o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  1. Oho! Puolissa päivinhän tässä jo ollaan. Aika meni kirjaamon kanssa riidellessä, ja lopulta iskin hanskat tiskiin ja lähdin nauttimaan aamusta ja ruohon tuoksusta. Ajoivat tänään ensimmäisen kerran pihanurmikon.
    On se kumma, että aina vain jänkätään "eikö sinulla ole tunnusta?", vaikka ihan omin silmin näen, että tunnus on tasan tarkkaan oikein!

    Entisenä tulevana alakoulunopettajana ajattelin tuota Susmorsianta opastaa, että siteeraapa seuraavan kerran niille henk.koht. jäkättäjille rouva Remanderin lanseeraamaa ajatelmaa: "Jokaisella on oikeus olla samaa mieltä kanssani".
    Täytyy elämän olla kurjaa, kun mitään ei hyväksytä ja kaikesta nälvitään. Eihän tässä toisillakaan elämä ruusuilla tanssimista ole, ja jos on, niin onhan niissä ruusuissa piikkejäkin. Ei siihen auta muu kuin ottaa atulat käteen ja nyppiä okaat pois ja heittää roskikseen. Parhaat naurut saa, kun nauraa itselleen, eikä kukaan loukkaannu. Jos joku hulluna pitää, niin mitä siitä! Ainakin itse tietää, ettei ole ympäristölle vaarallinen.

    Murrehulluhan minä ainakin olenkin. Itse olen luonnonmenetelmällä opiskellut kotipaikkakuntani murteen. Enää harvoin sitä täällä kuulee. Tämä on muuttovoittoinen kunta. Vanhat paljasjalkaiset paikkakuntalaiset ovat katoava luonnonvara, ja murteemme kai kuolee paljasjalkaisten myötä.
    Olen ylen riemastunut, kun joskus toinen poikamme heittäytyy jonkun alkuasukaskaverinsa kanssa praataamaan paikallista eli rupee alakamaa...
    Itsehän olen niin fiksu ja filmaattinen etten rupea mainettani pilaamaan murrekirjoituksilla. Niinpä olenkin valtuuttanut varjo-olentoni Puskasuleiman toimimaan samalla periaatteella kuin kielten opiskelu intensiivikursseilla. Niissähän opiskelijalla on jokin toinen henkilöllisyys, eikä itse tarvitse hävetä möhläyksiään, kun kerran itse ei ole itse vaan joku muu.

    Huom! Viitaten äskeiseen lausuntooni fiksuudestani kysyn, eikös vain ole tuo edellisen lauseen loppu selkeästi ilmaistu?
    Mitä ilmaisuihin tulee, on täällä muutama tosi murrenero. Milloinkahan esim. se yksi rouva muilta kiireiltään ennättää vääntää savonkielisen pakinakirjan?
    Murteet ovat aarteita!

    Heippa ja aurinkoista päivää!
  2. Eipä siinä ihminen paljon välitä itsestään ja terveydentilastaan, kun tilailee netistä muka edullisempia ja tehokkaampia lääkkeitä!
    Köyhää se ei kirpaise, sillä tosi köyhillä ja syrjäytyneillä ei ole mahdollista hyödyntää kaikenlaista netin kautta hankittavaa huuhaata.
  3. Näin se luonto ilveilee meidän kanssamme: ensin on pari päivää tosi helle, ja kun kesähepenet on kaivettu esiin ja viimeisetkin laamapaidat pakattu varastoon, tuleekin viileää ja sateista. Tuomien kukkatertutkin roikkuvat likomärkinä eivätkä yhtään peitä pensaistoa valkoisuudellaan.
    Toisaalta tänään on helpompi hengittää, kun sade on pyyhkäissyt hellepäivän pölyt.

    Kiitoksia kahvista. Ajattelin aamulla Pirttiin kurkistaessani keittää pannullisen, mutta sitten huomasin, että kello oli vasta viisi. Painuin petiin ja nukuin vielä puolitoista tuntia. Kai sitä unta kaipasi, koska se tuli niin helposti, ja olenpahan sitten reipas ja vireä hoitamaan tämän päivän ohjelman. Sitä onkin tavallista enemmän, ja kun siihen lasketaan myös Mr G:n ohjelmat, niin täytyy varmaan oikein laatia lista, ottaa kynä mukaan ja kruksata sitä mukaa kuin homma on hoidettu.

    Suunnittelin eilen vähän kiertää pimpuloita tukkaani, mutta laiskuus on hyvä lahja, kun sitä osaa oikein käyttää. Turhaan olisin piinannut nuppiani papiljoteilla, kun ilman sadettakin sää on niin kostea, että ovelta autolle mennessäni olisin taas suoratukkainen.

    Jos istuttaisiin nokat vastakkain, ei varmaan ketään kiinnostaisi tämä höpöttelyni. Lörppö mikä lörppö!
    Mutta hypätkää yli. Ette menetä mitään. Ihan riittäisi, ehkä paremminkin, jos kirjoittaisin vain onnellisen päivän toivotukset.
    Niinpäs teenkin:
    Onnellista päivää!
  4. Ilmari Kiannon tytär Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikkuhilkka. Mutta olihan siinäkin nimiä yhden tyttölapsen osalle.
    Mitenkähän nämä nykyaikaiset ATK-kortistoinnit suhtautuisivat tuonkin pituiseen nimeen? Onkohan niissä tilaa edes sellaisille kaksoisnimille kuin Anna-Leena Kukkamaaria Hiltu-Huttulainen-Taka-Könönen?

    Sääli, etten osunut tänne samanaikaisesti Paulamarian kanssa. Olisin myös asioinut nurkkakaapilla.
    Mutta ensi kerralla sitten...

    Hyvät yöt, jos nyt joku malttaa valoisina kesäöinä nukkua. Minäkin nukahdin keskellä päivää.
  5. Tässä ensin valtava kimppu valkovuokkoja. Olkaapa hyvät.
    Eikä siinä kaikki, kuten mainoksessa sanotaan, valkoinen nimittäin. Jo eilen yritin kertoa, että tuomen kukkia haikaileville olisi nyt tuolla pellon laidalla ihailtavaa. Eivät tuomet vielä täysin valkoisia olleet, mutta niin paljon oli kukkia auennut, että puolentoista sadan metrin päästäkin valkoisuus näkyi ilman kiikariakin.
    Nythän niitä on jo paljon enemmän ja koko ajan valkoistuu lisää.

    Yritän tulla oikopolkua, kun alkavat tekstit olla kapeita kuin valtion leipä ennen muinoin.
    Tekstiä olisi minullakin tulossa vaikka millä mitalla, mutta muutakin askaretta olisi vaikka muille jakaa.
    Sääli vain, että kaikki olette niin uutteria, että on itse tartuttava toimeen.
    Sen verran ihmettelen ääneen, että miksei sanonta "ei kaksi kolmannetta eikä kolmas ilman paria" koske kaikenlaisia iloisia asioita? Kun lait pettää, ja hallitukset sortaa, näyttää Murphyn laki olevan ainoa, joka pitää vankkumatta paikkansa.

    Ja siihen poikien tykkäämiseen sen verran lisää, että jos pyykkipäivänä alkaa sataa, RIKKAAT pojat tykkäävät!
    Ja nyt ulos aurinkoon ja elämään!
  6. Jos sääkarttoihin on uskominen, on Suomi-neidon yläpäähänkin tullut kesä.
    Täällä satoi yöllä ihan pikkuisen, sen verran, että aamuvarhaisella kiilsi asfaltti. Hyvää kai sekin vesi luonnolle teki. Että voikin olla kaunista! Piharuohikolle on puhjennut iso läntti voikukkia. Onneksi talonmies ei näin pyhäpäivänä tule ajamaan nurmikkoa.
    Voikukat tuovat aina mieleeni entisen matematiikanopettajani, joka sanoi, ettei hänen tarvitse tehdä tontilleen mitään: ensin nousevat sinivuokot. Sitten pihan valtaavat valkovuokot, joiden jälkeen ovat vuorossa voikukat ja pitkin kesää monet muut kedon kukkaset.
    Meidän kevätistutuksemme on tehty: pelakuita, muutama muratti ja suurennuslasilla katsoen ehkä yksi elävä silmu humalassa. Jos se on näköharha, istutamme saaviin ehkä clematiksen. Tosin vähän himottaisi metsänistutus Ynnämuun tyyliin. Mr Greengrasskin innostui, kun siitä saisi ikuisen joulukuusen.

    En tässä nyt kuitenkaan vielä rupea laatimaan lastenlasten joululahjalistaa, vaikka kuuseen kurkotinkin. Haaveilen, että lähtisimme ajelemaan jokirantaan, tallustelisimme pienen lenkin ja poimisimme rentukoita ja mukulaleinikkejä. Termospulloon voisi ottaa kahvia, eikä pari voileipääkään luonnon helmassa olisi hullummaksi.
    Tässä nyt kuitenkin hörppään kupillisen vahvistuakseni alkavaa aivopesua varten. Mr G:llä on nenä kirjassa, ja hänet on ravisteltava kuulemaan ehdotustani ja sen jälkeen vielä saatava innostumaan retkestä.

    Oikein ihanaa suvista sunnuntaita toivotteleepi Vs
  7. Päivä on kulunut melkein vain lukemisessa parvekkeella. Uskokaa pois, että sinne paistaa melkein koko päivän aurinko! Aamulla se paistaa naapuritalon ikkunaan ja sieltä suoraan meidän parvekkeellemme. Päivällä se paistaa ilman välikäsiä, ja illalla on vuorossa tien toisella puolella olevan talon yläikkuna ja sen kautta taas meidän parvekkeemme!

    En olisi millään malttanut tulla silityshommiin, mutta kaivelin kesävaatteita esille, ja pakkohan ne oli silittää, vaikka en yhtään tykkää siitä puuhasta.
    Saunoimme, ja siinä lähtivät silityspuuhissa tulleet hiet: sekä normaali että tuskan...
    putipuhtaana oli taas mukava mennä parvekkeelle hiestymään uudelleen.

    Koska mielestäni olen tänään ollut suht. kiltti, päätin sallia itselleni suosikkibaritonini konsertin.
    Siinä hujahti aikaa, ja kesken kaiken muistin, että minulla oli tiskaaminen kesken: pari kattilaa ja puukauha likoamassa.
    Nyt ne on kyllä jo pesty. Ainoa velvollisuus on iltameny: kourallinen pillereitä ja näin ehtoolla onneksi vain yksi huikka.
    Että kippis ja skål!
  8. Ajatella, että tähän aikaan on vielä 24 lämpöastetta.
    En millään malta mennä nukkumaan vaan istuskelen parvekkeella ja ihailen valoisaa yötä. Tosin yö on vielä paljon valoisampi mitä pohjoisemmaksi mennään.
    Mieli tekisi päästä tänä kesänä Lappiin muutenkin kuin vain kääntymään. Viime suvena teimme vain parin-kolmen päivän pikapyörähdyksen, kun miniä odotti tytärtään yhteiselle lomalle.
    Käytiin toki ulkomaillakin, muistaakseni peräti varttitunnissa.
    Kemissä sentään pääsimme ihailemaan satamaa ja katsastimme aivan ihanan parvekkeen.

    Jaaha. Polotus jatkuu, vaikka Suomi voitti Valko-Venäjän 2 - 0.
    Miehenpuoli on töllöttänyt jääkiekkoa. Tosin hän oli niin reilu että antoi minun katsoa Teemalta "Alla venäläisen kuun", vaikka samaan aikaan taisi tulla matsin ensimmäinen erä.
    Ohjelma oli mielenkiintoinen, ja erityisesti se kiinnosti sen tähden, että eräällä serkullani oli isän puolelta venäläiset sukujuuret ja tietenkin myös sukunimi. Hän kävi Tehtaanpuiston yhteiskoulua ja joutui kuulemaan ryssittelyä niin paljon ettei kestänyt vaan lopetti koulun kesken.

    Ja nyt minä minä lopetan kirjuroimisen ja lähden vielä hetkeksi nauttimaan kesäyöstä.
    Oikein hyvää yötä ja kauniita unia!
  9. Tänään on ollut ihan selvästi mitä ihanin kesäpäivä.
    Muuan kalkkilaivan kapteenikin on selvästi saanut väriä naamaansa ja vähän muuallekin.
    Tällaisena päivänä on mukava olla eläkkeellä. Mitään ei ole pakko tehdä, jos haluaa istua uimapuvussa parvekkeella lukemassa.

    Lapsuudenystävältä tuli paksu kirje. Parisivuisten kuulumisten lisäksi oli mielenkiintoisia lehtileikkeitä.
    Olen ahminut näitten "leikkeleitten" lisäksi Birgit Th Sparren matkakuvausta "Temppelin kukat tuoksuvat". Se kuuluun niihin kirjoihin, joita en kyllästy lukemaan yhä uudelleen ja uudelleen. Se on painettu 1947, mutta yllättävästi siinä kerrotaan asioista, jotka ovat perustana nykyisille kahnauksille ja erimielisyyksille.

    Liittyy siihen yksi hauska muistokin:
    Luimme mieheni kanssa sängyssä, ja kuopus (5 vee) olisi halunnut keskustella tai tehdä mitä tahansa muuta kuin nukahtaa. Loppujen lopuksi lykkäsin hänelle Temppelin kukat ja käskin lukea.
    Poika hiljeni, ja meitä olisi naurattanut, kun lapsi oli hiljaa ja käänsi välillä sivua. Arvelimme hänen keksineen uuden leikin, kunnes rupesi kuulumaan sihinää, ja vähän ajan päästä tuli kysymys:- Ssssfffinksi, ssss-ffinksi, kuule isi, mikä on sssffinksi?
    Niin siinä kävi, että Temppelin kukat todella kiinnosti sitä muksua siinä määrin, että se oli pari viikkoa hänen iltalukemisenaan, ja me jouduimme silloin tällöin selittämään, mikä on maharadja, Taj Mahal, fakiiri tai jokin kirjassa eteen tullut uusi sana.
    Niihin aikoihin sitä vielä osasi selittää ja opettaa. Nykyisin on toisin päin, ainakin näitten tietokoneasioitten kanssa. Joskus mietin, pitäisikö vielä lähteä jonnekin kurssille, mutta kun tämä laiskuus on hyvä lahja, jos sitä osaa oikein käyttää...

    Kuumissani olen vieläkin, mutta iltakahvit kuitenkin juon. Kiitokset keittäjälle!

    Ai niin, sama pää kesän talven kanssa! Unohdin kehua, että viime yönä yhden maissa oli tosi komea ukonilma. Valtavat valonleiskahdukset luoteistaivaalla olivat ilmeisesti hyvin kaukana, koska minkäänklaista jyrinää ei kuulunut.

    Pärjäillään ja tavataan taas!
  10. Muutama päivä sitten näin pääskysen sähkölangalla. Koska puolisoni arvioi sen näköhäiriöksi, en viitsinyt kertoa että yhtenä iltana olin kuulevinani käen kukkuvan jossakin hyvin, hyvin kaukana.
    Kylä oli hiljennyt, ja istuin parvekkeella. Jos ei kukkuja ollut käki, niin sitten joku pilaili tai leikki erittäin onnistuneesti.

    Upeimman kukunnan olemme kuulleet muutama vuosi sitten Pohjois-Karjalassa.
    Kevät oli niin varhainen, että emme voineet luottaa mökkitien kantavuuteen.
    Jätimme auton puolen kilometrin päähän mökistä ja jatkoimme jalkaisin.
    Olimme lähteneet työpäivän jälkeen iltayhdeksän maissa ajelemaan, ja perille tulimme joskus kolmen-neljän välillä. Oli ihanan valoisaa, koivut tulossa hiirenkorvalle ja käki kukkui.
    Innostuimme laskemaan kukunnat. Pääsimme laskussamme vaikka kuinka pitkälle, emmekä jaksaneet enää, mutta käki jaksoi! Se kukkui, kukkui ja kukkui...
    Todellinen luontoystävä, lankomiehemme, oli mökillä, ja hän kertoi käen kukkuneen kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa. Eräänä päivänä lanko oli suorastaan hermostunut kukuntaan ja karjaissut, että kita kii käki!

    Minulla on kita ammollaan, sillä meri-kukka ei onneksi ole löytänyt sitä suurta valkosuklaakakun palasta, jonka piilotin eilen nurkkakaappiin. Hyvää on!
    Lisäksi minua naurattaa muori67, joka aikoi ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa silittämään. Kyllähän minä asian ymmärsin, mutta miten tulikin mieleeni sellainen ajatus, että muori piti itseään toisella kädellä niskasta kiinni ja silitteli toisella tukkaansa! Innostuin ihan kokeilemaan, ja luontevastihan se sujui!
    Kun seuraavan kerran olen hellyydenkipeä, en mähkääkään suklaata vaan käytän silityskonstia!

    Sehän kävisi vaikka treffitunnuksena, jos joukossa olisi uudempiakin tulokkaita.
    Kannattaisi olla. Niillä parilla kerralla, jotka olen ollut mukana, oli niin mukavaa, että Putte-possun nimipäivilläkään ei niin lystiä ollut!

    Lystikästä helatorstaita.
  11. Olin vähän reissun päällä, ja minä onneton luulin edellispäivän pohjalta, että toppapusakka on tarpeen. Hiki tuli oitis, kun pääsin autosta ulos.
    Kun pääsin kotiin, vedin lasit sivuun ja istuin parvekkeella lukemassa ja ratkomassa ristikoita. Äitienpäivälahjan olin jo ratkonut, mutta tv-lehdessä oli muutama lisää, ja toisessa paikallisaviisissakin yksi. Se onkin sen aviisin paras puoli, ja toiseksi tykkään lukea tekstarit.

    Nyt lähden katsomaan, jäikö sitä valkosuklaakakkua, vai söikö meri-kukka loput.
    Kahviakaan en malta olla ottamatta, vaikka eihän tämä oikeastaan ole iltakahvin aika.
    Kellosta päätellen tänään on vielä tänään. Täytyy pitää kiirettä, että ennättää pois ennen huomista.

    Hyvää yötä!
  12. Kohta on mentävä nukkumaan ja näkemään niitä sekalaisia unia, jotka viime kuukausina ovat riivanneet. Eivät ne painajaisia ole, mutta sellaista sekatouhua, etten aamulla muista mitään, mutta olo on jotenkin ankeahko ja hämmentynyt.
    Vuosikausia näin matkustusunia. En tiedä, minne olin menossa, mutta milloin olin lentoasemalla, milloin odotin junaa ja taisin joskus käyttää mopoakin.
    Nolointa oli se, kun kuljeskelin Tähtitornin mäellä alastomana. Kumma, että ei tullut kylmä, vaikka oli talvi!

    Aamulla on aikainen herätys. Täytyy lähteä katsomaan niitä sekalaisia unia...
    Kauniita ja valoisia toivpotan teille kaikille!

    J.k. Hintriika, älä vielä hanki niitä jatkokäsivarsia. Kokeile ensin entisen opettajani konstia.
    Hän laittoi sanomalehden lattialle ja kiipesi tuolille seisomaan. Kehui nähneensä hyvin lukea.
  13. Tulin iltakahville, kun alkoi kahvihammasta kolottaa.
    Päivä on ollut pilvinen, mutta sadetta ei ole saatu.
    Tokaluokkalainen kävi paistattamassa vaarilla plättyjä. Joskus ihmettelemme milloin poika kyllästyy räiskäleisiin. Hänen toinen suosikkinsa on vaarin lasagne. Hyväähän se minunkin mielestäni on.

    Uskokaa tai älkää, minua väsyttää!
    Ennen kuin kömmin peiton alle, on ihan pakko kertoa, että meillä oli kilpanauranta.
    Saimme tosi lystikkään filminpätkän sähköpostissa. Jos osaisin, laittaisin "vahingon" kiertämään.
    Kiitos makeista nauruista ja kiitos kahvista.
    Hyvää yötä ja kauniita unia.
  14. Täällä ovat maalaismies, ynnämuu ja monet muut kirjoittaneet asiaa ja viisaasti.
    Minä teen pienen syrjähypyn:

    Olen ollut ymmärtävinäni, että markkinatalous on samaa kuin sananlasku "jokainen on oman onnensa seppä".
    Siis: jokainen hankkii niin paljon kuin pystyy, jos ei pysty, kärsii nahoissaan.
    Tämä ei kuitenkaan koske pankkeja. Ne ovat valtiovallan erikoisessa suojeluksessa, ja kansalaiset maksavat.

    Löytyyköhän yhtään maata, jossa valtiovalta ei olisi rähmällään rahan edessä.
    Ministerit ja kansanedustajat kumartelevat kultaista vasikkaa, ja tavallisista kansalaisista on tehty lypsylehmiä.

    Äänestämättä ei kuitenkaan ole syytä jättää. Mitä vähemmän äänestäjiä on, sitä suuremmalla varmuudella samat naamat istuvat seuraavassakin eduskunnassa ja hallituksessa. Eihän pari-kolme linjasta poikkeavaa pysty mitään tekemään, mutta ovathan edes huutavan ääni korvessa.
  15. Isäni aikoinaan näki hengessä punaista, kun joku veti yhtäläisyysmerkin esim. kiivailijan, kiukuttelijan tai roihahtelijan ja temperamentikkaan välille. Vieraille hän ei tietenkään sanonut mitään, mutta meille hän jaksoi aina muistuttaa, että temperamentti on suomeksi luonteenlaatu.
    Kun pilalle hemmoteltu serkkupoikani suureen ääneen kiukutteli mummon syntymäpäivillä, hänen äitinsä sanoi, että voi, voi, kun lapsi on niin temperamentikas. Minä onneton menin sanomaan, että serkku on luonteenlaadultaan äkäpussi.
    Vasta jälkeenpäin kuulin, että isän, enojen ja setien kiire syöksyä ulos tupakalle, johtui siitä, etteivät he kehdanneet salissa nauraa.

    Anteeksi tämä lähes asiaton muistelus, mutta minkä minä sille voin, että temperamenttini on rönsyilevä.
  16. Olipa oikein juhlien juhla. Ensin tuli vanhempi ikämiespoika perheineen ja lahjoi minut viiden murhakirjailijan teoksella ynnä ristikkolehdellä. Heti perään ovikellomme taas musisoi für Eliseä, ja nuorempi poika tyttärensä ja koiruksensa kanssa toi perinteisen purkkiruusun.
    Oli tosi mukavaa, ja onnistuin salaa antamaan piparkakun koiralle, joka hihnasta päästyään tuli heti perässäni kyökin puolelle, ja istui piparivaraston eteen. Koira ei saa kerjätä, eikä sille saa antaa muuta kuin vettä, mutta muistin taas kerran olevani höperö mummu ja uhmasin kieltoja. Siis salaa.

    Kun isoveli perheineen lähti onnittelemaan toista mummoa, kävi pikkuveli käsiksi tietokoneeseen. Kymmenkunta minuuttia hän sitä tutkiskeli, ja sitten laite jäi omaan rauhaansa harjoittamaan suursiivousta. Reippaasti yli kaksi tuntia siinä meni, mutta nyt sisään pääsi nopeasti ja ensi yrittämällä.
    Taas tuli mieleen, että kyllä ihminen on vahingossa viisas, kun on pyöräyttänyt muutaman jälkeläisen!
    Siis tänään oli oikein mukava olla äiti.

    Toivottavasti teillä kaikilla on ollut yhtä mukavaa.
  17. Haista nyt, Lokari, äitienpäiväkukkanen! Jos olisit tonttu, et varmalla olisi keksinyt keittää äitienpäiväkahvia. Kunnon kahvia keititkin. Saa kai sitä santsata? Ei tämä ole kuin kolmas kupillinen; kiitoksia oikein paljon.

    Onnea kaikenlaisille äideille!
    Toinen miniä kävi tuomassa komean kukkakimpun ja nuorempi pojantytär imuroimassa sekä pyyhkimässä pölyt. Kakkukahvit sain aamulla.
    Toissapäivänä ostimme reilun kaupan neilikoita, joiden mukana tuli rannekoru oikein selostuksen kanssa. Kerrottiin, millainen perhe juuri sellaisia helmiä nauhaan pujotteli, ja helmien värin merkityksestäkin oli selvitys.
    Siitä tulikin ongelma! Punainen karkottaa leijonat! Mihinkä minä itseltäni pääsen? Uudesti syntymiseen en usko, eikä syntymäaikaansa voi muuttaa!

    Mahtaisikohan se tarkoittaa karkotusta täältä Kahvipirtistä? Eilen olin sinnikkään yrittämisen tuloksena vihdoinkin päässyt oikein kirjoittamiseen asti ja naputtelinkin pitkän breivin. Ei se vielä ollut valmiskaan, kun se yhtäkkiä katosi taivaan tuuliin.
    Saatte uskoa, että puoliääneen päästelin sellaisia lauseita kuin ´reikä renkin perperissä´ ja ´saatavana junalautoja Perkjärveltä´!
    Nyt näyttää vähän valoisammalta. Myös ilma. Se on sellainen valoisan pilvinen ja valostuu kaiken aikaa lisää.
    Siitä varmasti tykkäävät ne pelakuut, jotka kaksihenkisen huushollimme toinen osakas eilen parvekkeelle istutti. Humala ei ole vielä näyttänyt elonmerkkejä, ja pohdimmekin, kannattaisiko ostaa clematiksen taimi. Tosin kukkapönttö on sen verran suuri, että mahtuisivat siihen molemmatkin.

    Jassoo! Tämä alkaa taas kenkkuilla. Meinaa varmaankin, että mahdollisilla lukijoilla on tässäkin kestämistä. Lienee oikeassa, joten heipparallaa kaikille!
  18. Pääsin tänne ensi yrittämällä!
    Oikein hyvää iltaa vain kaikille ja onnea muori67:lle sen clematiksen kanssa!
    Meillä oli mahdottoman upea jalokärho talon seinustalla ainakin kolmekymmentä vuotta, emmekä tehneet sille yhtään mitään. Eräänä keväänä luulimme, ettei se nouse enää, ja meidän Hämeen hitain puolisavolainen oli juuri kaivamassa juuria pois kukkapenkistä, kun minä pääsin hätiin. Nousihan se viimein sinäkin suvena, ja kukkiakin taisi olla pari-kolme, mutta seuraavan vuonna se oli taas vähintään yhtä komea kuin ennenkin.
    Nyt jännitämme vain sitä, onko isännän köynnös edelleen nousuhumala. Sillekään ei ole tehty mitään, mutta kyllä se ainakin viime keväänä nousi.

    Olen rampannut lääkärissä ja labroissa eläen toivossa, että saisin vähentää pillereitä, mutta niitä tuli vielä yksi sortti lisää ynnä vaihteeksi juotavaakin. Kun kerroin epäileväni, että joko lääkeet huonontavat muistiani tai sitten alan dementoitua, lääkäri passitti muistikokeisiin.
    Tutkimuksen tuloksena oli, että muistini on suorastaan erinomaisen hyvä!
    Kai se sitten on totta, koska ennen muistin jonkun henkilön nimen heti kahden viikon kuluttua, mutta tänään tuskailin vartin yli kolmelta (klo 15.15) erään näyttelijän nimeä, ja klo 21.15 pamahti päähäni Rea Mauranen! Siis jämttisti jo kuuden tunnin päästä!

    Nyt ei passaa unohtaas, että kohta alkaa Shakaali. Aion kokeilla, katsonko sen valveilla vai nukkuen.

    Terveiset ja hyvät yöt kaikille!
  19. Olisi vain Portsarix aloittajana voinut heittää malliksi yhden jutun.
    Meikämuija pääsi S24:ään sisälle niin myöhään, että sänky lähettää terveisiä, ja suu yrittää olla repeämättä haukotuksista. Päässä on vain yksi ajatus: joutuin vain nyt nukkumatin luo...
    Hyvää yötä ja kauniita unia!
  20. Kyllä täytyy ihmistä jotenkin vipata, kun yrittää yrittämistään päivä- ja tuntitolkulla
    Suomi24:ään! Pari kertaa olen päässyt ihan Kahvipirtin kuistille asti, mutta siitä en sitten millään minnekään, en edes pois!
    Jos edes olisi jotakin sanottavaa, niin jotenkin ymmärtäisi...
    Tällä kertaa pääsin ihan ensi yrittämällä, eikä minulla ole vieläkään asiaa.

    Katsoin tuon 45 minuuttia, ja nyt on hyvä leuhkasta, että olen minäkin Europeiskajassa muutaman yön viettänyt. Sitähän en tietenkään mainitse, milloin ja mihin hintaan olen siellä majaillut. Tosin itse ihastuin kylläkin suvella 1953 Astoriaan, ja ihan varmalla haluan vielä kerran majailla siellä. (Lähden heti, kun tulee se valtava lottovoitto!)
    Kunhan ei vain kävisi tämänkin unelman kanssa samoin kuin haaveeni Berliinin Grand-hotellista. Toteutumatta jäi, ja jos Grand vielä on olemassa, on myös siellä varmaan tähtitieteelliset hinnat.

    Melkein tähtitieteelliseltä vaikuttaa se rahamääräkin, jota nyt ollaan lainaamassa Kreikalle.
    Eli taas tuetaan pankkeja! Kreikan pitäisi maksaa pois kalliskorkoiset lainat sillä rahalla, jotka se halvemmalla korolla saa lainaksi euro-mailta.
    Minä en totisesti ymmärrä tällaista "markkinataloutta", jossa aina pitää pankkeja pönkittää kansan rahoilla.
    Saisi Goldman Sachs investointipankki, joka on luotottanut Kreikkaa miljardikaupalla ja ilmeisesti vielä auttanut naamioimaan lainat johdannaisten avulla myyntituloiksi, pitää mölyt mahassaan ja niellä tappionsa.

    Vaan nyt minä nielen viimeiset kahvitipat, kiittelen tarjoomuksista ja toivotan hyvää yötä!
    21. 72 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt