Vapaa kuvaus

Elämä Jeesuksen Kristuksen Rakkaudessa = EJKR Kotimaa: Suomi Koulutus: Yliopisto Lapset: ---

Aloituksia

95

Kommenttia

1568

  1. Totta kai Jumala tekee ihmeitä! Sinun lainaamassasi kohdassa Jeesus puhui yksityisesti opetuslapsille, ei julkisesti. Sitä paitsi kyseisen puheen jälkeen Jeesus ei enää toiminut julkisesti.

    Uskovan tulee oppia ymmärtämään, mikä on oikea suhtautuminen ihmeisiin kussakin tilanteessa:

    Kol 4:5

    Ef 5:15-16

    Tässä vielä yksi muistutus:

    Luuk 10:17,20
  2. Kiitos ilahduttavasta palautteesta.

    Mainitsemasi teologi oli minulle tuntematon suuruus, joten käväisin vilkaisemassa pätkän tuota haastattelua ja hänen kotisivujaan. Onneksi en ole riippuvainen sen enempää hänestä kuin muistakaan silmäätekevistä teologeista kuten Augustinuksesta tai Lutherista.

    Mitä tulee kristinuskon julkiseen kuvaan, en todellakaan voi siitä iloita. Olen tietoisesti pysytellyt poissa näköalapaikoilta. Alun pitäenhän kristinusko oli syrjäytyneiden, marginaalissa olevien ihmisten asia (vrt lainaukseni 1 Kor 1:stä viimeistä edellisessä viestissä). Vasta n v300 kristinuskosta tuli yhteiskunnallinen valtavirtaus. Keisari teki siitä Rooman valtionuskonnon. Samalla se korruptoitui vallasta. Sitä valtapeliä on nyt käyty 1700 vuotta ja siitä on muodostunut valtavirtaus. Se mikä oli oleellista on, jäänyt valtapeliin pohjautuvan loputtoman teologisen väittelyn jalkoihin.

    Se mitä sanakirja sanoo uskonnoista, pätee tänä päivänä varsin hyvin eri kristillisyyden muotoihin, johtuen juuri edellä mainitusta historiasta. Alun perin kristinusko ei täyttänyt näitä yleisiä uskonnon kriteerejä, sillä pohjimmiltaan se on uskonnon loppu. Sanan uskonto juurisana on religio, joka tarkoittaa sitomista. Uskonnossa on oleellista, että se sitoo ihmisen tapoihin ja rituaaleihin. Kristinuskon ydin on siinä, että Jumala sen kautta vapauttaa ihmisen näistä.

    Kun luet Jeesuksen elämästä, havaitset, että hän ei ollut tapojen orja eikä elänyt muiden odotusten mukaan. Hän oli vapaa kaavamaisuuksista ja suunnitelmien orjuudesta. Siksi rakastan häntä ja seuraan häntä. Kun liityn häneen, olen yhtä vapaa. En siis matki enkä ole kaavojen orja. Minua auttaa Jumalan Henki, jonka sain oppaakseni, kun liityin häneen. Henki ohjaa minua Raamatun avulla ymmärtämään, miten voin parhaiten kussakin tilanteessa rakastaa lähimmäistä ja pitää huolta myös itsestäni. Sen sijaan Hän ei ohjaa minua hallinnoimaan kristinuskoa tai julistamaan lopullisia Raamatun tulkintoja.
  3. Lainaus: >>koen uskonnokseni lähinnä sen että ihmisten tulisi vain olla hyviä, inhimillisiä ja uteliaita.>>

    Vallan oivallinen uskonto, johon minulla ei ole mitään huomauttamista.

    Minulle taas elämän syvin olemus on paljastunut Jeesuksen elämässä ja toiminnassa. En harrasta absoluuttisuutta muuta kuin rakkaudessa ja Häntä rakastan. Se vähä, mitä Raamatusta olen ymmärtänyt, on avautunut Hänen avullaan, Häntä kohti hakeutumalla. Minulle Hän on Raamatun selittäjä, enkä omista Raamatun tyhjentävää selitystä. Sen kuitenkin olen saanut henkilökohtaisesti havaita, että nämä Jeesuksen sanat ovat totta:

    "Jos joku tahtoo tehdä hänen (Jumalan) tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." Joh 7:17

    En ole terveesti ja sivistyneesti uskonnollinen vaan absoluuttisen hullusti rakastunut:

    "Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi". Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on," 1Kor 1:17-28
  4. Pointti oli siinä, että sain selville, että sinunkin mielestäsi inhimillisellä elämällä on absoluuttinen arvo, jota tulee puolustaa.

    Seuraava kysymykseni olisi: Miksi elämällä on sinun mielestäsi itseisarvo? En kuitenkaan sitä kysy, sillä ketju on jo kovin pitkä.

    Sen sijaan vastaan kysymykseesi kuten lupasin:
    Haluan kaikissa olosuhteissa pidättyä tappamisesta. Tiedän, etten siihen omin voimin pysty. Koska olen ilman omaa ansiota päässyt liittoon maailmankaikkeuden Luojan kanssa, voin luottavasti pyytää Häntä auttamaan, etten joutuisi tilanteeseen, jossa heikkouteni tähden rikkoisin häntä vastaan tappamalla lähimmäiseni, vaan jättäisin tuomitsemisen Hänelle:

    Room 12:18-21

    Kiitän sinua e.k.v_ asiallisesta keskustelusta ja toivotan hyvää syksyn jatkoa.
  5. Kirvoitat minusta esiin yhä uusia ajatuksia.

    Käytät sanaa hypoteesi. Sana soveltuu toki tieteelliseen ja loogiseen ajatteluun, mutta ei uskoon. Kristillisessä uskossani ei ole nimittäin kyse siitä, että minä olisin funtsannut, että minun logiikkani mukaan Jumala on olemassa ja tämän mielestäni uskottavan hypoteesin perusteella olisin sitten päättänyt uskoa Häneen. Oikea kristillinen usko ei ole koskaan oman ponnistelun tulosta. Se on asia, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta ja jonka ihminen havaitsee siten, että oma tila, olemisen laatu, muuttuu. Raamatun termein:

    ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38

    ”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh 3:24

    Myös omantunnon käsite on mielenkiintoinen. Sen muunkieliset vastineet ovat monesti osuvampia kuin sana omatunto. Mm englannin conscience ja varsinkin ruotsin samvete = yhteistunto kertoo siitä, että kyse on paljolti jatkuvasti muutoksen alaisesta yhteisöllisyydestä ja selviytymisen tarpeesta.

    Kysymys siitä, onko omantunnon ääni lainkaan Jumalalta, tiivistyy näin ollen oikeastaan siihen, että onko olemassa lainkaan absoluuttisia arvoja, sellaisia, jotka nousevat ihmisen olemuksesta ja saavat hänet ajattelemaan, että tämä ulottuvuus, josta nämä arvot nousevat saattaa olla todellisempi kuin näkyvä maailma. Moni allekirjoittaa, että ”älä tapa” on absoluuttinen arvo. Mutta toisaalta voidaan kysyä, tuleeko elämästä hyvää, jos absoluuttiset arvot ovat kieltoja.

    Kun sanot, että oleellisiahan ovat kysymykset, niin voin kertoa, että ne kysymykset jotka minun tietämättäni veivät minua kohti Jumalaa olivat sisäisen elämäni mielekkyyden etsimistä. Voi olla, että olemme tietämättämme samalla tiellä.