Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Aloituksia

53

Kommenttia

830

  1. Olen samaa mieltä kanssasi Ano00079 ja Ano00080, muistia tarvitsee nuo kirjailijoiden viisaudet, mitä demeter meille jakaa , myös pituus viestissä puhuu puolestaan.

    Mdk:lla huumorin kukka kukkii ja se saa naurun monasti aikaan, ihastelen ja ihmettelen rohkeuttaan, hyvä itsetunto siinä auttaa.
    Tämä tällänen on mielestäni keskustelua parhaimmillaan, mihin tavan mummokin uskaltautuu.
  2. Hyvää lauantaiaamua, hieman pilviseltä näyttää, mutta aurinko varmaan kohta esiin pulpahtaa ja koko näkymä saa ihanan loisteen.
    Eilen oli aurinko jo kuumaakin kuumempi, olin kymmenen minuuttia parvekkeen lämmössä, nyt seurailen mitkä ovatkaan tulokset, pysyykö näpyt tiessään.
    Vähän kerrassaan yritän kasvoihini väriä saada, talven kalvakkuuden eloisaksi muuttaa, en mitään isoa rusketusta haluakaan,.

    Olipa ihan tervehdys ja hauska juttu tuo kuvauksesi Mdk, sinivuokkoja kuin valkoisiakin oli mökilläni aikoinaan, myös keltavuokkoja sain silloin kasvamaan, hieman erikoisempi on.
    Minulla on mustavalkea Poncho, mutta on takin malliin ommeltu, edessä napit, mutta väljä hihoistaan ja reilu muutenkin päälle laittaa.
    Jää aika vähälle käytölle, kun on aika paksu, villalangoilla kudottu.

    Olipa sinulla koetuksen aika Eliaana,, hyvä kuitenkin, että kaikki selvisi.
    Ehdin jo monta kertaa miettiä miten voit, kun ei aikoihin näkynyt.
    Hyvä peruskuntosi kesti noinkin kovan kuurin, ja ammatti ihmisenä osasit tautisi kuvan huomioida, nyt varmaan voit jättää jo raskaimmat työt pojallesi, ainakin vähäksi aikaa.
    Eristykseen jouduin minäkin kerran, kun maailma päässäni pyöri ja pahoin voin jatkuvasti, epäilivät jonkun vatsataudin tulleen ja eristivät toisista, no ei siinä sitten mitään vakavampaa, aivokuvankin ottivat, ei kuitenkaan muuta syytä kuin häiriö tasapainoelimissä.
    Aivan kauheilta tuntuvat nuo arvosi pahimmillaan.
    Oli varmaan hellä tapaaminen Väinön kanssa;)

    Hyvää hoitoa varmaan annetaan, kun hyvä tuuri käy, mutta aina se onni ei mukana seuraa ja paljon myös epäkohtia ilmaantuu.
    Vanha, kaikkea ymmärtämätön useinkin jää heikoille, jos omaisetkaan ei osaa auttaa, mikä eteen.
    Vilkasta on oven käynti tuossa vastapäätä olevassa senioritalossa, kotisairaanhoito pitkin päivää siellä juoksee.

    Hyvinhän suomessa on aikoinaan ponnisteltu terveydenhoidon puolella, on saatu neuvolat ja muut lailla säädettävät hoidot, nyt kumminkin takapakkia mennään, hoitajia irtisanotaan.
    Vanhuksia lisääntyy ja hoitajia ja muita huolenpitäjiä tarvitaan enemmän, ei hyvältä tämä suunta kuulosta.
    Juurikin nuo Paloman mainitsemat asiat tätä hyvinvointi ja onnellisuuden oloa on lisännyt, mutta nyt ei kaikkea sitä hyvää kuitenkaan tunnu riittävän kaikille.
    Maailma muuttuu, ei ainakaan parempaan suuntaan, huijauksia, petoksia, väkivaltaisuuksia, ei enää tuntemattomiin numeroihin uskalleta vastata, aina pelko tulla huijatuksi..
    Mihin on kadonnut turvallinen suomikin, onko paluuta entisiin.
    Luottamus oli suuri ja nyt joka puolelta varoituksia sataa, älä tee sitä ja sitä, joudut huijatuksi.
    Miten kaipaankaan sitä kotimaatani, missä sai huoletta jättää vaikka ovet lukitsematta ja lasten koulutie oli turvallinen, miten nyt onkaan.
    Vanhaa ei saisi muistella, mutta mihin hyvät muistot katoaisi, kun nykymenoa katselee.

    Tuli vähän mustaa muisteloa, ei kuitenkaan toivoa menetetä, ihmeitä tapahtuu ja ehkä ihmisyys nostaa päätään vielä näissäkin ajoissa.

    Tätä toistuvaa siivousta taas aloittelen, imurointi kova koitos, mutta siitäkin selviän, väliin istahtaen, pölyt saan vähennettyä, mutta kokonaan sitä kiusaa ei pois saa.
    Liike on lääke, miksi en sitä yrittäisi.
    Viikko on taas taakse jäämässä ja uuden alkuun valmistaudun, pääsiäinenkin lähestyy, hyvää jatkoa teille kaikille ja terveenä pysymistä ennen kaikkea.
  3. Kaunista auringon paistetta ja kevätpäivän tasausta elämme, nyt jää taakse talven pimeys ja pakkaset.
    Radio kehotti kokeilemaan kananmunan pystyssä pysymistä, sellainen uskomus on olemassa, että kananmuna pystyssä pysyy, no pitihän se kokeilla, taas yksi narraus, kaikkea sitä pitää kokeillakin.
    Perunan maahan laitto alkanut Rymättylässä ja Kilpisjärvellä uusi ennätys mitattu, lunta yli metrin, näin suomessa voi olla.
    Marianpäivä ensi pyhänä, muistanko oikein tätäkin juhlapäivää aiemmin kahtena pyhänä juhlittiin ?
    Pääsiäinen lähestyy, pyysin tyttären pajunkissoja etsimään lenkiollä käydessään, yksi kevään merkki sekin tuo pajunkissa.
    Jotenkin tuntuu, että liian aikaiseen kevät tulee, luulen vielä pakkasiakin öisin tulevan, ehkä luntakin, en halua pahanilman toivoja olla, joten unohdetaan tuo;)D
    Voimakas tunne tulee kevään myötä ja sanottu on niinkin, että itsemurhat keväisin lisääntyy, ihminen ei kestä näin vahvaa muutosta luonnon myötä.
    Vaikea on tuo väite uskoa, kun aurinko lämpöään jakaa.

    Matkailu on jäänyt vähälle minulta, mutta onneksi en sitä ole koskaan kaivannutkaan, elämäni on rikasta ollut täällä kotimaassakin, hienoa että mahdollisuuksia on sitä kaipaaville.
    Minä uskon kaiken ihanuuden löytyvän minua tyydyttävänä telkkarin avulla, matkaan sinne minne halua tunnen. ja ihmettelen maailman ihanuutta, omassa tuolissani.
    Silloin kun olisi ollut mahdollista matkustaa, ei rahat riittäneet, nyt ei sitten haluja ole, vaikka ehkä pystyisin matkan kustantamaan, no liikkumisen huonous myös jarruna.
    Onnellinen olen maailman onnellisemmassa maassa;)
    Kiva on lukea toisten matkakertomuksia ja kuvitella niin paljon kun pystyy, niiden mukaisesti.

    Kakkusi houkuttaa samaa yrittämään Mdk, yleiskonetta en enää omista, mutta kai ne omenat saan pienittyä Bamigsilla.
    On minulla se tehokas moottorinen kone olemassa, mutta muoviosat niin kalliita, että jätän komeron hyllyyn, tällä koneella melkein kaiken sai pienittyä, hyvä oli.
    Noita sähköisiä välineitä tahtoo kaapin hyllylle kertyä, ilman niitäkin selviän, keinot on monet.
    Samanlainen hamsteri olen minäkin, pakkasesta löytyy ja sen olen hyväksi kokenut, pidän vaan huolen, että aina ensin pakastetut tulee käytettyä.
    Minulle on tullut mansikoiden suhteen vastenmielisyys, keksin keinon miten ne tulee syötyä rahka on hyvä sekoitus kohde, jälkiruokana menee.
    Mikähän mansikoissa vikana, onko lannotteita liikaa käytetty?

    Kälyni tykkäsi kovasti viemisistäni, jääkaappiin laittaessa sain todisteen, että tytär oli evästä varannut reissunsa ajaksi, ei minun jääkaappi koskaan niin täysi ole, kuin tämä oli.
    Nyt menen tuohon lähimpään kauppaan, jotakin puutosta huomasin, juureksia ainakin, aamupalalle sämpylöitä ja jotain muutakin, maitoa ainakin., hedelmiäkin jos sopivaa löytyy.
    Iloista päivää, eipä murheet paljonkaan paina, kun aurinko meitä hellii, toivon kolotustenkin vähenevän.
  4. Keväisen tuntuinen päivä alkanut, aurinko noiusut jo korkealle ja juhlistaa Minna Canthin päivää, sitä tasa-arvo päivään myös juhlintaan kuuluu.
    Taas tuli tieto suomalaisten ykköspaikkaa pitävän onnellisemman maan listalla.
    Onhan meillä onnellisuuteen johtavia asioita, esimerkiksi vapaan ja kauniin luonnon olemassa olosta, ruuan vielä riittämisestä, mikä kyllä maailman tilanteen näin ollessa epävarmuutta heijastaa.
    Rauhakin on, mutta kovin kalliiksi tulee turvallisuuteen riittävät hankkeet, mutta sopeutuvia olemme, jopa aivan älyttömiin päätöksiinkin.
    Onnellisuutta voisi kysyä myös sieltä leipäjonoista, voisi olla toisenlainen ajatus.

    Omalta kohdaltani voin hyvin allekirjoittaa onnellisuuden määreet, mutta aina mielessä kumminkin pyörii he, joilla ei niinkään hyvin mene, kuin minulla.
    Kuuntelin myös informoinin kehityksestä, tekoäly on tämän päivän sana ja sen turvin valehtelu lisääntyy, nyt jos milloin olisi aivotoiminta olla kohdillaan, että ymmärrys mukana pysyy.
    Tekoälyn toiminta tuo monia valheellisia tietoiskuja, totuus aivan toinen.

    Kesän tulosta ja muusta sellaisesta pitäisi kirjoitella, aika vähäksi jää huomiointi, kun ympyrät vaan pienentyy.
    No sen verran kumminkin, että eipä lumia näy kuin pienenevissä kasoissa, katu hiekkakin jo puhdistuksen kourissa.
    Aikainen on kevät, jäille ei enää kovinkaan moni uskaltaudu, no ehkä jossakin pilkkijän vielä kestää ja rohkeita aina tämänkin asian kohdalla löytyy.

    Tuosta lähimmäisen seurannasta oli myös mainintaa tämän aamun radiossa ja jopa tämänlainen viestittely paikkaansa puolustaa, kohtaamiset jää vähemmälle ja siksi kirjoittaminen korvaa suoran kontaktin.
    Oikeassa olemme olleet, kun tätä puolta on esiin tuotu ja hyväksi ainakin välillä se on koettu.
    On ilo lukea pitkiä viestejä elämän sujumisista, vaikka vaan tuntemattomien suulla, jokainen viesti paikkaansa puolustaa.

    Nyt tuli sitten kauhukuvia myös kukkamultien vaihdosta, voi altistua taudeille jos ei suojaannu, tämän on ennakoinut Ramoonan mies varoittaen ja muistuttaen mullan mukanaan tuomista vaaroista.
    Olen koko elämäni kukkiin mullan vaihtanut, sen paremmin sairastumatta, mutta uskon, että nykyihminen on altistunut kaikkeen ja pakko on suojia etsiä.
    Onkohan maanviljelijät entiseen aikaan suojautuneet?
    Kehitys on varmaan tuonut mukanaan kaikenlaisia myrkkyjä ja vaaroja, mitä aiemmin ei ole tiedetty, tai ei ole ollutkaan.

    Eilinen kompuroinnin vaivoista selvisin isolla mustelmalla, ei mitään muuta harmia, muistutti taas kerran, että en ole lähellekään 20;nen.
    Nyt kälylleni valmistuva ruoka uunissa, pitää muistaa katsella, ettei pala.
    Keväistä kaunista säätä on luvattu koko maahan, siitä nauttikaamme.
  5. kiitos neuvoista, kai sitä on ruvettava pohtimaan tuotakin.
  6. Huomenta, uusi päivä, minkä aloitin kompuroinnilla, nyt oikea käsivarsi aristaa ja mustelma varmaan siitä nousee.
    Oikean puolen kasvon muovijakkaraan iskin, mutta se ei kipeältä tunnu.
    Unissa kiirehdin VC:n pytylle ja istahdin reunalle, siitä vahinko tuli.
    Nyt on pääni joka puolelta kolhittu, mikähän seuraava "kolari", onneksi on noita pehmusteita;)
    Tavallaan hauska juttu, mutta mieleeni tuli, mitä aivoni näistä iskuista tykkää, kuulin juuri eilen, että aivot vioittuessaan jopa dementian alun aikaan saa.
    Tavallaan en kovin nopea ole liikkeissäni, nyt kuitenkin kiiruhdin liikaa.

    Kovin, kovin hiljaiseksi ketju menee, kohta yksin rupattelen, kiitos korpikirjailija ja ano kysymyksineen.
    Olisikin kiva kuulla miten ketju on muuttunut Nojatuolista?
    Asia mistä olen hyvilläni on se, että poistoja ei tapahdu, vain yksi ja sekin alun oma viestini.
    Ymmärrän kyllä väsymisen kirjoitteluun, kun ei mitään mielenkiintoista taida löytyä, media hehkuttaa liian kanssa, eikä niitä viitsi hehkuttaa, vaikka aiheita kyllä löytyisi.
    Ei edes jaksa innostua enää lukemaankaan, kun asiat eivät paikkaansa pidä, aina on epäilyn syntyminen, kun uutisia julkisten jopa yksityisasioista esiin tuodaan.
    Oikeaa asiaa hyvin vähän, vain sensaatio hakuista melkein kaikki, ketä jaksaakaan kiinnostaa mitä kukin omassa elämässään tekee.
    Otsikot isolla, asia mitätön.
    Mitä aiheita mielenkiinnon aikaan saamisesta voikaan mitätön mummo Savosta aikaan saada, tarvittaisiin uusia asioita, uusia kirjoittajia, ehkä jotain asiaakin alkaisi tulla.
    Ei jaksa eläkeläismummon eläminen juurikaan intoa kirjoitteluun antaa, sitä samaa se elämä jo tässä vaiheessa alkaa olla, joskus kompurointia ja muuten toistoa eilisestä.
    Asia jota en muuksi voi muuttaa, halu kuitenkin mukana olisi olla.
    Television antikin alkaa olla sitä samaa, ei naurata edes muiden mielestä hauskat ohjelmat, nyt taitaa aisat huonoon suuntaan mennä, kun mikään ei innosta, sekö lienee syy toisillakin, kun ei kirjoittaminenkaan innosta.
    Turhanpäiväisyys meinaa viedä kaiken sen innon, mistä olen aina puhunut, happamiksi muuttuvat ajatukset, mikä saisi innon palaamaan.
    Vielä koetan kuitenkin sisältöä etsiä ja periksi en vielä anna, sillä oma osuus se ratkaisee kaiken.

    Valittaminen on huono tapa ja sitä kaikessa yritän välttää, joten pyydän jo anteeksi valitusvirttäni, jotain kivaa koetan päivääni etsiä, ainakin illalla on juttukaverit paikalla, kun saunan löylyistä nautitaan.
    Toivottavasti en kasvoihini mustelmaa saa, kuten edellisellä kerralla, käsivarren mustelman voi piilottaa.

    Eilen sunnitelin lihamurekkeen tekeväni ja kasvisten uunissa paahtamisen, ajattelin kälylle lounaan viedä, kurpitsa keiton kera, mutta saapa nähdä jääkö tekemättä.
    Tilasin minäkin kampaajan parin viikon päähän, saapa nähdä muistanko enää tätäkään asiaa.

    Nyt näitä vaivojani jään miettimään ja kuulostamaan, käsi ainakin kipeältä tuntuu, mutta aika parantaa,,, ehkä.
    Hyvää päivää teille toisille, varokaa liikaa kiirehtimättä.
  7. Tiistaiaamu ja räntää hiljalleen satelee.
    Kevät keikkuen tulee, se on helppo todeta, eilen puoliltapäivin mitä kaunein auringon paiste, sitten harmaaksi muuttui ja nyt sitten tämä sade mikä ei ilahduta.
    Polttoaineiden hinnat tämän aamun antia radiossa, ei varmaan riemastuta ketään.
    Ihmettelemään laittaa tämä nykyinen meno, kun ei ilman sotia ja harmin aikaan saamista pystytä sopimaan.
    Viisautta julistaa päättäjät, miten se näkyykään?
    Miltä tuntuukaan ihmisistä, jotka kotinsa ja elämänsä joutuvat jättämään?
    Mitään ei mahda pieni ihminen, mutta surua herättää heidän kohtalonsa.

    Eihän tämä Nojatuolilta vaikuta, mutta kuitenkin on siihen entiseen pyritty, mutta ikäväkseni minun ja toistenkin on todettava, että joukosta on poistunut heitä, joiden viestit mieltä ilahdutti.
    Mahdoton ajatus ei kuitenkaan ole, ettei Nojatuoli vielä esille pääsisi, riippuu kirjoittajien hyvästä tahdosta.
    Laululla tai yleensä musiikilla on terveyttävä voima, näin on todistettu, sopii siis iloakin etsiä laulellen;)

    Noista sarjoista, niin mielenkiintoisia kun aina alussa ovat, loppua kohti latistuu, La Promessankin osat pitkäveteiseksi menee, väkipakolla jatkettuja ovat, tietäen, että paljastuksia tulee, on vaan yritettävä katsomista jatkaa.
    Elettiin hovin ja aatelisten valta-aikaa, ajan muuttuminen alkoi olla ajankohtaista.
    Kahden maan välissä sijoittui 1900 luvun puolenvälin aikaa ja silloin oli vaikeaa suurimmalla osalla kansaa, elettiin vielä Frangon aikaa, mikä kansaa koetteli.

    Kerroit olevasi joukossa se kuulija demeter, niin minäkin silloin, kun väkeä on paljon, mutta pienissä ympyröissä tuon mielipiteeni vahvasti esiin.
    Yritän tietenkin perustella ajatukseni, joskus jopa onnistunkin siinä.
    Kälyni muistihäiriö tupsahti vahvasti esiin, syy oli miehen kuolema ja maalta muutto kaupunkiin, kaikki samassa rytinässä, ja se edesauttoi muistin heikkenemiseen.
    Nyt hän on piristynyt ja itsekin toteaa, että sekamelska aiheutti hänen elämänsä muutoksen, nyt kokee kyllä olevansa tyytyväinen oloonsa.
    Vahinko on kyllä pysyviä merkkejä jättänyt ja niitä ei enää saa korjattua, mutta täyttää syksyllä jo 90 ja eihän mikään entisellään ole muutenkaan.
    Olen ylen ihastunut "pitkiin" viesteihisi, kirjoittelet niin monesta asiasta, vastaat kysymyksiin ja luot uutta ajattelun aihetta, kiitos niistä.
    Jatkuvuuden kannalta nämä viestit mitkä jotain ajattelua synnyttävät, yleensä on jatkumisen kannalta tärkeitä, mielipiteet virkistävät.

    Onhan kirjailijoita suomessakin, joilta tuotantoa kaikenlaisesta, mutta sarjoja vähemmän, tai ainakin minulta väliin jääneitä, en tykkää katsoa kotimaisia, kun puhe useinkin niin epäselvää, etten tahdo saada selvää.
    Ihmettelenkin usein, että ei kielen selkeyteen kiinnitetä huomiota, sanoma jää näin puutteelliseksi.
    Vaikka ääntä lisäisi, puhe puuroutuu tai jää esittäjän kurkkuun.
    Kuitenkin esimerkiksi haastattelut ja muut toimittajien tekemät ohjelmat selvästi kuulen, siis kuulossa ei vika liene.

    Tuo kevätväsymys minulla tulee aika ajoin ympäri vuoden, mutta onneksi ohi menee, nyt alkaa tuon jaksamisen kanssa vaikeutta olla, mutta periksi en anna.
    Lopullista elämän loppumista odottelen, mutta viimeiseen asti ponnistellen;)
    Tälle päivälle ei suunnitelmia, katson mitä päivä mukanaan tuokaan.

    Hymyllä tervehdin eteen tulevat, samoin teidät kaikki kirjoittajat;)DD
  8. Huomenta uuden viikon alkuun, aurinko miettii alkaisiko paistaa, vai pilven takana piileskelisi.
    Tänä aamuna pohtivat onko maaliskuu vielä talvikuukausi, juontajat olivat sitä mieltä, että kevät kuukausi on, samaa mieltä minäkin olen.
    Tosin entisinä aikoina yöpakkasia oli ja se olikin mukavaa aikaa, sai oikaista pitkin hankea kulkien.
    Nyt ei näy hankia, ikävän näköisä lumikasoja vaan..

    Vankila oloista oli myös puhetta radiossa ja vartioiden puutteesta, no mistäpä ei olisi työmarkkinoilla ja lisää niitä koko ajan tulee.
    Vangit joutuvat olemaan 23 tuntia sellissä, tunti liikuntaa, voisi siinä jo mietteet muunlaisiksi muuttua ja vapaaksi päästyä olla vahvana ajatus, ei koskaan enää.
    Suunnittelussa on, että vartijat työnsä ohessa kouluttaisi uusia vartioita, ei ole saanut kannatusta, muu loulutus loppuisi.

    Voisihan olla, että jokaisen elämästä saisi kirjan aikaan, sisältö ei vaan aina saattaisi kiinnostaa, yksitoikkoiseksi minunkin kirjastani tulisi, arkea ja uurrastusta, mutta eipä ole intoa ei taitoa saada sitäkään aikaiseksi.
    Sitkeä olet kuntosi kanssa korpikirjailija, minulle tuli jo aamulenkiksi riittävä mullan ulos kanto, kuusi kertaa seitsemän rappusta ja vielä pieni matka roskapussin kanssa, tunsin jo voimieni rajoilla olleeni.
    No tulipa homma tehtyä ja onnittelen itseäni, vävy kantaa uuden mullan ja minä sangolla vanhat ulos kiidätän, mutta kukkia on oltava vaivoista huolimatta.

    Demeter innostuin etsimään sen "Kahden maan välissä" ja kuusi jaksoa eilen katsoin, tänään sitten LaPromesan katsottuani, katson loput, löytyi Areenasta
    Kymmenen jaksoa näkyi olevan, ja mielenkiinto vei mukanaan. Espanjassa kaiketi ihan meidän aikana on näitä luokkaeroja mistä kirjoittaa, vai olisihan meilläkin, kirjailijoita vaan siitä aiheesta ei löydy.
    Sanon noin, vaikka tietoa ei minulla asiasta ole, kun hyvin pieni on lukuintoni, aiheet kyllä kiinnostaa ja onneksi voi valaista itseään sarjojen muodossa.

    Kälyni pistäytyi eilen ja oli ilo nähdä hänen kuntonsa kohenneen, tytär on Lapissa hiihtämässä ja käly sanoi pärjäävänsä hyvin, pienellä lenkilläkin yksin käynyt.
    Nauratti ja hyvä mielikin tuli, kun omena pullani maistui ja kiitteli, sanoi kotipullan aina parempaa olevan.
    Aion torstaina jotakin sellaista ruokaa laittaa ja viedä hänellekin jospa maistuisi.
    Voihan olla, että lämmitetty ruoka ei aina ihan parasta makua anna, joten juuri tehty voi hyvinkin olla maistuvaa, tytär oli kyllä pakkaseen annoksia valmistanut.

    Mitähän ilon aihetta löytyisi tälle päivälle, vaikka jo hyvä olo tuli noista mullan vienneistä, jospa sarjojen katsominen päivän hyvälle mielelle sitten saakin.
    Sitä hyvän mielen etsimistä teille toisillekin, pienestä se ilo on ammennettava;)
  9. Hyvää puolikuuta maaliskuussa, niin se taas alkaa loppua kohti tämäkin kuukausi menemään ja vauhti kesän odotukselle alkaa kasvamaan.
    Olen samaa mieltä Ano 00048 myönteisyydestä ja hyvän mielen kirjoituksista, näin hyvä olisikin, eikä edes vaikealta tunnu;)
    Ano 00045 , eihän kannettu vesi kaivossa kestä, olen samaa mieltä tuosta tuputtamisesta, mutta jos jaksavat kuunnella ei pahaa tee historian kertominen, sillä sitähän se on jo meidän muistelot.
    Nuorilla ei mitään mielikuvaa pysty olemaan, elämä on liian nopeasti tähän hetkeen tuonut ja vaikeuksista on jäänyt olemattomat tiedot.
    Mitä kaikkea onkaan joutunut/halunnutkin oppia, on sitä vanhempien kautta pitänyt opetella, esimerkkejä seuraten, omia ideoitaan lisäten.
    Nyt on uusi maailma, kaiken voi ostaa valmiina ja vähäinenkin luovuus häviää, minusta se on mielikuvituksen kadottaminen, mikä on suuri menetys.
    Demeter kirjoittaa niin osuvasti kaikesta ja aivan kuin minun suulla, laajemmin ja kirjatietoutta mukaan tuoden.

    Tuo tasa-arvosta sen verran, että olen iloinen nykymiehin taidoista/haluista osallistua lasten kasvatukseen pienestä lähtien, kuin sen tasa-arvon ilmenemisen myös kodin hoidossa, kehityksen suunta sen suhteen oikea.
    Vielä kun tasa-arvo myös taloudellisesti kaikilla työaloilla toteutuisi , sama palkka samasta työstä.

    En osaa sanoa mitä huonoa olisikaan, vaikka vanhoista kertoillen, isovanhemmatkin nuorien ajatusmallia voisi lisätä, mielenkiintokin menneisiin aikoihin heräisi.
    Valokuvien katselu oiva polku menneeseen, omat pojan tyttäret ihastuneena kuvia katsellen muotiakin kyselevät, siitä sitten muut aiheet kiinnostaa.
    Ehkä kaiken kaikkiaan olisi kaikkien hyvä tietää/muistaa, mistä tähän päivään on tultu.

    Juuri tuota Nivea seerumia ja Nivea laitan kasvoille, yrittäen suojata liian polttavalta auringolta, vielä en osaa sanoa auttaako, ehkä se tapansa näyttää.
    Ihotauti lääkäriltä sain kolmen kuukauden kuurin, joka ilta oli yöksi laitettava, se auttoi.
    Kiitos nimen esille tuonista 00042, itse en muistanut.

    Vielä tuosta kukkarumbasta, olen kai niin kovaluu, että en ole saanut koskaan mitään taudin kuvaa, vaikka ilman käsineitä tuon mullan vaihdan, viisautta kuitenkin varoa, koskaan ei voi sanoa, etteikä vahinko tulisi.
    Nyt odottaa vanhan mullan pois kantaminen, pensasaita siitä lisä voimaa saa, kunhan kerään voimia toteuttaa asian, yhtä vaikea kuin roskapussin vienti.
    Olisipa joku, jolle työn voisi siirtää.
    Olen kyllä sopeutunut hyvin tähän "minä itse elämään" kukaan ei ehtoja laita miten elän , mutta joskus kaipaisi apukäsiä, minkä elämän kumppani aina antoi.

    Nyt sunnuntain viettoon, radiosta kuuluu luonto ohjelmia, nekin eräänlaista oppia elämän kuvioista, kaikesta viisastuu. mihin vielä ehtiikään;)D
    Saukko on viikon luonto eläin ja paljon selvisi sen elämän kaaresta, en ole koskaan nähnyt, muuta kuin kuvista.
    Iloista sunnuntaipäivää teille ystävät ketjussa.
  10. Sain voiteen millä sain" finnit " (kesti koko talven), nyt käytän öljyä ja nivea voidetta, saapa nähdä pysyvätkö pois.
    Minulla ei kipua ollut, nenän vieret vaan punoittivat ja näppylöitä ilmaantui..
  11. Lauantaiaamu ja mitä ihanimman näköisenä päivä alkaa.
    Lumet häipyneet vain nuo ruman näköisiksi muuttuneet aurauslumikasat maisemaa hieman pilaa, mutta tällä menolla ei aikaakaan, kun nekin katoavat.
    Kevät voi vielä yllättää yöpakkasilla , lumentulollakin, mutta ne on entisen surmaa kai pian pääsee hiekotukset pois harjaamaan.
    Kadulla alkaa näkyä kevyemmin pukeutuneita kulkijoita ja voi aivan aistia sen kevään ilon mikä mielessä liikkuu.

    Eilen urakoin mullan vaihtoa ja sen tein parvekkeella, voi sitä sotkua mitä siihen liittyy, yli kymmenen kukkaa sai uudet mullat, nyt on isommat kukat vielä hoidettava, niistä otan vain pintamullan pois ja lisään tarvittavan määrän uutta multaa.
    Otti se niin voimille, että en todeksi meinaa uskoa, miten olenkaan voimattokasi muuttunut.
    Muistutus taas iästäni ja siitä mikä melkein ohi jo on, mutta vielä vaan uskoa riittää, että tarvittava määrä voimia löytyy, kun tarve ilmenee.
    Periksi en aio antaa, hitaammin asiat hoituu, mutta aikaahan minulla on ja lepäämäänkin ehdin, elämisen halu vahvana vielä kaikkine toimineen mukana kulkee.
    Kukista tykkään, vaikea on ajatus niistä luopua.

    Tuosta unelmoinnista Ramoona mainitsit, se on aivan totta, kun mieli muistelee entisiä ja haaveilee tulevasta, mikään ei mahdotonta ole.
    Ei kuitenkaan mitään radikaalista muutosta unelmissakaan, vaan sen verran, että mielikuvia mahdollisuuksista syntyy.
    Toteuttaminenkin pitää asettaa mahdollisuuksien mukaan, kuitenkin jotain mieltä ylentävää sen olla pitää';)
    Omien piirustusten myöten on elämä rakennettava, mutta kukaan ei voi kieltää unelmista, vaikka ne tähtiä tavoittaisi.

    Menneitä muistellessa tulee kyllä kaikkea ikävän tuntuistakin täältä kirjoitusten lomasta, kun on mielensä pahoittanut, ei helpolla kaikkea voi unohtaa, mutta yritystä siitä kuitenkin, että kertausta ei tarvita.
    Olen monta kertaa muistutuksia saanut milloin mistäkin, mutta koetan ajatella, että jostakin on paha mieli ollut sanojallakin ja purkanut ne sitten toisille kirjoittajille.
    Pysyvää vammaa ei minulle ole jäänyt, olen sinut itseni kanssa ja kaikki virheellisyyteni olen hyväksynyt, kun en parempaan pysty.
    Iloisia asioita on mukava kuulla ja ne tahalliset "heitot" voisi jokainen unohtaa.

    Reilut kaksi viikkoa ja on pääsiäisen aika, se on vahvasti kirkollinen aika ja sen mukaisesti olisi hyvä rauhoittaa mieltään jokaisen ja ajatuksen kulkeutua näihin tapahtumiin, mitkä pääsiäisen aikaan kuuluu.
    Pääsiäinen ei kuitenkaan minulle ole samaa kuin joulu, toki jotain tapoja toteutan, mutta huomattavasti pienemmin kuin jouluna.
    Lasten pieninä ollessa maalattiin kananmunia ja mämmiä pöytään löytyi, nyt tuskin kumpaakaan en halua.
    Saattaa kuitenkin pieni kerralla tyhjennettävä tuokkonen mämmiä ostoskoriin eksyä ja munia syön aika paljon jatkuvasti, karitsanpaistiakaan en osta, saa nähdä mikä sitten pääsiäistä juhlistaa.
    Yksin eläen omista haluista kiinni pidän ja toteutan.

    Nyt lähden kauppaan, jääkaappi taas tyhjyyttä huutaa, onkin mukava kävellä, kun ei pelkoa liukastumisista.
    Tehdään mukava päivä ja nautitaan auringon paisteesta, aion minäkin parvekkeen siivottuani, istahtaa aurinkoon, väriä olisi naamaan saatava.
  12. Huomenta, jälleen perjantai, kiva juttu, vaikka onkin ainainen loma, se viikonloppu jollakin tapaa ajan juoksua tahdittaa.
    Kuuntelin tapani mukaan aamuradiota ja sieltä tänään kuuli, että kanteleseura menettää apurahansa, harmi, näin unohduksiin jää kantele, suomen kansallissoitin.
    Mikään toiminta ei ilman rahaa toimi, joku avustus on ilmaantunut, mutta ei pieni raha asiaa ratkaise.
    Kansalliseepoksemme oli kanteleen vahvasti esiin tuonut , tämäkin aarre on säilyttämisen arvoinen.

    Tästäpä aasinsilta tuohon kirjoittamiseen, miten tärkeää se on. kautta aikojen kirjoitettu teksti meille selvittänyt menneitä, sillä on sukuhistoria tietoon tulleet, juuria on monikin tutkinut ja maailman tietokannassa arvaamaton aarre.
    Näin ei olisi, jos kirjoittajia ei kautta aikoja muistiin asioita merkinneet ja nyt pystymme monia asioita selvittämään, juuri kirjoittajien ansioista.
    Mielenkiintoisesti kirjoitettu kirja vie lukijansa mukanaan ja antaa intoa uusiin menneisyyden selvittelyihin.
    Kiittää voimme kirjoittajia, kaikkia, ei vaan ansiokkaaksi tulleita, jokainen kirja antaa jotakin ehkä menneisyyden aistimista kerronnallaan, historian tutkimisesta puhumattakaan.
    Keskustelu on mielestäni aiheesta puhumista ei riitely sitä tulosta saa aikaan, vain pahan mielen.
    Ehkä on ihmisiä joilla on tarve päteä jollakin tapaa ja kun ei polkua asiallisella kertomalla löydä, on helppo loukata.
    Siihen viestittelyyn piankin kaveri löytyy ja näin keskustelu kokee tuhon.
    Helmiä kyllä ketjustakin löytyy, mutta en pidä sanontaa "helmiä sioille" osuvana, niitä sikoja tuskin löytyy.
    Tästä kirjoittelusta olen monta kertaa maininnut omalta kohdaltani, että se hyvää tekee, joskin väliin tuppaa tuskanhiki tulla, viestejä lukiessa..
    Itseltäni lukeminen on jäänyt, mutta pientä lohtua löydän, kun täältä saan viestejä lukea, ja telkkari on hyvä mahdollisuus historian havinoihin siirtymisessä.
    Menneisyyden tunteminen on kaikille hyvin tärkeä ja sitä on yritettävä nuorille kertoilla, ei elämä ole aina vaan sitä missä sillä hetkellä eletään, historian tunteminen opettaa ymmärtää ja kunnioittamaan vanhoja asioita, millä maailma on tähän pisteeseen muotoutunut.

    On hyvä tietää myös tämän päivän haasteet ja vaikeudet ja kyllä nuo uhkakuvat eivät iloa tuota, sodat maailmalla ja omat kotoiset vaikeudet, mitkä koskettaa vanhuksien lisäksi koko yhteiskuntaa.
    Jossakin on menty väärään suuntaan ja nyt ongelmat jo ylisuuria, selvittävä kuitenkin on, sekään ei onnistu syyttelyllä, vaan teoilla missä pohjana kaikkien hyvä olo.
    Jätetään tuo "piikkien" heittely ja kirjoitellaan aiheista, joilla on kantava ja virkistävä vaikutus.

    Kyllä se "tavallinen" kirjoittelu paikkaansa puolustaa, kiitos vaan osuudestasi demeter, kuten kaikki joilla on ajatuksena viestiä rakentavasti, ei repien
    Kaikkien etu on sopuisa ketju, mikä arjesta ja yleensä elämään liittyvistä asioista koostuu.

    Nyt sitten perjantain viettoon ja mitä siihen nyt sitten kuuluneenkaan, sitä alan pohtimaan, kivaa päivää teille kirjoittajaystävät.
  13. Pullat odottavat uuniin menoa ja ruoka kohta kypsynyt.
    Siinäpä ne päivän työt sitten onkin, teen hyvin suunnitellen joka päivä jonkun mielestäni tärkeän homman ja sitten laiskuutta loppupäivä.
    Laitoin uuniin perunalaatikon ja kasvislevityksen, (eikö olekin hieno nimi, ihan itse keksin) elikkä viipaloin juureksia vuokaan ja suolan ja tilkan siirappia, kun hunajaa ei ollut ja öljyä päälle, olen ylen ihastunut tähän "kasvislevikkeeseen".

    Niin paljon kuin kaipaan tuttuja kirjoittajia, en heidän toivo rasittavan itseään pakon edessä, siihen ei valtani riitä, ei halutkaan, kirjoittamisesta on pystyttävä nauttimaan.
    Kaikki kirjoittelu on tervetullutta, sillä se takaa jatkuvuuden.
    En muuten usko brinkkalan kirjoittavan anona, muistaakseni korppis näin arveli, kyllä hän mielipiteensä aina rohkeasti esiin toi.

    Lepoakin on muistetava pitää demeter, kiva kuitenkin, että elostasi ilmoitit.
  14. Huomenet pilvisestä säästä, lumikasat madaltuvat ja tiet sulina liikuttaviksi, liukkautta voi vielä odottaa, yöpakkaset mahdollisia maaliskuussa.
    Menneinä vuosina maaliskuussa hankiaisia hyödynnettiin, siihenkin on tullut muutos ilmastomuutoksen myötä.
    Radiosta kerrottiin tänään oikopoluista ja se on varmasti todettu joka puolella.
    jos johonkin on tehty nurmikko neliön tai suorakaiteen muotoiseksi (kuten yleensä tehdään), kulmat oikaistaan, tekemällä "polku"
    Nyt Kuopiossa on tehty mäkeen polku ja siihen on joku laittanut narun mistä voi pitää kiinni liukastumisen estämiseksi, kaupunki on narun poistanut, vaara tilanteen vuoksi, koska polun päästä oikaistaan ajotien yli, suojatietä ei siinä ole.
    Oikopolku toden näköisesti matkaa lyhensi huomattavasti ja siitä oli tullut suosittu, mutta kaupungilla omat sääntönsä ja vastuu vaaran tullen.

    Noista sanoista ja niiden ymmärtämisistä olette viestineet, tottahan erialueiden murteetkin tekee sanomisista joskus huonosti ymmärrettäviä.
    Tuo perunan kylväminen sattui silmään, peruna mielestä pieneen kotipuutarhan peltoon laitetaan, kylvökoneet suurten peltojen käytössä.
    Siemenet kylvetään, tulee mieleen isäntä/renki joka kuvissa puukaukalo kaulasta roikkuen kylvi siemenet peltoon.
    Taimet istutetaan, odotan huhtikuun lopulla juurikin näitä istutettavia taimia.
    Eri murrealueilla voi sanonnat muuttua.
    Savossa kangaspuilla kudotaan, puikoilla neulotaan, kun länsisuomessa kudotaan puikoilla, mikä sitten onkaan kangaspuilla tekeminen, kiva olisi tietää?
    Nyt alkaisi olla aika pääsiäisruohojen kylvämisillä, olipa siemenet viljan tai heinän siemeniä.
    Minä olen jo jättänyt niiden kasvatukset, muutenkin pajunkissat riittävät pääsiäisen juhlintaan, no ehkä narsissikimppu maljakkoon.

    Korpikirjailija totesit, että "sielunsiskokseni" nimetyt eivät käy viestiä laittamassa, ikävöin heitä kyllä, mutta ymmärrän, että kaikilla on oma elämä ja sen mukaan eläminen sujuu.
    Hyvin on sujunut viestittely kaikkien tutuiksi tulleiden kanssa ja ymmärtäminen on ollut todella sopuisaa, nautin kaikkien mukana olijoiden viesteistä joista löytyy kysymyksiä sopuisassa mielessä ja niitä aina löytyy.
    Se että aina ei vastausta keksi, ei tarkoita viestin mitätöimistä, luen kaikki, yritän jättää väliin suoranaiset ilkeydet, pienistä "piikeistä" en välitä.
    Eiköhän suurin ilo tule siitä, että voi purkaa omaa oloaan ja saada siihen hyväksyntää, siis ymmärrystä oikein.

    Paloma rohkenee kirjoitta sukutarinaa, aivan ihanaahan se on, jos suku sen hyväksyy, rohkeutta se kuitenkin vaatii.
    Minulla ei suvun kanssa juuri mitään yhteyksiä, oma lähipiirini vaan tutumpi ja heistä kertominen ei kirjaan asti yllä.
    Enhän kirjailija olekaan, mielenkiinnolla nykyisin sukutarinoita katselen ja seuraan, historian aarteita aina löytyy.
    Onnea vaan luomisen taitoosi, vaatii sitkeyttä paneutua asioihin, mistä kirja muodostuu.

    Kännykällä en koskaan tänne kirjoita, ihan istahdan pöydän ääreen missä koneeni odottaa, siinä kuluu aamurupeama ja sitten joskus piipahdan katsomassa, mitä toiset on esiin tuonut.

    Nyt on taas se "rupeama" melkein valmis ja toivotan hyvää torstaipäivää ja menen pullataikinan tekoon, omenapullia aion yrittää.
  15. Huomenta, niin se vaan lähestyy puolikuu tästäkin kevään ensimmäisestä kuukaudesta, hyvällä vauhdilla mennään, kevät tuoksuu ja lumet sulaa.
    Mikähän ihmisenmieltä vaivaa, kun aina vaan eteenpäin menoa odottaa, ikä samalla kasvaa ja vaivat lisääntyy, onko se ihmisen perisynti, uteliaisuus.

    En tunnusta olevani utelias, mutta kyllä eilen illalla paloautojen valot ikkunan ääreen vei, naapuritalon pihaan ajoivat.
    Kolme pitkää autoa, poliisi ja ambulanssi autojen määrää lisäsi.
    Huomiota herätti, kun valot välkkyivät, pihakin niin pieni, että ei kaikki pihaan mahtuneet, parkkipaikalle jäivät, kuitenkin vieressä olivat.
    En nähnyt savua en tultakaan, kohta kaksi pitkää autoa poistui, paikalle jäi ambulanssi ja paloauto.
    Kai se niin on, että koko kalustolla lähdetään, kun kysymys on kerrostalosta keskellä kaupunkia.
    Tämän aamun näkymä keittiön ikkunasta kahvia juodessani, rauhallinen, ei tuhon jälkiä.
    Kaikki siis hyvin, rauhaista on ja mallillaan maa makaa;)

    Noista miehistä ennen ja nykyisin, ei isänikään mihinkään naisten hommiin tarttunut, äiti oli kotiäiti ja kai se isän mielestä riitti, kun leivän pöytään toi.
    Muistan nähneeni, kun äiti kuokan ja lapion kanssa pienelle aarin kokoiselle kasvinmaalle matkasi, käänsi kasvinmaan, kylvi ja hoiti, sadonkin ylös kaivoi, ei siinä miestä tarvittu.
    Oma mieheni kyllä auttoi ja teki mitä keksin pyytää, mutta nyt sitten lapseni ikäiset jo kaikkeen tarttuvat, vauvan hoitoonkin, siinä on iso edistys tapahtunut, kai sen voi tasa-arvo taistelun tulosta olla sekin.

    Nuo muistelot lapsuudesta on aika hataria, nyt ei ole edes sisaruksia muistin vahvistamisessa mukana, mutta aina jonkun asian esiin tullessa muistot kirkastuu.
    Mikä siinä lieneekään, että kaikki niin hyviltä jopa rikkailta tuntuvat siltä ajalta, vaikka rikkauksia ei ollutkaan, hyvin kumminkin ruokaa pöytään ilmaantui, pieniä puutteita ei edes huomattu.
    Tämän päivän eläjiä joskus mietin, hyllyt täynnä ruokaa, ulkomailta tuodaan jos jonkinlaista, silti tyytymättömyys kasvaa, kotimaan tuotettu ruoka ei kohta kelpaa ruokapöytään.
    Tulee mieleen sekin, että miten sodanjälkeinen ihminen pystyi maata rakentamaan niillä puutteellisilla ravinnon saamisilla ?
    No nyt elämme tätä aikaa, muistelot lienee pahasta, mutta aika paljon nähneenä, jopa kokeneenakin, asiat ihmettelyn tasolle menee.
    Sanotaanhan, että historia pitäisi kaikkien tuntea, juurensa muistaa, jos ei saa kertoa ja muistella vanhoja, miten se onnistuu?

    Kyllä on vähentynyt kirjoittajat ja asiaa aika niukalti puhutaan,, kaikkea muuta keksitään, voihan ikäkin olla syypää kirjoittajien vähyyteen ja eihän kohta uskalla mistään puhua ja kaikkea on epäiltävä huijaukseksi.
    Tuommoinen taika se auringolla on, että hymyä huulille nostaa.

    Hymyillen päivän viettoon, pilvipoutainen sää ei aurinkoa täydellä näkyviin tuo, mutta hymyillään silti;)
  16. Taas pitkä ja valoisa päivä aluillaan, aurinko hieman miettii, josko paistaisi, länsitaivas pilviseltä näyttää.
    Kaiken vastaanotamme sään puolesta mitä tuleman pitää.
    Ei sille mitään mahda, kun kaikkeen innostuu tuon valoisuuden ja auringon lämmön kanssa, minäkin jo parveketuolini avasin ja koe istuin eilen, hyvältä tuntui;)

    Radiosta taas media tiedotti kaikkea ikävää, räjähdyksiä jo täällä naapurimaissakin, turvatoimia lisäillään pelkoa lietsotaan, sekään ei mitään hyvää lisää.
    Vielä kumminkin maamme on säilynyt noilta iskuilta, mutta epävarmaksi ihmiset tekee kaiken suhteen.
    Huijareita joka puolen ja aina varoitellaan kaikesta mahdollisesta ja ei mahdollisestakaan.
    Painajaisia herkille ihmisille, miksikä ei myös vahvoja nuo uhkat pelota.
    Mihin maailma menee, kaikkea on epäiltävä, missä on rehteys ja luottamus.?
    Voihan niitä kysellä, toisenlaisessa maailmassa elänyt ja kokemuksia saanut.

    Noin on kuten Ano00019, ei kaupungissa varsinkaan kerrostalossa voi perunapenkkejä laittaa, nurmikkoa vaan ja joku kukkalaatikko mahdollista, Ano 00017 kerroit vappuna perunan istutuksen mahdollisuuden, totta sekin, voihan harson pakkasilta suojaamaan laittaa.
    Muistelen vanhan kansan säännön, ennen Kustaan päivää on perunat maahan laitettava, siis 6 kesäkuuta, jos toivona on syksyllä perunaa nostaa.
    Kyllä nuo mielessä pyörii kaikki kesän kukat ja muutkin kasvit, olen tilannut amppelimansikan ja säleikön suunnittelen kurkkuja kasvavan, saapa nähdä miten onnistuu.
    Tytär on tomaatti ja kukka siemenet kasvuun laittanut, sitten sään sallittua mökille kasvuun laittaa.
    Mielessäni jo mansikoita parvekkeella napsin ja kurkkuja pöytääni tarjolle laitan;)
    Intoa olisi vaikka muille jakaa, kunnes keho muistuttaa, että nuo hommat on jätetty jo ajat sitten.
    Onhan se niin, että miehistä voimaa tarvitsee maan käännöt ja muut maatalouteen liittyvä työ, hyvä että työnjako on tehty teillä Paloma.

    Nyt se alkaa korppiksella mummon päivät ja sitä sitten toivoo riittävän pitkään ja kaikkea hyvää mukaan liittyy.
    Onhan se ihana nähdä uudenelämän alku ja jatko, miettiä mihin suuntaan ohjaus oikeaan osuisi.
    Minulla jo seitsemän pientä elämäntainta, ei enää sillä innolla jaksa osallistua kuin ensimmäisen pienokaisen elon alkuun.
    Onneksi on vaan sivusta seuraajan osa, ihanaa kyllä sekin, mummia ja ukkeja riittää.
    Ihana on myös seurata, miten poikani vähän karhumainen mies eläytyy omiin lapsenlapsiin, elämän kiertokulkua, aina se vaan jatkuu.
    Toivoisi elämän hyvin kohtelevan näitä pieniä, matkansa alkavia.

    Nyt sitten jotain kyheksimään, silitys ainakin vie hetken, päivän iloa teille kaikille.
  17. Huomenta edelleen harmahtavasta päivästä, ei eilenkään kuin vilkaisten aurinko meitä tervehti.
    Heikoista jäistäkin puhuvat, aina saa sydän syrjällään odottaa viestiä tyttären mökille menosta, saaressa on mökki.
    Linnuille vievät evästä, kun ovat syöttämään ryhtyneet ei auttaisi lopettaa, onneksi maa lumesta vapautuu ja linnut löytävät ruokaa luonnostakin.
    Aina niitä huolenaiheita vaan tulee.

    Kristiina23, älä ole moksiskaan, täällä toinen perunan kasvua yrittänyt, en ole onnistunut minäkään.
    Mikä syy moiseen, en tiedä.
    Mökillä elellessä sain tuntuman oman maan perunaan ja olikin juhlaa kaivaa peruna omin käsin kasvuun laitetusta perunasta.

    Ano 00015 oikeassa olet, harvoin löytää mitään kotimaassa tehtyä, aina on valmistus maa joku .muu.
    Kun katsoo vahvojen tutuiksi tulleiden vaatteiden valmistusmaata, esimerkkinä Marimekko, muualla valmistetaan. useimmiten valmistus Kiinassa
    Luulisi korkeiden hintojen voimassa ollen, palkkoja voitavan maksaa kotimaassakin.

    Tuo lähiruoka on aina minun kohdallani mieleinen, ostankin paljon torilta kesäaikaan ja kaupassakin esimerkiksi kananmunat ostan lähituottajalta ja kaiken muunkin mitä tarjolla on.

    Maailma toimii niin kuin on tehnyt jo pitkän aikaa, sotaa ja sen uhkaa, aina kun radion aukaisee saa kuulla jos minkinlaisen asiantuntijan lausuntoja, mistä tilanne ei kuitenkaan rauhoitu, päinvastoin tilanne jatkuu ja laajenee.
    Mitä nämä viisaat päämiehemme oikein ajattelevat, eikö rauhaisa elo olisi kaikille mieleen.
    Turvallisuus maksaa, aika ison osan velkarahoistamme kuluttaa ja kaikessa pienen ihmisen elämässä se paljon vaikuttaa.
    No eipä tässä mitään voi, kuluista ei ole mahdollisuutta laistaa.
    Jätänpä pohtimiset sikseen, jos ei viisaat pysty asioita ratkomaan, miten minä savolaismummo siihen pystyisin

    Tehkää alkaneesta viikosta mahdollisimman hyvä ja onnen tuntuinen..
  18. Ehkä pelloilta, kasvinmailta, muistelen äitini kuumentaneen mullan ennen kukille laittoa.
    Tarkoitus kai kuolettaa mahdolliset "ötökät".
  19. Hyvää huomenta ja hyvää Naistenpäivää, ei näy yhtään ruusupuska kädessä kulkevia, radiosta kuulin, että näin jossain olisi.
    Tosin arvailivat myös sitä, että lauantai ilta olisi venähtänyt ja siinä ruusukimpun syy olisi, mene ja tiedä.
    Pilvinen aamu, ei sekään juhlapäivää korosta, eilisen jäljiltä jopa masennuksen aihe voisi olla.
    Tasa-arvo maailmassa elämme (ainakin vähän) miksipä nyt naisia erikseen olisi huomioitava?

    Katselin eilen pitkästä aikaa telkkarin suomen antia ja hämmästelin, että mitenkä ihmisiä nauratti kauheasti, minä en saanut hymyäkään suupieliin.
    Kysymyksessä oli kaiketi hupiohjelma, olikohan nimi Tank cod tai jotain sinne päin, en saanut puheesta mitään selvää, kaikki yhtyeen ääneen yrittivät ja se nauru vielä kuulemista esti.
    Väkisin tehtyä mielestäni, ei alkuunkaan hauskaa, no se nyt on minun mielipide, en vaan hauskaksi kokenut, aika siltäkin osin ohitseni on ajanut.

    Noista mullan vaihdosta kukille, puutarhuri neuvoi, että nyt aika alkaisi olla ja kertoi myös senkin, että ei kaikkia ole pakko kokonaan vaihtaa, mutta lisää uutta multaa olisi lisättävä.
    Kyllä tämä tapa jo kotoa on peritty, äiti joka kevät kukkien mullat vaihtoi, voisi ihan kuvitella, että mullasta kukka kasvun ottaa ja multa köyhtyy jostain ajasta.
    Sinulla on muita taitoja millä kukkiasi kasvatat 00012 ja onnittelut siitä.
    Voihan niinkin olla, jos kukka kuolee, uusia on saatavilla ja mullan vaihto tarpeeton.
    Keväällä tuo kukkien vilkuilu aina alkaa ja huomaan, että jotakin olisi tehtävä.

    Vielä noista uimapuvuista ja muustakin tuonti tavarasta.
    Työttömyys huipussaan ja silti ei kotimaisia tuotteita meinaa mistään löytää, eikö suomalaisten laatutekemiset kelpaa, kun kaikki ulkoa tuodaan?
    Hinta taitaa olla se kimmoke, mikä innostaa, mutta monikin tuote ulkoa tuotuna pettymyksiä aikaan .saa.
    Kuitenkaan ei suomalaistenkaan palkat noilla aloilla huippuja tavoita, mutta voiton tavoittelu on työpaikat saanut vähenemään, kun ulkoa saa halvalla, eipä se siellä työskentelevien palkkaus jaksa kiinnostaa täällä olevia yrittäjiä, , työt viedään sinne missä on halpaa työvoimaa.
    Useinkin naisten työpaikkoja ovat, ja naistenpäivä ei kai ole edes tiedossa, tältä osin.
    Joskus ajatukset karkaa miettimään tämänkin tapaisia asioita.

    Nyt odottelemaan, josko päivä kirkastuisi ja aurinko esiin tulisi, aika lämmintä kumminkin on ja maa vauhdilla lumesta vapautuu.
    Vietetään naistenpäivää kukin tavoillaan, muistaen kuitenkin naisia sodan ja muun tuskan ääriltä.
  20. Huomenta ja taas lauantai ja viikonloppu alkanut.
    Miten niin nopsaan nuo päivät vierivätkään, vaikka vaan mitättömän vähän aikaan saamatta.
    No ei kai yksin eläen paikat sekaiseksi mene, jos on löytynyt paikka kaikelle, ja sitä sitten toteuttaa.
    Pölyä kyllä aina vaan esiin kuitenkin tulee ja nyt, kun aurinko sisäänkin kurkkii, pöly näkyy ja ei sitä koskaan olemattomaksi saa, tänäänkin taas yritän.
    Peräänantamaton olen näiden päähänpinttymien kanssa, jos jotain olen tavaksi ottanut, niitä toteutan.

    Nyt luin puutarhurin postin ja multien vaihto alkaa olla ajankohtainen, se on puuha mikä paikkoja sotkee.
    Menenkin parvekkeelle sen homman tekemään, kun multa leviää pakosta vaikka kuinka suojia laittaisi, parveke pienempi tila tätä sotkua tuottaa.

    Tulipa taas töpeksyttyä, kun muovikassin euroista kerroin, no onneksi kaikki ymmärsi asian oikein.
    Minun vetokärryyni mahtuu paljon, mutta kangaskassi kaiken varalta mukana kulkee.
    Uimapuvuista olette kertoilleet, no rupeaahan se aika tulla ajankohtaisiksi, kun lomia suunnittelee.
    Minulla on yksi tavan uimapuku ja toinen kasiosainen hameuimapuku, siis kaiketi tämä nykysanaston mukainen Tankini.
    Hyllyssä odottavat josko joskus uimaankin menisin, ei tunnu kaipausta siihenkään asiaan olla.

    Korpikirjailija nyt vauvaan tutustuu, siitä se alkaa vauvojen ihastelu ja ihmettely miten onkin soma ja rakkaaksi ihmepakkaukseksi muuttuu ajan oloon.
    Tuon olen niin monta kertaa kokenut ja päässyt seuraamaan kasvua ja elämään lapsien mukaista elämää.
    Onnea vaan mummille kuin pienen omistavalle perheelle, koirakin oppii suojelemaan pientä tulokasta.

    Eliaanalla ja pojallasi on varmaan lämmin suhde, niin lämpimän tuntuisesti kertoilet yhdessä olemisista ja tekemisistä.
    Minullakin oli aiemmin pojan kanssa hyvin läheiset välit, opimme tuntemaan toisen mielen, nyt kuitenkin nuo hänen kiireensä on jotain unohduksia tuonut, aika ei ole riittänyt yhteyden pitoon.
    En jaksa innostua hänen muualla tapahtumista työasioista ja sitten yhteyden pito viilenee.
    Kuitenkin pojakseni tunnistan monista luonteenpiirteistä ja eihän se kiintymys koskaan katoa, aina aistimme toistemme tarpeen ja sen mukaan toimitaan.
    Hänen työnsä on ainaista menemistä ja siihen on ollut pakko tottua.

    Nuo pankkiasiatkin aina vaan vaikeimpia ovat, minun paikkakunnalla on Nordean konttori, mihin aika tilataan Helsingistä, eipä houkuta asioiminen.
    Yritän ymmärtää ja selvittää asioita tämän tietokoneen välityksellä, kieliä osaamaton on monta kertaa hukassa.
    Nyt sitten kysäisin Copilotilta, kun postiin tuli joku viesti mitä en ymmärtänyt, avasin sen ja Copilot käänsi tekstin.
    Nykyään huijareiden aikaan, ei osaa varoa kaikkea mitä pitäisi, mutta näillä mennään.
    En tuota kääntäjääkään osaa asentaa, pitäisi apua pyytää.

    Nyt on aika rientänyt ja voin jo imuria käynnistää, ei enää pitäisi naapureita häiritä, nyt vaan hommat käyntiin.
    Aurinkoista päivää ja hyvää mieltä sen tuottamana jokaisen mieleen;)
    21. 7 / 42
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt