o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Päivää jälleen!
    Kahvipirtin vieraskirjaa lueskellessani oli minullakin muka jotakin asiaa.
    Mutta kun on sama pää kesän, talven kanssa ja vielä syksylläkin...
    Nyt lähden tilaamaan nuppiini permanentin.
    Hyvät voinnit!
  2. Ajasta, paikasta ja jopa mielentilastakin taitavat minulla nuo persoonapronominit vaihdella.
    Silloin, kun poikamme olivat pieniä, ja heidän kanssaan menivät napit vastakkain, ratkaisin tilanteen siirtymällä lempinimestä viralliseen nimeen ja kotikielestä kirjakieleen.

    Jälkikasvu ymmärsi yskän ja totteli seuraavan toteamuksen kera: - Nyt äiti on tosissaan. Puhuu kirjakieltä.
  3. Arvatkaa, kuka lähtee vapaaehtoisesti piikitettäväksi.
    Juon vain kupposen kuumaa ja paijaan noita kisuleita.
    Mitään kummempia ei kuulu, sääkin pelkästään todennäköinen.
    Mitä se sitten tarkoittaneekin.
    Olisikohan rinnakkaisilmaus maininnasta "omalla tasollaan".
    Olen sanonnan kuullut taitoluisteluja katsellesani, ja se tuppaa naurattamaan. Sanontaahan voi käyttää missä vain, eikä se ehkä loukkaisi ketään, ellei sitten äänenpainolla ja ilmeillä paljasta, onko kysessä kehu vai haukku.
    Ja nyt minua viedään!
    Voikaapa hyvin!
  4. Jäin oikein miettimään, kumpaa käytän mä vai minä ja sä vai sinä.
    Riippuu kai tilanteesta.
    Tärkeintä on, kumpikin tulee luontevasti.

    (Puskasuleima huutelee, että hänellä ei moisia ongelmia ole:
    hänhän sanoo miä ja siä)
  5. Suoraan kysymykseen suora vastaus: EI VOI!
    Olla nauramatta noille SkillaNin mukulajutuille. Yritin mennä kertomaan miehellenikin, mutta eihän se naurulta onnistunut.
    Sitä paitsi hän häiritsi kertomisyrityksiäni nauraessaan itsekin kun oli ennättänyt lukea ne jo ennen minua.
    Nämä vitsit tekisi mieleni kertoa vanhusympyröissämme, mutta vaikka siellä onkin mukavaa porukkaa, on pakko tarkkaan pohtia mitä uskaltaa suustaan päästää ettei loukkaa ketään. Ikä näyttää olevan joillekuille arka paikka! Miksi?

    Kävin oikein kyselemässä sitä mieheltäni, joka hoiteli kyökissä käsiään. Hän tuumasi, että kyllähän se potuttaa, kun tietää kuolevansa, vaikka ihan mielellään tiskaisi astioita vielä vuosikymmeniä.
    Hetken pohdimme, olemmeko avioliitossa vai farssissa ja tulimme siihen tulokseen, että hyvä, kun jälkeläisiä ei ole paikalla. Hehän hommaisivat meidät välittömästi hoitoon.

    Aurinko alkoi paistaa!
    Lisää vain sellaisia vitsejä, joita aurinkokaan ei jaksa nauramatta kuunnella!
  6. Sumuista sunnuntaita!
    Katselin eilen taitoluistelua ja pohdin, että melkein kuin akrobaatteja ovat sekä yksin luistelijat että parit.
    Kyllä se huikeaa on, mutta missä ovat ne henkeä salpaavan upeat tanssit?
    Muistoissa heillä, jotka vielä jotakin muistavat. Niinpä.
    Kai minunkin on opittava se, että ennen se oli kaunoluistelua, nyt taitoluistelua!
    Näissä mietteissä toivotan rauhallista sunnuntaita.
  7. Syyslaulu on on ihana. Sanat sekä ensimmäisellä vieraalla kielellä että niiden onnistunut käännös kotisuomeksi ovat kauneimpia ja aidoimpia rakkauslauluja, joita koskaan olen kuullut.
    Sen sanoja ei ole tekemällä tehty, eikä sävellystä ole väkisin sovellutettu sanoihin. Ne ovat syntyneet kahden, yhteen kuuluvan ihmisen tunteista ja elämänkokemuksesta.
    Kun muistetaan, että sanat ovat Tove Janssonin, pitäisi myös muistaa, että sävellys on Erna Tauron.

    Jotta ei menisi kyynelehtimiseksi, laitan tähän tositapahtuman ikään kuin jäniskevennykseksi:
    Unohtaneena muun maailman laulelin kerran "Skynda min älskade, skyda att älska...".
    Kyllä tuli tunnelmaani muutos, kun toisessa huoneessa mieheni kertoi koirallemme: "Mummu melskaa taas..."
  8. Kahvilleeee! Olkaa hyvät.
    Vielä äsken oli niin pimeää, ettei maisemasta nähnyt muuta kuin katuvalojen pisteet.
    Nyt ovat valopisteet sammuneet, ja on ihan täysi päivä.
    Tuossa edellä on MdK-MdK:n luonnehdinta SkillaNista. Olen samaa mieltä; nappiin on osunut.
    Kyllä meitä on onnestanut.
    Ja mukavaahan tämä kaikenkirjava pirtin väki kokonaisuudessaankin on.
    Tänne voi kirjoitella mitä ja mistä vain aiheesta tai olla kirjoittamatta, jos aihetta ei löydy tai inspiraatio on vahingossa mennyt roskapussin mukana roskakatokseen.

    Ajattelin kirjoittaa, että tunnette jo etunimiltä kaikki meidän pihassamme lentelevät pikku- ja isommatkin linnut. Mutta ilokseni huomasin lauantaina, että tilhiparvet ovat vihdoinkin löytäneet ravitsemusliike Pihapihlajat. Saapa nähdä, ovatko töyhtöpäät juhlineet isänpäivän kunniaksi kaikki pihlajat paljaksi.Ainakin ne ovat aterioineen hyvin siivosti. Minkäänlaista meteliä ei ole kuulunut, ja siitä voi päätellä, ettei pakkasukko vielä ole ollut pihaviinin teossa.
    Toisten vahingolle ei saisi nauraa - ei tilhienkään - mutta vaikea on olla ainakin salaa hymyilemättä, kun tilhiparvi nuokkuu ympäripäissään pihlajissa ja luulee laulavansa...

    Ai niin! Olihin minulla asiaakin: olen leiponut pari pellillistä omenapiirakoita ja toin maistiaisia Kahvipirttiin.
    Tunnustan olleeni ihan otettu, kun tänä aamuna avio-oy:mme toinen osakas otti kaksi palaa piirakkaa, vaikka hän tavallisesti tekee pari voileipää aamukahvin kylkiäisiksi,

    Tämä on taas sitä Venlastiinaa pahimmillaan: Ensin en pääse alkuun, ja sitten en millään keksi sopivaa tapaa lopettaa.
    Ei kai tässä,muuta voi kuin kiekaista että hellurei ja hellät tunteet!
  9. Eipä kanna kauas Schubakin ajatus, jos hän tosiaan kuvittelee köyhälistön tekevän lapsia vaurastuakseen lapsilisillä!
    Olihan niillä natseilla tehokkaampikin keino: sterilisaatio, joka oli melkoisen demokraattinenkin. Naisia ei eritelty terveydentilan, syntyperän tai yhteiskunnallisen aseman mukaan. Niin vammaiset, mielisairaat kuin kommarit ja juutalaisetkin saivat tasapuolisesti saman kohtalon, kun sellaiseen paikkaan joutuivat.

    En ole lukenut Saul Schubakin kirjoitusta, mutta vaikuttaa siltä, että kyseinen herra on liannut oman pesänsä. Mitä tekee Kokoomus?
  10. Jaaha!
    SkillaN kiittelee Texsanelin pullista, kehuu ja suosittelee niitä.
    Olen kontannut jopa penkin alle, mutta ei vain löydy edes pullan murua, mutta onhan sentään tätä Kahvipirtin maankuulua kahvia saatavissa.
    Kyllä se onneksi virkistää niin paljon, etten anna sumuisen sään tai vetisen maan vaikuttaa mielialaani. Riittää, kun ikkunat kyynelehtivät.

    Täytynee sytyttää pari kynttilää, niin johan maailma valaistuu. Onneksi olemme molemmat kynttilähulluja. Minulla on astma, mutta ilmeisesti se on sen sortin tauti, että mieliala vaikuttaa siihen. Kynttilät luovat sellaista tunnelmaa, että on hyvä ja rauhallinen olo, eikä tule ähdistyksiä tai ahdistuksia.
    (Tiedoksi: koputin varmuuden vuoksi maalaamatonta puuta.)

    Olen pohdiskellut, minkä vuoksi ihminen toimii eri lailla kuin luonto.
    Talvella luonto riisuutuu, mutta ihminen pukee lisää vaatetta niskaansa.
    Keväällä luonto koristautuu täyteen kukoistukseensa, mutta ihminen riisuu vaatteet niin vähiin kuin suinkin kehtaa.
    Eikös suvella olisi mahdollisimman paksu turkisvaate paras mahdollinen, niin ei pääsisi lämmin liki?

    Kappas vaan! Minulta alkavat sanat loppua, kun täytyy käyttää kahteen kertaan, ja minä kun sentään kerran jos toisenkin kinasin isäni kanssa siitä, kumpi on rikkaampi kieli; suomi vai ruotsi. Ratkaisemattomaksi se kiista jäi, mutta katson voitokseni sen,
    että isäni innostui kirjoittamaan paikalliseen lehteen muutaman matkakertomuksen,
    ja jos suomenmaikkani olisi arvostellut ne, olisi isä ainakin kahdeksan plus saanut.

    Reipasta syksyn jatkoa toivottaa myös Puskasuleima.
  11. Huomentapäivää!
    Talvi on tältä erää ohi. Lumet ovat sulaneet, eikä se ihmekään ole, kun mittari näyttää plussia peräti 2,6 astetta.

    Kotoiset pikkulintumme varikset ja harakat pitivät aamupalaveria lehdettömissä puissa.
    Ilmeisesti niillä oli pelkkää tylsää kerrottavaa, koska ne näyttivät päättäneet siirtää turinansa seuraavaan kokoukseen ja erosivat sulassa sovussa eri suuntiin.

    Aurinko sutii pilviä valoisan hohtaviksi, ja tuuli puhaltaa ne pitkin taivasta.
    Koulun pihassa liehuu siniristilippu. Ettei vain olisi puolitangossa.
    Olin kuulevinani kirkonkellot, mutta ehkä se olikin vellikello, joka kutsui pienemmät linnut aamupalalle. Ainakin niitä pyrähti koivunoksille isohko parvi.

    Pieneen on tämä minun maailmani mennyt. Kai matkan varrella on vaatteisiin tarttunut jotakin, mutta niillä tiedoilla ei enää juurikaan ole käyttöä. Onneksi ei tarvitse keksiä sananlaskuja. Ainakin ne parhaat on keksitty varmaankin jo vuosisatoja sitten.
    Sen olen kuluneen vuoden aikana oppinut, että jos ei elämä muuta opeta niin ainakin hitaasti kävelemään.

    Tulisi nyt joku ja antaisi minulle kunnon tukkapöllyn, kun heti aamusta rutisen ja kiukuttelen.
    Voikaa te oikein hyvin ja nauttikaa tämänpäiväisestä kesästä, mikäli se itse kunkin luona on.
  12. Köh, köh, köh.
    On sellainen köhä, että korina kuuluu vinkuintiaan asti.Onneksi se ei tartu, joten uskallan poiketa Pirtissä muutenkin kuin vain ikkunan takaa lukemassa.

    Olen toista viikkoa ihmetellyt, mitä hehkuvan punaisia mättäitä on noussut pellolle ruskettuneen ruohon sekaan. Epäilin metsäkurjenpolven lehtiä, ja eilen tallustelin pellolle tutkimaan tarkemmin väriläiskiä.
    Hyvä, että tuli käydyksi. Näin oikein likeltä, että oikeassa olin arvioni kanssa ollut.
    Nyt niitä ei enää näekään, kun kävi niin onnettomasti, että "halla vei sen kukkasen, ja lumi peitti maan".
    Pakkasta on 2,2 astetta, ja väriskaala taivasta myöten valkoinen ja harmaa.
    Ainoa väriläiskä on lähikaupan keltainen viiri.
    Valtava lintuparvi suoritti ylilennon, ja koivun oksalla istunut harakka yritti änkeä joukon jatkoksi. Arvaatte varmaan, kuinka siinä kävi...

    Kolme pistettä on sen merkki, ettei kirjoittaja tiedä, mitä kirjoittaisi.
    Näinhän se tietysti on, joten eipä tässä muuta kuin terveisiä ja hyviä vointeja kaikille!
  13. Anteeksi! Tuli lyöntivirhe. Gordionin solmuhan se oli!
  14. Palailen tässä vielä Makedonian Aleksanteri Suureen, joka lähti sotimaan Persiaa vastaan v.334 e.a.a.
    Gordioinin solmusta oli ennustettu, että sen avaajasta tulee koko maailman herra.
    Aleksanterilta puuttui kärsivällisyyttä näprätä solmun kanssa, ja niinpä hän miekalla vetäisi solmun auki.
    Hän eteni voitokkaasti ja löi mm. Persian kuninkaan Dareioksen peräti kahdesti ja valloitti likimain puoli silloista tunnettua maailmaa. Siinä sivuhomminaan hän perusti Aleksandrian ja levitti kreikkalaisen sivistyksen Etu-Aasiaan ja Egyptiin.
    Taisi olla v.327, kun Aleksanteri aloitti valloitusretken Intiaan. Sotilaat kuitenkin kieltäytyivät Indusjoella jatkamasta sotaretkeä, ja alkoi paluumatka.
    Aleksanterilla oli suuria suunnitelmia, mutta hänelle kävi samoin kuin suomalaiselle harakalle: Ennen kuin harakka huomaskaan jo putos syksyn lehti, ja kesken hurskaita aikeitaan se itse kuolla ehti.
  15. Hyvää huomenta!
    Luinkohan nyt oikein, että SkillaNin maisemissa on lämpöasteita peräti kolme?
    Sehän on melkein kesä! Ei meillä ole kuin 2,3, mutta plussan puolella kuitenkin.
    Voihan se vielä suvemmaksi kääntyä meilläkin, kun aurinko näyttää yrittävän parastaan. Se on taikonut kuusen oksilla riippuvat kastepisarat sateenkaaripalloiksi, ja niitä lensi ihailemaan tosi tyylikäs harakkakin.
    Juhlavan oloinenhan se harakka frakissaan ja vitivalkoisssa paidassaan on, mutta siitä se on kurja, että kaikki pienemmät linnut kaikkoavat, kun se ilmestyy paikalle.

    Koivut alkavat olla alastomia; kai niissä vähän enemmän kuin kaksi tai kuusi lehteä on, mutta haavat ovat pitäneet tosi tiukasti kiinni lehdyköistään ja niiden keltaruskeassa värissä aurinko ikään kuin heijastaa itseään.

    On siis syyspäivä kauneimmillaan. Täytyy kaivaa kävelysauvat esiin ja ontua pitkähkölle lenkille kerämään valoisaa mieltä varastoon.

    Ihanaa sunnuntaita! (Kai nyt on sunnuntai?)
  16. Täällä taas yksi höpöttelijä kotiutuneena. Tere hommikust!
    En osannut päättää mitä konvehteja pitäisi valita. Lopulta sanoin, että kaksi kourallista joka sorttia. Tuossa pöydällä se pussi nyt on, joten olkaapa hyvät.

    Sadetta saatiin, mutta ei se meitä haitannut. Lounaan ja sitä seuranneen "shoppailun" jälkeen otimme levon kannalta. Jaa, että mitä ostimme? Neljä pulloa hiilihapotettua vettä. Seuraavana aamuna ostimme sitten tuliaiset, kun ensiksi olimme nauttineet aamupalan. Hyvät olivat pöperöt paatissa.

    Väkeä oli kuin helluntaiepistolassa, mutta ainuttakaan tuttua ei osunut kohdalle.
    Minulla oli oikein tanssikengät mukana, mutta emme me jaksaneet tanssahtaa, vaikka karaokekahvilan lattialla aina muutamat pyörähtivätkin.
    Mukana me kyllä lauloimme.

    Länsisatama on vieläkin remontoinnin jälkeen melko sekavan oloinen, mutta yksi tosi hieno parannus oli tullut: raitiovaunu!

    Että täällä sitä taas ollaan!
  17. Olavi Virta oli yllätys.
    Olen kuullut tämän sanoilla "La casetta in Canada".
  18. Lokarille!
    Huomattu on! Parhaiten onnistuu, jos kirjautuu heti tuolta ylhäältä.
    Kun joskus innostuu kirjautumaan sisään kirjoituksen yhteydessä,
    saattaa kirjoituskin lentää huitsin nevadaan.
  19. Hei kaikki!

    Jos sade tietää matkalle lähtijälle onnea, on sama, onko sade vai pouta.
    Olen lähdössä Tallinnaan, ja ainoa toive on, ettei myrsky kovasti myllertäisi. Yksi kokemus laivan keikkumisesta on, ja se riittää.
    Meitä istui L-asennossa sisääntulokerroksen seiniin nojaten melkoinen joukko mummoja. Hauskaahan meillä kyllä oli, ja juttu luisti. Nälkäkin alkoi kaivertaa vatsassa, mutta toisaalta ruoan ajatteleminenkin pani yököttämään.

    Yksi nuorehko rouva oli jo ehtinyt lounaalle, mutta lysti loppui lyhyeen, kun piti juosta ravintolasta maailmanennätysvauhtia vessaan. Hän ei kuulemma päässyt edes pistesijoille, kun hänen edelleen oli ennättänyt vessan täydeltä nopeajalkaisempia daameja.

    Olenkohan tulossa vanhaksi, kun yhtään en ole innostunut lähtemään?
    Ymmärrän oikein hyvin niitä ihmisiä, jotka juuttuvat neljän seinän sisään.
    Jos herra mieheni ei kuvainnollisesti potkisi minua liikkeelle, löhöäisin kesät parvekkeella ja talvet sohvalla lukien tai ristikoita ratkoen.
    Kummallista! Minähän se meillä olen pää kolmantena jalkana ollut lähdössä.

    - Niin muuttuu maailma, sanoi jo Nummisuutarin Eskon isäkin. Taisi olla viisas mies, vaikka jättikin mainitsematta, että mm. Venlastiina sen mukana.
    Peijakas! Pätkii kone ja kirjoittajan ajatus.
    Paras lähetellä Pirttiin reippaat terveiset ja tuoda tullessaan naapurin suklaakoinvehteja.
    Heippa!
  20. Korea on päivä, ja valoa ja iloa ovat tuoneet pitkästä aikaa sekä ph että Marja-liisa.
    Nyt, kun vielä Uzma ja Lokari poikkeaisivat torpassa, ei tarvitsisi miettiä mitä heille kuuluu. Lokarihan voisi lentää tänne sillä turboluudallaan muulloinkin kuin vain pääsiäislennolla sitä söpöä noitatyttöä lennättämään.
    M-L on lähdössä etelän lämpöön hyvin ansaitsemalleen lomalle. Onnea matkalle!
    Olen tässä keräillyt rohkeutta udella ph:lta hänen kielitaitoaan. Epäilen, että hän hallisee asuinseutunsa paikalliskielen, ja yksi ujo murrehullu haluaisi lukea edes pätkän sitä...
    Olen varmaan kertonutkin, että mukulani kehuivat, että meidän äiti osaa kieliä.
    Aina, kun äitiä ei totella, hän uhkaa kieliä isälle.
    Totuuden nimessä on sanottava, että kyllä oli tosi harvinaista, että minä olisin kannellut mukuloittemme isälle. Pojatkin tiesivät sen, että isällä oli kiire kokoukseen tai aviisia lukemaan, joten siltä taholta ei vaara uhannut.
    Luulenkin, että veljeksille äidin "kielitaito" oli omakohtainen noita-akkatarina. Pitihän lastenkin elämässä jotakin jännittävää olla.

    Ai niin, käsikassarastahan minun piti kirjoittaa: tuttu olento!
    Huviloota oli varsin lystikäs ja outoudellaan tuppasi ihan naurattamaan.

    Ja nyt testaan, meneekö tämä läpi vai taivaan tuuliin.
    Pärjäilkääpä!
    21. 38 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt