Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

30

Kommenttia

421

  1. Huomenta kauniiseen ja hvvin hiljaiseen lauantaiaamuun, on todella hiljaista, pysähdyin katselemaan tuota puistikkoa, se kellanvihreä väri ihan silmille hyppäsi, meinaisi puuhasteluni keskeytyä, kun niin nautin näkemästäni,
    Vävyni issias tuli siihen pisteeseen, että ensiapuun oli mentävä, sieltä komento terveyskeskukseen, ei ensiavussa mitään tehdä.
    Terveyskeskuksessa sitten antoivat lääkkeen mikä pienen hetken perästä karkotti kivun.
    Kysymys herää miksi ei heti ensimmäisellä käynneillä tätä lääkettä annettu, koska kipu oli todellinen.
    Taas asia mikä kysymyksiä herättää, maalaisjärki ei vastausta löydä.
    Yksikertaisesti hoidettava asia, tehdään monimutkaiseksi, no ei tästä sen enempää

    Kiitos ano puolustuksestasi, itse taas väärän asian esiin toin ja siitä nuhteet sain, ihmettelen joskus miten kaikki mitä yritän asiallisesti kirjoittaa, todetaan vääriksi, tulee todella mieleen, että jollakin on kovasti kiukkua minua kohtaan.
    No näinkin saa olla ja en minä enää ihan pienestä loukkaannu, tuon inttämisen myönnän ja yritänkin olla vastaamatta, mutta aina siihen sorrun.
    Tulee tunne, että huonosti asian tuon esille, mutta jos minun ajatukset noin paljon väärinkäsityksiä tuo mukanaan, voi syy olla muissakin.
    Keskusteluahan tämä onneksi kuitenkin on, tai siis mielipiteitä, niitähän kaivataan.
    Toki saa arvostellakin, myönnän olevani useinkin väärillä poluilla.

    Eliaanan esitys tuosta palveluautosta toisi varmaan moneen paikkaan apua, se olisi kehiteltävä idea, toimisi kuten kauppa ja kirjastoauto.
    Sinulla nuo puuhastelut juuri niitä, joita minäkin aiemmin tein ja nyt niitä ikävöin, hienoa, että hyvä naapuri sinulla, apuun tulee, kun tarvitset, tätä tämmöistä apua olisi hyvä kaikkien hyvä jakaa, jos tilaisuus siihen tulee.
    Tuo auttaminen on ehkä vähentynyt, ihmiset pelkää tulla liian lähelle ja pelon ymmärtää, kun lukee näitä palstoja, täälläkin aina hyökkäys on odotettavissa.
    Voin kuvitella elämää Väinösi kanssa, sitä jopa kadehdin hyvällä tapaa tietenkin.
    Onnea uudelle veneelle, tappi on muistettava hyvin kiinnittää, ettei rantaan uimalla joudu tulemaan;)

    Taas luin Kelan kouran velottavan tuista, mitkä apua tarvitseviin kohdistuu, mutta enpä anna aihetta mielipiteineni, mitään apua ei siitä olisikaan.

    Jospa tuli taas aihetta vaikka moittimiseen, tai ei sitten sen kummempaan, kirjoitin mitä kirjoitin.
    Nauttikaa täysin siemauksin kauniista kesäisestä päivästä, kyllä se jo kesältä tuntuu.
  2. Sovitaan niin, että olen väärässä, kun puhun ambulansseista ja niiden riittämättömyyksistä, toisten tietoihin puhumiseni liittyy.
    Mielestäni en "kiukuttele" ja ambulanssia olen yhden kerran tähän 87 vuoteen tarvinnut, kun putosin hammashoitolan rapuilta alas ja pääni iskin rautaralliin.
    Matossa oli reikä ja kanta tarttui reikään, korvauksia en anonut, vaikka olisi ollut mahdollista.
    Yksitoistatikkiä laittoivat otsaani, jospa nämä "kiukuttelut" vaikka siitä iskusta johtuvat
    Toisekseen minun kiukuttelutkaan ei asiaa muuksi muuta, euroja ei riitä parempaan, mutta ei sekään auta, että olemme katkeria toisillemme, asuinpaikkaa ei terveyskeskusten vuoksi valita, kyllä se työn saanti sen määrittelee.
    Kyllä julkisen terveydenhoidon perässä kuljen, voihan sitä joku kuvitella, että hyvätuloinen olen, mutta luulo ei ole tiedon väärti, näin vanhat sanoivat.
  3. Huomenta, viikonlopun alkuun. mukavan tuntuiseen aamuun
    En katsellut viisuja, en pelejäkään.
    Kuulin radiosta, että finaaliin pääsi Erikakin, ei minun suosikki kuitenkaan, ei kuitenkaan suurempi harmi tuokaan asia ole, paljon suuremmat on huolen aiheet.

    Menin eilen silmälaseja korjauttamaan ja enkös vaihtamaan sankoja ruvennut, jostakin syystä en tykännyt ostamistani sankoista ja nyt halusin vaihtaa.
    Onnistuihan se, lisä euroja toistasataa joudun vaihtamisesta pulittamaan, parin viikon jälkeen saan tykkäämäni lasit.
    Aika turhamaisena itseäni pidän, kun vaihdon pyysin, mutta olisi se koko ajan vaivannut, kun en tykännyt edellisestä ostostani.
    Meinaa vähän harmittaa tuo erotuksen maksaminen, mutta kerranhan se kirpaisee.
    Kyselin silmälasien, vanhojen keräämistä, ei kerätä sekajätteeseen vaan lämpöä antamaan oli vastaus.

    Demeter, perinteitähän meidän pitäisi jälkeläisille kertoilla, pitäisi kertoilla esineiden ja muun perinteen arvoja kaikkea entisestä, menneestä elämästämme.
    Minä kaihoten katson ryijyä seinällä ja oma tekemiä asioita, joita on kertynyt matkan varrelta, osa myös itseni hankkimia.
    Esimerkiksi ryijyä ei kukaan halua seinälle ja kuitenkin siihen on tuhottu monia iloja ja suruja sitä tehdessä, sen tekemisen tarina olisi tuotava tietoon.
    No kuulin radiosta eilen, että ryijyjen arvostus on nousussa, toivottavasti kaikki vanha arvonsa saa.
    Olen yrittänyt kertoilla vanhoista tavaroista kotonani ja niiden arvoa korostanut, ei tunnu kovinkaan paljon kiehtovan.
    Minulla on hyvin vanhoja kirjoja ja numeroitujakin jokunen, niistä olen puhunut, pölypesiksi on tulkittu.
    Olen luennoinut huonekaluista kertoen miltä ajalta ovat ja vanhoja astioita, joita kotoani itse haalin.
    Historian havinaa minulle, nykyihmiselle jotain aivan muuta.
    Poikani on vähän minun aatosten mukainen, hän haalii matkoiltaan vanhoja huonekaluja ja muuta mielestään vanhaa säilyttämisen arvoista.
    Pitäisi kai antaa perisi ja antaa jokaisen aikakauden omiaan arvostavan.
    Minulle yksi vanha kulho, mikä on Arabian vanhaa tuotantoa, tuo mieleeni äidin, kuinka monta kertaa hän nostikaan kulhon pöytään tarjoten jotain vähästä aikaan saanutta keittoa.
    Tai seinälläni oleva 100 vuotta vanha kanavatyö, jonka itselleen arvokkaana pitänyt tätini lähetti sotaa pakoon Helsingistä luoksemme, nyt taulun koira tuijottaa minua ja muistot herättää.
    Näistä kaikista haluaisin kertoa ja siirtää jälkeläisilleni osuuden menneisiin.
    Eihän minulla mitään tosi arvokasta ole, mutta silti kertomista riittää.

    Tekemisen puutetta ei Eliaanalta puutu, onhan se selvääkin, kun monessa paikassa asustaa.
    Tällä hetkellä touhua, mutta puuhastelun jälkeen on ihana soudella ja nautintoa tuntea, sieltä järven hiljaisuutta kuunnellen ja ihastellen.

    Tuosta liikkumisesta minäkin aina kuulen, mutta joskus ylivoimaista on sitäkin tehdä, kun ei vaivat sitä salli.
    Kaupalle tästä kohta lähden minäkin ja pieniä pätkiä kävelen ja sitten huilaan, henki ei kulje ja jalatkin meinaavat kapinoida.
    Sinnitellään vaan eteenpäin Hurskainen.

    Ano olit sitä mieltä, että ei kannata vaikertaa, ei kaikille voida päivystyksiä antaa, asuminenkin pitäisi näin sieltä etelän suunnasta ottaa.
    Mitenkä kävisikään, jos kaikki nämä muutamat sadat ihmiset kaikki sinne palvelujen perässä muuttaisi?
    Ei taida olla muutamista sadoista kysymys vaan kymmenistä tuhansista, tulisi siitä mittava pääkaupunki seutu, olisiko se hyvä ratkaisu?
    Eikös myös päättäjien toivomus ole, että pidetään koko suomi asuttuna, näin ollen niitä palveluja täällä muuallakin tarvitaan, eikö vaan?
    Veroja maksamme samojen kaavojen mukaisesti, kai oikeutta olisi myös palveluja saada, ainakin jossain määrin.
    Ihmishenki on täällä mielestäni yhtä arvokas kuin siellä ruuhka suomessa, vai eikö näin olekaan.
    Tätä jakamista kaiken elämisen kanssa joudumme hyväksymään, toivoa kuitenkin soisi, että ihmishengellä ei leikittäisi.
    Tasan ei koskaan asiat mene, mutta toivoa kuitenkin pitää olla tasa arvoisuudesta.

    Nyt taas pitkälti kertomaa kertyi, mutta lyhyesti en osaa mitään sanoa, joten jaksakaa.
    Kivaa viikonlopun alkua.
    ,
  4. Niinhän se on joka puolen, mistään edusta joka on saatu ei tykätä luopua ja oppimista se tämänkin asian kanssa.
    En kyllä muuttamaan ala, koska ei minulle niin akuutti edes ole, yleisesti vaan puhuin.

    Toinen asia, eikö olisi kaikille hyväksi saada maata kattava terveyden ylläpito laitos.
    Hyvinvointialueiden päättäjät on valittu äänestäen, nyt sitten heiltä kaikkea hyvää jokainen vaatikoon ja hallitus kun määrärahoja antaisi tätä toteuttaa.
  5. Tuota en tiedä, mutta lukenut olen lehdistä, että kahdella ambulanssilla vaikeutta syntyy, jos ajoa enemmän kertyy, mikä on odotettavissa, kun Kuopioon on mentävä.'.

    Varmaan asukkaiden määrä on ratkaiseva sekin.
  6. Huomenet, edelleen sateisesta Savosta.
    Eipä haittaa, hyvä on sisällä olla ja katsella ulkomaailman tapahtumia.
    Enpä nyt kuitenkaan aina ikkunan edessä istu, tässä kirjoitellessa näen naapuritalon ovesta tulijat ja sisään pyrkivät.
    Tuttuja aika moni ja rollaattori kävelykumppanina monella ja aina vaan sitä käyttäjät lisääntyy.
    Istutusten laittaminen tänään näkyy olevan puuhana, talkoilla sen tekevät, he jotka jaksavat.
    Meidänkin talossa taas suunnittelevat amppeleiden laittoa, viimeksi ehti yhden yön olla, kun kukat vietiin, nyt kehotin rautalangalla kiinnittämään, että aikaa vie niitä irti ottaa, ehkä ohikulkijat sen siten huomaa.
    Näin täällä "tuppukylässäkin" näitä harmin aiheuttajia löytyy.

    Ano 13,11 niin on kuin sanot, lääkäriä ei kovinkaan helpolla saa, mutta hoitajat kyllä yrittää auttaa parhaansa mukaan.
    Ambulanssin puutteesta en ole kuullut, onko saaneet lisää niitäkin, ja onhan se täältä hyvinvointialueiden euroista tingittävä, että riittää sinne etelän keskuksiin.
    Yöpäivystyksen menettämistä suremme, siinä juuri se tulee kysymykseen riittääkö aika ja löytyykö se ambulanssi siihen oikeaan hätään ja 80 kilometrin päähän potilas jaksaa, tiedän, että pidempiäkin matkoja joutuu potilaat kulkemaan apua saadakseen.
    En tiedä mikä on Kuopion Yliopiston tila, mutta uskon siellä tehtävän tunnollista työtä opiskelun kanssa, aivan kuin muissakin samankaltaisissa tehdään, sairaalan osalta kaikki hyvin, hoitoa annetaan, mutta pelko siitä, että miten sinne hoidettavia mahtuu.
    Eipä taida minun arvioinnit ja ihmettelyt asiaa auttaa.

    Demeter pohdit noiden lastenlapsien vieraantumisesta "maailmanmenon mukaan" näin se varmaan on, se etisen aikainen mummola ei enää samana toteudu, onko syynä sekin, että olemme mukana liian kauan, siis jo sukupolvet kertaantuu ja siitä johtuu mummoloinen läheisempi yhteyden pito.
    Nuoremmat eivät meitä näin vanhoja jaksa muistaa, oma mummola lähinnä jokaisella, hyvä niin, sydämissä kuitenkin kaikki ovat ja harvemminkin muistaminen lämmittää.
    Uskon, että jotakin hyvää ja ominta jätämme heille kaikille.

    Tuo pilvenreunalla tapaaminen on meillä kaikilla toivossa, omat läheiset uskon minäkin kohtaavani Hurskainen.

    Tuo oman kodin omistaminen antaa varmuutta elämän sujumiseen, mutta voi tulla sekin ikävyys eteen, että ei enää jaksa, silloin on yhteiskunnan vuoro astua mukaan ja hoitaa elämämme loppuvuodet, toivon, että näin tapahtuu ja saamme rauhallisen ja hyvän elämämme ehtoon.
    Olen sitäkin mieltä, että onni asuu jokaisella siellä, missä mieli viihtyy, tutut näkymät ja hyvät ystävät, mitä muuta ihminen enää kaipaa.
    Kulkurin kanssa samaa mieltä, kun itse kulunsa maksaa, voi elää juuri niin mitä mieli halajaa, toisilla paikalla pysyminen on vakuutta, toisille matkalla oleminen elämää.

    Aivan ihanaa on, kun pystyy elämänsä omien haaveiden kanssa toteuttamaan, kuten Eliaana kertoi, minulla sama ajatus, se että ikävöin mökkimaisemiani on totta, mutta on ajateltava voimiaan, en enää jaksaisi sitä hoitaa, totuuskin on huomioon otettava.
    Joka päivä kiitän olostani, jaksan laittaa kukkia parvekkeelle ja oman elämäni hoidan itse, kun voimat siihenkin loppuu on hyväksymisen paikka.

    Mukava on tätäkin kautta apua saada noihin kiemuroihin mitä nämä uudet ajat vaativat.
    Kovin vaativaksi yhteiskunta menee joka asian suhteen, nyt olisi hallittava niin suunnaton määrä näitä tietokoneella toimivia asioita, sormi siinä suuhun menee useinkin.
    Apua on pyydettävä rohkeasti, ei meidän ikäluokan ihmisten tiedon puutetta voida syyttää, emme ole aiemmin näitä asioita kohdanneet.
    Apua on pyydettävä ja sitä on saatava.

    Jospa kuitenkin voisimme iloa tuntea ja sitä toisillemme jakaa, ymmärtää ja rohkaista, elämä kantaa.
    Hyvää torstai päivää.
  7. Näinhän se, missä koti ja elämä on ollut, sen jokainen omakseen tuntee.
    Minä olen täällä syntynyt, hiukan muutakin kokenut, mutta hyvä on asua "tuppukylässä" kun ei suuret vaatimukset ole.
    Onhan meilläkin teatteri ja hyvä onkin, museoita, tapahtumia , mainitsen lasten yhden. Vekara Varkauden, joka vuodesta toiseen lapsia kerää runsaasti yhteen.
    On lohikoski keskellä kaupunkia ja paljon muuta luontoa kierrellä.

    En toki tarkoita, etteikö hyvä olisi asua joka paikassa, kun on koti missä asua.
    Tämä aihe tuli radion välityksellä mieleen, kun kuulin, että asunnon vaihtoa jossakin joutuu tekemään, koti liian kallis yhteiskunnan avustusten piiriin. Mistä löytyy halvempi jo asuntopulasta kärsivälle kaupungille ja niille asiakkaille, mitkä käskyn saivat, pelottavaa.
    Tuskin Kela niitä asuntoja tarjoilee.
    Onnellinen saa olla, kun omistaa asunnon, ei ainakaan kukaan ulkopuolinen voi pois ajaa, ellei muuta ilmene.
    Ollaan onnellisia me, joilla pysyvä koti on ja siellä viihdymme.
  8. Vesisateinen aamu, hyvähän se on luonnolle, lämpö vaan hiukan laskee, mutta kyllä se siitä muuttuu ja kesän tuloa ei voi estää.
    Minun pitäisi silmälasiliikkeeseen mennä, uudet lasini ei oikein asetu tukevasti paikoilleen, pieni kiusa, mutta kysyy hermoja sekin, kun aina joutuu kohentamaan.
    Sateen syyksi laitan, jos en sinne mene, olen kyllä lähtemisen suhteen tullut tosi laiskaksi.

    Noita asuntojen hintoja olette pohtineet, totta se on, että tämän tapaisessa muutto kaupungissa ei asunnot kaupaksi käy, onneksi paluu muutto on lisääntynyt.
    Rauhallinen on taloni ja sekin etu, että on keskellä kaikkea, autoa ei välttämättä tarvitse.
    No en ole kyllä myymässäkään ja minun jälkeen harmi siirtyy lapsilleni, tytär kyllä voisi jälkeeni tähän muuttaa, asuvat rivitalossa poikansa asunnossa ja on hieman syrjässä.
    Mökillä tosi paljon asustavat, tämä helppona talviasuntona kävisi.
    Enpä tuosta huolta kanna.

    Kuulin radiosta miten Kela lähettänyt suurelle määrälle, siellä Turun puolessa ainakin, kehotusta etsiä halvempi asunto, avustukset pienenevät, ei helppo homma sekään, mistä niitä halpoja asuntojakaan löytyy.
    Täällähän niitä olisi tarjolla, vaikka ei täälläkään halpaa vuokralla asuminen ole.
    Mitä vielä ehtiikään näkemään, asuuko ihmiset lopulta veneen alla, tässä meidän hyvinvointivaltiossa.
    Kaikesta huolimatta, olen tyytyväinen nykyiseen elooni ja en vaihtaisi suuresta rahastakaan sinne ruuhka suomeen.
    Elämäni on vaatimatonta, asuntoni kuin muunkin elämän suhteen, ei omaisuuksia, ei rahaakaan kuin välttämättömään, tasapainoinen elämä, sovussa ainakin itseni kanssa olen.
    Tämä nykyinen elämän sujuminen ei kaikilla näinkään hyvin suju.

    Älähän nyt kovin rajusti elämän menoasi muuta, malta pienin askelin edetä korpikirjailija, vahinko voi sattua pienenkin väärän toimen kanssa.
    Vävyni sai issiaksen riesakseen ja arvaa miten sekin menoa hidastaa. pelkkää Panadolia vaan lääkäri ohjeisti syömään, tuokin vaiva ikuinen harmi on, sen olen saanut kokea minäkin.
    Minä yritin omien kokemusten kokemuksilla ohjeistaa, hyvin vähän siihen vaivaan apuja on.
    On muuten kumma, että juurikin kesällä tämä vaiva iskee, minullakin aina paheni heinäkuussa, liikettä tämäkin vaiva vaatii kivunkin aikana, hissutellen ja sitkeästi.
    Niinkin on sanottu, että vaikeudet on voitettaviksi tarkoitettu ja olen reilut 30 vuotta tämän vaivan kanssa selvinnyt.
    Väliin onneksi helpompaa ja sitten taas hammasta purren.

    Pohdinnat tänä aamuna hieman alavireisiä, mutta ohi nekin menee, kun aikaa annetaan, kaikkea iloa kuitenkin toivotan.
  9. Niinpä voi olla.
  10. Huomenta aurinkoiseen ja melkoisen kesäiseen lämpötilaan.
    Kivalta tuntuu ajatus kesästä ja lämpimästä ajasta.
    Kesä tuppaa jäädä niin lyhyeksi, kun joudumme odottelemaan sään lämpenemistä, sitten, kun kesä tulee, vähän aikaa ja alkaa sää muuttumaan kosteaksi, iltaisin kaste viilentää ja pimeys kasvaa, no turhaapa nyt tätä pahoittelen, kun kesä on vielä hyvällä puolen.
    Paljonhan niitä toiveita kesään kertyy sään lisäksi, lomat odotuksissa ja kaikkea vaihtelevaa, meidän vanhojen toiveet typistyy terveyden ympärille.
    Yhtä lomaahan se on sekin, jos ei paikkoja kolota.

    Nuo kolotukset mistä Hurskainen kerrot voivat hyvinkin johtua säästä, sen kosteudesta ja viileydestä, villasukat jalkaan yöksi saattaa jopa auttaa, minä nukun sukat jalassa, suonenveto on vähentynyt.

    Liekko älä hätäile muistin katoamisesta ja dementian tulosta, aika yleistä on jo ikä-ihmisllä, muisti pätkii minullakin.
    Vuosi sitten tehty muistitesti oli hyvä, nyt olen huomannut juuri nimien katoavan, aikojen perästä sitten tulevat.
    Tätä kirjoittamista pidän hyvänä muistin yllä pitämisenä.
    Pysy vaan jalkanaisena, älä pyörää enää kaipaa, sillä kaatuen saa isotkin vahingot aikaan.
    Ihana kuulla, että olosi on onnellinen, suurelta osin minullakin.

    Paljon on selvitystä tullut noista eläke asioista, perinnöistäkin, omana kokemuksena voin kertoa, että lapset puolet perivät isänsä jälkeen, mutta kun asunto on perikunnan yhteinen ja en ole muuttanut kuin yhden kerran ( jos ei oteta tuota harha askelta naapuritaloon, silloin ei asunto kaupaksi mennyt) ja lapset eivät silloin osuuttaan vaatineet, verot joutuivat osuudestaan maksamaan.
    Minulla oli se asumisoikeus ja eivät sitä evänneet, missään vaiheessa.
    Joskus harmittelen ,etteivät myyntiin asuntoa vaatineet, korkoa ei nykyisellään kasva, asunnot niin huonosti kaupaksi käy.
    Ehkä lähempänä on myynti mahdollisuudet, kun ikäni loppuun kasvaa, heille kaikki sitten jää , kun aika koittaa.
    Hyvin sekavaa on nuo eläke kuin perintöasiatkin, ei niihin jaksa keskittyä.

    Katselin naapuritalon kaupasta tulleen naisen kiikkuun nousemista, se on vaikeaa, minäkin mihinkään liikkuvaan en meinaa päästä, tasapaino on hukassa ja rappuun astuminen vaatii jostakin kiinni pitämistä.
    Muistan äitini ihastelleen, kun tuolilta alas hyppäsin, että voi miten olet ketterä, nyt voin samoin sanoa nuoremmille, itsestään selvää ei tuokaan asia ole..

    Taas ihan suunnitelmaton päivä edessä, en millään keksi mitään tekemistä, en sukkiakaan viitsi aina neuloa.
    Hyväksi on kyllä olla tekemättäkään mitään, on nuo niskat jumissa, kuten liekkokin kertoi, pitkään neulottua ei meinaa ilman kipua selvitä.
    Kai se ilta eteen tulee, vaikka vaan istuskellen, ristisanat voisi olla hyvä idea.
    Mielekästä ja kesäistä päivää teille ystävät.
  11. Huomenta taas liputuspäivään, Snellmanin päivää liputamme.
    Eilen jälkipolveni muistivat jokainen, poika soitti Hampurista, tytär mökiltä, heidän lapsensa Kuopiosta, Lahdesta Ruotsista ja pojan nuorin tytär kävi perheineen, siinä olikin elämää, kun kolme melkein samanikäistä touhusivat, ihania pieniä.
    Iso- sisko nelivuotias kaksi vuotiaita kaksosia hoiti ja hoosasi.
    Lahdessa asuva tytär tulee sitten, kun koulut loppuvat, ostivat talon juuri ja muuttopuuhia paljon, vasta viikko sitten tuli Espanjasta, oli luokkansa kanssa opintomatkalla viikon.
    Sattui juuri se sähkökatkos, mikä Espanjan pimensi.
    Poikani kumppani pääsi eläkkeelle, kai sitä juhlistivat, vaikka aina tuntuu halu matkustamiseen olevan.
    No juhlat on juhlittu, kukin tahollaan ja seuraava arkipyhä meneekin loppukuulle.

    Minulla vielä pari vuotta haudanhoito sopimus voimassa, ehdinkö vielä itse maksamaan eteenpäin, jos en muistutan lapsiani sen hoitamaan, saavat olla sitten huoleti,käyvät jos käyvät haudallani.

    Istutusaikahan se on puutarhatöissä, minä pelkästään enää kastelua hoidan, kun kaikki viljelmäni tehty.
    Hyvin kukat selvisi kylmästä ajasta ja perunakin sangossa taimella, sitten juhannuksena oman maan perunoita, kunhan ei kävisi niin kuin viime kesänä, vartta paljon, ei yhtään perunaa.
    En varmaan ainoa viljelijä ole, jolla näin käy.

    Kiitos rusteeni, osani onnitteluista otan, kiitos.

    Kiitos ano 10,14, sitä herkistyy aina tälläisinä päivinä itsekukin, olenkin ovin herkkä itkemään, vanhemmiten on kyyneleet vähentyneet, mistä sekin johtunee, kovettuuko sitä?

    Tuo perhe-eläke lasketaan varmaan Kelassa, en tiennyt sellaista olevankaan, hyvä apu yksin jääneelle, vaikkakin kyllä sen kumppanin olisi mieluummin pitänyt.
    Onhan tätä yksinelämistä jo 25 vuotta ollut, sujuu välillä hyvin, väliin sitten ikävä iskee.

    Nyt sitten on taas La Pomesa päivä, niin ne viikot vierii, kohta keskikesä, sitä odotellaan ja päivä kerrallaan edetään, hyvää viikonalkua kaikille.
  12. Oikein mukavaa ja leppoisaa Äitienpäivää .
    Liput liehuvat lapset kiirehtivät onnittelemaan omaa äitiään, isomummejaan., äitiyden sanoma ilmassa leijuu.
    Kysymyksiä herättää juhlapuheet ja lapsien iloiset tervehdykset.
    Olenko osannut olla äiti, sen kaiken ymmärtämisen ja rakkauden tarjonnut, se mielessä herättää kysymyksiä, äidiksi ei synnytä, se opitaan lasten kautta, rakkauden syntymässä mukaan tullen.
    Kaikki se rakkauden määrä, mitä äidit parhaimmillaan kantavat, ihmetellä täytyy, miten paljon sydän kestääkään.
    Itselleni herää kysymyksiä, olenko ollut hyvä äiti.
    Kasvattaminen on jäänyt, huolenpidon eteen olen töitä tehnyt ja vielä nyt, heidän jo omia perheitään hoivaten, huoli kaikesta mukana kulkee.
    Lapseni saivat tyytyä aika vähäisiin tarpeisiin, vaikka yritinkin toiveitaankin täyttää, nyt heiltä kysyessä miten lapsuutensa kokivat, hyvin oli toiminut, mitä ei ollut sitä ei tarvittukaan.
    Lapseni on selinnyt hyvin maailman myrskyssä, heidän lapsensakin kaikki pärjänneet, nyt näistä pienemmistä monta mummia ja ukkia huolehtii, eiköhän rakkautta riitä heillekin.
    Ajattelen, sydämestäni lähtevän toiveen joskus toteutuvan, että kaikille lapsille riittäisi rakkautta, se on kuitenkin melkoinen aarre, ilman vanhempia ja rakkautta elämä ei ole lähtökohdiltaan hyvä.
    Miten monien äitien, isienkin sydän tuntee tuskaa tänäkin päivänä, sodalta ja maailman pahuudelta ei jaksa auttavaa kättä ojentaa ja rukouksetkaan ei aina kanna.
    Kuitenkin äidit, nuo voimissa väkevät, jaksavat huolta kantaa ja apua antaa silloin kun siihen mahdollisuudet tulee. äidin rakkaus kantaa.
    Näin vanhana olen yrittänyt huoleni heistä peittää ja irrottautua siitä liekasta mitä aina perässäni vedän, nyt on vuoroni katsella, kuunnella, sydämeeni syvälle heidät sijoittaa.
    Toivon, että tälläkin tapaa huolehdin ja toivon, että jälkeläiseni rakkauden jaksavat siirtää sukupolvien saatossa aina eteenpäin, minulle tuo rakkauden voima on oman äitini kautta siirtyvä myös lapsilleni ja heiltä omilleen, jatkumona.

    Tänä Äitienpäivänä nöyränä kuuntelen puheita ja mieli kevyenä otan vastaan kaiken sen, mitä tarjolla on.
    Toivon Äideille onnellista päivää ja kiitoksen mielin onnittelut vastaanottamaan.
  13. Mökille muuttivat viikko sitten, remppa alkoi jo maaliskuussa.
    Paljon joutuivat siirtelemään huonekaluja ja saunaan oli jo ikävä mökille.

    Olen kertonut, että pärjään oikein hyvin saamallani eläkkeellä, en ole koskaan hakenut mitään yhteiskunnalta, mitä ei kaikki saisi.
    Eläkkeeni ei iso ole, mutta ei ole kulunikaan, joten huolet pois ;)
  14. Aamupäivää, aurinko jo korkealla, vielä vähän aikaa vie ja sitten huipussaan, kiva on, kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.
    Loikoilin sängyssä pitkään miettien vaikka mitä, suunnitelmia ja kysymyksiä, tuli mieleen Konsta Pylkkänen, samoja ihmeitä kyselen itseltäni, miksi ja mitä.
    Vastauksia en kaikkiin kysymyksiini saanut, mutta tyydyn tietämättömyyteeni.
    Suunnittelu kyllä jollakin tapaa onnistuu, mutta pieniä puuhia ne ovat.

    Kyllähän jokapäiväinen kalan syöntikin kyllästyttää, mutta ongella myös minä istuisin vaikka kuinka paljon, tänään otan lohen käsittelyyn ja pari kertaa sitä nautin.
    Jos missä niin järvellä veneessä istuen ajatukset liitää.

    Täällä myös hiirenkorvat koivuissa esiin pukkaa, , tuomet ei vielä kai nupuillaankaan, mutta kauankos se vie, kun kukkaan puhkeaa, jos lämmin meitä hellii.
    Valkovuokkoja en ole nähnyt näissä maisemissa, mökillekin ne istutin, niiden levinnäisyys lienee etelämmän seudun rikkaus.
    Käen kukuntaa en ole kuullut, mutta harvinaista se onkin näin liikepaikoilla.

    Ano 14,55, siinäpä todella maisemat muuttuu, kun tuota pyöräilyä seuraa.

    Ei oikein kulttuuriväki siihen aikaa Rovaniemen markkinoita kulttuurina pitänyt, mutta suuren suosion sai kansan keskuudessa, Esa Pakarinen asui ja hautansakin on täällä minun kotikaupungissa.
    Muistan ne jonot mitkä kasvoin Esan kuin Spedenkin elokuvien katseluun.

    Onnittelut Paloma kirjasi vuoksi saamastasi huomiosta, toivotaan löytävän monen lukijan iltalukemiseksi

    Onhan noissa eläkemaksuissakin suuria eroja ja sitten kun ei ole kumppania jakamaan menoja voi jokainen kuvitella, että ei aina helppoa ole, yhden eläkkeellä on opittava elämään, velvotteita ei voi jakaa, kaikki on yksin maksettava.
    Kaikesta on selvitty, ei ne suuret tulot jne.
    Tuosta hauraudesta huomaa joka päivä uusia merkkejä, yksin kahvipaketin avaaminen meinaa tiukkaa tehdä, mutta vielä kuitenkin olen sen auki saanut.
    Haurautta huomaa muustakin, kipeytyvistä raajoista, käsivarsista, voima katoaa, puhumattakaan ihon velttoudesta, kaikki vaan on asiaa, mille emme mahda mitään, vanhaksi kaikki päästään, jos elämää riittää

    Ano 10,03 ihmettelit missä lapset on, kun apua vanhemmat tarvitsevat, ei kauankaan ole, kun sain nuhteet siitä, että tytärtäni ikkunan pesuun pyysin, siis miksi lapsia kaipaat?
    Kyllähän sitä odottaa, että lapset ainakin mukana elävät ja apua antavat, tai sitä hommaavat jos ei itse jaksa.
    Toisaalta ei lapsille voi jokapäiväistä huolenpitoa voi vaatia, heillä on omat elämät, ehkä haastavia ammatteja ja lapsia, joita kuskataan sinne ja tänne.
    Elämä on muuttunut niiltä ajoin, kun tuvan nurkassa vanhukset asuivat ja onneksi niin on, vaikka vaikeaa onkin asioista selvitä, apua voi odottaa muilta tahoin kuin lapsilta, yhteiskunta on vastuussa vanhojenkin elämästä.
    Minä olen onnellinen, kun tytär sanoo tulevansa apuun, jos tarvitsen, hän onkin eläkkeellä, joten aikaakin riittää, silti en joka hommaan pyydä, itseni tähdenkin on jotain tehtävä, kohta ei liikkumaan pääse pienitäkään hommaa tekemään, jos aina apua pyydän.
    Nykyaikaisin menetelmin rempatkin tehdään asukkaiden asumisen onnistuissa kotona, tyttärelläni on juuri putkiremontti ja asuvat kotonaan, tietenkin haastetta siinä on.

    Kukat on viety vesisateessa haudoille ja onneksi ei pakkanen niitä heti kuolettanut, kestää kauemmin viileässä ilmassa.
    Jospa jotain järkevämpää keksisin täksikin päiväksi, lohi on jo sulanut ja siitä ruokaa kohta laittamaa ryhdyn ja siitä se ilta tänäkin päivänä tavoittaa, hyvää päivää kaikille;)
  15. Huomenta viikonlopun alkuun ja äitienpäivän odotuksiin.
    Menemme tänään haudoilla, tytär menee mökille, tyttärentytön koira on hoidossa, isäntäväki Ruotsissa pelejä katsomassa.
    Koiran kanssa on mukavampi mökillä, kun se putkiremppa vaan jatkuu.

    Meille myös lähitulevaisuudessa on kattoremontti, näin niitä joutuu kiinteistöjäkin korjailemaan, vanha talomme onkin, jo 1961 rakennettu, mutta hyvin on paikkoja korjailtu .
    Isohko lasku kai tulee, kun isoin asunto minulla parin muun kanssa, neliöt maksaa.
    Eiköhän tuosta selviä, on aina selvitty.

    Onko pitkä matka kotitilalle sieltä mökiltäsi Eliaana. varmaan monia rakkaita muistoja kotitilalta.
    Niitä sahoja sitten on erilaisia puunkaatoon, varmaan eritehoinen on se pienempi, minulla ei mitään kuvaa, raivaussahan ole nähnyt, helpompi käyttää
    pidemmän varren kanssa.
    Mullan rahtausta on sinne tyttären mökillekin joka kevät, sato ei kovin runsas aina tule, mutta jotakin puuhaa kuitenkin.

    Ammattilainen osaa neuvoa, joskus itse ei uskalla toimia vaivan sallivien tavoin.
    Liika rohkeuskin voi vahinkoa aiheuttaa, malta nyt kuitenkin , miten jaksoitkin pyykkisikin ulos ripustaa,?
    Pitkän ajan vei tuo lonkkaleikkaus lisä harmeineen, toivoa sopii, että jo helpottaa.

    Nyt touhuilut odottaa, hitaasti mutta varmasti kaikki hommat hoituu.
    Eilen kolme tuntia meni leipomisen kanssa ja en muuta enää tarvinnutkaan, kypsä olin lepäämään.
    Pussitin leipomuksia tyttärelle maisteltavaksi ja pieneksi kiitokseksi haudoilla käyttämiselle.
    Hyvää ja toivottavasti lämpenevää säätä, tänään liputus Eurooppa päivän johdosta ja sunnuntaina taas lippu äitienpäivän kunniaksi.
    Kivaa viikonlopun vieton odotusta.
  16. Huomenta torstaipäivään ja tämänhän pitäisi olla se päivä, jolloin toivoa kaikilla olisi.
    No en toivoton kyllä ole minäkään ja lieneekö tämä torstai muita päiviä kummempi.
    Aina ei tiedossa ole mitään kummempaa, mutta optimistinen kun olen aamuun uteliaana herään ja odottaen mitä päiväni sisältääkin
    Pienillä kolotuksilla pääsen, liikkuminen vain vaivaloista ja hidasta.

    Nyt pohdin, että mitä tänään keksisinkään tehdä ja mieli rupesi tekemään lihapiirakoita, niinpä niitä teen, tarvikkeita on kotona ja ehkä leivon omenapitkojakin, jos joku kahvilla pistäytyy pyhän aikaan..
    Jauheliha kaupoista loppuu, tiloilta suoraan ihmiset lihaa hakevat, ostin 700 gamman paketin ja kun sen pakkasesta joudun ottamaan, teenkin lihapullat samaan vauhtiin.
    Tässäpä hommassa kivasti tunnit vierähtää ja voin hyvillä mielin istua ja katsella telkkarin antia.
    Monasti, kun joku mieliteko iskee, sen myös toteutan.
    Saunassa eilen pohdimme juurikin näitä tekemisiä ja leipomisiani, siihen tuli kommentti, miten ihanaa käytävässä tuoksuu pulla.

    En paheksu kenenkään ehtoollisella käyntiä, jokainen uskokoon ja tietäköön tarpeensa, minä vaan en useinkaan käy.
    Olen ajatellut, että uskoni on niin vahva, että saan sitä armoa joka päivä, mikään ehtoollisella käynti ei uskoani vahvista.
    Kaunis tapa ja varmaan monellekin hyvin tärkeä, sitä en kiellä, mutta olen joskus sanonutkin, että minulla on yhteys sinne jonnekin joka päivä.
    Usko on jokaiselle omansa, siitä en tämän enempää.
    Kaikki kirkolliset tapahtumat teemme perheeni kanssa, häät ,rippijuhlat, kasteet ja hautajaiset ja veroni maksan mukisematta.

    Nuo hallituksen asiat, olen aivan ulkona, mistä kaikesta leikataan ja mitä toisella kädellä jaetaan,, ihmettelen vaan tuota velan ottoa, eikä kaikkien maksujen korotukset niitä euroja lisääkään, velkaa vaan lisää..
    Tasapainoon pääsemistä tässä odotellaan, ei enää lisää velkaa. vaikka kuinka paljon maksuja maksetaan, ei mikään korjaannu,, leikkaukset jatkuu ja velkaa otetaan, eikö leikkausten tarkoitus ollut, velan oton lopetus.
    Näitäkin asioita tyhmä mummo pohtii.
    Eipä tämäkään asia korjaannu vaikka kuinka pohtisin, joten olkoon tässä.

    Mielekästä puuhastelua päivänne viettoon, toivon kipujen vähissä olevan jokaisella.
  17. Huomenta, viileä aamu taas päiväksi muuttumassa, yöllä nollan tienoilla, nyt kivunnut neljään asteeseen.
    Kukkani voivat hyvin parvekkeella, tosin olen hieman peitellyt, mutta ilman peittelyäkin on joku selvinnyt.
    On nuo lasit parvekkeella hyvä apu, ei pieni pakkanen sisään tule.
    Kasvuakin on tapahtunut, keijunmekko kipuaa kovaa vauhtia säleikössä ja tomaatit tukevuutta saaneet. hyvin olen selvinnyt.
    Harmi tuo, että kukkasi palentui ano 5,50, älä vielä viskaa pois, jospa juuresta aloittaa uutta kasvua.

    Hienoa tuo tavaroiden kotiin tuominen, ainakin heille joilla liikkuminen on vaikeaa.
    Toisaalta jää aikaa lenkkeillä, jos siihen kunto riittää.
    Minulla samat aatokset ano 15,23, tykkään katsella rauhassa kaupan hyllyjä kierrellen ja löytöjä tehden.
    Väsymys useinkin siitäkin tulee, mutta istun tavaroineni penkille ja katselen ihmisten kiireitä.
    Pitäisi varmaan tehdä useampi kauppareissu, näin liikkumista yllä pitää, mutta laiskuus voittaa.

    Onpa sinulla hankala kone Hurskainen, kyllä minä saan laskun maksettua ilman viitettä, nimellä vaan, muuten näitä hankaluuksia kyllä löytyy aina vaan enemmän joka asian suhteen.
    Olen huomannut itsessäni, kun tuskaannun asioihin, lisää sotkua tulee, pitäisi jaksaa pysyä rauhaisana ja ajatuksella tehdä asiat.
    Kyllä noita harmeja vaan aina tulee ja sormi suussa sitten miettii, että mitähän nyt teinkään.

    Pitänee joku tämän ajan kuva vaihtaa, johan tuota kiitosta tulikin, nyt sitten totuuteen kaikella tapaa.

    Ikävä kuulla noista vaivoistasi demeter, mutta sitkeä olet, kun lenkillä jaksat käydä, vaikka vaikeudet meinaa estää senkin.
    Tuosta ihon vaivasta sen verran, että olen kokenut jotain samanlaista, minulla ruusufinni pitää ihoa kasvoissa sitkeällä voimalla, kolme kuukautta yöksi jouduin voidetta käyttämään ja nyt ei sitten aurinkoa voisi ottaa.
    Mitenkäs siltä kesäisin vältyt, nyt yritän pienistäkin oireista voiteeseen turvautua.
    En tiedä mistä tämäkin vaiva tulee, on kaiketi joku sisällä oleva oireyhtymä, olen koko ikäni hyvin herkkä ihoni kanssa ollut.
    Noista vieraista ja heidän kestittämisestä, onneksi vieraani on niin tuttuja, että muki kädessä kahvittelemme, se ettenkö ole sitä palveluakin harrastanut, mutta vanhuus tulee vieraillekin ja hyvin osaavat mukautua tarjoiluuni.
    Entiset "hienostelut" on jääneet ja kauniit astiat pölyttyvät hyllyillä.
    Vaikka vanhanaikainen olenkin, osaan mukavuuden halun esiin tuoda, no joskus tietenkin laitan parastanikin.
    Unohdellaan peiliin katsomiset ja muut kommervenkit ja ollaan mukavia mummoja vaan;)

    Olen samaa mieltä tuosta ehtoollisella käynnistä, nöyränä anteeksi pyytävänä se minusta kuuluu tehdä ja sitä en tunne olevani, siksi en useinkaan käy ehtoollisella.
    Jokainen mielensä tietää ja tekee omantuntonsa mukaan tässäkin asiassa.

    Väinö on hyvä kissan nimi siinä missä joku muukin ei kissa helposti uutta nimeä vanhana opi.
    Nimi ei miestä pahenna, on sanonta ja sama pätee kissanikin suhteen, ihana seuralainen on Eliaanalle, voiko uskollisempaa ystävää löytää?

    No tänään ei mitään ihmeellistä, mutta iltaan varmaan päästään ja sauna nautinto silloin saavutettu.
    Aiemmin oli aina kiirettä ja touhua, nyt sitten pitkän mietinnän jälkeen jotain tekemistä löytää, silti osaan aina jotain keksiä ja hitaus on tullut siihen pisteeseen, että paljoa ei ehdikään.
    Vaatetta päälle lenkille lähtijät, minua ei kylmyyskään haittaa, olen kai niin kuumaverinen;)D
    Hauskuuta päiväänne.
  18. Huomenet tähänkin aamuun, koleutta riittää, mutta aina se lämmin on kuitenkin tullut.
    Eilen oli kiireinen päivä, huomasin unohtaneeni yhden lääkkeen ja se on jatkuvasti päivittäin otettava kilpirauhasen vajaatoimintaan, apteekkiin lähtö edessä.
    Odottelin ahventen tuojaa ja tulikin lupaamanaan aikana, mukanaan siivotut ahvenet, kuha pakkasesta ja valmis taikina kukkoon.
    Maksua ei suostunut ottamaan, joten pitkät neulomani sukat sain mukaan lähtemään, nekin pakolla olisi maksanut.
    Olen onnellinen, kun tämän kaltaisia ystäviä löytyy.

    Tytär ja vävy tulivatkin siihen syssyyn mökiltä ja heiltä sain kyydin apteekkiin ja kerroslihan ostoon.
    Kukkoni sain uuniin ja pohja vuoti, tein liian ohuen kuoren, mutta kukko onnistui kuitenkin hyvin ja puolikukkoa annan vävyni makunystyröitä hellimään
    Taikinaa jäi sen verran, että piirakoita tein kolmisen kymmentä, hyviltä nekin maistui..
    Muutama isompi ahven oli kalojen joukossa, niistä paistoin makoisan aterian perunamuussin kanssa.
    Sittenpä iltapäivä menikin LaPromesan katsomisella.

    Täytyy sanoa, että vahva olet vieläkin Eliaanaa, minä tuskin jaksaisin sahausta moottorisahalla tehdä, on se sen verran painava.
    Hyvän pohjakunnon olet elämääsi hankkinut, mutta kaikkea aikanaan, ehkä ne voimat on riittäneet tähän asti hyvin, hieman voi jo periksi antaa, keho ainakin näin tekee.
    Minunkin kädet ovat tehneet luopumispäätöksen, uupuvat jo pienestäkin, miten sitten jaksan rollaattoriakaan työntää, kun se aika tulee.

    Nuo nuoruuden kuvat olisi kaikille se elämän kulun mittari, mistä on lähdetty, missä nyt ollaan elämän koulun loppupäässä.
    Ikävä vaan ano 20,29 et voi kuvaasi laittaa, et nuoruuden, et muutakaan, kun et ole rekistöröitynyt.

    Liekko niin eri tavoin vanhenemme, useinkin näkee niin kauniisti vanhenneita vanhuksia kaikkine ryppyineen, että kateeksi käy.
    Aika harvoin tulee enää itseensä mitään huolta tuntea, vanhenen siten , kun se minulle on suotu, terveyttä toivon loppuun asti.
    Eikö kesäpaikkasi ole järven rannalla , nyt olisi se aika laittaa katisika järveen, pikku ahvenet pyydykseen rientävät.
    Ei kukkoa monena päivänä haluakkaan syödä, on sen verran raskasta ruokaa, silloin, tällöin herkulta maistuu.

    Eipä kovin suuri ole toiveesi ano 11,20, toivon toiveesi toteutuvan, ehkä joku toiveesi kuullessaan kukon sinulle pyöräyttää, toivossa on mukava elää.

    Enpä muista koska olisin ehtoollisella käynyt, pakana siltä osin jo varmaan olen.

    Kukon hakijat kävivät ja kiire oli maistamaan, ei heilläkään kovin usein sitä herkkua ole, piirakat myös mukaan saivat.
    Pakkasessa odottaa kuha ja lohtakin yksi filee, kalan terveellisyydestä saan nauttia monta päivää.
    Tarttukaa tarjouksiin, jos joku ahvenia tarjoaa, kukko on vaihtelua ruokailuun ja aika pienin vaivoin sen saa aikaan.
    Tänään lepopäivä, toivotaan sään lämpenevän viikonlopuksi, haudoilla käynnistä jo tyttären kanssa sovimme.
    Näillä miettein tänä aamuna, mukavaa päivää teille kirjoittaja ystäv ät.
  19. Hyvää huomenta sunnuntaiaamuun,, harvinaiseen näin palstan suhteen, kun yksin taidan jäädä rupattelemaan.
    Ei siinäkään mitään outoa minulle ole, olen oppinut kysymään ja vastaamaan itselleni ja itsekseni.
    En tiedä onnistuuko se Suomi 24 ketjuissa, ei kai sitä keskusteluksi katsota, joten voipi olla, että loppu tulee.
    Toisaalta yksinhän tässä joka aamu naputtelen ja ajatuksiani esiin tuon.

    Eipä minulla mitään fiksua ja uutta ole kerrottavana, sen havainnon olen tehnyt, että koivujenvihreys epävakaisesta säästä huolimatta on voittamassa elintilaa, hyvältä näyttää.
    Tytär kertoi mökkimaisemassa ei vielä vihreyttä näy, kyllä nämä kaupunki ja taajamat lämpöä niin paljon kehittävät, että kasvu joutuu pikaisemmin.

    Minulla kaikki valmiina kesän tulla, eilen viimeiset esteet poistin ja nyt on kaikki työt tehty kesän tuloa varten.
    Uupuminen oli todellinen taas eilisen suhteen, otin torkut parvekkeella, aurinko lämmitti niin suloisesti.
    Katselin saunan jälkeen vielä Ceren elokuvan, no nimi unohtui, mutta asianajaja siinä oli ja aika oudon murhan selvitti, minun yksi lempinäyttelijä.
    Nykyisiä näyttelijöitä en oikeastaan osaa tunnistaakaan, elokuvia vähemmän katson, sarjat on niitä minun kohteita ja aika usein ne tuolta Korean ja Japanin suunnalta tulevat.
    Poikani suositteli vapun päivänä Kom -teatterin 50-vuotis konserttia katsomaan ja olihan se todella upea juttu.
    Toinen sukupolvi jo siellä lauloi vanhempiensa kanssa,, Melasniemet ja taisi olla muitakin samasta perheestä, Saarion isä ja poika.
    Mainiten Sinikka Sokan, Kaisa Korhosen ja Aulikki Oksasen, niitä 60-luvun radikaalisia.
    Musiikki on aina ollut minun seurassani ja tykkään edelleen kuunnella kaikkea nuoruuteni kappaleita, Tapani Kansa yksi suosikkini, tietysti toiset saman ajanlaulajat.
    Nuoruus on kaukana, mutta muistot mieltä lämmittävät.
    Tämän ajan seuraaminen kaikkineen kiinnostaa, mutta harvemmin jaksan mihinkään lähteä, no radio ja telkkari antavat vinkkejä maailman menosta, mikä ei aina hyvältä näytä, vanhoja aikoja kaipaan.
    No onhan se todistettu, että kaavoihin kangistunut olen, mutta sille en mitään voi, että tämä aika ei hyvää tunnetta ihan aina anna, onko niin, että kaikki mahdollinen hyvä on jo koettu, uutta ei keksitä.

    Tulipa taas näytettä tyhjästä puheesta, sitä minä osaan, kuten huomaatte, mieleni seilaa laajalla alueella ja vähän kiinnostusta tunnen asiaan kuin asiaan, siitä syntyi tämän aamun puheet.
    Jos jutusteltavaa löytyy teiltä toisiltakin, eikun seurakseni vaan;)
    Katsellaan ja kuunnellaan kesän tuloa, siinä mielekästä seurantaa, heippa!
  20. Sadeaamuun heräsin, mutta lämpöä yölläkin yli viisi astetta, voinen kukkien peittelyn unohtaa.
    Kurkiauroja parikin lensi tästä yli, aurat eroilivat, kai ruokintapaikan löysivät.
    Tätä huonomuistisuutta alan jo huolestuneena tarkastelemaan, unohdin Tyrox lääkkeen ostamatta, pakollista tallustelua taas tuli, no eilenkin silmälasit jouduin vielä hakemaan joten eilen askeleita kertyi.
    Niinhän se on, tyhmä pää siitä sitten saa koko keho kärsiä.
    Eilen apteekki neiti ilahdutti mieltä, kun totesi, että et millään ikäsi näköinen ole, kohteliaisuushan se oli, mutta kyllä se vaan naisen mieleen tarttuu.

    Tytär haki paketin sieltä väärästä osoitteesta, sen verran kostonhaluinen olen, että lopetin ostot siitä firmasta.
    Kyllä joustamattomuutta esiintyy joka paikassa, ei vaan terveysasioissa, kai ne on säännöt ja asetukset kansan parhaaksi laitettu, mutta puutoksia löytyy turvankin suhteen paljon ja aina vaan uhkia taivaalla näkyy.
    Rotunaisesta laulaa Lea Laven radiossa, minkähänlainen tämä nainen onkaan?

    Nuo selkävaiva ovat kovasti monella jopa sellaisillakin, jotka ei lapiota ole koko ikäänsä heiluttaneet, istuminenkin nämä vaivat esiin tuo.
    Vaiva mikä minullakin jo 30 vuotta sitten todettiin, lääkäri vaan kehotti elämään sen kanssa, muuta keinoa ei vaihtoehtona kuin leikkaus, no eletty on, ehkä selviän loppuun asti.
    Leikkausta ei silloin suositellut, aika iso oli vaara epäonnistua.
    Niinhän se päivä hupenee tämän ikäisillä, että kaupassa käynti jo mittavasti aikaa vie.

    Niin tuo 60-luku silloin nuoria oltiin, maailmaa pelastettiin, uskottiin parempaan, miten nyt onkaan?
    Kyllä sitä parannusta sitten tulikin, maailma rikastui ja kodit sen mukana, sota aika ja sen ikävyydet sivuutettiin, muistoihin vain jäi ne huolet.
    Nyt elämme aikaa, missä kovaa vauhtia asioita alas ajetaan, miten näin kävi?

    Kyllä tämä kesän tulo pitäisi mieltä nostaa, kaikki kesän riemut odottaa ja Ramoonalla ihana matka edessä, onnea vaan matkallanne
    Onnea myös korpikirjailija hääpäivän johdosta, olet saanut miehesikin kotiin juhlimaan.
    Kunto kohenee ja pian pääset mökille aurinkoa ottamaan ja varoen jotain puuhastelemaan.

    Nyt päivän puuhiin, tuuletettavat on parvekkeella, imurointi ja pölyjen pyyhintä edessä, sitten taa loppupäivän lepoa, näin sitä jaksaa.
    Saunaan sitten nauttimaan ansaituista löylyistä.
    Iloa päiväänne!.
    21. 6 / 22
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt