Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

27

Kommenttia

350

  1. Kiitos muistutuksesta, olin jo tuotakin miettinyt, mutta porukka oli sitä mieltä, että taksia et tilaa.
    Vieläpä on aikaa vaikka kuolla, ei tarvitse ketään rasittaa, sitä en mielellänikään tekisi, juhlat vasta 29 päivä, noita taksikyytejä harvemmin olen käyttänytkään, menoni aina lähellä on olleet.
  2. Huomenta ja pakkasaamuun herättiin, siispä kiikutin matot ulos ja siivous odottaa.
    aamusta yleensä olen tarmokkaampi, vaikka väsymys nopsaan tavoittaa, mutta hidastan ja lepään, taas onnistuu.
    Kauppaankin olisi mentävä, mutta jos jaksaminen loppuu, ei hätää, uusi päivä huomenna.

    Noinhan se oli, kuten mkr kerrot, ruuhkavuodet työn tekemiseen meni ja kodin maksamiseen, ei silloin muuta juurikaan ehtinyt.
    Yhdistystoiminta niihin aikoihin oli vähäistä, mutta eläkkeelle päästyä sitten alkoi sen tapainen toiminta.
    Niissä touhuissa parikymmentä vuotta ja nyt vapaana kaikesta, yksin eläen ja omaa tahtoani kuunnellen.
    Kuuntelin minäkin noista harrastusmenoista nuorten kasken, kaikki on maksullisia, joten ei kaikilla mahdollisuuksia harrastaa ihmeemmin, nyt kuitenkin asiaan on puututtu ja mahdollisuuksia pyritään tekemään, mihin kaikilla mahdollisuus osallistua.
    Kai sitä talkoohenkeä edes jossakin on.

    Matkat kaikki omakustannettuja, ainoastaan matkan järjestely tuli yhdistyksen matkanjohtajan hoitamina.
    Pieni osa jouluruokailusta, teatterin ja muiden tapahtumien maksuista yhdistys maksoi kaikille, pieni talkooporukka rahaa keräsi toiminnallaan.
    Niissä toiminnoissa minäkin mukana olen ollut.
    Mielekästä niin kauan kuin siltä tuntui ja nyt sitten jäljellä vain tuo korttiporukka.
    Ystäviä kertyi paljonkin ja nyt heidän kanssaan yhteyksiä pidetään, tosin harvenee sekin , ihmiset sairastuvat, eivät enää jaksa yhteisiä menoja, siihen ryhmään minäkin alan kuulumaan.
    Arvelin juuri, että en taida kyetä 90 juhlimaan, kun kyytiä ei ole, sanoivat johonkin autoon minut sullovansa, saa nyt nähdä.

    Hyvä talvi on lämmityksen ja lumen tulon suhteen ollut, kunnon routa ehkä kuitenkin puuttuu, mitä see vaikuttaa kasvuun jää nähtäväksi.
    Valkoinen on näkymä täällä meilläkin, vaikka vain ohut lumikerros on, pian sulaa päivän lämmetessä.

    Näin mietiskelin tänä aamuna, mihin teidän toisten ajatukset rientävät, saatikka kaikki tekemiset, mihin ehditte.
    Hyvän päivän toivotuksiin ja kiitoksin olemassa olostannne.
  3. Taas uusi aamu ja uudet (vanhat) mietteet, todella uusia ajatuksia ei liioin tarjolla ole.
    Skippo tuli taas useaan kertaan pelattua ja kahvit hyvän vehnäsen kanssa nautittiin.
    Oli todella hyvää lettipullaa, mitä itseni harvoin tulee tehtyä, pitänee siirtyä takaisin tuorehiivaan, olen kuivahiivalla leiponut ja ei kyllä eilistä makunautintoa ole tullut.
    Kotiin viemisiäkin saimme, kun leipoja jakoi työnsä tulokset, hän on aivan ihana ihminen, lupasivat maalla käydessään tuovansa minulle perunoita, porkkanoita ja sipulia.
    Pakkasta sanoi tarkastaneensa ja kanttarelli varasto vielä runsas, lupasi niitäkin minulle tuoda.
    On aika vaikea jäädä kiitollisuuden velkaan, vaikka tiedän pyytettömästi hän näitä jakaa, jospa keksin jotain minäkin.
    Hän on aivan yli innokas haalimaan metsän tuotteita koreihinsa ja sitten ystävilleen niitä jakaa, kepin kanssa meni mustikkaankin, kun jalka oli kipeä.
    Saamattomaksi itsensä tuntee.

    Hyvä mummeli, olen samaa mieltä kanssasi, ei tässä mitään parempaan ole koskaan tavoiteltu, yritetty vaan elää vanhan ihmisen elämää.

    Liekko noin minäkin ketjuamme arvostan, joka aamu avaan koneen ja viestit luen, ammennan kaiken sen itselleni minkä uudeksi, tuntemattomaksi koen, otan vinkkejä ja syvällisempiäkin viestejä opikseni tai ainakin yritän ne sillä tapaa ymmärtää.
    Paljon on asioita, joita en osaa, en ymmärrä ja vielä jää paljon oppimattakin, mutta siihen on tyydyttävä.
    Joskus tulee aivan ihana olo, kun lukee myönteisiä, rakentavia kommentteja, siinäkin koen saman hyvän mielen kuin sinäkin.

    Olen hyvin iloinen, jos vertaus minun ja demeterin välillä olisi totta, mutta uskon jääväni kauas hänen tietomäärän ja oivallusten taakse.
    Hänellä varmaan kyky johtajuuteenkin, mitä tässä hehkutellaan, itse en sitä taakkaa ole päälleni hamunnut, tuskin demeterkään, on vain ihmisiä jotka innostuvat yhteisön asioista ja jaksaa itsensä valjastaa jos mihin.
    Olin huomattavasti nuorempi kun liityin Eläkkeensaajien yhdistykseen ja tekemisen halu syttyi, kun vetäjäksi pyydettiin.
    Uurastin monessa ryhmässä ja into oli kova, tein käsitöitä kotonanikoin, että myyjäisiin myytävää kertyi ja kaupan käydessä yhdistyksen tili kasvoi.
    Siitä sitten matkojen , teatterin ja muun touhuilun kustannuksia maksettiin jäsenten iloksi.
    Nyt ollaan siinä tilanteessa kuin koko maassa ollaan, talkootyön tekijöitä ei löydy, nuoremmat ei itseään sido mihinkään yrittämiseen.
    Muistan epäilyn, kun esitimme muutaman toisen kanssa emäntäryhmän perustamista, koska ostopulla tuli kalliiksi, yritys onnistui, sekin paisui jopa myyntiin asti ja yli kymmenen vuotta taikinaa veivasin, alussa muutaman henkilön kanssa, nyt sitten lopettamassa on jo liki kymmenen emäntää.
    Surullista katsoa sivusta miten takapakkia tulee, kaikki se mitä itsekin uurastaen teki valuu kuin vesi sorsan selästä.
    Muistoja kuitenkin mukavasta yhteiselosta ja tekemisistä, paljon hauskaa mukana ollen koin.
    Iloiten näitä hommia tehtiin, iloja ja töitäkin jaettiin, ei mitään ikävää mieleen jäänyt.
    Katselin ohjelmaa Espanjan oloista sisällissodan aikaan, kansan noususta maan hallintoa vastaan, oli aika raju kuvaus siitä ajasta, silloin tämä LaPromesakin oli loistossaan.
    Historia kiinnostaa ja näin katsellen voi siitäkin pieniä väläyksiä saada.

    Mkr näin meilläkin eletään, nuoriso repii alas kaiken mikä yhteistä hyvää olisi, samanlaista varmaan kuin siellä etelämmässäkin, vaikka luulisi täällä hieman rauhaisampaa olisi, ehkä kadulla vielä pimeänkin aikaan voi liikkua.
    Kyllä Martina pelastetaan, olen kuvia nähnyt, mutta taitaa Curro unholaan hänen tiimoilta jäädä.

    Nyt innostuin pitkän viestin rakentamaan, mutta kai se on sitä, kun yksin ollen ei kenellekään voi sanaista arkkuaan julki tuoda, tänne sitten kaiken, hyvä, että on olemassa keskustelumahdollisuus.

    Lumisateisin terveisin Hil-la.
  4. Huomenta ja neljäntoista asteen pakkasista toivottelen, nyt tyypillinen maalikuun sää, yöllä pakkasta ja päivällä lämpimämpää.
    Kevättä se pukkaa, päivä jo todella pitkä, kohta päivä yön voittaa.
    Voisi sanoa, että päivät siirtyvät päätä pyöritellen, niin saamattomaksi itseni tunnen.
    Yrittääpä mitä vaan, niin toteamus, aivan turhaa mieleen tulee, mitään en tarvitse, en edes kodin suhteen.
    Kadonnut on se aika, kun jotain kaunista näin, tuli tarve tehdä tai hankia kyseinen, nyt en keksi mitään puutetta.
    Liian valmis on elämäni, nyt vain sen loppumista odotan., no kai se aikanaan sekin tulee.
    Valittamalla taas alkoi, mutta ei kannata kovin vakavasti tätäkään pohtia, aina voi yllätyksiä eteen tulla.

    Yllätys tulikin, ystäväni kutsui syntymäpäivilleen, 90 vuotta täyttää ja tuntuu kuin vasta olisimme yhdessä toimineet kaiken mahdollisen keskellä, hyvinkin tärkeiksi itsemme koimme.
    No muistoja kertyi. joita nyt voimme yhdessä muistella, hyvin vaikea on uskoa, että noinkin paljon vuosia kertynyt, jaksaa olla vielä miehensä omaishoitajana.
    Loppukuusta vuottansa juhlii ja kokoonnumme pienellä ystäväporukalla häntä juhlistamaan.

    Ano 10,14, eipä tuota politiikkaa jaksa muuksi ajatella, kun kyselytuntia katselee ja kuuntelee, opposition tehtävä on purnata, mutta, että samaan yhtyy arvon hallituskin, alkaa usko päätösten suhteen horjua.
    Miten jaksaakin noita madon lukuja joku uskoa ja lopputulema pahalta näyttää, aina leikataan ja mistä?
    Eduskunta on kuin ylivilkas koululuokka, mitä puhemieskään ei kuriin saa, huutelu on äänekästä, ei kansaedustajille sopivaa.
    Eipä tästä tämän enempää, tekevät mitä tekevät, minulta kysymättä.

    Minun koneeni mainokset on vähissä, en tietäen ole mitään kieltoa laittanut, vahingossa on tullut, jos sellinen on päällä.
    Muuten koneeni jo huoltoa kaipaa, aloittaessa herjaa olevan pois internetistä pienen hetken päästä palaa, hidastelee, se oire jostakin häikästä mahtaa olla.
    Onhan kone jo nelisen vuotta kiltisti pelannut.
    Minä olen hyvin araksi tullut noiden kaikenlaisten kehotusten suhteen, kun ei tiedä missä vaara piilee.
    Kaikki henkilökohtainenkin on tarkkaan läpi käytävä, ettei vaan anna mitään vahingoittavaa tietoa.
    Kyllähän se niin on, jos jotain joutuu varomaan liikkumisessa, toinen paikka kipeentyy ja noita kipeitä kohtia aina vaan enemmän ilmaantuu, eli kunto heikkenee ja pienikin väärä asento saa kipeytymistä aikaan.
    Joka päivä saa miettiä tekemisiään, kun aina jostakin kohti kipeää oloa tuntee.
    Toivon minäkin, että liekko ja korpikirjailija kuntonsa saa entiselleen ja iloiten kesää vastaan ottaa.
    Samaa toivon toisillekin ja osani toivon minäkin kuntoni suhteen saavani ja mahdollisuuden kesän odotuksiin.
    Korttia iskemään tänään, iloista mieltä sieltä löytyy, jospa se taas kantaa jonkun aikaa.
    Jospa tässä tämän aamun tervehdys, tyhjää parempi kumminkin;)
  5. Huomenta lumisista maisemista, lunta tuli sen verran, että aurat sai töitä.
    Lumi harsotti puut kauniiksi, maisema todella satumainen ja aurinko taivaan reunalta kurkistelee.
    Elämä vaan jatkuu tavoillaan, mukava oli kuulla, että korpikirjailijan kunto kohenee ja kotiin pääsy lähenee.

    Makriina väsymyksen kanssa uupuilee, sama tunne täälläkin, jos puuhaa riittää ei väsymystä uneen asti tunne, mutta sitten kun istahdat, kohta huomaat torkkuvasi ja herääminen aamulla on vetkuttelua, ei viitsisi nousta vuoteesta.
    Onkos sillä niin suurta väliä vaikka nukahtelemmekin, kiire on loppunut, minulta ainakin.
    Tehokkuuttani joskus itsekin naureskelen, kun siirryn viemään jotain jonnekin, on tapani katsoa onko samaan suuntaan menevää tavaraa ja kaikki mukaan ja paikoilleen samalla kertaa.
    Sanonta vie mennessä, tuo tullessa, elää vahvana.
    Tuo huono äänen toisto ärsyttää minuakin, meinaa juonikin kärsiä, kun ei kunnolla kuule.

    Ramoona puhuit vetäjän roolin tekemisestä, ei minuakaan ole omien pyrkimysten vuoksi ole niihin valittu, jotenkin vain jouduin, kai siksi, että en ponnekkaasti vastaan inttänyt.
    Yli kymmenen vuotta sitä touhua riitti ja samojen ihmisten kanssa touhuiltiin, kai se todiste siitä, että yhdessä viihdyttiin ja aina hyvillä mielin kotiin tulin.
    Kotiäitinä en juurikaan ollut, aina oli työn perään jouduttava, kun kaksi tyhjätaskua yhteen meni, oli kaikki yhdessä myös kustannettava, hyvin onni mukana seurasi kaiken suhteen.
    Joskus kyselen lapsiltani, miten he kokivat silloisen elämän, ihan hyvin, kaveriporukoilla liki samat olosuhteet.

    Tuota politiikkaa on kyllä seurattua tullut nuoresta lähtien, niissä ympyröissä miehenikin tapasin, nyt sitten kuuntelen ja luen maailman asioita, kiinnostunut olen, mutta se on oman itseni kanssa koettua.
    Tuohon ensimmäiseen arvioosi uskon, mutta se on vaan taas minun näkemys asiasta.
    Aika vahva on uskomus tämän päivä politiikasta, kuin Salmisen laulussa sanotaan.

    Voin nähdä herttaisen mummon kissoineen pienen kodikkaan mökin asumuksessa, varmasti viihtymisesi on todella ihanaa.
    Ole nyt varovaisistakin varovaisempi, kun ulos lähdet liekko.
    Olen säilynyt flunssalta, vaikka täälläkin se heiluu ja on pitkäaikainen vaiva.

    Samoin terveiset Hurskaisellekin, kun kauppaan kiirehdit, varoen vanhan täytyy aina muistaa.
    Ikävä tilanne pikkulinnuille, kai isommillekin tuo lumen tulo, ruuan etsiminen vaikeutui.
    Kuuntelin eilen, kun radiossa joku kertoi punatulkkuja isot määrät syöttöpaikoilla, tavallaan punatulkku harvemmin syöttöpaikoilla näkee, viihtyvät metsän turvissa.
    Ikää tulee, samassa suhteessa vaivatkin lisääntyy, aina joku paikka vinksallaan, kuten Neeassakin totesit.

    Olen kukkiini vaihtanut mullat ja nyt kurkistelen joka aamu, onko kasvua ilmaantunut, ostin pari viherkasvia lisääkin, nimiä en muista.
    Pian pitäisi tilaamani taimetkin tulla, niiden kanssa sitten aika vierähtää.
    Aina on jotain pientä puuhaa keksittävä, muuten torkkumalla päivä menee. samantapaista touhuilua varmaan teillä toisillakin ?
  6. Huomenta, pilvisen päivän vuoro, näin näkyy sää muuttelevan tilaansa joka toinen päivä, lumisadetta kyllä nyt odotellaan.
    Kävin eilen lähikaupasta Aino jäätelöä pari rasiaa, mielitekoni sekin, muusta makeasta en välitä, nyt on jäätelön vuoro.
    En vuosiin jäätelöäkään ostanut, mutta nyt iski halu siihen ja helppo on toteuttaa mieliteko.

    Voi minua, arvasin kyllä, että keskustelua syntyy, kun johtajuuden mainitsin, kävin oikein lukemassa eilisen viestin ja siellä aivan selkeästi luki, oman elämän johtamisesta.
    Miten joku saa päähänsä, että täällä minun johtaminen onnistuisi, tuntemattomia, vain kirjoitustuttuja, minunko ohjeita alkaisivat noudattaa, kukkoluuruu, järki käteen ihmiset.
    Vinkkejä elämästään antaa meistä melkein jokainen, niitä noudattaa ken haluaa.
    Ihmettelen tuotakin arviota, kotona ei voisi pakastaa, kuitenkin kaupasta pakkasesta aineita ruokaan ostetaan, eikös se ole nykypäivää.
    Hyvät jääkaapit jokaisella, kyllä ruoka jonkun päivän sielläkin kestää, eihän ole pakko tehdä huonosti säilyvää.

    Mitäs jos anona rupeaisin koiran virkaan ja haukkuisin kaikki anot yhteen kasaan, kiitos vaan vinkistä tuon H kanssa mkr.

    Oletko sitä mieltä ano 17,01, että saan palstalaiset kirjoittamaan , tanssimaan oman tahtoni mukaisesti, sanoisin, että erittäin hyvin osaat kuvitella.
    Nojatuoli ei ole koko maailmani, jos olet seurannut monessa olen mukana ollut ja kerran päivään pistäydyn viestin laittamaan, sinäkin saatat nimettömänä useimmin käydä.
    Toisekseen sitä varten kai palsta on olemassa, että halukkaat saa kirjoitella.

    Tuo johtaminen ei koskaan ole ollut tarkoitukseni, mutta rohkeasti asioihin tarttuvana on asiat siihen malliin mennyt, että vetäjäksi olen joutunut, ehkä ihan halustakin, minusta on aina ollut mukava suunnitella ja iloa tunnen asioiden onnistumisesta, etuja en ole mistään saanut, vaikka "johtaja" olenkin ollut.
    Aikani on riittänyt ja into on ollut kova, siitä kaikki koostuu.
    Kotona asiat jäivät useinkin kontolleni, kun mieheni harrastus vei paljon aikaa työn lisäksi, oli hyvillään asioiden hoidosta minun avuin.

    Tuo unen saaminen on hyvin yksilöllistä, minä ehkä nukun hyvin jo muutenkin, mutta jos yöllä herään on paras konsti karkottaa mietteet päästä, kaivertaa päälle hyvä kolo tyynyyn ja kokea olonsa rennoksi, sitten vaan syvää hengitystä.
    Vanhemmiten kaikki hankaloituu, unikin karkaa, päivän harmit kuitenkin paras unohtaa ja koettaa hyvillä mielin vuoteeseen mennä.
    Minulle tuo edellä kerrottu on auttanut, olenko tässäkin asiassa poikkeus?

    Politiikkaa on turha vetää mukaani, olen mikä olen ja siihen ei puheet vaikuta, harvoin asiaa esille tuon.
    Voi olla liikaa palstalla oloni, mutta minkäs mahdat ihan itsestäni riippuu milloin käyn ja miten paljon.
    Ei tulisi mieleenkään tyrmätä sinunkaan oloa jos tunnistaisin sinut.

    Brinkkala niin erilaisia olemme, minä en kaihda jotain sanomaan jos vastaantulijalle jotain voin sanoa.
    Eilenkin lähikaupassa tapasin entisen naapurinpojan, näkötuttuja olemme, kysäisin äitinsä oloa ja hän kertoili kuulumiset.
    Käveli aina äitinsä kanssa lenkillä, äiti huonosti liikkuva, nyt ei ole näkynyt, siksi uteluni.
    Hän on komea nuori mies, nyt harmaantunut, mainitsinkin siitä, hän naurahti 50 sivuuttaneensa ja harmaata alkoi tulla.
    Ajattelin, että jos neljäkymmentä vuotta nuorempi olisin, olisin piirittämään häntä ruvennut, tätä en ääneen lausunut, totesin vain että charmi lisääntyy.
    Enhän olisi jutustamaan ruvennut, jos olisin ihan tuntematon ollut, mutta sen verran tuttu, että tiesin hänen ymmärtävän.
    Kyllä sen aistii kelle voi keskustelun aloittaa, kai sekin elämän koulun ansiota.

    Kiitos taas teille sopuisasti kirjoittaneille anoille ja tietysti kaikille muillekin.
    Tänään taas La Promessa, milloinkahan se loppuu, aina vaan uutta juonta pukkaa.
  7. Mitäpä anteeksi pyytelet, sinä toit mielipiteesi, minä omani, sanan vapaus onneksi on olemassa.
    Yksin asun minäkin ja samoin pyrin nautinnoksi myös minä saada ruokahetkeni, noista vitamiineistä, syön paljon hedelmiä ja marjoja, jotain purkistakin lisäksi napsin.
    Salaattikin on tuttu.
    Jos olet seurannut käyn kesäisin aina lähiviljelijän juureksia hakemassa, ehkä tarpeeni saan kaikesta, vanhanaikaisesti säilönkin kaikenlaista.

    Kerro vaan omat juttusi toistekin, tilaa ja lukijoita riittää.
  8. Sinäpä voit huoletta niin tehdä, kerroin vain omat tapani ja hengissä olen ollut tälläkin tapaa kohta 90 vuotta.
  9. Sunnuntaiaamua ja sen hiljaisuutta, radiosta kuulen naisasiaa kerrottavan.
    Yllättävää on kertoma, naisiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt, joka kymmenes nainen tuolla maailmalla, on kohdannut väkivaltaa jo omaisen tekemänä, puhumattakaan raiskauksien uhreista, kamalaa tietoa vuonna 2025.
    Englannissa tilanne on huono, siellä seurataan jotakin idolia, jonka sana on laki, Tramp tällekin ilkiölle on turvapaikan antanut.
    Minusta aivan uskomatonta kuulla tämä asia, olemmekohan kotimaassamme sen turvatuimpia, mistä nämä pahantekijät sikiävät.
    Surullisia asioita kauniin pyhäaamun alkuun.
    Aurinko siis taas tänään paistaa, niinhän povasinkin;)

    Voi, minultako kysyisit tomaatin kasvatuksesta, ei kovin hyviä tuloksia, parvekekasvattaminen ainakaan onnistunut, muistan äitini aikoinaan kasvattaneen liiterin seinustalla ja isoja ryppäitä tomaatit tekivät.
    Aurinkoinen paikka, oikea lannoitus ja hyvin tuettuna ne kasvavat, tai sitten ei, tässäpä minun tietoni.
    Kai se niiden pienten alkujen kasvatus antaa pohjan hyvään tulokseen.
    Minäkin kuuntelen ja katselen ruokaohjelmia ja sitten toteutan jos mieli siihen luvan antaa, kaali on yksi herkkuni kaikessa muodossa.
    Pidän keitoista ja laatikkoruuista, pihvit ja muut siihen kuuluvat jäävät vähälle .
    Siskonmakkarakeittoon olen nyt ihastunut, siihen laitan mukaan herneistä lähtien kaiken mahdollisen ja hyvin maistuu.

    Tuo kouluaika tulimieleen demeterin maininnasta, olin sellainen kiltti tyttö, lettipäinen, (tai saparot ne oli) alaluokilla, sitten viimeisillä luokilla jo johtajan elkeitä aloin käyttää, olin rohkea suunnittelemaan ja esittämään.
    Mikään välkky en ollut, mutta luokkani vaihdoin ilman tuplauksia ja kotiin ei koskaan koululta viestiä tullut.
    Naimisissa ollessanikin jäi päätöksen teko useimmiten minulle, hyvin omatahtoinen olen aina ollut ja olen sitä edelleen, minun pillin tahtiin mennään jos kyse on minun elämästä.

    Minulle tuo ruuanlaitto ei ole vasten mieleistä, tykkään ajan kanssa valmistella monia ruokia tulevan viikon varalle, osan pakkaseen ja seuraavaksi syötävät jääkaappiin.
    Tuo kaalipiirakka on seuraavana mieliteko haaveeni, sen teen kun vaihtelua kaipaan, kanttarellit on jo pakkasesta loppunut, se piirakka ei onnistu.

    Naisasialla aloitin ja lopetan toivomuksella, että naiset pitäkää puolenne kaikessa, meidän osuus on maailman menossa kattava.
    Aurinkoa ja kevään tuoksuja, minä paistan pellillisen ruusupullia, jos sattuu joku käymän, on tarjottavaa.
  10. Huomenet, vuorossa olikin pilvinen päivä, vaikka luuloni oli, että aurinkohan se paistaa, no ei mitään, ehkä huomenna sitten.
    Oikein hyvää Naistenpäivää,, paljon on elämänsä kulkuun voineet naiset sitkeydellään vaikuttaa, mutta näin ei ole koko maailman kartalla.
    Paljon on vielä tehtävä, että kaikilla naisilla, kuin miehilläkin on ihmisarvoinen elämä.

    Tuosta ketjun katkaisusta, se tapahtui 70+ palstalla, siis kauan aikaa sitten, säännöt muuttuivat ja enää ei ylläpito niin tee. mikä harmi sinänsä.
    Oli oksapuu mikä selvensi vastauksien kohteen, väärinymmärtämistä esti, sitäkin kaipaan,
    Silloin Kahvipirtin aikaan, ketjun ylläpito katkaisi 200 viestin jälkeen, kateudesta ei ole ollut kyse.
    Uusin aloituksen ja taas sama tapahtui 200 viestin jälkeen, joskus neljäkin ketjua palstalla, ne oli numeroitava, että löysi viimeisen.
    Tämä tästä.

    Tuo kateus ja kehuminen on aivan turha aihe, minusta saa kehua, jos siihen aiheen löytää, eihän se keneltäkään mitään pois vie , voi vaikka intoa nostaa.
    Itse en kehuista muutu, sama mummo tässä kirjoittelee, mutta kiitän kauniisti sen kaltaisista viesteistä.
    Kehua saadessaan jokainen itse tietää, miksi sen kokee.
    Kehut ja moitteen on paikallaan, mutta moitteiden tapana on mielialaa laskea, siksi ne raskaammilta tuntuu.
    Siksi aina toivoisi, että viestit kannustavia olisi, eikä kehumisina niitä pidettäisi.

    Pidän hieman piikikkäänä tuon kuvaajan lausetta demeter, mutta sepä on hänen tyhmyys, eipä väliä, määrätyn ilmeen itsestään antoi.
    Ne passikuvat onkin sitten niitä, mitä harvemmin halusta katselee.

    Onnittelen brinkalaa jaksamisen pinnan noin valtavaksi kasvamisesta, jaksoit kerralla kaiken, pieni virhe se muusiksi kiehuminen, kun tuon urakan jaksoit.
    Minun on jo jaettava kahdelle päivälle siivoamiset ja ikkunan pesu ei vielä ole mieleenkään tullut, meinaako unohtua koko homma.
    Niin paljon turhaa kuormaa hartioillemme keräämme, kun paljon vähemmällä selviää.
    Vaikka ylistän naistenpäivää ja tasa-arvoa, niin myönnettävä on se, että heikompia voimiltamme olemme.
    On tietenkin poikkeuksia, kuten Eliaana joka jaksaa kaiken, eikä pelkää tarttua työhön kuin työhön, siinä naisen mallia meille jotka uikutamme pienestäkin, vaikka olen ymmärtänyt, että sisar hellä valkoinen oli ammatissaan, tai jotain siihen suuntaan.
    sanotaanhan, että ei ole naisten ei miesten töitä, mihin ei kumpikin osapuoli pysty.

    Tuon orkidean kukkivaksi saamista odotan joka aamu käyn ruukkua kääntelemässä, hyvin vihreä kyllä on, eikä sitruuna ole ainakaan sitä tappanut.
    Olen nähnyt maidolla paksulehtisiä kukkia pyyhittävän, onko siinä taikaa?

    Nyt en kehu, en moiti, mutta laatikoiden uuniin saaminen odottaa, jos meinaan puolilta päivin peruna ja kaalilaatikkoa saada.,
    Ehkä vaan toista syön ja toisen laitan huomiseksi jääkaappiin.
    Iloa ja riemua naisena olemiselle ja pidetään huoli miehistäkin, jos kumppani on olemassa.
  11. Aurinkoista huomenta, pilvetön taivas ja sää niin kuin morsian, sitä kevään tuntua ilmassa.
    Näin ne säät muuttuvat, eilen vielä harmaudesta valitin, nyt sitten ei sään syytä ole ainakaan jos mieli apeutuu.
    Mitään muutakaan syytä olla allapäin, iloisia uutisia sain, tyttärenpojanpojan poliisikoulutus loppui vuoden alusta ja nyt sitten työpaikka on löytynyt, rikospoliisin tehtävissä.
    On aina mukava kuulla lapsenlapsien ja heidän lastensa elämän sujumisista, vaikka itse ei ristiärastiin ole pistänyt.
    Viikonlopuksi hyvää säätä luvassa, tytär mökilleen vielä jään yli pääsee, varoittelevat kylläkin, että jää heikkenee lämpimien ilmojen vuoksi nopeaankin.

    Minäkin olen orkideani kanssa paininut, lehtiä tekee, mutta ei kukkavanoja, olen hoito-ohjeita Facesta ottanut ja nyt uuteen ruukkuun laitoin sitruuna siivun, kun sen kerrottiin kasvua edistävän, käpyjä ja metsän karriketta olen ruukkuun kasvamisen parantamiseksi laittanut, kärsivällisen hommaa se on tuokin kasvatus..
    Joka aamu käyn katsomassa, onko kasvua ilmaantunut.

    Minä olisin kauhusta jäykkänä, jos leikkaukseen joutuisin, koskaan ei minua ole leikattu, sairaalassa oloni typistyy synnytyksiin (kaksi) ja 15 vuotiaan kuukauden olo silmäsairaalassa.
    Kulkutautisairaalassa olin lapsena viikon verran, tulirokon vuoksi, silloin oli semmoinenkin sairaala. mihin eristettiin sairastuneet, ikävä kotiin oli valtava.

    Verhojani pesen harvoin, vaihdon yhteydessä vaan puhdistelen ja tuuletan, keittiön verhot pesua useinkin kaipaa.
    Olen yrittänyt karsia noita suurempia verhojen kanssa laittamisiani, vaikka apua kyllä löytyy tarvittaissa.
    Pölyä kyllä verhotkin kerää, mutta varsinaista likaa ei niissä ole, kun tupakoimaton koti on aina ollut.
    Ehkä pesu onnen tunteen ja raikkauden mieleen tuo, mutta laiskana siltäkin osin olen.

    Tässäpä nämä aamun mietteet, nyt rupean nauttimaan auringon paisteisesta säästä ja parvekkeen keväisen ilmeen suunnittelua, kohta aurinkotuolini sinne asetan, kevät aurinko puree, hyvin vaan on rasvan laitto muistaa.

    Hyvää viikonlopun alkua ja aurinkoa kaikille.
  12. Huomenta ja räntäsadetta, kovasti vaihtelee tuo sää, eilinen iltapäivä auringon paisteinen.
    Onhan ne matikkamyrskytkin vielä edessä.
    Made ja hauki on niitä kaloja joihin en ole ihastunut.

    Kuuntelin saman mistä mkr:n kertoi ja tuo digipalvelu on minulle täyttä hepreaa.
    Saunassa eilen naapuri kertoi käyvänsä taloyhtiön sivuilla ja sieltä saa selvää taloon muuttavat, osakkeiden myynnit ja muut tärkeät asiat, en ole vielä kertaakaan käynyt, kai sitä pitäisi sen verran innostua ja lukea mitä talossa tapahtuu.
    Uteliaisuus ei vaivaa, mutta onhan siellä asiaakin esillä, olen ajatellut, että kai asiat hvvin hoitavat ja laskut on pysyneet kohtuudessa, ne maksamalla olen kai asiani hyvin hoitanut.

    Noita kertomisiasi tapauksia soittelun pakosta tulee, ei jaksa aina odottaa ja laskuhan siinä kasvaa, pitää nyt puhelinta monta minuuttia korvalla.
    Laiskuuttani on ilmeisesti, että en jaksa edes kampaajaa tilata, no sen voi tältä istuimeltakin tilata netistä, mutta jos tilaa on myös paikalle ilmaannuttava.
    Jätän peiliin kurkkimisen vähäiseksi ja annan tukan kasvaa, mutta vaikeudet sen myötä lisääntyy, kun käsistä voima loppuu ja ei jaksa muutamaakaan rullaa päähän kiertää, no omia on harmini.

    Mielestäni tämä nojatuoli täyttää paikkansa, kun kirjoittaja jotakin lohtua saa vertaistuen myötä.
    Kun kerrotaan omia kokemuksia monen asian kohdalla, niihin aina löytyy vastauksia, joista voi apuakin löytyä.
    Onneksi tuota ajokortti ongelmaa ei ole, mieheni kuoleman jälkeen luovuin autosta ja siinä yhteydessä annoin kortinkin mennä vanhaksi, ei harmita, kaikki on sujunut hyvin, asunhan kaiken keskellä, sairaala ainoastaan toisella puolen kaupunkia.

    Katselin eilen telkkarista, sarjaa Prinssi Harryn puolison elämisestä, olipa kaunista katseltavaa, aivan arkea esitti, oli kuin kotiäiti konsaan, teki ruokaa ja esitteli oman puutarhan tuotteita, kanojaan ja teki lounaita ystävilleen,
    Säilöi pikkelsiä ja teki säilykkeitä ystävilleen ja näytti lastenjuhlien suunnittelusta, siis aivan katsottava sarja, elämää kaiken yltä kyläisyyden keskeltä.
    Toden tuntuista, mutta puitteet toiset kuin meillä nojatuolissa.

    Mukava aina, kun joku muistaa Kahvipirtin ja siellä tapahtuneet jutut, ikävä sitä aikaa, muistelen jonkun keksineen Kyöpelinlentoon moottoroidun luuan;)
    Pitänee sanoa, voi niitä aikoja ja aika entinen ei koskaan palaa.

    Nyt mene katosmaan LaPromesan alkuaikoja, hyvä muistutella, mistä tähän päivään on tultu, Currokin niin ilkeä Janalle, en muistanutkaan.
    Ykkösellä vajaan tunnin jaksot kymmeneltä, jos joku ei alkuja nähnyt, nyt sen voi korjata.
    Hyvää päivän jatkoa.
  13. Hyvää tiistaiaamua ja auringon paistetta odotellen se alkaa.
    Nyt tuntuu yleinen väsyminen tapahtuvan, ehkä jo on aikakin, myönnettävä on ja periksi annettava minunkin.
    Iloista mieltä ei väkisin pysty luomaan, se on minunkin uskottava.
    Vaikka kuinka yrittäisi löytää jotakin mikä saisi innostumaan, on liki mahdotonta, on vaan noita tokaisuja ja pahaa mieltä tuovia viestejä.
    Sitä olen vuosia yrittänyt selvittää, mikä saa ihmiset osallistumaan, jos vain kielteisiä mietteitä ketjusta, jossa toiset elämästään kertoilee.
    Pilkataan ketjua, sairaita, vanhuksia, osaamattomia ja kaikkea yleensä, mikä meidän ikäisten elämään kuuluu, olemmehan 80+ palstalla, luulisi ymmärrystä ja viisauttakin löytyvän.

    Olen hyvin tyytyväinen näihin vuosiin siltä osin, että olen saanut sisältöä arkeeni juuri teidän mukana sopuisina olevilta.
    Eihän nämä kirjoitukset minunkaan tuottamina mitään maailmaa mullistavia ole, mutta jotenkin tunnen elämässä mukana olevani, mielihyvääkin on viestit antaneet.
    Mukana kirjoitellen olen saanut tutustua niihin ihmisiin, joilla paljolti samalta tuntuvia mietteitä ja tapoja elämän suhteen.

    Väsyminen tapahtuu pikkuhiljaa ja kirjoittelun mielekkyys katoaa, on myönnettävä itselleenkin, että lopetus olisi paras tapa toimia.
    Mitään henkilökohtaista kaunaa en tunne, mutta mielestäni palsta on mennyt lujaa alamäkeä kohti, kuten koko maailma näyttää tekevän, anona kirjoittelu sen on saanut aikaan, ihminen osaa tuntemattomana ilkeilläkin, vastuu sanomisista katoaa.

    Monen toivomus on, että Nojatuoli loppuu, mutta uskallan senkin loputtua ajatella, että tilanne ei paljonkaan muutu, samat kirjoittajat joilla ei tunnu hyvä olevan jatkavat edelleen muissa ketjuissa.
    Katselen ja ihmettelen, mitä tapahtuu, kirjoitteluni voi jäädä vähiin, mutta eihän koskaan tiedä tulevasta.
    Joku mainitsi mustelmista, no ei ainuttakaan minusta löydy, ei siis ole iskut osuneet.

    Toivoa paremmasta pitää olla ja uskoa asioiden selvenevän.
  14. Huomenta, onko jollekin epäselvää mikä Nojatuoliketju on, tänne laitamme viestejä arjen elämästä, yrittäen hyviä tapoja ja sääntöjä noudattaa.
    Aiheita löytyy elävästä elämästä ja se poikkeaa kovinkin nuorempien elämästä, vanhoja olemme ja viisaitakin, ainakin osa kirjoittajista, tosin mukaan on tullut myös he joilla ei paljon kerrottavaa ole.
    Kuitenkin sopuisasti ja ymmärryksellä kaikkiin viesteihin pyrimme suhtautumaan, joskus ei ymmärrystä riitä, silloin ei vastauskaan tyydytä.
    Vuosia pyörineenä ketju on useammalle tuttu, mutta aina uusia mukaan tulee ja tervetulleeksi toivotamme.
    Meitä jo kauan olleita on kourallinen ja siksi kaipaankin jokaista vanhaa tuttua , jos ei pitkään aikaan ole viestiä laittanut.

    Elämä jatkuu noista maailman tyrskeistä huolimatta ja ihmettelyäkin riittää.
    Tuntuu kuin sotaa kovastikin koetetaan aikaan saada, on kai tälle nykyiselle polvelle tuntematonkin ajatus, siksi sitä joka käänteessä jauhetaan.
    Valtion päämiehistäkin osa vallanhaluissaan sitä kerjää.
    Pelkoa ja uhkauksia annetaan, kansojen mielipide ei mihinkään kanna, sokeana rynnätään jos jonkinlaisen aatteen perässä, uskoen jopa todeksi hyvät lupaukset.
    Maailman kirjat ovat sekaisin sanan täydessä merkityksessä.

    Toivon asuntosi myynnin onnistuvan Paloma, nykyään sekin on kovin vaikeaa monella taholla, samoin kesämökitkin ovat menettämässä kiinnostusta.
    Kukapa tämän sekaisen maailman aikaan mitään kauaskantoisia yrityksiä uskaltaisi suunnitellakaan.

    Meillä suomessa on hyvä turvallisuus ja puolustuksemme on kunnossa, mutta toivoisi myös Ukrainan jaksavan vaikeuksistaan pääsemään ja koko maailman rauha saataisiin aikaan.
    Onko turha toivo, että saisimme kaikkiin maihin viisaita, rauhaan pyrkiviä päämiehiä, joille ei vain valta ja raha olisi pääasia.
    Viisautta toivon joka maan johtajalle ja tuo USA: johto ei sitä taitoa osaa.

    Jatketaan päivä kerrallaan elämää ja eipä nämä kovin kauas mietteemme lennä, mutta sananvapaus vielä on joten annetaan palaa.
    Näine mietteineni siirryn kohta seuraamaan erimielisyyksiä La Promesan maisemiin, ei sielläkään asiat hyvin suju.

    Poikani syntymäpäivä lähestyy, ei sano juhlivansa, mutta sanoin kahville tullaan sanoppa mitä tahansa, no tervetulleeksi toivotti kuitenkin.
    Toivorikasta päivää ja hyvää mieltä, että jaksamme.
  15. Sunnuntaiaamu jälleen päivään alkamassa. laskiaissunnuntai, varmaan laskiaisriehoja lapsille, miksei aikuisillekin jossain järjestetään.
    Niinpä jäi pullan leipominen, en siis laskiaispullilla pysty herkuttelemaan, ei suurta vahinkoa, kun ei vieraitakaan tiedossa.
    Ajattelen kyllä, että nämä vähäiset taidot unohtuvat jos ei niitä verestä koskaan, kohta pullan teonkin saa keittokirjasta katsoa.
    Neulominenkin alkaa puulle maistaa, niin hyvä kuin olisikin nivelten vetreinä pitämiselle.

    Vanhoja olemme kaikki, joka päivä lisää ikää tulee, yhteisen hyvän vuoksi se uusi ketju aina alkunsa saa, kun venyy hankalan pitkäksi.
    Tuo yksinäisyys voidaan tälläkin tapaa yrittää poistaa, on kuin ystäville kirjoittaisi, kun tänne olojaan kuvaa.
    Kieltämättä joskus minäkin yksinäisenä oloa pohdin, mutta jaksan vielä suunnitella jotain mielekästä ja niin se ajatus häipyy.
    Täällä ketjussa voi kurkistella sopuisasti toistenkin elämän kulkuun, kun jokainen oman elämän sisältöä jakavat, kaikkine vaivoineen ja iloineen.
    Pistäydy useammin viestiä meille toisille laittamassa, kiva on aina lueskella ja vastaustakin antaa.

    Ano ylistit raittiin ilman antia, kyllä se hyvää tekee, kun sisällä olosta lähtee ja pienen happihyppelyn tekee, se lähteminen vaatii pientä itsekuria ja usein antaa periksi, ei muka jaksa, näin minulla.
    Raittiin ilman edut kyllä tunnen, sen verran joskus jopa lenkillä kävin.

    Yhdyn noihin anojen puheisiin ja ihmettelen miten voikaan ihminen mielessään noinkin ilkeitä sanoja käyttää, mitä korppiksen sairaana oleminen on sisältänyt, eikö jo myötätunto olisi syytä esiin ottaa, kuka toiselle voi vain pahaa mieltä työntää.
    Ei kenenkään sairaus ole yhteinen pilkan aihe,, vaivat jo rasittaa, pitääkö taakkaa vielä lisätä.
    Lähetetään lämpimiä toivoa sisältäviä terveisiä korpikirjailijalle ja voimia jaksamiseen.

    Puukenkiä en varmaan ole omistanut, Crocsit kylläkin, roskapussien viemisissä niitä käytän ja saunaan mennessä.

    Kyllä mielestäni tuo Trump on perusilkeä, tai muuten sairas, miten siellä tuollainen saa maanjohtajan tittelin.
    Pelko ja mielistely lienee yksi syy tämän ihmisen pinnalla pysymiseen, rahallakin osuutensa.
    Toivottavasti järki asioiden suhteen palautuu ja rauha aikaan saadaan.
    Onneksi on toisenlaisiakin päämiehiä, jotka uskaltavat olla erimieltä kyseisen herran puheista.

    Nyt iloista laskiaissunnuntaita, viettäkää kaikki joilla kunto riittää vaikka pulkkamäessä lasketellen.
  16. Huomenta jälleen ja nyt lauantaiaamuun, sää se tavanomainen, harmaa ja kostea.
    Maailmassa monen monta ihmeellistä asiaa, yksi tuo USA.n touhuilu, kiristystä sodan lopetuksestakin, saapa nähdä mikä lopputulos onkaan.
    Tyhmyys tiivistyy päättäjien taholta, miten kauan antavat tuon pellekuvan maata johtaa.
    Miten voikaan joku kuvitella olevansa suurin johtaja, joka saa melskata mielensä mukaan, valehdellen ja kiukutellen, eikö hälytyskellot kenelläkään soi.
    Ihmettelyksi menee, muuta ei voi.

    Mkr kuitenkin sait hiuksesi kuntoon, minulla vaan mietinnässä sekin.
    Flunssaa täälläkin liikkuu ja sitkeän sorttista vielä, lämpöä viikonkin riittää, itse en ole oireillut, etu kai sekin, että en missään käy.

    Näkösi on varmaan hyvä Eliaana, kun noin harvoin käyt silmälääkärissä, minulla kaksi vuotta ja uusiksi., no vanhuus kai siihenkin vaikuttaa.
    Täällä on markkinat ensi viikolla, tuskin tulee mentyä, kun ei mikään sinnekään houkuttele.
    Pitäisikö leipoa pullia ja tehdä laskiaispullia, en muista milloin olen niitä tehnyt, pullan leipominen on jäänyt, kun tykkääminen siitä tuotteesta on loppunut.
    Kaikki kovin makeaan on joku halut vienyt.

    Vaikeaksi ja pitkäkestoiseksi meni korpikirjailijan lonkkaleikkaus, näin joskus tapahtuu, kun bakteerit jyrrää.
    Toivotaan kuitenkin, että kaikki loppuu ajallaan, kysyy vaan voimia taistelussa vaivoja vastaan.
    Olethan melko vahva ollut kaikessa, niin se hoituu tämäkin.

    Nyt loppusiivous parissa huoneessa ja taas menee aikaa seuraavaan kunnon siivoukseen.
    Pian on päivä ja yö yhtä pitkiä, vajaa kuukausi siihenkin, pian se aika pyörähtää.
    Nyt kivaa viikonloppua kaikille, voikaa niin hyvin mihin mahdollisuudet riittää., iloakin mukaan toivottelen.
  17. Huomenta Kalevalanpäivään ja viimeiseen helmikuun päivään, näin katosi jo toinen kuukausi tätä vuotta.
    Huomenna alkaa kevät kuukausien jakso ja kummasti kukat alkavat kiinnostaa.
    Viimekesänä ostetut Kannat nostin valoon ja alkoivat heti työntää uutta kasvua, jospa saan niistä komeat kukat parvekkeelle.
    Tilauksen laitoin riippupelargoneista puutarhalle ja jotain muutakin tilasin, viime kesänä sain hyvin onnistumaan nämä taimista kasvatetut.

    Älä harmittele mkr, kyllä tämä herra kaikkien tiedossa pysyy älykkäine lausunnoillaan, ei monta viikkoa ole kun Ukrainan presidenttiä diktaattoriksi kutsui, tänä aamuna luin, että ei muista niin sanoneensa, muistisairautta silläkin taholla.
    Näinkö heikoissa kantimissa suurten maiden päämiehet ovat..
    Sama tauti, kampaaja pitäisi tilata, mutta miten ei jaksa innostua siitäkään, että saisi paremman kuvan itsestään, ainakin peiliin vilkaistua olisi parempi mieli.

    Oli mukavaa tapaaminen pojan tyttären perheen kanssa, avomiehensäkin on ymmärtää suomenkielen puhetta hyvin, vastailu vaan ei niin hyvin onnistu.
    Nauratti kun tytär kohta kuusi vuotta täyttävä katseli telkkarista lasten ohjelmaa, kysyin, että ehditkö tekstiä lukea, on oppinut juuri lukemaan, äitinsä nauroi, että eihän hänen tarvitse lukea, kun ymmärtää puheen, siis osaa englantia.
    Mihin maailma meneekään, kun kaikki jo lapsena osataan.
    Pieni poika vierasti, mutta jo pois lähtiessä hymy kasvoille ilmestyi.
    Sain kutsun kesälle tulla käymään, ostivat talon Lahdesta ja kertoivat tilaa nyt olevan, no sinne on monen miehen ikä.

    Kuuntelin eilen kyselytunnin pitkästä aikaa ja olipa samasta asiasta vain toistoja, kyselijöillä kuin vastaajillakin.
    Mitään selkeää kuvaa ei synny moisesta sekamelskasta. terveyspalvelut oli tapetilla, vanhusten ja nuorten ja vammaisten asia ei selvinnyt, hyvinvointikeskusten päätöksiin nojasivat, mutta rahakirstun vartioina ovat, miten sitä mammonaa mihinkin laitetaan.
    Tuo kotona asuminen on monen vanhuksen kohdalla kova koitos, jos ei pärjääkään ilman apua ja apu on kivien takana.
    Samoin ajattelen kuin Ramoonakin, uskon useamman vanhuksen toiveena olevan se kotona asuminen, vaikka jos hoitoon pääsy onnistuu, voi silläkin viihtyvyytensä löytää.
    Hoitoon pääsy ei sitten niin helppoa olekaan, hyvin huonoon kuntoon ehtii vanhus mennä, ennen kuin hoitokodin ovet aukeaa.
    Surullista kertomaa ja kun vielä päättäjien suusta tätä kuuntelee, ei tulevaisuus naurata.
    Elämä jatkuu joillakin hyvin ja toisilla vastoinkäymisten kanssa.

    Suomenlippu liehuu räntäsateessa, harmaa taivas ja harmaa päivä tästä on tulossa, hyvin joutaa vaikka pientä siivousta tekemään.
    Osan kotia kuntoon taas laitan ja huomenissa loput, näin ei uupumus tavoita.
    Pojantytär toi julki hyvän mielensä jaksamisestani, kun vähättelin taitojani, hän niin monia asioita oppinut, kuten käsitöiden teon, vaikka on vasenkätinen.
    Siinä yhdessä pohdimme mallia, mitä oli pojalleen aloittanut, minun piti sanoa, että en osaa neuvoa vasenkätistä, näytti se niin oudolta se tekeminen.
    Löysin vanhan ylioppilaaksi pääsyyn liittyvän kirjoittelun, minkä olin hänelle kirjoittanut, kyyneliin sain hänet, on niin herkkä, tullut mummoonsa.
    Kirjoitus oli säilynyt laatikossa jo parikymmentä vuotta ja itsekin hämmästyin sisältöä, miten olinkaan joskus noin hyvin osannut ajatukseni sanoiksi pukea.

    Jospa tämä tältä aamulta riittäisi, keksikää jotain kivaa mielen liikeisiin, jos sää meinaa masentaa.
  18. Huomenta harmaasta säästä ja liukkaudesta.
    Hiekotus on tehokasta, mutta yöllä pakkasella jäädyttää hiekat jään alle., luulen että päivystys on täynnä jollakin tapaa loukkaantuneita kulkijoita.
    Pelitilaisuudessa oli kivaa, munkkikahvit joimme ja maailmaakin paranneltiin pelin lomassa, yhden pelin voitin.

    Kyllä tuo virke, ano 13,31 pitää paikkansa, köyhiä vain kuritetaan.

    Kamalalta tuntuu sekin, että muutama vanha mies saa kansat sotatilaan, miten ei kansalaiset toimi tavalla mikä tämän estäisi.
    Onko maailmassa tultu taas siihen tilaan, että on unohdettu sodan kauhut ja niitä nyt kaivataan vallan pönkittäjäksi.
    Pienten valtakuntien päällikötkin uhovat suuria, vaikka vaikutukset jäävät pieniksi, kun isojen maiden vallan halua seuraa.
    Nyt kaivataan viisautta ja hyvää tahtoa sovitellen asiat tolalleen.

    Ano 9,02 selvitän taas kerran
    sanontaani, vaikka en siitä tykkääkään, mutta aina vaan jonkun ymmärrys poikkeaa omastani.
    En sanonut, että kälyni pitäisi tehdä jotakin, omia sanojaan kertasin, hän itse mainitsi elävänsä tekemättä mitään ja hyvin viihtyi.
    Ihmettelyni ja surunikin asian johdosta saa ihmettelyn aikaan, aiemmin niin tekevä ihminen nyt aivan mitään saamaton.
    Kertoi onnittelukorttia enolleen tehneensä kaksi viikkoa, siis ajatus ei vaan mukana kulje.
    Onni kuitenkin, ettei hän pidä mitenkään vaikeana olla vaan, ei ihmettele ei kauhistele, hyväksyy muistamattomuutensa.
    Emmehän kukaan kättä eteen laita asioille mille emme mitään voi, hän on iloinen kaikesta siitä mitä elämäänsä kuuluu.
    Emme voi päättä kukaan, missä tilassa elämämme päättyy.

    Pojan vanhin tytär tulee perheensä kanssa käymään, ovat hiihtolomalla.
    Hiihtäminen ei onnistu, mutta lapset sai jäällä kiitää moottorikelkan vetämänä, isä oli ratissa.
    Poikani asuu Saimaan yläreunoilla ja jäätä riittää ajella ja vahvaakin kuulemma on, minä aina kauhulla noita jäällä liikkuvia pohdin, tytärkin saareen mökilleen aina menossa, autolla kertoi viimeksi menneen, kun moottorikelkka ei toiminut.

    Nyt pitää hieman korjata noita särkyviä korkeammalle, kun pieni puolitoistavuotias varmaan kiinnostuu ja haluaa kosketella.
    Rattoisaa torstaipäivää ja hyvää olemista kaikille.
  19. Huomenta nyt jo keskiviikko aamuun, Nestorin päivään, aika outo nimi onkin, en tunne ketään Nestoria, onnittelut kuitenkin.
    Kälyni pistäytyi eilen kylässä ja pari tuntinen meni mukavasti, muisteltiin asioita mihin hänkin muistoissaan ylsi.
    Pirteän oloinen oli ja sanoi hyvin yksin päivänsä kuluvan, vaikka ei mitään teekään.
    Ruoka mitä hänelle päivittäin tuodaan sanoi maistuvan, siivous toimii ja myös lääkkeiden annot.
    Erittäin onnellinen oli kerran viikossa palvelutalolla käynnistä, ohjaajia kehui, mukavia oli myös toiset siellä kävijät, tyytyväinen oli olotilaansa.
    Oli mukava nähdä tyytyväinen vanhus, vaikka vaivoja kyllä löytyy, toivottavasti elämä hänen kohdallaan näin mukavissa merkeissä jatkuu.

    Tuo arvokkaana olo on kyllä vähän liika pyydetty vanhukselta joka kaikkien vastusten kanssa painii, soisi kyllä arvokkuutta myös kanssaihmisiltä huomioimaan vanhan ihmisen elinehtoja.
    Elämän iltaa viettävien, työrupeaman yhteiseksi hyväksi tehneenä, voisi todella jotain arvostusta saavansa.

    Tällä hiihtoloma jaksoilla ei paljon hiihdellä, mutta kai rinteet ovat kunnossa, että laskettelemaan pystyy.
    Ajatus pelkoja herättää, tuleeko talvi sitten kevätkuukausien kohdalle.

    Ehkä emme tarvitse noita digiajatteluja kovinkaan miettiä mkr, eiköhän selvitä näillä taidoilla, pakkohan se on, kun ei ajatus kulje näiden uusien tapojen mukaisesti.
    Minuakin nuoret käydessään aina ohjailevat, mutta en pysty tallentamaan päähäni ja luetut ohjeetkaan ei aina selkene, kun ymmärrys puuttuu.
    Itseäni tyydyttävät toiminnat kutakuinkin osaan ja se riittänee, nytkin kampaajan tilaukseen pitäisi yrittää, viimeksi kampaajani piti ihmeenä, kun osasin ajan koneelta tilata, no sepä tuntui minustakin hyvältä, pientä kehua kuitenkin, vaikka tumpelo olenkin.
    Uuden oppiminen on vaikeaa, ehdin jo hermostuakin, tuherran ja tuherran, hyppään sinne tänne ja aina vaan eteen joku kommervinkki tulee.
    Vähän nololta tuntuu, kun sotken, mutta siitäkin huolimatta mukana aion olla.

    Maailman tila on sitä, että aina vaan sodasta, sen uhasta puhutaan, varusteluja ja harjoituksia pidetään.
    Varmaan aiheellista, kun noita maiden johtajien puheita kuuntelee, uhkailua, syyttelyä ja kilpaa siitä kuka paremmin saa sekasotkua aikaan saamaan.
    Suoranaista valehtelua korkeimmilta tahoilta. monen nuoren miehen ja naisenkin, puhumatta siviili ihmisitä jotka henkensä menettävät sekopäisten johtajien toimista.

    Tänään Skippo-peli ja siellä voin hävitäkin, mutta ei haittaa, kortti antaa, kortti ottaa, eikös se ennen ollut sanonta kun rahalla pelasivat.
    Kiva tuttu porukka, ehdimme mielipiteitäkin vaihtaa ja usein ihan ajankohtaiset asiat puhuttavat.
    Rattoisaa päivää jokaiselle oman tahtisesti, kivaa tekemistäkin varmaan löytyy.
  20. Harvinaisen aikaista huomenta, ulkona ei vielä pimeys ole kadonnut, kun olen nukkunut nykyisin pidempään, tuntuu oudolta olla näin ajoissa.
    Alkuun on päästy tänäkin aamuna ja siitä se ilta eteen tulee.
    Näitä sotkujani yritän katsella, ilmoitin ylläpidolle monista ketjuistani, ei ole poistettu tässä todiste, että eivät kovin usein postejaan lue.
    Demeter ja Paloma kiitos opastuksesta, mutta en löytänyt mitään päivitysnappulaa ja niin sormisuussa yritän taas viestiä lähettää.
    Minulla on päivitys automaattinen, tulee omia aikojaan ja pyytä päivitysluvan.
    Olen aiemmin jo todennut, että tämä kone on minulle joka asian kohdalla arvoitus, hyvä että yleensä suostuu yhteistyöhön kanssani.
    Täyttyypä ketju nopeaan, kun minä monia samoja viestejä laitan;)

    Eliaana noin on kuten kerroit, lapsille näitä vanhusten hoitoja pyritään siirtämään, surkea lopputulos, kaikilla ei lapset niinkään valmiina näitä rasitteita ole ottamaan.
    Vaikeita yhtälöitä on tiedossa, kun asiat aikansa eteenpäin menee näiden kaavailujen kanssa.

    Korpikirjailijan sairaana ja sairaala oloista on taas kehittynyt mittava keskustelu, nimettöminä näitä kohtaloita voi mielestäni sivuta, puuttumatta yksityisyyteen.
    paljonhan on viestejä tuttavien elämästäkin kertovia, ne on mielestäni esimerkkeinä asian todellisuudesta.
    Epäkohdista puhuminen on aivan oikeutettua jonkun kokemuksen kautta ja näitä kokemuksia kertoillaan useinkin, kun sairauksista puhutaan.
    Jonkunlaista lohtua antaa kun kuulee toisillakin näitä harmeja olevan, joiden kanssa joutuu painiskelemaan..
    Selkeästi anonyymeinä näitä pitää kertoa, sen jokainen varmaan tietääkin., kenenkään henkilötietoja ei voi julki tuoda.
    Asiasta kertominen vaatii harkintaa ja millä mielin kerronta tapahtuu, juoruten vai osaa ottaen.
    Maailmassa ei riitä tavallisen kansalaisen elämässä ainakaan kovin rikasta ulos tuloa, aiheet pyörivät omien yhteyksien kautta ja monasti juuri sairaudet meillä vanhemmilla jutun aiheina on.
    Toivoisi vaan, että ketään ei puheilla haavoiteta, vaan myötäeläen lohtua tuoden.

    Vielä tuosta monen viestin tulemisesta, taitoni on vähäiset, neuvot mitkä saan eivät kauan päässä pysy, harmittelen osaamattomuuttani, mutta samalla olen tyytyväinen vähään osaamiseenikin, kaikilla ei rohkeutta edes yrittää koneen ääreen istumista.
    Jospa nyt viesti lähtisi, jos käskevät uusimaan lähetystä, en usko.
    Iloa päiväänne harmeista ja huolista huolimatta.
    21. 7 / 18
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt