Ei pitkällä tikullakaa

Napo aliarvioi Venäjän ja yliarvioi oman armeijansa mahdollisuudet pistää Venäjä valtansa alle. Lopulta kävi sitten vanhanaikaisesti.
Oliko se sitten Elben vai st. Hellun saari, jossa Napo istui kuolemaansa saakka.

Onhan tämä kirjoittelu nettiin vähemmän riskaabelia kuin hävityt sotaretket tai vaikka Grönlannin ylitys suksipelillä kevättalvella. Sielläkin on menetetty miehiä.
Yks huima hulluus on könytä Himalaja tai Alppienkin korkeimmille huipuille. Muutama viikko sitten osa retkikunnasta menehtyi Himalajan valloitusyrityksessä.

Palaan vielä tuohon Napoleoniin ja hänen hyvään laskupäähän. Valtaan-nousuun sillä laskutaidolla oli merkitystä, koska hän pystyi nopeasti päättämään armeijan liikkeitä, etäisyydet, marssinopeudet ja monet muut asiat hän määritteli nopeasti, johan siinä ihailijoita löytyi.

Hyvästä matikkapäästä on monessa asiassa hyötyä turha on vähätellä matematiikoita.

Naurattaa osaat aina hienovaraisesti. Thanks!

Näistä salamasodiksi aiotuista tulikin sitten molemmissa tapauksissa takkiin maan viimeisen päälle.
Napon armeijan yllätti kesätamineissa Venjän ankara talvi. Kas kummaa kun sama virhe koitui myös 'yläviiksiaton' yrityksessä marssia suoraan Moskovaan ja Jouluksi kotiin.
Olisko näissä se hitsin hyvä matikkapääkään oikein auttanut. Ato laski niin, että valloitetaan Kaspianmeren öljyvarat omaan käyttöön.

Huonot ihmiset maailmalla sanoivat, että fossiilisten polttoaineidensaanti olisi ollut hyvänä pontimena mennä Saddam-herralle sapelit tanassa kylään.
Me liberaalipösilöt uskoimme ja uskomme yhä, että demokratian riemusanoma kuullu myös tuonne Lähi-Idän levottomalle alueelle.

No niin no. Ensi keväänä tulee ensimmäinen vuosikymmen täyteen I-sodan alkamisesta. Paljon on miehiä siellä menehtynyt.
Siteeraan vanhaa Tauno Palonkin esittämää laulun sanoituksen kohtaa. "turhaanko, ei toki niin, mut ei miekalla oikeutta saa"

Joo, ne venäjän reissut. Hitleriä siellä ei näkynyt, vaan hänen armeija siellä paleli ja Fyhreri johti huonosti kotoolta sitä kokonaisuutta.

Napoleon oli sentään mukana menomatkalla, mutta perääntymis vaiheessa hyvä laskupää neuvoi ratsastamaan nopeasti kotiin, kuulemma hevosta usein vaihtaen aivan ennätysajassa matka taittui. Armeijan rippeet sai selviytyä miten tahtoi. Kummankin armeijoille kävi näin kohtalokkaasti.

Palailen tässä vielä Makedonian Aleksanteri Suureen, joka lähti sotimaan Persiaa vastaan v.334 e.a.a.
Gordioinin solmusta oli ennustettu, että sen avaajasta tulee koko maailman herra.
Aleksanterilta puuttui kärsivällisyyttä näprätä solmun kanssa, ja niinpä hän miekalla vetäisi solmun auki.
Hän eteni voitokkaasti ja löi mm. Persian kuninkaan Dareioksen peräti kahdesti ja valloitti likimain puoli silloista tunnettua maailmaa. Siinä sivuhomminaan hän perusti Aleksandrian ja levitti kreikkalaisen sivistyksen Etu-Aasiaan ja Egyptiin.
Taisi olla v.327, kun Aleksanteri aloitti valloitusretken Intiaan. Sotilaat kuitenkin kieltäytyivät Indusjoella jatkamasta sotaretkeä, ja alkoi paluumatka.
Aleksanterilla oli suuria suunnitelmia, mutta hänelle kävi samoin kuin suomalaiselle harakalle: Ennen kuin harakka huomaskaan jo putos syksyn lehti, ja kesken hurskaita aikeitaan se itse kuolla ehti.