kaiarasola

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  1. Aloitukseen on kasattu kovin erilaisia ja toisistaan riippumattomia asioita yhteen.

    Ensinnäkin kommentti kirkosta eroamisesta. Yleinen adventistien suhtautuminen kirkosta eronneisiin on aivan toinen kuin yleinen Jehovan todistajien suhtautuminen. Normaalisti adventisteilla on aivan lämmin ja ystävällinen suhde niihin, jotka ovat jääneet syrjään. Mieleen tuli lyhyellä miettimisellä pari tusinaa tapauksia, joissa adventtikirkkoon kuuluvat perheen jäsenet tai ystävät ovat hyväksyneet henkilön eron kirkosta, mutta hyvät suhteet ovat säilyneet. Yhtään vastakkaista tapausta ei ole mielessä ainakaan sellaisista tilanteista, joissa osapuolten mielenterveys on normaali.

    Toiseksi aloituskirjoittaja esittelee millenarianismin muuten kohtuullisen hyvin, mutta käsitteet alkavat mennä sekaisin siinä vaiheessa, kun hän sanoo, että kristityt yleensä eivät millenarianismia kannata. Tässä on monta termiä, jotka ovat lähellä toisiaan. Millenarianismia on kaikki opetus tuhatvuotiskaudesta ja Jeesuksen tuloon liittyvien profetioiden, ajan merkkien tai aikojen tulkinta. Millenialismi ja kiliasmi ovat myös millenarianismia, mutta tarkoittavat erityisesti oppia tuhatvuotisesta valtakunnasta - yleensä maanpäällisestä. William Miller aikanaan, samoin kuin useimmat suomalaisista aktiivikristityistä nyt, uskovat maanpäälliseen tuhatvuotiskauteen ja ovat siis millenialisteja tai kiliasteja. Adventtikirkossa ei opeteta maanpäällistä tuhatvuotiskautta.

    Jotkut rajoittajavat millenarianismin profeetallisten aikalaskelmien tekemiseen, mutta jos näin ei tehdä, käytännössä kaikkia Jeesuksen tuloa innolla odottavia kristittyjä voi kutsua millenarianisteiksi ja heidän oppinsa tuhatvuotiskaudesta voi sitten olla premillenialistinen (Jeesus tulee tuhatvuotiskauden alussa), postmillenialistinen (Jeesus tulee tuhatvuotiskauden lopussa) tai amillennialistinen (ei ole tuhatvuotiskautta tai tämä aika on tuhatvuotiskausi).

    Mielestäni on myös harhaanjohtavaa verrata adventtikirkon jäännöskäsitystä Jehovan todistajien jäännöskäsitykseen. Toisin kuin Jehovan todistajat, adventistit yleiseisti uskovat todellisia kristittyjä löytyvän kaikista kirkoista ja kaiken evankeliumin julistuksen, joka johtaa uskon heräämiseen ja ihmisten pelastumiseen, olevan Jumalan työtä kirkkokunnasta riippumatta.

    Viimeisenä kommetti otsikosta, jonka mukaan adventismista on vaikea päästä eroon. Joillekin asia selvästi on näin. Sehän näkyy päivittäin täällä. Joku trauma aika monelle näyttää jääneen, kun yrittävät päivittäin todistaa (ehkä enemmän itselleen kuin toisille), että heidän päätöksensä lähteä adventtikirkosta oli oikea. Usein tämä tapahtuu liioittelemalla, joskus valehtelemalla - mutta itselle lienee helpompi valehdella kuin toisille.

    Sen sijaan tiedän kymmeniä adventtikirkosta lähteneitä, joiden elämä on täysin kunnossa ja joille kirkosta lähtö ei aiheuttanut kuin hetken pienen krapulan, jos sitäkään. Kun heitä tapaa, he hymähtelevät adventtikirkon hulluuksille ja saattavat muistella sellaistakin, mikä oli mukavaa. Usein kysyvät jotakin kirkosta, ehkä nähdäkseen, ollaanko yhtään järkiinnytty. Oletukseni on se, että kirkosta lähtö on hankalaa nille, jotka näkevät kaiken mustavalkoisena ja erityisen vaikeaa niille, joille elämä muutenkin on vaikeaa.

    Kai
  2. Aloitus on sekotekstiä - Jos ei Johannes niin sitten Paavali vastaa useampaakin tohtoria. Sitäpaitsi adventtikirkko ei maksa mitään tohtoreille. Pastoreille se maksaa palkkaa - palkka ei riipu mahdollisesta tohtoriudesta. Eikä niitä tohtoreita taida palkkalistoilla Suomessa olla kuin yksi. Minä en siihen listaan enää kuulu.

    Sitten tästä turhasta huolesta siitä, että EGWn roolista on eri käsityksiä.

    Olen eri mieltä EGWn roolista varhaisessa adventismissa en vain Jarin vaan suurin piirtein kaikkien adventistien kanssa. Eikä tällä ole mitään suurta merkitystä. Adventismina oleminen ei nimenomaan saa merkitä sitä, että kaikkien on ajateltava joka asiasta samoin. Oma kantani on se, että jos kaksi ihmistä on jostakin täysin samaa mieltä, toinen heistä on tarpeeton. :)

    Jos joku sattuu tästä asiasta ajattelemaan edes vähän saman suuntaisesti kuin minä, lienee entisiä oppilaitani. Sen verran harvinainen kantani adventtikirkonn piirissä on.

    Kirkon historiaa käsittelevä kirjallisuus esittää EGWn yhtenä kirkon perustajista. Mielestäni väite on väärä ja perustuu yksinkertaiseen anakronismiin. Kirkon historiasta kirjoittaneet eivät ole käyttäneet aivojaan vaan ovat sortuneet kuvitelemaan, että EGWllä oli varhaisessa adventismissa sama rooli ja painoarvo, joka hänellä oli vuosikymmeniä myöhemmin.

    Totuus on se, ettei EGWllä ollut merkittävää kannattajakuntaa varhaisen adventismin piirissä. Hänellä ei ollut vaikutusta kirkon opin syntyyn eikä häneltä neuvoa kysytty, kun tehtiin päätöksiä, jotka johtivat adventtikirkon syntyyn. (Kyllä hän yritti neuvoa antaa, mutta kuuntelijoita tai lukijoita neuvoille ei tahtonut löytyä.)

    Vielä 1850 -luvulla hänen kirjoituksiaan vastustettiin niin, ettei hänen miehensä väliin suostunut niitä vuosiin julkaisemaan. Vasta myöhemmin 1860 -luvulla ja erityisesti 1870 luvulla hänen painoarvonsa alkaa nousta. Jostakin syystä James Whiten kuolemasta tulee jonkinlainen käännekohta ja se EGW, jonka adventistit tuntevat, löytyy tästä vaiheesta. EGW, joka kirjoitti paljon ja myötävaikutti joihinkin adventtikirkon kannalta erittäin merkittäviin seikkoihin (esim. siihen, että kirkko alkoi omaksua protestanttista pelastuskäsitystä, kolminaisuutta ja uudisti hallintonta vahin/pastorijohtoisesta johtokuntajohtoiseksi). Kyse on kuusikymppisestä ja seitsemänkymppisestä EGWstä.

    Kai
  3. Joku kysyi kenen onneksi formaatti muuttui niin, että se nyt kiinnostaa minua vähemmän. Vastaus: Minun onnekseni. Ei tarvitse lukea näitä tyhjänpäiväsyyksiä.

    Esimerkki: Puhe on siitä, että monessa adventtikirkossa on Suuri taistelu kirjoja tarjolla. Ihan totta, niin on meidänkin adventtikirkossamme. Ovat siellä jos jotakuta kiinnostaa.

    Totean oikean adventismin perustuvan yksi Raamattuun. Seurauksena pitkä ja rasittava luettelo kaikesta taivaan ja maan välillä, kerran toisensa jälkeen toistettuja väitteitä asioista, joita kirjoittaja pitää adventismina. Joku niistä tosi, osa väännettyjä tai kuviteltuja, osa sellaisia, että niiden Raamatullisuudesta voisi syystä keskustella, osa sellaisia, ettei niistä kannata vaivautua keskustelemaan...

    Vieläkin oikeassa adventismissa on yksi uskontunnustus: Raamattu.

    Kai
  4. Koko kysymys on lapsellinen. Adventtikirkko ei määrää, mitä käännöstä sen pastorit käyttävät. Monet käyttävät 92 kirkkoraamattua, toiset 38 kirkkoraamattua, monet Raamattua kansalle. Jotkut kaikkia. Asiaa pitäisi kysyä kultakin pastorilta erikseen - eivätkä kirkon pastorit ole tällä palstalla suuremmin mukana.

    Clear Wordillä ei ole mitään tekemistä Suomen adventtikirkon kanssa, joten sen mukaan ottaminen raamatunkäännöksistä puhuttaessa on vähän outoa. Sehän ei ole käännös vaan parhaimmillaan parafraasi ja pahimmillaan hartauskirja, jossa varsin hämäävästi on lisätty asioita tai ajatuksia Raamatun tekstiin. Jos sitä pitää käännöksenä, se on yhtä virhettä alusta loppuun. Tästä syystä adventtikirkon kansainvälinen keskustoimisto on antanut pastoreille ohjeen olla käyttämättä sitä Jumalanpalveluksissa tai kirkon painamissa teksteissä.

    Mutta, kuten sanottu, tällä ei ole merkitystä Suomessa, koska täällä adventtikirkoissa enimmäkseen käytetään suomea tai ruotsia.

    Kai
  5. Onneksi muuttivät tämän formaatin niin, että jo aiemmin vähän kiinnostanut foorumi muuttui entistä vähemmän kiinnostavaksi.

    Epäilen suuresti sanoneeni, ettei EGWllä ole mitään merkitystä adventtikirkossa. Tämä ei kuullosta todelta.

    Se, mitä olen kerran toisensa (huonolla menestyksellä) jälkeen yrittänyt sanoa on, ettei (1) EGWllä ollut osuutta adventtikirkon opin syntyyn ja kirkon alkuun, ettei (2) hänen painoarvonsa adventismissa ole sama enää kuin se oli muutama vuosikymmen sitten ja, että (3) oikeassa adventismissa kirkon opin perustus on Raamattu ja yksin Raamattu.

    Kai :)
  6. Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä minun vanhempani uskoivat adventtikirkosta? Tärkeätä on se, että he uskoivat, ettei ole mitään muuta nimeä kuin Jeesus Kristus, joka meidät pelastaisi (Apt 4.12). Vain siihen uskovat kuuluvat todelliseen jäännökseen.

    Kai
  7. Luin tuosta aloitusviestistä veli Bushmannin esittämän hyvän kysymyksen:

    "Millainen kohtalo odottaa uskontoa, jonka täytyy valehdella ja vääristellä todellisuutta pitääkseen itsensä hengissä?"

    Tustalla ajatus siitä, että uskonto tai erityisesti adventtikirkko valentelee kun sanoo maailman menevän huonompaan suuntaan ja YLEn uutinen osoittaa maailman olevan nyt olevan monessa suhteessa parempi kuin muutama vuosi sitten.

    Myönnettäköön, että ihmisten ja myös uskovien ihmisten on helppo valehdella, varsinkin itselleen. Tänään lukiessani HS uutisia, huomasin pikku jutun, jonka mukaan elinympäristömme ja koko ihmiskunnan tulevaisuuden on vaarassa kasvihuonekaasupäästöjen, makean veden pilaantumisen ja lannoitteiden käytön vuoksi. Jos veli Bushmannin aiempaa kommenttia tulkitsin oikein, myös hän auliisti myöns uskovansa maailmalla olevan vakavia uhkia, mutta mutta puolusteli kritiikkään sillä, että näistä uhkakuvista uskovat jostakin syystä eivät saisi puhua.

    http://www.hs.fi/ulkomaat/a1421464701403

    Johtopäätös lienee siis, että vastustaakseen pahaa uskontoa tieteellisesti ajatteleva antiadventisti saa yksipuolisesti (ja valheellisesti) lainata uutista maailman jatkuvasta paranemisesta vaikka tietää, ettei YLEn artikkeli anna kokonaiskuvaa maailman tilasta.

    Voiko alun lauseen kääntää vähän uuteen muotoon ja kysyä: "Millainen kohtalo odottaa ateismia, jonka täytyy valehdella ja vääristellä todellisuutta pitääkseen itsensä hengissä?" Sama kysymys voisi nousta myös toisesta keskustelusta, jossa Doug Bachelor esitetään upporikkaana monimiljoonäärinä ja 5000 dollarin puvun henkarina jne, ilman tietoa ko henkilön todellisesta taloudellisesta tilanteesta.

    Kai
  8. En ole mitenkään yli-innoissani Dougin edustamasta repristinaatioadventismista, mutta toisaalta en näe mitenkään vakuuttavana valheita Dougin valtavasta omaisuudesta. Liekö legendaa tai ei hänen vanhempansa säätiöivät tai rahastoivat omaisuutensa eikä Doug ole osuuttaan perinnöstä nostanut. Faktaa taas lienee se, ettei It Is Written anna johtajalleen ökypalkkaa eikä kolehtiprovisioita.

    Kai
  9. :) Myönnetään. Uskovien valtakuntaan mahtuu kaheleita ja varsinkin Amerikkaan. Luulisin kuitenkin, ettei kahelius ole uskovaisten yksinoikeus ja oletan ateistienkin valtakunnasta löytyvän muutaman. En kuitenkaan ala etsiä nimiä todisteeksi.

    Täysjärkisiäkin (joihin tuskin itse kuulun) löytynee niin sieltä kuin täältäkin.

    Kai
  10. Minä olen iloinen siitä, että maailma on nyt parempi paikka kuin pari vuosikymmentä ja että köyhien, naisten ja lasten olosuhteet ovat jossakin määrin paremmat nyt kuin aikaisemmin. Niin pitääkin olla. Kehitys on vain turhan hidasta.

    Veli Bushmannin katsantokanta tässä on kuitenkin vähän yksioikoinen. Ylen analyysi maailmanparannuksesta ei ole kovin syvällinen. Siinä puhutaan prosenteista, mutta ei huomata sitä, että maailman väkiluku kasvaa. Esimerkiksi tarkastelujaksona vuodesta 1990 vuoteen 2010 maailman väkiluku kasvoi 1.6 miljardilla ihmisellä eli noin 30%. Kun aliravittujen määrä samana aikana väheni 23,2 prosentista 14.9 prosenttiin on vähennys 36%. Väestökasvun vuoksi nälkää näkevien lukumäärässä ei ole tapahtunut ihan niin suurta laskua, kuin lukujen perusteella olettaisi.

    Suurempi sokeus tällaisten hyvien trendien luetteloiden kohdalla on siinä, etteivät tekijät sen enempää kuin veli Bushmanni pysähdy katsomaan onko maailmassa mitään vastakkaisia trendejä, joissa asiat ovat huonommin. Tilannehan voisi olla niin, että maailma on todellisuudessa parempi tai turvallisempi tai sitten ei, ja nämä mainitut asiat ovat kuin potilaan ilo pienen sormihaavan paranemisesta vaikka hän on samalla tietämättään sairastunut syöpään. En nyt tässä väitä, että näin on tapahtunut, halusin vain sanoa, ettei tällainen muutaman asian selvittäminen ole mikään todellinen analyysi maailman tilanteesta.

    Kymmenkunta vuotta sitten Newsweekissä oli mielenkiintoinen artikkeli, jonka tekijät selvittivät tusinan verran erilaisia skenariota, jotka toteutuessaan todennäköisesti tai mahdollisesti merkitsisivät hyvinvoinnin ja elämän päättymistä sellaisena kuin sen nyt tunnemme. Tämän hetken uhkakuvat ovat varmaankin vähän erilaisia kuin silloiset, mutta jos veli Bushmannin maailmankuvassa ei ole yhtään uhkakuvaa, niin silloin jotakin on aika pahasti vialla. Jos hän uhkakuvia näkee, silloin on vähän lapsellista yrittää ivata toisia, jotka uhkakuvia näkevät.

    Mikäli oikein muistan niissä Newsweekin uhkakuvissa oli mukana ilmaston lämpenemisen karkaaminen käsistä, joiden luonnonvarojen ehtyminen, talousjärjestelmän totaalinen sortuminen kun USA tai jotkut läntisen Euroopan velkaiset maat eivät selviä velvoitteistaan, terrorismin ja radikalismin karkaaminen ydinasetasolle jne, jne.

    Kaikki näistä ovat johdannaisia ihmisen toiminnasta ja riippuvaisia mahdollisista virheellisistä päätöksistä.

    Vaikka elämä tuhat vuotta sitten oli monin tavoin raaempaa ja raadollisempaa kuin nyt ja elinajanennuste puolta lyhyempi kuin nyt, ihmisellä ei kuitenkaan silloin ollut voimaa ahneuksissaan tuhota oman elämänsä edellytyksiä.

    Tasapainoinen suhtautumineen maailman on tietenkin ilo ja optimismi. Elämä on hauskempaa, kun lukee hyviä uutisia ja itse luen niitä mieluummin kuin huonoja. En kuitenkaan näe, että niiden mollaaminen, joilla on synkkä kuva tulevaisuudesta on yhtään tieteellisempää kuin ilo myönteisestä kehityksestä. Ainoa todellinen fakta lienee se, ettemme tiedä, koska emme oikein hallitse elämää, maailmaa ja ihmistä. Olisi mukava, jos kaikki mahdolliset ruusuiset kuvat toteutuisivat ja kielteiset pystyttäisiin välttämään, mutta se ei ole täällä kirjoittelevien hanskassa.

    Kai... ja mukaan armorikkaan sapatin toivotukset itsekullekin :)
  11. Saattavat olla siunauksia, kun rahat menevät. Mitä enemmän kirkot luottavat rahaan, sitä raadollisempia ne ovat. Eikä tämä mainittu tapaus ole ainoa kerta, kun adventtikirkolta on viety tuntuvia summia rahaa...

    Kai :)
  12. Vaikka veli Bushmanni ystävällisesti jättäisi isot kirkot leikistä pois, veikkaisin kirkkojen/uskonnon houkuttelevuuden rikolliselle toiminnalle kasvavan, mitä laajempaa ja mitä kansainvälisempää toiminta on. Ei ole kauaa siitä, kun katolisen kirkon pankkia epäiltiin mafia- ja rahanpesukytköksistä.

    Kai
  13. Ja tässä vähän lisää jaaritusta...

    Arvaukseni on, että mahdollinen muutos tähän juontuu siitä, että laki on muuttunut tai muuttumassa, tai että tämä järjestely on jostakin syystä koettu ongelmalliseksi. Kirkko tuskin haluaa olla tilanteessa, jossa se myötävaikuttaa Suomen lain vastaiseen toimintaan.

    Ainoat tietämäni ongelmat, jotka ovat kaksoisjäsenyydestä johtuneet, eivät ole kovin merkittäviä. Ne ovat koskeneet hautaamisia ja avioliittoon vihkimisiä. Vihkijänä ja hautaan siunaajana toimii yleensä sen kirkon pastori, johon henkilö virallisessa rekisterissä kuuluu. Käytännössä tämä ei ole suuri juttu.

    Olin hyvän ystäväni pyynnöstä mukana alttarilla vihkitilaisuudessa, jossa virallisten jäsenkirjojen mukaan toinen vihittävistä oli adventtikirkon ja toinen luterilaisen kirkon jäsen. Asia sovittiin niin, että virallisena vihkijänä toimi luterilainen pappi, mutta minua pyydettiin pitämään puhe. Luterilaiselle papille jäivät avioliiton solmimiseen kuuluvat viralliset ja hänelle tärkeimmät asiat kuten, avioliittolupaukset, aviopuolisoiksi julistamisen ja siunausrukous...

    Toisessa tapauksessa eräs seurakuntaamme kastettu ja seurakunnassa aktiivisesti toiminut jäsen kuoli. Luterilainen pastori (ystäväni tai ainakin tuttuni) suoritti hautaan siunaamisen, muistotilaisuudessa perhe oli pyytänyt minua puhumaan.

    Tässä jälkimmäisessä tapauksessa oli ehkä vähän noloa se, etten tiennyt, ettei perhe ollut etukäteen keskustellut asiasta hautaajan kanssa, eikä hän tiennyt ko. henkilön jo vuosia käyneen adventtikirkossa. Yritin sovitella omat sanani niin, ettei tästä ongelmaa tulisi ja kun keskustelin asiasta myöhemmin mainitun luterilaisen pastorin kanssa, oli ilmeistä, ettei se häntä vaivannut. Ja perhekin oli tyytyväinen.

    Vielä kirkkorajat ylittävistä avioliitoista sen verran, ettei adventtikirkolla ole mitään mahdollisuuksia pakottaa jäseniään endogamiaan - vain kirkon jäsenten välisiin avioliittoihin. Kirkko yrittää rohkaista jäseniään tähän muun muassa sillä, että voi pitää poikkeuksena sitä, että adventtikirkon pastori tällaisen parin vihkii (näitä poikkeuksia kuitenkin joskus on, osalleni sellainen on tainnut sattua pari kertaa).

    Mitään erityistä ongelmaahan tästä ei kenellekään ole. Jos adventtikirkon pastori ei vihi, niin ehkä adventtikirkkoon kuulumattoman sulhasen/morsiamen kirkon pastori vihkii. Jos hänkään ei vihi, niin jonkun kolmannen kirkon pastori saattaa vihkiä. (Vihkioikeus ei taida enää olla kirkkokuntarajoitteinen). Jos kolmannenkaan kirkon pastori ei vihi, niin maistraatti vihkii. Jos maistraattikaan ei vihi, niin silloin jotakin on niin pahasti vialla, että on paras jäädä naimattomaksi. :)

    Kai
  14. Uskonnonvapauslain mukaan (ainakin, kun viimeksi katsoin), ihminen voi olla vain yhden uskontokunnan jäsen. Jokainen täysi-ikäinen saa tietenkin valita, mihin haluaa kuulua, vai onko mieluiten kaikkien uskontokuntien ulkopuolella.

    Näin ollen, mitään todellisia kaksoisjäseniä ei voi olla. Suhteessa yhteiskuntaan ihminen voi olla vain yhden kirkon jäsen. Voi tietenkin kysyä, miksi valtion ylipäätään täytyy kirjata rekistereihin ihmisten uskonnollisia vakaumuksia. Jäsenyys voisi aivan hyvin toteutua ihmisen ja uskonnollisten yhteisöjen välisenä asiana ja uskonnon kirjaamista valtion rekistereihin tätä voi pitää jonkinlaisena vapauden rajoituksena ja myös hukkaan heitettynä byrokratiana, jota verovaroilla turhaan pidetään yllä.

    Tausta uskonnon kirjaamiselle on siinä, että perinteisesti suomalainen henkilörekisteri on ollut kirkonkirjoissa. Kun adventtikirkko rekisteröitiin, sekin rekisteröi jäsenensä kirkonkirjoihin. Nuorena kesätyöläisenä minäkin kirjoittelin virkatodistuksia adventtikirkon Helsingin toimistossa joskus 60 -luvulla ja kun valtio otti vapailta kirkkokunnilta kirkonkirjojen ylläpidon pois ja siirsi sen väestörekistekisteriin, sain kesätyökseni kopioida adventtikirkon Helsingin seurakunnan (=itäinen piirikunta) runsaan 2000 jäsenen tiedot väestörekisterin lomakkeille. Kuinkahan monen raukan nimi tai synttymäaika meni loppupaniikissa väärin, kun homma piti saada määräpäivään mennessä valmiiksi. (Olen kuullut vain yhden tapauksen) Onneksi alkuperäiset tiedot ovat säilyneet kirkonkirjoissa ja ovat vieläkin tarkastettavissa vapaiden kirkkojen yhteisessä kirkonkirjarekisterissä.

    Kun uskonnonvapauslakia 90 -luvulla uusittiin, työtä sävytti se, että valtio totesi pitävänsä rekisteriä koko kansasta ja luterilaisella kirkolla oli vielä kirkonkirjansa, joiden piiriin kuului suurin osa suomalaisista. Keskustelu luterilaisen kirkon ja väestörekisterin suhteesta sävytti keskustelua ja nimenomaan luterilainen kirkko silloisissa kommenteissaan edellytti sitä, että uskonnonvapaus rajoitetaan yhteen kirkkoon kuulumiseen kerrallaan.

    Suuressa osassa maailman maista kansalaisten uskonto on osa valtion ihmisistä rekisteröimää tietoa. Monissa maissa ihmisten uskontokunta merkitään myös passiin tai henkilötodistukseen. On vain vähän maita, jotka eivät kerää tietoja kansalaistensa uskonnollisesta taustasta. Oletukseni on se, ettei uskontokunnan kirjaamisesta tätä nykyä Suomessakaan kovin hevin luovuta uskonnollisen radikalismin ja terrorismin lisääntymisen pelosta.

    Käytännössä kaksoisjäsenyys yleensä lähtee siitä, että joku, vaikkapa luterilaiseen kirkkoon kuuluva, pyytää kastetta ja jäsenyyttä adventtikirkossa. Kun henkilö kastetaan, hänet äänestetään samalla seurakunnan jäseneksi ja merkitään seurakunnan jäsenluetteloon. Hänelle annetaan myös tarvittava informaatio siitä, kuinka hän voi vaihtaa jäsenyytensä väestörekisterissä adventtikirkkoon. Eri syistä jotkut kuitenkin jättävät virallisen jäsenyytensä vaihtamatta. Näin he ovat virallisesti luterilaisia, vaikka toimivat aktiivisesti adventtikirkossa. Oletan kaikissa vapaissa kirkkokunnissa olevan tällaisia kaksoisjäseniä.

    Kai (jatkuu)
  15. Veli Bushmannin aloitukseen oma kantani on se, että kaiken Raamattuun, sen tulkintaan ja historiaan liittyvän tulee olla opetettavissa.

    Tässä opetuksessa tulee kuitenkin huomioida se, mitä veli B ei aloituksessaan huomioi, että jotkut historiaan ja arkeologiaan perustuvat käsitykset ovat tulkintaehdotuksia, joilla ei ole laajaa kannatusta, on asioita, joista keskustellaan, koska osa tutkijoista kannattaa yhtä ja toiset toista tulkintamallia ja on asioita, joita pidetään enemmän tai vähemmän varmoina faktoina.

    VTn historiaan liittyy hillitön määrä asioita, jotka ovat keskustelun alla ja joista on erilaisia käsityksiä. Aika vähän on asioita, jotka ovat absoluuttisen varmasti historiallisesti todistettuja.

    Juutalaisuus ei koskaan ollut polyteististä. Heprealaiset ihmiset olivat. Mutta miksi tätä ei saisi opettaa, koska tämä on tieto, joka ensisijaisesti nousee Raamatusta, vaikka kaikki "palavasydämiset" eivät tätä tiedäkään. Raamattu kertoo kuinka kansa juoksee Baalin, Astarten ja Kijjunin ja Sikkunin ja ties minkä Jumalan perässä. Tämä tieto ei muutenkaan ole ensisijaisesti arkeologinen tieto vaan Raamatusta nouseva tieto.

    Yleensä kai kuitenkin nähdään, että jo varhainen heprealainen (= vanha Raamatun edustama usko ennen juutalaisuutta) on synkretismiä ja polyteismia vastaan. Tyyppiesimerkkeinä ensimmäiset profeetat, Samuel ja Elia, joiden opetuksen monolatrisuus on ihan nk. "tieteellisenkin teologian" hyväksymä.

    Mielestäni ongelma tässä on enemmän Eskolan ajatuksissa (fundamentalismissa???) kuin Raamatussa. Aseraan en ota tässä kantaa, kun en ole näitä uusimpia tutkimustuloksia nähnyt, mutta kantani on se, ettei totuus faktoja tai käynnissä olevaa keskustelua piilottelemalla parane.

    Kai :)
  16. En näe, että 60 vuotta sitten tapahtunut liikenneonnettomuus on sopiva tällä palstalla keskusteltavaksi ja vielä vähemmän kirjoittajan käsitys nuoruudestani, joka ei mielestäni vastaa kokemustani ja kuuluu muualle kuin adventismia käsittelevälle palstalle.

    Minulla ei ole mitään traumoja isäni kuoleman jäljiltä enkä muista mitään siihen liittyvää katkeruutta. Sairastahan se taitaa tässä maailmassa olla, mutta jostakin kumman syystä olen aina ollut tyytyväinen perheeseeni, ystäviini, elämääni, opiskeluaikana opiskeluuni ja työaikana työhöni - ja uskoon tultuani myös Herraan ja hänen armoonsa.

    Olin onnettomuuden sattuessa 9 v, enkä väitä muistikuvieni olevan oikeita. Kuitenkin, jos minulta kysytään, onnettomuuden pääsyitä olivat tien väärää puolta vastaan tullut linja-auto ja isän kokemattomuus kuskina.

    Taisin jo kirjoittaa enemmän kuin tarpeen - olisikohan paras jättää tämä teema tähän :)

    Kai
  17. Kyseessä oli vuosi 55. Isä oli virkeänä ja hyvällä mielellä, puhui mukavia, mistään väsymyksestä en tiedä mitään.
  18. Nimimerkki "Voi Kaita" tuntee aika kummallisen adventismin. En tunne tai ainakaan nyt muista adventisteja, jotka ylpeilisivät sapatin pitämisellään tai jolle sapatti antaisi hyvän omantunnon.

    Jos adventistit jostakin ylpeilevät, se on yleensä kuvitelma Raamatun "totuudesta" siis uskon teoriasta. Aika monella adventistilla on sen sijaan tunne siitä, että heidän käytännön kristillisyytensä kuten "sapatin vietto" ei ole kovin kummoista. Pikemminkin heillä on tästä huono omatunto kuin hyvä. Tämäkin osa sitä adventisteille tyypillistä asennetta - onneksi armoa riittää sitä kerjääville.

    Herätysliikkeeksi en sanonut adventtikirkkoa, sanoin adventtikirkon pelastuskäsityksen muistuttavan herännäisyys/körttiläisyyden pelastuskäsitystä.

    Vielä tähän kommenttina toistan, minkä olen täällä aiemminkin sanonut. Adventistit ovat ainoita kristittyjä, joiden tiedän ensisijaisesti soveltavan Laodikean sanomaa itsensä. Sekin sitä armon kerjäystä. Niin minäkin teen. Normaali suhtautumiseni on se, että muut kristityt, helluntailaiset, vapaakirkolliset, viidesläiset ja ties ketkä ovat itseäni parempia kristittyjä.

    Varmaan myös tämä minulle kirjoittaja kuuluu näihin parempiin, vaikka ei näytä adventismia kovin hyvin tuntevan. Onneksi näitä täydellisiä löytyy ja minuakin raadollisuudestani ja armon tarpeestani muistuttavat. :)

    Kai
  19. No vieläkö tätä tulee lisää. :D

    Adventtikirkolla on yksi virallinen nimi Suomen kielellä ja samaa nimeä on pidetty vuosikymmenet. Epävirallisia nimiä voi olla useitakin.

    Tätä yhtä virallista nimeä ei ole päätetty eikä tulla päättämään tällä palstalla, vaan sen päättää Adventtikirkko edustajiston kokouksessa hyväksytyllä yhdyskuntajärjestyksellä. Tämä nimi ei kaikkea adventtikirkosta kerro (eikä voikaan) eikä se mitään adventtikirkosta peitä. Ei nimi kirkkoa pahenna, ellei kirkko nimeä.

    Asiaan täällä jumittunut kirjoittaja sekoittaa tässä viimeisessä esityksessään kaksi asiaa. Hän valittaa, että kirkolla on väärä nimi ja sitten hän valittaa siitä, ettei kirkko ole kaikessa toiminnassaan nimeään (oikeaa täi väärää?) käyttänyt. Se, mikä kirkon nimi on, on aivan eri asia kuin se, että kirkko ei jossakin toiminnassa ole nimeään kertonut ja sen eettisyyttä voi tietenkin miettiä - jos on historiasta kiinnostunut.

    Aikajanalla juttu mennee näin. 1960 ja 1970 -luvuilla oli varsin yleistä, että jotakin adventtikirkon toimintaa järjestettiin jonkun kirkkoon liittyvän organsaation nimissä (vaikkapa Kirjeellisen raamattuopiston tai Elämäntavat raittiiksi -liiton alla). Tämä alkoi vähentyä 1980 -luvulla ja sitä saattoi olla vieläi pikkuisen jäljellä 1990 -luvulla. [Samoihin aikoihin Ilmestyskirjaseminaarien järjestäminen hiipui - mutta niistähän tässä ei ole kysymys, koska suuri osa Ilmestyskirjaseminaareista järjestettiin adventtikirkoisssa, ne eivät siis tätä aiempaa kyseenalaista käytäntöä selitä eivätkä edes kuvaa.]

    2000 -luvulla kirkko on saattanut järjestää jotakin muulla kuin omalla nimellään, mutta minä en mitään tällaista kirkollista toimintaa tiedä. Nyt tällainen toiminta on poikkeus. Väitänkin sen, ettei adventtikirkko nimeään jonkin hengellisen toiminnan yhteydessä mainitse, olevan menneen muistelua.

    Kai
  20. Mieleen tulee tarina miehestä, joka huokaili haluavansa kuolla rauhassa nukkuessaan niinkuin isoisäkin oli tehnyt. Missään tapauksessa hän ei halunnut kuolla peläten, kiljuen ja huitoen niinkuin ne muut, jotka olivat isoisän autossa hänen nukahtaessaan rattiin.
    21. 28 / 76
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt