valikoimien runsaus. Hävikkituotteillekin oli kokonaisen kylmäkaappi varattuna. Sieltä poimi eläkeläispariskunta tavaraa talteen.
        Itsekin olisin poiminut, jos olisin mennyt suoraan kotiin.

        Vaikka en "metsäläisenä" ole urbaanin rakentamisen ystävä, en silti voi olla ihailematta sitä tietotaitoa mitä siihen kaikkeen on tarvittu. Yliratarjontaa mukavuuksien osalta ?
        Nappi painamalla saat vaikka mitä - jos vain osaat painaa sitä oikeata nappia..))

        Kauniin kesäpäivän saimme tänne. Kevään tuore vihreys alkaa jo laimentua, mutta vielä riittää ihasteltavaa jokaiselle päivälle.

        Eliaana, väsymätön uurastaja, totesi tuolla ylempänä: kun voimat loppuvat, sisu otetaan käyttöön...Ajattelin, että tuo täytyy muistaa..)) Minulla se luonnonvara vaan on aina ollut kovin vähäinen. Innostuksen jälkeen tulee yleensä lannistus..))
        Katsotaan miten tänään käy.

        Mukavaa kesäpäivää kaikille,
        demeter1

        Hanki toisen talon rakennuslupa tontillesi, saat isot rahat!

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Hanki toisen talon rakennuslupa tontillesi, saat isot rahat!

        Totta, Ano 13.29 ! Täällä kauppa käy ja noin olen monen naapurin nähnyt tekevän. Toinen poika on ollut lievästi kiinnostunut samalle tontille rakentamisesta ja siksi en ole pitänyt kiirettä.
        On myös niin, että vaikka iso tontti ahdistaa, ahdas asuminen ahdistaa maalaistyttöä vieläkin enemmän..))

    • korppis

      Huomenta kesäisen aurinkoisesta Korvesta.

      Eilen illalla vietimme grillikesän avajaisia. Sää oli aurinkoinen, mutta tuulinen. Mieheni on vilukissa ja istui toppatakissa grilliterassilla.

      Oli ihana touhuilla esikoisen huolehtivan katseen alla. Uskalsin viiniäkin naukkailla.

      No, vahna väsyy ja unimaan menin puoli kymmeneltä.

      En ole selvillä mikä tuo ilmoitus on joka estää pääsyn kirjoittamaan, mutta selaimen vaihteluilla, pääsee sisään jos pääsee. Eikä tuo suutempia ongelmia tee jos ei päase.

      • Anonyymi

        Eikö ole parempi olla naukkailematta jos tarvitsee vahdin huolehtimaan.

    • Anonyymi

      Päivä taas illaksi vaihtunut on.
      Ihana lämmin päivä. 20 astetta, eikä kovin pahaa tuultakaan.

      Ulkona on tullut oltua tuntikaupalla, niitä näitä touhuillen.
      Aamupäivällä. kun istuin alamökin terassilla, alkoi kuulua raakkumista.
      Kohta näköpiiriin tuli kolme mustaa lintua. Olivat korkealla, etten satavarma voi olla, mutta korpeilla näyttivät ja kuulostivat.
      Yksi lenteli kahden ympärillä ja nämä kaksi ärhenteli toisilleen.
      Tuli mieleen, että olisiko joku kosiomeno kyseessä.

      Järvelltä tulin juuri äsken. Näytti mökeillä väkeä olevan.
      Toinen airo vähän naukui, uutuuttaan kai, pitänee rasvata. hankainta.

      Tuossa tullessani näin tiellä jotakin, luulin ensin, että käärme on jäänmyt auton alle.
      Ei ollutkaan, vaan vaskitsa.

      Metsätähtiä näkyy olevan tänä vuonna runsaasti.
      Myös ahomansikankukkia aivan poskettomasti. Namm.
      Noh, minä olen luontokyttääjä. Pitkiä kuusenkerkkojakin näyttää olevan.

      Silla kysyit tuosta alatalo-nimestä jota käytän.
      Se on se mökki. mikä pojan kanssa touhuttiin ja suurimmaksi osaksi kaksin rakennettiinkin, muutama vuosi sitten.
      Se on tuolla rannalla.
      Tämä vanha isän rakentama hirsimökki on täällä ylenpänä rannasta.

      Meidän kotitila on eri pitäjässä, täältä mökiltä jotain noin 130km.
      Maanantaina lähdemme sinne veljen kanssa.
      Jälkipolvia tulossa tänne mökeille.
      Meillä on tapana antaa tilaa näille ´´ruuhkavuosia ´´eläville. jotta saavat ´´akkujaan ladattua.´´

      Rauhaisaa illankorvaa kaikille nojatuolilaisille.

      • Anonyymi

        PS. Siis Eliaana tuon äskeisen kirjoittaja.
        Kysyin pari päivää sitten ylläpidolta, miksi vihreää uusi-merkkiä ei näy kirjautuneille, mutta anonyymeille näkyy.
        Pyysin vastausta, en ole saanut.

        Eliaana

      • Hil-la
        Anonyymi kirjoitti:

        PS. Siis Eliaana tuon äskeisen kirjoittaja.
        Kysyin pari päivää sitten ylläpidolta, miksi vihreää uusi-merkkiä ei näy kirjautuneille, mutta anonyymeille näkyy.
        Pyysin vastausta, en ole saanut.

        Eliaana

        Huomenta, pilviä leijuu taivaalla, varmaan sadetta saadaan tänäänkin ja tuulikin vaan on väsymätön.
        Eliaanan tapaan odottelen jonkinlaista selvitystä tästä Suomi24:n tilasta,, ei varmaan liikaa olisi, jos selitettäisiin keskustelupalstojen tila.
        Eilenkin loppupäivän pääsy oli kiellettyä.

        Sain kielokimpun eilen, kun sisareni tytöt kyläilivät, neljätuntia hurahti muistellessa ja vain pintaa raapaistiin.
        Niin paljon muisteltavaa, osa oli jo tyystin unohtunut, vanhempi siskoksista on valtavan eloisa ja sai meidän vakavammat nauramaan kertoillessaan viimeisen työpaikkansa kommelluksista ja sattumista.
        Työpaikka oli palvelutalo (vanhainkoti aiemmin), siellä hän kulki ja hoiti vanhuksia, lauloi heille ja aina iloisena antoi väriä heidän elämäänsä.
        Ei pitäisi nauraa vakaville asioille, mutta eräskin tapaus sai nauramaan, vaikka todellisuudessa aika raju.
        Päiväkahvi aikaan hän pannu kädessä kierteli kysymässä josko lisäkuppia haluaisivat.
        Hieno rouva istui pyörätuolissa ja häneltä kysyttäissä vastaus oli hieman poikkeava, painu hiiteen senkin huora, johon tarjoilija kysäisi, oliko tämä myöntävä vai kieltävä vastaus.
        Tilanne oli sen kaltainen, että olisi vaikka voinut loukkaantua, mutta tilanne jäi siihen.
        Kertomuksia monista samankaltaisista tilanteista oli, mutta paljon herttaisuuttakin ja tämä hoitaja tykkäsi työstään.
        Monasti vanhoista ihmisistä tulee todella ilkeitä vanhuuden myötä., nyrkillä iskut jokapäiväisiä joillakin osastoilla.
        Toinen tytär oli paikallisen lehden arkistonhoitaja ja hän on perheen asioiden hoitajana toiminut eläkkeelle pääsyn jälkeen.
        Kaiken kaikkea oli mukava nelituntinen, mieli itsellänikin vielä hymyisä, kun yhteistä hetkeä muistelen.
        Itsenäisiä naisia kumpikin ja perhe hyvin tärkeä osa heidän elämäänsä.

        Sauna-ilta taas talon naisten kanssa vietettiin ja sielläkin toista tuntia meni rupatellessa kaikesta maan ja taivaan välistä.
        Viikolla ei tavata, joten sauna-illasta se yhteinen rupattelu tuokio syntyy.

        Tekevää porukkaa olette olleet kaikki, isän peruja varmaan veljesi ja sinun taitosi Eliaana, ei sitä mökkiäkään joka tyttö rakenna.
        Meilläkin tytöntytön porukka jättää mökkinsä nuorten käyttöön, jos heillä halu yhteiseen kokoontumiseen ystävien kesken.
        Sama mahdollisuus myös pojan perheellä, koti on järven rannalla, kesämökistä käy sekin ja näin toinen mökki voi jäädä nuorten hallintaan.

        Hyvin on tänä päivänä asiat, ennen sitä työssä vaan hankittiin elantoa ja teltassa öitä nukuttiin, jos retkelle haluttiin.
        Mukavaa sekin oli, kun ei muusta tietänytkään, maailma muuttuu, minusta ei välttämättä hyvään suuntaan aina, olisi hyvä myös menneisyys tuntea.
        Arvostusta heille, jotka tätä maata on rakentanut tähän ajan malliin.

        No nytpä tuli taas kirjoitusta, ehkä joku jaksaa lukeakin, helppo on jättää huomiotta, kun nimimerkillä kirjoitan.
        Mukavaa torstaipäivänviettoa, lomakin jo joillakin on alkanut, toivotaan sään muuttuvan lomailmoiksi.

      • demeter1
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenta, pilviä leijuu taivaalla, varmaan sadetta saadaan tänäänkin ja tuulikin vaan on väsymätön.
        Eliaanan tapaan odottelen jonkinlaista selvitystä tästä Suomi24:n tilasta,, ei varmaan liikaa olisi, jos selitettäisiin keskustelupalstojen tila.
        Eilenkin loppupäivän pääsy oli kiellettyä.

        Sain kielokimpun eilen, kun sisareni tytöt kyläilivät, neljätuntia hurahti muistellessa ja vain pintaa raapaistiin.
        Niin paljon muisteltavaa, osa oli jo tyystin unohtunut, vanhempi siskoksista on valtavan eloisa ja sai meidän vakavammat nauramaan kertoillessaan viimeisen työpaikkansa kommelluksista ja sattumista.
        Työpaikka oli palvelutalo (vanhainkoti aiemmin), siellä hän kulki ja hoiti vanhuksia, lauloi heille ja aina iloisena antoi väriä heidän elämäänsä.
        Ei pitäisi nauraa vakaville asioille, mutta eräskin tapaus sai nauramaan, vaikka todellisuudessa aika raju.
        Päiväkahvi aikaan hän pannu kädessä kierteli kysymässä josko lisäkuppia haluaisivat.
        Hieno rouva istui pyörätuolissa ja häneltä kysyttäissä vastaus oli hieman poikkeava, painu hiiteen senkin huora, johon tarjoilija kysäisi, oliko tämä myöntävä vai kieltävä vastaus.
        Tilanne oli sen kaltainen, että olisi vaikka voinut loukkaantua, mutta tilanne jäi siihen.
        Kertomuksia monista samankaltaisista tilanteista oli, mutta paljon herttaisuuttakin ja tämä hoitaja tykkäsi työstään.
        Monasti vanhoista ihmisistä tulee todella ilkeitä vanhuuden myötä., nyrkillä iskut jokapäiväisiä joillakin osastoilla.
        Toinen tytär oli paikallisen lehden arkistonhoitaja ja hän on perheen asioiden hoitajana toiminut eläkkeelle pääsyn jälkeen.
        Kaiken kaikkea oli mukava nelituntinen, mieli itsellänikin vielä hymyisä, kun yhteistä hetkeä muistelen.
        Itsenäisiä naisia kumpikin ja perhe hyvin tärkeä osa heidän elämäänsä.

        Sauna-ilta taas talon naisten kanssa vietettiin ja sielläkin toista tuntia meni rupatellessa kaikesta maan ja taivaan välistä.
        Viikolla ei tavata, joten sauna-illasta se yhteinen rupattelu tuokio syntyy.

        Tekevää porukkaa olette olleet kaikki, isän peruja varmaan veljesi ja sinun taitosi Eliaana, ei sitä mökkiäkään joka tyttö rakenna.
        Meilläkin tytöntytön porukka jättää mökkinsä nuorten käyttöön, jos heillä halu yhteiseen kokoontumiseen ystävien kesken.
        Sama mahdollisuus myös pojan perheellä, koti on järven rannalla, kesämökistä käy sekin ja näin toinen mökki voi jäädä nuorten hallintaan.

        Hyvin on tänä päivänä asiat, ennen sitä työssä vaan hankittiin elantoa ja teltassa öitä nukuttiin, jos retkelle haluttiin.
        Mukavaa sekin oli, kun ei muusta tietänytkään, maailma muuttuu, minusta ei välttämättä hyvään suuntaan aina, olisi hyvä myös menneisyys tuntea.
        Arvostusta heille, jotka tätä maata on rakentanut tähän ajan malliin.

        No nytpä tuli taas kirjoitusta, ehkä joku jaksaa lukeakin, helppo on jättää huomiotta, kun nimimerkillä kirjoitan.
        Mukavaa torstaipäivänviettoa, lomakin jo joillakin on alkanut, toivotaan sään muuttuvan lomailmoiksi.

        Eilen ei ollut tänne mitään asiaa. Muutaman kerran eri aikoina kokeilin, mutta "ovi" pysyi kiinni. Oli pakko tuhertaa muutama merkintä kalenteriin...

        Oikeastaan ajattelinkin ottaa sen tavaksi. Moni pitää sääpäiväkirjaa, itse olen kirjannut terveystietoja ja arjen tapahtumia - ihan muistin tueksi.

        Tällekin päivälle oli merkintä tutun syntymäpäivästä. Tuskin olisin muistanut.
        83 tulee hänellä mittariin, terve kuin pukki, verenpainelääke taitaa olla ainoa "nappi", jonka hän päivässä joutuu ottamaan. Muisti reistaa, mutta hän ei ole millänsäkään, sanoo, että niin pitkään kun hän pystyy kaupassa käymään ja laskunsa maksamaan kaikki on riittävän hyvin.
        Ehkä niin pitäisi ajatella, mutta ei naisihminen osaa.

        Tuo Hil-lan tarina sukulaistytön työmaasta sai minutkin muistamaan ystäväni kuvausta omastaan. Hän oli työssä psykiatrisella osastolla ja aika usein sattui, että sama asikas tuli osastolle useamman kerran. Erään tutun asiakkaan tervehdys kuului; "samat, vanhat huorat täällä"...Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja kyllä kai se huorittelu on sieltä yleisemmästä päästä - psykiatrisella ja dementiaosastolla ainakin.

        Varmasti siskontyttösi, Hil-la, saivat ikimuistoisen kokemuksen teidän muisteluhetkestä. Ainakin minulle sukulaisten ja naapureiden muistot äidistä ja isästä olivat arvokkaita ja voimaannuttavia. Ikäänkuin muiden muistoilla olisi enemmän todistusvoimaa kuin omilla muistoilla..))

        Eilisen hyvä uutinen oli nyt verikokeiden tulos: lopulta sain puhtaat paperit ! En osaa päätellä, onko Basedowin tauti nyt voitettu vai pitääkö lääkitystä vaan jatkaa. Selvinnee sekin, kun lääkäriltä tulee "Hoitokirje" - tietenkään häntä ei pääse tapaamaan...

        Oikeastaan olen jo vähän aikaa tuntenut olevani itsessäni kotona, entiselläni: aivosumu on poissa, keskittyminen on parempaa, jopa alkeellinen ajattelu sujuu..))
        Eli ehkä voi olettaa, että ne hukassa olleet kognitiiviset taidot palautuvat - ainakin osittain.
        Saattahan olla, että tulee takapakkia - se on kuulemma mahdollista, mutta nyt aion muodikkaasti "tarttua hetkeen" - carpe diem"....
        Tässä iässä on ehkä parempi pelätä pahinta ja toivoa parasta - eikö se niin ollut ?

        Piti vielä sanomani, että vaikka "suorituskykyni" on kohentunut, täällä olevien supersuorittajien tasolle en pääse, eikä kai se ole tarkoituskaan. Voi tuntea iloa siitäkin, että joku jaksaa - se jaettu ilo ! ..))

        Helluntaiksi on käsittääkseni luvattu pilvipoutaa tänne. Sen varaan meinaan nyt "juhlan" laskea kun koiravieras tulee myös paikalle. Vähän on pentu jo rauhoittunut - ei tartu enää puntista kiinni, eikä riepottele tullessaan kenkiä...

        Mukavaa Helluntain viettoa kaikille,
        demeter1

    • liekko

      Eilen olin äreällä tuulella kun vettä tihuutti, aika kävi pitkäksi kun olkapää ei siedä kunnolla edes virkkaamista. Tekemistä kyllä olisi vaikka kuinka, mutta minusta on tullut valikoiva töiden suhteen ja ikäkin asettaa rajoituksia.
      Mietin sitäkin, ei kai ärsyyntyminen iän merkeistä ole pois suljettu keneltäkään. Niin vain käy kun saa elää kauan.
      Aina vain enemmän arvostan terveyttä ja sitä että pystyn liikkumaan omin avuin.
      Olin kolmisen kuukautta pyörätuolissa, oli siinäkin opettelemista, ovenpielet ja eteisen seinät pitää varmaan maalata.
      Tämä palsta on ollut hyvä henkireikä erakkomaiselle luonteelleni.
      On mukavia kirjoittajia, ihan kuin tunnettasiin oikeastikin.
      Yritän kesyttää Varista kun viime kesäisen joku taisi ampua. Alkaa jo vähän lämmetä lähestymisyrityksilleni. Ruoka on hyvä houkutin. Kissa ei ala niiden kaveriksi, varmaan pistäisi poskeensa jos isomman linnun saisi kiinni.
      Katti syö pyydystämänsä hiiret karvoineen päivineen, mutta jos tarjoan ruokaa se on osattava kattaa oikein. Olen hemmotellut sen pilalle, mutta onhan minulla aikaa.
      Pitäisi käydä kylillä, saa nähdä viitsinkö lähteä. Ruoka riittää vielä vaikka ensi viikkoon. Jos kissalta loppuu ruoka niin silloin on lähdettävä.
      Mukavaa viikonloppua.

      • Anonyymi

        Ymmärrän hyvin, kun on pitkän ajan pyörätuoliissa, että terveyttä tulee ajateltua ihan eri kulmasta.
        Minussakin on vanhemmiten kehkeytynyt paljon tuota erakkoa.
        Nautin kyllä taas lapseni lapsien ja heidän lapsien seurasta(5 pientä) mutta tarvitsen sen yksinolon.
        Sitten taas olen vedossa, vaikka kuinka.
        Variksesta tuli mieleen, että ensimmäinen mieheni, siis pojan isä kertoi aikoinaan, että hänellä oli nuorena kesyvaris lemmikkinä.
        Varislinnuthan ovat viisaita.

        Väinökissa kyllä tuo hiiriä joka päivä näytille, muttei syö niitä.
        Ovat ne viisaita. Tänään, kun päästin aamupäivällä sisälle ja olin laittanut reissuvaatteet päälleni, kun olin lähdössä asioille, niin heti reagoi ja livahti sohvan alle.

        Mainitsit tuon ärsytyskynnyksen laskun. Alan huomata itsessänikin vähän samaa, asia jota yritän myös hillitä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärrän hyvin, kun on pitkän ajan pyörätuoliissa, että terveyttä tulee ajateltua ihan eri kulmasta.
        Minussakin on vanhemmiten kehkeytynyt paljon tuota erakkoa.
        Nautin kyllä taas lapseni lapsien ja heidän lapsien seurasta(5 pientä) mutta tarvitsen sen yksinolon.
        Sitten taas olen vedossa, vaikka kuinka.
        Variksesta tuli mieleen, että ensimmäinen mieheni, siis pojan isä kertoi aikoinaan, että hänellä oli nuorena kesyvaris lemmikkinä.
        Varislinnuthan ovat viisaita.

        Väinökissa kyllä tuo hiiriä joka päivä näytille, muttei syö niitä.
        Ovat ne viisaita. Tänään, kun päästin aamupäivällä sisälle ja olin laittanut reissuvaatteet päälleni, kun olin lähdössä asioille, niin heti reagoi ja livahti sohvan alle.

        Mainitsit tuon ärsytyskynnyksen laskun. Alan huomata itsessänikin vähän samaa, asia jota yritän myös hillitä.

        Edellinen: siis Eliaana

    • Anonyymi

      Auringonsäteet tulevat kohta ison koivun rungon kohdalle. Pitäisi olla...niinpä tietysti, en muista sitä laitetta joka näyttää suurinpiirtein ilmansuunnan.
      On erikseen se teoria, joka tietää aurinkotuulesta.

      Nyt siellä puhaltaa tuuli jostakin päin kun koivun oksat ja lehdet liikkuvat. Lähes lännen suunnalla kai?
      Ainoastas postilaatikolla kävin puolelta päivin. Liekö huomenna, lauantakina jo ainakin osaksi sateista sano?
      Tollattinen vaihteleva sää hyväksi luonnolle.

      Mitä hiivattia sinne Karhun kierrokselle pitää nyt tupata. Sieltä voi saada jonkun virustaudin riesakseen. Ei se tänne Salpausselän merenpuolelle ehkä kantaudu.

      wa.

      • Hil-la

        Huomenta ja iloista Helluntain aattoa.
        Meinaa koko juhlapyhä mennä sivu, kun vain yksipäiväinen on, pilvinen päivä taas näköpiirissä ja tuulinenkin.
        Parin viikon päästä juhannus ja siitä se kesän syksyyn siirtyminen alkaa, kuitenkin pihlajat alkavat kukkia, samoin syreenit ja viljapellotkin kasvua lisää.
        Minun peruna parvekkeella kukkaa pukkaa, eikös silloin juureenkin perunat ilmesty?
        Jännää odottaa, saanko juhannuksena oman viljelyn tuloksena perunat kattilaan.

        On kiva kuulla, että elämäsi "sumut" ovat katoamassa demeter, kyllä se tuntuukin pahalta jos aina sumussa kulkee, ikäviä ovat kaikki huimaukset ja sen semmoiset vaivat.
        Jospa elämäsi pirteys vielä palajaa, näin toivon. se pieni koiraystävä avittaa mielen nousemisessa, on ne niin mukaansa ottavia kavereita, kissat ja koirat.
        Vähän samaan tapaan ajattelen minä myös kuin tämä 83 vuotias ystäväsi, kun jotenkuten pärjään niin muistini kuin kuntonikin kanssa, itse haluan elämästäni määrätä.
        Kun iskin pääni permantoon ja muotoni muuttui kauhistuttavaksi, kaikki kyselivät, kävitkö lääkärissä, mitäpä lääkäri olisi pystynyt tekemään, joten aika paransi ja nyt jo peilistä melkoisen tutun näköinen mummeli katsoo.
        Oikeassa olet, kyllä sisarukset saivat tunnelman nousemaan kattoon, oli hauska nelituntinen, lupasivat uusia käyntinsä.

        Tuo ärtyminen kuuluu myös iän tuomaan harmiin, elämä kaikkine vaikeuksineen ärsyttää ja mikään ei hyvältä tunnu, sen olen kokenut minäkin liekko.
        Minulla ei noita harmeja edes ole mitä sinä olet kokenut, mutta joskus tulee se tyhjä olo, mitä kai yksinäisyyden tunteeksi kerrotaan, tapahtumia niukasti ja telkkarin katsominenkin kyllästyttää, olen yrittänyt pelkoani yksinäisyydestä kaikottaa, keksien joka päivälle jotain isompaa puuhaa, loppuun nekin kuluvat.
        Koti niin kunnossa, että ei tahdo hommia löytyä, näykin sitä ja tätä, kukkia nypin ja kelloa seuraan, se melkein rytmin päivääni antaa.
        Paljon rientoja tehneenä, en uskonut, että vielä yksinäisyyden joudun kokemaan, alan jopa pelkoa siitäkin tuntea,
        Suunnittelu elämän eteenpäin menosta ei enää meinaa löytää kohteita, vaikka hyvin tyytyväinen vielä kuitenkin olen.
        Vuosi sitten vielä jaksoin miettiä tekemisiäni, nyt halu lähteä, etsiä kohteita puuttuu ja mitä sitä sitten neljän seinän sisällä jotain tekemistä löytäisi.
        Olen jopa kateellinen teille joilla pihatöitäkin, vaikka eihän niiden teko onnistuisi kuitenkaan.
        Samoin ajattelen tästä kirjoittelu mahdollisuudesta, jokin tapa seurata elämän kulkua toisilla ja siten verrata murheita ja iloja.

        Eliaanalla on vielä kaukana yksinäisyys, niin tarmokas olet, että et moista jouda miettimään, osaat aina hommaan ryhtyä turhia aikailematta,, näin minäkin ennen, nyt aika on muuttanut, rajoja syntyy tekemisiin.
        Lapset ne pienimmät pitävät mielen menossa mukana, niin minullakin, mutta kestokyky on kadonnut muiden menetysten mukana.
        Ei kauan jaksa yhtyä ilon pitoon ja heidän energia purkauksiin, näin se on vaan hyväksyttävä tämä oma rajallisuus kaikkeen.
        Tuo Väinöstä, kuin liekonkin kissasta kuuleminen nostaa aina kissanotto haluni, mutta sitten tulee mieleen ne monet vaatimukset mitä asiaan liittyy, apua tarvitsisin siihenkin hommaan, joten pää kylmänä sen suhteen.
        Viisaita ne on, kissat, piiloon meni minunkin kissa, kun kotiin menoa suunniteltiin.

        Kompassiako tarkoitat Hurskainen, onkos se niin väliäkään tietää mistä tuuli puhaltaa, pohjoisen tuulen tuntee nahoissaan ja etelä lempeästi hyväilee.
        Tuosta Karhun kierroksesta kuulin radiosta ja siellä sairastuneista, mihin sitä en kuullut, yleensä nuo suuret tapahtumat tuovat tauteja mukanaan.
        Sateista on, parasta aikaa vettä tulee, ikävää viikonloppua viettäville.

        No nyt tuli taas vaivat ja ikävät kerrottua, ilolle olisi tilaa, tulkaapa kertoilemaan;)

    • Ramoona

      Tuulinen pilvisen kolea päivä tänään eilisen aurinkoisen jälkeen , kovin vaihtelevaa tämä rannikonkin sää, huomenna taas aurinkoa sääkartoilla. Varsinkin veneillessä tuntee tuon tuulen suunnan ja voimakkuuden vaikutuksen luissaan ja ytimissään sekä tietysti aluksellaan, mutta pukeutumisella asiaa voi korjata. Ollaan kyllä jo ainoastaan leppeän sään veneilijöitä, enimmäkseen päiväretkillä käydään, mutta hevin ei luovuta tästä rakkaasta harrastuksesta. Kokemusta, tietotaitoa, meren kunnioitusta ja varovaisuutta on, näitä oppeja on nuorillekin jaettu.

      Ikkunat sain pesetettyä tutulla siivousfirman rouvalla, joka käy naapurissa viikottain, itse haluan hoitaa kyllä vielä tavalliset siivoukset, saunankin pesin itse, mies kantoi lauteet ulos. Ilmastointijärjestelmä puhdistus teetettiin viime viikolla, pelkäsin jo että siitä tulee pölyä sisälle, mutta ei tarvinnut mitään suojauksia laittaa, jollain alipainesysteemillä puhdistui tapahtui. Vuosittainen nuohooja käy loppukesästä, ukomaalaus on ensi kesänä teetettävä työ, kyllä omakotitalossa huolehtimista riittää. Takkapuut hankitaan nykyisin suoraan pihaan tuotuina klapeina , ja niitten pinoaminen nätisti on yleensä ollut minun hommiani, joku lastenlapsista ollut yleensä apuna. Nyt vaan nuorinkin on jo kesätöissä ja kun on paljon harrastuksia , ei tarvita isovanhempia kesäviihdyttäjäksi. Onneksi tavataan silti, mielellään tulevat esimerkiksi syömään ja purjehdusretkelle.

      Kesähuveihini kuuluu konsertit joko omassa seurakunnan vanhassa harmaakivikirkossa tai muissa lähialueiden kirkoissa. Niissä on aina oma tunnelmansa, kuten myös kesäteattereissa. Mustion ruukin ja Raaseporin linnan sekä Suomenlinnan kesäteatterit ovat mieluisimpia, Mustiolla on myös hyvä ravintola ja upea linnanpuisto. Tulikin mieleen Neeasa, hänkin on konserttimusiikin ystävä, kuuntelemme usein samoja RSO:n konsertteja telkkarista. Häntä ei ole pitkiin täällä näkynyt, toivottavasti kaikki on hyvin.

      Hyvää viikonloppua, sireenien, pihlajain ja kielojen tuoksua!

    • korppis

      Kulunut viikko oli säitten puolesta epävakaa, tosin se ei juurikaan touhuiluumme vaikuttanut. Kyllähän minä parastani yritin pojan tahdissa mennä, mutta en ollut kovin tehokas. Poika oli ja nyt kun hän palasi kotiinsa saan luvan ottaa iisisti. Tosin kaupunkikämpän remppa pitää huolen, että esim. pyykinpesua varten on tämäkin pyhänseutu pyhitetty.

      Kesä voi alkaa, mökin pihapiiri on hyvässä kunnossa kuin myös tämä kaupunkiasunnon piha. Kiitos esikoiselle. Hän tuntuu tulleen äitiinsä, vaikka kieltää samanlaisuutemme töiden suunnittelussa ja teossa. No, pitäähän se joku roti olla, äitiinkö tullut, ei kuulemma.

      Oli tehnyt tekoälyn kanssa suunnitelman yhden varaston lattian uusimisesta seuraavalla lomajaksolla heinäkuun lopulla. Ite tekee, apua ei tarvìi; )

      Me lähdemme mieheni synttäreitä viettämään kylpylään. Kovin hän jo suunnitteli syksyn matkaa Portugaliin. Mietin, taidan olla kuitenkin aika maltillinen suunntelmissa. Yksi sellainen kuitenkin olisi, parimetrisen kuusen siirrättäminen mökillä kauniisti kukkivan tuomen edestä toisaalle.

      Ikävää pukkasi kun esikoinen lähti koiransa kanssa mökiltä. Olen ihastunut siihen koiraan ihana valkoinen pörrö, punkkien kerääjä. Minun piti tehdä sänkytarkastus punkkien varalta, ennen nukkumaan menoa. Sänky oli koiran lemppari loikoilupaikka.

      No, tällaista tänne, ennen vanhaan oli kiire helluntaimenoihin, nyt no, antaa olla.

      • Anonyymi

        Eikö sillä pojalla ole omaa perhettä, kun kaikki lomansa äitilleen tekee töitä?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö sillä pojalla ole omaa perhettä, kun kaikki lomansa äitilleen tekee töitä?

        Sinäkö et koskaan ole auttanut vanhempiasi?
        Onko sinulla lapsia?

      • korppis
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö sillä pojalla ole omaa perhettä, kun kaikki lomansa äitilleen tekee töitä?

        Pojallani on perhe. Mukana pojalla mökillä oli perheenjäsen, Ihana karvaturri, upea perheenjäsen. Vaimo ei nyt päässyt hän oli pariviikkoa sitten opintoihinsa kuuluvalla opintomatkalla, käytti siihen viikon työnsä lomaa. Tulevat kaikki yhdessä kun heille sopii.

        Oletko ajatellut, että on ihmisiä joille perhe on tärkeä, mutta ei sido tiukkoihin perinteisiin. Perinteistähän on lomailla vaikka hampaat irvillä perheen mukana, perheen alttoriteetien ehdoilla. Lapseni nuoruusmuistot mökiltä ovat hyvin vahvoja, heille paikka on se oikea koti.

        Vapautta on olla oma itsensä, ei riippuvaisia läheisistä.

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Pojallani on perhe. Mukana pojalla mökillä oli perheenjäsen, Ihana karvaturri, upea perheenjäsen. Vaimo ei nyt päässyt hän oli pariviikkoa sitten opintoihinsa kuuluvalla opintomatkalla, käytti siihen viikon työnsä lomaa. Tulevat kaikki yhdessä kun heille sopii.

        Oletko ajatellut, että on ihmisiä joille perhe on tärkeä, mutta ei sido tiukkoihin perinteisiin. Perinteistähän on lomailla vaikka hampaat irvillä perheen mukana, perheen alttoriteetien ehdoilla. Lapseni nuoruusmuistot mökiltä ovat hyvin vahvoja, heille paikka on se oikea koti.

        Vapautta on olla oma itsensä, ei riippuvaisia läheisistä.

        Mistä sinä tuon perheen lomailun yhdessä hampaat irvillä vetäsit? Kävkö itselles niin? Mutta eikö se koti kuitenkin ole siellä missä puoliso ja lapsetb ja jossa asutaan yhdessä?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä sinä tuon perheen lomailun yhdessä hampaat irvillä vetäsit? Kävkö itselles niin? Mutta eikö se koti kuitenkin ole siellä missä puoliso ja lapsetb ja jossa asutaan yhdessä?

        Mitä tarkoittaa alttoriteetien ehdoilla?

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Pojallani on perhe. Mukana pojalla mökillä oli perheenjäsen, Ihana karvaturri, upea perheenjäsen. Vaimo ei nyt päässyt hän oli pariviikkoa sitten opintoihinsa kuuluvalla opintomatkalla, käytti siihen viikon työnsä lomaa. Tulevat kaikki yhdessä kun heille sopii.

        Oletko ajatellut, että on ihmisiä joille perhe on tärkeä, mutta ei sido tiukkoihin perinteisiin. Perinteistähän on lomailla vaikka hampaat irvillä perheen mukana, perheen alttoriteetien ehdoilla. Lapseni nuoruusmuistot mökiltä ovat hyvin vahvoja, heille paikka on se oikea koti.

        Vapautta on olla oma itsensä, ei riippuvaisia läheisistä.

        Ei se ole läheisriippuvuutta vaan rakkautta, kun perhe haluaa tehdä asioita yhdessä ja viihtyvät yhdessä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se ole läheisriippuvuutta vaan rakkautta, kun perhe haluaa tehdä asioita yhdessä ja viihtyvät yhdessä.

        Petolinnun tapauksessa on.

      • korppis
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä sinä tuon perheen lomailun yhdessä hampaat irvillä vetäsit? Kävkö itselles niin? Mutta eikö se koti kuitenkin ole siellä missä puoliso ja lapsetb ja jossa asutaan yhdessä?

        Huomenta@

        Eikö vanha sanonta ollut tuttu "hampaat irvissä".
        Miksi kutsutaan paikkaa, missä yksinäiset asuvat he, joilla ei ole puolisoa eikä lapsia.

        Kodittomiako ovat?

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Huomenta@

        Eikö vanha sanonta ollut tuttu "hampaat irvissä".
        Miksi kutsutaan paikkaa, missä yksinäiset asuvat he, joilla ei ole puolisoa eikä lapsia.

        Kodittomiako ovat?

        Yksinäisyys ei ole sama kuin lapsettomuus ja puolisottomuus. Voi olla ystäviä ja muuta sukua.Monet viihtyykin yksin. Aviossakin voi olla yksinäinen jos puolison kanssa ei voi keskustella kaikesta eikä saa henkistä yhteyttä ja jos molemmilla on paljon omia menoja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksinäisyys ei ole sama kuin lapsettomuus ja puolisottomuus. Voi olla ystäviä ja muuta sukua.Monet viihtyykin yksin. Aviossakin voi olla yksinäinen jos puolison kanssa ei voi keskustella kaikesta eikä saa henkistä yhteyttä ja jos molemmilla on paljon omia menoja.

        Korppis yksin elävä kämppä-mökki-kuplatarinankertoja

      • korppis
        Anonyymi kirjoitti:

        Korppis yksin elävä kämppä-mökki-kuplatarinankertoja

        No, hyvä jos kertomani jää kuplaksi sinulle.

        Nythän kertomastani tapahtumarikaasta viikosta esikoiseni ja hänen perheenjäsenensä, (profiilikuvassa) kanssa aiheutti pahaa mieltä monilapsisissa (siis entisissä), että minne perhe oli jätetty.

    • Anonyymi

      Kohta se on Juhannus. Kaikki kevään ja kesänkin isommat juhlat on pian pidetty. Lomakausi meneillään. Sitten vaan jäädään odottelemaan valoisuuden päivittäistä vähenemistä...
      Tässäkö tää taas oli? Eletään Suomen luonnon kukkeinta aikaa.
      Nyt on ihanteellinen tilanne luonnossakin. Ei liian kuivaa. Linnutkin saavat kasvattaa jälkikasvuaan.

      Vartun vielä puolisen tuntia. Sitten lääkerobotti avaa kellon varmuudella luukkunsa: Naisääni kailottaa; hyvä x, lääkkeesi on tulossa.
      Monelle suomalaiselle ihmiselle ihanteellinen tilanne asua.
      . miehen murjake.

      • Anonyymi

        Huomenta, helluntaisunnuntai ja ilman heilaa, nyt sitten meni toivo koko kesän heilasta, taitaa jatkua sama tilanne talvenkin yli.
        No kuitenkin yksi asia, mikä ei suurta harmia aiheuta, juttelen sujuvasti itsekseni, eikä tule riitaa;
        Eilen yksinäisyydestä puhuin, ehkä turha pelko, päivät siirtyvät toiseen ja pelko on vielä aika tuntematon käsitys, mutta mieleen joskus tulee, entäs, kun mielikuvitus katoaa, mitä silloin keksiikään?
        Ristiriitaisia on tunnetilani, mutta en kuitenkaan ihmisiä kovin useaan vierelleni kaipaa.
        Aiemmin tykkäsin järjestää kutsuja vieraillekin, mutta nyt kaikki sellainen on kadonnut, onko elämä antanut tämän olotilan, syystä, että turhuutta kaikki.
        Jopas nyt hulluja kerron, tykkään vierailijoista, mutta en jaksa kestitä ja vaivaa nähdä tarjoilusta, sellaiset vieraat on iloksi jotka vaikka kahvin itse keittävät.
        Usein kälyni käydessä istahdamme keittiön työpöydän ääreen ja muki kädessä rupattelemme, tarjoukset vaatimattomat.
        Hänen tapa onkin keittiöön perässäni tulla ja siellä seuraa pitää.
        Hänen luonaan minä keitän kahvit, koska hänelle ei oikein onnistu, itselleen veden keittää ja suodattaa suoraan mukiin.

        Onhan se mukava naisen ääni kuulla vaikka ropotin kautta, katkaiseehan sekin hiljaisuuden, eikö vaan, miehen murjake.
        Totta haastat, niin lyhyeksi jää suomen kesä, odotetaan ja tuskaillaan eri säätilojen kanssa ja niin kesä ohi hujahtaa.
        Nyt on se ihanin aika, luonto antaa parastaan ja ihmismielikin herkistyy, minäkin istun kahvia nauttien katsellen pääskysten taituruutta, niillä nyt pesän teko ja poikasten kasvatus edessä ja sitten taas lähtö kaukaisiin maihin.
        Mikä ihme saa ne lentämään tänne meidän maisemiin, sukua jatkamaan, no ilon tuovat tullessaan.

        Noihin punkkeihin en ole törmännyt koskaan, en nähnytkään, ystävätär joka mökkireissun jälkeen punkkeja itsestään löysi.
        Sairastuikin niiden tuomaan tautiin aika vakavasti, miten sekin elukka saattaa vaivaa aiheuttaa.
        En muista, että koirieni tai kissojenkaan turkista olisi niitä löytynyt, ainakaan minä en sitä kokenut.
        Käärmeenkin näin yhden ainoan kerran mökkini pihassa, nyt kuulemma on useampi näkynyt, onkohan käärmeet lisääntyneet, poikani talon pihassakin on nähty, koirille siellä vaarana saada pisto.

        Rikasta ja kulttuuri pitoista on Ramoonan elämä, olette perheenä niin tasapainoisen oloinen, yhteys pelaa vanhemmasta nuorempaan..
        Yhteisiä retkiä ja muita yhdessä oloja, niin oli meilläkin, kun lastenperheet pistäytyivät useinkin meidän vanhusten luona.
        Nyt käynnit vähentyneet, ymmärrän kyllä, heillä perheet ja lastenlapsetkin, työelämä verottaa, aikaa kuluu harrastuksissakin.
        Elämä heillä kiihkeimmillään, niin se oli meilläkin heidän pieninä ollessa.

        Katselen naapuritalon sälekaihtimien peittämiä ikkunoita, mitähän elämä sinne tuokaan, iloja, suruja, voimattomuutta, yksinäisyyttä, iltaehtoota sielläkin moni viettää.
        Seurailen myös arkielämää ja olen pannut merkille, että ennen vanhainen siivous ja mattojen tamppaus on unohtunut kokonaan, mattotelineet seisovat tyhjän panttina.
        En mattojani minäkään telineelle vie, imuroin ja tuuletan parvekkeella, se on nykyaikaa.
        Miten turhaa työtä ennen tehtiinkään, nyt koneet apuna, minulla kyllä noita vanhoja työläitä malleja aika paljon käytössä.
        Tottumus on toinen luonne.

        Nyt kuluttamaan tätä helluntaipäivää ilta se tästäkin vastaan tulee, iloa elämäänne. toivoo Hil-la

      • Anonyymi

        Kohta juhannus, aika menee hurahtaen....!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta, helluntaisunnuntai ja ilman heilaa, nyt sitten meni toivo koko kesän heilasta, taitaa jatkua sama tilanne talvenkin yli.
        No kuitenkin yksi asia, mikä ei suurta harmia aiheuta, juttelen sujuvasti itsekseni, eikä tule riitaa;
        Eilen yksinäisyydestä puhuin, ehkä turha pelko, päivät siirtyvät toiseen ja pelko on vielä aika tuntematon käsitys, mutta mieleen joskus tulee, entäs, kun mielikuvitus katoaa, mitä silloin keksiikään?
        Ristiriitaisia on tunnetilani, mutta en kuitenkaan ihmisiä kovin useaan vierelleni kaipaa.
        Aiemmin tykkäsin järjestää kutsuja vieraillekin, mutta nyt kaikki sellainen on kadonnut, onko elämä antanut tämän olotilan, syystä, että turhuutta kaikki.
        Jopas nyt hulluja kerron, tykkään vierailijoista, mutta en jaksa kestitä ja vaivaa nähdä tarjoilusta, sellaiset vieraat on iloksi jotka vaikka kahvin itse keittävät.
        Usein kälyni käydessä istahdamme keittiön työpöydän ääreen ja muki kädessä rupattelemme, tarjoukset vaatimattomat.
        Hänen tapa onkin keittiöön perässäni tulla ja siellä seuraa pitää.
        Hänen luonaan minä keitän kahvit, koska hänelle ei oikein onnistu, itselleen veden keittää ja suodattaa suoraan mukiin.

        Onhan se mukava naisen ääni kuulla vaikka ropotin kautta, katkaiseehan sekin hiljaisuuden, eikö vaan, miehen murjake.
        Totta haastat, niin lyhyeksi jää suomen kesä, odotetaan ja tuskaillaan eri säätilojen kanssa ja niin kesä ohi hujahtaa.
        Nyt on se ihanin aika, luonto antaa parastaan ja ihmismielikin herkistyy, minäkin istun kahvia nauttien katsellen pääskysten taituruutta, niillä nyt pesän teko ja poikasten kasvatus edessä ja sitten taas lähtö kaukaisiin maihin.
        Mikä ihme saa ne lentämään tänne meidän maisemiin, sukua jatkamaan, no ilon tuovat tullessaan.

        Noihin punkkeihin en ole törmännyt koskaan, en nähnytkään, ystävätär joka mökkireissun jälkeen punkkeja itsestään löysi.
        Sairastuikin niiden tuomaan tautiin aika vakavasti, miten sekin elukka saattaa vaivaa aiheuttaa.
        En muista, että koirieni tai kissojenkaan turkista olisi niitä löytynyt, ainakaan minä en sitä kokenut.
        Käärmeenkin näin yhden ainoan kerran mökkini pihassa, nyt kuulemma on useampi näkynyt, onkohan käärmeet lisääntyneet, poikani talon pihassakin on nähty, koirille siellä vaarana saada pisto.

        Rikasta ja kulttuuri pitoista on Ramoonan elämä, olette perheenä niin tasapainoisen oloinen, yhteys pelaa vanhemmasta nuorempaan..
        Yhteisiä retkiä ja muita yhdessä oloja, niin oli meilläkin, kun lastenperheet pistäytyivät useinkin meidän vanhusten luona.
        Nyt käynnit vähentyneet, ymmärrän kyllä, heillä perheet ja lastenlapsetkin, työelämä verottaa, aikaa kuluu harrastuksissakin.
        Elämä heillä kiihkeimmillään, niin se oli meilläkin heidän pieninä ollessa.

        Katselen naapuritalon sälekaihtimien peittämiä ikkunoita, mitähän elämä sinne tuokaan, iloja, suruja, voimattomuutta, yksinäisyyttä, iltaehtoota sielläkin moni viettää.
        Seurailen myös arkielämää ja olen pannut merkille, että ennen vanhainen siivous ja mattojen tamppaus on unohtunut kokonaan, mattotelineet seisovat tyhjän panttina.
        En mattojani minäkään telineelle vie, imuroin ja tuuletan parvekkeella, se on nykyaikaa.
        Miten turhaa työtä ennen tehtiinkään, nyt koneet apuna, minulla kyllä noita vanhoja työläitä malleja aika paljon käytössä.
        Tottumus on toinen luonne.

        Nyt kuluttamaan tätä helluntaipäivää ilta se tästäkin vastaan tulee, iloa elämäänne. toivoo Hil-la

        Juu, mielestäni korkeakulttuuria on monet tuollaiset konsertit ja teatterit.
        Konsertteja ja teattereita järjestetään valtion ja muun julkisen yhteiskunnan tukemissa tiloissa. Kirkotkin saavat noin 80 % menoistaan valtiolta. Niihin mennään yhteiskunnan tukemalla joukkoliikenteellä tai kulkuneuvolla, jonka käyttövoimaa tuetaan. Itse tapahtumien järjestäjiä tuetaan yhteisillä rahoilla.
        Pistää vain meikäläisen miettimään onko tuo kaikki niin tarpeellista, kun jatkuvasti valitetaan kuinka sosiaali- ja terveydenhuollossa on puutteita.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu, mielestäni korkeakulttuuria on monet tuollaiset konsertit ja teatterit.
        Konsertteja ja teattereita järjestetään valtion ja muun julkisen yhteiskunnan tukemissa tiloissa. Kirkotkin saavat noin 80 % menoistaan valtiolta. Niihin mennään yhteiskunnan tukemalla joukkoliikenteellä tai kulkuneuvolla, jonka käyttövoimaa tuetaan. Itse tapahtumien järjestäjiä tuetaan yhteisillä rahoilla.
        Pistää vain meikäläisen miettimään onko tuo kaikki niin tarpeellista, kun jatkuvasti valitetaan kuinka sosiaali- ja terveydenhuollossa on puutteita.

        Suuret tuet verovaroin. Minusta lipputulojen pitäisi kattaa kulut. He maksavat jotka niitä käyttävät.
        Kesäteatterit usein talkoovoimin kasataan ja lipputuloilla pyöritetään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suuret tuet verovaroin. Minusta lipputulojen pitäisi kattaa kulut. He maksavat jotka niitä käyttävät.
        Kesäteatterit usein talkoovoimin kasataan ja lipputuloilla pyöritetään.

        Olet oikeassa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta, helluntaisunnuntai ja ilman heilaa, nyt sitten meni toivo koko kesän heilasta, taitaa jatkua sama tilanne talvenkin yli.
        No kuitenkin yksi asia, mikä ei suurta harmia aiheuta, juttelen sujuvasti itsekseni, eikä tule riitaa;
        Eilen yksinäisyydestä puhuin, ehkä turha pelko, päivät siirtyvät toiseen ja pelko on vielä aika tuntematon käsitys, mutta mieleen joskus tulee, entäs, kun mielikuvitus katoaa, mitä silloin keksiikään?
        Ristiriitaisia on tunnetilani, mutta en kuitenkaan ihmisiä kovin useaan vierelleni kaipaa.
        Aiemmin tykkäsin järjestää kutsuja vieraillekin, mutta nyt kaikki sellainen on kadonnut, onko elämä antanut tämän olotilan, syystä, että turhuutta kaikki.
        Jopas nyt hulluja kerron, tykkään vierailijoista, mutta en jaksa kestitä ja vaivaa nähdä tarjoilusta, sellaiset vieraat on iloksi jotka vaikka kahvin itse keittävät.
        Usein kälyni käydessä istahdamme keittiön työpöydän ääreen ja muki kädessä rupattelemme, tarjoukset vaatimattomat.
        Hänen tapa onkin keittiöön perässäni tulla ja siellä seuraa pitää.
        Hänen luonaan minä keitän kahvit, koska hänelle ei oikein onnistu, itselleen veden keittää ja suodattaa suoraan mukiin.

        Onhan se mukava naisen ääni kuulla vaikka ropotin kautta, katkaiseehan sekin hiljaisuuden, eikö vaan, miehen murjake.
        Totta haastat, niin lyhyeksi jää suomen kesä, odotetaan ja tuskaillaan eri säätilojen kanssa ja niin kesä ohi hujahtaa.
        Nyt on se ihanin aika, luonto antaa parastaan ja ihmismielikin herkistyy, minäkin istun kahvia nauttien katsellen pääskysten taituruutta, niillä nyt pesän teko ja poikasten kasvatus edessä ja sitten taas lähtö kaukaisiin maihin.
        Mikä ihme saa ne lentämään tänne meidän maisemiin, sukua jatkamaan, no ilon tuovat tullessaan.

        Noihin punkkeihin en ole törmännyt koskaan, en nähnytkään, ystävätär joka mökkireissun jälkeen punkkeja itsestään löysi.
        Sairastuikin niiden tuomaan tautiin aika vakavasti, miten sekin elukka saattaa vaivaa aiheuttaa.
        En muista, että koirieni tai kissojenkaan turkista olisi niitä löytynyt, ainakaan minä en sitä kokenut.
        Käärmeenkin näin yhden ainoan kerran mökkini pihassa, nyt kuulemma on useampi näkynyt, onkohan käärmeet lisääntyneet, poikani talon pihassakin on nähty, koirille siellä vaarana saada pisto.

        Rikasta ja kulttuuri pitoista on Ramoonan elämä, olette perheenä niin tasapainoisen oloinen, yhteys pelaa vanhemmasta nuorempaan..
        Yhteisiä retkiä ja muita yhdessä oloja, niin oli meilläkin, kun lastenperheet pistäytyivät useinkin meidän vanhusten luona.
        Nyt käynnit vähentyneet, ymmärrän kyllä, heillä perheet ja lastenlapsetkin, työelämä verottaa, aikaa kuluu harrastuksissakin.
        Elämä heillä kiihkeimmillään, niin se oli meilläkin heidän pieninä ollessa.

        Katselen naapuritalon sälekaihtimien peittämiä ikkunoita, mitähän elämä sinne tuokaan, iloja, suruja, voimattomuutta, yksinäisyyttä, iltaehtoota sielläkin moni viettää.
        Seurailen myös arkielämää ja olen pannut merkille, että ennen vanhainen siivous ja mattojen tamppaus on unohtunut kokonaan, mattotelineet seisovat tyhjän panttina.
        En mattojani minäkään telineelle vie, imuroin ja tuuletan parvekkeella, se on nykyaikaa.
        Miten turhaa työtä ennen tehtiinkään, nyt koneet apuna, minulla kyllä noita vanhoja työläitä malleja aika paljon käytössä.
        Tottumus on toinen luonne.

        Nyt kuluttamaan tätä helluntaipäivää ilta se tästäkin vastaan tulee, iloa elämäänne. toivoo Hil-la

        Sunnuntai. On jo iltapäivää. Liekö Yle-radion säätiedotus luvannu tälle päivälle sateita, mutta juuri äsken pilvet nousivat auringon eteen.
        Pitäisi käydä kaupassa kun punainen maito eilen unohtui. Laitan sitä kahviin. Myös ostettuun marjapuuroon.

        Jo kahen viikon päästä päivän valoisuus lähtee lyhenemään. Kaamosrajalle meiltä lie matkaa yli 500 km.
        Olen netistä lukenut, että kaamos tulisi pohjoisnavalle 24.9. Lyhyt on maapallon pohjoisimman alueen kesä.
        . seurailija

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sunnuntai. On jo iltapäivää. Liekö Yle-radion säätiedotus luvannu tälle päivälle sateita, mutta juuri äsken pilvet nousivat auringon eteen.
        Pitäisi käydä kaupassa kun punainen maito eilen unohtui. Laitan sitä kahviin. Myös ostettuun marjapuuroon.

        Jo kahen viikon päästä päivän valoisuus lähtee lyhenemään. Kaamosrajalle meiltä lie matkaa yli 500 km.
        Olen netistä lukenut, että kaamos tulisi pohjoisnavalle 24.9. Lyhyt on maapallon pohjoisimman alueen kesä.
        . seurailija

        Länsirannikolla on koko päivän sadellu, enemmän tai vähemmän. 'sunnuntaina sataa aina' laulaa Tapsakin vanhassa laulussa.

    • Anonyymi

      Kerroit ,että naapurisi on sälekaihtimien takana. Sitä minä olen ikäni ihmetellyt ,kun monet monet ihmiset ovat jatkuvasti sälekaihtimien takana päivästä toiseen. Onko se laiskuutta vai mitä ,ettei viitsi nostaa päiväsi niitä ylös vai miksi. Kysymyksessä usein työikäiset ihmiset. Enkä nyt puhu vanhoista heikkokuntoisista.

      Minusta on mukava nähdä ilmanala , sininen taivas ,sateinen sää, aurinko ,koivut ,puut ,siis mitä milloinkin. Aina nostan ylös päiväksi.
      Kerran juttelin ikkunamyyjien kanssa ja hekin nauroivat ,että mitä suotta on ikkunat, jos niistä ei koskaan katsele ulos.

      • Anonyymi

        Olisiko niin, että on vastapäätä talo mistä näkymät suoraan sisään. Toiset haluavat yksityisyyttä eivätkä esitellä kaikkia avujaan naapureille.
        Minä ratkaisisin asian ns. valoverhoilla. Näkee ulos, mutta ei näe sisään. Läpäisee kuitenkin valoa.

    • Paloma.se01

      Minä taas kuulun niihin joille yksityisyys ei ole niintärkeää, ei siksi että haluaisin asua ja elää näyteikkunassa ja ikäänkuin "näytillä" , koska "mitä naapuritkin ajattelevat" ei ole koskaan ollut tärkeää minulle, vaan siksi että haluan päästää ulkomaailman sisätiloihini, varsinkinpäiväsaikaan. Makuuhuoneessa pidän uutimia alhaalla ja huoneen pimeänä, mutta koska mieheni ei osaa nukkua valoisassa huoneesssa. Minä taas voin, vaikka jos aurinko paistaa suoraan silmiini niin vaikeaa. Mutta ideana se että makuuhuoneeseen tulee kuunvaloa ja tähdet voisivat näkyä ikkunasta on jotenkinhurmaava. Oikeastaan haluaisin kattoikkunan makkariin ja nukkua tähtien valossa.
      Mies istuu yleensä sohvalla olohuoneessa myöhään aamuyöhön, vastapäätä suurta ikkunaa kadulle päin, ilman valoverhoja. Hänestä on mukavaa seurata hiljaisen kotikatumme elämää, tuntea että on osa yhteisöä.
      Emme todellakaanole kumpikaan mitään pimeässä eläjiä, luolaihmisiä emmekä piiloudu muilta ihmisiltä, mutta eme myöskään esittele tai näyttele mitään. Elämme omannäköistämme, vaatimatonta elämää, mutta emme häpeä sitä enkä piiloittele kaihtimien tai verhojen taakse.

      • Anonyymi

        Ei se mitään piilottelua ole, jos haluaa nukkua verhot kiinni pimeässä, vaan hyvän unen edellytys. Intiimielämä on todellakin intiimiä ja vain kahdenkeskistä, kaipa te silloin laitatte verhot eteen ja huoneenne oven lukkoon kun talossa asuu muitakin. Outo ukko kun makaa sohvalla ohikulkevia ihmisiä töllöten eikä aviovuoteessa vaimon vieressä kuin aamun tunteina.

      • Anonyymi

        Montakohan tyyppiä aamuyöstä hiippailee hiljaisessa pienessä kylässä? Kutsuuko ne kahville yöllä? Kyllä on yhteisöllisyys heikoissa kantimissa teillä! Mutta kaipa se eukon vieressä makuun voittaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se mitään piilottelua ole, jos haluaa nukkua verhot kiinni pimeässä, vaan hyvän unen edellytys. Intiimielämä on todellakin intiimiä ja vain kahdenkeskistä, kaipa te silloin laitatte verhot eteen ja huoneenne oven lukkoon kun talossa asuu muitakin. Outo ukko kun makaa sohvalla ohikulkevia ihmisiä töllöten eikä aviovuoteessa vaimon vieressä kuin aamun tunteina.

        Unihormooni, melatoniini erittyy pimeässä. Pimeä ja viileä makuuhuone.

        Valoverhot ovat juuri sen takia, että valo pääsee sisään, asukas näkee ulos, mutta uteliaiden katseet eivät sisälle näe. Jotkut ehkä haluavat olla näytillä kaikkialla. Sen suon heille, mutta käännän katseeni, en halua olla tungetteleva.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se mitään piilottelua ole, jos haluaa nukkua verhot kiinni pimeässä, vaan hyvän unen edellytys. Intiimielämä on todellakin intiimiä ja vain kahdenkeskistä, kaipa te silloin laitatte verhot eteen ja huoneenne oven lukkoon kun talossa asuu muitakin. Outo ukko kun makaa sohvalla ohikulkevia ihmisiä töllöten eikä aviovuoteessa vaimon vieressä kuin aamun tunteina.

        Taisin jo kertoa että makuuhuoneessa ja pimennysverho alas saakka vedetty yöt päivät ja suljemme oven yöllä. Mutta haaveenani olisi saada sinne kattoikkuna, joka päästää kuunvalon ja tähtien valon sisään, jonka voisi sitten tietenkin sulkea ja pimentää myös, tarpeen mukaan.
        Ei "ukko" ei makaa koskaan sohvalla, vaan istuu läppärinsä edessä ja surffailee, pelaa pelejä ja seuraa maailman menoa netistä ensin pari tuntia, ja tulee sitten viereeni nukkumaan. Minä kömminyleensä yläkertaan jo kohta puoli yhden jälkeen, olen aamuvirkku.

    • korppis

      Harmaata, viileää ja sekavaa on elo täällä kirkolla. Ei kiinnosta siivota ja miksi siivoaisikaan kun putkiremppamiehet hämmentävät nurkissa. Mökillekään en kehtaa nyt lähteä, kelit ei suosi suunnitelmissani olevia maalaushommia.

      Maalausta kaipaa kaksi tuolia, jotka ovat olleet mökillä jo ostaessani sen.
      Oranssivärillä maalasin ne parikytvuotta sitten, nyt ajattelin käyttää mieheni mökiltä jääneen punamullan niiden maalaukseen.

      Yleensä kaikki mökkiprojektit pruukaavat levitä, joten voipi olla, että punaisia katseenvangitsijoita ilmestyy ympäri tonttia.

      Helluntai on edennyt leppoisasti, ilman kiireitä ja kumppanikin on jo joten se siitä.

    • Paloma.se01

      Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia nukahtaa, vaikka ei olisikaan pimeää. Mutta ymmärrän kyllä että unenlahjani ovat poikkeuksillisen hyvät.
      Aamiaissämpylät liinan alla nousemassa, kohta laitan ne uuniin. Tein taikinan kolmesta viljasta ja leseistä, vehnää suurin osa ja lisäsin kurpitsansiemeniä taikinaan.

      Sain japanintuliaisina puoli tusinaa autenttista perinteistä riisikulhoa, ochawania, nyt miettimään mitä muuta niistä voisi tarjota kuin riisiä tai nuudeleita.

      Nyt laittamaan "Brunssia" pöytään!

      • Anonyymi

        Suomessa on jo lounaskin syöty tuohon aikaan. Tuhlausta nukkua kaunis aamu ja aamupäivä ja kukkua yöt jossain soffalla pimeätä kylätietä vakoillen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa on jo lounaskin syöty tuohon aikaan. Tuhlausta nukkua kaunis aamu ja aamupäivä ja kukkua yöt jossain soffalla pimeätä kylätietä vakoillen.

        Puolikolmelta aamuyöllä kulkevat herättäisivät minussa epäluuloja ei yhteisöllisyyden tunteita. Ei lehdenjakajat kulje tuohon aikaan. Hämäräheikit ja känniläiset ravintoloista palaajat?

      • Hil-la
        Anonyymi kirjoitti:

        Puolikolmelta aamuyöllä kulkevat herättäisivät minussa epäluuloja ei yhteisöllisyyden tunteita. Ei lehdenjakajat kulje tuohon aikaan. Hämäräheikit ja känniläiset ravintoloista palaajat?

        Hyvää viikonalkua ja kohti kesän valoisinta aikaa mennään, viikon verran sitä yötöntä yötä sitten vietetään ja taas alkaa öiden pimeneminen.
        Harmillinen tämä minun tapani, elää aikaa etukäteen, kun pitäisi olevasta olosta nauttia, mutta kesän nauttimisesta koetan osani ottaa.
        Noista sälekaihtimista vielä, minulla ne laskeutuvat auringon kirkkauden sokaisemisen näkyvyys on huono.
        Luottavainen olen siitä ettei liikkeitäni kotonani paljastu naapureille, kun en minäkään mitään naapurin ikkunoiden sisään näe.
        Minulle on tärkeä nähdä ulos, kadulle ja taivaalle, taivaalla ihastelen sen kulloisiakin tapahtumia, pilviä ja lintuja, miten mahtavasti tummat ukkospilvetkin näkymää värittää.
        Kadulta näen liikenteen, ihmisiä koirineen, se tuo elämän sykkimisen mieleen, voi vain arvailla, miksi ja mihin kukin taivaltaa.
        Mitä kaikkea vaille jäävätkään he, joilla verhot alhaalla koko ajan, syystä tai toisesta.
        Senkin huomion olen tehnyt, että kukkaset puuttuvat aina vaan useammalta parvekkeelta, jaksamisestako lienee kysymys.
        No nämä niitä minun huomioita, joita joudan tekemään.

        Minullakin maalattavaa löytyy, mutta jostakin syystä tykkään ajan patinasta, elikkä kuluneetkin tavarat jotain osaavat kertoa, vaikka ei minulla nyt kovin monta vanhaa huonoksi mennyttä tavaraa ole, mutta saavat vanheta huoletta.
        Sain tahtoni läpi keittiö remontin suhteen, lattia vaan korjataan,,, joskus.
        Uusien kaapin ovien uusiminen kolme vuotta olleina kelpaavat vielä hyvin ja koneetkin suurilta osin samanikäisiä.
        Säästyypä rahat joskus tulevan katon korjaukseen.

        Olen ikäni ollut aamuvirkku, minusta aamu on parasta aikaa, hiljaisuus ja rauha yön jäljiltä antaa hyvän aloituksen päivälle.
        Olen kyllä nykyisin yrittänyt herätystä viivyttää ja vuoteessa ollen annan ajatusten touhuta.
        Miten voikaan mietteet lentää, kun niille luvan antaa, minulla ilman lupaakin kaikki maailman asiat ja ongelmat päässä pyörii, kun päivä ei siihen riitä, unissanikin touhujani jatkan.
        Mietteet ei kuitenkaan mihinkään johda, kun aina tulee järki vastaan, kun joku suunnittelu on syntynyt.

        Minä ostan aina täysmaitoa, kun piirakan tekoon ryhdyn (harvoin) ja uunipuuronkin tykkään siitä maidosta tehdä.
        Tuo oli hyvin oivallettu, miksi ikkunoita tosin tehdäänkään, jos ei valoa sisään halua.
        Kaikki ei osaa nukkua valoisassa, minulta sekin onnistuu, kun silmäni kiinni pistän, pimeys koittaa.
        Viime aikoina on ollut mukava katsella unen tuloa odotellessa puiden latvuksia, kun tuuli niitä heiluttaa, nykyisin hyvin usein tuuli minut uneen lähettää.
        Minun talooni paikallinen lehti tulee jo siinä kahden maissa, itselläni on digilehti, mutta yläkertaan yksi lehti viedään, siihen usein herään.

        Nyt pitää raparperiä ruveta soseeksi tekemään ja pakkaseen laitan, kummi-tyttö toi eilen jo toisen kassillisen, edellisen mehuksi keitin.
        Mukavaa maanantai päivää, LaPromesan katsomista sitten iltapäivään.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Puolikolmelta aamuyöllä kulkevat herättäisivät minussa epäluuloja ei yhteisöllisyyden tunteita. Ei lehdenjakajat kulje tuohon aikaan. Hämäräheikit ja känniläiset ravintoloista palaajat?

        Hehe, ei meidän pienessä kylässä liiku sellaisia heikkejä eikä muitakaan varjopuolen kulkijoita. Tavallinen sekoitus eläkeläisiä, lapsiperheitä, työssä käyviä aikuisia, ei yhtään ravintolaa, ei edes pizzeriaa, mutta kirkko on ja hautausmaa ja monta vanhaa taloa, jotka on jätetty kesäasunnoiksi, kun jälkipolvi onmuuttanut lähuikaupunkeihin, Gävleen, Uppsalaan jTukholmaankin on vainnoin parintunnin ajomatka. Junat kulkee ja bussit samoin. Kioski on auki kesäaikaan, kun campingin kesäasukkaat saapuvat ja uimarannassa on vilskettä kun sää sallii. Uimarannan vieressä on Pohjoismaiden toiseksi suurin pumptrack, joka onhyvin suosittu, nuorta väkeä tulee läheltä ja kaukaan esittelemään taitojaan hyppyreissä.

        Kylässä toimii aktiivi kyläyhdistys, joka järjestää yhteisiä juhlapäivien jippoja, kokko rannassa, juhannussalko jne. toimelias urheiluseura joka hankki EU_rahoituksen pumptrackin rakentamiseen, ja kiinteistöjenomistajien yhdistys, Kesällä ranta täyttyy lapsiperheistä piknikillä ja uomassa, venelaitureissa on kaikenkokoista paattia ja campingillä istuu eläkeläisiä aurinkotuoleissaan ja juo iltapäiväkahvia.

        Kadulla, jonne näkyy olkkarinikkunasta, kulkee koulusta palaavia lapsia, koirien kävelyttäjiä, juoksijoita ja kävelijöitä, muutama mummo rollaattorillaan, pyöräilijöitä, autoja hiljaa ajaen ja kaikki tervehtivät toisiaan jos ovat näköetäisyydellä.

        Yöllä on hiljaista, ei liikennettä, ei kulkijoita. Kuu nousee pihakoivujen takaa, sade ropisee ikkunaan, etupihalla hrakat ja naakat lentelevät ja nokkivat matoja, kissat etsivät hiiriä ja kauriit aamunkoitteessa etsivät tuoreita vihanneksia. Mäyrä, kettu ja jänis eivät ole mitenkään harvinaisia vieraita.

        Ei mitään hämäräheikkejä (kiva uusi sana minulle!) tässä vanhassa, hyvinvoivassa ja vihtyisässä uplantilaisessa kylässä Taalainmaanjoen rannalla.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Hehe, ei meidän pienessä kylässä liiku sellaisia heikkejä eikä muitakaan varjopuolen kulkijoita. Tavallinen sekoitus eläkeläisiä, lapsiperheitä, työssä käyviä aikuisia, ei yhtään ravintolaa, ei edes pizzeriaa, mutta kirkko on ja hautausmaa ja monta vanhaa taloa, jotka on jätetty kesäasunnoiksi, kun jälkipolvi onmuuttanut lähuikaupunkeihin, Gävleen, Uppsalaan jTukholmaankin on vainnoin parintunnin ajomatka. Junat kulkee ja bussit samoin. Kioski on auki kesäaikaan, kun campingin kesäasukkaat saapuvat ja uimarannassa on vilskettä kun sää sallii. Uimarannan vieressä on Pohjoismaiden toiseksi suurin pumptrack, joka onhyvin suosittu, nuorta väkeä tulee läheltä ja kaukaan esittelemään taitojaan hyppyreissä.

        Kylässä toimii aktiivi kyläyhdistys, joka järjestää yhteisiä juhlapäivien jippoja, kokko rannassa, juhannussalko jne. toimelias urheiluseura joka hankki EU_rahoituksen pumptrackin rakentamiseen, ja kiinteistöjenomistajien yhdistys, Kesällä ranta täyttyy lapsiperheistä piknikillä ja uomassa, venelaitureissa on kaikenkokoista paattia ja campingillä istuu eläkeläisiä aurinkotuoleissaan ja juo iltapäiväkahvia.

        Kadulla, jonne näkyy olkkarinikkunasta, kulkee koulusta palaavia lapsia, koirien kävelyttäjiä, juoksijoita ja kävelijöitä, muutama mummo rollaattorillaan, pyöräilijöitä, autoja hiljaa ajaen ja kaikki tervehtivät toisiaan jos ovat näköetäisyydellä.

        Yöllä on hiljaista, ei liikennettä, ei kulkijoita. Kuu nousee pihakoivujen takaa, sade ropisee ikkunaan, etupihalla hrakat ja naakat lentelevät ja nokkivat matoja, kissat etsivät hiiriä ja kauriit aamunkoitteessa etsivät tuoreita vihanneksia. Mäyrä, kettu ja jänis eivät ole mitenkään harvinaisia vieraita.

        Ei mitään hämäräheikkejä (kiva uusi sana minulle!) tässä vanhassa, hyvinvoivassa ja vihtyisässä uplantilaisessa kylässä Taalainmaanjoen rannalla.

        "Yöllä on hiljaista, ei liikennettä, ei kulkijoita.

        "Mies istuu yleensä sohvalla olohuoneessa myöhään aamuyöhön, vastapäätä suurta ikkunaa kadulle päin, ilman valoverhoja. Hänestä on mukavaa seurata hiljaisen kotikatumme elämää, tuntea että on osa yhteisöä."


        Näin ne jutut muuttuu....

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        "Yöllä on hiljaista, ei liikennettä, ei kulkijoita.

        "Mies istuu yleensä sohvalla olohuoneessa myöhään aamuyöhön, vastapäätä suurta ikkunaa kadulle päin, ilman valoverhoja. Hänestä on mukavaa seurata hiljaisen kotikatumme elämää, tuntea että on osa yhteisöä."


        Näin ne jutut muuttuu....

        Mitä oikein höpiset?
        Päivällä liikkuu autoja, ihmisiä, yöllä on hiljaista. Hänen lempipaikastaannäkyy pihalle ja kadulle päiväälä JA yöllä.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Mitä oikein höpiset?
        Päivällä liikkuu autoja, ihmisiä, yöllä on hiljaista. Hänen lempipaikastaannäkyy pihalle ja kadulle päiväälä JA yöllä.

        Voi ei, ihanko oikeasti tässä pitäisi selittää sulle sun omia höpötyksiäsi ja satuiluilujasi.

        Älä naurata

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Hehe, ei meidän pienessä kylässä liiku sellaisia heikkejä eikä muitakaan varjopuolen kulkijoita. Tavallinen sekoitus eläkeläisiä, lapsiperheitä, työssä käyviä aikuisia, ei yhtään ravintolaa, ei edes pizzeriaa, mutta kirkko on ja hautausmaa ja monta vanhaa taloa, jotka on jätetty kesäasunnoiksi, kun jälkipolvi onmuuttanut lähuikaupunkeihin, Gävleen, Uppsalaan jTukholmaankin on vainnoin parintunnin ajomatka. Junat kulkee ja bussit samoin. Kioski on auki kesäaikaan, kun campingin kesäasukkaat saapuvat ja uimarannassa on vilskettä kun sää sallii. Uimarannan vieressä on Pohjoismaiden toiseksi suurin pumptrack, joka onhyvin suosittu, nuorta väkeä tulee läheltä ja kaukaan esittelemään taitojaan hyppyreissä.

        Kylässä toimii aktiivi kyläyhdistys, joka järjestää yhteisiä juhlapäivien jippoja, kokko rannassa, juhannussalko jne. toimelias urheiluseura joka hankki EU_rahoituksen pumptrackin rakentamiseen, ja kiinteistöjenomistajien yhdistys, Kesällä ranta täyttyy lapsiperheistä piknikillä ja uomassa, venelaitureissa on kaikenkokoista paattia ja campingillä istuu eläkeläisiä aurinkotuoleissaan ja juo iltapäiväkahvia.

        Kadulla, jonne näkyy olkkarinikkunasta, kulkee koulusta palaavia lapsia, koirien kävelyttäjiä, juoksijoita ja kävelijöitä, muutama mummo rollaattorillaan, pyöräilijöitä, autoja hiljaa ajaen ja kaikki tervehtivät toisiaan jos ovat näköetäisyydellä.

        Yöllä on hiljaista, ei liikennettä, ei kulkijoita. Kuu nousee pihakoivujen takaa, sade ropisee ikkunaan, etupihalla hrakat ja naakat lentelevät ja nokkivat matoja, kissat etsivät hiiriä ja kauriit aamunkoitteessa etsivät tuoreita vihanneksia. Mäyrä, kettu ja jänis eivät ole mitenkään harvinaisia vieraita.

        Ei mitään hämäräheikkejä (kiva uusi sana minulle!) tässä vanhassa, hyvinvoivassa ja vihtyisässä uplantilaisessa kylässä Taalainmaanjoen rannalla.

        Käpykylä se on . Nuo vanhat pienet talot halpoja, näkyy kunnan tiedoista.

    • Anonyymi

      Mitä tapahtuu sälekaihtimien takana?
      A: Kasvatetaan kannabista
      B: Harrastetaan prostituutiota
      C: "Ukko" istuu kaihtimien edessä ja katsoo kaihtimien rakosesta vastapäätä olevan talon ikkunasta kyyläävää mummoa ja runkkaa
      D: Teini nukkuu iltapäivään ja sen jälkeen pelaa nettipelejä
      E: Vanhuksen vanhassa talossa on telkkarille vain yksi pistorasia. Teräväpiirtotelkkarin kuva ei näy, jos aurinko paistaa
      F: Kaksivuorotyötä tekevä nukkuu usein päivisin
      G: Jotain ihan muuta, mitä?

      • Anonyymi

        G: Siellä kuvataan Onlyfans-sivustolle pornoa. Kansanedustajan erityisavustaja tai kansankynttilä kenties.

    • Anonyymi

      Itselläni on univaikeuksia.

      Tuhtien lääkkeiden lisäksi käytän paksuja silmäsuojuksia. Auttavat näin kesälläkin.

      • Hil-la

        Huomenta, pilvipoutaa ja tuulikin ottanut lepotauon.
        Kuuntelin radiota taas kahvin juontini rattona ja tänään siellä kerrottiin, että liikkua pitäisi, vaikka kipukin seurana olisi, niinpä tässä yritän minäkin.
        Eilinen kauppareissu otti mehut pois ja nyt pitäisi tallustella uusia silmälaseja hakemaan, matka ei ole puoltakaan kilometriä, mutta eilinen painaa vielä jaloissa.
        Kai elämää voisi helpottaakin, mutta eipä ne kivut poistu, uskottava on tämän aamun neuvoja radiosta.
        Toinen asia, mikä myös huolta aiheutti, väärien ja liian voimakkaiden lääkkeiden antaminen yli 75 vuotiaille,( kai muillekin) pitäisi tarkastuksia kunnossa olosta tehdä ja liiat lääkkeet poistaa.
        Kauhulla katson joskus sitä lääkemäärä mitä kälynikin popsii, lääkärithän niitä määrää, kai ihan tarpeeseen, mutta silti joskus pitäisi tarkistaa, onko kaikki tarpeen.
        Itse en kipujakaan helposti yritä lääkkeillä poistaa, siinä onnellisessa asemassa olen, että lääkkeeni on minimi.

        Tuosta verhojen alhaalla olo taas aiheutti sananvaihtoa, minulla on iso olohuoneenikkuna ja koko päivän aurinko paistaessa huone kirkastuu ja valo aiheuttaa sen, että tekstistä ei meinaa selvää saada, siksi veron alas lasken.
        Olen ymmärtänyt, että tuo teräväpiirto on talossani voimassa, ainakin minun telkkari sen sallii.
        Eilen yllätyin, kun ne ikkunat mistä puhuin saikin naishenkilön parvekkeelle istumaan, verhoja ei kuitenkaan nostanut.
        Meillä kaikilla on oikeus ilman selityksiäkin toimia oman tahdo mukaisesti, onneksi näin on, minä vaan mietin asioita itseni kautta ja tuotakin asiaa ryhdyin pohtimaan.
        Ano 10,05 sovitaan, että saavat tehdä mitä haluavat, kunhan ei vaaraa naapureille tule.
        Asia ei todellakaan kaipaa minun ei muidenkaan ohjeistusta, jokaisen koti on paikka missä itse määräilee päivänsä kulun..

        Ikävä tuo jos uni ei tule, olen minäkin joskus unettomia öitä viettänyt ja pitkiksi tulevat.
        Nukkumaan mene melkein samoihin aikoihin ja hyvän asennon saamisesta aloitan, sitten silmät kiinni ja syvään hengittelyä ja kohta en tiedä mitä tapahtuu ympärillä,

        Kyllä nuo Paloman kuvaamat kyläyhteisöt ovat rauhan tyyssijoja , ei naapureita kulman takana ja turvallista liikkua vaikka yön aikaan.
        En ihmettele, että nykyiset nuoret maalle muuttavat ja rakentavat elämänsä sinne, missä luonto on lähellä ja lapsilla mahdollisuudet rikkaaseen elämisiin.
        Pieni on minunkin kotipaikkani, mutta jo on tännekin kaikenlainen ilkeyden teko yltynyt, nuoriso villiintyy toimettomana (siis osa heistä) kaikkia ei tarjolla olevat harrastusmahdollisuudet tavoita, sitten aikansa kuluksi tuhoa aiheuttavat.

        Niin se vaan tuulikin heräilee ja pilviä taivaalle työntelee, saapa nähdä saadaanko kohta vettä.
        Ehkä onnistun silmälasini kuitenkin kuivana pysyen tehdä, ei pysyviä sateita luvassa.
        Mukavaa päivää ja iloista mieltä, eipä turhista huolehdita;)

      • demeter1
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenta, pilvipoutaa ja tuulikin ottanut lepotauon.
        Kuuntelin radiota taas kahvin juontini rattona ja tänään siellä kerrottiin, että liikkua pitäisi, vaikka kipukin seurana olisi, niinpä tässä yritän minäkin.
        Eilinen kauppareissu otti mehut pois ja nyt pitäisi tallustella uusia silmälaseja hakemaan, matka ei ole puoltakaan kilometriä, mutta eilinen painaa vielä jaloissa.
        Kai elämää voisi helpottaakin, mutta eipä ne kivut poistu, uskottava on tämän aamun neuvoja radiosta.
        Toinen asia, mikä myös huolta aiheutti, väärien ja liian voimakkaiden lääkkeiden antaminen yli 75 vuotiaille,( kai muillekin) pitäisi tarkastuksia kunnossa olosta tehdä ja liiat lääkkeet poistaa.
        Kauhulla katson joskus sitä lääkemäärä mitä kälynikin popsii, lääkärithän niitä määrää, kai ihan tarpeeseen, mutta silti joskus pitäisi tarkistaa, onko kaikki tarpeen.
        Itse en kipujakaan helposti yritä lääkkeillä poistaa, siinä onnellisessa asemassa olen, että lääkkeeni on minimi.

        Tuosta verhojen alhaalla olo taas aiheutti sananvaihtoa, minulla on iso olohuoneenikkuna ja koko päivän aurinko paistaessa huone kirkastuu ja valo aiheuttaa sen, että tekstistä ei meinaa selvää saada, siksi veron alas lasken.
        Olen ymmärtänyt, että tuo teräväpiirto on talossani voimassa, ainakin minun telkkari sen sallii.
        Eilen yllätyin, kun ne ikkunat mistä puhuin saikin naishenkilön parvekkeelle istumaan, verhoja ei kuitenkaan nostanut.
        Meillä kaikilla on oikeus ilman selityksiäkin toimia oman tahdo mukaisesti, onneksi näin on, minä vaan mietin asioita itseni kautta ja tuotakin asiaa ryhdyin pohtimaan.
        Ano 10,05 sovitaan, että saavat tehdä mitä haluavat, kunhan ei vaaraa naapureille tule.
        Asia ei todellakaan kaipaa minun ei muidenkaan ohjeistusta, jokaisen koti on paikka missä itse määräilee päivänsä kulun..

        Ikävä tuo jos uni ei tule, olen minäkin joskus unettomia öitä viettänyt ja pitkiksi tulevat.
        Nukkumaan mene melkein samoihin aikoihin ja hyvän asennon saamisesta aloitan, sitten silmät kiinni ja syvään hengittelyä ja kohta en tiedä mitä tapahtuu ympärillä,

        Kyllä nuo Paloman kuvaamat kyläyhteisöt ovat rauhan tyyssijoja , ei naapureita kulman takana ja turvallista liikkua vaikka yön aikaan.
        En ihmettele, että nykyiset nuoret maalle muuttavat ja rakentavat elämänsä sinne, missä luonto on lähellä ja lapsilla mahdollisuudet rikkaaseen elämisiin.
        Pieni on minunkin kotipaikkani, mutta jo on tännekin kaikenlainen ilkeyden teko yltynyt, nuoriso villiintyy toimettomana (siis osa heistä) kaikkia ei tarjolla olevat harrastusmahdollisuudet tavoita, sitten aikansa kuluksi tuhoa aiheuttavat.

        Niin se vaan tuulikin heräilee ja pilviä taivaalle työntelee, saapa nähdä saadaanko kohta vettä.
        Ehkä onnistun silmälasini kuitenkin kuivana pysyen tehdä, ei pysyviä sateita luvassa.
        Mukavaa päivää ja iloista mieltä, eipä turhista huolehdita;)

        Aamupäivää ! Olipa iloinen yllätys, että "ovi" tänne oli auki heti aamusta. Iltasella olen joskus koputellut, mutta yleensä turhaan - kolkuttavalle ei avattu..))

        Ihmettelen, että Allersilla - vai kuka tämän alustan nyt omistaakaan tällä hetkellä ? - on varaa pitaa sivusto suljettuana näinkin pitkään. Luulisi siitä koituvan merkittäviä tappioita mainostuloihin.

        Sälekaihtimista löydettiin jutun juurta. Minun omani täyttivät 50 vuotta samaan aikaan kuin vanhempi poikani..)) Hyvin ovat palvelleet. Yhdessä ikkunassa ne ovat suljettuina jatkuvasti.
        Se ikkuna näyttää naapuriin, rajalle on muutama kymmenen metriä. Se on kuitenkin ikkuna, jonka ääressä jumppaan ja tanssin, enkä välitä yleisöstä -ikäänkuin joku nyt vanhaa viitsisi katsella..)) Tai tietysti joku voisi katsella huvin vuoksi pilkatakseen tai päivitelläkseen...))

        Hil-lan kuvaukseen muutama päivä sitten teki mieli vastata. Niin tuttuja olivat ne tunnot, mitä hän tilitti - siis vanhuuden mukanaan tuomista muutoksista omaan oloon ja elämiseen.

        Minäkin olin monessa mukana, aktiivinen ja seurallinen. Nyt ajattelin, terveydentilani kohennuttua, tehdä paluuta entiseen, mutta huomasin heti, että estettä pukkaa. Eikä voi enää laittaa kaikkea kilpirauhasen piikkiin. Jäljelle jää vain vanhuus ja sen mukanaan tuoma raihnastuminen, ennen muuta hidastuminen ja tietty innottomuuus tehdä ja järjestää, lähteä liikkeelle.
        On vaikea hyväksyä sitä, että kaikki ottaa aikaa toisin kuin ennen ja jos tahtoo yltää edes lähelle entistä suoritustasoa, homma menee söheltämiseksi. "Voittoni tyhjä, työn tulos, tuntoni soima"...
        Näin kävi, oman arvioni mukaan, minulle helluntain vierailun kohdalla: "vain" yhdeksän
        hengen lounastarjoilu ja vain yksi erityisruokavalio: "lakto/ovo" - eli kalakaan ei kelvannut.
        Perinteisen tavan mukaan, emäntä ilmoitti epännistuneensa kaikessa ja vieraat kehuivat
        tarjoilua rutiininomaisesti..))
        Tottuneesti poikien äitipuoli piti minua silmällä ja "auttoi" tarvittaessa omilla ohjeillaan, nillä oikeilla..)) Siinä vaiheessa minulla alkoi kyllä jo keittää. Aina sama kuvio.
        Onneksi omat pojat ja velipuoli osasivat laittaa huumovaihteen päälle, eikä kireys jäänyt häiritsevästi ilmapiiriin.

        Myös koiravieras kevensi tunnelmaa - kuten lemmikki yleensä tekee. Tosin pikkutyttö uskoutui minulle, ilmoitti pelkäävänsä kun koira hyppii. Vähän häntä helpotti, kun ilmoitin itsekin pelkääväni. Lapset ja vanhat löytävät toisensa heikkoudessa..))

        No. Tämä vierailu nyt oli varmasti raskaimmasta päästä - velvollisuusvierailu, joita ei niin kovasti enää ole, mutta kyllä se näytti sen, että noinkin ison tilaisuuden järjestäminen on
        minulle liian iso haaste - ainakin kotioloissa, yksin.

        Päivä oli kuitenkin poutainen ja kaunis - se auttoi paljon. Eilen oli vielä poutaa, joten pääsin selvittämään päätäni metsälenkille. Tänään on sitten sateen vuoro.

        En millään osaa laatia itselleni kesäsuunnitelmaa. Voiko sitä yleensä laatia näin vanhana, kun tietää, että reunaehdot toteutumiselle voivat muuttua yllättäen ?

        Kesä jatkuu silti ja onhan se juhlan aihe sinänsä. Vihreyttä, valoa, kukkaloistoa.
        Mukavia kesäpäiviä itse kullekin,
        demeter1

      • Paloma.se01
        demeter1 kirjoitti:

        Aamupäivää ! Olipa iloinen yllätys, että "ovi" tänne oli auki heti aamusta. Iltasella olen joskus koputellut, mutta yleensä turhaan - kolkuttavalle ei avattu..))

        Ihmettelen, että Allersilla - vai kuka tämän alustan nyt omistaakaan tällä hetkellä ? - on varaa pitaa sivusto suljettuana näinkin pitkään. Luulisi siitä koituvan merkittäviä tappioita mainostuloihin.

        Sälekaihtimista löydettiin jutun juurta. Minun omani täyttivät 50 vuotta samaan aikaan kuin vanhempi poikani..)) Hyvin ovat palvelleet. Yhdessä ikkunassa ne ovat suljettuina jatkuvasti.
        Se ikkuna näyttää naapuriin, rajalle on muutama kymmenen metriä. Se on kuitenkin ikkuna, jonka ääressä jumppaan ja tanssin, enkä välitä yleisöstä -ikäänkuin joku nyt vanhaa viitsisi katsella..)) Tai tietysti joku voisi katsella huvin vuoksi pilkatakseen tai päivitelläkseen...))

        Hil-lan kuvaukseen muutama päivä sitten teki mieli vastata. Niin tuttuja olivat ne tunnot, mitä hän tilitti - siis vanhuuden mukanaan tuomista muutoksista omaan oloon ja elämiseen.

        Minäkin olin monessa mukana, aktiivinen ja seurallinen. Nyt ajattelin, terveydentilani kohennuttua, tehdä paluuta entiseen, mutta huomasin heti, että estettä pukkaa. Eikä voi enää laittaa kaikkea kilpirauhasen piikkiin. Jäljelle jää vain vanhuus ja sen mukanaan tuoma raihnastuminen, ennen muuta hidastuminen ja tietty innottomuuus tehdä ja järjestää, lähteä liikkeelle.
        On vaikea hyväksyä sitä, että kaikki ottaa aikaa toisin kuin ennen ja jos tahtoo yltää edes lähelle entistä suoritustasoa, homma menee söheltämiseksi. "Voittoni tyhjä, työn tulos, tuntoni soima"...
        Näin kävi, oman arvioni mukaan, minulle helluntain vierailun kohdalla: "vain" yhdeksän
        hengen lounastarjoilu ja vain yksi erityisruokavalio: "lakto/ovo" - eli kalakaan ei kelvannut.
        Perinteisen tavan mukaan, emäntä ilmoitti epännistuneensa kaikessa ja vieraat kehuivat
        tarjoilua rutiininomaisesti..))
        Tottuneesti poikien äitipuoli piti minua silmällä ja "auttoi" tarvittaessa omilla ohjeillaan, nillä oikeilla..)) Siinä vaiheessa minulla alkoi kyllä jo keittää. Aina sama kuvio.
        Onneksi omat pojat ja velipuoli osasivat laittaa huumovaihteen päälle, eikä kireys jäänyt häiritsevästi ilmapiiriin.

        Myös koiravieras kevensi tunnelmaa - kuten lemmikki yleensä tekee. Tosin pikkutyttö uskoutui minulle, ilmoitti pelkäävänsä kun koira hyppii. Vähän häntä helpotti, kun ilmoitin itsekin pelkääväni. Lapset ja vanhat löytävät toisensa heikkoudessa..))

        No. Tämä vierailu nyt oli varmasti raskaimmasta päästä - velvollisuusvierailu, joita ei niin kovasti enää ole, mutta kyllä se näytti sen, että noinkin ison tilaisuuden järjestäminen on
        minulle liian iso haaste - ainakin kotioloissa, yksin.

        Päivä oli kuitenkin poutainen ja kaunis - se auttoi paljon. Eilen oli vielä poutaa, joten pääsin selvittämään päätäni metsälenkille. Tänään on sitten sateen vuoro.

        En millään osaa laatia itselleni kesäsuunnitelmaa. Voiko sitä yleensä laatia näin vanhana, kun tietää, että reunaehdot toteutumiselle voivat muuttua yllättäen ?

        Kesä jatkuu silti ja onhan se juhlan aihe sinänsä. Vihreyttä, valoa, kukkaloistoa.
        Mukavia kesäpäiviä itse kullekin,
        demeter1

        Todella avartava ja ajatuksia herättävä kannanotto. Demeter1!
        Tuo ilveskansasitaatti Leinoa oli minulle aivan uusi, en ole koskaan lukenut laajemmalti Leinon tuotantoa.
        Sälekaihtimista sen verran vielä että minulla ei edes ole sälekaihtimia tässä talossa. Kaupunkiasunnoissa ymmärrän kyllä niiden tarpeen, kun naapurien ikkunat ovat kovin lähellä ja etenkin pimeällä näkee pitkälle sisään verhottomista ikkunoista, mutta maalla jossa talot ovat kauempana toisistaan ja kauempana kulkuväylistä ne tuntuisivat tarpeettomilta. Tavalliset kangasverhot,, kokopitkät tai puoliverhot, valovehot ja kuten tässä talossa, johon entinen omistaja oli laittanut alasvedettäviä pimennysverhoja kaikkiin huoneisiin, myös olohuoneeseen ja ruokasaliin, tuntuvat riittävän hyvin päästämään elämän sisään, suojaamaan liialta valolta ja leveät ikkunalaudat ja erkkerit antavat runsaasti tilaa ruukkukasveille.

        Mittarissa 9 astetta, safe valuu virtanaan ja muodostaa lätäköitä pihanurmikolle, kunnes se valuu läpi hiekkamaan. kesälämpöjä luvassa viikonlopuksi, joten ei menetetä toivoamme.

    • Anonyymi

      Ajatella, naapuri meni parvekkeelle eikä avannut kaihtimia, kauheeta!
      Nyt se tiedetään suomi24-keskusteluissa.
      Onko oikein kiikarit tai kaukoputki kyttäämisen apuna?
      Kumpi on pahempi, kylätien kyttääjä vai kerrostalokyttääjä?
      Kerrostalokyttääjä, on iholla 24/7.

      • Anonyymi

        Kullä se olkkarin sohvalla aamuyöstä tyhjää kylätietä kyttäävä on epäilyttävä ja outo, ei ole normaalia sellainen. Eukko haluaa puhkasta kattoon sukon että näkee tähdet ja kuun nukkuessaan. Erikoista meininkiä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kullä se olkkarin sohvalla aamuyöstä tyhjää kylätietä kyttäävä on epäilyttävä ja outo, ei ole normaalia sellainen. Eukko haluaa puhkasta kattoon sukon että näkee tähdet ja kuun nukkuessaan. Erikoista meininkiä.

        Iso verhoton ikkuna kylätielle. Ukko istuu sohvalla läppärin kanssa. Mikä sivusto lie auki. Ehkä se kylätie ei olekkaan hiljainen, vaan tirkistelijöitä virtanaan ukon paljastuksia tiiraamassa.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Iso verhoton ikkuna kylätielle. Ukko istuu sohvalla läppärin kanssa. Mikä sivusto lie auki. Ehkä se kylätie ei olekkaan hiljainen, vaan tirkistelijöitä virtanaan ukon paljastuksia tiiraamassa.

        Sinulla mielikuvitus laukkaa ja oletuksia ja arvailuja pää täynnä. Ei ole mikään salaisuus, että liinatukka istuu ja lukee verkkolehtiä tai syöttää lohikäärmeitä Dragonmaniassa. Meiltä tielle on parikymmnetä metriä, pensasaitaa ja porttikoivuja ja ei miestä kiinosta ne kulkijat siellä, jos nyt joku satunnainen koiranulkoiluttaja on vielä siihen aikaan liikkeellä,

        Ed. ano
        Anonyymi
        2025-06-10 11:02:09
        taitaa kertoa paremmingin omista harratuksistaan. ;)

      • Hil-la

        En omista kiikaria, tuo ihmettelyni aiheutui keskustelun synnyttämisestä, ei kyttäämisestä.
        Miksi kyttäisin, ei jaksa tämän enempää kiinnostaa, huolissani joskus olen naapureistani.

        Sitä riemua en sinulle anna, että olisin kyttääjä iho24/7, vaikka vaikea on todistaakin, mutta seuraan paljon muutakin omaksi ajankuluksi.
        Jos se on uteliaisuutta, niin sitten on.

        Uudet silmälasini silmillä, kaukonäkö parantui, motkotin liikkeessäkin, kun puolitoista kuukautta kesti lasien nenälleni saanti.
        Väärinymmärrystä tai mitä lie ollut, en kuitenkaan kuullut kerrottavan etumaksusta, ennen kuin lasit lähetetään tehtaalle, jäi ehkä kertomatta, no puhdistusaineen sain vaivan palkaksi, kun juoksuttivat neljä kertaa, nyt kaikki hyvin.
        Seuraava lasien uusimista tiedän nuokin hommat.
        Ruoka on valmista, nyt syömään, täydellä vatsalla jaksaa jopa hymyillä näille viesteille.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Sinulla mielikuvitus laukkaa ja oletuksia ja arvailuja pää täynnä. Ei ole mikään salaisuus, että liinatukka istuu ja lukee verkkolehtiä tai syöttää lohikäärmeitä Dragonmaniassa. Meiltä tielle on parikymmnetä metriä, pensasaitaa ja porttikoivuja ja ei miestä kiinosta ne kulkijat siellä, jos nyt joku satunnainen koiranulkoiluttaja on vielä siihen aikaan liikkeellä,

        Ed. ano
        Anonyymi
        2025-06-10 11:02:09
        taitaa kertoa paremmingin omista harratuksistaan. ;)

        Miksi sinä syyllistät omista kirjoituksistasi toisia.
        Ota vastuu kirjoituksistasi jotka on täyttä sekoilua.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Sinulla mielikuvitus laukkaa ja oletuksia ja arvailuja pää täynnä. Ei ole mikään salaisuus, että liinatukka istuu ja lukee verkkolehtiä tai syöttää lohikäärmeitä Dragonmaniassa. Meiltä tielle on parikymmnetä metriä, pensasaitaa ja porttikoivuja ja ei miestä kiinosta ne kulkijat siellä, jos nyt joku satunnainen koiranulkoiluttaja on vielä siihen aikaan liikkeellä,

        Ed. ano
        Anonyymi
        2025-06-10 11:02:09
        taitaa kertoa paremmingin omista harratuksistaan. ;)

        No kyllä se liuhuletti ukkosi on tosi outo. Ei edes akkansa vieressä öitä vietä.

      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        En omista kiikaria, tuo ihmettelyni aiheutui keskustelun synnyttämisestä, ei kyttäämisestä.
        Miksi kyttäisin, ei jaksa tämän enempää kiinnostaa, huolissani joskus olen naapureistani.

        Sitä riemua en sinulle anna, että olisin kyttääjä iho24/7, vaikka vaikea on todistaakin, mutta seuraan paljon muutakin omaksi ajankuluksi.
        Jos se on uteliaisuutta, niin sitten on.

        Uudet silmälasini silmillä, kaukonäkö parantui, motkotin liikkeessäkin, kun puolitoista kuukautta kesti lasien nenälleni saanti.
        Väärinymmärrystä tai mitä lie ollut, en kuitenkaan kuullut kerrottavan etumaksusta, ennen kuin lasit lähetetään tehtaalle, jäi ehkä kertomatta, no puhdistusaineen sain vaivan palkaksi, kun juoksuttivat neljä kertaa, nyt kaikki hyvin.
        Seuraava lasien uusimista tiedän nuokin hommat.
        Ruoka on valmista, nyt syömään, täydellä vatsalla jaksaa jopa hymyillä näille viesteille.

        "Sitä riemua en sinulle anna, että olisin kyttääjä iho24/7"

        Onkos sinua syytetty 24/7 kyttäämisestä?
        Oli selvä kysymys kaikille, että kumpi on pahempi, kylätienkyttääjä vai kerrostalokyttääjä?
        Oma vastaukseni oli, että kerrostalokyttääjä, koska voi olla iholla 24/7. Pahimmassa tapauksessa kerrostalossa on useampi kyttääjä.
        Kylätienkyttääjän "uhri" voi kiertää mahdollisesti kyttääjän.
        Esimerkkitapauksessa kylätienkyttääjän matka tielle onkin pitkähkö ja tuli aitaa ja puskaa ja onkin vain satunnaisia koiran pissattajia.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Sinulla mielikuvitus laukkaa ja oletuksia ja arvailuja pää täynnä. Ei ole mikään salaisuus, että liinatukka istuu ja lukee verkkolehtiä tai syöttää lohikäärmeitä Dragonmaniassa. Meiltä tielle on parikymmnetä metriä, pensasaitaa ja porttikoivuja ja ei miestä kiinosta ne kulkijat siellä, jos nyt joku satunnainen koiranulkoiluttaja on vielä siihen aikaan liikkeellä,

        Ed. ano
        Anonyymi
        2025-06-10 11:02:09
        taitaa kertoa paremmingin omista harratuksistaan. ;)

        ""Mies istuu yleensä sohvalla olohuoneessa myöhään aamuyöhön, vastapäätä suurta ikkunaa kadulle päin, ilman valoverhoja. Hänestä on mukavaa seurata hiljaisen kotikatumme elämää, tuntea että on osa yhteisöä."

        Ja sitten: "Meiltä tielle on parikymmnetä metriä, pensasaitaa ja porttikoivuja ja ei miestä kiinosta ne kulkijat siellä, jos nyt joku satunnainen koiranulkoiluttaja on vielä siihen aikaan liikkeellä,"

        Sinun tarinasi muuttuvat, joten vähemmänkin rikkaan mielikuvituksen omaava lukija/kirjoittaja antaa sinulle uusia vaihtoehtoja. Onko mikään niistä totta. Sen tietää tässä tapauksessa vain lutunen liinatukka ikkunaprinssi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Sitä riemua en sinulle anna, että olisin kyttääjä iho24/7"

        Onkos sinua syytetty 24/7 kyttäämisestä?
        Oli selvä kysymys kaikille, että kumpi on pahempi, kylätienkyttääjä vai kerrostalokyttääjä?
        Oma vastaukseni oli, että kerrostalokyttääjä, koska voi olla iholla 24/7. Pahimmassa tapauksessa kerrostalossa on useampi kyttääjä.
        Kylätienkyttääjän "uhri" voi kiertää mahdollisesti kyttääjän.
        Esimerkkitapauksessa kylätienkyttääjän matka tielle onkin pitkähkö ja tuli aitaa ja puskaa ja onkin vain satunnaisia koiran pissattajia.

        "Mies istuu yleensä sohvalla olohuoneessa myöhään aamuyöhön, vastapäätä suurta ikkunaa kadulle päin, ilman valoverhoja. Hänestä on mukavaa seurata hiljaisen kotikatumme elämää, tuntea että on osa yhteisöä."

        Sepä se on hiljaisen kotikadun elämää, satunnainen koirankusettaja, jonka kanssa tuntee olevansa osa yhteisöä.

    • Anonyymi

      Taas on pääskyset hurjina, niiden energia on loputonta. Kiva seurata.

    • korpikirjailija

      Huomenta Nuaksen rannalta. Aurinkoa ei vielä näy, tuulee. Yö oli kylmä, heräsin neljän maissa ja lisäsin lämpöä pirttiin.

      Olemme evakossa, koska asuntomme wc.t ovat korjausvuorossa, eivät siis ole käytössä, ja useampia vesikatkoja myös päivän aikaan.

      Voi olla, että olemme vielä yhden yön täällä. Jos ei sada niin mikäpä ollessa.

      Kyllähän naapurien seuranta, ikkunoista ja parvekkeilta saati pihalla
      on yleistä, nìin mökkimaisemissa kuin kirkollakin. Ei kai se ole ihmetyksen aihe. Seurataanhan tälläkin kirjoitettujen tekstien päivittäisiä vaihteluja.


      .

      • Anonyymi

        Me pystytään olemaan mökillä sateellakin, koska on ehjä katto. Ja vessa on sisällä, ei kastu kun käy tarpeillaan.

      • Hil-la
        Anonyymi kirjoitti:

        Me pystytään olemaan mökillä sateellakin, koska on ehjä katto. Ja vessa on sisällä, ei kastu kun käy tarpeillaan.

        Huomenta jälleen ja melkoisen kauniiseen aamuun, luvattu on ukkostakin, jokohan se kesä alkaa olla valmis.
        Vielä vaan tuosta kyttäämisestä omalta kohdaltani, istun koneeni ääressä ja näen tuon senioritalon vastapäätä harmaine väreineen.
        Talossa yksi ulostulo (siis pääovi) ja siitä pystyn taloon pyrkijät kuin ulos tulijatkin näkemään, tunne en montakaan, siis kiinnostusta ei "kytätä", katselen toki liikettä edessäni.
        Ajotie on välissä ja siitä katselen ohimeneviä autoja, auton merkkejä en tunne, ajajista puhumattakaan.
        Keittiön ikkunasta myös samaisen tien jatkumoa voin seurata, kahvia juon ja taivaan värejä ja lentäviä lintuja seuraan, onko tämä kaikki pois joltakin, tuleeko automaattisesti kyttääjäksi, jos ulos katselee.
        Olen uudennäköisen linnunkin huomannut, musta harakan kokoinen, kaulan kohdalla valkea raita, vatsa vaalea ja lentäessä selässä valkoinen kuvio.
        Matoja nokkii ja juoksee hyvin nopsaan, nyt kiinnostaisi tietää mikä tämä lintu on.
        Että, tämmöistä se minun kyttääminen pääpiirteittään on, itselleni jo hankalaksi tuo liikkuminen on käynyt, kateellisena katselen koiria kuljettavia ja muita reippaasti astelevia, autoja ja niillä liikkuvia, oma elämän sisältö ei juurikaan vaihtele.
        Ano 07,08 kysyit onko kiikari vai kaukoputki katselun tehostamisessa ja kauhistelit verhojen nostoa kertomani jälkeen, joten otin sen ilman muuta minua koskevaksi.
        Jospa ei jatkoa seuraisi.

        Tuo katon kunnossa olo onkin hyvin tärkeä juttu, hyvin pian koti kosteuksista kärsii, jos katto vuotaa, sen tarkistamista tässä odotellaan.

        Tuo lintujen seuranta on mielekästä, pääskysten liidot taidokkaita.
        Muistan mökkiaikoinani, linnut kuuluivat tarkkailuun, niiden tuloa odoteltiin, pesäpöntöt kuntoon laitettiin, senkin koin, miten kirjosieppo talitintin pesästä hääsi.
        Poikaset yksi kerrallaan ulos tulivat ja puiden oksille emot niitä syötti.
        Sorsat ympäri pihaa ruokaa etsi ja lopulta söivät karviaiseni alaoksista hyvin tarkkaan.

        Kunpa löytyisi aiheita meidän jokaisen elämästä jotain kerrottavaksi, ettei tarvitsisi aina ivaten joka asiaan puuttua, uskon, että halutessaan voisi omia elämän kuvioita kertoilla, kohtaamatta aina ivamielessä niihin tartuttavan.
        Eikö olisikin mukava lukea mahdollisimman laajan porukan kertovan oman mielensä kuvioita, paljastamalla osan arki elämäänsä, koskaan emme tule tietämään totuutta oloista, emme elämästäkään, silti ne jutustelut antaisivat väriä ja samaistumista yksinäisille, joita voi olla paljonkin.

        Minä ainakin luen mielelläni eri kolkista maatamme tulevista kertojista ja monen kanssa löydän samanhenkisyyttäkin ja näin viestittely elävöityy.
        Niin monia ihania ihmisiä olen palstalta löytänyt ja heidän kanssaan monta hauskaa ihan mielikuvitusten avulla pidetty, nyt useammat vain muistoissa, voisi laulaa "maailma meidät karkotti", muistoja kuitenkin jäi, pääasiassa mukavia.

        Näin on keskiviikko päivä hyvällä alulla ja ilta piankin tavoittaa, voikaa mahdollisimman hyvin jokainen.

      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenta jälleen ja melkoisen kauniiseen aamuun, luvattu on ukkostakin, jokohan se kesä alkaa olla valmis.
        Vielä vaan tuosta kyttäämisestä omalta kohdaltani, istun koneeni ääressä ja näen tuon senioritalon vastapäätä harmaine väreineen.
        Talossa yksi ulostulo (siis pääovi) ja siitä pystyn taloon pyrkijät kuin ulos tulijatkin näkemään, tunne en montakaan, siis kiinnostusta ei "kytätä", katselen toki liikettä edessäni.
        Ajotie on välissä ja siitä katselen ohimeneviä autoja, auton merkkejä en tunne, ajajista puhumattakaan.
        Keittiön ikkunasta myös samaisen tien jatkumoa voin seurata, kahvia juon ja taivaan värejä ja lentäviä lintuja seuraan, onko tämä kaikki pois joltakin, tuleeko automaattisesti kyttääjäksi, jos ulos katselee.
        Olen uudennäköisen linnunkin huomannut, musta harakan kokoinen, kaulan kohdalla valkea raita, vatsa vaalea ja lentäessä selässä valkoinen kuvio.
        Matoja nokkii ja juoksee hyvin nopsaan, nyt kiinnostaisi tietää mikä tämä lintu on.
        Että, tämmöistä se minun kyttääminen pääpiirteittään on, itselleni jo hankalaksi tuo liikkuminen on käynyt, kateellisena katselen koiria kuljettavia ja muita reippaasti astelevia, autoja ja niillä liikkuvia, oma elämän sisältö ei juurikaan vaihtele.
        Ano 07,08 kysyit onko kiikari vai kaukoputki katselun tehostamisessa ja kauhistelit verhojen nostoa kertomani jälkeen, joten otin sen ilman muuta minua koskevaksi.
        Jospa ei jatkoa seuraisi.

        Tuo katon kunnossa olo onkin hyvin tärkeä juttu, hyvin pian koti kosteuksista kärsii, jos katto vuotaa, sen tarkistamista tässä odotellaan.

        Tuo lintujen seuranta on mielekästä, pääskysten liidot taidokkaita.
        Muistan mökkiaikoinani, linnut kuuluivat tarkkailuun, niiden tuloa odoteltiin, pesäpöntöt kuntoon laitettiin, senkin koin, miten kirjosieppo talitintin pesästä hääsi.
        Poikaset yksi kerrallaan ulos tulivat ja puiden oksille emot niitä syötti.
        Sorsat ympäri pihaa ruokaa etsi ja lopulta söivät karviaiseni alaoksista hyvin tarkkaan.

        Kunpa löytyisi aiheita meidän jokaisen elämästä jotain kerrottavaksi, ettei tarvitsisi aina ivaten joka asiaan puuttua, uskon, että halutessaan voisi omia elämän kuvioita kertoilla, kohtaamatta aina ivamielessä niihin tartuttavan.
        Eikö olisikin mukava lukea mahdollisimman laajan porukan kertovan oman mielensä kuvioita, paljastamalla osan arki elämäänsä, koskaan emme tule tietämään totuutta oloista, emme elämästäkään, silti ne jutustelut antaisivat väriä ja samaistumista yksinäisille, joita voi olla paljonkin.

        Minä ainakin luen mielelläni eri kolkista maatamme tulevista kertojista ja monen kanssa löydän samanhenkisyyttäkin ja näin viestittely elävöityy.
        Niin monia ihania ihmisiä olen palstalta löytänyt ja heidän kanssaan monta hauskaa ihan mielikuvitusten avulla pidetty, nyt useammat vain muistoissa, voisi laulaa "maailma meidät karkotti", muistoja kuitenkin jäi, pääasiassa mukavia.

        Näin on keskiviikko päivä hyvällä alulla ja ilta piankin tavoittaa, voikaa mahdollisimman hyvin jokainen.

        Hilla: "Katselen naapuritalon sälekaihtimien peittämiä ikkunoita, mitähän elämä sinne tuokaan, iloja, suruja, voimattomuutta, yksinäisyyttä, iltaehtoota sielläkin moni viettää."
        Ano: "monet monet ihmiset ovat jatkuvasti sälekaihtimien takana päivästä toiseen. Onko se laiskuutta vai mitä ,ettei viitsi nostaa päiväsi niitä ylös vai miksi. Kysymyksessä usein työikäiset ihmiset. Enkä nyt puhu vanhoista heikkokuntoisista."
        "Kerran juttelin ikkunamyyjien kanssa ja hekin nauroivat ,että mitä suotta on ikkunat, jos niistä ei koskaan katsele ulos."
        Paloma: "Emme todellakaanole kumpikaan mitään pimeässä eläjiä, luolaihmisiä emmekä piiloudu muilta ihmisiltä,"
        Hilla: "Mitä kaikkea vaille jäävätkään he, joilla verhot alhaalla koko ajan, syystä tai toisesta.
        Senkin huomion olen tehnyt, että kukkaset puuttuvat aina vaan useammalta parvekkeelta,"

        Eihän tuossa keskustelussa ivata heitä jotka syystä tai toisesta pitävät kaihtimia alhaalla. Muuten vaan naureskellaan ikkunamyyjien kanssa tai nimitellään luolamiehiksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hilla: "Katselen naapuritalon sälekaihtimien peittämiä ikkunoita, mitähän elämä sinne tuokaan, iloja, suruja, voimattomuutta, yksinäisyyttä, iltaehtoota sielläkin moni viettää."
        Ano: "monet monet ihmiset ovat jatkuvasti sälekaihtimien takana päivästä toiseen. Onko se laiskuutta vai mitä ,ettei viitsi nostaa päiväsi niitä ylös vai miksi. Kysymyksessä usein työikäiset ihmiset. Enkä nyt puhu vanhoista heikkokuntoisista."
        "Kerran juttelin ikkunamyyjien kanssa ja hekin nauroivat ,että mitä suotta on ikkunat, jos niistä ei koskaan katsele ulos."
        Paloma: "Emme todellakaanole kumpikaan mitään pimeässä eläjiä, luolaihmisiä emmekä piiloudu muilta ihmisiltä,"
        Hilla: "Mitä kaikkea vaille jäävätkään he, joilla verhot alhaalla koko ajan, syystä tai toisesta.
        Senkin huomion olen tehnyt, että kukkaset puuttuvat aina vaan useammalta parvekkeelta,"

        Eihän tuossa keskustelussa ivata heitä jotka syystä tai toisesta pitävät kaihtimia alhaalla. Muuten vaan naureskellaan ikkunamyyjien kanssa tai nimitellään luolamiehiksi.

        Paloma on kovanimittelemäån, luolaihmisiä hänen mielestään jos pitää kaihtimia usein suljettuina. Niissä asunnoissa on hyvä valaistus, mutta eikö se ukkosi pimeässä läppäriä räplää meljein läpi yön ( sanoit että myöhään asmuyöhön asti. Ikkunasta ulos tölläävä ei todellakaan ole sosiaalinen ja extrovertti, vaan se joka lähtee seiniensä sisältä luontoon ja tapahtumiin, tapaamaan muita ihmisiä.
        Outoa eläkeläisen pelata kukkua yöt ja nukkua puoleen pävään, ihan kuin teinit viikonloppuina.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hilla: "Katselen naapuritalon sälekaihtimien peittämiä ikkunoita, mitähän elämä sinne tuokaan, iloja, suruja, voimattomuutta, yksinäisyyttä, iltaehtoota sielläkin moni viettää."
        Ano: "monet monet ihmiset ovat jatkuvasti sälekaihtimien takana päivästä toiseen. Onko se laiskuutta vai mitä ,ettei viitsi nostaa päiväsi niitä ylös vai miksi. Kysymyksessä usein työikäiset ihmiset. Enkä nyt puhu vanhoista heikkokuntoisista."
        "Kerran juttelin ikkunamyyjien kanssa ja hekin nauroivat ,että mitä suotta on ikkunat, jos niistä ei koskaan katsele ulos."
        Paloma: "Emme todellakaanole kumpikaan mitään pimeässä eläjiä, luolaihmisiä emmekä piiloudu muilta ihmisiltä,"
        Hilla: "Mitä kaikkea vaille jäävätkään he, joilla verhot alhaalla koko ajan, syystä tai toisesta.
        Senkin huomion olen tehnyt, että kukkaset puuttuvat aina vaan useammalta parvekkeelta,"

        Eihän tuossa keskustelussa ivata heitä jotka syystä tai toisesta pitävät kaihtimia alhaalla. Muuten vaan naureskellaan ikkunamyyjien kanssa tai nimitellään luolamiehiksi.

        Saahan sitä maailman asioita ihmetellä. ” Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää ,kummastuttaa pientä kulkijaa”. Niin siks minäkin ihmettelen kaikenalsta.

      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenta jälleen ja melkoisen kauniiseen aamuun, luvattu on ukkostakin, jokohan se kesä alkaa olla valmis.
        Vielä vaan tuosta kyttäämisestä omalta kohdaltani, istun koneeni ääressä ja näen tuon senioritalon vastapäätä harmaine väreineen.
        Talossa yksi ulostulo (siis pääovi) ja siitä pystyn taloon pyrkijät kuin ulos tulijatkin näkemään, tunne en montakaan, siis kiinnostusta ei "kytätä", katselen toki liikettä edessäni.
        Ajotie on välissä ja siitä katselen ohimeneviä autoja, auton merkkejä en tunne, ajajista puhumattakaan.
        Keittiön ikkunasta myös samaisen tien jatkumoa voin seurata, kahvia juon ja taivaan värejä ja lentäviä lintuja seuraan, onko tämä kaikki pois joltakin, tuleeko automaattisesti kyttääjäksi, jos ulos katselee.
        Olen uudennäköisen linnunkin huomannut, musta harakan kokoinen, kaulan kohdalla valkea raita, vatsa vaalea ja lentäessä selässä valkoinen kuvio.
        Matoja nokkii ja juoksee hyvin nopsaan, nyt kiinnostaisi tietää mikä tämä lintu on.
        Että, tämmöistä se minun kyttääminen pääpiirteittään on, itselleni jo hankalaksi tuo liikkuminen on käynyt, kateellisena katselen koiria kuljettavia ja muita reippaasti astelevia, autoja ja niillä liikkuvia, oma elämän sisältö ei juurikaan vaihtele.
        Ano 07,08 kysyit onko kiikari vai kaukoputki katselun tehostamisessa ja kauhistelit verhojen nostoa kertomani jälkeen, joten otin sen ilman muuta minua koskevaksi.
        Jospa ei jatkoa seuraisi.

        Tuo katon kunnossa olo onkin hyvin tärkeä juttu, hyvin pian koti kosteuksista kärsii, jos katto vuotaa, sen tarkistamista tässä odotellaan.

        Tuo lintujen seuranta on mielekästä, pääskysten liidot taidokkaita.
        Muistan mökkiaikoinani, linnut kuuluivat tarkkailuun, niiden tuloa odoteltiin, pesäpöntöt kuntoon laitettiin, senkin koin, miten kirjosieppo talitintin pesästä hääsi.
        Poikaset yksi kerrallaan ulos tulivat ja puiden oksille emot niitä syötti.
        Sorsat ympäri pihaa ruokaa etsi ja lopulta söivät karviaiseni alaoksista hyvin tarkkaan.

        Kunpa löytyisi aiheita meidän jokaisen elämästä jotain kerrottavaksi, ettei tarvitsisi aina ivaten joka asiaan puuttua, uskon, että halutessaan voisi omia elämän kuvioita kertoilla, kohtaamatta aina ivamielessä niihin tartuttavan.
        Eikö olisikin mukava lukea mahdollisimman laajan porukan kertovan oman mielensä kuvioita, paljastamalla osan arki elämäänsä, koskaan emme tule tietämään totuutta oloista, emme elämästäkään, silti ne jutustelut antaisivat väriä ja samaistumista yksinäisille, joita voi olla paljonkin.

        Minä ainakin luen mielelläni eri kolkista maatamme tulevista kertojista ja monen kanssa löydän samanhenkisyyttäkin ja näin viestittely elävöityy.
        Niin monia ihania ihmisiä olen palstalta löytänyt ja heidän kanssaan monta hauskaa ihan mielikuvitusten avulla pidetty, nyt useammat vain muistoissa, voisi laulaa "maailma meidät karkotti", muistoja kuitenkin jäi, pääasiassa mukavia.

        Näin on keskiviikko päivä hyvällä alulla ja ilta piankin tavoittaa, voikaa mahdollisimman hyvin jokainen.

        Iltapäivää ! Ensin sälekaihtimet ja sitten kyttääminen... Näin niitä kiinnostuksen aiheita meille löytyy...))
        Uskon, että jos minulla olisi mahdollisuuksia kyttäämiseen, luultavasti kyttäisin..)) Eli ajattelen kuin Paloma: "kyttäämällä "= seurailemalla, omalla kiinnostuksellaan, ihminen sitouttaa itsensä osaksi ympäristöään. Eikö se ole vähintäinkin luonnollista ?
        Ja kuten Hil-la kuvasi, oman mielikuvituksen avulla tuosta "kyttäämisestä" voi saada virkistystä ja sisältöä omaan päiväänsä. Oman luontonsa ja historiansa värittämänä tilanteesta tulee omanlaisensa, viihdyttävä tai tympeä..))

        Klassinen tarina siitä, että aamusella seurattiin nouseeko naapurin piipusta savu, onko verhot avattu, kertoi siitä arkisesta huolenpidosta mitä luontevasti osoitettiin lähimmäistä kohtaan - silloin, "ennen vanhaan" - kuten lapsenlapsi sanoisi.

        Tuokin tapa on kaupungistumisen mukana meiltä kadonnut, ehkä kyttääminen on sen nykyversio? Eikö se sittenkin ollut ihmismäisempi kuin ruudulle ilmestyvä naama, vaikka se toivottaisi ystävällisesti hyvää huomenta ?

        Mutta totta, ainakin minua se kyttääminen kotipaikkakunnalla asuessa harmitti, ehkä ahdistikin joskus, kun aisti sen sisältävän (myös) ahdasmielistä mittailua ja arvostelua.
        Somessahan siitä on tullut lähes maantapa, mitä ahkerammin ja taitavammin ivaa ja tykittää, sen paremmin pärjää.
        Uskon, että Hil-lan tapaan useimmat meistä toivoisivat ystävällisempää otetta suhteessa toisiin kirjoittajiin ja monesti on tullut mietittyä, mikä on se syy tai aihe, mikä nostaa tuon ivan ja naljailun pintaan.

        Yksi aihe tuntuisi olevan ylitse muiden, sen joku kirjailija - olisiko ollut Pentti Haanpää ? - määritteli niin, että ihmiset eivät siedä sitä, jos joku esittää olevansa parempi kuin muut.
        Siis muut kokevat hänet niin, vaikka hän ei itse niin kokisi.

        Leinohan tuon kiteytti näin: "Ihmiset on ilvesheimo/ paha, karsas, kahlehdittu./
        yks jos kohoopi heistä/sen he iskevät iäksi/riemuitsevat rinnassansa/ollut ei meitä parempi/"
        Kyllähän tässä ajassa on elemettejä, jotka ruokkivat ihmisen hybistä, kaikkivoipaisuutta.
        Auktoriteettejä ei tunnusteta, instituutiot ovat romahtaneet, "tieto" on kaikkien ulottuvilla,
        Jumala ei kelpaa, ei edes se "korkeampi voima" - ihminen on suuri rajattomine mahdollisuuksineen. Ellet pärjää kisassa, olet luuseri, mutta kyllä siinäkin roolissa voi vielä kilvoitella, olemalla viekas ja röyhkeä. Periksi ei anneta !

        Synkeä saarna taas, mutta tuolta nyt tänään tuntuu ja uskon, että meidän iässä on kaikilla itsenäistä ajattelua siinä määrin, että voimme punnita puheiden painoarvon - ellei natsaa niin antaa olla tai pistetään vastaan..))

        Odottelen sateen taukoamista päästäkseni pihahommiin. Mitenkähän Neeasa ? Uskoin olevan pihatöissä, mutta ei kai näin pitkään ? Toivottavasti kaikki on hyvin. Brinkkalaa on kaivattu moneen otteeseen - olisiko jo paikallaan ilmoittautua ?..)) Makriinaa on ikävä kaiken aikaa. Ison aukon hän jälkeensä jätti...

        Sadepäiviä on luvassa enemmänkin tänne. Kampaaja kävi tänään, illalla kauppareissu. Ohjelmaa riittää ja askaretta. Itse en taida koskaan päästä tilanteeseen, jossa en tiedä, mitä pitäisi tehdä, miten saisin aikani kulumaan..)) Työstä ei ole pulaa, voimista on.

        Hyvää kesäpäivää kaikille,
        demeter1

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paloma on kovanimittelemäån, luolaihmisiä hänen mielestään jos pitää kaihtimia usein suljettuina. Niissä asunnoissa on hyvä valaistus, mutta eikö se ukkosi pimeässä läppäriä räplää meljein läpi yön ( sanoit että myöhään asmuyöhön asti. Ikkunasta ulos tölläävä ei todellakaan ole sosiaalinen ja extrovertti, vaan se joka lähtee seiniensä sisältä luontoon ja tapahtumiin, tapaamaan muita ihmisiä.
        Outoa eläkeläisen pelata kukkua yöt ja nukkua puoleen pävään, ihan kuin teinit viikonloppuina.

        Se vasta outoa on, jos eläkeläinen laittaa herätyskellon soimaan klo. 6.00 ja menee nukkumaan klo.21.00 aivan kuten työelämässä ollessaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saahan sitä maailman asioita ihmetellä. ” Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää ,kummastuttaa pientä kulkijaa”. Niin siks minäkin ihmettelen kaikenalsta.

        Samallailla ihmettelyä se on, että joku kyylää naapureita tai tyhjää kylätietä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se vasta outoa on, jos eläkeläinen laittaa herätyskellon soimaan klo. 6.00 ja menee nukkumaan klo.21.00 aivan kuten työelämässä ollessaan.

        Kukaan ei tuollaisesta työajan systeemistä ole kertonutkaan. Mutta jo terveyden kannalta järkevä vuorokausi rytmi on tärkeä. Ja eikö se nyt hyvä puolison kanssa suunnilleen samassa rytmissä olla, ateriat ulkoilu ja yhdessä. Sitä paitsi aamut ovat kauniita !

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se vasta outoa on, jos eläkeläinen laittaa herätyskellon soimaan klo. 6.00 ja menee nukkumaan klo.21.00 aivan kuten työelämässä ollessaan.

        Siinäkin saattaa olla taustalla herkkäunisuus, ei voi tietää. Nykysuositusten mukaan herkkäunisen tulisi herätä joka aamu samaan aikaan. Silloin pikkuhiljaa unimäärä lisääntyy.
        Onnellinen tuo esimerkkisi unesta 21:00-06:00. Yhdeksän tuntia. Kelpaisi mulle.
        Nykyisin puhutaan vain herkkäunisuudesta. Uniongelma -sana voi aiheuttaa ongelmia ;)

    • Paloma.se01

      Yrität taas kääntää harmittoman rupattelun mollaamiseksi.
      Aivan suotta, koska en ole osoitellut sormiani kehenkään erityisesti. Minun tai mieheni tapoja ja tottumuksia silti ruoditaan ja ivataan julkisesti, mikähän sinua ano oikein vaivaa?

      Harvat täällä kylällä istuvat suljettujen sälekaihtimien takana, yölläkään. Talot eivät ole ihan kadun laidassa ja sisään jos näkee, niin mitään yksityiskohtia ei erota. Ulos on mukava näkeä, yöllä ja päivällä ja tuntuu niin kuin olisi elämää piilossa, jos yksityisyyden tarve on niin hallitseva että asuu yötä päivää suljettujen sälekaihtimien takana.

      Kun aurinko paistaa silmiin niin minäkin vedän uudinta alemmaksi ja yöllä mkkari on pimeänä, etenkin kesällä, kun on valoisat yöt.

      Luolamiehistä puheenollen, pahin rangaistus luolaihmisille oli yhteisöstä pois ajaminen: yksinään ei kivikauden ihminen pärjännyt.

      • Anonyymi

        Kukaan muu täällä ei mitään yritä kääntää ja vääntää kuon sinä. . Kun sinä nimittelet luolamieheksi, matopääksu, pohjasakaksi , heikommaksi ainekseksi jne, se on muka harmitonta huumorua. Mutta sinuun kohdistuva kritiikki onkin ajojahtia, maalitusta ja stalkkausta. Ei se elämä ole ikkunasta avautuva näkymä, jolle pitä olla aina näköyhteydessä. Elämältä piilossa olo ihan jotain muuta, sitä todellisen elämän elämättömyyttä on esimerkiksi netissä roikkuminen ja elämändä esittely kuin jonkun romaanihenkilön tarina. Oikeaa elämää eletään, ei esitellä.

      • Anonyymi

        Mistä täällä tiedetään jonkun avioparin elämä?

        No siitä, kun se toinen puolisko kertoilee kaiken, tosin ne kertomukset muuttuu jopa tunnin päästä ja sitten meneekin nenä rullalle, kun toiset ivailee liukasta mielikuvitusta.

      • Anonyymi

        Mitäpä, jos lopettaisit Paloman jahtaamisen ja keskittyisit omaan elämääsi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä täällä tiedetään jonkun avioparin elämä?

        No siitä, kun se toinen puolisko kertoilee kaiken, tosin ne kertomukset muuttuu jopa tunnin päästä ja sitten meneekin nenä rullalle, kun toiset ivailee liukasta mielikuvitusta.

        Ei ole kukaan pyytänyt kertomaan näitä intiimejä juttuja kenenkän puolisosta, lapsista jne, mutta parivaljakko tuputtaa niitä silti. Jutut muuttuvat hetkessä varsinkin tällä ruosulla.

    • Paloma.se01

      "Kun sinä nimittelet luolamieheksi, matopääksu, pohjasakaksi , heikommaksi ainekseksi jne, se on muka harmitonta huumorua. Mutta sinuun kohdistuva kritiikki onkin ajojahtia, maalitusta ja stalkkausta. "

      Koska se on juuri sitä.
      Minä voin käyttää erilasisia ilmaisuja kuvaamaan asioita ja ihmisiä KOHDISTAMATTA niitä kehenkää erityisesti, sen enempää anonyymiin kuin kirjattuunkaan.

      Sinä teet jokaisesta kritiikistä, arvostelusta, loukkauksesta, HENKILÖKOHTAISEN.

      Ellet osaa palstakäyttäytymistä niin voisit ainakin sitten olla puuttumatta, jos asia ei kiinnosta ja etenkin välttää kohdistamasta hyökkäilyäsi kehenkään.

      • Anonyymi

        Miksi ihmeessä sinä vertaat HENKILÖKOHTAISTA elämääsi niiden elämään jotka peittävät kaihtimin ikkunansa ja nimittelet heitä luolaihmisiksi. TOTTAKAI on oikein verrata päinvastoin. Sinä sen HENKILÖKOHTAISEN elämänne jaat verrattavaksi.

      • Anonyymi

        Anokin on yksilö, hän on henkilö siinä missä nimimerkitkin. Loukkaukset ovat samaa luokkaa sekä anoille että nikeille.
        Täällä on monta sinulle kritiikkiä antavia, niputat ne yhteen henkilöön jota komennat ja halveeraat jopa käytöstavoista. Rasismikin on tuomittavaa jotain ryhmää kohtaan. Sinä olet rasistinen anonyyminä kirjoittavia kohtaan.

      • Anonyymi

        Hillako sinua arvostelee, kun hänelle viestisi kohdistat?

        Älähän jauha palstakäyttäytymisestä, kun et itsekään sitä hallitse.

    • Anonyymi

      Kummallista, että saa ivata ja pilkata niitä jotka haluavat suojautua ulkopuolisten katseilta.
      Kun tuodaan esiin se miltä tuo uteliaisuus mahdollisesti näyttäytyy on se sitten ivaamista.

      "Hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on, Ja toinen yötä rakastaa." (Päivänsäde ja Menninkäinen)

    • liekko

      Minulla ei ole naapureita ketä kyttäisin. Kun menen keskustaan niin siellä olisi, mutta ei ihmisten asiat kiinnosta, ei ole koskaan kiinnostanut.
      Joskus 60-luvulla ei ollut nettiä eikä paljhon muitakaan virikkeitä niin juoruilu oli ajanvietettä.
      Minäkin hyvin nuorena nainut jouduin ukkelin suvun hampaisiin, en osannut mitään, enkä ollut muutenkaan tarpeeksi hyvä.
      Sain juoruilijoista silloin tarpeekseni.
      Jälkeen päin kun olen asiaa miettinyt niin pärjäsin oikein hyvin. En saanut mistään apua, taurha olisi ollut edes pyytää..
      Lapsista tuli kunnon kansalaisia.Oikeastaan nostan itselleni hattua ja suhtaudun lämmöllä siihen tyttöön joka koetti parhaansa mukaan pärjätä ja halusi saada joskus kiitostakin.
      Mies oli urheilija ja illat meni kuntoillessa ja lenkkeillessä. Talvella hiihtokilpailuissa.
      En ole tippaakaan katkera, asiani ovat hyvällä mallilla. Vaikka itse sanonkin, olen tämän nykyisen helpon elämäni ansainnut. Ehkä nykyistä elämääni osaan paremmin arvostaa kun on ollut vaikeitakin aikoja.
      Nyt on huolen aihe naapurin kissa :) on ollut kotoaan poissa jo useamman päivän. Ihmettelinkin kun ei ole näkynyt härnäämässä meidän kissaamme. Se on kissani kanssa huonoissa väleissä, kumpikaan ei pidä lajitovereistaan. Toivottavasti kissa löytyy. Onneksi kissani ei lähde pihapiiristä mihinkään, kulkuri sai kodin niin ei halua riskeerata hyvää kissan elämää.

      • Hil-la

        Huomenta sateiseen aamuun, yöllä on vettä tullut katukiveyksen uomiin ihan lammikoiksi asti.
        Ihastelin pihlajia, joita olohuoneen ikkunasta näen, sinne lomaan sopivat valkeat sireenitkin, kesä on sanoisiko parhaimmillaan kukkivien puiden ja pensaiden kohdalla
        Lehmukset poikkeavasti tummempaa vihreää näyttää, kuin koivut ja vaahterat, kaikki nämä ihanuudet viihdyttävät mieltäni ja hyvää oloa elämiseen antaa.
        Kuuntelen paljon Facebookista musiikkiakin pieninä annoksina, nyt olen tykästynyt kolmikkoon Il Valo nimiseen. miehet laulavat kovaa ja korkealta, sieluun asti menee.
        Pienestä se ilo kertyy, kun mittavampaan tarjontaan ei jaksa osallistua.

        Demeter taas tapansa mukaan viisaita haastoi, niin monen asian suhteen samoin ajatuksin ja miettein.
        Raadollinen on ihminen, kateudeksi voi monta kertaa arvioida, kun muuta syytä ei keksi kaikille kielteisille sanomisille.
        Joskus on myös vaikea kohdistaa viestejä ja kyselee itseltään oliko tuo minulle tarkoitettu?
        Mielestäni en koskaan ole nimitellyt kanssakirjoittajia millään tapaa, mutta sittenkin joskus koen syytöksen itseeni kohdistuvan.
        Tuo toteamus demeteriltä, että oletettua paremmuutta ei suvaita, mikä sellainen ihminen onkaan, joka kuvittelee olevansa parempi kuin toinen.
        Tuo ajatushan on oman mielen tuotetta, totuus aivan toista.
        Noihin kaipauksiin yhdyn kanssasi, brinkkala, Neeassa, missä olettekaan ja joku toinenkin, Makriina voimme vain muistella ja kunnioittaa muistoaan.

        En oikein jaksa ymmärtää miksi aina joku on keskipisteenä arvostelulle, nyt Paloma saa tätä osakseen, hänen kertomansa on omasta elämästään, miksi siihen on puututtava.
        Ei varmaan ole kovinkaan helppoa luoda viestiä minkä kaikki hyväksyy, kun oman elämän kerrontaa haluaa esiin tuoda.
        Mistä ihmeestä sitä voisikaan kertoa, kuin omista kokemuksistaan, mielialoistaan.
        Lukija ei ehkä samaan yllä ja siten vastaukset ovat kielteisiä, loukkaaviakin.

        Liekko, en minäkään myönnä ketään kyttääväni, mutta jos asia niin on toisten mielestä, olkoon niin.
        Määrättyä ja tervettäkin uteliaisuutta myönnän tuntevani, mutta en sitäkään pahantahtoisesti, uteliasuuden voi kertoa olevan myös tiedon saamista, jos joku asia mieltä vaivaa, voi siitä ottaa selvää, olla siis utelias
        Katkeruutta en minäkään tunne, elämä on kohdellut minua ansioitteni mukaisesti, ei mitään ruusunpunaista kuitenkaan ole ollut, työtä ja arkea sanan täydessä merkityksessä
        Tavoitteena on ollut selvitä omin avuin ja niin on tapahtunut, tulevasta en tiedä, toivon kuitenkin, että en tyytymättömyyden taakkaa saa kannettavakseni nyt viimeisinä elinvuosinani.
        Toivotaan ettei naapurisi kissa ole ketun tai ilveksen kynsiin joutunut.

        Naapurin talosta ulos tuli rollaattori, rouva ja pieni koira, aamulenkille menivät, hellyttävä näkymä, hieman kade olen tuosta koirasta;)
        No niin, torstaipäivä on alun saanut, tästä jatkamaan..

      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenta sateiseen aamuun, yöllä on vettä tullut katukiveyksen uomiin ihan lammikoiksi asti.
        Ihastelin pihlajia, joita olohuoneen ikkunasta näen, sinne lomaan sopivat valkeat sireenitkin, kesä on sanoisiko parhaimmillaan kukkivien puiden ja pensaiden kohdalla
        Lehmukset poikkeavasti tummempaa vihreää näyttää, kuin koivut ja vaahterat, kaikki nämä ihanuudet viihdyttävät mieltäni ja hyvää oloa elämiseen antaa.
        Kuuntelen paljon Facebookista musiikkiakin pieninä annoksina, nyt olen tykästynyt kolmikkoon Il Valo nimiseen. miehet laulavat kovaa ja korkealta, sieluun asti menee.
        Pienestä se ilo kertyy, kun mittavampaan tarjontaan ei jaksa osallistua.

        Demeter taas tapansa mukaan viisaita haastoi, niin monen asian suhteen samoin ajatuksin ja miettein.
        Raadollinen on ihminen, kateudeksi voi monta kertaa arvioida, kun muuta syytä ei keksi kaikille kielteisille sanomisille.
        Joskus on myös vaikea kohdistaa viestejä ja kyselee itseltään oliko tuo minulle tarkoitettu?
        Mielestäni en koskaan ole nimitellyt kanssakirjoittajia millään tapaa, mutta sittenkin joskus koen syytöksen itseeni kohdistuvan.
        Tuo toteamus demeteriltä, että oletettua paremmuutta ei suvaita, mikä sellainen ihminen onkaan, joka kuvittelee olevansa parempi kuin toinen.
        Tuo ajatushan on oman mielen tuotetta, totuus aivan toista.
        Noihin kaipauksiin yhdyn kanssasi, brinkkala, Neeassa, missä olettekaan ja joku toinenkin, Makriina voimme vain muistella ja kunnioittaa muistoaan.

        En oikein jaksa ymmärtää miksi aina joku on keskipisteenä arvostelulle, nyt Paloma saa tätä osakseen, hänen kertomansa on omasta elämästään, miksi siihen on puututtava.
        Ei varmaan ole kovinkaan helppoa luoda viestiä minkä kaikki hyväksyy, kun oman elämän kerrontaa haluaa esiin tuoda.
        Mistä ihmeestä sitä voisikaan kertoa, kuin omista kokemuksistaan, mielialoistaan.
        Lukija ei ehkä samaan yllä ja siten vastaukset ovat kielteisiä, loukkaaviakin.

        Liekko, en minäkään myönnä ketään kyttääväni, mutta jos asia niin on toisten mielestä, olkoon niin.
        Määrättyä ja tervettäkin uteliaisuutta myönnän tuntevani, mutta en sitäkään pahantahtoisesti, uteliasuuden voi kertoa olevan myös tiedon saamista, jos joku asia mieltä vaivaa, voi siitä ottaa selvää, olla siis utelias
        Katkeruutta en minäkään tunne, elämä on kohdellut minua ansioitteni mukaisesti, ei mitään ruusunpunaista kuitenkaan ole ollut, työtä ja arkea sanan täydessä merkityksessä
        Tavoitteena on ollut selvitä omin avuin ja niin on tapahtunut, tulevasta en tiedä, toivon kuitenkin, että en tyytymättömyyden taakkaa saa kannettavakseni nyt viimeisinä elinvuosinani.
        Toivotaan ettei naapurisi kissa ole ketun tai ilveksen kynsiin joutunut.

        Naapurin talosta ulos tuli rollaattori, rouva ja pieni koira, aamulenkille menivät, hellyttävä näkymä, hieman kade olen tuosta koirasta;)
        No niin, torstaipäivä on alun saanut, tästä jatkamaan..

        Pitääkö Hillankin yhtyä tuohon kuoroon Demeterin kanssa , että täällä ollaan kateellisia palomalle ja siksi hän saa paljon negatiivista palautetta? Oletteko kenties itse kateellisia kun sitä muista epäilette? Tietysti jos on itse halunnut omakustanteen julkasta eikä saanut sitä aikan, voi tulla kateelliseksi siitä. Ei tuossa paloman pieneläkeläisen elämässä muuta erityistä tunnu olevan, sairauksien kanssa taistelua ollut ja on , yksinhuoltajuus, nuorena jo leskeys ja rankka elämä on takana. Nyt sitten on helpompi elämän vaihe ja saahan siitä iloita ja kertoa. .

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitääkö Hillankin yhtyä tuohon kuoroon Demeterin kanssa , että täällä ollaan kateellisia palomalle ja siksi hän saa paljon negatiivista palautetta? Oletteko kenties itse kateellisia kun sitä muista epäilette? Tietysti jos on itse halunnut omakustanteen julkasta eikä saanut sitä aikan, voi tulla kateelliseksi siitä. Ei tuossa paloman pieneläkeläisen elämässä muuta erityistä tunnu olevan, sairauksien kanssa taistelua ollut ja on , yksinhuoltajuus, nuorena jo leskeys ja rankka elämä on takana. Nyt sitten on helpompi elämän vaihe ja saahan siitä iloita ja kertoa. .

        Ainahan täällä on kateus kortti vedetty esiin, kun jostakin ei tykätä. Voi se syy olla muussakin, kuten ylimielisessä asenteessa, luulee olevansa muita parempi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitääkö Hillankin yhtyä tuohon kuoroon Demeterin kanssa , että täällä ollaan kateellisia palomalle ja siksi hän saa paljon negatiivista palautetta? Oletteko kenties itse kateellisia kun sitä muista epäilette? Tietysti jos on itse halunnut omakustanteen julkasta eikä saanut sitä aikan, voi tulla kateelliseksi siitä. Ei tuossa paloman pieneläkeläisen elämässä muuta erityistä tunnu olevan, sairauksien kanssa taistelua ollut ja on , yksinhuoltajuus, nuorena jo leskeys ja rankka elämä on takana. Nyt sitten on helpompi elämän vaihe ja saahan siitä iloita ja kertoa. .

        Minulle nousi myös Hillan lause Palomasta kirjoittaessaan:
        "Lukija ei ehkä samaan yllä ja siten vastaukset ovat kielteisiä, loukkaaviakin."

        Luin viime päivien tekstejä ja koen arvostelun johtuvan Paloman ylimielisyydestä nostaa itsensä milloin minkäkin ihmisryhmän yläpuolelle pilkkaamalla ja nimittelemällä.
        Tässä ketjussa niinkin pieni asia kuin verhojen pitäminen ikkunoiden edessä.
        Vain hänen ja puolisonsa tapa elää verhot auki on hänen mielestään ainoa oikea. Muut ovat luolaihmisiä.
        Onko pakko polkea alas ja nimitellä rumasti muita.
        Uskoisin monen tuntevan empatiaa tuota solvattua "luolaihmisryhmää" kohtaan. Harva varmaan kadehtii pienen ja hiljaisen kylätien "akvaarioon" asumaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulle nousi myös Hillan lause Palomasta kirjoittaessaan:
        "Lukija ei ehkä samaan yllä ja siten vastaukset ovat kielteisiä, loukkaaviakin."

        Luin viime päivien tekstejä ja koen arvostelun johtuvan Paloman ylimielisyydestä nostaa itsensä milloin minkäkin ihmisryhmän yläpuolelle pilkkaamalla ja nimittelemällä.
        Tässä ketjussa niinkin pieni asia kuin verhojen pitäminen ikkunoiden edessä.
        Vain hänen ja puolisonsa tapa elää verhot auki on hänen mielestään ainoa oikea. Muut ovat luolaihmisiä.
        Onko pakko polkea alas ja nimitellä rumasti muita.
        Uskoisin monen tuntevan empatiaa tuota solvattua "luolaihmisryhmää" kohtaan. Harva varmaan kadehtii pienen ja hiljaisen kylätien "akvaarioon" asumaan.

        Tuota minäkin igmettelin, että "lukija ei samaan yllä". Mihin ei muut siis yllä ? Hilla itsekkin yltäisi omakustanteen tekoon, jos vaan tuntisi tarvetta ja moni muukin kirjoittaja täällä, varmasti saisi kustantajiakin. Pitääkö tuo yhden harrastus muidenkin nostaa jalustalle, riittää kun "kirjailija" itse siitä kyllästymineen asti aina tärkeilee. Tuo vanhuksen läppärin räpläily yökaudet verhot auki tielle on muka myös niin hienoa ja nuorekasta että, on se liehulettikin esiteltävä. Sille sietääkin nauraa ja sääliä kun mummorukka nukkuu yksin ja haaveilee kattoräppänästä , saisi seuraa edes kuu ukosta.
        Kaikkiko pitää näyttää kyläläläisille ja naapureille yötä päivää , muuten on luolamies tai jotain salattavaa? Kaikkiko on kotioloista kerrottava palstalla, mutten ei ole elämää?

      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenta sateiseen aamuun, yöllä on vettä tullut katukiveyksen uomiin ihan lammikoiksi asti.
        Ihastelin pihlajia, joita olohuoneen ikkunasta näen, sinne lomaan sopivat valkeat sireenitkin, kesä on sanoisiko parhaimmillaan kukkivien puiden ja pensaiden kohdalla
        Lehmukset poikkeavasti tummempaa vihreää näyttää, kuin koivut ja vaahterat, kaikki nämä ihanuudet viihdyttävät mieltäni ja hyvää oloa elämiseen antaa.
        Kuuntelen paljon Facebookista musiikkiakin pieninä annoksina, nyt olen tykästynyt kolmikkoon Il Valo nimiseen. miehet laulavat kovaa ja korkealta, sieluun asti menee.
        Pienestä se ilo kertyy, kun mittavampaan tarjontaan ei jaksa osallistua.

        Demeter taas tapansa mukaan viisaita haastoi, niin monen asian suhteen samoin ajatuksin ja miettein.
        Raadollinen on ihminen, kateudeksi voi monta kertaa arvioida, kun muuta syytä ei keksi kaikille kielteisille sanomisille.
        Joskus on myös vaikea kohdistaa viestejä ja kyselee itseltään oliko tuo minulle tarkoitettu?
        Mielestäni en koskaan ole nimitellyt kanssakirjoittajia millään tapaa, mutta sittenkin joskus koen syytöksen itseeni kohdistuvan.
        Tuo toteamus demeteriltä, että oletettua paremmuutta ei suvaita, mikä sellainen ihminen onkaan, joka kuvittelee olevansa parempi kuin toinen.
        Tuo ajatushan on oman mielen tuotetta, totuus aivan toista.
        Noihin kaipauksiin yhdyn kanssasi, brinkkala, Neeassa, missä olettekaan ja joku toinenkin, Makriina voimme vain muistella ja kunnioittaa muistoaan.

        En oikein jaksa ymmärtää miksi aina joku on keskipisteenä arvostelulle, nyt Paloma saa tätä osakseen, hänen kertomansa on omasta elämästään, miksi siihen on puututtava.
        Ei varmaan ole kovinkaan helppoa luoda viestiä minkä kaikki hyväksyy, kun oman elämän kerrontaa haluaa esiin tuoda.
        Mistä ihmeestä sitä voisikaan kertoa, kuin omista kokemuksistaan, mielialoistaan.
        Lukija ei ehkä samaan yllä ja siten vastaukset ovat kielteisiä, loukkaaviakin.

        Liekko, en minäkään myönnä ketään kyttääväni, mutta jos asia niin on toisten mielestä, olkoon niin.
        Määrättyä ja tervettäkin uteliaisuutta myönnän tuntevani, mutta en sitäkään pahantahtoisesti, uteliasuuden voi kertoa olevan myös tiedon saamista, jos joku asia mieltä vaivaa, voi siitä ottaa selvää, olla siis utelias
        Katkeruutta en minäkään tunne, elämä on kohdellut minua ansioitteni mukaisesti, ei mitään ruusunpunaista kuitenkaan ole ollut, työtä ja arkea sanan täydessä merkityksessä
        Tavoitteena on ollut selvitä omin avuin ja niin on tapahtunut, tulevasta en tiedä, toivon kuitenkin, että en tyytymättömyyden taakkaa saa kannettavakseni nyt viimeisinä elinvuosinani.
        Toivotaan ettei naapurisi kissa ole ketun tai ilveksen kynsiin joutunut.

        Naapurin talosta ulos tuli rollaattori, rouva ja pieni koira, aamulenkille menivät, hellyttävä näkymä, hieman kade olen tuosta koirasta;)
        No niin, torstaipäivä on alun saanut, tästä jatkamaan..

        Miksi Hilla sivuutit liekon hienon kirjoituksen hänen pärjäämisestään ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitääkö Hillankin yhtyä tuohon kuoroon Demeterin kanssa , että täällä ollaan kateellisia palomalle ja siksi hän saa paljon negatiivista palautetta? Oletteko kenties itse kateellisia kun sitä muista epäilette? Tietysti jos on itse halunnut omakustanteen julkasta eikä saanut sitä aikan, voi tulla kateelliseksi siitä. Ei tuossa paloman pieneläkeläisen elämässä muuta erityistä tunnu olevan, sairauksien kanssa taistelua ollut ja on , yksinhuoltajuus, nuorena jo leskeys ja rankka elämä on takana. Nyt sitten on helpompi elämän vaihe ja saahan siitä iloita ja kertoa. .

        Noinko tässä nyt kävi ? Että syytin "täällä olevia" kateudesta Palomaa kohtaan ja sain vielä Hil-lankin mukaan syyttelemään ?..))

        Vaikka puolustus ei yleensä saa täällä puheenvuoroa yritän silti. Mielestäni en syyttänyt ketään. Tapani mukaan "toistelin ulkoa opittuja viisauksia", kuten kirjoittajakollega vuosien takaa kirjoitteluani kuvasi..))
        Niiden tulkinta ja osuvuus jäi mielestäni lukijan harkittavaksi. Ja nyt tuli selväksi miten ne tulkittiin. Eli toisin kuin tarkoitin.

        Mitä kateuteuteen tulee, se on mielestäni yleisinhimillinen piirre. Olisi outoa, ellei sitä esiintyisi tällaisella alustalla, jossa sana on vapaa, eikä sanomisistaan tarvitse ottaa vastuuta.

        Ano 9.28 epäili, että Hil-la ja minä olemme kateellisia..)) Eiköhän tuo liene jo tunnustettukin matkan varrella, monessakin yhteydessä ?

        Vuosia sitten joku amerikkalinen professori - nimeä en muista - tutki suomalaista kansanluonnetta ja antoi arvionsa: "suomalaiset ovat kateellisia, vihamielisiä ja rakkaudettomia". Tuosta puhuttiin aika vähän julkisuudessa - jos puhuttiin se tapahtui tyyliin: "niin muutkin ovat" ...Muistaakohan kukaan tuota tapausta ?

        Hiljakkoin kuulin samantyylisen määritelmän amerikkalaisista: "amerikkalainen sielu on kova, tyyni ja väkivaltainen"...Senkään lausujaa en muista, mutta määritelmän
        kirjoitin muistiin..))
        Niin, että eiköhän meistä kaikista löydy kaikkea, niin pahaa kuin hyvääkin ja sen hyvän lisäämiseksi voisi käydä vaikka puolustaistelua. Ainakin itse joudun tekemään sitä jatkuvasti.
        Hyvää sadepäivää kaikille - kenen kohdalle se nyt sattuukin, minun ainakin,
        demeter1

      • korppis
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuota minäkin igmettelin, että "lukija ei samaan yllä". Mihin ei muut siis yllä ? Hilla itsekkin yltäisi omakustanteen tekoon, jos vaan tuntisi tarvetta ja moni muukin kirjoittaja täällä, varmasti saisi kustantajiakin. Pitääkö tuo yhden harrastus muidenkin nostaa jalustalle, riittää kun "kirjailija" itse siitä kyllästymineen asti aina tärkeilee. Tuo vanhuksen läppärin räpläily yökaudet verhot auki tielle on muka myös niin hienoa ja nuorekasta että, on se liehulettikin esiteltävä. Sille sietääkin nauraa ja sääliä kun mummorukka nukkuu yksin ja haaveilee kattoräppänästä , saisi seuraa edes kuu ukosta.
        Kaikkiko pitää näyttää kyläläläisille ja naapureille yötä päivää , muuten on luolamies tai jotain salattavaa? Kaikkiko on kotioloista kerrottava palstalla, mutten ei ole elämää?

        Kyllä te olette kateellisia Palomalle. Sinäkin keräsit aineiston tähän viestiisi Paloman teksteistä.

        Onnea Paloma Tulikärpäsen polku on ilmestynyt.

        Joku luuli, että taito kirjan kirjoittamiseen olisi muillekin palstalaiselle mahdollista. Höpö hopö ja huomenna lisää.

        Kokeilkaa kirjoittaa....

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Kyllä te olette kateellisia Palomalle. Sinäkin keräsit aineiston tähän viestiisi Paloman teksteistä.

        Onnea Paloma Tulikärpäsen polku on ilmestynyt.

        Joku luuli, että taito kirjan kirjoittamiseen olisi muillekin palstalaiselle mahdollista. Höpö hopö ja huomenna lisää.

        Kokeilkaa kirjoittaa....

        Ollaan me kateellisia mielestäsi sinullekkin niistä savipytyistäsi.

      • korppis
        Anonyymi kirjoitti:

        Ollaan me kateellisia mielestäsi sinullekkin niistä savipytyistäsi.

        Niin olettekin, keramiikkaesineiden tekeminen on taitolaji.

      • korppis
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi Hilla sivuutit liekon hienon kirjoituksen hänen pärjäämisestään ?

        Eiköpä nämä pärjäämiset itse kullakin ole olleet ylä- ja alamäkeä välillä tasaista jollotusta, loppusuoralla on hyvä todeta minä elin, kaikista huolimatta.

      • Paloma.se01
        korppis kirjoitti:

        Kyllä te olette kateellisia Palomalle. Sinäkin keräsit aineiston tähän viestiisi Paloman teksteistä.

        Onnea Paloma Tulikärpäsen polku on ilmestynyt.

        Joku luuli, että taito kirjan kirjoittamiseen olisi muillekin palstalaiselle mahdollista. Höpö hopö ja huomenna lisää.

        Kokeilkaa kirjoittaa....

        Kiitos vertaistuesta, korppis.
        On täällä varmaan muitakin, jotka ovat kirjoittaneet paljon, mahdollisesti kirjoijakin. Joku on tainnut mainittakin kirjoittaneensa. Tsemppiä vain kaikille, vaatihan se keeskittymistä ja työtäkin ja uskoa omiin taitoihinsa. Osa ihmistä ovat monilahjakkaita, jotkut vain yhden hypyn poneja.
        Poikani on myös hyvä kirjoittaja ja häntä olen patistanut kirjoittamaan, mutta ei tahdo jäädä aikaaa työn ohella. Tytär taas on lahjakas ja taitava muissa asioissa, nimenomaan organisoottori ja saa aikaan paljon ja nopeasti. Mutta kirjoittaminen ei ole hänen vahvuutensa.
        Mutta en minä ole paras, joskin en varmaan huonoinkaan kirjoittaja. Itsetuntoni on vahva, olen kuitenkin realisti. Olen ollut kauan poissa suomalaisesta kieliympäristöstä.

    • Anonyymi

      mukavaa lukea monen anonyymin antavan tukea erilailla asuvalle. minulla valoverhot aina.

      • korppis

        Hollannissa opin tykkäämään (rätittömistä,) verhottomista ikkunoista. Meillä täällä kotona ei ole ikkunan eteen vedettäviä kangasverhoja, muutamia kappoja ja rullaverhoja kylläkin.

    • Paloma.se01

      Kirjoitin eilen pitkän vastauksen demeter1:n kommenttiin, etenkin sitaattiin Leinon "ilveskansasta" ja muutenkin harkittua, hienoa tekstiä, mutta botti oli nähnyt siinä jotain väärää ja se poistui heti.

      Minäkään en ymmärrä tätä ankaraa kyyhkyjahtia, koska tarkoituksellisesti en ole esittänyt mitään poissulkevaa kantaa esim. sälekaihtimien käyttöön, kunhan vain kerroin miten meillä tehdään ja miksi; samoin kertoi esim. Hil-la ja liekko saamatta sontavettä niskaansa. Olen edelleenkin sitä mieltä että täällä ei ole niin väliä MITÄ sanoo vaan KUKA sanoo.

      Raparperi/mansikkakakku jäähtymässä, hyvää päivänjatkoa nojatuoliin.

      • Anonyymi

        Liekko ja hilla ei haukkuneet ketään luolamiehiksi. Eivätkä koskaan muutenkaan nimittele. Olet itse aiheuttanut tilanteesi, mutta et suostu sitä näkemään/ tunnustamaan.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Liekko ja hilla ei haukkuneet ketään luolamiehiksi. Eivätkä koskaan muutenkaan nimittele. Olet itse aiheuttanut tilanteesi, mutta et suostu sitä näkemään/ tunnustamaan.

        Tapaani kirjoittaa kuuluu runsas vertauskuvien käyttö, jotka eivät ole kohdistettu kehenkään tiettyyn kirjoittajaan tai ryhmään. Yritä nyt sisäistää tämä pikkuseikka ja antaa minun olla rauhassa.
        Minulla ei ole mikään "tilanne", vaan "tilanne" on sinun tavallasi tulkita minun "tilannettani" :)

    • Anonyymi

      On muitakin kirjoja julkaisseita,
      lukekaa muitakin aloituksia kuin Hillan ja Paloman.
      Muut eivät täällä ole
      nostaneet omia asioita julkisiksi.
      Parempaa tekstiäkin!

      Julkisuus ei tuo mainetta, sillä sen kyllä menettää.

      • korppis

        On varmasti muitakin harrastajia ja novellien julkaisijoita, ideoiden etsijöitä jne., siitähän ei olekaan kysymys.

        Mutta jos he ovat täällä kertoneet julkisesti kirjoittaneensa kirjoja. Eikös se ole asian nostamista julkiseksi?

        Niin ja miten paljon parempaa tekstiä, he ovat kirjoittaneet? Oletko lukenut Paloman kirjat?

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        On varmasti muitakin harrastajia ja novellien julkaisijoita, ideoiden etsijöitä jne., siitähän ei olekaan kysymys.

        Mutta jos he ovat täällä kertoneet julkisesti kirjoittaneensa kirjoja. Eikös se ole asian nostamista julkiseksi?

        Niin ja miten paljon parempaa tekstiä, he ovat kirjoittaneet? Oletko lukenut Paloman kirjat?

        Oletko korppis itse lukenut paloman kirjat ja miten arvioit niitä?

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        On varmasti muitakin harrastajia ja novellien julkaisijoita, ideoiden etsijöitä jne., siitähän ei olekaan kysymys.

        Mutta jos he ovat täällä kertoneet julkisesti kirjoittaneensa kirjoja. Eikös se ole asian nostamista julkiseksi?

        Niin ja miten paljon parempaa tekstiä, he ovat kirjoittaneet? Oletko lukenut Paloman kirjat?

        Ehkä kaikki eivät ole täällä "julkisia henkilöitä koko elämänkertomuksillaan"
        kuten sinä Korpikirjailija ja Paloma!

        Joka täällä hakee julkisuutta, on kyllä hiukan väärillä poluilla!
        Julkisuus täällä, on kirous henkilökohtaisessa elämässä.

        Joka ei kerro mitä teki ja milloin, on hyvässä suojassa pilkaltanne!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä kaikki eivät ole täällä "julkisia henkilöitä koko elämänkertomuksillaan"
        kuten sinä Korpikirjailija ja Paloma!

        Joka täällä hakee julkisuutta, on kyllä hiukan väärillä poluilla!
        Julkisuus täällä, on kirous henkilökohtaisessa elämässä.

        Joka ei kerro mitä teki ja milloin, on hyvässä suojassa pilkaltanne!

        Jotain kiksejä siitä julkisuudesta suomi 24:llä näköjään saa, koska kaikesta pilkasta huolimatta täällä roikkuu jopa vuosikymmenet.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jotain kiksejä siitä julkisuudesta suomi 24:llä näköjään saa, koska kaikesta pilkasta huolimatta täällä roikkuu jopa vuosikymmenet.

        Siksipä täällä onkin sota meneillään kaiken aikaa, kiksejä ja muiden nimittelyä.

        Mietitää kukin miksi se täällä luuhaa, onhan se jo saanut mainosta, riita tarjoo sitä lisää, siitähän se nauttiikin.

        Jättäkää rauhaan. huomiotta jääminen on sekin veetuilua!

      • korppis
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä kaikki eivät ole täällä "julkisia henkilöitä koko elämänkertomuksillaan"
        kuten sinä Korpikirjailija ja Paloma!

        Joka täällä hakee julkisuutta, on kyllä hiukan väärillä poluilla!
        Julkisuus täällä, on kirous henkilökohtaisessa elämässä.

        Joka ei kerro mitä teki ja milloin, on hyvässä suojassa pilkaltanne!

        Julkisuuden haku mie laajempi alaista kuin tavan elämästä jutustelu suomi24 plus 80 Ikäryhmät.

        Vakiot kertovat itsestään kuten aloittaja ja nimimerkillä itsensä ilmineeraavat, emme huutele erinomaisuuttamme takarivin penkin alta.

    • liekko

      Ainakaan minusta ei olisi kirjailijaksi. Olen tullut vanhemmiten nopeasti kyllästyväksi ja ja lyhytjännitteisemmäksi.
      Arvostan kun joku viitsii ja jaksaa, tietenkin vaatii myös lahjoja.
      Nuorempana kirjoittelin paljon, kun nyt luen noin nelikymppisenä kirjoittamaani päiväkirjaa, pitkää monta sivua täyttävää tekstiä, mietin onko nuo kirjoittanut sama ihminen kun nyt olen.
      Kirjoittelen tänne omista asioistani, sellaisista mistä ei ole haittaa läheisille, minun ei ole niin väliä :)
      Taitaa tulla lämmin päivä, lähdenkin ulos istumaan, äänikirjan ja sukan kutimen kanssa. Aamulla sain taas yhden isoäidin neliöistä tehdyn puseron valmiiksi. Kai niitä pitää alkaa myymään kun yksi komero on kaikenlaisia virkkauksia täynnä. Nyt on virkattava hyvin varoen kun olkapää ärtyy.
      Kudoin välillä yhden sukan kun kokeilin kestääkö olkapää kutomista paremmin, ei kestänyt. Mutta koitan saada toisenkin sukan hitaasti mutta varmasti valmiiksi.

      • korppis

        Olen kirjoittanut muistelmiani koko ikäni. Mökin ullakolla on paksu pino päiväkirjoja menneiltä vuosilta ennen internettiä.

        Blogia aloin pitämään päiväkirjan muodossa kun netti tuli taloon. Eilen viimeksi juttelin Petzen irlantilaisen ystävän kanssa blogini teksteistä, sillä hän halusi tietää matkoistamme ja yhteisestä elämästännei Petzen kanssa.

        Blogistani voisi kerätä tietoa kirjan muotoon, mutta, mutta olen aina sanonut, että haluaisin kirjoittaa elämänkertakirjan Petzestä. Este on kuitenkin kulttuurieroistamme, en pystyisi täysin samaistumaan hänen kokemuksiinsa esim. toisen maailmansadan aikana piiritetyssä Hollannissa.

        Kuvaamaan hänen aikuistumistaan, seikkailuistaan eri maissa ja kasvamistaan taiteilijoiden ja kirjailijoiden maailmassa.

        Onneksi olen tavannut henkilökohtaisesti hänen elämäänsä vaikuttavien henkilöitä. Ikävä kyllä heistä suurin osa on jo kuollut, mutta toivoisin, että joku sukulainen kirjoittaisi Petzen elämäntarinan.

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Olen kirjoittanut muistelmiani koko ikäni. Mökin ullakolla on paksu pino päiväkirjoja menneiltä vuosilta ennen internettiä.

        Blogia aloin pitämään päiväkirjan muodossa kun netti tuli taloon. Eilen viimeksi juttelin Petzen irlantilaisen ystävän kanssa blogini teksteistä, sillä hän halusi tietää matkoistamme ja yhteisestä elämästännei Petzen kanssa.

        Blogistani voisi kerätä tietoa kirjan muotoon, mutta, mutta olen aina sanonut, että haluaisin kirjoittaa elämänkertakirjan Petzestä. Este on kuitenkin kulttuurieroistamme, en pystyisi täysin samaistumaan hänen kokemuksiinsa esim. toisen maailmansadan aikana piiritetyssä Hollannissa.

        Kuvaamaan hänen aikuistumistaan, seikkailuistaan eri maissa ja kasvamistaan taiteilijoiden ja kirjailijoiden maailmassa.

        Onneksi olen tavannut henkilökohtaisesti hänen elämäänsä vaikuttavien henkilöitä. Ikävä kyllä heistä suurin osa on jo kuollut, mutta toivoisin, että joku sukulainen kirjoittaisi Petzen elämäntarinan.

        Eiköhän tuo elämäkerran kirjoitus kuulu hänen lapsilleen? Sinähän tutustuit häneen kun hän oli jo eläköitynyt vanhus. Oliko hän tunnettu taiteilija Hollannissa?

      • korppis
        Anonyymi kirjoitti:

        Eiköhän tuo elämäkerran kirjoitus kuulu hänen lapsilleen? Sinähän tutustuit häneen kun hän oli jo eläköitynyt vanhus. Oliko hän tunnettu taiteilija Hollannissa?

        Lue viimeinen lauseeni ja jätä pähkilyt viisaammille.

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Olen kirjoittanut muistelmiani koko ikäni. Mökin ullakolla on paksu pino päiväkirjoja menneiltä vuosilta ennen internettiä.

        Blogia aloin pitämään päiväkirjan muodossa kun netti tuli taloon. Eilen viimeksi juttelin Petzen irlantilaisen ystävän kanssa blogini teksteistä, sillä hän halusi tietää matkoistamme ja yhteisestä elämästännei Petzen kanssa.

        Blogistani voisi kerätä tietoa kirjan muotoon, mutta, mutta olen aina sanonut, että haluaisin kirjoittaa elämänkertakirjan Petzestä. Este on kuitenkin kulttuurieroistamme, en pystyisi täysin samaistumaan hänen kokemuksiinsa esim. toisen maailmansadan aikana piiritetyssä Hollannissa.

        Kuvaamaan hänen aikuistumistaan, seikkailuistaan eri maissa ja kasvamistaan taiteilijoiden ja kirjailijoiden maailmassa.

        Onneksi olen tavannut henkilökohtaisesti hänen elämäänsä vaikuttavien henkilöitä. Ikävä kyllä heistä suurin osa on jo kuollut, mutta toivoisin, että joku sukulainen kirjoittaisi Petzen elämäntarinan.

        Kyllähän me kaikki täällä 80plussalla vosimme kertoa oman tarinamme ja teettää romaanin sodan jaloissa olemisesta . Isämme olivat rintamalla, moni kaatui ja haavoittui. Me olimme lapsia, vietiin evakkoon maalle tai Ruotsiin , juostiin pommisuojiin, ruuasta oli pulaa, koulut piti keskeyttää.
        Matkoja on myöhemmin tehty ja seikkailtukkin, eipä se niin harvinaista että niistä ihan kirja ainakaan jonkun ulkopuolisen pitäisi kirjoittaa kymmeniä vuosia jälkeenpäin . Itse voi aikanaan kirjoittaa omia elämyksiääm vaikka kirjaksi asti. Mitenkähän taiteilija tai kirjailija eroaa muista kuolevaisista vanhempana tai sukulaisena, että se on joku kirjan aihe. Minkähänlaisia lapsia tuli vaikka kirjailija Hannu Salamalle tai Kalle Päätalolle. Tiettävästi ihan tavallisia. Taiteilija on ammatti muitten joukossa, miksi pitäisi nostaa jollekkin jalustalle, varsinkin jos sellainen on vain suvussa? Eri asia jos itse on maailmankuulu taiteilija, hänelle itselleen voi antaa mainetta, ei sukulaisille. M itä erikoista siinä on, että on tutustunut taiteilijoihin? Eivätkö hekin ole ihmisiä?

      • korpikirjailija
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllähän me kaikki täällä 80plussalla vosimme kertoa oman tarinamme ja teettää romaanin sodan jaloissa olemisesta . Isämme olivat rintamalla, moni kaatui ja haavoittui. Me olimme lapsia, vietiin evakkoon maalle tai Ruotsiin , juostiin pommisuojiin, ruuasta oli pulaa, koulut piti keskeyttää.
        Matkoja on myöhemmin tehty ja seikkailtukkin, eipä se niin harvinaista että niistä ihan kirja ainakaan jonkun ulkopuolisen pitäisi kirjoittaa kymmeniä vuosia jälkeenpäin . Itse voi aikanaan kirjoittaa omia elämyksiääm vaikka kirjaksi asti. Mitenkähän taiteilija tai kirjailija eroaa muista kuolevaisista vanhempana tai sukulaisena, että se on joku kirjan aihe. Minkähänlaisia lapsia tuli vaikka kirjailija Hannu Salamalle tai Kalle Päätalolle. Tiettävästi ihan tavallisia. Taiteilija on ammatti muitten joukossa, miksi pitäisi nostaa jollekkin jalustalle, varsinkin jos sellainen on vain suvussa? Eri asia jos itse on maailmankuulu taiteilija, hänelle itselleen voi antaa mainetta, ei sukulaisille. M itä erikoista siinä on, että on tutustunut taiteilijoihin? Eivätkö hekin ole ihmisiä?

        Iltaa Korvests@

        Olisiko kirjailijoita jos heiltä loppuisivat aiheet tavan elämää kuvaillessa. Kokemuksista kirjailijat aiheet ammentavat. Mutta esim. tutkimalla historiaa Sofi Oksanen on pystynyt kirjoittamaan bestsellertarinoita Virosta.

        En ole kokenut sotaa, en puutetta, en pakolaisuutta. En pystyisi kirjoittamaan sodasta, vastarintaliikkeestä, etnisten ihmisten piilotteluista, riskeistä heidän avustamisesta.
        Mutta sain kuulla tarinoita kuinka vihollisen kanssa piti toimia joutumatta vaikeuksiin.

        Mieheni isää en kerennyt tavata, hän piti majataloa vaimonsa kanssa. Petze seurasi lapsen uteliaisuudella ihmisiä, joita talossa majoittui, jotkut majoittui ns. maan alla jatkaakseenn pakomatkaa.

        Pieni näyte sodan erilaisista kokemuksista lapsen silmin. Majatalo oli suosittu sodan jälkeen mm. taiteilijoiden ja kirjailijoiden
        ja kirkonmiesten kesken. Sodanjalkeisiä tarinoita riittäisi, kuten viinirypäleitten poimintaa Ranskassa ja perunankuokintaa Ruotsissa.

      • Paloma.se01
        korpikirjailija kirjoitti:

        Iltaa Korvests@

        Olisiko kirjailijoita jos heiltä loppuisivat aiheet tavan elämää kuvaillessa. Kokemuksista kirjailijat aiheet ammentavat. Mutta esim. tutkimalla historiaa Sofi Oksanen on pystynyt kirjoittamaan bestsellertarinoita Virosta.

        En ole kokenut sotaa, en puutetta, en pakolaisuutta. En pystyisi kirjoittamaan sodasta, vastarintaliikkeestä, etnisten ihmisten piilotteluista, riskeistä heidän avustamisesta.
        Mutta sain kuulla tarinoita kuinka vihollisen kanssa piti toimia joutumatta vaikeuksiin.

        Mieheni isää en kerennyt tavata, hän piti majataloa vaimonsa kanssa. Petze seurasi lapsen uteliaisuudella ihmisiä, joita talossa majoittui, jotkut majoittui ns. maan alla jatkaakseenn pakomatkaa.

        Pieni näyte sodan erilaisista kokemuksista lapsen silmin. Majatalo oli suosittu sodan jälkeen mm. taiteilijoiden ja kirjailijoiden
        ja kirkonmiesten kesken. Sodanjalkeisiä tarinoita riittäisi, kuten viinirypäleitten poimintaa Ranskassa ja perunankuokintaa Ruotsissa.

        Eikös nyt alkaisi oilemaan sinullakin korkea aika laittaa Mandi töihin? Sinulla on paljon kerrottavaa, taitoa tehdä se ja saisit varmaan monta aiheistasi kiinnostunutta lukijaa. Päivämme vähenevät ja kuka tietää milloin muistisairaus alkaa tyhjentämään sisältöä aivojemme muistilokeroista.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Eikös nyt alkaisi oilemaan sinullakin korkea aika laittaa Mandi töihin? Sinulla on paljon kerrottavaa, taitoa tehdä se ja saisit varmaan monta aiheistasi kiinnostunutta lukijaa. Päivämme vähenevät ja kuka tietää milloin muistisairaus alkaa tyhjentämään sisältöä aivojemme muistilokeroista.

        Miksi ihmeessä omat ja perheen muistot pitäisi jakaa tänne raadeltaviksi? Eikö ole läheisiä, joilden kanssamuistella ja lastenlapsua, joille kertoa?

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Eikös nyt alkaisi oilemaan sinullakin korkea aika laittaa Mandi töihin? Sinulla on paljon kerrottavaa, taitoa tehdä se ja saisit varmaan monta aiheistasi kiinnostunutta lukijaa. Päivämme vähenevät ja kuka tietää milloin muistisairaus alkaa tyhjentämään sisältöä aivojemme muistilokeroista.

        Eikö juuri tässä ketjussa korppis kertonut päiväkirjoistaan?

      • korpikirjailija
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Eikös nyt alkaisi oilemaan sinullakin korkea aika laittaa Mandi töihin? Sinulla on paljon kerrottavaa, taitoa tehdä se ja saisit varmaan monta aiheistasi kiinnostunutta lukijaa. Päivämme vähenevät ja kuka tietää milloin muistisairaus alkaa tyhjentämään sisältöä aivojemme muistilokeroista.

        Olet oikesssa. Olisi aika kirjoittaa, olet minulle tienviitta minne voisin suunnistaa, olisi varmaan terveellisempää kirjoittaa kuin raataa timpurin hommia kuten tänään. Oli hermot mennä pöydän jalan korjauksessa. ; ))
        Huomenna olisi maalaushommia. Pitäisi päättää meneekö aika harakoille kirjoittaa vaiko tehdä tähellisiä töitä.

        Tykkän toki kirjoittaa.

      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Iltaa Korvests@

        Olisiko kirjailijoita jos heiltä loppuisivat aiheet tavan elämää kuvaillessa. Kokemuksista kirjailijat aiheet ammentavat. Mutta esim. tutkimalla historiaa Sofi Oksanen on pystynyt kirjoittamaan bestsellertarinoita Virosta.

        En ole kokenut sotaa, en puutetta, en pakolaisuutta. En pystyisi kirjoittamaan sodasta, vastarintaliikkeestä, etnisten ihmisten piilotteluista, riskeistä heidän avustamisesta.
        Mutta sain kuulla tarinoita kuinka vihollisen kanssa piti toimia joutumatta vaikeuksiin.

        Mieheni isää en kerennyt tavata, hän piti majataloa vaimonsa kanssa. Petze seurasi lapsen uteliaisuudella ihmisiä, joita talossa majoittui, jotkut majoittui ns. maan alla jatkaakseenn pakomatkaa.

        Pieni näyte sodan erilaisista kokemuksista lapsen silmin. Majatalo oli suosittu sodan jälkeen mm. taiteilijoiden ja kirjailijoiden
        ja kirkonmiesten kesken. Sodanjalkeisiä tarinoita riittäisi, kuten viinirypäleitten poimintaa Ranskassa ja perunankuokintaa Ruotsissa.

        Sofi Oksasen oma suku on nuo Nl:n hirmuteot kokenut, ei ne tutkimuksen varassa pelkästn olleet.Kysessääei ole suinkaan ” bestsellertarinoita Virosta” , vaan tosipohjaisia romaaneja kansakunnan koktalon ajoista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi ihmeessä omat ja perheen muistot pitäisi jakaa tänne raadeltaviksi? Eikö ole läheisiä, joilden kanssamuistella ja lastenlapsua, joille kertoa?

        Olen samaa mieltä.
        Muistot ovat parasta tietoa menneisyydestä,
        Valokuvat kertovat kuvina ja vanhempien kertovat asiat ja tapahtumat kuviin liittyen, ovat perheen historiaa jota ei jaeta avoimesti mihinkään palveluun.
        Historian kirjoittajat ovat asia erikseen, jos kerrotaankin jo menneestä historiasta, ja asioihin liittyvät ihmiset ovat jo kuolleet.
        Ei normaalin historian kirjoittaja liitä niihin itseään, omaa historiaansa, ellei kyse ole suvun historiasta, johon hän haluaa itsensä kuuluvan, joko osana sitä, tai olemalla päähenkilö.

        Kuka haluaa lukea tässä palstalla kaikki henkilöönsä kuuluvat asiat?
        En kuulu joukkoon, kerron oman suvun asiat oman suvun nuorimmille nyt, kun he jo alkavat ymmärtää ja tajuta mikä merkitys on myöhemmällä iällä huomata, että enhän minä mitään tiedä isovanhemmistanikaan!
        Moni asia on jäänyt isältä ja äidiltä aikoinaan kysymättä ja nyt se harmittaa, sanoi sukulaiseni taannoin.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllähän me kaikki täällä 80plussalla vosimme kertoa oman tarinamme ja teettää romaanin sodan jaloissa olemisesta . Isämme olivat rintamalla, moni kaatui ja haavoittui. Me olimme lapsia, vietiin evakkoon maalle tai Ruotsiin , juostiin pommisuojiin, ruuasta oli pulaa, koulut piti keskeyttää.
        Matkoja on myöhemmin tehty ja seikkailtukkin, eipä se niin harvinaista että niistä ihan kirja ainakaan jonkun ulkopuolisen pitäisi kirjoittaa kymmeniä vuosia jälkeenpäin . Itse voi aikanaan kirjoittaa omia elämyksiääm vaikka kirjaksi asti. Mitenkähän taiteilija tai kirjailija eroaa muista kuolevaisista vanhempana tai sukulaisena, että se on joku kirjan aihe. Minkähänlaisia lapsia tuli vaikka kirjailija Hannu Salamalle tai Kalle Päätalolle. Tiettävästi ihan tavallisia. Taiteilija on ammatti muitten joukossa, miksi pitäisi nostaa jollekkin jalustalle, varsinkin jos sellainen on vain suvussa? Eri asia jos itse on maailmankuulu taiteilija, hänelle itselleen voi antaa mainetta, ei sukulaisille. M itä erikoista siinä on, että on tutustunut taiteilijoihin? Eivätkö hekin ole ihmisiä?

        Kyllä meistä on kirjoitettu, Ano 17.58. Antti Malisella ja Tuomo Tuomaisella on kirja
        "Jälleenrakentajien lapset", muun muassa. Sotalapsistakin on runsaasti dokumentteja, kirjojakin. Ehkä moni muistaa myös Klaus Härön koskettavan elokuvan "Äideistä parhain". Tullut telkkaristakin moneen kertaan.
        Eihän tuo tietenkään estä ketään kirjoittamasta omaa tarinaansa, jos niin tahtoo.

        Aika monet taiteilijoiden lapset ovat kertoneet lapsuudestaan, eikä se välttämättä ole ollut helppo. Etenkin kielteinen julkisuus muodostuu helposti taakaksi lapselle. Viimeksi muistan Christer Kihlmanin tyttären avautuneen tästä.

        Näyttelijöiden lapsista tulee usein näyttelijöitä (mutua), kirjailijoitakin näyttäisi tulevan kirjailijoiden lapsista, esim Eve Hietamies, Markus Nummi, Tuomas Kilpi jne
        Perimä on vahva ennuste, uskoisi....

    • Anonyymi

      Siis mitä!? Pitäisikö ylettää Paloman tasolle ja kriteerit tuolle tasolle on omakustanne kirja.

      Sori vaan, en ylety. Olen siis tuhlannut omaa aikaani ja palstatilaa parina päivänä.

      Kiitos muille anoille ja liekolle. Tuli runsaasti kommentteja ja eloa Nojatuoliin hetkeksi.

      • Anonyymi

        Mutta yksi on, kustantajan tuottamaa,
        omaa aikaa kirjoittaminen vie,
        mutta painoista vastaa kustantaja.
        Onneksensa, täällä ei tiedetä, ja sekös kismittää .
        ?
        Kuka se sanoi, Julkisuus on julmaa!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta yksi on, kustantajan tuottamaa,
        omaa aikaa kirjoittaminen vie,
        mutta painoista vastaa kustantaja.
        Onneksensa, täällä ei tiedetä, ja sekös kismittää .
        ?
        Kuka se sanoi, Julkisuus on julmaa!

        Onnea Sinulle! Aikaa vie taustatutkimuskin jollei ihan fantasiaa tai satukirjoja kirjoita.
        Lähinnä ihmettelin tuota kriteeriä. En osaa kuvitella, että kadehtisin tai pitäisin iteäni alempitasoisena.
        Onneksi sateet loppuivat ja kesä kutsuu ulkoelämään.

    • Anonyymi

      Monilla kirjailijoilla on salanimi jolla kirjoitetaan,
      Kekkosenkin nimimerkit olivat pitkään salaisia, samoin monien laulunsanojen laatijoiden ja kirjailijoista useampi kuin uskottekaan.
      Turhaa irvistelyä, joku kirjoittaa, toinen ei, mutta kaikki ovat samanarvoisia, ei ole kuningattaria ja sammakoita.

    • Anonyymi

      En minä ainakaan löytänyt yhtään Paloman kirjaa e-kirjastosta ja celiasta, joista luen ja kuuntelen aina.

      • Anonyymi

        Enkä minä meidän kirjastosta, Ei voi edes kaukolainana saada, niitä kun ei ole muualla kuin Jänsässä.

      • Paloma.se01

        Finna.fi:stä voi katsoa missä kirjastoissa mikäkin kirja löytyy.

      • Hil-la
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Finna.fi:stä voi katsoa missä kirjastoissa mikäkin kirja löytyy.

        Huomenta ja kauniiseen aamun sain silmät avata, tuuli vaan ei meinaa rauhoittua, tuleeko meille tuulinen kesä?
        Näitä kysymyksiä aina jostakin asiasta mielessä, joskus ajattelen, miten helppoa olisikaan, kun ei mitään mietittävää mieleen tulisi.
        Sanotaan, että mielikuvitus olisi hyväkin juttu, aika usein toivoisi, että mielikuvat ei lentäisi, saaden asioihin kummiakin piirteitä..
        Voisipa olla miettimättä mitään, sitä olotilaa en ole tavoittanut.
        Tänäkin aamuna seurailin kahta lokkia, vielä taisivat parejaan etsiä, tai sitten pesäpaikkaa, peräkäin lensivät, sekin tuli mieleen, että vaikeuksia niilläkin, mistä pesäpaikan löytävät, melkein joka katolla kotkan kuvat lentelevät.
        Pääskysiä ei tänä aamuna näkynyt, niidenkin pesäpaikkaa mietin, mihin kaupungin kivimuuri viidakkoon pesänsä saavat rakennettua.
        Aikaisin heräsin, kaupunki vielä hiljainen, mutta ei aikaakaan kun neliön ja suorakaiteisten talojen ovet aukenevat, ihmisiä ulos tulee, joku menee autolleen, toinen pyörän esille taluttaa ja onpa niitäkin jotka kävellen aamunsa aloittaa.
        Koirantaluttajat myös ilmaantuvat ja koirilla kiire nuuskimaan omat terveisten saamiset lajitovereiltaan.
        Näin vilkkaana päiväni alkaa ajatusten myötä, miten te jotka ette ikkunasta katsele päivänne aloitatte?
        Minulla ei ole juttukaveria, jolle aamuiset ajatukset jakaisin, radio on äänessä, mutta ei mokoma keskusteluun kanssani rupea, näin sitten mielikuvituskaveriini turvaudun ja ajatus lentää.
        Naapuritalon mies käy ulkona tupakalla ja aina kävelee tumpin kanssa viemärikaivolle ja sinne tumpin pudottaa, hatun noston arvoinen teko, eikä teistäkin.

        Kirjoittamisesta ihan kirjan tekoon asti on puhetta ollut, totean,, en pystyisi moiseen, kärsivällisyyteni ei riittäisi tutkia taustoja ja ilman taustatietoja, totuudellisiakin jotkut, kirjaa on vaikea kirjoittaa.
        Mielikuvitusta käyttäenkin on joku idea oltava, juonen käänteet on tärkeä, lukijan kannalta.
        Sarjoja paljon katson ja kun todellisuus häviää, mielenkiinto katoaa, uskottavuus kärsii joistakin ihan arkisista asioista.
        Todellisuus pohjaa on oltava, vaikka fantasiaa kirjoittaisikin.
        Nostan peukkua Palomalle, kuin muillekin kirjoja aikaan saaville.

        Demeter lukee niin paljon, joka asiaan löytää jonkun tunnetun kirjailijan sanonnan, minulla vain radio ja tämä tietokone asioiden selvennyksiin, yritän näitä apuna käyttäen pysyä ajan hengessä, vaikeaa on, niin nopea tempoista on eläminen.
        Tuo kateellisuuden vaiva on kadonnut, nuorempana ehkä olin sitäkin, nyt vain leikkimielisesti tunnustan, mitään aineellista en tarvitse ja oman vahvuuteni tietäen, en kadehdi ketään.
        Liekkon kanssa samaistun monella tapaa, yksin viihtyminen on ollut vahva olettamus, nyt sekin vähän horjuu, mutta vielä saan päiväni iltaan ilman suurempia harmeja.
        Käsitöiden tekokin hiipunut, ehkä syksyllä taas palajaa, aina ajattelen, että pitäisi olla kohde, mille jotain tekee.

        No taas tuli tätä paasaamista, mitään järkevää ei lainkaan, mutta mistä sitäkään aina keksisi, kuitenkin kirjoittelu on minulle tarpeen, nuo ajatukset päästä ulos on saatava vaikka näin.
        Kaikkea mukavaa soisin itse kullekin, minä sitä yhtä rakasta (raskasta) hommaa aloittelen, eli siivous on aluillaan.

      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenta ja kauniiseen aamun sain silmät avata, tuuli vaan ei meinaa rauhoittua, tuleeko meille tuulinen kesä?
        Näitä kysymyksiä aina jostakin asiasta mielessä, joskus ajattelen, miten helppoa olisikaan, kun ei mitään mietittävää mieleen tulisi.
        Sanotaan, että mielikuvitus olisi hyväkin juttu, aika usein toivoisi, että mielikuvat ei lentäisi, saaden asioihin kummiakin piirteitä..
        Voisipa olla miettimättä mitään, sitä olotilaa en ole tavoittanut.
        Tänäkin aamuna seurailin kahta lokkia, vielä taisivat parejaan etsiä, tai sitten pesäpaikkaa, peräkäin lensivät, sekin tuli mieleen, että vaikeuksia niilläkin, mistä pesäpaikan löytävät, melkein joka katolla kotkan kuvat lentelevät.
        Pääskysiä ei tänä aamuna näkynyt, niidenkin pesäpaikkaa mietin, mihin kaupungin kivimuuri viidakkoon pesänsä saavat rakennettua.
        Aikaisin heräsin, kaupunki vielä hiljainen, mutta ei aikaakaan kun neliön ja suorakaiteisten talojen ovet aukenevat, ihmisiä ulos tulee, joku menee autolleen, toinen pyörän esille taluttaa ja onpa niitäkin jotka kävellen aamunsa aloittaa.
        Koirantaluttajat myös ilmaantuvat ja koirilla kiire nuuskimaan omat terveisten saamiset lajitovereiltaan.
        Näin vilkkaana päiväni alkaa ajatusten myötä, miten te jotka ette ikkunasta katsele päivänne aloitatte?
        Minulla ei ole juttukaveria, jolle aamuiset ajatukset jakaisin, radio on äänessä, mutta ei mokoma keskusteluun kanssani rupea, näin sitten mielikuvituskaveriini turvaudun ja ajatus lentää.
        Naapuritalon mies käy ulkona tupakalla ja aina kävelee tumpin kanssa viemärikaivolle ja sinne tumpin pudottaa, hatun noston arvoinen teko, eikä teistäkin.

        Kirjoittamisesta ihan kirjan tekoon asti on puhetta ollut, totean,, en pystyisi moiseen, kärsivällisyyteni ei riittäisi tutkia taustoja ja ilman taustatietoja, totuudellisiakin jotkut, kirjaa on vaikea kirjoittaa.
        Mielikuvitusta käyttäenkin on joku idea oltava, juonen käänteet on tärkeä, lukijan kannalta.
        Sarjoja paljon katson ja kun todellisuus häviää, mielenkiinto katoaa, uskottavuus kärsii joistakin ihan arkisista asioista.
        Todellisuus pohjaa on oltava, vaikka fantasiaa kirjoittaisikin.
        Nostan peukkua Palomalle, kuin muillekin kirjoja aikaan saaville.

        Demeter lukee niin paljon, joka asiaan löytää jonkun tunnetun kirjailijan sanonnan, minulla vain radio ja tämä tietokone asioiden selvennyksiin, yritän näitä apuna käyttäen pysyä ajan hengessä, vaikeaa on, niin nopea tempoista on eläminen.
        Tuo kateellisuuden vaiva on kadonnut, nuorempana ehkä olin sitäkin, nyt vain leikkimielisesti tunnustan, mitään aineellista en tarvitse ja oman vahvuuteni tietäen, en kadehdi ketään.
        Liekkon kanssa samaistun monella tapaa, yksin viihtyminen on ollut vahva olettamus, nyt sekin vähän horjuu, mutta vielä saan päiväni iltaan ilman suurempia harmeja.
        Käsitöiden tekokin hiipunut, ehkä syksyllä taas palajaa, aina ajattelen, että pitäisi olla kohde, mille jotain tekee.

        No taas tuli tätä paasaamista, mitään järkevää ei lainkaan, mutta mistä sitäkään aina keksisi, kuitenkin kirjoittelu on minulle tarpeen, nuo ajatukset päästä ulos on saatava vaikka näin.
        Kaikkea mukavaa soisin itse kullekin, minä sitä yhtä rakasta (raskasta) hommaa aloittelen, eli siivous on aluillaan.

        Kannattaako nostaa hattua miehelle
        joka pudottaa tumppinsa viemäri kaivoon?

        Ei ja Ei!
        Sano mieluummin, että se tumppi päätyy vesien mukana järveen / mereen!

        Jos tuo asia on sille miehelle vieras, voit vaikka kertoa niistä haitoista joita tumpit ja muut veden mukana järviin, jokiin ja meriin kulkevina saavat aikaan.

        Pitäisi olla kaikille selvää, että tumpit kuuluvat jätteisiin jotka poltetaan jätelaitoksien polttimissa.
        Ei viemäri kaivoon kuulu roskat, se on kadulle kertyvää vettä vaten!!!!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaako nostaa hattua miehelle
        joka pudottaa tumppinsa viemäri kaivoon?

        Ei ja Ei!
        Sano mieluummin, että se tumppi päätyy vesien mukana järveen / mereen!

        Jos tuo asia on sille miehelle vieras, voit vaikka kertoa niistä haitoista joita tumpit ja muut veden mukana järviin, jokiin ja meriin kulkevina saavat aikaan.

        Pitäisi olla kaikille selvää, että tumpit kuuluvat jätteisiin jotka poltetaan jätelaitoksien polttimissa.
        Ei viemäri kaivoon kuulu roskat, se on kadulle kertyvää vettä vaten!!!!

        Oikein!
        Tupakan filtterissä oleva mikromuovi on pahin.

      • Hil-la
        Anonyymi kirjoitti:

        Oikein!
        Tupakan filtterissä oleva mikromuovi on pahin.

        Oikeassa olette, en kyllä mene neuvomaan aikuista ja kaiketi kuitenkin jotenkin kohtuudella toimii, kun ei kadulle tumppeja jätä, niitäkin näkee yllin kyllin.
        Valistusta tarvitaan monen muunkin asian kohdalla, uskon kuitenkin aina löytyy niitä joita ei mikään sääntö koske, parasta kai olisi saada kaikki lopettamaan tupakan poltto, eikös sekin yksi keuhkosairauksien syy liene.

        Oletteko seurannut jätepisteen keräily tapoja, nimen omaan nuoret ei siellä lukutaidollaan loista, joka jätelaatikon kohdalla on ohje, mitä mihinkin laitetaan, noudatetaanko sitä.
        Talossani on monta eläkeläistä joilla on monen pussin lähetys katokseen ja kaikki menee oikeaan kohteeseen, nimenomaan nuorille tulevaisuutta rakentaen.

        Aina ei muista mitä koneelle naputtaa, olikohan mitään järkeenkäypää aamullakaan?
        Neuvoa en halua, omia totuuksiani vaan esille tuon, joskus aiheettomiakin.

      • Anonyymi
        Hil-la kirjoitti:

        Huomenta ja kauniiseen aamun sain silmät avata, tuuli vaan ei meinaa rauhoittua, tuleeko meille tuulinen kesä?
        Näitä kysymyksiä aina jostakin asiasta mielessä, joskus ajattelen, miten helppoa olisikaan, kun ei mitään mietittävää mieleen tulisi.
        Sanotaan, että mielikuvitus olisi hyväkin juttu, aika usein toivoisi, että mielikuvat ei lentäisi, saaden asioihin kummiakin piirteitä..
        Voisipa olla miettimättä mitään, sitä olotilaa en ole tavoittanut.
        Tänäkin aamuna seurailin kahta lokkia, vielä taisivat parejaan etsiä, tai sitten pesäpaikkaa, peräkäin lensivät, sekin tuli mieleen, että vaikeuksia niilläkin, mistä pesäpaikan löytävät, melkein joka katolla kotkan kuvat lentelevät.
        Pääskysiä ei tänä aamuna näkynyt, niidenkin pesäpaikkaa mietin, mihin kaupungin kivimuuri viidakkoon pesänsä saavat rakennettua.
        Aikaisin heräsin, kaupunki vielä hiljainen, mutta ei aikaakaan kun neliön ja suorakaiteisten talojen ovet aukenevat, ihmisiä ulos tulee, joku menee autolleen, toinen pyörän esille taluttaa ja onpa niitäkin jotka kävellen aamunsa aloittaa.
        Koirantaluttajat myös ilmaantuvat ja koirilla kiire nuuskimaan omat terveisten saamiset lajitovereiltaan.
        Näin vilkkaana päiväni alkaa ajatusten myötä, miten te jotka ette ikkunasta katsele päivänne aloitatte?
        Minulla ei ole juttukaveria, jolle aamuiset ajatukset jakaisin, radio on äänessä, mutta ei mokoma keskusteluun kanssani rupea, näin sitten mielikuvituskaveriini turvaudun ja ajatus lentää.
        Naapuritalon mies käy ulkona tupakalla ja aina kävelee tumpin kanssa viemärikaivolle ja sinne tumpin pudottaa, hatun noston arvoinen teko, eikä teistäkin.

        Kirjoittamisesta ihan kirjan tekoon asti on puhetta ollut, totean,, en pystyisi moiseen, kärsivällisyyteni ei riittäisi tutkia taustoja ja ilman taustatietoja, totuudellisiakin jotkut, kirjaa on vaikea kirjoittaa.
        Mielikuvitusta käyttäenkin on joku idea oltava, juonen käänteet on tärkeä, lukijan kannalta.
        Sarjoja paljon katson ja kun todellisuus häviää, mielenkiinto katoaa, uskottavuus kärsii joistakin ihan arkisista asioista.
        Todellisuus pohjaa on oltava, vaikka fantasiaa kirjoittaisikin.
        Nostan peukkua Palomalle, kuin muillekin kirjoja aikaan saaville.

        Demeter lukee niin paljon, joka asiaan löytää jonkun tunnetun kirjailijan sanonnan, minulla vain radio ja tämä tietokone asioiden selvennyksiin, yritän näitä apuna käyttäen pysyä ajan hengessä, vaikeaa on, niin nopea tempoista on eläminen.
        Tuo kateellisuuden vaiva on kadonnut, nuorempana ehkä olin sitäkin, nyt vain leikkimielisesti tunnustan, mitään aineellista en tarvitse ja oman vahvuuteni tietäen, en kadehdi ketään.
        Liekkon kanssa samaistun monella tapaa, yksin viihtyminen on ollut vahva olettamus, nyt sekin vähän horjuu, mutta vielä saan päiväni iltaan ilman suurempia harmeja.
        Käsitöiden tekokin hiipunut, ehkä syksyllä taas palajaa, aina ajattelen, että pitäisi olla kohde, mille jotain tekee.

        No taas tuli tätä paasaamista, mitään järkevää ei lainkaan, mutta mistä sitäkään aina keksisi, kuitenkin kirjoittelu on minulle tarpeen, nuo ajatukset päästä ulos on saatava vaikka näin.
        Kaikkea mukavaa soisin itse kullekin, minä sitä yhtä rakasta (raskasta) hommaa aloittelen, eli siivous on aluillaan.

        Aamupäivää ! Täytyypä todeta taas, että sama vaiva minulla, mistä Hil-la kertoi.
        Pään sisällä on jatkuva kuhina - ei hetken rauhaa..))

        Minulla olisi siihen vielä oiva lääke, mutta käytänkö sitä: en..)) Joogaharrastuksen mukana tuli mietiskely ja sen avulla pääsi kyllä tilaan, missä mielen liikkeet tasaantuivat, hiljenivät, ja vaikutus kesti yllätättävän pitkään.
        Olen ehkä ynnännyt, että kun vietän melkein kaiken aikani hiljaisuudessa niin se riittää ja yleensä se riittääkin.
        Ei kuitekaan tarvita kuin pieni tapahtuma rikkomaan tuota harmoniaa - joskus siihen riittää puhelinsoittokin ja taas lähtee mieli kirmaamaan. Onhan siitä se etu, että koskaan ei ole tylsää..))
        Mutta ihan samalla tavalla koen noita hetkellisiä yksinäisyyden tuntoja, ne ovat uutta. En kuitenkaan tahdo niitä paeta, kohdattaviksi kai nekin on tarkoitettu: "Yksin oot sinä ihminen...))
        Niin, että on tässä vanhuudessa oppimista. Vai onko se poisoppimista, valmistautumista johonkin uuteen elämänvaiheeseen kun entiset eväät on syöty ?

        Ahdistukseksi asti tunnot eivät yllä, joten kai se pohjatyyneys on tallella ja sieltä käsin voi turvallisella mielellä tutkaila itseään, ympäristöään ja maailmaa.
        Tai no. Eihän maailma ole mallillaan, uhkaa siellä, uhkaa täällä, eikä tulevaisuus kovin ruusuiselta näytä. Eletty elämä on kuitenkin myös potentiaalinen voimavara meillä - kun on näinkin pitkään selvitty niin ehkä selvitään jatkossakin. Tai sitten ei.

        Minua on myös hengellisyys alkanut kiinnostaa uudella tavalla. Ei niin - kuten tuttuni ilmaisi - "varmuuden vuoksi" - taivasosuuden varmentamiseksi - vaan toisena ulottuvuutena, mysteerinä, johon voisi lähemmin tutustua. Olenhan minä tutustunutkin, mutta taas kiinnostaa..))

        Jehovan todistajat ovat vuosikausia käyneet ovellani ja aina olen sisään kutsunut. Olen kyllä lukenut Aila Ruohon kirjan "Vartiotornin varjossa" - siis liikkeesta lähteneen kokemuksia, mutta sekään ei mielestäni selitä sitä avointa vihamielisyyttä mitä jehovantodistajia kohtaan tunnetaan.
        Kaikki luonani käyneet ovat olleet avoimia, fiksuja, kiihkottomia - meillä on aina ollut antoisaa keskustelua, vaikka en ole säästänyt kritiikkiä ja alusta saakka tehnyt selväksi, että minuun ei kannata tuhlata ruutia, en halua sitoutua ja se "lapsen usko" mikä minulla on riittää minulle.
        Viimeksi luonani kävi kaksi kahdeksankymppistä rouvaa - yleensä niin vanhat eivät kierrä, vaan nuoret, nätit ja hyvinpukeutuneet..)) Me nyt tietysti koskettelimme myös arkista vanhuuden problematiikkaa ja saimme iloa ja vahvuutta siitä.

        Kirjoittamisesta oli puhetta. Minäkin pidän sitä tärkeänä omalle hyvinvoinnilleni. Kun on tuo mielenmyllerrys päällä se tarjoaa mahdollisuuden jäsentää runsasta tapahtumista ja tietysti jakaa ajatuksiaan, ainakin tarjota jaettavaksi ..)) - ja saada vaikutteita muilta.

        Elämäkerta, tai osaelämäkerta, Paloman tapaan, taitaa olla liian iso tavoite monelle, mutta kaikki arvostus niille, jotka siihen yltävät. "Yltävät" sanon minäkin, koska itse en siihen yltäisi. Ainakin kärsivällisyyttä puuttuisi.

        Toinen, iso este, olisi oma realismi. Kaikki on puitu ja ajateltu, ilmaistukin paremmin kuin itse osaisin ilmaista ja sitä "rikasta elämää" on myös kuvattu sanoin ja kuvin väsyksiin saakka. Eli taiteen tekijöitä on, lukijoita, katsojia, kokijoita puuttuu...
        Näin olen itse kokenut ja kyllä se on todettu yleisemminkin, ainakin kirjallisuuden osalta...

        Niin, että eipä tässä taida tavikselle jäädä muuta neuvoa kuin pysyä elämäntaiteilijana -
        mitä se sitten tarkoittaakin. "Elää ihmisiksi", taitaisi olla hyvä ja riittävä tavoite - minulle ainakin..))

        Aurinkoinen poutapäivä täällä. Kyllä kelpaa elellä, eikö ?
        demeter1

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aamupäivää ! Täytyypä todeta taas, että sama vaiva minulla, mistä Hil-la kertoi.
        Pään sisällä on jatkuva kuhina - ei hetken rauhaa..))

        Minulla olisi siihen vielä oiva lääke, mutta käytänkö sitä: en..)) Joogaharrastuksen mukana tuli mietiskely ja sen avulla pääsi kyllä tilaan, missä mielen liikkeet tasaantuivat, hiljenivät, ja vaikutus kesti yllätättävän pitkään.
        Olen ehkä ynnännyt, että kun vietän melkein kaiken aikani hiljaisuudessa niin se riittää ja yleensä se riittääkin.
        Ei kuitekaan tarvita kuin pieni tapahtuma rikkomaan tuota harmoniaa - joskus siihen riittää puhelinsoittokin ja taas lähtee mieli kirmaamaan. Onhan siitä se etu, että koskaan ei ole tylsää..))
        Mutta ihan samalla tavalla koen noita hetkellisiä yksinäisyyden tuntoja, ne ovat uutta. En kuitenkaan tahdo niitä paeta, kohdattaviksi kai nekin on tarkoitettu: "Yksin oot sinä ihminen...))
        Niin, että on tässä vanhuudessa oppimista. Vai onko se poisoppimista, valmistautumista johonkin uuteen elämänvaiheeseen kun entiset eväät on syöty ?

        Ahdistukseksi asti tunnot eivät yllä, joten kai se pohjatyyneys on tallella ja sieltä käsin voi turvallisella mielellä tutkaila itseään, ympäristöään ja maailmaa.
        Tai no. Eihän maailma ole mallillaan, uhkaa siellä, uhkaa täällä, eikä tulevaisuus kovin ruusuiselta näytä. Eletty elämä on kuitenkin myös potentiaalinen voimavara meillä - kun on näinkin pitkään selvitty niin ehkä selvitään jatkossakin. Tai sitten ei.

        Minua on myös hengellisyys alkanut kiinnostaa uudella tavalla. Ei niin - kuten tuttuni ilmaisi - "varmuuden vuoksi" - taivasosuuden varmentamiseksi - vaan toisena ulottuvuutena, mysteerinä, johon voisi lähemmin tutustua. Olenhan minä tutustunutkin, mutta taas kiinnostaa..))

        Jehovan todistajat ovat vuosikausia käyneet ovellani ja aina olen sisään kutsunut. Olen kyllä lukenut Aila Ruohon kirjan "Vartiotornin varjossa" - siis liikkeesta lähteneen kokemuksia, mutta sekään ei mielestäni selitä sitä avointa vihamielisyyttä mitä jehovantodistajia kohtaan tunnetaan.
        Kaikki luonani käyneet ovat olleet avoimia, fiksuja, kiihkottomia - meillä on aina ollut antoisaa keskustelua, vaikka en ole säästänyt kritiikkiä ja alusta saakka tehnyt selväksi, että minuun ei kannata tuhlata ruutia, en halua sitoutua ja se "lapsen usko" mikä minulla on riittää minulle.
        Viimeksi luonani kävi kaksi kahdeksankymppistä rouvaa - yleensä niin vanhat eivät kierrä, vaan nuoret, nätit ja hyvinpukeutuneet..)) Me nyt tietysti koskettelimme myös arkista vanhuuden problematiikkaa ja saimme iloa ja vahvuutta siitä.

        Kirjoittamisesta oli puhetta. Minäkin pidän sitä tärkeänä omalle hyvinvoinnilleni. Kun on tuo mielenmyllerrys päällä se tarjoaa mahdollisuuden jäsentää runsasta tapahtumista ja tietysti jakaa ajatuksiaan, ainakin tarjota jaettavaksi ..)) - ja saada vaikutteita muilta.

        Elämäkerta, tai osaelämäkerta, Paloman tapaan, taitaa olla liian iso tavoite monelle, mutta kaikki arvostus niille, jotka siihen yltävät. "Yltävät" sanon minäkin, koska itse en siihen yltäisi. Ainakin kärsivällisyyttä puuttuisi.

        Toinen, iso este, olisi oma realismi. Kaikki on puitu ja ajateltu, ilmaistukin paremmin kuin itse osaisin ilmaista ja sitä "rikasta elämää" on myös kuvattu sanoin ja kuvin väsyksiin saakka. Eli taiteen tekijöitä on, lukijoita, katsojia, kokijoita puuttuu...
        Näin olen itse kokenut ja kyllä se on todettu yleisemminkin, ainakin kirjallisuuden osalta...

        Niin, että eipä tässä taida tavikselle jäädä muuta neuvoa kuin pysyä elämäntaiteilijana -
        mitä se sitten tarkoittaakin. "Elää ihmisiksi", taitaisi olla hyvä ja riittävä tavoite - minulle ainakin..))

        Aurinkoinen poutapäivä täällä. Kyllä kelpaa elellä, eikö ?
        demeter1

        Muistot luodaan yhdessä elämällä, ei kirjoittamalla omia juttujaan kirjan muotoon jälkipolville.
        Omakustanteeseen kyllä yltää, jos siihen on intoa ja haluaa aikansa sellaiseen käyttää. Meistä on jo paljon valokuvia ja jos niihin laittaa tietoja, sekin riittää dokumentiksi. Päiväkirja on tarkoitettu omaan käyttöön, kiusallista lukea vaikka teinin rakkaus murheita.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Muistot luodaan yhdessä elämällä, ei kirjoittamalla omia juttujaan kirjan muotoon jälkipolville.
        Omakustanteeseen kyllä yltää, jos siihen on intoa ja haluaa aikansa sellaiseen käyttää. Meistä on jo paljon valokuvia ja jos niihin laittaa tietoja, sekin riittää dokumentiksi. Päiväkirja on tarkoitettu omaan käyttöön, kiusallista lukea vaikka teinin rakkaus murheita.

        Samoilla linjoilla olen tuosta oman elämän dokumentoinnista, Ano 12.50. Ketä kiinnostaa ?..))

        Kerron kyllä mielelläni jälkipolville tarinoita omasta lapsuudestani/nuoruudestani, mutta pakkaa olla niin, että vasta vähän myöhemmin, ehkä 50, 60-vuotiaana tulee se aika, jolloin ne kiinnostavat. Tämän ainakin sukututkijat tietävät ja kuten joku sanoi, silloin voi harmittaa se, kun ei ole enää ketään jolta kysyä.

        Tuo valokuvien käsittely pitäisi tosiaan ottaa agendalle. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin löytää valokuva, josta ei tunnista ketään...

      • demeter1
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Finna.fi:stä voi katsoa missä kirjastoissa mikäkin kirja löytyy.

        Minä varasin Tulikärpäset Helmetin kautta heti ja olin jonossa ensimmäisenä..)) Odotan saavani kirjan lähipäivinä. Kiitos kirjasta !

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Minä varasin Tulikärpäset Helmetin kautta heti ja olin jonossa ensimmäisenä..)) Odotan saavani kirjan lähipäivinä. Kiitos kirjasta !

        Kaikki ei kuulu Helmet kirjaston piiriin! Yleensä olen jonossa noin viidesssadas, ei taida olla lukumenestys tuo Tulikärpänen.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki ei kuulu Helmet kirjaston piiriin! Yleensä olen jonossa noin viidesssadas, ei taida olla lukumenestys tuo Tulikärpänen.

        Harmi teille, Ano 14.03. Kyllä Helmetissäkin joutuu joskus odottamaan kauan. Minulle on tosin joskus käynyt niinkin, että olen jonottanut kirjaa ja yllättäen löytänytkin sen uutuushyllystä kirjastossa käydessäni.
        Pienissä kirjastoissa oli muistaakseni jokin erityisjärjestely uutuuskirjojen kohdalla ja siksi tuo lennosta saaminen oli mahdollista.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki ei kuulu Helmet kirjaston piiriin! Yleensä olen jonossa noin viidesssadas, ei taida olla lukumenestys tuo Tulikärpänen.

        Olen lukenut kirjan Tulikärpäsiä.
        Kirjoittanut Kata Kärkkäinen
        Nykyinen Katariina Souri

      • Anonyymi
        UUSI

        E-kirjasto on Suomessa se valtakunnallinen , josta etsin aina kaikkea mahdollista , en löytänyt kyllä kirjojasi. Eihän normi kansalaisella ole kaikkien kirjastojen tunnuksia, niinkuin ennen piti olle ,että saattoi esim Helmet-kirjastosta lainata. Ja n vuosi sitten tuli tämä kaikkien yhteinen e-kirjasto.

      • Paloma.se01
        UUSI

        Tulikärpästen polku onnyt 20 kirjastossa, joko saatavilla tai tilattu.
        Olen lukemassa Valkohaikaraa ääninauhalle, jospa syksyyn mennessä saisin äänikirjana ulos.

    • Anonyymi

      Tänään on 13. päivä ja perjantai.
      Epäonnenpäivä!

      • Hil-la
        UUSI

        Aamupäivää, vähän pitkäksi venyi aamuni, mutta perjantai, se 13 päivä on taakse jäänyt, toivottavasti hyvin kaikilla.
        Kaunis aivan pilvetön taivas, lämmintäkin luvassa, yöllä heräsin ja katselin joko aurinko nousee, nousu suunta ei hyvin kotiini yllä, mutta valoisaa oli kuitenkin kello kahden aikaan.
        Lasku ja nousu auringon osalta ei ikkunoihini näy, mutta muuten kierron näen., ikkunanihan on ulos katsomiseksi, vaikka vaan taivasta tuijotellen.
        Elämässä olon koen jopa pääskysten lentelyä katsellessa.

        Minunkin luona kävi joskus Jehovan todistaja, oli hieno ihminen, juttelimme niitä näitä, koskaan ei ehdotellut minulle uskoonsa liittymistä, ehkä siksikin, että olin jo sanonut kuuluvani yhteisöön mistä en pois lähde.
        Siitä huolimatta meistä tuli jopa ystäviä, tavatessamme aina juttelemaan jäimme.
        Tuota pohtimista elämän matkasta on ja tulee pohdittuakin, kuten demeter kerroit, en tiedä olenko pakana, kun uskosta en juurikaan miettimästä itseäni löydä, kuitenkin uskoni on olemassa ja sitä mietin ihan luonnollisena osuudella elämääni, uskon, että hyväksyttävä olen sitten tuon puoleiseenkin.
        Yksin elellen tulee kaikenlaista mieleen ja taakse jäänyt elämä on hyväksyttävä virheineen.

        Oikeassa olet ano tuosta muistojen yhdessä luomiseen, mutta muistoja voi yksinkin muistella, niistä iloa tai ikävää mieleensä tuottaa.
        Onhan sekin hyvä, että on kirjailijoita, jotka omilla lahjakkuuksilla voi kirjan aikaan saada ja näin värittää monenkin ihmisen elämää.
        Mitä luomuksia onkaan elämänkertoja kirjoittaneet luoneet, historian viestejä kerronnassaan eteen tuoneet, paljon omassakin mielessä pyörii, mutta ei kirjan tekoon kuitenkaan yllä.
        Nuo elämän eri vaiheet mielellään jälkipolville jättäisi, mutta tosi on, ei ne nuoria kiinnosta, tai harvoja kumminkin, näin jäi omatkin kuuntelut aikoinaan vähäisiksi, nyt harmittaa.
        Jotenkin tyytyväinen olen aikaisempaan, nuoruuteeni kuuluneesta kirjojen "ahmimisilta", joku pohja kuitenkin sillekin saralle, vaikka nyt lukemaan en pysty, jotain muistoja siltäkin on mieleen jäänyt.
        Historia on aina kiehtonut, tosin hatarat on tietoni ja sekin osaa harmittaa.

        Niinpä, näitä viestejäni aina korjaillaan, pahoittelen tietojeni ja taitojeni vähäisyyttä, mutta aina ei osaa" oikeaa." asiaa ilmi tuoda, hyväksykää vajavaisuuteni, asiassa yritän pysyä.
        Tämä arkikin alkaa niin tyhjyyttä sisältää, että pakkopullaksi ulos tulo väkisin tulee, mutta olemassa olen, sitä ainakin itselleni todistan.

        Orava tuohon ikkunani eteen ilmaantui, kahdella jalalla seisoen tutki tien yli menoa, on nekin tottuneet liikenteen sekaan sotkeutumaan ja hengissä pysymään.
        Seurattavaa aina löytyy, milloin rusakko loikkii ja linnut kisaavat, yksinäisyyden karkottajia nekin, tokko yksinäisyyttä tunnenkaan, elämässä kiinni pysyvä olen.

        Hyvää saunapäivää kenelle siihen mahdollisuus, minä ainakin aion nauttia siitäkin.
        Vekara Varkauden juna puksuttaa ikkunani ohi, kierrättää paikkakuntaani tutustumaan ja yllättävää, aina on täysi.
        Kaikki tapahtumat asian tiimoilta kiinnostaa, kuvia lehdessä väen paljouksista.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oi mun haniseni

      Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli
      Ikävä
      27
      5304

    2. Kyllä mulla on sua ikävä

      Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm
      Ikävä
      12
      3865

    3. Hei rakas sinä

      Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle
      Tunteet
      40
      3197

    4. IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.

      IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm
      Maailman menoa
      51
      2800

    5. Vihdoin tiedän että tämä on molemminpuolista

      Saattoi se koko ajan olla silmiemme edessä mutta kumpikaan ei uskaltanut sitä toivoa. Kunpa nähtäisiin pian, toivottavas
      Ikävä
      86
      1308

    6. Israel aloitti 3. maailmansodan

      https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.
      Maailman menoa
      284
      1303

    7. Haluaisin lähettää sulle viestin

      Mutta en enää uskalla. Miehelle.
      Ikävä
      60
      1183

    8. Miellytänkö sinun silmää?

      Varmaan ainakin vähän, jos tykkäät minusta. Siis jos tykkäät.
      Ikävä
      79
      1139

    9. Natoon liittyminen on alkanut kaduttaa.

      Nato on muuttunut niin paljon, että se ei ole enää se mihin haluttiin liittyä. Usa on vetäytynyt ja 5% osuus valtion tul
      Maailman menoa
      396
      1112

    10. Nainen, meidän talossa on säännöt

      1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E
      Ikävä
      213
      1086
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt