o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Huomentapäivää!
    Täällä leijaili jonkin verran niitä Hitriikan mainitsemia nenäliinan riekalaita.
    Nyt putoaa kohtisuoraan jotakin raskaan näköistä. Olisikohan räntää?
    Yksi lumiaura on liikenteessä, ja sen katolla vilkkuu aamun ainoa valopilkku. Hyvä, että edes se. Toivottavasti Tuomari Nurmio ei raahaa meikämuijaa rosiskseen luvattomasta lainaamisesta ja vielä lainatun tekstin väärentämisestä.
    No, perästä kuuluu, sanoi torventekijä. Jos ei kuulu, ei ole mitään kuuluttamisen arvoista.
    Oikein antoisaa päivää kaikille, silitys kisuleille, taputus järjestyshenkilölle ja lentopusu Wiivin piskille!
  2. Ihanan keväisen aurinkoista päivää Teille kaikille!
  3. Ihanainen päivä on päättymässä-
    Hyvää yötä ja kauniita unia.
  4. Pikapikaa tässä toivottelen kaikille ihanaa, aurinkoista päivää.
  5. Meidän lapenlapsemme sanovat meitä vaariksi ja mummuksi.
  6. Huomenta!
    Tulkaa nyt, rakkaat ystävät, aamukahville.
    Olen hillunut pystyssä puolitoista tuntia, lukenut, kirjoittanut ja kuunnellut musiikkia.
    Kahviakin keitin, jos vaikka jonkun kahvihammasta kolottaisi ja saisin seuraa tänne aamuhämäriin.
    Pimeää on ja mittarissa asteita plusmiinus nolla.

    Onnea Hintriikan astianpesukoneelle! Meilläkin on sellainen, mutta emme tiedä, jos se toimii. Kattilakaappina se on osoittanut erinomaisuutensa.

    Taulu-teeveetä näyttää avio-osuuskuntamme toinen jäsen havittelevan, ja kohta
    en enää jaksa pistää hanttiin. Sekin mietityttää, mihin tämä nykyinen toosa tungetaan.
    Auton vaihdostakin on ollut puhetta, mutta taitaa olla samanlaista horinaa kuin minun maailmanympärimatkani luksusluokassa.
    Autokin toimii vielä ihan hyvin, ja ajokortit ovat voimassa.
    Saattaisi ehkä kannattaa ajaa tämä nykyinen Lada loppuun ja sitten hankkia kummallekin ikioma polkuauto... Ei saastuisi maailma, ja meidän kuntomme kohoaisivat kilpaa.

    Varttitunti enää, ja kerrostalossasaa saa alkaa normaalin elämän.
    Arvatkaa, mikä on ensimmäinen urakka.

    Rattoisaa päivää koko revohkallemme.
  7. Jälkiviisaat on mielenkiintoinen ohjelma, ja parasta siinä on Kalle I.
    Hänellä on selkeät mielipiteet ja selkeä ulostulo. Jonkin aikaa Jälkiviisaissa oli Suontaa-niminen (tai jotakin sinne päin) lääkäri, jolla myös oli kuuntelemisen arvoista sanottavaa.
    Mielestäni Jälkiviisaat on yksi parhaista tv-ohjelmista, ehkäpä jopa paras.
  8. Kiitos, että kerroit autoistasi.
    Osaanpahan olla ostamatta C 4:ää ja C vitosta!
  9. Terve taas!

    On se aika hassua, miten asioille, jotka joskus olivat arkoja, pystyy nyt nauramaan.
    Ensimmäiselle pyörtymiselleni en kylläkään naura vieläkään.
    Olin ekaluokkalainen ja osallistuin koulun hiihtokilpailuihin niin tosissani kilpaillen kuin suinkin jaksoin. Maalissa lysähdin maahan ja kuulin opettajan huutavan, ettei maaliin saanut jäädä makaamaan. Senkin vielä tajusin, että opettaja heitti minut suksine päivineni koulun seinän viereen. Sitten en muistakaan muuta kuin että sadat limonadipullot poksahtivat auki ja sihisivät. Sen jälkeen rupesi näkymään huojuvia jalkoja ja suksensauvoja.
    En tiennyt, mitä oli tapahtunut, ja vasta vuosien kuluttua ymmärsin pyörtyneeni.
    Sen verran arastelin pakollisia hiihtokilpailuja, että mukana tietysti olin mutta ihan huumorimielellä. Normaalisti olin viimeinen ja pari kertaa toiseksi viimeinen.

    Oikeastaan huumoria liittyy seuraavaankin pökräämiseeni, joka tapahtui 1960. Odotin kuumana kesäpäivänä linja-autoa mennäkseni edustamaan työpaikkaani verovirkailijoiden kokoukseen.
    Seuraava vaihe oli, että löysin itseni ojasta, ja linja-auto oli tietysti mennyt.
    Paapotin pikamarssia terveyskeskukseen ja pääsinkin lääkärin vastaaotolle.
    Ei minusta mitään vikaa koputtamalla ja kuuntelemalla löytynyt. Silloin lääkäri kysyi, ryyppääkö mieheni, rähjääkö hän ja käykö vieraissa. Vastaus oli kolme kertaa ei, ja silloin diagnoosi selvisi: elämäni oli liian helppoa, ja siksi minun oli keksittävä sen vastapainoksi jokin vastoinkäyminen eli siis pyörtyminen!

    Muuan toinen rouva meni valittamaan vesikelloja, jotka olivat puhjenneet hänen iholleen. Sama lääkäri ja samat kysymykset, ja rouva vastasi kahteen ensimmäiseen myötävästi. Kolmanteen hän ei tiennyt ottaa kantaa, mutta eihän se ollut tarpeellistakaan. Diagnoosi oli tämä: Rouvan elämä on liian vaikeaa, joten rouva pakanee vesikelloihin, jotka siis ovat hermostollisia.

    Rouvan vesikellot osoittatuivat auringosta johtuneiksi, mutta olihan meidän mukava tietää, että vaivan kuin vaivan syy on miehessä: hän on joko liian hyvä tai liian paha!

    Jokohan tähän tuli tätä sairakertomusta liiankin kanssa.
    Hypätkää yli, sillä epäilen jo aiemmin kälättäneeni nämäkin diagnoosit moneen kertaan. Mutta onhan se lääkärin määräys, että kanttuvei silloinn tällöin on osa elämän sisältöä.
  10. Onnea siskot!
    Ruusut sain jo eilen - ja nekin poikkeuksellisesti kälyltäni.

    Tässä on elämä ollut kuin englannin kielioppi: poikkeus, poikkeuksen poikkeus j.n.e.
    Toissapäivänä onnistuin pyörtymään pihalla, ja onnistuin kiskaisemaan puolison päälleni! Saattoi olla melkonen näky sille, joka katsoi ikkunsta.
    Onneksi kumpikaan ei saanut pahemmin kipeää. Mies vastustelustani huolimatta soitti ambulanssin, ja sehän tuli alle viiden minuutin.
    Olin letkuissa ja tiputuksessa, ja arvauskeskukseenhan siitä lähdettiin, kun kohtaus alkoin uusia. Terkkarin lääkäri tutki tilaani ja määräsi, että oli jatkettava isompaan sairaalaan.
    Siellä olin sitten letkuissa ja johdoissa, ja joku kävi yöllä katsomassa, vieläkö elin.
    Oli vähän orpo olo, kun ei ollut rahaa, ei korttia, ei minkäänlaista henkilöllisyystodistusta eikä kännykkää.
    Kun sitten seuraavana päivänä pääsin pois, lupasin lääkärille, että jos seuraavan kerran saan sydänkohtauksen pihalla, otan edellä mainitut tavarat mukaan. Lääkäri lisäsi siihen vielä luettelon minulle kahden eri lääkärin eri sairauksiin määräämistä lääkkeistä ja kirjoitti itsekin yhden reseptin.
    Puhelimen sain lainaksi, ja mieheni vastasi siihen lasaretin odotushuoneesta, ja poika odotti autossaan sairaalan oven edessä!
    Hän oli siirtänyt tunnilla omia menojaan ja lähtenyt isänsä kuskiksi, sillä ukko-poloisella oli muutama kiireinen tehtävä aamuyhdeksältä, ja heti perään kotikunnassa toinen meno, jota ei voinut siirtää.
    Kiittelin poikaa kotipihalla ja tulin sanoneeksi, että on se ihana, kun hädän hetkellä on kunnon poikia, joihin voi turvautua.
    Heti perään totesin, että itseäni ja lasteni isäähän tässä pitäisi kehua, sillä mehän ne mukulat olemme aikaan saaneet.

    Tänään olen viettänyt naistenpäivää puolipukeissa ja ratkoen urakalla kuvaristikoita. Pienet noksetkin otin, ja herätessäni neljän aikaan kuvittelin, että oli yö!
    Ei vieläkään ole yö, mutta ikkunasta kurkistelee mahdottoman komea kuu.
    Näkisipä vielä ne revontulet...
  11. Heps kukkuu!
    Minä pääsen oikealla olevan kysymysmerkin kautta kirjautumaan.

    Kopautan varmuuden vuoksi maalaamatonta puuta, ettei kirjautuminen tämän "leuhkimisen" jälkeen lakkaisi toimimasta.
    Pääkalloni koputtelu ei tosin ole auttanut siinä, että useimmiten kirjoitelmani ovat häippässeet jonnekin avaruuksiin kuin päässeet 70+ palstoille.
  12. Shshshsh...
    Hiippailen hiljaa kuin tontut jouluyönä ja yritän olla herättämättä kissoja ja Kaulinta.
    Keittelen tipan kahvia ja etsin kaapista jotakin haukkapalaa.

    Tunnen itseni melkein kuninkaalliseksi luettuani eilen, että Euroopan kuninkaalliset eivät nuku samassa huoneessa heidän majesteettiensa rouva kuningattarien tai prinssipuolisoitten kanssa.
    Meillä tämä on tosin tilapäinen järjestely, joka toimii silloin, kun jompikumpi herää keskellä yötä eikä saa uudelleen unenpäästä kiinni. Silloin hiippaillaan tyyny ja peitto kainalossa muualle lukemaan kirjaa tai näpräämään tietokonetta, ja puoliso saa rauhassa vedellä hirsiä.

    Kumma juttu! Join kaksi mukillista kahvia, ja nyt sänky lähettää terveisiä.
    Haukotuttaa niin että suu melkein repeää.
    Kauniita unia!
  13. Haaleanvaaleaa huomenta! Miinuksiakin on vain 4,6.

    Sen täytistäkö Joutavoinen itseään vähättelee! Mieshän on melkein Agricolan veroinen kielen uudistaja. Kannatan lämpimästi käveliötä. Kunhan joku tästä poppoosta keksisi passelin nimikkeen tällä nykymenolle, ettei tarvitsisi aina mainita jokaista vakauttamistoimenpidettä erikseen. Sellainenhan on sekä pitkäveteistä että masentavaa. Pitäisi olla sellainen valoisa sana, joka kattaisi kaikki ne toimenpiteet, joilla valtiontalous nostettaisiin ennennäkemättömään vaurauteen.
    Siis minimipalkan alennuksen, kalastuslupamaksun palauttamisen 65-vuotiaille, terveydenhoidon ja palvelukotien ulkoistamisen, Finnairin viemisen pörssiin jne. Sekundapeilejä en tässä mainitse, koska on itsestäänselvyys, että ne palautetaan siihen kuntoon, jossa ne olivat kuusi vuosikymmentä sitten.

    Tuo ulkoistaminen on hienosti keksitty. Sitä vain on tällainen jukuripää, ettei millään suostu sisäistämään sitä, mitä se todellisuudessa sisällään pitää.

    Herranen aika! Taivaalle on revennyt valtava aurinkoinen aukko. Sehän pilaa tunnelmani! Eihän tässä enää riitä ankeutta valtiontalouden tilan pohtimiseen.
    Piti vielä ottaa käsittelyyn ne tilat, joita venäläiset ostavat ja joista toimista he saavat mennen tullen tukkapöllyä.
    Kysäsenpä nyt kuitenkin, että mitähän ne naapurit ostaisivat, jos suomalaiset eivät myisi.

    Ja lopuksi terveisiä molemmille Villeille ja kaikille, jotka Kahvipirttiin poikkevagt.
  14. Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,
    jolla on taskussa avain ja lukko.
    Niillä se sitoo ystävät yhteen
    niin kuin maamies pellolla lyhteen.

    Kiitoksia, että olette olemassa!

    Puskasuleima & Venlastiina
  15. Pääsykoe terveisiä meiltä.
  16. Sirkka Hämäläinen oli sitä mieltä, että Guggenheim on rahoitettava yksityisin varoin.
    Hän pelkää, että Guggenheim vaatisi osuutta muutoinkin pienistä kulttuurimäärärahoista.
    Ihan tervettä ajattelua.

    Höyrypäitä onkin riittävästi kaahottamassa museon puolesta, ja kaikki mahdolliset "oivallukset" käytetään museon puolustelemiseen.
    Vaikka keskellä Eurooppaa suljetaan Guggenheim, Suomessa hehkutetaan, että museo houkuttelee turisteja tänne.


    Taitaisi olla edullisempi turistirysä sellainen paketti, johon kuuluisivat ilmaiset edestakaiset matkat, ilmainen täysihoitomajoitus hotelli Kämpissä ja viikon ajaksi ilmainen vossikka kuskeineen ja oppaineen.

    Joku nero voisi sanoittaa ja toinen nero säveltää vossikka-ajeluja varten ihan oman laulelman. Sen esittäisi Idolsista pudonneitten kuoro ja kertosäe kuuluisi:
    "Ympäri, ympäri Kaivopuiston" ja toisella kotimaisella "Runtti, runtti Runsparken" .
  17. Huament.
    Miä poikkeiv vaa ilimottamaa, et jos miä saaj jäsenkortin, nim miä pistän se suaravelotukseen. Olisha se noloo, ku unhottas koko maksamisej ja olis niij jäsentä, niij jäsentä, ja sit oliski yhtäkkii kuurev vuarer rästit!

    Miä olen toisel silmäl seurannu sitä SkillaNin naapuritaloo. Em miä sitä nähäny om, mut yleensä tulee surku, ku kauniit vanhoi rakennuksii pannaam maan tasalle ja pykätää uusii tilalle.
    Onneks meitil ei viäl on nii sukkelaa meininkii ku jenkeis.
    Jo pual vuassataa sitte siäl yks suamalainem maahammuuttaja meni aamul töihij ja ohitti yhren pilvempiirtäjän, jota oli just ruvettu purkamaa.
    Ehtoopualel, ku se tuli töistä, siin paikal oli uus, komee pilvempiirtäjä, jost kannettii mööpelei ulos. Olivatten kuulemma vuakralaisen, jolla oli kolmen kuukauren vuakra maksamati.

    Ei tarvi antaa aplootei tolle vanhalle vitsille. Päätin kirjottaa mitä mieleej jualahtaa, et saan hyvä syyn tulla kaffelle.
    Tää oj jo toinen kupillinen, mut nurkakaapin tuatteil en sitä ot terästäny, kun tääl ei om mitenkää ylettömän kylymää. Niit miinuksii ov vaa kuustoista, ja taivaarranta on tosi kaunis.

    Iloista talavipäivää kaikille!
  18. Tiedoksenne:
    Jos tekstini loppuu jollakin tavalla kesken, se johtuu siitä, että masiina tekee lakon.
    Taidan ottaa esille vanha tietokoneeni ja ruveta satuilemaan.
    Siihen ei sitten nettiä laiteta!
    Vaikka onhan tästä netistä ollut paljon hyötyäkin, eikä suinkaan pienin ilo ole se, että täältä on löytynyt suuri joukko mukavia ihmisiä.
    Kiva, että olette olemassa
  19. Lumihiutaleita hiljalleen sataa maahan lumivalkoiseen...
    Ilmeisesti kevät ei vielä ole tulollaan, vaikka miinusasteita on enää kuusi ja risat.
    Testaan taas SkillaNin ovenavauskonstia. Eilen se onnistui. Jotakin häikkää nikin paikassa oli, mutta loppujen lopuksi sekin oli paikallaan.

    Tänään heräsin taas aura-autojen ja traktorien kolisten suorittamaan kunniakierrokseen. Mistähän niitä oikein piisaa tällaiseen ristiinrastiin ajoon?
    Oli nyt auraushärveli mikä tahansa, kuljettajat ovat taitavia: yhtään kolaria ei ole sattunut, vaikka lumi lentää ja kinokset kasvavat.

    Istun täällä keinutuolissa ja silittelen kissoja. Eilen olisi oikeastaan pitänyt mennä Helsinki-Vantaan lentoasemalle, kun siellä piti oleman keinutuolien kokoontumisajot.
    Ovat mukavia nuo puolispontaaniset toilaukset.
    Varsinkin rautatieaseman Finlandia oli jopa kohottava taidenautinto.
  20. Nythän se tempun teki!
    Teksti ensin ja nimi alle!
    21. 44 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt