o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Selkeästi kirjoitettu ja perusteltu mielipide, joka sisälsi täyttä asiaa.
  2. Aikoinani sain ruotsinkielisen tyttökirjan, jossa sankarittaren pikkuveli kirjoitti Amanda-tädin sukunimen Finqvist, vaikka se oli Vinqvist.

    Saman kirjan suomennoksessa vastaavat nimet olivat Hienonen ja Heinonen.

    Minusta käännös oli parempi kuin alkuperäinen!

    (Otsikko on viittaavinaan Borta bra -sanontaan)
  3. Joulutervehdys täältäkin ja kiitokset mielenkiintoisesta seurasta.
  4. Ei ole nietokset kohonneet,
    mutta maa on sentään valkoinen.
    Ihan pikkuisen pakastaa,
    kun joulu tekee tuloaan.

    Rauhaisaa joulua kaikille.
    Jospa maailman kansoille
    tulisi joskus ikirauha,
    eikä heiluisi kuin puurokauha.
  5. Ikkunapeltiä pieksää sade.
    Jossakin on tullut lunta.
    En ole siitä niinkään kade,
    katselen talvesta unta.

    Onhan se hyvä, että elämässä tässä
    edes Celsius on plussaa näyttämässä.
    On maa sitten musta tai valkoinen,
    rauhaisaa joulua toivottelen.
  6. Ehtoota!
    Löytyykö täältä jotakid troppia? Bulla od duha, köhä ja fludssa.
    Bistä ihbeestä se on tullud? Ei kai se tarttudut eiled, kud jodotid abteegissa?
    Juod vaid kubillised kuubaa ja lähded sitted peitod alle.

    Oikeid rauhaisaa joulud odotusta teille kaigille,
    toibottelee Vedlastiida
  7. Ehei, Skillan! Ei porukasta lähdetä kuin kulumalla!
    Nythän tietysti on ollut olevinaan muita kiireitä, mutta lähemmin tarkasteltuna totuus on, että laiskamato on syönyt inspiraation.
    Jopa joululahjojen paketoiminen tuntui työltä, vaikka aiemmin viimeistään se on saanut joulumielen heräämään.
    Itse asiassa olen jo muutamana vuonna ollut valmis lähtemään jonnekin muualle joulunviettoon, mutta Mr. G. ei voi unissaankaan kuvitella, ettei jouluna oltaisi kotona. Meitä on siis kaksi mielikuvituksetonta.
    Kunhan joulu on ohi, rupean odottamaan aprillipäivää. (En halua matkia Hintriikaa, joka alkaa odottaa juhannusta.)
    Kun tässä on miettimisaikaa, keksin varmaan jonkin hyvän aprillipilan.

    Mutta nyt on kahvin vuoro. Ostin kolmen suklaarasian pakkauksen tuliaisiksi, kun kaikki muut leipovat tai laittavat muuta hyvää syötävää tarjolle.
    Olkaapa hyvät!
  8. Peninkulma oli alkujaan penin kuuluma, siis matkana niin etäällä kuin koiran haukku kantoi.
    Nykyisin on kaikenlaista melusaastetta niin valtavasti, ettei taida koiran haukku kymmenen kilometrin päähän kantaa kuin harvaan asutuilla seuduille.
    Olisikohan syytä määrittää peninkulman pituus uudelleen?
  9. Sinulla on siellä vihreitä papukaijoja, minulla vain pari harakkaa ja liuta variksia, mutta eipä ole appelsiinipuitakaan.
    Joulukuusen me tietysti hankimme, mutta muistaen sananlaskun "Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa" ei tarkoitukseni ole ruveta killumaan kuusenkoristeena, mikä täten täysin epäidenttiselle tiedoksi saatettakoon.

    Oikein paljon terveisiä joka puolelle ja oikein hyvää joulujuhlaa niille pienille esikoululaisille.
  10. Oikein hyvää huomenta!
    Otsikossa olevat sanat alkoivat soida mielessäni, mutta minulla ei ollut harmaankalpeaa aavistustakaan siitä mistä laulusta ne ovat.
    Mieleen tuli jotakin laajaa, avaraa ja valoisaa, ja yht´äkkiä muisti alkoi toimia: Inga Sulin ja Viktor Klimenko lauloivat tuon laulun eräässä Palmu-filmissä. Upeasti lauloivatkin, mutta onhan laulukin mahtipontinen.

    Ulkona on vielä melkein täyspimennys.
    Täällä etelämmässäkin on tähän vuodenaikaan yksi hämärä kahden pimeyden välissä.
    Silloin, kun kävin vielä töissä, lähdin aamupimeällä ja tulin kotiin iltapimeällä.
    Onneksi ei enää tarvitse lähteä minnekään!
    Sen kunniaksi otan toisen kupillisen kahvia ja alan sitten reippaasti suunnitella, mistä päästä aloitan joulun valmistelun.
    Kai se siivoamiseksi menee ja torttujen leipomiseksi. Laatikot ovat jo valmiina pakkasessa. Sillisalaatin teen aattoaamuna, ja herra keittiömestari paistaa kinkun aatonaattona.
    Eiköhän se joulukuusikin jostakin löydy, sellainen ihanasti tuoksuva kotimainen.
    Erehdyimme kerran ostamaan tasaisen ja kauniin ulkomaisen kuusen, mutta eihän se miltään tuoksunut.

    Odottelen tässä päivän valkenemista ja apteekin aukeamista. Täytyy hakea loppuvuoden tropit. Kelasta tuli ilmoitus, että saan ne maksutta, kun maksukiintiö on tullut täyteen. Ja sitten tässä vielä olen ihmetellyt mihin rahat hupenevat! Meitähän on kaksi kantamassa kylki vääränä rahaa apteekkarille!

    Pitkä sepustus tästä taas tuli. Pimeää on ulkona vieläkin, mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa valkene.
    Oikein valoisaa päivää kaikille!
  11. Huomenta. Uskokaa tai älkää, mutta meillä on miinusasteita peräti 0,6.
    Lumet, sen verran kuin tuosta pimeydestä erottaa, ovat huvenneet lähes olemattomiin.
    Olen kuitenkin samaa mieltä kuin se tunnettu lapamato ja elän toivossa, että jouluksi sataa lunta ja tapahtuu jokin koko maailmaa koskattava hyvä asia.
    Olen tuumiskellut, että suurin osa maanpiirin uutisista on niin masentavia, että taitaa olla paras pitäytyä pelkästään napapiiriin eli ruveta tuijottelemaan omaa napaansa.
    Saattavat jotkut ajatella, että meikämuija ihan syntyjä syviä pohtii.

    Mutta nyt minä pohdin, mitä hyvää ottaisin kahvin kanssa. Onneksi täällä voi syödä vapaasti vaikka mitä ja aina jaksaa vatsansa kotiin kantaa.

    Kiitos kahvista ja iloisaa ynnä valoisaa päivää!
  12. Tämähän meneekin varsinaiseksi sanojen vääntämiseksi. Olen kyllä kuullut korpilakoista.
    Olisikohan niin, että jokamiehenoikeus ei koskekaan niitä, kun niistä aina meteli nousee?
  13. Kai näitä lumettomia joulunalusia on ennenkin ollut, kun jo lapsena opin laulamaan,että onkos tullut kesä nyt talven keskelle.
    Onneksi kukaan ei ole keksinyt syyttää meidän kuusamolaista Pääskyämme suven tekemisestä. Syytön hän tähän lumien sulamiseen on, senhän todistaa jo ikivanha sananlaskukin.

    Epäidenttinen on todistellut selvänä kotiin tulemistaan tarkastamalla, onko hänen selostuksessaan kirjoitusvirheitä.
    Oikolukua helpommin hän olisi todistanut asian tarkastamalla, astuiko kukaan humalainen hänen kädelleen. Jos ei astunut, on H* ollut selvästi selvä!

    Meille sukeutui Mr.G:n kanssa hilloista ja lakoista melkoinen keskustelu. Väitin, että meillä niitä löytyi ennen vanhaan soilta, mutta ne olivat täälläpäin suomuuraimia tai pelkästään muuraimia. G. oli seonnut lillukanvarsiin ja sotki mesimarjat muuraimiin.
    Ihan piti kaivaa Nykysuomen sanakirjasta tieto, että suomuurain=lakka=hilla=valokki.
    Taas osoittautui sanakirja hintansa väärtiksi.

    Se on melkein yhtä tarpeellinen kuin matkapäiväkirjat. Niitten avulla pystyin todistamaan, missä mitäkin tapahtui.
    Sääli, ettei kirjoittaminen enää suju. Ennen aina sattui ja tapahtui, mutta meistä on tullut niin yksitoikkoisia, ettei kirjoiteltavaa juurikaan ole.
    On tämä kamalaa, kun ihminen vanhetessaan viisastuu. Kyllä viisaana oleminen on tylsää!

    Onneksi Pirtissä on tarjolla mukavaa seuraa, ja kahvikupposen ääressä melkein unohtaa olla arvokas.

    Kiitos kahvista ja tarjoomuksista!
  14. Eilinen maailman toiseksi ihanin talvipäivä on vaihtunut suojasääksi. Tuuli on karistellut kaiken lumen puitten oksilta ja keinuttaa kahta harakkaa lähikoivussa.

    Minulta meni eilinen päivä joulukorttiluettelon laatimiseen. Edellinen nimilista oli teillä tietymättömillä, mutta nyt on kaksikin listaa. Kun olin kirjoittanut kortitkin, löytyi vanha lista, jossa oli kaksi uudesta puuttuvaa osoitetta. Muuta uudesta listasta ei sitten puuttunutkaan.
    Ensimmäinen joulukorttikin on jo tullut, ja yksi pikkujoulu on juhlittu.
    Kovin joulukuumeessa en kuitenkaan ole. Ennen oli toista, kun oli isot tilat,ja mukulat perheineen tulivat jouluillalliselle. Silloin paketoimisesta osasi nauttia, kun tiesi joulupukin tulevan. Siihen uskoi yhtä vahvasti kuin lapsenlapsetkin.
    Nyt olen alkanut epäillä, ettei joulupukkia olekaan, vaikka olen sen omin silmin nähnytkin.
    Taitaa olla jäljennös koko ukko!

    Anteeksi, että olen näin epäuskoinen. Olen nimittäin ihan vetämättömissä, kun en saa mennä edes vessanpönttöön vetämään vettä päälleni.
    Sen verran olen saanut itsestäni irti, että täydensin lapsuudenystävälle 7.11. aloittamani kirjeen ja postitin sen.
    Ihana ihminen, kun ei ole heittänyt minua tarpeettomien roinien kaatopaikalle!

    Ihania olette tekin kaikki. Kiitos, että olette olemassa ja kiitos myös kahvista!
  15. Maisema on selvästi ollut joulukortin mallina.
    Yöllä satoi lunta oikein reilusti, ja nyt on maailma kaunis.
    Yhdyn Rouva Ylikypsän toivomukseen, että tämä lumi pysyisi jouluun asti (ja vielä pitkälle senkin jälkeen).

    Huomasitteko, rosollin ystävät, että meri-kukka lupaili rosollia olevan tulossa myöhemmin?
    Kolmen viikon päästä taidan mennä porkkananipun kanssa meri-kukkaa ja kumppania vastaan lentokentälle. Ojennan heille komean kimpun porkkanoita naatteineen ikään kuin muistutukseksi lupauksesta.

    Lupaisikohan "p.h" meille joululahjaksi edes yhden puheenvuoron sillä meän kielellä, joka täältä kuunnellen on teän kieli?
    Minä lupaisin kiitollisena vastalahjaksi etten laula.

    Nyt hiljennyn ihailemaan maisemaa.
    Kaunista talvipäivää joka puolelle.
  16. Kylmän sodan aikoina ei Pekingiin ollut tulossa olympialaisia.
  17. Ja oikein onnistunutta matkaa sekä meri-kukalle että sille takaa huutelevalle!

    Jos ette olisi matkalle lähdössä, olisimme tulleet teille syömään sitä rosollia.
    Nyt täytyy tyytyä omaan.
  18. Mutta sillisalaatti eli rosolli sillin kera, imelletty perunalaatikko ja tietysti kinkku - siinähän ne ovat.
    Muitakin herkkuja tietysti pöydässä on, mutta ahmin noita lempiruokiani niin paljon, ettei vatsaan muuta mahdu.
    Kotikalja kuuluu palan painikkeeksi.
  19. Poikkesin täällä jo aiemmin juomassa herättelykupposen ja sitten lähdin pienelle lenkille.
    Tyyliini kuuluu lähteä hitaasti liikkeelle ja vähitellen lisätä vauhtia. Nyt sattui tuttava tulemaan samaan suuntaan, ja tottuneena kävelijänä hän aloitti heti kilpakävelyvauhdilla.
    Huh huh! Olen vieläkin ihan melkein hengästynyt.
    Kyllä nyt kahvi maistuu!

    Sää on leuto, miinusasteita vain yksi.
    Ei taida tänään tulla samanlaista harmaata pakkasta kuin eilen oli. Vaikka lunta oli vain nimeksi, oli maailma äärettömän kaunis, kun puut olivat hopeanvärisessä huurteessa.

    Eihän lämmin luita riko, mutta eikö noitten ison veden takana olevien "ulkosuomalaisten" ole yhtään ikävä meidän kaunista talveamme?

    Pantiin oikea ihminen asialle,kun lykättiin se Wirallinen Kutsu muorin mukaan. Nyt se on jo varmasti perillä, ja vain vastausta odotellaan.
    Lokari voisi varmuudeksi skypettää kutsutulle ja kehua kuinka mukavaa porukkaa täällä pirtissä on.

    Mutta nyt kiitos kahvista. Tiskipöydän kaappi odottaa siivoojaa, ja siivooja taidan olla minä.
    Terveisiä kaikille!
  20. Pikkasen pakkasen puolella on. Huomenta, huomenta.
    Pimeää on,mutta eiköhän se tästä valkene. Katulyhdyt ovat kuin pisteitä pimeydessä. Mahtavatkohan ne valaista vai ovatko vain näön vuoksi?

    Poikien tyttäret olivat kutsuttaneet itsensä yökylään perjantaina, ja meillä oli ihan kotoinen mannekiininäytös.Tuppisuina sitä katselimme,kun kutsussa mainittiin, ettei yleisö saa kommentoida esitystä. Erityisesti kielto koski mummua. Vähän puolueelliselta se tuntui, mutta syynä saattoi olla se, että mannekiinien asut toivat epäilyttävästi mieleen mummun vaatekomeron.
    Vähän tuppasi naurattamaan mallien ynseä ilme. Se oli kuin ammattilaisilla.
    Varmaan yhtä synkiltä näyttivät gladiaattorit marssiessaan areenalle huulillaan lause: - Terve keisari, kuolemaan menevät tervehtivät sinua.

    Ei maar, nyt on taas tullut kälätettyä niin paljon, että suu kuivuu!
    Se on kahvin aika.

    Terveisiä kaikille ja erityisesti ylimmäiselle juomanlaskijalle sinne rapakon taakse.
    (Joko olet käynyt esittämässä Kahvipirtin kutsun sille tulevalle käskynhaltijalle?)
    21. 104 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt