Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

37

Kommenttia

499

  1. Huomenta keskiviikkoon ja kohtalaisen mukavaan säätilaan, ainakin täällä meillä.
    Olen seurannut tuota elämän menoa tuossa naapuritalossa, siellä tapahtuu, kolme asuntoa on vaihtanut pienillä väliajoilla asukkaitaan.
    Taivaan kutsuja tapahtuu ja asunnot tyhjenee, osa hoitokotiin joutuu muuttamaan, mutta aina uusia tilalle tulee.
    Olen joskus kysynyt tutuilta kuka oli pois lähtijä, eivät tiedä, talon asukkaat ei ehdi tutustua, 0n 42 asuntoa ja mitään yhteistä ei juurikaan ole,
    Yhteinen tila kyllä löytyy, mutta kukaan ei minkään puuhan suhteen vetäjäksi rupea, sama tauti vaivaa järjestöissäkin.
    Muuttoni yhteydessä kaikki aikakausilehdet eteisen penkille jätin, ja pieni hetki kaikki oli kadonneet, nyt on vuosikerta Kotiliedestä odottamassa penkille vientiä.
    Vaihtelua varmaan on lehden lukeminenkin.
    Kälyäni ajattelen, tytär hoitaa hyvin, kaikki asiat kunnossa, mutta uskon hänen yksinäisyyttä joskus tuntevan.
    Tuntuu aika julmalta, kun aina käsitöitä ja maalausta harrastanut, nyt ei näe mitään tehdä, tyytyväinen kuitenkin kertoo olevansa, mitäpä muutakaan voi, minä varmaan katkeroituisin.
    Olen läpi elämän ihastellut hänen kykyään tehdä mitä haluaa ja kaikki onnistui mihin tarttui, emäntänäkin aivan vertaa vailla, surua tunnen hänen kohtalostaan.
    Tämä jos mikä on sitä arkea, mitä monikin joutuu elämään.
    Minä olen reilun vuoden nuorempi kälyäni, näe ja kuulen, ei muistisairauskaan pahemmin vaivaa, silti joskus kapinoin, miksi joutuukaan aina apua pyytämään pienissäkin asioissa.
    Sitä pakotettua nöyrtymistä en meinaa hyväksyä edes omilta lapsiltani avun pyytämiseen, jotenkin se on kiusallista, itseäni tätäkin saan moittia.

    Tuo "oletpa ilkeä" minutkin jätti ihmettelemään, hyvä kun Tellukka korjasi, ei mielestäni ollut mitään yhteyttä demeterin viestiin.
    Ainahan täältä saa näitä väärinymmärryksiä selvitellä ainakin itselleen, kaikki ei vaan mene jakeluun.
    Yksinäisyys se kai pakottaa tänne kirjoittamaan, vaikka en yksinäisyyttä tunnekaan, puhekaveria etsin.
    Tuosta laulamisesta demeter vastaan, olen kahden vaiheilla, laiska olen lähtemään ja kuitenkin olisi kiva laulella, aika näyttää voittaako haluni laulaa.
    Taidan liian tarkkaan miettiä ja punnita iloja ja suruja, sitten koen turhaksi kaikki menemiset, en oikein nautintoa saa mistään, onkohan se lopun alkua?

    Tuo säännöllinen liikuntakin tuli tiensä loppuun, ei ole ilo kulkea ja joka parinkymmenen metrin päästä levätä, jos ei jalat kapinoi, selkä tai hengitys sitä vaatii.
    Ramoona olet varmaan hyvin hoitanut kuntoasi koko elämäsi ajan ja nyt siitä voit nauttia, minulla oli kiihkeimpänä elämisen aikana vain työtä ja työtä, mistä olen tietenkin hyvilläni, sillä nyt elämä voisi pelkkää hymyä olla, jos ei noita pieniä harmejani mukaan lasketa.

    Ette arvaa mikä on mielitekoni ruuan suhteen jo pidempään kummitellut, lanttukukko, ei niitä terveellisempiä ruokia ole, mutta onnistuessaan niin hyvää.
    Nyt olisi lantun suhteen paras aika, kypsyy nopeasti, keitän aina melko kypsäksi, että ei riko kukon kuorta, paksu kerros kerroslihaa ja mausteena vain suola, oletteko monikaan maistanut tätä savolaista herkkua.

    Syömäomenia tarvitsen, taas loppuivat, pitäisi torille mennä, että taatusti kotimaisia löytäisi.
    Olisittepa Neeassa ja toisetkin omenien omistajat lähempänä, tulisin ostoksille.

    No niin Ailat on juhlittu, tänään kaikille Tyteille onnittelut, harvinainen nimi sekin.
  2. Hyvää päivää, harvoin näin, joudun sanomaan, mutta nyt viipyi koneelle istahtaminen.
    Aamu oli sumuinen, katsoin mittaria illalla ja alle kymmenen oli lämpö pudonnut, tuntui jo viileältä, näin kuuman kesäsään jälkeen.
    Kokeilin pattereita ja lämmitys on alkanut, toisetkin kylmyyden tunnistaneet.

    Aurinko paistaa, toivottavasti myös Eliaanan maisemissa ja puolukkareissu onnistuu.
    Pitääköhän olla huolissaan muistini suhteen, en muista tepan mainitsemaa Liania lainkaan, myös tuo 80+:saan tuloni oli unohtanut.
    En niin tarkkaa noista muutoksista kirjaa pidä, joka tapauksessa, ketään ei mistään voi pois ajaa, minulle hienokseltaan vihjailtiin, että voisin poistua toiseen ikäryhmään ja katsoin itsekin kuuluvani tänne.
    Mihinkäs tämän jälkeen, kun 90+ ei ole?

    Demeter noista ropoteista jutusteli, Luoja varjelkoon minua niiden avusta, eipähän sitä voi tietää, kuka loppujen lopuksi minunkin seurana viimeisinä aikoina.
    Varmaan se on todettu ihan hyväksi, mutta en jaksa miettiä näitä koneellisia toimia muutenkaan, saati jos päivittäin joutuisin niihin turvautumaan.
    Onhan se varmaan kiva, kun naisääni Hurskaisen kodissa kuiskuttelee, laita apusi siivoamaan, tai pyydä sellainen jos en tämä osaa siivousta toteuttaa.
    En todella tunne näitä ropotteja ja niiden taitoja, en liiemmin halua tutustuakaan.

    Minusta tuo demen erehdys tuosta ketjun nimeämisestä on todella hyvin inhimillinen asia, mutta voihan se suurenkin porun saada aikaan, jos niin halutaan.
    Anteeksi pyyntö on tehty ja asia pitäisi olla kunnossa.
    Minä pyysin myös joskus asiatonta lausumaani anteeksi, mutta aina tilaisuuden tullen siitä mainitaan.
    Minusta on loukkaavaa, vaikka ei nyt kehenkään kohdistukaan tuo sanonta "helmiä sioille", tuskin kukaan itseään siaksi tunnistautuu, no sanontahan se on, mutta mielestäni ei keskustelupalstalle sopiva.

    La Promessa todella tänään vie iltapäivän, minä yhdistelen iso-äidin neliöitä, sen minkä katsomiselta onnistuu.
    Anoina kirjoittavat voivat todella haukkua toisiaan ihan huoletta ja kun toinen vastaa, ei kohdistu oikeastaan mihinkään, ehkä asian vireille panija tuntee piston, toiset ei tiedä mitään.
    Toista on, kun rekattu mielipiteen sanoo, sitä saattaa joutua selittelemään jatkuvasti, kun vastaanottajat eivät ymmärrä, olen todennut ennenkin, että ajatukset ei aina tavoita toisiaan.

    Nyt olisi pankkiin asiaa, on laitettava Arvo Ylpön säätiölle lupaamani talletus ja vähän muutakin.
    Ajatus pienistä potilaista hellyttää sydämen osaltaan auttamaan.

    Mukavaa syyskuun puoliväliä ja toivotaan ruskankin jotain väri iloa antavan.
  3. Kommentoin tepan kysymykseen noista virkauksistani, teen langan tähteistä ja sitten yhdistä yksivärisellä ja reunat kierrän saman värisellä
    Tarkoitus on tehdä väriä antava kaitale sängyn yksivärisen peiton jalkopäähän, miltä näyttää on arvoitus, mutta jotain näperrettävää on keksittävä.

    Uusi ketju jo aloitettu, mutta putosi alareunaan, kun ei viestejä ilmaantunut.
  4. Istahdin siivoukseni lopuksi huilaamaan ja hyödyksi tämänkin hetken käytän.

    Arvasin, että maininta tulee tuosta nimilistasta, laitoin kuitenkin, kun heitä todella kaipaan, mukava silloin tällöin elon merkkejä toivoa.
    Toiset tarkoittaa kaikkia, ketkä vaan viestin viitsi laittaa ja jos ei nimi luettelosta löytynyt ei mitään merkkaa, eihän hiekkalaatikolla enää olla, yritetään ymmärtää.
    Vältän viestiä laittaa henkilölle joka aina jonkun virheen tai virheeksi tarkoittavan vastauksena antaa, silti kirjoituksensa luen, en yli hyppää, jatketaan "listasta" huolimatta viestittelyä.
    Aika harvoin huomaan minäkään nikiäni mainittavan, mutta eihän se liene tarkoituskaan.
    Mielipide voi aivan hyvin minuakin koskea, niin hyvässä kuin pahassakin ja olen niitä joskus saanutkin.
    Perustelut on aina paikallaan ja virheen tehtyäni, pyydän anteeksi ja jätän siihen.

    Taitaa olla ruoka-aika, siltä tuntuu tuolla vatsan ympärillä, jauhelihakastike ja tykötarpeet, pian tehty ja maistuva on.
  5. Lauantaipäivä alkaa puolipilvisenä ja kosteutta on ilmassa paljon, vettä tuli eilen kuin saavista kaataen.
    Aurinko kuitenkin pilkistelee ja houkuttaa puolukan kerääjiä, niitä on mukava kerätä, kun runsautta on.
    Vilkasta on eilen ollut, mutta ei kovin innostavaa keskustelua ole muodostunut, enemmän taas kireyttä ilmassa, miksihän ?

    Tuosta pois ajamisesta ja muusta höpöttelystä ei voi muuta sanoa kuin höpöhöpö.
    Ketään emme pysty pois ajamaan, jos joidenkin viestittely miellyttää siihenkään ei sanan sijaa luulisi kellään olevan.
    Myös tuo iän jatkuva mainitseminen, eihän varmuudella tiedetä minkä ikäisiä kukin on, jos sitä ei kerro itse.
    En ollut iältäni vielä 80:ntä, kun tälle palstalle tulin, syy oli se, että oli suotavaa muuttaa tälle palstalle.
    Silloin oli hyvin hiljainen tämä palsta, Makriina ja muutama muu kirjoitteli, ajattelin vielä, että näinköhän jutustelu onnistuu.
    Kahvipirtillä muistaakseni yritin jatkaa, mutta siitä tuli heti kohta myös taistelukenttä, mistä niin paljon mielipiteiden kertojaa löytyikään.
    Nyt sitten yritän sitkeästi Nojatuolia jollain tapaa hengissä pitää ja ikävä, että ne henkilöt ovat poistuneet, joita tukena olisin tarvinnut.
    Ilmapiiri muuttui Nojatuolissakin ja alkoi taistelu jostakin, en koskaan ymmärrä mistä?
    Kaipaan kaikkia rekattuja, nimimerkillä kirjoittajia ja anoja myös, joilla on myönteinen suhtautuminen Nojatuoliin kirjoittamisesta.
    Olikin mukava huomata uusi nimimerkki , kiitos Sylvi seuraamisesta, pitkän ajan oletkin seuraillut, kirjoittele useammin.

    Noista lakeijoista taisi mkr mainita ja ymmärsin hänen tarkoittaneen, heitä, jotka jatkuvasti parin kirjoittajan perässä kulki saaden heidät osallistumaan kinasteluun.
    Ynnämuuta kaipaan, hänen asialliset viestit olisi paikallaan, mutta ikä kai hänellekin rajoja asetti, kuten meille muillekin pikkuhiljaa.
    Hurskainen jaksaa ilokseni vaan muistaa Nojatuolia ja kiitos lohtuterveisistä, kyllä niitä väliin tarvitaan ja vastaanotetaan.
    Ramoonan, demeterin, Eliaanan, Neeassan, Tepan, Miran,liekkon ja monen toisenkin mitä en nyt muista, unohtamatta sovinnollisia Anoja, kaikkien kirjoitukset arjen elämästä ovat rikkaus ketjulle.
    Brinkkalankin toivon palaavan, hän itse mainitsi kirjoittavansa harvoin

    Unohdetaan kaikki kielteinen ja jutellaan vaan omien tuntemusten käskystä ja niin ettei kenenkään mieli mustu, ei se vaikeaa ole.
    Koetaan jokainen kirjoittaja oman elämänsä kirjosta kertovan, antaen kiitosta jos siltä tuntuu, ainahan kiitos moittimisen voittaa.
    Tämä ei taas tarkoita sitä, etteikö voisi erimieltäkin olla, mutta miten sen ilmaisee jo taitoa vaatii.
    Kasvamista ja mahdollisuuksia on niin kauan, kun henki pihisee.

    Tepa kysyit mistä langoista virkaan, villalankojen kirjosta, helppoa kuin heinänteko ja ohessa voi telkkaria katsella, kuten totesit
    Kiitos noista tulevista muutoksista tuon teräväpiirron johdosta anolle 12.9 , yritän sisäistää, mutta luotan siihen, että apua saan, jos en osaa.
    Liekko minuakin on sanottu, että nuoremmalta näytän, no se on selvä, kun en itsekään väliin muista 90 :tä jo tavoittelen, tosin reilu kolme vuotta siihen vielä on.
    Hymyillen kuljen ja hymyjä jaan, kai se nuorentaa;)D
    Nyt varmaan taas meni pitkäksi ja kirjautuminen hävisi, jos niin kävi, Hillahan tässä.
  6. Huomenta nyt sateisesta säästä, hyvää se tekee sadekin, ilma puhdistuu.
    Veikkaan, että sateita tästä eteenpäin tuleekin, jos vähääkään entisten mallien mukaan kulkee, pitäähän se syksy kaikkine muotoineen kokea.
    Eilen kiukulla alkoi päivä, kirjautuminen tuli valkoisena lakanana eteen, vasemmassa reunassa kirjautumis mahdollisuus, mutta kirjautuminen ei onnistunut, pahus sivua ei löydy, ilmoitus, mikä lie häiriö ollut.

    Kaikki muutokset kiusaavat, kun ei pysy tahdissa mukana ja pääkoppa ei kaikkea sisäistä, saatikka muista.
    Kai tulevastakin selviää, jos ei hyvin, niin huonosti.

    Olen tepan linjoilla noista Eliaanan hommista, ikävä kyllä keho reakoi, jos liiaksi työt kokee, kokemusta on.
    Minulla ei mitään kamalan raskaita töitä olekaan, mutta muuttoaikaan vedin kaikki astiat ja kirjat matkalaukussa tien yli, jäi pitkäksi aikaa kylkiin aikamoinen kipu, levolla selvisin
    Pienikin vaiva voi haitaksi tulla, senkin olen kokenut, virkkasin urakalla kahden sängyn päälle peittoa jae eikös vaan peukalon tyvet kipeytyneet niin, että vaikeuksia tuotti kaikki käsiä tarvitsevat hommat.
    Annoin peiton tyttärentytölle, kun parisängystä luovuin.

    Mielestäni empatia on myötäelämisen tunne ja se ei voi rajoittua vain määrättyihin tapauksiin sitä tunteva tuntee kyselemättä onko kohde maailmalla vai lähipiirissä.
    En kulje laput silmillä, en tulpat korvilla, näen ja kuulen ja tunnen empatiaa, en pakolla, en teeskennellen vaan sydämen lämmöllä ja halulla elää kärsivien tuskassa, auttaen jos pystyn.

    Mitä tulee sinun pois ajamiseen, en muista kenenkään rekatun niin sanoneen, uskon omantoimintasi sai ajojahdin aikaan.
    En ole vaikuttanut anojenkaan toimintaan mitenkään, se mitä kirjoitin oli oman mietintäni tulos, jos olin väärässä, sinä tiedät totuuden, mutta sitähän on vaikea myöntää.
    Olin hyvilläni, kun näytti siltä, että rauha oli palannut Nojatuoliin, mutta nyt jo yksi poisto on tapahtunut, miten tulevaisuus jatkuu.
    En kovinkaan usein ole viesteihisi kajonnut, sillä kerrot asiat niin, että kaikki on sinulla hallinnassa, näin tunnen itseni mitättömistä mitättömäksi.
    En halua maalitauluksi kuitenkaan.
    Toivon lämpimästi entisiä kirjoittajia palaamaan, ikävä heitä on, jotain on ketju vailla, heidän puuttumisen johdosta.

    Arjesta kirjoittaminen ei ole arvostelu, vaan omien päivän tapahtumisien kertominen, se kattaa ilot ja surut ja tuo paljon puhuttu empatia, eli myötäeläminen on rikkaus ketjussa monta kertaa.
    Aidon myötäelämisen aistii, se ei ole töksäyttelyä siitä mitä sylki suuhun tuo.

    Viikonloppu taas edessä, mitään suurempaa ei suunnitelmissa, mutta aika varmaan kuluu käsitöiden ja kodin kuntoon laittamisen merkeissä.
    Purin ikivanhan kiikkutuolin maton, iso-äidin neliöistä tehdyn ja nyt virkkaan langan tähteistä lisää uusia lappuja ja kokoan pienen sängynyli heitettävän kapean peiton.
    suunnittelu tapahtuu virkkauksen aikana ja lopputulos on arvoitus.
    Jotakin on aina saatava näppeihin, kun ei osaa ilman istua.
    Kauppaan lähden, eilen kävin torilla ja 8 eurolla sain vaikka mitä, perunoita, omenia, porkkanoita, tomaatteja ja ison kukkakaalinkin, nyt täydennystä kaupasta.
    Iloista päivää, kertoilkaa tekemisiänne.
  7. Huomenta, edelleen kauniiseen, mutta tuulen voima on lisääntynyt, näin helle ei kovasti kiusaa.
    Vieraani pistäytyi ja pieni Liam oli kovin kiukkuisen oloinen, nenä vuosi ja kai hampaiden tulo kiusasi.
    Viisivuotias oli onnellinen , kun syntymäpäivärahansa sai, oli kai jo ostettavaa tiedossa.
    Äitinsä sanoi, että osa menee pankkiin, tytär asian hyväksyi.
    Päiväkodista sanoi olevan vapaapäivä ja kivaa tuntui sielläkin olevan, englanninkielisessä päiväkodissa on.
    Äitinsä äitiysloma loppuu tämän kuun loppuun ja sitten isä pitää isyyslomaa loppuvuoden ja ensi vuona sitten poika päiväkotiin viedään, mielellään äiti jo kouluun hänkin menee.
    Kolmevuotiaana voi sitten mennä sisarensa jälkiä samaan päiväkotiin, tosin tytär jo siirtynyt koulumaailmaan.
    Todeta pitää, että en jaksaisi lasten kanssa enää, kivoja kun käyvät, mutta hoitajaksi ei minusta ole.

    Katselin eilen La Promessa jaksoja Areenalta ja voi miten sekaisin oli hommat, eri jaksoja näytettiin, mitä teksti edelsi, tuskaannuin, mutta minkäs tein, ei ollut mahdollista soittaa mihinkään, erittäin huonoa mainosta Areenalle.
    Taas tuli esille, miten ammatin osaajatkin tekevät virheitä, seuranta ei pelannut.

    Demeter, olen sitä mieltä, että kiitosta saa antaa silloin, kun siihen aiheen keksii ja kiitollinen olen viestiesi tullen, kiva , että jaksat.
    En halua uskoa, että kukaan kiittelee vaan miellyttääkseen, vaan haluaa jakaa hyvää mieltään.
    Kyllähän Makriina sai kohtuuttomasti aiheetonta pahaa mieltä, mutta toivon hänenkin ilmaantuvan, nyt kun rauhallisemmin viestit kulkee.
    Asioista oman mielensä mukaan rehellinen vastaus on kestettävä, ja Mkr tuota rehellistä mielipidettä antoi palautteissaan, huumorin höystäessä.
    Kaipaan tuttuja muitakin, aina on helpompi vastailla, kun tietää kuka vastauksia lukee ja vastaa, Eliaankaan ei ole pitkään aikaan pistäytynyt.

    Neeassalla aina valoisan tuntuisia nuo viestit, voin kuvitella hänen hymyisät ja onnelliset kasvonsa, viestejä lukiessa, minulta jää kirkon meiningit katsomatta, mutta arvostan kirkonkin toimintaa omalta näkemältäni.
    Ramoonan kanssa olemme kirjoittajaystäviä jo monien vuosien takaa ja aina hänen kuvauksensa saavat silmiini näkymän hänen elämästään, onnellinen on näkymä.
    Kahvipirtti oli monen juhlan ja kestien pitopaikka, hauskaa oli, harvoin siellä ikäviä viestejä tuli.

    Tuli mieleen taksikuski mikä minua kyyditsi rokotukseen, kyselin mistä oli kotoisin (ihon väri antoi aiheen) Syyriasta kertoi olevansa ja neljä vuotta suomessa ollut.
    Äiti ja sisar perheenään, kysyin kärsikö kuumuudesta, sanoi ei ole kuuma.
    Utelin sitä sun tätä, matka loppui kesken, maksun määräsi ja minulla vähän suurempi seteli, sanoin saat loput pitää, kaunis hymy kiitoksen mukana sain takaisin.
    Ilo molemmin puolinen, olin tyytyväinen palveluun.

    Sinne katolle meno on nyt monella suulla kielletty Hurskainen paras uskoa ja säilyä hengissä.
    Noita kilpailu viestejä en pysty edes soittamaan, olen eston laittanut, kai yritin joskus ja aina olin epäonninen, lopetin kokonaan, hyvä niin.
    Monta kertaa on vastaus varmasti oikea, mutta mutkia sinne langan toiseen päähän osataan laittaa.

    Nyt suunnittelemaan miten päivä tänään sujuu, silityksellä aloitan, kolmet sukatkin odottaa prässäystä, kai joskus jonkun varpaita lämmittää, tulee se kylmyyskin aikanaan.
  8. Huomenta uuteen viikkoon, näin se kesä lämpimästä huolimatta on syksyyn kääntymässä, kiva kun viivyttelee syksy tuloaan.
    Ne ikävät räntäsateet ja kurat voisi pieneen ajanjaksoon mahduttaa.
    Viisastumisesta huolimatta säälle emme juurikaan mitään voi ja joskus tuntuu tuon viisaudenkin kanssa, että harmia tuottaa.
    Joka aamu saa kuulla miten ihmisiä tapetaan noiden sotatilojen kanssa, miten ihminen voikaan olla julma ja voi tappaa toisen ihmisen, mistä on kysymys, mikä antaa voimia näihin asioihin.
    Sokeina uskotaan valtaa pitävien vaatimuksiin, mistä löytyy viisas joka tämän tappamisen saa loppumaan.
    Tuskainen maailma, hyvinvoinnista huolimatta. osa väestöstä elää kuplassa unohtaen kurjuuden ja sodan uhrit.

    Noita naakkoja on levinnyt todella paljon, luonto on totuttu pitävän huolen tasapainostaan, nyt sekin ajatus romuttuu.
    Muistan joskus kyyhkyjä eli puluja tuhotun myrkyn avulla, nyt niitäkin on taas ilmaantunut.
    Ihmisten toimet ei tuota tuloksia tasapainoillun kanssa, aina epäkohtia ilmaantuu.
    Tuo syntyvyydenkin lisääminen on vaikea juttu, kaikki ei edes halua lapsia tämän ajan maailmaan, mikä on toisaalta ihan ymmärretty.
    Miksi haluaisi lapsia sotimaan ja kuolemaan, vallanhaluisten johtajien kyselemättä haluavatko henkensä antaa, kysymys kuuluu minkä vuoksi haluaisi.
    Liian vaikeaksi kysymykset meinaa mennä vastauksia tuskin tietää kukaan.

    Demeter minä olen myös kaivannut Mkr jospa palaisi viesteineen, brinkkala muistini mukaan arveli vähentävän kirjoittelua, en muista kertoiko syyn, muuttiko elämänsä jonnekin muualle.
    Nuo silmäsairaudet ovat vaikeita glaukoomasta luin juuri lehdestä, suvun perunakin kulkee,
    Tämän vaivan kälyni, äiti ja mummi kokivat, mieheni suvun puolella tätä tautia on paljonkin.
    Hyviä artikkeleja nykyisin aikakausi lehdistä löytyy, muistisairauskin oli selvitettynä, tärkeiden papereiden säilytyksestäkin ohjeistus.
    Testamentista on alkuperäinen säilytettävä, on paljon asioita, mitkä on jäänyt huomiotta.

    Kyllähän naisista apua moneen asiaan, hyvä esimerkki on Eliaana, tuskin vierestä katsoisi, kun niitä lankkuja ja pukkeja sinne katolle hinailet, varmaan hommaisia heti kohta apua.

    Noista vertailusta on turha kärhämää aikaan saada, yritän vaan sanoa, että koulutus pitkäkään ei tee virheettömäksi, kaikille tulee erehdyksiä.
    Uskon että lääkäri jättäisi suosiolla putkityöt sun muut ammattinsa osaavan käsiin, samoin putkimies luottaa lääkärin apuun.
    Annetaan arvo kaikelle työlle, jokaista alallaan tarvitaan.

    Kohta saan poikani vanhimman tyttären lapsineen kylään, pistäytyvät ennen ajomatkaa kotiinsa.
    Viisivuotias tytär ja kohta vuoden täyttävä poika, kiva on heidät tavata.
    Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.
  9. Sunnuntaipäivää, siksihän on jo kääntymässä, hidastelin kahvipöydässä lukien lehtiä.
    Uutta tietoakin taas sain, silmänpainetauti oli aihe ja kiinnostuin, kun kälyni vaiva juuri tämä.
    Suvussa vaikuttava tauti perintönä useinkin, siksikin luin, kun tyttärelläni tämä tauti on jollain tapaa ilmennyt.
    Poikani piipahti lisäämässä telkkarin antia, kanavia joihin kirjaudutaan, itse sotken jos yritän TV:n koneella kirjoittaa.
    Kiirettä tuntui olevan työn piirissä, hyvähän se on, kun osaa oikealla tavalla suhtautua.
    Mökilleen aikoivat, lataamaan akkuja, ei tietokonetta harmina, kotona aina ne hommat koneelle vie.

    Luin myös artikkelin Mirja Pyykön elämästä, lämminhenkinen ja luontoa rakastava ihminen on, piti tärkeimpänä avuna ihmisellä taidon kokea empatiaa, samoilla linjoilla olen,.
    Empatiaa tuntematta, ihminen usein on välinpitämätön ympäristöstään, ihmisistä kuin eläimistäkin.
    Tämän päivän puutos on juuri se, ettei osata paneutua toisten elämän sujumisiin.

    Nuo terveys tai sairausasiat koskettavat eri tavoin jokaista, mutta julkisen terveydenhuollon kannalla olen, tosin vaikeaa on, kun lääkäreitä ei riitä, jokainen oman valintansa tekee..
    Yksityiselle menevät ne onnelliset, joilla rahaa siihen riittää, minäkin silmälääkäripalvelut saan yksityiseltä puolelta.
    Tiedän, että terveyskeskuksistakin saa silmälääkärin palveluja, mutta kaikille ei niitä aikoja riitä. toivoisi, että ainakin nämä palvelut voisi tiukoilla olevatkin tavoittaa.

    Onneksi Mira olet saanut avun kunnalliselta puolen , siltikin iso on laskujesi määrä, toivotaan kaiken jatkuvan, avun saat hieman halvemmalla.
    Hammashoitoakin on täällä pieni osa potilaista saanut kunnalliselta puolen, sinne vaan pyrkivät ja jo pääsevätkin he joilla olisi vara maksaa yksityiselle.
    Vääryys tuokin mistä kerrot, että brutto tuloista joudut maksun maksamaan.

    Oikeassa olet ano 16,17 hyvinvointialueen johtajien palkkoihin menee mittava euromäärä, sitä olisi karsittava, eikä potilaille tulevista palveluista.
    Tätä uudistusta tehtiin useankin hallituksen aikaan, toteutus sitten edelliselle lankesi.
    Raakileena syntyi.
    Sananen tuohon yöpäivystyksen loppumiseen, jos matkan vielä kuljettavatkin, niin eipä taida Kyssikään ilman ruuhkaa selvitä, siinä on vaara kuolla hoidon puutteesta, ja säästöt minimissä.
    No näille asioille en minä, ei moni toinenkaan kirjoittaja mahda mitään ja odotellaan kuolemaa kotona, joka tapauksessa se kaikille tulee.

    En väheksy putkimiehen taitoja useimmin lääkärin, näinkin sattuu, kälylleni juuri silmälääkäri määräsi uudet lääkkeet silmiin, ei voinut käyttää, kirveli, meni toiselle silmälääkärille ja tämä poisti ne lääkkeet ja palattiin vanhoin lääkkeisiin.
    Tämäkin todiste, vaikka kuinka on kouluja käynyt erehdyksiä tulee, putkimies koulutetaan tärkeään tehtävään ja paikkansa täyttää, tuon lasku sisälsi varmaan tarpeet ja matkat.
    Tarvitsemme toinen toistamme ja kaikki ammatit pitäisi laittaa alansa arvostuksen kohteeksi.

    Vielä tuohon tuhoamiseen ja roskaamiseen, miksi ei nuorten päähän mene ymmärrys, heidän on tulevaisuus, heidän vuokseen minäkin lajittelen roskia ja yritän osani tehdä luonnon säilymisen heidän vuokseen.

    Nyt ehkä tulee lunta tupaan, mutta valmistaudun, en hyökkäykseen, mutta puoliani ja kantaani puolustamaan, ollaan empaattisia ja ajatellaan myönteisesti;)
  10. Olen edelleen sitä mieltä, että kaikilla ei rahaa yksityisten vastaanottoon ja siksihän juuri verorahoilla on aikaan saatu terveyspalveluja, että ilman hoidon toteutumista ei pienellä eläkkeellä oleva jää.

    Tällä hetkellä ajetaan alas koko terveyspalveluja ja verorahat kohdistetaan yksityisten vastaanottoihin.
    Mielestäni olen aika selvillä näistä asioista ja ne palvelut mitä julkinen terveyspalvelu ei anna on pakko itse maksaa, tai jättää hoito saamatta.
    Moni erikoislääkäri kuuluu yksityiseen palveluun, ja jos niitä vielä terveyskeskuksista saa, niin niitäkin pyritään poistamaan.

    Kiitos mielipiteestäsi, mutta saanen olla tätä mieltä minäkin.
    En syytellyt lääkäreitä, ihmettelin vaan isoa hintaa, luulisi jotakin taksaa sitovaa sielläkin olevan.
  11. Huomenta edelleen kesäiseen aamuun ja hikiseen päivään. , eipä hätäillä, kyllä ne tulee pimeät ja sateiset säätkin.
    Taitaa tämä kesäinen sää viedä kirjoittajat mennessään, joko marjaan tai sienien etsintään, hyvä niin, kaikki kotiin päin .
    Minulla säilönnät tehty ja nyt sitten vain lepäilen ja katselen ja kuuntelen maailman menoa.
    Päivittelyä, ihmettelyä riittää, näin siinä kävi, että yöpäivystys loppuu kotipaikkakunnaltani, Kuopioon kyyditään.
    Mikähän säästö tästä tuleenkaan, aika näyttää, miten toimii ja moniko kupsahtaa matkalle.

    Olen miettinyt minäkin tuota maaseudun asukkaiden kohtaloa, tosiaan yksi vuoro käytössä päivässä, miten sen saakaan riittämään kaikenlaisiin tarpeisiin.
    Pitkäksi venyy päivä kauppareissulla, kuten ano kerroit.
    Onhan täällä liikepaikoilla paremmin, vaikka valittelinkin, tottumus on toinen luonto, kun aiemmin joka puolen tunnin välein pääsi toiselle puolen kaupunkia, nyt totuttelu vaatii aikaa.
    Harvoin edes näitä kyytejä tarvitsen, mutta vaikealta silti tuntuu.

    Olen varmaan tyytyväisyyteni elooni kertonut monta kertaa, mutta se ei auta heitä joilla vaikeuksia yli kestokyvyn.
    Surullinen olen, kun ajattelen vanhusta, jolla voimia ei riitä asioiden hoitoon ja kaikesta avusta joutuu euroja pulittamaan, euroja jotka ei riitä edes kunnon ruokailuun, puhumattakaan lääkkeistä.
    Ymmärrystä näitä vaikeuksia kokeviin tuntuu olevan, mutta tekoja asioiden parantamiseen ei vaan tunnu löytyvän.
    Omalla kohdallani kovalla työllä ja tiukalla budjetilla on elämä näkökulmastani tyydyttävä, muuta en tarvitse, veropottinikin jää yhteiskunnankuluihin, sen pakollisen saan minkä kaikki toisetkin.
    Onni on matkaani seurannut, sairauksia ei juurikaan, mikä olisi elämää horjuttanut, nyt toivon kovin, että jatko pysyy samanlaisena.

    Eilen soitti Arvo Ylppö säätiön edustaja ja keräykseen osallistumista pyysi, no suostuin taas kerran, kun ajattelee niitä lapsia, heidän perheitään, mitä tutkimusten tasolla yritetään auttaa, ei voi sivuuttaa osallistumista.
    Näitä hyviin tarkoituksiin keräystoiveita aika monta vuoteen mahtuu, verotuloistahan näitä pitäisi tukea, mutta rahat menevät johonkin tärkeämpään, vaikka johtajien ylisuuriin palkkioihin..
    Autettavia löytyy ja jokainen jollain tavoin voi osallistua, pienikin lahjoitus on rikkana rokassa, neulomuksiani olen lahjoitellut milloin mihinkin, aika monen lapsen, kuin aikuisenkin varpaita neuleeni lämmittää.
    Kuulin yhden kertomuksen, ajokortin uudistamisesta, terveyskeskus ei sitä uusinut, yksityiselle mennen, lasku oli 256 euroa, eikö rajaa millään maksulla ole.
    Yksityinen terveyspalvelu voi hinnoittaa miten haluaa ja tukeminen verorahoista näille menee.

    Anolle neuvo, etsi kaveri, tosin myöhäistä taitaa olla , Nojatuolista ei apua löydy.

    Hurskainen jos asuisit lähellä tulisin siivousapuun, eipä paljon jaksamista minullakaan, mutta "piällysmiehenä" jaksaisin komennella;)
    Huomattavasti mukavampaa elämä olisi siistissä kodissa.

    Pientä vinoilua noissa toisissa ketjuissa Nojatuolista tuntuu olevan, mutta jos se lohtua tuo jollekin , siitä vaan, tyhmää tyhmemmäksi heittäydyn.
    Jatketaan jos siltä tuntuu, ei tässä kovin korkealta pudota, jos niin käy.
  12. Viikonloppu taas aluillaan, miten ihmeessä nämä viikot vilistää?
    Eilen sain koronarokotuksen ja olikin aika homma päästä rokottajan luo.
    Linja-autoja kulkee yksi tunnissa sairaalalle ja seisoin pysäkillä autoa odottaen.
    Eipä tullut, hiki jo tuli, kun mietin miten viiden kilometrin päähän sovittuun aikaan pääsen.
    Yritin perua soittamalla, mutta eihän kukaan vastannut, soitin taxin ja sillä reteesti ajoin tapaamiseen.
    Takaisin tullessa sitten kiire autoon, sillä taas olisin tunnin joutunut odottamaan, ehdin ja sitten sain tietää, että ruokatuntia vietti kuljettaja siihen aikaan, kun pysäkillä seisoin.
    No kaikki lopulta hyvin, vajaa 16 euroa pulitin, linja-autolla olisin onnellisten onnistumisten kanssa ilmaiseksi päässyt.
    Perumismaksusta kuitenkin selvisin, se olisi ollut 56,00 euroa.

    Lissu noin kirjotustani yritin esiin tuoda, en ketään erikoisesti vaan kaikkia vanhusten ongelmia tarkoitin, jäi mainitsematta, että syrjäkylillä ei vähäisintäkään palvelua saatavilla.
    Joskus tai aika useinkin ei kirjoitus kaikkia tavoita, jokainen ymmärtää oman näkökulmansa asiosta, kiitos Lissu.
    Tuo että en koko ikääni ole veroja maksanut, ei kukaan, suomessa lapsityövoima on kielletty.
    Kuitenkin 15 vuotiaasta lähtien olen veroja maksanut, aina eläkeikään asti palkkatyöstä ja nyt sitten liki 20% eläkkeestä.
    Armoa en ole pyytänyt, en saanut, olen sanonutkin, että iloinen veronmaksaja olen.
    Mitä lapsiini tulee, en heiltä odota, en halua mitään apua ja rikkauksistaankaan en tiedä, työllä hankittua kaikki mitä on.
    Saan kyydin jos paikalla ovat, tytär viihtyy mökillään ja ei tulisi mieleenkään hänen iloaan itseni takia häiritä.
    Jos paljon huonommaksi joudun, kai heille jotain rasitteita siitä kertyy.

    Nuo pihatalkkarit ovat iso apu kuten Neeassa ja tepa kerrotte, aika raskasta on pihan hoito huonokuntoisille ja onhan joskus ollut miesten tekeminä opittu ne hoitamaan, kaikki ei pysty vaikka haluja olisikin.
    Mukavia on nuo naapuritkin, joilla mahdollisuus ilahduttaa naapuriaan.

    Kauhulla ajattelen Hurskaista katolle kiipeämässä, eikö apua jostain saisi, olethan minun ikäinen ja minä en enää tikkailekaan oikein rohkene kiivetä, saati sitten katon harjalle taakan kanssa.
    Ymmärrän halusi asua kotonasi, mutta kun työt tuon laatuisiksi menevät, voisit jo helpottaa.

    Kai tämä ajan henki on sitä, että suku unohtuu, jokaisella ne omat ympyrät selvittävineen, ei minullakaan sukulaiset liioin rasita.
    Tykkään vieraista, jos yllättävät, silloin ei paineita tarjoiluista ilmaannu, tarjotaan mitä on tarjottavaa.

    Ehkä tuo Vapun neuvo kohdistui sijoitustensa kanssa kamppailevaan nuoreen, en usko, että hän neuvoisi tiukilla eläviä edes säästämisestä puhumaan.
    En muuten ole koskaan keneltäkään luullut arvostelua estäneeni, toivonut vaan noin yleisesti, melko kauan olen saanut ollakin ilman syytöksiä, aika muuttuu ja nyt kaikesta on moittimista löydyttävä, miksi ei aloittajastakin,
    Silti malttia pyydän, ei nyt ihan jatkuvaa syyttelyä kukaan kestä, en ole poikkeus.

    Olen kyllä sillä kannalla ja toivomuksella, että jos joskus hoitokotiin joudun, se olisi tuttu kotipaikkani, kyllä se surulliselta tuntuisi, jos aivan outoihin ympyröihin joutuisi kuolemaa odottamaan.
    Nämä näitä minun mielipiteitä, voitte vapaasti olla erimieltä, toivomus kuitenkin, että asiallista puhetta seuraa;)
  13. Torstai aamua elelen, päivään valmistaudun.
    Omena savotta odottaa, mokomat aika pian alkavat pilaantumaan, joten kiire on saada keitettyä, ehkä puusta tippuneina kolhiintuvat ja siiten alkaa pian pilaantuminen.
    Onneksi on niin paljon, että riittää vielä säilöttävääkin.

    Olen pohtinut taas oikein vakavana tätä maailman menoa, miten huonokuntoiset vanhukset pärjäävät.
    Joka tuutista tulee vain leikkauksia ja olotilan huononnuksia, miten näin on, veroja koko ikänsä tehneet, yhteiskuntaa rakentaneet iäkkäät ihmiset jätetään omanonnensa huomaan.
    Kuulin eilen kauhutarinan siitäkin, miten kunta voi heittää hoitokotia tarvitsevan vaikka toiselle paikkakunnalla, kauas omaisista, jopa aviopuolisosta,, tämä tuntuu ihmisyydenvastaiselta.
    Kävin apteekissa ja kyselin lääkkeiden hinnankorotus paineita, ei vielä ainakaan ole hintoihin lisää tulossa,(tietysti alvi) mutta Kelakorvauksien alentaminen ja omavastuunnosto on on tiedossa, no siinäpä sitä lääkkeiden arvokin nousee.
    Kotihoidon tuet heikentyvät ja kodinhoitajien käyntiajat lyhenevät, kehotetaan ostamaan palvelut yksityiseltä, niinpä, jos eläke ei riitä kaikilla tänä päivänäkään, millä sitten palvelut ostetaan yksityisiltä.
    Olen yhtä ihmettelyä täynnä, miten tänä päivänä näin kohdellaan vanhuksia.
    Tämä valitus ei omasta elämästä, vaan heidän joilla on vaikeuksia ollut koko ajan, nyt sitten toivo paremmasta viedään.

    Luin Vappu Taipaleen artikkelin ja ajattelin, kunpa näitä Vappuja olisi enemmän.
    Hän aikoinaan sai päivähoito asiat nykyiselle mallille ja nyt kertoi vanhusten asioiden ja olojen parissa yhä työskentelevän.
    Aviopari on ikänsä olleet parantamassa heikompi osaisten asioita, Vappu on lastenpsykiatri ja miehensä Ilkka lääkäri.
    Nauroi kertoessaan, miten jälkipolven kyläily sujuu mökillä, laitetaan 15 litran kattila hellalle ja sitä vuorotellen hämmennetään, tiskivuorot jaetaan ja näin jokainen osansa tekee.

    Minulla on muutaman kerran vuodessa tuo Kummien toimintaan menevä pieni maksu, korteni kekoon kannan, moni muukin hyvää tekevä järjestö saa minulta pienen tuen.
    Kun kuuntelin eilenkin äitien kertomaa lastensa vaivoista, sydän melkein halkesi, miten voikaan elämä koetella toisia jo lapsuudesta asti ja mikä tuska on vanhemmilla seurata vierestä lastensa tuskaa.
    Tuntuu, että en jaksaisi moista, mutta kai niitä voimiakin annetaan, kun tosi on edessä.

    Meni minultakin voimat, kun kerhoon kävelin ja ilman keppiä vielä, oli todella hikinen päivä.
    Muistan kyllä useitakin syyskuun päiviä, mitkä vastaavanlaisia on ollut, puolukkametsässä sitä hikoiltiin silloin.
    Aina sitä selvitään "tuntematon selviytyjä" tänään uusi päivä ja uudet kujeet.

    Tuo ruuan laittoa voi verrata vaikka säveltämiseen tai näihin viesteihin, sekaisin vaan kaikkea ja makuelämyksiä syntyy, kuten Ramoona kerroit.
    Kovin maustetuista ruuista en tykkää, mutta maukasta aikaan saa ilmankin.

    Tänään rokotuksen ottoon ja tuskailin, linja-auto vuoroja, kun yksi vuoro tuntiin ajaa sairaalalle, niistäkin on vähennetty, monta tuntia kuluu tässäkin hommassa, onneksi on lämmintä istua pysäkillä ja autoa odottaa, turhaan valitan tätäkin, onhan minulla aikaa;)
    Nauttikaa näistä lämpimistä kesältä tuntuvista päivistä, tulee se pakkanenkin.
  14. Noihin liekkon siivoushommiin vielä, kyllä se yhtä juhlan tuntua on sekin, kun siivouksen aikaan saa.
    Tuo makean syöminen on minulta vähentynyt kovasti, ennen söin suklaatakin, nyt tahmealta suussa maistaa, kaikkea se vanhenemin aikaan saa.

    Miran ihmettelyyn nahkaperunoista, kai se perunan laadusta on paljon kiinni, minulla on hyvin perunat onnistuneet, ovat todella uuden makuisia.

    Suuretkin pakkaset tyhjentyy, jos tykkää marjoja syödä ja mikäs sen terveellisempää onkaan.
    Sokeria ei pakastuksen yhteydessä ole pakko käyttää.

    Nimimerkin vaihtamista joku ihmetteli, minulla oli toistakymmentä vuotta SkillaN nikki, jotenkin sotkin koneella ja se katosi, ei saanut takaisi ja uusi oli sitten Sel-la jonka poistin, kun ajattelin lopettaa koko kirjoittelun, mutta sitten kaipasin takaisin ja taas oli uusittava nimimerkki, ei vanhaa takaisin saa.
    Tässäpä nyt ollaan.

    Kiva että pidit perunoista Lissu, ei kovin suurikaan vaiva ole pakastaa.

    Tepa tunnustaudun Hamsteriksi, kai se on perua sieltä sodan jälkeisiltä ajoilta ja tunnen olevani jopa taitava emäntä, kun moiseen pystyn;)D
  15. Huomenta, melkoisen mukavan näköiseen keskiviikko päivään.
    Tänään kerhotoiminta alkaa ja mukaan on vaan yritettävä, sain viestin ja lupauksen, että kyyti kotiin on taattu, linja-autolla pääsen paikalle ja sitten ystävän kyydissä takaisin.
    Matka ei kamalan pitkä, (puolitoista kilometriä) mutta kuntoni tietäen aina ei helposti suju tuokaan matka.
    Kiva kerhoon on mennä, vielä sieltä löytyy vanhoja ystäviäkin, vaikka porukka on suureti nuorentunut.

    Säilöminen on herättänyt paljon keskustelua, hyvä niin, onhan mielipidekirjo mielenkiintoa herättävä.
    Omasta säilömisvimmastani olen kertonutkin, mutta kertaus on jos nyt ei oppimisen äiti, niin muistin virkistystä.
    Ensiksikin aika pieniä eriä pakastan, minulla on jääkaappi pakastin ja sitten pieni pystypakastin, ne täyttyvät piripintaan joka syksy, nytkin on omenahillon tekoa viivästettävä, että ehdin jotain pakkasesta nautiskelemaan.
    Omenat kestävät parvekkeella jonkun aikaa, kypsyen lisää.

    Pakastan melkein mitä vaan, kaikkea pieniä määriä, yhden ihmisen kulutukseen, tosin joskus annan tyttären perheelle, siellä lapset vierailevat useammin.
    Nuo pienet uudet perunat on mielestäni tosi hyviä, ekaperuna sadosta niitä pakastan, siikli peruna on mieleisin, pienikokoisena se kypsyy pian.
    Pesen perunat, kiehautan ja pussitan kerta käytettäviksi.
    Pakkasesta otan ja kiehuvaan veteen mihin lisään vähän suolaa laitan jäiset perunat, hetki kiehuen ovat ihanan kesäisen viestin tuojia. vaikka joulupöytään, tilliä koristeeksi.
    Pakastan kaiken mahdollisen, porkkanoitakin, siksi, että säästyn talvella niiden kaupasta vetämisestä, eihän paljon mahdu niitäkään, mutta on helppo valmiiksi pilkottuina keittoon ottaa, raasteena porkkanalaatikkoon joulun aikaan, samoin lanttusurvos valmiina odottaa käyttöön ottoa.

    Ostan kaikki tarpeet torilta, siellä on kauppias mikä myy edellisen päivän tuotteet euron kilo ja näistä säilöminenkin on edullista.
    Kurpitsaa pakastan soseena muutaman rasian, samoin tomaattia kiehauta kuoret irti ja soseutan on hyvää keiton tai kastikkeen maustamiseen.
    Kurpitsasoseeseen lisään pienen määrän vettä, (tosi pienen ) ja maustan kermalla tai juustolla keiton, on samettista ja ihanaa vaihtelua sekin.
    Sienetkin pakastan pusseihin kerta annoksin ja sulatan ja suolaan vasta sitten, liotus jää pois niin kuin suolasienissä joutuu tekemään.

    Marjoja etupäässä on pakkasessa ja niitä talvi iltoina rasia nopsaan suuhuni löytää.
    Olen kertonutkin, että rasiat huollan takaisin hyllyyn ja kevääseen mennessä on hyllyt tyhjiä purkkeja ja pulloja täynnä odottamassa uutta säilömisvimmaa;)
    Olen siis oppinut tarpeellisen säilömistarpeen täyttämisessä ja uskon, että joku eurokin säästyy, ollaan siitä vaikka erimieltä, säästyn ainakin ulkomailta tuotujen tarpeiden ostolta, niistäkin aina mainintaa epäpuhtauksista, itse tehtynä voin huoleti poskeeni säilötyt pistää.

    Nyt tuli puolustuspuhetta säilömisen kannalle, mutta ihanaa, että kenenkään ei ole pakko näin toimia, tämä vain minun, ehkä jonkun toisenkin tapa.
    Aikaa riittää tähänkin puuhaan, miksi en tekisi, kun tykkään hommasta.
    Lisätkää ideoita tai ihmetelkää tätäkin säilömishulluutta, kaikki sopii;)
  16. Huomenet, hieman pitkäksi meni, mutta joskus innostuu aikakausilehtien lukuun ja aika siinä hujahtaa.
    Viva ja Eeva samaan aikaan ilmestyi, niistä aina jotain uutta ja ihmeellistä, vanhojen rakennusten ja muun minulle outojen asioiden valottamista voi niistä lukea.

    Säilömistä kaikilla riittää, olen innolla lukenut tekemisiänne ja innostus vaan tarttuu, minulla vaan pakkaset täynnä, pitää omenahillon tekokin jättää myöhemmäksi.
    Sain eilen hillo omenia kassillisen, tytär jo haki oman osan.
    Tuntuu ihanalta ajatelle, että talveen varautuminen on suoritettu, nyt vielä joka syksyinen peruna, porkkana ja sipuli satsi ystävien tuomana, niitä säilyttelen parvekkeella ja toivon alkusyksystä sen verran lämmintä, että eivät jäädy.
    Olen kuin karhu, teen turvallisen pesän talveksi;)
    Kiva huomata, että perinne jatkuu, tytär nyt eläkkeelle jäätyään innolla pakkasta täyttää, joku tapa kuitenkin säilyy tässä muuttuvassa maailmassa.

    Tuo rasisminvastainen toiminta saisi ottaa valtaa, emme ilman ulkomaan ihmisten apua enää selviä kotimaassamme, joten tärkeää olisi saada ihmiset sisäistämään olomme.
    Vaikea yhtälö tuntuu olevan hallituksellekin ja kuitenkin heidän päätösten laatimina yksimielisesti tulisi toimia
    Tosi yritystä puuttuu, itselläni on myönteinen ajattelu ja kokemus siinäkin on luonut oman varmuuden, on ollut miellyttäviä tapaamisia, ihan vain torituntumissa.
    Eilen ostin puolukat ulkomaalaiskauppiaalta ja hyviä olivat, mehua sain paljon ja en ihan tarkkaan vielä valuttanutkaan, laitoin rasioihin puuromarjoiksi melkoisen määrän.
    Kunpa muistaisimme sen, että ei varmaan kovin helppoa ole kotimaataan ja sukuaan jättää, sopeutuminen on asia missä jokainen meistä voi osansa antaa.
    Kokemusta meillä jo pitäisi olla, sillä sodan jälkeen asutimme osan omasta kansasta oleviin olosuhteisiin, ei varmaan kovin helppoa ollut karjalaistenkaan kotiutuminen uusiin olosuhteisiin, siitäkin on selvitty.
    Kokemuksia asiasta on varmaan monenlaisia ja suruakin on joutuneet monet kokemaan vastaanotosta.

    Yllätyin kun eilen tuli ilmoitus, että rokotusaika olisi tiedossa, en ollut edes ajatellut koko rokotusta, mieluisa ajatus syttyi, minusta kuitenkin huolta pidetään myös hyvinvointialueen taholta.
    Kirjoissa ja kansissa on ikäni ja kai siksi huolehtivat.

    Nyt on laulupäivä, kiva nähdä kesän jälkeen lauluystäviä, ehkä elämä siitäkin lisä nautittavaa saa aikaan.
    Mieliala oli jo hyvin kielteinen koko asialle, mutta niin sitä vaan innostuu, ainakin kokeilemaan.

    Toivottelen innostusta kaikenlaiseen eteenpäin vievään ajatteluun, olkoon vaikka pakkasen täyttämistä, itse siitä hyödyn saamme;)
  17. Viikonalkuun huomenet, aurinko paistaa, mutta yö lämmöt kovin syksyisiltä jo tuntuu.
    Yllätyin kun patteri jo lämpöä antoi, minua ei kyllä vielä kylmällä puista, mutta ehkä se kuivattaa ilmaa sisätiloissa, näiden sateen paljouden sisäänkin kosteutta tuomina.
    Pyykit ei enää parvekkeellakaan hetkessä kuiva, kuten kesäaikaan.

    Kahvia hörppiessäni katsoin miten jäteauto ajeli pihasta toiseen, tuli mieleen, miten kävisi jos tätä ammattiryhmää ei olisi ?
    Sama kysymys siistien kohdalla, olisipa aikamoinen homma, jos tätäkään työryhmää ei olisi, näin sitä huomaa ammattien tarpeellisuuden, kun pohtimista joskus käyttää.
    Aliarvostettuja nämä ammatit kuitenkin ovat, puhutaan "vain" jäteauton ja siivoojien vähäarvoisesta hommasta ja kumpaankaan ei nuoret enää hakeudu.
    Samaa voi sanoa kodin hoidon hoitamisesta, nykyisin siivoaminen on harvinaista, ajatellen, että mattotelineet tyhjinä seisoo.
    Mietinkin usein, miten tehokkaita imureita ja muita onkaan, kun koskaan ei mattoja edes ulkona tuuleteta, no lupa on minun ihmetellä, vanhan aikainen olen, olette varmaan huomanneet.
    Nämä näitä minun joutavan ajatuksia, mitkä aina mieleen putkahtaa.

    Hurskaisen on mentävä torille kauppaamaan mehujaan, että jotain hyötyä säilytyksestä saat.
    Katselin torilla, miten puolenlitran pullo kotimehua maksoi 7,50, jos marjat saa omasta pensaasta, jää aika kiva voitto tästäkin tekemisestä.

    Kerhoystävä toi reilun 10 kilon pussin omenoita, punakaneli, punaposkisia, soitin jo tyttärelle, että tule hakemaan, enhän yksin niin paljon säilöönkään laita.
    Ystävä lupasi tuoda vielä hillo-omenia, niitäkin tyttärelle tarjosin.
    Laitan siivutettuna pakkaseen jonkun verran, on helppo piirakkaan sitten omenia käyttää, hilloakin teen, joskus jotain makeaa tarvitsee, siihen oiva tuote.
    Alkaa olla pakkaset täynnä ja mieli hyvä, on mistä ottaa talven tullen.

    Marjapuskien leikkauksesta sen verran minäkin kuullut ja toteuttanutkin, oksat mitkä pitäisi jättää pensaaseen ovat pystyjä, kaikki lonkerot pois vaan.
    Harvensin aika rankalla kädellä, mutta tekivät marjoja silti hyvin.
    Minulle sorsat oppivat karviaisia napsimaan, kaikki alaoksat puhdistivat, no jäi minullekin riittävästi.
    Tuota tepan mainitsemaa kuivuria en ole omistanut, varmaan hyvä apuri sekin.
    Neeassa mainitsit nuoren jälkeläisesi hillon kelpuuttamisesta, no tokihan hyvän päälle hekin, vaikka kuinka terveellisesti pyrkivätkin elämään, mitä olisikaan ohukaiset tai vohvelit ilman makeuttavaa hilloa.

    Maaottelu sitten voitokkaasti onnistuttiin, minäkin täältä koneen takaa yhdyn ilon pitoon, kyllä se urheilijoille paras palkka on, kun voitto tulee.
    Onhan niinkin, kuten demeter mainitsit, tiukkaa harjoittelua ja itsensä jopa kiusaamista urheilu vaatii, mutta toisille sekään ei vaikeuksia tuota.
    Unohdetaan tuo ikä ja mennään hyväksymällä tai kapinoiden tämä vanhuusaika, eihän sille mitään mahdu, ainut lohtu, vanhakasi tulee jokainen, se kokemus kaikilla edessä.

    Nyt odottelen tyttären mökiltä tuloa, hakevat omenat ja tietenkin apuaan pyydän, olisi haettava puolukkalaatikko torilta, sekin alkaa olla aiheellista hommata.
    Vaikea tuoda minulle, joten heti vaadin korvausta omenista;)D
    Hyvää viikonalkua ja Tanssii tähtien kanssa aloitettu katselemalla, en oikein ihastunut. mutta kyllä se siitä, kun vauhtiin pääsee.
  18. Rauhaisasti alkoi sunnuntaiaamu, liekö Eliaanan toivotus edesauttanut.
    Taivaanranta pohjoisenpuolella voimakkaan tummansininen, mutta aurinko toisella puolen taivaalla korkeutta hakee.
    Syyskuu ja mahtavat värielämykset näköpiirissä, ne syksyn värimaailmat saa henkeään haukkomaan, on mukava seurata vaahteroiden väriään muuttavan ja taivaskin väri valikoimillaan saa ihmisen pieneksi tuntemaan.
    No eilinen meni aamupäivästä onnistuneesti, markkinoilla kävin, väkeä oli paljon ja myyjiäkin torin täydeltä, niinpä sain kärryni täyteen kaikenlaista, punajuuret vielä puuttuu.
    Sateelta säästyin sillä puolilta päivin vettä tuli, kuin saavista kaataen.
    Kesä onkin ollut aika merkillinen sateineen, puolilta päivin on sateet alkaneet ja rajusti on vettä tullut ja sitten taas aurinko maailman kirkastaa.

    Minäkin ihastelen tuota Eliaanan energiaa ja kykyä elää jalat kiinni maassa, omatoimisesti joka asiassa, mikään ei varmaan häntä hätkäytä.
    Miten voikaan olla , että kaikki taito ja rohkeus yhdelle ihmiselle kertyy, kyllä minullakin olisi pelon tunne kasvanut, jos olisin pimeyteen joutunut.
    Mielikuvitusta minulla on vaikka muille jakaa, mutta aina se ei hyväksi ole.

    En ole urheiluihminen jos nyt mitään muutakaan kovin suuresti seurailisin.
    Mieheni eläessä oli traditio katsoa uudenvuodenkonsertti ja mäkihypyt sen jälkeen, asettauduimme kuin konsaan kirkossa istumaan ja sitten sielun täyteen ahdettiin musiikin lumoa ja urheilun juhlaa.
    Itsetutkiskelun myötä olen löytänyt itsestäni aika erilaisen persoonallisuuden, toimin melkein kaikkea tavanomaista vastaan.
    Yhä selkeämmin huomaan poikkeavan normien mukaisista vanhoista rouvista, en jaksa innostua, monestakaan asiasta, mikä toisia kiinnostaa, onko se hyvä vai paha, sitäkin pohdin.

    Onnittelut demeter satosi säilöön saamisesta ja uskon, että ilolla hillosi esiin otat ja muistat marjankeruusi vaivoineen.
    Minä ylitän kaikki järkevät säilömispuuhat, mutta minulle tunne siitä, että pakkasen ja lumisateen tullen voin laistaa kaupasta rahtaamista ja turvautua pakkaseen.
    Myös tunne siitä, että tuotteet mitä säilön ei sisällä mitään ylimääräistä säilöntään liittyvää, ulkomailta tuleva tuote on aina hieman arvoitus.
    Pakkaset alkaa olla täydet, vain puolukkamehu ja Pulmupuolukka vielä laittamatta.
    Mehukiintiöni on vielä noin neljän litran vajaa, olen kyllä opetellut vettä juomaan siltään, mutta mehupullon voin aina kylässä kävijälle lahjoittaa, mikä yli jää.
    Näin olen tänäkin kesänä saanut hyllyt tyhjiksi purkeista, joista olen kertonutkin, kiertokulku niiden kesken jatkuu.

    Tapasin eilen yhden serkkuni jälkeläisen torilla ja siinä pohdimme tätä sukulaisten "katoamista", tultiin siihen tulokseen, että kukaan ei enää rupea porukoita yhteen keräämään ja näin tyrehtyy se vähäinenkin.
    Laskimme, että yksi serkku minullakin enää elossa, sitten heidän lapsensa jo melko tuntemattomia.
    Tepan tapaan minäkin Skypellä silloisen ystävän kanssa viestittelimme, nyt on jäänyt, oli vähän rasittava kun määrättyyn aikaan oli istahdettava soittopuuhiin.
    Urheilu kuten kaikki muukin yhdessä tekeminen yhdistää ja antaa kuulumista oman maan ihasteluun ja suomalaisuus säilyy, kuten Palomakin totesi.
    Toivottavasti onnisti ne venetsialaiset ja nuotiotulet mistä Mirakin mainitsit, kohokohta sekin elämässä.

    Eiköhän taas tullut luettavaa, jos joku jaksaa;)
    Rauhaisaa ja nautittavaa syyskuun ensimäistä päivää.
  19. Lauantaiaamu ja pelottavan näköinen taivas, sateita luvassa, rajujakin,
    Harmi, sillä tänään maalaismarkkinat ja kauppiaat toivovat kohtaavansa runsaasti ostajien määrää, tarjontaa varmasti runsaasti.
    Kaunis sateenkaari näkyi aamukahvilla istuessa, lännen puolella oli ja synkkä taivas korosti värien kauneutta, harvoin tällä puolen taloa olen sateenkaaren nähnyt.

    Kauniisti sanoit ano 11,09, noinhan se pitäisi olla, sanomiset sen mukaisia, ettei mieli tee rumasti vastata, koska kaiken voi sovittelevasti hoitaa.
    Demeterin näkeminen ketjussa, oli mukava yllätys, olemmehan jo pitkän ajan tuttuja kirjoitellen ja aina vaan mukavasti on sujunut.
    Tuo mielialan vaihteluhan se on herkässä, mutta sitä vastaan toimimme sinnikkäästi.
    Tuntui mukavalta, kun mira ja toisetkin kertoivat suvun yhteiset menot olevan olemattomia, siis en ainoastaan minä ole sukua karkottanut, vaikka en usko, että niin olisikaan, tämä on tapahtunut elämän kiireiden seurauksena.
    Olen monessa yhteydessä kuullut sanonnan vauvasta vaariin hoito toimii, miten sitten onkaan.

    Siinäpä voimia kysyvä homma tepalla, kun omenat maasta noukkii huonolla kunnollasi.
    Voimia ja jaksamista puuhiisi, aikaa laittaen asiat järjestyy, varmaan piha avartui näkymältään kun iso puu katosi.

    Ramoonalla taas kerran elämys odottaa, varmaan valot ja pimeä syysilta kättä lyövät, siihen vielä ystävien tapaaminen, loistokas tapahtuma.
    Savusaunan lempeä lämpö kruunaa kaiken ja taas yksi tapahtuma muistojen kirjaan.

    Tuo sukujen pieneneminen on tämän ajan ilmiö, ei minunkaan sukunimeni jatkoa saa, sillä ainoa poikalapsi on kahden sukunimen omistava, no eipä siinä mitään, pitää muistoja kerätä niiltä ajoin, kun mieheni nimen tänne toi ja minut löysi.
    Karjalalais-savolaiset sukujuuret ja hyvin on yhteen sopineet. en kuitenkaan usko, että nimi kartalta loppuu, pojantyttäret sitä vaalivat.

    Mielestäni voi hyvinkin kirjoitella suvustaan jos niin haluaa, jokainen vastaa kirjotuksistaan ja kaiken kaikkiaan aika hataraksi nuo tiedot jäävät, ei ketään niiden myötä tavoita.
    Vaikka tänä päivänä monet uhkat täällä tietotekniikan parissakin pyörii, en usko, että kenenkään kiinnostus riittää näihin kertomiin täällä.
    Minun tietoni ei ole lisääntynyt näistä kirjoittajien viesteistä. eihän ole edes halua tutkia tarkemmin, riittää tämä viestittely tuttavuus.
    Vilpitön, rehellinen kertoma on mieleinen viesti.
    Minä olen syyllistynyt perheeni elämän kirjaamisesta tännekin, mutta en usko siitä haittaa kenellekään olevan. tavallaan muistojani kirjaan.

    Vielä ei sade ole päälle tullut, jospa uskaltaudun torille, jos siellä tapaisi tuttavia, pitkän ja ihanan kesän jälkeen.
    Laulukaveri soitti eilen ja kysyi, kai sitä jatketaan, lupailin näin tapahtuvan.
    Sanotaan hyvästit viimeiselle kesäkuukaudelle, mutta vielä on kesää jäljellä sanotaan laulussakin ja niinhän sitä onkin.
  20. Kurkkasin koneelle ja kiva eliaana, kun huumorilla sait hymyn aikaan, ei se kummoista aina tarvitse.
    Minä torkuin, vaikka en mitään ole uurastanutkaan, kauppareissu ja ruuat uuniin, siinä riitti urakat minulle.

    Pitää kertoa, kun sain halvalla porkkanoita citystä, 0,59 kilo, pitihän niitä parikiloa ostaa ja huomeneksi jätin pakkaseen laiton.

    Minulla on edunvalvonta paperi valmiina, jos ja kun apua tarvitsen, tytär pääsee hoitohommiin.
    Tapasin kaupassa, veljeni tyttären, kahteenkymmeneen vuoteen ei ole tavattu, siinäpä todiste, että suku ei ole läheinen.
    21. 24 / 25
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt