Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Aloituksia

44

Kommenttia

622

  1. Vanha tuttu taidat olla ano 00059, kun Skillanin muistat.
  2. Huomenta vaan, harmaata ja lumet alkaa olla muisto vaan, mutta kyllä vielä jouluksi uutta saattaa tulla, harvoin on jouluna maa ollut ilman lumipeittoa.
    Viruttelut on suoritettu, tosin aika pitkällä jo aamu oli, herään nykyisin kohta viiden jälkeen ja haluan unen jatkuvan, päivässä on pituutta vaikka pari tuntia vielä nukunkin.

    Susi on nyt tämän aamun teema radiossa, on lakia muutettu, että tappaminen paremmin onnistuu.
    Vaikea on ottaa kantaa, en koskaan ole sutta kohdannut, mutta kyllähän niitä on lisää suomeen tullut ja jokainen koira, lammas ja poro on tarpeeton suden hampaisiin joutua.
    Voisiko löytyä muita keinoja tuonkin asian hoitoon, puolustus kertoi susikannan pienentyneen ja sen kuuluvan luontoon..
    Vielä kamalampaa kuulin eilen oliko tapahtuma Australiassa vai missä, kun isä poikineen meni rannalle tappamaan juutalaisia, toivon kuulleeni harhoja.
    Maailman meno eikun pahenee ja päättäjät selittelevät, oma hallituksemme kaiken hyväksyy, tai ainakin kaikkea kauheutta ja vakaviin tapahtumiin liittyviä asioita puolustelee.
    Kyllä joku on sanonut joskus, ihminen on pahin peto, onhan siitä kokemuksia minunkin elämäni aikana tullut, mutta olisi uskonut nuo kauheudet jääneet .

    Eliaana, veljesi varmaan onnellinen, kun jouluksi kotiinsa pääsi ja paikat kunnossa.
    Totta tuo, että kuluja on roppakaupalla myös omistusasunnoissa, minunkin taloni on 1961 rakennettu, ja ennen muuttoani tähän oli nuo samat kuviot hoidettu mistä kerroit, nyt katto vaati uuden katteen, ei sekään ihan olematon kustannus ole.
    Tonttiostettiin omaksi, 6000 euroa osuuteni, kaapeliliittymä ja mitä kaikkea niihin kuuluukaan, mutta yksin eläen, ei osaisi edes ajatella noita korjauksia, hyvä kun selviää maksamalla.
    Tytär sanoi hakevansa kissan joululahjaksi, sanoin että siitä vaan, jos hoidatte lääkärit sun muut harmit mitä mukanaan tulee, saapa nähdä kuinka käy.
    Olisihan se mukava kaveri, mutta kun on se mutta.

    Demeter, ihana kun jaksat pitkälti kirjoittaa ja asiaa aina mukana, tuntuu, että ei meitä monta ole, jotka jaksamme jotakin kirjoittaa ja osin kantaa ottaa, vaikka ryöpytyksiä saammekin viestin pituudesta.
    Pitäisi arvostelijoiden huomata myös se, että kirjoitamme kerrottavamme useinkin kerran päivässä, emme joka tunnin päästä ketjussa esiinny.
    Tilaa annamme kaikille ja heillekin joilta ei ainakaan kiitoksia heru minkään viestin kohdalla.
    Eipähän tämä muuksi muutu, kirjoitetaan omalla tavallamme, jos ei kelpaa, ei mahda mitään, vietin pituutta ei ole säännöissä määrätty.

    Minulla oli joskus kuusi parvekkeella, mutta nyt oksan karahka johon kuusen oksia sidon ja valot laitoin, ja muitakin valoja parvekkeella on, hyvin valaisee tätä harmautta.

    Pitäisi jotakin yrittää jouluakin esiin laittaa, mutta siirrän kaiken viikonlopun hommiksi ja sitten voi touhua riittää.
    Jos jotain jää vaille jouluni, ei maailma siihen kaadu, huomenna menemme tyttären kanssa viimeisiä tarvittavia ostoksia tekemään ja se saa sitten siltä osin riittää.
    Joulumielen etsintään kehoitan jokaista, siitä se sitten joukin tulee.
  3. Miksihän Ramoonan viestistä aina jää hyvä mieli, hänen kertomansa on aina myönteistä, siitä se tulee lukijallekin hyvä olo, kiitos Ramoona.
  4. Totta kai saa kirjoittaa, mutta ei tahallaan jatkamaan tai lisäämään muiden pahaa oloa ilkeilemällä.
    Kukaan ei voi kieltää kirjoittamasta omasta pahasta olostaan, mutta ajatuksen kanssa, ettei aiheuta myös toisille pahaa oloa.
    Miten on aina ymmärrettävä viestini muuksi, mitä tarkoitan.
  5. Huomenta, lunta on pienen määrän satanut ja aurat jyrisivät jo aikaisin aamulla, hyvä, että jyrisevät, pääsevät työhön ja kouluihin kulkevat ilman hangessa kahlausta.(autoilla taitavat kaikki kulkea)
    Kuuntelin eilen kansanradiota toisella korvalla ja aika tavalla minun mietteitä maailman menosta kuulin, no iäkkäät sinne kai enemmistönä soittelee.
    Joku pahoitteli partasuu ukkoja, hänestä parta on ruma, no siitä olen toista mieltä hyvin leikattu ja kunnossa pysyvä parta on joillekin miehille komistus, näin asian näen.
    Näkee kyllä paljon sellaisiakin, että ei silmää miellytä, on jos jonkinlaista risupartaa ja hiuksiakin, pitkä tukkakin sopii miehelle, kun se hoidetaan ja siististi kammataan.
    Tätähän näkee myös naisten hiuksista, hoitamaton on ikävän näköinen kaikilla, mutta niinhän on, että jonkun silmissä kaunis ja toinen näkee kamalana, sallittakoon makujen eroavaisuus.

    Tänään päivitteli juontajat aamuradiossa, huimaa postimerkkien kallistumista, korona aikaan sai merkin 1,50 ja nyt 2,70, onhan nousu mahtava ja sekin harmi, että posti viipyy paljon kauemmin, mitä joskus aiemmin.
    Kaikki ei suinkaan parane kaiken digimaailman myötä, asiat ei suju kuten ennen, joulukorttien lähettäminenkin on huimasti vähentynyt, ihmiset kertovat antavansa rahansa hyväntekeväisyyteen???

    Tuo Facebook on kyllä tuttu, mutta en juurikaan siellä kirjoittele, onnittelut juhlapäivien esiin tullessa onnittelen ja joskus tykkäilen jos aihetta tulee.
    On siellä keskustelut kyllä asiallisempia mitä täällä Suomi 24 keskusteluissa, joskus täällä tuntuu, että mikään ei ole sopimatonta, toivoisinkin sääntöjen tiukentamista myös tänne.
    Ei ole kiva tulla palstalle viestejä laittamaan, kun saa harppoa monenkin viestin yli.
    Tekisi mieli joskus kantaa ottaa ja samalla mitalla antaa, mutta sehän vain innostaa vastailemaan vähemmän kivaan sävyyn.
    Ajattelen, että viestejä laittavat ovat tuiki tuntemattomia, miksi pitäisi loukata, kun ei tiedä olosuhteista mitään, ei mahdollisista vaikeuksistakaan, mitkä pahaa mieltä saa syntymään.
    Kaikki on muuttunut, ennen uteliaana koneen avasi ja luki viestejä joilla oli joku sanoma mihin pystyi vastaamaan, nyt ei enää niin ole.
    Kai tämäkin on tätä aikaa, jolloin ei niin väliä ole, mitä puhuu, kunhan ääneen pääsee, toisen kunnioittaminen jopa pahan mielen tuottaminen on pääasia.
    Kai se on todiste, että huono olo useammalla, elämä ei suju hyvin, katkeruus puretaan tänne, kun muuta kanavaa ei ole.
    Parempaa ei näköpiirissä, aina vaan kamalammaksi muuttuu, nyt jo politiikotkin ivaavat kansojen erilaisuutta ja kumminkin synnymme tänne erilaisina, kaikki tasavertaisia olemme.
    Kulttuurierot ovat rikkaus ei ivan kohde.

    Tänään LaPromesan istunto, sielläkin kauheudet lisääntyy ja asiat mutkistuu, siellä elävät niitä aikoja jolloin ihminen ei samanarvoinen ole ja nyt taitaa sama suunta maailmalla levitä.
    Rahan ja vallan halu poistaa kaiken inhimillisen, ei tunneta tarvitsevan hätää.
    Ihmettelyä ja pään pyöritystä vanhalla riittää.
    Kaikesta huolimatta joulun aikaa elämme ja mielen pitäisi siihen suuntaan muuttua, että kaikille hyvä mieli tulisi.

    Pitänee todeta vielä, että oma elämäni on kunnossa, katkera en ole, puhun toisten pahasta olosta.
    .
  6. Hyvää kolmannen adventinaamuun, nyt on joulu jo nurkan takana.
    Pieni pakkanen ja ehkä aurinko tänäänkin "lämmittää".
    Lueskelin parhaiksi esitettyjä joululahjoja mainoksesta, oli siinä vaikka minkälaista härpäkettä, joku varmaan myös tarpeellinen, mutta minun mielestäni aivan turhia.
    Olen saanut kuulla miten tuttavani ostaa aina kaiken mikä helpottaa elämisen laatua ja silti valittelee väsymistä ja olettaa sairauksia.
    Viimeinen ostos oli itsepuhdistava sähköuuni, tyhmänä kyselin, että miten se toimii, kuulemma polttaa liat ja sitten palaneet jätteet pois pyyhitään.
    Sähköä vie tietenkin enemmän tämäkin helpottava laite.
    Hänellä on ikkunanpesin, joka pesee ikkunat nappia painaen, on tamppari, tehokkaasti pölyt huonekaluista (kankaisista) poistaa ja imuri, mikä pesee matoista pienet liat.
    Onhan hyvä, että hommat hoituu näillä laitteilla helpommin, mutta itse en moisia hanki, vanha tapa sopii minulle parhaiten, tulee samalla liikunta, ainakin pienissä määrin.
    Hyvä imuri minulla kyllä on ja lattia pesin hyvin pölyt lähtee ja jonkun hieromalaitteen voisin ostaa, niskani kipuja ajatellen..
    Kehitys kulkee, kohta nappia painaen kaikki toiminnat hoituu ja ihminen rapistuu.
    No onneksi mihinkään tämän kaltaiseen ei pakkoa ja ei ehkä eurojakaan, silti valinnan vapaus on onneksi useamman asian suhteen.
    Vannomatta kuitenkin paras, ei sitä tiedä jos mieli vielä ehtii muuttua.

    En usko, että korppujauhosi olisi pilalla, jos ei kosteutta ole päässyt mukaan.
    Minulla on aika vanhoja jauhoja Tuperware purkeissa ja pilaantuneita ei koskaan, kosteus usein jauhoissa alkaa elämään, pienet oliot alkaa jauhoissa liikkumaan.
    Eilen leivoin yrittäen tehdä joulupullan erikoisen hyviltä maistuviksi, mutta eipä ollut onnistuneita, en tiedä miksi kovan taikinan sain aikaan.
    Tytär laittoi pullapitkojen kuvan Faceen ja olivat komeita, niin sitä äiti epäonnistui ja tytär loisti.
    No korppuina minunkin pullani kulutettua tulee, käytän kuivahiivaa ja se ei tällä kertaa jaksanut taikinaa kohottaa, siis hiivan syyksi epäonnistumisen laitan;)D

    Kiirettä ei minullakaan joulun kanssa periaatteessa ole, pääkoppani sisällä vaan kiirettä rakennan.
    Suunnittelen liian tarkkaan ja siitä se sterssi sitten syntyy, jarruttelen mieltäni ja otan asiat uuteen arviointiin ja todistan itselleni myös sitä, että joulu menee ohi, vaikka en mitään tekisi.
    Kovin suurista yllätyksistä en enää tykkää, jotenkin tunnen itseni osaamattomaksi, jos joku isompi tapahtuma eteen tulee.
    Aika outoa tuokin, ennen juhlia tykkäsin järjestää.
    Joulutunnelmaa toi naapurini leipomuksillaan ja lauloi oven raossa ( ei ehtinyt sisälle) Sydämeeni joulun teen eka säkeistön, yhdyin lauluun ja jotain lämmintä mielessä läikähti.
    Kuuntelin aiemmin Veskun laulamana juuri tuon kappaleen ja sain mieleeni joulun tunnelman.
    Vesa-Matti Loirin esitys niin aito ja konstailematon, tykkään kappaleesta hänen laulamana, kaunis tietenkin muidenkin laulamana, joulun perimmäinen ajatus mieleen tulee.

    Niin lämmin hyvä hellä, on mieli jokaisen, mutta sanon perään, hyvä että joulu on vaan kerran vuodessa.
    Hyvin se ohi menee ja muistoja kertyy tulevastakin joulusta, iloisia tai vähemmän sellaisia, koskaan ei tiedä.
    Länsitaivas kirkas, mihin suuntaan sää sitten kääntyy täällä Savossa, jäänpä odottelemaan, mukavaa päivää teille kaikille.
  7. Huomenta, nyt jo ihan oikean talven tuntuun, pakkasta 13 astetta, kiva että routaa rakentaa auttaa talven kestävyyttä luonnolle.
    Katselin anojen uudesta ilmeestä, numero jokaisella perässä, onko tarkoitus selventää vastausten oikeaan osumiselle?
    Tuo missijupakkakin aika outoa, miksi pilkattava eri näön omaavia, näinhän maailma on rakennettu, eri maanosissa elävät eroavat ulkomuodollaan, onko se pilkan aihe?
    Minulta nuo julkkikset menevät sivu, en edes tiennyt kuka missiksi oli valittu, onko edes tarpeellistakaan.?

    Jouluun vielä yksi täysi viikko ja risat, aikaa olisi tehdä vaikka mitä, mutta kun kaiken olisi tehtävä mahdollisimman lähellä joulua, siitä sitten kiirekin syntyy..
    Nyt olen tehnyt päätöksen, teen kaiken valmiiksi, jos pakkanen on voimissaan säilyvät parvekkeella, jos ei niin sovitan kaiken pakkaseen.
    Ei se maku muutu, paljon ainakaan, vaikka jäätyvätkin, vain salaatit ja jotain muuta sitten viime hetkellä valmistan.
    Se harmi on sitten, kun ruokaa jää tähteelle ja pakastus ei onnistu, no kai siitäkin selvitään, määriä vähennettävä.
    Tänä jouluna olen päättänyt olla lahjojen suhteen nuukana, vain pienemmille olen neulonut syksyn aikaan jotain ja heille jouluna tekeleeni annan, perinteisen rahakirjeen olen unohtanut, jokaisella elämä sujuu, ilman tätäkin kylmäksi tuntemaani elettä.
    Autan jos apua pyytävät, uskon kaikkien ymmärtävän ja lapseni ainakin olivat tyytyväisiä päätökseeni.
    Ehkä hyvä mieli heilläkin, että pystyn itseni huoltamaan, ilman heidän osuuttaan, jos vaikeuksia syntyisi.
    Vähän oudolta tuntuu ajatukseni/toimeni itsestänikin, mutta aika muuttuu, ei enää mummon kaikkea tarvitse huomioida vain jouluna, on koko vuosi aikaa "lahjoa" jos siihen tarvetta ilmaantuu, no syntymäpäivät ainakin.
    Hyvää tekevä mieleni suuntaa kauas luotani, jospa pienenä ilona kuitenkin.

    Demeter, voimien mukaan sitä on mentävä, minäkin uskon, että jälkeläiseni jo arvostavat ikääni ja eivät mahdottomia odota, ei ole sovittu käyntejäkään kuin tyttären ja vävyn kanssa, tulevat kuka tulee, aina jotain tarjottavaa löytyy, Toisaalta eihän nykyisin kukaan mitään syökään, hyvin rajoitettua on tarjoilut oltava.
    Kiva lukea, että asiat hyvin kaikilla, joulu ei isompia paineita aiheuta, siihen pyrin minäkin, niin vahvasti joulua ennen juhlistanutkin.
    Tulee se vähemmällä ja hyvä on joulun sanomaakin miettiä itse kunkin.
    Tarkoitus kuitenkin lienee, että mieli hyvä ja rauha maassa, vaikka tuo viimeksi mainittu ei tätä päivää rauhaisaksi kuvaa.

    Taidan joulupullat tänään leipoa, kaikki muut leivonnaiset jo syöjiä kaipaakin, aion ihan vanhan ajan tyyliin, rusinoita pulliin ujuttaa.
    Tekisikö perinteisen maustekakun vielä, taatelikakku on valmiina, mutta on aika makea, en oikein tykkää.
    Mielessä pyörii kaikenlaista, mutta sanon itselleni, että malta muutamia päiviä ja sitten saa hyppyset siirtyä silppuamaan innolla.
    Veitseni ei terävänä pysy, vaikka löysin mieheni tekemän veitsen teroittimenkin, taito siihenkin hommaan tarvitaan, hän aina veitset terävinä piti.

    Amarylliksiä aion minäkin ostaa, lastenlasten perheiden yhteisiin joulupöytiin, suklaan lisäksi, pitääkin neuvoa kastelumäärä.
    Mitään oikeaa asiaa ei tälläkään kertaa syntynyt, mutta kertokaa te toiset jotain mielen nostattavaa.
    Joulukuun kolmastoista Lucian päivä, hyvää tätä merkkipäivää.
  8. Huomenta neljän asteen pakkasesta, hiekotus kaduilla käynnissä.
    Mukava, kun maa on valkoinen, ei tosin paljoa lunta ole, mutta eipä sitä huonojalkaiset kaipaakaan.
    Olen vähän sekaisin näistä joulua lähestyvistä päivistä, kun pitäisi hommat hyvässä järjestyksessä tehdä, että kaikki kohdalleen sattuisi.
    Laatikoiden teon siirrän niin, ettei pakastaa tarvitse, turhan paljon asioita mielessä pyörii ja sitten kun keskelle viikkoa aatto sattuu, tuntuu lisää sekoittavan.
    Kiirettä pelkään, olen oppinut niin rauhaisasti kaiken tekemään, että jos joku jää viime tippaan, se hermoja kysyy.
    Ihan selvästi huomaan muistini vähentyneen ja se levottomuutta mielessä aiheuttaa.
    Kolmelleen pöytään istutaan, ihmettelen miten olen aiemmin ison joukon syöttänyt ja kaikki sujui, nyt epäilys muistini toimimisesta meinaa pilata joulun tulon.
    Turhaa mietintää, sujuu miten sujuu, ei maailma kaadu vaikka ei kaikki täydellistä olisikaan.
    Näin sitä omalla toiminnallaan saa huoletkin kasvamaan melkein tyhjästä.
    Ehkä huoleeni liittyy myös se, että muistanko kaikki perheet, kun nyt jokainen omassa kodissaan joulun viettävät, perheitä muodostuu kuusi ja jokaista pitää muistaa jollakin tapaa.

    Eilen leivoin piirakat, pakastin ne ja tarpeen tullen sitten niitä paistan.
    Tänään pienen siivouksen teen ja sitten ensi viikon loppuun joulusiivous vähän perusteellisemmin.
    Ajattelin, että en joulua kovinkaan paljon kotiini koristellen laita, mutta kyllä se vanhoihin kaavoihin taitaa mennä kuitenkin.

    Minulla oli sellainen iso yleiskone, mutta annoin tyttärelle, välillä aina kaipaan, mutta ehdin kyllä käsipelissäkin kaiken tehdä, vatkain ja Bamix riittää.
    Harvoin tulee mitään suurempaa tehtyä, pullan alustan vanhanaikaisesti käsin.
    Minulla on työtaso niin kivalla korkeudella, että voin istuen melkein kaiken tehdä, laiskan näköistä kylläkin, mutta annan anteeksi itselleni. vanha saa jo laiskan näköisenä töitä tehdä.

    Maailman tilanne on sen kaltainen, että paras kun ei mieltään niillä huomioilla pahoita, ei mitään apua olisi vaikka kuinka huolta kantaisin, pakko ummistaa epäkohdilta silmänsä.
    Mielestäni koko maailma on unohtanut kaiken ihmisyyteen liittyvän, auttamisen ja heikoimpien huolen pidosta, myös armaassa kotimaassa.
    Joskus joku epäili, että katkera olen, se ei pidä paikkaansa, en omasta puolestani huolta kanna, minulla kaikki mitä tarvitsen.
    Kaikilla ei läheskään yhtä hyvin.

    Tulipa nyt turhan tuntuinen viesti, mutta ei mitään mainittavaa ole kerrottavana.
    Tenatkin varmaan tärkeitä, mutta ei kuulu minun joulun valmisteluihini, toivotaan rahojen riittävän niitä tarvitseville.
    Jatketaan jos ei joulun muistamisia, niin muistamisia kuitenkin, aivot tätä tarvitsee.
  9. Tässä tämä muistamattomuus ilmeni, mutta kai jokainen kirjoitus tapani tietää,
    Edellinen siis oli minun viestini.
  10. Puoltapäivää, tänään meni pitkäsi, kun vasta yhdeksältä kahvia nautin.
    No eipä hätää, aikaa on paljon tähteellä tästäkin päivästä, joskus tekemisen löytyminen rasitteena.
    Radiosta aamulla kuulin, että tekokuidut nyt haitaksi huomataan, kierrätyskään ei ole aina hyväksi.
    Mitä kaikkea luettelivatkaan haittapuolista ja vaatteiden liikaa peseminenkin tuli esille.
    Kulutusta kehotettiin taas kerran harkittavaksi, joka lähtöön ei uutta vaatetta tarvita, nauraen toivat esiin myös lampaiden kasvatuksen ja niiden aidon villan käyttöä kehuttiin.
    Tottahan onkin, että villaa ei niin usein pestä tuuletus riittää.
    Aina näitä ongelmia esiin tuodaan milloin mistäkin, kehitys kulkee eteenpäin, mutta onko aina hyväksi, ehkä vanhat tavat voisivat apua antaa.
    Tietoa en omaa, mutta mielipiteenäni sanon, että keksinnöillekin loppu eteen tulee, kaikki ei hyväksi olekaan.

    Muistisairaus on puhuttanut, sekin alkaa olla suurella osalla vanhusväkeä, mikä siihen johtaa?
    En muista omasta nuoruudestani puhutun kovinkaan suuresti muistisairaista, oliko syynä se, että ihmiset kuolivat pois, ennen muistin heikkenemistä.
    Surullista on kuitenkin kaikki muistinsa kadottavien elämän jatkumosta.
    En ole monenkaan muistisairaan elämää seurannut, anoppini ei ollut muistisairas, mutta katkera elämänsä viimeisinä vuosina.
    Aina niin herttainen ihminen muuttui elämänsä loppupuolella hymyttömäksi ja kovin katkeran oloiseksi.
    Kälyni sen sijaan, muistinsa on osin kadottanut, kysäisin eilen soittaessani, mitä olet touhunnut, kertoi istuvansa ja välillä pitkällään olevansa.
    Muutama vuosi sitten yhdessä joulukoristeita innolla kyhäilimme ja luomisen ilo oli suuri, nyt ei mikään sytytä.
    Taidot vähentyneet, ei kahvia osaa keittää, hoitajat ja siivoojat käy auttamassa, lisäksi tytär päivittäin seurailee miten sujuu.
    Hän on tyytyväinen oloonsa, nyt on tilattu joulu Valamoon, ystävätär lähtee mukaan ja lääkkeiden anto on opeteltu.
    Viime joulunkin olivat ja oli tyytyväinen tapahtumaan.
    Hän itse tietää muistinsa heikenneen ja suhtautuu asiaan hyvillä tavoin, toteaa vain, että en nyt muista.
    Omaisille raskaita aikoja.

    Yksi syy minunkin jaksamisesta täällä palstalla on tämä oman muistin yllä pitäminen, jos jaksan tai osaan jotain esille tänne tuoda, on se muistutus siitä, että elän ja olen mukana suhtkoht tervejärkisenä.
    Kuinka kauan, se on tulevaisuus, mitä ei kukaan osaa ennustaa.
    Riitelystä en tykkää, en toisten mollaamisesta, mutta en helpolla anna periksi, kun tiedän kysymys oman ajattelumaailman yllä pitäminen.
    Oikeus on minulla, kuten kaikilla viestejä laittaa, niin kauan, kun ne pysyy asiallisena, näin ei ikävä kaikkien kohdalla ole.
    Mielestäni Suomi 24:n keskustelun sääntöjä olisi tarkistettava.

    Jatketaan nyt sitten miten hyväksi kukin haluaa ja hyväksi näkee.
    Jospa joulun odotus hyvää tahtoa lisäisi.
  11. Huomenta ja räntäsadetta, kauppaan aion kyllä lähteä, pakkohan on täydennystä hakea.
    Tuosta kolmenpäivän varautumisesta olen osin valmistautunut, mutta en ole mitään kuivaruokaa haalinut, ehkä pitäisi.
    Kauhea ajatuskin, mutta eihän koskaan tiedä, pakkasessa alkuhätään, mutta jos sähkötkin katkeaisi, ei pitkä apu siitä olisi.
    En kuitenkaan halua ajatella, että tuon kaltaiseen joutuisimme,, varmuutta ei kuitenkaan, pelolle ei pidä valtaa antaa.

    Tuo Katrin musiikki ei minuakaan herättele, ehkä se on sekin, kun melkein vierellä on niitä vuosia kuullut, eivät enää innosta, kuitenkin mahtava esiintyjä oli ja on edelleen, äänikin vielä kestää.
    Tämä kuului demeterin viestiin, mutta hyppäsi tänne ylemmäs, koneeni konstailee.

    Ramoona noinhan se nimi syntymänsä näytti, kun minäkin selvitystä hain, oliko jotenkin Japaniin viittaava.
    Toinen nimi kuitenkin ihan perinteinen suomalainen on.
    Varmaan taas kotia koristelet joulun tulla, itse rakentelet kranssit sun muut jouluiset.
    Minäkin tykkään askarrella, haudoille vietävät kranssit jo tein ja eilen rakentelin rikki mennen kynttelikön kynttilöiksi tonttu -ukkoja, onnistuin kivasti ja aika kului.
    Ihan rauhaisasti voin joulua odottaa, joka päivälle jotain pientä tekemistä, hyvä näin.
    Parveke on oiva kylmäsäilytys paikka, jos pakkaseen ei sovi, leivonnaisetkin hyvin säilyvät.

    Demeter tuota keskustelua muistisairaan kanssa kyseli, on se vaikeaa, mutta samoja kerraten voi hyvinkin toimia ja aina väliin kysymyksiä ja johdatteluja, usein tulee vastaus, en muista.
    Pidetään puhe siinä, mikä päällimmäisenä muistissa on kestänyt.
    Minäkin kaikesta vanhasta tykkään ja olen kotinikin laittanut vanhoilla tavaroilla kalustettuna, harmittaa, että jälkeeni ei paikkaa lasteni kodeissa ole.
    Turhaa tuotakin mietin, niin maallista, ei pitäisi kiintyä mihinkään.
    Mukavalta kuulostaa, kun naapurini aina käydessään toteaa, että sinulla on niin kodikasta, en kaipaa tyylikkyyttä ja ajan henkeä.
    Nuo "allit" omistan ja en edes osaa niistä kärsiä, kaikille sekin aika tulee, annetaan nuorten olla kauniita ja iloita nuoruudestaan, ei tämä vanhuuskaan niin kauheaa ole;)

    Pimeää on ulkona, mutta tuttu tie kauppaan, enköhän sinne löydä.
    Auringon paisteesta radiossa kerrottiin, jossakin päin suomea ei yhtään minuuttia marraskuussa paistanut, ei täälläkään monta kertaa, mutta kohti sitä aikaa kohti lähdetään, että esiin tulee aurinkokin.
    Näin ajatellen lähden taivaltamaan, hyvää ja työteliästä päivää kaikille.
  12. Kiitos Ramoona, sinä aina muistat.
    Unohdin kertoa, että naapuri toi kauniin valkean orkidean, ikävä vaan, kun aina saan ne kuolemaan, pitäisi Katleijan neuvoja muistaa.

    Katsoin minäkin tuon elokuvan, surullista katsottavaa.
    En muistanut tuota lipun liehuntaa piti katsoa kalenterista, arvokas on hänenkin perintö mistä nauttia saamme.
  13. Huomenta ja onnea Kyllikeille, vanha Kalevalainen nimi, paljon käytetty aikoinaan.
    Toiseksi nimeksi minäkin sen sain.
    Niin meni Itsenäisyys juhlat ja puheet niiden jälkeen, en suuremmin ole jatkoja nähnyt jotain kertauksia juhlista kumminkin.
    Tulee mieleen, varmaan monelle toisellekin, että onko kansanedustajien joka vuosi sinne päästävä?

    Katri Helenaa on arvosteltu liha
    vaksi, puku sen teki, olihan hänellä muitakin pukuja joissa näytti juurikin ikäisensä näköisenä ei vanha ihminen kaunistu vanhetessaan, ei myöskään laihtuminen näköä paranna
    Juonteikas kasvo ei myöskään kovin kauniilta näytä, pieni pyöreys sopii vanhalle, mutta kuten sanonta kuuluu, makuasioista ei pidä kiistellä.
    Kaikki kunnia hänen jaksamiselleen, ei moni tuohon pysty, kun lisätään arvostelijoiden ikään muutama kymmenen vuotta, miten sitten suu laitetaankaan.
    Paljon enemmän Erikan asu herätti huomiota, huonosti sopi tilaisuuteen.

    Radiosta taas kuuntelin vanhusten tukipalvelujen tekoälyn lisäämistä palveluihin,
    Hyvältä ei kuulosta ja onnellinen olen, että vielä jaksan tämänkin ikäisenä itsenäisesti toimia, voimanaisistakin on ketjussa puhuttu, en itseäni niihin kuuluvaksi lue, mutta sisulla aina olen hommani saanut tehtyä.
    Avun ostaminen tuntuu vieraalta, teen voimieni mukaisesti asioita, kaupassa käyn ja ostokseni kotiin vedän, on muuten hyvä tuo vetokärri, en kasseja kantaen jaksaisikaan.
    Tytär kyllä apua tarjoaa, mutta jos jätän kaiken toisten tekemiseksi, kohta en itse pysty mitään tekemään.
    Siivouksen teen vähän kerrallaan, onhan minulla aikaa.
    Puutteita tekemisiin tullut, kun yritin tanssahdella, se ei meinaa onnistua, lauluääneni luulin myös kadonnen, mutta kun innostuin laulamaan Veteraanin iltahuutoa, hyvin sujui.
    Kaikilla ei näin hyvin olen ja joutuvat pakon edessä apua ostamaan ja maksamaan kaikesta siitä, aina ei kysytä selviätkö, vai jääkö lääkkeet ostamatta.

    Joulu on mielestäni kaikkien juhla, pienille lapsille elämys, itse tykkään joulun ajasta, perinteet silloin esiin nousee ja se tekee hyvää mielelle ja saa muistot heräämään.
    Mielestäni on hyvä, jos vanhat ihmiset jaksavat kiinnostua tapahtumista ja seuraavat aikaansa, ottavat kantaa vaikka näissä ketjuissa.

    Väinö järjestää Eliaanalle puuhia, syö kukatkin, ettei emäntä kukkiin hellyyttä pura, kaikki kuuluu Väinölle:)
    Uskon että huomiota saa, niin tärkeä osa Eliaanan elämää.

    Nytpä sitten taas jotain touhua keksimään ja viihtymään, hyvää viikonalkua teille toisillekin.
    Lunta sataa, jokohan valkea joulu häämöttää.
  14. Hyvää sunnuntai aamupäivää, Itsenäisyyttä on juhlittu jatkopuheet seuraavana.
    Pukuloisto oli kimaltelevaa ja joitakin erikoisuuksia näkyi, tosin loppukättelyä en nähnyt, istuin saunan löylyissä.
    En oikein lämpene tämän tyylin juhlille, mutta perinteitä on kai toteuttava.

    Katselin Katri Helenan konserttia ja se yllätti kansan paljoudella.
    Kaikki ikäluokat mukana oli ja ihastelin miten nuoretkin hänet omakseen tunsivat.
    Suuren maailmaan tyyliin otti yleisön mukaan ja monikin herkistyi hänen taidostaan esiintyä.
    Sama tyyli kuin maailman kuuluisuuteen tulleeseen Dimas Kudeiberkeinin esiintyminen, hän saa myös yleisön laulamaan.
    Katri Helana on nimetty suomen sinivalkoiseksi ääneksi ja sitä hän on, kuitenkin minulla ei yhtään hänen levyään ole, syytä en tiedä.
    Olisiko, että hänen uransa on ollut radion ohjelmistossa niin paljon esillä, että on jäänyt siksi oman mieleni sivuun.
    Hieno konsertti todella ja ikääkin jo aika paljon ja jaksoi hienosti itse ohjelman vetää ,Onnea!

    Tänään on toinen pitkän uran laulaja radiossa, Marion täyttää myös 80 vuotta ja hän on yksi lempilaulajani, Lea Lawen kanssa.
    Onnittelut myös Marionille !

    Monta taitavaa ja vahvaa naista löytyy ketjussamme, minä ehkä puheissani enemmän, mutta tartun kuitenkin eteen tuleviin hommiin rohkeasti ja pyydän apua jos en jaksa.
    Samaan en pysty monenkaan ketjussa esiintyvään naiseen, mutta arvostan heidän jaksamistaan, niin elävässä elämässä, kuin ketjussa saaduista viesteistä selviten, sitä en minä jaksaisi.
    Olen ylpeä, että jaksan omat ostokseni kärrissäni vetää kaupasta ja jotain muutakin mitä teen, välittämättä pienestä ivasta kohdalleni.
    Ken vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki, vanha sananparsi sopii tähän.
    Aloittaja aika usein mainitaan, olen yrittänyt sanoa, että en ole ihminen, joka kiitoksia kerää, yksinäisyyden vuoksi kirjoittelen, kun kaiken harrastamisen olen jättänyt, liikkumisen vaikeuden vuoksi,
    Täältä toivon saavani aiheita vastailla ja jos nyt ei keskusteluksi kelpaa, niin kuitenkin toisten ihmisten mielipiteitä saan lukea.
    Ikävä kyllä noita herjojakin, mitkä ei vastauksia kaipaa.

    Ihastuin noihin uunissa kypsytettyihin juureksiin, niitä tänään aioin valmistaa, sen toisen lohen puolikkaan kanssa, tässä tämä ruokapuoli.
    Kiitokset teille kaikille viesteistänne, eritoten rohkaisuista, joita on kiva joskus saada.
    Hyvää joulukuun seitsemättä päivää, toista adventtia.
  15. Uusi aamu ja uudet mietteet.
    Itsenäisyyspäivänaatto, huomenna sitten juhlia seurataan, minulla on kylläkin saunavuoro, mutta varmaan ehdin kättelyn nähdä ja sepä riittääkin.
    Kuuntelun aamuradiota ja ilmastoasiat siellä puheenaiheena, siitäkin asiasta voidaan olla monta mieltä, luulisi, että kaikkien kannalta pitäisi yhteinen tahto löytyä, onhan kysymys tulevien ihmisten elämästä.

    Eliaanalta kysäisen, missä vietätte joulua ja tuleeko koko suku yhteen?
    Olet varmaan kertonutkin, mutta muistini ei enää kaikkein parhaimmillaan ole.
    Tämä syksyn aika on ollut suopea oleilla vaikka mökillä, montakaan pakkasyötä ei ole ollut.
    Väinö laittaa paikat ranttaliksi, että emäntä huomaa, että yksin on jättänyt, seuraa aina kaipaa.

    Tytär ja vävy pistäytyivät kahvilla eilen ja toivat kynttelikön keittiön ikkunalle, vanhasta teen tonttujen ketjun.
    Luomisen iloa koen, kun saan jotain ideoitani toteuttaa.
    Olen jo kaksi tehnyt aiemmin rikkoontuneista kynteliköistä, nyt tytär huomasi, että hänkin sellaisen haluaa ikkunalle, toinen vietiin kirpputorille, vaikka kauppa ei käy entisilläkään sinne viedyillä.
    Hinnat jo niin pieniä, että ei tarpeita kata, mutta ihmisillä on kai tavaraa jokaisella, että eivät lisää halua.
    Siirrämme taas loput toiselle puolen katua olevaan hyväntekevyys järjestön ylläpitämään myymälään, sinne kelpaa.

    Leivoin eilen rahkataikinasta suolaista sisältäviä pasteijoita, aina ei kahvipöydänkään tarjoilu ole makeaa oltava, on muuten hyvä taikina kaulita.
    Joululeipomukset, piirakoita puuttuen valmiita, niitä aion pakkaseen raakapakasteena ja sitten tarpeen mukaan paistaa.
    Pakkasta sen verran tyhjennän, että sinne sopii pieni erä.
    Jos pakkanen tulee talven tapaan, on koko parveke pakkasta tarjoava.
    Laiskan näköistä on leipomiseni, kun istualtaan leivon, taso on juuri niin sopivalla tasolla, että onnistuu istuenkin, en jaksaisikaan seisten tehdä.
    Väsymyksen tämäkin homma saa aikaan ja olen katsonut viisaaksi vähän kerrassaan tehdä, aikaa on hidastellakin.

    Tytär toivomuksen eilen kertoi, ei silliä rosolliin, no harvoin laitankaan, suolakurkkuja suolaiseksi. makaronilaatikkoa en meinannut tehdä, mutta se on taas tyttäreni mieliruokaa, joten täytän toiveen.
    Keitän makaronit puolikypsiksi ja sitten vaan munamaidon päälle, , vähän sokeria, suolaa ja sitten uuniin.
    Paistin kanssa lisukkeeksi hyvää onkin.
    Vävylle sitten sekahedelmäsoppa, on hänen makunsa mukainen.
    Laatikot ensi viikolla teen, raasteet valmiina pakkasessa, helppoa hommaa sekin, minulla on kurkut, punajuuret ja sipulipikkelsit valmiina purkeissa pöytään nostettavaksi, jos nyt kaikkea edes esiin laitan.
    Nyt sitten tätä turvallista ruoka asiaa esille toin, tiedän senkinärsyttävän, mutta kestäkää,,,kiitos;).
    Joulu on vaan kerran vuodessa.

    Jouluvaloja on kadunvarsi talot urakoineet, minäkin sain tyttäreltä kiitoksen parvekkeen jouluvaloista, kiva on seurata erilaisia valojen ilmaantumisia.
    Perinteiset kyntteliköt puoltavat paikkaansa.
    Näin tänä aamuna, miten teillä toisilla hommat hoituu?
  16. Kiitos Ramoona, että rauhaisesti viestisi kirjoitit, joulumietteistä nyt poikettiin .

    Kina syttyi, kun uskalsin itä-suomen asioista kertoa ja vertailla etelän etuja verrattuna tänne raukoille rajoille.
    Luin uudelleen aamujuttuni ja en kovin ikävästä pääkaupunkilaisista puhunut, vertailin vain puutteita käytännön asioissa..
    Kuitenkin saman maan kansalaisia olemme ja jos huomaa kohtelun olevan kaukana siitä yhteisestä hyvästä, on ehkä lupa asia esiin tuoda.
    Aika iso sinne muuttaneita on työn perässä kulkeutunut ja hyvin muistavat näitä syrjäkylien elämääkin.
    Itsestäni en toki puhu, olen useamman kerran todennut, että asiani on hyvin, mutta mediaa paljon kuunnellessa epäkohtia kerrotaan ja helppo on uskoa asioiden niin olevankin.

    Ehkä on palattava vaan niihin vanhoihin ruoka, ym asioihin, vaikka virhe lienee sekin.
    Itsenäisyys on kuitenkin yhteinen asia ja siitä kai yhtä mieltä voimme olla, suomalaisia olemme ja onnellisia maamme olemassa olosta.
  17. Olet oikeassa, voisi jäädä asunto ostamatta, mutta enpä ole sinne tulossakaan, asuinpaikkani on mieleiseni.

    Olen käynyt, mutta tietoni perustuu median antiin, toivottavasti ei kuitenkaan totta olekaan.

    Hämmästyn kovin, minäkö aina valitan, aivan uutta, kirjoitan vaan eri aiheista, kun nuo arjen asiat saa aina joidenkin mielen pahaksi.
    Ehkä en ole ainoa, joka kokee tuon junareitin päätöksen, epäonnistuneeksi.
  18. Olen pahoillani, kun hukkaan meni puolustuksesi, tosin en sitä pyytänytkään.
    Jos koet näinkin vähistä minun tukemiseni hukkaan menneen, en sitä todella kaipaa, mielipiteitäni vaan esitin.


    En ole kuvitellutkaan, että mitkään kirjoitukset täältä päättäjien korviin menisi, mutta melko turhana syntynyt koko ajatus.

    Voin kuvitella, että suurin osa on kunnon kansalaisia siellä etelämpänä elää, mutta ikävästi toimivat aina otsikoihin pääsee, niin palstallakin.
  19. Aamutervehdys tänne meidän Arkikerronta ketjuun.
    Nyt huomautan heille joille kaikki mitä kirjoitamme on väärin kirjoitettu.
    Ketjun tarkoitus on kertoa arjen sujumisesta, ja siihen kuuluu, ruuanlaitto, siivous, pyykkäys, verhojen vaihto, leipominen, ym tämän kaltainen.
    Teille joille nämä asiat saavat verenpaineen nousemaan, on viisainta hypätä yli, helppoa , eikö totta.
    Kirjoittajat elävät vanhuusaikaa ja ei mitään mahtavaa enää mielessä liiku, ja muistutan , että sama kohtalo on edessä teilläkin, jotka nyt vauhdikasta elämää elätte.

    Joskus olen yrittänyt myös isommista asioista puhua, esimerkkinä nuo kulkuyhteydet tänne syrjäseuduille, Helsingistä katsoen.
    Kuuntelen paljon radiota ja sieltä kuulen noista harmeista mitä yhteyksien puute saa aikaan.
    Moni yrittäjä toisi yrityksen tänne missä tilaa on hengittää ja tyhjiä asuntoja löytyy, mutta kulkuyhteyksien puute esteenä.
    Matkailu ja moni pienyrittäjälle sopisi, nämä maisemat houkuttaa.
    Voisin ajatella, että etu olisi myös helpotus sinne ruuhkasuomeen, sopisitte paremmin kadulla kulkemaan, ei tönittäisi ja ehkä huomaisi mahdollisen vaarankin paremmin, kun puukot heiluvat.
    Joskus ajattelen, että jos kaikki mummot ja vaarit muuttaisikin sinne pääkaupunki alueelle, kun mielipide on ilmi tuotu, että ei tänne mitään tarvita.

    Nyt on kirjoitettu tonttien hinnoista ja todella ne täällä maalla on halpoja ja valmiit kunnossa olevat talot odottavat muuttoväkeä.
    Täällä opitaan elämään pienellä budjetilla, kun isoja tuloja ei ole, joillakin jokapäiväinen ruokakin alkaa olla hakusissa.
    Silti uskon , että vain pakosta kodistaan luovutaan.

    Ajatukseni ei riitä ymmärtämään teitä, joilla aina on tarve etsiä jotain kielteistä elämästä, mahtaa olla ikävä olo jatkuvasti.

    Noista veroista on ollut puhetta myös ja niitäkin meiltä täällä syrjässä asujilta saman kaavan mukaan peritään, vaikka elinehdot paljon niukemmat, läheskään kaikilla ei omaa autoa, puhumattakaan muista eduista mitä siellä etelässä on, kulttuuri tarjontakin täällä aika pientä.
    Eipäs hallitus ole keksinyt verottaa myös noista eduista joita teille siellä asuville verorahoilla tarjotaan, ei ehdi kuin istahtaa junaan, kun jo Turku on näkyvissä,
    Täällä syrjinpiin kolkkiin yksi auto päivässä kyyditsee, joka kohtaan ei yhtään.
    tasan ei käy onnen saaminen, mutta en mistään hinnasta muuttaisi ruuhka suomeen.
    Tämä vastakkain asettelu ei ole kivaa, mutta sitä tuotte aina ketjuun.

    Olen kovin kyllästynyt noihin arvosteleviin viesteihin, jos sopisi, että kaikki te joille harmaita hiuksia kertyy tämän ketjun avulla, kiertäkää kaukaa, jatkossa vain näitä arkisia puuhia tiedossa.
    Sopiihan tänne kaikenlaista, mutta ihmetyttää tuo ainainen valitus, kertoipa kirjoittajat mitä tahansa.
    Joulukin kaikkine valmisteluineen monta kertaa ketjuun ilmestyy, tykkäsitte tai ette.

    Hieman kitkerä oli tämän aamun tervehdys, mutta vuoroin vieraissa.
  20. Olet oikeassa. mutta niin vähäistä on tämä kanssakäyminen muiden kanssa, että omat tekemiset vain kerrottavana.

    Nyt olin Skippo pelaamisissa ja oli hauskaa, kahvit eri tavalla maistui.

    Jospa sinulta löytyisi jotain fiksua kerrottavaa, mielellään niitä lukisimme ja vastaisimmekin, jos aihetta antaisit;
    21. 3 / 32
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt