o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Onhan se mukavaa, että naapuristakin pistäydytään tänne aamukahville. Täällä riittää kyllä tarjottavaa kaikille. Sitä paitsi Kahvipirtti on sellainen, ettei tänne tarvitse etukäteen varata audienssia. Siis ihan niin kuin ennen vanhaan tänne voi poiketa, kun sille päälle sattuu.

    Skillan jo mainostikin meidän ponttooniamme. Se on tosi tilava, eikä siitä ole kukaan koskaan pudonnut - paitsi kerran joku, jolla onneksi oli Michelinin renkaat ympärillään. Eihän siinä muuta tapahtunut kuin kastuminen.

    Tällä hetkellä täälläkin kastuisi. Vettä putoaa taivaalta ihan kohtisuoraan, mutta aurinko on selvästi tunkemassa esiin pilven takaa.

    Olen taas seurustellut lintujen kanssa. Ensin pyrähteli pikkulintuparvi pitkään koivuihin ja takaisin. Ne pyörsivät ympäri niin lähellä ikkunaa, että pelkäsin siinä käyvän hullusti. Taitavia ne olivat. Vain yksi törmäsi lasiin, mutta sekin korjasi kurssinsa ja suuntasi koivuun.

    Kaksi harkkaakin tepasteli nurmikolla, mutta omaa pikakiitäjääni en ole nähnyt moneen päivään. Näillä tämänaamuisilla ei ollut ollenkaan niin puhtaanvalkoinen rintamus kuin minun lemmikkiharakallani.
    Olisikohan se käynyt lukemassa lintuhoroskoopin? Olin itse vakuuttunut siitä, että olen entisessä elämässäni ollut harakka. Luultavasti harakkanikin uskoi niin.
    Nyt se on varmaan ottanut nokkaansa, kun minä olenkin riikinkukko.
    Itsekin olisin itkenyt, jos en olisi sattunut lukemaan ensin sitä turkulaista horoskooppia. Murre on niin herkullinen, että lukiessa ihan kuulee varsinaissuomalaisen säksätyksen.
    Olisi sitä mukava lukea useamminkin.

    Eipä tässä tällä kertaa taida muuta ollakaan - paitsi juhlapukimet.
    Tiedoksi vain, että gardiinien ylijäämävarastosta sopii tulla valitsemaan mekkokankaita, jos on juhlapukuongelmia.
    Olisin kovasti kiitollinen, jos saisin liinavaatekomeroihin lisätilaa.
    Meillä kun on sellainen tapa, ettei mitään heitetä pois. Paitsi joskus vahingossa jotakin tarpeellista.

    Sade on lakannut, ja minä lakkaan kanssa.
    Mukavat jatkot!
  2. Iltapäivää! Tänään on ollut selailupäivä: lehtiä ja nettiä.

    Lehdessä oli ruskeapilkullisella pohjalla paksuin, harmaalla varjostetuin, sinipunaisin kirjaimin otsikoksi laittamani teksti.
    Se oli lenkkitossumainos. Mietiskelin, minkämaalaiset tossut olivat, kun merkki oli aivan outo. Kaikenlaisia niitä onkin.
    Aikani tuijoteltuani, tuli oivallus: siinähän oli kolme sanaa ja huutomerkki.
    Back to school! Takaisin kouluun!
    Ihmettelin, oliko epäselvällä ja liian pieneen tilaan ahdetulla tekstillä tarkoitus lahjoittaa lukijalle oivaltamisen iloa.
    Ei paljon naurattanut. Aluksi, kunnes päähäni pälkähti, että joskus pitäisi mennä sinne kenkäkauppaan leikkimään englanninkielistä asiakasta.

    Sitten sanoin itselleni kolme kertaa hyi hyi hyi. Olisin mennyt nurkkaankin häijyä ajatustani häpeämään, mutta tässä huushollissa ei ole yhtään vapaata nurkkaa.
    Siksi päätin tehdä jotakin vakavaa ja arvokasta eli etsiä arkistosta niin monta neitsytviikon juhlakalua kuin sieltä löytyisi.
    Muistini mukaan heitä oli enemmän kuin kaksi, ja jokaiselle aion punoa nappikukista ja ojakärsämöistä pihlajanmarjarimpsuilla koristellut seppeleet.
    (Älkää kertoko heille. Se on yllätys.)

    Jos ei "älykkyyteni" ilahduttanutkaan mieltäni, niin nyt on tunnustettava, että pallea on kipeänä naurusta, kun luin takavuosien elokuista Kahvipirtin vieraskirjaa.
    Silloin olivat sanan säilät säihkyneet!
    Jos kerran raha menee rahan tykö, niin kai voidaan sanoa, että kylähullut menevät kylähullujen luo. Sen kunniaksi ehdotan kolminkertaisen eläköönhuudon kylähulluudelle!

    Jaa, että löytyikö niitä neitsyitä? Kyllä!
    Juhlaviikon aloittaa Meri-kukka Raulin-päivänä, Hintriika* on Taunon-päivän sankaritar, Ylikypsä viettää merkkipäiväänsä Iineksen-päivänä, ja Mummeli36 kruunaa juhlan Eemelin-päivänä.

    Jos ketjuun lisää löytyy, niin ilmoittautukaa mahdollisimman pian pirttiin.
    Nyt paljastetut (ei tarkoita viikunanlehtiastetta) voinevat keskenään sopia, mikä on paras ilta juhlan viettoon.
    Kai se hiukan riippuu Urisorkastakin?

    Vieläköhän saisimme kokoon taiteilijaryhmän Ainot ja Reinot, vai onko parhaat esiintyjät palkattu Milanoon tai Pekingin oopperaan? Jos ovat, niin olisi mukava saada edes maisemakortti Kahvipirttiin.
  3. Tämä pötköttäminen on tosiaan huononnus!

    Pitäisi keksiä jokin vippaskonsti. Ei sekään mukavaa ole, jos naputtelee pisterivejä kappaleitten erottamiseksi toisistaan.
  4. Ei tässäkään ehdi pitempiä kirjoitella.
    Pitää lähteä hammaslääkäriin.
  5. Yöllä on satanut, ja aamulla oli ihanan helppo hengittää. Innostuin tekemään pienen lenkin ja ajattelin sen jälkeen tulla Pirttiin kahvia keittämään.
    Irkkuhan se kuitenkin oli ehtinyt ensimmäisenä, ja täällä on kahvit ja voisilmäpullat valmiina. Kiitoksia kovasti. Kyllä maistuvat reippaan kävelyn jälkeen.
    Edellisestä aamulenkistä onkin aikaa.
    Nyt kävelemisestä nautti niin paljon, että toinen takajalkakin unohti krempata.
    Vettä sateli ihan hiljakseen, ja se teki olon jotenkin tuoreeksi.

    En yhtään ihmettele, jos Irkku aamuvirkku on väsynyt. Hänellähän on kädet täynnä tekemistä. Itse löhöilin helteellä parvekkeella ja leikin nahistunutta naattia.

    Lähden tästä santsaamaan kahvia. Otan mukin mukaani omalle parvekkeelle ja palautan sen sitten ennemmin tai myöhemmin.
    Eipä tässä muuta kuin oikein hyvää päivää kaikille.
  6. Avioliitto on suhde, jossa toinen on aina oikeassa ja toinen on aviomies.
  7. ...niin taivas kuin mielikin.
    Saimme eilen suruviestin Berliinistä. Oikeastaan sitä osasi odottaakin, mutta se koskee silti. Vesissä silmin tässä yritän kirjaimia erottaa.
    Taivaskin näyttää siltä kuin vettä olisi tulossa sieltäkin. Ainakin luonnolle sade tekisi hyvääkin.
    Ei pitäisi rutista, mutta ei olisi hullummaksi, vaikka nämä helteet hieman hellittäisivät. Sellaistahan säätiedotusten mukaan taitaa olla luvassakin.

    Toivottavasti sade ei pilaa Ynnämuun korpivaellusta. Toisaalta on ihana elämys istua vaikkapa heinäladossa, katsella veden ryöppyämistä ja kuunnella, kun sade ropisee pärekatolle.
    Valitettavasti ladotkin näyttävät olevan katoavaa kauneutta. Kaikkiallahan näkee nykyisin niitä valkoisia, epäromanttisia jättiläisnorsun jalkoja.
    Meillä on kylläkin seinät täynnä edellisten asukkaitten naulanreikiin sommiteltuja tauluja, mutta pitäisiköhän siltikin ostaa yksi heinälatoaiheinen. Ehkä sille voisi nuijia ihan oman naulan johonkin passeliin paikkaan.

    Yksi hyvä asia tässä epäromanttisessa ajassa on: ilmoitus siitä, kuinka paljon tekstimerkkien maksimimäärästä on käyttämättä. Minulla kun on sellainen syntymävika, että ensin en osaa aloittaa, mutta alkuun päästyäni en osaa lopettaa.
    Löytyy siis minullekin jokin kontrolli, josta syd. kiitokset asianmukaiselle taholle.

    Kiitokset myös kahvista ja terveisiä teille kaikille.
  8. Leipoa nyt näillä helteillä sämpylöitä!
    Toivottavasti se on vain tilapäinen mielenhäiriö.

    Ja mitäs sinä mereen menemistä pelkäät? Minäkin uskalsin mennä kaatosateella saunasta jokeen, vaikka harpottuani ne muutamat askelmat olin valmiiksi likomärkä!

    Rohkeutta, tyttöseni, rohkeutta! Ja jos niitä sämpylöitä vielä on, tuo Pirttiin maistiaisia.

    Rauhallista ehtoota kaikille!
  9. Piti laittaa tähän kahdeksanvuotiaan Mimmin mietelmä ikään kuin aamun avaukseksi:
    - On kumma miten vähän saa aikaan, jos vain lakkaa yrittämästä.
  10. Huomenta! Alkaa mennä jo yksitoikkoiseksi, kun aamun avaukseen kuuluu komean päivän hehkuttaminen. Vaan minkäs sille tekee, että taas on upea hellepäivä tulossa! Onhan sitten mitä räntäsateilla muistelee.

    Skillanko kirjoitti keltaisista lehdistä? Istuin parvekkeella aamukahvilla, ja mielessäni rupesi soimaan, että metsässä ei liikahda lehtikään. Silloin naapurin koivusta leijaili keltainen lehti, heti perään toinen ja kolmaskin. Tarkkaan katsoen koivuissa oli enemmän kuin nuo kolme keltalehteä.

    Mitähän varten sensaatiolehtiä kutsutaan keltaiseksi lehdistöksi?
    Nyt ei minkäänväriseltä lehdistöltä puutu aihetta. Vaalirahoitus on todella herkullinen ja kauaskantoinen juttu. Kun sitä jauhetaan päivästä toiseen, ei entisillä missukoilla tai misterfinlandeilla ym. puoliunohtuneilla ex-julkiksilla ole mitään mahdollisuuksia kertoa onnestaan tai siitä traumasta, minkä kyseinen henkilö sai, kun naapurin kisu jäi auton alle kaksikymmentä vuotta sitten.

    Ennen vanhaan aloitettiin yleisön osastolla kiihkeä sanasota aiheesta kotirouvat vastaan virkaneidit, kun jotakin tärkeää (törkeää?) oli tapahtumassa yhteiskunnan kulissien takana. Nyt on toisenlainen aika ja toiset tavat kiinnittää kansalaisten huomio muualle.

    Vaan nyt tämä "likka" kiinnittää huomionsa kahvipannuun ja niihin särpimiin, joita löytyy Kahvipirtin kaapeista.

    Kiitos ja oikein miellyttävää hellepäivää!
  11. Kumman nopeasti täällä pimenee. Haikeana saa katsella pohjoiseen päin.
    Päivä on ollut helteinen, ja minä olen nukkunut kahteen otteeseen päiväunet.
    Saunonut olen ja katsonut nukkumatta Kriminalistin. Täytyy kylläkin tunnustaa, että pinnasin kieliopinnoista. Käänsin telkkarin siten että parvekkeella istuskellen saatoin katsella ja lukea tekstin. Ääntä en ilennyt laittaa kovemmalle, jos vaikka joku muukin nautti parvekkeella kesäillasta.
    Yritän korjata laiminlyöntini Rosa Rothin kanssa.

    En ole ympäristön ainoa laiskuri. Naakkaparvikin oli tänä iltana hyvin pieni. Oikeastaan ei voisi puihua parvesta lainkaan, kun ne silloin tällöin muutama lintu kerrallaan suorittivat ylilennon.

    Kuu näkyy! Koivun oksissa on siis kuunmentävä aukko. Onkohan se korkeammalla kuin eilen? Siis se kuu, ei aukko.

    Tiristän pannusta kupillisen kuumaa ja sitten lähden töllöttämään-
    Kiiotypos kahvista ja hyvää tai jännittävää yötä.
  12. Tuon selkeämmin ei asiaa voisi ilmaista, vaikkei sivistyssanakirjamme olisikaan kateissa.
    Wittgensteinia lukiessani tuli halu siteerata 8-vuotiaan Rasmuksen ajatelmaa:
    - Värähtely on liikettä, joka ei tiedä, minne se on menossa.

    (Keskustelemmehan samasta W:sta, jonka M.A. Numminen teki kuolemattomaksi lainaamalla W:n syvällistä päätelmää "Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen"?
  13. Niin täällä. Pohjoisen taivas sen sijaan on kuin Sampolla kuurattu kuparipannun kylki.
    Jo toista viikkoa ovat kirkkolinnut suorittaneet ylilennon, iltaisin itään ja aamulla varhain takaisin. Parvi on mahdottoman suuri, ja se saattaa tulla kaukaa, koska ne istahtavat keinumaan koivujen latvoissa ja tönivät toinenen toistaan tv-antenneilla.

    Pariin päivään en ole nähnyt lempiharakkaani. Syynä taitaa olla ikkunoitten maalaus. Kissakaan ei ole pasteeraillut pihalla. Rusakko sen sijaan ei ole pelästynyt maalaria eikä hänen suurta nosturiaan. Rohkea on myös fasaani, joka päivittäin tulee tätä kautta jostakin ja menee jonnekin.

    Eilen näin korkeuksissa auran tekemistä harjoittelevan lintujoukon. Aika hyvin se vähitellen onnistui. Taisivat olla muuttopuuhissa. Siitä en päässyt selville, mitä lintuja ne olivat. Meillä on kaksikin kiikaria, mutta en oikein uskalla niitä käyttää. Saattavat vielä naapuritaloissa epäillä, että täällä asustaa harvinaisen utelias muori.

    Lintuja on mukava seurailla, mutta toivon kuitenkin, etteivät tilhet ilmesty maisemiin. Pihlajanmarjat ovat oranssin värisiä ja kohta punaisia, Olisi ihanaa, jos ne värittäisivät maisemaa vielä silloinkin, kun puut ja pensaat värjöttelevät alastomina.
  14. Iltaa.
    Eipä näy meillekään täysikuuta, kun tässä on niin paljon lehtipuita joka puolella.
    Tarkoitus on lähteä jonnekin aukeammalle paikalle sitä ihailemaan.
    Nukuimme molemmat Lea Sommerin, ja nyt olemme yllättävän virkeitä.
    Päivällä hoitelimme kaiken maailman asioita, ja rakkaan puolisoni painostuksesta kävin passikuvassa. Yritin kyllä pistää hanttiin, mutta eihän jänkhäjoonas antanut periksi.
    Nyt on sitten tosi upeita poptretteja neljin kappalein! Aloitin nimittäin päiväni hammaslääkärillä, ja toinen poskeni on vieläkin turvoksissa.
    Näillä palstoilla käsiteltiin ulkonäköä, ja joku totesi, että valokuva kertoo, miltä joku toisten ihmisten silmissä näyttää.
    Ei voi muuta kuin todeta, että urhoollisia ovat ihmiset. Jos valokuvani näköinen ihminen tulisi vastaani, painelisin lujaa pakoon.

    Onneksi alkaa olla jo pimeä. En ainakaan kuutamoreissullamme säikäytä ketään.
    Hyviä öitä täysikuun kera tai ilman.
  15. Heipä hei! Mulla vieläkään uusia rillejä ei.
    Nimittäin kaksi- tai monitehoisia. Lukulasithan onnistuin kolmannella yrityksellä saamaan. Kaukolaseina parhaat ovat puoliskoni vanhat lukulasit, mutta niillä en näe lukea.
    Kai tässä on vähitellen alettava aivopestä itseään rillien ostoon. Hirvittää vain niitten hinta, mutta tyyriksi sekin tulee, jos astun rapuissa väärään kohtaan tai törmään johonkin särkyvään.
    Jospa ne rillit olisivat vain näön vuoksi, mutta kun tarvitsen niitä näön vuoksi...

    Onnea kovasti Hintriikalle uusien rillien johdosta.
    Kyllähän minäkin... Heitän kohta kruunaa ja klaavaa siitä, yritänkö hankkia lasit kotomaasta vai risteilenkö Tallinnaan. Jos hinnanero on suuri, kannattaa täältä seilata naapuriin; se on eläkeläiseltä kymppi tai viisitoista euroa meno-paluu.

    Sääli, ettei ole asiaa alkomahooliliikkeeseen. Meidän vaari sai melkein jokaiselta onnittelijalta konjakkipullon, vaikka hän oli kutsuessaan kieltänyt lahjonnan.
    Ainoa, joka uskoi ja totteli, oli toinen miniämme. Hän toi kukkalaitteen minulle!

    Tässä kirjoitelmassani ei taida olla päätä eikä häntääkään. Katsoin yöllä Teemalta tosi upean elokuvan, joka päättyi puoli kahdelta. Sen jälkeen kääntelin ja vääntelin sängyssä unettomana. Ei auttanut se 1+1=2 2+2=4 jne. -menetelmäkään.
    Kolmelta nousin pelaamaan mahjongia ainakin tunniksi ja taas yritin nukkua.
    Jos noitten Teeman myöhäiselokuvien takia joudun pössölään, tulkaa joskus katsomaan ja kerätkää adressi, jossa vaaditaan YLEä korvaamaan sairaalakulut sekä myös henkiset kivut ja säryt.
    Tarjoan kyllä komeat kakkukahvit koko porukalle.

    Olen muuten ratkaissut sen, minkä vuoksi Teemalla näytetään parhaat filmit sikamaisen myöhään. Tarkoitus on se, ettei kukaan niitä katsoisi!
  16. Voi, Vakinikki, minkäs teit!
    Jos kamera tosiaan katsoo niin kuin muut meidät näkevät, en uskalla enää uusia passiani. Sen lisäksi täytynee kesällä kulkea paperipussi päässä ja talviaikaan kommandopipo.
    Siinä tosin on sellainen huono puoli, että poliisi saattaa kiinnostua ja epäillä joko pankkiryöstäjäksi tai terroristiksi.

    Olet muuten varmaan ihan oikeassa sen näkemisen suhteen. Kokemusta on.
    Puoli vuosisataa sitten lähdin perheineni kirjeenvaihtotoverini luokse yllätysvisiitille.
    Esittelin itseni kertomalla, että edustan uutta uskonlahkoa "takatietä taivaaseen eli paloportaita paratiisiin".
    Kirjeenvaihtotoverini ilmoitti pontevasti, että se on vale. Äimistyneenä päästin suustani vain yhden sanan:- Anteeksi?
    - Ihan kuin x..., muttei voi olla.
    - Kyllä voi, vakuutin ja ihmettelin samaan hengenvetoon, miten hän oli minut tuntenut.
    - Sinähän lähetit minulle kokonaisen kuvasarjan, kuului vastaus.
    Toden totta! Oli aseman automaatissa ottanut itsestäni kuvan ja naureskellen lähettänyt sen kirjeenvaihtotoverilleni.
  17. Ei kannata sääliä aktiivista kirjoittajaa, joka leppoisaan tapaan kertoo kuulumisiaan.
    Ihmettele pikemminkin niitä, joilla on pakkomielteenä kirjoitella pelkkiä negatiivisia asioita.

    Itse taidan liiankin usein kirjoitella tilanneselostuksia luonnosta.
    Juuri nyt ihmettelen valtavia naakkaparvia, jotka lentelevät edestakaisin, keikkuvat rinnakkain koivujen oksilla ja taas jatkavat matkaa suuntaan tai toiseen.
    Upea mutta hiukan pelottavakin näky.
  18. Siirtymässä?
    Ovathan molemmat työväenpuolueet, sos.dem. ja kokoomus, ennenkin olleet hallituskumppaneita.
  19. Päivää vaikkai paistakaan! Tosin aurinko kuultaa jostakin pilvien läpi.

    Hintriika valittaa, että LLL:n innokkaita perustajia on, mutta kukaan ei VIITSI panna tikkua ristiin asian etenemiseksi.
    Hyvänen aika! Eikö viitsimättömyys ole paras suositus LLL:n jäsenyyden saamiseksi?

    Seku aikoo ryhtyä villakoirajahtiin. Me olemme aina olleet sitä mieltä, ettei kannata turhaan hössöttää. Siivottu on, kun on tulossa vieraita. Jos ei kyläilijöitä ollut tiedossa, ja villakoirat uhkasivat vallata koko kodin, kutsuttiin koolle jokin kokous.
    Silloinhan oli tietysti hyvä tekosyy siivota.

    Eilen tosin illalla oli pakko ryhtyä tiskisavottaan. Kaikki lasit olivat likaisia, lautasia ja asetteja mahtava pino odotti pesemistä, röykkiö taisteluvälineitä isoista kauhoista pikkulusikoihin ja boolikauhoihin oli vallannut tiskipöydän, ja pari kattilaa likosi hellalla. Eikä siinä vielä kaikki: yksi suuri lasivati oli toiminut boolimaljana, ja lasivuoka oli saanut kunnian mokkapalojen paistoastiana.
    Viikossa emme saa Mr. G:n kanssa aikaan sellaista pesemättömien astioitten röykkiötä. Selitys on kolminkertainen: poikien tyttäret ja yksi pojanpoika.
    Tytöt leipoivat mokkapaloja, ja poika teki mehuista, vissystä ja seljajuomasta boolin.

    Sen verran opimme tästä, että ensi kerralla jälkikasvu päästetään kyökkiin puuhastelemaan vasta, kun kaikki kolme ovat vannoneet sekä kautta kiven ja kannon ynnä isoisäni punaisen parran, että he korjaavat jälkensä.

    Boolia ei ole jäljellä, mutta näitä mokkapaloja on sitäkin enemmän. Toinkin loput tänne, kun ne yllätykseksemme onnistuivat oikein hyvin. Olkaapa hyvät ja ottakaa, pankaa sekaan ja kastakaa.
  20. Tulee melkein tippa silmään, kun ajattelen Länsi-Pasilaa puutaloineen silloin joskus ja vertaa nykyistä kivikylää siihen. Ihme, että Puu-Käpylää ei ehditty jyrätä maan tasalle.
    Ja entäs ne lasikolossit keskustassa!
    Jos alas lyödään koko vanha maailma, niin luulisi, että tilalle rakennettaisiin jotakin parempaa, kauniimpaa ja kestävämpää.
    Kyllä on kaupunki niin muuttunut, ettei siellä kohta osaa ilman karttaa ja kompassia liikkua. Onneksi ei usein tarvitsekaan...

    Peijakas, kun provosoitte minut pitämään palopuhetta!
    Tarkoitus oli kirjoittaa jostakin muusta, mutta kun on tämä dynastia vai mikä emmental se nyt onkaan, niin olen tietysti unohtanut alkuperäisen aiheen.

    Mitäpä tässä muuta kuin hyvää huomenta vain siltä vartalta, että aamulla olisi myöhäisempi herännäisyys.
    21. 88 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt