Hil-la

Hil-la profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Liittynyt 2v sitten
56 aloitusta · 920 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Siihen vastasinkin, mainitsin, että OSIN syy voi olla siinä, että oma ego ei kestä ja silloin on kyse itsensä mitätöinnistä.
Itse olen saanut moitteita milloin mistäkin valehtelijaksi on mainittu, sitä en koskaan allekirjoita, että tänne valheita kirjoittaisin.
Myös älyäni on arvioitu kehnoksi ja yleensä tätä ketjun ylläpitoa on paheksuttu.
Jos takuuta olisi, että minun poistuminen palstaa siivoaisi kaiken ikävän, poistun ihan mielelläni ja etsin jostain muualta viihdykettä.

Tulikohan asia nyt selväksi, niin toivon.
En näe syytä Kylmätotuuden pakosti etsimällä etsiä vikoja minusta.
Huomenta viikonlopun alkuun, aurat jyräävät katua, sen verran lunta on tullut lisää.
Oli niin mukava , kun huomasin pitkiä viestejä monta peräkkäin, oli kuin ennen vanhaan, kun jokainen kertoili omia juttujaan, näin toivoisin olevankin.

Mielikuva syntyi, kun kerroit 00045 tuosta oman elämäsi muistosta.
Kerrostalossa asuin, mutta kotonani oli puilla lämmitettävä hella ja hellauuni.
Lauantai oli tuoksujen ja leipomusten/uuniruokien päivä.
Useinkin, kun tansseista tulin, menin ruokakomeroon ja kylmää kaalilaatikkoa tai jotain vastaava pistelin poskeeni.
Äiti uurasti koko päivän ja oli illalla kypsä yöpuulle, muistelen sen pienen avun jonka sisareni kanssa teimme, siivosimme asunnon puoliksi vuoroin puolta vaihtaen, olohuone tai kammari oli isompi, toiselle puolen jäi huone ja keittokomero.
Myöhemmin oli talo korjattu, keskuslämmitys ja vesiputkisto myös, näin saimme veden sisään ja VC:kin oli käytävän perällä jokaiselle asunnolle omansa.

Mdk puhuit juuri kuin minäkin asiat olen ymmärtänyt, mistä muusta vanha ihminen enää jotain uutta keksisi, muistot ne kantaa ja niistä puhutaan.
En vaan ymmärrä miksi niistä aina valitusta tulee, ei luulisi ketään loukkaavan, jos omiamme kerromme.
Yhdyn myös kertomaasi mielen virkistys yrityksiin, mitä voi toteuttaa vaikka vaan huonekalujen paikkaa vaihtaen, minulla se tapahtuu useinkin.
Jos jaksaa villasukat huonekalujen jalkojen alle laittaa, voi kevyesti työnnellä ympäri huonetta.
Jotain "isompaa" tekemistä on keksittävä, itse suunnittelen jo vuoteessa päivän tekemiset ja ruokailut, jotenkin helppo aamupäivästä tehdä, kuin ohjekirjaa lukisi ja sitten hyvillä mielin voi loppupäivän vain olla, nauttia jos siihen aiheen löytää.

La Promessa on minulle tärkeä asia, vaikka pitkäveteiseksi on muodostunutkin, silti loppua odotan, harmi, kun aina vaan uusia hahmoja mukaan tulee, lopusta ei tietoakaan.
Joskus ei mielikuvitus meinaa jaksaa mukana kulkea, mutta odotan kyllä maanantiapäivää, kun pitkän rupeaman sarjaa katson, aikaa kyllä riittää.
Seuraan paljon historiallisia sarjoja, Kiinan maakunnista, kuninkaiden ja keisarien maailmoista ja julmuuksista.
Jasoinin maakunta on monen sarjan keskiössä, niissä kiehtoo se erilaisuus.
Toinen Espanjalainen sarja on Carameitin (oliko nimi noin?) keittäjätär, samantyyppinen kuin Promessakin ja samoja näyttelijöitä mukana, tulee kai osina
vitoselta, mutta Areenassa yhtäjaksoisesti katsottavana.
Noita päiväpeittoja on tullut virkattua, mutta kaikki on jälkipolven käytössä, pitkät verhotikin virkkasin, mutta nyt ei virkkaus onnistu, peukalot eikä niska kestä, neulominen onnistuu,.
Kolmet miesten sukat joulun jälkeen olen tehnyt, mihin ne jakelen, on myöhemmin kohteen löytyminen.
Minä olen myös" tekemättömät" työt saada pois päiväjärjestyksestä ja olen melkoisen hyvin onnistunutkin.

Neeassa minun alaselkäni on aina jotain merkkejä antanut, nyt sitten oikea lonkka meinaa kiusata, mutta joka aamuinen voimistelu antaa kuntoa sen verran, että köpöttelen kohtalaisesti pieniä matkoja.
Noista lumitöistä on muistoina kivoja hetkiä, kun vuoroviikoin teimme kuuden perheen kanssa lumityöt, tykkäsin, kun sai kauniit kinokset ympäröimään kulkuväyliä.

Vastaan nyt Kylmälletotuudelle , kun hän tivasi tapansa mukaan minua koskevaa sanontaa, minä olen "mitätön" ja sen sinäkin olet monasti esiin tuonut.
En todella korkealta putoa, jos minun totuuttani tenttaat, tai muutakin mitä mielestäsi väärin teen, yritän kuitenkin välttää sinun mielesi pahoittamista, jätän sinut omaan rauhaasi.

Nyt perjantain viettoon ja ilta se eteen tulee tänäänkin, toivottavasti hyvän päivän päättyessä.
Huomio tuokin, mutta keitä on ulkopuoliset?
Eikö tänne tulla mielipiteistä keskustelemaan, tosin huonosti on onnistuttu.

Itserakas en myönnä olevani, en ketjujen kulkemista mistään kehuja saa, en muutakaan, mutta aivojani haluan rassata, tavalla joka on jo perinne.
Alun alkaen oli sopuisaa ja keskustelu sujui, mutta sitten alkoi sekoilu, kenestä johtuen, saa jokainen mielensä mukaisen vastauksen antaa.
Syynä lienee osin se, että vanhoja kaunoja alettiin purkamaan, kostona tai pettymyksenä omasta mitättömyydestä.

Kukaan ei enemmän toivo rauhaa mitä minä teen, palattaisiin siihen alkuun, joka tyydytti useimman mielen, taitaa olla utopiaa ja minunkin aloitukset kohta luonnon voimista johtuen loppuu.

Miten olet ulkopuolinen sinäkään, kun noin vahvan mielipiteen heitit, tuntemattomista ihmisistä?
Uskotko tosissaan, että rauha palstalla syntyy, jos nojatuoli lopettaa, salli minun epäillä, samat kirjoittajat täällä pyörii edelleen ja kinat ei lopu.
Kyllä näen, mutta mitä auttaa jos alan samaan tahtiin syytöksiä lukemaan, jospa oma huomio muuten heräisi.
Huomenta uusi aamu ja uudet tuulet.
Lukaisin tuota edellistä nojatuoliketjua ja vauhti eikun kiihtyy.
Ihmetykseni ei voi suuremmaksi tulla, mitä lukeminen aiheutti, jatkuvaa syyttelyä ja kehumiseksi mainittua, kuka näitä keksii.
Olen minäkin osani saanut siitä, että nuoleskelen ja mielistelen, en tunnusta sitä koskaan tehneeni, mutta totuutta etsivät sellaistakin löytävät.
Kiitoksia annan, kun sitä olen saanut ja juurikin demeter on sitä ystävällisyyttä minulle osoittanut ja nyt on myrskyn silmässä, toki moni toinenkin siitä iloitsen.

Mielestäni ei ketjuun kuulu tuoda mitään kahden välistä asiaa, en ainakaan minä jaksa kiinnostua toisten yksityiselämästä.
Korpikirjailija on vihjaillut useinkin demeterin asioista ja toivonkin, että sen kaltainen loppuu.
Mitä tulee anojen mielistelyyn, sekin on jokaisen oma tahto, jos joku ano mielestään hyvin kirjoittaa, kiitos on paikallaan.
Siilin kirjoitus oli asiaa, minkä lopusta lukaisin ja moni toinenkin on arvionsa ja myötämielen demeterin suuntaan antanut.

Onko aivan mahdotonta uskoa, että joku hyvillä mielin kirjoittaa ja odottaa asiallisia vastauksia mahdollisiin kysymyksiin.
Me kaikki, jotka viestejä kirjoittamme, tiedämme ja myös kirjoitamme rehellisin mielin, asioista joiden aihe voi hypätä asiasta toiseen päämääränä saada vastauksia aikaan, mitkä jatkuvuuden takaa.
Kirjoitusten tulisi olla sisällöltään sellaisia, joissa ei tivata yksityiselämän tietoja, varoen myös niitä henkilökohtaisiakin on julki tuoda, sekin on nähty, mihin johtaa liian oman elämän selvän teot.
Omat kertomani ovat aika paljon elämääni kuuluvaa, mutta ei minulla suuria saloja olekaan, silti varon jotakin liian minuuttani koskevia esiin tuoda, jos ne aiheen antaa mielikuvitusten tuottoon.
Nähty on liian paljon kerronnasta, mihin se johtaa, epäluuloihin ja rivien välistä lukemisiin.
Kenenkään epärehellisyyttä en halua epäillä, en sitä vaatiakaan, itseni takaan, että se mitä kerron on elävää elämää, sen takana seison.

Hyvä tietenkin on sekin, että on niitä puolesta puhuvia ja rehellisyyttä kaipaavia, vaikka itse pidän selvyytenä, että kaikki rehellisiä ovat, miksi toisin olisikaan.
Virheitä kirjoittaessa sattuu, huonosti ymmärrys yksi syy tähän ja asia selvityksen jälkeen voi taas jatkaa, selkeät, ei vihjailevat viestit takaa mukavan kirjoitteluilmapiirin.

Paljon on lunta tullut niskaan minullekin, mutta olen jaksanut sen kestää, ehkä kuitenkin voiton puolella ne iloiset ja myötäelävät viestittelyt, jotka kestokykyä on kasvattanut.
Kirjoitusten toivoisi olevan sellaisia, että epäilyjä ei synny, kiitokset sallitaan, ilman lipomis mietteitä, rehellisyyttä jatkuvasti kaipaaville, jos muuta sanottavaa ei ole, kuin epäillä toisten rehellisyyttä on myös siihen kuuluisaksi tulleeseen peiliin on syytä katsoa.
Rohkaisun sana demeterille, kirjoittele, viestisi on osa nojatuoli, kuten muidenkin ,niin rekattujen kuin anojenkin, vaikka kaipaisinkin sitä nimimerkkiä kirjoitusten perään.

Näillä nyt mennään, minulla ei ole taitoja muuta sanoa, kiitos vaan kaikille asian oikein ymmärtäneille.
Taas uusi päivä, uudet haasteet, tosin minun elämässä ei mitään odotuksia ole, katson mitä eteen tulee, nukuinkin yli kahdeksaan.
Jotain tyhjänpäiväistä kai tekemiseksi haen, muutamia laatikoita pitää sisällön suhteen käydä läpi, nyt jopa tyhjyyttä joku laatikko sisältää.
Olen kovalla kädellä tavaraa vienyt kierrätykseen jopa unessani kauppasin vanhaa jääkaappia, ilmaiseksi sen sitten annoin..
Jatkuvasti noita uniani ihmettelen, mistä ne tulee ?

Niin , ikuinen kysymys, miten voisi oikein kirjoittaa, tuoda itsensä julki?
Minulla on ajatus, että kauan samassa ketjussa kirjoittajat eivät ketjua pilaa, jos toisilleen viestivät, se tutuksi tai ajattelumaailmaan tutuksi tuleminen sitä puoltaa, mutta ei se myöskään vaadi anojen ja toisten rekattujen huomioimasta.
Usein tulee mieleen sekin, että jos oikein poikkeavaan viestiin vastaa se aiheuttaa kismaa, pakko ei aina ole jokaiseen viestiin vastata.
Pidän oikeutenani olla kantaa ottamatta kaikkeen ilkeään viestintään, en kerta kaikkiaan halua osallistua riitelyn jatkoon.
Arjesta jutustelu on sitä päivä/elämä kohtaisten asioiden pohtimista, oman mielipiteen kertomista, ei uhkailua, ei arvostelua , hyvän sanoman kertominen ei paljon vaadi.
En kiellä ettei joskus kipakkakin viesti mieleen tule, mutta hillitsen itseni, tietäen, että annan sillä luvan vastauksiin joita en toivo.
Hyväksymistä ajattelen jokaisen voivan kasvattaa ja jättää ne ikävät, toista loukkaavat unholaan, ei niillä hyvä mieli tule itselleenkään.

Jos nyt totean, että tykkään Eliaanan viesteissä niissä on sitä jotain, mikä elämiseen kuuluu, ei ole kehumista, tyytyväinen toteamus, samaa löytyy monen toisenkin kirjoituksista.
Jatkuvuus on myös tärkeä juttu kirjoittelussa, mukaviin viesteihin, missä kantaa otetaan rauhan omaisesti, on kiva lukea ja vastata.
Jos en joistakin viesteistä tykkää tai asiaan en mitään uutta keksi, jätän odottamaan seuraavaa vaihetta, eli jo seuraavassa viestistä voi löytyä asiaakin mihin tekee mieli vastata.

Tuota irti sanoutumista olen monta kertaa miettinyt minäkin, mutta mitäs sitten tekisinkään, minusta on tämä viestittely antoisaa (kaikkea en hyväksy) kun yksin joutuu jo ajatuksiaankin pohtimaan,, ei ketään jolle voisi mieltään purkaa.
Loppuuhan tämä kaikki meidän kaikkien kohdalta joskus, jospa jaksaisimme toisiamme kestää, luulisi sen helppoa olevan, kun ei kasvojakaan näe, vain viestit yhdistää.

Kirjoitellaan, luetaan ja kerrotaan mitä elämämme sisältääkään.
Huomenta, aikaisin olen liikkeellä, syy moiseen, unta ei riittänyt, kai liian helpoksi elämä muodostuu pitäisi rasittaa itseään enemmän.
No suottapa valittelen, itseni vika, mutta jotenkin tulee tunne, että toisen kanssa juttelen, kun tänne viestin heitän.
Lueskelin ketjua ja taas kerran miettimään pisti, että mitähän tänne voisikaan kertoa/keskustella, kun tämä nykyinen ei kaiketi keskustelusta käy ?
Minun on vaikea ajatella, etteikö oma elämä keskusteluun kuulu ja siitä voisi hyvinkin viestiä laittaa, minkä asian paremmin tuntisi kuin oman itsensä.
Keskustelua syntyy vaikka terveydestä, jos valitan jotain vaivaani ja siitä sitten aiheet muuttuvat, vaikka ruuan laittoon , siivoukseen ym. samankaltaiseen ja aina jotain uuttakin ilmenee.
Tavat ja taidot toisilla voi olla aivan erilaisia ja näin sitten mielipiteitä/tapoja kertoilen syntyy keskustelu, aina ei niin henkevä, mutta kuitenkin mielipiteiden esiin tuomista.

Itsestään ja omista asioistaan kertominen on jatkuvuuden merkki, kun kaikki näin tekee syntyy kyselemistä, ihmettelyä ja ihastelua, eikös se ole keskustelua?
Mitä sitten kukakin haluaa kertoa, se on jokaisen ihan oma asia, sekin miten niihin vastaillaan on vastaajien oma tahto, kaikesta ei voi tykätä ja mukavaa on tutuiksi tulleille vastata ja keskustelukin sujuu lupsakasti.
Rivienväli lukutaitoa ei minulla ole, siitäkin joku kertoi omaavansa, ehkä se joskus vikaan menee sekin, kuten joidenkin viestitkin.

Anojen niputtamisesta joku mainitsi, sekin on haaste sinänsä, en oikein osaa aina niihin mukaviinkaan viesteihin kantaa ottaa,, tuo numerointi ei takaa sitä, että kyseessä on sama ano joka hyvällä tavalla kirjoittaa, (näitä mukavia kuitenkin suurin osa), siksi huomiointi jää vähäksi.
Mitä tulee nimimerkillä kirjoittavien viesteihin, niissä useinkin voi esittää asian ja niihin myös on helppo vastata.
Syyttelyä toisia kirjoittajia kohtaan en hyväksy ollenkaan, sillä uskon aidosti kirjoittavien tietävän, että niin ei saa tehdä, asioista voimme olla erimieltä, mutta ei se oikeuta loukkaamaan ketään.

Jotenkin sekava on ketjumme, usein jää viestejä väliin, kun ei tarpeeksi kelaa ja sekin on harmillista.
Asioista saa väärän kuvan ja varsinkin minulle, kun en niitä välkympiä ole minkään suhteen, unohtelen ja sekoilen riittävästi.
Jotenkin menee ikäväksi viestittely, kun saa aina ja kaiken selittää, kun ei osaa tarpeeksi suoraan asiaa esittää, mutta ymmärrystä kaikilta pyydän ja kaikkia kohtaan.
Ikävä sekin, että viestini kaikuu kuuroille korville ja sama meininki jatkuu, eihän tämä oikein keskustelulta vaikuta, vaan virheiden etsimiseltä.

Liekoa olen minäkin ikävöinyt, hänen viestinsä aina vakaita ja asiallisia, monen toisenkin, samaan nippuun laitan nimiä luettelematta, kiitos teille kaikille sovussa kirjoittaville.
Viikko alkaa leudompana ja lumisateiden odotuksilla, siitä vaan, näillä mennään.
Oliko viestissäni kielto olla erimieltä, ei mielestäni, vain asiallinen muoto ja kohtelias kielen käyttö on toivomus.
Kenenkään näkö ja olemus ei voi olla pilkan kohde, sen ymmärtävät kaikki.
Asiat puhuttavat, ei ulkoinen olemus ja jos joku haluaa kertoa paljon oloistaan, varmaan kestää myös muiden mielipiteen.
En puhu nyt niistä loukkaavista, mitä voimme lukea.
Huomenta jälleen, sininen hämärä, ei vielä paljonkaan päivän jatkuminen näy, aurinkoisena päivänä olen ollut huomaavinani, että aurinko vähän kauemmin näkyy.
Katsellessani telkkaria näen 23 tien ylittävän rautatie sillan ja sen liikenteen, eilen paloautojen valot silmiin osuivat kahdesti, jossakin paloi, aina jonkunlaisen huolen aikaan saavat.
Jos suurempia huolen aiheita omassa elämässä, ympäristön harmit mieltä rasittaa.
Eilen kulkiessani kohtasin naisen, joka alkoi kertoilemaan ystävällisessä hengessä Jumalan rakkaudesta ja kehotti menemään kirppikselle, jossa oli puolen hinnan myynti, sama kirppis mihin vein oman kirpputorilla myymättä jääneet.
Toimitin asiani apteekissa (unohdin silmäkosteustipat tietenkin) ja paluu kotiin , pienen matkan kuljettua sama rouva eteen ilmaantui ja samat asiat puhui., jatkoin matkaa ja lähellä kauppaa missä aioin käydä sama ihminen vielä kerran eteen ilmaantui, nauroimme jo , että kaksi ei kolmatta.
Ystävällinen tuntematon, mutta en nähnyt mitään syytä olla kuuntelematta hänen sanomaansa, ihana varmaan olla niin varma uskossaan, että puheille tuntemattomien kanssa rohkenee.

Taas olen huomioitu ja kysymyksen muotoon asetettu asia, miksi aloitan ketjun missä voi toisia loukata, miten siihen voisin vastata.
En ketään voi pois käskeä, kaikille en voi mieleinen olla, en ketään käske loukkaamaan toisiaan, itse pyrin olemaan kaiken ohittava, puolueeton kirjoittaja.
En ole pahaksi kokenut, jos uuden ketjun aloitan ihan vaan itsenikin iloksi.
Haluni kirjoittaa olen ilmentänyt syyt siihen, miksi minun olisi jätettävä aloitus, jos joidenkin paha olo tänne purkaantuu.
Minäkö olen syyllinen, jos kirjoittajat omia asioitaan kertovat, antaen aihetta vastauksiin, minkä laisiin, en katso voivani siihen vaikuttaa, mutta en myöskään
jäädä palstan ulkopuolelle.
Täällä jokainen kirjoittaja tietää säännöt, jos toimii väärin on syy heidän.
Ketään en suosi, vastailen vain minulle osoitettuihin mukaviin kantaa ottaviin viesteihin, samanhenkisyys yhdistää.
En myöskään tuomarina toimi, en pysty muuta kuin pahoittelemaan pahaa mieltä tuottavien viestien osalta.

Demeter, Eliaana tulkitsivat ajatuksiani tuosta ainaiseksi muodostuneesta riitelystä, ehkä syytä on meissä kaikissa, vaikkakin sopua perästä ajamme, toivomme.
Paloman kysymys jaksamisesta hänen ja korpikirjailijan kohtelusta on aiheellinen ja vastaan omalta kohdaltani, että olisin palstan jättänyt ajat sitten.
Olen jo kauan saanut kirjoitella rauhaisassa olotilassa 70+ palstalla ja usko vaan sitkeästi pintansa pitää, voimme näin toimia täälläkin.
Ehkä se on harhaa, mutta itsepäinen olen ja uskoni on vahva, että ihmisyys voittaa.

Tuon Orjattaret katsoin TV.stä ja minusta se oli outo, jotenkin kammottava, onko tämä olut joskus todellisuutta?

Taas tuli tätä eipäs, juupas puhetta, mutta aiheet ja kysymykset antavat tähän aiheen.
Jospa miettisimme jokainen omaa osuutta ja korjaisimme tapamme.
Emme ole toistemme puolesta puhujia vaan kirjoittajia kaikki ja asiallisia , kysymyksiä kirjoitamme ja niihin samoin tavoin vastaamme.
Huumorin kukka kukkikoon sopivilla tavoilla ja muukin elämä arjesta ja yleensä oloistamme.
Jatketaan unohtaen henkilöön menevät ja muuten pahaa mieltä tuottavat viestit ja hymyillen toisiamme kohdellen, tie mukavammaksi kulkea kaikilla.
Huomenta ja hyvää lauantaipäivää ja viikonloppua, pakkanen hellitti , 17 astetta mittarissa,, siis pakkanen ei esteenä apteekki hankinnoille.
Lähdenkin päivän valjettua ja reippailen toista kilometriä, väliin taukoja pitäen.

Ruoka puuhani eilen teki hyvän onnistumisen, se äidin tekemä ja makuinen makaronilaatikko melkein saman mukaisena uunista ulos tuli.
Annostelin pakkaseen päivien annokset ja nyt sitten valmista ruokaa vaan lämmitän.
Mietin sähkön kulutusta, varmaan kalliina aikana uunia lämmitin, mutta en murehdi, kun laskuni ei kovin isoksi ole nykyisin noussut.
Jotakin sallin hieman itselleni, kun kaikessa tarkkaa taloutta pidän, jos nyt sähköä vähän enemmän kulutankin, luonto voi pahoittaa mielensä.

Noita oikein kirjoituksia, tai paremmin väärin kirjoittelua tulee minulle usein, mutta uskon ymmärrystä olevan, kunhan ei ihan eri suuntaan mene kirjoittelu aiheesta.
Korpikirjailija kysyit onko viestisi liioittelua, sen tiedät vain sinä itse, mutta en pitäisi niin olevan.
Olen aika usein toivonut, että viestien epäily ei ole tarkoituksen mukaista, koska emme tiedä toistemme elämän kuvioita.
Sen mitä itse esiin tuomme on kai sitten se aihe mihin jokainen omalla tavallaan tarttuu.
Valehtelusta syyttäminen on aikamoinen syyte sekin, koska sitä toden puhumista on vaikea muuksi tehdä, mitä viestissä lukee.
Oman itseni tiedän ja tunnen, en voisi mitään valheellista kirjoittaa, totuuden kestää viestini.
Sekin on hyväksyttävä (kai) että epäilyn varjo väliin päälleni heitetty, mutta vain minä totuuden tiedän.
On kai sekin totta, että pakko on joku virhe toisten viesteistä löytyä, jos se on hyvän olon tae kirjoittaneelle.
Voihan olla sekin, kun niin moneen ehdit korppis ja vielä kuntosi kaiken kestää, syy pieneen kateuteen, mene ja tiedä.

Minulle myös poikani sen varsi-imurin osti, sillä matot imuroin ja vien tuulettumaan parvekkeelle.
Nyt taidankin sänkyni tyhjentää parvekkeelle ja lakanat pesuun laittaa, illalla sitten raikkaaseen sänkyyn kömmin, punkit on kuolleet.
Saunassa samalla tapaa puhdistaudun ja nautin kuumuudesta hetken ja sitten unikin hyvin tulee.

Päivä jo hieman valjennut, kunhan pieniä puuhasteluja teen ja apteekkireissuni selvitän, onkin aika telkkarin ääreen istahtaa.

Olen katsonut itämaiden elämää joltakin hyvin kaukaiselta ajalta, taistelua länsimaistumista vastaan, omien tapojensa mukaisesti.
Silloin ei ihminen paljon tarvinnut, kun kuolema tavoitti, samaan suuntaan ollaan menossa, barbaareista siellä puhuttiin, kai niitä nyt länsimaissakin on.
Kristinuskoa ja sivistystä sinne silloin yrittivät istuttaa, veivätkö kaiken sinne, kun tässä jamassa maailma nyt on.
Nyt näitä omia höpötyksiä, mutta joutavalla jotain, villasta päälle ja ulos kaikki jotka kykenevät, näin minäkin.:)

Radiosta taas kuultua, Trump ottaa Grönlandin, että Kiina ei sitä saa, hohoijaa, onkohan miehellä jo liian iso ego?
Huomenta ja reipasta pakkassäätä, 25 mittarissa.
Onneksi voin siirtää apteekkiasiointia muutaman päivän, en juurikaan pakkasta pelkää, mutta henkeen meinaa liikkuminen kylmässä säässä ottaa.
Monenlaista harmia pakkanen aikaan saa, joutuvat räjäyttelemään jokia , että ei vesi rakennuksiin ja muihin kuulumattomille alueille pääse.

Nykyään meinaa tyhjää aivot tuottaa, ei enää edes niitä arkisia kerrottavia tahdo löytyä, tyhmäksi menee elämä.
Ruoka olisi asia, mistä ehkä jotain voisi mainita, mutta siitä on palautetta niin paljon tullut, että hieman jarruja sen suhteen yritän pitää.
Kerron kuitenkin, että mieleni tekee perunalaatikkoa, sitä aion tänään tehdä.
Kerroslihaa ei kaupastani löytynyt, piti muuta tilalle ottaa, lihatiskit oli muutenkin aika tyhjiä.
Onko ostovimma joulun aikaan yltynyt, vai lieneekö syynä se, että kauppias vaihtui ja hän ei osaa menekkiä laskea.
Kun uunia lämmitän laitan myös kaalilaatikon ja makaronilaatikon, ilman lihaa.
Juureksia siivutan myös laakeaan astiaan, hieman öljyä ja suolaa ja annan uunin tehdä tehtävänsä, herkullista syötävää nekin.
Kokeilen tuota makaronilaatikkoa, kun löysin pitkiä makaroneja, niitä minun lapsuuden aikojen, äiti sai aina niin makoisan tuotteen niistä.
Ulkolaisia olivat, mutta kokeilen saanko sen lapsuudenajan laatikon aikaiseksi, munamaitoa, sokeria ja suolaa siinä tarvikkeet.
Hyvä lisuke onnistuessaan lihaisen kastikkeen kanssa.

Minulle tulee mieleen myös sisareni, joka oli kova lukemaan, tykkäsi lausua runoja ja muutenkin oli kultturelli, minuun verraten.
Työnsäkin teki kirjastossa, eläkkeelle asti ja sitten eläkkeelle päästyään muutti heti pilven reunalle.
Minä sitä Martan osaa toteutin, arkinen ja tekevämpi päivän puuhissa, siskoni taas Marian suuntaan elämäänsä eli, mutta ihana sisko oli ja hyvät oli välimme.
Demeter en laiskaksi sinua sanoisi, laajennat vaan tietojasi paljon lukien ja liikunnaksi riittää hyvin lumityöt, reipas olet.

Tuo itsekuri minulla meinaa sen liikunnan suhteen kadota, muuten melko periaatteellinen olen, sanoisin itsepäinenkin.
Muistan kun silloin Kahvipirtin aikoihin kerroit lumitöistäsi Mdk, miten et ovea saanut auki, kun ulos meinasit lähetä, lunta oli niin paljon.
Lunta emme ole lisää saaneet, taisi tuolla etelässä paremminkin sataa, mikä tietysti kiva heidän oloonsa, voivat talviliikuntaa toteuttaa, aina ei se onnistu.

Muistui mieleeni hassu juttu, kun poikani luki Tommi Kankaanpää pianonsoittaja, katsoi eka kirjaimen ja kai pianonsoitto oli mielessään, piti lukea painonnostaja.
Soittaminen oli hänelle mieleistä niihin aikoihin.

Tässäpä tuli taas pituutta viestiin, tuskin mitään mieltä innostavaa, mutta aikani kului ja päivän aloitus tehty.
Huomasin aloittajankin huomiota saaneen, hyvissä mielin kaiketi, näin uskon.
Huomenta juhla-ajan jälkeen, jouluvalot on kadonneet katuni varrelta melkein joka talosta.
Hyvältä tuntuu päästä normaalin rytmiin, kyllä se arjen elämä juhlimisen voittaa.
Tuntui kuin olisi ollut vaikeampaa pysyä päivien juoksussa, ehkä se oli vaikeampaa, kun keskelle viikkoa pyhät sattui.
Voi olla sekin, että ikä on osasyyllinen,, rytmi katoaa ja joutuu kysymään mikä päivä nyt onkaan.
Hyvin kuitenkin meni, en pyrkinyt saunaankaan vääränä päivänä, mietintää sekin aikaan sai.

Kamalia on nuo maailmalta tulevat viestit, milloin mihinkin aiotaan hyökätä ja hyökätäänkin, Grönlanti ja Tanskakin uhkien piirissä
Yksi mies mesoo kuin maailman omistaja ja kuitenkin hänenkin elämä piankin loppuu, ikää on jo paljon.
Toinen sitten hyökkäyksiä tekee milloin minnekin yllättäen ja saa tuhoa aikaan ja ihmiset ovat kauhuissaan, mitä seuraavaksi, valtioiden päämiehet vaan käsiään nyrkkiin laittavat ja uhoavat omiaan.
Pelossa maapallo elää, viisaita on kaiketi paljon, mutta toimia pitäisi aikaan saada.
Kotimaassa ne viisaat mediassa puhuvat ja toteavat, että huonosti menee, mutta ei mitään pientä ajatustakaan, että asiat kuntoon saataisiin.
Pääministeri vaan jankkaa, että toivoa on, miten se näkyy ?
Kansasta suuri osa kärsii ja leipäjonot kasvaa.
Kuulin radiosta sitäkin, miten terveyspalvelussa olevat enenemissä määrin saavat ilkeyksiä ja uhkauksia kuulla, ei siis vaan keskustelupalstoilla , ymmärtämättömyys kasva.
Ei viitsitä etsiä oikeita syypäitä, vaan palveluja suorittavat niskaansa saa pahanolon purkaukset.
Toisen kunnioitus on kadonnut.

Tuo kuusen hävittäminenkin ongelmia aiheuttaa, näin radiossa kerrotaan, taitoa on polttamisen kanssa, mitä polttaa ja miten sekin voi saada nokipalon aikaiseksi, ymmärsin, että kuusta ei, eikä muitakaan roskia saisi tulisijassa polttaa, vaan hävitys olisi tehtävä toisin, viedä vaikka kuusi järveen kalojen piilopaikaksi, voikohan nuotiossa polttaa, vai tuleeko siitäkin harmia?
Näin kaikki säännöt uusiksi.
Eliaanan tapa on varmaan oikea, viedä maatumaan metsään.
Unilääkkeitä en missään muodossa ole koskaan syönyt, valvon jos uni ei tule pätkiksi on uni mennytkin nykyisin, aiemmin nukuin hyvin.
Rentoutuminen, huolien pois pyyhkiminen on hyvä keino unen saamiseen, ei vaan ihan niitä helpompia nekään, mitenkä ne huolet saisi unohtumaan, päin vastoin yöllä ne juuri mieleen tulee, jopa suurennellen.
Joskus ennen aikaan sanottiin, että hyvä omatunto on paras pään alunen.

Ramoona maalasi nuo kukkaiset aiheet silmiimme ja näin kevään odotus vauhtia toivottavasti saa, meillä kevätkin pidemmäksi venyy kuin siellä kukkien maailmoissa.
Noita arvokkaita astiastoja ei minulla paljon ole, mutta tykkään kyllä niistä mitä omistan.
Olen antanut pois jo paljon, tyttärentytär sai jouluastiaston ja kertoi sen aarre olevankin.
Tahkolle joskus menivät joulua viettämään, sinnekin astiat mukaan, koriin vaan ja auton kyytiin, miehensä kertoi, että aikamoinen aarre ne on koko perheelle.

Joulua minäkin pois laitan, kyntteliköt ja muut valot niille kuuluville laatikoihin laitan ja ylähyllylle nostelen, ehkä joku ne ensi joulunakin esiin ottaa.
Tuntuu todella ilmavalta ja arkiselta, sitä minä nykyisin kaipaan.

Oli mukava lukea Mdk ja Demeterin mietteitä ja toiveiden asetteluista.
Mielikuvitus on rikkaus, jota olisi syytä kohtuudella voimissa pitää ja tuo oman itsensä kanssa seurustelu on myös taito, mikä olisi hyvä pitää yllä ja kehitellä.
Ikävä vain on se asia, kun ei "riitakaveria" ole, on vastaväitteetkin itse keksittävä ja sitten tuomaroida olenko oikeassa vai väärässä.
Kyllähän siinä monta kertaa yllättyy, kun tuomioita itselleen lukee, sillä sille puolelle vaaka usein kallistuu, mutta kehitystä kai sekin.

Meillä ei tuo postilaatikoiden särkeminen ole mahdollista, mutta kyllä niitä täälläkin ilmaan lentää, todiste siitä, että nuorilla tekemisen puute tai paha olo muuten, huomiota hakevat.
Ajan ilmiö joka puolella.

Nyt olisi kone kiinni laitettava ja tälle päivälle suunnitellut hommat toteutettava, kauppaankin voisi mennä, kun ja jos ei lumisade ala.
Kärrin vetäminen ei oikein houkuta, jos lunta tulee, hyvää ja innostunutta arjen alkamista kaikille, jaksetaan olla virkeitä ja aikaa seuraavia.
Hyvinhän olen kertonut useinkin selviäväni, mutta aina kuitenkin huoli terveydestä ja elämisen kunnosta.
Lapsien varaan en elämääni haluaisi joutuvan, heillä omat perheensä ja elämisen kulut.

Tiedän, että vaikeaa on omaishoitajan osa, aika läheltä olen sitä seurannut, kun ihminen aivan avuttomaksi omien taitojensa kanssa joutuu, apua kaikessa tarvitsee.
Tärkeä on omaishoitajan jaksaminen ja soisi siitä myös jollain tapaa korvausta saisi, kovin olematon on tämän hetkinen osuus.
Väsyyhän hoitajakin, kun aina on läsnä oltava ja apua jaksaa antaa, muistisairaskin vaativa hoidettava.

Kiitollisena muistan mieheni jaksamista eläessään ja panoksestaan nykyiseen tilaani.
Tältä osin laki aikoinaan on hyvän elämän minulle suonut, en ole perillä onko jatkossakin näin.
Soisi kaikille hyvän olon vanhuutensa päivinä, koko ikänsä ahertaen, asuntoa hankkien ja lapsia siinä ohessa kasvattaen, elämä huoletan voisi jo vanhana olla, mutta näin ei läheskään kaikilla ole, syystä tai toisesta.
Minun ei huoliani pitäisi edes mainita, mutta ihminen ei huolistaan pääse, kun kaiken ikänsä on pitänyt huolia kantaa.
Ponnistelua on elämä tähän päässeenä ollut, mutta hyvin vaikeudetkin voittanut, kiitos elämälleni ja kunnolleni.

Toivonkin jaksamista vaikeuksien kanssa painiville, ehkä se päivä joskus kirkastuu.
Pakkasaamuun sain herätä, 25 astetta mittarissa, siinäpä onkin totuttelemista, kun pitkään melkein nollan kieppeillä oli, mutta nyt talvi lienee tullut ja tähänkin totutaan.
Huomenna sitten viimeinen jouluaikaan kuuluva pyhä, Loppiainen, monella joulu siihen lopahtaa, myös minulla.
Ennen sanottiin että Nuutti joulun vie, siis 13 päivä, tuskin se tapa enää elää.
Kyllä se arkeen siirtyminen jo maistuukin, vaikka pitkä on tammikuu monellekin.
Kun päästään helmikuulle, päivä on pidentynyt ja kevät alkaa toimillaan jo tuntumaan, näin se aika pian kirjoittaen rientää;)

Omassa elämässä ei mitään uutta ole tiedossa, hengittelen tavalliseen tapaan, syön ja nukun, siis elän.
Turhaltahan tämä tuntuu, jotain olisi keksittävä, että ei ihan tyhjän panttina joutuisi olemaan.
Siirtelin siivouksen yhteydessä huonekaluja, sain uutta ilmettä ja omasta mielestäni koti on minun makuinen, en muuta sen suhteen halua.
Kukatkin voivat hyvin, niitäkään en lisää halua, kummasti täyttävät nekin ja väljyyttä kaipaan.

Tuosta kahden hengen taloudesta mainitsin ja en epäile etteikö kulutus ole enemmän, mutta jotain kuitenkin voi hyödyntää, ruokaakin harvoin yhden osalle osaa tehdä, saisi kaksikin masunsa täyteen.,
Kodin vakuutus, lämpö, lehtitilaukset ja mahdolliset talon remontit jaetaan, joten nämä kaikki on yksin tehtävä.
Hieman pelkään tulevaa kattoremonttia, miten senkin jaksaa kustantaa, mutta turha on tulevaa miettiä aina olen selvinnyt.
Yhtiövastikkeeseen voi tietysti laittaa, mutta velkana siinäkin on, haluaisin velaton olla.
Pieniä on murheeni isojen rinnalla, mutta huoli kuitenkin yksin eläen.

Vierailut on yleensä mieleisiä, mutta hyvältä tuntuu päästä oman elämän herraksi, eli hyvä kun jokainen kotiinsa palaa, niin itsekäs ajatus minullakin on.
Kun on yksin oppinut elämään, pienikin poikkeus sotkee rutiinit.
Yksin olen elänyt jo 25 vuotta ja siihen olotilaan niin pinttynyt, että ei muuksi halua muuttaa, yhdessä elimme 46 vuotta ja silloin se tuntui hyvältä.
Nyt sitten väliin yksinäisyyttä valitan, mutta aina pitää virikkeitä etsiä ja elämä itselleen hyväksi yrittää saada, onnistunkin useimmiten.
Rutiinit oikeiksi ja päivät mielekkääksi saada, sitä pyrin aikaan saada, välillä itsesääli kohtaa, mutta yleensä en anna sen vaikuttaa, tämä kirjoittelu yksi hyvä tapa täyttää päiväänsä.
On mukava lukea teidän viestejänne ja saan niistä intoa tätäkin hommaa tehdä ja aivot virkistyy;)D

Nyt alkaa jouluruuat olla syöty ja siinäkin arki astuu kuvioihin,. huomisen jälkeen poistan kyntteliköt ja muut jouluvalot ja arki alkaa siltäkin osin.
Seuraava jonkun rekvisiitan kotiin laitto menee pääsiäisen aikaan ja silloin jo kevät koputtelee kummasti, huhtikuun alkua silloin elämme.
Näillä miettein, tätä pakkaspäivää aloittelen, mitkä mietteet teillä toisilla onkaan ?
Aamupäivää eka sunnuntaihin tänä vuotena.
Katselen kalenteria koneeni vieressä ja jotenkin toivoton olo tulee, kun ajatukset vie seuraavaan jouluun, mitä silloin on ja olenko vielä mukana?
Eipä moisia ajatuksia päähänsä kannattaisi edes ajatusten voimalla mieleen tulla, elettävä on päivät mitkä on elämääni tarkoitettu.
Aika kulkee ja mielialat vaihtelee, toivottavasti pitenevien päivien myötä mieli valoisaksi muuttuu.
Mitään syytä ei mieleeni tule, mistä tätä matalaa ajattelua etsisi, on kai perisynti suomalaisille,
Päivä on valjennut 18 asteen pakkasen kanssa ja taivas harmaa, luntakin on luvattu lisää.

Demeter suri paria lisäkiloa, samoin on käynyt täälläkin, mutta uskon vakaasti, kun normi elämä taas palautuu, ne kilotkin katoaa.
Juhlimiset ja niihin varustautumiset loppuu ja arki ei kattauksia vaadi, jos ei itseään aio ilahduttaa.
Arki kaikessa totuudellisuudellaan ohjelmaan tulee ja tasapaino painonkin tasoittaa.
Aika viileässä aiot nukkua, minulla se vakio 22 mittarissa, vetoa tunnen, kun ilmanvaihto kaikki auki ikkunoiden päällä, pitäisi kai niistä osa sulkea.
On asioita aika paljon mitä pitäisi tehdä, jostakin syystä ne tahtovat jäädä, se kiipeily kun ei niin suotavaa ja en muista nuorempia niitä sulkemaan pyytää.

Nuo teennäiset ihmiset ovat minullekin vastenmielisiä, itse melko suora olen, liikaakin, kaikki ei ymmärrä ja selittelemään joudun kantaani.
Teeskentelevä ihminen ei ole luotettava, jos nykyään kukaan muukaan, ihmiset on muuttuneet mielestäni.
Ennen ei valiteltu joka asiasta, tehtiin töitä asioiden kuntoon saamiseksi, nyt jäädän odottamaan, että joku toinen asiat mallilleen korjaa.
No tottahan on sekin, että mahdollisuudet asioiden suhteen on heikentyneet ja elämä muodostuu vaikeaksi monelle.
Epäkohtia löytyy ja lisää niitä tehdään, tuntuu varmaan joskus, että mitta täyttyy.

Tuo kastijako on mielestäni höllentynyt, nyt erot eivät niin näkyviä kuin ennen ja tehtaalle ansioitaan hankkimaan mennyt oli melkein orja lievennetyssä muodossa.
Palkkaa sai sen minkä tirehtööri hyväksi näki, nyt liitot näistä neuvottelee ja kumpikin pitää omiensa puolta.
Onan selvää, että rikas on aina rikas ja pystyy sanelemaan muiden elämää, mutta tasoitusta on tullut, ei ehkä tarpeeksi, mutta joskus varmaan rahan kerääminenkään ei elämän päätarkoitus ole.
Opitaan antamaan arvoa jokaiselle , luonnolle ja ihmisille ja elämä kaikille siedettäväksi tehdään, haaveitako vain?

Noista tuloista eilen höpisin, puhun aina puhtaana käteen tulevasta, en jaksa miettiä sen kummemmin, kuukauden tuloni kuitenkin sen summan nousi, mitä kerroin puhtaana käteen,
Tarkastelin kyllä verolaskelmaa, mutta siihen unohtui, käteen saanti vain on laskuissani.

Nyt sitten lepopäivä kaikilta osin, istun telkkarin ääreen sen suurempia miettimättä, mitä te toiset touhuilettekaan.
En laskenut veroa pois tuosta summasta, 19% , liki 5,00 euroa veroa.

Mieheni osuus kiitettävä, olisinkin muuten ihan pienempiä eläkettä saavia, puhuttiin perhe eläkkeestä, kun rupesin sitä saamaan.

Hyvin selviän, kuten aina olen kertonutkin, olisin kyllä mieheni halunnut pitää kaikesta huolimatta.
En puhuisi isosta eläkkeestä, kaikki on pystyttävä kustantamaan, ei ole kaveria jakamassa.

Vientiä olisi saatava, mutta kuka uskaltaa yrittää' mitään, kun konkurssi puhuttaa koko suomea.
Tilaa olisi näissä ympyröissä yrittääkin, mutta kulkuyhteydet olisi saatava kuntoon ja rohkeutta aloittaa uusi yritys.
Huomenta ja hyvää saunapäivää, onko kaikilla, minulla kumminkin.
Siivoilen joulua pois, en enää jaksa katsella, lyhyeksi jää jouluni, tavallaan Loppiaisen jälkeen olen korjaillut talteen.
Selkeyttä kaipaan sisustuksessakin, on niin mukavan oloista, kun ei joka paikassa tavaraa.

Kirjoitetaan nyt tämä ketju hieman pidemmäksi ja sitten uutta, kohta se hetki koittaa.

En kuunnellut puhetta, en Areenastakaan ole vielä lukenut, onhan nuo tiukennukset huomattu jo muutaman vuoden kuluessa, indeksikorotus lisäsi minun eläkettä 24,30 euroa, mites se nousikaan 5000:nen eläkkeessä ?
No kyllähän se jonkunlainen seinä vastaan tulee, ikuisesti ei voi pienituloisten pussilla käydä.
Miten paljon onkaan hinnat nousseet?
Yleinen paheksuminen on noilla silmien venyttelyillä, sitä ei voi kieltää, miten vielä voikaan kostautua, esimerkiksi matkailun suhteen., toivotaan parasta, pelätään pahista.

Trapin perheen katsoin minäkin, monta kertaa jo olenkin nähnyt, mutta musiikki kiehtova ja olihan pientä jännitystäkin, elettiinhän elokuvassa Hitlerin aikaa.
Jostakin näin loppuhuipentuman Wienin konsertista ja siellä kapellimestari viiletti käytävillä johtaen taputuksia.
Tuo solmion vinossa olo on saanut aivan liikaa huomiota ja ehkä puhekin on jossain huomioitu ei niin hyvin.
Tuohon kolmeen kohtaan olisi voitu lisätä työttömyys, vai liittyikö se siihen kasvun saantiin, ilman työn tekemistä ei mikään onnistu, ei kansan hyvin vointi, kuin kaupankäyntikään.
Työn saaminen on edellytys jokaisen kohdalla, ja nyt aivan liian suuri on työttömyys, ostovoima on minimissään, leipäjonot kasvaa.
Toivotaan, että asiat korjaantuu ja johtajat vastuunsa tuntevat.

Nämä näitä arjen huolia, joista kaikista on harmia elämisen tasoon tai sanoisiko hengissä pysymisiin, liian tiukalle monellakin menee, asiat pitäisi voida korjata, miten, siitä päättäjät ovat avainasemassa lakeja laatiessaan.
Kansa on päättäjät valinneet, nyt olisi syytä seurata miten äänen saanut toimii.

Kysymyksiä toinen toisen perään, mutta eipä vastausta taida saada ja mihinkäs mummon ääni kantaakaan, sen verran kuitenkin, että valinta on oikeus tehdä äänestyksen aikaan.
Unohdetaan politiikka, vaikka se onkin joka päivä tietoon iskevä, kirjoitellaan vaan näistä arjen huolista ja pienistäkin iloista, nyt imuroimaan ja paikat arkisen elämän näköiseksi,
Onnekasta eka tämän vuoden arkipäivää, tästä se alkaa.
Mitään lupauksia en ole tehnyt, mieltäni olen jo pidemmän ajan yrittänyt ymmärtäväiseksi kaikkia kohtaan kasvattaa, sitä yritän edelleen.

Kiitos Ande2, olen liikuttunut ja kiitollinen, että tulit kertomaan isäsi pois menosta, hän tuli meille kaikille niin aidon ja ymmärtävän ihmisen malliksi ja odotin aina hänen asiallisia ja totuudellisia viestejään.
Hänellä oli ymmärrystä kaikkia kohtaan ja minulle hän oli melkein oppi-isä, hän puhui asioista aidosti, hänen viesteistään näki totuuden ja rehellisyyden omasta elämästään.
Suruunne osaa otan ja hänen muisto mielessäni säilyy, uskonkin, että hän seuraa elämäämme sieltä jostain ja muistona elää taiteilijana joita lahjoja hänellä myös oli.
Vuoro tulee jokaiselle ja ikävän ja surun jokainen omaisilleen jättää, näin myös teidän elämäänne, mutta lohtuna olkoon, että muistot elää., myös minun mielessä ja monen toisenkin kirjoittajaystävän.
Näin syvästi voi ikävä myös tuntemattomia kohtaan kokea, jollakin tapaa läheisiksi tulemme ja kaipaamme toisiamme.
Kiitos vielä kauniista viestistäsi, jospa joskus viestin laittaisit, isäsi perinnöksi asia koe, sama henki viestistäsi heijastuu.

Minulta jäi tuo Wienin konsertti katsomatta, kun vieraita oli, löytyneekö Areenasta, se oli meillä perinne, mieheni kanssa istuimme aina kuin konserttiin ja sen jälkeen mäkihypyt tuli katsottua.
Minä myös keräsin tyttären ja poikani lapsille kuvista albumin, hymysuin katselivat lapsuuttaan.
Presidentin puhekin jäi kuuntelematta, mutta sen näen kyllä Areenastakin, pitänee sieltä katsella ja kuunnella.

Siitäpä saitkin muisteltavaa pitkäksi aikaa, kun perheesi luonasi niin kauan viihtyi,
varmaan nautitte yhdessä olosta ja muistojakin läpi käyden.
Voimia antaa, kun saa mieleistään seuraa ja sitähän lapset on.
Hyvää ja iloa tuottavaa vuotta sinullekin Neeassa.

Terveyttä sinullekin Mdk, sitähän me vanhat toivomme, ei paljon muuta toivottavaa olekaan omaan elämään, kaikkea on koettu, selvitty ikävistäkin, nyt seesteisyyttä toivomme.
Maailmaan rauha on jokaisen (melkein)vanhan ihmisen toive, koettu on sodat ja niitä ei kukaan varmaan toivo.
Taitaa vaan olla niin, että vallan ja rahan mahti vaatii joka sukupolvien koettavaksi sodatkin.
Sinulla kauppa todella lähellä, vaikka kaukana ei minullakaan, mutta silti aina vaikealta lähteminen tuntuu, vaikka liikkuminen olisikin suotavaa edes nämä kauppamatkat.

Kälyni ja kummi-tyttöni ruokailivat kanssani ja oli muka yhdessä nautiskella, surullista kuitenkin huomata kälyni kunnon huononeminen, mutta kaikkeen on totuttava.
Ilo kuitenkin tyttären jaksaminen äitinsä suhteen, koko ajan huomioi ja apuna oli, olisipa kaikilla tuon kaltainen enkeli apuna, kun omat voimat hiipuvat.
Näin ei ikävä kyllä ole ja se saa miettimään tulevaa aikaa monenkin kohdalla.

Nyt sitten arjen askareihin ja elämä jatkuu tavanomaisena, uskoen, että elämä kantaa.
Hyvää tätä alkanutta vuotta 2026, toivotaan, että vuosi toisi rauhan maailmaan ja kaikille kohtuullinen elämä järjestyisi.
Terveyttä myös mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, tietenkin vanheneva väestö heikoimmin tämän tavoittaa, mutta mahdollisimman pienin vaivoin vuosi eteenpäin taas mentäisiin.
Toivon , että jokaisella heräisi halu huomata ympäristö, eläimet ja tietysti toinen toisemme.
Näin vanhaksi selvinneenä voi unohtaa jo suurimmat harmit ja pyrkiä elämään niillä voimin ja eväin minkä kunto kestää.
Olen myös huomannut omassa elämässäni sen, että turha kiihkeys asioiden yhteyteen hoituu pienemmällä ja hymyllä vastaväitteet unohtuvat.

Kovin pieneksi on nämä kirjautuneet nimimerkit käyneet, mutta mukava on lukea heidän viestinsä, tietäen, että kirjoittajan mieli sovinnollisena mukana kulkee.
Ikävöin ynnämuun, rauhaisaa viestittelyä, Hurskaista lintujen ja pihan hoidossa kerrontaa ja Brinkkala joka hävisi aivan yllättäin, mikä hänen kohtansa onkaan.
Makriinakin on taivasmaisemissa, seurailee meidän ponnisteluja. Nojatuolin tiimellyksessä, Kristiin23, joskus myös mukaan tulee.
Tepa, mira, keitä muita ei mieleen tule mutta kaikkia haluan kiittää menneestä ja jaksetaan eteenpäin yhdessä muistellen ja kertoilen oman elämän kulkemisesta.
Kaikille asiallisille anonyymeille kiitokset viesteistänne, vahinko, että ei oikein tutuiksi pystytä tulemaan.
Kiva kun Ruotsin puoleltakin jaksatte nojatuolissa pistäytyä.

Komea oli ilotulitus, mielestäni ei tarpeellinen, mutta tapahtuma puoltaa paikkaansa väen paljoudesta huomaten.
Katsoin Paljasjalka Kreivittären Areenasta ja sen loputtua nukkumaan, huonoa oli uni paukuttelua kuunnellen, mutta on päivä aikaa vaikka torkutella.
Kuvan olin jo nähnyt aiemmin, mutta muistoja verestin.

Tänään kutsuin kälyni ja kummityttöni ruokailemaan, raakapakastetut piirakkani levisivät kuin Jokisen eväät, tein virheen ottaen sulamaan ne ja totta kai kosteus sulamisen yhteydessä tapasi ja piirakat ei kestäneet koossa.
Sain kuitenkin muutaman ehjän paistettua ja riittää vierailleni, itse sitten syön ne ei niin piirakan näköiset, vahingosta oppii.
Aiemmin en piirakoita ole pakastanut raakana, vasta paistamisen jälkeen.
Aina uutta oppii, näinkin osaavaksi itseään luulevakin.

Nyt vielä suuret kiitokset menneestä vuodesta ja toivon uuden vuoden tuovan hyvillä mielin esiintyvää kirjoittelua.
Oikein hyvää tämän vuoden viimeistä päivää teille kaikille, jotka ketjussa piipahdatte.
Nyt on talven tuntua, lunta sen verran, että hiihtämään pääse ja pakkanen kirii, kohta jäät kantavat, 11 astetta mittarissa.
Toivon kyllä, että jäälle ei vielä mentäisi, vältyttäisiin ikäviltä tapahtumilta.
Tapahtumia ei kovin paljon kodaltani muisteloihin jää tältä vuodelta, aika hiljaista on niiden osalta ollut.
Terveys on ollut kohtalaisen hyvä, silmälääkärissä kerran ja rokotukset muulta osin on vaatinut hoitotoimia.
Samaa toivoisin tulevalta, uudelta vuodelta, ennustaja en ole, joten kaiken vastaanotan mikä on niin laskettu, muutahan en voi.

Maailman tilanne on tapahtumia ja muutoksia sisältänyt ja ei siltä näytä, että mikään muuttuisi, ainakaan parempaa hyvin vähän tiedossa.
Suomen talous on huonossa tilassa ja ei lupauksia paremmasta, vielä vaan säästöjä on keksittävä, mistähän ?
Viisautta ei vaan löydy asioiden kohdilleen saamisessa ja aina maksamaan joutuvat he, joilla jo vaikeaa on.
Surullista on kuunnella ja lukea mediasta lapsiperheiden vaikeuksista ja vanhusten huonosta kohtelusta, työttömyys yksi syy näihinkin asioihin.
Lapset joutuvat kärsimään ja täysin syyttömiä ovat, vanhukset jotka hyvinvointi valtiota ovat rakentaneet, ei suinkaan hoitoa tarvitessaan, ansaitse huonoa kohtelua.
Toivoa ei kuitenkaan saa jättää, pitää uskoa paremman ajan koittavan ja siihen ponnistella.
Minun kykyni ja voimani ei paljoon yllä, mutta toivon asioiden kaikkien epäkohtien kohdalla paranevan.
Toivon inhimillisyyden ja toisten hädän tunnistamisen kasvavan, yhteen hiileen puhaltaminen hyvää lisäisi.

Jokohan arki alkaisi ja kirjoittajat viestejään esiin toisivat, melkein yksin tässä mielipiteitäni yritän ilmoille tuoda, kiva oli kuulla, että myös sinne meren rannalle on tavi tullut ja vaikka hiihtäminen saisi voimia lisäävän.

Kiitän kauniisti kaikkia loppuvan vuoden ketjuun kirjoittaneita ja jatketaan samoissa merkein.
Rauhaisaa vuoden loppua ja huomenna sitten aloitamme puhtaalta pöydältä ja toivorikkaana huolista huolimatta kirjoittamaan vuosilukua 2026.
16 / 46
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt