o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Tervehdys!

    Kyllä EU oli oikeassa yrittäessään kieltää väärät kurkut. Minä yritin hörpätä puoli mukillista kahvia yhdellä kertaa, ja kahvi meni väärään kurkkuun. Kyllä riitti köhimistä ennen kuin lakkasin tukehtumasta.
    Ihan oli jo paniikki tulossa.
    Se olisikin ollut jo toinen pakokauhukohtaus pienen ajan sisällä.
    Sen ensimmäisen aiheutti samanikäisen virtuaalibasilli, joka puolestaan pani minut järjestelemään komeroita.

    Pahoin pelkään, että täältä tarttuu työhulluus.
    Ikäänkuin ei se riittäisi, että olen pienenä puusta pudonnut ja vähän säikähtänyt.

    Punaista räsymattoa en ole vielä löytänyt, mutta kai sen kysyen löytää niin kuin kylänkin. Saisinko minä pitää tervehdyspuheen? Yllättäisin muori kuusiseiskan sanomalla: - Tervetuloa!
    Eihän noin pitkän matkan jälkeen jaksa pitkiä puheita kuunnella.

    Ja nyt kahvipannun kimppuun. Yritän juoda oikein siivosti. Jos kuitenkin rupeaa kuulumaan pahanpuoleista köhinää, tulkaa hakkaamaan selkään.

    Tavataan taas!
  2. Lapsiaanhan ei ole pakko rakastaa.
    Ainakin minä olen rakastanut ja rakastan vieläkin omiani niin paisteella kuin sateella.
  3. Eipäs nuolaista ennen kuin tipahtaa.
    Saattaa sieltä vielä jokin mitali tulla, mutta minua on ottanut koppaan selostajien tapa jakaa suomalasille kultamitaleja jo melkein ennen kilpailulajien alkamista.

    Jos jotakin tulee tai on tulematta, niin parhaansa varmaan jokainen kilpailija yrittää.

    Pidetään peukkuja pystyssä, ollaan hengessä mukana ja iloitaan, jos mitaleita tulee.
    Jos ei tule, ei oteta sitä henkilökohtaisena loukkauksena.

    On varmaan hyvin epäisänmaallista sanoa, että olisi kamalaa, jos suomalaiset saisivat joka lajissa kolmoisvoiton. Olen kuitenkin sitä mieltä, että palkintosijojen jakautuminen jopa yllätysmaille, laajentaa hiihto- ja hyppylajien suosiota muuallakin kuin Euroopassa.
  4. Lumista aamupäivää.
    Eilen sateli harvakseltaan kevyttä pakkaslunta, ja tänään näyttää tahti hieman tiivistyneen.

    Ajattelin, että tällaisena lumivalkoisena päivänä tarvitaan jotakin, joka saa elämän maistumaan makealta, ja tein tryffeleitä.
    Nämä eivät ole niitä, joita siat tonkivat, vaan kaakaojauhosta, puuterisokerista, kookosrasvasta ynnä muista tykötarpeista valmistettuja. Mausteena on ripaus aitoa vaniljaa.
    Vaikka sen itse sanonkin, suussa sulavan hyviä ovat.
    Kannattaa syödä useampi samaan syssyyn. Sen jälkeen sitten kolmekutosen ohjeitten mukaan tasapainojumpalle eli hampaitten pesuun.

    Skillan kaipaili my.mme.liä. Olen minäkin ihmetellyt, onko hän matkustanut soutuvenheellä Kiinaan tai muuten vain talvilomalla jossakin Timbuktussa. (Jestas, kun tuo nimi oli vaikea kirjoittaa! Mahtaakohan vieläkään olla oikein?)

    Täytyy ihan istahtaa kiikkutuoliin terästämään ajatuksiaan kunnon kahvilla. Samalla voi silitellä kissoja ja ihailla kodikkaan kaunista pirttiä.
    Tietysti muuttoporukka on tehnyt oman urakkansa, Pirtin järjestyshenkilöä ja nurkkakaapin vartijaa unohtamatta, mutta viimeisen silauksen on taas onnistuneesti hoitanut työhullu emäntämme.

    Terveisiä vain teille kaikille ja kiitos kahvista!
  5. Olikohan se luonto,joka ennen vanhaan veti tikanpojan puuhun?
    Olihan tietysti viisaita ystäviä, joilta sai sukupuolivalistusta.
    Äidiltä ei tullut mieleenkään kysyä, eikä häneltä muuta olisi saanutkaan kuin ne varoitukset ja pelottelut, joita hän hyvin nolona jakoi kauan sen jälkeen, kun ystävät olivat parhaansa mukaan jakaneet informaationsa.

    Viiskymmenluku oli vielä ihanan viatonta aikaa.
    Hyvät tytöt palkitsivat ensi suudelmasta vetämällä poikaa ympäri korvia.
    Minä onneton olin niin puulla päähän lyöty, että kysäisin: - Mitä sinä teit?
    - Tätä, vastasi poika ja pussasi uudelleen.
    No, rangaistuksen se koltiainen sai muutamaa vuotta myöhemmin Tuusulan tuomikunnan arkistossa.
    Täytyy myöntää 52 vuoden kokemuksella, että hyvin on mies sopeutunut.

    Juuri hiljakkoin luin jostakin, että nuoret eivät
    saa riittävästi sukupuolivalistusta, ja siitä johtuen tulee lapsia tai sukupuolitauteja!

    Jessus sentään. Minusta sitä tulee liiankin kanssa sillä seurauksella, että 15-vuotias tyttö on miltei itsemurhan partaalla siitä häpeästä, että hän on vielä neitsyt!

    Panee ihmettelemään nykyajan valistuksen laatua...
  6. Nauroin ensimmäiselle vitsillesi ja tälle myös.
  7. Selvästi aurinkoinen päivä on valjennut istuessani pari tuntia tämän laitteen edessä.
    Eksyin kuuntelemaan musiikkia, ja sehän toi moninaisia muistoja mieleen.
    Ajattelin taas kertaalleen, että jos olisi valittava sokeuden ja kuurouden välillä, valitsisin sokeuden.
    Musiikki tuo kuin uudelleen elettäviksi kaikki erilaiset muistot, ja niihin voi unohtua ja samalla unohtaa koko ympäröivän maailman.

    Tänään on muutenkin muistelupäivä. Tapaan kaksi rakkainta luokkatoveriani. Laulamaan emme sentään ryhdy, sillä toinen heistä oli ensimmäinen tapaamani puhdasverinen karjalaistyttö, joka ei osannut laulaa. (Toista en ole vieläkään tavannut!)
    Musiikkia hänkin rakastaa, ja hänestä tuli innokas oopperan ystävä sen jälkeen, kun hänet oli puoliväkisin raahattu oopperaan.

    Hei! Tulkaa nyt joku heittämään minut ulos Pirtistä. Muuten unohdun tänne muistelemaan ja myöhästyn tapaamisesta.

    Kiitos kahvista ja valoisaa mieltä!
  8. Ehtoota!

    Olin saada hepulikohtauksen,kun luin muorin
    tekstin. Tuli mieleeni vitsi "elä laakase, naati!"
    Koska olen äärettömän säädyllinen ja ujo, en kerro vitsin alkuosaa.

    Skillanin kanssa kuulun samaan ryhmään: punaviinistä en pidä, mutta valkoviini menettelee.

    Tässänyt hypin asiasta kolmanteen:
    Milloinkas Muorin virallinen saapumisaika on? En muuten kysyisi, mutta olisi aika noloa mennä punainen mattokäärö kainalossa lentoasemalle, ja Muori olisi mennyt jo aikaa sitten eteenpäin.
    Ei varmaan torvisoittokuntakaan hyvää tykkäisi, teetarjoilusta puhumattakaan.

    Nyt tarjoan itselleni kourallisen iltapaloja ja hörppään vettä päälle ynnä painun petiin.

    Hyvät yöt ja kauniit unet!
  9. Kysymyksesi oli varmaankin retorinen, mutta en malta olla vastaamatta: - Saamelaisten.
  10. Sekoilin keskustelemaan äidinkielestä ja kansallisuuksista. Tuli julmetun pitkä teksti ja olisi ollut vieläkin pitempi, ellen olisi välillä vähän pätkinyt.
    Murteitakin taas puolustelin. Miltähän näyttäisi, jos samanikäinen kirjoittelisi meille kirjakielellä? Itse en varmaan uskoisi, että tekstin olisi laatinut se sama tuttu jumppapiiskuri,joka on yrittänyt pompottaa meitä trampoliinilla.

    Totta puhuen se pomppiminen saattaisi olla hyväksikin, mutta opettelen ensiksi tasapainoilua hampaita harjaamalla. Ilmoitan kyllä sitten, kun ei enää yhtään huojuta.

    Tänne ei kuulu kurjuutta kummempaa. Aurinko kuultaa pilvien läpi, ja luntakin satelee harvakseltaan. Pakkasta lienee viiden asteen vaiheilla.

    Täällä puhuttiin nuorten (?) miesten ikääntymisistä. Meidänkin nuorempi ikämiespoika täyttää kesäkuussa puoli vuosisataa.
    Nyt hänelle on tainnut tulla viidenkymmenen villitys, sillä hän pohtii vakavasti uuden harrastuksen hankkimista.
    Meillä villityksiin ei ollut aikaa, ja olemme parhaamme mukaan yrittäneet villiintyä nyt, kun sitä aikaa on. Ei vain oikein tahdo onnistua, kun ei ole nuorena oppinut, niin ei vanhana taida...

    Villiinnyin taas kirjoittamaan enkä ymmärrä, miten tämän voisi lopettaa tältä erää.
    Jos väsytte kesken, jättäkää lukematta, mutta lukekaa edes seuraava teksti:
    Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
  11. Kansallisuus ja kansalaisuus ovat niitä, jotka usein sekoitetaan.
    Kansallisuutta ei voi vaihtaa, mutta kansalaisuuden voi.
    Esimerkki: Sukulaispoika on kansallisuudeltaan suomalainen, muuttanut Kanadaan ja aikanaan saanut Kanadan kansalaisuuden. Hänen vaimonsa on Kanadassa syntynyt italialaisista vanhemmista, joten hän on kansallisuudeltaan italialainen ja kansalaisuudeltaan kanadalainen.
    Heidän lapsensa ovat kansallisuudeltaan suomalais-italialaisia ja tietysti syntyperäisiä Kanadan kansalaisia.
    Miksi pitäisi ottaa käytäntöön jokin keinotekoinen kansallisuus. Antaa saamalaisten olla saamelaisia, romanien romaneja ja venäläisten venäläisiä, vaikka he olisivatkin Suomen kansalaisia.

    Kuten täälläkin on mainittu, jokaisella pitää olla oikeus äidinkieleensä.
    Kauhistelemme sitä, miten Pohjois-Ruotsin suomenkieliset pakotettiin ruotsinkielisiksi, mutta unohdamme sen, että Suomessa tehtiin sama saamelaisille.
    Nykyisin on onneksi mahdollisuus käydä koulua saamen kielellä ja puhua sitä välitunneilla. Aikoinaan sekin oli rangaistavaa.
    Myös Suomen romaneilla pitäisi olla oikeus opiskella omaa kieltänsä peruskoulussa.

    Kieli on sidoksissa kulttuuriin, tai päinvastoin.
    Kulttuuriin lasken myös murteet. Ne ovat ehdottomasti rikkaus, eikä murteitten käyttäminen estä osaamasta kirja- tai yleiskieltä.
    Ne eivät romuta kaunista äidinkieltämme.
    Sen sijaan kannattaa olla syvästi huolestunut siitä, että englanti kaiken aikaa valtaa lisätilaa suomen kielen kustannuksella.
  12. Erään tamperelaisleipomon varrasleipä on puhdasta ruista, ja sen kyllä mausta huomaa.

    Kyllä se on toista kuin lämpiminä muovipusseihin pakatut sekaleivät.
  13. Saa nähdä, kamppaako hierarkia minut. En kuitenkaan malta olla tarttumatta olettamukseesi, ettei kielessämme olisi kolmea vokaalia peräkkäin.
    Onhan niitä jopa enemmänkin. Eikö sinulla ole koskaan ollut mielessäsi riiuuyöaie?

    Piian alkuperästä en tiedä, mutta Lea/Leea on alkuperältään kaikkea muuta kuin ruotsalainen.
    Johan Vanhan Testamentin aikoihin muuan kaveri raatoi seitsemän vuotta Raakelin tähden mutta saikin Leean ja uuden seitsenvuotiskauden.

    Lämpimin terveisin: "Velmustiina"
  14. Hallitusta ei siirretä Mikkeliin vaan Kuopioon, joka on Siilinjärven naapurikunta.
    Siirto astuu voimaan 1.4.2008 klo 9.16.

    Kansanedustajien lisäksi myös henk.koht. avustajat lomautetaan määräämättömäksi ajaksi.
  15. Eikö kenenkään nokkaan tunge kahvin tuoksu, kun yksinäni täällä kissoja silittelen ja kahvia juon.
    Niin paljon on pimeää, ettei säätiedotusta voi vielä antaa. Pakkasen puolella näyttää olevan, tosin vain 7,6 astetta.
    Laulelen täällä yksinäni Pirtin kansallislaulua, kun petikaveri on vielä unten mailla.
    Yritän muistaa hoilata sen verran hiljaa, ettei koko talo herää, mutta laulamatta en voi olla.
    Kiitokset tekijöille! Äkkiähän se syntyi, ja nyt on hyvää aikaa harjoitella miitinkiin mennessä.
  16. Kannatan.
    Omat soppakupit ja lusikat mukaan.
    Mutta kuka keittää sopan?
  17. Aamummalla näytti paljon pilvisemmältä, mutta nyt jo uskaltaa uskoa, että tänään on yhtä aurinkoista kuin eilenkin.
    Pakkasta on kymmenen miinuksen verran.
    Ihan niin paljon en anna miinuksia isäni lempikeitolle eli palvinluusopalle, mutta sen makuun en koskaan ihastunut. Hänen toinen lempiruokansa, perunapuuro, sentään maistui minullekin, kun laitoin voisilmän, ja juomana oli kirnupiimä.

    Tänään näyttää olevan harakoitten parveilupäivä.
    Eilen parveilivat varikset. En koskaan ole nähnyt niin paljon variksia. Ne lensivät pareittain naapuritalon koivuihin, ja paikoista näytti olevan pientä kahinointiakin. Puissa oli ainakin viisikymmentä pariskuntaa, ja loput valtasivat televisioantennin.
    Oli se hulppea näky!

    Eilenehtoolla TV-4:n uutisissa kerrottiin, että netissä mainostetaan ilmaista viinaa ja että homma on laitonta.
    Ehdimme jo kauhistua, että nyt ovat käyneet Pirtin nurkkakaapin kimppuun. Onneksi pääsimme pelkällä säikähdyksellä. Kysymyksessä ei ollutkaan meidän rakas nurkkakaappimme.

    Niin että päivä paistaa ja nurkkakaappi on turvassa!
  18. Ensinnäkin kiitos erinomaisesta avauksesta.
    Minulla ei ole siihen muuta lisättävää kuin että osakkeenomistajia eivät lamantorjuntatalkoot näytä millään tavoin koskettavan. (Orion ja osinkojen jako!)

    Laritsalle sen verran, että olen kuullut ja lukenutkin, ettei kurjuus kasvata kommunisteja vaan tieto.
    Jos kurjuusteoria pitäisi paikkansa, olisi Suomessakin suuri ja voimakas kommunistinen puolue.
    Nythän se on niin pieni ja näkymätön, etteivät kaikki edes tiedä sen olevan olemassa.
  19. Olen nauranut läpi tämän aamun "sadon".
    Irkun hiirulaiset toivat mieleeni poikani alakoulussa kirjoittaman tarinan, jossa hiiri ja kissa menivät naimisiin ja saivat monta pientä hiirikissaa ja kissahiirtä.
    (Sen kissan nimi oli Vihtori Huuko,koska se näytti hyvin kurjalta!)
    Se oli onnellinen tarina,ja onnellisesti päättyi samanikäisenkin hiiriseikkailu: hiiri ei syönyt Pirtin kissoja, jotka olivat turvallisesti mummelin peiton alla ja palkkioksi parantelivat petikaverinsa särkyjä ja kolotuksia.
    Eikös se "vanha kansa" hoitanut reumatismia kissannahoilla?
    Onneksi Pirtissä on nuo kaksi elävää kissaa,joita voi lainata,niin ei tarvitse nahkoihin kääriytyä.

    Taidanpa antaa meidän mirreillemme pienen herkkupalan samalla kun itse santsaan kahvia.
  20. Anteeksi, jos tulkitsen väärin kirjoituksesi, mutta mielestäni siinä vähätellään pitkässä avioliitossa olevia ihmisiä nimittämällä heitä/meitä välinpitämättömiksi.
    Kehotat ihastumaan ja rakastumaan usein. Siinä on mielestäsi elämänmakua.

    Tunnen ja tiedän monen monta oman ikäluokkani paria, jotka ovat olleet avioliitossa puolisen vuosisataa, ja selvästi huomaa, että he haluavat edelleen olla yhdessä, rakastavat ja kunnioittavat toinen toistaan.

    Meille tulee kuukauden kuluttua 52 vuotta täyteen, ja yhteisiä vuosia on kaikkiaan 57, sillä rakastuimme teini-ikäisinä ensi silmäyksellä toisiimme.

    Voin vakuuttaa, että elämältä tämä liittomme on maistunut, ja elänmäkuinen se on edelleen.
    Ilot ja surut on yhdessä jaettu, vastoinkäymiset kestetty toinen toistamme tukien.

    Samalla tavalla toivomme voivamme jatkaa. Liekö vanhanaikaista, mutta modernin "onnellisen erilleen kasvamisen" asemesta olemme vahvasti kasvaneet yhteen. Ei ole koskaan tullut mieleenkään laittaa kantapäitä vastakkain, vaikkei mielipide-eroavuuksiakaan ole voinut välttää.

    Varmasti on pariskuntia, joille ero on ainoa oikea ratkaisu. Tässä ikäluokassa se kuitenkin lienee harvinaisempaa. Kuten arvoisa nimimerkki kirjoittaa, emme kaikki ole samanlaisia.

    Onneksi!
    21. 100 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt