Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Että terveisiä vain saunatontulta.
    Oikeastaan se taisi olla joulutonttu, sillä tuli ylenpalttisen riemukas lahja:
    VOITIMME LOTOSSA!
    Meillä oli 3+ lisänumero, ja sillä saa yhden euron - ja vielä puhtaana käteen!
    Jos tätä menoa jatkuu, tulee sijoitusvaikeuksia.

    Nyt sijoitan itseni makuuhuoneeseen ja luultavasti katselen unia maailmanympärimatkasta. Sanokoon ukko mitä sanoo, mutta luxusluokassa!

    Oikein kauniita unia kaikille muillekin.
  2. Nauratti tuo SkillaNin kirjoittelu puhumisesta. Oli kuin Mr. Greengrassista olisi kertonut. Höpinää tulee kaiken aikaa, ja kun minä en saa selvää jutustelusta, kiljun toisesta huoneesta mitä-mitä-mitää kaiken aikaa. Vastauksena tulee, että itsekseen pohdiskeli puoliääneen. Vaan antakaas olla, kun ajattelen, että itsekseen tuo ukko taas höpöttää, silloin puhe onkin tarkoitettu minulle. Kun asia tulee esille, en ole kuullutkaan!
    Täytyy varmaan ottaa käyttöön toinenkin kännykkä ja sanoa irti lankapuhelin.

    Hintriikan kutomis-virkkaus toi mieleeni asian, joka aikanaan oli arka mutta jälkeenpäin on naurattanut. Tuli kiire sukkien kanssa, vaikka puoli lukukautta olin niitten kanssa nyhertänyt. Hätä keinon keksi: virkkasin terän keskeneräiseen sukkaan.
    Käsitöitä opettanut tiukka johtajaopettajatar uhkasi antaa käsitöissä ehdot, mutta oma opettajani ei suostunut nelosta kirjoittamaan vaan antoi vitosen sillä perusteella, että olin pyrkimässä oppikouluun.
    Rehtorin kansliassa oli nolo olo, kun takanani seisoi luokkatoverini utelias äiti, joka kurkisteli todistukseni numeroita. Onneksi ei käsityönumeroa ei noteerattu.

    Uskonto oli aine, joka vetosi mielikuvitukseeni, ja siinä olin muuten hyvä, mutta Jeesuksen opetuslapsia en oppinut koskaan. Tietysti niitä kysyttiin pääsykokeessa.
    Puolet pyrkijöistä oli jo luetellut opetuslasten nimet, ja minä yritin epätoivoisesti opetella niitä. Kun tuli minun vuoroni, sanoi opettaja, että nyt sinä olet varmasti jo ennättänyt oppia Jeesuksen opetuslapset. Minäpä kysynkin sinulta Jaakobin poikia.
    Mikä riemu! Nehän osaan vieläkin vaikka unissani!

    Olisikohan tämä sitä tajunnanvirtaa, kun kahville piti tulemani ja Raamattuun päädyin?
    Tarkkaan ajatellen näitten asioitten välissä on sininen lanka. Jos ne sukat olisivat olleet punaiset, olisi lanka tietysti punainen.
    Olisihan se näin harmaalla säällä jonkinlainen valopilkku, mutta ainakin täällä on juuri mukava ulkoiluilma, ja lenkillähän saa punaiset posket.

    Kiitos tarjoomuksista ja punaposkista päivää!