Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12428

  1. En ole koskaan lukenut mistään, että Uskonpuhdistaja olisi tappanut uudestikastajia. Sensijaan mitä hän Raamatusta opetti, ne on oikein.
  2. Uudelleenkastajat ovat kyllä todellisia villihenkiä. Väittävät, että alkukirkko ja varhaiset kirkkoisät opettivat väärin. He muka kevytkenkäisinä opetavat oikein. Ihmeitään ja kaikenlaista hurmoksellisuutta tarjoavat totuutena. Noilla yrittävät todistaa jumalallisuuttaan. Menevät ilmiselvästi latvasta tyveen, kun pitäisi mennä tyvestä latvaan. On selvää myös, että he tämän ajan elämänkatsomusta vertaavat keskiaikaan ja uskonpuhdistuksen aikaan. Toki on ymmärrettävä, että ajat tavat, esivallan tuomiot olivat erilaiset.


    Ilm.13:8.” Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.”

    Elämän kirjasta puhutaan muuallakin esim. (1lm.20:12), jolla ei tarkoiteta varmastikkaan mitään materiaalista kirjaa, vaan Kristuksen jumallalista kaikkitietävyyttä, jolla hän on tuntenut armosta valitut jo ennen maailman perustamista.

    Paavali sanoo vääristä opettajista, että nämä julistavat riivaajien oppeja (1.Tim.4:1). Johanneksen kielellä he puhuisvat kuin lohikäärme (13:11). Näinstä mielestäni Rooman paavi on yksi pahin (2.Tes.2:2). Peto siis tekee myös vääriä ihmeitä (2.Tes.2; Matt.24:24).

    14. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi.

    Siis joka noihin menee mukaan, sillä on aivan varmasti pedon merkki.
  3. Ensinnäkin on siis otettava huomioon, että tämä kohta puhuu enemmänkin vastustajiamme kuin meitä vastaan. Vastustajat nimittäin opettavat, että ihminen vanhurskautetaan rakkauden ja tekojen perusteella. Uskosta, jolla me otamme omaksemme Kristuksen, sovittajamme, he eivät puhu sanaakaan. Hehän suorastaan hylkäävät uskon eivätkä tee sitä ainoastaan lausunnoin ja kirjoituksin, vaan pyrkivät miekoin ja kuolemanrangaistuksin hävittämään kirkosta uskon. Kuinka paljon paremmin opettaakaan Jaakob, joka ei sivuuta uskoa eikä pane sen tilalle rakkautta, vaan säilyttää sen, jottei sovittaja, Kristus, jäisi sivuun vanhurskauttamisesta. Näinhän Paavalikin tekee, kun hän esittäessään kristillisen elämän ydintä liittää yhteen uskon ja rakkauden: ”Käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.” (1 Tim. 1:5)

    Toiseksi ilmaisee asiayhteyskin, että tässä on puhe uskoa seuraavista teoista, jotka osoittavat, ettei usko ole kuollut, vaan sydämessä elävä ja vaikuttava. Ei Jaakob siis ole ollut sitä mieltä, että me hyviä tekoja tekemällä ansaitsemme syntien anteeksiantamuksen ja armon. Hän nimittäin puhuu vanhurskautettujen teoista, ihmisten, jotka jo ovat sovitettuja ja otollisia ja ovat saaneet syntien anteeksiantamuksen. Näin ollen vastustajamme erehtyvät tämän kohdan nojalla päätellessään Jaakobin opettavan, että me hyvillä teoilla ansaitsemme syntien anteeksiantamuksen ja armon ja että meillä omien tekojemme ansiosta, ilman sovittajaamme Kristusta, on pääsy Isän tykö.

    Kolmanneksi Jaakob on juuri edellä puhunut uudestisyntymisestä, joka tapahtuu evankeliumin kautta. Hänhän sanoo: (Jaak. 1:18) ”Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.” Sanoessaan meitä evankeliumista syntyneiksi hän opettaa, että me olemme uskon kautta uudestisyntyneitä ja vanhurskautettuja. Otammehan Kristuksesta lausutun lupauksen vastaan yksinomaan uskolla, siten että asetamme sen synnin ja kuoleman kauhujen vastaan. Ei Jaakob siis ole sitä mieltä, että me synnymme uudesti omien tekojemme kautta.

    Sanotusta selviää, ettei Jaakob ole meitä vastaan. Nuhdellessaan laiskoja ja suruttomia kristittyjä, jotka kuvittelivat omaavansa uskon, vaikka olivat sitä vailla, hän erotti toisistaan kuolleen uskon ja elävän uskon. Kuolleeksi hän sanoo uskoa, joka ei tuota hyviä tekoja, eläväksi hän sanoo uskoa, joka tuottaa hyviä tekoja. Useasti olemme jo tehneet selkoa siitä, mitä me uskolla tarkoitamme. Emme me puhu joutavasta tiedosta, jollainen on perkeleilläkin, vaan sellaisesta uskosta, joka nousee omantunnon kauhuja vastaan sekä rohkaisee ja lohduttaa kauhun valtaan joutuneet sydämet. Tällainen usko ei ole mikään helppo asia, niin kuin vastustajat kuvittelevat, eikä ihmisen vallassa, vaan se on Jumalan voima, joka tekee meidät eläviksi ja jonka varassa me voitamme Perkeleen ja kuoleman. Niinhän Paavali sanoo Kolossalaiskirjeessä, että usko on tehokas Jumalan voimasta ja voittaa kuoleman: (Kol. 2:12) ”Kasteessa te myös olette herätetyt uskon kautta, jossa Jumalan voima vaikuttaa.” Koska tämä usko merkitsee uutta elämää, se ehdottomasti myös synnyttää uusia mielenliikkeitä ja tekoja. Sen tähden Jaakob on oikeassa väittäessään, ettei meitä vanhurskauta sellainen usko, joka on vailla tekoja. Mutta kun hän sanoo, että meidät vanhurskautetaan uskon ja tekojen kautta, hän ei varmastikaan väitä, että me synnymme uudesti tekojen kautta. Ei hän liioin sitä väitä, että Kristus on meidän sovittajamme osaksi, osaksi taas omat tekomme ovat meidän sovituksemme. Ei hän tässä kuvaile, miten vanhurskautus tapahtuu, vaan hän kuvailee, millaisia vanhurskautetut ovat sen jälkeen kun heistä on tullut vanhurskautettuja ja uudestisyntyneitä.
  4. Uudelleenkastajat aina selittelevät Lutheria omista silmälaseistaan, ymmärtämättä mitä hän opetti. Aina Jumalan miehiä parjataan, mutta jokaisesta turhasta sanasta tullaan tuomitsemaan. Mitä tulee Jaakobin kirjeeseen, niin lähtökohtana oli, että paavin kirkko käytti väärin sitä, sekoittaen lain ja evankeliumin uudelleenkastajien tavoin.

    Lutheri käänsi Raamatun omalle kansankielelle ja siinä on Jaakobin kirje mukana. Oikein Lutheri tuossa opettaa:

    ”Jaakobilta vastustajamme lainaavat seuraavan lauseen: (Jaak. 2:24) ”Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.” Yleisen mielipiteen mukaan ei olekaan toista kohtaa, joka selvemmin olisi meidän käsitystämme vastaan. Tähän on kuitenkin annettavissa helppo ja yksinkertainen vastaus. Jos vain vastustajamme eivät tähän kuroisi omia käsityksiään tekojen ansioista, ei Jaakobin sanoihin liittyisi mitään hankaluutta. Mutta aina kun tekoja mainitaan, vastustajamme sepittelevät siihen lisäksi omia jumalattomia olettamuksiaan, että muka hyvillä teoillamme ansaitsemme syntien anteeksiantamuksen, että hyvät teot ovat sovitus ja hinta, jonka tähden Jumala sovitetaan meidän kanssamme, että hyvät teot voittavat synnin ja kuoleman kauhut ja että hyvät teot hyvyytensä tähden ovat Jumalan silmissä mieluisia eivätkä kaipaa armahtavaisuutta ja sovittajaa, Kristusta. Mitään tästä ei ole juolahtanut Jaakobin mieleenkään, mutta vastustajamme nyt kuitenkin puolustavat kaikkea tätä verhoten sen tähän Jaakobin lauseeseen.