o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Alahan tulla sieltä nurkkakaapilta, Ynnämuu. Niiaan sinulle nätisti, kun tulee näin ihana tango.
    Luulen järkyttäneeni kaikki muut miehet tässä vuosien mittaan, joten tasapuolisuuden vuoksi ei ole reilua, jos sinä pääset kuin koira veräjästä.
    Sen verran varoitan, että minulla on paha tapa viedä, mutta jäähän partnerille oikeus vikistä!
  2. 70-vuotiaitten leppoisa kahvipöytä, jota Suomi24 mainostaa, on tämä Kahvipirttimme.
    Mukava täällä on käydä jutustelemassa mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Täällä olen tutustunut ihaniin ihmisiin ~ osaan virtuaalisina, osaan livenä.
    Keskustelu on vellonut asiasta toiseen, pippaloita on pidetty ja aivonystyröitä on hierottu yrittämällä keksiä monenmoisia härveleitä.
    Vakavistakin asioista on keskusteltu, mutta Pirtin ikkunalla kukkivat pelakuitten lisäksi myös monenmoiset huumorinkukat.
    Tämä on paikka, josta ei lähdetä kulumallakaan!
    Onnea Pirtillemme, sen asiakkaille ja ennen kaikkea SkillaNille, joka on koonnut meidät yhteen!
    Ruusu ehtoisan emäntämme rintaan ja sitten vain hattua heittelemään.
    Hei! Hei! Hei! Hei! Hei!

    (Huom! Tuo tuolla lampun päällä ei ole varjostin vaan lerppalierinen hellehattuni.)
  3. Toivontäyteistä torstaita!

    Eilen en päässyt sisälle kuin kolmennella yrittämällä. Kun vihdoin olin saanut sepustukseni valmiiksi, se lennähti bittitaivaaseen. Kiukkuisena siirryin parvekkeelle, ja eikös vain silmiini osunut oikea kultasade. Kultaisia siruja lenteli naapuritalon takaa, ja ne sirpaleet kimmelsivät vielä maassakin. Ehdin jo epäillä, että jossakin parvekkeella lapset silppuavat kultafoliota, kunnes tajusin, että tuulen ja auringon yhteistyönä koivujen lehdet loistivat kullan värisinä.

    Kovin ovat lehtipuut harvenneet. Kohta on taas se vuodenaika, jolloin syrjästäkatsoja ei pystyisi päättelemään, onko myöhäinen syksy vai varhainen kevät.
    Yöllä on ollut ja taitaa vieläkin olla pakkasta. Luonnontilassa oleva sarka on osittain kuuran peitossa, mutta vielä tuo aurinko sen verran lämmittää, että loputkin hallanhunnut sulavat.

    Luin eilen ajan määritelmän: Aika on etäisyyttä hetkien välissä. Aistimme sen eri tavoin eri tilanteissa.
    Minä aistin eilisen päivän tiistaiksi. Johtui varmaan siitä, että podin tiistaina unitautia ja nukuin lähes koko päivän. Jonkinlaisia töitäkin olisi ollut, mutta minä osoitin rohkeutta menemällä työn viereen maate.

    Tänään on pakko tehdä hieman toimistotöitä eli arkistoida maksettuja laskuja ja (kiitos S-N) peruuttaa yhden lehden tilaus. Täytyy varmaan tehdä huoneentaulu, jossa kielletään tilaamasta tutustumistarjouksia. En tarkkaan ottaen tiedä, mihin numeroon tilaukseni päättyy, mutta onneksi löysin lehden www-osoitteen. Eiköhän peruutus sitä kauttaa osu oikeaan paikkaan.

    Ja nyt alan peruutella itseäni kotiinpäin. Kiittelen vain trahteerauksesta ja toivotan aurinkoista päivää kaikkilalle.
  4. Oikeassa olet, Laritsa M.
    Joskus olen pohtinut, onko kuulossani niin pahaa vikaa, että olen kuulijana täysi torvi, siis kuulotorvi.
    Epäselvä artikulointi koskee myös monia muita kuin näyttelijöitä.

    Tähän samaan syssyyn narisen ns. tunnareista. Paitsi että ne ovat tarpeettomia, ne ovat osoittaneet kaukosäätimen tarpeellisuuden. Kun tällainen tunnushälymekkala rämähtää soimaan(?), on pakko tarttua kaukosäätimeen ja napauttaa meteli hiljaiselle.

    Muinaisina aikoina radiossa oli tapana muistuttaa, ettei radiota sopinut huudattaa, koska "seinän takana saattaa olla naapuri, joka työn, levon tai sairauden vuoksi tarvitsee hiljaisuutta".
    En tarkalleen tiedä, mikä on äänitarkkailijan tehtävä, mutta lähetän terveisiä sinne, missä oletan äänen voimakkuutta säädeltävän: Miettikääpä joskus, miltä lähetys kuulostaa ihan tavallisen tv-katsojan ja kuulijan kotona.
  5. Täällä on jo mainittukin, että sähkön säästäminen johtaa sähkön hinnan korotukseen. Ainakin meillä se on ihan omakohtaisesti koettu asia.

    Jo muutama vuositten aloimme korvata rikki menneet "normaalit" lamput energiansäästölampuilla. Siitä ei ole tietoa, miten paljon edullisemmaksi se uusi lamputus tuli, kun meillä oli suora sähkölämmitys, ja ne vanhanaikaiset lamput kehittivät palaessaan lämpöä. Sitähän eivät energiansäästölamput tee.

    Sen vanhanaikaisen lampun saattoi laittaa yleisroskiin, mutta energiansäästölamppuapa ei saakaan, ja siinä sitä onkin pulmaa kerrakseen.
    Kun asuinpaikkakunnalla on vain kaksi energialamppujen keräyspistettä, on valittavana kolme mahdollisuutta:
    ~ ajetaan 20 kilometrin päähän viemään loppuun palanut lamppu.
    ~ kerätään vuosien mittaan palaneet lamput omiin nurkkiin odottamaan pois vientiä.
    ~ tehdään ympäristörikos ja laitetaan palaneet lamput yleisroskiin.

    Vaikka itse olemmekin päätyneet keräilyvaihtoehtoon, veikkaan kuitenkin, että ympäristörikos on vaihtoehdoista suosituin. Sitähän voi puolustella sillä, ettei kulu energiaa (bensaa) eikä saastuta luontoa, kun ei aja neljänkymmenen kilometrin lenkkiä lamppujen keräilypisteeseen.

    Mutta on niissä energiansäästölampuissa hyväkin puolensa: koska ne eivät kehitä lämpöä, pysyy pää kylmänä, eivätkä päreet pala.

    Terveiset!
  6. Omalta kouluajaltani muistan, miten tympeältä tuntui läksyinä opiskella Seitsemää veljestä ja Kalevalaa. Se oli kuin runtipullan syömistä, vaikka pöydässä olisi ollut sen seitsemään sorttia kakkua ja pikkuleipiä.
    En vieläkään ymmärrä, miten kaksi niin elävää ja suurenmoista teosta voidaan tehdä niin kuiviksi ja ikäviksi! Ei naurattanut yhtään eikä itkettänytkään.
    Kalevala avautui minulle vasta Bomban kesäteatterin esityksessä, ja sen jälkeen olen oppinut lukiessani "kuulemaan" sen tekstiä.

    Seitsemään veljekseen pääsin sisälle jo vuosikymmeniä aikaisemmin, sitten olivat vuorossa Nummisuutarit, Olviretki Schleusingenissa ja monet, monet muut.
    Kihlauksesta minulla on suorastaan riemastuttava muisto, sillä onnistuin kerran pääsemään Herrojen Eevaksi. Siitä olen luulen leuhkineeni täällä jo aikaisemminkin, mutta Kiven runoista en ole maininnut. Niissä on sanat, sointi ja maisema.

    Sanokaapa itse ääneen: "...ja kultanummen hongat soi..."
  7. Anteeksi, pilvi, mutta mistä on peräisin tietosi, että Kivi olisi ollut suomenruotsalainen?
    Hänen vanhempansa tiettävästi osasivat ruotsia, mutta Stenvallin Aleksin äidinkieli oli suomi.

    Äidinkieli on ihmisen sydämen kieli, jolla parhaiten ilmaistaan tunteet, kuvataan tunnelmat ja ihmisten sielunmaisemat. Vieraalla, ehkä hyvinkin hallitulla, kielellä tuskin pystyy luomaan sellaista tänä päivänäkin elävää tekstiä kuin Kiven kynästä lähti. Alexishan kirjoitti nimenomaan suomeksi.
  8. Että osaakin olla hieno väri tuo huurtunut ruohonvihreä. Yöllä on ollut pakkanen, ja lähes kaksi miinusastetta on vieläkin. Lunta ei ole vielä näkynyt edes unissakaan, ja turhaan tuulisina päivinä olen pelännyt pihakoivujen kaljuuntumista ennen aikojaan. Vielä niissä on lämpimänkeltaisia lehtiä riittävästi luomassa mielikuvaa valosta ja elämänilosta.
    Olette varmaan toisetkin huomanneet, että ajettaessa sateisena päivänä koivuja ja haapoja kasvavien metsien läpi, on kuin aurinko paistaisi.
    Täällä tosin paistaa tälläkin hetkellä aurinko, ja koko maailma näyttää valoisalta.

    Oletteko huomanneet, että tänään liputetaan? Aiheena on lapsenlapsemme syntymäpäivä. Perheessämme on peräti kaksi henkilöä, joiden syntymäpäivää koko valtakunta juhlistaa liputtamalla. Se toinen liputuspäivä on kesäkuun alussa.
    Kun nyt tässä näitä perheen hienouksia rupesin esittelemään, niin kerrottakoon, että yksi lapsenlapsistamme on kaksi kertaa saanut syntymäpäivälahjaksi pikkuserkun. Kumpaakaan synttärilahjaansa hän ei ole tavannut, mutta elämme toivossa, että ainakin se kauempana asuva pääsisi ensi kesänä näytille Suomeen.

    Mutta kesä on vielä kaukana. Nyt nautitaan syksyisestä kauneudesta niin kauan kuin sitä riittää.
    Ja Pirtin kahvista tietysti! Kiitokset keittäjälle.
  9. Paisteista päivää vain täältä meidänkin kulmiltamme.
    Taivaan sinessä seilaavat poutapilvilautat, mutta kuka peijakas pohjoisen suunnasta lähettää tummia lonkareita?
    Ei se eilinen myrsky sadekuuroineen sentään raastanut koivujamme täysin lehdettömiksi. Harvenneina, mutta valoisan keltaisina ne edelleen kurottelevat latvojaan.

    Meillä on tänään hyvin terveellinen päivä:
    Lääkäri soittaa informaatiota miehelleni, ja minä marssin hammaslääkäriin.
    Mikä on marssiessa, kun on upea päivä ja samalla reissulla mahdollisuus lenkkeillä kotiin omakotialueen kautta.
    Itse asiassa sellaisella lenkillä pitäisi päivä aloittaa, mutta enhän minä edes herää ennen kuin olen juonut puoli pannullista vahvaa kahvia.

    Sekulle terveisiä, ettei ainakaan myönnetä pitkiä housuja tai pitkiä hameita turhamaisuudeksi. Jokainen kai yrittää pukeutua tyylilleen sopivasti, ja ilmeisesti meidän jommallekummalle takajalallemme ne pitkät vaatteet ovat edullisia. On minulla torilta ostettu erittäin tyylikäs lierihattukin. Sen tarkoitus on peittää kasvot, mutta aina ne lierit ainakin valokuvista päätellen lerpattavat vääriin suuntiin.

    Kun tässä ei enää näe miten monta merkkiä on kirjoittanut, tuntuu lempiharakkani ottaneen tehtäväkseen pitää kirjoitusripulini aisoissa.
    Hauskasti se hyppelee koivunoksalta toiselle, suorittaa välillä syöksyharjoituksia ja käy ikkunalaudalla.

    Terveisiä siis kahdelta harakalta: oikealta ja pyry-
  10. Taisi tuuli viedä mennessään aloittamani tekstin.
    Ei tainnut tykätä hyvää, kun kerroin juuri tällaisia syysmyrskyjä pelkääväni.
    Nehän riipivät puut lehdettömiksi ennen kuin kunnon ruska ehtii tulla.
    Toisaalta on jylhän näköistä, kun keltaiset puut kumartelevat taustanaan mustanharmaa taivas.
    Juuri tällaisena päivänä kunnon ruisleipä tekee terää. Kiitoksia marja-liisa41.

    Jokohan pohjoisen rouvat ovat kaivaneet sukset esiin?
    Entä lumiukko? Joko ensimmäinen on tehty?
    Linnahan tietysti taas kohoaa Kemiin, ja sieltähän varataan yöpymispaikka heti, kun tulee se lottovoitto.

    Äsh! Luulisi, että tuo puhuri puhaltaisi aivoista kaikki hämähäkinverkot, mutta kattia kanssa. Ajatukset ovat jähmettyneet niin täysin, että tekstiä ei synny. Ei kai ole muuta asiaakaan kuin toivottaa kaikille mahdollisimman hyvää päivää!
  11. Siinä se taas liitää.
    Ampaiseen syöksyyn,
    luulee olevansa nuoli tai suihkukone.
    Lehahtaa koivunoksalle,
    keikuttaa pyrstöään.
    Kiitää kohti ikkunaa
    ja väistää viime tipassa.
    Kököttää ikkunalaudalla
    kuin kysyen: - Näitkös?
    Näin minä.
    Sen touhujahan olen ajattoman ajan tarkkaillut.
    Raskain siivenlyönnein se laskeutuu maahan
    ja tepastelee arvokkaasti frakissaan.
    Tulisipa vielä kissa!
    Sitä on hauska kiusata,
    marssia sen perässä,
    pysähtyä, kun se pysähtyy
    ja taas jatkaa.
    Sellainen sinä olet,
    ystäväni harakka.
  12. Parempi polla kuin luuvalo!
  13. Ei millään pahalla, mutta jokin mielestäni mättää Laritsan ja Kukkahameen logiikassa.
    Mitä tekemistä edesmenneellä sosialismilla on on Nyky-Viron kanssa?
    Maahan on ollut itsenäinen markkinatalousmaa jo ainakin kahdeksantoista vuotta.
  14. Huomenta!
    Aurinko paistaa puitten latvoihin, joihin tuuli on jäätynyt. Siispä metsässä ei liikahda lehtikään...
    Hyvin hiljaa valuvat pienet, valkoiset pilvinokareet sinisellä taivaalla. Olisikohan alkamassa kaunis päivä?

    Kirjoitin eilen sisään kirjautuneena tosi pitkän litanian ja sitten en päässytkään lähettämään sitä.
    Tuli vain ilmoitus, että nikki on varattu, ja kehotus valita toinen nimimerkki.
    Tekstin alla komeili Venlastiina, ja sivun ylälaidassa oli tunnukseni, mutta kirjoitukseni ei kelvannut. Oli mukamas asiaakin, mutta kun ei, niin ei. Hemmetti, että harmitti!

    Jos tänäänkin tulee porttikielto, laitan Puskasuleiman asialle.
    Nyt kuitenkin henk.koht. toivotan aurinkoista päivää kaikille yhteisesti ja jokaiselle henk.koht.
  15. Hyvin valvotun yön jälkeen aamu tosiaankin näyttää kauniilta!
    Ainakin puoli neljään asti sade rummutti reippaasti ikkunalautoja. (Peltejä!) Sateen lakkaamisajankohtaa en osaa sanoa, sillä puoli neljän jälkeen olin nukahtanut.

    Nyt on mitä kaunein päivä. Tuuli antaa pilville kyytiä, ja aurinko nauraa.
    Harakkani kävi ikkunan alla iloisesti keikistelemässä, ja muutama pikkulintu etsii koivujen oksilta aamupalaa.

    Aamupalalle poikkesin minäkin. Pirtti on taattu paikka, josta aina löytää vaikka mitä murua rinnan alle.
    Kiitoksia ja oikein mukavaa päivää kaikille.
  16. Kaunista huomenta. Pakkasta on ollut täälläkin viime yönä. Vihreä peltosarka on saanut kauniin utuisenharmaan sävyn, ja pakkasen puremia keltalehtiä putoilee harvakseltaan koivuista. Aurinko paistaa.

    Mukavaa, että Uzsma on lähettänyt näytteen olemassaolostaan. Olemme mieheni kanssa Pakistanin tapahtumia seuratessamme aina pohtineet, mitenkähän Uzsma jaksaa, ja toivoneet, että hänen kotiseudullaan olisi rauhallista.
    Vaikka siellä lämpö väreileekin 35 asteen vaiheilla, lähetämme kuitenkin Sinulle lämpimät terveiset!

    Täälläkin ovat vaihteeksi tunteet kuumenneet sen verran, että mahdolliset turhat julkkikset eivät ole mahtuneet iltapäivälehtien lööppeihin.
    On hyvä, että tämäkin "maan tapa" pengotaan juurta jaksaen. Toivottavasti myrsky myllertää vesilasissa sen verran, että asioihin saadaan korjaus.
    En tiedä, olenko kerettiläinen, mutta mielestäni puoluetuki ~ niin tasapuolisten mahdollisuuksien luomisella kuin sitä perusteltiinkin ~ on kaiken pahan alku. Sen jälkeenhän varsinkaan vasemmistopuolueet eivät ole tarvinneet jäsenistöä muuhun kuin vaalikarjaksi.

    Vieläköhän tässä riittää merkkejä, kun ajatus lentää asiasta jopa kuudenteenkin...
    Olen ajatellut, että sellaiset himoraatajat kuin SkillaN ja Irkku eivät kelpaa LLL:ään kuin varoittaviksi esimerkeiksi.
    Joskus tällaisen aktiivijäsenen mieleen tulee kysymys, että pitäisikö oikein mennä nurkkaan häpeämään. Onneksi olen aika häpeämätön. Jos olisin varma, ettei meillä kukaan sotke paikkoja ennen joulua, kutsuisin vähänkään häpeämättä rva Ylikypsän tekemään meilläkin joulusiivouksen sitten, kun hän on saattanut kotinsa joulukuntoon.

    Onneksi jouluun on vielä pitkä aika. Nyt vain ihailen kotomaamme kaunista luontoa.
    Sen verran mainitsen, että tuo pöydän kulmalla oleva joulupaketti on tarkoitettu meri-kukalle. Siinä on pakka paperinenäliinoja. Toivottavasti ne riittävät siihen saakka, että varjo-olentoni saa hankituksi oikein hienon pitsinästyykin pilalle menneen tilalle.

    Oikein valoisaa mieltä kaikille. Nauttikaa tästä ihanasta syksystä!
  17. .
    Ihmeitten aika ei ole ohi. Tällainen tavallinen tallaaja ymmärtää, että säätiöillä on tarkat parakraafit siitä, mikä on säätiön toiminnan tarkoitus ja minkälaista toimintaa säätiö rahoittaa.
    Kyllä on säätiöitten johtoelimiin valittu tyhmiä ihmisiä, kun eivät ymmärtäneet, ettei toiminnan tarkoitus ole jakaa vaalirahaa kansanedustaja- y.m. ehdokkaille.
    Ja entäs nämä kansanedustajat ja ministerit! En kehtaa ruveta ihmettelemään heidän tietämättömyyksiään.
    Sitä vain kummastelen, että näin fiksu kansa...
    (Paras olla parjaamatta kansaakin, ettei joudu edesvastuuseen, kun isoisten mokat ovat niin pieniä, ettei niistä joutune edes vastuuseen.)

    Ja nyt hörppään kaffetta ja sen kera naposteltavaa, kun kerran kiltit ihmiset ovat sitä tänne tarjolle tuoneet.
    Kiitos! Sainpahan taas purettua...
  18. Juuri ja juuri kuusten latvojen takaa se näkyi, aurinko nimittäin. Nyt se on jo kohonnut korkeammalle ja ihan pienessä ajassa kierähtänyt pitkän matkan etelän suuntaan. Kai se on syksyä, vaikka yritänkin roikkua kesän rippeissä.
    Syksyhän on ihana vuodenaika, kunhan se on värikäs.
    Vielä se ei sitä ole, mutta toivossa eletään.

    Maailma on taas mallissaan, kun Irkku on palannut Italiasta aamukahvin keittoon ja tietysti hyväntuulisena. Kiitos kahvista.
    Yritin napata SkillaNia mekon liepeestä kertoakseni, että en mene hänen luokseen kylään, jos hän tuo Pirttiinkin maistiaisiksi sienipiirakkaansa.
    Toivottavasti uhkaukseni tehoaa, ja piirakasta tulee niin iso, että siitä riittää ahneimmille kaksikin palaa. (Ette varmaankaan arvaa, kuka se kaikkein ahnein on...)

    Sillä aikaa kun haikailin sienipiirakan perään, ovat pilvet peittäneet auringon, ja tuuli on alkanut rajusti ravistella puita. On hävytöntä, jos myrskynpoikanen repii lehdet puista ennen kuin ne ovat saaneet rauhassa ruskaantua.

    Taidan santsata kahvia ja mennä parvekkeelle uhkailemaan ja uhmailemaan tuulta. Sille ei ainakaan anneta sienipiirakkaa ~ eihän?

    Voikaapa hyvin!
  19. Onkos niitä öörfiilareita vielä? Kiva! Löytyipäs, ja maukkaita ovat ~ tai siis tämä yksi. Kiitos vain paakarille. Leivo pian lisää.

    Juu ja päivää kanssa. Oli ihan etiketti unohtua, kun pidin innokkaasti peukkuja rouva ylikypsälle. Toivottavasti operaatio on jo onnellisesti ohi.

    Jattakos se jo jouluja ajattelee. Eipä sillä eikä sen puoleen, minulla on ollut tapana vuoden mittaan ostella joululahjoja lastenlapsille, kun sopivaa on silmiin osunut. Sillä systeemillä pääsee kauppojen jouluhulinoista kuin koira veräjästä, eikä tarvitse viime tipassa tehdä epäonnistuneita hätäostoksia.
    Aikuisten kanssa on sovittu, ettemme osta toinen toisillemme joululahjoja, kun (ja tämä kuiskaten): emme usko enää joulupukkiinkaan.

    Oli se lapsuus vain kovasti jännittävää aikaa, kun olivat joulupukit, tontut kurkkimassa ikkunan takana ja vielä nukkumattikin noutamassaa Höyhensaarille.
    Nyt, kun on tuo lahjomattomuuskontrahti, ei onneksi tarvitse jännittää, olemmeko olleet tarpeeksi kilttejä.
    Nyt voi olla oma itsensä, kun tietää, ettei se olematon joulupukki tuo lahjoja mutta ei myöskään risuja.
    Eläköön siis nykyinen vapautuksen ikä!
    Hyvää joulua toivotan myöhemmin.
  20. Toissapäivänä poikkesi miniä ja toi valtavan upean kimpun gladioluksia ja daalioita.
    Eilen tulla tupsahtivat poikien tyttäret iltakylään, ja tänään oli tosi kaunis päivä.
    Tänään nauroimme mieheni kanssa katketaksemme, kun selostin erään henkilön sukulaisuussuhteita.
    Hyvä, etten joutunut vääntämään rautalangasta.
    Kun asia vihdoin tuli selväksi, kävi ilmi, että mieheni oli tarkoittanut toista samannimistä henkilöä.

    Siinä niitä ilonmurusia oli yhden viikonlopun ja kahden henkilön osalle. Jaettu ilohan on kaksinkertainen.
    21. 85 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt