Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

30

Kommenttia

412

  1. En numeroa muista, mutta olikohan lähellä jotain linja-autojen lähtöpaikkaa
    Muisitaakseni se toimi vielä 50 luvulla, ehkä loppuun asti
    Yksi tilava huone, keittiö perällä, pieni pyöreä naisihminen ison kassakoneen takana, hymyilevänä hänet muistan.
    Kumppani rouva touhusi keittiössä ja tätini hoiti asiakkaat.

    Vielä sellainenkin muistikuva, kun rahaa oli niukalti sota aikaan, asiakkaat toivat arvotavaraa maksuksi ruokailusta, minulla on muistona marmori pöytäkello,

    Heillä oli yhden huoneen osake mihin illalla menivät nukkumaan ja sauna kerran viikossa oli juhlien korvike.
  2. Ei ollut sinulle Paloma, vaan tälle lyhyt sanaiselle kirjoittajalle.
  3. Tänään hyvä sää pitää kesälomaa palstaltakin, ei tuo kirjoitusten lukumäärä intoa kasvata.
    Katseellaan kuunnellaan, ehkä päivä onnellisempana kaikilla alkaa, kun en sepustusta laita.

    Sen verran kuitenkin, että ei juurikaan kiinnostusta herättänyt lausumasi Ei Voi Vähemmän Kiinnostaa, samaa mieltä viestistäsi..
  4. Taas täällä, kello rientää keskipäivää kohti, ennen kuin selviän kirjoitteluuni.
    Onko kukaan kokenut sitä ihanuutta, että loikoilee vuoteessa, antaa ajatusten lentää minne halunnee.
    Tänä aamuna menin kauas, isäni sisarien joukkoon, mietin miten sisarukset oli luonteiltaan erilaisia,, lapsia oli yhdeksän, kolme tyttöä ja kuusi poikaa
    Pojista kuoli kaksi sodan tiimellyksissä, yksi sokeutui tapaturmaisesti ja harjojen teolla elonsa ja perheensä elätti.
    Loput pojat elättivät perheensä kovasti töitä tehden, isäni osin vammaisena, oikeassa kädessä vain peukalo ja pikkurilli
    Tytärten luonteista mietteeni heräsi, yksi oli äärettömän huumoria taitava, toinen vakava ja kolmas hyvin koppava ja jopa pelottava.
    Hän oli suvun täti joka herätti kunnioitusta, ja joka osasi olla tilanteissa kuin kala vedessä.
    Ylpeä ja pää pystyssä, samoin oli isänikin, kai sitten perintönä näistä ominaisuuksista sain minäkin osani, ainakin näin väitettiin.
    Äitini puolella oli. viisi lasta, mummoni yksin jääneenä elätti lapsensa miten kuten, ukkini oli kuollut.
    Tältäkin suvun haaralta oli kaksi äidin sisarpuolta joilla luonne oli aivan toista mitä äidilläni.
    Helsinkiin jo nuorena muuttivat ja diplomaatti perheeseen sisäköksi toinen pääsi, kunnes ennen sodan alkua perusti ruokalan Malmin kadulle.
    Vanhoja piikoja olivat molemmat siskokset, toinen juustotehtaan johtajan taloudenhoitajana toimeentulonsa hankki.
    Tämä ensin mainittu sisko oli myös tomera nainen, kun veroja maksuun tultiin perimään ja kyseltiin onko rahaa asian hoitoon, tätini sanoi, että jokaisessa alushameentaskussa tuo määrä löytyy.
    Kultahammas hohti suussa, sen muistan, kun luonaan kävin.
    Isovanhempia en nähnyt, kaikki kuolleet ennen syntymääni, näihin muistoihin tämä aamu ajatukset lennätti, miten olisikaan hienoa jos joku pystyisi heidän elämäänsä valottamaan enenemän, mitä tiedän
    Ehkä ymmärtäisi omankin kohtansa paremmin.

    Rautarouvaksi voisi md.mdk :) todella mainita ja huumoria riittää vaikka tuon tapahtuman kertomana.
    Aikamoisen lennon sinä saitkin, voisi verrata minun lattian syleilyyni. veren paljous yllätti minutkin.
    Mutta mitäpä näistä pienistä, eteenpäin nenä pystyssä, varmempaa näin tuo maastoutuminen.
    Taisi Matin elämässä olla noita kolauksia ilman omaa syytäänkään, näin uskon.

    Ramoona, meri-kukan minäkin muistan lämpimin ajatuksin, olimme tapaamisissa yhden kerran ja hän kävi kyläilemässäkin luonani, mitähän hänelle kuuluneen.
    Muistelun sairauden elämäänsä häiritsevän, mutta vuosia jaksoi pirttiin kirjoitelle, mukana kaikessa olen, mieheensäkin tutustuin.
    Voi kun jaksaisi muistaa sitä hauskuutta mikä silloin elämän täytti.
    Marttamainen opettaja en minäkään halua olla, ei muuten taidotkaan siihen riitä, kunpahan kertoilen omia tottumuksiani.

    Demeter ja Paloma kulttuuri nautintojaan kertoili, kyllä minäkin yritän kulttuuria joltain osin nautiskelle, nyt olen ihastunut Dimash Kudaibergenovin (tai sinne päin ) laulamiseen, laulaa mahtavalla ääni vahvuuksilla, korkealta ja kovaa, Edit Piafin Hymni rakkaudelle kaikui komeasti.
    Samoin kolmen miehen taidokkaisiin suorituksiin olikohan nimi Il valo, näistä en aina selvää saa, Hauser siinä mukana antamassa osuuttaan, mahtavia, voisi kuunnella syömättä pitkän aikaa.
    Jotain kulttuurin saralta minäkin;)D

    Vai olet sitä mieltä, että 90:seen sivuutan mdk.mdk, no miksikä ei, jos kuntoni samana kestää, en kuitenkaan sängyn pohjalle halua joutua, joten tyydyn vähempäänkin eloon.
    Sinulle uskon tuon satavuotta ihan oikeasti tulevan, niin vahvasti ja iloisena elämäsi sujuu.
    Lopputulemana, eletään niin kauan, kun elämää kestää ja toivoen, että ilo säilyy loppuun asti.

    Nyt on tämän tarun loppu, siirryn musiikin kuunteluun, heippa.
  5. Pieni on harmisi, mutta yritän muistaa, ei nonstoppia, löytyykö tällä kertaa jotain muuta???
  6. Taukoa sateesta ja maanantai viimeinen kesäkuun päivä, kesää odotellen olemme jo heinäkuun kynnyksellä.
    Vettä on nyt varmasti runsaasti, kestää pienen hellejaksonkin, jos nyt vihdoin sekin tukisi.
    Tätä se on , valitusta sateesta kohta ehkä helteestä, aina näitä epäkohtia löytyy.

    Minä en oikein osaa kirjoittaa mistään, etteikö vikaan satu ja joku ärsyyntyy.
    Varmaan ihan oikeassa olet ano noiden mehujenkin vaikutuksesta, mutta omalla kohdallani ei hampaat makeudesta kärsi, jo aikoja sitten hampaani menetin.
    Ei ollut sota-aikana, ei jälkeenkään, monia vuosia elettiin ilman makeisia millä hampaat pilalle olisi saanut, ehkä ravinon yksipuolisuus sen teki.
    Myös hedelmät puuttui ja purkista vitamiinjä ei tarjoiltu, se oli sitä aikaa.
    Vielä vuonna -56, kun naimisiin menin, oli puutetta monesta asiasta, mutta selvitty on tähän aikaan, missä kaikkea on yli hypäten.
    Minulle on iskostunut tapa, että syön makeaa kun mieli tekee, sama suolankin kanssa, pitkä elämäni jo on, sattukoon mitä sattuu, se ei ole minun vallassa.
    Tämä aika ei kaikessa hyvää anna on jatkuvaa pelottelua milloin syömisistä tai pankissa mahdollisista olevista euroista, kaikesta varoittelusta huolimatta harmeja syntyy, sairaudet lisääntyy kaikesta huolenpidosta huolimatta.
    Kaikista huonoista tavoistani huolimatta, olen terveenä elänyt, lääkäriä harvakseen tarvitsen, onko ruokailuni ja elämäni malli siihen syypää, vai onko vaan geenit hyvää sorttia.
    Jospa tästä joku löytää kirjoittamista, sitä odotan.

    Kiva mdk.mdk että ilmaannuit ketjuun, piristysruisketta kaivattiinkin, muistissani aina huumoria viestisi on sisältänyt ja niistä hymyn huulille aina saa.
    Mielikuvani taas vahvistui, tarmokas nainen, kaikki esteet tieltäsi poistaen, olet rikasta elämää viettänyt kertomisesi on sen kuvan antanut vuosien saatossa.
    Minullakin on nuo polvituet, mutta hankalaksi koen ja usein "unohdan" ne vetää polvien suojaksi, ehkä väärää kokoa ovat.
    Tukisukkia en omista, jalkani ei koskaan ole turvonneet, onneksi sekin harmi on pysynyt pois.
    Onpa tavoitteesi aika pitkään eläen asetettu, mutta en yhtään epäile etteikö se onnistuisi sinun elämän tavoilla.
    Nuori kaveri huolehtimassa rinnalla, miksi ei onnistuisi, kerrassaan ihana sopimus.
    Minä tuota 90 rajaa yritän tavoittaa, mutta jotenkin usko puuttuu siitä tavoittelusta, ei kuitenkaan kuin 2,5 vuotta olisi ponnisteltava.
    Onnea minullakin on tuon itsenäisen elämän onnistumisista, itse määrään ja itse teen sen mitä jaksan, lapsetkin siihen tottuneet, tuskin muistavat kaikin ajoin olemassa oloani.
    Yritän väliin jotakin säälipisteiden keruuta, mutta ei tuota tulosta, ovat oppineet siihen, että pärjään.

    Nuo maalaukset mielessä joskus minullekin tulee, mutta telineen ja pensselit olen hävittänyt, maaleja kyllä vielä iso määrä tallessa, mutta aina jää vaan mietintään tuo, jospa vielä yrittäisin.
    Katselen seinällä olevia tuotoksiani ja virheitä ja puutteita täynnä, se latistaa haluni palata tähän harrastukseen.
    Kuuntelen Facebookista ihania laulajia keloilta, miten voikaan taitajia paljon maailma sisältävän, Japani ja Kiina heitä paljon tuottaa, jo pienestä lapsesta alkaen taidot esiin tulee.
    Italia ja Turkki myös hyviä esiintyjiä tuottaa toinen toisen perään, varmaan monet muut maat, mutta kaikkea ei ehdi kuunnella, muutenkin menee liikaa aikaa näihin tietokoneen mahdollisuuksiin tutustumisissa.
    Tieteen historian väläyksiä tilasin sähköpostiini, ja siellä vasta seurattavaa löytyykin.
    Rikkautta on tämä tietojen löytyminen, mutta myös harmeja, lisää pelkoa tuottaa.

    Tätä taas tänä aamuna, jospa joku kävisi kertomia lisäämässä ja päivä voisi ilolla täyttyä, emmekö tätä haluaisikin?
  7. Sunnuntaiaamun hiljaisuutta, radio taustalla kertoilee luonnon ihmeistä.
    Joskus tuntuu hyvältä, kun ei liikenne hyrrää ja muutenkin ihmisiä ei kadulla kulkemassa, omat ajatukset selkeinä esiin tulee ja niitähän riittää.
    Puut ja pensaat ovat kukintansa ohittaneet ja nyt voimaa seuraavan kesän koitoksia varten keräävät, satoakin pensaista voi odottaa, ainakin marjapensaat ihan säilöntään asti meitä hellivät.
    Tulipa mieleen sekin havainto, yhtään virvokejuoma pulloa en ole ostanut, joskus saunajuomaksi longeron, mutta omia mehuja koko talven nautin.
    Uskoni säilöntään on vankkumaton, onko se hyvinvoinnin edellytys, mene ja tiedä.
    Vitamiinejä purkista hyvin vähän käytän, uskoni omiin vitamiinilähteisiin on vankka.

    Mdk.mdk paljasta nyt minulle mikä on tuo tukijärjestelmäsi, nimi ei minulle tyhmälle sano mitään.
    Muistan juurikin tuon huumorintajusi, mikä Kahvipirtissä sai aikaan naurua ja jatkuvuutta.
    Muistisi huonontumisesta olet huolissasi, kyllä noita huonomuistisuudesta viittaavia merkkejä on minullakin, joku on lohduttanut, että kuuluu asiaan, kai se niin on, ettei vanhuus tule yksin ja pienet muistikatkot ei niin vaarallisia ole.
    Ihmetellyt olen useinkin sitä, että pääni on koviakin iskuja kestänyt, ilman suurempia ongelmia.
    Yhden kerran ihan suorilta jaloilta lensin maata syleilemään, kai siinä niska nytkähti, toinen oli oikean puolen kalloon osunut isku, kun kaaduin ja viimeinen otsalleni putosin, haava otsaan ja ihmettely mitä nyt teen, muita kaatumisia on liukkaan kelin ansioista useampia, vahva on kalloni ja luut muutenkin, poikki ei mikään ole mennyt.
    Itsehoidolla olen selvinnyt, saa nähdä tuleeko jälkikäteen vielä harmeja.
    Kyllähän tuo huumorin taitaminen on näissä terveyteen liittyvissä asioissa oiva lääke.

    Ramoona kertoilit talkoohommista, hyvä niin, että toisillakin kokemuksia näistä talkoilla tehtävistä töistä.
    Kyllä ne järjestöhommat ovat tuttuja varmaan useammalle, niitä vaan ei koeta talkoiksi, mutta totuus on, että suuret tilaisuudet harvoin vain ammatti ihmisten vastuulla, aina on asiaan innostuneita apua antamassa.
    Aika ison potin yhdistyksemme sai ajatellen vaikka käsityökerhomme aikaan saamisilla tuotteilla, mitkä kaupattiin ja tulot menivät johonkin yhteiseen tapahtuman järjestämiseen.
    Talkoista puhuttaissa on syytä muistaa sota-ajan talkoot, mitä naiset tekivät, milloin missäkin, miesten taistellessa rintamalla, yhteishenki kotona ja kylissä sai mittavat suhteet.
    Kaveria ei jätetty, yksin kotona tapahtuvissa töissä aina löytyi auttavia käsiä, kun joku tehtävä ei yksin onnistunut.
    Yhteishenki oli hyvä, metsätöihinkin joukolla naiset osallistuivat, näistä saamme lukea ja elokuvia nähdä, ihmetellen sitä kestävyyttä mikä silloin kaikilla oli.

    Demeter mainitsit tuon Valamon, muistan miten anoppini oli useamman kerran talkootöissä siellä, hänelle Valamo oli rakas paikka, muistona Laatokan Valamosta, ortodoksinen usko siellä töitä tehden sai vahvistusta, olen läsnä siinä uskossa, mitä hän oli lapsesta lähtien omakseen kokenut.
    Kälyni vietti viime joulun Valamossa ja sanoi menevänsä tulevana joulunakin, jos näin on sallittu.
    Valamossa on hyvää viiniä, sain lahjaksi pullon, nimeä en muista, mutta hyvältä maistui.
    Onpa kiva, kun olet apua saanut pihatöihisi demeter ja ehkä juttuseuraakin, nuorilla voi olla ajatuksia ja elämisen sujumista omalla kohdallaan, ehkä kysymyksiäkin, joita voi yhdessä pohtia, jos niin läheiseksi pääsette.
    Tuohon salaattijuttuun vielä, kyllästyttämään alkaa jos samaa kaavaa vaan tekee, mutta onneksi voi makuja lisätä.

    Yksin olin mökillä viimeiset kolme vuotta ja töitä tehden sen yksinäisyyden jotenkin sain kulumaan, auringon palvoja en koskaan ole ollut.
    Auringosta tykkään, mutta en sitä makoillen ole tykännyt koskaan palvoa.
    Annoinko vastauksen???

    Nyt sunnuntaipäivän viettoon, mitään kummaa ei ole näköpiirissä, yksi pakollinen tehtävä, kukkani vettä vaativat, kukkiakseen..
    Pieni villatakki odottaa lopputuloksen näkemistä, niska ei hommasta tykkää, kuten ei tästä kirjoittelustakaan, siitä saan noita huimauksen tunteita.
    Pitää hieroskella ja käännellä, jospa se siitä asettuu.
    Sadetta taas, taivas on harmaa, ei kesäkuun säät ole oikein vakuuttavia kesästä ole olleet, mutta ehkä heinäkuu kaiken muuttaa, sitä odottelemaan.
  8. Puhuinkin entisistä mökkioloista, nyt on toisin ja jokainen valitsee mieleisensä.
    Minulla niihin aikoihin, kun mökin ostoon taloudellisesti ryhdyttiin, oli aika toinen, mökki oli nykyisten mittapuiden mukaan hyvin vaatimaton, mutta onnellinen oli sekin aika puutteineen, ei niitä edes huomannut.
    Hyvä, että mökkiin asti rahat riitti.

    En olisi jaksanut vaan auringossa maata, kiva , että jotain puuhaa löytyi.
  9. Huomenta uuteen aamuun ja viikonloppuun.
    Tänään pilvistä, eilen kuitenkin oli aamusta selvittyä ihan kesäisen kaunis päivä, illalla vielä aika lämminkin, istuskelin parvekkeella ihaillen kauniisti kukkivia kukkiani, tomaattikin kukkii.
    Ehkä pääsen nauttimaan omakasvattamista tomaateista pienen aikaa ja maku on jotain muuta uin kaupan tomaateilla.
    Kannattavuudesta en puhu mitään, mutta pientä puuhastelua kuitenkin tästäkin hommasta kertyy.

    Ano 20,08 saksia esittelit nurmikaistojen oikomiseen, vielä puutun asiaan.
    Varmaan tuntematon asia tuo, että nurmikkoja tehtäessä on naru olut viivaimena, kun joku kaista on rakennettu, siis vanhaan aikaan, nykyisi konstit toiset.
    Tämä siistimishomma olisi tuon narun avulla helppo saada suoraksi, siis narun takaa lapion kärjellä irrotetaan ylikasvanut osa pois ja lopputulos on suora ja silmälle hyvä.
    Ehkä tämäkin asia on pois päivän rutiineista, kunnes taas joku muille vieras tekeminen aiheuttaa hämmennystä, kun en osaa oikein tulkata asiaa.
    Kysymysmerkkiisi yritin vastata, onnistuinko?

    Nuo talkootkin aiheutti pohtimista, Siili25 on oikeassa juuri nämä suviseurojen ja muiden isojen tapahtumien tiimoilta talkootyötä toteutetaan.
    Urheiluseuratkin jossain tapauksissa talkoita harrastaa, kun ei rahaa ole palkata väkeä.
    Jehovan todistajat rakentavat myös mielestäni nämä juhlahuoneensa, väkeä kertyy ympäri maata, näin olen kuullut kerrottavan.
    Muistan kun talkoovoimin korjattiin mökkini mieheni kuoleman jälkeen, ruokapalkka oli maksuna, näin voisi toimia monen asian kohdalla nykyisinkin, euroja säästyisi.
    Taitaa talkootyökin nykyään olla veron alaista suuremmissa jutuissa.????

    Tuli mieleen illalla, kun katsoin uusintaa Huvila&Huusi ohjelmasta, siellä kissoille tehtiin oma ulkoilukehikko, mikä oli nosturilla ilmoja myöten tuotava, ettei männyt kärsineet, hienosti kissat, mitkä olivat tosi hienoja nekin, käytäviä pitkin pääsivät liikkumaan kehikkoonsa.
    Kaukana muutenkin oli mummonmökki mentaliteetti, hienoja oli laitokset.
    Luulisin minunkin kissoille, jos niitä olisi, saisi verkkoaita riittää.
    Ehkä elän jo hyvin vanhahtavaa aikaa, minulle mökki oli kakkosasunto kaikkine ulkohuusseineen, nykyaika vaatii samat mukavuudet kuin kodissakin on.
    Onnellista on, jos kaikki tyytyväisyyden saa elostaan, ajat on muuttuneet, vaatimukset sen myötä.
    Puutteellisuudessakin omat viehätyksensä, ainakin mummon mökkiläiselle.

    Vielä tuosta kaalin osuudesta salaattiin, eihän se kaalikaan mitään makuelämystä anna, ei salaatin lehdetkään, vaan se lisä mitä salaattiin laitetaan, kyllä maistui kana-ananas lisä, vielä sitruunan mehulla höystettynä.
    Makuasioistakaan ei pidä kiistaa tulla, tämä ihminen on kumma laitos, makukaan ei kaikille yhtenäinen.

    Jokohan tuli taas epäselvää sepustusta, mutta jos näin meni, yritän asian korjata huomenna;)
    Hyvää saunapäivää monellekin, ainakin minä aion saunaan mennä.

    .
  10. Taas väärinymmärrystä, en puhunut nurmikon leikkauksesta, vaan reunojen siistimisestä Piste.
    Minun puolesta kukat saavat kukkia, mutta eipä minulta kysytä, on jostakin valkoinen kukka, olikohan pellikka nimeltään levinnyt nurmikko osuudelle ja kaunis on.

    Yhtiökokouksessa tätä talkoo hommaa esitin ja se ei saanut kannatusta, piste sillekin.

    Meillä on hyvä kiinteistö firma joka lumityöt tekee, joskus rappuja olen lakaissut, ei suuri synti liene.
    Talossani on nuoria vuokralaisia ja meitä mummoikäisiä ehkä viisi kappaletta ja toisilla ei pientäkään halua mihinkään yhteisiin hommiin, yhden kerran sain saunanpesu talkoot hoitumaan.
    Ennen talkoilla teko oli hauskaa., päälle talkookahvit.

    Tuosta salaatista, enhän ketään ole kehottanut minun tapaani noudattamaan, tehkää niin terveellistä kuin osaatte, Demeterille sanon, että minusta hyvää, ehkä selleri ei maultaan mikään herkku ole, mutta pieniksi pilkottuna laitoin sitäkin ja usein keittoihin ja kastikkeihin käytän sipulin kera.
    Kai siinä jotain hyvää terveydellekin on.
    Ostin kanakoiven (kypsän ) ja silppusin sen antamaan makua, makaronit jätin tästä satsista pois, ananaspaloja. ja sitruunan mehun lisäsin makua antamaan.
    Ruuanlaittohan on säveltämistä, kukin oman sävellyksensä tekee, kaikille ei läheskään sama maita.
    Tuo savulohilaatikko sai veden kielelle,, lohta on pakkasessa, taidanpa tehdä lohikiusauksen, vanhoja perunoita vielä sen verran.
    Minulta on uiminen jäänyt aikoja sitten, oliko pari kesää kun järvenpohjaan astuin ja tuntui kovin hoterolta olo, pois kiireesti, rappusista voisi vielä uimaan pulahtaa.
    Melkoinen vesipeto olin aikoinaan, mutta niin sekin halu on kadonnut, samoin pyöräily.
    Koti on kunnossa ja Panadolin voimin sujui melko hyvin
  11. Huomenta perjantaipäivään, puolipilvisenä aloitellaan, mutta aurinkokin vilkuttelee.
    Kovin on ollut hiljaista, kohta varmaan yksin todella päiväkirjaa kirjoittelen.
    Olenkin kaipaillut Neeassaa ja liekkoa, onko jotakin tapahtunut, vai muuten kyllästyminen tullut.
    No onhan niinkin, että väsymys iskee ja ei mitään mielekästä kerrottavaa löydä.
    Eihän tämä arkinen elämä mitään uutta esiin tuo, samat kuviot joka päivä, pitäisikin jotain kivaa keksiä.
    No eilen kuitenkin ostin langat ja aloitin villatakin teon yksi vuotiaalle viidennen polven lapselle.
    Huomasin miten vaikeaa oli keskittyä mallia lukemaan ja lopulta rupesinkin soveltamaan ja mitat vain mallista otin.
    Pitäisi sulkea telkkari ja keskittyä vain mallin maailmaan, aina olen kuitenkin itse muuttanut malleja, koot pääasiassa kopsaan.
    Saapa nähdä vieläkö onnistuu, kun pääasiassa olen sukkiin keskittynyt, vanhalta muistilta kyllä pitäisi sujua.
    Onhan sitä tähän ikään jo jonkun isommankin vaatteen neulonut.

    Tänä aamuna taas kahvia juodessa katselin nurmikaistaleita ja ärsyynnyin rajoitusten puutteesta, joskus aikojen alussa nekin siistittiin.
    Tehtiin selkeä raja nurmikon ja muun pihan kanssa ja oli virtaviivaisen siistiä, nykyään nurmikot villeinä saa levitä niille kuulumattomille alueille.
    alueille.
    Kaikkea sitä ärsytykseen asti joutavana olija miettii, eilen puistoa mikä on olohuoneen ikkunan edessä siivottiin ja siellä on hoidettu tunnelma.
    Vielä voimissani ollessa esitin oman taloni nurmikon siistimistä talkoilla, ei ottanut tuulta purjeisiin ja nyt sitten katselen epäsiistiä pihaa.
    Kai harvemman mieltä moinen harmittaa, mutta minulle nämäkin asiat silmään pistää.
    Joutavia ovat harmini, mutta en mahda mitään, että ajatukset mieleen tulee.
    Ihastelen sarjoja katsellessa miten siistejä ovat kadut ja ympäristö joissakin kaupungeissa, jossakin jos roskan kadulle heittä ja sen joku valvoja huomaa, sakot tulee.
    Kuuntelin radiosta taas mukavaa tietoa Kuopiossa paikallinen urheiluseura järjestää nyt jo toisena kesänä nuorille leikkimahdollisuuksia ja porukka on yli 500 lasta osallistumassa.
    Tarkemmin en saanut tietoa miten toimivat, mutta vanhoja ulkoleikkejä kuitenkin leikkivät, hyvä Kuopio ja urheiluseura;)
    Ystävyyksiä syntyy ja porukassa oleminen opitaan, kannatettavaa.

    Tämä aamu hieman ankean oloinen, huimausta tunnen, mutta siivous aloitettu, tuuletettavat on parvekkeella ja nyt sitten se ikävin urakka, imurilla ajelu, mutta istahdan välillä ja homma hoituu, toivottavasti.
    Aina urakan päätettyä onnittelen itseäni, hyvä minä;)

    Kiva kuulla, että Väinökin uurastaa, hiirien kannalta hieman säälittää, mutta elämän laki on niilläkin loppunsa kohdata.
    Eilen kuulin majavoiden pesän rakennuksen tulvan aiheuttaneen ja nyt pesä on tuhottava, surullista sekin, mutta tätä tämä elämä on.

    Kaupassa kävin eilen, sekin yksi onnittelun paikka, vähän mietin olenko liian periaatteellinen, kun tarjous tuote oli veloitettu normaali hinnoin, minä tivasin asiaa ja sain 90 senttiä takaisin, oikeassa olin, kun tarjous hinta hyllyn reunassa ja minä ehdin tavaran ottaa, sen jälkeen tarjous poistettiin.
    Nauroinkin myyjälle, että näin me hankalat asiakkaat toimitaan, hän hymyillen sanoi takaisin, periaate on oltava.

    Nyt puuhastelemaan, ehkä valmistuu hommat puolelle päivin ja sitten laiskottelen ja neulon, onnistunutta päivää teille ystävät.
  12. Huomenta, auringon esiintyminen on aikeissa, mutta tuuli on toista mieltä ja pilviä tämän pyöreän pallon eteen työntää.
    Siinä sitten kisaa käydään, kumpi voiton vie, mielestäni on auringon vuoro taivas valloittaa.
    Viileäkin sää on, ei oikein kesätunnelmaa nosta, säälittää ne lomalaiset joilla jo loma loppupuolella, ei kesä parastaan ole antanut.

    Jalat tuntuvat kovin kankeilta nyt aamulla ja kauppaan olisi mentävä, joskus tuntuu kuin paremmin onnistuisi kävely, ei kai sauna asiaan vaikuta.???
    Illalla taas saunottiin ja tunti vierähti jutustelussa kuivatellessa.
    Ehkä oli enemmän niin, että minä puhuin ja toiset kuunteli, väittävät mielellään sen tekevänsä, mene ja tiedä.
    Mennyttä aikaa enemmänkin muisteltiin, miten kukakin on sen saanut kokea, samanlainen henki ymmärtää toisiamme, kuin täällä palstallakin on, melkein aina.

    Mdk.mdk kyselit Katleijasta, ei hän aikoihin ole keskusteluun ainakaan täällä osallistunut, olimme risteilyllä yhdessä, Ruuneperikin oli silloin mukana.
    Katleija kertoili orkideoiden kasvatuksesta, häneltä se onnistui.
    No se oli silloin 70+ aikoja, silloin ainakin kolmekertaa yhteisissä tapaamisissa olimme.
    Hintriikka muistuu mieleen hyvän huumorinsa kautta, kirjansakin olen lukenut, Klara samoin kiva tuttavuus, Ellu ja Simpatti myös muistoissa elää, Simpattiin ihan rakastuin, noin mielikuvissani , Ii-linkin muistelen pirtin seuraan joskus kirjoittaneen.;),
    Siinäpä muistelot tältä päivältä, hauskaakin on ollut, jos nyt vähän vastatuultakin koen.

    Ano 17,49 voin vakuutta, että nälkä lähti, ihastuin uuteen kaalikerään, sitä kokeilen vielä uudelleen.
    Panostan ruuan laittoon jonkun verran ja kokeilen uusia yhdistelmiä, useimmiten hyvin tuloksin.

    Hyvä kuvaus ei niin ok ihmisestä mdk.mdk, täällä ei tuo näkö vaikuta asiaan, vaan puheet.
    En osaa ajatella, että jaottelin mainitessani nämä jutut, tyhmyyteni paljastan, kun en osaa ajatella tarpeeksi pitkään.
    Onhan täällä viestejä nimimerkillä monikin laittanut, esimerkiksi Mira ja tepa.

    Samaan tapaan pyörin minäkin sitkeästä näillä palstoilla demeter, tutuiksi tunnistan monta kirjoittajaa ja heidän sopuisat viestit tasoittaa ilmapiiriä, olen aika huono arvioimaan viestejä ja voi olla hyväkin, että en minuun kohdistuvia kovin usein huomaa.
    Tuo tuttuus tapahtuu ihan kirjoitusten johdosta ja aina odottaa viestejä samoilta henkilöiltä, nämä tuttuuden tunteet tekevät rungon kirjoittelulle yleensä ja halua lukemisiin, vastaukset sitten kaikilta antaa kirjoitteluhaluja lisää.

    Facebookissa en juurikaan kirjoita, onnittelen kavereita ja joskus jonkun viestin perään vastaan, luen kyllä paljonkin, aikani riittää siihen.
    Innostun joskus jopa tilaamaan jotain, nyt sekin on melkein unohtunut, syystä, että en tarvitse mitään.
    Onkohan hyvä olla niin kyllästetty, että ei mitään uutta kaipaa.

    Hyvinkös mökkielämä sujuu näin sateiden keskellä Eliaana ja uskaltautuuko Väinö sateella ulos?

    No tässäpä taas tältä aamulta, toivon, että en epäselvästi viestiä tänä aamuna saanut aikaan, vaan kaikki oikein ymmärtävät, hyvää mieltä kaikille.
  13. Huomenta, vettä sataa kuin kaatamalla, sitä on tullut nyt jo pari päivää, alkaa toivomus olla, että aurinko näyttäytyisi.
    Tätähän se ihmisen eläminen on, jos sataa on paha, jos on liikaa kuumuutta sekin on paha ja kesä kuluu aina sopivaa ilmaa odotellen, hohoija

    Uutta nojatuolia kaipaillaan, kyllä se aikanaan tulee, älä ano 16,51 hätäile ja jos minua tarkoitit tuon muistin katoamisella, niin kyllä se siihen muistamattomuuteen on elo menossa.
    Pinnistän kuitenkin sen verran, että muistan uuden ketjun aloittaa;) ja tietysti myös hengissä pysyä, se on sitten tahdostani riippumaton asia.
    Olisi muuten suotavaa, että arvostelut kohdistettaisiin oikealle kirjoittajalle, ettei tulisi vääriä tulkintoja.

    Sitäkin on useasti kysytty mikä on OK ihminen, oletan että sellainen joka ei näe vaivaa toisten mollaamisella ja joka osaa pysyä asiassa, ei etsimällä etsi sitä sanaa johon voisi tarttua, kuten nyt tämä ok sattui olemaan.
    En tunnista anonyymejä muuten kuin mukavista kirjoituksista ja heitä sanoin ok ihmisiksi, jokainen miettiköön tykönään.
    Vielä tätä ikävää sanomista, mutta kysyisin miten puhuessani alhaalla olevista sälekaihtimista tuli maininta luolaihmisistä, minun suustani?

    Aseteesi on ihailtava 10,57, noin pitäisi elellä, miksi pitääkään aina noita ikävyyksiä tulkita, mutta jotenkin syytökset ei oikein kohdalle satu ja siitä syystä tulee puolusteluksi ja selittelyksi koko kirjoitus menee..
    Ateriasi on varmaan makoisa, minäkin tein salaatin monista aineksista,, runkona ihan valkokaali, siihen raastoin porkkanaa, selleriä, tomaatteja, kurkkua, sipulia ja suolakurkkua, pienen määrän makaronia, tuli täyttävä ja makoisa salaatti, keitetyn kananmunan vielä lisäsin.
    Uudet perunat ja silliä muutama pala, ja vatsa täyttyi.
    Mistähän johtuu, kun silliä mieli tekee, eikä jano lisäänny vaikka usean palan söin, onko suola puutoksessa kehostani?
    Vähäiseksi on jäänyt minunkin seurustelu, kadulla tuttavan tavatessa kuulumiset vaihdetaan ja siihen jää, en vieraita kaipaa.

    Kälyäni auto juuri haki palvelutalon kerhoon, hänelle se tekee hyvää, kun näkö estää telkkarinkin katsomisen ja muisti typistää elämistä, väittää kyllä päivänsä hyvin sujuvan ja ei yksinäisyyttä tunne.
    Niin tekevä ihminen voi tuohonkin olotilaan muuttua ja sopeutua.

    Nyt näyttäisi että aurinko pilkistelisi pilven takaa, ehkä toivomukseni kuultiin ja saamme auringon paistetta ainakin pienen hetken.
    Mielihän siitä piristyy ja jos jotain kivaa puuhaa keksisin, niin mikäpä olisikaan olla.
    Eilen pari laatikkoa siivosin, askartelutarvikkeita kylmästi roskiin laitoin, en usko enää mitään askartelua kaipaavani, kohta puikotkin tällä vauhdilla roskiin joutaa.
    Niiden poistamista koetan kyllä vielä mukana pitää, mietin kuumeisesti uutta tekemistä ja kohdetta, sormien kunnossa pysymistä auttaa.
    Jokohan riittää tältä erää, kuulemiseen taas huomenna;)
  14. Huomenta sateiseen päivään, lämpöä 15 astetta, tuuli on hieman rauhoittunut.
    Hyvin epävakaaksi ja odotuksia sisältäväksi on kesäkuun sää muodostunut, toivoa sopii ja odottavin mielin heinäkuuta odottelemme.

    Kovin vaikeaksi tämä kirjoittelu muuttuu, kun on keksittävä miten viestinsä lähettää, omia ajatuksia sisältävänä ja toisille vastaten, vai niin, että arvioi joka sanansa ja jättää aiheet ja muut kirjoitukset huomiotta.
    Minusta "ok" on sanana hyvää tarkoittava, eikös se ole hyväksymistä myöntävä.

    Turhaksi tiedän kaiken selittelyn ja siksipä en kovinkaan paljon viestejäni osaa muuttaa, kirjoitan mitä kirjoitan, lukijalla on oikeus muokata mieleisekseen.
    Kehumissanaa en ymmärrä ollenkaan, eikö kirjeitä kirjoittaessakin vastata kysymyksiin, ollaan iloisia ja ylistetään jotain hyvin osuvaa sanaa tai tekoa.

    Nyt totean demeterin viestistä asian, mikä minullekin on tuttu, kuusi vuotias pojantyttären tyttö pelaa myös jalkapalloa Lahdessa ja osallistui turnaukseen ja joukkueensa joka pelinsä voitti.
    Iloinen olen harrastuksestaan ja kiva on myös voitto joukkueelle kannustuksesi.
    Demeter on kirjoittaja jonka kirjoitukset aina hyvää sanomaa tuottaa, samoin Ramoonan kuin Eliaanankin viestit, niihin on mukava kantaa ottaa.
    Paloma omalla tyylillään ja korpikirjailija myös saavat vastaushaluja aikaan, ei kehumista.
    Niin moni muukin kirjoittaa mieleisesti, en nyt listaa nimiä ja siihen joukkoon kuuluu suuriosa anoistakin.
    Saattaa olla vain jokunen ano, joille esimerkiksi minä olen punainen vaate ja siksi vastaukset mielen myrkyttää.
    On vain hyväksyttävä, että heidänkin sanomat mukaan sopii.
    Kaikki myönteisesti ja hyvillä mielin kirjoitetut viestit on lukijalle myönteisiä, niitä mielellään kiittää.
    Toimin edelleen omin ajatuksin ja viestein, en ala mitään uutta kehitellä, , kaikki hyväksi sanottu kelpaa, myös minulle, enhän määrää miten kukin kirjoittaa,(miksi niin toimisinkaan?) ei kukaan toinenkaan.
    Totuus on pohja mitä kannattaa ylläpitää, ehkä silloin vältytään pahemmilta vastakkain aseteluilta, kirjoitellaan vaan omaksi iloksi ja odotetaan samaa toisiltakin.
    Jääköön tämä tähän, toistoa monelle edellisille viesteilleni tosin, mutta näin vain on kirjoitettava.

    Parempaa säätä toivon ja myös rauhaisaa, sopuista mieltä kirjoitteluun.
  15. Miksi viitsitte noita väitteitänne taas esittää, jokainen tietää, että en pysty erottamaan hyviä anoja , en huonojakaan ja siihen pohjautuu tämä jatkuja riidan kylväminen.
    Luen viestejä kaikilta ja jokainen hyväksi erottuva saa huomioni ja kiitän niistä, en nimittele muitakaan, joskaan en pidä riidan kylvämisestä.
    En tunnista kirjoittajia, rivien välejä en osaa lukea, mutta jos minun moittiminen jollekin hyvän mielen tuottaa, en mahda mitään.
    En ole koskaan muistini mukaan nimitellyt ketään ja varon niin tekemästä edelleenkin, kirjoitukset antakoon kuvan jokaisesta viestin sisällöstä riippuen.
    Nimimerkilliset tunnistan ja heitä kiitän aiheen mukaisesti, vaikka kiitokset ei miellyttäisikään, tunnistaminen luo tuttuuden joka yhdistää.
  16. Huomenta viikon alkuun, arki on koittanut ja sitä riittää marraskuulle asti, sitten juhlapyhänä on Pyhäinpäivä.
    Eipä arki rasita kesällä, on tapahtumia paljon ja sääkin vaihtelee, tuo pohdintaa ja elämän iloa.
    Syksykesään sattuu säilöntä, metsissä marjastaen ja minun tapaan torilta keräily talven varalle.
    Elämän syke näkyy, vanhatkin siihen jollain tapaa mukaan pääse, vaikka voimat ei kaikkeen riitä, jälkeläisten touhut kiinnostavat myös tämän ikäisiä.

    Syömisestä on ollut puhetta, ikävästi käy, jos sitä ei toteuta, vanhana vielä enemmän, näin lääkärit neuvoo.
    Ruokahalu moneltakin häipyy iän myötä ja on mietittävä mikä ruoka olisi mieleinen..
    Minulla on ruokahalu ollut liiankin hyvä, mutta nyt olen huomannut, että kaupassa joutuu miettimään mikä maistuisi.
    Mielitekojani noudatan, ja kumma kyllä aina vaan suuremmin äidin ruuat maistuvat, siis hänen ohjeitaan ja ruokiaan valmistan.
    Muutenkin elämä palaa usein vanhoihin asioihin, niin musiikin kuin muidenkin ajatusten joukkoon.
    Miten kaikki vanhat koululaulukin muistuu mieleen, oliko ne ulkoa osattava siihen aikaan.

    Kahvipirtti ajoilta jäi sinun persoonallinen esiin tulo mieleen mdk.mdk, sain kuvan itsevarmasta, sanomisten takana seisovasta naisesta
    Rohkeasti toit mielipiteesi esiin ja huumori pulppusi, vieläkin hymyyn suun vetää.
    Muistelen sinun tehneen työsi opettaen toisia, voin muistaa väärin, mutta olipa miten tahansa, kiva kuva sinusta mieleen jäi.
    Silloin vain pelkästään hauskoja ihmisiä kirjoitellen tavattiin, joitakin hauskoja tapauksia muisti tuo esiin, ehkä aika on saanut unohtamaan ikävät asiat, ainoastaan Hajupoika silloin tällöin harmia tuotti, tosin ei pirttiin kirjoittamaan tullut, sen hän vannoikin.

    Aika muuttuu, nyt taitaa tuo ikävä kommentointi olla melkein pääasia, mutta se on ajan henki, pitää vain kulmia kohottaa ja unohtaa.
    Nimimerkki vaatimus toisi rauhaa palstalle, sillä rohkeus kasvaa salaisuuden varjolla, uskon että monikin anona kirjoittava on ihan ok ihminen, mutta muutama heidänkin joukkonsa samaistaa, harmi.

    Eikö ollutkin herkkä laulu ano 18,46, kiva että sait kuunneltua ja tykkäsit
    Vanhoissa lauluissa on sanat, mitkä koskettavat, nykyisin laulaminen huutamista, sanoista ei selvää saa, poikkeus on Arttu Viskari, jolla lauluissa on sanomaa, voi olla muitakin, mutta tämän nyt muistin.

    Niinhän se elämä yllättää, kuolo myös, hyvä onkin, ettei lähtöään tiedä, raskaaksi olo muodostuisi sen tietäen.
    Joka päivä on elettävä, kuin se olisi viimeinen.

    Kauniina viikko alkaa, mutta sadetta lupailivat, lomalaisten kannalta kaunista saisi olla ja en minäkään siitä huonoa tykkää, kunpa olisikin niin, että yöllä sataa ja päivällä paistaa;)
    Otetaan vastaan kaikki eteen tulevat ja selvitään tästäkin päivästä, hyvää maanantaipäivää toivon kaikille;).
  17. Piti tulla vielä kertomaan, kun radiosta kuuluu Paimenpojan sunnuntai, se herkisti mielen, muistan äitini sitä paljon laulaneen ja sanat on mielessäni vieläkin.
    Niin haikea sävellys, mutta totuus tuostakin kappaleesta kuultaa, kirkkona voi olla metsäkin, jos niin haluaa, vain oma mieli asian niin kokee.
    Vanhoja kansanlauluja radio soittaa, ne on niin kauniita, puhuttelevia ja monet hyvin tuttuja.
  18. Sunnuntaiaamua, tai jo aamupäivää. ajatuksiani kuuntelin pitkään tänä aamuna, ajatus siitä, ettei ole mihinkään kiire, vaikka päivärytmini melkoisen tarkka onkin.
    Samanlaisuus toistuu päivästä toiseen, se tavallaan tekee päivästä tehokkaan ja mielekkäänkin.
    Poikkeuksia ei usein ole, kaikki sujuu samojen kaavojen mukaisesti, jotenkin elämä sujuu paremmin, kun on toistuvat tavat.
    Olen päässyt siihen tilanteeseen, että en etsi tavaroita, kaikilla oma paikkansa, toivon että ne paikat muistaisin pitkään;)
    Juhannus on tältä vuodelta ohitettu, en ole kuullut tilastoja vahingoista, mitä joka vuosi aina tapahtuu, hukkumisia ja muita ikäviä asioita.

    Yksi hirveä uutinen, Amerikka hyökkäsi Iraniin, miten tämä on edes mahdollista, kun kaikki tietävät ja toivovat maailman rauhaa.
    Jos kansalaisilta kysyttäisiin, varmaan vastaus olisi, ei sotaa, mutta valta on joillekin päämäärä.
    Vieläkö maailman palon joudun näkemään, eikö nämä kamalat näyt ja tiedot pysäytä ihmisten kärsimystä.
    Ihmetellä ja kauhistella voin, muuhun ei ääneni kuuluu.

    Palatakseni juhannukseen, mikä on kohta muisto vaan, minun juhannukseen kuului uudet perunat, sipulisilli ja herkkusienet.
    Silppusin sienet, sipulin, sellerin, ruskistin ja lorautin kermaa kostukkeeksi, haudutin ja jopa maistui.
    Karpalokiisselin tein jälkiruuaksi ja oli kuin hienommassakin pöydässä tarjoukseni, tosin se kattaus puuttui.
    Olen tullut hyvin laiskaksi tuon tarjolle laiton suhteen, lautanen nenän eteen ja siihen tarjoukset, ihailen kyllä heitä, jotka näkevät vaivaa myös silmien näkymän suhteen.
    Lohi jäi maistelematta, mutta kraaviksi laitettuna pakkasessa säilyy ja voin vaikka leivän päällä käyttää ja paistaminenkin onnistuu juhannuksen jälkeenkin syödään;)

    Kyllähän ne pyhät menee eläkeläisillä useinkin arkeen sotkeutuen, hyvä, että viikonpäivät edes muistaa.
    Sama tunne meillä monellakin on, mistä mdk.mdk mainitsit, ei oikein jaksa seurustella ja emäntänä toimia, mutta sekin on jo aika yleisesti tunnettu tunne ja voi hyvin toteuttaa.
    Vieraat, jotka eivät palveluja odota, on tervetulleita minunkin luokse, kyllä vielä kahvit jaksan tarjota ja se saa ollakin vaatimus, ei paljon muuta.
    Yhdessä olo tärkein.

    Tuo vohvelirauta onkin hyvä myös makkaroiden ruskistamiseen, olen vain vohveleita sillä tehnyt, joskus kananmunan paistanut, nyt kokeilen jotain muutakin

    Ongella istumista olen haaveillut, mutta turha haave on, tuskin jaksaisin istua veneessä pahassa asennossa kovinkaan kauan, mutta haaveita pitää olla.
    Isoja ahvenen köriläitä vetelisin ja sitten paistettuna nauttisin, ahven ja kuha minun suosikkeja.
    Mikä ihanuus siinäkin lienee, ei edes kalan kivut mieleen tule, no kuolemahan niille on heti tehtävä, estää kituminen.
    Kamala olen, kun tarkemmin ajattelen.
    Tuo "lisu" on aivan hyvä ilmaisu, ruuan yhteyteen tarkoitetuista pääruuan lisäksi laitetuille.

    Jospa yksi tehtäväni, kukkieni sunnuntaikastelu on tehtävä, senkin olen tavaksi ottanut, kukat tykkää.
    Koti kunnossa, nypin vähän sieltä ja täältä, jotain tehdäkseni ja sitten ruuan valmistukseen, sen jälkeen parvekkeelle lepotuoliin katselemaan selällään pilvien liikkeitä, eipä paljon sen kummempaa päiväni viettoon kuulu.
    Yksin olen, mutta tyytyväinen olevaan, samaa toivon teidän toistenkin tuntevan, yksinäisyyskin voi olla hyväksi.
  19. Nyt on sitten juhannuspäivä, kesän odotetuin aika ja myös kesän kohokohta, monet jo lomailevat.
    Tiedän, että kaikilla tämä on tiedossa, mutta on helppo luonnon aiheita käyttää aloituksiin.
    Eilen sain juhannusterveiset Ruotsista, Tukholmasta, tyttären poika soitteli.
    Kutsui viidennen polven yksivuotissynttäreille heinäkuussa, silloin tulevat lomalle ja vanhempien mökillä juhlat vietetään.
    Kertoi myös suunnitelmien olevan sillä mallilla, että kotimaahan palaaminen on mielessä, miettivät mihin asettuvat, kaiketi sinne Etelä-Suomeen, kun perheen pojat siellä asustavat.
    Hyvin on kotiutunut vanhin poika Kotkan työpaikkaansa ja asumiseen Loviisassa, nuorempi poika asuu Helsingissä, on isänsä kanssa saman työnantajan hommissa.
    Näin se elämä kuljettaa, muisteli Kiinassa oloaikojaan, kun pojat oli pienijä.

    Hyvin hiljainen on kotipaikkani, ihmiset mökeillään, niitähän täällä on paljon, on järviä jokaiselle.
    Kauniina kukkii valkea sireeni naapuritalon pihassa, muut on jo kukintansa lopettaneet, pihlajakin jo marjoja tuottaa.
    Puolukka kukkii ja mustikka raakeleina, pian sekin aika on käsillä, kun marjaan tekevät lähtöä kykenevät ja minä sitten torilla ravaan ja kaikkea säilöttävää haalin.
    Kurkkusalaatti on ensimmäinen säilöttävä, vielä on rippeet viime kesäisestä jäljellä.
    Ohjelmaa päivienkäytölle ja kiva on talvella pakkasesta ottaa, no ei nyt pitänyt säilöntää esiin ottaa, nyt vain kesää ihastellaan.

    Olen aina ollut sillä mielellä, että joillekin tämän tapainen ketju on tervetullut ajanviete, niin kuin oli Kahvipirttikin, kaikkia hauskanpitoon yhtyi.
    Onko nykyisin ihmiset niin täyteen puukattu kaikkea hauskaa, että ei enää jaksa hauskan kirjoitteluun ryhtyä, no meillä on muistomme mdk.mdk ja ne ovat melkein kaikki myönteisiä.
    Olen komentoja saanut jos minkälaisia, mutta sitkeys on vaan kasvanut ja jatkan totuttuun tapaan, niin kauna kuin Luojamme sen suo.
    Mdk.mdk, sinä olitkin varsinainen huumorin osaava ja monet reissut yhdessä tehtiin mielikuvituksen voimin, kiva jos nojatuoliinkin näitä ilopillereitä jakaisit.

    Eliaanalla noita mökkejä useampia missä voi oleilla ja suku yhteen kokoontuu, se kesässä niitä parhaita hetkiä.
    Lasten kasvattamisesta minäkin olen saanut seurata, kun pojan tyttäret jälkeläisiään kasvattaa, molemmilla terveitsetunto ja sitä siirtävät jälkeläisiinsä.
    Kieltoja ja rakkautta sitä nämä lapsoset saavat ja on mummeja ja ukkeja lisäämässä sitä iloa minkä nämä pienet kohtaavat.
    Minä vanhoine oppineni vain katselen ja päiväilen sitä miten paljon omat lapseni jäivätkään saamatta, kun elämä vaati työpanosta jatkuvasti, onneksi kuitenkin ihan hyviä kansalaisia ovat.
    Minun tehtäväksi on jäänyt kertoilla vuosista omasta nuoruudesta, heille jotka haluavat kuunnella, asiat tuntuvat kiinnostavan.

    Yksin varmaan moni meidän ikäinen juhannusta viettää, omasta halusta, tai ei jaksa enää lähteä mukaan juhlintaan.
    Kyllä näinkin voi aikaansa kuluttaa ja jos sää sallii, ulkona voi istuskella, yhtä juhlaahan tämä elon loppuaika on, jos vaivoilta säästyy.
    Kiirettä ei mihinkään, ollaan vaan, ruokaa sitä mitä mieli tekee, katsellaan muiden juhlintaa telkkarista tai kuunnellen vaikka äänikirjoja, onhan näitä viihdykkeitä.
    Hyvää jatkoa tälle juhannuksen ajalle toivotan, arki taas pian koittaa ja pitkä aika onkin sitten juhlapyhiin.
  20. Hyvää alkavaa juhannusta, aurinko paistaa, mutta tuuli ei malta tyyntyä.
    Juhannus alkaa minulla rauhaisasti, on ruokaa, paljon uusia perunoita ja kalaa, silliä ja mansikoitakin ostin maistiaisia, ei nuo kummoisia olleet, kai niidenkin maku muuttunut, vai syöjässäkö vika
    Soitin älylleni, yksin hänkin kertoi juhannuksen olevan, saapa nähdä saanko mentyä käymään, varmaan hyvää tekisi kummallekin..
    Matkan pituus ei esteenä, tien yli vaan, mutta mistä tämä lähtemisen vaikeus on oikein syntynyt?

    Tytär soitti ja kertoi miehensä teloneen jalkansa ja sen kanssa ensiapuun joutuivat menemään, kahdeksan tikkiä ja saunomiskielto.
    Putkea oli ruvennut poikki panemaan ja rälläkkä kimposi jalkaan, ei muista, että ikä tulee ja varovaisuus pitäisi tulla sen myötä.
    Hänkään ei muista, että hidastelisi hommiaan, ennakoiden mahdolliset vahingot.
    Tytär aivan shokissa, kun verta tuli kauheasti, no jotenkin pääsivät saaresta ja tytär ajoi, takaisin palatessa mies sanoi ajavansa, ei uskaltanut tyttären ajamiseen turvata.
    Varmaan se juhannussaunan puuttuminen hieman mieltä ahdistaa.

    Ikäväksi on mennyt taas kirjoittelu noiden ilkeiden viestien tiimoilta, mitä Palomaan kohdistuu, eikä voitaisi olla vastaamatta jokaiseen hänen sanomisiin, jos ei parempaa aihetta löydy kuin loukkailu.
    Joku ano kirjoittikin, että kaikki olemme tärkeitä palstan ja ketjun yllä pitämiseksi, eikö mitään muuta kerrottavaa löydy, kuin ivailut ja pahan puheet.
    Kaikilla meillä on omat totutut tapamme ja kokemukset elämästä, jos niistä kertoo ei pitäisi harmia aiheuttaa.
    Viime kädessä itse päätämme tykönämme, miten elämme.
    Yhdellä on yksi tapa hyvä, toiselle toinen ja Martat antaa ohjeita heille joilta kaikki on hukassa.
    Martoilla kuin muillakin elämään ohjeita antavilla on siihen oikeus, jokainen kumminkin itse opastukset toteuttaa, näin pitkän elämän koulun käynyt, kuin minäkin olen, olen oppinut jos jotakin, mutta uudet asiatkin saattaa tuoda halun kokeilla.
    Luetaan toisten kertomaa ja niistä sen osan itselle otamme, mikä on sopivin.

    Viimeisen anon kirjoituksen ja toivotukseen minäkin yhdyn, rauhoitutaan ja nautitaan siitä mitä juhannus tuo tullessaan
    Suomen suvi on lyhyt, ei pilata siitä turhiin riitoihin, hyvää mieltä ja elämän iloa tähänkin alkavaan juhannukseen toivotan.

    Kertokaa onko juhannuksella perinteitä ja viihdyttekö yksinkin, mitä muuta onkaan aiheesta juhannus?
    21. 3 / 21
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt