o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Huomenta jälleen.
    Tällä kertaa lahjusvekkarini toimi moitteettomasti. Aikataulut vain eivät oikein pitäneet paikkansa, kun Sveitsi piti jääkiekossa pintansa ihan ylimääräisiin koukeroihin asti. Etukäteenhän Kanadan voiton piti olla läpihuutojuttu.
    Sitten katsottiin half pipe -sankareitten mitalinripustajaiset.
    Katselin aiemmin Peetun kisaamista, ja nautin siitä nuoruuden innosta ja ilosta, jolla hän osuutensa kilpaili. Se oli urheilua parhaimmillaan: liikunnan riemua, taitoa ja uhkarohkeuttakin. Ei ole nuorimies leipiintynyt. Onnea, onnea oikein olan takaa!
    Luin lehdestä, että Hyvinkää lahjoittaa hopemitalipojalleen 3500 euroa. Lisänä rikka rokassa, mutta olisi se voinut sentään olla edes viisi tonnia.

    Omasta suosikistani Zhenja Plushenkosta tuli myös hopeamitalisti. Vaikka toivoinkin hänelle kultaa, on hopea niin pitkän poissaolon jälkeen kelpo saavutus. Taito oli tallella ja virtuaalihalaukset paikallaan!

    Olen aina ollut onnellinen siitä, ettei minusta tullut rekkakuskia. Se on rakas ja vastuullinen ammatti.
    Nyt iloitsen siitä, etten ole myöskään taitoluistelun tuomari. Ei ole helppoa sekään, kyllä taso niin korkea on.

    Saa nähdä, miten Pirttimme epävirallisessa presidenttikisassa käy. Mielestäni ainakin tässä vaiheessa
    Rouva Ylikypsä johtaa rinnanmitalla. Onkohan tulossa lisää osallistujia?
    Kultarannassa olen käynyt luokkaretkellä, mutta ei siellä mitään presidenttiä näkynyt. Ihan nolottaa tunnustaa, etten edes muista, kuka silloinen presidentti oli. Paasikiveä tosin epäilen...

    Ja nyt loppuu lorvailu. Lähden tuulettamaan liinavaatteita ennen kuin taas alkaa tulla lunta.
    Oikein kaunista talvipäivää kaikille ja kiitos kahvista!
  2. Se on sitten kauniin päivän ilta. Pakkanen on kiristymässä, ja kuunsuikale kelluu melkein selällään usvakehän ympäröimänä.
    Kirjoitin auringon innoittamana kolme kirjettä. Varmaan lähetänkin ne heti, kun löydän osoitteet. Ne ovat joulukorttien jäljiltä jossakin varmassa paikassa, josta ne eivät katoa.

    Jäi katsomatta, oliko Tarja yksin vai miehensä kanssa. Huomasimme, että kirjakasa oli viikon myöhässä, ja meillehän tuli hirmuinen kiire kirjastoon.
    Siellä on kirja-ale. Eurolla saa viisitoista tietokirjaa. Mies innostui jo suunnittelemaan, millaista kirjallisuutta me tarvitsemme, mutta minä sanoin, että nyt on kiire apteekkiin. Taisi arvata, että jos minä vähän aikaa tutkin kirjakasoja, ne kasat ovat hyvistä päätöksistä huolimatta kotona. Sen tähden oli hoppu poistua houkutuksien luota. Taidenäyttelyäkään ei ehditty katsoa, mutta onhan tässä vielä tätä kuuta jonkin verran jäljellä.

    Kun äsken heräilin nukuttuani nojatuolissa ainakin puoli seitsemän ohjelman, oli mielessäni mukamas jotakin kirjoittamisen arvoista. Nyt en millään muista sitä, joten ei kai se tärkeää ollut.
    Se jäi mainitsematta, että otsikko on lainaus Työmiehen tunnin Pikkuserkulta. Varmaan joku muistaa hänet.

    Hyvää illan jatkoa, ja jatketaan sitä halaamistakin.
  3. Nimittäin tämä pirttimme. Ja lämmin, kun on niitä ylikypsän tervaksia ja mukavia ihmisiä.

    Ymmärrän hyvin, ettei teitä voi päästää pääsisäänkäynnistä. Kantaisitte jalkineissanne lunta ja hiekkaa punaiselle matolle.

    Olenkos muuten mainostanut, että olen kuulunut samaan ammattiosastoon Tarjan kanssa?
    Se ei tietenkään ollut presidenttien ammattiosasto, sillä Tarjahan ei silloin vielä ollut presidentti.
    Kummassakaan linnassa en ole käynyt, en presidentin enkä lumi-. Hämeenlinnassa kerran poikkesin, mutta se oli silloin jo museona.

    Täällä paistaa aurinko! Hangella on rusakon jäljet, ja lempiharakkani kävi morjenstamassa.
    Tästä se elämä aukenee!
  4. Eikös sen surullisen rakkaustarinan toinen osapuoli ollut Soraja?
    Ainakin silloisten lehtien mukaan shaahi ja Soraja rakastivat toisiaan syvästi ja puhtaasti, mutta shaahi-parka joutui antamaan rakastetulleen kenkää, koska tämä ei pystynyt synnyttämään perillistä.

    Asiantuntijat olivat jo katsoneet shaahille valmiiksi Farah Diban, ja nyt niitä perillisiä sitten tuli, mutta enää ei olekaan valtaistuinta perittävänä.
  5. Huomenta.
    Yöllä on satanut sentin verran uutta lunta, ja sitä näyttää ripottelevan edelleenkin. Talvi siis on ennallaan, mutta Kahvipirtti on muuttanut. Huomasin kyllä tämän uuden kilven, mutta poikkesin vanhassa katsomassa, olisiko eilen jäänyt jotakin lukematta. Ei ollut, paitsi emännän oveen naulaama ilmoitus uudesta osoitteesta.
    Onneksi oli niin lähellä, ettei tarvinnut taksilla tulla.

    Mietin tässä, pitäisiköhän meidänkin hakea pelakuut kellarista. Saa nähdä, tuleeko niistä mitään.
    Ritarinkukatkin pitäisi laittaa talvehtimaan, vai pitäisikö sanoa kesehtimään?
    Se on onneksi meidän viherpeukalomme puuhaa. Minähän olen tunnettu siitä, että onnistun kaktuksetkin tappamaan.

    Aivoni taitavat vielä nukkua, mutta eivätköhän ne herää ja ajatuksetkin selkene, kunhan saan kunnon kahvit.
    Ainakin keskelle taivasta on seljennyt suuri vaaleansininen aukko, jossa siellä täällä on kermavaahtoa.

    Onnea uuteen pirttiin ja onnellista päivää!
  6. Nykyisin on jo saatavissa valmiiksi köyhäilytettyjä farkkuja.
    Ne tosin ovat kalliimpia kuin tavalliset farkut, mutta eipähän tarvitse äveriäitten vanhempien jälkeläisten enää maksaa köyhille kuluttamisesta.

    Leka nosht eli hyvää yötä!
  7. Olisihan se pitänyt uskoa, että kaikki hyvä on epäterveellistä!
    Rakastan tamperelaisleipomon varrasleipää, joka on juuri sen makuista kuin ruisleivän pitää ollakin.
    Olen olettanut, että se on jopa terveellistäkin, mutta niinpäs vain katkesi hammas!
    Täytyy kai siirtyä syömään pehmeäksi kostutettua täytekakkua.
    Miltähän se maistuu muusin ja lihapullien kera?
  8. Tiedon portaitten väliin on ollut hyvä prässätä neliapiloita.
    Totta puhuen sarja on kyllä meillä ollut muutenkin käytössä, ja Nykysuomen sanakirja taitaa olla perheemme luetuin teos.

    Tuo, mitä ynnämuu mainitsi puvusta ja kravatista, pitää kyllä paikkansa.
    Kesällä 1956 poikaystäväni soitti ja kysyi, voiko hän tulla treffeille farkuissa!
    Ei ollut miesparka ennättänyt kotiin vaihtamaan kesäpukua päälleen, ja me olimme menossa Linnanmäelle.

    1960-luvulla oli noloa, jos oli tuliterät farkut. Muuan työtoverini opiskeli Ateneumissa, ja hän kertoi varattomampien opiskelijoiden hankkivat rahaa kuluttamalla rikkaitten perheitten jälkeläisten upouudet farkut kuluneen näköisiksi. Köyhemmät kuulemma hinkkasivat farkkunsa puolipitoisiksi ihan itse.

    Sitten tuli se varsinainen uusköyhäily, joka onkin kestänyt kauemmin kuin se yksi huulipuna, joka pysyi, pysyi ja pysyi. Farkut revittiin polvesta ja takamuksen alta. Kauhukseni huomasin, että oma lapsenlapsenikin piti viime suvena itse repimiään farkkuja!

    * * *
    Yritin tullessani katsoa, näkyisikö taivaalla tähtiä. Ei näkynyt, mutta minä kyllä näin niitä sen jälkeen, kun pimeällä kuistilla joku kävi kimppuuni niin, että päät kolahtivat yhteen. Oli hyvä, etteivät refleksini toimineet enkä niin ollen tintannut
    meri-kukkaa, joka seisoi kuistilla halaamassa lämpimästi kaikki Pirttiin tulijat.
    Ihan mukava halaushan se oli. Minulla vain mielikuvitus lensi väärään suuntaan. Täytynee vähentää dekkarien lukemista ja telkkarin töllöttämistä.

    Siis kiitos halauksesta ja lämmin tervehdys Pirttiin tulijoille.
  9. Meillä ei ole kukkoja eikä muita kanoja kuin minä, mutta veikeä pupurivi nököttää maustehyllyllä ja toivottaa aamuisin tervetulleeksi keittiöön. Tekijällä on ollut taito hyppysissä. (Ja on edelleenkin!) Minun sormillani ei niitä näprättäisi.
    Näillä tietämisillä olen varma, että kukot tekevät kauppansa.

    Eilen menin ihmisten aikaan nukkumaan ja hämmästyksekseni heräsin juuri, kun FST:ltä alkoi taitoluistelu. Kun suosikkini Zhenja oli luistellut, jaksoin vielä katsoa seuraavankin.
    Vedin matkavekkarini herättämään puoli kahdeksalta ja painuin pehkuihin.
    Omia aikojani heräsin vähän ennen puolta yhdeksää, ja kellokin alkoi piristä vähän sen jälkeen. Herätysviisari oli kyllä puoli kahdeksassa, joten vekkarini on vanhuuttaan alkanut kronata. Onhan siitä jo muutama vuosikymmen, kun sain sen joululahjukseksi, eikä se todellakaan ollut mikään tusinatavara. Hyvin on pelannut tähän asti.

    Lunta ripottelee harvakseltaan. Pakkasta on -8,4, hyvä ulkoiluilma siis. Ei tule vilu eikä suru puseroon. Ilmeisesti varmuuden välttämiseksi pojaltamme on muutamana iltana tullut hassunhauskoja sähköposteja.
    Eilen tuli kaupan asiakkaiden ilmoitustalulta valokuvattu lappunen:
    "Myydään Ensyclopedia-sanakirja tarpeettomana.
    Menin viime viikolla naimisiin, ja vaimoni tuntuu tietävän kaiken."

    Olenkohan minä nyt kirjoittanut kaiken mahdollisen?
    Ai niin! Eilen kävi harakkani pitkästä aikaa kurkistamassa mutta ei jäänyt pihaan tepastelemaan. Oli kuitenkin mukava nähdä siitä edes vilahdus.

    Nähdään mekin taas pian Kahvipirtissä. Lupsakkaa päivää teille kaikille!
  10. Huomenta! Mäenlaskua tarkoitan, kun tänään on laskiaistiistai.
    Tänä aamuna heräsin ihan sattumalta näkemään taitoluistelua. Upeaa oli, ja oikea pari voitti. Silloin tällöin olen haikaillut akrobatian sijasta henkeäsalpaavan tulkinnan perään. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja entisestä kaunoluistelusta on tullut taitoluistelu.

    Oikeastaan olisi mukava hankkia luistimet ja lähteä jäälle kokeilemaan, vieläkö pysyn pystyssä.
    Siitä on hirmuisesti aikaa, kun olin penskojemme kanssa luistinradalla. Päälläni oli varmuuden vuoksi kummitätini vanha kultalammasturkki, sellainen paksu ja painava. Istuin kelkassa poikalauman ympäröimänä ja laitoin hokkareita jalkaani. Pojat vähän arkaillen varoittivat minua, että jos täti kaatuu, niin se tekee kipeää.
    Kumma kyllä, täti ei kaatunut vaikka itsekin aluksi jännitti. Hetken tuijotettuaan poikalauma päästi hämmästyksensekaiset suosio- ja kannatushuudot. Hyvä, etten tuntenut itseäni vähintään maailmanmestariksi.
    Siihen sitten päättyi alkava olympiaurheilijan urani, mutta olisi tosiaan mielenkiintoista kokeilla.

    Ja nyt sitä kahvia ja pullaa.
    Kiitos köksälle ja liukasta laskiaista jokaiselle.
  11. Olin lukevinani jostakin, että päätös ei enää olekaan aivan absoluuttinen, vaan rehtorit saavat päättää, otetaanko sijainen.
    Olisi melkomoinen kaaos ja varmaan vahinkojakin sattuisi, jos pari 28 tenavan luokkaa jäisi yhden opettajan tai jonkun ulkopuolisen varaan. Kuka vastaisi, jos jotakin sattuisi?
    Tietysti oppilaslauman voisi viedä juhlasaliin harrastamaan laululeikkejä, mutta mitä opettamista se on!

    Tämä homma kaipaa priorisointia: Opetus ja oppiminen urheiluhallien ja koirapuistojen edelle.
    Rohkeutta rehtoreille!
  12. Oikein hyvää huomenta. Oli muutama tosi upea pari, mutta kyllä olisi pitänyt olla pitempi ohjelma. Oliko se kelkkailu pohjoisamerikkalaisten suosikkilaji, kun sitä näytettiin niin pitkään? Onko se edes urheilua - paitsi hengellä! Eihän siinä ihminen itse pysty mitään tekemään; koko homma on kelkan, rännin ja vähän kilojenkin armoilla.

    Luulin jo heränneeni, mutta alkaa taas suuta revittää. Kello tulee seitsemää, mutta taidan oikaista itseni ja ottaa kirjan viereeni.
    Jos nukahdan, älkää herättäkö, niin saavat toisetkin puheenvuoron.
    OOOOOO
    - Venlastiina
  13. Suu ammollani haukottelen. Tarkoitus oli herätä katsomaan pariluistelua, ja vedin ihan kellonkin soimaan. Heräsin omia aikojani ja ihmettelin, kun vekkari ei ollut pirissyt. Könysin suutani levitellen ja silmiä siristellen kahvinkeittoon.
    Ensimmäisen kupillisen jälkeen huomasin, että kellon piti soida 5.40, ja minä olin herännyt 4.50.
    No, kohta se alkaa. Toivottavasti en nukahda luistelua katsellessani.
    Jos joku on hereillä, olisi mukava saada seuraa.
    Aha, sillä harjoitellaan jo!

    Kirjoitan lisää, kunhan herään kunnolla. Nyt unisen hyvää huomenta.
  14. Oikein hyvää ystävänpäivää ja iloista laskiaista.
    Tulkaa nyt, Tulenlieskat ja Saimit, soppatykin ääreen ja kahville ja sitten liukumäkeen.
    Täältä löytyy pulkkia ja vaikka laskettuvälineitä kaikille. Minun pyykkikorianikin saa lainata.
    Jos näyttää siltä, että liukuvälineen keulassa on sininen enkeli, niin älkää hätistäkö sitä pois. Se saattaa olla Hintriika.
  15. kun minä ylikypsän kirkkorekeen liftasin! Herrijee mikä kyyti! Pelkäsin koko ajan, että reki menee nurin ja porukka mukkekismakkelis. Elävinä sentään selvittiin, vaikka takuulla oli ainakin viisikymmentä kilometriä liian kova tuntinopeus.Onneksi ei ollut kissalanpoikia tienvarren pusikossa. Kyllä olisi tullut kamalat päiväsakot.
    Kiitos vain kyydistä!
    Nyt otan oman pyykkikessuni ja laskettelen sillä.

    Soppatankillakin poikkesin. Kelvollista oli keitos. Eli niin kuin meilläpäin sanotaan, että kyllä sitä söi ennen kuin selkäänsä otti.
    Nyt menen pirttiin kahville ja laskiaispullalle.
    Sitten taas lasketellaan liukkaasti ja huudellaan piiiitkiä pellavia.
  16. Ei tarvise mennä merien taa.
    Jo lapsesta asti "koulutettiin" meidän saamelaisiamme. Äidinkieltä ei saanut puhua koulussa eikä asuntolassa.
    Saman kohtelun saivat suomalaiset ja saamelaiset joen toisella rannalla, ja Norjan saamelaiset.

    Nykyisin istutaan lasikopissa kiillottamassa kilpiä joka puolella valkoista maailmaa.
    Eipä sillä, pala minulla oli kurkussa, kun Norjan kruunuprinssin häissä saametar joikasi kirkossa.
  17. ... ja hyvää ystävänpäivää!
    Kyllä nyt lykkäsi pakkasen! Jenkkilässä mesoavan muorin plussien ja täkäläisten miinusten lämpötilaero on 40,9 astetta! Tulisi nyt jo pian pois sieltä rapakon takaa. Pääsisi nauttimaan kotomaan raikkaista pakkasista, ja ehkä tv:stäkin tulisi sellaista kisaa, joka suomalaisia kiinnostaa.

    Tulin tuomaan näitä laskiaispullia, vadelmatäytteiset ovat tänäänkin vihreällä tarjottimella ja mantelimassalla täytetyt mustalla. Siis kertaus: V niin kuin vadelma ja M niin kuin manteli.
    Olisihan niihin jonkin lapunkin voinut laittaa, mutta kourat ovat sen verran kontassa, ettei kirjoittamisesta mitään tule.

    Lähden tästä nyt kotiin kaivelemaan tallukoita esille. Serkun vaimon kutomat paksut kintaatkin ovat tosi tarpeen. Onneksi tiedän tarkalleen, missä ne ovat, vaikken ole raskinut niitä paljon käyttää.
    Tulen takaisin laskettelemaan peffamäkeä, jos saan jostakin lainaksi pulkan. Vai pitäisiköhän uhrata iankaikkisen vanha pyykkikori? Silloin olisi meikäläisellä päreitä alla ja kainalossa, mutta en aioi niitä polttaa, vaikka kuinka kylmä olisi.

    Nähdään hernesoppapadan ympärillä!
  18. Kiitos linkistä. Olin jo aikeissa kysyä, mihin Puola on unohdettu.
    Pilvi jo saikin vastauksen losoon. Kerrataan nyt kuitenkin: loso on vuotava vene. Sana löytyy ihan nykysuoman sanakirjastakin.
  19. Lukiessani emäntämme kirjoitusta, tuli tuosta "omasta päästä" mieleeni muuan ruotsinkielinen sarja, joka kertoi paikkakunnasta nimeltä Kryddhultan.
    Kerran kryddhultanilaiset päättivät rikastua turismilla, ja joku keksi, että pitää olla turistipuusee. Paikallinen nikkari pystytti sen, ja lautakunta tarkasti tuloksen. Istuimen reikä oli liian pieni, ja nikkarilta kysyttiin, millaisten mittojen mukaan hän oli sen kovertanut. Nikkari sanoi, ettei hänellä mitään mittoja ollut. Ihan oman päänsä mukaan hän oli sen tehnyt.
    - Persauksen mittojen mukaan se on tehtävä eikä sun pääsi, valistettiin tekijää, joka rupesi suurentamaan reikää.
    Nyt siitä tuli niin suuri, että sinne olivat pudonneet kaikki muut paitsi muuan Paksu-Bertta.
    Nikkarilta eivät konstit loppuneet. Hän lähti Pedersööreen ja osti diverssi- kaupasta hellanrenkaat ja hellakoukun. Nyt oli turisteilla valinnan varaa.
  20. Itse avasin silmäni kuuden aikoihin ja pääsin osallistumaan avajaisten lopettajaisiin. Hulppeaa oli meno ja aika omaleimaista, kyllä sitä katseli. Öitä en kuitenkaan ala valvoa enkä hirveästi prenikoita suomalaisilta odota.

    Sen sijaan yhdyn kannattamaan meri-kukan esitystä tupeloitsijoiden palkitsemisesta. Sarjoja voisi olla kaksi: yksin töppääjät ja kaksin töppääjät.
    Oletan, että minulla on edellytykset sijoittua kummassakin sarjassa, sillä läppärissäni on sen verran pienet näppäimet, että väkisin tuppaa tulemaan kaksi kirjainta yhdellä näpäytyksellä. Koko ajan saa olla silmä kovana ja korjata tuplalyönnit.
    Koneellani on useampi käyttäjä, joista voisin valita kaverin kaksin töppääjä-kisaan, ja mitalisija siinäkin häämöttäisi.
    Ehkä olisi syytä palkita myös sellaiset uuslukutaidottomat, joiden takia tekstin kirjoittaja joutuu tarkistamaan oman viestinsä.
    (Sorry, SkillaN! Kyllä vika oli täällä. On vielä määrittelemättä, sijaitseeko se aivoissa vai silmissä. Mutta myöntäkää, että erikoinen lukutaito täytyy ihmisellä olla, että lukee Keski-Suomen keskisormeksi!)

    Kahvi tuoksahti nenääni. Tulkaapa toisetkin juomaan. Toin maistiaisiksi muutaman laskiaispullan. Huomenna tuon isomman satsin. Mantelimassaa on noissa pullissa, jotka ovat mustalla lasilautasella. Vihreällä lautasella ovat vadelmahillotäytteiset. (M niin kuin manteli ja musta, V niin kuin vadelma ja vihreä)

    Olen vasta kunnolla heräämässä ja arvelen, etten toheltaessani muistanut toivottaa hyviä huomeniakaan. Siispä: Hyvää huomenta!
    21. 77 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt