KAHVIPIRTTI 61/2012

Kyllä nyt kelpaa tulla uuteen pirttiin, on niin koriaa ja "kotoista",tiukkaa se teki, että mihinkään pääsi, Suomi 24 oli taas uudistamassa, sivujaan, vasta 9 jälkeen pääsi eteenpäin, täytyi vain pelata Herttaa.
Jäätelö sopii hyvin kahvin kanssa, minä toin rusinalla varustettuja korvapuusteja mukana jäi muutama ylikin.
Lumisade alkoi puoli yhdeksän aikaan, lupasivat ainakin kymmenen senttiä lisää entisten päälle. Pieni pakkanen 5 tai 6 astetta, en viitsi tarkistaa.

Tänään alkaa hallituksen suunittelu talkoista johon meidän kaikkien kuulema on osallistuttava.
Mikähän se olisi meidän eläkeläisten osuus. jos tuo summa olisi 5.000.000.000 mijoonaa (on yhtäkuin 5 miljardia), eihän se tekisi kuin 1000 euroa suurinpiirtein
per nuppi. Saa nähdä kuinka jakavat. Mitenkähän oikeudenmukaisuus toteutuu.

Täytyy Hintriikalle* sanoa, että olemme useamman kerran Kukkolankosken rannalla käyneet syömässä sitä kuuluisaa siikaa, tosi hyvää.

Kolhuista. kerran kaaduin talvella kirkon rappusilla ja taisi kylkiluu vaurioitua,
sama vika tuli uudestaan Pärnun kylpylässä, hieroja paini niin kovaa, että vika toistui. Taisi olla 3 vuotta väliä.
Oli kirkossa joku pojantyttären kouluun liittyvä juhla, minäkin pakana siellä.
Paraneminen vei ainakin pari kuukautta, molemmissa tapauksissa.
Tällaista salaattia tänään, Late.

Olisimmepa pysyneet markoissa kuten Ruotsi kruunuissa. Olisivat paperikoneet käynnissä jauhaisivat markkoja ja vienti pelaisi.

Huomenta päivää.
Satuinpa sopivasti pirttiin kahveille, kun on maukasta tarjottavaakin. Tykkään jäätelöstä kyllä talvellakin.Kesällä ostin muutaman kerran suklaatuutin ja nautiskelin sitä milloin missäkin.

Lunta sataa oikein komiasti, märkää lunta, joka tarttuu piskin tassukarvoihin ja siinä onkin taas nuolemista. Pikalenkillä käytiin, rouva on taiyanut tulla vanhaksi ja mukavuuden haluiseksi.
Ei niin kovin mielellään pitkään lenkkeile ja vaikka menisikin eteenpäin, niin takaisin kotiin päin saa vetää perässään. Voi näitä voi meitä ikääntyviä...

Terkkuja vaan kaikille Kalevalapäivän merkeissä.
Hei hei

Olen aivan samaa mieltä kuin sinä SkillaN: " kenestäkäs sitä paremmin osaa kirjoittaa, kuin itsestään;) ", sehän on aivan selvää, ja niin syntyvät hyvät ja mielenkiintoiset viestit, sinulla vielä huumorin pilkahduksilla piristettyinä.
Nehän ovat palstan parasta antia!
Itseironiaakin välillä, tuota harvinaista huumorin lajia, jonka sanotaan olevan korkeatasoisen persoonallisuuden merkki!

Niitä ei tarkoitettu "minä-minä-minä"-viestejä paheksuttaessa,
vaan ainaista toisten syyttämistä muka "minä-minä-minän"-herjaamisesta, niitä on jo saatu liikaa. Kuitenkin aina aloitetaan uusi sellainen ketju.

Itseensä meneminen, peilin vieminen ulos päivänvaloon ja rehellinen, itsekriittinen tutkiskelu on paikallaan.
Itseänsä voi muuttaa tai ainakin omaa käytöstään voi muuttaa paremmaksi.

Tämä ihan koko palstan parhaaksi tarkoitettuna!

Eihän se mikään kumma ole, jos jutut kiertävät oman navan ympärillä, varsinkaan jos ei ole elämän kuvioissa enää sitä toista napaa! Ajatuksetkin ovat aika lailla omasta päästä. Kotona ei pää kolise yhteen kenenkään pään kanssa! Mutta emmehän me silti itsekkäitä ole, aina otetaan osaa toisten murheisiin niin kuin iloihinkin. Se on sitä empatiaa, joka tekee kahvipirtistä omanlaisensa!

Lumituisku taisi pyyhkäistä jo ohi. Aamupäivällä oli aika sakea ilma. Tuuli riuhtoo lippujen ristit suoriksi. Ei mitenkään ulkoiluun hoututteleva sää, mutta varmaan pitää vähän jalotella. Toisin sanoa kahlata lumessa. Jospa se tekisi hyvää...

Vietetään rattoisaa Kalevalan päivää, mutta ei lauleta toisiamme suohon!

Hyvää Kalevalanpäivää Pirttiin!

Muinaissuomalaiset eivä osanneet kirjoittaa,kuitenkin nämä kalevalaiset
runot,laulut ja loitsut säilyivät kymmeniä vuosia perimätietona sukupolvelta toiselle!
Silloin runoiltiin ja laulettiin kun toisensa tavattiin.

Ristiretkien myötä sitä kuitenkin ruvettiin paheksumaan,että se olisi pakanallista menoa.

Elias Lönnrot rupesi näitä keräämään,kuullessaan lääkärimatkoillaan
ihmisten sairauksia parantaessaan heidän laulujaan ja runojaan.
Olipa onni,etteivät ehtineet unohtua!

Aurinko alkoi viimein paistamaan,aivankuin kunnioittaakseen tätä
Kalevalanpaäivää.

Lunta tuprutteli koko päivän, nyt vähän hiljenee. Hyvin olivat marketin papatkin asialle päässeet. Jopa vähän riehakkaampina lumipyryn virkistämänä. Kopauttelin ulkona enimpiä lumia takistani, mutta hattuani tarkistelin vielä sisällä. Hattu jäikin kouriini pyörimään kun lähestyin ikäkampraateitani.

- Mitähän nyt olet vailla, kun hattu kädessä lähestyt? nauraa virnottivat. - Parempihan täällä sisällä on kerjätä, kuin ulkona tuolla lumikasassa, sain vastattua. Ei kertynyt hattuuni mitään.

Minä ja minä, helpointahan se on kaikkein läheisimmän mietteistä kertoilla. Eipä se hyvin aina mene, jos kertoo sinä, sinä.

Onhan Laten laskelmassa miettimistä. Jos ALV:n korotus toteutetaan, se osuus ainakin kerääntyy leivänkannikoista ja muista välttämättömistä tarvikkeista. Siis periaatteessa saman suuruisena kaikilta. Pienistä varoista maksettuna se tekee enemmän kipeää.

Kalevalanpäivähän se tänään on. Kummasti oli minulta päässyt unohtumaan. Vasta kun ikkunastani näin lipun liehuvan lumituiskussa, alkoi päässäni raksuttamaan. Muistelen, että ennen oli paljon tarinaniskijöitä, vanhoja ukkoja, joilla juttua riitti, tuli omia runonpätkiäkin. Silloin oli pitkät iltapuhteet, eikä häirinnyt radiot ja telkkarit. Oli aikaa ja juttu luisti vaikka pärevasun teko olisi ollut meneillään.

Niin kauan kesti tämänkin kirjoittaminen, että lumisade on lakannut. Heipä vaan!

Hyvvee Kalevalan päevän iltoo!

Ja olokoo onneks uuteen pirttii! Kyllä tiällä ihan silimä leppee, nii on nättiä. Toen mansikkaviineriä, aenakii parin tusinav verra, riittää niistä nyt vähäks aekoo kävijöelle. Olokee vua hyvät!

Mullapa on Kalevala savon kielellä, kiäntännä Matti Lehmonen, eläkkeellä olova opettaja Raatalammilta, mukava sitä on lueskella iteksee ja hyvin mieluusti luen sitä muillekkii. Joka tappaaksessa savom murteella kirjotettua tekstiä on melekeel luettava iänee, sen ymmärtää silleen paljo paremmi.

Tiällä tulj het uamusta lunta ku turki hihasta, mutta kyllä se sitte jo kohta puolen päeväj jäläkee loppu, onneks. Ee näkynnä sillo uamulla pikkulintujakkaa, missähä lienöövät piileksinnä raakat, oravat kyllä kävivät syömässä , ee niitä näkynnä haettoovam myräkkä.

Onpa jotenni vilune olo, taejan männä peeto alle, tulj päevällä ristikkolehti, siinä sitä askaretta sitte onnii. Hyvvee yötä, kaaniita unia! paulamaria

Uusi aamu jälleen ja Kalevalan päivä jäi huomioimatta, sitä se tämä vanhuus tuo tullessaan.
Maininnan arvoinen tuokin päivä on ja hyvä että toiset muisti.
Nyt on muuten karkauspäivä, pitäkääpä poikamiehet varanne, voi kääntyä vaikka hamekankaan ostoksi;)
Sää harmaan näköinen tänä aamuna, pakkasta neljä ja näyttäisi melko tuuletonta olevan.
Tässä katselen monttua, mikä jäi jäjelle kauniin rakennuksen Talouskoulun purun jälkeen, vasta vappuna aloittavat uudis rakentamisen.
Onneksi koivuja ja muutama kuusikin sai jäädä paikalleen.

Kyllä se on hyvä peilistä kurkata muunkin takia kuin katsoen onko kaikki kohdallaan, pitää tuijottaa sillä silmällä, että harhaluulot katoaa.
On myönnettävä se, minkä toiset näkevät katsoessaan peilistä näkyvää, ikä on tehnyt tehtävänsä, mutta kun kaiken näkemänsä myöntää, mikäs on eläessä.
Turhat painolastit vaan pois harteilla ja toteamus tässä olen, tämän näköinen ja tykättävä on kaikkine puutteineen, mihinkäs siitä pääsee;)
Sen jälkeen voi vilkaista 50-vuotta sitten otettua kuvaa ja todeta, jopa onkin nuoren ja hauskan näköinen nainen kuvassa, nuorena mielestäni jokainen on kaunis,, omalla tavallaan.

Nauratti tuo H* kaksi napaa, johan sitä itserakkautta tulisi tuplaten, jos kahta napaa kiertäisi, pullistuisi ja paksahtaisi;)

Ennen ei ollut lehtiä, ei muuta mediaa, lauluja tekivät asiasta mikä antoi aiheen, monenlaiset tapahtumat, ne lauluina sitten kulkivat ja niitähän lääkäri suurmies sitten talletti, rikkaita olemme tältä perimältä.
Loitsut ja kansan viisaudet säilyivät, niitä on mukava tänä päivänäkin kuunnella ja yrittää tulkita.
Sää yksi sellainen, mistä määrättyjä merkki pylväitä elämälle luotiin, esimerkkinä tulee mieleen, jos on lunta Mariana katoilla on sitä Vappuna vaolla, pitääkä paikkansa tänä aikana, katsotaanpa;)

Noihin Laten laskelmiin, lohdutonta on, jos vielä näitä talkoita pitää tälläisten pieniä eläkkeitä saavien osallistua, eiköhän osamme ole sieltä sodan jälkeisestä ajoista jo tarpeeksi tehty.
Olisiko nyt sieltä toisesta päästä aloitettava talkoohenkiset hommat.
No eipä taida mahtaa mitään, jossakin muodossa meitä rokotetaan.
Olisiko asiat paremmin, jos markassa olisimme pysyneet, saattaapa näin olla, paperi ja muutkin koneet jauhaisivat, vai jauhaisiko?

Vanhuuden tautiakos piskikin rupeaa sairastamaan, en usko, se on varmaan ohimenevä vaihe, kunhan kevät kunnolla tulee, koiran elämä virkistyy, aisteja tuoksut tiepuolessa houkuttaa, miten villiksi emäntä kevään tullen rupeaa;)
Tuo hattu pysyy liiankin tiivisti päässä miespuolisilla, ainakin nuoremmilla, pistää vaan joskus silmään, kun sisällä hattu päässä istuvat, jopa ruokaillessa.
No taitaa mummon mietteet olla hyvin vanhan aikaisia, mutta ennen miehet otti hatun päästä, kun sisään astuivat.
Se vaan tuntui ja näytti hyvältä;)

Olenpas tavannut tämän Paulamarian mainitseman Lehmosen rouvineen, sujuvasti haastaa savoa mies;)

Hupsista, päivä on jo valennut, hämärää oli kun kirjoittamaan aloitin ja nyt täysi päivä, ei tuo ajatus sukkelaan kulje ja sormet näppäimillä vielä hitaammin;)
Nyt reippaasti päivän puuhiin, sitä reippautta teille toisillekin toivottelen;)

Oikein ihanaa ja mukavaa keväänlämpöistä päivää jokaiselle. Aurinko kovin helottaa ja piristää mieltä. Nyt sitten poikkeilen näin päiväkahveille hyvään iloiseen porukkaan. Paistelin noit aurinko pullia korillisen. Mansikka ja appelsiinisilmät pullien päällä silmää iskevät ja maistelemaan käskevät. On muuten muutama suklaasilmäkin mukana. Hyvää kahvee taukoo ja päivän jatkoo toivotellen Tulenlieskat

No on taas pirtissä kaunista ja viehättävää. Herkkuja pöydät pullollaan, loput herkut pakasteessa.
Karkauspäivän ehtoopuolta ellellään. Ulkona ei tiedä sataisko vai paistaisko.
Kivaa kun hääpareja on lyötynyt tällekin karkauspäivälle. useita vihkimisiä. Eipähän tarvitse alvariinsa miesten muistaa hääpäivää, vasta joka neljäs vuosi.Voi vedota siihen jos sattuu unohtumaan kukkien osto.

Niin, kai sitä olevinaan puhuu turvallisesta alueesta, kun itsestään kertoo. Ei ainakaan toisia loukkaa. Mutta tietenkin jokin raja siinäkin on. Toisia ihmisiä kiinnostaa enemmän ja toisia vähemmän ne toisten jutut.
Mutta ne yhteiset puheen aiheet ,joihin jokaisella olisi mahdollisuus ottaa kantaa omalla mielipiteellä, sehän olisi hyvä.
Pirtissä tietenkin höystetään monia juttuja, niinkuin pitääkin.

Tuosta markasta. Olen aito suomalainen ja vastaan vaikkei kysytäkään.
Lisäksi niin tyhmä -näkee jo peiliin katsomattakin--etten ymmärrä miten taloudellinen tilanne voisi olla toisin jos olisi markka. Tämä lama ja alamäki; eikös se ole maailman laajuinen. Kaikilla mailla amerikat, kiinat koko eurooppa,kaikilla menee huonosti. Tuskin siihen vaikuttaa onko euro vai markka.
Vaikka markka, olisi kaikki nousseet samassa suhteessa 10 vuoden aikana kuitenkin.
Tosin silloin euron tullessa- kuten kaikki muistaa- moni pieni hinta moninkertaistui. Kahvila maksuista alkaen.
Saa nähdä nyt jatkossa säästötalkoita, eiköhän se meihin köyhimpiin kolahda kovimmin.

Nyt herkuttelupuolelle. On vaikka mitä, mansikka ja appelsiinisilmää räpyttelemässä silmiään, kaulin katsoo rusetti kaulassaan . Jäätelöä jälkkäriksi kahville. Kyllä meidän kelpaa
Heippa.

Ehtoota!

Niinpä vua illasta tulj pilivine, päevä kyllä olj mitä kommein, istuksin pihakiikussa ja lueskelin ET-lehtee. Ihan selevästi linnut laalelj raelakkaammi kuj joenae toesina päevinä. Ihanoo, ku ollaa jo näen pitkällä kevväässä!!!!

Skillanille: oon muutaman kerra ollu tuon savontajan juttusilla Raatalammilla ja mulla on tuossa kirjassanj omistuskirjotus. Mukavasti on lupsakka mies.

Seorasin tuossa lähetystä evuskunnasta, kovi olj vähä porukkoo paekalla ja kyllä ne oppositijo immeeset kehtas puhua rumasti, hyi olokoo.

Huomenna on tuas käsjtyökerho, meenoon yhet sukat neoloo vielä tänä iltana valamiiks, varret on valamiina, 1,5 terree on tehtävä, siinä se ilta mukavasti hujahtaa.
Isoja miesten sukkia urakoejaa vieläkii.

Mukavoo iltoo kaekille! toevottelloo paulamaria

Eipä päivän säässä vikaa ollut, aurinko porotti ja lämpökin reilusti plussalla ja auraukset kohtuullisen hyvin hoidettu.

Keskustelusta sen verran, että on luonnollista toiset arvostavat eri asioita, kuin toiset. Ajattelurakennelmien lähtökohdakin voivat erota paljon. Päähän on melkoinen tietokone, jos se on toimintakunnossa. Kyllä siellä pyörii kaikenlaista, sekamelskaa ja päätöntäkin. En ainakaan minä (taas, minä) kaikkia voi möläytellä tai kirjoitella kuuluville ja näkyville. Vaikka nyt ei paljon vieraskoreudesta välittäisikään. Siksihän pistin "minä", koska enhän tietenkään tiedä toisten päästä, mitä siellä pyörii. Voi olla hyvinkin siistiä ja "virheetöntä." Ainakin täällä Kahvipirtissä. Onko se sitten itsesensuurilla saavutettu vai luonnollinen tulos, sillä ei suurempaa merkitystä ole, kunhan jälki on kohtuullinen. Taisin karata joutavoisen tyylin suuntaan, vaikka matkimista en tietenkään myönnä. Jostain on kirjoittamista väsättävä, kun arkin on käyttöön ottanut.

Markoista ja euroista, enpä tiedä varmaksi, miten missäkin tapauksessa olisi käynyt. Kyllähän inflaatio lakkasi pienemmälle raville euroon siirtymisen jälkeen, tottahan se. Eipä kyllä sen huonommin ole mennyt niilläkään mailla, jotka eivät rahajärjestelmään liittyneet. Kyllä sekin on jonkinlainen vertailukohta.Tällä hetkellä vastuutkin Emun takeltelusta ovat näillä mailla pienemmät.

Taas tulee se vanha kiire, Haapasalon retki. Heippa vaan!

Huomenta, taas koskematon päivä edessä, mitä tuokaan tullessaan.
Sää on harmaa, nollassa mittari, mutta päivä jo melkein täyden valoisuuden kattaa.
Eipähän tuo kumma olekkaan maaliskuun eka päivää eletään ja ensimäinen kevät kuukausi, sananakin jo lämmittää;)
On se ihmeiden ihme, että aina auringon ja valoisuuden tullen, noita kukkapurkkeja toisin silmin katselee, mullan vaihtokin alkaa olla ajankohtaista.

Katselin minäkin tuota välikysymys ottelua, puhutaan niinkuin sota olisi lähellä ja kuitenkin hyvät suhteet naapureihin pitäisi olla.Joskus tuntuu, että lillukanvarsista puhuvat, vaan puhumisen ilosta, eli esillä olemisen halusta, jos kerran säästää pitää, koskee se kaikkia, myös armeijaa.
Tottahan joku valmius pitää olla, mahdollisen tilanteen eteen, mutta luulisi sen olevan itsestään selvä juttu.
Oloihin varuskunnissa pitäisi pystyä puuttumaan, jos mielenterveyden vuoksi paljon keskeytyksiä tulee, miettii missä syy, no syitähän löytyy varmasti.
Sitten tuo eläkeikä, eikös se olekin näiden kouluttajien keskuudessa aika varhainen, eikös heille voisi heti nostaa samaan kuin muillakin.
No lopetan nämä kannanotot tähän, kun en asian oikeita laitoja tunne, mutta pitihän vähän sohasta;)

Vein eilen markkoja pankkiin, mutta eipä huolineetkaan, seteleitä vaan vaihtoivat, no missäs niitä seteleitä, kyllä ne kului aikanaan, sama tahti jatkuu, seteileitä ei pussissa näy.
Ei kai se elämä miksikään muuttuisi olipa markka, tai euro, hintoja kyllä saisivat tarkkailla, taas oli munien hinta noussut.
Ennen oli hyllyssä kymmenen munan rasia 1,49, nyt sama 1,79, ei sitä paljon kuuluteta sitä nousua, maksajan kukkarossa huomaa.
Taas olisi useampi kymppi vietävä, on kaappien täydennyspäivä;)

Onpa mukava kuulla, että salkoruususi kasvaa Marja-Liisa, tulen norkoilemaan sitten keväällä, kun se aika tulee.
Minä odottelen niitä tomaatin siemeniä, aion ne itse kasvattaa, pitäähän jotakin jännitystä saada, tuleeko mitään, vain taimiinko joudun turvautumaan.
Pian pitäisi kasvuun alkuun saada, kun on koulittava monta kertaa.

Lunta on nyt saatu varmaan kyllikseen joka paikassa, auraus kalusto melkein joka päivä hommissa, väliin hiekkaa kaduille laittavat.
Kymmenen senttiä on jo kerralla aika määrä, siitä komet vallit aikaan saa;)

Virheetönä sanot ynnämuu, tai itsesensuuri, tiedätkö, minusta tuntuu, että aika aitoa on tämä jutustelu pirtissä, ei ole suurempaa tarvetta "hyökkaillä", niin lepposia jutustelut on.
Voi olla, että ärsytystä on joillakin, mutta eihän ole tarvetta loukkaamaan ruveta, sivuutetaan, olematta silti mitenkään "näytelemässä jotakin", suuttunut en minä ainakaan koskaan ole.
Ei ole aihetta ilmaantunut, eriäviä mielipiteitä voi olla, mutta eipä nuo riidaksi ja nimittelyksi ole mennyt.
Eihän millään kaikki voi samaa mieltä olla, mutta jutellaan muusta, mikä ei kinaa aiheuta ja ollaan livenä sitten"kärkkäämpiä", jos osataan;)
On se myös niin, että kaikkiin asioihin ei mielellään kantaa ota, kun tieto on rajallinen ja väärin osataan kyllä ymmärtää, vähäkin kannanotto.
On se palstalla nähty ja viime kädessä näillä voimakkailla osallistumisilla ei taida suuriakaan muutoksia aikaan saada, riitaa kylläkin.

Nyt otan kahvia ja kiittelen ihanista pullista tulenlieskaa, kyllä nuo maistuvatkin;)

Ihan oikeaa, aitoa Aamua kaikille.
Samaa mieltä pirtin emännän kanssa. Leppoisaa aitoa jutustelua pirtissä. milloin asiasta milloin asian vierestä.
Ainakin meikäläisellä se noin menee, useimmiten asian vierestä.
Sitähän olisi kuin hyvin paimennettu lammaslauma, jos aina olisi samaa mieltä kaikesta. Siinähän se rikkaus piilee; erilaisuudessa
Pirtissä annetaan tyylikkäästi tilaa erilaisuudelle, ja toisenlaisille mielipitelle. Tyrmäämättä ketään.
Siinä se pirtin salaisuus !
Kaikinpuolin mukavata väkkee pirtissä niin emännät kuin isännät ja varsinkin emännät.

Nyt päivän askareisiin, 5 as.pakkasta joten ulkoiluakin riittää.
Ei ihan tarkene kulkiessaan neuloa- muuten olisikin neyle mukana kun sillä olisi vähän kiire valmistua.
Jos joku semmoisen näyn näkee se olen sitten minä.
(sainpas tuon sanan sisälletettyä sopivasti....))
Heippa ! ps. Sauli astuu valtaan puolen päivän aikaan).

Huomenta ja pieni osallistumiseni ennenkuin lähden läpsyttelemään ulos. SkillaNin kommenttiin hiukan. Käytin ajattelusta sanaa"virheetöntä", silloinkin lainausmerkeissä. Itseasiassa, mielestäni virheetöntä ajattelua ei olekaan. Näin hienosti sanottuna, filosofisesti. Itsesensuurin ymmärrän siten, että sillä harkitaan mitä ulos pölläyttelee ja huomioi myös ajan, paikan ja asian. Tietysti on mahdollista, että sittenkin erehtyy. Kinaamisella, tahallisella ärsytyksellä ja keskustelulla on eronsa. Täällä Pirtissähän juttelu on sujunut hyvin.

Mitä livenä keskusteluun tulee, olen kyllä vauhtiin päästyäni kohtalaisen vilkaskin. Siinäpä saattaa lentää "sammakoitakin", kuten myös paremmissakin piireissä. Live- keskustelussa ylilyöntinsä saa pikaisesti korjattua, sanomalla vaikka "no, tulinhan lohmanneeksi liikaakin!" Tämä on jätkämäinen anteeksipyyntö, jos ei ole aihetta varsinaiseen katumukseen.

Tosiasiassa suuttunut olen harvoin, vain pari kertaa elämässäni niin, että kontrollini on kadonnut. Suuttumisen tunnetta hillitsee johtoajatus, jos suutut simittömästi, olet hävinnyt pelin. Ja huumorikin täytyy löytää.

Hoh, menipähän vakavaksi, vaikka vakavankaan ei tarvitse olla liian kankeata. Leppoisaa päivän jatkoa!

Huomenta. Kaatumisen lyhyt ohjeistus: Kun istuu pitkähkön ajan paikoillaan ja suunnittelee ylösnousua, on otettava selvyys jalkojen poimivuudesta heiluttelemalla álaraajojaan, vielä on tarkistettava suunta mihin aikoo nousta, tämä tarkoittaa sitä, ettei siinä lähellä ole ovipieliä, kaapinkulmia tai muuta vaarallista uloketta.

Illalla kun nousin tuolista ylös, oikea jalkani oli puutuneena eikä ottanut päälleen vaan kaaduin. Olettaessani loukkaantuneeni pahasti yritin ryömiä vuoteen suuntaan. Huomasin kuitenkin ryömimisen olevan hyvin hankalaa niin nousin kuitenkin jaloilleni. Nilkka, polvi, lonkka ja kyynärspää ovat nyt kipeät.

Varoitukseksi ja muistutukseksi itselleni kerron tämän sinänsä onnellisen, luita vahvistavan tapauksen.

Kyllä tuo meri-kukka hiukan vähätteli meitä miespuolisia pirtissäkävijöitä, tottahan, meitä on vähemmän, ehkä se siitä johtuikin.
Olen aina tottunut sanomaan oman mielipiteeni, vaikka se olisikin yleisestä mielipiteestä poikkeaava. Senverran olen ollut politiikassakin mukana ja useasti juuri oma mielipiteeni on ollut hävijän puolella, parasta kuitenkin, että on saanut sanottua oman mielipiteensä. Se on kuitenkin kannustanut jatkamaan ja joskus minunkin mielipiteeni on voittanut.

Tuo joutavoisen ylösnousu tuolista on hyvinkin tuttua, onneksi en kuitenkaan ole kaatunut. Onhan minulla tositarina vessapytylläistumisesta, yhtenä yönä istuin pytyllä
ja nukahdin, kun heräsin oli jalat niin puutuneet etteivät yhtään kantaneet, lysähdin lattialle ja aloin kontata ulos vessasta, vähitellen tunto palasi ja pääsin pystyyn ottaessani tukea tuolista.

Nyt tulee kiire, täytyy mennä jalkahoitajalle, yksi kunnallinen palvelus.
Se loppu nyt ter:Late

Miten niin ? Väheksyn muka miespuolisia pirttiläisiä. Nyt keksin sen... Ehtoisia emäntiä on vain yksi. Mutta teitä mukavia isäntiä on monta kappaletta, niin siitä se johtuu. Kuten Late, Joutavoinen,
Ym. ja Villet kanssa.....ja tavallaan tämä onkin ym:sta johtuvaa.
Hän toi esiin nuo "virheettömät" ja "sammakot", minä poloinen poika eikun tyttö menin heti "lankaan ".....
Mutta varokaa kaikki kaatumasta tai nukkumasta vääriin paikkoihin. Se saattaapi olla vaarallisempaa.
Aikoinaan kuopus,ehkä 5 v. nukkui sujuvasti vessan pöntöllä.
Meni pari tuntia, kun havahduin että hän oli mennyt wc asioimaan, että hiljaapa meni pois. Siellä hän nukkuin sujuvasti istuallaan, hyvä kun ei pönttöön ollut pudonnut..
Mutta onnistuu se isoltakin ihmiseltä- kuulema.
Kahvit päälle ja pullaa tietenkin.

Eikös pirttiläiset ole seurannut Suomen tasavallan presidentin vaidosta tv:ssä. Eihän tuota herkkua usein ole katsottavissa, nytkin siitä on aikaa jo 12 v.
Puoli tuntia on lähetystä vielä jäljellä, mutta nyt vaihdoin ruutua ja istumapaikkaa.
Jotta jalat ei ihan tykkänään jäykistyisi on pian lähdettävä sauvalenkille.
Tuo sauvakävely on tehnyt tasapainon hallinnalle hallaa, sillä ilman sauvoja kävely tuntuu jotenkin huteralta.
Mietin oikein että miten kävely sujuu huomen illalla kun teatteriin lähden ja korkosaapikkaat jalkaan laitan, sillä sauvoja en tohdi tuekseni ottaa. Siinä tarvitsisin jonkun jonka käsikynkässä voisin turvallisesti vaaputella.
Seela Sella on nyt meillä täällä vierailijana näytelmässä Hannah ja rakkaus.

Räntää sataa, ei kovin hyvä sää, mutta eipä anneta virkeänä herättynä mieltä masentaa.
Lumet lähtee aika kyytiiä, naapurin katto on melkein paljas lumesta, eilen vielä valkeana paistoi.
Kadut paljaina, tähän kun vähän pakkasta iskee, voipi tulla liukkaat kelit, säätiedotus antoi eilen sen suuntaisia ennustuksia.

Perjantaiaamu, mutta eipäs nyt siivotakkaan, huomiseksi jätän, ei tuonne kosteuteen auta mattoja ja vuodevaatteita viedä.
Tuleepa ruuan valmistus päivä, valmistan taas viikon eväät pakkaseen, kaupassa käyntiä näin harvennan ja myös niitä kiireisempiä päiviä helpotan.
Eilen vedin kärrillä ja painava kärri olikin, kaali jo painoi liki kolme kiloa.
Tuo kaali se on joka viikko kyydissä, teen jollakin tapaa kaalista usein ruokaa.
Helpoin tapa on keittää suikaloitu kaali suolavedessä ja sitten voissa hiukan ruskistaa, kerrassaan herkullista.

Onnea vaan uudelle presidentille ja rouvalle, kovin tyttöseltä vaikutti, kun edeltäjiinsä vertaa, edustava ja varmaan ihan hyvä maan äiti;)

Kyllä eilinen sää sai ainakin mielen loikkimaan, loikkiminen kyllä todella jäänyt unholaan, mutta hyvä edes että mieli loikkii, eikö vaan Nea*;)

Kyllä nuo nukkumiset pöntöllä pistää hymyilemään, mutta en epäile yhtään ettenkö siihen pystyisi, nukun nimittäin telkkaria katsellessa nojatuolissa, jos se uninen hetki sattuisi siihen tilanteeseen kun vessassa käyn, voisi olla vastaava tilanne kuin Latella ja meri-kukan 5 vuotiaalla.

Ei tuollainen todellinen vahinko kylläkään naurata, leikki on kaukana jos jalat ei kannata.
Tilannekomiikkaa ja ei mahda mitään että suuta nauruun vetää, tapahtunutta ajatellen, oikeassa olet insider,,,, miksi et myös kirjoittele lukureissulla;)
Kehoittelevat kovasti myös sängystä ylös noustessa vähän aikaa istumaan, paineet tasaantuu, varoen on myös noustava pitkien istuntojen jäkeen.
Onneksi selvisit ilman lääkäriä joutavoinen, nyt muista ottaa tukea jostakin, kun liikkeelle pyrit.

Ei se ihan kulkiessa neulominen suju, ainakin lanka likaantuu, kun kainalosta kerä tippuu, älä yritä tälläistä meri-kukka.
Meillä oli eilen pipojen ja tossujen luovutus syöpäpotilaiden käyttöön, ilolla edustajat lahjoituksemme vastaan ottivat.
Mukavaa tehdä jotakin sellaista, josta tulee hyötyä ihan todella, kun välillä tuntuu turhauttavalta mitään tehdä, kun ei tarvetta ole.
Kuitenkin nuo koukut ja puikot käteen aina vaan tuppautuu;)

Kyllä livenä nuo puheet saattaa väliin livahtaa, sen paremmin ajattelematta ja kiusallisia tilanteita saattaa tulla, näin kirjoittaen kontrolli saattaa vähän parempi olla.
Kun taas livenä on helpompi ajatuksiaan saada ymmärretyksi, kun ilme jo jotakin paljastaa.
Taitolaji tuo mitä suustaan päästää, livenä, kuin täällä kirjoitellen.

Vai korko kengillä Katleija "huojuu", on pitänyt moiset jo unohtaa, matakantaiset kengät nykyään minun jaloissani ja niinkuin minä tykkäsin korkokengistä, tekivät jalan niin siroksi, näin joskus joku väitti;)
No onhan sitä joskus ollut nuori ja nätimpi muutenkin, nyt sitten ollaan sitä mitä ollaan, ainakaan iästä ei voi puhua,,,,, ehkä ei missin näöstäkään,,, he,he.
Totuutta on katsottava silmiin, joka asian kohdalla, eikä se nyt niin vaikeaa ole.

Nyt aloitan päivän puuhat, päivä on jo valjennut, keväiseltä tuntuu, satakoon nyt mitä tahansa.

Pikkasen räntää roiskas täälläkin, nyt jo vetenä tihkuu. Aika onkin, onhan kalenterin mukaan kevääseen päästy. Voihan tulla myös takimmaisia talviakin.

Kaalia käytän minäkin, vähän jälkijättöisenä opeteltu herkku. SkillaniN tapaan vähän pehmennettynä, mutta usein raakana, silputtuna ja puolukoilla höystettynä.

Katselin pieniä pätkiä presidentin juhlistamisesta. Samaa protokollan mukaistahan se. Presidentti on kiistattomasti ja selvästi valittu. Vennamon iskulausetta lainatakseni: "kyllä kansa tietää!" Eihän ole mitään syytä torpata etukäteen uuden presidentin toimia. Katsotaan....

M-K asetteli sanojaan, että "tavallaan tämä onkin ym:stä johtuvaa." Jaa-a, olet niin vilkas, joustava ja mainio kirjoittelija - hyvässä mielessä sanottuna - että etpä taida lentää lankaan, vaikka se olisi piikkilankakerästä purettu ansa. Ja enhän omasta mielestäni sellainen kerä edes ole. Jatkoja ja hymyä vaan!

Peilikuvista ja peilien laaduista on paljon puhetta. Minulla on kyllä ihan hyvä peili ja näyttää juuri sen, minkä eteen asettaa. Eikä ole mitään valittamista, kyllä se kuvatus saa kylilläkin kelvata. Sama pätee rytkyihini, ne ovat ajattomia, jotkut tulevat uudestaan muotiin ja silloinhan onkin polleata näytellä edustavaa. Sehän on selvä, että täytyyhän vaatteitaan vähän vedessä väliin huljautella ja tarpeen mukaan vaikka paikkailla. Pätisikö tähän, että rumathan ne vaatteilla koreilee?

Onpas pojille sattunut kommelluksia, eihän noita ihan hymyilemättäkin lue. Silti, vaikka vakava asia olisikin. Olen kyllä samantapaista puutumista jaloissani tuntenut, mutta en ole vielä nurin rumpsahtanut. Muistutus on riitänyt, jos istun pitempään, kokeilen varovasti lähtöäni. Kun vähän aikaa ilmaa potkii, niin ongelma väistyy.

Ja niin väistyn nyt tästä kirjoituspuuhastanikin. Hyvää jatkoa!

Minä olen ihan livenä nähnyt, että kävellessä voi kutoa (siis neuloa). Se tapahtui aikoja sitten Helsingin Kalliossa. Vastaani Helsinginkadulla käveli nainen, jolla puikot kilisivät käsissä koko ajan. Lankakera oli suuressa takintaskussa ja sukkahan siinä oli tulossa. Kantapäätä nainen kutoi suurella hartaudella.

Minä olin suorastaan kateellinen, että joku voi noin vain kävellessään kutoa sukan kantapäänä. Minulle se on aina ollut ratkaisematon probleema, vaikka muuta olenkin saattanut puikoilla värkätä. Yhdessä välissä peräti innokkaasti, kunnes kiinnostus lopahti.

Meilläpä paistaa aurinko pilvettömältä taivaalla. Suojan puolella ollaan. Jo eilen oli pliukasta, ja tänään on varmasti vielä pliukkaampaa. Ei oikein olisi vara kaatuilla, kun ei entisestäkään lentoyrityksestä ole toipunut. Aamut ovat edelleen aika kamalia, mutta joka aamu se pahin vaihe pystyasennon totutteluun sentään lyhenee. Eiköhän tuo joskus lopu.

Rupean tästä jollekin. Nuoruudessa kyseltiin toisiltamme "Aletaanko puukkosille?", mutta yritän keksiä ei-niin-terävää!

Päivää !

Mennä veiversin tuonne Takataskuun,siellä on kualkiärylepäivä.
Niitä kävin hakemassa ja nyt naatiskelen sitten kotona,kaikessa rauhassa.

Aamulla sateli jotain ,kait se oli räntää.Nyt mittarissa 1,3c.

Kamalaa vain kun eivät kerkiä noita sohjuja aurailemaan näiltä sivukaduilta,"rollikan"kanssa aikamoista jumppaa on meno.

Minä änkkäpää kävelin keskellä ajotietä,pulputin;ajakaa päälle jos uskallatte,ei kukaan nähtävästi uskaltanut,koska tässä istun ja kirjoittelen.

Kyllä tuolla kerhohuoneella on kans meissä semmosia vänkyröitä.On pyydetty noita miehiä että,kekksisivät semmoset levyt jotka laitettaisiin peffan alle istuessa ja sitten nappia painamalla se heittäisi ylös,vaan ei vielä ole niitä näkynyt;)
Toivossa on hyvä elää;)sano lapamatokin.

näkyillään...

Tietääkö kukaan, minkälainen otus on räystäi? Minä en ole oikein varma, mutta yritän kuitenkin varoa tippuvia räystäitä. Yrittäkää muutkin!

Eilen sai varoa vaikka mitä. Oli niin petollisen liukasta, että eipä tehnyt mieli lenkkeillä yhtään enempää kuin oli pakko. Luultavasti silloin, kun eniten pelkää kaatumista, on suurin vaara mennä nurin. Ja minua pelotti tosissani.

Aurinko kuitenkin taas paistelee. Tänään on pikku pakkanen. Se on hyvä se. Ehkä ei ihan niin liukasta, vaikka toisaalta eilinen vesi ja sohjo on kenties taas jäätynyt tien pintaan. Kaupassa on kuitenkin pakko käydä.

Kiitos, SkillaN, opetustarjouksesta, mutta täytyyhän minullakin olla joku asia, jota en osaa :))DDD !!!!!!!!!!!!!! Minulla on toisten kutomia villasukkia niin monet, että riittävät varmaan loppuiäkseni. Muille en ala kutomaan, joten selvinnen ilman sitä kantapääntekotaitoa. Muutoinkin se kutominen on harrastus, joka lääkärin mielestä on parempi unohtaa. Ja sehän sopii minulle! On muita harrastuksia kohta enemmän kuin tarpeeksi.

Lähdenpä varovasti katselemaan, vaaniiko jollakin katolla kavala räystäi.

Terveiset vaan eileniltaiselta teatterireissulta. Draamaa, historiaa ja rakkautta. Oli Seela Sella ihastuttavimmillaan. On noissa vanhoissa näyttelijöissä karismaa.

Jännitystä oli vaan äänitehosteissa siinä kohtaa kun saksalaiset pommikoneet jyrisivät ja pommit räjähtelivät likkien loimutessa.

Enemmän jännitystä sisältyi niillä korkonilkkureillani keikkuessa illansuussa jäätyneillä jalkakäytävillä. Olisi olleet ne liukuesteet tarpeen, niitähän aina käytän normaalisti. Jotenkin vaan luulin ettei pakkasasteita olisi ollut.

Kerran jouduin tekemään akrobaattiliikkeitä pysyäkseni pystyssä. Tapahtui että jouduin kulkureitilläni siirtymään sivusuunnassa turvaan vastaan porhaltanutta nuorta miestä, jolla oli se nykyajan metodi, että EI VÄISTETÄ.

Toiseksi oikea jalkateräni kipeytyi niistä koroista, joita en ollut aikoihin käyttänyt. Kyllä faktaa on että hylättävä on hienostelut.

Teatteriterveisiä kuluneelta viikolta lähetän minäkin.Svenska Teatern on hienosti remontoitu ja siellä pyörii nyt jättimenestysmusikaali Kristina från Duvemåla, joka on tehty Vilhelm Mobergin kirjan Maastamuuttajat pohjalta. Laulut ovat Abba-miesten käsialaa, Benny Anderssonin sävelmät ja Björn Ulvaeuksen sanoittamat, kertakaikkiaan ihania, koskettavia, herkkiä. Amerikan siirtolaisten tarinat ovat tuttuja suomalaisillekin ja Mobergin kirjan olen useammankin kerran lukenut. Maria Ylipää on upea roolissaan, samoin ruotsalainen miespääosan esittäjä. Ruotsissakin musikaali on saanut huikeat kehut. Teatterista olisi saanut vuokrata käännöslaitteen, mutten tarvinnut, koska olen tottunut asuinympäristössäni kuuntelemaan ja käyttämään ruotsia, ja eiköhän kouluruotsillakin pysy jotenkin kärryillä. Hauskalta kuulosti riikinruotsin ja suomenruotsin sekoitus. Yleisö liikuttui moneen otteeseen, nenäliinoja minullakin kului, kaikenkaikkiaan mahtava elämys, suosittelen kaikille ! Jotkut hieman vierastavat modernia otetta musiikissa, esim. sähkökitaroita.Tämän kevään esitykset ovat kylläkin varmaan loppuunmyytyjä.


Kyllähän minäkin korkokengät tällään teatteriin, on mukava muutenkin pukeutua vähän fiinimmin vaihteeksi . Minä olen löytänyt sopivia korkokenkien lestejä, ihan matala korko tuntuu ainakin hameen kanssa oudolta. Turusta olen monet nätit ja samalla jalkaan käypäset korkkarit löytänyt ainakin Kenkäfiikistä.

Villasukista tuli mieleen, että jos ei kantapäätä osaa tai viitsi neuloa, voi tehdä putkisukat eräänlaisella kierreneuleella, ET-lehdessä oli hijattain ohje. Mutta kyllä perinteiset ovat paremmat ja istuvammat.
Naama ihan punottaa, kun tuli oltua tuntikausia ulkona ja tekee mieli mennä päiväkaffeelle tuohon eteläpuolen rappusille.

Teatteri liput odottaa käyttöä täälläkin. Iltanäytökseen, esitys on:
The Sound of music.
Aihe on vamaan monille tuttu TV:stä. Ainakin elokuvana hyvä. Enemmän tiedän näytöksen jälkeen.
Korkkarit ne on vaan jalkaan sovitettava. Nostaahan se taluttaja pystyyn jos lentää rähmälleen jäätikölle tai kolttu repeää siinä rytäkässä. No, toisaalta joskus korkkareita pidän että jospa se nytkin onnistuisi. Pitäähän teatteriin laittaa muuta kuin "siivous tai lihapullanteko" vaatteet, ilmanmuuta. Ainahan teatterireissut ovat kohokohtia arkeen verrattuna.

Muu päivän "menu": tavallisia naisille tuttuja juttuja:siivousta, pyykkiä, Kaupassa käyntiä. Jopa koneella tuunasin yhden hameen. Että kaiken tämän sain aikaiseksi kävin ottamassa vauhtia kuntosalilta aamulla. Kävelin n. 3 km sinne, siinäpä tuli alkulämmittelyt. Sai ryhtyä suoraan asiaan.

Sen jälkeen on kuin uudesti syntynyt. Mutta ei kannata hermostua. Yleensä kun käyn siellä, sen jälkeen olen iki onnellinen, ettei tarvitse "tehdä mitään".
Kai tuo häikäisevä auringon paiste sai pään niin sekaisin.
Hyvä kuitenkin kun joskus saa tuommoisia mielenhäiriöitä, tulee jotain tehdyksi, rästejäkin.
En olisi kertonut, mutta kun pirtin emäntä halusi tietää mitä me itsekukin teemme.
Se on ainakin varmaa että tekemällä ei työt lopu.
Kyllä minunkin piti jo 12 vuotiaana opetella tuo sukan kantapää.
Vielä sellainen ns. kaksinkertainen. jos meikäläisen laiselta tötteröltä se onnistuu. Osaa sen vaikka kuka, kun vaan opettelee. Eikä vaikeakaan ole.
Nykyisin on kyllä tarjolla sukkaa sun muuta liki lankojen hinnalla.
ettei kaikkea tarvikkaan tehdä tai osata.
Sodan jälkeen oli vähän eri juttu. 5 mieseläjää odotti sukkia jalkaansa........

Jatkukoon auringon paiste- Pitää mennä kahville lasiparvekkeelle, siellä on ihmeen lämmintä. Moi.

Sunnuntaiaamu ja kaunis onkin, valoja ei enää tarvitse tätä konetta näpytellessä ja pakkasta peräti kahdeksan astetta ja kylmempiä öitä luvassa.
Linnut lentelevät parittain jokohan niillä on kevät vaistot heränneet, varishan tekee aikaisin pesänsä, samoin harakka.
Kuulin radiosta, että kurjet jo ovat lähteneet pohjoista kohti.
Ihana tämä kevät, täynnä kaikenlaisia odotuksia.

Tein eilen tiukan päivän, loput kukat sai uudet mullat, ruukut pesin ja siinä aikamoinen työ, kun kalkkeutuu reunoihin kivikovaksi, jaa´a mitäs se sitten onkaan?
Mullasta ja vedestä kai se kova kehittyy;)
Pesin ja putsasin sitten koko huushollin, (en ikkunoita, vaikka sormet syyhysi) lopuksi kone pesi pyykin ja minä tein sen kuivamaan ripustamisen;)
Iltapäivä meni sitten istuessa TV- kanavia vaihdellen, kun ei mistään tullut mitään mukavaa, miten voikin koko päiväksi riittää urheilua.
Olen edelleen sitä mieltä, että yksi kanava olisi vain urheilulle, ei sotkisi koko systeemiä;(

Marja-Liisa kateeksi käy tuo sinun kutomis mahdollisuus, olisipa kangaspuut äärellään, aina väliin voisi kangasta paukuttaa, kun muut työt loppuu, tai sellainen fiilinki iskisi.
No ei kaikkea voi saada, on se opittu ja nähty.
Minun verenpisara on jo hyvällä alulla, pitkä rivi ruukkuja ikkunan edessä koristamassa kotia;)
Kyllä ne vielä jotakin paikkaa koristaakin.

Minulta on jäänyt nuo kulttuuri riennot tyystin, olisi ollut mahdollisuus mennä katsomaan Kultalampea, mutta jostakin syystä ei tuullut lippua varattua, mahdollisuus olisi joka näytöksen kenraali käydä katsomassa, mutta ei vain ole tullut mentyä.
Missä lienee vika, olisiko se, että sitä lajia tuli silloin ennen niin isona annoksena, että ei enää vedä, sama kai elokuvien kanssa, aikoinaan sai niitäkin katsottua suurimman halunsa.
Vai voisi se olla laiskuutta lähteä, pukeutua, vaikka eihän teatteriin meno nyt mitään erikoista nykyään vaadi, siistit vaatteet riittää.
Kyllä ne korot on kengissä viiteen sentiin pudonneet, aikansa kutakin, tuskin minun tarvitsee enää mitään epämukavaa päälleni pukea;)

Hintriika minulla alkaa olla se käsitys, että melkein kaikki on villasukilla kyllästetty, mummot on olleet ahkerina;)

Luin tuolta aloituksen oliko se "Mitkä ovat asiallisia kirjoituksia" siinä susmorsian oivasti asiaa pohti ja myös sitä mikä on kunniallinen ihminen, minä, minä myös siinä tulkittiin. ,lukekaapa.
On kuin minun ajatukseni, miksi ei saisi puhua minästä, omalla sanomallaan, minun ajatukseni on minun ja jos ajatuksiin ei kummempaa pääse, kerron siitä mitä siellä liikkuu,,, siis tätä elämän arkea.
Lehdistä, telkkarista voi lukea sitä" asiapitoista" miksi sen perään aina huudellaan, täällä olemme leppoisessa kahvipöydässä, sivuamme asiaakin, jos sitä mieleen tulee.
Mielestäni tämä palsta ei ole paikka missä pitäisi "loistaa" tai muuten ei ole mitään.
Eletään kirjoitellaan, ollaan tyhmiä tai viisaita,,, kuollaan pois aikanaan, vieden mukanamme tämän minän;)

Mutta nyt pitää panna stoppia näille pohdinnoille ja alkaa nauttia helposta päivästä, ruoka valmista, paikat kunnossa, pyykit parvekeella kuivumassa, sitten huomisen hommaa on jo tiedossa, silitystä.
Mukavaa sunnutai päivää teille kaikille, nautitaan olemassa olosta.

Huomenta ja hyvää onkin ainakin ilmojen puolesta!

Jotenkin saan ainani tuhrattua, etten oikeastaan ennätä mihinkään. Multasormi en ole - hyvä harrastushan se - , mutta näissä meningeissäni se ei ole aikaani rokottamassa. Kultturiharrastukseni ovat huvenneet pieniin, eipä ne suuria ole olleetkaan. Kyllähän täällä tarjontaa löytyisi ja ajatuskin lähtöön käy mielessä, mutta siihen se usein onkin jäänyt nyt viimevuosina. Kesäisin olen muutamissa kesäteattereissa käynyt, muutamat taidenäyttelyt kierrellyt....eipä juuri muuta. No tietysti nämä pääkaupunkiseudun suuret "kulttuurikehdot" kehdot olen töllistellyt ohjelmien merkeissä, ikäänkuin itseäni rauhoittaen, että edes jotakin. Pukeutuminen ei kyllä aikaani kuluta. Lueskelu ja kirjaston käyttö on kuitenkin pysynyt mukana.

SkillaNin vinkki minä keskusteluun on minukin mielestäni hyvä. Kyllähän sus mainiosti osaa kun sille päälle sattuu.

Jospa en tämän pitemmälle venyttelekään. Houkutteleva on ilmakin, vaikka itsensä ulkoistamiseen.

Taitaa olla koko valtakunnassa sellainen keväinen ja aurinkoinen päivä, aamulla tosin pakkasta oli monessa paikassa 10 asteen molemmin puolin.
Nyt mitä parhain ulkoilupäivä.
Vielä en ole nokkaani ulos laittanut, saati kukkapurkkeihin multaa vaihtanut.
Sekin aika tulee kunhan saa parvekkeelle kukat istutettua, samalla vaihtaa muihinkin ruukkuihin mullat.

Skillanin kehoitus kurkata susmorsiaimen minä kirjoitusta on ihan hyvä, sus kirjoittelee viisaita ja ajatukset ovat monasti miettimisen arvoisia.

Ruuneperillä on myös mielenkiintoinen aloitus Mihin Rahat.
Asia käsittelee eutanasiaa, kuulema valtio säästäisi monta miljaardia, kun muutamasatatuhatta eläkeläistä saisi armomurhan.
Käykää tutustumassa ennenkuin lähdette ulkoilemaan.
Minä kävin jo Late

Asiaketjuista nyt oli edessäni auki tämä, joten kirjoitan asiani tähän. Pojan tytär kirjoitti fb ssa " Minusta tulee hyvä musiikin opettaja." (Ei hän ole vielä valmis, mutta työskenelee jo musiikki opettajana ja on kertonut tykkäävänsä siitä työstä.)

Vastaukseksi kommenttiinsa hän sai. "Olet jo hyvä musiikin opettaja." ja toinen, "Tuon lapseni sinulle oppilaaksi."
Poikani tytär ei aivan ilmeisesti tiedä, ettei tuontapainen kirjoittelu ole viisasta, tai on liian viisas olemaan noudattamatta vanhoja sääntöhapatuksia.

Kyllä mielestäni pitäisi jo vaihtelun aikaan saamiselksi sallittava itsen olemassaolo viesteissä kun kerran olen itse sitä mieltä.

esillä, se on oikein, siit ei ole kritisoitu,

vaan muiden aiheettomasta syyttelystä.

Ei koske sinua eikä monta muutakaan.

Koskee tahallisten riita-ketjujen avaajia.

Ihanaa päivää SkillaN ja Pirtin väki!
Ulkona olin "reippaalla" , mielestäni kävelylenkillä ja onhan se melkein
parhaimpia nautintoja mitä voi helposti saada! Eikä edes maksa mitään.

Niin,ja itsestä saa puhua,kuten tuossa joku mainitsi ja se onkin hyvä,
ettei täällä sorruta ollenkaan riitelemään.
Erimieltäkin saa olla,sehän selvä,kunhan muistetaan,että asiat voi
riidelläkin,ei ihmiset!
Olen aina pitänyt sovussa elämisestä,eikä se muuksi muutu.

Nyt taas lenkin päätteeksi halusin poiketa Pirttiin istahtamaan ja kupposen
kahvia juomaan,ai-kuka onkaan tuonut tänne noita ruissipsejä,niitä
nakertelen vielä ja ihailen tulppaanien ja verhojen sointuvuutta.

Meinasin äsken tulla kysymään teiltä, jotta tietääkö kuka laittavatko englantilaiset teen ystävät maitoa teehen. Ei tarvinnutkaan tulla kysymään, sillä guugelista sain vastauksen; kyllä käyttävät maitoa ja laittavat kuppiin ensin maidon ja päälle teen. Minä kyllä teen toisinpäin kun käytän pussiteetä, en viitsi teepussia kylmään maitoon laittaa.
Englantilaiset laittavat vaihtoehtoisesti sitruunan viipaleen maidon sijaan.
Näin tärkeää tietoa tulin teille tuomaan pirttiin.
Voitte näes tarjoilla täällä Five O'clock tea ja jos joku osaa paistaa sconseja teen seuraksi niin aina parempi.

Pitäisi jättää tuo iltapäiväkahvi ja siirtyä teehen.

No hei, pirtin väki! Oli hieno ulkoilusää tänään, mieli on heti iloinen, kun aurinko täysillä ihmiseen paistaa!

Siitä on jo aikaa, mies oli vielä kanssani silloin elävänä ja innostuneena, kun kävimme viimeksi Lontoossa.
Hän oli ollut siellä lukioaikanaan yhden kesän, kolme kk, ja siitä oli se ihastus Lontooseen peräisin.

Asuimme The Regent Palace Hotellissa Piccadilly Circuksella, ja olihan se jotain uutta.

Miinuspuolelle menee, ettei ollut vanhassa hotellissa huoneen yhteydessä kylpyhuoneita eikä WC-tiloja, vaan aina joutui tarpeen tullen käytävällä sijaitseviin tiloihin siirtymään.

Ja toinen oli se korkea parivuode, joka oli yhtenäinen, yks peitekin, ja se oli valtavan pehmeä. Kyllä siihen tottui.

Mutta plussiin lasken sen, että huone oli varustettu teen keittimellä, teellä, ja pienillä maitopakkauksilla, sekä sokerilla, eli milloin tahansa voi itse valmistaa teetä juodakseen.
Ateriat olivat ruokasalissa noutopöydässä.

Toinen hyvä puoli oli hotellin sijainti aivan keskustassa,
Piccadilly Circuksella. Siitä oli hyvä lähteä punaisen bussin yläkerrassa etupenkissä kaupunkia katselemaan. Rahastajana oli aina nuoria miehiä, jotka mielellään laskivat leikkiä ja nauroivat. Se oli jotain uutta, kun vielä muistan ne ajat, jolloin raitiovaunuissa Helsingissä oli niitä sipoolaisia rahastajia, jotka olivat niin totisia.

Kävimme puistoissa, se oli meillä retken teemana, aina kauempana (tosin sinne pääsi metrolla) sijaitsevaa Kew Gardenia myöten, se on 1700-luvulla perustettu kasvitieteellinen puutarha. Ja monissa muissa, Lontoossa on paljon puistoja.

Erään kerran matkamme teemana olivat taidemuseot ja museot.

Muistoja menneiltä ajoilta.

Vielä hiukan ulkona kävelin, siellä kuu alkaa olla jo kohta täysi, valaisee mukavasti, tää korkeapainehan kestääkin nyt keskiviikkoon saakka.

Viimeviikkoista siivousputkeani iloisena ajattelen, sillä sen kokovikkoisen työmääräni huipensi sitten eräs apulainen perjantaina, jolloin vei sekä raskaat isot matot että käytävämatot sun muut ja antoi niille kunnon tamppaukset ja harjaukset, sitä en itse jaksa tehdä yksin.
Imuroi ja pyyhki lattiat ja haki matot takaisin. Yhdessä laittelimme paikoilleen.

Hyvää illan jatkoa!

Tässä päivänä muutamana kirjoitin odotettavissa olevasta myrskytuulesta, joka repisi puiden lumihunnut ja -kruunut. Tuo myrsky-yö tuli ja tulos oli odotetun mukainen. Sitten tuli uutta lunta ja lehtipuiden oksilla lumi kuin karvoitus viikkoisella koiranpennulla. Aamuaurinko taikoi ihmen hienon taulun ikkunasta ihailtavaksi. Sääli, että luonto ei halunnut pitää tuota taulua esillä edes kokonaista päivää, iltaa kohti sää lämpeni suoja-asteiseksi sulattaen tuon hennon huurteen.
Satanut lumi tarjosi hieman liikuntaa autotallin edustaa kolatessa. Ei kuitenkaan hien tai kyyneleiden vertaa.
Kaduiila ja katoilla tuo lumi on riesana kaupungeissa. Auraus ja lumen poiskuljetus uhkaavaat syödä taloyhtiöiden katteita yli odotusten. Itse koin
lumen haitan aika konkreettisesti vasta tänään.
Muutama vuosi sitten menehtyneen läheisen poismenon vuosipäivä. Ajattelin viedä kynttilän hänen haudalleen. Se jäi vain ajatukseksi. Muutama askel yli
puolimetrisessä lumessa riitti. Haudalle olisi tarvinnut kahlata lähes 50
metriä umpilumessa, toinen jalkani olisi ehkä selvinnyt tehtävästä, toisen varassa pystyssä pysyminen olisi ollut kyseenalaista, jalka kun sattuu olemaan hieman riitaantunut tuon toisen kanssa. Siispä hautausmaalle pääsin,
kynttilää en sytyttänyt. Toivottavasti ajatus pyhittää tuon matkan.

Iltatee houkuttaa nyt minuakin vielä käväisemään Pirtissä. Sadun kertoessa Lontoossa olostaan ja teestä siellä, muistui mieleeni taidematka Moskovaan, jolloin asuimme 32 kerroksisessa hotellissa 22 kerroksessa. Joka kerroksessa oli suuri samovaari täynnä kuumaa vettä teetä varten, todella suuri, vaikka emme siitä koskaan ottaneetkaan.

Mutta, menomatkalla Moskovan junassa oli tosi maistuvaa teetä illalla hyttiin tuotuna, kauniissa lasissa upotettuna koristeelliseen metallipidikkeeseen.
Tummaa makeaa, ja mikä vielä oli yllättävän hyvää, oli paksuhkot keksit samalla tarjottimella. Veikkaisin niiden olleen hyvin tuoreita kaurakeksejä, mutta erinomaisen maukkaita teen kanssa. Aamulla oli sama hyttitarjoilu, ennen junan liukumista Moskovan asemalle.

Olihan ravintolavaunukin oikeastaan aika ylellisesti sisustettu, ja ruokakin hyvää rasvaista toki, niinkuin venäläinen keittiö suosii:D

Ai ai, nyt tuli mieliteko tässä vähäkalorisessa dietissä, hörppäsen teeni, ja meen äkkiä syömään vaikka muutaman viipaleen Myrttisen valkosipulisuolakurkkuja:D

Hyvää yötä ja kiitos hyvästä teestä!

Huomenta uuteen viikkoon, ja uusiin tuntemattomiin tapahtumiin.
Niin ne viikot vierivät, ikää tulee, aika usein sitä hämmästelee jostakin asiasta/tapahtumasta, että joko siitä on niin kauan, vastahan se oli eilen.
Pakkasta kymmenen, nyt ne tulee hankiaiset, mutta tuskin sellaista teräs pintaa, että minutkin kestäisi, olisi niin kiva käydä siellä kesäpaikassa, mutta kun on lumen saatama.
No eipä luulisi kauan menevän kun hanget hupenevat, kaikki aikanaan, hätähousun on maltettava;)

Tuosta ajan tuhraantumisesta ynnämuu mainitsi, niin meni eilinenkin ihan vaan tuhraten, mitään näkyvää ei jälkeen jäänyt, lepo päivähän se oikeasti olikin.
Katselin tässä koneen ääressä miten naapuri talossa emäntä siivoili, liputti oikein todella ja koko päivän oli vuodevaatteet tuulettumassa.
Kai hänen tilanteensa sitä vaati, tietämättä elämästään, en mene tuomitsemaan, vaikka periaatteessa sunnuntain itse käyttäisin muuhun kuin noin näkyvään siivoukseen.
Ei sääntöä, ettei poikkeusta, hänellä oli siivous inspiraatia, silloinhan on tehtävä, kun siltä tuntuu;)

Tuossa kirjoitukseni yläpuolella näkyy mainos, selvänäkijä tarjoaa palveluksiaan.
Herää miete, miten tuokin on mahdollista, uskoako vai ei, että tälläisiä on olemassa.
Tiedän kyllä, että enustajalla aika moni käy, itse en ole koskaan käynyt, pelkuruuttako vai viisasta, en halua tietää tulevaa.
Onko teillä kellään jotakin kokemusta tuon asian tiimoilta?

Nostan hattua Nea* sinulle tuon lenkkeilysi johdosta, minä eilen yritin saada itseni myös ulos, mutta kuinkas kävi, "tuhrasin" aikani sisällä.
Miten tuo kävelemään lähteminen voikin olla niin vaikeaa, vaikka nyt ei lonkka tekisi estettä, hyi minua, miten olen saamaton.
Juoksen sitten kesällä ihan todella kastelukannun kanssa;)

Ei ole kokemusta ei tietoa teen juonnista, Englannista, ensin en ole käynyt siellä ja en juo teetä, mutta hienoa, että tuokin asia selvisi googlettamalla.
En tiedä miksi ei tuo tee juttukaan ole minuun istunut.
Mukava on edes lukea, sieltä Lontoosta noita asioita, Sadun muistellessa, jospa vielä sinne minäkin,,,
Moskova on myös vielä käymättä, olisi varmaan kokemus sekin, mutta ehtiikö enää kaikkeen ja riittääkö eurot kovinkaan moneen ulkomaan matkaan, nähtäväksi jää.

Sadun matto jutusta tuli mieleeni, kun hieman huonolla omalla tunnolla noita mattojani roikotan parvekkeen kaiteella,kysäisin puheenjohtajalta, että onko se edelleen luvallista.
Hän sanoi, kyllä me vaan tuuletetaan niin kauan kuin tulee virallinen kielto, oi mikä helpotus olikaan.
Miten sitä tuonne pihalle niitä jaksaisi roikottaa, hyvä meidän talo, ja niin näkyy täällä toimivan muissakin taloissa.
Pitääpä kertoa sellainen juttu, kun ostin tämän asunnon, kaikin puolin siisti, mutta ihmettelin kun sukkani pohjat mustuivat, no pesinpä lattian ja siitä tuli aivan toisen näköinen, vuosien pöly oli vain imuroinnin jäljiltä siihen jäänyt.
Parkettia ei pitäisi pestä, mutta kyllä sitä voi ja pitääkin kostealla väliin pyyhkiä, kokemuksen äänellä kirjoitan.

Vai parran leikkaajaksi muori rupesi, no uskon minäkin, että "mustan meren muija" siitä nousee, ihmeesti nuo kuivat oksat verenpisarassanikin lehteä pukkaa.
Onhan ne parvekukat vielä minullakin laittamatta, mutta ne saa vielä odottaa, pakkasia kumminkin vielä pitkään yö aikana.
Kohta noita pelarkoonioita alan päiväksi ulos viemään, aurinkoinen on parvekkeeni, siinäpä sitä puuhaa taas riittääkin.

Hyvänen aika, en taas älyä lopettaa, taisi tulla hirvittävän pitkä juttu, meneekö edes läpi,, kivaa viikonalkua kaikille;)

Tuossa sinänsä ansiokkaassa luettelossa pisti silmään pari seikkaa, jotka paljastavat tekstin laatijasta enemmän kuin hän varmaan tarkoitti. Yksi on tuo televisio. Ei meillä pohjoisessa ollut edes nenäliinan kokoista tv-ruutua ennen 60-lukua. Ensimmäiset tv-lähetykset ja kertakäyttävaipat tulivat Oulun korkeudelle suunnilleen samoihin aikoihin!

Toinen paljastava seikka on ratikka. Eli sinne kehä kolmosen sisälle taas menee. (Tuskin tarkoitti muinaista ratikkakaupunkia Turkua.) Mutta muutoin paljon totuuksia, vaikka niitä ei tiedostettu ekoloogisiksi teoiksi. Väreistä vihreä kuului luonnolle, joka taas saattoi muuttaa väriään tehtaitten saasteista.

Joskus tuntuu, että ympäristöasioissa kehitys kulkee rataa "suo siellä, vetelä täällä" - ollenkaan väheksymättä kaikkia oikeita toimia, joita ympäristön suojelemiseksi vaaditaan/tehdään.

Aamu-tv väitti, että meillä olisi ollut -20 astetta, mutta puolet siitä oli liioittelua. Ainakin tässä aivan rannikolla. Nyt on maan tasolla ehkä -9. Aurinko paistaa ja lämmittää koko ajan.

Eilinen meni yhden tuttavan 3/4-vuosisataa juhliessa. Tänään pitää käydä moikkaamassa urheiluveteraaneja, eikä muita suunnitelmia olekaan. Vaan eiköhän sitä taas jotakin keksi. Yhtään käyttämätöntä päivää ei ole jäänyt!

Hyvää käyttöpäivää kaikille muillekin!

Vielä vihreistä ajatuksista. Ei käynyt ilmi miten iäkäs vanha ruova oli: mutta eihän ennenvanhaan ollut pistorasioita kun ei ollut edes sähköjäkään. Minunkin lapsuuskodissa, jotain kaasuvaloja, se oli jo hyvin. Ei ihan päreen valossa sentään..enää..
Toinen. Eihän sitä köyhissä perheissä ollut polkupyöriä. Jalan taaperrettiin, meilläkin 3 km. koulumatka.
Yksi pyörä oli perheessä, sekin isän työmatkoja varten

Kivaa luettavaa palstalla, ei ole soveliasta puhua itsestään, tekemisistään, toisista, kodistaan, matkoistaan,, harrastuksetkin on pahasta. Saattaa viitata kehumiseen, ei teatterista, googlettamisesta..
Juu, ja pirtistä puhuminenkin on kyseen alaista.
Huh Heijaa........toivottavasti kuitenkin puhumme juuri näistä.
No, säännöthän on tehty rikottaviksi.

Kehun heti alkuun kuinka mukava ja sydäntä lämmittävä oli tuo lauantai-illan musikaali .
Rabbin laulava perhe, jossa nunna meni kotiopettajaksi 7:lle lapselle ja avioitui lopuksi lasten isän kanssa.
Lapset ovat aitoja hyviä esiintyjiä. Välillä ihan omat silmät kostuivat.
Tosin ollut tv:ssä useita kertoja mutta aina sen mielellään katsoo, varsinkin teatterissa.
Suksetkin on nyt testattu. liukas keli, ei oikein selvinnyt meneekö eteen vai taaksepäin. Joten hyyyviiin hauskan näköistä hiihtämistä vai mitähän lie ollut.
Sieltä pirtin seinustalta ne otin, nyt palautan ne sinne.
Saa lainata ! Ihan ilmaiseksi.
Tällä tekosyyllä sain kahvit ja paakkelsit pirtissä poskeen.
Kiitos ja hei !

Ennen me vasta vihreitä ajatuksia viljeltiin,kun ½km päässä lammessa talvellakin pyykit käytiin huuhtelemassa...Avanto tehtiin siitä tiinuun vettä ja melalla rumpsutetettiin,useammalla vedellä ja vintille narulle jäätymään. muutaman päivän
jälkeen vähäkerrassan sisälle yöksi kuivamaan. isä oli sellaisen kelkan väsännyt oli sillä helpompi lammelle ja pois sieltä saada ,kyllä kiva ketju ja mukava muistella...

Samoin muistan, kun kaivolla jääkylmällä vedellä syysmyöhälläkin pyykit huuhdeltiin. Lakanat ja miesten flanelisia alushousuja, kaikki mitä pestävää oli. Kädet sinisinä kohmeessa!
Pikkulikkana oli oltava äidin apuna, vaikka suuret vaatteet ei kylmissä käsissä meinanneet vääntyä mitenkään.
Ensin saunan muuripadassa keitettiin "valkeat " kuten lakanat ym. (tässä tapauksessa ym tarkoittaa vaaleaa pyykkiä ettei "Kukaan" säikähdä tulevansa keitetyksi.)))

Mutta ei se mitään, hengissä heilutaan hyvinkin. Ja kokemuksen kanalta ihan hienoa. Eipä voi nykynuoret kertoa sellaista tehneensä.
Heillä on tietenkin paljon sellaisia kokemuksia, joihin meidän ikäluokalla ei ole osaa ei arpaa. Eikä kai ymmärrystäkään.
Pitäisi ensin mennä uudelleen koulun penkille ?

Tuli tuota vallattoman villen kirjoitusta lukiessa mieleen, oletkohan käynyt samalla hautuumaalla kun minä viime keskiviikkona. Menimme vaimoni kanssa käymään sinne, mutta emme löytänyt koko hautakiveä, kaikki polut tosiaan puolenmetrin lumessa ja kivet lumen peitossa,
Olemme sopineet seurakunnan kanssa, etta sisareni tuhka sinne isämme ja äitimme hautapaikalle uurnassa keskiviikkona lasketaan.
Toivottavasti hautuumaan hoitajat löytävät haudan ja auraavat polun ja poraavat uurnan mentävän reiän.
Sehän nähdään keskiviikkona kello 13,00.

Late Vaan täältä A Kiven maisemista.

Lämmin osanotto, Late, sisaren poismenon johdosta!
Isosta siskosta huolehtiminen, kun hän on tullut vanhaksi, on hyvää lähimmäisyyttä.
Helpotit hänen elämäänsä loppuvaiheessa käydessänne hänen luonaan, - varmaan hän on sinusta pitänyt huolta silloin, kun olit pieni.
Jotkut puhelut jäävät nyt pois, ja niitä jäät kaipaamaan,
et voi koskaan enää tavata häntä, se surettaa,
hautajaisissa on hyvä muistella niitä yhteisten kokemusten parhaita hetkiä.

Puhun samalla tässä omista kokemuksistani kahden vuoden takaa. Menetämme rakastamiamme ihmisiä vähitellen.

- Kaikkea hyvää teille, voimia!

Huomenta jälleen, herätty virkeänä pakkasammuun, kolmetoista astetta näyttää mittari.
Kauniilta näyttää tuo päivän valkeneminen, tai johan se on ihan päivän valoisuus.

Muorin juttu vihreistä tosi hyvä ja totuudellinen, vositko lähettää sähköpostissa minullekin.
Yritin tulostaa, mutta tyhmä kun olen, sain aikaan Kahvipirtin ketjun, en osaa välistä tulostaa, neuvokaa viisaat.
Tuotahan se elämä oli ja ei kauan vielä aikaa siitä olekkaan, muistan mökillä vielä kahdeksan kymmen luvulla, , kaivossa sitä yritettiin sankossa ruokia säilyttää.
Piti sitten lopettaa, kun hiiriä ja myyriä kaivoon tuppasi kuolemaan ruuan hajun perässä, kaivoa joutui tyhjentämään usein.
Kaasujääkaapippi oli seuraava, koska sähköjä ei vielä silloin mökillä ollut.
Nekin sitten aikanaan ja kaikki helpottui huomattavasti ja pakkanen jo oli, sai ruuat jäätymään.
Lasten sideharso vaippoja sitä pestiin, pulloja keiteltiin.
Pyykkiä en järvessä koskaan ole joutunut huuhtomaan, no toiki mökillä, sekin lopetettiin kun sähköt tuli ja sai veden nostettua saunalle.
Mutta käsin pestiin ja lipeällä keitettiin, oli sellainen tehtaan omistama pyykkitupa jossa sopi toistakymmentä pyykkäriä pyykkejä hankaamaan punkan pohjalla ja isossa padassa keittämään, puhdasta tuli.
Myöhemmin sitten tilattiin pyykkitupa asuintalon alakerrasta ja siellä sitten oman perheen kesken pyykkipäivää vietettiin, siitä olen kertonutkin.
Pyykit kannettiin vintille, neljänteen kerrokseen , ei ollut hissejä, siinäpä sitä kuntoa testattiin.
On sitä rehkitty ennen, jos nyt sitten edes lenkille viitsi;)

Muisteluksi meni tänä aamuna, mutta eikös tämä parasta keskustelu antia, vanhojen asioiden muistelo virittää juttua kummasti ja jokaisella on jotakin omakohtaista tuoda esille, toivotaan, että nuoremmat lukisivat näitä ketjuja, no ainakin kahvipirttiä;)

Nyt aloittelen päivää tässä mallikkaassa maailmassa, missä kaikki on helppoa ja hyvää,,, vai onko?

Aurinkoa päiväänne.

Pyykkilauta oli minunkin ensimmäinen "pesukoneeni". Liottelin pyykkejä kylpyammeessa ja pesin käsin, kunnes sain ekan puoliautomaatiksi nimitetyn pesukoneen. Siinä oli yksiin kuoriin upotettu pulsaattorikone ja linko. Huuhtelu ei ominaisuuksiin kuulunut. Se piti hoitaa käsipelillä.

Silti kone tuntui mullistavalta edistysaskeleelta vauvanpyykkikasojen keskellä. Ja kuivuivathan pyykit nopeammin, kun ne sai lingotuksi. Äitiyslomaa taisi olla ruhtinaalliset 2-3 kk ja sitten takaisin töihin! Koska jouduin olemaan joka toinen viikko iltavuorossa, oli pakko palkata kotiin hoitaja lapselle. Mutta pyykinpesu ei kuulunut hänen tehtäviinsä. Esikoinen oli vielä alle vuoden ikäinen, kun isänsä lähti suorittamaan lykkääntynyttä asepalvelustaan.

Silti olen päässyt moninkertaisesti helpommalla kuin entisaikojen äidit. Katselin illalla dokumenttia sota-ajan naisten selviytymisestä. Ei niitä aikoja voi verrata omaan nuoruuteen. Minähän olen pumpulissa kasvanut ja perhe-elämäni aloitellut siihen verrattuna.

Sen jälkeiset sukupolvet elävät tyystin toisessa maailmassa. Monessa mielessä paremmassa, mutta jotakin on varmaan myös menetetty. Pahimmillaan kaiken hyvän itsestäänselvyys vie elämältä haasteet, kun juuri ne haasteet kasvattavat ihmistä henkisesti. En kuitenkaan väitä, että tämä "parempi maailma" olisi joka suhteessa helpompi. Ei edes Suomessa. Joskus suorastaan huokaisee, että on syntynyt silloin kun on ja säästynyt monelta tämän päivän ongelmalta.

Mutta aurinko paistaa! Katse valoisana kohti kevättä...

Aurinkoista iltapäivää!!!!!

Että osasikin olla taas kaunis aamu! Sen tuhannet timantit välkkyivät puissa, pensaissa ja hangella. Siinä sitten sinitiaiset ja muutkin pienet piipertäjät olivat aamupalallaan. Tosi hauskaa seurattavaa. Ja muutenkin tällaiset päivät ovat kevään upeimpia. Harmittaa vaan, kun en ole vielä ennättänyt tuonne ulkoilmaan, olen eilisten pyykkien kanssa askaroinut, nyt ne ovat kaapeissaan ja hyllyillään.

Katsoin minäkin sen eilisen ohjelman suomalaisista naisista sotien aikana, ja ihmetellä pitää, kuinka he jaksoivat. Itse muistan sota-ajalta niin vähän, ihan joitakin yksityiskohtia. Voi kun ei enää koskaan tulisi sotia!

Olisihan tuo jo tehnyt mieli ripustaa pyykki ulos aurinkoon. vaan narut ovat niin ison lumikasan takana, että pitänee vielä odotella enemmän suojasäitä, että hanki laskeutuu.

Vaan nytpä suunistan tuonne pihamaalle, ainakin siellä kuulee lintujen viserryksiä. Palataan palstalle vaikka huomenna. Paistakoon Luojan armas aurinko teille jokaiselle, ihan sydämeen asti! toivoo paulamaria

Enpä nyt ala kertomaan yksityiskohtaisesti, kuinka holtitonta elämää nuoruusaikoina vietettiin. Monet asiat ja tapahtumat täytyykin tarkastella sen hetkisessä ajassa. Niin myös elintavat, työt ja huvit. Kertomuksena, omakohtaisena kokemuksena ne vain muistuttavat niistä ajoista.

Minulle kaikki se vanha vaikeuksineen alkaa siloittua vain vaihtelevaksi elämäntarinakseni, pienet tapahtumat häipyvät, merkittäviä on sittenkin aika vähän.
Niistäkin jo pystyy ajattelemaan maltillisesti, hyvä kun on selvinnyt umpikujista ja ratkaisun löytänyt. Onko se sitten ollut paras tai huono ratkaisu, silläkään ei ole mieltä kuhuttavaa merkitystä. Historia ei peräänny, niistä ei kannata hankkia päänsärkyä.

Tietysti jokaisesta merkittävästä kokemuksesta , hyvästä tai huonosta, olen saanut jonkun opin. Ehkä ne opit ovat myös ohjanneet seuraavissa haasteissa. Täydellistä ei kuitenkaan ole tullut, mutta ei suurta katkeruuttakaan ankeasta nuoruudesta ja aikuisuudesta. Niin pitkälle sovinnollisuudessani vanhoja aikoja kohtaan en ole päässyt, että muistelisin kasvaneeni nuoruuteni ja elämäni "pumpulissa" - kuten Hintriika vertaili vanhoja aikoja. Kohtuullinen selviäminen kaikesta onkin jo mielestäni aivan hyvä. Näin tähän saakka.

Jaaritteluni jo riittääkin, toiseen kertaan.

Lapset löysivät leikkinsä vaikka navetan seinustalle muodostuneeseen sulaneeseen ja kuivuneeseen paikkaan kodin piirtämisestä. "Tässä olisi makuuhuone ja tässä taas keittiö, ja nyt tulee vieraita, mutta laitetaan ensin kakkua hiekasta." "Onpas teillä tummaa kakkua", sanoo vieraisille tullut "täti" juodessaan kahvia pikkusormi pystyssä....
Ja siellä joella kesäisin pyykkipäivinä näytimme äidille kaikki temput, sukellukset, kellumiset ja selällä uimiset.

Arvasinhan, että ym puuttuu tuohon pumpuliseen ilmaukseen! Tarkoitin, että verrattuna kotirintaman naisten kokemuksiin sota-ajalta olen päässyt tosi helpolla - niin kuin koira veräjästä. Siitäkin voi tietenkin vääntää jotakin hupaisaa :)

Minut on pantu alulle, kun isä on piipahtanut rintamalta kotona, joten sodasta minulla ei voi kummoisia mielikuvia olla. Pahimmat vaiheet elämässä ovat tulleet vastaan paljon myöhemmin, aikuisiällä. Selviytymistarinat ovat minuakin koulineet aivan tarpeeksi. Toivottavasti jalostaneetkin!

Kun kirjoitin aamulla tuosta pyykkikoneesta, niin rupesin sen jälkeen miettimään, että minullahan on vasta elämäni neljäs pyykkikone käytössä. Nyt olisi syytä koputella päätä, että nykyinen kestäisi. Toisaalta toivon, että itselläni on vuosia jäljellä enemmän kuin ennustettavasti pyykkikoneellani. No niin, toivomuksesta tuli taas se harakka - kun pyrstö irtoaa, niin nokka tarttuu...

Menköön sitten vaikka viideskin pyykkikone!

Huomenta, pakkasaamu jälleen, kymmenisen astetta.
Olen jo käynyt verinäytteen antamassa, 7:n bussissa menin ja saman auton takaisin tuloon ehdin, siis vajaa tunti, sairaala toisella puolen kaupunkia.
Onko toisilla näin nopsaa toimintaa;)
Aamukahvi maistuu, se vaan tuntuu meko tyhjältä, kun ei heti herättyään kahvia saa.
Nyt iltapäivällä soittelen kuinka asiat ovat.

Katsoin samaa ohjelmaa mitä H* varmaan katsoi ja kyllä hatun noston paikka niille naisille, jotka meidän äitinä ja mummona ovat eläneet, ja sitäkin ennen ja tämä koskee lähinnä niitä, jotka pienestä leipänsä etsivät.
Äitini kertoi miten he oman äitinsä kanssa piika paikasta toiseen siirtyivät, tuvan nurkassa asustivat, ukkini oli kuollut.
Kolme lasta äidin mukana, on se ollut vaikeaa.
Tämä ennen viimeistä sotaa, sen jälkeen tiukkuus on sitten jo koskettanut omaa äitäni, se elämästä selviäminen oli silloinkin vaikeaa
Työtä ei auttanut pelätä.

Kyllähän sitä meidänkin ikäpolvi tiukoilla on ehtinyt olla, mutta töitä on riittänyt, pitihän ne sotakorvaukset maksaa ja selvittiin, minä korteni myös omalta osaltani kekoon tein.
Eihän se nykynuorison vika ole, että samaan ei ehkä näyttäisi pystyvän, itsehän tätä kehitystä olemme osaltamme eteenpäin viety.
Varmaan nuoret tiukan tullen selviävät hekin, pitää toivoa, että niin tiukkaa ei enää tule, kuin menneinä aikoina oli.

Polkupyörä ajat ne alkaa olla, minä en rohkene pyörälle nousta, kun olen meinannut kaatua, kun jalka ei meinaa nousta naisten pyöränkään tangon yli;)
Pitäisi ostaa sellainen matala tankoinen, mutta kun kaikki on lähellä, pyörääkään ei välttämättä tarvitse.
Olisihan se hyvä kuntoa kohentava, kun pyörää polkisi.
Minun lapsuus oli yhtä uimista ja muita nuoten touhuja koko nuorena olemisen ajan, ei kaupungissa juurikaan mitään töitä lapsille, äiti oli kotiäiti niihin aikoihin, teki kaiken huusholli työn.
Puutetta oli, mutta nälkäisenä ei nukkumaan menty, ei katkeruutta mieleen jäänyt, hyvä oli lapsuus, on kantanut tänne asti.

Kiitos muori, sain tulostettua sen kirjoituksen ja nyt voin sen esittää ohjelmaa puuttuessa, hyvä juttu.
Kahvit on nautittu, ja taas puhkun intoa, en vielä tiedä mihin sitä purkaisin, silkkilangasta lierihattuja virkkaan, onhan sekin jotain;)
Saimme lahjoituksena monta kerää silkkilankaa, liinat ei oikein kauppaansa tee, jospa hatut kävisivät kaupaksi paremmin.
Oma suunnittelema malli, pitäisiköhän oikeuksia niihin hakea;)
Aurinkoa päiväänne, eikös se koko maata tänään hemmottele?

Aika mielenkiintoinen käsityö on sinulla SillaN tekeillä. Pysyykö siinä lieri paikallaan, ettei putoa silmille, vai vaatiiko se ohuen rautalangan reunaan?
Varmaan miellyttävää hiuksille tuo silkkilanka ja viileää.
Kerrotko sitten miten onnistui? Jospa vaikka saisi tilata postissa SkillaN'in virkkaaman kesähatun:D
Olispa se tosi hauska muistona,..ala vaan miettimään hintaa, eikä turhan vaatimattomasti luovasta työstä :D

Kireä yöpakkanen ja vieläkin mittarissa -15, pääsee tänäänkin hangenkuoriaisille viilettämään. Olen hiihdellyt viiden kilometrin latua , luisto on melkoinen loivassakin alamäessä. Koiraa ei voi ladulle ottaa, sen kanssa kävellessä ovat hankiaiset kestäneet minunkin painoni... miehellä on niin iso kengännumero, että häntä kantaa myös. Aurinko vähän pehmittää hankea tietysti iltapäivällä.

Äitini on kertoillut ja kirjoittanut muistiinkin naisten panoksesta kotirintamalla. Hän hoiti maatalon työt ukkinsa ja talon näisväen kanssa, hevonenkin lähti talosta sotaan eikä palannut, hevosen isäntä sentään toisen jalkansa menettäneenä. Äiti olisi halunnut liittyä Lottiin, koska hänen sydänystävänsä oli niissä tehtävissä . Lotista ei saanut oikein puhuakaan yhteen aikaa, onneksi saivat lopulta ansaitsemansa kunnioituksen ja huomiota esim. kuntoutuksena. Kotirintamanaiset jäivätkin vähemmälle huoimiolle, vaikka nuoruus kului raskaassa työssä, opiskelukin sai monella jäädä haaveeksi. Olen sotien jälkeen syntynyt, mutta niukkaa oli pitkään, päällysvaatteita käännettiin ja ommeltiin uudelleen, äiti kasvatti kaneja meille turkikiksiksi. Kahvin säännöstelykupongit muistan, sokeria mainostettiin terveellisenä energialähteenä. Äiti oli meilläkin kotona, suuri perhe antoi työtä yllinkyllin, lisänä iso kasvimaa ja puutarha. Siellä me lapsetkin aherrettiin ja marjassa käytiin , vaikka huolettomat leikit ovatkin päällimmäisinä muistoissa. Yhtenä kesänä rippikoulun jälkeen olin mansikkapellolla raatamassa, sitten pääsin kiireapulaiseksi kukkakauppaan , Osuuskaupan kemikalio-osaston kesälomatuuraus oli ihan unelmien täyttymys. Opiskelurahoja käytiin ystävän kanssa tienaamassa kesätöissä Tukholmassa sairaala-apulaisina. En ole koskaan työttömänä ollut, omasta valinnastani kylläkin monta vuotta pieniä lapsiani kotona hoitamassa.

Työtä ja touhua riittää vieläkin, lapsenlapsissa on vielä niin pieniäkin ja autamme enemmän kuin mielellämme nuoria perheitä. Nyt tietysti jo multasormet syyhyää, mutten kasvata enää itse taimia , sillä jo muutamana keväänä toukokuussa on tehty monen viikon asuntoautomatka Eurooppaan.Tullaan sitten takaisin kotiin katsomaan hedelmäpuiden ja tulppaanien kukintaa ja laittamaan kasvimaa.

Silkkilangasta virkattu lierihattu kuulostaa hienolta, kuin luotu puutarhakutsuihin tai mihin vaan, kun täytyy auringolta suojautua. Minä olen virkannut ja neulonut myyjäisiin valtavat määrät tonttuja ja eläinhamoja ihan omilla malleilla. Nyt on paljon käsityö- ja askartelublogeja, etköhän Sinäkin SkillaN avaisi sellaisen, kun tänne suomi 24:ään ei voi lähettää kuvia.

Ihanaa aurinkoista päivää !

Aurinkoista aamua!

Oikeinpa olet, Hintriika, arvannut, että toksahdan "syöttiisi", pumpuliin. Aika arvotontahan se oikeastaan on kurjuudesta kilpailla. Ehkä minun ei pitäisi jatkaa..., mutta kuitenkin.

Tunnen jossain määrin sitä edeltävääni ja minun aikaistani historiaa. Olin jälkijoukon vanhin ja siitäkin johtuen sain odotukset harteillleni ja ihan perustelusta ja tarpeellisesta syystä. Kyllä ehdin kokea senkin, kuinka tykkien jylinä pani mökkimme ikkunat helisemään ja ne äkkilädöt. Silti tietysti näkemykseni on subjetiivinen ja vain niitä taaperrukseni paikkoja koskeva.

Pari kertaa koulunkäyntiyritykseni keskeytyi, koska minua tarvittiin tärkeämpiin töihin. Kyllä ymmärsin, kun asiasta puhuttiin. Kun jäin savottaan, joka sattui olemaan lähellä, niin hyvin ymmärsin, että vähäistä apuanikin kaivattiin. Senkin olisin saanut valita, kun kolun johtokunta opettajan johdolla tuli muistuttamaan kouluvelvollisuudesta. Sain valita, lähdenkö kouluun. Sanoin jääväni savottaan, koska tiesin, että se oli paras ratkaisu siinä tilanteessa. Kävin kyllä kansikseni myöhemmin, luokkia yli harppoen ja ihan mielelläni. Kehua ei voi, mutta hyvällä tuloksella kuitenkin, vaikka välipäiviäkin täytyi kotitöiden takia ottaa. Muuten, samasta korpikylästä ainakin kuudella kansis jäi käymättä.

Tie oli lähes kymmenen kilsan päässä, vasta 70- luvulla, lähinnä puutavaran kuljetusten takia rakennettiin tie. Mitään teollisesti valmistettua välinettä en muista kotona olemiseni aikoihin olleen, ei tietysti radiotakaan. Polkupyörä oli, mutta ei renkaita. Sähköjä ei ole vieläkään. Elämä siellä oli aika suljettua. Sellaista kuin se oli ollut ennen sotia ja pitkään pysyi sellaisena. Olihan saha puunkaaton jo keksitty.

Nyt siinä runsaan kymmen töllin kylässä on tapahtunut muutoksia. Yhtään vakituista asukasta ei ole ollut enää neljännesvuosisataan. Monta on kadonnut sileäksi, monta on täydellisesti lahoamassa, hyvin usea paikka on myyty, ehkä rahapulassa tai muuttorahoiksi. Moni vanhus on sielläkin ehtinyt murehtia maailmansa murtumista. Niin ehtivät myös minun vanhempani. Kyllä se oli minullekin kuin piikki omaantuntoon, koska olin jättänyt ne maisemat kuin jokin petturi. Eivät he sitä tarkoittaneet, vaikka se puheen alta kuulsi.

Tämäkin tarina, vaikka se on subjektiivinen, ei ole mitenkään kovin erikoinen. Näitä on paljon ja paljon enemmän raastaviakin. Kohtuullisesti pärjäämisenikin rajoittuu vain siihen lähimpäristön vertailuun. Surkeampiakin tapauksia on, paljonkin.

Ymmärsin Hintriikan vertailun myöskin ihan oikein. Silti, pumpulissa en ole kasvanut. Sen möntäminen vaatinee lisää ikää.

Aurinko paistaa, nyt ulos!

Kiva kun hattuni herätti mielenkiintoa;)
Yksi on löytänyt omistajan.

Jos olisin taitavampi tämän koneen kanssa, laittaisin sen blogin, ei vaan näillä taidoilla onnistu.

Langat mitä saimme ovat tummia, kuparin ruskea ja harmaan sininen, ei varmaan monellekaan haluttuja värejä.

Yllättävän hyvin lieri pysyy silleen kun sen asettaa, kolminkertaisesta lankasta virkkaan.
Ystävälläni on blogi, hän tekee koruja, ihan kivoja ja halpoja, Miinpajasta voi vilkasta, jospa hän joutaisi joskus avustamaan sen blogin kanssa.

Jätetään hautumaan;)

keskipäivää.
Olen monesti miettinyt, kun sota-ajan kuvia ja kauheuksia on nykyään paljonkin näytetty. Kuitenkaan ihminen joka ei ole sitä kokenut ei voi ymmärtää mitä se oikesti oli.

Muisteluista: oma äitini joutui lähtemään 2 viikoisen vauvan kanssa kylmään ns. härkävaunuun, jolla ihmisiä rahdattiin pois kotoaan. Synnytys oli vaikea, ja äitini sairas.
Eipä ollut aikaa lähtö tuli "nyt eikä 15 päivä" systeemillä.
Kuka ehti vähän varustautua, esim eläimiä mukkaan, sinne ne jäätyivät hankeen. Oli tosi kova pakkastalvi silloin.

Eräs ystäväni sanoi aikoinaan :eivätkö voisi jo lopettaa höpötyksen tuosta evakkoon lähdöstä.
Kysyin olisitko itse valmis jättämään kaiken ja lähtemään kauniista kodistasi ja lapsuusmaisemista tuntemattomien jalkoihin ja sysittäväksi. Tyhjin käsin, hyvä kun perheen sai mukaan . isä tietenkin oli rintamalla.
Siitä totesin ettei sitä ymmärrä.... Toinen toteamus pohjan maalla eräs emäntä: mitäs te karjalaaset menitte hyäkkäämähän sinne
venäjälle ! Ihan kuin joutessaan ja omin luvin tappelemaan....
No ne jätän omaan arvoonsa, tulipahan vaan mieleen teidän muisteluista.
Ihmisten selviämis taito on erilainen. kuten yleensä elämässä, toiset selviää helpommin tai yrittävät jatkaa elämää eteenpäin , toiset huonommin, takertuvat menneeseen.
Kaikille se jälkensä jättää, mutta eteenpäin on pyrittävä.
Menneitä ei voi muuttaa.
Vielä, Luulen ettei kukaan sota aikana syntynyt ole "pumpulielämää" viettänyt. Mutta mihin verrataan.
Onkohan se muuttunut, kun armeijan poikia sanotaan että osa on pumpulissa kasvatettuja ?
Ne äidit..

Olisin minäkin pyörän tänä aamuna ottanut labr,kokeisiin lähtiessäni, mutta kun muistin terävät sepelit kaduilla, niitähän on siinä paksu kerros, niin ajattelin, että sauvat käteen ja menoksi!
Samat "kulkuvälineet" olivat vielä päivällä kuntosalille kiitäessäni, siellä saunoin ja peseydyin perusteellisesti.

Talvilenkkariini lensi yksi sepelinpala, ja se tuntui kantapään alla. Kova työ oli astua niin, että sain sen siirtymään keskijalan alle, kaaren kohtaan, siinä se ei painanut. Kotiin tultuani katsoin heti, terävä kiven sirpale todellakin.

Melkein on raittiinilman myrkytys nyt illalla. Torkahdin 7 uutisten aikaan, kun on tullut oltua ulkona monta tuntia. Marjakuusia lyhennettiin meillä tänään, kun ovat jo 4 metrisiä ja hieman hentoja latvuksistaan.
Eihän minua tarvittu siellä, isännöitsijä tuli iltapäivällä vapaalle ja miehet kärräsivät autoon oksat, mutta olinhan mukana ja haravoin kasaan silppuja.
Villiviini oli kietoutunut runsaasti jo latvoihin, hyvä kun senkin sain katkottua taas. Sisälläkin olin vielä innostunut keväthommista ja multasormet
pani istuttamaan yrttejä purkkeihin:D
Nyt onkin hyvä ottaa kuppi kahvia, että pysyy hereillä, ettei mene kuun palvomiseen yö:D
Facebookissa jo ystävättäreni valvoo, minua se ei ole ikinä haitannut.
Taidan koluta nurkkakaapista tilkan wiskyä kahviini, kun viluttaa, vaikka laitoin villapusakan kotona lisäksi.
Liian vähän töitä kai ulkona, riskien miesten tehdessä! No, joo nyt lämmittää mahaa hyvät wiskit:D moikka ja kiitos nurkkakaapista huolehtivalle:D

Harvinaisen viisaita sanoja kuulin. Avioliitot johtuvat väärinkäsityksistä, ilman näitä väärinkäsityksiä avioliittoja ei solmittaisi ollenkaan. Miehen puhetta tämä on, kukapa nainen tälläistä menisi sanomaan.

Mutta mies mentyään naimisiin huomaa jo vuoden kuluessa nyt vasta oikein elävänsä ja jos on terveenä siitä vuodesta selvinnyt, saa onnitella itseään.

Mielestäni avioliitto on turha, mutta kylläkin muuten on mukava että miehellä on rouva.

Minä olen tainut kertoa kaiken sota-ajasta joten aika lyhyesti sanon, isäni kuoli 1937 eli meidän lapsista pienemmät olivat kotona, vanhemmat veljet 6 kappaletta yhtäaikaa sodassa. Vanhin sisko ja veli olivat jo naimisissa ja asuivat Helsingissä.
Heillä oli omia lapsia, jotka olivat sota-aikana usein meillä, meillä oli oma asunto iso topa ja kaksi kamaria ja sähkötkin oli ja oikea radio.
Äitihän meidät nuorimmat elätti kaikilla metsän antimilla ja pihamaan kukilla torille vietiin Helsinkiin.
Kaikkihan me autoimme äitiämme, kävimme metsässä keräämässä marjoja ymm, mitä sieltä löytyi.
Kotona marjat perattiin ja kukat niputettiin, sitten linja-autolla Helsinkiin, aina meistä joku oli mukana torireissulla.
Se oli sellainen opetus, jokainen meistä oppi tekemään töitä pienestä pitäen.
Siitä me olemme olleet kiitollisia äidillemme,hyvin olemme pärjänneet.

Mutta oletteko huomannee, siellä on komia kuutamo.

Late Vaan.

Hyvää alkavaa naistenpäivää, tasa-arvo ihmisenä myös miehille hyvää tätä päivää.
Kivahan se on, että naisia huomioidaan, sitä vaan toivoisi tehtävän joka ikinen päivä, kuten äitejä,isiäkin.

Pakkasta peräti 16 astetta, kaunista on myös tulossa, aurinko kipuaa taivaalle.
Harmi etten kuuta näe, kiertää taloni yön aikana ja minä en jaksa herätä katsomaan oikealla hetkellä, samoin nuo revontulet, niitäkään täällä kaupungin valoissa ei näe.

Olen lukenut viesteänne ja todennut, että poikkeuksetta kaikilla on ollut työteliäs nuoruus, lapsesta lähtien, paljon on oppia ja taitoja tarttunut kaikille.
Vaikkakin vähän jouduin lapsudessa/nuoruudessa hommia tekemään, kai sitä mielenkiinnolla niitä äidin tekemisiä seuraili, koska moneen asiaan malli on kotoa lähtöisin.
Kyllä se niin on Marja-Liisa kuten sanoit, aina on puuhaa oltava, sairaaksi muuten itsensä tuntee.

Kyllähän se evakko taival on ollut raskas kukea, siitä oma mieheni kertoili ja sitten asuttuminen tänne outoihin maisemiin vei oman osansa.
Nea* kerroit myös siitä, että myös ystävällisiä vastaan ottajia evakoilla oli, mutta paljon myös kielteistä sai kokea.

Enpä tuollaista pyörään laitettavaa valon nimeä ole kuullutkaan;)
Vaikeaa on varmaan pyörällä tuolla rosoisilla teillä kulkea, kun jalankin saa taiteilla.
Sauvat olisi hyvä omistaa, ei vaan ole tullut hankittua.

Lähtisikö tämän päivän nuoret kukan ja marjojen myyntiin torille, enpä usko.
Päätalon kirjoista sai elävän tiedon, mitä ne savotta hommat olivat, ei tullut leipä helpolla.
Näihin savotta tunnelmiin pyrimme nyt harjoituksen alla olevassa laulunäytelmässä pääsemään.

No tälläisiä tänä naistenpäivän aamuna, muistelkaa kertokaa, aina se yhtä mielenkiintoista on lukea ja näkemyksiäkin antaa.
Toivoisi, että nuoret myös näitä muisteloita seuraisi, ehkä niistä vähemmän tulee kerrottua näin livenä.
Pojan tytär oli yhtenä iltana kylässä ja hänen kanssaan juteltiin, hänestä oli mukavaa kuulla miten "riiustelin" nuorena ja muustakin elämän kulusta, ennen hänen maailmaan tuloa.
Historia on mielenkiintoista, lähi sellainenkin, sillä elämme jo historiassa, me vanhat;)

Vihille on mentävä, että rouvan tittelin omaavan saa rinnalleen joutavoinen, kannatti siis avioliitto solmia;)

Hyvää ja aurinkoista naisten päivää ihan kaikille; sukupuoleen katsomatta. Nyt ei sorreta tai syrjäytetä ketään...

Vähän oikaisuja edelliseen kirjoitukseeni. Emme koskaan joutuneet olemaan kenenkään nurkissa sen alkumajoituksen jälkeen joka oli jossain koulussa....silloin olin pieni...Oli ihan oma asunto ,isäni työn puolesta. Ihmiset olivat ystävälliä kyllä, mutta kivoja kuvitelmia, että rajalla asuvat saivat sodan aikaiseksi.
Emäntä josta kerroin -lähin naapurimme- kävimme kylää toistemme kanssa, me lapset ja aikuiset.
Siihen aikaa 40-luvulla meillä oli pari lehmää. maitoa separoitiin ja voita kirnuttiin. Kirnu jolla kirnusin monesti, on yhä mökillämme.
Separaattorista tuli lopuksi paljon kermaa kun koneen osista valutettiin sinne jäänyt kerma.
Niistä äitini paistoi kermakakkuja. Kyseinen naapurin emäntä ihmetteli aina kahvilla käydessään:
Millä ihhmeen korvoolla soot tehny noita kakkuja ? Kun kohosivat paljon yli kakkuvuan reunojen.
Silloin sai syödä sen seitentä sorttia, sodan jälkeen kun alkoi sokeria ym saada.
Suuri perhe, kaikki piti yrittää elannon eteen,
ja kaikki joutui tekemään töitä, lapsetkin. Niinkuin on ilmi käynyt toisillakin. Niin oli kaikilla silloin, mutta rikkautta se osaaminen on.

Semmoiset selvennykset näin naisten päivänä.
Ehkä nuorilla olisi hieman toisenlaiset muistot. Sitäpaitsi ne muistot kirkastuu iän lisääntyessä.
Yksi ikääntymisen merkki sanotaan olevan että alkaa muistella menneitä ja nuoruuttaan.
Kun itseään ajattelee, todistettavasti näin on !
Tänään on lähdettävä jäälle auringon ottoon.
Se on sitten heippa.

Päivää, naisten sellaista kaikille minunkin puolestani!

Enpä tiedä, myöntäisinkö tuon M-K:n väitteen ikääntymisen merkeistä. Onhan se niinkin, että nuorena ei ole paljon, mitä muistella. Tulevaisuuden muistelu on hankalampaa kuin menneisyyden muistelu. Yleensä muistelu onnistuu vasta, kun vuosia on karttunut tarpeeksi.

Olette varmaan huomanneet, että yritän aina keksiä vastaväitteitä kaikenlaisiin totuuksiin! Sanon siis tuohon rouvan saamiseenkin, että moni rouva ja herra asustavat saman katon alla (ovat eronneita, karanneita tai leskeytyneitä) ilman mitään vihkimyksiä. Nykyaikana ei kukaan nimittele susipariksi kuten ennen muinoin. Ja monet nuoret kokeilevat yhteiselämää ennen kuin virallistavat suhteensa. Mikä lienee ihan viisasta. Meidän nuoruudessa sitä ei oikein siedetty.

Nyt on päivänpaiste hylännyt meidät! Pilvessä mököttää. Tuuli on aika ilkeän tuntuinen. On irvistellyt jo monta päivää, ja pureehan se, jos nokkansa vastatuuleen lykkää!

Parasta lopettaa tämä änkyröinti tältä erää...

Niin on vaikea sana, Rouva. Rouva on ollut rouva jo ties miten kauan, mutta herrä on sanonu sitä rouaksi vaikka herrä ei naimisiin ole mennykkä ainakaan sen rouvan kanssa. Asunut vaan yhessä, rouvan kanssa.

Samanlainen epäselvyys on humalan kanssa. Voi olla humalassa vaikka ei ole humalaa ottanutkaan. Milloin tuollainen humala sana on tullu käyttöön? Koska poistetaan noin epäselvä sana? Kätevä puolustelusana kyllä jos salkku on aamulla hukassa, voi sanoa, olin niin humalassa.

Kaikesta näkee kieli on käymistilassa, tuollainen epäselvyys rouvan kanssa ei ole pitkään mahdollinen.

Onko nyt sitten niin, että herrat rouvat ja humalat ovat menneet ihan sekaisin . Ota heistä selvää.
Ja saahan sitä änkyröidä (menikö oikein ?) se on mukavaa ja tekee tosi hyvää.
Olishan sitä muistelemista ollut jo vuosi kymmenet, vaikka nyt 40 ensimmäistä jätetäisiin pois laskusta.
Vai pirtikö sen saa aikaiseksi, että tulee muisteluita ilmaistua.
Enhän minä milloinkaan ennen- siis olenko ikääntymässä.
Huomasitko H että ollaan eri mieltä.
Onneksi tällä planeetalla voi olla montaa mieltä ei ole yhtä ainoaa totuutta ja miten kenenkin kohdalla.
Onneksi meillä kaikilla pirttiläisillä on mitä muistella, ja lissee tulloo....
Siis näin ilman asiaa sain taas höpöteltyä pitkät pätkät.

Hyvää päivää naisille ja sitä samaa jatkossakin!

Joutavoisen ongelmiin pikkasen lisäystä. Vanhassa kyläkulttuurissani käytettiin yleisesti muotoja emäntä, puoliso, eukko, muija, akka - onhan niissä sävyeroja, mutta eivät välttämättä kuitenkaan perinjuurin pahatahtoisia, vain rehevää kansankieltä. Rouva taas oli vähän ylellinen ilmaisu ja kuului ns. paremalle väelle tai joskus siihen liittyi ivallinen sävähdys. Sitä en tiedä tarkkaan miten nimitys sopii sellaisiin pareihin, joita on usempaa sorttia, kuin mies ja nainen. Ehkä heitä on lisäksi pari, kolme muotoa....enpä ole sitä tietoa tarvinnutkaan.

Olisiko humala tullut siitä, kun erästä jalojuomaa valmistettaessa on käytetty humalaa. Jos humala on pullossa tai tai ämpärissä, niin onhan se harvinaista, jos joku siinä uipi, siis humalassa. Eikä sen selvempi ole kännikalakaan, paitsi silloin kun on sattunut veneestä putoamaan tai muutoin nuuskahtanut nokalleen rantaveteen, kun on ollut vanhaa lastia pois purkamassa.

Enpä näitä sen enempää, jätän jatkon pohdinnan joutavoisen perusteelliseen harkintaan, koska hänellä jo tietämäni kokemuksen perusteella on siihen paremmat edellytykset ja luonnonlahjat.

SkillaN mainitsi Päätalon työkansan kuvaajana. Olen samaa mieltä ja lukenutkin tietääkseni koko Päätalon tuotannon. Arvokasta ja kokemusperäistä sen aihepiirin kuvaustahan se on. Lisäksi vielä hyvin rehevää kielenkäyttöä tallennettuna. Kyllähän joskus Päätalon kirjoja lukiessa se hyvin pikkutarkka kuvaus ja hidas eteneminen tuntuu joskus - ainakin minusta - rasittavaltakin. Ehkä sekin on hyvinkin tarpeellista kokonaiskuvan muodostamisessa. Hyvän vastaanotonhan Päätalon kirjat ovat saaneetkin. Aivan kuin tilauksesta tulleet. Hieman samaan tapaan, mutta tyylieroakin on, kirjoittelee Heikki Turunen.

Tämä tästä tällä kertaa, katsellaan toiste jotakin.

Onko kahvipirttiin tullut uusikäytäntö kun huomautettiin jo pienestä taskumattilisästä omaan kuppiin? Onhan jälellä vielä imupilli keino. Hävitöntä.

Meillä oli oikein vinttikaivo, joten pyykille ei saunaa kauemmaksi tarvinnut lähteä, myöhemmin sentään järvenrannalla jynssättiin räsymattoja tynnyrissä seisten.
Näin jälkeenpäin ei voi muuta kuin ihailla kesseliäisyyttä sekä sisukkuuta, jota
sodan köyhdyttämä yhteisö omasi. Sota-ajasta en voi kertoa, koska olin vasta saappaan korkuinen silloin-45.
Pesänselvitystä varten tekemäni inventaarion yhteydessä löysin vanhaa, valkoista saippuaa, pahvisen purkin, pääkallomerkki vaarallisen aineen tunnuksena, saippuan valmistuksessa tarvittua lipeää.
Pieni navetta, karsinat kahdelle lehmälle, parille lampaalle ja lava munitus-pesineen, ne palauttivat muistoja lapsuudesta, tuuretta tikapottutta, joka oli karannut naapurista, lypsyretkistä laitumelle, jonka adoptiovanhempani olivat vuokranneet tinkimaitoa vastaan. Perunamaan perkaus, mäystimet suksissa,
venäläisvaunujen ällöttävän hajuiset luulastit. Seisoivat siinä rautatiesillan
alla odottamassa matkan jatkumista liimatehtaalle. Perunajauhojen valmistus kotikonstein, raastettu raakaperunassa puulaatikossa veden peitossa, pohjalle saostui jauhemassa. Se ja paljon nuuta alle neljännesheehtaarin tontilta.
Vanha Hooverin pulsaattoripesukone, pesi lakanan köydeksi, veivattavat telat, ei tarvinnut käsin vettä vääntää ennen narulle ripustamista. Yli kymmenen vuotta kätössä ollut palloimuri, huono, ei kestänyt kauempaa. Montakohan vuotta nykyiset?
Ruostunut kahvibrännari, lehdessä kerrottiin kahvilaivasta, muistaakseni kuvakin. Sitten varsinainen löytö, Suomen kuvalehti no1/1918, sisäsivulla kuva teloituksesta.
Ikkkunan takana lumikenttä on muuttunut, muistuttaa syntyneine uurteineen ikääntyneen ihmisen ihoa. Puiden ympärillä lumiruukut ovat laajentuneet. Kevättä yöpakkasten riesana.

Pakkasaamua, kolmetoista mittarissa ja aurinko tirkistelee taivaan rannalla, katuvalot jo sammuivat.

Hyvänen aika, olipas sinulla Venlastiina menoa, onneksi selvisit, muistan, että tapaamisessa myös pyörryit, sinulla varmaan ongelmia verenpaineesi kanssa.
Kyllähän sitä kaverin mukaansa koppaa jos rinnalle sattuu, jostakin tukea etsii, hyvä että säästyitte luuvammoilta.
Pitääpä sanoa, ei kehua, en ole koskaan pyörtynyt, varmaan outo tunne.

Mukavasti on muistelut jatkuneet, kyllä sitä jo yli seitsemään kymmeneen vuoteen kaikkea on mahtunut.
Ei pirtissä ole koskaan tuolla nurkkakaapilla käyntiin puututtu, aikuisia olemme, jokainen käyttäytyy ihan oman mielensä mukaan ja voi tässä nyt mainita, että reiluja ollaan;)

Alku tuotanto Päätalolla oli mielenkiintoista, vaikka olikin hyvin pikkutarkkaa, tälläiselle, tuollaista elämää vieraalle tuli tarkka kuva olosuhteista, sitten viimeisimmät kirjat jo vähän pitkästyttivät kerronnallaan.

Meri-kukka mainitsi separaattorin, minulle siinäkin riitti ihmettelemistä, kun vierestä katsoin kyläpaikan emännän kammin pyöritystä.
Maitoa kaadettiin säiliöön ja minulle selvitettiin, että tuosta torvesta tulee kurri ja toisesta kerma, minä yritin loistaa mistäs se maito sitten tulee;)
Sen kirnuamisen katsoin myös vierestä ja siinä oli sellainen tahti, millä se purskutus tehtiin.
Olihan ne ihmeellisyyksiä kaupungin tytölle ja utelias olin joka paikkaan työnnyin, navettaankin ja sain Eppaomenan potkun masuuni, kun liian uteliaaksi kävin;)
Tuollainen kahden lehmän ja muutaman muun elukan tiloja ne ennen olivat, ja elanto siitä kertyi.
Vuokramaalla äitinikin pientä tilkkua viljeli, sieltä juurekset talveksi sai.
Hyviä kellaria siihen aikaan oli, perunat pitkälle kevääseen säilyivät, jos niitä niin paljon sattui olemaan.
Syksyllä haalittiin kaikkea mahdollista, vielä naimisiin mentyäni, äitini huolsi, että oli perunaa ja muuta, sipuliakin talvea varten.
No sitä perimää olen noudattanut ja kun nyt on ollut mahdollista itse kasvattaa, omassa perunassa ja sipulissa on tänne asti päästy.
Kaikkea sitä on nähnyt tehtävän, itse en ole paljonkaan osallistunut.
Muistikuvat noista perunajauhojen, saippuan, lihahyytelön, eli aladoopin teosta on, makkaran tekoa viime jouluna yritimmekin, hyvin onnistuivat.


Vai niin onnellinen on yleensä sulhanen, että humala tilan tunteen saa, kai sitten morsiankin, hyvin terveellinen on se humala.
Vastarannan kiiskiksi hyvässä mielessä H* on havaittu, mutta myös niin nokkelaksi, että ihmetellä väliin pitää, miten hoksaatkaan;)
Hauskasti kirjoittajia on koko joukko.

Minulla oli sellainen palloimuri ensimäinen, taisi olle Hoover merkkinen, kyllä sillä alkuun hurruutellaan, nyt inhoan imurointia.

Kyllähän se vähän arveluttaa illalla nukkumaan mennessä, että entäs jos jotakin sattuu, mutta on vain ajateltava, mikä tulee se tulee, kohtaloa ei voi kiertää.
On minulla puhelin yöpöydällä, olisko sitten kuin turvana.

Voi hyvänen aika tätä pulputusta, loppua ei vaan tule, aina vaan riittää, varmaan olen jo sataan kertaan samat asiat kertonut, mutta jospa muistinne olisi lyhyt, uusilta tuntuvat;)
Nyt kumminkin pisteen laitan hyvän päivän toivotuksin:

Olipas taas paljon luettavaa pirtin vieraskirjassa, ja Venlastiinan sairaalareissu sai mietteliääksi - hyvä kun apu oli lähellä. En ole koskaan pyörtynyt, mutta muistan elävästi koulun aamuhartaudet jumppasalissa seisten, opettajat saivat usein virvoitella pyörtyneitä tyttöjä .
Pirtin nurkkakaapista on jäänyt mieleen, että eräänä laskiaisena nautittiin Erittäin Hienoa Arrakkipunssia herneiton kera ja monet kerrat on uuden pirtin kunniaksi kuohuvalla kilistelty.

Luin, että Sisu-pastillitkin ovat lähdössä Suomesta, kenties Italiaan. Sielläkin varmaan sisua kaivattaisiin, mutta mitä supisuomalaisia tuotteita meille pian enää jää ? Turun sinappikin vietiin...En ole kovin perso karkkien perään, vihreitä kuulia joulun aikaan pitää olla, kettukarkeista eli Pihlajanmarjoista tykkään myös - nehän taitavat olla Fazerin vanhimpia. Lapsena kinasteltiin, kuka saa Fazerin sekalaisista pitkän kis-kisin. Hyvin harvoin namuja saatiinkin, lähinnä sukulaisten tuliaisina, ja pastilleja oli yskimisen varalle esim. kirkkoreissuilla. Omatekoisia nekkuja teimme kermaa ja sokeria keittämällä, äiti valmisti jouluksi marmeladimakeisia agar-agarilla ja karpaloita pyöriteltiin munanvalkuaisessa ja tomusokerissa. Makeannälkään saatiin rusinoita ja usein syksyllä kuivatettiin langoissa ohuita omenaviipaleita natusteltaviksi. Kuivaaminen on jälleen noussut arvoonsa, minäkin suppilovahverosaaliita, omenarenkaita ja yrttejä olen kuvaillut kimppakuivurilla , jotkut jopa mansikoita ja mustikoita. Vadelman ja mustaherukanlehtiä olen teeaineksiksi kokeillut, mutta vähän saunavastalta maistuivat. :)

Pölynimurimuisteluksiakin on...ja kukapa imurin vetämisestä nauttisi, varsinkaan jos on haiseva pahaääninen rakkine raahattavana. Meillä on koiran takia pitänyt olla aina kunnon imijä, mutta kaikista suodattimista ja niiden vaihtamisesta huolimatta en ole ollut tyytyväinen, pölypussitkin täyttyvät hetkessä, kun koira vaihtaa karvaa. Jos mainostus sallitaan, kehun vajaan vuoden meillä ollutta Dysonia, joka on tosi tehokas keskipakoisvoimaan perustuva, ilman pölypusseja ja vaihdettavia suodattimia, 5 vuoden takuukin sillä on. Säiliön tyhjentäminen on ikävin vaihe, siksipä olen sen delegoinutkin. ;

Nyt on mainio mattojen tuuletusilma ja heitänpä taas villamatot hangelle, kun on pakkasyön jäljiltä hangenkuoriaisetkin. Taitaakin olla viimeiset pakkaset, ensi viikolla luvataan 5-6 astetta lämpöä. Monet ulkomaalaiset ihmettelevät tätä touhua, kyllähän imurillakin puhdasta saisi. Mutta miten raikas tuoksu tuleekaan huoneisiin, ja villavaatteetkin kaipaavat tuuletusta.

Nyt päätä tuulettamaan ensin Hesarin ja aamiaisen pariin, sitten ulos koiran kanssa hangen kuorille !

Mukavaa viikonloppua, pysykää terveinä !

No voi hyvät hyssykät tuon VS:n kanssa onneksi ei käynyt pahemmin.
Itsekin olen kokenut tuon- eihän siitä itse mitään tiedä ellei loukkaa itseään. Äkkiä vaan silmissä sumenee ja ja menee veltoksi. Kannattaisi pyörtyillä vuoteen lähellä, eikä kävelylenkillä, Onneksi oli apu vierellä. Vai maassako se apukin makasi siinä rytäkässä...
Nyt terhistäydyt, nurkkakaappi on ollut esillä. Me se hyvään järjestykseen laitettiin joskus, pyyhittiin pölyt ja tutkittiin, että Päivämäärät oli ajan tasalla. Vaatiskohan tarkastusta (Samalla , jos tarve vaatii vois lääkitä itseään)))
Ettei vaan olis sekaista- hyvän järjestyksen kanssa osuu käteen heti se mitä hakee.
Joten ei jouda pyörtyilemään- kevätkin tulee.......
Lähdenkin asioimaan ja samalla kevään tuntua haistelemaan.
Vaikka lumisateeksi povailivat vaihtuvan pikapuoliin.
Ei ole minkään tuuletuspäivä meillä vuorossa joten joutaa hyvin.
Pysykää terveinä ja pystyssä kaikki !

Hellou juu duu.

Näin vaan kielillä puhutaan, ju nou....

No mut pikasesti ehdin poikkeemaan, pilvistä on sää ja luvassa vesisadetta. taitaapi lumet sulaa yhtä mukavasti, kuin parina vuonna ilman suurempia tulvia ja suunnattomia lätäköitä.

Sukan kutomista olen vähän harrastanut, muutaman rivin kutonut ja taas purkanut.
Niin niin, sellaista tyhjää työtä. Sulho taas kysymään; jotta teit sitten muutaman rivin, selvittelit lankojen sotkuja ja taas purkasit, onkos siinä mieltä? Joo joo, vastasin, ei työ tekemällä lopu, lankoja on ja siullekin selvittelemistä, jos tykkäät.
Pahalainen, kehui olevansa kovin kiireinen; joku rojekti kesken...hhmmm

Mukavaa kaksin tai oikeastaan kolmin, piskiin muikaan lukien, yhteiseloo myö vietätään, hyvin männee, ku mie ohjeistan...juu. Tosikot elkööt lukeko ja luulko tätä ihan todenperäiseksi. Tää on ominta minnuu, pistää vähä hölmöilyjä sekkaan, saa paremman sopan....

Mut hyvvää perjantaki päivää ja soitetaan se totisen pojan jenkka, vai polkkako se oli.
Hei hei

Terve taas!

On se aika hassua, miten asioille, jotka joskus olivat arkoja, pystyy nyt nauramaan.
Ensimmäiselle pyörtymiselleni en kylläkään naura vieläkään.
Olin ekaluokkalainen ja osallistuin koulun hiihtokilpailuihin niin tosissani kilpaillen kuin suinkin jaksoin. Maalissa lysähdin maahan ja kuulin opettajan huutavan, ettei maaliin saanut jäädä makaamaan. Senkin vielä tajusin, että opettaja heitti minut suksine päivineni koulun seinän viereen. Sitten en muistakaan muuta kuin että sadat limonadipullot poksahtivat auki ja sihisivät. Sen jälkeen rupesi näkymään huojuvia jalkoja ja suksensauvoja.
En tiennyt, mitä oli tapahtunut, ja vasta vuosien kuluttua ymmärsin pyörtyneeni.
Sen verran arastelin pakollisia hiihtokilpailuja, että mukana tietysti olin mutta ihan huumorimielellä. Normaalisti olin viimeinen ja pari kertaa toiseksi viimeinen.

Oikeastaan huumoria liittyy seuraavaankin pökräämiseeni, joka tapahtui 1960. Odotin kuumana kesäpäivänä linja-autoa mennäkseni edustamaan työpaikkaani verovirkailijoiden kokoukseen.
Seuraava vaihe oli, että löysin itseni ojasta, ja linja-auto oli tietysti mennyt.
Paapotin pikamarssia terveyskeskukseen ja pääsinkin lääkärin vastaaotolle.
Ei minusta mitään vikaa koputtamalla ja kuuntelemalla löytynyt. Silloin lääkäri kysyi, ryyppääkö mieheni, rähjääkö hän ja käykö vieraissa. Vastaus oli kolme kertaa ei, ja silloin diagnoosi selvisi: elämäni oli liian helppoa, ja siksi minun oli keksittävä sen vastapainoksi jokin vastoinkäyminen eli siis pyörtyminen!

Muuan toinen rouva meni valittamaan vesikelloja, jotka olivat puhjenneet hänen iholleen. Sama lääkäri ja samat kysymykset, ja rouva vastasi kahteen ensimmäiseen myötävästi. Kolmanteen hän ei tiennyt ottaa kantaa, mutta eihän se ollut tarpeellistakaan. Diagnoosi oli tämä: Rouvan elämä on liian vaikeaa, joten rouva pakanee vesikelloihin, jotka siis ovat hermostollisia.

Rouvan vesikellot osoittatuivat auringosta johtuneiksi, mutta olihan meidän mukava tietää, että vaivan kuin vaivan syy on miehessä: hän on joko liian hyvä tai liian paha!

Jokohan tähän tuli tätä sairakertomusta liiankin kanssa.
Hypätkää yli, sillä epäilen jo aiemmin kälättäneeni nämäkin diagnoosit moneen kertaan. Mutta onhan se lääkärin määräys, että kanttuvei silloinn tällöin on osa elämän sisältöä.

Muisteluista sairaskertomuksiin. Olen myös käynyt lääkärillä joka utsi moneen kertaan, millaisen kohtelun saan kotona mieheltäni. En myöntänyt mitään kun ei ollut mitään myönnettävää.
Välillä tuli jo mieleen kumpihan olisi hoidon tarpeessa, kun ei irti päässyt millään kotioloista, joissa ei ollut mitään vikaa. Varmaan kirjasi syyn miehen piikkiin, sellainen olo jäi.
Melkein pakkomielteeltä tuntui tohtorin puheet. Aikaa siitä on vuosikymmeniä.
Oliskohan tohtori keksinyt silloin että ihminen on kokonaisvaltainen olento,ja että psyykkinen hyvinvointi on osa terveyttä.

Samainen lääkäri sitten niitti mainetta omilla omituisilla naisjutuillaan. Oikein lehtiotsikoin. Onhan meitä jokalähtöön.

Tuosta pyörtymisestä. Jos omistaa menierin taudin/eräänlainen korvista joutuva tasapaino häiriö. Jonka varsinaista syytä ei tiedetä.
Siinä kaikki alkaa pyörimään silmissä, ja hetkenpäästä on taju pellolla. Onneksi se hieman varoittaa, ehtii asettua pitkälleen. On pahin aamuisin kun nousee ylös. voi äkkiä laskeutua takaisin alas. Saa kyllä ihmisen tajuttomaksi. Inhottavin on pahoinvointi siinä yhteydessä.
Onneksi siihen on "vastalääke" ja ihan oikeaakin lääkettä.
Kaikkeen sitä joutuu tutustumaan vielä ikä ihmisenä.
Mutta ei se mitään, mukana kaikki kulkee, mitä omistaa.
Tästä vaan porskutellaan eteenpäin kuin kenenkä tytöt.

Juu että semmoista meininkiä.

Aika pyörryttävä tuo Venlastiinan tarina! Koettaapi rouva nyt toipua ja pysyä jatkossa tolpillaan! Kaatuilla saattaa monesta syystä, mutta onhan se kamalaa, jos koko kahvipirtillinen alkaa kaatuilla syystä tai toisesta...

Aivan hirmuinen lumimyräkkä ollut tänään! Nyt on sitten lähipäiviksi lupailtu suojasäätä, että uskaltaneeko meikäläinen enää kauppareissullekaan. Ei tässä ole vielä selvinnyt entisestäkään liukastumisesta. Edistystä toki joka päivä tapahtuu, mutta aamulla sängynreunalta jaloilleen ponnistaminen ei ole herkkua.

Tänään tein hurjan tempun ja ostaa täräytin tiskikoneen. Kyllähän minä edelleenkin niistä muutamasta kiposta selviäisin käsin pesemiselläkin, mutta on alkanut raivostuttaa, kun tuo tupakeittiiö vai mikä lie on aina sotkuisen näköinen. Ei tarvitse olla kuin pari kippoa tiskipöydällä, niin on tunne, että kaikki on epäjärjestyksessä. Oli niin edullinen tarjous, että päätin repäistä.

Oikeastaan olen säästänyt taulutelevisiota varten, mutta kun en ole tähän päivään mennessä mieleistäni ja tarpeeksi edullista tarjousta löytänyt, niin paninpahan ne rahat tiskariin. Sitä on ruvettavat uudestaan säästämään telkkariin, vaikka voivathan ne taas mennä johonkin muuhun. Eniten hirvittää, milloin tämä tietokone sanoo sopimuksensa irti.

Nyt illalla sitten tajusin, että kun se astianpesukoneen asentaja joskus ensi viikolla tulee, niin sehän joutuu aukaisemaan tiskipöydän alla olevan kaapin. Hups sentään, kaappi oli täynnä kaikenlaista "keräilyrojua". Oli pakko ruveta tyhjentämään ja siivoamaan se. Tulipahan sekin homma tehtyä, vaikka selkä ei tykännyt kumartelusta tippaakaan.

Toivottelen kauniita unia. Herätkää aamulla terveenä, reippaana, raikkaana!

Huomenta!
Tulkaa nyt, rakkaat ystävät, aamukahville.
Olen hillunut pystyssä puolitoista tuntia, lukenut, kirjoittanut ja kuunnellut musiikkia.
Kahviakin keitin, jos vaikka jonkun kahvihammasta kolottaisi ja saisin seuraa tänne aamuhämäriin.
Pimeää on ja mittarissa asteita plusmiinus nolla.

Onnea Hintriikan astianpesukoneelle! Meilläkin on sellainen, mutta emme tiedä, jos se toimii. Kattilakaappina se on osoittanut erinomaisuutensa.

Taulu-teeveetä näyttää avio-osuuskuntamme toinen jäsen havittelevan, ja kohta
en enää jaksa pistää hanttiin. Sekin mietityttää, mihin tämä nykyinen toosa tungetaan.
Auton vaihdostakin on ollut puhetta, mutta taitaa olla samanlaista horinaa kuin minun maailmanympärimatkani luksusluokassa.
Autokin toimii vielä ihan hyvin, ja ajokortit ovat voimassa.
Saattaisi ehkä kannattaa ajaa tämä nykyinen Lada loppuun ja sitten hankkia kummallekin ikioma polkuauto... Ei saastuisi maailma, ja meidän kuntomme kohoaisivat kilpaa.

Varttitunti enää, ja kerrostalossasaa saa alkaa normaalin elämän.
Arvatkaa, mikä on ensimmäinen urakka.

Rattoisaa päivää koko revohkallemme.

Lauantaihin on taas päästy, viikonlopun viettoa toteutamme, puolikuu jo taas kohta täyttyy, pääsiäinen kuukauden päästä.
Onkos Kyöpeliin lentoa alettava suunnittelemaan, eikös se niin ole, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?
Laittaakapas suunnitelmat kypsymään, tiedä vaikka tekniikan kehitys on lentolaitteisiin jotakin uutta löytänyt.

Kyllähän inventaario on hyvä pitää nurkkakaapissa, samalla vähän pölyjä hyllyistä ja pulloista pyyhkäistä, meri- kukalle suosittelen hommaa hoidettavaksi.
Noin se varmaan tulee käymään, että kaikki kotimaan tuotanto pikku hiljaa siirtyy muihin maihin, onko pelkkä syy palkkakustannukset, lienee suurempien voittojen toive.
Kyllä ne sekalaiset maistuivat ja kiskis oli suosikki, totta haastat Ramoona.
Minä en ole oppinut tykkäämään mistään marmeladi karkeista, nykyään ei enää suklaakaan oikein maistu, väkevät karkit antavat tällä hetkellä parhaan maku nautinnon, onkohan niin, että suussa ei enää sula mikään;)
Minulla on Lux merkkinen pölyimuri ja maksoi maltaita, olisin varmaan saanut kymmenen tavan hintaista, eikä taida olla sen parempi kuin halvemmatkaan.
Kauhistuin, kun esittelijä imuroi sohvaani ja näytti sen pölymäärän minkä sai aikaan ja niinpä sorruin.
Onhan siinä joitakin hienouksia mukama, tampparia ja muuta, enpä noita useinkaan käytä.

Wiiwidearilla on varmasti kirjosukan tekele, kun langat sotkeutuvat, ole vaan sinnikäs, kyllä niistä sukat ensi talveksi syntyy.
MItäs niistä sukista, kun elämä noin ruusuista on;)
Nea* sinulle ihmettelyt, jaksatko voimistella, olen joskus yrittänyt minäkin, mutta eka kertaan on jäänyt, tanssimista väliin yrittelen, ihan kokeillakseni vieläkö jalka nousee.
Tanssiminen on minun lempilaji ja kyllähän silläkin tapaa kuntoa voisi yllä pitää, harvenemaan päin sekin harrastus.
Laivalle loppukuusta menen, ymmärtäisi nyt joku miehen puoli tansittaa, vaikka onnistuu se hyppely tyttöjenkin kanssa;)

Minä tilasin puseron ja sain digitaali vaa´an lahjaksi, voi mikä järkytys, vaaka näytti kaksi kiloa enemmän, kuin vanha vaakani.
Toisen puseron tilasin ja sain lahjaksi sellaisen jumppanauhan, nyt sitten pitäisi sitä virutella.
Kolmannen puseron tilasin ja saan kauniit epäaidot helmet, sopii siihen edellisen puseron kuosiin.
Katselin vaatekaappia, kauhistus sitä puseroiden paljoutta, perinnöksi jää iso läjä, ikävä vain, että kokoni ei ole sama perillisten kanssa;)
Tälläinen tuhlari olen, jotkut kenkiä kerää, minä puseroita.

Samoja pelkoja Hintriikan kanssa, koneeni hidastelee ja tökkii, voi olla lopun alkua, niin se tahtoo olla, että kaikki koneet saman aikaisesti loppunsa tekee.
Onnea vaan uudelle hankinnalle

Nyt aloitan päivän puuhat, keitän jauheliha keiton ja uuniin teen puolukkapiirakan ja kyljykset paistan ja laitan uuniin kypsymään, uunipuuron voisi myös laittaa.
Vatkattu puolukkapuuro on myös suunnitelmissa, eilen tein puolukkarahkaa, nyt on puolukka buumi.
Joskus masu kaipaa näitä happamia tupotteita.

Toivotan kaikille hyvää vointia, auttaisiko Venlastiina, jos sauvat apuna pitäisit,,,, no ei varmaan, jos taju menee ei ne sauvat pystyssä pidä, taas näitä minun oivalluksia;)
Lopetan taas nämä tyhmät ideani, tulkaa nyt toiset värittämään pirtin olemassa oloa, ihan kiva on lueskella tekemisiänne.

Onnee, Onnee, Onnee, kaikille uusille tiskareille, mahdollisille taulutv:lle, uudelle autolle, kattilakaapille, mitä niitä nyt olikin..
Kuulostaa tutulta. Jos nuo "meinaamiset"on yhtä pitkäpiimäisiä, kuin meillä,, ostetaan- ei osteta- ostetaan - ei-- toisaalta onhan meillä aikaa tuumailla ja ootella. Mikä kiire valmiissa maailmassa- paitsi tietenkin jos jokin hajoaa lopullisesti.

On taas herkut tulossa Skillanilla. Ohraryyneistä olen joskus tehnyt uunipuuroa. Samoin Piirakoita. Maukasta on ,pitää vaan olle kunnolla kypsynyt ja pehmeä, ettei käy vatsaan.
Myytävänä on valmis sekoitus ohra ja riisiryyneistä. Joskus kokeilin. Parempi kuitenkin pelkkä ohrapuuro tai pelkkä riisiuunipuuro. Lienee taas maku asioita.
Ensin tuli "aku asioita", mutta olisihan pirtin lukijat ymmärtäneet
kuka taas toheloi ja mitä tarkoitetaan. Virhelyöntejä tulee paljon.

Mutta ettei tule lisää lopetan, tulin vaan onnittelemaan koneellisia ihmisiä, ja miks;ei koneettomiakin.
Naurattaa nuo Wiiwidearin kielikurssit ja kutimet- Niin sitä pitää. Eihän elämää voi elää "yksillä nappiriveillä" varustettuna.
Lienee tuttu sanonta-. Kyl huumorii pittää olla. Arkielämässäkin.
Tuplakahvit, ja sämpylä naamaan.

Tää korutont on kertomaa...

Joskus muinoin kun osti kinkun, niin sai kaupan päälle sohvan. Sittemmin kiellettin sohvat kinkun kylkiäisinä. En kyllä ostanut kinkkua silloin, mutta en ole ostanut sen jälkeenkään. Koruja en ole saanut koskaan puseron kylkiäisenä tai päinvastoin. Tarpeetonta se olisikin, sillä kovin vähäistä on "korustautumiseni". Enimmäkseen laatikon pohjalla pyörivät ne entisetkin korut. Täytyy myöntää, että olen sangen koruton tyyppi!

Nyt se aurinko on löytynyt, mutta merkkisavu tupruaa inhottavan vaakasuorassa. Reilusti lämpimän puolella on mittari, joten liukkaus on taattua ainakin iltapäivän aikaan.

Ylimääräinen kattilakaappi ei olisi pahitteeksi minullekaan, mutta ehkä nyt en sitä tiskaria aivan heti ala käyttää siihen tarkoitukseen. Mutta hyvä vinkki tulevaisuutta varten, jos koneen elinikä sattuu olemaan lyhyempi kuin koneenkäyttäjän. Minulla on kyllä ollut ihmeen sitkeähenkisiä koneita. Vaikka ei pitäisi maalailla sarvipäitä seinille!

Tänään meinaan syödä (ja lähitulevina päivinä) vähän erilaisia silakkapihvejä. Ovat olleet yön jääkaapissa jonkinlaisessa sörsselissä maustumassa. Suap nähä, mitä niistä tulee ja mille maistuvat...

Ensin pitäisi rohjeta kauppareissulle. Toivottavasti en puraise kieleeni. Mikä ero on, jos kulkee kieli keskellä suuta tai kieli poskessa? Kumpaa suosittelisitte?

Eipä mitään uutta täältä auringon alta, kun ei aurinkoakaan tänään näkynyt. Sen verran kuitenkin, että lievästi liityin potilaskerhoon, kun eilen lädin taas urheasti hiihtolenkille. Puolenkymmentä kilsaa reutosin mäkistä maastoa ja niinhän siinä kävi, että juuri jotenkin parantunut ukkovarpaan nivel taas ärtyi. Nyt pistin kyllä sukseni kesäteloille ja läpyttelen asioillanikin tasajalkaa, koska reilua askelta ei kärsi ottaa. Pieni vaivahan tämä ja hyvinpä näyttää vakavammastakin toiset huumorin höystämänä selviävän.

Tällä kertaa taidankin lukijat päästää vähemmälle, enkä kehittele enempää. Katsotaan toiste, josko vuolaammin irtoaa jotain, vaikka ei asiaa, niin jotain huiskintaa. Jaa, H* kyseli miten on parempi kulkea, kieli keskellä suuta vai poskella. Ehkä on paras myös niljakkaalla liikuskella kieli keskellä suuta ja siitä siirrellä horjahtaessa kieltä poskesta toiseen tasapainoa hakien. Näinhän tukilla koskelaskuakin tekevät, tosin riukumainen hakavarsi lisänä. Tietysti kävellessäkin voisi olla joku mopinvarsi apuna, mutta se jo vaatii myös rohkeutta. No joo, minulla ainakin tulee poskettomat jutut ilmoille, jos kaatuminen ei ole hyvin vakava. Pisteen paikka.

Sunnuntai aamua, pitkälle on jo mennyt, kolmas yritys tämä, edelliset häipyneet taivaan tuuliin.
Erilainen kone, en osaa hallita tätä, tai kone on päättänyt olla tykkäämättä minusta.
Kalervon päivä, pieni pakkanen, mutta varmaan päivän mittaan lämpenee.

Sunnuntaista tuli mieleen, ennen se oli kylä päivä, sukulaisissa käytiin.
Ei varattu soitolla aikaa, jalkaisin käveltiin( tuli lenkki samalla) ja pullakahvit saatiin.
Eipä juuri muuta vieras varaa ollut, mutta eipä kaivattukaan, yhdessä olo oli riittävä.
Muistan ajan jolloin vehnäjauhoja ei saanut, pulla taikinaan maissia sekaan laitettiin lisukkeeksi ja minusta pulla ei ollut hyvää.
Nyt maissi taitaa olla hyvinkin suosittua?

Pitkän lenkin teet Nea*, minäkin kymmenen vuotta sitten kävelin viisi kilometriä joka aamu, satoi tai paistoi.
Eipä taida vaikutukset tähän päivään enää ylttää, pitäisi ja pitäisi, sama virsi jatkuu,,,

Tiskikone on minulle avuksi silloin, kun leipomista ja ruuan laittoa harrastan, kädestä laskemistilaa on vähän, joutavat astiat saa koneeseen pois tieltä.
Muina aikoina on pesuvadin säilytys tilana, yksi allas vain käytettävissä, pesuvatia käytän apuna.
Keittiöni on pieni, nelijöitä muuten liian kanssa, suunnittelija ollut varmaan mies puolinen, onneksi nykyään saavat naiset äänensä kuuluviin näissä rakennus toiveissa, kokemuksen ääni on tarpeellinen.
Minusta olisi tullut hyvä arkitehti, olenhan suunnitellut suojeltavaan taloon ulkooven, muiden mielestä se ei ollut mahdollista, mutta minun tahtoni meni läpi ja hyvä olikin,,,, kukapa se kissan hännän,,,,

Marja-Liisa taas kukkaloistoa rakentelet, no kesällä kättesi työ ja tarmosi palkinnon saa, on pihasi taas kukka loistossaan.
Tulen ihastelemaan ja ihmettelemään, samalla kankaan kutomis tuotteesi nään.
Minäkin jo tomaatin siemenet sain ostettua, heti kun kotiin matkaan multaan tyrkkään, joutuvat koulattavaksi.
Siemeniä otin viime kesänä kukista, mutta ovat siellä hankien keskellä, jospa pääsiäisen aikoihin pääsisi multaan laittamaan.

Huomattiinpa ynnämuun vaivan esiin tullessa, miten tärkeitä on varpaatkin, eipä täydellä jalalla astuta, jos yksin varvas kipeäksi tulee, sama se on sormienkin kanssa, ei meinaa neulominenkaan onnistua, jos kaikki ei ole pelissä, kymmensormi ja varvas täysi lukuisena tarvitaan.
Nyt linkaten hissukseen on matkattava, liikettä kai suosittelevat vaivaan kuin vaivaan.

Paras nyt laittaa minunkin piste ja jännätä mihin kirjoitus nyt menee, jos ei lähde, enää en kirjoita muuta kuin huomenen;)

Näin se päivä jatkuu täälläkin ja Laten kertomuksesta tuli mieleeni Yönkuningatar joka oli noin 50v sitten meilläkin. Eräänä iltana vedin ikkunaverhoa eikä se oikein siirtynyt, ihmettelin mikä sitä oikein estää.

Iso kukannuppu oli huomaamatta kasvanu siihen. Joku naapuri viisasti meitä, että kannattaa nyt valvoa, se kukkii yöllä ja sitä harvinaista isoa kukkaa harvoin näkee.

Tuhlausta on sellainen, komea kukka on vain hetken loistossaan ja meilläkin olisi kukkinut ilman että tiedettiinkään jos en sattumalta huomannut sitä nuppua. ja olikos kameraa? eipä tietenkään kenelläkään.

Heippa taas.. Minua on vaivannut "Lukuhimo",joten olen sitä toteuttanut..
Olin maanantaina ja tiistaina ,EKL:n seminaarissa Tallinnassa.. Oli tiivis ohjelma..Jäi 2 tuntia vapaa-aikaa.. Oli niin kolea sää ja liukasta..ei viitsinyt paljoa kävellä kaupungilla,joten Kauppamajassa tuhlasimme aikaa..Huomasin,että hinnat olivat kovasti nousseet..Ehkäpä siksi,kun ovat siirtyneet Euroihin..Mitään en ostanut..en keksinyt mitään,mitä olisin tarvinnut . Tallinnan eläkeläisten edustaja oli kertomassa,miten heillä menee..Kovin on pienet eläkkeet virolaisialla vanhuksilla..ei niillä paljoa matkustella..Muuten,on kyllä paljon kerhoja ja toimintaa..Tosi kiva...Oli kiinnostava reissu.Olimme Viruhotellissa ,95 henkeä ...Laivamatkakin oli mukava..Kiva oli kuunnella laulajia ja karaokea... Kesällä olisi ollut mukavampaa,tietenkin..
En ole mitään erikoista tehnyt.. Tätä samaa.. Talvi on jo kohta ohi.. Oli lyhyt tänä vuonna,kun alkoi niin myöhään..Nyt, kevätaurinko pian sulattaa kinokset ja se on siinä....Kyläreissuista tuli mieleen.. Nykyään ei mennä ,noin vaan kylään..Pitää saada kutsu.. Miten se on mennytkin semmoiseksi....
Ei edes omille tyttärilleen kehtaa mennä ,jos ei ole pyydetty..No,meille saa tulla,jos olen kotona.. Tervetuloa ! Pullaa ei aina ole,mutta kauppa lähellä..
Nyt pitää alkaa tehdä pojalle ruokaa..On taas mummon ilona..Pistin Facebookiin kuvan ,yhden tyttären koirasta (Kiinan harjakoira)..Oli luonani ,viime viikonloppuna, yökylässä.. Oli tässä ,pariviikkoa sitten, tosi kipeä..Onneksi antibiootit tepsivät ja on taas pirteä.. En otaa enää mitään lemmikkiä,niistä on aina niin kova huoli ja suru,jos jotain sattuu.. Sen olen oppinut,iän myötä!
Mutta nyt..Mukavaa päivää kaikille ja iloa! t.Irkku

Hyvää,hyvää iltaa sanon sulle kulta. . . . . kuulin juuri radiosta,ja samaa kaikille täällä oleville!
SkillaN"ia täytyy onnitella arkkitehdin taidoitaan!
Se onkin vähän vaativampi urakka suunnitella suojellun talon ulko-ovi!

Olimme tänään kutsuilla ja aioin ensin laittaa matalakorkoiset kengät,
mutta kun vaihdoin vähän korkeampiin,näytti puku kohta kauniimmalta,
no pakko oli,koska silmät sanoi sen!
Hyvinhän se niillä kävely onnistui,en ainakaan kaatunut!

Hyvää yötä ja kauniita unia!

Hyvää Huomenta.
Mitä, eikö kukaan ole kahvia kaivannut . Laitan tippumaan , tulkaa kahville.
En ainakaan näe ketään pirtissä. Toisaalta tuo aurinkö räkittää niin kirkkaasti suoraan silmiin , häikäisee. Saattaa olla montakin joita ei näe.
Tuoreita sämpylöitä kahvin kanssa. Jokainen saa valita mitä sämpyläänsä laittaa. Valinnanvaraa pirtissä nääs on.
Itse otan ihan juustosämpylän, siihen salaatinlehden päälle ja kohti ääntä. Näin alkaa uusi viikko.
Hyvää sellaista !

Huomenta tai jo aamupäivää, ihmettelin miten aamuni meni niin sujuvasti, että nyt on jo piirakka paistunut.
Oikein säikähdin, että pirtin ovi jäi aukasematta, taitaa olla jo vakavan puoleinen juttu, tälläistä muistikatkoa ei ole koskaan vielä ollut;)
Kävin koneella jo kuuden aikaan, sitten noihin aamun puuhasteluihin rupesin ja nyt on kaikki valmista, tomaatin siemenet mullassa, kukat lannoitettu ja piirakka paistettu kerhoon, tiskasinkin.

Koneen ääressä istumista on tuolla jossakin pohdittu, minun koneeni on auki koko päivän, ellen kauemmaksi lähde, mutta eipä tässä koneen ääressä istuskella, muutaman kerran vilkaisin, josko jotakin kivaa olisi palstalla tapahtunut, harvemmin kumminkin näin on.
Tietenkin pirtin juttuja luen innolla.

Nean korkokenkä kauneuteen pitää sanoa samaa mieltä olisin, mutta ei onnistu, pitää säteillä muuten,he,he;)
Kiva kuulla irkustakin, et kovin usein pirtissä piipahda, Eläkkeensaajien kanssa minäkin loppukuusta Tallinnaan matkaan, sitten vielä huhtikuun lopulla käsityökerhon puitteissa.
Tampereelle sitten toukokuussa, kai sinäkin tulet?

Oikeassa olit tuon kahvin suhteen Late, korviketta se varmaan oli, myös siitä olen yhtä mieltä joutavoinen, että tuhlausta on tuon kukan elämä, minullakin oli isona, ja kukkikin, mutta en muista kyllästyinkö, vai kuoliko pois.
Ehti kyllä muutaman kerran öitä valvottaa, upea on kukka.

Kyllä nuo koirat, ja kissat sydämeen hellän tunteen aiheuttaa, junassa pieni koira tepasteli melkein yhtä pienen emännän kanssa, olisi mieli tehnyt syliin ottaa.
Pitihän sitä kiukustuakin, juna oli aivan täysi, nuoria enimmäkseen.
Käytävää kulkiessa joku poika jalkansa käytävälle laittoi, ei elettäkään että olisi tilaa antanut, minä vedin kärrini jalkojen yli, hyi minua, mutta en mahtanut mitään, hyvä että en korville antanut.
Miksi nuorten pitääkään elää, kuin muilla ei sijaa olisi, ainakaan meillä mummoilla.
No pieni myönnytys, toisilla penkeillä istui kolme poikaa ja käyttäytyivät mallikelpoisesti.
Tosiaan, harvoin juna täysi on, mutta nuo hiihtolomat saa matkailuun innostumaan, ihmettelen vaan, mistä eurot riittävätkään.
Säästävät varmaan niin kuin minäkin, tiukalle se laittaa, jos isompia matkoja tekee.

Nyt sitten katsomaan Viidakkoperhe ja sitten käsitöiden pariin, kivaa päivää kaikille.
Piti vielä kertoa, että kampaajalle kerhon jälkeen, tukalle tehdään jotakin;)

tuli vastaan, jokaisella kännykkä-puhelu menossa! Me taidamme maksaa verojen muodossa liikaa.

Onpa rasistista ja omahyväistä ajattelua! Etkö todella tiedä kuinka moni "tummaihoinen" on Suomessa aivan rehellisesti työssä! Sairaaloissa, siivousalalla, taxinkuljettajina ym. tehtävissä.
Eivätkö he saisi suoda lapsilleen samanlaista turvaa kuin valtaväestö ?

Tuollaisia mielipiteitä lukiessa tuntee häpeää !!!

ki Tuo viestisi johtuu suoraan siitä, että suomalaiset ovat olleet vuosisatoja sorrettuina ja alistettuina, itsenäisyyden aikana on tapahtunut kyllä huimaa kehitystä, koska suomalaisissa on älyllistä potentiaalia erityisen paljon,
mutta itsenäisyyden aikaa on ollut vain yksi vajaa vuosisata.

Siksi "käänteistä rasismia" eli itsesortoa on vielä jäljellä suomalaisissa.

Edelleenkin jotkut yrittävät pysytellä niskamme päällä jonkinlaisena etuoikeutettujen ryhmänä.

Tilanne on kuitenkin muuttumassa ja parantumassa.

Kaikki olemme tavallisia kaksijalkaisia, ei parempia kuin toiset muttei huonompiakaan.

Tasa-arvoisina teemme työtä ja maksamme veroja hyvinvointivaltion säilyttämiseksi.


.

Niin sinä "hyh hyh" pidit, mutta johtuisiko omista hoksottimistasi?

ta poistetaanko, vai oliko ihan oikeata asiaa.

Yksittäiset mielipiteet eivät niin paljoa merkitse kuin Pirtin Emännän oikeudenmukainen mielipide.
En usko että poistetaan, tosiasioihinhan ja elävään elämään ne perustuvat.
Eivät hyökänneet yhtään täällä kirjoittavia vastaan.

Joopa joo. Noissa edellä olevissa viesteissä vilahtelee mutu-tuntumana piilovaikuttamista, johon en provosoidu mukaan tuolta pohjalta. Kaikkeahan sitä tulee.

Tänään oli keväisin päivä tähän saakka, lumen sulamisvedet virtasivat reippaasti 7 celssiuksen ja auringonpaisteen vauhdittamana. Tänään kävin perinpohjaisissa tutkimuksissa sairaalassa. Ei kyseessä tietenkään ollut varpaani. Se oli kymmenen vuoden vanhan vaivan seurantatutkimus. Tuloksen odotus oli kuin arpajaisissa, mitä tahansa. No sen verran tuttuahan tuo, että en kyllä ollut yöuniani menettänyt. Tulipa kuitenkin myönteinen tulos, ei löytynyt puukotettavaa. Helpottihan sekin ihan kummasti, taas nyhjään lähes vuoden eteenpäin ja sitten uusintakatsastus. Sellaistahan se, mutta eikun eteenpäin mennä rohistellaan.

Kyllähän noita SkillaN tapaamia poikia ja tyttöjäkin näkee rohkeuttaan näyttämässä, mätkäistään kassi viereisen istuimen täytöksi, eikä aikomustakaan siirtää sitä pois, jos joku mummeli sitä pyytelee. Eivät nämä tapaukset kuitenkaan enemmistönä liene. Villimpää sen tapainen röyhkeä touhu kyllä on kaikessa kuin ennen. Siihen "hyvään aikaan."

Johan tässä ilmoittautumiseni tulikin. Hyvää jatkoa teille!

Onhan tässä melko tympeää luettavaa koko pirtillinen.
Ihan piristeenä olivat nuo rasistiset viestit

meillä kaikilla, nuo "Mustia koululaisia t " ja "Aikuiset miehet" eivät menneet henkilöön, eivät tölvineet ketään täällä, vaan puhuivat nähtävänä olevasta ilmiöstä, jonka kaikki ovat voineet panna merkille.
Puhuminen on tärkeä asia ihmiselle, sen kielto kierouttaa.
Ja niin on käynyt tuolle kiukuttelijalle, joka purkaa omaa vihaansa aivan sokeana ympärilleen.

Huolistaan pitääkin voida keskustella ilman tuollaista ryöppyä.

Huomenta uusi päivä taas alkamassa.
Pieni pakkanen ja aurinko taivaan rantaa kipuaa, enää ei valoja tarvitse laittaa sisällekään, alkaa sähkön säästö ajat;)

Kovin pahoillani ole jos kirjoitukseni junassa kokemastani sai aikaan tälläisen ikävän muodon.
Tälläisiä ihmisen ihonväriin ja muuhunkin erilaisuuteen ei koskaan pirtin historian aikana ole puututtu, ja olen sitä mieltä että ei eteenpäinkään näin tehdä.
Sitäkin mieltä olen, että ihminen on ihminen, olipa syntyperältään mikä tahansa, vasta teot todistavat ihmisen arvon.
Tämä junassa ollut nuorukainen oli valkoihoinen ja huomiota saadakseen roikotti jalkojaa penkin kaiteen yli käytävälle, keskustellen samalla toisella puolella olevien kanssa.
Ehkä liioittelin, ei laukku jalkojen yli voinut mennä, mutta kahva hipaisi jalkoja ja tämä nuorii mies näki junaan tulleiden kulun käytävällä, ei siis ollut kysymyksessä pitkien jalkojen ongelma.
Olisin tietenkin tehnyt viisaasti, jos suuni olisin avannut, mutta ajattelin seuraamuksia, olisin ehkä saanut ryöpyn niskaani.
Oletin että myös nuoret huomioivat toiset kulkevaiset.

Jalkakäytävillä olen törmännyt joskus nuorison kadun täyttäviin porukoihin ja mummon on tien reunaan pitänyt mennä, välttyäkseen katuun kaatumista.
Tämä ei ole mitenkään yleistä, nuoret ovat pääasiallisesti fiksua porukkaa, mutta aina löytyy näitä"öykkäreitä" niin aikuisista kuin nuoristakin.
On nähty palstallakin.

Kulttuuri erot ovat kovin erilaiset näillä muista maista tulleilla ja tietämättä taustoista en ota kantaa heidän elämäänsä.
Täällä minun maisemissa ei ole tiettävästi minkäänlaisia ongelmia valtaväen ja maahan muutajien välillä.
Ilmoitin ylläpidolle kirjoituksista, he tekevät sen minkä parhaaksi näkevät, itse sivuutan kirjoitukset ja vielä pahoittelen, että ehkä aiheutin omalla kerronnallani nuo purkaukset.

Kylään tulosta on nykyään tapana kysyä sopiiko ja se on yleistynyt puhelimen myötä ja ihan hyvä tapa onkin, kuten Nea* mainitsit.
Tänä päivänä ihmisillä on jo niin paljon menoja, että on pakko kysyäkin, oletteko kotona ja kylässä käydäänkin harvemmin.
Siihen aikaan mistä puhuin, ihmiset pääasillisesti viettivät vapaa aikansa kotona tai kyläillen, muita menoja ei ollut.
Kutsujen järjestäminen on kivaa, mutta nyt vanhemmiten on tullut vähän laiskempi suuntautuminen tähänkin hommaan, voi johtua siitä, että monien harrastus menemisten jälkeen ei enää jaksa.
Yllätys vieraat ovat kivoja, jos joskus sellaisia ovensa takaa tapaa, ja tarjottavat on sitten sitä mitä kotona on.

Minulta varmaan yöunet menisi, jos joku tärkeä tulos olisi tiedossa, en ole tarvinnut vielä mitään sellaista jännittää, mutta jännitän paljon, ja monasti ihan turhaa.
Onneksi oli mukavia uutisia ja voit taas elämääsi vappaasti suunnitella eteenpäin ynnämuu.
Terveys on kultaakin kalliimpaa.

Tässäpä tämä, jatketaan eteenpäin unohtaen nuo välillä ketjua olevat, mielipiteitä toki, mutta kaikki ei suotavia ja poisto pyyntöjä voi tehdä kuka tahansa, pirtti ei ole minun vallassani, olen vain aloittaja ja hyvin on aloitukset vuosien mittaan pyörineet, näin jatkukoot
Sopuisassa mileenvireessä kaikki mukaan, ihmiset kirjoittavat ja muistelevat.

Huomenta.

No olihan ryöpötystä;)Outoa lukea pirtissä tuollaista,mutta jääköön omaan arvoonsa,en ota enempää kantaa.

Äsken tuli tekstiviesti,nuorimmaiseni on sairaalassa,ei kuitenkaan nähtävästi mitään kovin pahaa.Ainhan se äiti tuppaa hätäilemään.

Minä menen kohta ittekin lekurin vastaan otolle "arvaus"keskukseen.

Eilen kävin tuollaPaatinassa ja ostin tuolin,kamalan kallis,kokonaista 8€,entinen tuoli sanoi "et ei enää viitsi kannatella minua.

Äsken aurinko killotti silmiini,nyt painui paksun pilven taakse.

Nyt on nautittu pirtin kahveet,kiitos.
näkyillään...

Eilis aamun pistäytymisen jälkeen, luulin että olen matkalla eksynyt - kun luntakin oli satanut ja jäljet peittyneet. Mutta ei, pirttihän tämä kuitenkin oli.

Edellä on jo sanottu mitä ajattelin. Ettei kylään nykyisin arvaa mennä kyselemättä. Onhan kaikilla omat menonsa ja harrastukset ym.
Lasten perheet tekevät poikkeuksen. Sinne menemme vaikka kävelylenkillä, tai muuten vaan kun siltä tuntuu. Aina saa kahvit ja on lämmin vastaanotto.

Samoin he saattavat soitella kelloa ja ilmestyä ovelle ja mikäpä sen ihanampaa ja toivottua.
Joskus tiedustelevat ollaanko kotona- eihän ihmiset automaattisesti ole aina kotona.
Kiva on kyläänkin kutsua, jolloin voi vähän varustautua ja nähdä vaivaa. Puolustaudun aina sillä että olemmehan me itsekkin sitten nauttimassa aikaan saannoksista.

Muuhun aikaisempaan keskusteluun en ota kantaa. Muuta kuin ; kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen. Tyrmäättä toisen mielipidettä.
Mukavaa ja rauhallista päivää kaikille.

vielä kerron, että luin kyllä SkillaN viestisi ennen kuin kirjoitin tuon Mustia..-viestini, mutta ei saanut silti lisäpotkua sinun kirjoituksestasi harmistukseni, vaan enemmänkin siitä, että kävelytie, millä vastakkain tulimme, on sula kakolämpöputken alla olon johdosta vain oikealla puolella,
ja muualla oli aivan lipsakan liukasta, kuljin sitä oikeata sulaa puolta, ja nuo kaksi tulivat vastaani sitä samaa siinä puhuen kännyköihinsä, katsomattakaan kertaakaan, vaikka näkivät vastaantulijan, väistämättä minua. Jouduin sinne liukkaalle väistämään kauppakärryni kanssa.

Aina kun suomalaisia mollataan, minuun sattuu, sillä samalla haukutaan vanhempiani, jotka täällä tekivät kaikkensa koko elinaikansa parhaansa yrittäen. Eivät lojuneet kahvilan pöydissä arkipäivänä kännyköitään soittaen.

Turha aina puolustaa muita, vaikka tekisivät raiskauksen tai murhan. Nyt en tähän enää palaa.

Tämä "ilman nikkiäni nyt" kirjoittajalle.

Vastaaviin tilanteisiin olen muutaman kerran joutunut minäkin. Ne harvat kerrat eivät ole valinneet väriä. Minulle se on sama, vaikka kaupugin hallituksen herrat tukkisivat tien. Olen joskus kävellyt tahallani päin, vaikka riskinsä siinäkin on. Jos olisit kertonut tilanteen ja pysynyt vain siinä, niin mikäs siinä, hyvät tavat kuuluvat asiaan, väristä riippumatta. Eikä sittenkään yksittäisen tapauksen takia kannata revitellä ja laajennella sitä koko ryhmää koskevaksi. Olipa he sitten eri värisiä, tai eri kulttuuurista. Sekin on totta, että aikansa se uuden opettelu vie. Ja asiallinen kirjoitettelu näistä ongelmista ei ole mielestäni pahaa.

Enpä jauha enempää tätä ja tästä vähästäkin olen vastuussa vain nimimerkilläni, ei muut. Oikein hyvää jatkoa ja ilman verenpaineen nousua!

Päivää!
Tulin käymään ihan sisällä asti, kun sattui olemaan oikein puku päällä ja solmio kaulassa, ihan niin kuin Jopelin kuuluukin.
Usein olen kurkannut ovelta tuossa, kuneiviittiny, asussa ja siinä ei ole kehdannut tulla hienoon seuraanne. Sitä asua vähän niin kun häpeää vaikka mukava on olla leppoisissa vaatteissa.

Kerran Saksassa saksalainen kollegani kysyi, "millaista musiikkia te siellä Suomessa kuuntelette ja soitatte, ihanko vaan kansallista, vai onko myös kansainvälinen musiikki tuttua?"
Jos olisin osannut, niin olisin ruvennut joikaaman, kuin lappalainen konsanaan, että tällaista, mutta kun en osannut, niin sanoin, että ihan samanlaista musiikkia, niin kuin tekin täällä Saksassa, eli ihan kaikenlaista.
Kyllä meitä suomalaisia luultiin aika takapajuisiksi vielä 70 -80 luvullakin.
Onneksi tilanne on vähän parantunut, niin että voidaan vähän röyhistää rintaammekin.

Muuten, minä kävelen aina kevyenliikenteenväylän oikeaa reunaa, enkä väistä keskelle kevyenliikenteenväylää, jos joku kävelee vasenta puolta vastaan.

Kaunis, mutta tuulinen aamu sään suhteen, hyvähän se näin keväällä tuo tuuli, kuivattaa suuremmat lumien sulamis vedet.
Nouseeko sitten pilviin nuo kosteudet ja sitten sataa lorittaa kesällä alas, toivottavsti kuitenkin niin, että yöllä sataa ja päivällä paistaa, eikö vaan;)

Hauska mies tuo Jopel, noin kivasti osasi perustella käymättömyyden pirtissä, no leikiksi ymmärrän, puku pakkoahan ei ole, kuten ei muitakaan vaatimuksia, no on yksi, loukkaamatta toisia kirjoittajia, kaikkia kanssaeläjiä.
Kiva että nyt sait sen puvun päällesi ja tulit pirttiin, mutta tule vaan seuraavan kerran ihan niissä "mukavissa" asusteissa.
Tuo "hieno" pomppasi myös silmiin, en ole koskaan, tai pitäisikö sanoa nyt aikuisiän saavuttaneena ymmärtänyt tuota sanaa.
Joskus nuorempana sitä ihasteli paremmalla oksalla istuvia, mutta iän tullessa on havainnut, että ei se ulkoinen hienous ihmistä paremmaksi tee, kyllä ne on ne luonteen ominaispiirteet, sisäinen hienous.
Olen tavan tallaajana huomannut, että tosi hienot ihmiset paljastuu vasta puheen ja tekojen myötä, onnekseni olen heitä tavannut paljon, niin köyhissä kuin rikkaissa.

Marja-Liisan maisemissa ei varmaan häiriö tekijät kovasti vaivaa, sen olen siellä päin itsekin liikkuneena kokenut ja sinne maalle tuloa kovasti taas odotan.
On se niin rentouttavaa, kun ei naapurin ikkunaa näy, tietää kumminkin lähettyvillä olevan, saa kulkea niissä todella "mukavissa" vaatteissa.
Joskus sattuu yllätyksiä, auto pihaan hurahtaa, ei ehdi ihmismäistä päälleen vaihtaa, mutta sittenpä on se mikä on.

Noiden hyvien tapojen perään minäkin huhuilen, missä onkaan vika, että kaikki kohteliaisuus ja toisen huomioon ottaminen on hakusissa.
Yleistää ei tätäkään voi, ne vaan silmiin paremmin sattuu joissa huomautettavaa on.
Ihionväri ei ihmistä miksikään muuta, kaikista löytyy molempien reunojen ääri laidat.
Sananvapaus, tottakai näin on Late, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että mitä tahansa suustaan laukoo, pirtissä olemme aina tämän toisen kunnioituksen muistaneet.
Huonoja päiviä jokaiselle sattuu, ja pieniä purkautumisia ei voi välttää, mutta ymmäretään, että kyseessä on se "huono" päivä.
On erittäin vaikeaa kirjoittaa asiaa, usein tulee väärin ymmärryksiä, mutta puhumalla asiat selviää;)

Eipä tässä mitään kummempaa, on sellainen en tiedä mitä tekisin päivä, mutta uskon, että ilta tulee tänäänkin.
Kukkaruukkuja kurkin vähän väliä, nouseeko mullasta mitään, ai niin pitikin M-L kysyä pitääkö verenpisaran kukkanuput nopsia pois?
Pelakuussakin on nuppuja, vaikka pieniä ovatkin, onko niille myös tehtävä poistoja?
Tälläistä,,, hyvää päivää kaikille palaillaan taas huomenissa;)

Jopelin "hieno" oli toisenlainen hieno kuin Skillanin. Jopelin huumoria.

Mikäs se vastaan potkii kun ei enää huvita kirjoitella. Kuulin sellaisen Intialaisen ajatelman "Joka ei ole omaisuutta kerännyt ei voi köyhtyä" Viisaasti on sanottu se. Enpä kommentoi koko ajatusta tuon enempi, sillä johtopäätösten mahollisuus persoonaani kohtaan on suuri ja mikä vielä, päätelmien oikeaan osuminen on toden-näköinen.

Muuten kirjoitushalujen väheneminen on siitä kiinni oletko aloittanut kirjoittammaan, sillä nyt on jo oikein into siihen noussu vaikka vasta just aloitin.

Luin tuon paikallislehden uutista että tuttu sääennustaja on kuollut. Huumorimies hän oli eikä säätäkään aivan tosissaan ennustanu, vaikka voittikin ainakin kerran jonkun valtakunnallisen kilpailun. Kerran hän laittoi varoitustaulun kaatopaikalle. "Asiaton ilkivalta kielletty" eikä siellä sitten harrasteltu asiallista eikä asiatonta ilkivaltaa. Huumorilla kaikki toimii paremmin.

Iltaa Pirttiin !

Kirjailija Lasse Nummikin on kuollut, oli kyllä jo 83 ikäinen. Pidin niin hänen Requim runoteoksestaan, niin ihmisen ääni ikuisuuskysymyksineen. Näin jokainen vuorollaan lähtee suureen tuntemattomaan tupaan, niinkuin Eino Leino sen runossaan sanoi.

Aktiivinen päivä on taas ollut, mutta nyt seuraa Emmerdal'in katselu ja rauhoittumisen hetki : On sekin ollut täyttä draamaa viime aikoina, ihan olen jännittänyt se Chasin pojan Aaronko se nyt on temppuja! Ihan mahdoton poika, mutta vaikeat on olleet kasvuolosuhteetkin !

Paddy vasta on hieno mies oikein tykkään hänestä ja Laurell papin vaimo, ei ole helppoa nyt hänelläkään.
Nautittavia hetkiä heille jotka katselee! Voidaan hyvin ja kahvin vien nyt mennessäni, tuon kupin sitten takaisin Heippa,,tex

Päivä ainakin oli kohtuullinen, aurinkokin porotteli, tuulenpuuskat olivat rapakoita. Veipähän ne kerran pääkappaleenikin lentoon, eipä siinä muuta kuin kilpajuoksu perässä ja tukevampi survominen päähän.

Sama vika minullakin kuin joutavoinen mainitsi, ei oikein kirjoittelu luista. En tiedä johtuuko se kerätyn "pääoman" putteestakin. Hävikkiä tietysti tässä ajanoloon tulee. Siihenhän mulla ei olisi varaa, koska ei ole runsaasti näitä varastoja. Eipä kai se vakavaa ole... tai ehkä onkin. Jo sekin, että ei kiinnosta, voikin olla jo pahan merkki. Kun katselen enemmänkin noita ketjuja, niin enpä saa aikaisiksi lähteä sekaan sotkemaan. Miksi sen tekisin, kyselen itseltäni, koska en löydä mitään tarvetta tai perustetta. Eihän se ole syytös toisia kohtaan, valintahan on vain vapaasti käsissäni. Kaipa se on luonnevikani tai lievemmin laatu. Näin se käy muissakin hommisani, into kestää aikansa niin, että ei kunnolla malta päiväunille lähteä. Sitten se lopahtaa ja jää tyhjyys, joka itseasiassa tuntuukin ihan hyvältä. Sellaista se tekee, kun leivän hankinta ei olekaan puuhien kannustajana. Toisaalta kyllä hyväkin, näinhän se eläkeläisellä pitääkin olla, väljästi vain mennä losottelee.

Nyt pitää lopettaa tämä vääntämiseni ja katsella yöpuuta kirja eväänä.

Joo, kirjan pariin aion köllähtää minäkin. Tuon tässä kahvikuppini takaisin tiskattuna. Luen tuota Stiven Job'sin elämänkertaa, vaikka se on *tiiliskivikirja ja vaikea lukea sängyssä, kun pitää olla mahallaan lukiessa, ei sitä kädet kauan pitele.
Uimareissun raukeus tunttuu jäsenissä, innolla kun 4 viikon tauon jälkeen taas aloitin. Kyllä siellä pärski vielä muutama, liekö sitten flunssaa vai allergioita, mutta ystävätär on jo toipumassa tartunnasta minkä siellä kuulemma sai.

Enhän minäkään rokotetta ottanut, kun tuntui siltä, että aina on joku vaarallinen tauti tulossa:D Eipä ole kummemmin tarttunut mikään flunssa tai sikapossu, joten näillä mennään kevääseen! Kiitos kahvista ja
Hyvää yötä!

Huomenta, puolikuussa taas olemme ja päivä vaan jatkuu, ihanaa aikaa.
Tänä aamuna ei kirjautuminen onnistu, saapa nähdä lähteekö viesti.
Eilen soitteli Soneran edustaja kysellen tyytyväisyyttäni laajakaista nopeuteen, aloin heti moittia hidas ja tökkii.
Kyseli tarkemmin, minä selitin, että tiimalasi näyttäytyy liian usein, kertoi johtuvan koneesat.
Siis kone auttamattoman vanha oli tuomio.
Nyt sitten pitää kysellä vieläkö huollolla saisi ryhtiä tähän laatikkoon, jos ei niin uuteen on päädyttävä, onko se sitten pöytäkone vai läppäri, siinäpä pulma.
Olen niin tottunut tähän pöytämalliin, että en hennoisi vaihtaa, näppäimet erillään, mukavampi kirjoitella.
Viisi vuotta on kuulema jo koneelle pitkä ikä, kaikki uusi tekniikka pelottaa.

Tarkoitin yleisesti tuota "hieno" sanaa, ymmärsin kyllä Jopelin huumorilla siitä kirjoittavan, näin se kirjoitettu teksti ei aina löydä oikeaa uomaa.
Olen muuten aivan tyhmä tuon galleriankin kanssa, harvoin sinne kurkkaan, mutta huononpaan suuntaan on mennyt, olisin vastannut jollekin, mutta en löytänyt kirjoitus paikkaa, hyvin on piilotettu.
Ilmoitan tässä Venlastiinalle, että kyllä nää sormet jo kaksi näppäintä meinaa väliin ottaa;)
Eipäs anneta sen häiritä, ymmärtäväistä lukijakuntaa näkyy löytyvän, huomautuksia en ole saanut;)

Ynnämuu, joutavoisen kanssa pohtii halua loppumista kirjoitteluun, niin väliin tuppaa, mutta kun alkuun pääsee, kyllä tätä tulee, sen totesi joutavoinen myös;)
Katselen tuosta ikkunasta ja päiväilen milloin mitäkin, nyt ihastelen nuorta naista, joka reippaasti astellen työhönsä toden näköisesti menee, minä olin myös eilen lenkillä ja yritin reipaasti askeltaa, kyllä se kulku oli kaikkea muuta kuin reipasta.
Muutama vuosi sitten, askel oli paljon keveämpi.
Huomasittekos, nyt olin LENKILLÄ ja aion joka päivä sen homman tehdä.
Näin tyhjästä sitä juttua saa, poijat;)
Tuohon palsta kirjoitteluun, ei kummoista ole sekään, paljolti samaa yritystä, mutta luettua kyllä tulee melkein kaikki.

Kiitos Marja-Liisa neuvosta, kukkikoot onhan se ihan soma näköinen, kun pienet oksat kukkia tekee.
Vai pilkillä sitä on oltu, miehesi varmaan, minä aion lauantaina työntyä tyttären porukan matkaan, kokeilen jos osaisin vaikka pilkkiä, kokemukset olemattomia.

"Emmentaali" tulee katsottua ja monta muutakin sarjaa, mitäs sitä yksin istuen, kuuleepa puhetta ja kyllä tykkään Ementaailista kovasti, aidomman tuntuista, kuin amerikkalaiset sarjat.
Hyviä osasuorituksia ja huumori erikoisempaa, miten joutaneetkaan niin usein bubiin;)
Kysyin pojan tyttäreltä, että onko ne bubit täysiä, sanoi olevan, miehiä etupäässä.

Rokotuksia en ole ottanut koskaan, en kyllä ole mitään kulkevaa tautia sairastanutkaan, en kehu, tulevaa ei koskaan tiedä.
Nyt rupean ruuanlaitto puuhiin, on sellainen puhti päällä, että onnistuu hommat;)
Vähän tuurilla käyn, joskus on kiva ruokaakin laittaa, pakkaseen asti.
Aurinkoista päivää, täällä pilvien takaa kurkistelee, mutta voipa lumisadekin yllättää, pakkasta kuusi astetta, heippa!

Ainahan pirttiin on ollut tapana tulla sellaisena kuin sattuu sillä hetkellä olemaan. Muistelen, että joku on piipahtanut saunan jälkeen ilkosillaankin, eikä se ole mitään pahennusta herättänyt. Minä tulen tällä kertaa legginseissä ja tunikamallisessa trikoopuserossa. Kaulin ei edes yritä ehdottaa kravattia, vaikka sillä itsellään on rusetti kaulassa (mutta eihän sillä muuta olekaan).

Tuosta koneen valinnasta. Olen samaa mieltä, ettei pöytäkoneen voittanutta ole. Saahan läppäriinkin erillisen näppäimistön, mutta minulle ainakin läppärin näyttö on liian pieni. Minulla on 23 tuuman laajakuvanäyttö, jolle tekstinkäsittelyssä saa auki kaksi tiedostoa rinnakkain. Se helpottaa hurjasti työskentelyä tietyissä tilanteissa.

Näyttö onkin aika uusi, mutta keskusyksikkö eli se varsinainen tietokone alkaa olla elinkaarensa loppupäässä. Se on jo 8-vuotias! Enää sille ei kannata ruveta mitään huoltotoimenpiteitä tekemään. Hidasteluja voi yrittää torjua ylimääräisen "moskan" poistamisella, mutta uuden koneen hankinta on edessä. Onneksi ei uutta näyttöä tarvitse ostaa samaan syssyyn.

En usko, että SkillaNinkaan kannattaa ainakaan maksullista huoltoa koneelleen enää hankkia. Se on niin arvokasta puuhaa, että parempi panna ne rahat uuden koneen pesämunaksi.

Vaihteeksi pilvinen päivä ja vähän pakkasen puolella. Huomasin, että tänään Kemissä ja Helsingissä aurinko laskee yhtä aikaa, vaikka hesalaiset ovat saanet vielä aloittaa päivänsä 4 min. aikaisemmin. Kohta osat vaihtuvat!

Valoisaa mieltä niin paisteeseeni kuin pilviseenkiin päivään!

Hetkinen.. taisin kipaista tänne ihan kylpytakki päällä. Saunan jälkeen ajattelin vähän jäähdyttää oloa, ja kas vaan, samassa olinkin jo pirtissä.
Onhan tämä onneksi aikaa uusi - siis siisti -
taivaan sininen kylpytakki, ei vielä mistään paikattu tai parsittu, ei mitään sellaista. Vaikka tanssiparketilla tällä pyörähtäisi.

Sää mitä ihanin tänäänkin. Ulkoilua parit tunnit, sillai omaan tahtiin. Muuta aikaan saannosta en pystykkään kertomaan.
Paitsi tietenkin neulominen(sitä kun ei edes työksi laske).

Totta tuo ettei kannata korjailla läppäreitä tai tietsikoita, jos niillä on vähänkin ikää. Uudet ovat sen verran huokeita, tulee samalla nopeutta ja muistia lisää, ja kaikki muut uutuudet ja nykyaikaiset kotkotukset.
Tämäkään ei kovin vanha ole. Kun perheen toinen osakas sai uuden läppärin, on se ihan eri tasoa nopeudessa ja monessa muussa.
Tabletit ovat nyt tulleet ahkerimmille käyttäjille, jotka eivät voi nettiä kädestään jättää- niin tärkeäksi se on muuttunut.
Sellaista vauhtia kehittyy tuo tietotekniikka, nopeammin kuin ajatus. (meinaan tämän ikäisen mummun ajatus).
Vaan haitanneekos tuo ! Ymmärrys tulee jälkijunassa- jos tulee ?
Tässä vaan mukana poukkoillaan kuka milläkin menestyksellä.

Nyt on olo jo viilentynyt- viimeistään silloin kun juoksen kotiin. Kunhan en Ainoilla liukastuisi pimeässä. Alan huutamaan apua jos kaadun- kai joku ohikulkija nostaa niskasta pystyyn..
mukavaa iltaa kaikille.

Kahvipirtissä käy yleensä kaikenikäistä väkeä, mutta kun tämä nyt sattuu olemaan 70 plus palsta, niin kävijät ehkä hiukan varttuneempia.
Ainakaan täällä ei näy riitapukarien esiintymistä, mikä on kaikille hyvä asia. Minäkin jo eläköityt, mutta rientoja riittää; harvoin tänne ehtii.
Monilla kirjoittajilla on hyviä pitkiä stooreja.

Hei kaikki ja hyvää iltaa!
Tulin melkein viimeisillä voimillani vielä tänne Pirttiin,houkutteli niin tuo
pehmeä kaunis sohva!
Kaikenlaista kiirettä on päiviin taas mahtunut.
miksikähän eläkeläisillä on aina kiire? Ehkäpä selitys on,että enää ei ehdi
niin nopeasti tehdä töitä kuin nuorempana.

Kiva,että SkillaN on myös aloittanut lenkkeilyn,kyllä se on ihan kertomisen
arvoinen juttu! Nopeasti siinä kunto rupeaa nousemaan,olen itsestäni huomannut.

Nyt täytyy nousta tältä sohvalta,etten kohta nukahda tähän.

Moikka!

Keväistä ja sumuistahan täällä on ja vesi virtaa. Ei kuitenkaan vielä ole kovaa potkua antanut. Eikös ne ennen sanonut, että keväällä. kun vedet virtaa, se saa jotkut ihmiset vauhtiin, jopa hullutuksiinkin.

Kiirettähän näin eläkeläisenä pukkaa. Hyvä kun ehdin edes tärkeille päivänokosilleni. Se on muuten sitkeällä harjoittelullani saavutettu etu ja tapani. Heti kun saan lapettua evääni tuottamaan, alkaa silmiä luppasemaan. Haittaakin siitä on silloin, kun pitäisi syötyäni johonkin lähteä. No sen ongelman olen ratkaissut sillä, että jätän palastelun tekemättä. Kyllä sitä nälissään jaksaa. Olisikohan se ikivanhoista geeneistä johtuvaa. Monet petoeläimethän ovat rauhallisia köllöttelijöitä kun ovat saaneet saalista ja ahtaneet masunsa täyteen. Ravi alkaa kun nälkä kurnii.

Eipä tässä täytisen tärkeätä mielessäni pyöri. Täytyy lontata markettiin hakemaan unilääkettäni.

Skillan mainitti nää läppärit joten siitä jotakin. Ittellä pöytäkone tuli
vaihettovaiheeseen ja läppärin sitte otin tilalle. Kun siinä pöytiksessä oli 22' litteä näyttö, aika uusi, niin se toimii nyt toisena näyttönä tuossa sivussa Näppäilen läppäriä ja katse on siihen isompaan näyttöön.

Niin hyvin toimii että ihan tyytyväinen olen tähän meininkiin.
Nyt oli puhe minusta eikä kaikille varmaan sovellu tää systeemi, mutta toin esille tämmösen mahollisuuven. Halpa läppäri on toiminut aivan hyvin jo kolmatta vuotta, tehot riittää minulle, eikä läppärin muisti ole läheskään täynnä,- jos lie omakin muisti lähes tyhjä, Höhö!

Joutavoisen näytöstä tuli mieleen tuhatjalkainen, joka kävelee tuumasta toimeen. Tiedättekö muuten, mikä on 999 kertaa kops ja yhden kerran kips?

Oikein arvattu! Se on tuhatjalkainen, jolla on yksi puujalka.

Siinä oli puujalkavitsi, ja enempää en tähän hätään ehdi, ettei tule hätä käteen, vaikka siitä pääsisikin kädenkäänteessä...

Moikka!

Kaunista lauantai aamua, savon suunnasta.
Sääkartta näytti räntäsadetta, mutta eipä sada, taivaanranta kyllä punaisena hehkui, vanhojen merkkien mukaan jotain sataa tänään.
Ulkoilu päivä odotettavissa, aiomme mennä pilkille vanhalle mökilleni, tytär miehineen ja tyttärentyttären kolme kullanmurua.
Saatta käydä niin, että narratuksi tullaan, aika vähäistä on kalansaalis siitä järvestä ollut.
Lapset tulevat keskenään Kuopiosta, äidillä ja isällä työpäivä.
Reipaita lapsia, vanhin kaksitoista ja nuorin kuusi, sisko huolehtii veljistään.
Sunnuntaina on poikani synttärit, anoppini täyttäisi tänä päivänä vuosia.
Sattui jännästi appeni oli samana päivänä syntynyt kuin minä ja mieheni ja pojan tytär peräkkäisinä päivinä.

Eilen sain taas hyvän olon, kun sain tuuletuksen huusholliin, ei muuten uskoisi sitä pölyn määrää, vielä lattioita pyyhkiessä sitä veteen kertyi.
Ei se pelkkä imurointi riitä, kyllä luutulla on heiluttava.
Ikkunat harmillisesti muistuttavat pesun tarpeesta.

Ihmetelin minäkin tuota ynnämuun unilääke juttua, oliskos se uni sitten tullut sen "lonttauksen" jälkeen, pientä lenkkiä varmaan kaipasit;)
Minä en päiväunia yleensä nuku, mutta eilen pitkälleen veti, tuo lonkka jälleen rupesi oireilemaan, siivoaminen sitä kai rasitti.
Lenkillä kyllä kävin, vaikka aika ilkeästi kipuili.
Illalla en unilääkettä tarvitse, kun hyvän asennon löydän se on menoa, ei kuulema minuutia kauemmin vie, kun kuorsaan, minä en kylläkään tuohon kuorssaukseen usko;)
On se kyllä sekin yksi harmin aihe,,, monella;)

Tuo palanen, palan ottaminen oli täällä meilläkin päin ennen sanonta, kun välipalaa otettiin, maalla yleisempi.
Puolinen oli oikea ruoka, muistelen, että aamulla syötiin vahvasti ja sitten päivällä, ja aika myöhään iltanen.
Se oli kovaa työtä maalla, ruoka oli oltava tukevaa, näin ymmärsin, kun maalla kyläilin, sama tukkitöissä.

Mitenkähän minä saisin onnistumaan tuollaisen ihmevärkin, mistä joutavoinen kertoi, ei tule mitään, en ymmärrä tätäkään konetta ja aika usein huomaan ihmetteleväni, miten yleensä saan mitään aikaan.
Kehuttava on, jotakin osasin, vaihdoin värikasetit tulostimeen ja onnistui;)
Pitää kyllä sanoa, että luntti oli mistä painallukset katsoin, lopputulos kumminkin tyydytti.
Onhan eläkeläisellä aikaa odottaa tiimalasin katoamista,,,, niin sitä luulisi,,, minä en jaksa vain istua, usein virkkaus on koneen vieressä;)
Jospa nyt kesään tällä selviäisi, syksyllä sitten muutoksiin, kesällä toivon mukaan toisen koneen edessä istun.

Tuohan on hieno häviäjän tehtävä, mistä muori kertoi, tiedä millaisia taitajia siellä kortti ringissä onkaan;)
Kyllä se Maija isolla porukalla pelattaessa hoksottimia kaipaa, seurattava on silmä tarkkana pelin kulkua;)

Nyt jään odottelemaan autoa, mikä minut korjaa ja varmaan ahvenia on tänään kaupan, ainakin kokemusta tulee, kivaa paivää kanssaeläjille;)

Sumuista on täällä, mutta onhan sekin omalla tavallaan kaunista.

Palasjuttuun, kyllä markettireissuni ja sieltä unilääkkeitteni hankinta perustui palastarvikkeiden hankintaan ja sitä kautta myös hyväksi unilääkkeekseni. Joka arkipäivähän tulee marketissa ravattua, jos kelit ovat hyvät, voi se venyä myös mutkan kautta poljetuksi. Helppohan se olisi hoitaa niin, että kävisi harvemmin kaupassa, tässä on kyseessä myös aamupäivän reippailu ja pienet sananvaihdot kassaihmisten kesken, jotka melko säännöllisesti kokoontuvat ennen asiointiaan turisemaan niitä-näitä.

Palastahan sitä ennen meilläpäin otettin ja sitä samaa tarjottiin myös harvoin pistäytyville vieraille. Jos oli tiedossa harvinaisvierailu, pistettiin mahdollisuuksien mukaan ".parempata pöytään." Se tuli sultsinoista, todella hyvä ja halpa ruoka. Lisänä saattoi olla kuivatuista särjistä keitetty kalasoppa.
Tällaiselle juhlavalle aterialle kehoitettiin vieraita siirtymään ja pöytään ottamaan palasta. Vain äänensävy ja painotus kertoivat eroavan merkityksen. Tämän kyllä huomasin, vaikka olenkin musiikillisesti täysi nolla.

Mieleen painuvin palasen otta tapahtui, kun opettaja hiihteli illalla lähes 10 km meidän mökkiin kyselemään vastauksia joihinkin tutkimuksiin. Se oli sellainen vuosi , jolloin minäkin olin koulussa, mutta eipähän open tulosta ollut mitään tietoa. Äitini saikin lähes rampin, koska mökissä oli niin sekaista. Olihan mutsini sentään ollut vuosia kartanossa piikomassa ja ymmärsi muka enemmän herrasväen tarpeita, toivomuksia ja siisteyttä. Olihan meillä sekaista ja lattia täynnä höylänlastua. Minulla oli menossa suksien teko ja siinä oli höylä sauhunnut hyvän aikaa. Tarvitsin hyvät sukset, koska odotettavissa oli hiihtokilpailut. Eipä siinä mitään, ope kehui ja ihmetteli yritteliäisyytttäni kun itse tein hiitopelini.

Sitten palasen ottoon. Ope teki kyselynsä ja sitten jahkailunsa jälkeen pyysi, että olisiko teillä antaa vähän jotain palasta kun nälkäkin hiukoo. Äiti ei ollut kuulevinaankaan, vaan koetti sönkätä jotain muuta asiaa. Näin kun isäukko vilkaisi mutsiani, mutta mitään ei tapahtunut. Sitten ukko hyppäsi pystyyn, meni ruokakomeroon ja toi sieltä leivän ja piimäkannun, tökkäsi mukin ja puukon leivän viereen. Saatesanat oli, että muuta ei satu olemaan, mutta kyllä sen pitäisi nälkään käydä. No...äitiänihän hävetti ja hän alkoi hätäisesti selittää, että kun lehmät on ummessa, ei edes voita ole, ei olla kaupoillakaan käyty... Ukko murahti, että älä siinä selittele, siinähän eväät on. Kelpasihan opettajalle vähän kuivahtanut leipä, osasi jopa hiukan kehuakin, ei liikaa, ettei överksi mennyt.

Että silleen palasesta ja siinä tuli myös palanen elämää.

Huomenta jälleen, uusi päivä uudet kujeet.
Vähän miettimään laittoi, että onkos nyt tullut se aika, että pönkkä pirtin oven eteen laitetaan, mutta katsastetaan onko sattumaa vai lopun edellä olevaa tämä hiljaisuus.
Kaikella on aikansa, ehkä pirtin taivalkin on päättymässä, sellaista on elämä, kaikki kiva päättyy.

Voihan olla hyvä sää ja kevät joka poissa oloa aiheuttaa, on niin kiireisiä nämä pirttiinkin kirjoittajat, aika on kortilla;)
Ankeaa on ollut elämä siellä ynnämuunkin maisemissa, niinhän se oli kaikilla pienestä elävillä.
Jotenkin sitä vaan selvittiin ja ei edes katkeraa mieltä jäänyt, olihan kaikilla samat vaikeudet, siellä korpikylillä varmaan vaikeampaa kuin täällä liikepaikoilla.
Jos muistan oikein ei kateuttakaan liiemmälti, olihan se piiri missä pyörittiin, elettiin, kaikilla niin samanlainen.
Ei ollut vaatimuksia, lapsena ei edes ymmärtänyt sitä vaikeutta millä vanhemmat perheitään yrittivät elättää, ei siinä lapsillakaan suuria toiveita voinut olla.

Kuuntelin eilen tyttärentytön pojan vaikeuksista, kun kaksi kännykkää oli kadottanut ja nyt sitten ilman taskuraa saa olla, voi hyvä ihme, miten ne pystyvätkään vanhemmat tälläiset katoamiset kestämään, uusia hankkimaan.
Yritin neuvoa, että taskun vetoketjut pitää muistaa vetää kiinni, vastaus oli, että kun ei muista.
Kaikilla sitä nyt kännykät on oltavakin, mutta tämä on elämän tahti,,,,, nykyään.

No niin pilkillä käytiin, puoli tuntia ongen kanssa kyykittiin, ei nykäystäkään, eväät syötiin ja sitten kotiin, olihan se erilainen päivä kumminkin.
Ei onkiminen ole kivaa, jos ei edes nykäise;)
Oli siinä mummolla passaamista, kun kolme kaveria koko ajan jotakin vailla olivat ja mummo passasi, ukki myös, kairasi reikiä, laittoi koukkuihin toukkia, selvitti siimaa,,, en minä jaksaisi.
Taisin siinä vähän tiukkaan äänensävyyn komentaakin, tämä kännykän kadottaja kysäisi mummiltaan, oliko tuo iso-mummo ankara äiti, totuudellinen vastaus kuului, taisi olla.
En piiskannut, mutta todettava on itsekin, että tiukempi olin, mitä nyky äidit ja mummot.
Vaahteramäen Eemeliä muistuttavat nämä kaksi pojan koltiaista, kaikkeen ehtivät, vilkkaita lapsosia;)
Ihmettelin sitäkin, kun mummi oli varannut limsapullot, voileivät, makkarat, pulliakin oli mukana, koko ajan kuului, minä haluan sitä ja sitä leivän päälle, minä en syö juustoa, onko sinappia makkaran päälle, haluan kaakaota, nyt limsaa ja mummi palveli,,,,, ei minusta tuohon olisi, ei ole olutkaan,,, vai olenko jo unohtanut moisen.
Pyörittelin päätäni ,,ajat on muuttuneet,, joku pelikin oli mukana mistä sitten kinasteltiin takapenkillä, kai niitäkin olisi pitänyt ollla kolme kappaletta.
Ei kateeksi käy tämän ajan vanhemmat.

No tälläisin miettein teitä lukijat ainakin lähestyn, saa nähdä löytääkö kukaan pirttiin tänään.
Tänään tuota aurinkoa on luvattu suureen osaan maata, taitaa ne etelänpänä olevat ilman jäädä, vai jääkö?
Lämmintä ja keväistä kumminkin kaikilla, lämmittää se aurinko pilvenkin takaa,,

Huomenta!

Täällä paistaa aurinko täysillä. Kyllä se vain mielialaakin kohottaa. Sellaisia ne pilkkireissut saattaa olla, kuten SkilanN kertoi. Jos ei muuta saalista tule, onhan se jo hyvä ulkona ja jäällä olokin. Tosin olen jo muutama vuosi sitten hylännyt pilkkimatkat, koska paikkojenkin hakeminen on matkojen päässä.

Niin...kirjoittelu näyttää hiipuneen muuallakin kuin täällä Pirtissä. Eiköhän se siitä, ei nyt sitä pönkkää ovelle. Kyllä mielestäni tällainen rauhallinen, hyvä nurkkaus pitää olla. Eiköhän se siitä vilkastune, kun päällimmäiset kiireet hellittävät. Jospa osasyynä olikin pitkä jaaritteluni turhanpäiväisistä muisteloistani, koska ketään ei perääni tullut Pirttiin. En ainakaan tahallani tehnyt ulko-ovellekaan mitään temppua.

Täytyypä opetella tiivistelemään kirjoittamisessani ja siksipä nyt pistän hatun päähäni ja lehden ulos vetyttelemään koipiani auringon paisteessa.

Kyllä minunkin piti kirjoittaa eilen, mutta niin se vain jäi, ei oikein ole mistä krjoittaisi, on ollut pilvistä ja harmaata, ulkona rapa roiskunut.
Kevätsiivous tekemäti, eihän se niin hyvin näy kun aurinko ei paista, ikkunanpesua ei kannata tehdä, sitten vasta kun hiekoituspölyt on pesty. Tänään aurinko paistaa ja kyllä ne pölyt näkyy, mutta nyt on pyhä,joten odottakoon arkipäivää. Sama kukkien kanssa, ei niitä oiken vielä kannata hankkia parveke liian kylmä, samalla sitten muutkin kukat. mitä nyt pari kolme kukkaa on sisällä ne nyt tulee jollainlailla hoidettua henkissä ovat. Ulkoilukin jäänyt vähiin, jalkakäytävät liian liukkaita tiet hiekoitetaan, mutta jalkakäytävät jäävät vähälle.
Eikä se meidän kuntokaan molemmilla ole ollut riittävän hyvä. Kaupat nyt ovat aika lähellä, joten siellä sentään joskus tulee käytyä, kun kerralla ostaa vähän enemmä voi syödä useimmiten eilistä.
Ja olihan tässä omat ikävätkin tapahtumat, jotka nyt kuitenkin melkein ohi, perunkirjat vielä tekemäti, mutta ei kaikki menot vielä selvillä.
Uskon kuitenkin, parempaan päin ollaan menossa.
Luulen, että tavataan kuitenkin, jos ei ennen niin luutalennolla. Late

Eilinen päivä meni "pienmatkailussa". Oltiin kokoustamassa muutama kymmenen kilometriä tästä koilliseen. Vähän harvemmassa lumisateessa mentiin, mutta isojen valkoisten rättien sateessa tultiin. Valtatie oli sula ja kurainen, mutta kun jouduttiin loppumatka ajamaan harvemman liikenteen väylää, niin oli pelkkää valkoista.

Tänään on aurinkoa ja pikku pakkasta, jota ennusteen mukaan riittää vielä iltapäiväksikin. Jäätyneen sohjon päällä jalkakäytävillä on petollinen valkoinen kerros. Muuten tämä kevättalvi on mukavaa aikaa, mutta kävelykeleistä en tykkää. Pelkään tosissani liukkautta. Jännittäminen tekee jalkojen lihakset kipeiksi. Eikä tuo selkäparka ole vieläkään toipunut, sekin kenkkuilee kävellessä.

Mutta voihan sitä mennä aurinkoiselle kadulle vaikka seistä pällistelemään ja vetää ulkoilmaa keuhkoihinsa. Hapenpuute alkaa kohta tosissaan vaivata.

Huomaatkos, SkillaN, että pirtin kohtalosta huolestuneita ilmestyi roppakaupalla, kun uhkailit pönkkäpuulla! Näitä "suhdannevaihteluita" on aina ollut, eivät ne mitään lopun alkua tarkoita.

Voikaa!

Ihanan keväisen aurinkoista päivää Teille kaikille!

Huomenia maanantaiaamuun, viikko taas aluillaan, mitä tuokaan tullessaan, no voipa joitakin muuttolintuja tuodakin;)
Aurinkoilselta vielä näyttää, mutta räntäsateeksi lupailivat muuttuvan, no se on entisen surmaa.
Pakkasta viisi astetta, saattaapi olla liukasta siellä missä tiet vielä lumipeitteisiä.
Minulla jo hyvä, kaikki kävelyni voin suorittaa kuivilla kaduilla.

Tuosta onkin hyvä aasisisilta ystävättäreni kaatumiseen postilaatikolla ja vasen käsi ranteesta poikki, kipsissä on ja kova pakotus päällä.
Ei sitä koskaan tiedä, milloin lankeeminen tapahtuu,,,, jossakin muodossa, nyt näin.
Ehkä jonkun kuperkeikan olen minäkin elämässäni tehnyt, mutta luita ei poikki ole mennyt, olisiko tuo "vylli" ympärillä auttanut?

Tulipas vähän sellainen olo että sain porukan liikkeelle uhkailemalla, se ei ollut tarkoitus, vähän niin kuin itselleni totesin, että melkein yksin pirttiin olin jäänyt ja olen lupaillut, että kun näin käy, lopetan minäkin.
Kiva kumminkin kuulla, että vielä pirttiä tarvitaan ja tottakai sitä jatketaan, jos se on kirjoittavan kansan tahto;)
Tuota ynnämuuta lukiessa, mieleeni tulee Maalaismies, hänen kirjoitukset olivat niin rohkaisevia ja lämpimiä, eikä hakenut huomiota, kirjoitti vaan.
Mitähän hänelle kuuluu?
Ynnämuu, parasta kirjoituksissasi on se pituus, ehdit selkeästi asian selvittää niin että sen ymmärtää, kiva on lukea.
Kyllä nämä pirtiin kirjoittavat miehet on pirtin voimavara, siitä varmasti iloa kokee moni lukemassa käypä, naiset tietenkin myös, näkökulmia tulee meiltäkin.
Pirttiä en yksin pystyssä pidä, kun sen loppua haluatte, on paras viesti jättää kirjoitukset pois, silloin ymmärrän minäkin lopun tulleen;)
Mutta jatketaan, vielä pitää sanoa, että ymmärrän senkin, että aina ei kirjoittaminen innosta tai ei ehdi.

Eilen poikani luona tutustuin sellaiseen taulu tietokoneeseen, oli hieno, sellaiseen kai tässä nyt on mummonkin ruvettava ostohaaveitaan kohdistamaan;)
Ei ole kuin yksi mutta, taitaa olla sopimaton mummon budjettiin.
Katseltiin tietokoneen hintoja, kyllä ne pöytäkoneet taitavat kalliimiksi tulla, mutta edelleen kallistun sellaisen hankintaan, kun aika tulee, toivottavasti ei heti.
Näissä asioissakin olen hätähousu, kun mielessä pyörii, hyvin pian löydän itseni liikkeessä kone hankinnoissa.
Harkintaa ei kovin kauaa tehdä;)

Nean maimnitsemia " joukauksia" pitää nyt tarkalla korvalla kuunnella, ja yrittäkää köpitellä niin, että ette kaadu, kipeytyy siinä lihakset, totta, mutta mites sitä muuten.
Marja-Liisakin kai pelkää työn loppuvan ja rupesi maalariksi, pitäisi sellainen inspis saada minunkin, kohennettavaa löytyy.

Nyt kumminkin munkkitaikinan tekoon, tuoreet munkit sillä tavoin kerholaisille saan vietäväksi, tuonpa pirttiinkin, olkaa hyvät.
Viesteillään pitkään tai lyhyeen, kunhan tietoa elossa olosta tulee, mukavaa viikonalkua.

Huomentapäivää!
Täällä leijaili jonkin verran niitä Hitriikan mainitsemia nenäliinan riekalaita.
Nyt putoaa kohtisuoraan jotakin raskaan näköistä. Olisikohan räntää?
Yksi lumiaura on liikenteessä, ja sen katolla vilkkuu aamun ainoa valopilkku. Hyvä, että edes se. Toivottavasti Tuomari Nurmio ei raahaa meikämuijaa rosiskseen luvattomasta lainaamisesta ja vielä lainatun tekstin väärentämisestä.
No, perästä kuuluu, sanoi torventekijä. Jos ei kuulu, ei ole mitään kuuluttamisen arvoista.
Oikein antoisaa päivää kaikille, silitys kisuleille, taputus järjestyshenkilölle ja lentopusu Wiivin piskille!

Räntäsateessa käytiin lippu nostamassa salkoon Minna Canthin ja tasa-arvonpäivän kunniaksi. Tiskirättimäistä kosteutta tuntuu naamassa ja koiran turkkiin sulavat nuo läimäkkeet. Aamun valopilkku on saksanpaimenkoiran palvova katse, kun laitoin sille aamupalaksi kuivamuonapapanoita, piimää ja eilisen paistin viipaleita sekaisin, hetkessä tuo hotkaisi kaiken ja nuoleskeli tyytyväisenä karvaisia huuliaan.
Tänään on ihan passeli sää kirjastokäynnille. Tilasin Katja Ketun Kätilön , kuulemma hyvin räväkkää kieltä ja onhan kirjoittajakin vilahdellut oudoissa sieppausuutisissa.

Meillä vähän onnahdellen pelaa tasa-arvo, on ukkoin ja akkain työt ja reviirit. Mies puhuu SINUN astianpesukoneesta ja pölynimurista. Mummin sydäntä sylkähytti, kun 9-vuotias tyttärenpoika halusi kokeilla minun ompelukonettani ja näppärästi syntyi tilkuista vanulla topattu pannulappu ja autoon pikkutyyny . Pojat saavat osallistua tekstiilitöihin ja tytöt veistoon, kaikilla on kotitaloutta...vaarillekin haastetta. Totta puhuen, ruuanlaitosta siippani on hyvinkin kiinnostunut ja varsinkin kalaruokien mestari.

Mukavaa maanantaina, vaikka vähän takapakkia onkin kevään edistymisessä !

Illansuuta!

Eepä ne oo veljeksiä eekä siskoksiakaa nuo päevät. Öölössä päevänä olj niin kommee siä ku olla voe. Istuskeltii tuossa pihamualla parj-kolome tuntia ja kuunneltii linnul laalua. Ee kuulunna joohtenii eekä kurkii iäniä, ee aenakaa näessä maesimissa. Kärpäsiä olj lennossa usseeta, talon seenustalla ja ikkunaannii, lassiin vällii niitä jo ilimaantu. Tuolla ulukopuolella on semmmoset pienet "tuuletusreejät, ja niistä ne sitte tulloovat ruutuiv vällii, ulos ne ee ossoo männä.

Voe taevaha talikynttilät, mitenkä paljo on satanna lunta tänä päevänä, välillä pikkuse vähemmä, sitte tuas taevaan tääveltä, jalakarätin puolikkaeta. Ee siinä pysynnä Minnan kunniaks salakoon nostettu lippukaa kuivana. Tuulta ee oo meellä päe tuntunna oekeestaa yhtää, kyllä ne nuo rökäleet on tippunna vuah hiljalleem muaha asti.

Tässä oon muutamana päevänä aatellu, että mitähä Uzmalle kuuluu. Jottae rähinöetähä sielläkii käävää, voe voe. Oonpa aeka onnekas, kun suan asua tiällä ja vielä tämän ihanam miehen kansa!

Nytpä lähen lukemaav viikonlopus Savon Sanomia, luven ne niin tarkkaa, kallis tillaas. Mulle se on suur naatinto, ku heetäten sänkyy selällenj ja luven lehet kannesta kantee. Ee se oes sitä, jos netistä lukisj.

Vanahan surmooha se tuo uus lumj on , uskotaa siihe, kuukaas etteenpäen nii varmasti on aeka paljov vähempänä. Sitä ootellessa: voekee riskisti! paulamaria

Räntäsateessahan lippu vastapäisen talon tangossa roikkui, kun aamulla vilkaisin ulos. Enpähän muistanut miksi, kalenterista täytyi tarkistaa. Minna Ganthin, hänen työnsä, yhteiskunnallisen vaikuttamisensa muistoahan sillä muisteltiin. Niitä oli tavoitteet tasa-arvosta ja myös huomattava, radikaalinenkin kirjallinen tuotanto. Rohkea nainen ja varsinkin kun sen sijoittaa siihen aikaan, 1800 luvun loppupuoleen. Jonkun verran olen Ganthin tuotantoa lukenut, rohkeasti toi esille vähäosaisen kansan vaikeuksia.

Hyvinpä täälläkin jo löytyy sulia jalkakäytäviä, joissa voi reippaasti poljeskella. Eilen kävin kiertämässä Kuusijärven. Kävelijöille tarkoitettua reittiä ei ole koko talvena aurattu, mutta onhan siellä kävelijöitä sen verran, että on kapea polku. Sehän on näin keväällä paikoin korkeammalla, kuin muu lumenpinta. Siinäpähän saikin taitella, että pystyssä pysyin. Eipäpän ollut kiirettäkään, ympäristöä töllistelemäänhän lähdinkin ja eipä näkynyt vastaan tulijoitakaan.
Talviuimareita varten pitävät reilua avantoa auki. Kun menin, siinä porskutteli kolme sorsaa ja kun palasin kierrokseltani oli kaksi urhoollista henkilöä avannossa, eikä näyttänyt kiirettäkään olevan pois. Taisi olla vähän sietokilpailu menossa. Sitä ihmettelin, että missähän sorsat viettävät pakomatkansa.

Eipä tässä ihmellisempää, eikun eteenpäin.

Moikka Pirttiin !
Keväinen päivä,lämpöasteitakin pari.
Tuntuu hyvältä,kun kevät etenee,tiet kuivia ja kutsuvia!

Sanoin miehelleni,josko hän jo autoon kesärenkaat vaihtaisi,mutta
eipä ollut vielä niissä mietteissä sanoi,että voi vielä tulla takatalvi.

Minna Ganth oli tarmokas nainen ja hyvin osasi kuvata sen aikaista
elämää. Aika nuorena hän kuoli 53 vuotiaana.
Mutta se oli siihen aikaan lähes normaalia,ihmiase kuoli nuorempina
kuin nykyään,kun elintaso on parantunut ja on antibiotit ja muut lääkkeet.

Tuomas Kyrön kirjoista olen myös pitänyt,sain juuri hänen kirjoittamansa:
Kerjäläinen ja jänis, se täytyy lukea.

Nyt otan yhen SkillaN"In tuoman munkkirinkilän ja kuumaa kaakaota,
ah" onpa hyvää!

Lumista maisemaa, ikkunasta katselen, ihan talvelta taas näyttää.
Ainakin kymmenen senttiä sitä tuli, entisen surmaa ja ihan tuperoa oli kävellä kampaajalta kotiin.
Tällä hetkellä pakkasen puolella pari astetta, joten päivän mittaan voi sulamista lumelle tapahtua.

Minnan päivät oli ja meni, enpä edes aamulla muistanut, vasta kun lippujen liehunnan näin tuli mieleen.
Minnalla varmaan oli vaikeaa miehisen maailman menossa siihen aikaa, mutta sisukas kun oli, sai nimensä tuleville sukupolville jäämään ja tasa-arvo asiaa edelleen yritetään.
Paljon on saatu aikaan, mutta tehtävää vieläkin on, tuo taloudellinen tasa-arvo, se pitäisi olla jo kohtuullinen, no onhan naiset enemmän työelämässä kuin Minnan aikaan.
Tasa-arvossa on menty myös huonoon suuntaan, naiset tupakoivat, ryyppäävät ja tappelevat, jopa murhia tekevät, siinä olisi pitänyt raja tulla eteen.
Onhan kautta aikojen nainen, äiti ollut se perheen yllä pitävä voima, miten onkaan tänään?
Onhan moni muukin asia kuperkeikan heittänyt, mutta tämä on kovin surullista, miten selviävät lapset?

Taitaa joka kevät tuo auton renkaiden vaihto puhuttaa, mielipiteitä ajankohdasta varmasti jokaisella omansa, nyt kylläkin hyvä, jos ei ole tullut vaihdettua.
Aamun ainoa valopilkku tuossa jyrrää täälläkin, tuli auramiehille vielä hommia, jospa nuo lumet nyt viimeisiä olivat.

Kaipa ne sorsat ja nyt jo joutsenetkin löytävät noita virta paikkoja, missä ruokaa etsivät.
Minulla on tuossa lähellä virta jossa sorsat talvella asustavat, siihen on tehty ruokintapaikka ja kaiketi kaupunki sorsia ruokkii, kuten muutamaa muutakin pikkulinnuille tarkoitettua ruokapaikkaa.
Olohuoneen ikkunasta voin seurata tuossa edessä olevassa puistossa, miten ruokapaikalla vilskettä on, kohta ruuan tuojan jälkeen
Kyllähän näistä ruokapaikoista hyötyvät myös ne, ei niin suotavat linnut, kuten varis ja harakka, mutta taistelu toimeen tulosta niilläkin.
Pesänsäkin rakentavat ihan tähän liikeenteen ääreen, kai se ruoka helpommin täältä löytyy.

No mutta, jospa aloittelisi tätä tiistai päivää suunnittelemaan, miten tätä nyt parhaiten viettäisi, laulamaan ainakin puolilta päivin.
Ikkunalaudoilla olevat ruukut ensimäisinä kohteina kurkkia, miten on kasvu edistynyt;)
Tomaatit hyvällä alulla, toivorikkaana ajattelen ne multaan kesäksi ulos saan ja syksymmällä sitten niitä niin maukkaita hedelmiä popsin;)
Luojassa kaikki onnistuminen, oma elämäkin.
Eteenpäin vaan, vaikka nurin väliin menisi, ylös nouseminen se ensimäinen tehtävä siinäkin tapauksessa.
Iloista Kimmin, Akin ja Joakimin päivää kaikkille meille, ei juhlijoille myös;)

Tänään varhaisempi lähtöaika,
mutta palaan sen verran, että kerron tuossa 7.3. ilmestyneessä Savon sanomain lehdessä vihreällä keskiaukeamalla olleen Minna Canthin lauseen: "Kaikkea muuta, kunhan ei nukkuvaa, puolikuollutta elämää!"

Tuohan me kaikki ollaan hoksattu, joten kaikki hyvin meillä!
Ja SkillaN sinultakin lainaan lauseen, jonka olen sinun laillasi todeksi elänyt:
"Luojassa kaikki onnistuminen, oma elämäkin."
Iloa tiistaipäiväämme!

Huomenta.
Minun on helppo muistaa tuo Minna Ganthin päivä, koska se on myös tyttäremme syntymäpäivä. Ja nykyisin liputuspäivä, jota ei ollut 60- luvulla. (Kun joku muistaa minun jo kertoneen tuon, voi hypätä sujuvasti tuon lauseen yli.)....
Katsoimme joskus teatteriesityksen Ganthin elämänkerta esityksenä. Se oli hyvin ajatuksia avartava, ja totuuspohjainen. Uraa uurtava ollut omalla sarallaan , tasa-arvon ja meidän naisten hyväksi.
Ja osittain samojen ongelmien kanssa painittiin kuin naiset nykymaailmassakin (ne miehet ja lapset)).
Sepä siitä.

Varsinaisesti tulin pirttiin kertomaan terveiset Keuruulta.
Jossa olin muutaman päivän.
Nyt poistun takavasemmalle- siis ulos pirtin ovesta, ja ryhdyn omiin askareisiin. En voi kertoa mitä olen tehnyt, kun en vielä ole mitään tehnyt. Saa nähdä miten käy.
Munkkeja näkyy olevan....... otan yhden evääksi kotimatkalle.
Kiitos ja hei !

Huhhuh, kengät liitelee pitkin jäistä polkua ja minä myös. Hiekka pyörii piiloon polun sivuun. Tämä on nyt sitä harrastus voimistelua ilman tahtomatta. Ei huolta kesä-aika alkaa kohta eiku sauvat käteen ja menoks.
Onpas hyvää kahveeta, nyssi aivotukset tuli järjestykseen. Täytyy lähtee asiotaan hoiteleen ja voimisteleen. Nii että toivottelen kaikille oikein mukavavaa ja vireää päivää. Seo moro taas.

Aamupäivää. Samalla tyylillä jatkan viidentenä pirtissä kävijänä. Kerron mitä tänään aion. Samantyylisiä ovat puuhailumme, tärkeitä arkipäivän touhuja. Minä puolestani voin vihdoin mennä Impivaaran uimahalliin, kuntosaliin, uimaan ja saunaan silmäleikkauksen jälkeen. Tuli neljän viikon pakollinen tauko, joten mukavaa on nyt taas. Eipä tälle päivälle nyt paljon muuta voi suunnitella, koska kyllä se reissu minusta mehut vie tykkänään mutta antaa nautittavan hyvän olon.

Olkoon keskusteluosuutena hyvän päivän toivotus toisillekin, toteutukoot suunnitelmanne iloksenne.

Vielä tulin kertomaan että pystyssä pysyin. Vaikka vähällä piti, kädet heilui monesti räpytellen kuin lentoon lähdössä...
Jotenkin ihmeen kaupalla sain aina tasapainon.
Todella liukasta "salajäätä" lumen alla, lämpöasteita ja vähäinen hiekka painunut syvälle jäähän. Kannattaa varoa. Varmaan "maastoutumisia" tulee tänään, kunhan ei kovin pahasti käy. Siinä olisi kauppatavarat singonneet sikinsokin pitkin maata.
Pysytelkää pystyssä !

Hyvää iltaa kaikille!
Pirtin sohvaa niin kaipailin,kun tähän suuntaan laahustin,
olin nimittäin uimahallissa tänään ja nyt aivan "naattina",
mutta hauska reissu,vesijumppaa ja lopuksi uintia ja tietenkin saunaa.
Kylmä suihku viimeksi teki hyvää!

Ölen lukenut tuon Ktja Ketun: Kätilö -kijan. Olipa aika rajua textiä!
Tämä päähenkilö ei siinä lopuksi paljon kätilön tointa harrastanut,
Sahasi sotilaiden jalkoja poikki,jos oli mennyt jo kuolioon saakka
ampumahaavasta lähtenyt tulehdus.Y.m.
Kovaa oli elämä siellä pohjoisessa sodan aikana.

Tänään on kevätpäivän tasaus,päivä ja yö ovat yhtäpitkät.
Huomenna jo voittaa yön! Hip hei!

Huh kun on kiirettä, vaikka ei mitään tekisi!

Mitähän minä tosiaan olen tehnyt? Eilinen meni tuttavan uuden tietokoneen kanssa, kun piti saada vekotin käyttökuntoon. Joutui vähän miettimään ja kokeilemaan, kun itsellä on vanhanaikaisempia järjestelmä ja muut systeemit. Mutta eivät ne uudet niin paljon poikkea, etteikö ratkaisua löytyisi, kun aikansa värkkää.

Tänään olen jumittunut yhteen laululyriikan tekstiin. Mitä nyt välillä kävin kokouksessa. Tekstinteko on sellainen homma, että se rassaa ja rassaa aivoja niin kauan, kunnes viimein napsahtaa paikalleen. (Niin kuin ristisanatehtävä!) Saattaa hyvinkin aamuyöhön vierähtää oikeitten sanojen löytäminen. Periaatteessa olisi muutama päivä aikaa muhitella, mutta kuten sanoin, ei se anna rauhaa...

Varjon puoleiset jalkakäytävät ovat edelleen hengenvaarallisia. Auringossa loistaa paljas maa (siis betoni), mutta joka paikkaan ei aurinkoista puolta pääse. Tässä jäykistyy kohta liikuntakyvyttömäksi!

Onneksi huomenna on vesijumppa. Se on eka yritys uimahallissa tekemäni ilmalentoni jälkeen. No, ehkä nyt osaan varoa jopa pukuhuoneen lattiaa. Katsotaan, mitä selkäni sanoo jumpasta, vaikka eihän sellaista tarvitse tehdä, mikä ei tunnut hyvältä. Liikunta sinänsä ei voi olla pahasta. Pakko jostakin aloittaa.

Yöksi taas pukkaa pikku pakkasta, mutta eiköhän huomenna päivällä taas kevät edisty askeleen verran. Tänäänhän valo sai kiinni pimeyden! Se on pimeydelle nyt pelkkää menoa...