Kahvipirtti 60 /2012

Hyviä pakkashuomenia. Kaksikymmentäyhdeksän meilläkin on. Ynnämuut ja Merikukat ovat kotiutuneet etelän lämpimistä tänne kotimaan miinusasteisiin.
Tervetuloa, oikein lämpimästi tervetuloa!

Kokeilen nyt SkillaNin postitusohjetta lähettämällä ensin tyhjän viestin ja nyt tekstiä.
IP-tunnusta en tänään löytänyt, mutta sen verran olemme Mr. Geen kanssa kokeilleet, että kyllä se vaihtelee ja toisinaan pysyy myös samana.
Vaikuttaa siltä, että sen jälkeen, kun Gee meni naamakirjaan, on koko homma ryöstäytynyt käsistä; tulee sotku sotkun perään.
Kohta on ukko-rukalla kaveriksi pyrkimässä kaikki muut paitsi hallitseva presidentti ja Rooman paavi.
Toisaalta siellä on paljon mukaviakin naamoja, ja vaihteluhan virkistää. Enpä olisi uskonut, että puoliskostani tulee innokas kirjoittelija sitä mukaa kuin itse kohta unohdan jopa aakkosetkin.

Vaan mitäpä tässä tämän enempää loruilen. Kai se on luonnollista karsintaa, että tosi harvoin pääsen Kahvipirttiin. Toivottavasti se nyt onnistuu, kun tarjolla on noita Meri-kukan korvapuusteja.
Kiitosta vaan ja mukavaa päivää.

Nythän se tempun teki!
Teksti ensin ja nimi alle!

Täytyypä nöyrästi kiittää tervetulotoivotteluista takaisin tänne kotoiseen Suomeen. Tosin eihän poissaoloni kovin pitkä ollut, joten eipä siinä ehtinyt kotoutua kovinkaan syvälle eurooppalaisuuteenkaan. Tulipahan käytyä, siinähän se. Pakkasen pidossakin näyttää savolaiset pitemmän korren vetävän. Täällä oln vain - 26!

Enpä ollut samassa lentsikassa kuin M-K:n joukkue. Tottahan nyt olisin tullut tervehtimään ja huulta heittämään. Eihän se olisi ollut mikään temppu löytää muutaman sadan joukosta, vaikka ei olla livenä koskaan nähty. Eikä näkynyt Las Canterasin rannalla tai Santa Catalinan puistossakaan, vaikka siellä oli paljonkin erivärisiä pariskuntia.

Latekin oli pistäytynyt Pirtissä illalla. Olisin tullut seuraksi keinun tahdissa ylijäämätuotteita maiskuttelemaan, jos olisin ehtinyt. Dekkareiden tuijottelun jälkeen tuli tarve rojahtaa yöpuulle.

Savolaisuudesta vielä, en nyt heimosotaa ole julistamassa, vaikka yleinen käsitys onkin, että heillä on omia, laajasanaisia piirteitään. Olenhan sentään syntyisin naapuriheimosta ja omia omituisuuksia sieltäkin löytyy kun esiin kaivelee. Mitä tähän istuinkaveriini tulee, hän kyllä hyvin kunniakkaasti puolusti maakunnallista perinnettään, myös sillä kaikella itsevarmuudella joka kätkeytyi leppoisaan puheeseen. Mutta eihän kaikki mene yksin. Annoin miehen suoltaa aluksi sanaisen arkkunsa lähes tyhjäksi. Murahtelin vain jotain epämääräistä vastauksiksi. Jokainen on varmaan tavannut joskus sellaisen juttukumppanin, että muutamaan tuntiin ei ole tarvetta sanoa mitään, sillä puhetta tulee solkenaan katkomatta. Saattaa käydä niinkin, että puhujalle tulee äkkiä kiire ja hän nappaa hatun päähänsä. Toteaa vain, että oli kiva keskustella, asiaa olisi, mutta en nyt ehdi! On siinä naurussa pidättelemistä!

Tässä tapauksessani ei aivan niin käynyt. Neljän tunnin kuluttua, kohtuullisen itsekehunsakin jälkeen hän huomasi kysyä, että olenko hänen kanssaan nyt samaa mieltä. En ollut. Siitähän se voimakkaampi, selkosanaisempi valistustyö alkoi. Eipä siinä mitään, selkäkipunikin unohtui. Ja antoihan tämä pieni paikkakunnan poliittinen vaikuttaja minullekin pientä tunnustusta tähän tapaan, että "hiän luul kyllä sinuu yksinkertaisemmaks, näytittii vähän semmoselta, vuan voiphan se asiintuntiikii jonnii verran haksahtoo." Enpä tiedä, otanko sitäkään täydestä.

Kuten huomaatte, laajasanainen opetus on tehonnut. Pitkäksi venyi.

Taitaa olla tänään kylmin päivä tälle talvelle. Virallinen lukema lienee -30, hiukkasen jommallakummalla puolella, kun ollaan tässä sääasemien puolivälissä. Toinen on lentokentällä pohjoiseen päin ja toinen syväsatamassa etelään päin. Aina siinä on asteen tai muutaman ero.

Tuuli sen verran lippuja löyhyttelee, että ei kamalasti tee mieli ulos työntyä. Mikään pakko ei ole, kun äänestys on hoidettu ajoissa. Illalla sitten jännätään, minkälaiseksi lopullinen suhdeluku muotoutuu ja pitävätkö gallupit kutinsa. Kävi miten kävi, niin väitän, että tällä vaalikampanjalla on ollut merkityksensä. Ilmassa on väreillyt sellaista, mitä ei olisi tullut, jos vastakkain olisi ollut joku muu kilpapari.

Tämä Finlandia Helsingin rautatieasemalla on upea esitys, olit sitten kumman tahansa ehdokkaan kannattajajoukoissa:
http://www.youtube.com/watch?v=jaKko3VGAnY&feature=context&context=C308b853ADOEgsToPDskKrFNu8CZFX03-THBSepeq5

Savolaista lupsakkuutta olen kuunnellut mieheni suvun puolelta. Minun korvaani se savon murre on aina soinut miellyttävästi. Se pirulainen vielä tarttuu! Ei tarvitse monta päivää olla Savossa, ku alakoo jo iteki viäntee, vaikkei kunnolla ossookaan (kuten arvon savolaiset näytteestä huomaavat).

Kukahan täällä tarttuisi imurin varteen? Yksi vaalivalvojaisvieras on kutsuttu illaksi, ja sen verran vieraskorea voisi olla, että imuroisi muruset ja irti päässeet villakoirat pölypussin suojiin.

Palataan!

Terve vaan olen selvinnyt eileniltaisesta keinutuolikeikutuksesta, Meillä aamulla virallisen mittarin mukaan- 29 astetta. oma mittari, antura roikkuu ulkona ja lukemat näkyy dikimittarista sisällä.

Olipas hieno esitys tuo Hintriikan* lataama linkki Helsingin rautatieasemalta.
Kuinka "sattuikin" yksi mies seisoi siinä sisällä tyttörensä kanssa ja alkoi laulaa Finlandiaa, vähin erin siihen yhtyi tosi paljon hyviä laulajia ja jopa kuorolle johtaja.
Kannatta katsoa tuo linkki, ja ihan loppuun saakka, siitä selviää jopa ketkä järjestivät hienon konsertin.
ynnämuu katso nyt ennenkuin menet äänestämään, tulet ainakin hyvälle mielelle jos ei siitä muuta apua ole.
Onnekesi ei tarvi nokkaansa ulos pistää.
Hanki on lumivalkoinen, Late

Tulikin mieleen joulun aikainen mainos, jostain kaupasta. Yksi alkoi laulaa joululaulua, pian kaikki lauloivat je keikuttelivat itseään laulun mukana. Se on tarttuvaa. Finlandia piti tietenkin laulaa ryhdikkäästi.

Pakkanen vaan paukkuu, 29 aamulla.Voi hyvin harrastella sisähommia- sellaisia ruuneberin päivään sopivia. Kuten tortun syöntiä, huuhdellen kahvilla alas.

Niin ja kiitos paljon tervetulotoivotuksista. Silloin on kiva palata kun noin sanotaan. Ihan vaikka kohteliaisuudesta.

Savolaisuudesta: kyllähän meillä kaikilla on omat "kotkotukset"
olipa mistä vaan. Ulkomailla tuo isänmaallisuus korostuu.
Ollaan niin samaa pataa, Ja onhan meillä kansakuntana tiettyjä omia ominaisuuksia.
Joukkoon mahtuu myös niitä YM mainitsemia suorasukaisia viisaita.
Jotka laukoo ihan loukkaavia arvioita tuntematta toista lainkaan. Omaan arvoonsa jätettäviä juttuja.
Pitää vaan ajatella: Matkailu avartaa........!

Kokeilin minäkin joskus Facebookissa käyntiä. Tulin siihen tulokseen ettei se ole minua varten.
En niin paljoa jaksa istua koneella. Pitäisi usein muutamalla sanalla kommentoida, ja miksi minun pitäisi pitää toisia ajan tasalla omista jutuista- kaikkien luettavaksi.
Toinen ongelma, s-posti oli täynnä: ystäväsi kaipaa sinua ,ja kaveriksi pyrkijöitä on tiuhaan tahtiin.
Tietenkin sukulaisten kanssa voisi siellä pitää yhteyttä, mutta voihan sähköpostillakin.
Joten lopetin koko homman.
Varmaan olen niin taantumuksellinen ihminen. Mutta siksihän on sitä valinanvaraa.
Tuli mieleen eräs vaari tv;stä olikohan 85 kieppeillä. Kertoi että hänellä on yli 800 kaveria. Kyllä hän yhden kanssa joskus mielipiteitä vaihtaa.
Oikeasti hyvä että on mahdollsuus haluaville seikkailla siellä.
Ajankulua ja mielipiteiden vaihtoa.
Kyllä pakkaspäivänä on takka hyvä juttu.
Aurinkoista päivää kaikille.

Päivee, päivee vuan jokkaiselle!

Savolaisille ja muille jotka tänä pakkaspäivänä ja Runebergin nimikkopäivänä liikkeelle ovat uskaltautuneet.

Hörppäsen äkkiä korvapuustikahvit, pitää kiirehtiä töllöttämään naisten ampumahiihtoa. Toivottavasti Kaisa pärjää tänään paremmin kuin toissapäivänä kun sai ohilaukaisuilla kaksi sakkokierrosta jääden viidenneksi. Pidän peukkuja!

Moikka moi

Huomenta tähän vaalien jälkeiseen maanantaiaamuun.
Kansa on mielipiteensä kertonut, maa saanut uuden presidentin, onnittelut voittajille.
Pakkanen heittänyt kuperkeikkaa, yksitoista astetta on näkymä, tuulee ja luntakin viskoo.
Puut on oksat paljaina, kadonnut on harsopuvut, ne niin kauniit, ehkä vielä ehdimme uusintoja kauneudesta saada.

Vilkasta oli äänestys, vaikka pakkanen purikin täysillä, samaan päästiin kuin eka kierroksella äänestäjien suhteen, todiste, että ei pakkasta pelätä.
Koko maata ajatellen äänestysprosentti laski, oliko ehdokkaat sopimattomia kansan silmissä, vai muuko vaikutti äänestys tulokseen.
Tärkeimmäksi tuntui joillekin tulevan itsenäisyys päivän kättely, toivotaan nyt kumminkin, että paljon tärkeimmät asiat esille tulee presidentin tehtävissä.
Koko kansan presindentti, näinhän sen pitääkin olla, vaikka valtaa asioiden hoitoon ei presidentillä juuri ole, eduskunta hommat hoitaa.
Mielipiteitä kumminkin, ja niitäkin ehkä kuunnellaan, kuusi vuotta ja sen jälkeen ynnätään plussat ja miinukset.

Mites Kaisan kävikään?
Kiva kuulla sinusta my.mm.eli, hyvää jatkoa sinulle;)
Hintriikan linkkiä en ole vielä katsonut, keskityn siihen viestini perille saaton jälkeen.
On se nyt harmillista nuo koneiden ip, luulisi että itse saisi päättää milloin kirjoittaa mihinkin, mokomia estoja;(

Feisbookissa kavereita riittää, aina lisää ilmoituksia, että olet kaveri sen ja sen kanssa, ja entäs ne tyhmää tyhmemmät kysymykset joita siellä jatkuvasti, kuka onkaan tänään ystäväsi ja muuta vastaavaa, hassua.
Ehkä en ole sisäistänyt hommaa kunnolla, mutta en ole kotiutunut koko systeemiin.

Nyt on palattava tähän jokapäiväiseen elämään, munkin paistoon rupean ja sitten käsitöiden perään, tuonpa kohta tuoreita munkkirinkeliä, tulkaa kahville ja kertomaan, miten teillä hurisee, mukavaa alkanutta viikkoa ja maanantai päivää.

Vaaleja tuli seurattua ja äänestämässä käyty. Suomi sai 12. presidenttinsä. Toivottavasti sen oikean tähän vaikeaan aikaan. Viisaita sanoja kuulin hänen puhuvan. Kansa oli jo vuosia pitänyt häntä parhaana ehdokkaana edes ajattelematta itsenäisyyspäivän kättelyjä.
Ainakin hän on itsenäisesti ajatteleva enkä ainakaan huomannut suosiota kalastelevaksi. Sanansa pitävä ja rehelliseltä vaikuttava. Uskon myös että tsunamikokemuksensa on jättänyt hänen elämänarvoihinsa pysyvän jäljen. Tietysti sanomani ovat vaan yksityisen minäni mielipiteitä, jokaisella on omansa.

Kansa on sanansa sanonut (vajaat 70-prosenttisesti), ja siihen ei ole mukisemista. Kuten eilen tv:ssäkin monta kertaa todettiin, vaalikampanjanja jätti jälkeensä jotakin arvokasta suomalaiseen ilmapiiriin. Se ei siis ollut turha, vaikka gallupit koko ajan antoivat ymmärtää, mikä lopputulos tulee olemaan. Toivon, että uusi presidenttikin muistaa sen kaiken, mitä kampanjan aikana tuli sanoneeksi. Onnea hänelle tehtävässään!

Eilisestä pakkasesta ja n. 40% jäljellä. Hyvin tälläkin lukemalla pärjää. Lunta tupruttaa tuulen saattelemana. Sekaan on kohta lähdettävä. Määränpäässä luvassa ruokaa (sen perässä meikäläinen menee, vaikka puukkoja sataisi) ja Hesasta äitinsä luo poikenneen sukulaistytön (tyttö kyllä pitkästi yli 5-kymppinen) tapaaminen.

Eiku menoks!

Tänään oli mukava, aurinkoinen päivä, eikä edes pakkanenkaan, - 6. Tämän leppoisan hyvän aurinkoisen ulkoilupäivän en usko johtuneen päättyneistä pressan vaaleista, en niiden vaalien tuloksestakaan.

Minusta alkoi jo tuntua pitkästyttävältä koko vaalihomma. Eikä lopputuloskaan ennakkoarvioinneistani juurikaan poikennut, vaikka eihän niitä kesken "kisan" viitsi esitellä. Niinhän kaikki ehdokkaatkin antavat ymmärtää viimeiseen saakka, että toivoa on.

Mielestäni vaalifinaalissa olivat molemmat asiasisällöltään lähes samanlaisia, kun riisuu pois vaalikamppailuun sisältyneet "rönsyt" - ne asiaryhmät, jotka eivät presidentin valtaoikeuksiin sisälly. Kertoohan nekin tietysti henkilön persoonallisuudesta ja niissä voi nähdä eroja. Mielestäni Niinistö ja Haavisto täyttävät porvarillisen maailmankatsomuksen ehdot, ei kumpikaan ääripäästä, vaan lähellä toisiaan. Näin" työnhakunäyttöjenkin" perusteella arvioin.

Presidentti on valittu, voi vain toivoa, että hän tekee hyviä päätöksiä. Jämäkkyyttähän hänellä riittää, miten se kohdistuu, sen aika näyttää.

No voi turkinpippuri. Tänne uuteen pirttiin Skillan tarkoitti. Kirjoitan nyt sitten tännekin että ojentuis tämä ketju. Ikkuna huurtuu huurtumistaan, mutta en ala toimenpiteisiin. Kyllä nämä ikkunat on suunniteltu 12v vanhaan taloon asetusten mukaiseksi. Sisäpuolisesta kosteudesta ei ole kyse, jos joku niin luulee. Jouduinko minä nyt selitysten viidakkoon näissä ikkuna-asioissa.

Lunta on vaan kertynyt ikkunan alareunalla niin paljon, 30cm siitä se johtuu. Ymmärtääkö nyt kaikki tämä asia?.

Iso työ on kun ensin katu höylätään, sitten pusketaan kasoihin, kuormataan ja ajetaan johonkin.

Vähän vaikeuksia teki ymmärtää joutavoisen propleemaa. Kyllä varmaan se huurtuminen johtuu juuri tilapäisestä ilmastosta. Jos nyt on pyryttänyt ikkunalaudalle ulkopuolelle, se ei tarkoita, että olisi ryöpyttänyt "lunta tupaan." Ulkopuolelta se hiostelee. Eikä Pirtissäkään ole ollut niin paljoa läähätystä, hengityshöyryä, että se siitäkään johtuisi.

Kyllä se kevät nämä pienet harmit korjaa, odotappa vain! Se vain joskus pienikin näyttää suurelta juuri sillä hetkellä.

Huomenta kuuden asteen pakkaseen tuuleen ja lumituiskuun.
Näin se heittelee, tuuli on kyllä niin kylmää, että ihan pakkassäältä tuntuu, eilen sen totesin.
Helmikuussa pitääkin tuiskuttaa.

Elämä jatkuu vaalienkin jälkeen, ei tainut suurempaa järistystä aiheuttaa tämä meidän vaalitulos maailmalla.
Varmaan muutoksen kumminkin aiheuttaa asianomaisille muutto Mäntyniemeen ja koko elämään.
Ei varmaan ihan helppo pesti tälläinen julkinen oleminen, media kaikkia käänteitä tarkasti seuraa.
Etsitään, etsitään, jotakin toivotaan löytyvän, mistä otsikot lehtiin.
Jenni näytti tyttöseltä, käsisuudelmaa antaneen miehensä takana;)


Upea oli Finlandia noinkin kuultuna, tälläisiä "ulos ottoja" soisi esiintyvän useammin.
Eikös ilmanvaihto ole jotenkin häiriintynyt, jos ikkunan väli huurettuu, kysyy tälläisen selityksen uskonut.
Sama ilmiö tapahtuu parvekelaseissa, kun pakkasella sisältä ilmaa ulos virtaa, pian kyllä kuivahtavat, kun ovi kiinni laitetaan.

Noin kävi ennen minullekin Nea*, kun kirjan käteen otin, loppuun piti pian päästä, nyt olen vuoteessa yrittänyt lukea, ei tule mitään, silmiä kirvelee pitkällään lukien.

On se ainainen huoli noista jälkeläisistä, vaikka kuinka aikuisia ovat, sitä toivoisi että siinä käden ulottuvilla aina vaan eläisivät.
Maailma kumminkin vie mukanaan, uusiin outoihin ympyröihin, voimattomana sitä vaan katselee ja kuuntelee näin äitinä ja mummina ja toivoo että pärjäisivät.
Kansainvälistymistä sitä se on texsanell elämä nykyään.

Jostakin ketjusta luin, ymmärsin, että paheksuttiin sitä, että pirtistä ei muka kirjoitella muihin ketjuihin, mielestäni kyllä kirjoitellaan, mutta ei jaksa joka paikkaan ja asiaan kantaa ottaa, jos niissä jo asia on joka kantilta puitu.
Samanlaisia puheenvuoroja aivan riittävästi, katson omalta kohdaltani sen riittävän ja voihan olla, jos jonnekin puumerkkini jättäisin saisin haukut päälleni;)
Totuus kumminkin on se, että tämä kirjoittaminen vie niin paljon aikaa, että ei ehdi ja jaksa aina äänessä olla.
Olen vaatimattomasti ajatellut, että jos joku mielipiteitäni kaipaa, ne käy tutuksi pirtissä;)
Yhdyn Venlastiinan sanoihin, ihanaa kun olette olemassa pirtin väki, täällä ei vastauksia aina odotellla, kirjoitellaan vaan.
Lukeminen kyllä onnistuu, jopa koko palstan osalta, aika ei riitä puumerkkiä joka paikkaan jättämään;)
Ei siis merkkiäkään millekään jalustalle kiipeämiseen, hih.

Nyt sain aikamoisen sätkyn, kun ikkunasta vilkaisin, komeat kuuset menevät nurin.
Vuosikymmeniä oravien kotina olleet ja nyt saivat kuoleman, harmittaa, mutta niin se on, uusi rakentaminen vaatii tilaa, pois esteet.
Maisem a muuttuu. toivottavasti edes jonkun puun jättävät.

Mutta nyt päivän puuhiin, tulkaa suojaan tuulta ja tuiskua, pirtissä on lämmintä ja kodikasta.

Hei.
Lueskelin juttujanne pitkästä aikaa, ja jätän pienen merkinnän käynnistäni.

Täällä ei nimittäin tuule eikä tuiskua, pakkastakin on vain 5 astetta.
Poiketkaa Turun puoleen lämmittelemään.

Ai, ai, miten lauhaa teillä toisilla on! Luntakin on tullut kiitettävästi.
Eilen sain kolata lunta kaksi ja puoli tuntia. Aamupäivästä kävi lauhempana, mutta iltapäivällä jo kiri takaisin yli kahteenkymmeneen. Ja aamusella oli taas yli kolmekymmentä. On siinä auto rääkissä ja hengitystiet.

Ei voi moittia tätä talvea, kaikkea on satu.

Takkatulta ja nurkkakaapin hömpsyjä kaipaisi, näin ennakolta, huomenna on meno tähystykseen, minä, joka en saa edes pilleriä ilman apua nielaistua, auts.

Heippa uuteen pirttiin.

Pikaisesti käyn lisäämässä oma merkkini ja taas matkaan muualle, sulhon kainaloon tietysti. Juu, savolaisukko hääkin on, mutta kyllä se sana on ihan minun hallussani, juur, kuten ynnämuu, tuolla aiemmin kertoili. Ehdin kyllä pari tuntia paasata ja sitten kysyn oliko siulla ehkä jottain kerrottavaa. Jos ei koht' sillään tuu vastausta, mie " painatan jo muihin metkuihini. Rivakka on miun liikehdintä, ei ehi sammaloitua, niin sanotusti.
Paitsi tänään oli hirveen väsy olo, ilma oli aika harmaa aamulla ja piski veteli sikeitä eikä ollu moksiskaan, vaikka kyselin: lähetäänkö lenkille. Kylkeään vaan käänsi, mokoma.
Mukavata illan puolta kaikkiin sydämiin ja se o moro.
Hei hei

No niin, säätiedotus tuli "ph:n" kautta. Ei siihen paljon lisäämistä. Todennäköisesti kahden metrin korkeudessa taas tavoitellaan -30 asteen lukemia.

Olihan se eilinen ruokareissu varsinainen lumessakahluumatka. Teitä ei ollut ehditty aurata vilkkaammankaan liikenteen reiteillä, saati sitten kävelyreiteillä. Olin kyllä kuin urheiluseura lopen uupuneet jäsen, kun kahlasi ruokapöydän ääreen.

Nyt tämä sukulaistytär äsken lähti luotani, kun äitinsä oli opiskelemassa tietotekniikkaa. Vietimme ihan mielenkiintoisen kolmituntisen kahdestaan sillä välin. Huomenissa hää häipyy kotikonnuilleen ja met äitinsä kanssa mennään polskuttelemaan.

Voikaa hyvin!

Joutavoisen tapaan, en minäkään ole jäsenkorttia tänne saanut, eikä ole kyseltykään. Onpa vielä joskus kehoitettu käyttämään kuuluisan nurkkakaapin antimiakin, joten voisihan pienessä huurussakin virvoittavien juomien kannustamana yrittää elävöittää kirjallista tuotantoaan. Harvoin olen tarjousta hyväksi käyttänyt, vaikka Latehan sitä yliljäämävarastosta täyttelee, joten varmaan ei tyjhjää kaappia tarvitsisi kurkkia. En ole edes tarkistanut, onko viimeinen hyvä käyttöpäivä tarkistettu, kun kulutus ei kovin rajulta näytä.

Tänään kyllä kävin paikallisessa, vapaamuotoisessa kerhossa, jossa kyllä myös maailman ja maamme asioita pistetään järjestykseen. Lipsahteleehan se myös viihteen puolellekin, kun talo tarjoaa iltalehtiä selailtavaksi. Tärkeitä ja merkittäviähän ne missien kuvat ja seikkailutkin ovat. Ei kai niitä turhan takia kertoiltaisi. Eipä sielläkään baarissa virkistäviä juomia runsaasti viljellä. Juuri sen verran, että kieltä saa kastella ja ikäänkuin penkin vuokran maksettua. Onhan se kuitenkin kielen toiminnan säilyttämistä ja kuntouttamista.

Nyt alkaa olla aikani valmistella yöpuulle siirtymistä, vaikka ei ylettömän raskaat työt olekaan rättiväsyneeksi murjoneet. Näin...ehkä taas huomenna.

Heh-heh-hee, kun nauratti tuo Kahvipirtin jäsenkortti! Jos SkillaN vielä rupeaisi kirjoittamaan jäsenmaksulaskuja... Paljonkohan olisin velkaa näiltä vuosilta? Oikeasti olen suurella summalla saanut täällä mielenterveyshoitoa. Ootta te kaikki niin ihania!

Jälleen huomenet pakkasaamuun, kaksikymmentäkaksi astetta, eipä taida suuremmin tuulta olla, reipas ulkoilu sää on.
Surullinen näkymä ikkunasta, kaunis talouskoulu on muuttunut sementti kasaksi, eilen saivat purun loppuun.
Näyttää tosi oudolta tuo näkymä, no pian ne siihen pykäävät uudet talot.
Kyllä on helppoa tuo purkaminen kaksi konetta siinä puuhasteli ja talo hävisi, sementtiä puri kummasti kappaleiksi sen toisenkoneen kita.

Wiiwidear oikean miehen olet sulhoksesi löytänyt, voiko savolaisuutta mikään voittaa;)
No ei ruveta kiistelemään, kyllä miehet kuin naisetkin joka paikassa yhtä hyviä tai pahoja, itsellänikin oli karjalainen mies ja hyvä oli.
Eikös se olekin hyvä yleensä ottaen, että heimot sekoittuvat, jälkipolvi saa monenlaisia geenejä?

Tuo jäsenkortti, ei ole koskaan muita ehtoja laitettu, sovinnollista, toisia loukkaamattomia puheenvuoroja vain, hyvin on pirtin kirjoittajat kotiutuneet ja siksipä pirtti on näin kauan pystyssä pysynyt.
Onko niin, että kirjoittajilla on joku yhteinen sävy ja siksi on melkein ystäväksi on tunnustauduttu.
Onhan muutama yhteinen tapaaminenkin takana, tosin hyvin pienissä mittasuhteissa,,, miten käynee kevääksi suunniteltu, ollaanko jo vanhoja tähän hommaan?
Kivaahan meillä oli ja on edelleen palstallakin, ei anneta kielteisten mielipiteiden intoa kirjoitteluun horjuttaa.

Jopas lämmitti tuo"mummu" Late, kiiiiitos!
Pelkkää hyvää, koitoksesi on ohi, toivotaan että kaikki jatkossakin hyvin menee.
Ei ole minua tähystetty, ei leikattu ja kaiketi jos johonkin tuollaiseen joudun, ei uni tule silmään.

On turhan pitkä matka sinne Turkuun fiiulin, ei edes laivalle sinne suuntaan tule lähdettyä.
Marja-Liisa, kiva että edes joskus pääset kurkkaamaan, olisi kiva kuulla niitä kevään puuhia, mitä milloinkin kasvamaan laitat, tuo lupauksesi tuli mieleisänä vastaan otettua, kiitoksia ei, kun on sanottu, että kukkasista ei saa antaa, pitäneekö paikkansa.

Joutavoinen olet oikeassa, kyllä pirtissä neuvoja ja oppeja annetaan, saadaan, fiksuja mielipiteitä kaikenkaikkiaan, olen hyvin hyvilläni, tuntuu että paljon sellaista asiaa tulee, että näinkin vanhana ihmeissään lueskelee.
Pelkät kuulumiset jo mukavalta kuulostaa;)

Olisi se ehken iso summa jos jäsenmaksuja olisi peritty, ainakin yksi tapaaminen olisi kustannettu, tietenkin jäsenmaksun suuruus olisi sen määrännyt;)
Ihanaaa, että on asioita missä ei tarvitse rahaa ( en laske koneen ylläpitoa ja muuta sellaista) ystävyys, mukava yhteys palkitsee, kiitollisena minäkin yhdyn Hintriikan " ootte te ihania" virkkeeseen, tyhjää olisi ilman tätä joka aamuista viestin kyhäämistä.
Paljon puhutaan palstalla elämisestä koneen ulkopuolella, no eletään vahvasti, mutta hyvänä mielen virkeyttä yllä pitävänä, tämä pirtti toimii, kiitos kaikille jaksaville ja tulkaa mukaan toisetkin kirjoittajat.

Nyt taas se leipomispäivä ja kerho, virkeyttä ja uusia näkemyksiä sieltäkin ammennetaan, milloin milläkin onnistumis tavalla, yhdessä kumminkin ollaan, ja se on hyvä.
Kivaa päivää kaikille ja kiitokset ylikypsälle tervaksista, onpa helppo laittaa tuli takkaan jälleen, lämpöä pakkas kylmästä pirttiin tuleville;)

Minä olen näitä kummajaisia, jotka raapustelevat sekä sisä- että ulkopuolella pirtin, näitä joita ei sanota palstalla olevankaan. Hei alkuunsa ainakin puoli vuosikymmentä sitten älysin, ettei tämä ole mikään suljettu klubi , ei ole ikärajoituksiakaan...nurkkakaapin antimiin vaaditaan sentään täysi-ikäisyys.

Minnekähän unohtui tramboliini - ainakin rekki on pirtin oven pielien välissä, jotta saa selkänsä venytettyä suoraksi, ja näkyypä olevan käsipainot nurkassa . Uunin pankolta löytyi stressipalloja, joita voi käsissään mytristellä. Kissat näykyvät voivan hyvin, karva molemmilla kiiltää silittelyn ja kalapitoisen ruokinnan ansiosta. Kohentelen takkatulta, onneksi näkyy olevan vuosia sitten tuomani sammutuspeite paikallaan ja palovaroittimessa toimivat patterit. Monivärisen tulppaanikimpun toin pöydälle silmänruuaksi.

Minulla on tänään kiirekeskiviikko, kun on kaksi menoa : päivällä eläköiden tapaaminen Espoossa ja iltasella jumppa. Ensi kuussa naistenpäivänä meillä onkin isommat bileet keskenämme. Jumppaan pitää mennä kyllä pokkeuksellisesti autolla, täällä rannikolla on näet hyytävä sää. Pakkasta on mittarissa vain -13, mutta sääherratkin varoittivat kovan raa´an tuulen lisäävän kymmenen asteen verran pakkasen purevuutta. Sula meri ei ole kovin kaukana rannasta, höyry sieltä vain nousee. Pehmeää pakkaslunta satelee, talvi näyttää ikkunasta katsoen täydelliseltä. Näin tämä helmikuu helistää, onneksi valostuu päivä päivältä.

Helisevää helmikuista päivää !

Minäkin silloin tällöin saan jotain tänne tökättyä. Oikeastaan tehtäväkseni olen ottanut pitää pirtin orkideoissa, ainakin yksi pitää olla. Nyt tuon valmiiksi kukitetun lumivalkoisen runsaskukkaisen tuonne ikkunalaudalle. Tämä kukkii niin kauan että kukkii vielä pirtissäkukkii numero 61:kin.

Nyt menen leipomaan korvapuusteja, koska poika ja pojanpoika tulevat mammaa tervehtimään.

Suksimaanhan minullakin on mieleni tehnyt, mutta kerrankos se on niin käynyt, että mieliteot eivät ole toteutuneet. Ei vielä, mutta kyllä vielä tänä talvena. Se on yhtä varma lupaukseni kuin vanhalla juopolla, ei nyt mutta pystyn kyllä lopettamaan...jne.

Joutavoisella on taas "yksityisajattelijan" propleema. Minusta tieteellisten ihmisten "epätarkkaa"kirjoitusta on vaikeampi ymmärtää kuin kansanomaista rehehää sekoitusta. Lakien laatijat varmasti yrittävät käyttää oikeata kielellistä ilmaisua, mutta niin sekavia niistä tulee, että aina ei edes ammattilaiset ymmärrä kuinka sisältöä tulisi tulkita. Mokia ja "porsaanreikiä" tulee, joista konnat luikertelevat läpi. Porsaanreikiä? Sori, pienet, söpöt possut, heitä tämä kansankieli on kyllä tässä loukannut.

Harvoin käyn paremmissa paikoissa itselleni polttoainetta tankkaamassa, mutta joskus kultenkin. Eräässä paremmassa tilaisuudessa tarkkasilmäinen rouva huomautti, että minulla on ruokailuvälineet käsissäni väärin. - Ei ole, ne ovat niinkuin pitää, vastasin. Siihen se mutina jäi. Tottahan aina pidän veitsen vasemmassa kädessäni ja haarukan oikeassani. En edes usko, että se mitenkään vaikuttaa ruuan laatuun tai ruokahaluuni - korkeintaan se jollekin tarkan etiketin haltioille voi kertoa moukkamaisuudestani. Sen en ole antanut häiritä niin paljoa, että olisin opetellut toisin. Tottahan oppisin, opinhan kynällä kirjoittamaankin oikealla kädellä, käy se kyllä vasemmallakin.

Sama se sanana tökkääkö vai kirjoittaa. Onhan siinä tietysti vivahde-ero. Samaan yläpäähän se tieto menee - jos menee - kuuli, luki, näki, viittilöi tai kosketti. Vähän sama juttu kuin sapuskan hyödyntämisessä, sama se kummalla kädellä aukkoon mättää ja vaikka ilman apuvälineitäkin. Kunhan vain sattuu olemaan ruokaa tarpeeseen. Ja sanotaanhan ylevästi, että annetaan sananruokaakin. Sitä kai yritämme, pippurista, mautonta... mitä kaikkea löytyykään.

Nyt tuli yhtä mössöä, mutta en raaski poiskaan ähellystäni heittää. Voekoo mahottoman hyvästi!"

Minähän vallan hämäännyin tuosta ym:n veitsi/haarukka- järjestyksestä. En siksi, etteikö se olisi oikea, jos itsestä siltä tuntuu. Satun vain kuulumaan samoihin väkisten oikeakätisten kirjoittajien joukkoon väännetyksi. Kukaan ei silti älynnyt vääntää minulta lusikkaa oikeaan käteen.

Veitsi ja haarukka minulla on ollut kädessä aina samallalailla kuin muillakin kuolevaisilla. Ihmettelenkin, miten syntyperäiset oikeakätiset saavat haarukan osumaan suuhun vasemmalla kädellä. Minä en nimittäin onnistu tekemään sitä oikealla kädellä (kuten ym). Joskus saan pyöritellä veistä ja haarukkaa käsissäni moneen kertaan, kun en muista, miten päin niillä syöminen minulta onnistuu.

Jos minulla on pelkkä veitsi, niin se on taatusti vasemmassa kädessä. Ei oikealla kädellä voi leikata leipää tai muutakaan tarkkuutta vaativaa. Eikä oikealla kädellä voi piirtää, vaikka se kirjoittamiseen onkin pakotettu.

No niin, tässä oli sudenkuoppa sen porsaanreiän kaveriksi.

Joutavoisella sanon, että tyyliä ei kannata muuttaa sanovat hienot ja tietäväiset mitä tahansa. Minä ainakin ymmärrän sitä paremmin mitä epäselvemmin asia on ilmaistu. Jääpähän edes tulkinmahdollisuus itselle!

Pirtin oven taas aukaisen ja huomenia toisvottelen, pakkasa yhdeksäntoista, hiljalleen koivun oksat heilahtelevat ja päivä valkiaa.
On sitä pituutta jo karttunutkin, ei väliin muista edes ihmetellä.
Tiukka päivä oli eilen, kotiin tultua tuntui, että aivan voimaton olin, mutta kun ruokailin taas kaikki hyvin.
Varmaan tämä elämä tässä vaiheessa vaatisi säännöllisiä ruoka aikoja, kun päivän ilman ateriaa on, voimat häipyvät.
(vaikka tuota vararavintoa onkin ympärillä)
Kyllä on havaittu sekin, että samaa ei jaksa, mitä muutama vuosi sitten.


Äitini oli vasenkätinen ja kirjoitti oikealla kädellä (pakko oli ollut) ja kaunista oli käsiala.
Tyttäreni on myös vasenkätinen, kirjoittaa myös vasemalla, en kyllä ole seurannut miten ruokailu välineet käteen ottaa. on tässä äiti, kun ei moista asiaa ole seurannut, saati neuvonut, suuntaan tai toiseen, luulisin että vasenkätisen tapaan syökin.
Pitääpä joskus tarkistaa;)

Nea* jätä väliin siivous, kohta samat pölyt paikat peittää, kokemuksen äänellä puhun, päivä väliin ja taas pitäisi siivota, jos mikä se turhauttaa.
En pidä yhtään shoppailusta, olen aivan naatti kotiin tultua, jos joskus pakon edessä jotakin sovittelen.

Venlastiina/Puskasuleima hyvällä mielikuvituksella voi nähdä kerrottavan asian, kuten talon purunkin, nyt talosta ei ole kuin pienoinen sementtikasa.
Autoon lastaavat ja vievät sementit pois, sitä pölyä mitä siitä aiheutuu, keväällä ikkunoista pesemme.

Trampoliini on varmaan jossain varastossa, kun sillä taiteilevat ovat harrastuksen lopettaneet, vetäjänä toiminut Mummeli katosi pirtistä.
Sammutus peitteen toki mukana kuljetamme, kuuliaisia kansalaisia olemme, kiitos kauniista kimpusta Ramoona.
Orkideasta myös kiitos, olet sinä taitava Katleija kun saat nuo kukkasi kasvamaan ja kukkimaan, minä en koskaan ole noiden orkideoiden kanssa onnistunut. Paljon muutakin on, missä ei taitoni riitä.

Uskon jokaisen kirjoittamalla tehtyä tekstiä ymmärtävän, aihe voi joskus mennä yli pään, mutta ainahan voi kysäistä, hyvin olen pirttiin kirjoittajien kirjoitukset ymmärtänyt. (luulisin)
Rivien väliä en osaa tulkita;)
Maaliskuussa, auringon kivutessa jo korkealle, silloin ne hiihtokelit ihania ovat, mutta tyydyttävä on patikointiin.

Tänään saan hiuksien lyhennyksen, mietin tekisikö jotakin radikaalia, vai jättäisikö keväämmäksi, sitten kun ei hattua enää päähän laiteta.
Verotoimistoon on käveltävä, prosenttikirjan tarvitsen, ja soittamalla menee Helsingin kautta kaikki puhelut, helpompi tapa mennä paikan päälle.
On se kumma sekin, että kaikki palvelusoitot kiertävät kauinta reittiä myöten, ei suoraan pääse mihinkään virastoon, pankkiin, kai poliisin saa kiini vielä siitä tutusta numerosta, toivottavasti sitä en tarvitse koskaan.
Pakkaspäivää, tulkaa lämmittelemään ja ottamaan kuppi kuumaa.

Mitä kauneinta iltapäivää !
Yritin minäkin eilen pirttiin. Pitkän sepustuksen seurana. Väkkärä vaan pyöri pyörimistään mutta ovi ei auennut. Nea oli just pois menossa. Yritin huutaa perään,että pitääkö sittenkin olla jokin jäsenkortti, päästäkseen pirttiin, vai huvikseenko vaan pakkasessa seisotetaan.
Sitä ennen olin kääntänyt taskut nurin eipä vaan korttia löytynyt. Eikä lappuakaan ( kuten pankki aina laittaa)) :on tehty tälläinen muutos; mutta sinun ei tarvitse tehdä mitään.
Paitsi tietenkin hyväksyä- ja vaikeneminen on hyväksymisen merkki- siinä tapauksessa.

Olis yli viiden vuoden velat täälläkin kortittomana. Sehän olis jo melkein linnareissu.... kohta kokeilen miten väkkärä pyörii, ja kauanko.
Kirjoituksen ymmärtämisestä olette puhuneet. Minusta kaikki ovat kirjoittaneet ymmärrettävästi.
Eikä aina tarvikkaan olla niin ajan tasalla.
Ainahan on vara palkata "Virallinen selittäjä", pirttiin. Jos tulee niin ylipääsemätön juttu. Siinä kaikki selittäjän ympärillä lattialla takkatulen loisteessa kuuntelisi silmät renkaina mitä "selittäjä" sanoo asian tarkoittavan. Välillä kuumaa kahvia tai sään viileydestä riippuen kuumaa rommia mukista kitusiin ja taas asiaan.
Ainoa ongelma ettei sellaisia selitysasioita ole vielä kertynyt.
Ei ainakaan pirtin kirjanpitäjä ole nipunnut mitään asioita selvityslistalle. Siis ei hätää, me ymmärrämme toisiamme.......

Käsipuntit on joku heittänyt pirtin nurkkaan, pitäisköhän kokeilla.
Nyt olisi hyvä kun ei kukaan ole näkemässä monenko kilon nousee vai meneeko maata kohden koko homma.

Päivä meni "puoliäitiä"autellessa. Kotiutui sairaalasta eilen loukattuaan kätensä. Ikää hänellä 91 v asuu yksin ja apuja tarvitsee.
Kävelin äsken kotiin ja totesin tuon ihanan (ja kylmän ) sään
Mutta pukeutumalla oikein siitä selviää.
Minäkin totean : kivaa kun te kaikki olette olemassa, ihan jokainen !

Saamaton muori olen minä. Eilen kävin sanomassa että menen korvapuusteja leipomaan. En leiponut korvapuusteja, lettuja paistoin pojanpojalle. Nyt sanon että menenkin tästä leipomaan porkkanasämpylöitä. Taikina saa nousta Tunteiden ja tuoksujen ajan, sitten ne paistan. Tulee kodikas tuoksu illaksi kämppääni.

Mistä sanaselityksestä puhutte, en oo kaikkea lukenut. Semmoinen peli on olemassa, se on hauska.
Se on simmottos, ett jollei ei pääs jyvä toisen sanomisist, ni pitää kysyä vaan että mitäs sää tolla tarkoiti. Nii yksinkertast se on.

En tiijä mistä muut puhui. Minä puhun siitä, jos jostain tuntuu että ilmaisee itseään epäselvästi-- ihan niinku minä tuossa edellisessä-- silloin voitais palkata pirttiin se "virallinen selittäjä".
Ihan kuin unien tietäjä mitä mikin tarkoittaa.
Ei vaan tähän asti ole tarvinnut.... nytkin Katleija- sanoi että mitäs sää tolla tarkotit.
Onhan se samalla hyvää aivojumppaa, kun miettii sanomisen tarkoitusta.
Olis vaan niiin hauskaa istua kuuntelemassa selittäjän sepustuksia........

Kun olen lähistöllä, tökkäydympä samalla Pirttiin joukon jatkoksi. Auttaahan se kysyminen ehkä, jos joku esittää asian niin kimurantisti, ettei selvyyttä löydy. Tai voipihan se olla toisinnii." ei vastaa kun kysytään, mutta vastaa kun ei kysytä, ." Enpä usko, että täällä ainakaan selvitysmiestä tai - naista tarvitsee. Tekee sen tulkinnan mikä passaa. Voihan joku ihan piruuttaankin yrittää testata kanssakulkijoiden käsityskykyä. Niinhän eräs hyvin tuntemani taiteilija vastasi, että hän ei selittele töitään, nehän ovat näkyvillä.

Sen verran Hintriikan "hämäännykseen" käsieni sekoittamisesta. Niin käy minullekin joskus, kun aloittelen valmiisi katetusta pöydästä rukokailutouhuani ja samaan aikaan huomio kiinnittyy muuhun, niin työkalut käsissäni ovat sekaisin. Saattaapa todella mennä ihan käsieni vatvomiseksi edestakaisin. Ongelmaa olen helpottanut sillä, että veitsi vasuriin, sitten tukevin ottein pihvin kimppuun. Ei kukaan ole sen pitemmälle ohjannut - paitsi kirjoittamispakon oikealla kädellä.

Tulinhan vain tökkäytymään. Siispä hyvää illan jatkoa.

( unohdin kirjautua, ynnämuu)

"Varhainen lintu madon nappaa" kait ajattelin, tänä aamuna,
kun aikaisin heräsin!

Hei kaikki pirttiläiset!

Se eilinen lupaus siivoamisesta täytyi ottaa tosissaan,vaikka sinä Skillan
hiukan varoittelit,että se on turhaa ja tottahan se on,että uusia se täytyy
uudelleen ja uudelleen. Mutta kyllä on hieno tunne,kun kaikki on läpi
käyty,on siistiä ja aurinko vielä valaisi hienosti niin sisällä,kuin ulkonakin.

Lemmen viemää juuri katsoimme kuutoselta,on jotenkin jämähtänyt sitä
seuraamaan.

Jälleen pakkasaamu, kaksikymmentäviisi astetta, ihan rapsakasti on jalkojen ulkona liikuttava.
Huomenta kaikesta huolimatta, viikonloppu jälleen alkamassa ja puolikuu taas käsissä.
Näinköhän junat aikataulussa kulkee, olisi siirryttävä paikasta A, paikkaan B, eli juna kyytiä pyrin saamaan.

Katselin illalla kotimaisen sotaelokuvan Teemalta ja taas kerran ajattelin, miksi sotia käydään, on se niin kauheaa.
Miehet syöksyvät kohti tuhoa, menettävät järkensä, terveytensä ja henkensä, kallis on ollut itsenäisenä olemisen hinta.
Miten olisikaan, jos näitä uhrauksia ei olisi tehty.
Ei opita koskaan neuvottelujen teitä kulkemaan, aina jossakin tapellaan, tuhotaan ja syyttömät kärsivät.
Kuka sitten onkaan syyllinen?

No mutta mitäpä tälläisiä synkkiä "totuuksia" nyt rupesin juttuamaan.
Enpä muista milloin olisin sämpylöitä leiponut, siitä vaaleasta leivästä aina puhutaan, miten sitä ei pitäisi syödä, mutta niin on nyt myös ruisleipä kiellettyjen listallaa.
En skarppaa, joten minulle maistuu.
Olen kyllä sellaisen havainnon tehnyt, että tuo pulla ja makean kahvileivän syönti ei oikein haluta.
Kyllä sokeri suussa vielä sulaa, mutta kakut ja makea ei oikein enää houkuta.
Minä olen tuosta "tökkäämisestä" saanut ihan tarpeekseni Feisbookissa siellä tökitään jatkuvasti;)

Tuo tunne siivouksen jälkeen on palkitseva, mutta kestää niin juukelin vähän aikaa ja taas on siivottava, se väliin ärsyttää.
Minulla ei ole ketään, jonka syyksi pölyn lennättämisen laittaisin, itseään kyllästyy aina moittimaan;)

Meri-kukka kerroit miten iäkäs rouva selviää koti askareistaan, kyllä ihmeteltävää riittää, miten voikaan olla niin nuorekkaita ihmiset vielä noillakin kymmenillä.
Katselin Aira Samulin menoa, kun tanssi nuorten kanssa, ei millään uskoisi, että 85- vuotta täyttää, tai täyttikö jo.
Ei yllä lähellekään meno tällä mummulla vaikka reilut kymmen vuotta iästä pois ottaa, ihailtavaa on tuo kunto ja energia.
Tasan ei käy onnen lahjat, itseäni voinen paljolti syyttää, eipä ole kuntoa tullut kovinkaan hyvin hoidettua.

Taas on näitä mielikuvitus tupia palstalle syntynyt, kiva, että huomaavat nekin joille pirtti on ollut "huuhaa" ketju, miten mukava voi tälläinen osin mielikuvilla toimiva pirtti olla.
Katselin kirjoittajien kirjoa, siellä vilahti sellaisia nikkejä, joille pirtti on ollut aina " punainen" vaate, näin muuttuu mielipiteet ja kun itse osallistuu, ei enää muistakkaan niitä aiempia mielipiteitään;)
Ei liian totisesti tätä kirjoittelua pidäkkään ottaa, huumorilla, väliin asiaakin, sitähän pirtissä on vuodesta toiseen kirjoitukset olleet.

Nyt lopetan, toivottelen kivaa viikonlopun alkua, pakkanen sitten on luvassa laantua, varmaan alkaa suksien esille otto olla ajankohtainen, kuka nyt hiihtämään kykenee.

Tulinpa pistäytymään täällä pirtissä. Ei ole tullut käytyäkään muutamaan päivään, koska on ollut "kiireitä".
No kyllä sitä aina eläkeläiselläkin kiireen pukkaa, vai olisiko näin, että askel on hidastunut ja kaikki muukin fyysinen toiminta. Onneksi mieli (mielikuvitus) vieläkin toimii vilkkaana. Voi aivan hyvin nauttia tästä pirtin tunnelmasta. Hienoa, kun on tällainen mielikuvapirtti.

Minullahan on nyt meneillään," kevennys". Olenkin jo päässyt hyvään alkuun. Leivän syöntiä olen vähentänyt ja kahvileivät olen kokonaan jättänyt pois. Ei silti, ei ole tehnyt mielikään.
Liikuntaa pitää kylläkin lisätä. Tänäänkin näyttää tulevan aurinkoinen päivä. Sauvakävelylenkki täytää tehdä.

Eipä tässä nyt muuta tälläkertaa.
Kaikille vain hyvää päivänjatkoa! =)

Kuulumisiin.......

Hiekotushiekkaa kippaavat siiloon, siellä kallion sisällä on paikoituspaikkoja ja hiekkaa myös sieltä hakevat hiekoittajat. Liukkaita aikoja se tietysti ennustaa käveliöille. Käveliöistä tuli mieleenni Kiveliö. Lapissa sanovat suurta erämaata joka ei ole suota vaan on sitä kuivempaa seutua Kiveliöksi. Täällä etelässä voisi sellaista kävelyyn sopivaa seutua sanoa Käveliöksi. Mielestäni Käveliö on aivan kelvollinen sana, jopa kävelytie voitais siten nimetä.

Asiallisempaa nyt tuli kirjoitettua kun sanotaan huuhaamaiseksi niitä turhanpäiväisyyksiä mitkä ovat aivan tarpeellisia kirjotuksia silti vaikka ovatkin huuhaata.

Mutustelin tässä kahvin kera sämpylänpuoliskoa, jonka oli leivänpaahtimessa rapeuttanut. Päälle ohuen kalkkunasiivun ja paprikan suikaleen. Kyllä minun sämpyläni on terveellinen, se on kaurahiutaleista, ruisjauhoista ja grahamjauhoista leivottu. Vielä kun olisi ollut niitä porkkanoita, niin entistä terveellisempiä olivat. Sitten vielä voi lisätä terveellisiä siemeniä mukaan.

Hihh, vein tuonne toiseenkin tupaan sämpylöitä. Kulkuri olen, koko palsta on lenkkialuettani. Kävelylenkkejänikin aina vaihtelen, suosittelen.

Voi kuinka kauniisti aurinko paistaa, se mielialan piristää ja ilmoittaa että kevät sieltä tulee. Näkyi tuo pölykin niin selvästi, että pitänee sille jotain tehdä minunkin.
Taannoin kun oli lämpimämpi sää ilahdutti talitintti ti-tyyllään, vaikka vasta on helmikuu.

Virkisty matkallasi Skillan.

Tervehdys. Sellainen aurinkoinen.
Ihan oikeasti sanoessa; ymmärrän kyllä useimmat murteet, kuten P-M tekstin. Olenhan läpeensä karjalainen, pohjanmaan ja keskisuomen ja lapinkin murre on tuttu . Pahin on tuo oikea rauman murre siitä ei ota selvää mikään- ei ainakaan meikämaija.

Mukavia on nuo sanakäänteet nehän elävöittää ja värittää kummasti tekstiä.

Pakkasta riittävästi tänäänkin, ei valiteta puutetta.
Nyt siirryn kahville aion nauttia sen juustokakun kanssa.
ET lehdestä otettu ohje, on muuten hyvää.
Ehkä teen toistekin. Koska ei tarvitse olla karppauksen kanssa missään tekemisissä. Emme edes tunne toisiamme....
Kohta tulee hohtavat keväthanget-- saattepa nähdä !
Mukavaa päivän jatkoa kaikille !

Heippa! On kaunis pakkaspäivä..Mukavaa,että on kuiva keli..Johan satoikin täällä rantamilla,yli oman tarpeen.Mitään erikoista ei ole tapahtunut,joten en ole siksi käynyt kirjoittelemassa..Tätä samaa,päivästä toiseen..Kohta lähden tyttäreni luokse tuonne Kylmälään.. Pitää varmaan ottaa villatakki ja villasukat mukaan,kun nimikin enteilee kylmää....Ihanaa,kun olemme jo helmikuussa,tammikuu tuntui pitkältä kuin nälkävuosi..Nyt pitää sitten käydä katselemassa hamekankaita ja yrittää keksiä joku mies,ketä kosisi ja jolta varmasti saisi kieltävän vastauksen..Jos sitten saisi sen hamekankaan..Pitää elää toivossa.En ole ottanut selvää,saako itse valita sen kankaan.. Jos joku tietää,varmasti kertoo?Ensiviikon sunnuntaina,pääsen tutustumaan uuteen Musiikkitaloon..Eläkeporukan kanssa menemme konserttiin..
Sitten olisi tiedossa Lohjalla käynti..Sieltä saimme kutsun vierailulle.. Varmaan kivaa..Nyt minä pääsen menemään,kun Jori on siellä asuntolassa.. Pitää nyt käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseen.On sitä pitkin kevättä ,kaikkea mukavaa..
Kevät tuo tullessaan taas stressiä..valon määrä lisääntyy ja paljastaa kaikki liat.. ikkunat esim..huh.. Pitää varmaan hankkia semmoiset harmahtavat silmälasit..hih...Ahaa,teillä on ollut murteista juttua..Minä en osaa oikein mitään murretta..aika hyvin kyllä kaikesta saan selvää.Murteet ovat maan rikkautta.
Nyt on hyväksytty kirjakieleen sana "viiveellä" ,kun oikeaa sanaa "viipeellä" harva käytti. Kieli muuttuu ja elää jatkuvasti.Murteetkin varmaan muuttuvat.. Sitä murretta,mitä meidän mummomme aikoinaan puhuivat,eivät varmaan nyky-ihmiset enää osaa...Ihan kiinnostavaa..Oliskohan täällä kahvia "Mammalle"..Eipä näy,joten keitän nyt..Tulkaa toisetkin iltapäiväkahville!
Olisi juustosarvia tarjolla! Mukavaa päivänjatkoa.. Näemme taas..Heippa ja iloista mieltä! t.Irkku

Tänään se tapahtui, nimittäin hiihtourheiluni avaus. Olisikohan pari, kolme kilsaa taakseni jäänyt. Eipä se menoni lennokkaalta edes tuntunut, vaikka välineissäni ei tietenkään vikaa ollut. Ukkoon kyllä tuli pieni vaurio. Nääs, kun minulla on ollut ja hilkulla pysynyt aisoissa "kuninkaallinen vaiva", kihti ukkovarpaan tyvessä. Sehän nyt ärtyi mäkiä ylös kavutessa. Aika kipiä on, ei puhaltelu auta. Eihän tämä nyt maailmaani kaada, tällaistahan se "urheilijan elämä" on. Harjoitteluuni kyllä tulee heti alkuun keskeytys, mutta ainakaan se ei kuntopyörän polkemista estä. Kyllä se markettireissukin onnistuu, kunhan ei loikkimalla yritä edetä.

On se vaan .letkeätä savonkielinen puhelu. Ihan kieltä kauneimmillaan. Sen verran olen livenä kuullut puhuttavan, että kyllä sen kirjoitetun voin ikäänkuin kuulla puheenakin.

Eihän "käveliössä" mitään vikaa ole. Vähän kömpelöltä se tuntuu, niinkuin uusi aina alkuun. Entäs juoksio? Kun aikoinaan lanseerasivat metsurin mehtätyömiehestä, muistan kuinka siitä irvaltiin, että tälläkö se työmiehen asema korjataan. Hienommalla nimityksellä. No, ajan mukana siihen on totuttu.

Jaha, nyt ryhdyn töllöttämään Haapasalon Silkkien reissua. Ja sittenhän päivä onkin pulkassa.

Huomenta, kun ei ny käviöitä' näy. Keitämpä kahvit ja hillomunkkeja on tuossa jos kulkevaisia ilmesttyy. Hengästyin kun tuossa matkalla olevassa nousussa pidensin askelta ja nousin mäen että heilahti. Siinä se tuli se hyötyliikunta käyttöön. Eräs tuttava sanoi polviensa olleen kipeät. Salilla oli jalkapainojen kanssa treenannu niin vaiva parantu.

Kuntosalilla en ole käynyt, mutta tuo mäkikävely on vielä toistaseksi toiminu, tässä minun tapauksessa. Keväiseltä näyttää, enkä nyt yritä Suomenkieltä enempää kehittää vaan suuntaan tuonne mäkeen.

Ilmestyyhän kulkevaisia aina, kun mies kahvit keittää ja vielä hillomunkit tarjoilee, kukas nainen selaista voisi vastustaa ?
Pakkanen on lauhtunut täälläkin ja aamulenkki koiran kanssa on tehty, iltapäivälle sitten taas pitemmälle lenkille lähdetään. Muutaman kerran olen suksitellut viiden kilometrin ladun, harmi vaan kun nämä nykyiset sauvat ovat pelkkiä lepakoita, tahtoisin kunnon hankeen uppoamattomat sommat niihin. Joka keskiviikko kuntojumpassa käyn , nuorempia ovat melkkein kaikki, mutta en fuskaa.

Eilen sain ajo-opetusta naapurin 6-vuotiaalta vesseliltä. Peruutin lumipenkkaan kääntöpaikalla ja toinen takapyörä humpsahti ojan puolelle. Siinä turhaan kaasuttelin ja menin katsomaan ulos tilannetta. Poika ensin moitti, että olisin minä vähän voinut katsoa , sitten neuvoi, miten pitäisi rattia kääntää, että saisin pyörät oikeaan asentoon. Eihän siitä mitään tullut ja poika sanoi, että lopeta, kohta alkaa kytkin haista ! Kyseli onko M. (mieheni) kotona vai hakeeko hän oman isänsä apuun. Mieheni oli ikkunasta seurannut tilannetta ja tuli apuun. Lopuksi saatiin vielä neuvo, ettei kitkarenkailla pärjää talvella. Hyvin muuten on kyllä pärjätty, mutta olen vaan niin huono peruuttelija.

Mukavaista viikonloppua !

Iltapäivää pirttiin, yritin kyllä aamulla, mutta hyrrä vaan pyöri.
Sitä Hintriikan neuvomaa kopio hommaa en tietenkään ole osannut ja niin jäi teksti paikalleen.
Mielestäni niin hirmu hycvän jutun kirjoitin, että itsekin hämmästelin, muttamuistankos nyt sitä, eikö mitä.
Ainakin ihasttelin taas noita lumisia maisemia, kun juna pulksutti lumisten maisemien läpi.
Kirkas aurinko ja kimaltelevat peltoalueet, järvien selät ja huurteiset puut, siinä sitä silmä lepäsi.
Muutaman kuukauden perästä pellot täyttyvät hanhista ja joutsenista, lepäilevät, ruokailevat ja jatkavat matkaa pesäpaikoilleen.

Ihanaa teille jotka suksille pääsette, hiihtolenkki kuntoa kohottaa ja mielen saa vastaan ottavaiseksi.
Suihku ja pienet nokoset, on varmaan kuin uusi ihminen;)

En nyt pyri enää muistelemaan mitä hienoa kirjoitinkaan, oli kumminkin näitä elämän kokemuksia,, elämän koulu on moneen opettanut, voi olla sellaistakin, mitä ei kirjoista löydy.

Nyt rupean huilaamaan, tein aika urakan. paistoin pullan, tein kiisselin, marjasopan, uuniriissipuuron, porkkana paistoksen, perunamuusin ja uunissa on vielä on ruispuuro ja paisti uunissa, siinäpä ruokaa koko ensi viikoksi;)
Kermavaahtoa vatkasin teen laskiaispullia, hieman etuajassa, tuon pirttiinkin, marjarahkaan loput kermat.
Hillomunkkeja näkyy pöydällä olevan kiitos joutavoinen huolehtimisesta, taidan vielä munkin ottaa, vaikka kanaa ahdoin masun täyteen.

Vietetään mukava lauantai ehtoo, jäännätään sitten sitä lottovoittoa, käydään saunassakin, näin kai toisetkin;)

Olipa ihmeellistä,Merikukka ,ettei Pirtin ovi sinulle auennut!
Olisin kyllä sitä rakosellaan pitänyt,jos olisin sinun tulosi havainnut,
mutta kas,kiireellä lähdin,sorry!

Nyt sauna kutsuu,olisipa vielä koivun oksista tehty vihta,se olisi ihanaa,ainoa huono puoli kylläkin se siivoaminen löylyttelyn jälkeen.

Hyviä löylyjä kaikille saunojille!

Päevee!

SkillaNillehan kävi kuin entiselle kalastajalle, se hyvä, iso saalis karkasi, jota kukaan ei ehtinyt nähdä))). Hyvähän jatkokin on, viitteitä on joista voi mielikuvituksella jatkaa. Olipa siinä ylläpidolla aamulla tunnin huoltotaukokin, näin ilmoittivat ja tarjosivat kupin kahviakin. Varmaan ajattelivat juuri Kahvipirttiä, ettei täällä siitä puutetta olisi. Lähdin kyllä pian lipettiin huoltojen päättymistä odottelematta. Onhan tullut yksi rivakka joutavoinen, joka kunniakkaasti pirtin perinteisen kahvinkin hoiteli oikein sekaanlaittamisen kanssa.

Öylössä iltana Latekin oli käynyt Pirtissä samoihin aikoihin kun tunaroin Pirtin oven raossa. Jotain mainitsit Pirtiin kirjoittajista, muistan kyllä. Ajattelin... niin ajattelin, enkä niillä ajatuksilla ilmoille tulekaan. Taitaisin sotkeutua sanoissani. Hyvin menee kuitenkin, oikein mukavaa, erilaisen erilaisiahan täällä kirjoittajat ovat. Ja hyvä juuri niin, kyllä tänne passaa sekaan sotkeentua ja eihän tämä pakkotyötä olekaan.

Luin tietysti Ramoonan jutun. Onpas hyvä, että naapurissa on nuori, avulias mies, joka ainakin antaa neuvoja. Ihanpa noin kertoman perusteella asiantunteviakin. Tuli mieleeni, että kun ajelee korpien vanhoja metsäteitä, jotka on tehty vain juuri tarpeeseen, että tiellä ei millään pääse sivuuttelemaan. Sellaista voi olla jopa kilometrejäkin. Siinä kun pöllähtää naapuri vastaan, on pakko peruutella mutkatkin. Tietysti sääntöhän on, että jolla on lyhempi tai helpompi matka peruuttaa, hoitaa sen. Kerrankin tulla törähti vastaani auto. En tehnyt mitään, koska tiesin, että mutkan takana muutaman kymmenen metrin päässä oli vastaan tulleella paikka, jossa oli reilusti tilaa. Yrittihän hän, mutta peruutus tökkäsi yhtenään tien poskeen, vaikka nousikin väliin autostaan tarkistamaan tilanteen. Viimein hän tuli levittelemään käsiään ja sanoi, että ei onnistu. Hän epäili, että autoon on tullut joku vika, kun takapyörät eivät käänny vaikka kuinka rattia vääntäisi.

Menin ihan kohteliaasti katsomaan hänen autoaan. Jouduin "asiantuntijana" toteamaan, että hänen autonsa on normaali "kansanmalli", eikä siinä takapyörät käänny, turha viedä huoltoon. Enkä irvinyt yhtään, vaikka luulisi, kun kyseessä oli ihan aikuinen nainen. Niinpä peruuttelin lähes kilometrin, enkä ehtinyt edes suutahtaa. Hyvä etten itsekseni ääneen nauranut.

Johan tässä onkin palstan täytettä, joten väistyn. Nähdään kirjainten jonossa.

Täällä on reippaasti otettu takapakkia, kukin taaplannut tyylillään. Mutta niinhän se on, että mieluummin etiäpäin elävän mieli. Ainakin yksi askel eteen, jos ensin ottaa kaksi taakse...

Hups-heijaa, kun meinaa pakkanen loppua kertaheitolla! Ei kauan kun näytti mittari -0,0. Liekö käynyt plussallakin, kun en ole koko aikaa sitä vahtinut. Puoli pakkasastetta on nyt. Aika reiluja lämpötilaeroja heittelee muutaman päivän sisällä. Epäilenpä, että niitä kunnon pakkasiakin vielä saadaan ennen juhannusta.

Tuuli on tänään ja ennustuksen mukaan huomennakin pitämässä huolta, ettei vallan hiki pääse yllättämään. Meillä on varastossa näitä luonnonilmiöitä. Jos ei pakkanen pure, niin tuuli piiskaa. Kuri säilyy!

Olisi muutama kirjallinen tehtävä hoidettavana, joten lopetan tämän kirjailun. Pärjäilkää!

Heippa! Olin tyttärelläni ja vävy-poika teki taas hyvät herkkuruuat ja omenatortutkin
pyöräytti meille.. Kyllä miehet osaa tehdä ,tosi hyvää ,ruokaa ..nam..
Ilma oli tosi hieno,välillä satoi lunta..Kaunista oli..Talvi on ihanaa aikaa..
Taidan mennä lepäilemään ja katsomaan TV:tä samalla..Kyläsä tulee nukuttua aina niin huonosti..Täällä kaikki vaikuttaa olevan pirteitä ..Mukavaa illanjatkoa..Palataan taas! Öitä! t.Irkku

Huomenta sunnuntaiaamun rauhaan, hiljaista on vielä tässä vaiheessa.
Pakkanen on taittanut niskansa, lunta on vähän viskonut, kaikenkaikkiaan hieno ulkoilu ilma, aurinko vain puuttuu.

Kyllä se niin on, että kotona se uni maistuu, vaikka kylässä miten hyvä vuode olisikin;)
Nea vihtaa kaipailit, meillä täällä savossa se on vasta, äläpä huoli, nelisen kuukautta ja uudella vastalla kylvetään.
Hämeen seuduilla kai vihta on vasta;)
Ihania nuo pienet lapset, missä vaiheessa niistä tuleekaan sellaisia mummon potkijoita?
Luen aina aamiaisen tenavien suusta totuuksia ja voi sitä nokkeluutta millä asioihin oikea suunta löytyykään, itsekseni kikattelen, on ne niin sattuvia.
Noista autolla sattuneista kommelluksista olen joskus kertonut, ei tullut minusta ja autosta kaveruksia.
Käsiäni olisin minäkin levitellyt tuossa ynnämuun kertomassa jutussa.

Haapasalon matkat ovat mielenkiintoisia, aika vaikeitakin tilanteita sattuu ja entäs ne ruuat mitä joutuu syömään, pipo kumminkin päässä pysyy.
Enpä uskaltaisi hänen reittejään kulkea.

Tuli mieleen se elämä silloin sodan aikaan ja kauan jälkeenkin, köyhää se oli.
Viisi henkilöä yhdessä huoneessa, yksi mies ansiossa ja raha juuri ja juuri ruokaan riitti, mitä nyt milloinkin sattui saamaan.
Nälässä en nukkumaan mennyt, illalla aina isä muistutti, että otappa leipäkakkua, että uni tulee, mutta yksipuolista se elämä ruúan suhteen oli.
Äiti kasvinmaata piti ja sieltä juurekset ja perunat saatiin, oli kanoja ja pässi kesän ajan, nekin ruuan lisänä.
Palstalla oli ketju köyhänä olemisesta, onko se perinnöllistä, olen sitä mieltä, että olosuhteilla on suurempi osa aisiaan.
Vaikka kuinka olisivat vanhenpani yrittäneet, ei säästöjä syntynyt, kai ne tienestit oli niin pieniä.
Nyt tätä aikaa ei voi verrata siihen menneeseen, työllä on kaikki ansaittu ja ihan kivasti on yhdestä huoneesta neliöitä lisätty, minullakin monta kymmentä, pienempi riitäisi.
Lapsilla kaikilla on omat kodit ja muutakin hyvää, joten ihan rikkaaksi voisi siihen entiseen verraten sanoa olevan, mutta tämän ajan mittakaavassa, sinne köyhyyden puolelle menee.
Pieni eläke, sillä juuri ja juuri kulut saa katettua, mutta hyvä niin, tiedän tiukemmallakin ihmisiä elää, vielä meidän hyvin vointi valtiossa.
Mihin katoaakin rahat, joita tulosten kasvun myötä on hankittu, nykyään vain kannattomina työpaikkoja lopetetaan, joku tai jotkut suuria omaisuuksia keräävät, mukaan ei kuitenkaan mitään saa.
Kehitys näillä meidän elinikämme vuosina on ollut valtava, missä onkaan sen kehityksen loppu, tuntuu kuin kehitys uhkaksi alkaa kääntyä.
No näkee, kuka elää, ei ihan ruusuiselta näytä maailman meno.

Tulipas nyt taas "viisautta" täydeltä laidalta, onneksi en tiedä oikeaa totuutta, voisi juttuni kitkeräksi muuttua.
Eletään päivä kerrallaan, mitään suuria ei enää tarvitse, suunnittelua ei ole, suurin puuha siinä, että pystyssä pysyy ja terveenä saisi kuolla.
Älkää nyt masentuko vaikka vähän synkkiä kuvia toinkin maailman menosta, me kyllä kunnialla elämän loppuun saamme.

Kaikesta huolimatta kivaa päivää, suru ei puseroon tartu;)
Luin tuolla aiemmin kirjoittamiani ja totean, että kovasti kirjoitus virheitä on, kiva että olette siitä mainitsematta, tarkistankin, mutta sinne vaan sekaan jäävät, anteeksi pyydän.

Höh, Vs! Alan yhtä vähäpuheiseksi.

Hei taas! Lunta satelee hiljalleen,mutta ei ole kylmä.. Sisällä on,koleantuntuista..
Villasukat ja villatakki ovat tarpeellsia nyt...Luin tuolta aikasemmin..köyhyydestä..
No,rikkaaat ihmiset,tuskin viettävät aikaansa sätissä..uskoisin niin.. Köyhyys on kovin suhteelliista..Joskus mietin,näitä laitapuolen miehiä.. Ovat onnellsia.. heillä on oma kaveri-piiri ja viihtyvät keskenään. Jostain saavat rahaa,että saavat lämmikettä..Tuolla Mankkaan kaatopaikalla,heillä oli oma pahvi-kylänsä..En tiedä,onko enää..Varmaan keksivät uudet paikat..Yksikin mies kävi kauppaamassa taulujaan..Oli todella hyvä taiteilija.. Siellä puidenoksilla kuivatteli kesäisin maalauksiaan.. Oli iloinen mies ja onnellinen ,kun sai jonkun taulunsa myytyä..
Uskoisin,että onnellisuus on hyvä mitta..Raha itsestään ,ei tee ketään onnelliseksi.. Läheiset ihmiset ovat tärkeitä ja ystävät.. Vaikka olemme jo helmikuussa,niin muistuu núoruudesta mieleen yksi joulu..Asuin yhden tytön kanssa,meillä oli tosi vähän rahaa.. Ostimme jouluksi muutama 100g..kinkun siivuja ja muuta ,todella vähän ja kutsuimme viettämään kanssamme ,yhden yhtä yksinäisen tytön.. Meillä oli todella mukava joulu,vaikka jouluruokia oli niukasti..Samana jouluna ,meille sattui sellaista,että yhden työkaverin isä oli veturin lämmittäjä ja oli hankkinut meille klapi-kuorman.. Oli jouluaaton aatto,kun menimme työstä kotiin,oli puut ja iso lappu,jossa luki : " HyvääJoulua tytöt!" Olimme tosi iloisia,sillä ei meillä ollut rahaa ostaa mitään puita. Sanomalehtiä rullasimme tiukasti ja niitä poltimme..Meillä oli sitten ,ainakin lämmin joulu! Olimme onnellsia,meillä oli ystäviä.. No,tämmöistä tuli mieleen..
Mukavaa päivänjatkoa! t.Irkku

Onko nyt facebookin tauti tarttunut että kuitataan muutamalla sanalla koko juttu.
Minne se Vs on nyt hakeutumassa,kun pääsykokeista puhuu ?
Piäiskohän meidänkin hakea jonnekin "yleissivistävään" laitokseen .. ei en minä ainakaan kyllä Kahvipirtti riittää !!

Kyllä todella ihania on nuo lasten tarinat. 3:sta vuodesta kouluikään. Ollaan niin viisaita ja tietäviä ja pikkuvanhoja.
Sanotaan vaan mumolle: ne on kuule niin vaikeita asioita, ettet sinä ymmärrä.....Kiva lapsuus menee vaan niin pian ohi. Kenellä vielä on niin pieniä, nattikaa täysillä lasten toilauksista ja "ohjeista" !
Nealle: jospa minä yritinkin vahingossa saranan puolelta pyrkiä pirttiin- niin sen täytyi olla,siksi et huomannut minua. Muuten
olisi pidetty tietojen tasaus tuokio pirtissä jos saranat olisi antaneet jälkeen.

Kaunis aurinkoinen ulkoilupäivä. 8-9 pakkasta. Kohta pitää tuoda sukset pirtin seinustalle hiihtoa odottamaan.
Saa lainata !
Heti on kevään tuntu ilmassa... sieltä se tulee, kun ehtii.
Vaikka H ennustaa lunta ja pakkasta ennen juhannusta.
Suottaapi olla, vuan suattaapi olla olemattahhii....

Heippa vaan, täällä myökin ollaan kotona välillä.

Uusi lumi on mukavaa ja puhdasta, vaan ei piski tykkää. Tassukarvoihin pakkautuu kovasti lunta ja on kova urakka kesken lenkittelyä alkaa pureskelemaan tassuja.
Eipä ole meijän ulkoilukeli.
Onhan kuitenkin tarpeilla käytävä ja piski hyppii kauas lumihankeen, pusikoihin. Hän ei tykkää kyykätä ihan tien varteen, vaikka pissat onkin merkattava toisten koirien tiedoksi ja viestiä laitettava samoihin kohtiin. Mielellään vielä edellisen kävijän viestin päälle. On se tarkkaa hommaa.

Itselläni on hyvä mieli, välillä ja toisinaan ei ole. Vaihtelua tähän arkiseen toimintaan. Sulhon kanssa ollaan kuin paita ja peppu, mutta mie olen vissiin vähän rasittava suupaltti, joten olen välliin kotona. Saap toinen korviaan lepuutella ja kattoon rauhassa telkkua. Ei hää mittään oo sanonu, ei kerkii miun paapatuksen välliin.
Onha niit juttuja, ku saap miun hetkeks hiljaseks ja ku mie tovin jälkeen älyän, mitä hää silloin sano; kyl sitte nauru maittaa molemmille. Vessareissulle pittää heti lähtee....muuten pöksyt kastuu...heh heh

No mut hyvvää iltaa kaikille ja keskusteluissa tavataan.
Hei hei

Maanantaiaamua, sää on talvinen ( niin pitääkin) pakkasta viisitoista, tuuli reippaasti lippuja heiluttaa.
Lunta satoi kun nukkumaan menin, mutta nyt ei sada.
Taas uusi viikko alkamassa ja puolikuukin on käsillä, viimeisestä virallisesta talvijaksosta enää pari viikkoa jäljellä ja sitten siirrymme kevät kuukausiin ja alamme odottaa "räystäiden" tippumista.
Ihanaa on kuin vanhakin uuteen eloon syntyisi.

Noin se on muuten wiidearillakin, se uusi elo ja onni kukoistaa, vaikka varmaan hyvin suotavaa väliin erossakin olla.
Ei kai niin hyvää paria olekkaan, ettei joskus sukset ristiin menisi, hyvä kun on paikka minne mennä ajatuksia rauhottamaan.
Näkyy noita koirien jätöksiä kadullakin, mutta eipä koiran vika liene, syyllinen on siellä narun toisessa päässä, jos ei ehdi tiepuoleen koiraa viemään, pitäis korjata jätökset pois.
Tässäkin asiassa meitä on moneksi.

Älkää nyt ystävät hyvät tuollaisia tökkäys viestejä kirjoittele, kone voi joskus olla inhottava, ei anna viestien lähteä, kuka sitten siitäkin syyn kantaa?
Venlastiinalla, Marja-Liisalla ja kaiketi Katleijallakin näitä vaikeuksia on ilmennyt, mutta H* sinun viestisi kulkee, älä yritäkkään muutamalla sanalla kuitata kirjoitustasi;)
Tuo Feisbookin tökkiminen ei ole suotavaa pirtissä, nauratti ja suututti, kun nyt aamulla kävin tökkäämässä yhtä juttua, tökkäsin ja tuli teksiti en tykkääkään, en nyt sitten tiedä miten siinä kävi, tykkäsinkö vai vaan tökkäsin,,, vaikeeta.

Luulen, että meri-kukalle on porukalla lasit hommattava, jos ei näe missä saranat sijaitsevat, missä vedin millä ovi aukeaa, sitten vielä ei huomaa vaikka sipaisten toinen ohi menee;)
Muuten noista ip-osoitteista on paljon puhetta, minä en katso koskaan mikä lienee, ai katsoin vainenkin, kun joku sen linkin ketjuun laittoi, hankala homma tuo, että ei pääse viestiä lähettämään, jos niin haluaisi.
Onko sitä aivan mahdotonta saada korjattua?

Tänään ajattelin paistaa kerhoon vohveleita, siitä kun saa sydämen muotoisen tarjottavan ja näin voisi huomista ystävänpäivää juhlistaa.
Hilloa päälle ja jopa luulisi maistuvan.
Meillä on lauluryhmän kanssa eläkeläisten yhteiseen juhlaan harjoiteltava laulunäytelmä, tukkilaisromantiikkaa.
Osittain käsikirjoittajana olen toiminut ja arvaatte varmasti, että ei mikään ihmeellisyys ole esitys, mutta laulua ja runoa, on Sannikka ja Marleena, ja kaksi vanhaa tukkijätkääkin;)
Saapa nähdä meneekö putkeen.
Onpahan vielä aikaa, vasta huhtikuussa on esitys.

Nyt aloittamaan näitä oikeita puuhia, aamurupeama vietetty tutun kirjoittelun merkeissä.
Eiköhän kohta kymmenisen vuotta tätä ole harrastettu, miten ihminen jaksaakaan;)
Mukavaa päivää teille joka ikiselle, kirjoittajille ja lukijoille.

Tunnustan, että eilinen "lyhyestä virsi kaunis" oli olevinaan perunoilu (jotakin sukua pottuilulle) Venlastiinalle, joka kehtasi tuollaisella tokaisulla kuitata vierailunsa. Sehän nyt on niin, että Vs:n viesteistä olen monesti löytänyt jonkun siemenin omiini, ja etsipä nyt sitten kolmesta sanasta!

Toisaalta kallonpohjassani soiseli soi koko työelämän ajan käsky "Tiivistä tekstiä", eikä se käsky ole pahitteeksi huvin vuoksi kirjoittamisellekaan. Kahvipirttiin kovin tiivistetty teksti ei kuitenkaan ole omiaan. En muista pirtissä nähneeni vielä ainoatakaan niin pitkää viestiä , ettei sitä olisi jaksanut lukea alusta loppuun.

Omistani en voi sanoa muuta kuin, että olen kirjoittanut ne aina alusta loppuun. Äh, totuuden nimissä, joskus lopusta alkuun. Tämä tietokone on siitä kiva väline, että ensimmäisen kappaleen eteen voi jälkikäteen kirjoittaa toisen ensimmäisen kappaleen ja jättää toiseksi sen entisen ensimmäisen. Tai vaikka kolmanneksi. Saatatkos asian sen selvemmin sanoa!

Pilvipoutainen tervehdys vajaan viiden asteen pakkasesta! Kyllä se tästä.

Huomenta; kävinkin jo aamulla täällä vaikka en puhunutkaan mitään, kahvit vaan join, sitä lyhyempää juttua ei vissiin olekaan. Kyllä nämä jutut lukea kannattaa, muuten voi jäädä huomaamatta jos vaikka joku ystävällisesti 'perunoi' minulle. Minun lyhyet viestit eivät ole testejä, ne ovat oikeasti lyhyitä viestejä.

En ole ihan varma voiko, tai kannattaako moitiskella yleensäkään mitään tai ketään, sillä vastaamaan, vastaamaan totisesti joutuu sanoistaan. Toisaalta kannattaakin, mutta pitää hyväksyä sitä seuraava mielipie vaikka kuin kammottaisi.

Muistanpa hyvinkin, onhan hän täälltä samalta paikkakunnalta maailmalle lähtenyt.
En tykkää tökkimisesta, tykkäämisestä kylläkin;)

Olin ikinörteissä, kyllä, en oikein kotiutunut, vika ei kanssakirjoittajissa, vaan itsessäni.
Siellä kirjoittaa monta myös kahvipirtissä aikoinaan olleita.
Terveisiä kertonet;)

Minä en ole päässyt selville tuon Feisbookin tökkää hommasta, kai sillä jotenkin hyväksyvästi huomioidaan, mutta en jaksa perrehtyä, tämä pirtti vie minun sen osan ajasta, mikä muusta yli jää.
Palstan ketjut pyrin lukemaan ja jokin kiinnostaa, pistän viestin.
Nyt käsitöiden tekoon, sydän vohveleita viemään;)

Marja_liisa tiedän että lukemaan pystyt, kiva kumminkin jos joskus kirjoittamaankin pääset, terveiseni vaan sinne Konneveden seutuihin, muutama kuukausi niin toivossa on niihin maisemiin päästä.

Nythän onkin "tökkääminen" eri muodoissaan selvitetty. Olen kai sen jotenkin ymmärtänyt. Ja jos sattuisi tökkimään, voisihan sitä "piikitelläkin" tai vielä hillitympi muoto olisi " veistellä." Siihen saatan sortua, mutta eihän kaikkea kannata kovin vakavasti ottaa.

Tiivistämiselläkin on puolensa. Liika tiivistäminen voikin jättää turhan paljon tulkinnalle ja arvailulle varaa. Vs* ja Hintriikan viesteissä kyllä "tiivistäminen" oli hoidettu. Joutavoisella oli kuitenkin yliveto, sitä ei voi paljon parannella. Ei ollut joutavaa...voihan sekin pistää arvailemaan. Oikessa olet, joutavoinen siinä, jos jotain tekee, saattaapi joutua käsittelyyn. Syntymäkunnassani oli joskus johtaja, jota torillakin kehuttiin, että hän on hyvä, eikä tee mitään virheitä. Kun ihmettelin, että mistä sellainen ihmemies on onnistuttu palkkaamaan. - Joo, niin vaan on! Ei kukaan ole kuullut, että hän olisi jotakin tehnyt.

Selvästihän ja selkeästihän Hintriika kertoi tiekkarin näppäryydestä. Kun puolenkymmentä vuotta eka kerran yleensä kosketin tiekkaria, niin kaikkihan oli opittava alusta. Käytin siihen myös itsekkäästi Kahvipirttiä hyväkseni. Onhan toki mielekkäämpää harjoitella jonkun asian yhteydessä vaikkapa sitä, mistä kohtaa sojottavaan sormeeni sopiva tökkäyspaikka löytyy. Niitä jorinoitanihan olette joutuneet katsomaan. Edistynyt olen "teknisesti" ja mukavan hyödyllinen pelihän tämä on kirjoitteluun. Tärkeimmät keinot kyllä alan jotenkin hallita. Näin se on jäänyt sivuun kynäkauteni ja mekaaninen matkakirjoituskoneeni. Eipä tässä enää paljon muuta tarvitsekaan, kuin palauttaa myös pääni toimintakuntoon. Näinköhän onnistun?

Näin tämä keskitiivis, rönsyilevä tuotokseni tuli. Koittakoo jatkoo, jos jiänöön aikoo.

HYVÄÄ YSTÄVÄN PÄIVÄÄ !
Kaikille tasapuolisesti. Kun pirttiin saakka taapersin, tietenkin laitan kahvit tulemaan. Jokainen voi tiputtaa tästä uuden kupillisen itselleen, ettei tule painunutta- vaan verskiä kahvia kaikille.
Sydämen muotoinen kermakakku jää pöydälle odottamaan syöjiä. Ettei elämä olisi liian äkkimakeeta, vastapainoksi on lohipiirakkaa. sellainen uunipannulla paistettu levynä, jossa on lohta kananmunaa tilliä sun muuta välissä ja kuori perunavoitaikinaan tehty ! suosittelen maistelemista.

Pakkaspäivänä alkaa tämäkin aamu. Hyvää ystävän päivää !

Koirapakana herätti viideltä enkä viitsi enää uudelleen unta houkutella. Jotenkin aavistin, että Kahvipirtissä voisi olla jo aamun ensimmäinen kattaus meille aamuvirkkusille, ja pääsinpä ekana aloittamaan Meri-kukan herkkupöydän. Suolasta otan näin aamupalaksi, makkeeta sitten iltapäiväkahvilla. Lämmintäkin vielä tämä lohipiirakka ja mitkä maut...kohdallaan ovat. Maistelen ja ehkä pian itsekin paistelen...

Skillanin sydänvohvelit varmaan tekivät kauppansa myös. Nyt onkin ruokaohjeissa kaikkea sydämenmuotoista tarjottavaa, tuli sähköpostiin mainos kurkkumuotista, jolla saa kurkkujen poikkileikkauksen sydämen muotoon. Pieniä voileipiä voi piparisydänmuotilla muotoilla, pienimmällä muotilla askartelin leipäjuustopaloja, joita jätän tarjolle teillekin, ja lakkahilloa toiseen kipposeen lisäksi.

Hyvää ystävänpäivää, palstaystävät !

Mitä voisi lahjoittaa sille,
joka omistaa jo kissankellon,
vanamon ja säteet kevätauringon,
jolla on talvi ja syys - kävisikö ystävyys ?

(Elina Karjalainen, Uppo-Nalle)

"Ystävyyttä on maailmassa juuri niin paljon kuin tasa-arvoisuutta, sillä mitään ystävyyttä ei rakenneta eriarvoisten kesken."

Erno Paasilinna

Tuohan onkin osuvasti sanottu, pitänee paikkansa uskon.

Jokin hyvä tuoksu leijaili koko palstan ilmatilassa, ja tänne se ohjasi lohipiirakan luo! Hyvänen aika miten se vesi herkästi herahtikaan suuhun kun ajatteleekin!

Kahviakin kaadan täällä ystävällisessä pirtissä ja istun nautiskellen keinutuoliin. Hyvä ettei kuppi lentänyt haukkasin palan piirakkaa suuhuni.
Pitäisi syödä hitaasti, mutta kun tuo vatsa käskee ahmimaan, laihdutettu kun on kohta 2 viikkoa!
Kiitos paistajalle, on mentävä äkkiä nyt, valmistamaan aamiainen keittiöön: On SUDENNÄLKÄ.

Ystävälliset terveiseni!

tex

Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,
jolla on taskussa avain ja lukko.
Niillä se sitoo ystävät yhteen
niin kuin maamies pellolla lyhteen.

Kiitoksia, että olette olemassa!

Puskasuleima & Venlastiina

Hyvää ystävänpäivää pirttiläisille ja vierailijoille.

Tarjoilu pelaa, ihanaa piirakkaa ja kohvia ryystän ihan kupista, en tassilta.
Mutta hyvvää ja "ravitsevaa", pysyy linjat kohillaan...

Hei hei

Oikein Hyvää Ystävänpäivää Pirtin väelle!
Ystäviä tarvitaan aina.Mikään ystävyys ei kyllä kestä,jos ei sitä hoida!
Yhteydet pitää pitää kunnossa.. Minulla oli työkaverina..joskus 50-luvulla yksi tyttö..
Elämä vei eri työpaikkoihin ja eri elämäntilanteisiin,mutta ystävyytemme on pysynyt,vaikka olemme nyt jo yli 70:siä mummoja.. Minusta se on hieno asia..
Jos ystävyys on aitoa,se kestää,tuulet ja tuiskut...Juuri sain häneltä Ystävänpäiväkortin..Lämmitti mieltäni.. Ehkä tämä on semmoista Jenkkilästä tullutta villitystä,mutta mehän teemme päivästä "suomalaisen" näköisen.
Olemme kait kansana,vähän vakavaa,ei kaikki hömpötykset edes tartu meihin..
Mutta nyt otan Ystävänpäiväkakkua.. jan autin kahvista..kai löytyy pirtistä..
Muistetaan Ystäviä,muinakin päivinä! Pari sanaa,lause,pieni teko ja saamme jonkun ihmisen Onnelliseksi.. Ilonpisaroita tiellenne! t.Irkku

Siitä on lähemmäs 60 vuotta, kun käsikaulassa parhaan ystäväni kanssa hoilasimme tunnuslauluamme: "Eipä ystävyyttä löydy lujempaa / sitä elon myrskyt ei voi sumentaa / ilot, surut, mitä tiellä kohdataan / kaikki kanssasi ne jaetaan." Eikä sitä ystävyyttä ole elon myrskyt sumentaneet vieläkään.

Ystävyys on arvokas asia. Ja vaikka en muutoin ole mikään ystävänpäiväfani, toivotan teille kaikille hyvää ystävänpäivää. Täällä on myös sitä aitoa ystävyyttä, vaikka tunnemme toisemme pääasiallisesti tämän palstan välityksellä. Täällä ei näytellä ystävällisyyttä ja sitten puukoteta selkään nurkan takana. Täällä jokainen kunnioittaa toistaan, vaikka ollaankin joskus asioista eri mieltä.

Meillä pyryttää - toivottavasti ystävällismielistä - lunta taivahan täydeltä. Sekaan meinaan työntyä. Muutama asia on hoidettava ja illalla taas työväenopiston rientoihin.

Voikaatte!

Huutelen HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ kaikille!
Olen jo kertakaikkiaan myöhässä toivotusteni kanssa, siksi tulen kovaa huutaen!

Eilen oli suuri juhlapäivä - ensimmäinen mummin mussukkapoika tuli täysi-ikäiseksi. Ne kun nykyään jo 18 vuotta täytettyään lasketaan aikuisiksi.

Herkkuja on taas pöydän täydeltä, kaadan ensin kupillisen jäähtymään ja lasken enttententtenteelikamentten...
Sydänmuotoiseen kakkuun osuin! Hyvää on - kiiiitooos!

SkillaNille vielä pieni tervehdys.

Näin illalla kun ei enää nälkä vaivaa, niin kuin aamulla, haluaisin kiittää osaltani, siitä kaikkia yhdistävästä osuudestasi, tämän yhteisön hyvinvoinnin eteen.
Omalla rehellisellä ja maltillisella tavallasi, olet tehnyt meille toisillakin sivustoilla käyville aamun avauksesi päivän hyväksi hetkeksi :)
Niin olen aina kokenut, ja, - lähetän lämpimän halin kanssasiskolle, elämän polulla tapaamani!

Kiitos.

Mihin se kahvipirtin mummeli, vai mikä hänen nikkinsä oli, on joutunut pirttiläisiä liikuttamasta eli jumppaamasta. Tässähän ihan jäykistymme.
Minä nyt olen päättänyt ja vannon kautta kiven ja kannon alkavani kuntoilla taas tauon jälkeen, muutenhan tästä istumisesta ei hyvää seuraa.

Nyt on nimittäin Turun Impivaaran uimahallin korjaus ja uusiminen ohitse ja me pääsemme piiitkästä aikaa nauttimaan sen palveluista. Altaita on vaikka mikälaisia, pisin on 50 metrinen, uutuutena on 4 asteinen kymäallas, melkein avanto, mutta silti sisätiloissa. Tavallisten saunojen lisäksi on höyrysauna vielä kuntosalit.

Esittelyssä tämä mainitaan Suomen suurimmaksi. Tänään avattiin yleisölle ja minä menen sinne huomenna, tulkaa mukaan höyrystymään ja uimaan tai vesijuoksemaan.

Kyllä sinä päivänä ei jaksa muuta tehdä, kun siellä käy. Onneksi pääsen bussilla melkein ovelta ovelle.

Kiitos kutsusta, Katleija, mutta en taida Impivaaraan asti tulla (Turussakos se onkin?), mutta uimahalliin kyllä meinaan huomenna mennä. Tähän meidän kotoiseen halliin vesijumpalle ja sitten porealtaaseen kypsymään. Vedessä liikkuminen on hyvä homma tällaiselle jäyksiksellekin!

Johan oli myräkkä ulkona. Teki mieli laulaa, että tuulella ei ole ystävää, mutta eihän se viuhutessaan olisi mitään kuunnellut. Nyt on toisin paikoin paksuja luminietoksia ja toisin paikoin puhtaakse nuoltuja, kiiltäviä katuja. Varmaan lumitöitäkin on yritetty tehdä, mutta eipä siinä ole tekijät vauhdissa pysyneet. Kun koko päivän tuli lisää, vaikka pahin tuisku illaksi helpotti.

Vajaata kuutta pakkasastetta tarjoilee mittarini. Aateen, parin verran taitaa olla enemmän miinusta ekassa kerroksessa.

Pitäisi mennä nukkumaan, mutta kun aina tässä vaiheessa alan piristyä ja miettiä, mitä "suurta ja kuolematonta" voisin saada aikaseksi. Hyvää yötä kuitenkin teille, joilla on oikeitten ihmisten aikataulu!

Parempi myöhään kun ei milloinkaan --ja kerkisimpä Sanoa HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ ---tänään ja myös huomenakin .
Meillä on viellä tiistai.

Huomenta ystävät ja kiitos kaikille ystävänpäivä toivotuksista, ullamirjami**** hyvin ehdit sinäkin, kaikkea hyvää sinne naapurimaahan sinulle ja Jerrylle.
Kiitos myös texsanell kiitoksista, ja sivusta seuranneena hyvin myönteisänä kirjoittajana pidän sinua, olet mielestäni joutunut aika moisen ryöpyttelyn uhriksi, tuohon olisi jo ylläpidon pitänyt puuttua.

Sää tänään näyttäisi muodostuvan ulkoilua suosivaksi, kuusi astetta pakkasta, hiukan puunoksat heiluvat ja ohutta lumisadetta näkyy katuvaloon.
Mikähän siinä on, vaikka kaikkeen muuhun (melkein) innostun, mutta tuo kuntoilu puoli ei sytytä.
Yritin vesijumpassa käydä, en tykännyt, kuntosalille joskus kauan sitten menin, mutta ei vetänyt, lenkille aion joka aamu, mutta tässä vaan pyörin ja hyörin, laiskako lienen.
Onneksi nuo joka viikkoiset sovitut menot edes jonnekin vetävät, ilman niitä kai loppuni olisi jo tullut.
Mummeli-36 oli tämä meidän pirtin voimistelujen ja muiden temppujen innoittaja, kysymys johon vastausta en tiedä, missä on mummeli-36.

My.mm.eli, onnea mummon mussukan täysi ikäiseksi tulon johdosta,
niin ne nuoret vanhenevat, mikä onkaan maailma silloin, kun meidän ikäsinä tätä katselevat, pelottavalta tuntuu.
On se kumma miten usein tuo pirtin ovi juuttuu kiinni, aina vaan niitä jotka koputtelevat turhaan, hyvä että uudelleen Nea* kävit yrittämässä.
Tuo "tassilta" juonti, se kuulema on hyvältä maistuva tapa, tiedän ystävän, joka toisen kupillisen juo aina tassilta, mikä siinäkin kiehtoo.
Olen kokeillut, eihän kahvi edes siinä lautasella pysy, syliin tippuu;)
Taitolaji, osaisaatko wiiwidear homman;)
Olen huomannut Sally, miten tuolla laihdutusketjussa sinäkin kertoilet syömisesi, kai se siihen tarkkailuun perustuu laihduttaminen, siinä olisi minukin itseäni niskasta otettava, mutta ei vaan onnistu.
Onnea vaan yrityksellesi, paras palkinto kaiketi on se vaa´an lukema.

Minullakin on ihan lapsuudesta asti oleva ystävä, Irkku kerroit ystävästäsi, väliin jäi vuosia, että emme olleet yhteydessä, nyt taas korteilla muistamme, olemme muutaman kerran tavanneetkin.
Toinen ystävä, hänen kanssaan olimme silmäsairaalassa vuonna -52, sen jälkeen kirjoittelimme, sitten menin naimisiin ja kirjoittelu jäi, kunnes hän kirkon kautta etsi minut ja nyt olemme vuosikymmeniä kirjeitä vaihtaneet.
Tosi ystävyyttä mielestäni, pelkään että nyt kirjoittelu vähenee, hänen kuntonsa ei aina kirjoitteluun riitä, mutta kortteja ja puhelin soittoja vielä.

Jokohan tätä turinaa taas tuli, lukee ken jaksaa, minusta oli kiva, kun eilen pirtin ovi kävi ja kaikki vaki kirjoittajat muistivat ystävän päivän tärkeyden.
Jospa nuo miespuoliset katsoisivat tuota pirtin oven liikkuvuutta, olisiko jotakin tehtävissä, että pirttiin helpommin pääsisi.
Lumisade näkyy lisääntyvän, näinköhän se sitten sadetta tämä päivä onkin, no helmikuun merkit, tuiskut ja tuulet, niistä on H*:kin saanut osansa;)
Kaikesta säähän liittyvästä huolimatta, jatkuvaa ystävänpäivää;)

Hei, Skillan ja muu Pirtin väki!

Lunta tupruttaa kaiken aikaa ja pakkastakin pari astetta.

Sain leipomukset leivotuksi,aamulla aikaisin alotin.
Tein puusteja kierrepullia ja lenkiä ja yhden kakun myös.

Skillan valitti,ettei hän jaksa kuntoilla riittävästi,mutta kun luin noita monia kerhoja, joihin hän kuuluu ja kuoroharrastus,niin siinä saa sitä kuntoliikuntaa
aivan riittävästi!

Nyt ehdin Pirtissä käväisemään ja mukaani otin noita kierrepullia koriini.
Asettelen ne nyt tarjoiluvadille ja kahvin laitan tippumaan.

Siellähän joku jo kopistelee lunta jaloistaan,saako ovea auki,
menen katsomaan.

Voi, kiitos, Nea*, kierrepullasta, maistui paremmalta, kuin tällä hetkellä livenä mikään.
Happovaiva ja flunssa veivät makunautinnon. Pakollista kaventumista, tarpeen sekin. Vaan voisi ruoka jo maistua muultakin kuin homeiselta paperilta.

Lunta on saatu ja taloyhtiön muorit ovat innostuneet tilailemaan konemiestä, no, no, maksaahan ne pitää, oli sitten kuinka näpsäkkä mies sitten tahansa.

Ensi keväänä minä sitten kroolailen, kun lumi alkaa sulaa ja nuo pihan vuoret alentua, vettä on taatusti!

Yskiminen rikkoi kylkiluun ja nyt sitten köhin pidätellen, hommansa se sekin.

Valostuvaa kevättä odotellen!

Tavallista iltaa!

Luntahan tupsautti puolille päivin saakka, sitten rökitti jopa aurinkokin. Hyväpä siinä paisteessa oli hoitaa kuntoilua hyötykäytössä. Lapion autoni esille, auraajilta tietysti jää vallit molemmille puolille. Eipä mitään, hyvää se tekee pienikin lapiopuuha, varsinkin kun ei kiirettä ole.

Pienestä rampautumisestani olen jo hyvässä vauhdissa selviämässä. Vähän tuntuu ukkovarpaani aristelevan kävellessä, siksi olenkin vähemmän, hitaammin ja hartaammin matkaa tehnyt. Onhan se hyväkin, että harjoittelee tulevaa...ennen pitkäähän se vauhti aina vain hiljenee.

Skillan toivoi apua Pirtin oven tarkistamiseen, että se avautuisi tulijoille. Valitettavasti en kyllä voi auttaa. Se homma ei ole hanskassani. Lienee sellainen elekroninen lukko, joka valikoivasti avaa. Meillä taloyhtiön saunoihin on sähkölukko, jonka pitäisi avautua ohjelmoidusti saunavuorojen alkaessa. Pari kertaa on käynyt niin, että turhaan on saanut ovea rynkytellä. Kyllä sekin ottaa pattiin! Eikä ollut kyse siitä, että olisin saranapuolelta sisään yrittänyt.

Ystävänpäivästä näin jälkikäteen siksi, että en halunnut vähäisimmässäkään määrässä häiriköidä. Me käsitämme sanojen sisältöä vähän eri tavalla, ainakin omilla vivahteillamme. En ole kovinkaan innostunut tuotteesta "ystävänpäivä." Herkästi heiteltynä se menettää mielestäni merkitystään. Siitä tulee sana, sanojen joukossa, jolla ei olekaan varsinaisesti syvällisempää sisältöä. Aivan kuin "hyvää päivää."

Joku viisas, en nyt muista nimeä, on sanonut, että yksi ystävä elämän aikana on jo hyvä, kaksi on monta, kolme tuskin on mahdollista. Melkolailla ajattelen niin.
Hyviä kavereitahan on, jopa minullakin ollut ja on muutama edelleenkin. No joo...saivarteluahan tämä. Enkä edes toivo, että kukaan muuttaisi tapojaan. Hyvää tarkoittavaahan kaikki sanat ystävistä ja ystävällisyydestä ovat.

Nyt ohjelmien pariin, hyvää päiv...eikun illan jatkoa teille!

Hyvää iltaa Pirtinväelle!
Oli ihana ,aurinkoinen päivä,eilisen karmean myräkän jälkeen.. Tosi hienoa..
Eilen olin pulassa,kun tuuli niin kovaa,,tuntui,että tukehdun,kun ei meinannut ilma kulkea millään..puuskutin kuin vanha veturi..No,semmoista sattuu..
Meillä on, Eläkeyhdistyksessä,semmoinen keskustelukerho,joka kokoontuu keskiviikkosin.. Olen nyt käynyt,kun pääsen menemään,kunJori sai sen asuntolapaikan.. Vetäjä kerää lehdistä,ajankohtaisia aiheita ja niistä juttelemme.. Piristävää..Jutut menevät Aasta Ööhön,mutta ei se nyt niin tarkkaa ole,pääasia,että jutellaan..Harmittaa,kun on niin paljon ikä-ihmisiä,jotka eivät osallistu mihinkään ja ovat yksinäisiä..Olen huomannut ja varmaan tekin,kun on paljon yksin,tulee vähän ihmis-araksi,ei edes uskalla mennä mihinkään..
No,en voi paljoa tehdä ihmisten hyväksi,vaikka halua olisi,kun jokainen tekee,mitä tahtoo...Olisko tarjota"Mammalle" vaikka iltateetä..Menen katselemaan.. Hyvää yötä ,jos menette nukkumaan.. Näemme taas.. Heippa! t.irkku

Huomenta ja nyt jo torstai aamuun, kyllä aika rientää ja valoisuus lisääntyy.
Joka vuosi sama juttu, mutta aina sitä ihmetellä täytyy;)
Ynnämuulle sanon, että tiesin jo kysyessäni, että mahdottomia toivon, ei tätä nyky tekniikkaa hallitse enää tekijätkään.
Paljon se sana ystävä sisältää ja todella arvoaan menettää, kun sitä aina jauhetaan, minäkin, mutta kirjoittaen on muuten vaikea osoittaa iloaan teistä pirttiin kirjoittajista, joten ystäviksi näin virtuaalisesti usein puhuttelen.
Voihan ajatella jo kirjoittelu tavasta, että emme pahaa mieltä toisille halua kirjoittelulla aiheuttaa, olemme ystävällisiä, liki ystäviä/kavereita.
Tosi ystävältä vaaditaan jo paljon.

Noista harrastuksista, oikein ajattelit Nea*, pidän pienenä yrityksen poikasena kunnon hoidossa noita kerhoihin lähtemisiä, jotakin liikettä edes vähän tulee.
Joskus kun väsymys iskee, meinaan antaa periksi ja luopua noista hommista, mutta sitten ajatus siitä, että kotona vain olisin, ei, se ei ole hyvä ajatus.
Yhdyn täysin irkun mietteisiin, yksin ei pitäisi jäädä, mukaan vaan johonkin toimintaan, mieli edes vähän virkeämpänä pysyy.

Voi että, eikö ruoka maista "pelkkää hyvää" sinulle, mitäs pitäisi tehdä?
Ulkoilet kumminkin paljon, näin olen ymmärtänyt, lumikolan kimpussa useinkin, lumitöitä on kiva tehdä, jos ei ole pakkotahtista.
Tuotakaan ruuan maistumis ongelmaa en ikinä ole kokenut, pitää olla tyytyväinen, vaikka harminsa siinäkin, aina vaan ruoka maistuu ja painon kanssa murehdin.
Jospa joskus voisi syödä tuntematta syyllisyyttä ruuan maistumisesta;)

Marja-Liisa, kiva että sait viestisi lähtemään.
Noista harjaneilikoista, niitä on kesäpaikassa ja todella hyvä leviämään, on vielä sellaista vanhaa lajiketta, kaunista ja kukinto kauan kestää, meinaa vaan viedä muilta kukilta kasvutilan.
Olen sen elämänlangan kanssa tehnyt töitä ja saanut pionit ja leimukukat kasvun vauhtiin, nekin vanhaa lajiketta.
Keväällä kun sinne päin taas tulemme, jos elämä niin sallii, tulen katsomaan ahertelujesi tuloksia.
Muuten sen lapasen sain tehtyä, hieman apua tarvitsin;)
Varmaan ihanaa kutoa, oikein mieltä hykertää, pitäisi saada puut kesäksi.

Tänään olen kutsuttu kutsuille, kosmetiikkaa esitellään, paraskin nyt sinne menee, kun en juuri mitään käytä, no jos jotakin voidetta löytäisi, iho meinaa kuivaa, sekin iän myötä ilmestynyt ongelma.
Yhdessä olo pääasia illassa.
Laadukasta päivää jokaisen halujen mukaista toivottelen, pitäkää huolta itsestänne, ja siinä ohessa läheisistäkin.

Iltapäivää pirtille.

Mielestäni ystävänpäivä on yksi liikaa, monissa vuoden tapahtumissa, kun paljon monenlaista muistamista, lippupäiviä ja sen sellaisia. Toivottelin sulholle hyvää ystävänpäivää ja hän lausahti siihen: toivon kyllä olevani muuta kuin ystävä....Minä siihen; että toki ystävä, rakas, armaani, kaikkea sellaista.

Onhan kuitenkin erillainen hyvän päivän toivotus, kun toivottelee hyvää ystävänpäivää, tai hyvää Ruunebergin, Snelmannin, Agrigolan j.n.e vaikka tuntuu mielestäni aika höpsöltä muistaa kaikilla eri päivillä toivotella. Pitää oikein kalenteri olla käsillä. Juu...

Oikein rattoisaa torstai- iltaa kaikille kuleksijoille.
Hei hei

Minulla on selvä mielikuva että se snellmanni oli vanha 5000-lappunen, siis silloin ennen kuin seteleistä(kin) kähvellettiin kaksi nollaa perästä (tuli 50 mk). Snellmanni oli omana aikanaan arvossaan. Eihän se ole nyt euron virallisella kurssilla kuin vähän yli 8 euroa.

Hyvänen aika! Onpa rahan arvo tosiaan kärsinyt inflaation, kun alkaa noin laskea! Minun ensimmäinen oikea kuukausipalkkani oli kolme snellmannia ja yksi tuhatlappunen (siinä taisi olla vain niitä alastomia käynnöksenkantajia?). Ja se oli minun ikäiselleni tosi hyvä palkka. Olin taloustavaraosastolla myyjänä.

Lunta jaksaa hipelöidä.

Olihan se "snellu" reilun kokoinen muutoinkin kuin arvoltaan. Eipä niitä paksuja nippuja ehtinyt lompakkooni kerääntyä. Muistan että opettelua oli käsittää niin pienen rahan arvo, kun pari nollaa perästä poistettiin. Sama oli tässä eurojutussa. Kyllä kutosen kertointa jouduin pitkään käyttämään, että jokin kuva määristä hahmottui vaikkapa kauppareissulla.

Tänään ei ihmeitä tapahtunut kerrottavaksi, kunhan puuhailin omissa jutuissani. Päiväni olen kuitenkin hupaisesti tuhlannut, joten tällä elonmerkillä vain näyttäydyn.
Sitten seuraavan kerran...

Huomenta, taas siivouspäivä, mikähän siinä onkin, että aina vaan perjantaiksi se järjestyy, kaiketi sunnuntaina pitää olla siistiä;)
Ennen sunnuntai oli vierailu päivä, silloin oli tarjottavaa ja paikat kunnossa, nykyään ei vieraita käy juuri koskaa, tai ainakin pitää sopia tulostaan.
Miten sitä ennen pärjättiin ilman puhelinta?

Pakasta viisi astetta, tuuli reippaan puoleista ja matot kaiteella heiluvat tuulen mukaan..
Siivouksesta on suurin osa tehty, kun kaikki tuulettumaan on saanut, kaikki irtoneva nosteltu mikä mihinkin, kohta imurilla hyvät kulkutiet.
Vielä noita pöydän ja sänkyjen jalkoja riittävästi on kierreltävänä;)

Muistan noista isoista seteleistä, että iso oli rahapussikin ja piirongin laatikossa sitä pussia säilytettiin, sieltä isä rahaa sitten tarpeen mukaan antoi.
Tasa-arvo siltä osin kai jo meidät saavuttanut, nyt naisilla on omaa rahaa.

Latella vaikea päivä ohi,olipa lähtijä vaikka kuinka vanha suru ja ikävä siitä jää, mutta muistot, ne elää.
Varmasti monia mukavia muistoja teilläkin sisaresi kanssa.
Elämä jatkuu, se on totta ja toivoisi noillle nuorille rauhaisaa maailmaa. (tuleeko koskaan rauha joka paikkaan)

Kuuntelin tovin kyselytuntia ja täytyy sanoa, että kyllä sitä samaa puhetta joka suulla, kädet heiluvat kuin tuuli viirit, vaikeita on päätökset, jokainen puoliaan pitää ja kuitenkin tingittävää löytyy kaikille.
Kuulin radiosta, että postitkin jotenkin automaatteihin turvautuvat, vaikeaksi menee.
Kutsuilla missä illalla olin, innostuimme ihmettelemään tätä maailman menoa, kun mikään ei kannata, miten se onkaan mahdollista.
Koululaisilla pitää olla jos jonkulaista suksea ja sauvaa, joku vanhempi valitti, että ei kannata muutaman hiihtoretken vuoksi kaikkea hankkia, johon toinen totesi, ei pidä lapsia hankkia, jos ei ole varaa hankintoja tehdä.
Tämä siis radiosta kuultua, voi sentään, siksikö lapsia tehdään, että ne pitää kaikilla mahdollisella vempeleillä tyydyttää, ennen riitti kun lapsensa ruokki ja vaatetti, loi turvaa ja suojaa.
No nyt eletään tätä päivää, parempaako kaikilta osin, kyseenalaistan.

Hyvä tuo sydämien antaminen tuossa muodossa, kai se kumminkin joutavoiselta on annettu muutenkin sinne keittiön puolellle, kuten on tehnyt wiiwidearkin;)

Nyt tekemään hommia siivouksen kanssa, voipa iltapäivällä olla jopa siistiä;)

Olihan se sydämellinen teko maksokin yli 3e Kyllä on meillä sydämelliset välit kotiystän kanssa. Nytkin hän minulle tarjosi takaisin niitä marjoille maistuvia sydämiä. Eilinen kirjoitukseni oli niin tekosydämellinen kuin on koko "ystävän pvä salittakoon minun sanoa. Muka pirttiinkin niitä sydämiä. uono yhmä' kirjoitus pitää itse se tunnustaa. Ja oikeasti tarkoitettu sydämelliseksi kirjoitukseksi, vaikka muoto oli huono.

Eilen minua ilahdutti Nuori nainen, syli täynnä keittiövälineitä, vispilöitä YM." kulhoa ja vuokaa. Sanoi: "Pääsen helpommalla kun opettelen tekemään ruokani itse." Tuli oikein positiivinen olo siitä nuoresta iloisesta ihmisestä, sehän on tarttuvaa.,
vaan Hei vaan.

Kauppiaitten keksintö tuo ystävän päivä. Taka-ajatuksena että raha vaihtaisi omistajaa.
Ilman "lahjontaa" ystävänpäivä on ihan hyvä. Herätä huomaamaan että ystävyys suhteitakin pitää hoitaa ja vaalia.
Hyvä ystävä voi olla myös rakas ihminen, eihän ne sulje toisiaan pois. Ihan "lähirakkaan" pitäisikin olla myös hyvä ystävä. Ei ainakaan vihollinen.
Totta on että liikaakin ystävyyttä tehosekoitetaan joka paikkaan.
Luulen että monella on muutama tosi ystävä joiden kanssa jakaa asioitaan ja joihin voi luottaa. Ja olla tekemisissä.
Sitten on ne muut ns.ystävät , joita muuten vaan sanotaan ystäviksi. Jos huomaa olevansa "samalla aaltopituudella" asioihin nähden.
Facebookin "kavereita" en taas sanoisi - tai voihan sielläkin joku olla "hyvä ystävä" miten kenellekin. Mutta ei 900 ystävää voi kenelläkään olla.

Tämmöisiä mietteitä tuli mieleen- saa olla erimieltä.
Kuitenkin ystävät ovat tärkeitä- voimavara itselle.
Siis vaalitaan ja hoidetaan ystävyys suhteita !

Onpa joskus käynyt mielessä, onko niillä facebook- tyypeillä, jotka kilpailevat ns. kaverien määrästä, yhtään ainutta todellista ystävää. Poliitikot ja julkkiset ovat asia erikseen, he keräävät äänestäjiä tai faneja, mutta muiden kohdalla kaverilistojen paisuttaminen (mielellään mahd. paljon julkkiksia) kuvaa pinnallista luonnetta. Sekin yhden sortin narsismia: "Olen suurin ja kaunein!"

Minulla ei ole koskaan ollut kovin montaa hyvää ystävää. Niitä hyvän päivän tuttuja tietenkin tulee, kun kaiken maailman harrastuksissa laukkaa, mutta eivät he kuulu sellaisiin ystäviin, joiden olkaan voisi nojata tai jotka tulisivat nojaamaan minun olkaani vasten. Luulen, että hieman sama juttu on useimmilla.

Katteettomat sanat ja ystävyyden yms. toivotukset helisevät korvissani kuin jääpalat grogilasissa. Niistä puuttuu lämpö ja aitous. Siksi minusta on vaikea suhtautua ymmärryksellä kaikenlaisiin "lahjontapäiviin". Varsinkin, jos pitäisi olla joku krääsäpaketti kainalossa jokaiselle puolitutullekin. Onneksi omat ystäväni eivät ole sellaiseen höyrähtäneet!

Lumisade on lakannut mutta tuuli ei. Eilen tuuli niin purevasti, että meinasi naama haljeta, kun kauppareissulla puoli korttelia joudun kulkemaan suoraan vastatuuleen. Nyt on mittarikin taas melkein nollassa, joten ei siellä enää yhtä kylmältä voi tuntua.

Kohta tiedän, puhuinko lööperiä...

"... toivotukset helisevät korvissani kuin jääpalat grogilasissa", kirjoittaa Hintriika eräistä ystävyyden alalajeista. Hyvin sanottu! Myös grogilasien helinässä, jopa keppanan loristessakin monesti ystävyyttä tilapäisesti vannotellaan. Eikä ole kovin harvinaista, että se päättyy puukon vilautteluun tai nyrkkien heiluntaan. Tämäkin tuli mieleeni, kun eräs kaverini kutsui mökilleen vieraan, tottakai hyvän tuttunsa. Heillehän eivät "ystävyysjuhlat" uutta ollut, Olin joskus ollut mukanakin, mutta kyllästyin siihen örveltämiseen, ehkä siihen ystävyyteen liittyi pelkoanikin.

Niihän siinä heidän mökkireissullaan kävi, että vain toinen selvisi hengissä. Heille oli tullut pientä erimielisyyttä. En ollut paikalla, mutta lähistöllä. Olin myös yleisössä, kun juttua puitiin raastuvassa. Reilut viisi vuotta siitä tuli kaverilleni. En pahoitellut tuomiota, vaan sitä, että näin oli käynyt. Eikä sekään täysi yllätys ollut, tunsinhan tämän kaverini. Jotkut vain eivät "kasva" koskaan. Ei edes lusimisen jälkeenkään...se tarina loppui viisikymppisenä.

Tämän harmittavan muiston se lasin kilinä toi mieleeni. Toinen miellyttävämpi tapaus on se, kun eräissä synttärijuhlissa romaanipoika tuli halailemaan minua ja sanoi, että minä muka olin hänelle harvinainen, valkolainen ystävä ja sen hän muistaa aina. Jarruttelin kyllä häntä ja kehotin muistelemaan, kuinka komensin häntä melko jyrkin sanoin. Hänet oli osoitettu apurikseni ihan tekemään vaatimattomia aputöitä. Hänellä oli niin kova halu näyttää ja kumota romaaneista kierttäviä juttuja, että eihän työstä tullut asiallista, vaikka yritystä kyllä riitti. Parikin kertaa jouduin sanomaan, että näin ei pisteitä kerätä!
Sovimme juhlissa sitten senkin, että mitä nyt ystävyydestä, ollaan vaan kavereita. Kaipa intoon vaikutti romaanikulttuuri, jossa lienee erilaiset ystävyyskäsitykset kuin minulla.

Kummalista, taas lopuu aikani. Pärjätkee!

Niitä saunaterveisiä TAAS kerran.(nänköhän joku saa hepulin tuostakin)

En ole muutamaan päivään kirjoitellut pirttiin.
teki tuo maha taas temppunsa ja vei voimat.

Lunta on tullut täälläkin oikein roppa kaupalla,Mittarissa -5.3.

Ystävistä puheen ollen,pari on oikein HYVÄÄ ystävää,loput sitten sellaisia hyvää päivää,ystäviä;)

Sitä kyselytuntia yritin seurata,mutta samaa pölinää siellä pöntössä kuin aina.On se kumma miten ne osaa puhua ja paasata,mutta tekoja ei vain tule.
Tuntuu että meitä vähätulosia rokotetaan oikein olan takaa.

Noh nyt nauttimaan raukeasta olosta saunan päälle.
voikaatten hyvin.
näkyillään...

"Ystävät lähellä, viholliset kaukana" on paljon lainattu ohje jopa politiikassa.
Tosiystäviä, jotka tukisivat tosipaikassa minulla on vähän, kuitenkin tukijoita on.

Saattaa olla totta se käsitys, että apua ja tukea elämässä saa fifti-fifti sen verran kuin itse pystyy toisille antamaan.

Lauantaiaamua, päivä alkaa seitsemän asteen pakkasella, tuuli villinä, lumimyrskyä lupailivat.
Alkaisi tuo lumen määrä riittää, mutta en ala nyt sitä päivittelemään, kovasti sitä ennen joulua kaipailtiin.
Talvi näyttää tapansa ja nuo tuiskut ne matikat pyydyksiin ajaa, kellä niitä on mahdollista viritellä.

Kalastuksesta tai siis lupamaksuista on puhuttu, nyt vuorossa palauttaa yli 65:sten maksuvelvollisuus kalastuksen piiriin. no se asiat kuntoon saakin.
Taitaa melkosen pieni se yli 65 joukko olla ja maksukaan ei valtion taloutta korjaa.
Hupaisaa, kun puhutaan isotuloisten palkkojen pudotuksesta, vedotaan pieneen osaan näitä isotuloisia, ehkä heiltä voisi saada kuitenkin isomman tulon, kuin nyt esillä olevasta kalastusmaksusta.
Itselleni ei kiusaa tee, mato ongella saa kumminkin kalastaa, mutta ehkä niille joilla on isommasta kalastuksesta kyse, tuokin rasittaa.

Ystävät, no niin, eihän kaikki sydänystäviä voi olla, mutta hyvä sellainenkin on.
Miten sitä muuten asian esittäisi, kuin ystävä nimikkeellä, kun yhdessä vuosia kaikenlaista harrastetaan.
Oltaisiinko kavereita, jotenkin se kalskahtaa niin miehiseltä, toveri taas saa monelle niskakarvat pystyyn, rouvat ja herrat ei kai tule kysymykseen, sovitaanko, että kestämme sanan ystävä, ilman lahjuksia;)
Ystävällisiä kuitenkin kaikki tahdomme olla, ei ilkeilyä, ei tahallaan pahan mielen tuottamista, iloa jaamme ja jos joskus vastoinkäymisiä sattuu aidosti otamme osaa.
Eriäviä mielipiteitä, kyllä, mutta asiat ne mielipiteet jakavat, silti hyväksymme ihmisinä toisemme, näin se pitäisi olla ihmisten elämä.
Palstalla olisi paljon korjattavaa tämän asian kohdalla.
Lähimäisten huomoon ottaminen tekee elämän mielekkääksi, palaute voi olla samanlaista.
No jopa tulikin asiaa, koitakaa ymmärtää;)

Nytpä aloitan päivän pullan paistamisella ja kaalilaatikon laitan uuniin, lihapullia myös ajattelin tehdä, ruokaa moneksi päiväksi.
Pojan tytär lupaili mummoa tulla katsomaan, pitäähän pullantuoksu mummolassa olla;)
Ystävätär sairastui, taidan viedä lämpimäiset hänellekin.
Huolettaa, maanantaina menee tutkimuksiin, toivon että ei mitään vakavampaa.
Tämä on sellainen sydän ystävä, jolle olen murheeni purkanut, yhdessä on matkattu ja ilot jaettu.
Ei kylläkään tarkoita sitä, ettäkö ei ole yhteenkin otettu, mutta myös sovittu.
Johan sitä olisi jompikumpi aivan alistettu, jos ainaista myötäilyä vaan olisi.
Nyt riittää, kivaa päivää;)

Heippa taas! Pilvinen päivä..toivottavasti kirkastuu..kylmä ei kuitenkaan ole..
Tänään menen ,Jorin kanssa, Laskiasitapahtumaan,jotain vaihtelua sekin..
Siellä on tarjolla hernesoppaa ja lohikeittoa,kummatkaan ei oikein sovi..mutta ihan sama,voin olla ilman.. Tiedän,että Jori tykkää kummastakin,joten kaikki OK.
Ystävyydestäkö on puhetta..Ystävät ovat harvinaisia..Yksi ystävä on hyvä,kaksi jo ihme,kolme,tuskin mahdollista hih.. Tuttavia kyllä on..ei ole sama asia..
Ystävyydessä,on luottamus ,tärkeintä..Olen saanut sätissä,yhden hyvän ystävän,vaikka hänen elämäntilanteensa on muuttunut ,eikä enää käy sätissä,niin yhteys toimii edelleen..Minusta se on mukavaa .
Perheenjäsenten kanssa,ei välttämättä synny ystävyyssuhdetta,kummallista kyllä.. Olen huomannut,että äitiin kohdistuu paljon kritiikkiä ja sehän pilaa
"Ystävyyssuhteen"..Eipä tule kerrottua omia mietteitään mielellään silloin..
No,pitää muualta löytää ystävänsä.. Mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi..
Ihmeellistä,nyt ei edes tuule.. Se on hyvä,tuuli käy kovasti henkeen..
Hienoa,täällä Kahipirtissä..kukaan ei ilkeile kenellekään.. Luin tuossa noita ketjuja..vaikka olisi, kuinka asiallinen aloitus,johan siitä kehittyy ,joku sanaharkka..Kai se on terveellistä,vähän kiihdytystä aivoille =)
Nyt pitää taas jotain tehdä,ettei mene istumiseksi tietokoneella ,elämä..
Mukavaa päivää kaikille ja ILOA! t.Irkku

Hämärtyvää lauantai-iltaa !
jos saan valita kyllä mieluummin haen kiihdytystä aivoilleni jostain muualta kuin kiistelypalstalta. Tokihan erimieltä saa tai voi olla.
Mutta ne nimittelyt ja herjat,, huh, huh, siksihän sitä pysyttelee poissa niiltä ketjuilta.
Olipa kiva, kun Ville V. ilmestyi. Ihan on ollut unohduksissa.... tunnustan! jotenkin tuli mieleen nuo jotkut joulutonttu ja kevätkeiju jutut..ja satumetsän tapahtumat....haa......Tuosta kauniista luontotarinasta.

Ym. tarinasta taas tuli mieleen . Eikös sellaisia nimitetä ryyppy-
tai juopottelu kavereiksi. Onko sillä tekemistä oikean ystävyyden kanssa ?
Oikea luotto ystävyys ei tarvitse lasien kilistelyä eikä kallistelua.
Jäiden kanssa eikä ilman.
Siinä on kyseessä kokonaan muut arvot. Toisen ihmisen tukeminen, auttaminen, kuunteleminen, lohduttaminen, mitä hän tarvitsee. Vastavuoroisesti.
Se oli luottoystävä. sitten on muut hyvät ystävät ja kivat ihmiset joita Pirttikin on pullollaan, Ja kiva kun on.
Mielellään tänne aina tulee katsomaan mitä muut puuhaa.
Ainahan täällä saa pullakahvit tai suorastaan kakkukahvit käydessään.
Siispä hyvää lauantai-iltaa kaikille.

Vielä vähän ystävällisesti ystävyydestä. Sen olen pannyt merkille minäkin, että naiset enemmän käyttää ystävyyttä kerronnasaankin. Mikäs, voihan se olla ihan tottakin. Siihen vaikkuttanee se ympäristö, jossa on parhaastaan elänyt ja ne tavat.
M-K:lle, kavereitahan ne ryyppyjengit ovat alkuun, joissa olen sattunut istumaan. Kun lasit riittävästi kilisee, se heltyy ikuiseksi ystävyyden vannomiseksi, joskus jopa "verivaloin." Kaikki nämä saattaa hetkessä unohtua.

Jos määrittelisin ystävyyden mieleisekseni, se edellyttäisi mm.ehdotonta pysymistä luottamuksella kerrotuista asioista. Jos se lähtee kolmannelle "luottamuksella", se on jo sama kuin huutelisi kylän raitilla.

Eihän tässä ongelmaa ole, ystävyyttä maailmassa tarvitaan sen sanan laajassa merkityksessäkin.

Tänään täällä päästiin pienillä pyryillä, jopa nollaa lähentelevillä keleillä. Oikein hyvä tallustella ulkonakin, mutta huomenna taas tupruttaa - niin ennustavat. Eihän talvi olekaan yllätys. Jatkoja vaan teille!

Hyvää sunnuntaiaamua kaikille herääville ja nyt jo valveilla oleville.
Yhdentoista asteen pakkanen ja kova tuuli täällä savon mailla, miten lieneekään muualla, joko lumituiskut on tavoittanut.
Niitä luvattiin ja kelikin kovasti huonoksi taas muuttuu, varovaisuutta maanteille.
Eijan päivä, kummityttöni ja arvatkaapas kuka unohti lähettää kortin?
Unohduksia tulee ja kun olisi monta muistettavaa minullakin, neljä nimipäivää ja kaksi syntymäpäivä tässäkin kuussa.
Luulisi, että muisti harjoitusta saa, kun joka kuukaudelle useampi onniteltava, totuus näköjään toinen.
Onnitellaan nyt sitten puhelimella.;)

Meri- kukkaa valistan, ei ole sama tämä ville mitä ajattelet (luulisin) olemme saaneet uuden vallattoman villen toinen olikin Ville - vallaton, joka ei pirtissä ole käynyt aikoihin.
Molemmat villet kyllä pirttiin sopivat, kiva on lueskella myös uusimman villen juttuja.

Irkku, tuollaista se on jälkipolven suhtautuminen meihin mummoihin.
Hymyillään melkein kaikille jutuille mitä mummo suustaan päästää, mutta eipä välitetä, olen tehnyt selväksi, että minä teen omat ratkaisuni kaikessa ihan itse.
Voihan se tulla aika, jolloin toiset puolestani päättää, mutta ei vielä.
Olen sanonut, että en puutu heidän elämäänsä ja minä samaa toivon heiltä.
Hyvin on viesti mennyt perille, ei hankaluuksia.
Kyllähän minä taustalla joskus päätäni pyörittelen näiden nuorien kanssa, mutta aika on muuttunut ja se on hyväksyttävä, toisaalta ihan hyvä, että heillä paremmin menee, kuin minun heidän ikäisinään.
Kaikki muutokset vaan tulevat sillä vauhdilla, että ei niihin ehdi mukaan;)

Olkohan se sodan aikainen "kaveria ei jätetä" ystävyyttä,, no ainakin toisista välittämistä se oli.
Sitä henkeä nyt kaivattaisiin, maailma on muuttunut niin laskelmoivaksi ja ahneeksi, että heikommat unohtuu.
Paljon puhutaan nuorista, hyvä niin, heidän on tulevaisuus, mutta eikö olisi myös aiheellista pitää huoli tämän kaiken hyvän aikaan saaneista, meistä vanhuksista, jotka työtä tehden saivat jaloilleen elämän kotimaassamme.
Tiukilla ollen, joka penniä viruttaen kohensimme maamme oloja, nyt sitä sitkeyttä ja halua taas tarvittaisiin.
Saisivat mennä itseensä he, joilla optiot ja muu maallinen hyvä vain kasvaa, eipä muistu mieleen maalla asustava mummo ja pappa.

Voi sentään, taisinpa taas päästä mieliaiheeseeni, lupaan lopettaa, murisen ja päivittelen täällä puuhastellessani, radion kanssa keskustelen, jos nyt sellainen aihe sieltä tulee, että antaa aihetta parantaa maailmaa;)

Mukavaa sunnuntai päivää teille kaikille, eikö olekin ihana kun on koti missä saa lämpimässä katsella talven mellakointia, kaukana kaikesta, vain omat ajatukset läsnä, näin tällä kertaa minulla;)

Lunta tuiskuttaa.. mistähän sitä riittääkin ,tänä talvena..
Hyvää huomenta myös kaikille kanssakulkijoille!
Vanhusten hoito ja huolehtiminen ,on kyllä mennyt retuperälle,nykyaikana..
Kerroinko,kunyksi tuttu,oli säästänyt lehtileikkeen 80- luvulta..Pohdittiin,vanhusten huonos kohtelua.. Maailma ei ole muuttunut siitä yhtään,huonompaan suuntaan on vain mennyt.. Nyt yritetään yksityistää kaikkia palveluja.. Mitähän siitä seuraa..
Ihmiset,jotka eivät jaksa enää ajaa omia etujaan,ovat pulassa.
Politikot ajavat kaikkien ihmisten asioita,kun ovat ehdokkaina,mutta sitten iskee muistamattomuus,kun heidät valitaan..Mielenkiintoista.. Kuntavaalit tulossa pian..
Taas on luvassa kaikkea hyvää..Ihan kivaa.. No,me olemme oppineet jo kaiken kantapään kautta..emme edes ihmettele mitään..
Meillä oli ihan mukavaa ,eilen Jorin kanssa Laskiaistapahtumassa..Oli oikein orkesterikin paikalla ja lauloimme yhteislauluja.. ja tanssiakin sai..
Hyvää Laskiassunnuntaita kaikille!
Nyt juomme kahvit,laskiaispullan kera.. nam..ei edes lihota..
Mukavaa päivää! t.Irkku

Aurinkoista aamua.
Koti on aina oma ihana paikka. Monilta se puuttuu,kun seuraa noita lohduttomia kuvia maailmalta.

On se hyvä kun Pirtin emäntä on ajantasalla noiden Ville nimisten kanssa. Kuten arvasit, arvasin väärin.
Olikohan eilen käydessäni jo niin hämärää etten erottanut kuka kukin on.
Mutta mukavaa joka tapauksessa , kiva oli Villen tarina. Lisää, lisää,,

Kyllähän tämä nykyajan nuoriso elää niin eri maailmassa kuin me aikoinaan. Miten ne voisivatkaan ajatella meidän tavoin- ei mitenkään. Elävät rahan kanssa jo lapsesta alkaen, ja useimmilla kaikkea on, jos ei niin yhteiskunta rientää apuun.

Miellä ei oikeasti ollut rahaa eikä (nykyajan) vaatimuksiakaan. Kunhan koti oli, ruokaa, ja vaatteita. Nekin jo toisen pitämät vanhat ja kuluneet. Mutta tyytyväisiä oltiin, eikä niin paremmasta tiedettykään.
Nyt viedään kirpparille liki uusia vaatteita.
Hyvä jos oli radio. ns. Pikkumatti jota sai luvan kanssa kuunnella. ainakin jumalanpalvelukset se oli auki.
Siinä ne sen ajan tietolähteet oli !
Aamulehteä pohjanmaalla luettiin silloin- ainakin sarjakuvat.
Nalle, Belle, ja Bingo. Tai sinnepäin...............

Mutta milloinkas se ihminen olisi tyytyväinen. Toisaalta ei kehitystä ja uudistusta tapahdu jos kaikki ovat aina tyytyväisiä.
Mutta järjenkäyttö uudistuksia olisi sallittavaa......

Nyt on pakko ottaa kahvia ja työntää suu täyteen pullaa, muuten tätä tulvaa ei taas saa poikki millään.........
Se on heippa.

Toisenlainen on tosiaan maailma. Nuorina pareina aloitettiin alusta, kun ajatellaan vaikka asuntoa. Tavallista oli ensin asua vuokralla, sen jälkeen vaikka appivanhempien talon yläkerrassa, jos mahdollista. Pesämunaa oli säästettävä omanan kotiin, joka useimmiten pieni kerrostalohuoneusto.
Siitä sitten perheen kasvaessa isompaan, ehkä omakotitaloonkin. Lainaa otettiin kantokyvyn mukaan, huomioiden että selvitään vaikka jotain sattuisikin.
Nyt nuoripari rakentaa velaksi ison omakotitalon, jolloin tiukille pistää esim. työttömyyden sattuessa. Avioerokin voi tulla.
Sitten kyllästytään vähäiseen käytettävissä olvaan rahaan ja auto pitää olla, matkustaakin tekisi mieli ym.ym tarpeita, jotka lasketaan kuuluvan jokaiselle kuin manulle illallinen. Yhteiskunta on mukana, mutta ei tästä mitään tule kun kaikki on velaksi tämä hyvinvointi.Taitaa olla vaikeaa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito.

Asun kolmen talon kerrostaloyhtiössä, jossa on enimmäkseen asunnot yksiöstä kolmioon, muutama neljän huoneen asunto.
Asuntoja on 96, mutta lapsiperheitä on vain 5. Alkujaan heitä on ollut enemmistö silloin 60-luvun lopulla.
Toivotaan että lapsillemme vielä hyvää on edessä, eikä kaikki ole rapautumassa. Optimismia tähän tarvitaan ja hyviä rahalähteitä.

Niin sitä toivotaan, että tulevaisuus olisi hyvä,tai parempi tulevalle sukupolvelle. Tottahan nuo mitä Late sanoi. Aina ne joilla on rahat ja valta keinottelevat lisää itselleen keinoja kaihtamatta.
Viedään kaikki ulos, kohta finnairinkin pääomistus on jossain muualla kuin suomen valtiolla. Voittoa pitää nääs tahkota.
(Ja pomot köyhinä ilmaiseksi asuvat loisto lukaaleissa)))))))))))))

Niinhän sitä itsekkin aikoinaan asunnon osti. Suuret velat kuten kaikkeen mitä nyt on. Tunnollisesti vuosikymmenet niitä maksoi. Sen mukaan elettiin,ja vaatetta (lapsille lähinnä) ostettiin kun kukkaro salli.
Eipä ollut mitään apuja senttiäkään mistään päin. Tavoite oli päästä veloista eroon kunniallisesti.
Nykyajan ilmiö on että minulle kaikki ja heti olipa rahaa tai ei.
Toki poikkeuksiakin on.
Ennen sentään oli töitä, nykyään se on kiven alla. Ja kaikille ei nyky työt kelpaa, eletään mieluummin kortiston rahoilla.
Onhan meitä joka junaan- vielä jää asemalle oliko se 90%
minä varmaan yksi niistä.
laskiais sunnuntaita kaikille ja hymyä huuleen.
Elämme kuitenkin suloisessa suomessamme.

Tänään piti kirjaimellisesti työntyä ulos. Lumi oli tehnyt kadulle rapunoven eteen puolen metrin nietoksen. Ei kaiketi kukaan ollut rapusta poistunut kadunpuoleisesta ovesta, kun ei ainuitakaan jalanjälkiä nietoksessa ollut. No minä tein jäljet.

On niin ärhäkkä tuuli, ettei ulkoilu kovin kummoisesti huvita. Lumisade piiskaa silmiä niin, ettei mitään eteensä näe vastatuuleen kävellessä. Tai kahlatessa, ellei tuuli ole tehnyt samalla lumitöitäkin. Paljaita, kiiltävän sileitä paikkoja riittää nietosten ohella. Mutta talveahan tämä vain on, ei sen kummempaa.

Minulla on kuitenkin sauna lämpiämässä. Sinne pyyhkäisen puolen tunnin kuluttua, pyryttäköön ulkona miten vain. Vaikka tämä oma koti on vain lainakoti (ja kallis sellainen!), niin usein tulee miettineeksi, kuinka hyvin minulla kodittomiin verrattuna asiat ovat. Kun on vähällä oppinut toimeen tulemaan, niin tuleehan sitä. En edes haaveile mistään sellaisesta, jonka saavuttamisen tiedän mahdottomaksi.

Moikka!

Huomenta uuteen viikkoon, pakasta kolme ja tuuli jatkaa töitään.Tänään voi tulla kaunis ilma ja päivä jo hyvää vauhtia valkenemassa, nyt näkee jo naapurin katolla liehuvat kaupan liput.

Tutulta kuulostaa nuo kertomukset oman eämän, kodin ja perheen perustamis vaikeuksista.
Eka koti oli omakotitalon yläkerta, vuokralla, sitten firman vuokraasunto ja viimein oma kerrostalo osake.
Seuraavaksi vanha auto, sitten mökki, kaikkien kohdalla piti pankista apua hakea.
Autoja vaihdettin aina parempaan suuntaan, viimein aivan uusi ja pankki tuki, tosin kovalla korolla sitä tukea maksettiin.
Korko olikin aivan jotain muuta mitä nyt, muistelen sen kalleimmillaan olleen jopa 11%.
Kaikesta selvittiin, kovalla työllä, siihen lapsille elämä, harrasteet ja kaikki mitä nyt pakolla piti hankkia.
Suksia ja luistimia oli, oli soittimet, mailat ja baletti tossut, kaikkea sitä piti voida yrittää, mutta huomattavasti vaatimattomin kuin tänä päivänä.
Sitten tuli lasten vuoro astua elämän, menivät naimisiin ja heitä alkuun autettiin, sen minkä kykenimme.
Viellä lastenlastenkin elämän kulkua vauhditettiin, mutta nyt olen irtisanoutunut kaikesta auttamisesta, toki juhlapäivät muistan, siinäkin jo riittävästi tietämistä, pienenstä eläkkeestä.
Kaikkea tarvittavaa olen saanut, mutta hiki siinä on virrannut.
Nyt melko vähällä elelen.

Olihan ne Helsingin reissut vähän kuin Liisalla ihmemaassa, harvoin siellä kävinkään.
Tuollainen esiintymismatka minullekin tulee mieleen.
Oltiin Messuhallissa nuorisoliiton kilpailussa, lausuttiin ja laulettiin, tanhuttiinkin.
Muistelen, että joukkolausunnasta saimme sijoituksen, kai myös tanhuista.
Minulla oli sellainen sinipohjainen boordi helmainen mekko isoilla kukilla, oletin olevani oikein fiini, sinne joukkoon hävisin;)
Olihan se pirteää aikaa silloin, niistä kuvioista mieheni löysin, tai paremmin hän minut.
Olimme tunteneet jo kauan, pienellä paikkakunnalla kaikki tunsivat, mutta armeijasta tulonsa jälkeen hän teki havainnon, pikkuisesta oli kasvanut aikuinen nainen ja siitä se alkoi, olin seitsentoista vuotinen, pari vuotta siitä ja olin naimisissa.
Sitä liittoa kesti 46 vuotta, kunnes kuolema erotti.

Nytpä taitaa tulla koko elämän kerta, lopetan etten onnistu kaikkea kuitenkaan kertomaan, tälläinen se on tämä pirtin ilmapiiri, se saa purkautumaan perinjuurin.

Muistini kertoo, että ihanteeni ei ollut Tauno Palo, ei Ansa Ikonen, ehkä paremmin
Helena Kara, Rauni LUoma, Kullervo Kalske, mitäs niitä olikaan, en muista, paljon lahjakkaita näyttelijöitä, Rinteen veljekset muun muassa, kyllähän sitä kuvia Elokuva.-aitasta leikeltiin, oi niitä aikoja,,,

Nyt kuitenkin tähän päivään ja ihailun kohteisiin, joita ei jurikaan enää löydy, on tullut huomaamaan, että ihmisiä kaikki, vikoineen.
Päivän puuhiin, sitä samaa teille toivottelen, viettäkää mukava päivä, sellainen muistellen, tai arkea eläen;)

Aamutuimaan enkelit esiin.
Me liimailtiin erilaisia enkeleitä ja kai jotain satu olentoja vihkoihin.
Pienenpienenä tyttönä...
Niitä sitten puol;salaa näyteltiin toisillemme. Ihasteltiin ja vertailtiin kenellä on ne erikoisimmat, kauneimmat ja tietenkin parhaimmat .... erilaisia muistolauseita liitettiin niihin sopivasti. Voitiin jopa vaihtaa jonkun kaa joku kimalteinen enkelin kuva.

Luulen että oli aika monen harrastus silloin. Ja AH, miten kilttiä ja viatonta. Ei niitä mahdollisuuksia paljoa ollut, mutta lapset on hyviä keksimään.

Hyvää alkavaa viikkoa. Ai, Ylikypsän laskiaispusuja lautasellinen, taidan maistaa semmoisen. kiitos ! Huomenna pitkät pellavat esiin.

Kävin atk-olkapäänä ja sain palkaksi nauttia paikallisen leipomon tuoreen ja muhkean laskiaispullan. Hyvää se oli, mutta oli sellainen kaloripommi, että alan kohta tekemään valmistamaan kasviskeittoa, jossa ei ole liikoja kaloreita.

Mahottoman komia auringonpaiste ja vain pieni tuulenvire hellii meitä tänään. Ei tietoakaan viime päivien tuprakoista! Lunta on joka paikassa vuorina nyt, kun ehditty lumityöt suurin piirtein tehdä. Tuntuu aivan uskomattomalta, että vuoret olisivat reilun parin kuukauden päästä muuttuneet vedeksi ja nurmikoiden juomavedeksi. Mutta niin siinä vain käy joka kevät... miksi ei kävisi nytkin.

Ei se minun soppa valmistu, jos tässä vain naputtelen. Eiku vihanneksi pataan pilkkomaan! Eikä niin väliä, jos joku pala menee padan ohi suuhunkin. Rouskis!

Kylläpä se äkkiä ilma muuttuikin tänään .aurinkoiseksi. Eilen suoritin talviajon pikakurssin. Täytyi mennä synttäreille, koska ennakkon lupasin. Eihän sellaisia juhlia voi sivuuttaa, kun eka vuosi täyttyi. Keli oli lähes pahin mahdollinen, tiet auraamatta, lunta tuprutti täysillä, se vielä jäätyi auton ikkunoihin, parkkipaikan haku tuntui mahdottomalta ja sitä kun haet kelillä, jossa auto vaivoin ryötää kinoksissa, juuttuu väliin kiinni ja täytyi maanitella ja nitkutella. Viimein löysin kyseenalaisen paikan, ei nyt törkeä sakkopaikka sentään. Kun kolmen tunnin jälkeen palasin, oli auraajat käyneet, nietos ylsi auton oven puoleen väliin. Eikun lapiotöihin, työvälinehän minulla on aina mukana ja myös vanhaa tietoa, kuinka työvälinettä käytetään. Siitähän se meni. Vantaalla, lentokentän läheisyydessä on virallisesti mitattu lunta 75 sm, alkaa hipoa ennätystä.

Historiallisiin muistelmiini en nyt ryhdy, olen sitä tehnyt mielestäni riittävästi. Paljonhan muistoissa on ikäryhmässä samankaltaisuutta. Todellisuudessa kyllä voi olla paljonkin eroja. Minun kohdallani ei sellaista ole, jota ei olisi tuhansilla muillakin.
Tämä tuli mieleeni, kun jostain syystä minullekin on tuotu elämänkertomuksia luettavaksi käsikirjoitusvaiheessa, ehkä palautettuna kustantajilta. Eihän minulla ole mitään pätevyyttä, mutta olen kuitenkin heltynyt lukemaan. Se onkin sitten vaikea paikka, kun luettuani pitäisi jotakin sanoa. Kieltä pitää heilutella keskellä suuta - useimmiten.

Niinhän ne tehtaat siirtyy. Suurella rahalla ei ole isänmaata. Siinä unohtuvat juhlavat puheet. Valitetaanhan, että venäläiset ostavat täältä parhailta paikoilta maata, tontteja ja taloja . Eivät he väkisin osta, eikä väkisin ole pakko myydä venäläisillekään. Kun venäläinen oligarkki latoo rahaa pöytään, niin silmät sumenee. Eikä näitä maita myy köyhät, ei heillä ole kevollista myytävääkään. Luulenpa, että näistä myyjistä löytyy myös tämän kaupankäynnin arvostelijoita, voipi olla ihan kiihkomielisiäkin. Tekopyhyyttä on maailma pullollaan kaikessa.

Nyt on aikani asettua ajanviettoon ja sen tuhlaukseen. Hepsis!

Huomenta,kuuden asteen pakkaseen täällä meillä päin herätään ja tuuli vaan jatkaa reippaanlaisena.
Tänään sitten mäkeen, huutelemaan pitkiä pellavia, pahvin palasia toin, jos ei parempaa lasku välinettä ole niillä mennään, saapa nähdä, miten maasta ylös päästään, no kaiketi ajan ja sisun voimin, ellei auttavia käsiä ole saatavilla;)

Eilen oli aurinkoinen iltapäivä, tuntui kuin mieli olisi keventynyt ja sydän rinnassa kiihkeämmin hyppi;)
Todella, kevään värinää oli ilmassa.
Aloitin tämän aamun koneen tietoja tarkastellen, siivosin villakoirat koneen sisuksista, eli työkaluista, internet asetuksista turhia selaushistorian tietoja poistin, kerran sen neuvoi Soneran avustaja, sanoi niiden olevan koneen villakoiria.
Koneeni on takkuillut, ajattelin noiden villakoirien olevan osa vikaan, myös roskakorin tyhjensin, siihenpä ne minun taitoni loppuukin;)
Piti selata myös ketju läpi, kun huomasin toisaalla kovasti noista peukuista käytävän keskustelua.
Aivan tyhjänpäiväinen koko juttu, pirtin kohdalla on viisi plussaa ja kuitenkin ketjun sisällä sata samaa merkkiä, joten ei mitään todellista
Kenenkähän keksintö koko juttu, no enpä loista plussilla minä, suosio hyvin mitätön, pyöreä nolla, mutta senhän olen tiennytkin.
Jos noista olisi jotakin välittänyt, en kirjoittaisi enää.
Sepä taas siitäkin, kaikkea sitä pitää tutkiakin, onko se uteliaisuutta?

Niin, se arvostelijan paikka on varmasti aivan kamalan vaikea, käsikirjoituksia en ole lukenut, mutta olen joskus törmännyt noissa käsitöissä siihen, että työn tulos ei oikein tyydytä ja on äärettömän vaikea asiasta huomauttaa, niin että ei asianomainen loukkaannu, kuitenkin on joskus ihan pakko puuttua.
Sitä purkamista ja kerimistä on itse harrastanut paljon ja parasta oppia se on, tulos sitten palkitsee.
Joillekin vaan asia ei aukea ja niinpä jälki ei tule tyydyttävä.
Onnekseni kaikilla tämän ikäisillä jo se käden taito on kumminkin aivan mahtava, yhteinen sävel on aina löytynyt, onnistumisen ilo tekijöillä.

Laitanpa paremmaksi H*, söin kaksi laskiaispullaa ja sain vielä kerholaiset samaan suoritukseen, oli nimittäin käynyt kato osallistujissa, vain kuusi oli paikalla, toinen puoli puuttui.
Lumityöt ja sairaudet verottivat, joku epidemia täällä raivoaa, kouluissa väestä puolet poissa.
Nuo kiiltokuva vihkot olivat tytöillä hyvin suosttuja ja muistan vähän vanhempana, laulunsanoja kirjoiteltiin toisiltamme.
Yksi laulu alkaa soimaan päässäni, kun näitä lauluvihkoja muista,,,, olet aatoksissain, kuin aamun koitto,,,, ne niitä sen ajan iskelmiä.
Toivotut levyt kuunneltiin lauantaisin ja toivelauluvihkoja ostettiin, kun rahaa sattui olemaan,,, mitäs ne tämän ajan nuoret keräävät?

Nyt taitaa taas venyä nämä höpinät,,,, pirtissäkin meinaa poissa olevien määrä kasvaa, syy moiseen?
Tulkaa nyt joukolla mäenlaskuun, sitä me kaikki vanhasta muistista osaamme, huraa, pitkiä pellavia!

Nytpä muistaissani kysyn, muistaako kukaan noista muisteista eli kiiltokuvista muuatta seikkaa. Meilläpäin ainakin ruukattiin vaihtaa muisteja sillälailla sokkopelinä. Taiteltiin ruudullisen vihon sivut kaksinkerroin ja jokaiseen väliin laitettiin muisti. Sitten toinen työnsi oman muistin/kiiltokuvan johonkin väliin ja sai vaihdossa sen sivun taskussa olevan muistin. Ja siihen oli tyydyttävä, vaikka joskus harmitti.

Oliko teidän lapsuudessanne sillä vaihtoviholla joku erityinen nimi? Minulla on vain mielikuva, että sitä sanottiin jollakin nimellä, mutta kun en muista, millä. Tietenkin eri puolilla maata nimityskin on voinut vaihdella. Mutta muistaako kukaan tytöistä mitään nimeä? Pojat nyt eivät varmaan muista tyttöjen höpötyksistä...

Näyttäisi vaihteeksi lunta tuiskuttavan. Johonkin kai sen on mahduttava, hohhoijaa!

Kyllä tää maailma on menny ihan mallilleen, lunta kuin hiekkaa Saharassa eikä kaduilla ei enää saa varoa autoja, pitää katsella taivaalle, etttei sieltä vaan sada jäätä ja jääpuikkoja. Ennen sitä vaan hoettiin, että parempi katsoa katua kuin katua, ettei katsonut katua.
Muutenkaan mikään ei ole niinkuin ennen. Silloin mun nuoruudessani ei ollut murhetta katujen aurauksesta. Naapurin Polle veti rekensä vaikka järven jäällä,
jos vain jää tarpeeksi paksu. Ja paksuahan se silloin, kun jäätä nostettiin
rekeen, kuljetettiin varta vasten kaivettuun kuoppaan ja peiteltiin sahanpuruilla.
Maitotonkat pysyivät viileinä silloinkin, kun kylmiöistä ei vielä edes uneksittu. Nykyisin melkein maailmanloppu kun Fortumilta loppuu puhti, jos jossain puu
antaa periksi lumitsunamille.
Paljon muutakin on nykyisin pielessä niinkuin lasin valmistustaito. Peililasitkin ihan selvästi sekundaa, en enää vuosiin ole nähnyt kunnon peiliä, enhän mä sentään hoe sellaisen edessä: peili. peili, kerro ken on maassa kaamehin.
Ja nuo pahuksen hanget, aateelkaa ny. Eilen tuuli tempas mun lakkini ja mä hyppäsin sen perässä ihan pistämättömälle lumelle, ei siinä ollu muistookaan hangesta. Tuli sellainen olo, että vähän lisää ja jotain tärkeetä siirtyy osioon
olipa kerran mies...
Mutta ne hanget silloin, pahvista leikattu pyöreä pala, keskeltä alareunaa kohti tehdyilla viilloilla muodostuvat kolmiot vuoron perään molemmille sivuille käännettyinä, muodosti siipirattaan. Tuuli kuljetti sitä hangella pitkiä matkoja. me räkänokat juoksimme perässä ja hauskaa oli. Mutta nyt, mä en enää edes
yritäis, tulis meinaan valkotakkiset.

Vettä sattaa!

Ja räästäältäkkii tippuu ihan solokenaa, ikkunalaatoo äskön rommuuttelj. Ja usseita lämpöasteita näkkyy mittarissa olovan. Näen ne päevät vaehteloo, öölön olj mahottoman aarinkoene päevä. mutta kylymä tuulev vinkka kävj tuolta pellon takkoo. Olin kyllä potkurilla liikenteessä, ja jopasj olj pikkulinnut uskaltaatunna konsertoemaa, eekä ollu yhtääs sepeliä jalakakäätävällä, sen ku anto kyytiä kelekalle! No tänä päevänä en kehtoo tehä samanlaesta reessua, vettä sattaa nyttii.

Käsjtyökerhoon kävin hakemassa seetentä veljestä muutaman kerän, olj tarjooksessa. Meenataan suaha lissee miesten isoja sukkia maaliskuum myyjäesii, ne kun tahtoo männä ku kuumille kiville, eepähä niitä kaapasta sua. Kyllä minä vielä aenakii nuo yhet suan valamiiks huomisee iltaam männessä, suan viijä torstaena poes.

Se on sitte hernekeettopäevä, haettiin tuolta seorakunnan keettämöö tavallista rokkoo ja kasvishernekeettoo, avotj. No johan nyt jottae, aarinko meenoo paestoo, pikkiriikise tuolta piliviin välistä. Ja tuule yläpuolelta ihan selevästi kirkastuu, hyvä, hyvä!

Nyt puikot heelumaan. Liukasta laskiaesta vuan kaekille! paulamaria

Piiitkiä pellavia ! melkein pimeässä, mutta parempi myöhään kuin....Aikaisemmin ei ehtinyt.
Miehet vaan siipirattaita, pahvisia, muistelee. Minä taas muistan kun lapsena laskettiin mäkeä pahvilaatikoilla. Että oli hauskaa.
On pirtin väkikin laatikoilla ja pahvinpaloilla laskiasmäkeä laskenut eräänä laskiaisena. Taisipa olla vesikelkkakin mukana....
Hauskaa oli.
Mutta maailman kulku tosiaan muuttuu ja kovaa vauhtia.
Muutenkin kuin lunta työntämällä taivaan täydeltä. Eilen kävellessä tuuli työnsi niin kovaa että hapuilin jo jotain mistä kiinni pitää ettei puuska vie ihan mennessään.

Kiiltokuva vihko oli. En liioin muista (kun siitä on pikkasen aikaa))
Että miksi sitä sanottiin. Niitä kuvia/muistoja kyllä vaihdeltiin. Varsinkin jos sattui jotenkin saamaan saman, kuin ennestään jo oli, joutihan se vaihtoon.
Meillä päin ei ihan sokkona vaihdettu, olihan se tosi tärkeä toimitus. Saattoi olla että ns. sydänystävät sai ne omasta mielestä suosituimmat kiiltokuvat. Ja toimi toisinpäinkin.

Hymyilyttää nuo ajat, olihan se tosi tärkeetä pikkulikoilla. Riitti vertailemista ja ihastelemista.
Mutta mikähän sen vihkon nimi oli ? Onkohan Dementtia ?

Laskiaspullia on syöty. Mansikka täytteellä ja toinen oli mantelikermatäyte. Makuasia kummasta pitää. Molempi parem
pi.
Ensiviikolla on sitten se naisten kosiopäivä. Tai hamekangasta havittelemaan. 29/2 Kaikki pirtin poikamiehet riviin näytille
ensiviikon keskiviikkona. On jännää.........
Nyt vielä laskiais pulla suuhun ja menoksi.

Huh huh, tuli syötyä liikaa hernesoppaa ja pannukakkua, ei mahdu yhtään laskiaispullaa, joten kahvitkin jää juomati.
Harmittaa kovasti, lupasivat uutta lunta tänään, eikä sitä oikeast tullut yhtään lisää.
Päivällä oli lämpöasteita.
Meillä olisi iso kaso lunta pihalla, mutta ei oikein tiedä miten sinne kasan päälle voisi mennä, pahvinpaloja kyllä löytyisi, jäi peffamäkikin laskemati.

Siitä tuulimyllystä, jos olisi tehnyt oikein ison niin varmaan kovalla hankikannolla olisi se varmaan liikuttanut tolppakelkaa, meillä oli iso lakana purjeena tolppakelkassa sillä pääsi lujaa.
Kyllä harmittaa kun tuo paulamaria haastoo tuota savvoo niin hienosti, minäkin puolisavolainen enkä ossoo yhtään.

No niin täytyy huutaa vaan kovvoo pitkiä pellavia, Late

Eipä tullut lisää lunta tänään, minkä tuli se suli. Eipä lisälumi kovin tarpeelliselta tunnukaan.

Huono on muistini penska-aikojeni talviriehoista. Ei silloin kyllä laskijaisia korosteltu siinä ympäristössäni, joka näkymä kyllä oli myös aika suppea. Mäkeä kyllä laskettelin, silloin kun hyötyliikunnalta sain vapautusta. Lumesta kasattu hyppyrikin oli, ennätykseni oli pitkään seitsemän metriä pystyssä pysyen. Noo...onhan sekin siihen tapaan, kuin nykyisillä suomalaisilla mäkimiehillä.

Joo...ei ollut ennen vanhaan aurausongelmia, kuten "vallaton ville" jouhevan sutjakkaasti kirjoitetussa jutussaan mainitsee. Lähin aurattu tie oli 10 km päässä, eipä sattunut olemaan Polleakaan, itse itseänsä täytyi vedellä ja työnnellä. Olihan sentään kunnon sukset, ei niinkuin nykyiset tikut, eihän niillä umpihangessa mihinkään pääse. Ennen oli vieläpä omatekoiset ja voiteena tervan lisäsi kyttilän pätkä. No mutta, muisteluksihan se lipsahti, vaikka en niin suunnitellut.

Jotain jorinaa voisin vielä päästellä, mutta katsonpa parhaimmaksi tällä kerralla jarruttaa.

Hyvää aamua näin keskiviikolle toivottelen ja samaa hyvää koko päiväksi;)
Sää näyttää ihan mukavalta, lunta ei sada, pakkasta viisi astetta ja tuo auringon nousu suunta helakan sinistä näyttää.
Todella on paras kulkea kadun ulkoreunaa, katoilta saatta tippua yllätyksiä, eivät niitä varoituspuomeja muista ajoissa laittaa.

Yritin muistella oliko minun lapsuudessa noita hankileikkejä, ei tule mieleen, no eipä niitä aukemiakaan ollut kuin järven jäällä, no mökki aikaan käveltiin hankiaisilla, mukavaa oli potkurilla viilettä jäällä.
Tulee mieleen aivan uskomattomia asioita, kuten sekin miten ovatkaan pystyneet maitoja sun muuta tien viereen tuomaan, umpihangessa oli kuljettava ja entäs koulukkaat.
Kertoman mukaan jonossa kulkivat etumaisen tallatessa polkua, vaihtoivat väliin etumaista, pannappa nykyiset koululaiset, tai vaikkapa aikuisen samaan hommaan,,, ei tulisi mitään.
Tiukoilla ne oli hevosetkin, entäs metsätyömiehet:

Ei se kauneus pihapiiriin laitetuna ilmaista ole, saa maksaa maltaita ja sitten se työ mikä siitä tuleekaan, mutta joka kevät sitä vaan sormet multaan sotkee, ja euroja kuluttaa.
Kaunista, ah niin kaunista on se kukkien loisto, sehän se palkitsee.
Yritän minäkin niitä siemeniä talteen ottaa, mutta eipä ole oikein loistokkaksi kasvaneet, tilasin taimina jotakin, lähteekö ne kasvuun, se on taas jännitys momentti.
Kelpaa pihaasi katsella Marja-Liisa, uurastus palkitaan.

Myyjäisiä on kevääksi suunniteltu kolmet, saa nähdä vieläkö villaset kauppansa tekee, niitä sukkia tarvitsee kyllä kesälläkin, jos kumisaappaisiin jalkansa työntää.
Meillä on puuvillapipojen ja tossujen teko käynnissä, lahjoitamme tuotokset.
Ihania mattoja taas kankuri toi, ja niin napakkaan kudottuja, kyllä vanhoista vaatteista saa upeita rättimattoja, kun oikein värisilmä toimii.

Eipä muistu mitään erikoista nimeä niille vihkosille, muistivihkoja ne oli.
No en muista monta muutakaan asiaa, ihan väliin harmittaa tuo muistamattomuus.
Eilen harjoittelimme laulunäytelmän tapaista ja siihen olin runon pätkät minä kirjoittanut, ihmettelin, miten olinkaan osannut;)
Ei mitään mielikuvaa asiasta.

Nyt riitti muistelut, lähden laskiaispullien teko talkoisiin, kerholaiset saavat tänään pullat mansikkahillolla ja kermavaahdolla täytettynä.
Jonkumoinen urakka edessä, vain parisataa pullaa pitää pyörittää.
Kivasti se onnistuu viiden hengen voimalla:)
Mukavaa ja aurinkoista päivää kaikille, vai olikos se lumipyry tulossa, nyt ainakin aurinko nousee täällä meillä.

Huomenta pirttitutut. Pitihän minun tulla tännekin ilmoittelemaan, että olen tästä tänäaamuna kaihileikkaukseen menossa. Vain tuohon toiseen silmään operaatio tehdään. Elänpä toivossa että silmistä tulee parilliset.
Kun toisessa silmässä on lasivahvuus 4 ja toisessa miinusta, eihän niihin edes laseja saanut.
Pitäkää peukkuja. Tulen sitten taas käväisemään täällä.

Konetta tulin sulkemaan ja huomasin viestisi, onnea matkaan, hyvin se menee.
Minulle tehty leikkaus molempiin, tasapariksi ei muuttuneet, toiseen jo kasvaa jälkikaihi.

Ohikulkiessa tulin toivottelemaan Katleijalle- lykkyä tykö. Hyvin se menee. En ole ollut itse mutta vaivattomaksi sanovat nykyisin sitä leikkausta. Aina ne kuitenkin entisiä paremmat ovat..

Nyt aurinko nousee ja on sopiva siivouspäivä. Pakkasta 6 as.
Matot ulos, en tiedä hakkaako vai piiskaako matot saa, sen päättää puistelija. Luulen että hangessa saavat piehtaroira. Siis matot, ei puistelija.
Nyt se alkaa:: huomenta ja hei taas !

Hei ystävät Pirtissä!

Lumiukko siellä ulkona vielä seisoo hienon porkkananenänsä kanssa ja muistuttaa hiihtolomalaisista,tytär ja vävy lapsineen kun olivat laskettelemassa ja hiihtämässä.

Yrittihän siinä mummikin vähän,mutta paremmin se jäi katselun puolelle!
Mukava olikin katsella,kun rinteitä laskivat,nuorinkin 6v.oli jo hyvä sieppaamaan ohi kiitävästä narusta kiinni,joka veti ylös ja sieltä sitten mutkitellen alas.

Katleijalle onnea leikkaukseen,hyvin se menee! Itsellä on toinen silmä leikattu,
ja hyvin näkee.
Hyvää päivän jatkoa!

Päivää taloon, torppaan ja pirttiin.

Täällä myö käydään toisinaan, kyllä mukavalta tuntuu pikkuinen lumisade, miltei räntää tuiskuttaa. Piski ravistelee turkkiaan, on aikamoinen pörrökasa hänellä. Talviturkki vissiin, ku miniä ei oo päässy kynimään lyhkäseks.

Pittää taas lähtee kylille, nähhään ja kuulostellaan.
Hei hei

Vaihtelevat ovat ilmat - kuten muori kertoi - samaa peliä täälläkin. Nyt rapsuttelee hiljalleen vettä. On vähän lämmön puolella. Vaihteluhan virkistää.

Ilmat, lume tulo, jäälohkareide tippumiset ja harmittavat onnettomuudet olivat marketin penkeilläkin kommentoivien asioita. Riittähän siitäkin yhdeksi aamuksi puhetta, kun arvailee tai luulee tietävänsä sen, mistä kaikki ongelmat johtuvat ja ketkä ovat syyllisiä. Eihän kaikki ole samaan mieltä, mutta leppoisasti jutut huumorin kanssa etenee.

Tuoko paljon puhuttu ilmaston muutos ylettömästi lunta? Jos ei tule lunta, se on selvä merkki ilmaston pahastumisesta tai suuttumisesta. Kun tupruttaa ja tukkii väylät ja polut, päättäjät ja johtajat ovat syyllisiä, eivät hoida hommiaan. Senkin vähän tekevät hutiloiden, jättävät jopa pihapolun päähän lumikokkareita. On se kummaa, veroja kyllä peritään ja jne. Onhan siinä hyvääkin, terveyttä sekin edistää, että on puheen aihetta. Pieni innostuminen ja kiihtyminenkin parantaa varmaan verenkiertoa. Masentavaahan on sekin istua mököttämien, hiljaa tyjyyttä tuijotellen. Ainakin pitkän päälle. Lähes päivittäin käyn tätä raatia äänekkästi tervehtimässä ja herättelemässä. Hyvin ottavat vastaan, jos olen päivän käymättä, sitä jo kummastellaan.En kyllä kohtuuttoman kauaa häiritse, vaan jatkan elintarvikkeiden hankintaosastolle.

Nyt äkkiä Silkkitien matkalle! Jatkoja!

Kyllä Pirtin väki tiesi, hyvin meni kaihioperaatio. Nyt on kirkas linssi oikeassa silmässä. Kirkkaampi on näkymä leikatussa silmässä kuin mitä tuossa toisessa, johon ei vielä ole operaatiota suunniteltu. Tämä asia on nyt täyttänyt tämän päivän.
Huomenna aloitan tiputtelemaan silmätippoja 3 viikon ajan.
Rännit ropisevat parast'aikaa, sillä meillä on sähkövastukset katolla ja ränneissä, joka sulattaa lumet pois. Alkavat toimia tässä /- nollan lämpötilassa.

Lumihiutaleita hiljalleen, sataa maahan lumivalkoiseen,,,
Todella kaunis rauhaisa lumisade, mittari nollassa ja aivan tyyntä, pilvinen päivä tulossa.
Eilen oli aivan ihana keväinen päivä, aurinko paistoi, linnut lauloi, ainahan ei näin voi olla ja vanha sanonta uusi sade entisen surmaa;)

Noin se käy siellä leikkauksessa, tekevät entistä ehommaksi, harmi vaan että nuo vaivat eivät yhtä jalkaa kulje silmissäkään, toinen paranee, toinen "muhii".
Minäkin nään lukea ilman laseja, mutta lasit on oltava, kun näköaste erilainen, lasit tasoittaa.

Luin lehdestä, että viimeinen markkojen pankkiin vienti päivä, vieläkös kukaan markkaa enää muistaakaan.
Sen kyllä muistaa, että hinnat aivan rajusti nousi, markan hävittyä ja nousevat koko ajan.
Kerhossa oli kaupungin virkamies kertomassa avoimesta joukkoliilenteestä.
Meillä on Pali- auto joka kuljettaa linja-auto taksan mukaan ovelta ovelle keskikaupungilla, joku päivä käyvät myös liittyneen kunnan alueella.
Kaupunki joutuu tukemaan tätä mallia paljonkin, kesäakalla myös normaaleja linja-auto vuoroja käyttäjien vähyyden vuoksi.
Miksihän ei ihmiset jätä autoa kotiin, saisimme bussi vuorot kannattavaksi, ilma puhdistuisi ja kulettajat saisivat ylimääräisen lepohetken istuen linja-auton kyytiin?
Iltaisin ei liikenne kulje lainkaan, laitakaupungilta ei mihinkään rientoihin pääse, tämäkin korjaantuisi, jos kulkijoita olisi.
Näitä kysymyksiä niitä löytyy, vastausta vaan en osaa sanoa, yksi syy voi olla, että aikaa tärvääntyisi enemmän, sillä hitaammin se liikkuminen käy, kuin omalla autolla. ainakin täällä kehäkolmosen reunoilla.

Kyllähän kuusi vuotias osaa vaikka mitä Nea*, luulen että nykyisillä lapsilla on taito ainakin näihin teknisiin asioihin, heti kohta syntymisen jälkeen;)
Meilläkin esikoululainen taitaa kaiken noista pelilaitteista, ihmetellen katselen sitä näppäryyttä ja taitoa.
Ennen leikittiin autoilla ja nukeilla, nyt kaikenlaisilla peleillä television tai tietokoneen kautta, kaikki ei varmaan edes hyväksi.

Wiiwidearista vasta menijä on tullut, hyvä että edes elon merkkejä antaa, toisaalta, vierivät kivet eivät sammaloidu;)
Meri-kukalla on nyt sitten raikasta, jos hangessa matot piiskattu, eipä oikein sellaiseen mahdollisuutta, on vain pakkasta odotettava, silloin paremmin raikkaan tuoksun saa.
Muistelen, että ennen mattoja hakattiin hangessa ihan puhdistus mielessä, saattoi niistä vähän likaakin irrota, en tiedä, harja ja mäntysuopa sen varmemmin tekee;))
Meillä on onneksi hyvä matonpesu mahdollisuus talossa, keväällä jos elon päiviä ja kuntoa riittää, sitäkin hommaa on yritettävä.
Terveisiä vaan meri-kukan maton piiskajalle;)

Aurat tekevät meillä teitä käveltävään kuntoon, ei voi valittaa teiden hoitoa täällä keskikaupungilla ja talojen pihassa, hyvin hoitavat, voi olla että laitakaupunkilaiset joutuvat tästäkin kärsimään, viiveellä siellä kaikki tapahtuu.

Mutta nyt vapaa päivä, taidan suunnata kellariin ja kannan pelarkoonit valoon, leikkaan ja multaa lisään, pääse uutta kasvua odottamaan.
Eihän taitaisi vielä kiire olla, mutta pitäähän minun nyt ainakin muutama viikkoa ennen, kuin se suositelta aika olisi, enhän muuten hätähousu nimikettä voi kantaa;))
Ei kun päivää alkamaan.

sinne Ruotsiin on KRUUNUNPRINSESSA syntynytkin, onneksi olkoon vaan sinne !!!

Meinas toi aamukaffee lorahtaa väärään kurkkuun. Radiosta meinaan lykkäsivät sellasen vastaleivotun uutisen, että Ruotsissa loppuu sekä painomuste että mustaruuti Suomen villalangoista ees hiiskumatta. Täällä meinaan alkaa mummojen kutimet heilua siihen malliin, että lankapuodeissa myydään kohta sitä sota-ajan myyntimenestystä meinaan eioota. Ruotsiin lähetetään kehitysapuna villatöppösvuori, vaihtasivat ne ny ees niihin Jaas-Griippeniin että sais se Kauhavan ruma vallesmanni jatkoaikaa lentokoululle ja Saabi lisäfyrkkaa firmarlleen.
Mutta on ne maar siellä Ruottissa onnesta melkein sanattomia, lehdet meinaan vaikenevat ainakin viikoks niistä aamuöiden jatkoistunnoista . On meinaan aihe kohentanut lehtien lidviikkiä ihan mukavasti ja nyt tämä tytön tyllerö alkoi verottaa valtion verotuloja ensitöikseen tai ruutisammiota neljän-kymmenenkahden tykin ruutiannoksen verran. Onneks on sentään sen verran välimatkaa, ettei ihan meluvaientimia tarvitse hankkia. Mutta ne hyvät naapuruussuhteet. Pyytävätköhän Victoria ja Daniel Sauli-setää yhdeks kummiks?

Minäkin mielenkiinnolla seuraan tuota silkitien matkaa, tuo Ville on erittäin suosittu näyttelija Venäjällä ja nyt kun liikkuu entisissä Neuvostliiton alueilla pärjää hyvin hyvällä venäjän kielellään. Aivan uskomaton oli eilinenkin Kazahstanin matka, kävin itsekkin joskus 70 luvulla Kazahtanissa ja kyllä on muuttunut, aivan mahtava oli nykyinen pääkaupunki. Ville aloitti esiintymisensä venäläisissä filmeissä eikä paljon osannut maan kieltä, mutta tuli hyvin tunnetuksi esiintyjäksi koko entisen Neuvostoliitonalueella, oli opiskelemassa Pietarissa vai oliko jo Leningraadissa.
Ihme kun tuonlainen parta "jeesus" on niin suosittu siellä. Kuitenkinhän on välitön ja aito venäjän ystävä.

No päivä utuisen harmaa, ei sada lunta eikä vettä, sekaan täytyy mennä, kaupassa ja kirjastossa, sain luettua kirjat pienellä lisäajalla, nyt vaihtoon.
On hyvä kun saa lisäaikaa vain soittamalla, joskus ei kaikkia ehdi neljässäviikossa lukea.
Ei taida Sauli kelvata kummiksi, on niin mörkön näköinen.

On minulla muutamia kymppejä kympin kolikoina, saa jäädä vararahastoon jos vaikka palataan taas markka-aikaan.

On tosi jännää, nuo leikkaukset joita hallitus esittää pikapuolin, olen varma niiden koskevan myös meitä eläkeläisiä.
Olen varma, että hullu mies huittisista syä enemmän kuin tienaa. Niin meille varmasti käy.
Tässä tämä sekahedelmäkeitto, ter: Late

Ehtoota täältä eteläiseltä Pirkanmaalta!

Meillä on ollut pilvinen päivä,lämmön puolelle on mittari kiivennyt, nyt illalla melkein aste pakkasta. Katsoin tuossa äsken säätiedotusta, sunnuntaiksi lupaili oikein kokonaista aurinkoa oikeestaan koko Suomeen, ainoastaan Kilpisjärvellä on pilvistä. Toivottavasti ei tuule kovasti, että tarkenee olla ulkona!

Parina edellisenä yönseutuna on rymistellyt lumia katolta, vielä tuossa roikkuu vähän, mutta suurin osa on jo maassa, siinähän sitten aurinkoisella seinustalla sulavat ajan kanssa, toisella puolella tietysti sulaminen on hitaanpaa. Voihan niitä sittten myöhemmin yrittää hajoittaa.

Käsityökerhossa vierähti mukavat hetket päivällä, puikot siellä kummasti kilkatti. Ensi kuun myyjäisiin pitää saada myytävää, meillä on yksi ihminen, joka näprää aivan ihania kortteja, kaikenlaisiin tilanteisiin, arpajaisiin pitää taas itsekunkin katsella kotoaan sopivia artikkeleita, ainahan sitä jotain löytyy.

Kyllä minäkin keräilin syksyllä kukkasien siemeniä tuolta penkeistä, en kuitenkaan ihan vielä aio laittaa multaan. Mutta on niitä niin mukavaa seurata, kasvaako ja kuinka paljon. Kehäkukat olivat viime kesänä tavattoman komeita tuolla aurinkoisella paikalla, kasvimaan reunalla, niitä siemeniä nyt saa levitellä vaikka mihin.

Tänään on taas Apu-lehti ilmestynyt, sitä lähdenkin lukemaan ja ristikoita ja sudokuita ratkomaan. Hyvvee viikonvaehetta kaekille!! paulamaria

Jälleen viikonlopun alku käsillä, pakkasta neljä astetta, ei sada, ei paistakkaan, ainakaan vielä;)

Tulihan ne ruukut sieltä kellarista haettua, nyt ikkunalaudalla, leikattuna ja hyvin eläväisiä oksan tynkijä ovatkin.
Laitan minäkin aina uusia juurtumaan, niitähän voi antaa sitten sellaisille, joille kukan tarve myöhemmin syntyy.

Prinsessa on syntynyt, varmaan vanhemmille ihana asia, onhan se koko Ruotsille, siellä tuo "prinsessa" ihannointi taitaa olla mittavaa.
Mikäs siinä, joillekin on tarpeellinen juttu tuo jalustalle nosto, itse en perusta, mutta kaikkea hyvää pienelle ihmiselle ja hänen vanhemmilleen toivotan.
Maailmasta löytyy ihmisiä, jotka elämän työnsä toisten auttamiseen kuluttaa, heille arvonantoa antaisin, jos heitä tavottaisin.

Olin eilen vävyni synttäreillä, siellä oli myös vävyn äiti, 85-vuotias, neljä lasta kasvattanut, yrittäjänä työelämänsä jaksoi, nyt on voimat ehtyneet, niin pieneksi on kuihtunut.
Kertoi, että hänelle ei ruoka maistu, surullista, eihän voimatkaan silloin riitä.
Kun kerroin, että en koskaan vielä ole ruokahaluttomuutta kokenut, hän sanoi, että ole onnellinen,äläkä pakota itseäsi millekkään kuurille.
No aika näyttää, jos elää saan, vieläkö minäkin pöytään istun ja vain tökin lautasella ruokaa.
Aina ei ole mahdollista valita näitä vaivojaan.( ehkä hyvin harvoin)

Noista kehäkukista ja muistakin kesäkukista, suoraan keväällä maahan laitan, mutta samettiruusun, krassin, hajuherneen ja ruusupavun olen huhtikuun alussa sisälle laittanut, ehtisivät kyllä ulos istutettuna, mutta kukinta hieman aiemmin tapahtuu.
Marja-Liisa nyt on ihan toinen juttu, hänellä niin paljon niitä kukkia, että osa on saatava jo hyvään kasvuun ajoissa.
Tomaatin siemeniä olen kaupasta katsellut, ei vaan vielä ole näkyvissä.
Kyllähän niissä puuhaa on ja ei todella koristeina ikkunoilla ne ruukut ole, mutta mitäs sitä ei kestäisi, kun lopputulosta ajattelee.

Näin kukaisesti tämä aamu lähti käyntiin ja minä pakkaan laukun ja matkaan toisen koneen ääreen, hyvää viikonlopun alkua, alkakaahan poikamiehet hamekankaita tai sormuksia varaamaan, ensi viikolla se voi käydä hyvin tai huonosti;)

Huomenta tulin sanomaan. Huomenta! Kiireitä on ollut aloituksen hoitoa ja sellaista sinne se aloitus kuivu, itsekin olen kuivunu, ei juttua synny. Kohta teen taas oman alotuksen, mutta siihen aloitukseen ei kannata asiallisten ihmisten kirjoittaa.

Tiedossahan on että asiattomuuksiin minäkin sorrun, oletettavasti alan rivien välissä "perunoimaan" ;) Tai ainakin oletetaan siten kuten olen huomannut, että epäselvä kirjoitustyylini antaa arvaamattomia tulkintojen mahdollisuuksia. Ja kun en itse ole antanut suoraa tulkintaa, ne jäävät voimaan. Keväiseltä näyttää, jatkukoon sää hyvänä. Mieliala on toiveikas.

Heippa tänne taas!
Harmaa päivä on,-1..siis liukasta varmaankin..
Olin eilen Lohjalla.. Eläkkeensaajien vieraana..Meitä oli koko bussillinen väkeä ja oli muistakin paikoista vieraita.. Hyvää ohjelmaa esittivät..Ihan kivaa..
Huomenna tulisi ,Tapiolaan vieraita Nummelasta,mutta en taida päästä,kun Jori haluaa tulla kylään.. Kiva hänelle.. Ensiviikolla ,pääsen . Ryhmäteatteriin: Esittävät näytelmän "Jatkuvaa kasvua."Mielenkiintoista,millainen on..Eipä tässä mitään kummempaa.. Pitää nyt keksiä joku mie s,joka antaa rukkaset,jos saisin sen hamekankaan..Aika riski siinä on,jos vastaiskin myöntävästi.. Pitää nyt harkita tarkoin!.. Muuten ,tuollaisilla reissuilla,korostuu ,että on yksin..Yleensä ,kaikilla on joku kaveri mukana.. Nyt menen sinne teatteriin yksin,,
tai onhan muita ihmisiä varmaan sali täynnä,mutta jotenkin joukossa vielä enemmin ,yksinäisyys iskee..Semmoista se on..Runoryhmässäkin on mukava porukka,mutta kun eroamme,jokainen menee omille teilleen..Jokaisella on omat ympyränsä..No,kai juttelen ihan hulluja.. oli vain omia tuntemuksiani..
Mutta teille kaikille:Oikein mukavaa perjantaita! Iloista mieltä! t.Irkku

Minulle on epäselvää, kuinka ehdotonta on, että siitä hamekankaasta tekisi nimenomaan hameen. Jos nyt sellaisen kankaan onnistuisi saamaan. Minä kun en ole hameihminen. En muista, milloin olisin viimeksi hame päällä keikistellyt. En ainakaan viime vuonna, enkä varmaan edellisenäkään. Joten kovin vähäiselle käytölle jäisi uusi hame.

Yritin keskiviikkona opetella lentämään uimahallin pukuhuoneessa. Seuraus ei ollut mahalasku, vaan selälleni menin. Sitäpähän tässä nyt poden. Ei varmaan luita mennyt rikki, tuskin muuten kävelisin. Mutta ehkä joku revähdys siinä tapahtui, että hitaasti on kiiruhdettava.

Kun yön on tiukasti yhdessä asennossa, niin muka aamulla tuntuu, ettei mikään paikka ole kipeänä. Vaan auta armias, kun alkaa vääntäytyä pystyyn ja viimein pääsee. Menee monta tuntia, ennen kuin selkä taas suostuu hyväksymään uuden asennon. Helpointa on rauhallinen käveleminen. Paikallaanolo missä asennossa tahansa rassaa...

Pikku pakkasta ja taivas harmaa, vaikka mitään ei sada. Jonkun pitäisi tehdä parvekkeella lumitöitä, mutta nyt se ole minä, joka tekisi. Jotain ulkoilua kuitenkin on harrastettava tänään kykyjensä mukaan.

Onneksi on valinnanvaraa, laittaako hameen, housut, sukkahousut vai housuhameen. Itse kyllä viihdyn hameessakin. Kotioloissa aina hame ja pusero. Ulos tietenkin pitää laittaa kaikki housut ja pitkikset mitä omistaa, ja jos jotain jää, loput tuulenpuolelle kainaloon; kuten sanonta kuuluu.

Juhla-asunakin suosisin mekko-hame-jakku asua, jotain niistä. Nythän on taas muotia kaikenlaiset mekot.
Voi että kun tuolla "vanhojen tansseissa" oli nuorilla ihania prinsessa asuja, olivat kaikki niin ihmeen kauniita.
Kai nuoruuskin sen teki, eivätkä tietenkään mummoille sovi, mutta sai silmiään heissä lepuuttaa.

Siis housuhame kangasta havittelemaan. Mutta mihin sitä tämän entisen pistää , jos kosittava vastaisi kyllä !

Nyt alkaa olla nämä jutut yhtä päättömiä kuin noilla politiikoilla.
Yhtenä päivänä sanotaan yhtä, toisena päinvastaista.
Luulen että kohta Joutavoinen jää kakkoseksi tämän epäselvyyden kanssa. Mutta ompahan toisilla puuhaa selvitellessä että mitenpäin se nyt menikään..........
Ensivuosi on kuitenkin päivän lyhyempi ja ilman hamekangasta.

Nollakeli, ilmassa kevään tuoksu. Talitintti lauleli eräänä päivänä titityytä- piti ihan kuulostella, niin se meni.
Hyvää perjantain jatkoa.

Heps kukkuu!

Ettepä arvoo, minkälaene lumsae tiällä on. No ee oo paha: oekee isoja hiutaleeta tipahtelloo alas taevaalta, niitä tullo allaa harvakseltaa, sanoesin melekee tyynee ilimaa. Voes melekeen kuvitella, että oovat oekeen pieniä laskuvarjoja, joeta tiputellaa piliver reonalta alas hangelle, harvinaeser raahalliselta näätästää. pilivessähä tuo on ollu koko armaan päevän ja varmaan pyssyykii
, ee oo toevoo aaringosta. Vua äkkiähä se kevväene ilima suattuu muuttuakkii, katastettaa nyt mikä on tilanne illan suussa. Siihe asti hölökynkölöky!!!! PM

Moi kaikille!

Pitää vielä tulla istahtamaan tänne Pirtin pehmeälle sohvalle,
onpa hyvä istua.!
On tullut koko päivän semmoista matalaa lentoa mentyä!
Nyt nautin kupin kuumaa kaakaota,ihanaa! Minun lempijuomaani lapsena ja vielä joskus myöhemminkin.
Skillan varmaan oli kaakaot tuonut ja kuumaa vettä keittänyt,luulen.
Huomenna lähdemme kyläilemään pojan perheen luokse,
toivottavasti on hyvä ajokeli,vaikka asuvatkin lähellä,niin
mukavampi on ajella kun ei niin kovaa loska lennä!

Aamupäivvää, lauantaihin, sää entisellään ei sada, mutta ei paistakkaan.
Junaan lähtijöitä oli melko paljon, hiihtolomakausi menneillään, Turkuun suuntasi pari nuorta joiden juttusilla olin, heillä jo loma loppui.
Lappiin kai monen matka suuntautui, muuten ei sitä sellaisia matkoja ennen edes osattu kuvitella, siltäkin osin maailma muuttunut.

Hameista ja niiden käytöstä, minä pidän samoin kuin meri-kukka pitkää hametta kotona, joskus myös muuallakin, on sellaisia joka paikan hameita, no sitten vähän "hienompia" joissakin tilaisuuksissa, mutta useimmin ne on pitkät housut ja mieluiten farkut.
Kaapissa roikkuu myös niitä puolihameita, mutta niissä en viihdy, vaikka muotia olisikin lyhyt polven juuri ja juuri ylttävä, luulen että hymyä herättäisin sellaisessa.
Pukeutuminen on kyllä aika lailla mielestä riippuvaa, joskus voi hameenkin päälleen vetää.
Lopetankin tämän jutustelen tähän, koska en muotia seuraa, mukavuutta kylläkin.

Nea* kaakaosta minä kyllä tykkään, vähälle on vain juonti jäänyt, joskus aikoinaan iskostui aivoihin sen lihottava vaikutus, se oli silloin, kun yritin kohtuullisen hoikka ja nätti olla.
Noin kolmekymmentäkiloa sitten, ajatella sellainenkin aika on ollut.
Olinkos tätä onnellisempi silloinkaan,,, no notkeampi kumminkin;)

On taas noita mallikkaita ketjuja palstalla, annetaan tulla tuutin täydeltä, erotellaan jyvät akanoista, luulen että minä sain syytöksen kyseisen ketjun avaamisesta,
en suurin surminkaan moista tee, pysyn kaukana noista ylistys ketjuista.
On kuin muurahaispesä, jos sinne jonnekin vastailisi
Melkein uskoisi, että joillakin on halu näitä ketjuja aikaan saada, asiallisuutta kumminkin perätään.

Mutta nyt alan leipomis ja ruuanlaitto puuhiin, mustikka piirakkaa pullataikinaan ajattelin ja lohikiusausta, paistia ja uunipuuroa piirakan jälkeen uuniin laitan.
Tulkaa mustikkapiirakka kahville pienen hetken jälkeen;).

Emäntä ei olekaan vielä aamunavausta tehnyt, joten laitanpa pannun porisemaan ja porisen itsekin talvilomaa vietettyäni, koneeltakin olen kunnon tauon pitänyt, ja lueskelin aamutuimaan juttujanne. Ville Haapasalo on minunkin suosikkejani ja tuo Silkkitie 30 pitää ehdottomasti aina katsoa, kuten olen muitakin hänen ohjelmiaan seurannut. Ville pääsee kielitaitonsa ja avoimen mutkattoman luonteensa takia kosketuksiin aitojen kansanihmisten kanssa, heidän arkeensa ja juhliinsa, joihin tavallinen turisti ei pääse tutustumaan. Kiehtovia jo nuo nimetkin : Tadzikistan, Uzbekistan, Samarkand...Vanhankin Silkkitie-sarjan olen uusintoinakin katsonut, aina jaksaa kiehtoa ne uljaat maisemat ja idän ihmeet, musikkikkihan siinä on myös korvaa ja sielua hivelevää, varsinkin se tunnusmelodia.

Vallaton Villekin on pitkästä aikaa palstalla pakinoimassa, mukavaa tavata taas !

Monenlaista säätä on viikko tarjonnut auringonpaisteisesta pakkasesta nuoskaan ja räntäsateeseen, on onnistunut hiihto ja lumiukkojen teko, luistelu (tosin minä vain auttelin pienimmäistä pystyyn), lumiluolat ja pyllymäet, makkaran ja tikkupullien paisto nuotiolla. Paahdetut, imelänäitelät vaahtokarkit jätin väliin. Lapsenlapsia on viihdytetty, koska toisen perheen vanhemmat olivat töissä. Tulipa muutama videokin katsotuksi ja lastenkirjoja luetuksi. Muut ovatkin jo lukutaitoisia koululaisia, paitsi tämä pienin 4-vuotias.

Ruotsin prinsessan syntymää on näköjään monessakin ketjussa ja nimeä kummasteltu. Minusta se on hyvin kaunis nimi ja löytyihän sille suvusta esikuvakin. Minulle nimi on tuttu purjelaiva Estellestä, joka harjoittaa esim. reilua kauppaa ja kouluttaa nuorisoa purjehdustaitoihin ja yhdistää eri maiden ihmisiä. Aina joku on tyytymätön, perunalasmerkkiin moni rinnastaa, mutta onhan Ruotsissa Sibylla-nakkikioskejakin. Meillä on suvussa ollut kauan Elena-nimeä, joka oli kummastuttanut aikoinaan, nythän se tuntuu hyvin kansainväliseltä ja on hyvin suomalainen äänneasultaan.

Pian ollaan maaliskuussa, keväisiä merkkejä on jo rännien valumisina ja sohjoisina teinä, talitinttien lauleluna ja ennenkaikkea päivä päivältä valoistuvana.Lumen tuoksukin on erilainen.

Mukavaa viikonloppua kaikille !

Jotta ei syntyisi sellaista käsitystä että Katleija yksipuolisesti pitkissä housuissa kulkisi on pakko sanoa, että mielikuvani muodostui tuolla kaupungilla arkisin liikkuessa, varsinkin näin talviaikaan. On ihmiset sen verran mukavuutta rakastavia.

Enempää vaatekaappinisiältöön puuttumatta, löytyyhän sieltä vaikka mitä. Näinhän meillä kaikilla, fiksuja tyylikkäitä ladyjähän me kaikki. Kotona minullakin on miellyttävä pitkänpuoleinen, vyötäröryppynauhalla varustettu, helposti päälle sujautettava puolihame ynnä vaihteen vuoksi pikänpuoleinen neulemekko, puolipitkiä joustohousuja mustia sinisiä ja punaisia. T- ym paitoja ja puseroita joka päiväksi erilainen.
Olkoon noita krekkaleita vaikka kuinka, niin aina tahtoo se sama päälle mennä.
Nyt tekisi mieli lähteä katsomaan vähän kevyempää uutta takkia, kun keväthän tästä taas tulee. Piristykseksi ihan.

Sellaista aamua että valkoinen hiutale silloin tällöin, sinne tänne putoaa. Kuin miettiäkseen. mihin kohtaan asettuisi. Kaikki lumihiutaleen ovat löytäneet oman paikkansa ihan sujuvasti, yhteishengessä !
Juu kyllä Ville H. kaikki ohjelmat pitää katsoa ilman muuta. Silkkitiet ja aikaisemminkin tulleet.
Niin mukavaa ja leppoisaa kerrontaa. Vaikka hyvin tunnettu ja Venäjällä suosittu, tunnettu ja arvostettu onkin "suomen poika".
Ainut laatuisia on maisemat keskieuroopan maissa ja hienoja kaupunkeja, joita ei pahemmin mainosteta.
Yksi yhteinen piirre meillä, minäkin pelkään korkeita paikkoja.
Nuorena olin pyörtyä sellaiseen avonaiseen näkötorniin, niinkuin niitä aikoinaan oli. Ulkotikkaita vaan kiipeiltiin ylös,,,,
Joukolla minua sieltä röijäsivät alas,, minkäs teet jos vaan silmissä sumenee, ja naama kalpenee. Yks silmä katsoo itään toinen länteen..
Suotta Skillan huhuilee 30 kilon taakse. Ei hätää....Noin pieni ihminen, ettei pirtissä kävijät huomaa,.....mutta nyt huomaan että täällähän tuoksuu mustikkapiirakka. Nam, nam. nyt kahvikupit esiin ja kahville. Parasta näin pullataikinaan tehtynä.
(ensin tuli pulataikana), kas kun huomasin..
kiitos leipojalle. samoin terveisistä, perille menivät.

Ei tiedä pieni ruotsin Estella, millaista sirkusta hänen ympärillään pyöritellään. Vaikka vauvan tiedettiin olevan tulossa
silti koko ruotsin maa on sekaisin, näin kertoo tiedoitus välineet
että sekaisin on.
Onnenhetkiä vanhemmille ja isovanhemmille ja suomessakin hekumoidaan pikku prinsessan piikkiin.

Poistun pirtistä mustikkapiirakkaa poskessa eväänä, kukaan ei huomaa sitä, eihän.
Lutuisaa lauantaita .

Estella kai äännetään eri tavalla Espanjassa, luulisin?
Vai Ranskastako se oli peräisin, en muista. Silvia ainakin Ruotsin mukaan painotetaan niin, että lopun ...via on korostettu.
Sitten Ewa, jossa on tuo w, ja lopuksi vielä Mary, joka kai englantilaisittain lausutaan eri tavalla kuin ruotsin kielessä.
Mary on kai Englannissa sama kuin Maria.
Olen usein ihmetellyt miten Madeleine ruotsin kielen mukaan menee. Ranskalainen nimi alkujaan, ja siellä se äännettäneen Mädlen, mutta Ruotsissa Madeleen.

No eipä ole meidän ongelmiamme nämä. Onnea pikku tytölle!

Tökkäydynpä väliin Pirttiin, vaikkapa vain ilmestymään, koska pari päivää meni muissa kiireissä. Ei mitään erityisiä ongelmia, mutta kyllähän aikaansaamatonkin joskus keksii kiireet.

Olen kyllä väliin ehtinyt uutisiakin vilkaista. Prinsessa ja kunkkujutut eivät paljon minua kiinnosta, vaikka lehdet niistä kirkuu. Onhan ne jotain nukketeatteria, jota voivat jotkut kaipailla ja haikailla. Jos toivon syntyneille menestystä, toivon sitä kaikille syntyperään katsomatta.

Hyvää loppuiltaa teille! Nähdään taas kirjainjonojen muodossa.

Huomenta, aamu jälleen ja nyt sunnuntaipäivää aloitellaan.
Säässä ei muutoksia, mutta keväältä tuoksahtaa.

Prinsessan nimi toi minulle jonkun historian kirjoista tehdyn näytelmän päähenkilön nimen, Espanjan suuntaan mielestäni ja romaaninainen oli tämä Estella siinä näytelmässä.
Mutta olipa tuo nimi mikä tahansa,nimi ei miestä, tässä tapauksessa naista, pahenna.
Mitä kerkeää tämän vauvelin elämään tuoda tulevaisuus.
Kaikille syntyville vauvoille toivoisi turvallista ja rakastavaa lapsuutta, liian paljon on toisenlaisestakin kuultu.
Omalla kohdallani olen saanut hyvän lapsuuden, läheskään ei kaikkea aineellista kovinkaan paljon, mutta rakkautta ja turvaa, sitä oli.
Olenko osannut omilleni saman antaa, enpä tiedä.

Olipa kiva lukea Venlastiinan tekstiä pitkästä aikaa, eipähän nuo valtiovallan toiminnat mitään iloa mieleen tuo, mutta tähän on tultu, sitä viisasta miestä vain ei näy, joka sanoisi missä mentiin pieleen ja miten talous kuntoon saadaan.
No ei ainakaan toisten velkoja maksamalla.
Toivottavast emme Kreikan tilaan jouduta.

Tuo ompelutaito mistä Ramoona kerroit, on hyvä homma, paljon säästäisi jos itse osaisi ommella ja vielä sopivan koonkin saisi.
No eipä ole sitä taitoa, en halua oppiakaan, en yksikertaisesti tykkää koneella ommellla.
Jonkun asteinen käsillä osaaja kuitenkin olen, ainakin itse näin luulen;)

Nuo kuminauha hameet ja housut on mukavia päällä pitää, kiristää ei saa, vaikka muuten ahdistaa, vaateet sitä ei saa tehdä.
Muistan nuorena omistin kävelypuvun ja olin niin hoikka kuin mikä, valokuvastani sen totean, silloin oli kävelypuvut muotia.
Housupukuja en ole muistaaksen omistanut, pitkiä liivejä kylläkin, hameeseen tai housuihin sopivia
Jotenkin olen tykästynyt noihin tunika mallisiin yläosiin,sopivatko tai ei, voi olla että muodin mukaisia ei ole, mutta enpä sitä ole minäkään.
Näillä eväillä sitä mennään, teen hienoja "hörhelöhuiveja" ja katseen vangitsijoita ovat, ei muu niin silmille hyppää..

Tämäpä taas tänään, kivaa, nautittavaa sunnuntaipäivää kok porukalle.

Tötteröpääksi tuntee itsensä välillä, vaikka ei olisi minkäänmoista tötteröä kutreilla. Nyt tunnen olemukseni kaikin puolin tötteröksi, kun edelleenkin aamulla sängystä ylöspääsy on temppujen temppu. Ja seuraavat tunnit, kunnes tasaantuu. Mutta kai tämä tästä. Aikansa kutakin!

Ei noita lasten ristimänimiä kannata ihmetellä. Meidänkin neljännen polven edustaja ristittiin älypuhelimen kaimaksi, että se siitä... Ei paljon isomummilta kyselty. Eikä ois isoisoäiti kantaa ottanut, vaikka ois kyseltykin.

Aikanaan harmittelin, että minulle on annettu niin vanhanaikainen nimi. Kun viimein opin sen hyväksymään, niin siitä tulikin uusi muotinimi. Kaimojani alkoi vilisemään polvenkorkuisissa, kun kouluaikoina ei kenelläkään muulla ollut samaa nimeä.

Aurinko paistaa niin komiasti, että on pakko lähteä taivasalle katsomaan. Pohjoistuuli saatta tunteita tasata, mutta mitäpä me pienistä. Eikä suuristakaan.

Töttöröö!

Aurinko rökitti täälläkin.Täytyi ihan aurinkolasit kaivaa esille, koska minulla sattuu olemaan valonarat näköelimet. Imagosyistä en kyllä a-laseja päähäni virittele. Tulihan sitä patikoitua huonoilla keleillä syntyneitä kävelyvelkoja takaisin.

Onpa tainnut olla Hintriikalla kunnon rumahdus, koska vieläkin noinkin konkreettiset "muistot" siitä palautuu. Eihän sitä arvaa, missä voi tapahtua. Niin...aikansa.

Minun harmini nimestäni oli se, että sen korpikylän postipaikkaan kannettiin postia kolme täsmälleen samalla nimellä. Koska minä olin nuorin, ukothan availivat postiani. Siitäpä jouduin muutaman kerran oikein ärhentelemään. Harvoinpa olin saamassa postiakaan, yhdessä jaksossa yrittelin kirjekurssia suorittaa. Silloin tuli viikon välein, enkä pitänyt siitä, että joku suorittaa postini avauksen ja tarkastuksen.

Juu...varmaan se joutavoisen näköero johtuu pelkästään karnevaaleista nykyiseen verrattuna. Ellet sitten ole tällä välillä käynyt rajuissa kaneusleikkauksissa.

Tota noin, eipä minulla muuta vähemmän tärkeätäkään ole, josta kirjoittaisin. Joten katsotaan toiste. (taas unohtui se aivan alku)

"Mitä voisi lahjoittaa sille,
joka omistaa jo kissankellon,
vanamon ja säteet auringon,
jolla on talvi ja syys-kävisikö ystävyys"!

Luin tuon Ramonan* laittaman runon pätkän,joka on vanhastaan tuttu minulle,
se jäi pyörimään mieleeni,olen aina pitänyt Elina Karjalaisen teksteistä!

Vanhempia runoilijoita,kuten Eino Leino,Aale Tynni,Katri Vala,hyvä ja paljon
muita mm.Kaarlo Sarkia,Yrjö Jylhä ja Oiva Paloheimo ,Uuno Kailas ja
Aleksis Kivi,viimeiset olivat himan alakuloisten runojen rustaajia.

Ennen niitä luettin ja lausuttiinkin,vieläkin ulkoa muistan monia.

Elämä oli puutteellista sota-aikana ja sen jälkeen,mutta aina mentiin parempaan päin kuitenkin,kaikki yritti ja oli toivoa ilmassa.

Skillan kertoi,ettei kaakao enää sovi hänen linjoilleen!
Samahan se on minullakin,täytyy vain kuvitella,ja tuolla Pirtissä siihen onkin mainio tilaisuus!

Kyllä joskus on kiva selailla vanhoja valokuva-alpumeita, ihan vanhemmathan ovat mustavalkoisia, suurin osa kuitenkin värillisiä. Omakuva vanhin kun olin 3 vuotta vanha. On tosiaan satoja kuvia ympäri maailmaa ja aina niistä jotakin muistaa kun yhdessä niitä katsotaan. Meidän yhteiset ulkomaanmatkat alkoivat jo 1953, sieltäkin on valokuvia, ne olivat mustavalkoisia. Kymmeniä reissuja on tehyy,
aina Kiinanmuuria myöten.

Tuosta nimijutusta olen sitä mieltä, ettei nimi miestä tai naista pahenna.
Minullakin yksi seitsemänveljeksien nimistä, hyvin olen pärjännyt. Sukunimi saattaisi olla toinen, isäni muuttaessaan tähän seitsemänveljeksen pitäjään vaihto sukunimensä siihen mikä minulla nyt on.

No päivä täälläkin paistanut, pieni pakkanen, pienen lenkin tein vähiin jäi.
Eilistä tuli syötyä, ei nyt jaksa kahviakaan juoda, tullut jo montakertaa juotua, on ollut noita korvapuusteja omasta takaa.
Koittakaa pärjätä niin minäkin, Late Vaan

Uusi viikko alkamassa ja helmikuun rippeet viedään loppuun, alkaa kevät kuukaudet.
Talvi on mennyttä jää muistoihin, vaikka vielä ehtiikin sataa ja pakastaa, kumminkin aurinko jo voimissaan, talven selkä on taittunut.

Eikö olekin ihan kiva tämä pirtti, jos ei nukuta voi tulla kertomaan unettomuutensa, kiehauttaa pirtin kuuluisaa kahvia ja kohta uni tulee,
Mukava tapa tuokin, että jättää nukkuvan kumppanin ja hiippailee toiseen sänkyyn, niin sitä pitääkin, saa nukkua hän joka unen on saanut.
Vai noin tekee kuninkaaliset, siellä saattaa linnan käytävillä hiippailla monta unetonta, löytävätkö oikean oven;)

Minulla on taustakuvana oman mökin rantamaisema, nyt ei ole mökkiä, mutta ranta muistoissa säilyy, no on noita kuvia monta albumia siitäkin paikasta ja muistoja myös, enimäkseen vain ihania.

Tötteröpään on syytä pysyä siellä vuoteessa, hyvä olisi käydä tohtorissa arvuuttamassa, mistä tötteryys johtuu.
Lepo paras lääke kaikkeen vaivaan.
Ynnämuun postisalaisuus oli sitten julkinen asia, harmitti varmaan, olisi voinut samannimiset ajatella, että nuorin ilman muuta sen lähetyksen kohde on;)

Onhan sekin todettu että ei pirtin tarjoukset lihota, ja myöhäistä minun on kilojani yrittää pois pitää, ne on tullut jäädäkseen, jotakin pysyvää elämässä minullakin;)
Juodaan vaan pirtissä kaakkaota Nea*, herkuttelu on sallittu.
Herkuttelusta puheenollen, paistan köyhiä ritareita kerhoon ja otan pakkasesta omalla tavallani tehdyn kakun, siinäpä sitä laihdutus lääkettä.
Oma tapani on tehdä kakkuja niin, sekoittelen sitä sun tätä ja lopputulos sitten arvioidaan maistellessa, jos sattuu hyvää olemaan, en muista välttämättä mitä siihen laitoin, seuraava ei sitten saata maistuakaan.
Minun matkailuni on jäänyt vähiin, muutamassa maassa olen käynyt ja kaikki Euroopassa, no yksi matka tilauksessa syksyllä, kohde on Portugalia, vielä on sinnekin monen miehen ikä;)
Se tämä elämä on mennyt aina jotakin kohdetta hankkiessa ja raha ei riittänyt muuhun, ehkä jos sen säästön kohteeksi olisi ottanut, mutta suurempaa haluakaan ei ollut matkustaa.

No näin ja näitä rupatellessa tämä aamu on saatu alkuun, pirttikin pitäisi vaihtaa, mutta jospa iltapäivällä aikaa riittäisi, tai ehtiihän huomenakin, ei mitään ihmeempää sääntöä, se vaan kummittelee se vanha 200 ketjun pituus.
Kivaa päivää ystävät ja kylänmiehet/naiset;)

Iiihhana auringonpaiste taas! Pikalenkin tein kaupassa, mutta oli tultava kotiin odottamaan yhtä puhelua ja sen seurauksena erästä käyntiä. Hoitaisi nyt hommansa pian, että ehtisi vielä nauttimaan säästä, ennen kuin tuuli alkaa taas heräillä! Se ei tunnu mukavalta kymmenessä pakkasasteessa.

Tällä kertaa emännän neuvot menivät hakoteille! Ei lepo ole parasta lääkettä läheskään joka vaivaan. Minun vaivaani se on paremminkin myrkkyä. Jos on koko ajan liikkeessä, niin pärjää jotenkin. Sänky on kamalin paikka. Sen jäljiltä olen melkein liikuntakyvytön. Eikä passaa unohtua sohvallekaan telkkaria tuijottelemaan.

Soitin minä terveyskeskukseen ja kysyin, kauanko tätä voi kohtuudella kärsiä. Hoitaja "lohdutti", että lihasrevähdyksen paraneminen saattaa kestää jopa kuukausia. Olen minä sitkeä sissi, mutta en meinaa loputtomiin tätä vaivaa pitää. On vaan yritettävä liikkua. Mieluiten olisin ikiliikkuja, mutta kun pakko on unoset ottaa välillä.

Kun noilla työpöydän kuvilla kehutte, niin ilmoitan minäkin. Minulla on komea kuva Kukkolankoskesta. Ihan ite otettu Suomen puoleiselta rannalta. Väylä siinä pärskii ja Ruohtinmaa toisella rannalla esittelee asumuksiaan. En ole raskinut sitä vaihtaa, vaikka ennen vaihtelin kuvia vähän väliä.

Näytönsäästäjässä pyörii diaesitys parvekepuutarhastani eri vuosilta. En ole sitäkään muistanut talveksi vaihtaa. Eipä kuvilleni ole muita katselijoita kuin minä itse. Ja näytönsäästäjäkään ei pyöri kuin 5 minuuttia, ennen kuin menee säästäkuurille mustaksi.

Tietokonetta voisi sanoa aikuisten(kin) hiekkalaatikoksi. Kaikenlaista voi värkätä. Tai siis tuunata, niinhän se nykyisin kai pitää ilmaista. Olisiko missään joutilasta huushollintuunaajaa? Tämä minun pikku kotini tarvisisi sellaista. Nyt on hyvä syy sanoa, miksi täällä ei ole edes imuroitu...

Vilahtihan aurinko hetken täälläkin. Ei kuitenkaan lunta pyryttänyt, joten hyvä oli ulkoistaa itsensä ainakin kuvitteelliseen hyötykäyttöön.

Jos tiekkaria pitää hiekkalaatikkona, niin olipahan hyvä, että ehdin siihenkin askarteluun. Parempi kai myöhäänkin. Ahkerastihan peuhasinkin hiekkalaatikossani, vaikka en juuri linnoja rakennellut. Tietäisin kyllä, että käyttämöttämiä mahdollisuuksia oli vielä paljon opeteltavana, mutta enpä jaksa enää kiinostua uusista leikeistä. Kunhan tämänkin verran muistissani yritän säilytellä.

Niinpä taitaa revähdysten hoito kestää, kuten H* kertoi. Viimeisiä kohdallani tapahtui, kun punttisalissa vedettäviä painoja oli voimamiehet asetelleet minun kyvyilleni liikaa. En vähentänyt, ajattelin että miksen minäkin nostele. Niin siinä kävi, että käsivarressa risahti. Pariin kuukauteen en saanut lapaani reippaasen tervehdykseen nostettua. Nyt on kyllä kunnossa, mutta enpähän yritä repiä uudestaan.

Olen minäkin huomannut uutiset, joiden mukaan EU ja EMU asioissa on saksalaisten hallitusrouvien ja - herrojen kannanotoissa eroja. Niin näyttää olevan muuallakin. Ehkäpä varmaa, pitävää ja parasta ratkaisua ei tiedä kukaan.
Minusta on sekin hyvä, että erilaisiakin ratkaisuja esitetään. Enpä enempää nyt sotkeuvu "suuriin asioihin", intoa sammuttaa myös olematon vaikutusmahdollisuus.

Tälleen tällä erää, koitellaan nuhjata eteenpäin.