- Ai tää olikin vanha. Nää paalstat on ihan hiljentyneitä... Kuinka pennulla nyt menee?
- Se on kahdeksanviikkoinen. Noin pieneltä ei vielä voi odottaa minkäänlaista sisäsiisteyskäsitystä, joskin tiuhaan ulkoilutetut ja jo jyvälle päässeet pennut osuvat jo varhain useimmiten ulos. Opeta kärsivällisesti vaan.
Pentu ei vielä osaa pidättää yötä. Kakkaako se iltapissatuksella? Omaa pentuani piti vahtia, että tekee kakan illan viimeisellä ulkoilulla tai muuten oli aamulla ylläri odottamassa. Illalla sillä ei vaan ole yhtä kiire kuin aamulla, jolloin asiat puristetaan pihalle heti tassujen koskettua nurmea.
Palkkailin pentua alkuun ulos tekemisestä, mutta ei se sitä oikeastaan tarvitse. Lopetin huomaamattani jossain vaiheessa.
Tuo ulkona vitkuttelu voi helpottaa iän myötä, kun pentu tottuu ja rohkaistuu. Ehkä. Ikänsä puolestahan se on ollut teillä vasta viikon, jos ei ole omasta nartusta. - Suomessa ei eläinlääkäri tuollaista tee, koska se on laitonta ja jos tulisi julki, niin varmaan tulisi joku seuraamus. Mutta maailmalla... Eläimiä leikellään, joko pelottavuuden lisäämiseksi tai jonkun sittemmin turhaksi jääneen perinteen nimissä (typistys) tai jotta siinä olisi vähemmän häiritseviä ominaisuuksia, esimerkiksi kissoilta voi amputoida varpaat raapimisen estämiseksi ja koiralta katkoa äänijänteet. Typistyskieltoja ja kosmeettiset leikkaukset kieltäviä lakeja onneksi laaditaan yhä useammassa maassa.
- Kauanko pentu on ollut sulla?
Itse nukun ensimmäiset yöt patjalla lattialla pennun tultua kotiin. Kun pentu on kotiutunut, menen takaisin sänkyyn öiksi.
Tämän opin tuotuani kotiin collienpentuni yhdeksän vuotta sitten. Pentu alkoi itkeä heti, kun se jäi yksin lattialle. Koitin odottaa, että ulina loppuisi. No, pentu vaikutti sisukkaalta. Roikotin kättäni sängyn laidan yli. Se puutui. Sitten tuumasin, että pentu on vielä ihan pieni, se on juuri revitty pois emon luota ja on vieraassa paikassa vieraan ihmisen kanssa. Ei ihme, että se oli hädissään. Hain vieraspatjani ja menin kaveriksi lattialle, koska sänkyyn en pentua halunnut nostaa, mitä jos se pissaisi sinne tai putoaisi etsiessään juotavaa tai pissapaperia. Pentu rauhoittui ja meni jonnekin nukkumaan, ei tullut edes viereen. Viikon yöt nukuin lattialla ja sitten menin takaisin sänkyyni. Äitini tosin tuli käymään ja nukkui lattialla, joten pentu sai pehmeän laskun yksin nukkumiseen. Toisen pennun kanssa nukuin suoraan ekat yöt lattialla eikä pentu ollut moksiskaan, kun sitten yksi ilta korjasin patjan pois ja menin sänkyyn unille.
Mun koira saa tulla sänkyyn viereen, jos haluaa ja on tilaa. Mutta sen pitää itse osata hypätä sänkyyn ja alas. Jos alkaa häiriköidä tai mötisemään mun kieriskelyistä, niin häädän alas. Se on kuitenkin MUN peti. Jotkut ei halua koiria sänkyyn, periaatteesta tai ei halua karvaa, kuolaa tai hiekkaa lakanoihin tai ei ole tilaa tai tykkää nukkua yksin tai vaan ihmisten kesken, mutta ei ole varsinaista koulutuksellista syytä, että koira ei saisi nukkua sängyssä.
Johtajuusteoriat on kumottu. Koirasi ei tee asioita ollakseen isäntä talossa. Mutta jos omistaja ei ole selkeä ja johdonmukainen koiran käsittelyssä ja koulutuksessa, se hämmentyy ja käyttäytyy omistajan mielestä huonosti.
Pentu on paras opettaa alusta asti siihen toimintamalliin, jota sen haluaa toteuttavan aikuisenakin. Jos tekee toisella tavalla, joutuu ensiksi opettamaan pois jo opitusta rutiinista ja se voi olla vaikeaa.
Jos et ole vielä lukenut, niin suosittelen kirjoja Pennun polku puolivuotiaaksi (Mujunen?), Onnistu koirasi koulutuksessa (Wiren & Romppainen), Koiran käyttäytyminen (Kaimio) ja Rauhoittavat signaalit (Rugaas). - En minäkään tiedä, mutta suomenkielisen kirjan löytänee kirjastosta. Jos tietäisin, missä luvussa tuo esiintyy, voisin käydä etsimässä. Mutta ehkä löytyy sitä ennen joku tosifani tai fanisivu, joka on jo luetteloinut käännökset eri asioille.
- Maksaako kasvattaja nartun käytöstä korvauksen niin kuin kuuluu vai syö ja säästää samaa kakkua käyttämällä toiselle myytyä koiraa ilmaiseksi?
- Bordercollie on työkoira. En suosittele sitä teille. Tylsistynyt bc alkaa helposti jahtaamaan ja paimentamaan tuijottamalla epätoivottuja kohteita.
Kyse ei niinkään ole lenkkeilyn ja leikin määrästä vaan hyvin aktiivisen ja älykkään koiran kanssa eläminen on elämäntapa.
Jos tykkäätte paimenkoirista, mutta energiantarve mietityttää, miettikää myös tavan collieta, joskin se voi olla jo liian rauhallinen, jos lenkkeily tarkoittaa kovatahtista juoksua tai harjoittelua maratonille. Kun listalla on myös portugeesi, voisi ehdottaa turkin puolestaa myös schapendoesia ja partacollieta.
Koira käy pihalla kolme kertaa päivässä. Itse vien yhdellä noista pitemmälle lenkille. Vähän elää vielä tää tilanne mulla, kun työt on hakusessa ja koirakin keskenkasvuinen (aktiivista rotua). Töissäkäydessä joutunee tyytymään tuntiin ja sitten pitää ostaa enemmän puruluita ja treenailla uusia temppuja. Mieluiten veisin parin tunnin lenkille useammin kuin vain viikonloppuisin ja/tai saisi olla vaihtelevia lenkkejä eli joskus ainakin vapaana, eri reittejä, kesällä uimapaikan kautta. Toisaalta harrastuskoirankin, jollainen mulla on, pitää osata rauhoittua myös niinä päivinä, kun mitään jännää ei tapahdu.
Portugeesistä mulla ei ole kokemusta, mutta tuntemani lagotto ja espanjanvesikoirasekoitus viihtyvät vedessä. Ne rakastavat uimista. Saa ne varmaan veneessäkin pysymään, jos semmoisessa tarvisi kuljettaa. - Muistaakseni seuruun pysähdyksissä ei erikseen käsketä koiraa istumaan, ellei sekin sääntö ole muuttunut, mutta jäävässä koira pitää tosiaan käskyttää jäämään paikalleen. Istelläni 'sivu' tarkoittaa sitä, että istuu vasemman jalkani viereen ja jatketaan seuruulla, mutta 'istu' on paikalleen istumaan jääminen eli koira pysyy istumassa siinä, mihin sen jätin, vaikka itse menin johonkin.
- Collieni Alva osaa aikas monta temppua, joista osa muokkautui komennoiksi rallitokoon.
Alva osaa noutaa esineitä, viedä ne osoitettuun paikkaan, antaa kumpaakin etutassua, seurata molemmin puolin, istua, mennä maahan, seisoa, kiertää ohjaajan kumpaankin suuntaan, hypätä, pujotella, pujotella jalkojen välistä, kävellä jalkojen välissä, peruuttaa, nousta takajaloilleen, haukkua, nuolaista omistajan nenää, pyörähtää kumpaankin suuntaan, mennä kyljelleen, etsiä geokätkön, sulkea laatikon/kaapin ja kumartaa.
Meidän belgi osasi ryömiä ja kaatua "ammuttuna" maahan makaamaan, mutta Alvalle en noita temppuja ole opettanut.
Alva oli hyvin kiltti pentuna ja helppo kasvatettava ja koulutettava. Rotu sopiikin hyvin ensimmäiseksi koiraksi sekä seuraksi ja harrastuskaveriksi.
Tässä yksi Alvan temppu videolla: http://youtu.be/FjusfKWW8wM - Useimmilla seuroilla agilitykurssien alaikäraja on koiralle yksi vuosi ja toiveissa, että koira on hallinnassa eli se osaa tulla luo, ei karkaa treenikavereiden päälle ja myös hetken paikallaanolo on agilityssa hyödyllinen taito.
Jotkut järjestävät nk pentuagilitykursseja, mutta pentua ei saa laittaa vielä esteille. Todennäköisimmin kurssilla onkin erilaisia pohjataitoja.
Kannattaa siis sosiaalistaa pentu hyvin ja totuttaa se erilaisiin alustoihin ja ääniin. Pentutottis tms voi olla ihan hyvä ensimmäinen kurssi. - Kyselepäs etsijäkoirista. Erirotuisia koiria, jotka on koulutettu jäljittämään kadonneita lemmikkejä. Nämä tosin saattavat tarvita lähtöhajun hiehosta eli jonkun asian tai jäljen, joka varmasti kuuluu hieholle.
- Koiraamaailmaa seuranneena ihan normaalin hinnan olen maksanut. Paperillinen suomalainen rotukoira kun vaan maksaa. Osaa ne teettäjät kyllä paperittomistakin pyytää nykyään useamman satalappusen, vaikkei niistä kannata sitä pulittaa.
En usko, että Virosta saa paperillista rotukoiraa paljon halvemmalla kuin Suomesta, etenkin kun kasvattaja voi pyytää ulkolaiselta ostajalta enemmän kuin oman kansan edustajalta. - Mikä se rekisteri on? Jos se on FCI:n tunnustama rekisteri, niin voi. Jos FCI tai SKL ei rekisteriä tunnusta, niin sitten ei voi.
- Oikeassa geokätköilyssä ei saa haudata kätköjä maahan eikä niitä yleensä etsitä metallinpaljastimella. Tämä on laji, jota olen harrastanut collieni Alvan kanssa.
Kätkökoira Alva osaa etsiä kätköjä, mutta usein emäntä on jo keksinyt piilon silmillään. Antaa koiran kuitenkin käyttää kirsuaan ja kokea löytämisen ilo. Alva ilmaisee kätkön menemällä maahan sen eteen. Se ei saa tarttua kätköön tai raapia sitä, ettei kätkö mene rikki tai maastoon tule turhia kulumajälkiä. Hienosta ilmaisusta kätkökirsu saa palkkioksi lihapullan.
Kätköt ovat niin erilaisia, ettei koiralle voi opettaa jotain tiettyä hajua. Jotkut palveluskoirat ovat oppineet etsimään kätköjä esineruutuharjoitusten pohjalta eli ne etsivät ihmisen hajua. Alva taas tutkii sopivanoloisia koloja ja se valpastuu myös löytäessään jälkiä, koska henkilö on voinut käydä kätköllä. Oletettavasti se hakee yhdistelmää ihmisen hajua ja kätköille tyypillisiä materiaaleja, kuten paperia, lyijykynää, muovia, silicaa ja ilmastointiteippiä. Se kun ei ilmaise karkkipapereita tai muita roskia. - 1. Onko hallilla yleensä ohjaaja vai voiko vain tehdä itse mitä haluaa?
Agilitypaikoista voi varata yksityisvuoroja, mutta niiden saamiseen voi olla ehtona kurssien käyminen ja talkoilu.
2. Onko yleensä jotain kursseja joita pitää käydä ohjaajan kanssa?
Aloittelijoille suositellaan ehdottomasti kurssien käymistä eikä esteille välttämättä pääse ollenkaan omin päin, jos ei ole näyttöä koulutuksen käymisestä. Agilityssa voi rikkoa tai pilata koiran, jos ei tiedä, mitä tekee. Eikä ne esteetkään ole leluja.
3. Maksaako hallilla käyminen?
Maksaa. Seuralla ehkä vähemmän kuin yksityisessä koirakoulussa. Tämä laji ei ole halpa. Seuroilla kursseille osallistumiseen ja vapaaharkkakortin saamiseen voidaan vaatia talkoilua.
4. Pitääkö hallille varata aika, jolloin saa siellä olla?
Kyllä.
5. Onko Tampereella agility halleja?
TAMSK:n hieno halli on Niihamassa. Heiltä voi kysellä myös alkeiskursseja. Tampereella toimii myös yksityisiä koirakouluja, mutta heidän lukumäärästään ja tiloistaan en tiedä. TAKUT järjestänee myös jotain koulutuksia, mutta en tiedä missä. Ylöjärvellä toimii agilitykoulu Tähtitekniikka, heillä on halli Pinotiellä, ja YLÖKK, jonka kenttä on Mutalassa ja halli Tähtitekniikan naapurissa. Myös muissa naapurikunnissa on agilitytoimintaa.
Seurojen järjestämiä kisoja saa mennä vapaasti katsomaan ja samalla näet tilatkin. Koira kannattaa jättää silloin ehkä kotiin. Etenkin YLÖKK:n halli on ahdas. Kesäaikaan kisat ovat todennäköisesti ulkona, jos seuralla on ulkokenttä. - En ole lukenut sarjan viimeisiä osia kuin pintapuolisesti enkä tausta-aineistoja ollenkaan, joten arveluni voivat olla täysin vääriä.
Luulisin, että ruumis jää koskemattomaksi ja jos joku jästipatologi sitä tutkisi, olisi patologin silmät ymmyrkäisinä kummastuksesta, miten terve ihminen on yhtäkkiä vain lakannut elämästä. Vai onko jossain selitetty, mitä tappokirous tekee ihmiselle? Lamauttaa sydämen? Aiheuttaa äkillisen aivokuoleman? Poistaa kaiken hapen elimistöstä?
Sirius joutui sen kaaren ja verhon taakse ja sinne joutuminen oli peruuttamaton matka. Joten ruumis sitten jäi sinne tuntemattomaan paikkaan kaaren taakse. Mikähän se kaari sitten lopulta oli...
Nämä ihmiset ovat kuitenkin velhoja ja voivat tehdä ihmeellisiä asioita. Mikä oli tapahtumien järjestys Pottereiden piilopaikassa? Kuka tuli ensimmäisenä paikalle tragedian tapahduttua? Oliko paikalla joku taikomiskykyinen hyvis? Haen sitä, että joku olisi voinut lähettää Lilyn ja Jamesin ruumiit taikomalla johonkin velhojen ruumishuonetta vastaavaan paikkaan tai ehkä johonkin väliulottuvuuteen, tai ehkä ne voi myös jotenkin säilöä tai kutistaa jollain lumouksella. Ketkä ylipäänsä hautasivat heidät? Ilmeisesti Harryn ainoat elävät sukulaiset olivat Dursleyt, joita asia ei kiinnostanut, joten hautajaiset järjesti varmaan Pottereiden ystävät, kun Harry oli järjestetty turvaan.
Tämä vaihe kuvattiin muistaakseni seitsemännessä osassa, mutta en muista kohtauksen yksityiskohtia.
Muutenkin Harryn jättäminen Dursleyiden portaille noin vain on näin aikuisena ajatellen vähän kummaa. Loogisesti ajatellen Dumbledore tai joku velhovastine sosiaalityöntekijlle olisi koputtanut oveen ja sopinut lapsen sijoittamisesta, mutta ehkä velhot eivät halunneet tarjota mahdollisuutta kieltäytyä. Mutta miksi sitten Dursleyt eivät kiikuttaneet lasta samoin tein sosiaaliviranomaisille? Pelkäsivätkö velhojen vihaa? Tai sitä, että lastensuojelu yhdistää heidät hämäräsakkiin? - Mikähän trollialoittaja on...
Täältä löytyy yksi erinomaisesti kerrostaloon sopiva collie. Ystävällinen ja rauhallinen, ei melua eikä kiusaa naapureita. - Narttu voi tiinehtyä, vaikka uros ei jäisikään nalkkiin.
Tapahtuiko nämä astumiset tai yritykset samana vai eri päivinä? Narttu ei välttämättä enää anna astua, kun otolliset päivät on ohi eikä silloin enää kannatakaan yrittää. - Seurakoiran kanssa voi osallistua myös rallitoko- ja koiratanssikilpailuihin. Niin, verijälki ja nosework. Nämä kaikki lajit tosin vaativat ohjaajalta panostusta. Jos koira on liikunnallinen, niin koirajuoksu alias canicross omistajan liikkeelle panemiseksi.
Jälkeä ja esineruutua voi tehdä myös omaksi iloksi. Tai koiran voi opettaa etsimään sieniä. Seurakoira voi osallistua pelastuskoirakokeisiin, mutta se laji on käytännössä oikeisiin etsintöihin tähtääville ja siihen sitoutuneille. Jos kuitenkin tykkää vapaaehtoistyöstä, niin koiria käytetään myös kadonneiden lemmikkien jäljittämiseen. Kaverikoiran työt vaativat koiralta sosiaalisuutta ja hyviä hermoja, mutta ei niin suurta panostusta kuin koulutusta vaativat lajit. - Vie herkkupalaa koiran etujalkojen välistä taakse alas. Kun koira alkaa painaa etupäätä alas herkkupalan perässä, anna herkku sille. Toista pari kertaa. Vie herkkupalaa hieman pidemmälle ja odota, että koira painautuu alemmas kuin aikaisemmin. Palkitse. Lopulta koiran pitäisi alkaa hieman ennakoida ja lössähtää kokonaan makuulle. Palkitse.
Herkkupalasta vieroitan näin: teeskentele ottavasi herkun houkuttelukäteen. Voi vaikka hieroa sen tuoksua vähän sormiin. Pidä houkuttelukättä kuin siinä olisi herkku. Herkku on oikeasti toisessa kädessä. Houkuttele koira houkuttelukädellä makuulle kuten aiemmin. Heti kun se on maassa, anna palkkio, joka siis on nyt toisessa kädessä. Jos koira ei seuraa houkuttelukättä, laita siihen herkku, mutta palkkaa silti toisesta kädestä. Myöhemmin koiran seuratessa houkuttelukättä tyhjänä jätä hajustaminen pois ja sitten herkun ottamisen teeskentely. Palkan pitää edelleen tulla välittömästi toisesta kädestä.
Sitten häivytän käden tekemällä aina vähän pienemmän liikkeen. Muovaan houkutusliikkeestä käsimerkin.
Kun koira osaa mennä merkistä maahan, opetan äänikäskyn. Sana pitää sanoa juuri ennen käsimerkkiä. Lopulta koira joku kerta arvaa, että 'maahan' tarkoittaa juuri tätä liikettä ja menee makuulle jo ennen käsimerkkiä. Silloin alan jättää käden pois. Se kuitenkin pysyy varalla, jos koira vaikka vanhana menettää kuulonsa.
Treenaan myös kestoa. Kun koira on mennyt maahan, odota sekunti ja anna herkku vasta sitten. Odotusaikaa nostetaan sekunti kerrallaan, joskin ajan pidetessä voi hyppäyksiäkin hieman pidentää (jos koirani osaa olla makuulla puoli minuuttia, voin nostaa aikaa ihan hyvin kymmenellä sekunnilla kerralla ja jos koira makaa käskystä viisi minuuttia, voin seuraavaksi kokeilla kuutta minuuttia).
Etäisyyttä kannattaa harjoitella, kun kestoa on harjoiteltu jonkun verran. Jos treenaat etäisyyttä, älä treenaa kestoa ja toisin päin ennen kuin koira on tosi hyvä paikallaolija. Etäisyyttä harjoitan astumalla ensin askeleen poispäin, sitten kaksi jne. Koiran kehittyessä voin lisätä harjoituksiin koiran ympäri kiertämisen, tuolille istumisen, selän kääntämisen tms. pieniä juttuja. Kaikki aina asteittain.
Kaikki uudet asiat aloitetaan ensin kotona tai omalla pihalla rauhallisissa oloissa, jotta koiran huomio pysyy kouluttajassa. Häiriöitä lisätään kuten etäisyyttä ja kestoa, eli vähemmän kiinnostavia/häiritseviä asioita ja ensin kaukaa ja lyhyen aikaa. Koiraa pitää myös kouluttaa eri paikoissa, mutta ei kannata viedä sitä suoraan kotipihalta jonnekin vilkkaaseen hulinaan ja ihmetellä, miksei se osaa, vaan treenata ensin vähän rauhallisemmassa paikassa.