belgiter

Vapaa kuvaus

Aloituksia

5

Kommenttia

444

  1. Unohdin mainita, että kisoissa käytettyjä ratoja pitäisi löytyä rallytokoyhdistyksen sivuilta.
  2. No miten luulisit ihmisten hankkivan itselleen toisenkin koiran? Sen jo olevan koiran kannattaa kuitenkin olla rokotettu, ettei se tartuta pentuun mitään ikävää.
  3. Mä heittäisin muutaman ehdotuksen

    Tommy Wiren: Onnistu koirasi koulutuksessa. Ei varsinaisesti pentukirja, mutta sisältää perusasiat koiran oppimisesta ja opettamisesta. Vahvasti palkitsemishenkinen.

    Mujunen, Salme: Pennun polku puolivuotiaaksi. Nimikin jo sanoo, mitä kirja käsittelee. Tätä on kehuttu. En ole itse vielä lukenut. Uskoisin kuitenkin olevan aika tervepäistä tekstiä.

    Sitten kestoklassikko Rauhoittavat signaalit Turid Rugaasilta. Kaimio on julkaissut myös koiran käyttäytymistä käsittelevän kirjan. Kirja nimeltä Koirapuhetta (kirjoittaja joku ulkomaalainen) esittelee koiran elekieltä helppotajuisesti tilannekuvien avulla.

    Johtajuusteoria on aikansa elänyt ja nokkimisjärjestys kumottu tutkimuksin. Aiheesta keskustelua vaikeuttaa se, että jokainen määrittelee "johtajuuden" eri tavalla.

    Koira ei ala käyttäytyä paremmin siksi, että olet jotenkin onnistunut tekemään itsesi pomoksi. Ovista kulkujärjestykset ja ruokailujärjestelyt ovat vain ihmisten sirkustemppuja. Koira käyttäytyy paremmin siksi, että joko olet tietoisesti tai tietämättäsi rankaissut sitä oikea-aikaisesti tai palkinnut sitä oikealla hetkellä. Koiralle pitää opettaa se, mitä siltä halutaan, se ei opi sitä mystisesti jollain johtajuudella. Johdonmukaisuus on kuitenkin se, millä koirankoulutuksessa pötkitään pisimmälle.

    Koiralle voi käyttää muitakin palkkioita kuin herkku ja palkkiot voivat olla tilannekohtaisia. Lelut, lupa tehdä jotain mukavaa, vapautus, rapsutus koiran lempikohdasta jne. Pidä silmäsi auki ja tarkkaile, mistä se pitää ja millaiset tilanteet se kokee palkitsevina. Sama koskee toisaalta myös rankaisua: mitä koirasi kokee ikäväksi, epämiellyttäväksi tai tylsäksi. Itse käytin yhdelle vetävälle koiralle palkkiona löysästä hihnasta mahdollisuutta haistella tienposken pusikoita. Toisaalta koiran koulutuksessa pitää myös hallita vahvisteita (palkkioita). Jos koira pääsee omin luvin toteuttamaan mielihalujaan, ei sillä ole mitään motivaatiota kuunnella omistajaansa. Esim. lasket alkeita opettelevan ja metsästysintoisen koiran irti jänisrikkaalla alueella ja ihmettelet, kun se ei jälkiä haistellessaan tule luo. Jos toistat tuon virheen usein, koira voi alkaa ohittaa luoksetulokutsut taustahälinänä. Paimenkoirilla tyypillinen esimerkki olisi polkupyörien jahtaaminen. Käytös vahvistaa itseään ja koira ei muuta tekisikään. Tai sisällä jätät ruokaa vartioimatta ja koira varastaa ruuan.

    Arkikasvatuksessa asioista on tarkoitus tehdä rutiinia ja alussa käytetyt namit häivytetään ajan mittaan. Lempeä koirankasvatus vaatii ajattelua ja oveluutta, koska tilanteita pitäisi osata ennakoida ja taitoja opetella hyvissä ajoin. Toisaalta normaalit koirat ovat luonnonlahjakkuuksia ja jo pelkkä sosiaalisuus kantaa aika pitkälle.

    Yksi asia koiran kanssa pyöriessä monelta kirjankin kirjoittajalta unohtuu. Viestintä. Koiralle pitää kertoa, mitä siltä halutaan. Kieli opetellaan kouluttamalla ja olemalla koiran kanssa, mutta sitä kieltä pitää myös muistaa käyttää. Tarkoitan sitä vuorovaikutusta, joka syntyy koiran ja ihmisen välille, en varsinaisesti puhetta tai käskysanoja. Siihen sisältyy yhteiset rutiinit, opetellut komennot, omistajan oman mielentilan hallinta, koiran elekielen lukeminen, koiran luonteen tuntemus ja sen sellaiset asiat. Ei sitä yleensä edes ajattele. Sen voi huomata, kun tekee eri tavalla kuin yleensä tai vieras ihminen toimii koiran kanssa. Kun itselläni on ongelmia koiran kanssa, syy löytyy yleensä tästä. En ole osannut välittää viestiä koiralle. Joko en ole opettanut sille haluamaani asiaa kunnolla tai olen unohtanut ottaa koiran näkökulman huomioon jossain tilanteessa.

    Toivotan vielä hyvää jatkoa pennun kanssa. Tietotulva voi ahdistaa, mutta loppujen lopuksi asioita ei kannata ajatella liikaa. Minulle asiat ovat helppoja, koska kasvoin koirien kanssa ja jotkut asiat vain tulevat siksi luonnostaan eikä niitä osaa tai tajua selittää.
  4. Katso myös, millä peset ne sotkut. Koirat hakeutuvat mielellään paikkoihin, joihin ne ovat aikaisemmin tehneet asiansa. Etikka syö hajuja, ammoniakki ja kloori taas voivat houkutella koiran uudelleen asialle.

    Voit rajata pennun liikkumisvapautta kotona, jos et kerkeä vahtimaan sitä koko ajan eli niiden huoneiden ovet kiinni, joissa ei oleskella. Tilapäisesti voi käyttää myös napanuorahoitoa, eli pidät koiraa sisällä hihnassa ja heti kun se alkaa pyöriä sen näköisenä, että aikoo mennä asialle, viet sen ulos. Pidä kengät ja takki helposti saatavilla.

    Pikkupentu pitää viedä ulos tunnin parin välein, kunnes edistystä alkaa tapahtua. Tai sitten vastaavasti aina kun se herää, on leikkinyt, on syönyt, on juonut ja niin edelleen. Saatat hoksata, jos se menee aina samaan aikaan tai samassa yhteydessä tarpeilleen ja käyttää sitä tietoa hyväksi ulkoilutusajankohdan valinnassa.

    Pentu on ollut sulla vasta tosi vähän aikaa etkä kertonut, onko sitä aiemmin kukaan opettanut. Silloin pitää aloittaa kuin pikkupennun kanssa tiheillä ulkoiluilla. Jos se ei osaa tehdä paperille, niin sitten se ei osaa enkä lähtisi niiden kanssa enää konstailemaan vaan kaikki tarpeidenteko koitetaan ehdollistaa suoraan ulos ja vahingot siivotaan sanomatta mitään.

    Kun viet pennun ulos, älä tuo sitä heti sisään tarpeidenteon jälkeen, jos pentu pitää ulkoilusta. Vietä aikaa ulkona myös tarpeidenteon jälkeen, ettei pentu opi, että pissi/kakka tarkoittaa tylsää paluuta sisälle. Toisaalta jos pentu on kylmänarka, sille voi katsoa jotain lämmintä tai sateelta suojaavaa päälle, ettei se koe ulkoilua syyssateissa inhottavaksi.

    Anna sille pennulle luvallisia asioita pureksittavaksi. Leiki sen kanssa leluilla. Niin se pääsee purkamaan energiaansa luvalliseen puremiseen. Samalla saat vahvistettua yhteistyötä ja opetettua lelupalkkausta, jos haluat joskus harrastaa vaikka tokoa. Jos pentu ryysii päälle ja saat sen kiellolla lopettamaan tai sitten muulla tavalla rauhoittumaan, tarjoat heti koiralle lelun tai leikin tilalle. Muista leikkiä myös oma-aloitteisesti ilman purukehotetta. Jotkut ei edes kiellä koiraa, tuuppaavat lelun vaan koiran suuhun purtavaksi. Pentua voi väsyttää myös panemalla sen haistelemaan tai opettamalla sille tottelevaisuutta/temppuja.
  5. Täh? Ei koirat syö heinää.

    Kyllähän koirat pureksii kesäisin ruohoa ja heiniä ja oksentelee ne siiten, mutta en ole ikinä korvannut niitä talven ajaksi millään tai kuullut kenenkään muunkaan tekevän niin.
  6. Suomessa koirien tartuntataudit eivät onneksi ole ihan järkyttävän yleisiä. Emon vasta-aineet suojaavat pentua myös jonkin verran. Sosiaalistaminen on kuitenkin todella tärkeää ja se paras ikkuna on valitettavasti juuri siinä ennen rokotuksia.

    Älä vie rokottamatonta pentua koirapuistoihin tai koiratapahtumiin. Koirapuistot eivät muutenkaan ole kovin hyviä paikkoja pennuille. Jos alueellasi on joku tautiepidemia, sitten voi huolestua muistakin ulkoiluista.

    Itse vein pentua tutustumaan ihmispaikkoihin ja ihmisiin. Käytiin keskustassa bussilla katselemassa ihmisjoukkoja ja asemalla tutustumassa kaikuvaan halliin. Se sai myös tavata terveitä rokotettuja koiria. Chihupentu on tosi pieni, joten sen varsinaisten leikkikaverin pitäisi olla pieniä, mutta se pitäisi kuitenkin totuttaa sen verran isoihinkin koiriin, ettei se rähise niille myöhemmin.

    Itse jatkoin sosiaalistamista koko koiran kasvuiän, mutta pidän varhaista aloitusta tärkeänä. Älä pakota pentua tutustumaan mihinkään vaan anna sen tarkkailla ja lähestyä itse. Mä olen koittanut tuota sanoa tapaamieni pentujen omistajille. Moni koittaa työntää ujostelevan pentunsa sen toisen koiran nenän alle. Tai rupeaa houkuttelemaan (ja joskus koirat säikkyvät houkuttelua vain pahemmin). Tai sitten koira nostetaan syliin ja halutaan keskeyttää siihen. Jos pentu pelkää pahasti, se pitääkin viedä kauemmas, mutta yhdelle spanielinpennun omistajalle sanoin, että anna sen katsoa sieltä sun jalkojen takaa, se on selvästi utelias eikä mitenkään paniikissa, mutta ottaa vielä turvaa sun jaloista. Se tulee kyllä, kun vähän odotetaan. Ja tulihan se. Ensin varovainen nuuhkaisu ja pinkaisu takaisin jalkojen taakse, mutta pian se jo haisteli mun koiraa ihan kunnolla.

    Kaimion pannanpukemisohjetta on kritisoitu usein. Toisaalta kirjaa ei välttämättä tarvitse seurata orjallisesti joka kohdassa. Moni pentu tottuu pantaan jo vain sillä, että se pannaan kaulaan. Toisaalta tavallinen tervepäinen koira, jolle ei ole vielä muodostunut ennakkoluuloja ihmisen käyttämiä kapineita kohtaan, voi helpostikin suoriutua kirjan ohjelmasta nopeammin kuin päiväkausien harjoittelulla. Esim. itse varmaan saisin pennun työntämään päänsä pantaan jo yhdellä harjoituskerralla ja parissa päivässä se jo tottuisi pitämään sitä. Itse asun kuitenkin kaupungissa ja pentu sai pannan kaulaan jo hakureissulla. Tuo on niin lunki tapaus, ettei sille ole tarvinnut opettaa edes Y-valjaiden laittoa ja pitoa. Se vaan sietää kaiken, mitä sille puen.

    Tuota ohjetta kannattaa kuitenkin vilkaista, jos koiralle täytyy pukea kuonopanta tai sillä on ongelmia varusteiden kanssa ja on aikaa totuttaa. Kuonopanta häiritsee monia koiria alkuun ja huolellisella tutustuttamisella voisi ehkä välttää raapimisvaiheen.

    Pentupannan pitäisi olla kevyt ja hihnan lukon pieni. Sullakin tosi pieni koira, mutta sille saa pistolukollisia pieniä pantoja. Mä puin pannan koiralle aina päiväksi, koska koira piti viedä niin taajaan ulos ja pannan solkien sulkemiseen meni kallista aikaa, kun pentu täytyi viedä ulos viidessä sekunnissa, jos tahtoi sen osuvan ulos.

    Niin, sisäsiisteyskasvatuksen takia pentu pitää myös viedä ulos heti alkuun. Chihuilla on siinä ongelmia, eli pitää olla huolellinen. Kylmällä ja sateella palelevalle pennulle voi tehdä sukasta paidan.

    Pentuaika tuntuu aina hirveältä etukäteen, mutta kun sitä elää, niin asiat kyllä järjestyvät. Koulutushetket ovat lyhyitä, ehkä 5 minuuttia kerrallaan. Mä pidin pennulla aina lepopäivän sen jälkeen, kun oli käyty jossakin oikein kunnolla uudessa paikassa seikkailemassa ja lepopäivä tarkoitti siis sitä, että ei lähdetty mihinkään kauhean hurjaan paikkaan vaan ulkoiltiin kodin lähistöllä ja harjoiteltiin tuttuja asioita.
  7. peruuta
    - yksi tapa on työntää nami kohti koiran rintaa ja palkata koira, kun se astuu taaksepäin saadakseen namin. Mä en itse edes muista, miten olen koiran opettanut peruuttamaan.

    seinä (koira peruuttaa seinän luo ja asettaa takapäänsä ja takajalat sitä vasten)
    - mun koira osaa tämän portailla ja agilityesteillä, mutta en enää muista, miten sen opetin. Muistaakseni seuruutin koiraa ja otin peruutuksen ohjelmaan. Peruutin sitten jossain vaiheessa koiran tähän tapaan A:n luiskaa vasten.
    Opettaisin koiran ehkä peruuttamaan takajalat alustalle ja sitten korottaisin alustaa hitaasti.
    Temppu on fyysisesti vaativa, etenkin jos sitä tekee ihan pystysuoraan, joten ota se huomioon. Koiran pitää olla lämmitelty ja hyvässä lihaskunnossa ja etuosan terve.

    sivulle
    - voi kuule, mene perustottelevaisuuskurssille. Sivulle on seuraamisen perusharjoitus. Ensin sinun pitää päättää, tuleeko koira sivulle kiertämällä vai pyörähtämällä. Kiertäminen on helppo opettaa, mutta pyörähdys on näyttävämpi ja samalla voi treenata takapään hallintaa ja vasemmalle käännöksiä. Kiertämisen voi opettaa houkuttelemalla.
    Pyörähdykseen yksi tapa on korokemetodi. Sheippaa koira asettamaan etujalat pienelle korokkeelle samaan tapaan kuin laatikkotempussa. Sitten joko sheippaat sen liikuttelemaan takajalkoja maassa kehällä ja mielellään vielä oikeaan suuntaan. Tai autat koiraa hieman houkuttelemalla tai kohdistamisella. Kun koira osaa pyöriä korokkeen päällä hyvin, asetu seisomaan niin, että koira pyöriessään päätyy viereesi. Sitten palkkaat. Nimimerkillä Kikopup on juutuubissa video tästä aiheesta. Se on englanniksi ja otsikossa on varmaan sana 'perch' (koroke). No, ei tee hallaa katsoa niitä muitakaan, voit saada temppuvinkkejä.
    Jossain vaiheessa asiaan pitää vielä yhdistää istuminen, eli koirasi pitäisi osata istua käskystä. Mä itse treenaan ihan vierellä istumistakin niin, että istutan koiran, menen sen viereen seisomaan ja palkkailen siinä kaikessa rauhassa. '
    niin koira tietää, että vieressäni on kiva istua.
    Opetan koiran myös hakeutumaan uudelleen viereeni, jos hieman siirryn. Alkuun siirryn selvästi, jotta koira joutuu varmasti hakemaan uuden asennon ja saatan vähän ohjata sitä, jos se ei heti hoksaa.

    Nouto
    - Mä sheippaan tämän. Otan jonkun kevyen ja miellyttävän esineen purra, joka ei kuitenkaan ole lelu. Esimerkiksi vessapaperin hylsy tai vanha sukka, jonka sisällä on toinen. Naksuttelen ensin kaikesta kiinnostuksesta esinettä kohtaan. Sitten naksautan vain esineeseen koskemisesta. Jossain vaiheessa koira lopulta kokeilee, voiko esinettä koskea hampailla tai jopa vähän ottaa suuhun. Siitä tulee palkka. Pikkuhiljaa koiran pitäisi oppia tarttumaan esineeseen. Sitten pikkuhiljaa pidennän aikaa, joka sen täytyy esinettä pidellä. Sitten opetan koiran poimimaan sen maasta ja kanniskelemaan.
    Koira pitää totuttaa nostamaan eri materiaaleja. Aluksi otetaan kevyitä ja suuhun sopivia esineitä, sitten hiljalleen vaikeampia (aiempaa hieman painavampi esine, aiempaa hieman suurempi tai pienempi esine, omituiset muodot, erilainen materiaali), yksi uusi ominaisuus vain kerrallaan.
    Jos koirasi nyt ottaa jotain tavaroita sisällä, yritä rohkaista sitä tuomaan ne sinulle.

    Ontuminen
    - Vaikein temppu ikinä, minkä olen opettanut ja siltikin koira linkkaa vain kaksi askelta eikä senttiäkään enempää. Se osaa antaa tassua, joten opetin sen roikottamaan sitä seistessä ilmassa. Sit kohdistamalla koitin saada sitä pitämään tassua ylhäällä samalla kun se käveli.

    Ristiin
    - Pohjataitona koiran pitää osata antaa tassua. Simppelisti vaan pyysin koiran antamaan tassua ja käsi oli siinä, mihin tassun piti laskeutua. Vähän piti hakea sopivaa kohtaa, koira tarjosi muuten väärää tassua. Ja taas houkutuksen hävityspuuhaan.

    "Pupu" (istuu takajaloillaan)
    - käskin koiran istua ja houkuttelin sitä ylöspäin. Tai pyysin antamaan tassua.

    Jalkojen välistä pujottelu
    - houkuttelutemppu tämäkin. Idean pitäisi olla jo tuttu.

    Sitten varmaan se haastavin....

    -Backflip (koira tekee "voltin" ilmassa)

    Mun koira ei osaa tätä eikä tule osaamaankaan, koska sillä on lonkkavika. Eikä mulla ole aavistustakaan, miten se opetetaan. Cohen-australianpaimenkoira on saattanut tehdä videon siitä, kuinka koira opetetaan ponnaamaan käsistä tai rinnasta takaisin.
  8. Houkuttelusta yleensä (maahan jne.). Mä teen niin, että muutaman harjoituksen jälkeen olen ottavinani herkun houkuttelukäteen, mutta oikeasti se on siinä toisessa kädessä. Kosketan houkuttelukädellä makupalaa, jotta sen haju tarttuisi sormiini. Sitten houkuttelen koiran normaalisti, mutta palkka tuleekin siitä toisesta kädestä ennen kuin koira kerkiää tajuta huijauksen. Kissan kanssa taisin jopa palkata "väärästä" kädestä vaikka mulla oli houkutinnami houkutuskädessä. Tarkoitukseni on siis opettaa eläimelle, että palkka voi tulla muualtakin kuin houkutuskädestä.

    Sitten vain teeskentelen ottavani namin, mutta hajustaminen jää pois. Palkka tulee edelleen toisesta kädestä. Alkuun se tulee välittömästi houkutusliikkeen lopuksi, mutta sitten voin laittaa hieman väliä. Esim. koira on autettu maahan, niin odotankin sekunnin niin, että se makaa ennen kuin annan makupalan sille. Myöhemmin en enää edes teeskentele namin ottoa, vaan houkuttelen tyhjällä kädellä. Palkka tulee aina väärästä kädestä. Sitten voinkin häivyttää houkuttelukäden kokonaan muuttamalla sen asteittain käsimerkiksi ja yhdistämällä liikkeeseen äänikäskyn. Nami jätetään pois väärästä kädestä ja se ruvetaan kaivamaan palkkapussista.

    Mulla on tosin 57 cm koira, jolle on helpompaa opettaa maahanmeno houkuttelemalla kuin pikkukoiralle.

    Sulla on listattuna aika monta temppua, katsotaas, osaanko minä vastata niihin jotain. Osa on munkin koiralle tuttuja.

    Laatikko
    - mä sheippaisin tämän. Eli naksutin käteen, namipussi valmiiksi ja sopiva matala laatikko lattialle. Koira todennäköisesti menee sitä heti tutkimaan ja naksauta ja palkkaa heti koiran osoittaessa kiinnostusta. Katselu - kohti kävely - nuuskiminen - töniminen - tassulla koettelu - yksi tassu sisällä - kaksi tassua - kaksi tassua sisällä, liikuttaa kolmatta - kokeilee kolmatta laatikkoon - kokeilee kaikkia neljää - tajuaa, mitä halutaan.

    Puunkierto
    - yhdelle opetin houkuttelemalla, nykyiselle yritän sheipata. Ei ole kovin vaikea opettaa houkuttelemalla, sen kun vie koiran vaan kädellä ympäri ensin, häivyttää houkutukset ja sitten asteittain kasvattaa matkaa.

    Jalan yli hyppy
    - yhdelle koiralle olen opettanut. Koira osasi agilityhypyn ennestään. Kiilasin jalan seinää tms. vasten ja kehotin koiraa hyppäämään. Näytin kädellä suuntaa jalan yli. Varo, ettet nojaa koiran ylle, se voi kokea sen painostavana. Sit piti häivyttää se apulaite.

    Käsien välistä hyppy
    - käytin jalanylihyppyä tämän opettamisessa avuksi. Eli käytin jalkaani ja mahdollisesti myös narua avuksi muodostaakseni riittävän ison renkaan
    käsieni avulla välistä ja sitten muokkasin sen taas vähin erin käsien välistä hypyksi.

    Kumarra
    - opetan samalla tavalla kuin maahanmenon, mutta jätänkin houkuttelun kesken. Koiralle voi olla tosi vaikea tajuta, jos se on opetettu näin menemään maahan, koska se jatkaa makuulle. Silloin autoin tukemalla vähän mahan alta, jotta peppu jää ylös ja palkkasin oikeasta asennosta.

    Pyöriminen
    - helpoin houkuttelutemppu, joka on olemassa. Vie koira houkuttelemalla ympäri, häivytä nami ja muokkaa houkutuskädestä käsimerkki. Muista pitää sama suunta. Mä opetin itselleni vieraan koiran pyörähtämään käsimerkillä viidessä minuutissa. Vaikeutta saa opettamalla koira pyörimään kumpaankin suuntaan ja erottamaan näiden käskyt luotettavasti.
  9. Collie ei ole mun tietääkseni jakautunut mihinkään käyttö- eikä näyttelylinjaan. Linja kun tarkoittaa tiettyjä sukuja eikä vain koiraa, jota käytetään johonkin tiettyyn tarkoitukseen tai joka näyttää joltakin tietyltä. Se on kuin rotu tai muunnos rodun sisällä. Collieita tuskin edes käytetään mihinkään lajiin niin runsaasti, että varsinaista linjajakoa voisi sen perusteella muodostua eli tietyt suvut eriytyisivät täysin harrastuskoiriksi tai johonkin muuhun ryhmään, jota ei enää risteytetä niihin rodun edustajiin, jotka eivät edusta linjaa. Esim. belgeillä käyttölinjan pitäisi tarkoittaa tietynsukuisia koiria, mitä, en tiedä, mutta noin olen linjajaon ymmärtänyt. Jos sitten astutat jonkun linjaisen jollain ei-samanlinjaisella, pennusta puhutaan sekalinjaisena ja sen jälkeläisetkin ovat sekalinjaisia. Toivon, että linjajakoa ei collieihin muodostuisi, sillä rodun geenipooli lie jo valmiiksi ihan riittävän kapea. Eri maissa kasvatetaan kuitenkin ulkonäöltään erityyppisiä ja esim. jenkkien rotumääritelmä poikkeaa eurooppalaisesta koon suhteen selvästi ja joissakin maissa suositaan hyvin karvaista ja outopäistä collieta.

    Suomessa on kuitenkin kasvattajia, jotka harrastavat collieidensa kanssa, valikoivat ensisijaisesti harrastavia koteja kasvateilleen ja kiinnittävät jalostusvalinnoissa huomiota koiran luonteeseen ja sopivuuteen harrastamiinsa lajeihin. Oman koirani isä on tällaisesta suvusta ja uskoisin kasvattajan sillä juuri valinneenkin sen.

    Mä vilkuilisin kasvattajia, joiden omat koirat ja kasvatteja on kuvattu ja luonnetestattu ja harrastettu muutakin kuin näyttelykehässä hyörimistä. Jalostuskoiran luonnetestissä pitäisi kaikkien kohtien olla plussan puolella ja paukkuvarmuuden ainakin. Ja pentulaatikolla pitäisi hälytyskellojen soida, jos emo väistelee tai on arka tai pentuehdokas on vetäytyvä. Oma koirani oli pikkupentuna utelias ja hyvin ystävällinen. Pelkokauden myötä tuli vähän mörköilyä ja tasoittui vuoden ikään mennessä hillityn ystävälliseksi vieraita kohtaan.

    Ja kun on näitä harrastavia kasvattajia, niin tuskin pelkkä seurakoira on kotiehdokkaissa se ykkönen, jos vaihtoehtona on kisaava omistaja, mutta vaikka mä sain oman pentuni tuolla perusteella, niin meni pentueesta koiria ihan kotikoiriksi. Aktiivinen kotikoira ajaa tietty ohi siitä sohvapotustakin. Mun koira taitaa olla pentueesta ainoa, jolla on kisattu virallisesti muutakin kuin näyttelyitä.

    Pohjoismaalaiset taitavat colliella käyttölajeja harrastaa muutenkin eniten.
  10. Mun collie ei vahdi yhtään eli ei hauku ovikelloa tai rapussa kolistelijoita yhtään. Mutta osaa se outoja ääniäkin haukkua, en vain ole saanut selville logiikaa, jolla joku ääni on sen mielestä outo. Yhtäkkiä se vaan sanoo vuh kumealla äänellä ja katsoo valppaana ympärilleen. Se ei tee noin usein. Porukoiden muunrotuiset koirat säntäävät täyttä räyskytystä ovelle pienimmästäkin risahduksesta ja tuo ei välttämättä edes lotkauta korvaansakaan. Jos haukulle oli aihetta (joku tuli) saattaa hetken kuluttua tassutella katsomaan. Sitten alkaa vinkuna ja muutama kimakka haukahduskin voi päästä, kun on niin ihanaa saada väki kotiin. Minulle ei tee tuota, olen opettanut, että tervehdin kyllä kaikessa rauhassa.

    Uuteen paikkaan yksin jäädessään se voi olla levoton ja äännellä, mutta tutussa paikassa on hiljaa ja rauhassa.

    Tuo haukkuu eniten innostuessaan eli jos sitä leikittää tai se kiihtyy tokoillessa tai muun koulutuksen parissa. Kerran alettuaan se ei sitten kovin helposti hiljenekään.

    Englanninkielisessä FB-ryhmässä collieilla tuntuu olevan haukkuherkän maine, mutta en omaani pidä minään kamalana haukkujana ja muutenkaan suomalaiset eivät taida näitä oikeiksi räksyttäjiksi mieltääkään. Mutta meidän maassammehan onkin haukkujien mestari, pystykorva.
  11. 2-vuotiaana, kun vaadittiin BH-kokeeseen. Koirani ei tosin ole rottweiler. Arjessa piski käyttää leveetä nahkaista puolikurraa.
  12. Mitä sä horiset?

    Onko sulla mitään tieteellistä lähdettä tuolle silmän laiskistumiselle? Ei kuulosta vakuuttavalta. Koirani sai lääkettä kumpaankin silmäänsä, joten sille ei puolieroa olisi tullut kuitenkaan. Se ei myöskään käyttäytynyt kuin puolisokea kuurin aikana.

    Geeli on lämmintä niin lyhyen aikaa, että tuskin siinä kauheasti mesofiilit kerkeävät lisääntyä ja psykrofiilit nyt viihtyvät siellä jääkaapissa muutenkin. Jääkaapinkin lämpötila voi vaihdella (eikä se ole 1 asteessa kuitenkaan). Pieni lääkepakkaus voi lämmetä jo huoneenlämmössäkin jonkun verran. Meillä kyse oli viikon kuurista ja välttelin putkilon kontaminoitumista muutenkin.
  13. Mun koira sai silmätulehdukseen jonkinlaista geeliä ja silloin pohdin, millä ihmeellä sen silmään aion saada.

    Geeli oli jääkaapissa säilytettävää, joten aina ennen käyttöä lämmitin sitä vähän käsissä. ELL määräsi koiralle juuri geeliä, koska sitä ei tarvitse lisäillä koko ajan.

    Opetin koiran pitämään päätä paikallaan. Koira on keskikokoinen paimen, joten asetuin jakkaralle istumaan herkkukasan kanssa. Opetin koiran laskemaan päänsä syliini ja pitämään sen siinä. Palkkasin sitä tietysti joka kerta. Sitten koskin päätä ja palkkasin. Koskin silmän vierestä ja palkkasin. Venytin vähän luomea ja palkkasin. Hieroin luomea kevyesti ja palkkasin. Ja niin edelleen, kunnes pystyin avaamaan silmän ja leikkimään aineen puserrusta silmään. Koira on aika rauhallinen eikä sillä ollut ennakkoasenteita, joten se oppi asian nopeasti.

    Koira ei edes hätkähtänyt oikeaa toimenpidettä, jonka ympäröin harjoituksilla. Lääkkeen laitosta sai tietysti paljon palkkaa.
  14. Jos koiran käytös muuttuu yllättäen, voi syynä olla kipu tai sairaus. Tällöin koira on tutkittava ja hoidettava kuntoon.

    Toisaalta ihmiset ovat valitettavan sokeita perheenjäseniään kohtaan. Varoitusmerkkejä ei tunnisteta tai niitä ei haluta ottaa vakavasti ja päädytään tilanteeseen, jossa "ei se koskaan ennen".

    Kertomuksen tilanne on niin epämääräinen, että siitä on mahdoton sanoa, miksi koira nappasi.
  15. Mä sanoisin, että tärkeämpää tässä on yksilö ja kemiat kuin sen tulevan koiran sukupuoli. Oikein valittu urospentu voi olla paljon helpompi kasvattaa kuin summanmutikassa otettu narttu. Eli panostaisin tulevan pennun valinnassa yhdistelmään (tutustu siis vanhempien ja suvun luonteisiin) ja konsultoi kasvattajaa, mikä pennuista voisi olla teille se oikea.

    Mä olen ollut enemmän tekemisissä yhteensä viiden koiran kanssa, kaikki narttuja ja kaksi niistä tervuja. Lapsuudenkodissani koiria oli ensin yksi (tervu) ja sitten kaksi (tervuja). Vanhempi tervu kuoli, tilalle tuli seropi. Itse hankin collien muutettuani omilleni. Nuorempikin tervu kuoli ja tilalle tuli vesikoira. Seropi ei tykkää colliesta ja collie kokeili tervuvanhuksesta, voiko siltä heikolta ryöstää herkut (ei voinut, tervu pisti kovaa vastaan ja sai ihmisetkin liittolaisikseen), mutta muuten on toimeen tultu.
  16. Hmmm... Omasta pennusta on jo kuusi vuotta.

    Kodin varmistus pentuturvalliseksi eli pentu ei saa päästä käsiksi sähköjohtoihin, kemikaaleihin tms. vaarallisiin asioihin. Samaten se kallisarvoinen perintömatto ja muu pissan tai hampaiden arka tavara kannattaa rullata pois sisäsiisteyskasvatuksen ajaksi tai estää pennun pääsy siihen huoneeseen.

    Suunnitelma sisäsiisteyskasvatuksesta. Mä menin perinteisellä sanomalehti lattialla + taaja uloskiikutus -menetelmällä ja hyvä tuli. Kotona oli koko ajan esillä varusteet, joissa pääsi nopeasti ulos. Kannattaa ehkä myös miettiä, missä pennun on tarkoitus nukkua eka yö tai siitä eteenpäin. Jotkut vaan kylmästi jättää koiran lattialle, toiset suosivat pehmeää laskua. Itse nukuin ekan viikon lattialla, koska kahdeksanviikkoinen pentu oli niin hädissään yksin lattialla ja sängystä se olisi voinut pudota (+ en ollut ihan varma, haluanko sitä sänkyyn). Sitten se oli kotiutunut sen verran, ettei lattialla nukkuminen enää pelottanut.

    Ota selvää kasvattajalta, mitä pentu syö ja minkäkokoinen se on, ja hanki ruokaa ja panta valmiiksi. Pennun mukana tosin saattaa tulla pentupaketissa ruokaa ja mahdollisesti myös ensipanta, mutta kannattaa varmistaa asia, ettet ole tyhjän päällä ekana iltana kotona pennun kanssa. Ite olin esim. ostanut kokoa liian ison pannan.

    Joillekin ihmisille tulee pennunoton jälkeen semmoinen hämmennyskausi ja pelottaa, että kaikki menee pieleen. Musta tuntui ekat puoli vuotta, että se on mulla vaan hoidossa tai jotain.
  17. Mitä keinoja tarkalleen ottaen on kokeiltu ja kuinka kauan yhtä tapaa on pidetty yllä?

    Koira ilmeisesti saa fyysistä harjoitusta, mutta saako se yhtään töitä päällensä? Leikkiikö kukaan sen kanssa tarkoituksella? Onko sitä koulutettu mitenkään?

    Koira ei tuolla repimisellä saisi saavuttaa yhtään mitään. Joskus myös rankaisu voi olla koiran silmissä palkkio (kaikki huomio on hyvää huomiota/jee, toi painii mun kanssa).

    Voisiko mukana pitää jotain köysilelua? Kun hepuli iskee, koiralle tuupataan lelu suuhun. Mielellään ennen kuin se ehtii napata ketään. Koiraa ohjataan leikkimään lelulla.

    Jos koiran kanssa ei leikitä, sille ei opeteta mitään tai sitä ei pistetä haistelemaan, niin sitten tämmöistä kehiin myös. Eli perustottelevaisuutta, temppuja, köydenvetoa, jäljestystä, piiloleikkiä tms. Koiran pitää päästä puuhaamaan omistajan kanssa ihan luvallisesti ja niin, ettei kehenkään satu. Silloin se saa palkan siitä, että se toimi oikein. Lisäksi harrastukset väsyttävät koiraa.
  18. Soita hätäkeskukseen. Saat apua ongelmiisi.

    Koiran voit viedä eläinsuojeluyhdistykselle ja kertoa, että olet vaaraksi sen hengelle ja terveydelle ja siksi olisi parempi ottaa koira huostaan ja etsiä sille uusi koti.

    Tai voit viedä sen eläinlääkärille samassa tarkoituksessa. Eläinlääkäri tosin voi myös lopettaa koiran, ihan laillisestikin, mutta sääliksi käy, jos nuori ja terve koira pääsee hengestään vain siksi, että omistajan pää ei kestä. Mutta eläinlääkärin tekemä lopetus on ainakin lainmukainen ja tuskaton.
  19. Mä olin peruskouluaikoinani TETissä eläinlääkäriasemalla ja yhtenä päivänä mun piti auttaa kantamaan pakastimesta eläimiä tuhkaamon pakettiautoon. Osa eläimistä oli tosiaan jätesäkissä/kääritty muoviin. Enemmän kuitenkin suretti se, että joukossa oli noin luovutusikäinen kissanpentu.

    Eläimet on pakko pakastaa, koska muuten ne alkaisivat haista ja kukaan tuskin haluaisi käydä raadontuoksuisella klinikalla. En tiedä, miksi ne säkkiin menivät, mutta pakastin oli pieni eikä sinne olisi kaikki mahtuneet, jos olisi laatikkoon laitettu. Tuommoinen sakemanninkin kokoinen koira tarvii aika ison laatikon. Yksi syy muoville voi olla se, ettei eritteet valu säilytyspaikkaan (hampaanpoistoa varten nukutettu koirani laski alleen, joten sama voi tapahtua varmaan myös lopetetusta varten nukutettavalle/lopetetulle eläimelle pidätyslihasten löystyessä).

    Meillä on onneksi ollut mahdollisuus haudata omat eläimet mökkitontille, joten ne ovat päässeet maan poveen lakanaan käärittynä. Yksi kissa haudattiin pahvilaatikossa, mutta kyllä ne ylimääräiset kulmat alkavat tuntua, kun kaivaa itse lapiolla kuoppaa routaiseen/kivikkoiseen maahan. Muovia en hautaan laittaisi, se ei maadu. Yhtä kuoppaa kaivaessa löytyi 15 vuotta aiemmin haudatun kissan laatikossa ollut teippi.
  20. Collie sopii hyvin ensimmäiseksi koiraksi ja sopii kerrostaloonkin.

    Turkki vaatii harjaamista ja kurasäällä kerää rapaa, eli koiraa joutuu suihkuttelemaan tai koti on täynnä hiekkaa.

    Oma collieni (narttu) on hyvin sosiaalinen ja tulee useimpien koirien kanssa toimeen.

    En usko, että sukupuolella on harrastuksissa merkitystä. Nartulla juoksut rajoittavat kisaamista ja joskus myös treeneihin osallistumista, eli jos sitä kiusaa ei halua, pitää ottaa uros tai varautua leikkauttamaan narttu (jolloin taas turkki voi mennä vaikeaksi). Urokset taas voivat olla niin paljon narttujen perään, etteivät malta keskittyä.

    Toisiin koiriin totuttaessa tärkeintä on, ettei pentu pääse säikähtämään muita koiria tai kokemaan niitä uhaksi. Rohkeus ja itsevarmuus on myös perinnöllistä, eli aina arka koira ei ole huonosti sosiaalistettu. Ja sitten voi olla koiria, joilla sosiaalistaminen tai sen puute voi kääntää vaa'an kielen kumpaan suuntaan vaan.

    Mun collie on rauhallinen ja kiltti. Tuttuja se tervehtii ylitsevuotavasti, vieraita kohtaan se on hillityn ystävällinen. Omituisesti käyttäytyviä ihmisiä kohtaan se on epäluuloinen. Se on leikkisä ja jonkun verran löytyy saalisviettiä, vaikkei se ole mikään malinois. Eli pystyn palkkaamaan harrastuksissa leluilla ja leikillä. Paineilmasta ja vesisuihkuista se sekoaa enkä tiedä miksi. Koirani on ahne, eli se pitää makupaloista, mikä on hyvin edullinen ominaisuus harrastuskoiralle.

    Kun katsot pentua, kiinnitä huomiota suvun luonteeseen ja terveyteen. Luustoasioita näkee koiranetistä, eli kuinka suuri osuus koiran suvusta on tutkittu ja millaisin tuloksin (ja julkaistu!), mutta kaikkia sairauksia ja ongelmia, kuten allergioita, haimaongelmia, lisääntymisongelmia, pakkoastutuksia, herkkävatsaisuutta ja sen sellaista ei ole listattu siellä. Etsi koiria, jotka suhtautuvat vieraisiin ihmisiin uteliaasti, ei pelokkaasti tai vihamielisesti. Kiinnitä huomiota myös leikkisyyteen eli siihen, hakevatko koirat heitettyjä palloja tms. leluja tai leikkivätkö ne mielellään köydenvetoa. Pennusta ei vielä mitään näe, mutta vanhempia ja niiden sukulaisia katsomalla voi arvailla.
    21. 4 / 23
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt