Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Aloituksia

53

Kommenttia

830

  1. Huomenta ja tämä jaksaminen on kyllä mietinnässä.
    Olen ollut hyvilläni kun tämän kaltainen mahdollisuus on ja tykkään kirjoittaa.
    Tämä tilanne aiheuttaa kyllä mietintää, että miksi juuri nojatuoliin kaikki harmit kasaantuu.
    Varmaan useallekin on tuonut hyvää mieltä lukea aivan harmittomia viestejä elämän kulusta, kun ei enää jaksaa missään isommissa piireissä liikkua.
    Lukemassa päivittäin elämän sujumisista saman ikäisten kohdalla, saaden iloa ja myös samaistuen murheisiinkin.
    Onko tämä liian paljon pyydetty.

    Itselläni ei ole taitoja hypätä milloin mihinkin nykyiseen viestittelyyn, haluaisin vaan tavallista elämän kulkua seurailla ja jakaa omaani vanhan ihmisen arkea.
    Mistä ihmeestä johtuu, ettei tämä onnistu, miten riittää aina noita tietäviä, nerokkaita ja vikoja löytäviä kirjoittajia.
    Kuka nostaa ja ketä kukkulan harjalle, siihen ei ole lupaa annettu kenellekään, tämä on palsta, mikä on tarkoitettu juurikin tämän 80+ ikäisille ihmisille,
    Joillakin on epäonnea esiin tulemisen kanssa ja siihen tavanomaiseen riitaan ei ihmeitä tarvita, siihen näkyy pienemmilläkin osaamisella pystyä.

    Mietin miltä mahtaa tuntua ihmisestä joka purkaa pahan mielensä ketjuun, näkee mitä saa aikaan, tuleeko siitä hyvinkin mahtava tuntemus.
    Nimettömänä on helppo laukoa ilkeyksiä, mutta miten kävisi, jos nimi äkkiä eteen tulisi, tuntisiko asianomainen häpeää, pistäisikö päänsä pensaaseen.

    Miksi en minä pysty viestejäni ilkeyksillä täyttää, ehkä näiden oppien kautta sekin onnistuisi, mutta en saisi rauhaa, jos tietäisin joillekin pahan olon aikaan saanut.

    Joku kysyi miten jaksan aina vaan uskoa parempaan viestittelyyn, en yksinkertaisesti jaksa uskoa, etteikö löydy ihmisistä heitäkin joilla halu luoda hyvää mieltä.
    Näissä merkeissä toivoisin vielä joskus onnistuvani ja saavani lukea sopuisaa nojatuoli ketjua.
    Usko kaikesta tästä on kyllä melkoisen mitätön.
  2. Olenko puolueellinen, en itse mielestäni ole.
    Mitä tähän Tellukka kiistaan tulee, hän ei ole aikoihin kirjoittanut nojatuoliin, miksi on keskiössä, haluaakokaan moista.
    Sanoinpa mitä tahansa, yritän olla rauhaisa ja sovinnollinen, silti aina löytyy joku asia mistä joudun selvittelemään.

    Olen kertonut, että en tunnista anoja, vastailen sopuisiin viesteihin, onko se väärin?
  3. Huomenta ja kaunista aamua onkin, kyllä kesä on nurkan takana, pääskynen kun ilmaantuu, silloin on kesä, niitä katselen joko liitävät talojen yllä.
    Naapurin rouvan kanssa kävimme taas kaupoilla ja neljä tuntia viivyttiin, oli kyllä melkoisen vetävä olo.
    Vaatteita katseltiin ja kyllä se voimille ottaa, kun tarjontaa paljon, silti ei mieleisiä löydy.
    Nyt jo katuma päällä olen, pitänee yrittää vaihtaa tai palauttaa tuote, mikä ei kotona enää hyvältä tuntunut.

    Mieli vähän mustui, kun lukaisin viestien antia, miksi aina pitää löytää jotakin ikävää pohdittavaksi.
    Minulla ei taitoa mitään Ip- osoitteita katsella, ei edes halua moiseen, kirjoittelu ja lukeminen riittää.
    Arvailu on aivan turhasta ja jokainen saa kirjoittaa kellä halua on.
    Tellukka ei kovin paljon ketjussa ole viihtynyt, mutta halutessaan kirjoittaa ei mitään estettä ole.
    Jotenkin tuntuu, että etsimällä etsitään syitä kirjoittajien kirjoittamisen estoksi.
    Ei mitään syytä olla tykkäämättä kaikista mukavista viesteistä, kirjautuneet vaan tutuimmiksi tulevat jatkuvuudellaan ja heitä tulee huomioitua enemmän.
    Luen mielelläni viestejä joissa on hauskuutta ja asiaa, ei mitään toisten mollaamista.
    Jokainen kirjoittaja on lukenut säännöt ja toimii omien halujensa mukaisesti, oikein tai väärin, paras tapa olisi ohittaa kielteinen ja keskittyä oikeaan asiaan.
    Mielestäni ketään ei ole syytä nostaa tikun nenään, hyväksytään toisemme, iloa toivoisin täällä kohtaavani ja lohtuakin jos harmeja esiintyy.
    Eikö ihmisille jotka jatkuvasti vikoja hakee ole elämässä kaikki hyvin, sillä siitä suu puhuu, mitä sydän tuntee.
    Tiedämme että tämän ikäisillä jo vaikeuksia löytyy oman kunnon puolesta, eikö olisi lohduttavaa lukea kannustavia viestejä, näin helpottaa oloaan ja muillekin iloa tuottaa.

    Korpikirjailija ehtii ja jaksaa paljon, tehopakkaus olet.
    Tuo lankojen teko on hyvin selvitetty Anojen 00107 ja00116 viesteissä, jäin miettimään, että pestiinkö langat vasta vyyhdellä ollessa.?
    Villat oli yleensä likaisia, kun lammas ei pesussa käynyt, rasvaa myös sisälsivät.

    Tänään ei mitään suunnitelmia päivä, kai se iltaan pääsee tämäkin, hyvää oloa ja rauhaa mieleen.
  4. Aurinkoista huomenta, aurinko jo korkealla, näyttää taas likaantuneet ikkunat, sateen jäljiltä, tämä työ jos mikä on aika tavalla turha homma.
    Pitäisi laskea sälekaihtimet alas ja sieltä väleistä katsella taivasta ja odottaa pääskysten ilmaantumista, mutta haluan nähdä taivaan laajalti ja muutenkin en ole hämärä ihminen.

    Kyllä se keho hyvinkin pian ilmaisee, kun tehot katoavat ja on tyytyminen voimien mukaan elämiseen/tekemisiin.
    Itse on omien jaksamisien voimat tunnistettava ja niiden mukaan on pakko mennä, mutta aikaa mittaamatta, paljon kuitenkin jaksaa.

    Mdk kysymykseen vastaan, vaikka olikin nuoremmille tarkoitettu, "viipsinpuu" tuli tutuksi, kun äiti kehräsi lankaa ja sitten vyyhdelle laittoon tarvittiin viipsinpuu.
    Samaan langan tekoon tarvittiin "karstat" voilla tehtiin lepereitä ja ne rukin avulla langan muotoon kehrättiin, hieno taito, ei voi kuin ihmetellä kaikkea tuota, mistä harva edes kuvia on katsellut, harmittaa, kun en hommaa opetellut.
    Kutominen toinen hieno asia, millä kierrätystä tehden saatiin ihania mattoja ja muuta hienoa kangaspuiden avulla.
    Kuteiksi käytettiin kaikki käytöstä poistettu ja tulos oli kuin uusi tuote.
    Ennen oli omakutomat matot lattioilla, nyt sitten kaikenlaiset hienoudet on ne sivuuttaneet, omakutomani matot on mökkioloihin vieneet.
    Jossakin vaiheessa oli keittiön matot muodissa, sinne minunkin mattoni kelpasi.
    Oli niin paljon asioita, joita sodan jälkeen oli pakko kodissa tehdä, kun kaupan hyllyiltä ei mitään löytynyt, esimerkkinä muistan perunajauhon teon, samoin saippuan, lihahyytelön,(aladopin) lihat suolattiin tiinuun ja paljon muuta minkä teon näin, itse en osasi, kun jäi nekin opettelematta.
    Joulukinkunsuolauksen ohjeen muistan ja teinkin jonkun kerran, itsenäisyyspäivän seutuun suolavesi keitettiin ja kun keskikokoinen peruna nousi pintaa, silloin oli suola oikeassa määrässä
    Valmiiksi suolatut kinkut sitten ilmaantui kauppaan ja suolaus kotona jäi.
    Nämä asiat meillä tämän ikäpolven ihmisillä on tiedoissa, mutta nuorille on hepreaa, siksikin on mukava historian havinaa tarjoilla ja omia muistoja mieleen saada.

    Paloma mainitsit tuo saappaat jalassa kuolemisen, se on myös oma toiveeni, jaksaisinpa itse itseni loppuun asti huoltaa, varmaan monen toisenkin toive ja ajatus.
    En mistään hinnasta haluaisi noihin hoivakoteihin, nyt vielä, kun on kaikenlaisia kohtaloita kerrottu.
    Kodissa oleminen on monen vanhuksen toive elää loppuun saakka ja pyrkivät tätä myös toteuttamaan, kodinhoitajat käyvät elämää helpottamassa.

    Iloinen olen puolestasi tkl, nyt ei tarvitse kiipeillä katoilla , ei liukastella pihapiirissä, kukas niitä lintuja nyt syöttää?
    Nauti vaan olostasi ja ota kaikkea mitä tarjolla on.

    Nyt ollaan taas keskellä viikkoa, mihin nämä päivät vilahtaa, La Promessan katsoin taas maanantaina ja mitään ei siinä tapahdu, paikallaan polkee, liian hidas tempoiseksi on käynyt.
    Päätöstä sarjaan jo toivoisi, mutta aina vaan uusia henkilöitä kuviin liittyy.
    Nyt päivän puuhiin, mitä ovatkaan, en ole vielä keksinyt, mutta jotain sitä vaan aina löytyy.
    Iloista ja nautittavaa päivää kaikille,
  5. Huomenta ja kiitos energisistä huomenista niin Mdk,k uin Eliaanakin.
    Kyllähän se niin on, että joka päivä saa kokea jotain uutta kehonsa kanssa, yleensä aamut on minulle sitä aikaa tehdä suunnitelmia päivän touhuihin.
    Mitään suuria tekemisiä en suunnittele, mutta jotain joka päivälle ja ne yritän toteuttaa.
    Voisin sanoa kuin ano 00047, päivä kerrallaan.
    Olen ajatellut ja varmaan totta onkin, että jotain on itse tehtävä, että ei ihan toimettomaksi anna asioiden suhteen mennä.
    Siivousta hieman arvioin aina alottaessa, jaksanko, mutta kun kiirettä ei ole, istun välillä ja hyvin on vielä onnistunut ja se tunne, että jaksoinpa taas, palkitsee.
    Seisominen pitkäksi aikaa selkää rasittaa ja siksi istun aina kuoriessa vihanneksia ja myös taikinaa alustaessa, pieni taikinaon helppo alustaa istuenkin.
    Pitää keksiä keinoja millä tekemisiä helpottaa ja hyvä mieli saavutuksista tulee, periksi en helpolla anna.

    Onnittelut kasvihuoneen valmistumisesta, nyt vaan taimien ostoon ja istutushommiin.
    Mdk:lla leipää taas moneksi päivää ja varmaan hyvä maku on taattu.
    Korpikirjailijalla alkaa myös valmista olla mökillään ja jatkossa aina vaan useammin riippukeinoon voi upota.
    Empatiasta en paljon osaa sanoa,, uskoisin kuitenkin, että aika iso osa ihmisistä osaa elää ja kokea empatiaa, kun tarvetta ilmenee.
    Vähemmän heitä lienee, jotka julmasti voi toisia kohdella, ikävä kyllä nykyisin saa näistäkin lukea ja mietteitään pohtia.

    Eilen kävi astinpesukoneen korjaaja ja kone taas pelaa, tukko oli kertynyt poistoputkeen.
    Kymmenen minuutin työ ja 88 euroa lasku, no kai se pitää niin olla, jaettavaa liikkeelle, työpalkkaan ja matkarahoihin.
    Hyvä että ei uusiksi koko kone mennyt.
    Koneenikin kävi pojantytär selvittämässä ja nyt taas saan huoletta sotkea, kesällä lupasi tull seuraavan kerrran, kun koulut loppuu.
    Nyt ei suurempia huolia ole mielessä, kyllä ne muuten mieltä vaivaavatkin, jos eteen ilmestyy, haluan, että asiat sujuu.

    Nyt pitäisi ottaa ompelukone esiin,, vaikka aikaa ompelukoneen esille ottamisesta onkin, hame vaatii lyhentämistä.
    Vaikea on löytää valmisvaatteita sopivina, leveyttä on oltava paljon ja pituus sitten harmiksi tulee.
    Korjausliike on kyllä lähellä, mutta haluan omia kykyjäni koetella.

    Ruohonleikkuu käynnissä ja taas on opeteltava sekin ääni kestämään, on niitä kesän mukana tulevia hommia
    Iloa ja yrittämistä päivästä selviämiseen.
  6. Ano00034, pyrin lukemaan kaikki viestit ja varmaan luin selityksesikin, joskin en edes eka viestiäsi väärin ymmärtänyt.
    Kiva kun kirjoitit, ymmärsin hyvää tarkoittavan asian ja älä pahaa mieltä toki sinäkään tunne.
    Kirjoittaminen on vaikea laji ja usein ymmärrys ei tavoita asianomaista sanomaa., joten ollaan vaan empaattisia ja ymmärretään viestit, jos ei aina onnistu, tieto siitä, että ymmärrys yhteen tiensä löytää.

    Yritän kirjoittaa "kansan" kielellä, muutahan en osaakaan ja aika usein joudun selittelemään, mutta kohdallasi kaikki hyvin, hyvää kesää myös sinulle.
  7. Huomenta ja mukavaa alkavaa viikkoa, niin se toukokuukin kääntyi loppupuolelleen.
    Kuuntelin radiota tapani mukaisesti ja sieltä tuli tieto, että Ustjoen suunnilla on yötön yö alkanut, eli kesä sinne on tullut.
    Ihan tulee tunne, että kaikki kiirehtii, kesän tulokin.
    Tuomet täällä kukassa, kuten kuuluukin, kai muutkin kukat joiden kuuluu kukkia, niistä en tiedä, kun luonnon kukkia ei näköpiirissä., kesän tuntua kyllä luonnosta voi koke
    Kyllä se valoisa yö tännekin pian ehtii ja elämme läpi yön valoisaa aikaa.
    Pääskyset sen kesän vihdoin todeksi kertoo.

    Vuoteessa ollen pohdin sellaista asiaa, että mitä valittaisin lääkäriin mennessä, siinä kuulostelin kehoani, ja lopputulos oli, että ehkä pikkusormi oli sellainen, jota en misita koskaan kipua tunteneen.
    No leikiksi menee, mutta totuutta kumminkin, ajatuksen voimalla kuuntelin asiaa ja joka paikkaa on jollain tapaa joskus kolottanut.
    Hohhoijaa, mitenkähän lääkäri suhtautuisi kertomaani, no en kyllä lääkäriin ole menossakaan. kunpahan mietiskelen.

    Myös ihmisen kyvyllä on erilaisia taitoja, toiset lukee rivien välistä, ymmärtäen kaiken, minä en sitten millään sitäkään opi.
    Empatia mielestäni on tai ei ole, ihminen on tunneälykäs ja tuntee tuskaa toisten kärsimyksistä ja se on mielestäni empatiaa, huomaamatta toisen tuskaa on kylmä ja tunteeton, siis ei empaattinen.
    Tuon runonkin ymmärsin Eeva Kilven ajatuksin, kaikki kärsivätkin uskokaa, että kaikkea hyvää kumminkin löytyy, jossakin on taustalla se hyvä ja empaattinen, sitä pitäisi jaksaa puolustaa.
    Kyllähän perimä, kasvatus, ympäristö, oman elämän kokemus niitä empatia käsitteitä määrittää, mutta perimäinen tunne huomiointi kai vaan on tai sitten ei.
    Nyt jätän aiheen , sotkeudun kuin Summanen housuihinsa, olen kuitenkin empaattinen ihminen, näin uskon.

    Unohdetaan aihe ja ollaan mitä kukin tuntee omassa mielessään, kovin vaikea on tämän ikäisenä ajtuksiaan ja elämäänsä muuttaa.
    Hyväksymistä kaikessa, ei kuitenkaan tuosta tekoälystä, sekoittaa selvemmänkin ajatuksen, usko meinaa kohtaa kaikkeen mennä.

    Mukavaa alkanutta viikkoa ja tätä päivää, aurinko paistaa, niin hyville kuin pahoillekin.
  8. Ano00002, en varmaan ole koskaan ketään pois käskenyt, korkeintaan pyytänyt jättämään kommentit, jos niihin ei sopuisaa vastausta ole annettavissa.
    Minulla ei ole valtaa kieltää kiroilua, kuin muutakaan mikä joillekin on pahasta, jokainen vastaa itse kirjoittamansa.
    Ano 00007 ymmärsin, että tarkoitit minun oloani ketjussa, mutta en enää jaksa ruveta mitään uutta opiskelemaan.
    Kirjoitan täällä niin pitkään, kun koen sen mielekkääksi ja sitten loppuu.
    Minulle ei niin tärkeää ole vastaukset lukumääränä, vaan laatuna, tällä tarkoitan, että mielelläni lueskelen monen jatkuvasti mukana olleen elämästä ja anojakin on tutuiksi tullut, joilla myönteistä sanottavaa on.
    Kaikki myönteinen on kivaa, kukapa niitä moittimisia kovin mielellään vastaanottaa.
    En kuitenkaan enää kauhistu niistä moitteistakin mitä tulee, olen opetellut niitä kestämään.
    Itse tiedän, etten kenellekään pahaa toivo.

    Oli ilo nähdä taas viestisi demeter, kuten kaikkien toistenkin kirjoitukset, jaksetaan, sillä onhan tämä tyhjää parempi mahdollisuus seurata elämän kulkemista itse kelläkin.
    Täyttöä ehkä yksinäisyyden karkoitukseen.

    Aika harvoin Tokmannilla käyn Mdk, jotenkin tuntuu liian täydeltä ja tukkoiselta, tavaraa on kyllä paljon ja osa sopu hintaista.
    Keskusliikenneasema on lähin kiintopiste kotiini, ikkunasta katselen autojen tuloa ja lähtöä.
    Ikävä tuo miniäsi kohtalo, tuntuu todella väärältä, että nuoret sairastuu, vielä voimien tallella ollessa, on se pojallesikin raskasta sivusta asiaa seurata.

    Pakosta meinaa tulla pituutta joka viestiin, vaikka lyhyesti koetan, tavataan huomenaamulla.
  9. Huomenta ja vesisadetta, koko yön on satanut, mutta hyvä niin, huoli onkin ollut tästä vesien loppumisista.
    Entisen mökkini laiturikin kuivan päällä ja saunavesi harmaan väristä, kun pumpun letku pohjaan painuu, näin kertoili tyttärentytär käydessään.
    En muista tämän tapaista meidän siellä asuessa koskaan olleen.
    Pohjavedestäkin jo asiantuntijat huolissaan ovat, onhan se meille runsaan veden käyttäjille aika moista, jos vettä joutuisi pakosta säännöstelemään, siis hyvä, että vettä sataa.

    Onhan se hyvä, jos on pankkikonttori mistä voi ajan tilata, sekään ei onnistu joka paikassa.
    Olen nuo pankkiasiat vielä saanut hyvin hoidettua, niin koneella kuin puhelimessa, mutta eipä tiedä minä päivänä vaikeuksia tuottaa.
    Niin se on, että kesä se aikanaan tulee, minkälaisena se on kysymysmerkki, monia kesiä olet" vanha anokin" kokenut, jatkoja vaan tulevaan.

    Minullakin oli isopöytäkone Mdk, kun aikoinaan tähän tietokonemaailmaan aloin tutustumaan, pasianssia ensin pelasin ja siitä sitten pikkuhiljaa alkoi tämä muukin anti kiinnostaa.
    Virheitä tehden ja uutta oppia löytäneenä into kasvoi ja olen oikeastaan tyytyväinen tämän verrankin oppineistani taidoista.
    Vaikeaa aina väliin ja nyt varsinkin, kun kaikki lisääntyy ja uuteen ei aina osaa taitojaan soveltaa.
    Kirjautuminen joka paikkaan on lisääntynyt ja salasanat vaihtuvat vauhdilla, ei enää mukana pysy, kun ei oikein sisäistä näitä uusia asioita ja muutoksia.
    Näillä taidoilla mennään, kunnes toppi tulee;)

    Olipa mukava kuulla, että onnistunut reissusi oli Paloma, kyllä se laatuaika olisi hyväksi eri ikäisten kanssa, minun tytär on niin kiinni omassa maailmassaan, että harvoin oikein kunnolla keskustelemaan pääsee.
    Minäkin toivoisin syvällisempää keskustelua ja toivoisin, että huolien tullenkin minuun yhteys pelaisi.
    Poikani samoin, aina on menossa jossakin, no se kuuluu hänen työhönsä, mutta ainakaan mitään huolia ei minulle kerrota, kai se on heidän ajatus, itse selvitetään sotkut, jos niitä tulee, äitiä ei asioihin sotketa.
    Onneksi kummallakin on kumppani tukea antamassa, siltä osin kevyillä mielin tyydyn osaani.
    Korpikirjailijalla mukavia vieraita, mieleisiä ja apua ole sinäkin saanut pojan myötä.
    Toivotaan, että kesästä nautittava tulisi siellä mökillä ollessasi.

    Astianpesukone teki topin, ei vettä poista, ei uutta sisäänsä juurikaan ota, nyt on sitten soiteltava korjaajalle, aina näiden koneiden kanssa harmia kertyy.
    Eipäs olla keksitty laitteita, mitkä itse vikansa korjaisi.;)
    No onpa niitäkin olemassa, tyttärentytär kertoi saaneensa imurin, mikä lähettää kuvia ja kertoo mitä aikoo tehdä.
    Lataukseen menoon kertoi menevänsä ja koirasta kuvan lähetti, aikoihin on sitten kuitenkin eletty.

    Nyt tämä hyvinkin vanha kone alkaa pölyjä jahtaamaan ja lattia kiillottamaan, vikoja jo tälläkin, oikein sopiva sää tähän hommaan, voikaa mahdollisimman hyvin ja nauttikaa sateen ropinasta.
  10. Kiitos 00191 nojatuolin nostosta, kovin nopsaan siirtyykin toiselle, mainostilaa on otettu paljon käyttöön.
    Joskus aikoja sitten oli neljäkymmentä aloitusta palstalla, nyt parikymmentä, mainoksilla tätä yllä pidetään.
    Huomenta tähänkin päivään, pitkä linturivi lensi juuri itään päin, ei oikein auran muotoa tavoittanut, mutta kai hanhista oli kysymys.
    Kroneja lentelee taas maamme yllä ja lentoja on peruttu, naapurinikin joutuu varmaan Kuopiosta lähtöään odottamaan., pelkoa ja harmeja aiheuttavat.

    Onnistuiko korpikirjailijan vieraiden matka, jäivätkö pidemmäksi aikaa?
    Minun vieraat tuli ja meni, pitkä matka ajella päivän aikana, mutta aikuisia kaikki, kai sen kestivät.
    Kiva oli nähdä ja kuulumisia kuulla. muutto on ohitse, kyllä se työläs ja kallis homma olikin.
    Siuntio on nyt kotipaikka ja siellä kuulema käärmeetkin asustavat, näin kertoivat kerrotun.
    Suomen kansalaisia ovat, mutta henkilökohtaisesti oli maahantulo paperit tehtävä virastossa,
    kaksoiskansalaisia ovat.
    Asuntojen halpuudesta on puhuttu, mutta ainakin tämä talo mihin asumaan tulivat on kallis, jäisi eläkeläiseltä asuttamatta.

    Tuo MdK sairaalassa olo oli aika paljon nykyisen tilanteen tapainen, käytävillä on potilaat, kun huoneisiin ei mahdu, näin kertovat Kuopiossa myös tilanteen olevan.
    Tilanne ei parempaan suuntaan ole menossa, kun päivystyksiä lopetetaan

    Näistä pitkistä viesteistä ajattelen, että jotain kerrottavaa pitää löytyä, ei kaikki viestit voi olla muutaman sanan tokaisuja( usein vielä kielteisiä), tarkoitus on kertoa omin sanoin elämän kulkemista meidän ikäisten kesken..
    Kirjoittamalla asioista, avaa tavallaan keskustelun, siitä sitten toinen vastaa ja tuo oman näkökantansa, antaen vertailu kohteen omaan elämään.

    Ehkä en "Giganttiin "viekään konetta, pojantytär tuli vanhempiaan katsomaan ja lupaili yrittää aikaa minullekin keksiä ja konetta katsoa.
    Mielestäni kiitettävästi olen asiani hoitanut ja selvinnyt, mutta nyt kaikkea uutta jatkuvasti tulee ja näinkin vanhan oppimiselle on rajansa.
    Luulen , että minun ei ihan kaikkea samaa tarvitse osata, mitä te nuoremmat osaatte.
    Tunnen monta vanhaa ihmistä joka ei tietokonetta ole nähnytkään, saati osaisivat edes pankkiasioita hoitaa.
    Olkaa onnellisia te, joille kaikki on hallinnassa, niin pidän minäkin tämän tasoni riittävän, apua pyydän, kun sormi suuhun menee ja aina vaan useimmin se tuppaa näin käymään.
    Ei tämä koko elämän asia ole, paljon muutakin sisältyy päivän viettoon, mutta hyvä lisä pitkästymiselle.

    Nyt sitten taas tyhjää puhetta, jatkakaa lyhyesti tai pitkästi, jokaiselle on oma tahto annettu.
    Mukavaa perjantaipäivää.
  11. Helatorstai toivottelen, pilvessä on ja ukkosta lupailivat, kuitenkin lämmintä mukavasti.
    Katselen jo kukkivia Norjanangervoja naapurin pihassa, ja tuomikin jo kukkaan ehti, toisella naapurilla, kyllä kesä alkaa olla jo voimissaan.
    Taas todistelin, että herkkä olen uskomaan, kun jotain sanotaan, pitäisi kai oppia epäilemään kaikkea, mutta kun itsellä on halu toimia oikein, ei millään meinaa uskoa näiden laitteidenkin toimivan epärehellisesti.
    Kehottavat kokeilemaan, kun pitäisi kertoa, että pidä taukoa, pelit ei pelaa.
    Voisivat ylläpito edes poistaa liiat viestit, mutta ajattelen, että siinäpä toistoa heille joilla sana halussa.

    Ano 00187 , koneeni on sekaisin muutenkin kuin Suomi24 :n vuoksi, ja ihan itse olen sen aikaan saanut, mutta myönnän virheeni ja antaa tulla lisää, kestän kuin mies;)
    Tyhmyydestä sakotetaan, on hyvä sanonta.
    Ajatuksia kyllä kirjoitan, niiden järkevyydestä en tiedä., mutta kiva , että sinä tuotakin asiaa korjaat;)

    Hyvä ,että selvisit istutushommista ja männyt saivat taivaalta vettä ja pääsivät kasvun alkuun.
    Vettä tuli tännekin, mutta varmaan saisi muutaman viikon sataa jatkuvasti, että vesitilanne helpottuisi.

    Posliinikukkaa en ole omistanut milloinkaan, yönkuningatar erikoisempia kukkiani on ollut, kukki vain yöllä.
    Kukki isoin tuoksuvin kukin ja olihan sitä vahdittava, että kukinnan näki.
    Sain komean pelakuun tyttärentytöltä ja se roikkuu jo parvekkeella, multaa vaan lisäsin ja lehtiä harvensit, että kukkia jaksaisi.
    Tuon huomasin minäkin, että edellisen päivän viestejä oli, mutta enpä huomioinut, että voisi olla häiriö palstalla ja juuri tuon vuoksi teki mieli uskoa ja lähettää, kun ei uutta jaksanut kirjoittaa ja talteen laittamien ei ole onnistunut, tumpelo olen, sen olen myöntänytkin.
    Ano 00183 mistä sitä uutta aina keksisi, on vain jätettävä lukemiset sikseen, jos liian tutuksi menee.

    Nyt en taatusti lähetä kuin kerran, toivottelen vaan hyvää Helatorstaita.
  12. Hienoa Suomi 24, taas minä sain viestejä monen päivän edestä, kun en vaan usko, että neuvo" yritä kohta uudelleen" toimii taustalla.
    En viitsi edes pyytää poistoja, kun ei enenkään ole huomioitu.

    Harmi sinänsä, mutta sotku mikä sotku!!!!
  13. Huomenet taas uuteen päivään, virkeänä heräsin ja koneella olen jo tovin istunut, kun yritän selvitellä sotkujani.
    Ei tämä määrä mitä pitäisi tietoa päässä pysyä enää onnistu ja kun yritän selvitellä, sotkeuduin kuin summanen housuihinsa.
    Huomenna odotin , että tytön pojan perhe tulee käymään ja heiltä apua saan, mutta suunnitelmat muuttui, minä menenkin tyttären luo ja siellä tavataan.
    En raaski vaivata pojan tytärtä, kun hänellä niin mahtavan paljon on hommaa, kai menen koneeni kanssa Gigantin poikien luo.
    Aina jotakin, mihin apua tarvitsen, vaikka yritän minä itsekin jotain ratkoa.

    Noin se menee tlk, että taudeille ei kättä eteen saa ja on vaan parhaimmin keinoin yritettävä.
    Huumorilla kuitenkin jaksat selvitä ja se on voima mikä paljolti auttaa.
    Herkästi mieli maata hipoo, kun huomaa kykyjensä vähenevän. viisasta on todeta, että näillä mennään.
    Minulla ei enää kuin puolitoista vuotta siihen 90:seen ja tänään sain silmälääkärin selvityksen pienestä ikärappeutumisesta silmissä, ei kuitenkaan vielä hoitoa tarvitse.
    Vuoden päästä uusiksi, onnellinen olen näkökykyni kunnosta, kun hajuaisti on jo vuosia pois ollut, kai makuaisti seuraavasti katoaa.
    Luopumista elämä tältään on.

    Hyvin olet merimaisemiin ja sen mukaiseen sopeutunut Ramoona, vaikka täältä Savon suunnasta olet maailmalle lähtenyt.
    Niinhän se on, missä koti siellä viihtyy.

    Suurkeitiö on toiminut ja ruokaa löytyy pakkasesta suuremmallekin porukalle;)
    Ehkä en tasollesi kykene, mutta hyvä yritys minullakin.
    Oliko tämä professori, hän joka jaksoi mielikuvaleikkeihinkin ryhtyä, hyvin mieluisa kirjoitustuttavuus, rakensi kirjahyllynkin Kahvipirttiin.
    Kyllä niin on, että huomenna Helatorstaita vietetään, minulle kyläpäivä.

    Pienen keinutuksen kestää, kun hyvällä ilmalla saa rantoja ja saaria ihailla., niitä muistoja ikävä ihan tulee.
    Onnellista ja hyviä kokemuksia matkaanne Paloma.

    Kunpa jaksaisi intoa toppuutella, mutta niin se on ollut minullakin, aina kiireellä kaikki kuntoon, mutta nyt sitten osaa (kun on pakko) hitaasti myös edetä.
    Samaa hidastelun opetusta olen tyttärelleni toimittanut, pitkä kesä edessä, ehtii rauhassa tehdä hommia, ei kaikkea kerralla, ei vaan mene neuvot perille.
    Hoidahan korpikirjailija yskäsi, ettei tule takaiskuja.

    Satoi eilen meilläkin ja luonto vihreäksi on joka puolen ehtinyt, vaahtera kuin kukkia olisi lehdykät, kunnes täyteen mittaan aukeavat.
    Olen samaa mieltä Eliaana noista viesteistä, kerronta rikasta ja hyvää mieltä antavaa.

    Nyt miettimään mitä tänään saisi aikaiseksi,, ei tapahdu mitään mieltä ylentävää, on kuin aivot ei yhteistyötä haluaisi tehdä ja auttaa asioiden keksimisessä, melko saamaton olen.
    Pitänee vaan hyväksyä asia ja istuskella parvekkeella, katsella pilvien kulkua ja miettiä joutavia.
    Iloa teille joilla elämä hymyilee, meille toisillekin, joilla ei aina asiat edisty.
  14. Huomenet taas uuteen päivään, virkeänä heräsin ja koneella olen jo tovin istunut, kun yritän selvitellä sotkujani.
    Ei tämä määrä mitä pitäisi tietoa päässä pysyä enää onnistu ja kun yritän selvitellä, sotkeuduin kuin summanen housuihinsa.
    Huomenna odotin , että tytön pojan perhe tulee käymään ja heiltä apua saan, mutta suunnitelmat muuttui, minä menenkin tyttären luo ja siellä tavataan.
    En raaski vaivata pojan tytärtä, kun hänellä niin mahtavan paljon on hommaa, kai menen koneeni kanssa Gigantin poikien luo.
    Aina jotakin, mihin apua tarvitsen, vaikka yritän minä itsekin jotain ratkoa.

    Noin se menee tlk, että taudeille ei kättä eteen saa ja on vaan parhaimmin keinoin yritettävä.
    Huumorilla kuitenkin jaksat selvitä ja se on voima mikä paljolti auttaa.
    Herkästi mieli maata hipoo, kun huomaa kykyjensä vähenevän. viisasta on todeta, että näillä mennään.
    Minulla ei enää kuin puolitoista vuotta siihen 90:seen ja tänään sain silmälääkärin selvityksen pienestä ikärappeutumisesta silmissä, ei kuitenkaan vielä hoitoa tarvitse.
    Vuoden päästä uusiksi, onnellinen olen näkökykyni kunnosta, kun hajuaisti on jo vuosia pois ollut, kai makuaisti seuraavasti katoaa.
    Luopumista elämä tältään on.

    Hyvin olet merimaisemiin ja sen mukaiseen sopeutunut Ramoona, vaikka täältä Savon suunnasta olet maailmalle lähtenyt.
    Niinhän se on, missä koti siellä viihtyy.

    Suurkeitiö on toiminut ja ruokaa löytyy pakkasesta suuremmallekin porukalle;)
    Ehkä en tasollesi kykene, mutta hyvä yritys minullakin.
    Oliko tämä professori, hän joka jaksoi mielikuvaleikkeihinkin ryhtyä, hyvin mieluisa kirjoitustuttavuus, rakensi kirjahyllynkin Kahvipirttiin.
    Kyllä niin on, että huomenna Helatorstaita vietetään, minulle kyläpäivä.

    Pienen keinutuksen kestää, kun hyvällä ilmalla saa rantoja ja saaria ihailla., niitä muistoja ikävä ihan tulee.
    Onnellista ja hyviä kokemuksia matkaanne Paloma.

    Kunpa jaksaisi intoa toppuutella, mutta niin se on ollut minullakin, aina kiireellä kaikki kuntoon, mutta nyt sitten osaa (kun on pakko) hitaasti myös edetä.
    Samaa hidastelun opetusta olen tyttärelleni toimittanut, pitkä kesä edessä, ehtii rauhassa tehdä hommia, ei kaikkea kerralla, ei vaan mene neuvot perille.
    Hoidahan korpikirjailija yskäsi, ettei tule takaiskuja.

    Satoi eilen meilläkin ja luonto vihreäksi on joka puolen ehtinyt, vaahtera kuin kukkia olisi lehdykät, kunnes täyteen mittaan aukeavat.
    Olen samaa mieltä Eliaana noista viesteistä, kerronta rikasta ja hyvää mieltä antavaa.

    Nyt miettimään mitä tänään saisi aikaiseksi,, ei tapahdu mitään mieltä ylentävää, on kuin aivot ei yhteistyötä haluaisi tehdä ja auttaa asioiden keksimisessä, melko saamaton olen.
    Pitänee vaan hyväksyä asia ja istuskella parvekkeella, katsella pilvien kulkua ja miettiä joutavia.
    Iloa teille joilla elämä hymyilee, meille toisillekin, joilla ei aina asiat edisty.
  15. Huomenet taas uuteen päivään, virkeänä heräsin ja koneella olen jo tovin istunut, kun yritän selvitellä sotkujani.
    Ei tämä määrä mitä pitäisi tietoa päässä pysyä enää onnistu ja kun yritän selvitellä, sotkeuduin kuin summanen housuihinsa.
    Huomenna odotin , että tytön pojan perhe tulee käymään ja heiltä apua saan, mutta suunnitelmat muuttui, minä menenkin tyttären luo ja siellä tavataan.
    En raaski vaivata pojan tytärtä, kun hänellä niin mahtavan paljon on hommaa, kai menen koneeni kanssa Gigantin poikien luo.
    Aina jotakin, mihin apua tarvitsen, vaikka yritän minä itsekin jotain ratkoa.

    Noin se menee tlk, että taudeille ei kättä eteen saa ja on vaan parhaimmin keinoin yritettävä.
    Huumorilla kuitenkin jaksat selvitä ja se on voima mikä paljolti auttaa.
    Herkästi mieli maata hipoo, kun huomaa kykyjensä vähenevän. viisasta on todeta, että näillä mennään.
    Minulla ei enää kuin puolitoista vuotta siihen 90:seen ja tänään sain silmälääkärin selvityksen pienestä ikärappeutumisesta silmissä, ei kuitenkaan vielä hoitoa tarvitse.
    Vuoden päästä uusiksi, onnellinen olen näkökykyni kunnosta, kun hajuaisti on jo vuosia pois ollut, kai makuaisti seuraavasti katoaa.
    Luopumista elämä tältään on.

    Hyvin olet merimaisemiin ja sen mukaiseen sopeutunut Ramoona, vaikka täältä Savon suunnasta olet maailmalle lähtenyt.
    Niinhän se on, missä koti siellä viihtyy.

    Suurkeitiö on toiminut ja ruokaa löytyy pakkasesta suuremmallekin porukalle;)
    Ehkä en tasollesi kykene, mutta hyvä yritys minullakin.
    Oliko tämä professori, hän joka jaksoi mielikuvaleikkeihinkin ryhtyä, hyvin mieluisa kirjoitustuttavuus, rakensi kirjahyllynkin Kahvipirttiin.
    Kyllä niin on, että huomenna Helatorstaita vietetään, minulle kyläpäivä.

    Pienen keinutuksen kestää, kun hyvällä ilmalla saa rantoja ja saaria ihailla., niitä muistoja ikävä ihan tulee.
    Onnellista ja hyviä kokemuksia matkaanne Paloma.

    Kunpa jaksaisi intoa toppuutella, mutta niin se on ollut minullakin, aina kiireellä kaikki kuntoon, mutta nyt sitten osaa (kun on pakko) hitaasti myös edetä.
    Samaa hidastelun opetusta olen tyttärelleni toimittanut, pitkä kesä edessä, ehtii rauhassa tehdä hommia, ei kaikkea kerralla, ei vaan mene neuvot perille.
    Hoidahan korpikirjailija yskäsi, ettei tule takaiskuja.

    Satoi eilen meilläkin ja luonto vihreäksi on joka puolen ehtinyt, vaahtera kuin kukkia olisi lehdykät, kunnes täyteen mittaan aukeavat.
    Olen samaa mieltä Eliaana noista viesteistä, kerronta rikasta ja hyvää mieltä antavaa.

    Nyt miettimään mitä tänään saisi aikaiseksi,, ei tapahdu mitään mieltä ylentävää, on kuin aivot ei yhteistyötä haluaisi tehdä ja auttaa asioiden keksimisessä, melko saamaton olen.
    Pitänee vaan hyväksyä asia ja istuskella parvekkeella, katsella pilvien kulkua ja miettiä joutavia.
    Iloa teille joilla elämä hymyilee, meille toisillekin, joilla ei aina asiat edisty.
  16. Huomenet taas uuteen päivään, virkeänä heräsin ja koneella olen jo tovin istunut, kun yritän selvitellä sotkujani.
    Ei tämä määrä mitä pitäisi tietoa päässä pysyä enää onnistu ja kun yritän selvitellä, sotkeuduin kuin summanen housuihinsa.
    Huomenna odotin , että tytön pojan perhe tulee käymään ja heiltä apua saan, mutta suunnitelmat muuttui, minä menenkin tyttären luo ja siellä tavataan.
    En raaski vaivata pojan tytärtä, kun hänellä niin mahtavan paljon on hommaa, kai menen koneeni kanssa Gigantin poikien luo.
    Aina jotakin, mihin apua tarvitsen, vaikka yritän minä itsekin jotain ratkoa.

    Noin se menee tlk, että taudeille ei kättä eteen saa ja on vaan parhaimmin keinoin yritettävä.
    Huumorilla kuitenkin jaksat selvitä ja se on voima mikä paljolti auttaa.
    Herkästi mieli maata hipoo, kun huomaa kykyjensä vähenevän. viisasta on todeta, että näillä mennään.
    Minulla ei enää kuin puolitoista vuotta siihen 90:seen ja tänään sain silmälääkärin selvityksen pienestä ikärappeutumisesta silmissä, ei kuitenkaan vielä hoitoa tarvitse.
    Vuoden päästä uusiksi, onnellinen olen näkökykyni kunnosta, kun hajuaisti on jo vuosia pois ollut, kai makuaisti seuraavasti katoaa.
    Luopumista elämä tältään on.

    Hyvin olet merimaisemiin ja sen mukaiseen sopeutunut Ramoona, vaikka täältä Savon suunnasta olet maailmalle lähtenyt.
    Niinhän se on, missä koti siellä viihtyy.

    Suurkeitiö on toiminut ja ruokaa löytyy pakkasesta suuremmallekin porukalle;)
    Ehkä en tasollesi kykene, mutta hyvä yritys minullakin.
    Oliko tämä professori, hän joka jaksoi mielikuvaleikkeihinkin ryhtyä, hyvin mieluisa kirjoitustuttavuus, rakensi kirjahyllynkin Kahvipirttiin.
    Kyllä niin on, että huomenna Helatorstaita vietetään, minulle kyläpäivä.

    Pienen keinutuksen kestää, kun hyvällä ilmalla saa rantoja ja saaria ihailla., niitä muistoja ikävä ihan tulee.
    Onnellista ja hyviä kokemuksia matkaanne Paloma.

    Kunpa jaksaisi intoa toppuutella, mutta niin se on ollut minullakin, aina kiireellä kaikki kuntoon, mutta nyt sitten osaa (kun on pakko) hitaasti myös edetä.
    Samaa hidastelun opetusta olen tyttärelleni toimittanut, pitkä kesä edessä, ehtii rauhassa tehdä hommia, ei kaikkea kerralla, ei vaan mene neuvot perille.
    Hoidahan korpikirjailija yskäsi, ettei tule takaiskuja.

    Satoi eilen meilläkin ja luonto vihreäksi on joka puolen ehtinyt, vaahtera kuin kukkia olisi lehdykät, kunnes täyteen mittaan aukeavat.
    Olen samaa mieltä Eliaana noista viesteistä, kerronta rikasta ja hyvää mieltä antavaa.

    Nyt miettimään mitä tänään saisi aikaiseksi,, ei tapahdu mitään mieltä ylentävää, on kuin aivot ei yhteistyötä haluaisi tehdä ja auttaa asioiden keksimisessä, melko saamaton olen.
    Pitänee vaan hyväksyä asia ja istuskella parvekkeella, katsella pilvien kulkua ja miettiä joutavia.
    Iloa teille joilla elämä hymyilee, meille toisillekin, joilla ei aina asiat edisty.
  17. Huomenet taas uuteen päivään, virkeänä heräsin ja koneella olen jo tovin istunut, kun yritän selvitellä sotkujani.
    Ei tämä määrä mitä pitäisi tietoa päässä pysyä enää onnistu ja kun yritän selvitellä, sotkeuduin kuin summanen housuihinsa.
    Huomenna odotin , että tytön pojan perhe tulee käymään ja heiltä apua saan, mutta suunnitelmat muuttui, minä menenkin tyttären luo ja siellä tavataan.
    En raaski vaivata pojan tytärtä, kun hänellä niin mahtavan paljon on hommaa, kai menen koneeni kanssa Gigantin poikien luo.
    Aina jotakin, mihin apua tarvitsen, vaikka yritän minä itsekin jotain ratkoa.

    Noin se menee tlk, että taudeille ei kättä eteen saa ja on vaan parhaimmin keinoin yritettävä.
    Huumorilla kuitenkin jaksat selvitä ja se on voima mikä paljolti auttaa.
    Herkästi mieli maata hipoo, kun huomaa kykyjensä vähenevän. viisasta on todeta, että näillä mennään.
    Minulla ei enää kuin puolitoista vuotta siihen 90:seen ja tänään sain silmälääkärin selvityksen pienestä ikärappeutumisesta silmissä, ei kuitenkaan vielä hoitoa tarvitse.
    Vuoden päästä uusiksi, onnellinen olen näkökykyni kunnosta, kun hajuaisti on jo vuosia pois ollut, kai makuaisti seuraavasti katoaa.
    Luopumista elämä tältään on.

    Hyvin olet merimaisemiin ja sen mukaiseen sopeutunut Ramoona, vaikka täältä Savon suunnasta olet maailmalle lähtenyt.
    Niinhän se on, missä koti siellä viihtyy.

    Suurkeitiö on toiminut ja ruokaa löytyy pakkasesta suuremmallekin porukalle;)
    Ehkä en tasollesi kykene, mutta hyvä yritys minullakin.
    Oliko tämä professori, hän joka jaksoi mielikuvaleikkeihinkin ryhtyä, hyvin mieluisa kirjoitustuttavuus, rakensi kirjahyllynkin Kahvipirttiin.
    Kyllä niin on, että huomenna Helatorstaita vietetään, minulle kyläpäivä.

    Pienen keinutuksen kestää, kun hyvällä ilmalla saa rantoja ja saaria ihailla., niitä muistoja ikävä ihan tulee.
    Onnellista ja hyviä kokemuksia matkaanne Paloma.

    Kunpa jaksaisi intoa toppuutella, mutta niin se on ollut minullakin, aina kiireellä kaikki kuntoon, mutta nyt sitten osaa (kun on pakko) hitaasti myös edetä.
    Samaa hidastelun opetusta olen tyttärelleni toimittanut, pitkä kesä edessä, ehtii rauhassa tehdä hommia, ei kaikkea kerralla, ei vaan mene neuvot perille.
    Hoidahan korpikirjailija yskäsi, ettei tule takaiskuja.

    Satoi eilen meilläkin ja luonto vihreäksi on joka puolen ehtinyt, vaahtera kuin kukkia olisi lehdykät, kunnes täyteen mittaan aukeavat.
    Olen samaa mieltä Eliaana noista viesteistä, kerronta rikasta ja hyvää mieltä antavaa.

    Nyt miettimään mitä tänään saisi aikaiseksi,, ei tapahdu mitään mieltä ylentävää, on kuin aivot ei yhteistyötä haluaisi tehdä ja auttaa asioiden keksimisessä, melko saamaton olen.
    Pitänee vaan hyväksyä asia ja istuskella parvekkeella, katsella pilvien kulkua ja miettiä joutavia.
    Iloa teille joilla elämä hymyilee, meille toisillekin, joilla ei aina asiat edisty.
  18. Huomenet taas uuteen päivään, virkeänä heräsin ja koneella olen jo tovin istunut, kun yritän selvitellä sotkujani.
    Ei tämä määrä mitä pitäisi tietoa päässä pysyä enää onnistu ja kun yritän selvitellä, sotkeuduin kuin summanen housuihinsa.
    Huomenna odotin , että tytön pojan perhe tulee käymään ja heiltä apua saan, mutta suunnitelmat muuttui, minä menenkin tyttären luo ja siellä tavataan.
    En raaski vaivata pojan tytärtä, kun hänellä niin mahtavan paljon on hommaa, kai menen koneeni kanssa Gigantin poikien luo.
    Aina jotakin, mihin apua tarvitsen, vaikka yritän minä itsekin jotain ratkoa.

    Noin se menee tlk, että taudeille ei kättä eteen saa ja on vaan parhaimmin keinoin yritettävä.
    Huumorilla kuitenkin jaksat selvitä ja se on voima mikä paljolti auttaa.
    Herkästi mieli maata hipoo, kun huomaa kykyjensä vähenevän. viisasta on todeta, että näillä mennään.
    Minulla ei enää kuin puolitoista vuotta siihen 90:seen ja tänään sain silmälääkärin selvityksen pienestä ikärappeutumisesta silmissä, ei kuitenkaan vielä hoitoa tarvitse.
    Vuoden päästä uusiksi, onnellinen olen näkökykyni kunnosta, kun hajuaisti on jo vuosia pois ollut, kai makuaisti seuraavasti katoaa.
    Luopumista elämä tältään on.

    Hyvin olet merimaisemiin ja sen mukaiseen sopeutunut Ramoona, vaikka täältä Savon suunnasta olet maailmalle lähtenyt.
    Niinhän se on, missä koti siellä viihtyy.

    Suurkeitiö on toiminut ja ruokaa löytyy pakkasesta suuremmallekin porukalle;)
    Ehkä en tasollesi kykene, mutta hyvä yritys minullakin.
    Oliko tämä professori, hän joka jaksoi mielikuvaleikkeihinkin ryhtyä, hyvin mieluisa kirjoitustuttavuus, rakensi kirjahyllynkin Kahvipirttiin.
    Kyllä niin on, että huomenna Helatorstaita vietetään, minulle kyläpäivä.

    Pienen keinutuksen kestää, kun hyvällä ilmalla saa rantoja ja saaria ihailla., niitä muistoja ikävä ihan tulee.
    Onnellista ja hyviä kokemuksia matkaanne Paloma.

    Kunpa jaksaisi intoa toppuutella, mutta niin se on ollut minullakin, aina kiireellä kaikki kuntoon, mutta nyt sitten osaa (kun on pakko) hitaasti myös edetä.
    Samaa hidastelun opetusta olen tyttärelleni toimittanut, pitkä kesä edessä, ehtii rauhassa tehdä hommia, ei kaikkea kerralla, ei vaan mene neuvot perille.
    Hoidahan korpikirjailija yskäsi, ettei tule takaiskuja.

    Satoi eilen meilläkin ja luonto vihreäksi on joka puolen ehtinyt, vaahtera kuin kukkia olisi lehdykät, kunnes täyteen mittaan aukeavat.
    Olen samaa mieltä Eliaana noista viesteistä, kerronta rikasta ja hyvää mieltä antavaa.

    Nyt miettimään mitä tänään saisi aikaiseksi,, ei tapahdu mitään mieltä ylentävää, on kuin aivot ei yhteistyötä haluaisi tehdä ja auttaa asioiden keksimisessä, melko saamaton olen.
    Pitänee vaan hyväksyä asia ja istuskella parvekkeella, katsella pilvien kulkua ja miettiä joutavia.
    Iloa teille joilla elämä hymyilee, meille toisillekin, joilla ei aina asiat edisty.
  19. Huomenet taas uuteen päivään, virkeänä heräsin ja koneella olen jo tovin istunut, kun yritän selvitellä sotkujani.
    Ei tämä määrä mitä pitäisi tietoa päässä pysyä enää onnistu ja kun yritän selvitellä, sotkeuduin kuin summanen housuihinsa.
    Huomenna odotin , että tytön pojan perhe tulee käymään ja heiltä apua saan, mutta suunnitelmat muuttui, minä menenkin tyttären luo ja siellä tavataan.
    En raaski vaivata pojan tytärtä, kun hänellä niin mahtavan paljon on hommaa, kai menen koneeni kanssa Gigantin poikien luo.
    Aina jotakin, mihin apua tarvitsen, vaikka yritän minä itsekin jotain ratkoa.

    Noin se menee tlk, että taudeille ei kättä eteen saa ja on vaan parhaimmin keinoin yritettävä.
    Huumorilla kuitenkin jaksat selvitä ja se on voima mikä paljolti auttaa.
    Herkästi mieli maata hipoo, kun huomaa kykyjensä vähenevän. viisasta on todeta, että näillä mennään.
    Minulla ei enää kuin puolitoista vuotta siihen 90:seen ja tänään sain silmälääkärin selvityksen pienestä ikärappeutumisesta silmissä, ei kuitenkaan vielä hoitoa tarvitse.
    Vuoden päästä uusiksi, onnellinen olen näkökykyni kunnosta, kun hajuaisti on jo vuosia pois ollut, kai makuaisti seuraavasti katoaa.
    Luopumista elämä tältään on.

    Hyvin olet merimaisemiin ja sen mukaiseen sopeutunut Ramoona, vaikka täältä Savon suunnasta olet maailmalle lähtenyt.
    Niinhän se on, missä koti siellä viihtyy.

    Suurkeitiö on toiminut ja ruokaa löytyy pakkasesta suuremmallekin porukalle;)
    Ehkä en tasollesi kykene, mutta hyvä yritys minullakin.
    Oliko tämä professori, hän joka jaksoi mielikuvaleikkeihinkin ryhtyä, hyvin mieluisa kirjoitustuttavuus, rakensi kirjahyllynkin Kahvipirttiin.
    Kyllä niin on, että huomenna Helatorstaita vietetään, minulle kyläpäivä.

    Pienen keinutuksen kestää, kun hyvällä ilmalla saa rantoja ja saaria ihailla., niitä muistoja ikävä ihan tulee.
    Onnellista ja hyviä kokemuksia matkaanne Paloma.

    Kunpa jaksaisi intoa toppuutella, mutta niin se on ollut minullakin, aina kiireellä kaikki kuntoon, mutta nyt sitten osaa (kun on pakko) hitaasti myös edetä.
    Samaa hidastelun opetusta olen tyttärelleni toimittanut, pitkä kesä edessä, ehtii rauhassa tehdä hommia, ei kaikkea kerralla, ei vaan mene neuvot perille.
    Hoidahan korpikirjailija yskäsi, ettei tule takaiskuja.

    Satoi eilen meilläkin ja luonto vihreäksi on joka puolen ehtinyt, vaahtera kuin kukkia olisi lehdykät, kunnes täyteen mittaan aukeavat.
    Olen samaa mieltä Eliaana noista viesteistä, kerronta rikasta ja hyvää mieltä antavaa.

    Nyt miettimään mitä tänään saisi aikaiseksi,, ei tapahdu mitään mieltä ylentävää, on kuin aivot ei yhteistyötä haluaisi tehdä ja auttaa asioiden keksimisessä, melko saamaton olen.
    Pitänee vaan hyväksyä asia ja istuskella parvekkeella, katsella pilvien kulkua ja miettiä joutavia.
    Iloa teille joilla elämä hymyilee, meille toisillekin, joilla ei aina asiat edisty.
  20. Huomenet taas uuteen päivään, virkeänä heräsin ja koneella olen jo tovin istunut, kun yritän selvitellä sotkujani.
    Ei tämä määrä mitä pitäisi tietoa päässä pysyä enää onnistu ja kun yritän selvitellä, sotkeuduin kuin summanen housuihinsa.
    Huomenna odotin , että tytön pojan perhe tulee käymään ja heiltä apua saan, mutta suunnitelmat muuttui, minä menenkin tyttären luo ja siellä tavataan.
    En raaski vaivata pojan tytärtä, kun hänellä niin mahtavan paljon on hommaa, kai menen koneeni kanssa Gigantin poikien luo.
    Aina jotakin, mihin apua tarvitsen, vaikka yritän minä itsekin jotain ratkoa.

    Noin se menee tlk, että taudeille ei kättä eteen saa ja on vaan parhaimmin keinoin yritettävä.
    Huumorilla kuitenkin jaksat selvitä ja se on voima mikä paljolti auttaa.
    Herkästi mieli maata hipoo, kun huomaa kykyjensä vähenevän. viisasta on todeta, että näillä mennään.
    Minulla ei enää kuin puolitoista vuotta siihen 90:seen ja tänään sain silmälääkärin selvityksen pienestä ikärappeutumisesta silmissä, ei kuitenkaan vielä hoitoa tarvitse.
    Vuoden päästä uusiksi, onnellinen olen näkökykyni kunnosta, kun hajuaisti on jo vuosia pois ollut, kai makuaisti seuraavasti katoaa.
    Luopumista elämä tältään on.

    Hyvin olet merimaisemiin ja sen mukaiseen sopeutunut Ramoona, vaikka täältä Savon suunnasta olet maailmalle lähtenyt.
    Niinhän se on, missä koti siellä viihtyy.

    Suurkeitiö on toiminut ja ruokaa löytyy pakkasesta suuremmallekin porukalle;)
    Ehkä en tasollesi kykene, mutta hyvä yritys minullakin.
    Oliko tämä professori, hän joka jaksoi mielikuvaleikkeihinkin ryhtyä, hyvin mieluisa kirjoitustuttavuus, rakensi kirjahyllynkin Kahvipirttiin.
    Kyllä niin on, että huomenna Helatorstaita vietetään, minulle kyläpäivä.

    Pienen keinutuksen kestää, kun hyvällä ilmalla saa rantoja ja saaria ihailla., niitä muistoja ikävä ihan tulee.
    Onnellista ja hyviä kokemuksia matkaanne Paloma.

    Kunpa jaksaisi intoa toppuutella, mutta niin se on ollut minullakin, aina kiireellä kaikki kuntoon, mutta nyt sitten osaa (kun on pakko) hitaasti myös edetä.
    Samaa hidastelun opetusta olen tyttärelleni toimittanut, pitkä kesä edessä, ehtii rauhassa tehdä hommia, ei kaikkea kerralla, ei vaan mene neuvot perille.
    Hoidahan korpikirjailijai yskäsi, ettei tule takaiskuja.

    Satoi eilen meilläkin ja luonto vihreäksi on joka puolen ehtinyt, vaahtera kuin kukkia olisi lehdykät, kunnes täyteen mittaan aukeavat.
    Olen samaa mieltä Eliaana noista viesteistä, kerronta rikasta ja hyvää mieltä antavaa.

    Nyt miettimään mitä tänään saisi aikaiseksi,, ei tapahdu mitään mieltä ylentävää, on kuin aivot ei yhteistyötä haluaisi tehdä ja auttaa asioiden keksimisessä, melko saamaton olen.
    Pitänee vaan hyväksyä asia ja istuskella parvekkeella, katsella pilvien kulkua ja miettiä joutavia.
    Iloa teille joilla elämä hymyilee, meille toisillekin, joilla ei aina asiat edisty.
    21. 3 / 42
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt