o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Anteeksi, Irkku! Et uskokaan, kuinka hauskaa on, että annoit "kuulua" itsestäsi.
    Johtuu se muustakin kuin siitä, että mielikuvitukseni teki tepposet. Kuvittelin sinun istuvan 46 asteen helteisessä etelässä kutomassa villasukkaa.
    Vastakohdat olivat niin jyrkät, että nauroin ihan hervottomasti, ja sitä mielikuvaahan tuossa alussa anteeksi pyytelin.

    Mukavaa, että Jori alkaa kotiutua asuntolaan ja hyväksyy pikkuhiljaa itselleen kavereita.
    Harmittelemme vieläkin Mr. G:n kanssa sitä, ettemme Kivitipussa houkutelleet häntä mukaan tansseihin. Etupäässähän siellä koikkelehdittiin 60-luvun tyyliin musiikin rytmin mukaan, siis sitä ns. jytää: kaikki mukaan ja jokainen taaplasi tyylillään.
    * * *
    Täällä on asteita 14,6, ja yöllä on tainnut vähän vihmoa vettä, koska hiekka on kosteaa, ja tiekin näyttää märältä.
    Taivas on umpipilvessä, ja haapojen lehdet värisevät kaiken aikaa, vaikkei täällä yhtään tuule.
    Ei taida tästä päivästä sukeutua yhtä valoisaa ja aurinkoista kuin eilinen oli.
    Oikeastaan nyt voisi aloittaa villasukkien kutomisen, mutta minulla on hyvä syy olla aloittamatta:
    Akilleen kantapääni on kantapään kutominen. Se ei onnistu tekemälläkään, kun peukaloni on keskellä kämmentä.
    * * *
    Eipä tässä sitten muuta kuin mahdollisimman hyvää sunnuntaita!
  2. Säätiedotus: Meillä on koko päivän ollut kaunista ja aurinkoista.

    Ihan viime tipassa huomasin, että meillähän vieraili se markkinamies, jonka nimi oli Aleksanteri.
    En millään meinannut muistaa hänen järjestyslukuaan. Pohdin pääni miltei puhki, ja sitten sytytti.
    Hänen pojanpojanpoikansa kummithan eivät hallinneet roomalaisia numeroita, ja niin tästä nuorimmasta Aleksanterista tuli XIIX eli oikeammin Aleksanteri XVIII. Siitä kun räknäsin taaksepäin, selvisi Kulkuri-Aleksanterin järjestysluvuksi XV.
    Niinpä minulla on kunnia onnitella Aleksantereita: XV, XVI, XVII ja XVIII.

    Niin sitä vahingosta viisastuu, eikä sen vahingon näköjään aina tarvitse olla oma.
    m.o.t.
  3. Minä en ymmärrä tehdyn uudistuksen päälle hölkäsen pöläkkää!
    Viesteissä (tai jossakin siellä) luki VASTAANOTTAJA, ja kuitenkin ne olivat minulle tullutta postia, joten mielestäni otsikkona pitää olla LÄHETTÄJÄ!
  4. Näillä meidän maalareillammeko on innoituksen puute?
    Minä en osaa maalata, mutta ankeuden hetkinä suttaan värejä papereille. Se jotenkin saa unohtamaan masennukset.
    Itse asiassa olen penskasta lähtien ollut himokirjoittaja. Vielä muutama vuosi sitten kirjoittelin kirjeitäkin oikein urakalla, ja varsinkin siskolle ne olivat pitkän pitkiä. Jotenkin hänen kuolemansa jälkeen on kirjuroiminen ollut työn ja vaivan takana. Puhumattakaan siitä, että olisin kirjoitellut pöytälaatikkoon.
    Ihan varmasti jää Nobelin palkinto saamatta.
    Kyllähän minua on moneen otteeseen opastettu, ettei inspiraatiota tule, se on tehtävä. Mutta jostakin syystä vemppaan kolmen sanan jälkeen pelien puolelle. En tiedä, olenko tulossa vanhaksi vai podenko kroonista letkutautia.
    Kuinka ihmisestä voikin tulla näin saamaton! Päivät pitkät istun parvekkeella lukemassa tai näpertämässä jotakin. Siinä sivussa näkee jalankulkijoita, vaikka harvakseltaan täällä muita kävelijöitä on kuin koululaisia.

    SkillaN oli katsellut koulukkaita eikä näky ollut mieltä ylentävä.
    Aamupäivällä saapasteli ohi iso joukko nuoria, jotka ilmeisesti ovat ala-asteen ylimmältä luokalta. Nauramatta en pystynyt katselemaan heidän kohellustaan, ja hauskaa oli heillä itsellääkin naurusta ja kikatuksesta päätellen.
    Ihan siinä tuli iloinen olo itsellekin. Ilmeisesti on vielä kouluja, joissa vallitsee "meidän luokan" henki.

    (Vähän niin kuin eräässä Kahvipirtissäkin!)

    Reippaita terveisiä kaikille ja inspiraatiota sen puutetta poteville!
  5. Tällaistako on ilmastonsuojelu: turpeelle ja kivihiilelle alhaisemmat verot kuin maakaasulle, jota ainakin aikoinaan mainostettiin saasteettomaksi energiaksi.

    Puolella korvalla olen kuunnellut turvekeskustelua. Johtuneeko siitä, etten ole havainnnut vihreissä minkäänlaista reagointia.
    Onko joku toinen?
  6. Kirjuroin tänne aamulla, mutta teksti meni huitsin nevadaan, että iltapäivää nyt sitten.
    Täällä on ollut aurinkoista tai puolipilvistä. Maassa on yhä enemmän keltaisia lehtiä, vaikkei koko päivänä ole käynyt pienintäkään tuulenvirettä.

    Olen lueskellut noista teidän komeroistanne ja ihmetellyt, kuka meidän komuutit sotkee. Juuri ennen parin viikon lomaa järjestin oman komeroni, ja nyt se on taas sekaisin.
    Täytynee ottaa Puskasuleima luokalle ja tenttiä hänen tekemisistään. Ei kai komero ihan itsestään voi sekaisin mennä?

    Tämä sepustukseni taitaa muodostua vähän sekaiseksi, kun muistin yrittäneeni eilen katsoa uusinta kotimaista viihdeohjelmaa. Katsoiko kukaan muu? Tulin siihen tulokseen, että taidan olla ihan huumorintajuton ja sammutin telkkarin kesken ohjelman.
    Kyllä voisivat vähän nostaa ohjelmien tasoa. TV-luvan hintaahan ne kyllä osaavat nostaa.

    Ja kittiäkö minä tänne tulen kiukuttelemaan!
    Hörppään kupillisen kahvia ja haihdun sitten maisemista.
    Kiitos ja terve!
  7. Oli hieno juttu, että Ynnämuu työnsi nenänsä siihen riipputelineeseen. Ei ainakaan käynyt niin kuin eräälle tuttavallemme. Hän oli kelkkamaalari. Kuorma-auto peruutti pihaan ja kelkan köysiin, jolloin kelkka tuli alas ja maalari sen mukana. Kun ylimmästä kerroksesta putoaa asfalttiin ei seurauksena voi olla muu kuin kuolema.
    Koko veljessarja oli aikamoisia velmuja ja nuorin varsinainen päävelmu.
    Hän otti hoitaakseen vainajan hautausasiat ja marssi työvaatteissa kaupungin hienoimpaan ja kalleimpaan hautaustoimistoon. Liikehuoneiston keskellä oli tosi upea arkku, ja kaveri iski silmänsä heti siihen, kierteli sen ympäri ja oli juuri avaamassa kantta, kun asiakaspalvelija puuttui tilanteeseen. Hän selosti, että arkku oli heidän upein tammiarkkunsa, jonka hinta tietysti oli sen mukainen. Sivummalla olisi huomattavasti huokeampia.
    Pikkuveli ei liikahtanutkaan tammiarkun luota vaan kysyi: - Mitäs tää puupalttoo maksaa?
    Asiakaspalvelija ilmoitti hinnan ja siihen asiakas: - Miä otan tän. Ei velipojalla ennen kunnon palttoota o ollukkaa!
    Siinä arkussa se vanhempi veli sitten haudattiin. Vakuutus maksoi kulut.

    Mitä ns. hyviin tekoihin tulee, sellaisesta minulla omakohtainen kokemus Lasipalatsin ratikkapysäkiltä.
    Sokoksen kulmalta syöksyi päin punaista autokaravaanin välistä nuorehko mies ja jatkoi samaa vauhtia kiskoille. Muutaman metrin päässä oli tulossa ratikka. Hätäpäissäni tarrasin miehen takkiin ja vetäisin hänet takaisin. Samalla kiljahdin varoituksen.
    Kun raitiovaunu oli mennyt ohi, mulkaisi minua kiukkuisesti ja ärähti: - Kiitos vaan, kun kiljumalla pelästytte minut puolikuoliaaksi.
    Jälkeenpäin harmitti, etten karjaissut takaisin: - Minä en kestä katsella verta ja suolia. Menkää ensi kerralla tekemään itsaria jonnekin muualle kuin julkiselle paikalle.
    Vaan minkäpä sille mahdan, että minulla on sukkanauhasytytys.
  8. Pitäisiköhän minun mennä uudelleen silmälääkäriin, kun luin tuosta SkillaNin kirjoituksesta, että jalkahiki on, eikä kuulemma ole kiire sen korjaamiseen? Piti olemani tänään niin aurinkoinen, niin aurinkoinen ja viettää kaikessa rauhassa älä-tee-mitään -päivää, mutta eikös tuo pahuksen Hintriika ruvennut touhuamaan komeroiden inventaariota! Ensin luulin, että sydämeni alkoi jyskyttää, mutta tarkemmin kuunnellessani totesin, että omatuntohan se kolkuttelee. Sattuu nimittäin meilläkin olemaan muutama komero, jotka pitäisi järjestää ja samalla karsia tarpeeton tavara. Kun vain tietäisi, mikä on tarpeetonta... Villakoirista en nyt mainitse sanaakaan, koska olen viime ilusalonkikäynnin jäljiltä niin puudelin näköinen, että nyt ei parane ryhtyä kovin perinpohjaisiin sänkyjen alustojen tyhjentämisiin, etten vahingossa imuroi itseäni muiden kotielukoitten joukossa.

    Olen varmaan jo ennenkin kertonut äitini unelmasta. Hän toivoi, että olisi niin paljon komeroita, että kun yksi tulisi täyteen, sen voisi muurata umpeen ja aloittaa uuden komeron.
    On niitä varmaan hullumpiakin unelmia olemassa.
  9. Kiitos ensinnäkin hyvästä aloituksesta, toiseksi pappa-vitsistä sekä kolmanneksi murrekirjoitelmasta, jonka takana on FlikkalapsRaumalt.
    Kyllä nyt on meikäläisen suu vehnäsellä, kun aurinkokin nauraa taivaalla.

    Enpä tässä muuta osaa kuin toivottaa oikein valoisaa päivää ja viikkoa kansalle!
  10. Joku on joskus sanonut, että suomenkieliset lapset imevät jo äidinmaidossa vastenmielisyyden ruotsin opiskeluun. Itse en mielestäni ole lapsilleni vastentahtoisuutta opettanut, joskin olen sitä mieltä, että ruotsi saisi olla valinnainen kieli.
    Sen sijaan minua lähes suututtaa se, ettei kouluissa opeteta riikinruotsia suomenruotsin asemesta.
    Jopa ääntämisessä on eroja, puhumattakaan puheen nuotista. Sitäpaitsi koululaiset pitäisi opettaa puhumaan sen sijaan, että tärkeintä on taivuttaa en flicka, flickan, flickor, flickorna ja muut en- ja et-sukuiset substantiivit oikein.


    Toisaalta olen lähes huvittuneena lueskellut kaikenlaisia aloituksia ja todennut, että ruotsin kieli ja häirikköpalstat saavat jakamattoman ja innostuneen vastaanoton. Niille kirjoittajia löytyy: kuten minäkin nyt.
  11. Aamukahvit on keitetty ja juotu. Aurinko paistaa niin kirkkaasti silmiin, että oli pakko vetää verhot eteen.
    Ikkunan alla on kolme koivua, ja niistä keskimmäinen on lähes puoliksi keltainen. Nopeasti tuo värivaihtelu tapahtui.
    Onneksi itse ei tarvitse enää pitää niin kiirettä kuin olisi tuli hännän alla. Tuskin enää pystyisinkään juoksemaan pää kolmantena jalkana tai tukka putkella. Ajatuskin siitä menee yli hilseen.
    Ei tämä elämä sentään pelkkää silmät ristissä omaan napaan tuijottamista ole,
    kyllä sitä välillä saunotaankin ja ollaan löylynlyömiä. Se ei tosin pahemmin haittaa. Jos ongelmia tulee, lyömme viisaat päämme yhteen.

    Nyt alkoi taas kahvihammasta kolottaa. Jospa vaikka korvapuusteja löytyisi kupposen seuraksi.

    Ennen kuin lähden, ojennan teille yhden pähkinän:
    Tiedättekö, missä maassa aurinko ja kuu paistavat ristiin?
  12. Hyvää yötä vai hauskaa huomenta?
    Heräsin puoli neljältä ja pelasin, jotta uni tulisi uudelleen silmiin, mutta ei kun ei.
    Tulin sitten pirttiin katsomaan, olisiko kävijöitä ollut viime käyntini jälkeen. Olihan teitä vaikka kuinka monta, ja jutut olivat kiertyneet hiiriin.
    Uskotteko, että inhoan hiiriä enemmän kuin kyykäärmeitä?
    Sopuleja sen sijaan melkein rakastan. Ne ovat niin söpöjä tuijottaessaan mustilla nuppineulanpääsilmillään. Ennen, kun kiersimme Lappia telttaillen, niitä aina silloin tällöin näki paljonkin. Kun nykyisin olemme mökkimajoittujia, eivät sopulitkaan ole näköpiiriin osuneet.
    Käärmeisiin totuin jo lapsena, kun asuimme maantien varressa, ja tien toisella puolella oli lämmin metsärinne, missä käärmeitä osui kohdalle heti, kun kiipesi risuaidan yli metsän puolelle. Sinnehän me menimme joka päivä pikkusiskon kanssa.
    Metsässä meillä oli leikit ja risumajat.
    Ihmiset kyselivätkin usein äidiltä, että eks siä pelkäp päästää noit likkoi tonne mettään, ku se on oikee kärmeenpesä.
    Äiti vain tuumasi, että karkuunhan ne livahtaa, käärmeet ei tytöt.

    Jaaha. Petikaverinikin heräsi ja kävi kysymässä, olenko keittänyt kahvia. En ole, kun aioin yrittää vielä pariksi tunniksi nukahtaa. Nyt jo revittääkin mukavasti suuta, joten saattaa se uni vielä tulla.

    Hyvää yötä ja huomenta!
  13. Kaikenlaisia "epävarmoja vielä" on poikennut pirttiimme. Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan.
    Kyllä tänne sellaisiakin mahtuu, jotka ovat sen verran nuorempia, ettei heillä ollut tarvetta korostaa vyötäröä. Minä tosin olin maalaistyttö, mutta kyllä ainakin meidän koulussamme tytöt kilpailivat siitä, kenellä oli hoikin vyötärö. Herra isä niitä leveitä patella-vöitä! Ja tottakai helmat hulmusivat.
    Kaupunkilaisserkkuni ja hänen ystäväpiirinsä vasta olivatkin varsinaisia brigittebardoteita.
    Itselläni ei ollut mahdollista saada patella-vyötä eikä BB-kolttua, vaikka mieli teki.

    Siihen aikaan oppikouluissa oli lukukausimaksut, ja oppikirjat olivat silloinkin kalliita, joten perin tädeiltäni `garderoobini` jonkin verran uudelleen muotoiltuna. Sisareni puolestaan peri minulle pieniksi käyneet vaatteet.
    Kummankaan luokalla ei esiintynyt koulukiusaamista, eikä näin jälkeenpäin koulukuvia katseltaessa kumpikaan meistä juuri eroa luokkatovereista. Onneksi myös muutamilla muillakin oli niin tyhmät työläisvanhemmat, etteivät he tunnustaneet oikeaksi sananlaskua "suutari pysyköön lestissään" vaan
    laittoivat lapsensa oppikouluun. Hyvä niin, meidän luokan ehdoton primus oli mökkiläis-timpurin tytär.

    Tähän kohtaan voikin hyvin vetää Ynnämuun pikkusormen. Kirjoista olen lukenut ja vanhoissa elokuvissa nähnyt, että oikein fiinit ihmiset joivat kahvinsa pikkusormi sojottaen. Siitä huolimatta toivotan pikaista ja perusteellista paranemista pikkusormellesi!

    Kaikille muille, epäröivä tulokas mukaan lukien, toivotan kaunista päivää ja valoisaa mieltä.
  14. Tervetuloa takaisin, Pelkkää hyvää! Melkein tässä on jo ehditty ihmetellä, oletko kadonnut tunturiin. Jos sinulta joskus aikaa liikenee, olisi entisenä tulevana alakoulun opettajana kiinnostavaa lukea nykyajan koulusta ja koululaisista. Omat kokemukseni nykylapsista ja nuorista perustuvat suvun jälkikasvuun, joten saattaa vaikuttaa hiukan puolueelliselta, jos olen sitä mieltä, etteivät nämä nykyiset ole sen huonompia kuin entisetkään.
    Kyllä he osaavat käytännön töitäkin siinä missä meikäläisenkin ikäluokat osasivat.
    Poikien tyttäret ovat toisinaan ilmestyneet meille leipomaan pullaa tai pitsaa, mutta eilen he olivat päättäneet valmistaa itselleen illallisen. Ensin oli kauppareissu, kun mummulan jääkaapissa ei ollut broilerinpaloja eikä ruokakermaa. Neidot sulkeutuivat keittiöön, eikä aikaakaan, kun ihanan näköinen ja tuoksuinen kastike oli valmiina. Perunan asemesta oli riisiä, ja mekin vaarin kanssa olisimme saaneet maistiaisia, mutta olimme juuri syöneet kaalilaatikkoa puolukkahillon kera, joten tytöt saivat ihan kaikessa rauhassa aterioida aikaansaannoksensa. Tähän sopii lause, kaikki män eikä piisantkaa!

    Vaan nyt taitaa olla niin, että merkkikiintiöni ei enää pitkälle piisaa, joten kaikille oikein hyvää syyspäivää! Ainakin täällä alkoi juuri aurinko paistaa.
  15. Terveisiä ulkomailta Tallinnasta. Toin sieltä tuliaisiksi sellaisen flunssan, että eilen nukuin miltei koko päivän. Niinpä yöuni olikin sitten katkonaista. Puoli neljältä katselin ainoaa taivaalla näkynyttä tähteä ja kuusenoksia, joilla oli selvästi huurretta.

    Matka meni muuten mukavasti. Sää suosi, ja käveltyä tuli paljon. Ainoa pettymys oli vakituinen ruokapaikkamme. Se oli mukavasti lähellä terminaalia, ja siellä oli aina hyvän ruoan lisäksi ollut kohtuuhinnat. Mutta nyt hinnat oli sopeutettu ensi vuonna voimaan astuvaan eurokauteen. Minä onneton kun tulin menomatkalla mainostaneeksi kyseistä kuppilaa mukavalle rouvalle, jonka kanssa jutustelimme.

    Maanantaina ollessamme iltalenkillä Vanhassa kaupungissa olivat katujen vieret täynnä toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita. Oli suorastaan valinnan vaikeus. Onneksi meidät nappasi mukavan oloinen sisäänheittäjä, ja päädyimme tosi maukkaalle illalliselle ja aivan kohtuulliseen hintaan. Ravintola oli tunnelmallinen niin
    kuin useat Tallinnan vanhoihin rakennuksiin perustetut ravintolat tapaavat olla. Oli siis sekä vatsan että silmänruokaa.

    Laivalla onnistuimme taas saamaan rattoisaa juttuseuraa, joten paluumatkakin meni hyvin, vaikka se kestikin puoli tuntia kauemmin kuin menomatka.
    Onhan se selvä, että matka alaspäin menee nopeammin kuin ylöspäin. Jos joku ei usko, katsokoon kartasta.

    Tuliaisina toimme pirttiin Kalevin mustikka-valkosuklaata. Olkaapa hyvät!

    Olimme maanantaina hoitaneet kaikki tarpeelliset asiat, joten meillä ei tiistaina ollut kiire mennekään. Oli jopa aikaa istua puistossa kuuntelemassa suihkulähteitten suhinaa ja seuraamassa pulujen ja varpusten parveilua.
  16. Jestas, kun täällä on nättiä! Että emäntämme muilta kiireiltään ennättää vielä pirtinkin uudistaa!
    Mistä ihmeestä sellaista dopingainetta saa, että kaiken jaksaa ja ehtii? Onko se sitä samaa taikajuomaa, josta Asterixin kaveri sai ylenmääräiset voimat pudottuaan lapsena taikajuomapataan?

    Kun tämä nyt on tällainen ruskapirtti, toin tullessani tiikerikakun, jossa oikeastaan on ruskan värit.
    Luonnossa ei vielä ruskaa näy ainakaan täällä meilläpäin. Toivottavasti saamme oikein upean ruskan. Silloin syksy olisi mieltä piristävä ja ravistelisi tällaisen saamattomankin olennon reippaammaksi, ja syystuuli puhaltaisi aivoista pölyt ja hämähäkinseitit.

    Pellolla nauraa harakka minun ajatuksilleni, vaan minäpä näytän sille, ettei kaikki ole utopiaa: menen silittämään! Ja just eikä viidestoista päivä!

    Terve!
  17. Olenkin tässä kaipaillut herrasväki Salakähmää. Mieleeni tuli jopa sellainen ajatus, että Amalia on vajonnut suohon lakanpoimintaretkellä ja Anselmi lähtenyt lainaamaan kirkonkylästä traktoria saadakseen Amalia-armaansa pois suonsilmäkkeestä.

    Kun sinä, Ruune, seuraavan kerran poikkeat pirttiin yökylään, voisitko olla niin ystävällinen että kertoisit herrasväki Salakähmän kuulumisia? Oikeastaan voisit joskus tuoda heidät mukanasi pirttiin.
    Aina siellä on kaffeen lisäksi muutakin tarjolla: pusuja Amalialle ja korvapuusteja Anselmille.

    Niin, ja kiitokset mukavasta aloituksesta.
    Terveisin: Velmustiina
  18. Olipa viime yönä ihana kuutamo. Tänään on pilvessä, ja vettäkin on ripotellut silloin tällöin.
    Toivottavasti selkenee yöksi. Onhan sääli, jos komea kuutamo menee hukkaan.

    Ei minulla mitään asiaa ole, mutta nythän on alkanut neitsyitten kuukausi, ja siksi onnittelen syntymäpäiväsankareita oikein sydämellisesti. Ei tässä viileydessä lämmin halauskaan ehkä ole pahitteeksi, joten tuliset virtuaalihalit teille kaikille!
  19. Pirtin muonavahvuudessa olen minänkin, joskin joku on meillä syönyt ja juonut siihen malliin, että pakko on lähteä kohta tiskaamaan.
    Kukahan meillä astiat sotkee, kun meitä on vain kaksi?
    Pitäisiköhän ottaa käytäntöön se Juuso, jonka pahoista teoista poikamme pieninä kantelivat. Sopimus oli sellainen, että se kertoi, joka oli "nähnyt" Juuson pahanteossa. Veli ei saanut kannella vaikka olisikin ollut silminnäkijä.

    Koska vakinainen piikamme Hildur oli taas omilla teillään, itseni on pakko pestä astiaröykkiö. Rynnistänkin nyt sen kimppuun, vaikka en uskokaan, että Fairy saa käteni niin poskenpehmeiksi...

    Moikka!
  20. Meillä on käytössä vihta eikä vasta.
    Ensin käydään saunassa ja sitten syödään vasta.
    21. 67 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt