Hil-la

Hil-la profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Liittynyt 2v sitten
56 aloitusta · 914 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Viikonloppu häämöttää ja uhkaavia mustia pilviä pohjoisen (Kuopion) suunnassa leijailee.
Koulut alkaneet ja varoittelua teillä ajeleville muistutellaan varomaan pieniä (suuriakin)
liikkujia.

Minun kouluni oli pienessä kylässä, nimeltä Vuohijärvi ja sieltä jäi ihana nuori opettaja mieleen, siihen aikaan opettajat vierailivat lapsien kotona, niin meilläkin.
Tallessa on hänen kirjoittama muisto muistokirjaani, mikä niin ollen oli melkein jokaisella tytöllä käytössä.
Senkin muistan , että kädet tarkastettiin joka aamu, piti olla puhtaat ja kynnen alla ei likaa suvaittu, kai se oli jotain terveyteen liittyvä asia.
Muistoja kouluajasta aika paljonkin mieleen tulee, sitten ylemmät luokat kävinkin täällä, isossa tiilitalossa, mikä sodan aikana oli sotasairaala ja nyt nykyisin museona toimii.

Olen monta kertaa harmissani muistellut, miten vähän tulikaan kyseltyä ajasta vuosisadan (1900) vaiheista, niistä olisi kertojia löytynyt, nyt kaikki kirjoitusten varassa.
Hitler oli ja vaikutti myös minun koulun alun aikoihin, aloitinhan kouluni 1944, pelkoja ja puutetta se aika sisälsi.
Vielä naimisiin menoni aikoihin (1956) puutetta näkyi, melkein kaikessa, siitäkin kerrottavaa löytyisi.
Ehkä näistäkin ajoista olisi hyvä kertoilla, tämä aika on mennyt niin pitkälle, että kaikki huomio keskittyy vain oman elämän kulkuun, ei huomioida ympärillä tapahtuvia asioita, saati avun antamista pulassa oleville.
No se on asia mihin harvat enää lämpenee, kun pienestä pitäen jo lapsille sitä unohdetaan esiin tuomaan.
Kuuntelin eilen radiosta, kun ihotautilääkäri kertoili lasten ihon huononemista, johtuen
aikuisille tarkoitettujen voiteiden käytöstä.
Pojan vanhemman tyttären luonani käydessä, pieni koulun aloittava tyttö pahoitteli minulle, miten äiti ei anna meikkejä käyttää, kun kavereillakin ne käytössä on.
Yritin varoitella, että ei vielä vuosia asia ole tarpeellinen, siihenkin vastaus tuli, kun on lasten meikkejä olemassa.
Vakuuttelin asian liian aikaisin aloittavan ihon vaurioista, saa nähdä miten kauan äiti pitää päänsä.

Nuo arkistoidut viestit ei minun intoa nosta niiden etsimisiin, niskani jo alkaa oireilla, kun kauan koneella istun, kai asento jännittää lihaksia.
Uskon kyllä, että aineistoa löytyy kaikenlaiseen, jopa häirintään, mitä ei enää tämän ikäisten kohdalla poliisin puuttumisiin pitäisi joutua.
Onhan olemassa nettipoliisit, joita nuorien palstoilla liikkuu, ei millään uskoisi, että vielä meidän palstalla joutuvat häiriöihin puuttumaan.

Tuota rauhaa kirjoitteluun on ihana ollut kokea nyt jo muutamia viikkoja, kunpa jatkuisi, mielestäni ei kenenkään maailma horju, jos yksi vanhoja muisteluja sisältävä ketju täällä pyörii.
Kirjoittelu jo 80+ ikäryhmä soisi antavan vinkin siihen, että kaikki muistelu ja arjen puhe on hyväksyttävää.

Rauhaa palstalle, siihen yhdyn ja myös se, että vielä sitä lupsakkuuttakin löytyy;)
Jatketaan iloisin mielin.
Huomenta harmaaseen aamuun, vettä on yöllä tullut ja luvassa on koko päivän sateita lähiaikoina.
Torilla käytiin vävyn kanssa ja kauppareissukin onnistui, ostokset sisään asti sain itse nykäisemättä.
Ostin mustikoita neljä litraa, punaviinimarjalaatikon ja ne on jo mehuina pakkasessa, mustikat rasioissa.
Ostin myös edellisen päivän tomaatteja, euron kilo, tomaatit kuorin, sipulin ja omenan myös, tein niistä sosetta ja pakastin, talvella kiva lisä keittoihin ja kastikeihin.
Tomaateista kuori melkein itsestään lähteen kun niitä kiehauttaa.
Tyytyväinen olin päivän aikaan saamisiin, loppupäivä sitä huilaamista sitten olikin.
Tänään on kaalikääryleiden teko, yksi maistuvista ruuista sekin, vie vaan vähän enemmän aikaa, mutta sitähän minulla on.

MdK tuosta asumisen mukavuuksista, minulla hyvin rauhaisa talo, tai ainakin tämä yhdeksän asunnon osuus,(yksi käytävä) hissiä ei ole, itse asun eka asuinkerroksessa, yöt on käytävän ovi lukossa, se melkein pakkokin on näin kadun varressa kiinni oltava.
Mitään muuta harmia en muista tapahtuneen, kuin yhden kesän roikkuvat amppelit varastettiin, olivat todella kauniit, yhden päivän saimme niitä ihailla.
Sain tekstiviestin eräältä muusikolta, joka töistään talon ohi kotiinsa meni, auton rekkarikin ilmi tuli, mutta vanhoja tekijöitä varkaat olivat, sellaista autoa ei rekisteristä löytynyt.
No vahingosta viisastuivat kukkien laittajat, nyt isot ruukut ovien vieressä, ei ihan nopsaan niitä kannella.
Tuosta kirjoitusoikeudesta pitkiin viesteihin olen samaa mieltä kanssasi MdK, miksi olisikaan tuo 5000 merkintä, jos tarkoitus olisi vain joku lause ketjuun laittaa (usein sekin sääntöjen vastainen), tykkään aiheita sisältävistä viesteistä.
Se jos mikä antaa puitteet keskustelulle, kaikesta mahdollisesta tapahtuneesta, siis arjen elämisestä.
Maailman tapahtumat kiinnostaa, mutta niitä on turha täällä suuremmin pohtia, ääni ei kanna pitkälle.
Noita koirien ulkoiluttajia olen seuraillut ja aikamoisia näkeekin, koiraa juoksutetaan narun perässä, ja sitä koiralle tärkeää viestien lukemista ei juuri toteudu.
On toki toisenlaisia omistajia, yhteishomma sujuu, pysähdellään tarpeen mukaan.

Korpikirjailijalla on ollut sisältöä päiviinsä, hieman poiketen tavan arjesta.
Muistan minäkin ajan, jolloin yövieraitakin kävi, aina pois lähdön jälkeen tyhjältä tuntui.
Pianhan taas on mieleisiä vieraita tulossa, näin kerroit, iloa pitkäksi aikaa kesä elämääsi tuokin.

Väärin ehkä yleistin, kun sanoi, että emme ketjujanne edes lue, en todelle toisten suulla voi puhua, mutta luulen että häiriköimässä ei ainakaan kukaan tämän ketjun vakikirjoittaja ketjuissa käy, näin haluan uskoa.
Sananvapaudesta on myös sääntönsä, ei varmaan noita taas ilmenneitä moitteita säännöt sisällä.
Asiallisuudesta varmaan säännöissä puhutaan, ja niihin ei kuulu nimittely, ei ulkonäön, ei edes savolaisuuden mainitseminen määrätyllä tarkoituksella.
Savossa olen syntynyt, täällä kuolen, ja ei mitään valittamista asiasta ole syntynyt.

Olen kiitollinen tästä pienestä rauhasta mikä on hetken kestänyt, lisää samaa toivon edelleen.
Aikuinen ihminen sanoit ano 00126, miksi ei voi noin sanoa, jos asiassa on perää, ei se ole lapsellisuutta, sanoisin, yhtä lapsellista on mainita asiasta.
Toivoisin, että lukisitte nuo yhden lauseen tokaisut ja miettisitte miten paljon ne antavatkin keskustelun pohjaa, pelkkää riidan aiheita,

Jatketaan ja kirjoitellaan sopuisasti.
Kova väite, ettäkö valehtelisin, se ei kuulu minun elämääni, täällä ei missään muuallakaan.
Jos joku tuo, minä en ainakaan, hvvin harvoin edes luen muita viestejä.

Nuo kaksipuhelut syntyy siitä, että muita ei aina mukaan jouda, tai viitsi kirjoittaa, kun aina näitä harmeja esiin putkahtaa.
Paheksuntaa en toivo, mutta lukemista en pakota.
Huomenta taas ilmestyn, vaikka ei kaikilta lupaa olisikaan.
Olen harmistunut ,kun taas tuo nokittelu saa jalansijaa ja kaikenlainen nälviminen alkaa.
Toivomuksiin, että sähköposteihin turvautuisin, ei ota tuulta purjeisiin, koska minulla on lupa tänne kirjoittaa siinä missä teilläkin, kaikkeen tyytymättömät viestien lähettäjät.
Minulle ei ole koskaan tämän yli 20 vuoden aikaan tullut ylläpidon taholta moitteita, jos ei kiitoksiakaan.
Koskaan en myöskään muistini mukaan ole loukkaavasti kirjoittanut kenestäkään, en nimitellyt ketään.
En myöskään ketään kirjoittajaa nykyisin tunne oikeassa elämässä, pelkkien viestien myötä kirjoittelemme ja tykkään kaikkien kirjoituksista, joilla on jotain sanottavaa.
Yksitoikkoiseksi käy nuo muutaman sanan lauseet, ei anna minkäänlaista halua vastailla, puuttuu asia ja vastaus.
Nykypäivä ei juurikaan anna aiheita hyvään viestintään, siksi on ihanaa, että muistimme vielä pelaa ja voimme palate entisiin, niin hyviin ja antoisiin aikoihin.

Se, että pystymme vielä muistamaan ja kertoilemaan menneitä tapahtumia luulisi olevan rikkautta jo historian tuntemukselle, sillä ihminen joka ei tunne juuriaan, ei ymmärrä myöskään elämää.
Vierivät kivet eivät sammaloidu, niinkin on sanottu ja jos ajattelee miten moni meistä tämän ikäisistä ei konetta ja näitä nykyisiä laitteita tunnistakaan, meistä jotka jollakin tapaa tähän pystymme, on arvo jota pitäisi arvostaa.
Tuomme muistikuvia elämästä, meidän nuoruudestamme, sodasta ja sen kauhuista, eikö näiden asioiden lukeminen ole jo historiaa parhaimmillaan.

Mikä on asia mikä teille ei sovi?
Yksi ketju, jossa otsikko isolla, joten aivan hyvin voi jättää lukematta, jos kiinnostus ei yllä tälle tasolle.
Ketjuja voi aloittaa vaikka monta päivässä, niihin kertoa sitä ja kiinnostavaa tekstiä, emme varmaan tule kukaan sitä estämään, emme edes avaa ketjujanne.
Tätä toivon teiltäkin, joilla ei ole kuin ikävää kerrottavaa, kaikki asialliset ovat tervetulleita.

Ei varmaan mitään kivaa luettavaa viestini ole, mutta ei minustakaan nuo yhden lauseen viestit mieltä ylennä.
Itsepäinen olen ja aion kirjoittaa niin kauan, kun oma mieleni niin tahtoo, tai ylläpito sen sallii, uskallan epäillä, että tämän ketjun loppuminenkaan ei palstaa säästä noilta ilkeyksien ja valittajien taholta.
Menkää nuoremmat itseenne ja miettikää sitäkin, että ikää tulee teillekin, onko enää mitään mahdollisuutta jatkaa teidän viestittely tavoilla palstoja`?
Toivon, että tämä mahdollisuus säilyy ja saamme viestitellä jokainen omien ajatuksien esiin tuomisella, ilman sen suuremman numeron tekemisistä, mahdollisuuksia kaikilla.

Hieman poikkesin tavanomaisesta, mutta nyt oli sellainen tuntuma, että jotain olisi sanottava ja näin sitten sanoin.
Taas uusi aamu ja kaunis päivä aluillaan, kovasti on viime päivinä iltapäivälle aina pilviä keräillyt ja sitten vettäkin on saatu.
Kuuntelin aamuradiota ja sikarutosta oli puhetta, kamalaa jos se leviää, harmia monelle taholle,
Meitä koetellaan tavalla jo toisella, sitten vielä kuulin uutisen, että voi ostaa paikan koulutukseenkin ilman kokeita, no jo on aikoihin edetty.
Kauhistuttaa ajatus, millä avuin maailmaa hallitaankaan, jos rahalla kaiken voi ostaa.
Eipä siitä sen enempää, kun kykyni ei riitä kapuloita rattaisiin laittamaan.

Vielä tuosta Aallon tuotannosta omia kokemuksia niiden käytännöllisyyksistä talouden hoitoon, kädenjälki näyttää, että naisen ajattelumaailma puuttui kokonaan.
Kodin hoidolliset puolet jäi aina kaiken upean ja taidokkaan rakennuksen jalkoihin.
Ajatellen tuota asumismuotoa, missä asuimme mieheni kuolemaan asti, ei onnistuisi nyt lainkaan, rappuja ja kiipeämistä, ajatukset vie sodan jälkeisiin aikoihin, milloin tämäkin rakennus tehtiin, puiden ja veden kanto oli kyllä voimia kysyvä homma.
Puitteet muuten hienot ja luonnonläheiset, sitten entisöinnin jälkeen helpotukset astui kuvioihin ja asuminen ainakin vielä siinä kunnossa oli ihanaa.
Ihanaksi sen teki myös se, että entisöivä urakoitsija antoi vapaat kädet kunnostaa pihaa ja kyllähän näkymä muuttui, kun heinien alta upea kivetys esiin tuli ja siihen sain istutuksia laittaa.
Takapihalle laitoin pienen näkösuojan naapurin asuntoon sireenipensain, jokainen sitten alueensa teki ja laittoi omilla tavoillaan.
Pihan perillä oli aloitettu kiviaidan rakentaminen tontin rajalla, sitä korjailin ja lintujen syöttöpaikka sinne sitten sijansa sai.
Siellä sain purkaa ideoitani ja energiaani, mikä muistona mielessä elää, valokuvin voin muistoja lisätä.

Tuon mallisen kiikkutuolin minäkin sain nähdä maalla missä useita kesiä viihdyin, oli niin kiikkerä, että keinumaan en uskaltanut.
Minä tykkäisin keinutuolissa "nykkäillä", mutta ei sovi enää kotiini.

Tuo La Promesan uudelleen jatkumista odottelen, seuraan ykköselä' sarjaa uudelleen nyt jo kolmatta kautta sielläkin eletään.
Sinulla varmaan arvosteluaiheita löytyy, kun niin paljon kirjoja luet demeter ja varmaan sattuu arvostelukin kohdalleen, asiatuntija olet lausuntoja antamaan.
Huomaa kirjotuksistasi, miten paljon osaat kirjoja esitellä, varmaan iso anti elämäsi sisällölle.

Paloma viinimarjoja kerää omista pensaista, minä huomenna torilta aion hakea laatikollisen ja mehuksi laittaa, mustikoitakin muutaman litran ostan, pitäähän sitä kesää muistella talvellakin ja piirakkamarjat pakkaseen laittaa.
Punajuuria on myös säilöttävä muutama purkki ja punasipuli on myös säilykkeenä hyvää.
Edellisen päivän tomaatteja ostan ja niistä keitän sosetta, sekin hyvä mausteena keittoihin ja kastikeihin, edellisen päivän siksi, että kuuluvat euron pöytään ja hyvin kelpaavat soseeksi keittää

Aallon tuotannosta riittäisi kuultavaa ja katseltavaa, mutta en jaksa selata koneella, kun tämä niskani myös jäykkyyttä kokee koneella istumisesta, sen verran lihakset jännittyy.
Olisiko jotain tehtävissä tämänkin asian suhteen, en tiedä, pitänee rajoittaa istuma aikaa.
Kauan olemme näissä ympyröissä pyörineet MdK ja aina on kivaa ollut, en muista koskaan mitään nimittelyä minkään suhteen tapahtuneen, no olihan Hajupoika, mutta ei koskaan Kahvipirttiin ilkeilyjään tuonut.

Nyt päivä jo pitkällä, olisi jotain puuhaa ja touhua keksittävä, lihapullia aion ruuaksi laittaa.
Iloa elämäänne!
Huomenta viikonalkuun, kauniina taas, niin meni eilinenkin iltaan asti kauniina ja sitten sadetta.
Radiosta kuuntelin Aallon tuotannon puutteita suuresta tuotannostaan ja taitavuuden ansiosta löytyy puutteitakin.
Oma kokemukseni talosta, joita piti rakentaa useampi, mutta jäi tähän yhteen, asujat koostuivat konepajan pikku esimiehistä ja pomoista.
Talo kohoaa mäenrinteestä upean näköisenä ja nykyisin myös kauniina.
Kuusi asuntoa kolmessa kerroksessa, alhaalla, aikanaan kai liiterinä ja varastona toiminut ja toiseen kerrokseen erikoisen jyrkät raput, on kuin taivaaseen nousisi.
Tässä toisessa kerroksessa olohuone ja ruokahuone, pieni keittiö ja sitten kolmanteen kerrokseen noustaan raput joissa tyypillinen aaltoileva muoto kaiteessa, mikä melkein jokaisessa rakennuksessa tunnus Aallon tuotannossa.
Sitten ne puutteet jotka siellä asuessa tuli ilmi, oli se, että takapihalle ei ollut ovea, siitä jo kerroinkin, sen puhumalla sain sinne toteutumaan.
Paloturvallisuus oli jo suuri vaje, kun vain yksi ovi kolmeen kerrokseen, tai kahteen asuin kerrokseen.
Yläkerroksessa oli iso makuuhuone, missä vain pienet ikkunat katon rajassa, niistä ei olisi sopinut tulipalon sattuessa ulos.
Tämän päivän vaatimuksia ei täyttänyt siltä osin ja nyt puutteena edelleen kolmannen kerroksen ulos pääsy, jos alhaalla tulipalo syttyisi, no se varmaan nykyisin talossa asuvat hoitavat.
Täällä on paljon Aallon suunnittelemia taloja, mutta eivät päässeet mukaan tähän luetteloon minkä arvostuksen Aalto sai.
Myös tehdas alueella hänen piirustusten tuotantoa ja johtajien kesänviettopaikka on hänen piirtämänsä ja kalusteuksen suunnitteli Aino Aalto.
Olen siellä käynyt ja todennut upeasti kalustetun, silmiin pistävän pitkä pöytä, painavat tuolit antoivat ilmeen siitä paikasta , kaarevine muotoineen
Myös tehtaan johtajan asunnon hän piirsi, sielläkin kalustus kookasta ja aaltoilevaa, alakerrassa oli kellari ja siellä roikkui lihakoukut, mitkä aikoinaan palvelivat säilytyksessä, tätini oli rouvan niin sanottu "oikea"käsi
Tuli pitkä selostus Aallon tuotannosta, mutta sattui juuri radiokin näihin puutteisiin tarttuneen, mitä ei niihin aikoihin osattua edes ajatella..

Minulla tuo pakollinen aamujumppa on sitten se pakote, jonka jättämättä tekeminen saa omantunnon kolkuttamaan, kuten sinulle MdK aamu lenkkisi.
Minulle runojen maailma harvakseltaan saa elämyksen tunteen, sisareni siinäkin asiassa oli minua osaavampi, hän lausui ja sai kiitosta.
Minä siinä Martan roolissa varmaan sitten parempi;)

Kukapa muu niihin ihmisen vaivoihin voisi paremmin kantaa ottaa, kuin itse, kipunsa ja olonsa tuntien myös hoitaa osaa.
Minäkin kuljen panta kaulassa, kun tuo huimailu meinaa kiusata.
Verenpaine on kohdillaan, siis niskoista tämä johtuu, näin tämä oma lääkäri minussa kertoo.

Jos tarkoitat minuakaan 00075, niin näin se vaan menee ja sinä et mahda mitään, voit moitteet heittää, mutta ei lopu, vasta kun oma minä topin pistää.
Noita ihmeitä voi ilmetä, kerroin jossakin vaiheessa eteeni ilmaantuneet koko sivu täynnä minun aloituksiani, hetken kesti ja katosi, en löytänyt sitä mistään.

Lopetan tällä kertaa, jos jaksatte lukea, kiitän siitä ja toivotan kaunista ja lämmintä päivää.
Iloa, hymyä,,,

Voi olla, että untasi muistelet,
tai muuten muistikuvissa liitelet.
No paha ei ollenkaan ole tuo,
jos ilon rintaan Sinulle tuo.

Kai päivä tämäkin hyvä olla voi,
sävelet lempeet sinulle soi.
Niin paljon siihen vaikuttaa tuo,
miten elämää itse arvioi, puntaroi.

Tätä toivon Sinulle ystävä tuntematon,
hymyä, iloa päivääsi suokohon.
Jokainen onnea etsiköön,
jokainen sen myös kohdatkoon.

Iloiten kuljemme päivän tään,
kera auringon hymyä säteillään.
Hyvämieli on tänään mulla,
miten lienee runonurkan ystävät sulla?

Vuosi 2006
Huomenta sunnuntaiaamuun ja pilvipoutaiseen säähän.
Viilenevää lupailivat, no ei hätää, kyllä sitä lämpöä kuitenkin vielä syyskuussakin saamme nauttia, joskus on ollut hyvinkin hikisiä syyskuun päiviä.

Hävettää täällä kotona istua ja lukea noita MdK vauhdikkaita juttuja, minä vaan ne pakolliset käynnit kodin ulkopuolella käyn, laiskuus on ottanut vallan, hyvin vaikeaa on mihinkään lähteä.
Puolustelen kyllä sillä, että kotini on niin minulle sopiva, että ei haluja mihinkään muualle.
Kuunnellesani saunakaverin juttuja, hänellä on halua mennä aina jonnekin, missä ihmisiä näkee, mökilleenkään ei halusta mene, koska siellä ei ole ketään.
Mies viihtyy mökillä, kerää marjat ja sienet ja toteuttaa rouvan pienimmätkin toiveet, mutta sieltä puuttuu ne väriä antavat ihmiset.
Hän on 75 vuotias, ehkä minun ikääni tullessa jo rauhaa kaipaa.
Meninhän sitä minäkin joskus, nyt sitten tämä oma koti riittää.
Tuli mieleen tekemiseni takavuosina, olen kertonutkin miten aikoinaan edellisen asunnon, A,Aallon suunnitteleman talon pihan kunnostin alkuperäiseen näkymään,
Jäin työttömäksi ja koko kesä oli aikaa touhuilla pihatöissä, toin mökiltä kaikki taimet, pensaat joita istuttelin, sain urakoitsijalta, joka entisöi taloa, luvan tehdä pihan suhteen oman näköiseksi.
Myös takaovien teon sain aikaan, vaikka suojelukohde olikin, , piirsin mielikuvan miten se onnistuu ja niinpä ovet tehtiin.
Nyt näkymä ja elämisen ihanuus oli paikallisessa lehdessä, kaunis piha kukkineen ja pensaineen, takapihalla jokaisessa asunnossa oma paikka kahvitella, aiemmin oli kierrettävä talo jos meinasi takapihalle mennä.
Hieman kirpaisi ajatus, että olinhan jotain aikaan saanut minäkin, nyt en itse niistä nauti, no vapaaehtoisesti luovuin, kiva, että toiset nauttivat.
Sama muistojen taival ensimmäisen oman kotini pihasta, sinnekin koivun ja pihlajan alut istutin, mökiltä tuotuja nekin.
Katselen kauppaan mennessä isoja komeita koivuja, pihlajia kukkineen, tätä tämä elämä on, aina joku laittaa ja unohtuu lopulta.
Kehumiseksi aina vaan menee, mutta omia muistoja joita ei toiset tiedä/muista.
Totean , että paljoon olen näppini laittanut, ei ihme jos nyt oleiluun kallistuu elämä.

Demeter, et yksin ole noiden ongelmien kanssa, minulla myös nämä tekniikan ihmeet ovat arvoituksia, turhan rohkea olen välillä ja painelen nappeja sinne tänne ymmärtämättä mitä tapahtuu.
Sitten etsin paluuteitä ja jotenkin toimivaksi laitteen saan, olipa kysymys kännykästä tai tästä koneesta.
Tytär aina varoittelee, älä aina mene mihin nokka osoittaa, ole varovainen, mutta olen itsepäinen siinäkin ja suuttumus rohkeutta antaa, minullehan ei koneet estoja aseta, no seurauksia tulee, jospa jotenkin eloni loppuun selviän.
Aivan oikeassa olet, myös ne huolien helpottamiseksi on hyvä niitä kertoilla ja siihen ketjumme antaa mahdollisuuden, joskus voi apuakin saada.

Korpikirjailijalla on aina joku suunnitelma mielessä, vierivät kivet ei sammaloidu, näin sanotaan ja kohdallesi sopii hyvinkin.
Kyllä muistan miten heti mieheni kuoleman jälkeen remonttiin mökin laitoin, uusin kaiken silloisen tavan mukaiseksi, ei mitään turhaa kuitenkaan, mutta oli eräänlainen surutyö sekin, miten monta kertaa yksin jääden itkut alkoi, sekin oli kestettävä ja tässä olen muistoineni.
Kaikkea mikä on suunnitelmissa ja itselle tärkeää voi hankkia, mutta levätäkin pitää ja
muistaa, että tänne kaikki jää, kun sen aika tulee.

Eliaanan tapaan noita murrosajan murheita tuli ihan tarpeeksi, mutta kaikki hyväksi kääntyi, kai sitä jotakin "oikean" elämän oppia kuitenkin oli jakanut.
Nyt viides polvi saa olla nuorempien huolien kantajiksi tulleet, minä tietenkin kädet ristiin laitan heidänkin onnistumisen toiveissa.
Maailma vie, siihen ei kättä eteen laita, mutta toivomus kaikesta hyvästä mukana kulkee.
Vielä tässäkin ikää joutuu joitakin asioita kyseenalaistamaan, mutta kaikki järjestyy, kun on vahva usko.

Onnekasta päivää jokaiselle;)
Elokuun ensimmäinen aamu ja alkaa aurinkoisena, mutta uhkaavia pilviä taivaanrannalla.
Eilen sitten oli se ukkosen jyrinä kuultu ja vettä tuli kaatamalla, toivoin ikkunani saaneen puhdistuksen.
Toiveajattelua, kyllä ne vaan on taas syksyllä pestävä.

Noita pettymyksiä väliin tulee, aina on hattua itselleen nostettavaa, jos ne osaa sivuuttaa ja jatkaa elämäänsä omin aikein.
Hyvä kuitenkin, että sinulla korppis on tuo mökki, missä voit akkuja ladata.
Saman neuvon olisin demeterille antanut, tuon luukun avaamisesta, minä sen myös aukaisin ja sain vedet lattialle, muuta ei tullut.
En muista miten kone sitten alkoi toimimaan, kävikö korjaaja, vai itsekseenkö korjaantui.

Kärsivällisyyttä tarvitaan, kun tuon tapaista palautusta saa huoltofirmalta, täällä "maalla" kumminkin päivän varoituksella asiat hoituu.
On ne niin vahvassa ne lapsuuskodin maisemat ja muu elämä, että eivät mielestä helpolla lähde, nyt kokiessasi asiat taas uudelleen muistot vahvistuivat, mutta ihana asia se kuitenkin on.
Jos muistot katoaa, mitä tulee tilalle, uskon että ei vastaavaa tunnetta löydy.
Olen vähän kade tuosta tasapainosi kunnossa oloon demeter, minä en voi kuvitellakaan metsään lähteväni, hyvä kun kävelysauvojen kanssa asfalttia tallaan.
Lohduttelen mieltäni, olenhan jo paljon vanhempi teitä toisia.

Palomalla elämä matkojen tuntumissa elää, jos ei omia niin lasten myötä voi matkata.
Kun terveys paranee ja kunto nousee, pitääkin kaikki irti elämästä ottaa ja kun sisaruksia on, toki ihana heitä tavata.
Yhteisiä muistoja, tapahtumia voi muistella ja niistä sitten suvun tarinaa värittää.
Onnea vaan jatkoonkin, hyvin onnistuneen kuntosi hoidossa.

Noita MdK töitä mitä luettelit ennen maataloissa tehtyjä olen elokuvissa nähnyt, mutta kyllä sen verran olen myös työn touhussa mukana ollut, että perunan keräämistä olen saanut kokea.
No tietenkin ne omat viritelmät hyvin pienistä kasvinmaista ja niiden tuottojen kanssa olen myös saanut jotain tuntumaa.
Iloa tuntenut aika vaatimattomista tuloksista, mutta se itse tehtyjä ja hoidettuja antoi mahtavan ahaa elämyksen.
Onnistuin liki puolimetriä raakkipuuta lyhentämään ja taas kasvu voi jatkua, kuka sitten seuraavan lyhennyksen tekeekään, on arvoitus.

Tänään aion tehdä mustikkapiirakan, aivan omin miettein, lisään mitä mieleen tulee, sehän sanotaan olevan säveltämisen taitoa, siis ruuanlaitossa, aina pyrin oman suuni makuja etsiä, aika usein onnistuen.
Minulla on vielä vanhaa mustikkaa pakkasessa, uudelle on tilaa tehtävä, pienen määrän sitäkin pakkaseen haalin.

Nyt päivän puuhiin, teen mitä eteen tulee, aina sitä jotain ilmaantuu.
Voikaa mahdollisimman hyvin ja nauttikaa elokuun, sen viimeisen kesäkuuksi nimetyn annista.
Huomenta kauniiseen aamuun ja heinäkuun viimeiseen päivään, tyttäreni syntymäpäivään.
Vuosikymmeniä jo siitäkin kulunut, minä silloin nuoruuteni parhaissa vuosissa.
Kiitollisin mielin niitä aikoja muistelen, elämä hymyili kaikkien suunnitelmien myötä, kaiken sen olen saanut nähdä toteutuvan, tosin tiukoilla vaatimuksilla itselleni.
Ehkä suurin osa ajasta meni töissä uurastaen, äidin rooli ei parhaimmillaankaan tainnut koskaan olla, mutta onneksi oli mummo ja ukki, heiltä rakkautta riitti, minulle kuin tyttärellenikin.

Siitä tulikin ajatus, kun radiossa pohtivat mummojen sadun lukemisen taitoa, siihen uskoisin minäkin pystyväni.
Uskon sen verran mielikuvitusta omaavani, että eläytyminen onnistuisi ja vaikka kehumiseksi meneekin, ääneni on pysynyt suhtkoht hyvänä, ei paljonkaan muuttunut iän myötä.
Nyt joutaisin satuja lukemaan, mutta lapsenlapseni jo itse satuja lapsilleen lukee.

Varmaan muistoja herättävä matkasi kotipaikalle oli ja niitä muistellen elämä sujuu nykyisessä elämässäsi demeter.
Monasti juuri mökeiltä, niistä alkukantaisista oloista sitä samaa hakee ja monet juuri niitä mummon mökkejä kunnostavat.
Mökiltäni minäkin sitä vertailevaa elämää aikoinani hain, nyt on laitettu kaikki tämän ajan vaatimusten tasolle.
Valokuvien myötä niitä aikoja saan muistella.

Jos toivotellaan kaikki tervetulleiksi kirjoittamaan ketjuun, niin sitä tarkoitamme, mutta toivomusten kera.
Eikö kaikille ole ihanampaa lukea jotain sanovia viestejä, kuin ilkeyksiä, mitä olemme myös saaneet todistaa.
Toivon ketjun säilyvän tämän näköisenä., omisteta ei kukaan, sen jokainen ymmärtää, eikä kiellot kirjoittajien suulla vaikuttaneet, jotain muuta tapahtui, kun ketju rauhan sai.
Asialliset, mukavat elämää sisältävät viestit tervetulleita, samoin voi kertoilla vastoinkäymisestä, jos niitä eteen tulee, sekin keventää oloa.

Aika vakavalta vaivoilta nuo hoitoa tarvitsevat vaivasi kuulostaa, toivotaan kaiken kuitenkin hyvään suuntaan menevän Paloma.
Samoin aivan kauhealta nuo silmäsi hoidotkin tuntuvat Mdk, minä jo pelkäisin mennä toimenpiteen ääreen, olen niin vähän tarvinnut mitään tuonkaltaisia hoitoja, toivottavasti en tarvitsekaan, pelkuri tunnustan olevani.

Vitsinä kyllä pidin itsekin tuota maailmanympäri matkaa, mutta paljonhan Ramoona miehineen purjehtii.
Arvailuksi aina menee, kun ei ole kanavia asiasta selvää ottaa.

Eilen kaupalla käydessä sain ostaa halpoja avomaan kurkkuja 0,99kilo, no siitäpä sitten suolaamaan ja neljä purkkia nyt jääkaapin ylähyllyllä odottaa kuluttamista.
Vain vähän vaivaa ja alle viiden euron kulut, minkä olisin saanut moninkertaistaa valmiina ostoon.
Mikä myös tärkeää, tuntui kivalta saada näinkin aikaa kulumaan.

Voi miten surullisia asioita kuuluukin radiosta, pitäisi varmaan laittaa korvatulpat uutisten ajaksi, mutta ei ihan kaikelta voi kuitenkaan itseään säästä.
Ihmishenki on vain luettelo mediassa, mutta mitä tuskaa omaisille onkaan.

Nyt taidan olla rohkea ja kivuta tikkaille, on leikattava raakkipuun latva, kun meinaa porautua katosta yläkertaan.
Hieman tuntuu hankalalta, mutta onni mukana sekin onnistuu, näin uskon.
Kivaa päivää kaikille, paistakoon aurinko iloista päivää toivotellen.
Huomenta aikaiseen aamuun, samoja tapoja kuin MdK, kello oli vaille viisi, kun silmäni aukaisin, en uskaltanut enää niitä sulkea, uni olisi vienyt mukanaan.
Vävy tulee hakemaan ja käydään torilla ja sitten jättää minut kauppaan ja menee omille asioilleen, noutaa sitten minut, kun on asiansa hoidettu.
Säästyn kärrini kiskomisesta, kun tavaraa taas iso lista, jääkaappi melkoisen tyhjä.

Eilen saunassa taas naapurini ja minäkin harmejamme kertoilimme, hänellä oli ollut mökillä vieraita ja nyt neljän hengen pyykkejä selvitteli.
Kyllä siinä jo kone täyttyy, kun kaiken pesee ja entäs se ruuan kanssa selviäminen, kun vähän konstikkaita vielä olivat.
Kolme nuorta neitiä ei isän mukaan ollut tottuneet kesäkeittoa syömään ja jotain oli keksittävä tilalle.
Sanoinkin, että minä olisin esiliinat eteen laittanut ja olisivat itse saaneet eväänsä laittaa.
Se näistä kesäloma vieraista, miksihän eivät kuljeta edes lakanoita mukanaan.
Minulla ei noin ikäviä vieraita ole käynyt, no siitä on aikaa, kun yövieraita olisi luonani ollutkaan.
Nämä vieraat oli aviomiehen lapsi ja hänen lapsensa, ei heitä auttanut koulaamaan ruveta. väsymyksen sai palkaksi.

Samalla tavalla on minunkin talossa, tervehditään ja siihen sitten jää tuttavuus, tämä yksi pariskunta on enemmän kanssa käymisissä, sanoinkin, että soittakaahan ovikelloa usein, että en yksin tänne jää pidemmäksi aikaa.
Hyvillä mielin ajattelen kälyni osaa, että hoivakotiin pääsi, onhan siellä päivystys koko ajan.

Minulla nuo puutavara liikkeet on laitakaupungilla, eikä mitään askartelukauppaakaan koko kaupungissa, siltä osin köyhyyttä tarjolla, kangaskauppaakaan ei täällä ole.
Kuopioon olisi mentävä, jos jotain muuta kuin päivittäistavaraa haluaisi.
Tuppukylä niiltä osin on kaupunki, mutta enpä vaihtaisi kuitenkaan, niin hyvä täällä on asustaa, sen sanovat vierailijatkin, ihmiset ystävällisiä kautta linjan.
Maalausta harrastaessani oli vielä kehysliikekin ihan kivenheiton päässä ja sinne aina tekeleeni vein, upposi sinnekin jokunen euro, ei mitään halpaa lystiä sekään, mutta kestävät loppuelämäni.
Kyllä pitäisi minunkin nuo verikokeet otettava, aikaa jo toista vuotta edellisestä kerrasta, mutta kun ei mitään oireilua, en ole tärkeänä pitänyt.
Olisihan niitä vaivoja, mutta ne siirtyvät paikasta toiseen, välillä tyystin katoavat, en jaksa niitä ajatella tärkeiksi, mutta tiedän, että kerran vuoteen ne näytteet olisi otettava, kun ikää karttuu.

Tuo ajatus, että joka aamu tulisi melkein tuntematon ihminen kotiini ja katsoisi, että syön ruuan ja otan lääkkeeni ja mitä muuta siihen sitten kuuluisikaan, pahalta tuntuu edes ajatella.
Koskaan ei voi tietää mikä odottaa, kuitenkin aina mielessä toivomus kuolla niin sanotusti saappaat jalassa.

Ramoonaa olen usein ajatellut, onko hän ja miehensä lähteneet maailman ympäri matkalle, purjehtimaan, kun koko kesänä ei mitään ole kuulunut.
Hän on tutuksi tullut jo Kahvipirtti ajoilta, monta hauskaa vuosien kuluessa koimme, näin kirjoittaja ystävinä.
Näin ne tuppaa katoamaan ystävät täällä, kuin oikeassa elämässäkin.

Niinpä vierähti aamu taas tänään ja päivä on hyvällä alulla, mitä tuoneekaan mukanaan?
Iloja ei liioin maailmalta kuule, mutta jospa oma pieni elämä niitä sisältäisi, näin toivon samaa kaikille teille kirjoittajaystävät.
Huomenta kauniiseen auringon paisteeseen, tulipas se lopulta näyttämään loistoaan.
Taivas kauniin sininen, ehkä tänään elellään ilman sateita.
Radiosta kuuntelin juontajien jutustelua siitä miten on tutkittu parkkipaikkojen käyttäytymisasioita ja tultu siihen arvioon, että varakkaat ihmiset menettävät hermonsa useammin, jos ei parkkipaikkaa pian löydy.
Kaikkeen sitä euroja laitetaan, kuin tämänkin asian tutkimiseen ja kaikkea muutenkin esiin tulee tämän näköisiä tietojakin.

Tytär soitteli mökiltä ja kertoi jo paistaneensa mustikkapiirakan, nousevat aikaisin ylös, mutta illalla sänky jo hyvissä ajoin kutsuu.,maton pesuun lähtöä teki.
Terve tapa, aamun virkku olen minäkin ennen ollut, nyt vähän tyyliäni olen yrittänyt muutella.

Minunkin tomaateissa on kukkia paljon ja raakoja tomaatin alkujakin, kirsikkatomaatti on lajike, ehkä kypsyvät nopeammin ja napsia suuhuni siellä loikoillessa.
Siitäkin on tullut tapa, katsella taivaan pilvien liikeitä ja laiskotella.
Tuli mieleeni metsämansikan keruun maalla ollessa, mansikkamaidon aina sain ihan talon ympäriltä ja maku oli aivan toinen, kuin puutarhamarjoissa.
Minä vielä silittelen pyykkiäni, mutta pöytäliinat käyn manklaamassa, kun ei kärsivällisyys riitä niiden sileäksi saamista, pellavaliinat niitä vaikeimpia, onneksi harvoin niitä käytänkään, juhlajutuissa kuitenkin.

Palomalla paljonkin oman maan säilöön laitettavaa, oma hommansa, mutta kannattaa.
Poikani kertoi myös perunaa mökilleen laittaneensa ja hyvin kasvanutkin, hiekkamaan peruna on puhdasta ja hyvää.
Noista tulipaloista, kyllähän huoleton tulen käyttö monta paloa on aikaan saanut, mutta myös salaman iskut niitä aikaan saa.

Täällä lahden toisella puolen olen kuullut sarjoja jotka kyselevät onko Suomi venäläinen, ruotsalainen tai amerikkalainen, joitakin olen paikoin kuunnellut, niissä pohditaan näiden muiden maiden vaikutuksista suomalaisuuteen.
Kai ne ajat on ohi, kun niin Ruotsi kuin Venäjäkin vaikutti elämäämme, ehkä ei enää, nyt sitten amerikkalaisuus tunkee ovista ja ikkunoista, ei välttämättä lainkaan hyvä.
Soisi suomen pysyvän itsenäisenä tavoiltaan kuin päätäntänsä suhteen, olemme ihan hyviä omina itsenämme.
Hyviä on englantilaiset sarjat, siellä säilyy kansan luonteen kuva, hiukan pidättäväiseksi sanoisin, heillä on pitkä menneisyys, hyvässä kuin pahassakin.
Pitää selata Areenaa paremmin, sieltä voi löytyä paljonkin katsomatta jäänyttä.

Nyt pitää yrittää keksiä jotain järkevää tekemistä, kummi-tyttö lupasi tuoda äitinsä päiväpeiton korjaukseen, on anoppini aikoinaan tekemä ja jo ajan merkit näkyy.
Saa nähdä osaanko mitään tehdä, mutta kuvitelmat käsieni taidoista on joillakin mielessä, itse asiassa en mikään korjaaja ole ollenkaan, mieluummin uutta yrittelen.
Omat tekeleeni jo maailmalla ja uusia en uskalla alkaa tekemään, niskani ja käteni ei sitä salli.
Käteni "kuoleutuvat" usein, mikä siihenkin lienee syynä, huono verenkiertoko?,

Taas yksi Luojamme antama kaunis päivä elettävänämme, eletään se rauhaisasti, mukavien aatosten kera.
Huomenta uuteen aamuun ja jo melkein valmiiksi tulleen heinäkuun, viimeiseen tiistaipäivään.
Kovin on kostean näköinen sää, ukkosia lupailleet, mutta en yhtään ukonilmaa ole tänä kesänä nähnyt.
Etelä Euroopan lomailijoita odotellaan nyt runsain määrin maahamme, no hyvähän se olisi, mutta eipä osaa iloita, kun ajattelee paikallisia tuhoja ja harmeja.
Tasan ei käy onnenkaan lahjat.

Kummi-tyttöni soitti, että nyt oli äidille löytynyt hoivapaikka ja vielä melkein naapuritalosta, missä hän asuu.
Helpottaa hänen elämäänsä ja joka päiväistä huolta äidistään ja asiaa helpotta sekin, että äiti on jo pitkän aikaa kaivannut tätä muutosta.
Joskus asiat järjestyy, kun voimia riittää odottaa, nyt äiti pääsee oman huoneeseen ja jatkuvan hoivan turviin.
Iso urakka edessä, kun asunnon tyhjentävät, käyttötavaraa varmaan menee kierrätykseen, sillä eihän yhteen huoneeseen mahdu kaksion tavarat.

Korpikirjailijan idea maalata puutauluja sytytti minutkin, jospa löytäisin jostakin noita puita, voisin pieniä tauluja pieniksi muistamisiksi maalata.
Näen jo silmissäni jouluajan kynttilät, kukat, tontut ja enkelit, miten sitten onnistuisikaan?
No saahan sitä uneksia, tekemään aloittaminen sitten asian muuksi muuttaa.
Maksaa en ole aikoihin ostanut, aika vähän on kaupassani tarjollakaan.

Minäkin löysin kauan sitten pyörineen sarjan nimeltä Forsyten sukutarinan,
vuosisadan (1900) alkuun tapahtuneen .
Pankkiirisuku kaikkine kiemuroineen Englannissa tapahtunut, uusi versio, edellisestä en juurikaan mitään muista.
Historian kiemurat vie mukanaan, alkoikin jo Nefliksin kiemurat kyllästyttämään, niin paljon, kun siellä olen sarjoja katsellutkin.
Siellä enemmän nykypäivää ja ja se ei kaikilta osin ole aina hyvääkään, tosin historiaa ja eri maiden kulttuuria sieltäkin vois seurata.
Jospa löydän nuokin sarjat, mistä mainitsit MdK.
Pieniä on huolemme todellakin, kun ajattelee niitä tuhansia, jotka tulipalojen vuoksi kodistaan joutuvat lähtemään, veden tärkeys taas esiin tuli.
Kun kaiken maailmalla tapahtuvan jaksaa sisäistää, niin tajuaa miten hyvin asiamme onkaan ja miksi niin moni asia voitaisiin korjata oikein toimimalla.
Miten annammekaan maailma hallita tyhmien ja ahneiden ihmisten armeijan, missä ne viisaat piileksi?
Eipä taida mummon mietteet saada kansalaisia barrikadeille nousemaan, mutta näin on asioita saatu joskus jossain määrin onnistumaan.

Jätänpä mietteeni tähän, ehkä joku ärsyyntyykin, mutta ei aihetta, tämä on vain tämän ketjun osa anti, ei ole pakko edes lukea.
Viettäkää mukava päivä, sillä pian se tämäkin päivä ohi on.
Hyvää viikonalkua ja sateista on sää.
Ollaan onnellisia, ettei niitä helleaaltoja isommin ole tullut, aivan kamalaa kuulemista noista Etelä- Euroopan maista.
Vesitilanne järvissäkin on osin korjaantunut, tämä itäpuoli vielä vaan vettä kaipaa.
Kesä on ja sen mukaiset menot kyllä riittää, aina on jossain päin suomea joku tapahtuma menossa, kiva niin, pitkä talvi on edessä jaksettavana.

Vilkaisin joitakin palstan ketjuja ja sain huomata sen tavanomaisen moitteen ketjuamme kohtaan.
En opi ymmärtämään mikä tämän aiheuttaa, nimenomaan arjen touhuista on tarkoitus jutella ja sujuukin kohtalaisen mukavasti, vakikirjoittajat sen on oikein ymmärtäneet,
Jos ylläpito tämän kaiken sallii, ei pitäisi toisilla olla aihetta paheksua, varsinkin, kun kenenkään ei ole pako lukea, saatikka kirjoittaa.

Kiitos MdK rohkaisusta, aika siistinä on ketju pysynytkin, kaipailen Ramonan viestejä, miten pitkälle onkaan seilailleet.
Toivoisi kaikkien mukana olleiden jaksavan jonkun sanan olostaan antamaan.

Olen lukaissut joitakin ketjuja ja ei ne minun mielestä ole "keskustelua" jos jonkun mielestään nasevan toisia loukkaavan virkkeen laittaa, mieluummin ei mitään.
Tuo politiikasta puhuminen ei sovi asiaksi, riitelyksi menee ja kaiken kaikkiaan sekin on jokaisen oma asia, mitä mieltä on.

Aloittajana en mitään paineita ota, koska olen yksi kirjoittaja toisten mukana ja kertoilen omia tapahtumia ja toivon jossakin tapauksessa jopa rohkaisevani toisia, jos huolet painaa, jaettu huolikin helpottaa, kun siitä saa paineet jonnekin purkaa.
Kaikki viestit on tervetulleita, ne antavat lisuketta päivän ajatuksiin ja joskus jopa innostuskin kasvaa.
On virkistävää kuulla, miten toisilla menee ja se auttaa myös oman elämän hallinnassa, ideoita antaen, on kuin tuttujen kanssa keskustelisi.
Tätä se vanhuus ja yksineläminen teettää.

Korpikirjailijan tarmokkuus tarttua mahdottomaankin innostaa, samoin Eliaanan ja Väinön elämä omissa ympyröissä, saan osani kissan elämää, kun itse en rohkene sitä ottaa.
Mdk ja Paloman sietokyky ihastuttaa, saatte niin paljon rojua niskaanne ja silti iloisia viestejä aikaan saatte.
Rohkaisua joskus jokainen tarvitsee, minä ainakin, olen iloinen jokaisesta viestistä, vaikka vaan hyvin arkisistakin, sillä ne antaa valoa elämääni.
Jokainen nimiä mainitsemattakin, olette ajatuksissani ja kysymyksiä poissa olot aiheuttaa, vaikka ymmärrän, että eihän tämä koko maailma ole ja arki oikeassa elämässä jo vie voimat,, joskus.
Toistojahan nämä puheet ovat pakostakin, jokaisen uskoisi ymmärtävän, ettei liki 90 ajatusmaailma kauaksi yllä, mutta ilo on tämä vähäkin.

Toivon kuitenkin, että elämä muodostuisi kuitenkin mukavista ajatuksista ja toimista, varmaan ei ihmeellisiä enää kukaan toivokaan, pienikin mukava tarina päivän voi pelastaa, antaen pohdintaa oman elämän kulkuun.
Näin taas tarinaa tuli, nyt toivotan kaikkea hyvää, olkoon päivänne onnellinen.
Sunnuntaiaamu taas hyvällä alulla, kahvit on juotu ja radiota kuunnellen selvisi jotain suokukon elämästä ja oloista.
Tykkään aina näin sunnuntaiaamuisin kuunnella noita luonnossa tapahtuvista asioista, lähinnä linnut siellä keskustelun aiheena.
Nukuin huonosti ja yöllä olin kuulevinani jotain erikoisia ääniä, jopa lentokoneen lennon yli asumukseni, heti tuli ajatus, joko noita tuhoa tuottavia tännekin on eksynyt.
Vettä ainakin satoi, nyt pilvipoutaista.

Noista tauoista mistä Paloma puhui, en kovin paljon koneella olekaan ja ajankulua se minulle onkin, aika minkä tässä istahdan
Aamuisin selaan Facessa onko mitään uutta, mutta en juuri sinne mitään kirjoitakaan, onnittelut kavereilleni laitan..
Tämä lehtori ystäväni kysyikin miksi niin vähän kirjoitan, vahvisti sen ajatuksen, että aivojumppaa se olisi.
Kerroin tänne joka aamu viestitteleväni, piti hyvänä asiana, päivällä voin kerran pari käydä vilkaisemassa, siinäpä aikani koneella onkin.

Onnittelen Eliaana, ymmärsin, että syntymäpäiväsi ollut tai on lähitulevaisuudessa.
Väinö ilmaisi paheksuntansa, kun pitkään yksin oli, samalla ikävänsä , kun et lähellä ollut.
Ihanalta kuulostaa tuo läheisyytesi sukusi jälkipolveen, siitäkin voi onnittelut antaa, veljesikin varmaan aina mielessä on.

Hymyn sai huulille tuo sanonta "keikistely" mitä korpikirjailija käytit, asia minulle melko vieras, koska tuota keikistelyä en oikein osaa käyttääkään, melko oma itseni olen "seurapiireissäkin" jos joskus sellaisten seuraan joudun.
Voisi sanoa myös niin, että seurapiiriksi lukeutuvat ovat sen verran fiksuja, että osaavat minunkin kanssani olla tavallisia pulliaisia.
Ystäväni koostuu sielun hienouden omistavista ihmisistä ja silloin ei seurapiireistä puhuta.
Hieno oli kattauksesi ja varmaan maistuikin, minulla kaalilaatikkoa, hyvin maistui sekin.

Tuosta "muljauttamisesta" mistä MdK mainitsit, kyllä muistelen joskus minäkin onnistuneeni sen tekemään, nyt sänkyni on 90 leveä, ei kovin paljon voi muljautella.
Toista oli parisängyn aikaan, mistä jouduin luopumaan, kun sen hullun muuttoni tein, ei mahtunut sen asunnon makuukammariin.
Kaiken muun menetyksen olen jo unohtanut, mikä siitä muutosta koitui, paljosta muusta luovuin, mutta nyt on väljä ja tilaa oleva asuntoni, ei siis muuta harmia enää mielessä.
Aina noita harmeja eteen tulee, nyt amppelikukkani, miljoonakellot on täynnä kirvoja ja niitä tuhosin, tai yritin, raasuja ovat, kai on periksi annettava ja pois heitettävä.
Onneksi edes yksi, tuo pelakuu ruukkuni kukkii.

Huomasin Facebookista yhden uuden säilöntä mahdollisuuden, tomaattilohkojen muodossa, pitäisi kokeilla, olisi varmaan hyvä lisuke talven aikaan.
Tomaatit nyt halvimmillaan, niiden syöminen ei enää oikein maistu, jospa yrittäisi uutta tapaa.
Minulle kaikki tai melkein kaikki tutut, kuin kurkku ja tomaatti alkavat maistua tai siis ei maistu niin kuin ensimmäiset ilmaantuessaan maistuvat,
Kyllästyn moneen muuhunkin joka päiväisyyteen, vaihtelua kaipaan.
Kuuntelen radion musiikkiantia, ja kyllä se on sanottava, että Olavi Virta oli laulajista parhain, niin hyvältä laulamisensa kuulosta harvoin kuultuna.

Kaikkea mukavaa ja mieleistä touhuilua päiväänne;)
Hyvää huomenta ja hieman viileältä tuntuu sää vielä tähänkin aikaan, no johan hallaakin on jossain ollut.
Mistähän tuo Jaakon kylmän kiven heittokin on alkunsa saa, kai joku tapahtuma siihenkin liittyy.

Nukuin kahdeksaan, samaa mallia MdK kanssa ja eihän siinä mitään, kyllä nämä hommansa ehtii tehdä, onhan päivässä tunteja.
Meinasin pinnata siivouksen kanssa, mutta eihän se ota onnistuakseen, puistelin jo pikkumatot ja vuodevaatteet, imuroinnilla ja pölyjen pyyhkimisellä kuitenkin aion selvitä.
On se sellaiseksi tauti mennyt, ettei tapoja osaa täysin unohtaa.

Ihana ajatella korpikirjailijan pulikointia järvessä, se antaa virkistyksen ja kuntoakin yllä pitää.
Melkoinen vesipeto olin joskus minäkin, mutta kai siihenkin mitta täyttyy, nyt ei suuremmin edes mieli tee.
Jotenkin mieltä rauhoittaa nuo entisten tekemisten halut, ne aivan kuin ymmärtäen kaikkoaa, kun kunto huononee
Kuuntelin ystävien tapaamisissa, miten he kertoivat valmisruokia syövänsä ja ei puhettakaan itse tekemisistä, ihmettelivät, kun kerroin, että teen kaiken itse.
Kyllä sitä huomaa, että aina vaan vähenee jaksaminen, miten sitä nuorena ollessa kävi töissä, kaupassa, teki ruuan perheelle ja vielä ehti jotain harrastaakin.
Nyt on kuin suurenkin asian aikaan sai, kun ruokaa vähän suurempia satseja tekee, avuttomuus lisääntyy.
Olisihan se niin helppoa ostaa valmista, mutta olen päättänyt, että periksi en helpolla anna.
Vielä sekin, että valmisruokaan kyllästyy, aina paremmin voi makunautintoa tuntea, kun itse ruuan tekee.
Aikaa on tehdä hitaammin ja vähemmän päivässä.

Mietin tuota MdK jalkopäähän siirretyn nukkumisen onnistumista, ei onnistu, koska ylösnouseminen tapahtuu oikean käden avulla, vasemmalla kädellä se ei onnistu.
Ylösnousukin tekee vaikeaa, en jaksa ponnistamalla hypätä kuten ennen.
Vasen puoleni on kaiken suhteen heikko, pelkään jos jotain oikealle kädelleni tapahtuu, miten sitten, mutta aika aikaa kutakin, ylös vielä kuitenkin pääsen.
Kaikki elämä muuttaa muotoaan, mutta hyvä jos osaa sopeutua, ei niin suurelta menetetty elämä harmita.

Olisihan se kamala koetus, jos se Jaakon kivi päähän napsahtaisi, ja oliko se sitten pieni vai iso, se kivi?

Nyt on pakko ottaa imuri käteen ja yrittää saada sen joka nurkkaan mahtumaan, siinä sitä selkä on koetuksella, mutta voitoksi olen tähän asti kokenut, miten menee tänään?
Onneksi pyykin saa peseytymään nappia painaen, suurin homma siinäkin on kuivumaan laittaminen, jaksamista auttaa, kun ajatus saunaan, sen kuumuuteen antaa jo ennakkoon hyvän tunteen.

Voikaa hyvin ja jaksakaa selvitä päivän hommista.
Viikonlopun alkua tässä taas aloitellaan ja Jaakko kylmän kiven veteen viskoo huomenna, se on jonkunlainen merkki syksyn lähestymisestä
Unikeonkinpäivä maanantaina, mihin sen viettäminen perustuu, en ole saanut selvitettyä, tarina kai silläkin.
Viikon perästä heinäkuun viimeinen päivä, tyttäreni syntymäpäivä.

Eilen tavattiin ystävien kanssa ja aika lensi, kun kuulumisia kerrottiin ja muisteloita mukaan mahtui.
Tämä kutsun esittänyt ystävä asuu Helsingissä ja viihtyy, koska siellä kaikki kulttuuri on saatavilla, ihmettelin hänen intoaan oopperaan, minulla ei mitään elämystä koskaan ole antanut.
Sinfoniaorkesterin anti myös hänelle mieleinen, mutta mökillään yksin täällä Savon sydämessä kesät viihtyy.
Aivan erilaiset harrastukset, silti meitä yhdistää ystävyys vuosien takaa, ajatusten kulkeminen samaa rataa, näin se vaan on, sama tunne minkä täällä kirjoittaenkin saa joihinkin kirjoittajiin.
Hänellä vielä harrastuksena kallio maalaukset, kertoi olevansa Italiaan niitä tutkimaan lähtevänsä vielä tänä kesänä.
Samat vanhuuden vaivat hänellä kuin meillä toisillakin, silti elämä kiinnostaa ja kaikki uusi saa innostuksen nousemaan.
Kiva sattuma sattui, kun pitkä mies pöytämme ääreen pysähtyi ja sanoi, että eikös siinä olekin kollega entisiltä ajoilta, ystäväni ei tunnistanut, mies esitteli itsensä ja jopa löytyi jutusteltavaa.
Niin se ulkomuodon muuttuminen on todellista totta, tuttuus katoaa, nimien myötä.

On mukava lukea muistoistanne syntymäkodeista ja niihin liittyvistä elämän muodoista.
Minulla helppo syntymäkotini maisemiin mennä, kun toiselle puolen kaupunkia siirryn, syntymäkoti on purettu, mutta tien toisella puolen on nuoruuteni koti, iso rapattu talo, missä naimisiin menooni asti asustin.
Sitten järven toiselle puolin ja täällä sitten on eloni tähän päivään asti kulunut ja varmaan loppuukin.
Kaupungin sairaala oli syntymäpaikani, se oli juuri ennen sotia valmistunut ja oli äitini ensimmäinen synnytys sairaalassa, samaan sairaalaan kuolikin.
Nyt rakennus on pois käytöstä ja arveluja sen muuttamiseksi asumiskuntoon.

Kotitaloni oli ensimmäisiä taloja kadun varrella, missä oli mukavuudet sisällä ja, asuimme kolmannessa kerroksessa, kirkonkellosta katsoin kouluun lähtöaikani ja koulukin ihan kivenheiton päässä.
Liiterit oli siltä ajalta jolloin lämmitys tapahtui puilla, hellat oli jäljellä, kun keskuslämmitykseen siirrettiin.
Sieltä ne lauantaiset paistosten tuoksut vieläkin ajatusten tasolla mielessä elää.
Iso pensasaidalla eristetty piha, mihin nuoret tulivat pelaamaan neljää maalia ja muita yhteisiä touhuja, liiterit kesäisin leikkikoteja mitkä vintille rakennettiin, kaikki oli niin aitoa ja rehellisitä, taisi ne vanhemmat silloinkin vähän lapsiaan seurailla.

Noista kukkasista, minunkin pelakuu, minkä sain äitienpäiväksi kukki komiasti ja sitten uuden kukintansa samalla tapaa aloitti, en edes nuppuja huomannut, kyllä se on kukkien kuningatar juurikin tuosta voimasta kasvattaa niin paljon kukkia.
Helppohoitoinen vettä ja lannoitusta ja kukkia syntyy.

Minunkin pojan tyttäret rakastavat vanhoja taloja, kumpikin sellaisen ostivat, nuorempi tykkää vanhan talon tunnelmasta, raput yläkertaan narisevat, se on mukavan tuntuista, pihatkin niissä vanhoissa on isoja.
Työtä ja touhua riittää.
Toivottavasti ihania muistoja kertyy heidänkin lapsilleen.

Tytär soitti, sämpylän paistossa oli, ja siivoukset mökilläkin on vuorossa.
Minä mietin oliko viime lauantai siivouspäivä, vai edellinen, näin se muisti menee ja tytär neuvoi, että ajattele että ei ole siivouksen vuoro ja lepää.
No ruuan laittoa ja ehkä pullan paistoa kuitenkin on mielessä.
Pilvipoutaa ja kivaa säätä kumminkin luvassa, istunpa vaikka parvekkeella ja ristikoita täytän.
Miellyttävää oloa ja mukavia mietteitä toivottelen teille kirjoittajat;)
Huomenta ja tänään vesisateella aloitetaan.
Päivän reissu tehty ja väsymyshän siitä tuli, ei enää kivaa ole autossa istuminenkaan.
Pieniä tomeria viidennen polven poikia nähtiin ja kaikki hyvin heillä, kuten koko perheellä.
Maisemat on muuttuneet, ei enää taloja ja tiloja näy, kun tiet oikaistu metsien keskelle, hieman yksitoikkoisiksi muuttuivat, kukatkin niitetty tien vierustoilta, vain hirviaita yhtäjaksoinen näkymä.
Tietyötkin välillä matkaa viivytti, mutta hyvä että kunnostetaan, niitä huonoja tienpätkiä kyllä löytyy, myös täältä Savon puolesta.

Tuosta MdK yöllisestä vahingosta tuli mieleeni minunkin töppäily.
Yksi yöllinen reissu vessaan päätyi vessan lattialle, istahdin reunan päälle ja siitä sitten mätkähdin lattialle, käsivarteen joku vaiva siitä jäikin.
Minun ei tarvitse yöllä valoja sytyttää, joka ikkunasta paistaa katuvalot ja valaisevat asunnon liikumismahdolliseksi.

Ystävätär soitti ja kertoi toisen ystävän halun tavata ja sovimme tapaamisen Citymarkettiin, tavallaan on joka kesä jonkun kotona tavattu, mutta nyt tällä ystävällä on kiire matkustaa Helsinkiin, hän asustaa siellä.
Lomamökkinsä on täällä ja näin tapaamiset aina kesään sovitaan.
Olemme vuosien takaisia ystäviä, meitä oli joskus suurempi joukko, mutta kuolema on joukkoa harventanut.
Tämä ystävä jonka nyt tapaamme oli historian lehtorina toimiva opettaja lukiossa ja täällä asuessaan monia kivoja asioita yhdessä touhuttiin.
Tapaamisemme kuluu muistellen yhteisiä aikoja ja maailman tilannetta pohtien, asioita mitkä joskus olivat mielessä meillä kaikilla.
Kiva tapaaminen varmaan tiedossa.

Noista vaatteista, mistä on ollut puhetta, itse en koskaan ole mikään muotia seuraava ollut, ehkä mieluummin poiketen tavasta mikä sanelee mikä on muotia.
Olen pyrkinyt aina johonkin pokkeavaan, hieman massasta poikkeavaan, mitä muoti eddustaa.
En oikein jälkikäteen ymmärrä mistä aina rahat riittikin, kun aina ensi-iltaan jotain uutta päälle sain hankittua.
Kampaajan tuolissa myös aina istuin, hiukseni oli sen verran pitkät, että piti kampaus laittaa, kun joku meno eteen tuli.
Nyt elän aikaa joloin vaan leikkaukset käyn kampaajan suorittamana teettämässä.
Aika aikaa kukin, nyt vedän päälleni vain mukavan tuntuisia vaatteita, no eipä noita ole juhliakaan.
Olen sen verran kyllä ajan tasalla, että joku siisti vaate päälle löytyy, niin sanottujen "parempien" menojen eteen tullessa.
Luulen kyllä, että nyt voi pukeutua miten haluaa, niin monen kirjavaa tyyliä silmien eteen ilmaantuu eikä niitä hämmästellä sen kummemmin.
Säädyllisyyden rajoissa kuitenkin toivoisi pukeutumisen liikkuvan.

Nykyisin saa ketjun hakea aina toiselta sivulta, mutta hyvin se sieltäkin löytyy, ehkä joidenkin harmiksi, mutta näin vaan nyt mennään.
Vettä sataa, mutta siitähän on puutetta ollut, joten annetaan vaan sataakin, vietetään tupapäivä, aina se aika kuluu satoi tai paistoi,
Huomenta ja poutapilvien näkymiin, tuskin vettä tänään tulee.
Eilen tuuli ulvoi, tuli jo mieleen, että hävittäjät taivaalla lentää ja etsii vihollisia.
Ajatella, että Jaakko jo viikonloppuun päästessä kylmän kiven veteen heittää ja siitä kesä loppua kohti menee.
Mutta vielä onneksi täysi kuukausi kesäaikaa ja siitä rikas osa, että uurastukset pelloilla ja kasvinmailla antaa tuottojaan.
Monta kertaa syksy on hyvin lämmin ja torille mieli tekee, katselemaan tuotteiden värikkyyttä ja ihmisiä kahviteltoissa, usein kahvit siellä tulee ryypättyä.

Minulle tuo menneisyyden muistelu on hyvinkin mieleistä, yritän muistaa erilaisia tapahtumia ja lasten pienenä olevia aikoja.
Jostakin syystä en lasten lapsuudesta paljonkaan muista, ehkä oli aina kiire työstä työhön juosta, jäi vaan pelkkä huoli heidän hyvinvoinnistaan mieleen.
Oma lapsuuteni enempikin muistoja mieleen tuo.
Tulevaisuus, kyllä sekin joltain osin mielessä elää, vaikka ei mitään suurta suunnittelisikaan, mutta kiva on aina jotain uutta odottaa, on kuin kiinnekohtia elämään.
Vakavia aiheita totesit korpikirjailija, niin on ja osin koko elämän kaareen kuuluvia, kuten toisten kunnioittaminen ja itsensä hyväksyminen, kuin myös päästää irti esiliinan nauhoissa mahdollisesti roikkuvat lapset.
Minulle aika vaikea asia, vaikka ymmärränkin, että heillä on oma elämä elettävinään, silti huolta kannan kuin pieninä olleinakin.

Paloma, Facessa esitellään vaatepuita jotka kasaan menee ja vaatteet roikkuva samasta vaatepuulla, vieden pienen tilan.
Ehkä tilaa näinkin saisi, ei ihan koko talon vaihtoa vaatteiden vuoksi, yksi tapa viedä enimmät kirpputorille, näinkin tilaa saa.
Itse olen onnistunut tekemään vaatekaapit tilaviksi juurikin viemällä tarpeettomat pois kierrätykseen, joskus kaipailenkin jotakin, mutta tulen paljon vähemmällä toimeen.
Syntymäkoti tunteet herättää ja vaikka kuinka huomaa sen olevan tuhon edessä, haikeina muistot halun olemassa oloon liittyy ja kyllähän monia hyvinkin huonokuntoisia korjataan, jos euroja on asiaan hukata.


Uskon vakaasti temperamenttisi olevan tuota luokkaa, mitä kerroit kouluajoiltasi MdK.
Minä en noin vahvasti koskaan ole esille tullut, koulussa ainakaan, olin se takarivin tyttö, paikkani tiesin, ylemmillä luokilla hieman rohkaistuin.
Nyt jo haudan partaalla uskallan mielipiteitäni esiin tuoda, vaikutus on vaan aika tehoton.
Itsepäinen olen tunnustanut olevani, liekö suurikin harmi, en tiedä, mutta mielestäni olen selvinnyt näihin asti ja edelleen vaan porskutan aika itsenäisin miettein.
Torilla tuttavien kanssa iästäkin puhe tuli, kerroin vuoden päästä 90 lähestyvän., he päivittelivät, että ei uskoisi, kohteliaita varmaan olivat.
Toivonkin loppuun asti itse elämisestäni päättäväni, aika näyttää.
Sunnuntaina pesin minäkin pyykkini, lauantain, saunapäivän jälkeen kaikki puhdasta päälle ja puhtaaseen sänkyynkin kupsahdan.

Noin käy jos kosteita, hikisiä vaatteita koneeseen laittaa ja kannen vielä kiinni, home tavoittaa, uskoisin, että tuoksuvilla tehokkailla, pesuaineilla vielä käyttökelpoisiksi tulisi.

Nyt uuden viikon puuhiin ja suunnitelmiin, huomenissa pieni matkakin odottaa, iloista päivää toivottelen, innostukaa jostakin, vaikka haaveissa olevasta ja tehkää se;)D
Sunnuntai taas hyvällä alulla, pilvessä ja sadetta varmaan jostain ajasta tulee, niin kävi eilenkin.
Eilen saunan jälkeen istahdin parvekkeelle ja mietteet siirtyi siihen, että kaikista harmeista huolimatta ihanassa maassa asumme.
Autoja vilahteli puiston takana ja varmaan kiire jonnekin, kukaties armaan kainaloon
Tein pieneen lasiin juoman joka sisälsi jaloviinaa tilkan mustikkamehua ja paljon vettä tämä juhlisti saunan jälkeistä nautintoa.
Tapani ei moista hommaa useinkaan toteuta, tuli vaan sellainen fiilis, että nyt poikkean mehun juonnin väliin.
Mitään haloota tai huomiota vaikutuksesta en huomannut, en nukkunutkaan yhtään paremmin, unessa kiistelin mieheni kanssa.
Hän moitti minua jostakin ja uneenkin oma minäni esiin tulee, muistan ajatelleeni, että et helposti anteeksi saa, vielä unissakin pitää kinata.

Korpikirjailijalla mieleistä seuraa ja niinpä sitten viihtyvyys on yhdessä olen taattu.
Yhteiset kiertelyt ja yhdessä olo muutenkin antaa virtaa elämään, vaikka olethan sinä touhukas aina.
Mökki ympäristö iloa muutenkin antaa, jos vielä mukavia vieraita ilo kertautuu.

Oli kiva Paloma , että toit oman panoksesi kiikkustuoliin, meitä alkaa olla pieni naisten ryhmä, jotka jotain mieltä kiusaavaa tai iloa haluamme kertoilla, hyvä me.
Sinullakin aina jotain uutta elämään sisältyy ja kiva niistä on kuulla.

Tuosta sisaren tittelistä olen jopa ylpeä ja yhdyn ajatukseesi, aika samankaltaisia asioita toteutamme ja ajattelemmekin MdK.
Tuosta Bernerin asiasta muistikuvissani on , että heillä olisi joku suvun yritys ja sinne hän lähti kohun jälkeen.
Piirakan tai yleensä leipomisen ja muunkin jalkoja kysyvästä hommasta olen itselleni löytänyt oivan onnistumisen.
Minulla on työpöytä sopivalla korkeudella, voin kaulita vaikka piirakoita istuen, kun seisominen on myrkkyä.
Onhan se vähän laiskan näköistä istua ja tehdä kaikkea mahdollista yrittäen helpottamista töiden mahdollisuuksiin tehdä.
Kuorin, pilkon ja yhdistän jos se kuuluu tekovaiheeseen, minulla on suuri leikkuulauta mitä alusena käytän.
Väsyminen meinaa kaikesta huolimatta tulla, vaikka laiskan tapaan toiminkin, niin teen imuroinninkin kanssa, välillä istahdan.
Hommat tulee tehtyä ja hyvän mielen siitä saan.
Olen niin vahvasti tapojeni orja, että tytärkin sanoi, että ei sinulle kelpaa kenenkään avut, kun kukaan ei tyylisi hommia tee, näin tunnustan olevan, oma apu, paras apu.
Tuon helpotuksen koen minäkin, kun jo perjantaina kaiken parvekkeelle kannan, sitten lauantaina on helppo aloittaa pölyjen pyyhkimisellä.

Katselen naapuritalon Kukka-Leenaa, hän joka aamu käy kukat kastelemassa ja siistimässä.
On ottanut tehtävän vapaaehtoisesti ja kukat kukkii, hän hoiti asian jo minunkin siinä talossa asuessani, sen viisi kuukautta.
Onnellinen olen, että kauppa ei niihin aikoihin käynyt ja tämän "höyräykseni" sain korjattua.

No jospa tätä pyhäpäivää aloittaisin oikeasti elämään ja katsoin mitä seuraavaksi seuraa, no kuhafileet pakkasesta ainakin paistan, rentouttavaa päivää ystävät.
3 / 46
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt