o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. oikein luonnikasta reissua!
    Kateeksi käy. Onnistuin Saksan-matkan paluulennolla saamaan jonkinlaisen kohtauksen, ja joko tosissaan peläten tai haluttomuuteensa keppihevosena käyttäen väittää Mr G, ettei hän uskalla lähteä minun kanssani edes pienelle risteilylle.

    Kai minä sitten olen henkisesti ronskilanhilma, kun olen uskaltanut reissata seuralaisenani mies, jolla on ollut infarkti, pari fifti-fifti leikkausta ja vielä pitkällinen sädetyskin. Ne ovat olleet minullekin pelon ja tuskan kausia, mutta kun mies on niistä selvinnyt, en ole jäänyt häntä varoen hyssyttelemään neljän seinän sisälle.
    Sotahan siitä olisi syttynyt! Viimeisimmän leikkauksen jälkeen hänellä oli muutamaksi viikoksi lääkärin määräys olla nostamatta litran maitopurkkia painavampaa esinettä.
    Arvatkaa, uskoiko se ukon-kutale, vai sainko koko ajan vahtia, että hän noudatti määräystä! Kyllä muutamaan kertaan jouduin pitämään esitelmän oikein selkeällä kirjakielellä, ja miesväkeni on tottunut siihen, että heittäytyessäni "sivistyneeksi" olen tosissani. Silloin on paras uskoa, vaikka hiljaa mutisisikin itsekseen, että oli se hienoa, ettei sinun aikanasi koulussa luettu latinaa!

    Lämmintä riittää. Eilen oli jonkinmoinen sadekuurokin, mutta ukkonen jyristeli ohi.
    Sade raikasti ilman, ja nyt pilveilee siihen malliin, että vettä saattaa ruveta ripsomaan.
    Vaikkei lämmin luita rikokaan, niin luonnolle ja miksei ihmisillekin pieni vesisade tekee hyvää.

    Kaikkea muutakin hyvää pirttiläisille toivotellen: Vs
  2. Ei uneton yö ole vihollinen,
    ei tällainen kesäyö.
    Hiljaisuutta kuuntelen:
    vain oma sydän lyö.
    Ei kuulu muuta,
    ei suhista tuuli puuta.
    Ei liverrä linnut, ei käki kuku.
    Kukaan ei valvo, vain minä en nuku.
  3. Päivää, ja lämmintä päivää onkin. Tähän mennessä on ollut suorastaan lapsuuden kesä.
    Kyllä sillä Tampereen nallellakin taitaa aika kuuma olla. Sitä minä ihmettelen, että Hintriika mahdollisesti pelästyttäisi nallen. Eivät karhut sentään kilttejä tyttöjä pelkää!
    Toista olisi minun kanssani. Kuulun sarjaan "kukaan-ei-koskaan-ole-minun-takiani-kävellyt-minnekään-paitsi-pois". Saattaisi siinä nallekin säikähtää ja painella käpälämäkeen.

    Missähän tämä käpälämäki sijaitsee? On melkoisesti tullut kierretyksi kotimaata, mutta käpälämäkeen en ole vielä onnistunut eksymään. Tuskin sinne on joutunut SkillaNkaan, mutta toivottavasti hän ei kesäpäivillä ole uinut liian pitkälle. Kyllä täällä sellainen koossa pitävä voima tarvitaan. Yrittäähän tuo järjestyshenkilömme tehdä parhaansa, mutta ei kaulimemme mikään organisaattori ole vaikka hyvän järjestyksen Pirtissä pitääkin.

    Mietin, pitäisikö kaulin kirjoittaa isolla koolla. Kun on Kahvipirtin kaulimesta kysymys, niin se taitaa olla erisnimi. Vai onko?
    Arvokkaat vastaukset Kahvipirtin vieraskirjaan tai paikallislehden yleisön osastoon.
    Ja pärjäilkäähän muutenkin tässä helteessä!
  4. ... ainakin he ovat tosi hyödyllisiä, kuin apua tarvitaan. Meille niitä "vahinkoja" siunaantui kaksi.
    Tänään oli vanhemmalta lainassa kunnon pora ja nuorempi sähkötöissä. Kun asennukset oli suoritettu, kävi kaveri käsiksi tietokoneongelmiimme. Nyt tämä toimii kuin ajatus.
    (kop kop koputan maalaamatonta puuta)
    Sanoin Mr Greengrassille, että voisimme me kerran asianomaisen läsnäollessa sanoa, että hän on aarre. Kahdestaan olemme kyllä ylettömän tyytyväisiä ja kehumme jälkikasvuamme.
    Oikeastaan olemme onnellisessa asemassa, kun kumpikin jälkeläisistämme asuu aivan lähistössä, ja apua on aina saatu, kun sitä on tarvittu. Bonuksena on vielä se, että lastenlapset piipahtavat omia aikojaan kylään ja joskus yökyläänkin.

    Ensi yö taitaa olla se, jolloin toteutan haaveeni ja nukun parvekkeella. Sitä ennen on kuitenkin jonkin verran tehtäviä, ja jatkan hiki päässä "raadantaa".

    Mukavaa iltapäivää ja illansuuta. Tavataan taas!
  5. Paljasjalkainen olen minäkin ja kahdessa mielessä: ensinnäkin olen paljasjalkainen paikkakuntalainen ja
    toiseksi kuljen kaiket kesät pitkälle syksyyn paljain jaloin. Kun sitten tulee jalkineitten aika, eivät mitkään lönttöset meinaa mahtua jalkaan.

    Paljain jaloin minä tänäänkin kahlasin aamukasteisessa ruohikossa. Poimin puna-apiloita, päivänkakkaroita, kurjenkelloja ja mataroita pellonpientareelta ja toin ne vanhassa kupariämpärissä Pirtin kuistille ikään kuin onnentoivotuksena uudelle Pirtille.
    Samalla pääsen pulahtamaan veteen. Täytynee uida rannan suuntaisesti, jos suonenveto sattuu yllättämään.

    Eilen kävimme kälyä tervehtimässä palvelukodissa. Aulassa istui iso joukko mummoja töllöttämässä, ja pari rouvaa toivotti kilvan meidät tervetulleiksi tiedottamalla, että jo meitä oli odotettukin. Joskus on sellainen tunne, että nämä rouvat haluavat näyttää muille, että heillä on osuutta ja arpaa kälyn pikkuveljeen ja minuun.
    Molemmat rouvat ovat helsinkiläisiä, mutta kummallakaan ei koskaan käy vieraita. He näyttävät kilpailevan siitä, kummalla on läheisempi suhde kälyyn. Eduskuntavaalien alla toinen rouvista rupesi junttahommiin.
    Hän kuulemma monta kertaa päivässä mainosti rovasti-ystäväänsä ja sanoi, ettei ääni mene hukkaan, kun äänestää rovastia. Käly oli sanonut, ettei hän äänestä tuntemattomia.
    Vaalien jälkeen käly oli kysynyt, miten rovasti-ystävän kävi. Murtuneena rouva oli haukkunut tyhmät ihmiset, jotka eivät osanneet äänestää oikein. Rovasti ei ollut päässyt läpi. Käly oli sanonut, ettei hänkään ollut pappia äänestänyt vaan tutun papin poikaa, ja tämä oli päässyt eduskuntaan.
    Parin päivän murjotuksen jälkeen käly oli päässyt taas armoihin: tunsihan hän sentään yhden papin.

    Saapa nähdä, millainen meikämummo on vanhainkodissa. Suvun nuorimman miniän kanssa olivat kyllä jo suunnitelmat valmiina, mutta hänen miniänsä meni myymään kaksosten rattaat, joten meidän täytyy keksiä jokin muu härveli, jolla laskettelemme fatihuusin mäkeä alas.

    Mutta nyt minä laskettelen tuonne veteen vilvoittelemaan. Tulkaa kaikki muutkin, kunhan kiireiltänne ehditte!
  6. Minkä teki! Minähän haaveilin parvekkeella nukkumisesta, mutta Muori67 sen teki.
    Tämmöinen nynny minä olen: haaveilen ja toiset toteuttavat! Eihän se minullekaan vielä myöhäistä ole, mutta patjojen raahaaminen parvekkeelle on laiskalle kauhistus. Hyvä, jos tällä helteellä viitsin korviani kantaa.
    Eilen tosin sain inspiraation. Kun muutenkin oli kuuma, ajattelen, ettei lisä pahaa tee. Paistoin korvapuusteja.
    Toin niitä pussillisen pirttiinkin. Olkaapa hyvät ja ottakaa. Karjalanpiirakat onkin jo syöty. Kyllä minäkin yritin apajalle, mutta eihän tänne pääse kuin vahingossa ja vippaskonstilla. Mr. G malttaa puolikin tuntia odotella sisäänpääsyä, mutta minulta palaa pinna lyhyemmässäkin ajassa. Varjo-olento pääsi yhtenä päivänä, mutta ynnälaskun jälkeen hyrrä jatkoi pyörimistä, ja lopulta tuli uusi ynnälasku. Olisi Puskis senkin osannut, mutta
    hyppäsi pois oravanpyörästä ja rupesi pelaamaan mahjong connectia. Illansuussa Mr. G ilmiantoi, että nyt oli teksti kuitenkin tullut ja vieläpä tuplana!

    Ei maar! Eihän tänne ruikuttamaan tultu. Olen kyllä hengessä mukana vaikken sisään pääsisikään.
    Henk. koht. nörttimme on niin kiireinen ettei ole kuukauteen ehtinyt käymään. Itse en ymmärrä minkään päälle mitään. Mr. G ajaa jo keksinnöissä minun ohitseni: keksii vippaskonsteja, joilla hän pääsee tänne.

    Lämmintä suvea mustana valkoisella, jos tämä sattuisi läpäisemään seulan.
    Terveisin: Vs
  7. Hei!
    Ensinnäkin onnittelen Marja-Liisaa huomisen syntymäpäivän johdosta ja toivotan onnistunutta sairaalamatkaa.

    Juhannusaattona sateli, ja lippu roikkui märkänä salossa. Mutta eihän se tahtia haitannut. Siitä on yli kolme vuosikymmentä, kun totesin naapurin rouvalle, että kyllä on ihana olla sen verran iäkäs ettei tarvitse lähteä teltalle juhannusta palelemaan. Melkein vettä satoi, kun naapurin tytär ja meidän poikamme pakkasivat autoa täyteen, ja harvinaisen kylmäkin oli.

    Eilen ja tänään on ollut lämmintä ja aurinkoa vähintään riittävästi.
    Ette varmaan arvaa, kuka kävi heittämässä talviturkin. Ensi kastaminen vaati hieman rohkeutta, mutta sitten vesi ei enää tuntunutkaan kylmältä.
    Testasin ne reiälliset crocksini: hyvä niillä oli vedessä kävellä, mutta uimajalkineiksi niistä ei ole. Ne peijakkaat kelluttivat koipiani, eikä uimisesta meinannut tulla mitään.

    Jos helteitä jatkuu, otamme Mr. G:n kanssa huovan ja kassillisen eväitä ja lähdemme uimaretkelle. Ollaan rannassa koko päivä ja pannaan puhelimetkin kiinni.

    Oikein kauniita kesäpäiviä toivotellen: Vs
  8. Ihanaa, että jossakin on ollut kaunis aatto.
    Täällä satoi. Lippu roikkui litimärkänä salossa. Koko kylä oli hiljainen.
    Hiljainen oli meidänkin juhannusaattomme.
    Meillä on meijuja (koivun ja muitten lehtipuitten oksia) maljakoissa ja ämpärissä, mutta yhtään ei tunnu tuoksua. Onkohan hajuaistini kadonnut?

    Istuin tunnin parvekkeella lukemassa, ja jostakin tuli hienoinen nuotiosavun tuoksu. Kokkoa on siis poltettu jossakin.
    Nyt alkaa uudelleen väsyttää. Taidan kömpiä takaisin petiin.
    Oikein, oikein hyvää juhannusta toivotellen: Vs
  9. Olipa ihan mukavat pippalot; kiitokset kaikille hauskasta seurasta ja keittiömestarille muurinpohjaletuista. Ei ole minun syyni, että ahmin niitä melkein liikaa. Pitikö niistä tehdä niin hyviä, että heikkoluonteinen sortui?

    Sattuuko kukaan tietämään kuka minun koivillani on hyppinyt ainakin viisi kilometriä kyykkyhippaa?
    Entä onko näkynyt valkoista hattua, jossa on lerppuva lieri? En ole raatsinut ostaa aurinkolaseja, ja se lieri on erinomaisesti toimittanut rillien virkaa.
    Ystävällistä löytäjää pyydetään heittämään hatulla vaikka vesilintua.

    Olin juuri pääsemässä kirjoitusvireeseen, kun vastapäätä plaseerasi itsensä yksi mieshenkilö tunteilemaan, että kesä on kauneimmillaan.
    Eihän minun kaltaiseni SUURI taiteilija pysty keskittymään, kun tuolla tavalla häiriköidään, joten tämä taru päättyy nyt tähän.
    Ensiksi kuitenkin ilmoitusasia: Käki kukkui illalla ja yöllä komeasti!

    Kiitos mukavasta seurasta ja hyvää juhannuksen odotusta!
  10. Ihana ilta! Alkaahan tänne vähitellen kerääntyä tanssinhaluisia. Suomi24:n portilla oli pitkä jono. Hyvä, etteivät porttivahdit passia ja viisumia vaatineet.

    Ostin ihan tätä iltaa varten crocsit, ne sellaiset reikiä täynnä olevat lönttöset. Uskokaa tai älkää, nämä ovat mukavat jalassa. Pojanpoikakin kehui, että olin tehnyt onnistuneen ostoksen: ne näyttävät kömpelöiltä mutta ovat kevyet, jalat on helppo työntää niihin ja ne jalassa voi mennä vaikka uimaan.
    Ainoa huono puoli on, ettei niitten kanssa voi leikkiä "vettä kengässä".

    Jaaha, varjo-olentoni pitää sormea pystyssä ja suhisee. Ahaa, Lokari-x on nokosilla teltassa. No, nukkukoon nyt jet laginsa eli aika-matkaväsymyksensä pois. Ehtii hän tanssittaa itsensä ja daamit pyörryksiin moneen kertaan.

    Minä lähden sisälle moikkamaan järjestyshenkilöä. Saattaa olla, että poikkean nurkkakaapillakin.

    Jestas, kun on upea valssi! Merikukkako se tuolla niin tyylikkäänä liitelee ja toivottele hyvää juhannusta?
    Sitä samaa itsellesi ja kaikille muillekin!
  11. Pilvipoutaa!
    Tuppaavat nämä sepustelmani menevän enenevästi säätiedotuksiksi. Aika tapahtumatonta on.
    Vaarin piti viedä poikien tyttäret uimaan, mutta nuorempi neito soitti juuri peruutuksen, kun ei ole rantailma.
    Taitaa sää olla minun vikani, koska peseskelen pyykkiä. Minähän olen se rikkaitten poikien suosikki. Uhkaavan näköisistä pilvistä huolimatta aion viedä pyykit ulkonarulle. Liehukoot siellä vaikka viikon, mutta haluan niihin raikkaan tuoksun. Siinä puolessa ei siis ole mitään ongelmia.

    Ongelman muodostaa tämä harvakseltaan Kahvipirttiin pääsy. Mietin, pitäisikö nyt kaivaa teltta ja makuupussi esiin ja pystyttää majapaikka ponttoonin läheisyyteen, kun kerran olen tähän maisemaan päässyt. Kun huomisesta ei tiedä, olisi ainakin varmaa, että minä olisin laulukuorossa.
    Jospa vain ei kävisi niin, että olen ainoa kuorolainen, kun moni muu näyttää olevan osittain tai kokonaan estynyt.

    Aina soi ja liukas lattia! Nyt soitti pojanpoika ja kysyi sopiiko tulla. Sopiihan se.
    Nyt tuli kiire kiikuttaa ensimmäinen pyykkisatsi narulle.
    Sen verran tässä vielä ehtii, että onnittelen Paulaa: Onnea ja iloa miljoona (1000000) kiloa!
  12. Johan Norjan kruununprinssi ja kuningashuone antoivat radikaalin esimerkin. (Tosin kruununprinssin isäkin oli tehnyt porvaristytöstä kuningattaren. Samoin kuin Kallekustaa Silviasta)
    Katsoin norjalaisen kirkkovihkimisen, ja minua liikutti se, mitä saamelaislaulajatar symboloi. Kirkkohan nimesi joikaamisen synniksi, ja mielestäni nyt oli otettu askel eteenpäin tallaamalla edesmenneitten ahdasmielisyyksien ja ennakkoluulojen varpaille.

    Viktorian häihin päätin myös osallistua tirkistelijänä. Plaseerasin itseni keinutuoliin, mutta väkeä lappasi kirkkoon ihan väsyttävän paljon, eikä morsiusparia näkynyt. Onnistuin kuitenkin heräämään siinä vaiheessa, kun arkkipiispalla oli puheenvuoro.
    Seuraavan kerran heräsin Kalle-Kustaan puheeseen. Pysyin valveilla niin kauan, että sulhasen isäkin pääsi puhumaan. Se oli hyvä puhe, eikä puhuja yhtään nöyristellyt maailman kuninkaalllisten edessä. Hän jopa nauratti heitä.
    Sulhokin oli kuulemma puhut, mutta vasta yksitoistakerroksisen kakun näin ja häävalssin.

    Oli se onni, ettei meitä ollut kutsuttu. Kotimaan lehdet olisivat varmasti repineet nukahteluistani otsikoita tyyliin: Venlastiina häpäisi Suomen, Julki jumalattoman juovuksissa jne.
    Ei siinä olisi auttanut mikään, vaikka kuinka moneen kertaan olisin vannonut kädet näppäimistöllä, etten edes kuohuviinilasillista ollut ottanut.
    En kotona keinutuolissakaan...
  13. Vihreän, keltaisen, sinipunaisen ja valkoisen kirjavaa päivää!
    Arvannette, että taas kuvailen ikkunamme takana kukoistavaa pellonkaistaletta. Että osaakin luonto kasvattaa kauniita väriyhdistelmiä.
    Kansakoulun ensimmäisellä luokalla saimme jonkinlaista värioppia. Opetettiin väriparit ja vastavärit. Punaista ei saanut yhdistää siniseen, eikä sinistä vihreään jne. Hyvin meni oppi perille, kunnes kerran näin erään ateljeen ikkunassa vihreän jakun, jonka kaulus ja käänteet oli kantattu sinisellä. Oli tosi upea yhdistelmä!
    Rupesin tajuamaan, että värien sävyistä riippui, mitä värejä yhdistämällä tuli hyvä lopputulos.

    Oppikoulun tokalla meillä oli silloin tällöin luokanvalvojan tunti. Silloin meille opetettiin tapoja ja tyylejä.
    Ruudullista, raidallista ja kukallista ei sopinut yhdistää. Jakun tai villatakin alta ei saanut näkyä puseron helma.
    Kävelypuvun takkia sai pitää vain kävelypuvun hameen kanssa.
    Nythän on kaikki toisin: leningit ovat joskus kuin tilkkutäkkejä, kerrospukeutuminen on yleistä, ja bleiserit ovat jo vuosikausia olleet yhdistelmäpukeutumisen perusta ja kantava ajatus.
    Ottamatta kantaa siihen, mikä noista kolmesta vaihtoehdosta on minun suosiossani, totean taas kerran, että Nummisuutarien Eskon isä oli viisas mies. Niinhän tämä maailma muuttuu -- vieläkin.

    Kun olin paljolti pukeutunut serkkuni pieniksi jääneisiin mekkoihin ja tätieni vanhoista vaatteista muokattuihin leninkeihin, ei olisi tullut mieleenkään sanoa, että tuo tai tuo ei sovi vaikka mahtuukin.
    Onneksi myös tapakasvatus oli luokanvalvojan tunnin ohjelmassa. Niinpä opin, ettei hienon naisen tarvinnut talvella ulkosalla tervehdittäessä ottaa käsinettä pois kädestään. Käsinehän se on villakinnaskin, ja niinpä kerran kadulla serkkuni tullessa vastaan lykkäsin tumppukourani hänen käteensä. Serkkupoika oli jo ottanut käsineen kädestään, joten en ennättänyt sanoa sitä, joka hienon naisen olisi kuulunut sanoa: - Antaa olla.

    Oikeastaan jo siinä tajusin oman hölmöyteni, ja pitkään töppäykseni nolotti aina, kun tapasin serkkuni.
    Vähitellen opin nauramaan tilanteen koomisuudelle ja itselleni. Mutta jo silloin, 12-vuotiaana, ounastelin ettei minusta hienoa naista tule tekemälläkään.

    Kun siis keskiviikon ponttoonitansseihin ilmestyy todella tyylikkäitä ladyja, kukaan heistä en ole minä.

    Ja tämän litanian jälkeen olen takuulla ansainnut kupposen kuumaa. Kiitos.
  14. Ainakin minun mielestäni siivooja oli yksi tärkeimmistä työtovereistani. Jos hän oli päivän poissa, sen huomasi heti. Jo pelkästään työympäristön viihtyisyyden ylläpitäjänä siivooja on arvostuksen arvoinen. Eikä siivoustyö ole edes toimistossa helppoa, rakennuksista ja tuotantolaitoksista puhumattakaan.
    Kyllä työn raskauden ja ammattitaidon vastineeksi siitä pitäisi saada kunnon palkka.


    Kaikki työ on siis arvokasta? Minusta tuntuu, että on niitä tarpeettomiakin vakansseja: johtajia ja päälliköitä, joista osan voisi laittaa tuottavaan työhön tai kuntatasolla lomauttaa vaikkapa opettajien lomauttamisen sijasta.

    Vessapaperien vertailuun en ota osaa.
  15. Uskon, että täällä meitä on monta, jotka ovat kaivanneet sinun elämänläheistä kirjoitteluasi ja sitä lämpöä ja joskus karskiakin huumoriasi, jolla olet peittänyt vaikeudet ja pettymykset.

    Äidilläni oli tapana sanoa, että niin synkkää yötä ei tulekaan jonka jälkeen ei paistaisi päivä.
    Voimia sinulle sinne luonnon keskelle, joka varmaan tuntuu paratiisilta yksiösi jälkeen.
    Kirjoitellaan!
  16. Mihinkä sinä nyt täältä lähtisit!
    Aika moni on saanut siipeensä, ollut nuupallaan ja jatkanut taas.
    Jatka sinäkin.
  17. Tuli mieleeni muuan juhannus entisessä kotipaikassamme.
    Perinteeseen kuului, että koko talon väki vieraineen kokoontui joen rantaan polttamaan kokkoa, laulamaan ja jutustelemaan. Ohjelmaan kuului makkaran nokeaminen ja präiskäleitten paisto.
    Yleensä sää oli kaunis, ja harvemmin satoi, joten riemua riitti pitkälti aamutunneille asti.
    Niinpä taas kerran kokoonnuttiin juhlimaan. Ilma oli kaunis, aurinko paistoi ja kokko roihusi, mutta kokosta huolimatta oli hemmetin kylmä. Ei tullut mieleenkään, että kesähepenillä pärjäisi.
    Illan mittaan yksi ja toinen kävi vaatettautumassa lämpimämpiin vetimiin. Itselläni oli mahdottoman paksu ja painava kultalammasturkki, eikä edes hiki tullut.

    Toivotaan oikein porukalla, että tämänvuotinen juhannus on kaunis ja lämmin, vaikka vuosien kuluttua ei sitä erota muista kauniista ja lämpimistä juhannuksista. Vain tuollainen poikkeuksellisen kylmä juhannus jää mieleen.

    Puoliskoni luki lehdestä, että viikonloppuna viilenee, mutta tiistaina alkaa taas lämmetä.
    Tiedossa on siis lämmin ponttoonitanssi-ilta. Ehkä juhannuskin...
  18. Huomenta kaikille!
    Piti tulla kehumaan, että aurinkoista ja kaunista on täälläkin.
    Istuin pari tuntia lempiolohuoneessani (=parvekkeella) katsellen luonnon ja odotellen puoliskoni heräämistä.
    Rauhallista oli. Yksinäinen harakka hyppelehti nurmikolla nokkimassa aamiaista, ja muutama pääskynen kurvaili lentävien eväitten perässä.

    Paulamaria mainitsi ET:n, ja on tunnustettava, että sitä lukiessani olen aina ajatellut, että Ylikypsien romanssi olisi varmasti mielenkiintoista luettavaa. Terveisiä vain oikein paljon teille molemmille!

    Ja tietysti kaikille toisillekin Pirtin asiakkaille.
  19. Voi, Jopel, Jopel! Onhan Suomessa muitakin naisia kuin ultrafeministit. Tunnen sekä itseäni vanhempia että paljonkin nuorempia vaimoihmisiä, jotka elävät suhteellisen tyytyväisinä reilujen ja turvallisten miestensä kera. Yhdessä on kannettu tai kannetaan korret kekoon, eikä kumpikaan osapuoli kulje kylillä valitsemaansa elämäntoveria morkkaamassa.
    Ei ole sattunut kohdallesi osumaan muita kuin yltiöfeministejä?

    Aputoimittajalta kysyn: Miten niin väärässä maassa?
    Ottamatta kantaa Neuvosto-Eestiin, ihmettelen suomettumis- ja rähmälläänolopuheita, jos naapurin kanssa on neutraalit välit.
    Kyllähän Virossakin sopii ryssiä haukkua, mutta Suomessa se on taloudellisesti äärettömän paljon tuottoisampaa. Eikö Oksanen näin ollen ole ilmiselvästi oikeassa maassa?
  20. Eipä ole säänhaltia vielä päättänyt, sataako vai paistaako vai leikitäänkö peräti kuurupiiloa pilvissä. Tällä hetkellä helottaa mahdottoman lämpimästi. Tuuli tosin on melkoinen. Jos nyt lähtisi ulos, se varmaan puhaltaisi hämähäkinseitit korvieni välistä. Jokin verkko tai verho minulla varmaan oli silmilläni silloin, kun SkillaN tiedotti ponttoonitanssiaisten päivän. Tai sitten se oli taas LuKi-häiriö, joka ilmoitti olemassaolostaan.

    Oikeastaan pitäisi lohduttaa itseään sillä, että kyseinen häiriö on Ruotsin kuninkaallisillakin, joten täytyyhän sen olla hieno asia? Mutta on sillä kihlaparilla muutakin hienoa: aidot suomalaiset ainot ja reinot. Sulhonkin reinot tosin ovat vaaleanpunaiset, ja mielestäni se on vähän ällömakeeta. Vaan mikäpä minä olen hovietikettejä arvostelemaan.

    Mitähän minä taas kohellan ja möhellän täällä?
    Ei ole ihme, että jatkuvasti lennän ulos 70 plussasta, vaikka voisi se ulosheittäjä ottaa huomioon arvokkaan ikäni ja suhtautua kunnioittavasti sepustuksiini...
    Tai hypätköön yli, jos ei jaksa lukea.

    Terve!
    21. 70 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt