Kun olen seurannut aina hyväntahtoisia ja asiallisia kirjoittajia, tuli mieleeni avata ketju vain tällaisille.
Ajatukseni synnytti tänään Ramoona, joka aina on esimerkillinen. Palstalla on toki muitakin tällaisia mutta en tee koko luetteloa.
Monihan on kirjoitellut sieni-ja marjamatkoistaan.
Voitaisiinko pohtia vaikka erilaisten luonnonantimien merkitystä yksityiselle ihmiselle, perheelle ja miksei koko kansantaloudelle ja hyvinvoinnille.
Anteeksi túo ohjailuni! Kaikki aiheet tietysti kelpaavat.
Hyväntahtoisuuden ketju
183
1992
Vastaukset
- with flowers
kasvusto, jos mikä tarjoaa loppumattoman ihastuksen kohteen, niin silmillemme,
kuin myös makuaisteillemme.
Kukapa ei haluaisi sellaiseen aiheen piirissä viihtyä. Itse rakastan pientä vanamonkukkaa
sen ihmeen hienon tuoksun vuoksi,--pienuudestaan huolimatta. Utuisen siniset mustikat ihan houkuttelevat poimintaan! Ja kuinka hyviä ne ovatkaan kypsinä!- Entinen keiju
Keijujen tanssissa tällä kentällä saa potkia polveen, kyllä näin on jämpti.
Kukkaniityt ja jäkäläkankaat, sanot loppuvat jo! - katl-1
Entinen keiju kirjoitti:
Keijujen tanssissa tällä kentällä saa potkia polveen, kyllä näin on jämpti.
Kukkaniityt ja jäkäläkankaat, sanot loppuvat jo!Keijut ovat potkineet kurjenpolven sinisenviolettiset kukat heinikkoon jo. Kesän loppupuolella luonto kukittaa keltaisia kukkia kuin lisätäkseen lyhenevien päivien valoa. Keltaisten pietaryrttien vierelle sopii hyvin violetti ahdekaunokki. Siankärsämöt, joissa on valkoisen lisäksi myös vaaleapunaisia muunnoksia, tuoksuvat tien vierustoilla, samoin runsaskasvuiset angervot kosteissa paikoissa. Komeita ovat myös osmankäämit ruskeine patukoineen.
Muistan kerran ottaaneeni niitä lattiamaljakkooni. Sitten kerran ne aukesivat kuivuessaan ja pöläyttivät olohuoneen täyteen runsaat höytynsä. Olen kuullut että hiuslakka pitäisi ne patukat kasassa.
Kun kukkaniityt lakastuvat ja kuivuvat kypsyttelemään siemeniään, valmistautuvat lehtipuut tarjoamaan meille väriloistonsa. Voimaannutaan luonnon ihailusta. Keväisessä luonnossa kuulemme lintujen laulukonsertin ja myös kukkaloiston tuoksuineen.
Tuulten huokaus ja ukkosmyrskyt voidaan kokea aidoimmillaan. Luonto näyttää suuret voimansa ja ihminen näkee pienuutensa.
Jotkut väittävät nähneensä keijukaisia ja maahisiakin. Uskoako noita!- Ramoona*
Ruuneperi kirjoitti:
Keväisessä luonnossa kuulemme lintujen laulukonsertin ja myös kukkaloiston tuoksuineen.
Tuulten huokaus ja ukkosmyrskyt voidaan kokea aidoimmillaan. Luonto näyttää suuret voimansa ja ihminen näkee pienuutensa.
Jotkut väittävät nähneensä keijukaisia ja maahisiakin. Uskoako noita!Ruuneperi, kiitos huomaavaisuudestasi, mutta en lainkaan tunnista itseäni mitenkään esimerkillisenä kirjoittajana, positiivisuutta koetan kyllä ylläpitää.
Tulee mieleen Yrjö Kokon kirja Pessi ja Illsusia, tarina keijusta ja peikosta, joiden nimet on lyhennetty Illusionista ja Pessimististä. He auttoivat toisiaan selviytymään talven yli, auttoivat metsän eläimiä . Muistatte varmaan tuon Yrjö Kokon hienon teoksen hänen ottamine valokuvineen, elokuvakin on siitä tehty. Ruuneperi kirjoitti:
Keväisessä luonnossa kuulemme lintujen laulukonsertin ja myös kukkaloiston tuoksuineen.
Tuulten huokaus ja ukkosmyrskyt voidaan kokea aidoimmillaan. Luonto näyttää suuret voimansa ja ihminen näkee pienuutensa.
Jotkut väittävät nähneensä keijukaisia ja maahisiakin. Uskoako noita!Olin "reissussa" yli 2 viikkoa, suurimman ajan vietin luonnon helmassa, näin ja koin sen ihmeitä kasvien ja eläinten muodossa.
Pohjoisimmassa osassa maata, Inari - Ivalo akselilla ei ole mustikoita, eikä tule puolukoita. Voihan olla että jossain sellaisiakin saloja on sielläkin, mutta yleisnäkymä marjojen osalta heikko. Lakkojakin, korpilakkaa, joka osaa ne löytää, itse en niille saalistusmatkoille aiokaan osallistua.
Alempana, jopa meri-lapissa mustikkaa runsaasti, Muonionkin tienoilla niitä oli, vielä osin raakoja.
Niukaksi jäävät ansiot marjanpoimijoille ja myyjille. Sääli, sillä se on hyvä tulonlähde työttömyyden vaivaamalle pohjoiselle. Mieluummin ostan sen lakkalitran torilta, kuin lähden tallomaan soille jossa on vähän marjoja astiaan laitettavaksi. Suuhun mustikkaa, ja mukaankin itse keräten sieltä missä niitä oli runsaasti. Nyt pakkasessa ja lisää keräämään näistä maisemista. Runsaasti täällä kuulemma.
Sieniäpä en metsissä tavannut yhtäkään. Porot kai ennättivät herkuttelemaan ennen minua, mikäli niitä siellä yleensäkään oli, kuivat vaarat ja kuumat ilmat olivat matkaajan maisemissa.
Porot olivat rauhallisia, seurallisiakin, joskin pientä uhitteluakin ilmassa.
Hyttyset puuttuivat, yksi paarma hätyytteli jaloissani, muutama kunnon kärpänen ja sudenkorennot vesikirppujen kanssa elävöittivät rantamaisemia.
Taimenen sai nuori poika joesta, sitä en päässyt näkemään, mutta onnellinen oli nuorimies vapaiden vesien saaliistaan, kertoili moneen kertaan ylpeänä.
Vähän oli lintuja, muutama talitiainen, kukkeli ja Kuusamossa lokkeja, joskin siellä oli levän pilaamassa järvessä monia vesilintujakin.
Parasta kaikesta se maisema jonka luojan käsi on muovannut laaksoiksi ja kukkuloiksi. Vaarojen rinteillä keloja joiden sametinsileää pintaa silitin ja kätkin mieleeni kuvat maisemasta jossa hiljaisuus puhui minulle.
Se Lapin lumous, siellä on maahisia ja menninkäisiä valtaamassa mielen ja sielun.
Sinne palaan taas kun kaipaan avaruutta ja rauhaa.
Luonto antaa muutakin kuin suuhun pantavaa.
Katso, kivissäkin on elämää.- sieniretkellä
Tuoksuvattu kirjoitti:
Olin "reissussa" yli 2 viikkoa, suurimman ajan vietin luonnon helmassa, näin ja koin sen ihmeitä kasvien ja eläinten muodossa.
Pohjoisimmassa osassa maata, Inari - Ivalo akselilla ei ole mustikoita, eikä tule puolukoita. Voihan olla että jossain sellaisiakin saloja on sielläkin, mutta yleisnäkymä marjojen osalta heikko. Lakkojakin, korpilakkaa, joka osaa ne löytää, itse en niille saalistusmatkoille aiokaan osallistua.
Alempana, jopa meri-lapissa mustikkaa runsaasti, Muonionkin tienoilla niitä oli, vielä osin raakoja.
Niukaksi jäävät ansiot marjanpoimijoille ja myyjille. Sääli, sillä se on hyvä tulonlähde työttömyyden vaivaamalle pohjoiselle. Mieluummin ostan sen lakkalitran torilta, kuin lähden tallomaan soille jossa on vähän marjoja astiaan laitettavaksi. Suuhun mustikkaa, ja mukaankin itse keräten sieltä missä niitä oli runsaasti. Nyt pakkasessa ja lisää keräämään näistä maisemista. Runsaasti täällä kuulemma.
Sieniäpä en metsissä tavannut yhtäkään. Porot kai ennättivät herkuttelemaan ennen minua, mikäli niitä siellä yleensäkään oli, kuivat vaarat ja kuumat ilmat olivat matkaajan maisemissa.
Porot olivat rauhallisia, seurallisiakin, joskin pientä uhitteluakin ilmassa.
Hyttyset puuttuivat, yksi paarma hätyytteli jaloissani, muutama kunnon kärpänen ja sudenkorennot vesikirppujen kanssa elävöittivät rantamaisemia.
Taimenen sai nuori poika joesta, sitä en päässyt näkemään, mutta onnellinen oli nuorimies vapaiden vesien saaliistaan, kertoili moneen kertaan ylpeänä.
Vähän oli lintuja, muutama talitiainen, kukkeli ja Kuusamossa lokkeja, joskin siellä oli levän pilaamassa järvessä monia vesilintujakin.
Parasta kaikesta se maisema jonka luojan käsi on muovannut laaksoiksi ja kukkuloiksi. Vaarojen rinteillä keloja joiden sametinsileää pintaa silitin ja kätkin mieleeni kuvat maisemasta jossa hiljaisuus puhui minulle.
Se Lapin lumous, siellä on maahisia ja menninkäisiä valtaamassa mielen ja sielun.
Sinne palaan taas kun kaipaan avaruutta ja rauhaa.
Luonto antaa muutakin kuin suuhun pantavaa.
Katso, kivissäkin on elämää.Näen untakin kauniinkeltaisista kanttareilleista ja ihanasta auringonpaisteesta sinitaivaalla. Täällä etelässä on ollut ihanan lämpöinen jakso auringonpaisteineen ja vehmaasta metsästä on löytynyt upeita kanttareilleryhmiä. Jopa uniinikin ne ovat ilmestyneet ja ilahduttaneet loistavalla keltaisuudellaan. (Pienimuotoista onnea ja iloa).
- eroittuu*
Ramoona* kirjoitti:
Ruuneperi, kiitos huomaavaisuudestasi, mutta en lainkaan tunnista itseäni mitenkään esimerkillisenä kirjoittajana, positiivisuutta koetan kyllä ylläpitää.
Tulee mieleen Yrjö Kokon kirja Pessi ja Illsusia, tarina keijusta ja peikosta, joiden nimet on lyhennetty Illusionista ja Pessimististä. He auttoivat toisiaan selviytymään talven yli, auttoivat metsän eläimiä . Muistatte varmaan tuon Yrjö Kokon hienon teoksen hänen ottamine valokuvineen, elokuvakin on siitä tehty.tummanvihreiden kuusten muodostamaa taustaa vasten kallioisilla alueilla.
Tuo hienon värinen vaalea sammal-laji onkin kukkakauppiaiden paljon käyttämä koriste
kukka-asetelmissa. Puolukkakankaatkin punaisine marjaryppäineen ilahduttavat silmää, joskin poiminta muodostuu pääasiaksi.
Mikä onkaan somempaa, kun saada istahtaa sopivalle kohdalle kalliolla, ja kahvia juodessaan ja voileipää mutustellessa, ihailla edessä avautuvaa näkymää. Eikä mikään estä oikaisemasta selkäänsä kalliolle.
Siinä sitten ihailla taivaan sineä, antaa ajatusten vaeltaa, suuren rauhan täyttää mielen ja vaikka nukahtaa.
Jo jaksaakin taas ämpärinsä kanssa kotiin palata.
- katl-1
Tiedättehän nuo kaatopaikkojen lokkiyhdyskunnat. Sieltä ne saavat helpolla kupunsa täyteen. Minä asun aika lähellä merta ja kaatopaikka on kaukana kaupungin ulkopuolella. Ihmettelin aina mistä nuo harhailevat lokit tänne illansuussa ilmestyvät lentelemään, kunnes luin lehdestä että kaatopaikkalokit lentävät meren luodoille yöpymään. Ja totta, suunta niillä on merelle päin.
Siellä ne ovat kuulema turvassa yön ja lienevätköhän aamupalaksi kalan merestä nappaavan, eikö se kala kuitenkin ole se luontainen ruoka niille.
Aamulla niitä en ole havainnut. Lentävätköhän ne kiireesti suoraan kaatopaikalle.
Toinen luontohavaintoni sattui tällä viikolla kun vattureissulla pidin sadetta tuomen alla. Kuulin ylimääräistä risahtelua lähelläni. Siinä kolmen metrin päässä minusta heinikkoisessa matalassa ojantapaisessa näin etenevän pari pientä eläintä. Luulin niitä ensin jäniksenpoikasiksi, mutta sitten näin ne. Olivat varmaan supikoiran poikasia, sellaisia tummanharmaita pystykorvaisia ja lyhythäntäisiä söpöjä otuksia.- sun flower
Luonto voi myös olla villi ja haastava. Tänään sen koin, poiketessani polulta nähdessäni punaisia viinihaperoita ruohon seassa.Poimin niistä virheettömämmät,ja eikös vadelmia pilkoittanut kauempana.
Jouduin kiertämään kaatuneiden puunrunkojen ympäri kun olivat niin korkealla, etten päässyt yli oksarisukoiden. Sama juttu maata vasten. Sitten sitä oltiinkin sananjalka metsässä joka ulottui yli olkapäiden.
Eipä paljon tienyt mihin astua, niin tiheästi olivat kasvaneet ja laaja alue. No loppuihan sekin, ja sitten oltiinkin jo eksyksissä.
Maasto oli suoperäistä hötökasveineen, kaatuneita puunrunkoja lojui aina estäen kulkuväylän. Katselin ylöspäin nähdäkseni aukkopaikkoja, vaan kaukana olivat!
Lopulta istuin kaatuneelle puunrungolle ja mietin. Hiki jo virtasi, mutta puseronhelmalla sain silmät taas esiin.
Auringosta suunnistin lopulta reittini ja päädyin Vantaanjoen yläjuoksulle.Olin tosi iloinen ,kun peltomaisema aukeni eteeni ja pääsin rämpimästä soisessa maastossa
missä kantojen juuret olivat korkean ruohon peittämät. Sai kyllä sovitella tassunsa, ettei lentänyt risukossa!
Laajan, Vantaan kaupungin vehnäpellon laitaa kävelin pitkän matkan, auringon heloittaessa suoraan kohti.Vaan oli ilo kävellä tasaista ja selvää reittiä:)
Enpä tiennyt lähtiessäni ,että sienet jotka löysin vaativat kolmen tunnin kuntorämpimisen. Sille suunnalle en ikinä enää mene, tuossa metsässä! Nyt putsaan kauniit viinihaperot huomenna paistettaviksi. Sellainen haaste tänään! Joku on tuonut Suomeen tuon luontoomme täysin kuulumattoman otuksen. Turkkinsa takia on tuo ehkä tehty. Minullakin on joskus ollut supi-karvalakki.
Taitaa marjapaikkasi lähellä olla jokin rinne, johon supi on pesäluolansa tehnyt.
Suloisiahan nuo eläinlapset kaikki ovat, susi ja leijonakin.- katl-1
sun flower kirjoitti:
Luonto voi myös olla villi ja haastava. Tänään sen koin, poiketessani polulta nähdessäni punaisia viinihaperoita ruohon seassa.Poimin niistä virheettömämmät,ja eikös vadelmia pilkoittanut kauempana.
Jouduin kiertämään kaatuneiden puunrunkojen ympäri kun olivat niin korkealla, etten päässyt yli oksarisukoiden. Sama juttu maata vasten. Sitten sitä oltiinkin sananjalka metsässä joka ulottui yli olkapäiden.
Eipä paljon tienyt mihin astua, niin tiheästi olivat kasvaneet ja laaja alue. No loppuihan sekin, ja sitten oltiinkin jo eksyksissä.
Maasto oli suoperäistä hötökasveineen, kaatuneita puunrunkoja lojui aina estäen kulkuväylän. Katselin ylöspäin nähdäkseni aukkopaikkoja, vaan kaukana olivat!
Lopulta istuin kaatuneelle puunrungolle ja mietin. Hiki jo virtasi, mutta puseronhelmalla sain silmät taas esiin.
Auringosta suunnistin lopulta reittini ja päädyin Vantaanjoen yläjuoksulle.Olin tosi iloinen ,kun peltomaisema aukeni eteeni ja pääsin rämpimästä soisessa maastossa
missä kantojen juuret olivat korkean ruohon peittämät. Sai kyllä sovitella tassunsa, ettei lentänyt risukossa!
Laajan, Vantaan kaupungin vehnäpellon laitaa kävelin pitkän matkan, auringon heloittaessa suoraan kohti.Vaan oli ilo kävellä tasaista ja selvää reittiä:)
Enpä tiennyt lähtiessäni ,että sienet jotka löysin vaativat kolmen tunnin kuntorämpimisen. Sille suunnalle en ikinä enää mene, tuossa metsässä! Nyt putsaan kauniit viinihaperot huomenna paistettaviksi. Sellainen haaste tänään!Minulle tuli hiki lukiessani rämpimisestäsi mahdottomassa maastossa. Minulla on myös taipumus löytää itseni mitä hankalimmista paikoista metsissä ja soilla. Haastavaa on asetella jalkojaan louhikkoisessa maastossa ja etsiä paikkaa johon astua. Sateen liukastamilla sammaloituneilla kallioilla saa olla tosi varovainen. Turhautuminen on suuri, jos kovalla vaivalla poimitut marjat lentävät tantereelle, kun koria kantava käsi heilahtaa tasapainoa hakiessaan.
Sieniaikaan hankaluudet kruunaa hirvikärpänen, joka ammuksen lailla iskeytyy kuontaloon ja ryömii korvakäytävään. Ruuneperi kirjoitti:
Joku on tuonut Suomeen tuon luontoomme täysin kuulumattoman otuksen. Turkkinsa takia on tuo ehkä tehty. Minullakin on joskus ollut supi-karvalakki.
Taitaa marjapaikkasi lähellä olla jokin rinne, johon supi on pesäluolansa tehnyt.
Suloisiahan nuo eläinlapset kaikki ovat, susi ja leijonakin.ihanaa aikaa ,ei ole vielä liian kuuma ,jaksaa mennä pudemmänkin lenkin ,kun on kuitenkin oltava ulkonakin ,vaikka hellettä piisaa niin että keskipäivällä on pidettävä "siestaa".
Aamulla on kova kaste ,ja järvi on usvanpeitossa ,vesi on lämpöisempää kun ilma.
Kun pysähtyy katselemaan maisemaa,niin näkee kuinka keijut karkeloi usvassa.
Aistin jo syksyä, se tuntuu niin voimakkaana ,vaikka laittaisi silmät kiinni ,tuoksut,ja lintujen laulu ,kaikki ne jo enteilee kesän loppumista.
Keskikesällä, kun linnunpoikaset ovat lentokyvyttömiä ,emot häärii ruoanhaussa ,niihinaikoihin ei linnut paljoa ääntele.
Vielä saadaan nauttia kesästä, syyskesä onkin minun lempi vuodenaika,ja alkusyksy varsinkin.ullamirjami kirjoitti:
ihanaa aikaa ,ei ole vielä liian kuuma ,jaksaa mennä pudemmänkin lenkin ,kun on kuitenkin oltava ulkonakin ,vaikka hellettä piisaa niin että keskipäivällä on pidettävä "siestaa".
Aamulla on kova kaste ,ja järvi on usvanpeitossa ,vesi on lämpöisempää kun ilma.
Kun pysähtyy katselemaan maisemaa,niin näkee kuinka keijut karkeloi usvassa.
Aistin jo syksyä, se tuntuu niin voimakkaana ,vaikka laittaisi silmät kiinni ,tuoksut,ja lintujen laulu ,kaikki ne jo enteilee kesän loppumista.
Keskikesällä, kun linnunpoikaset ovat lentokyvyttömiä ,emot häärii ruoanhaussa ,niihinaikoihin ei linnut paljoa ääntele.
Vielä saadaan nauttia kesästä, syyskesä onkin minun lempi vuodenaika,ja alkusyksy varsinkin.Aamuisin huomaa yön kylmyyden kun päivien runsas kosteus tiivistyy vedeksi tuulilasi pinnalla.
Vielä vähän aikaa ja lehtivihreä eli klorofylli, siirtyy puiden lehdistä maahan energiavarastoksi seuraavaan kesään.
Kohta näemme suuren väriloisteen, joka kauneimmillaan on Lapissa. Eteläinen Suomikin saa osansa ja koko pohjola.- Tänään
Ruuneperi kirjoitti:
Aamuisin huomaa yön kylmyyden kun päivien runsas kosteus tiivistyy vedeksi tuulilasi pinnalla.
Vielä vähän aikaa ja lehtivihreä eli klorofylli, siirtyy puiden lehdistä maahan energiavarastoksi seuraavaan kesään.
Kohta näemme suuren väriloisteen, joka kauneimmillaan on Lapissa. Eteläinen Suomikin saa osansa ja koko pohjola.Tänään on Lahjan päivä ja onnittelemme. Tervehdys muillekin.
- samoin*
Tänään kirjoitti:
Tänään on Lahjan päivä ja onnittelemme. Tervehdys muillekin.
sinnekin hyvän päivän toivotukset:)
- Hali*
samoin* kirjoitti:
sinnekin hyvän päivän toivotukset:)
Siitä se taas lähtee
samoin* kirjoitti:
sinnekin hyvän päivän toivotukset:)
Moni varmaan kori valmiina marja-ja sienimetsään. Luoja taitaa suoda antimiaan poikkeuksellisen hyvin.
Olisiko päivän sienisana kanttarelli, myöhemmin sitteen siitakesieni.
Kertokaa asiantuntijat herkuistanne!
Huppu hirvikärpäsiä vastaan olisi varmaan paikallaan.Ruuneperi kirjoitti:
Moni varmaan kori valmiina marja-ja sienimetsään. Luoja taitaa suoda antimiaan poikkeuksellisen hyvin.
Olisiko päivän sienisana kanttarelli, myöhemmin sitteen siitakesieni.
Kertokaa asiantuntijat herkuistanne!
Huppu hirvikärpäsiä vastaan olisi varmaan paikallaan.Muistelen lapsuusaikani kasvuympäristöä pienessaä salomökissä, tiettömien taipaleiden takana.
Luonnonantimet muodostivat hyvin täkeän osan toimeentulosta. Se oli pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Puolukat, lakat, vadelmat ja sienet kerättiin penskajoukon avustamana talteen. Puolukka säilyy ilman kylmätiloja, samoin suolasienet, särkiä sai keväällä helposti tuhottoman paljon, nekin kuivattuna säilyvät kuivassa paikassa vaikka vuoden. Kaikki tämä hyöty otettiin talteen "työllä" - ei huvina. Kun joka mökissä oli lehmä tai kaksi ja länttiä perunapelloksi, näistä koostui pääosa ruuasta.
Hyvinä marjavuosina sai marjoja myös myytäväksi - ne saattoi vaihtaa ruisjauhosäkkiin. Näillä eväillä suuretkin joukot kasvatettiin ja opetettiin elämisen taidot, sen miten pitää toimeentulon eteen ponnistella.
Näistä kokemuksista on oppini jäänyt. Käytän "jokamiehen oikeuteni" mahdollisuuksien mukaan hyväksi. Eikä se ole vastenmielistä. Nyt on mahdollista ottaa hommat rauhallisesti. Ei ole välttämätöntä niska limassa täyttää tavoitetta talven varalle. Se tulee köykäisesti, maisemia katsellessa ja luonnon ihmeitä ihaillessa. Ja mikä hyvä; mahdollisimman hyvää liikuntaa puhtaassa ympäristössä.
Ymmärrän, ettei kaikilla ole mahdolllista tätä harrastaa. Jo väestörakenteen muutos on rajoittanut tätä toimintaa ja tietysti monella myös terveys. Mutta on myös paljon aikaansaamattomuutta, varsinkin nuoremmissa sukupolvissa. Hyvin paljon luontoon jää ilmaista ravintoa...no eihän se aivan ilmaista ole, jos joutuu paikkoja kauempaa hakemaan.
Tämä ikäisemme sukupolvi taitaa olla viimeinen, josta löytyy marjametsiin lähtijät.
Ja mekin vanhenemme ja kuntturoiti lisääntyy. Tiedän kyllä, että on joitakin harvoja nuorempiakin, jotka ovat marjastuksen ymmärtäneet ja tekevät hyvinä satovuosina ihan mukavaa tiliäkin oman tarpeen lisäksi.- siitä*
ynnämuu kirjoitti:
Muistelen lapsuusaikani kasvuympäristöä pienessaä salomökissä, tiettömien taipaleiden takana.
Luonnonantimet muodostivat hyvin täkeän osan toimeentulosta. Se oli pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Puolukat, lakat, vadelmat ja sienet kerättiin penskajoukon avustamana talteen. Puolukka säilyy ilman kylmätiloja, samoin suolasienet, särkiä sai keväällä helposti tuhottoman paljon, nekin kuivattuna säilyvät kuivassa paikassa vaikka vuoden. Kaikki tämä hyöty otettiin talteen "työllä" - ei huvina. Kun joka mökissä oli lehmä tai kaksi ja länttiä perunapelloksi, näistä koostui pääosa ruuasta.
Hyvinä marjavuosina sai marjoja myös myytäväksi - ne saattoi vaihtaa ruisjauhosäkkiin. Näillä eväillä suuretkin joukot kasvatettiin ja opetettiin elämisen taidot, sen miten pitää toimeentulon eteen ponnistella.
Näistä kokemuksista on oppini jäänyt. Käytän "jokamiehen oikeuteni" mahdollisuuksien mukaan hyväksi. Eikä se ole vastenmielistä. Nyt on mahdollista ottaa hommat rauhallisesti. Ei ole välttämätöntä niska limassa täyttää tavoitetta talven varalle. Se tulee köykäisesti, maisemia katsellessa ja luonnon ihmeitä ihaillessa. Ja mikä hyvä; mahdollisimman hyvää liikuntaa puhtaassa ympäristössä.
Ymmärrän, ettei kaikilla ole mahdolllista tätä harrastaa. Jo väestörakenteen muutos on rajoittanut tätä toimintaa ja tietysti monella myös terveys. Mutta on myös paljon aikaansaamattomuutta, varsinkin nuoremmissa sukupolvissa. Hyvin paljon luontoon jää ilmaista ravintoa...no eihän se aivan ilmaista ole, jos joutuu paikkoja kauempaa hakemaan.
Tämä ikäisemme sukupolvi taitaa olla viimeinen, josta löytyy marjametsiin lähtijät.
Ja mekin vanhenemme ja kuntturoiti lisääntyy. Tiedän kyllä, että on joitakin harvoja nuorempiakin, jotka ovat marjastuksen ymmärtäneet ja tekevät hyvinä satovuosina ihan mukavaa tiliäkin oman tarpeen lisäksi.että kaikki kolme lastani ovat saaneet elää kasvuaikansa pääkaupunkiseudun ulkopuolella, missä oppivat kulkemaan mukana marja ja sieniretkillä:)
Tätä nykyään he kaikki poimivat Turun saariston puhtaassa luonnossa siellä ollessaan
sieniä. soittavatkin joskus varmistaaksen onko syötävävä lajike.
Viimeksi olivat löytäneet komeita ukonhattuja, eivätkä olleet nähneet ennen niin isoja yksilöitä.
Löytäisinpä minäkin pari sellaista! Putsattuna, voissa paistoon vaan kuin pihvi! Ensin kastettuna munamaitoon, pyöräytys korppujauhoissa, ripaus suolaa ja valkopippuria.
Ihan meinaa tulla nälkä, niin hyviä voi sienetkin olla! - päivi*
ynnämuu kirjoitti:
Muistelen lapsuusaikani kasvuympäristöä pienessaä salomökissä, tiettömien taipaleiden takana.
Luonnonantimet muodostivat hyvin täkeän osan toimeentulosta. Se oli pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Puolukat, lakat, vadelmat ja sienet kerättiin penskajoukon avustamana talteen. Puolukka säilyy ilman kylmätiloja, samoin suolasienet, särkiä sai keväällä helposti tuhottoman paljon, nekin kuivattuna säilyvät kuivassa paikassa vaikka vuoden. Kaikki tämä hyöty otettiin talteen "työllä" - ei huvina. Kun joka mökissä oli lehmä tai kaksi ja länttiä perunapelloksi, näistä koostui pääosa ruuasta.
Hyvinä marjavuosina sai marjoja myös myytäväksi - ne saattoi vaihtaa ruisjauhosäkkiin. Näillä eväillä suuretkin joukot kasvatettiin ja opetettiin elämisen taidot, sen miten pitää toimeentulon eteen ponnistella.
Näistä kokemuksista on oppini jäänyt. Käytän "jokamiehen oikeuteni" mahdollisuuksien mukaan hyväksi. Eikä se ole vastenmielistä. Nyt on mahdollista ottaa hommat rauhallisesti. Ei ole välttämätöntä niska limassa täyttää tavoitetta talven varalle. Se tulee köykäisesti, maisemia katsellessa ja luonnon ihmeitä ihaillessa. Ja mikä hyvä; mahdollisimman hyvää liikuntaa puhtaassa ympäristössä.
Ymmärrän, ettei kaikilla ole mahdolllista tätä harrastaa. Jo väestörakenteen muutos on rajoittanut tätä toimintaa ja tietysti monella myös terveys. Mutta on myös paljon aikaansaamattomuutta, varsinkin nuoremmissa sukupolvissa. Hyvin paljon luontoon jää ilmaista ravintoa...no eihän se aivan ilmaista ole, jos joutuu paikkoja kauempaa hakemaan.
Tämä ikäisemme sukupolvi taitaa olla viimeinen, josta löytyy marjametsiin lähtijät.
Ja mekin vanhenemme ja kuntturoiti lisääntyy. Tiedän kyllä, että on joitakin harvoja nuorempiakin, jotka ovat marjastuksen ymmärtäneet ja tekevät hyvinä satovuosina ihan mukavaa tiliäkin oman tarpeen lisäksi.Miltei kaikissa kunnissa on mahdollisuus vuokrata aarin parin ala maata, jossa voi viljellä peruselintarvikkeita. Vuokrakin on varsin kohtuullinen. Vaan ketä ovat he jotka näitä "siirtolapuutarha" aareja vuokraavat - eläkeläiset ja rajojen takaa maahan muuttaneet.
Inkeriläiset ja venäläiset ovat varsin kekseliäitä viljelijöitä, perunavarret ja naatit haudataan maahan lannoitteeksi seuraavaa kasvukautta odottamaan. Palstaviljely on oikea elämänmuoto. Tapaa samanhenkisiä ja -ikäisiä henkilöitä joiden kanssa kahvikupposen kanssa voi vaihtaa hyviä' viljelyvinkkejä. Nyt on sadon korjuun aika. Marjat ja monet kasvit ovat keräyskunnossa. Tomaatit ja mansikat tahtovat vain hävitä parempiin koreihin.
Eipä tälläkään noin 50 tontin alueella ole kuin vanhempaa väkeä hankkimassa jatketta eläketuloihin. Saa luomuvihanneksia ja marjoja mitä kukakin viljelee. Aikamoinen lisä puutarhan ja metsän antimista tulee ruokabudjettiin. Vaivannäkö todella tulee palkituksi, kuntokin kohenee vetreäksi palstalla ahertaissa. - Hintriika*
siitä* kirjoitti:
että kaikki kolme lastani ovat saaneet elää kasvuaikansa pääkaupunkiseudun ulkopuolella, missä oppivat kulkemaan mukana marja ja sieniretkillä:)
Tätä nykyään he kaikki poimivat Turun saariston puhtaassa luonnossa siellä ollessaan
sieniä. soittavatkin joskus varmistaaksen onko syötävävä lajike.
Viimeksi olivat löytäneet komeita ukonhattuja, eivätkä olleet nähneet ennen niin isoja yksilöitä.
Löytäisinpä minäkin pari sellaista! Putsattuna, voissa paistoon vaan kuin pihvi! Ensin kastettuna munamaitoon, pyöräytys korppujauhoissa, ripaus suolaa ja valkopippuria.
Ihan meinaa tulla nälkä, niin hyviä voi sienetkin olla!Tykkään minäkin liikkua luonnossa, mutta olen onnettoman hidas marjojen pomija ja sieniä en juurikaan tunne. Helsingissä asuessani kävin muutaman kerran sienessä ystäväni kanssa. Opin tuntemaan suppilovahveron, joita täällä pohjoisessa ei kasva. Muista sienistä minun täytyy kysyä, onko se syötävä. Sienien ja marjojen syömisen taito minulla on erinomainen, vaikka hankintakyky onkin kyseenalainen!
Ai niin, tunnenhan minä sentään kanttarellin. Sen sijaan siitake on viljelty sieni. Sitä ei voi Suomessa mennä kenenkään sienimöstä poimimaan. Ei ainakaan ilman lupaa. Jossakin elämäni vaiheessa jouduin tekemisiin kaupallisessa mielessä siitakkeen kanssa. Hyvä ja terveellinen sieni, mutta on edelleen turhan hinnakas!
Hirvikärpäset eivät onneksi ole vielä levinneet näille leveysasteille. Tunnustan, etten ole ikinä edes nähnyt sellaista otusta luonnossa. Tai jos olen nähnyt, en ole tunnistanut eikä se ole minun kimppuuni käynyt. Sen kokemuksen puutteesta en ole ollenkaan pahoillani. päivi* kirjoitti:
Miltei kaikissa kunnissa on mahdollisuus vuokrata aarin parin ala maata, jossa voi viljellä peruselintarvikkeita. Vuokrakin on varsin kohtuullinen. Vaan ketä ovat he jotka näitä "siirtolapuutarha" aareja vuokraavat - eläkeläiset ja rajojen takaa maahan muuttaneet.
Inkeriläiset ja venäläiset ovat varsin kekseliäitä viljelijöitä, perunavarret ja naatit haudataan maahan lannoitteeksi seuraavaa kasvukautta odottamaan. Palstaviljely on oikea elämänmuoto. Tapaa samanhenkisiä ja -ikäisiä henkilöitä joiden kanssa kahvikupposen kanssa voi vaihtaa hyviä' viljelyvinkkejä. Nyt on sadon korjuun aika. Marjat ja monet kasvit ovat keräyskunnossa. Tomaatit ja mansikat tahtovat vain hävitä parempiin koreihin.
Eipä tälläkään noin 50 tontin alueella ole kuin vanhempaa väkeä hankkimassa jatketta eläketuloihin. Saa luomuvihanneksia ja marjoja mitä kukakin viljelee. Aikamoinen lisä puutarhan ja metsän antimista tulee ruokabudjettiin. Vaivannäkö todella tulee palkituksi, kuntokin kohenee vetreäksi palstalla ahertaissa.Mikäs onkaan mukavampaa kuin kirjoittaa palstalla ja mennä sitten hoitamaan maapalstaansa. Saa vielä hyviä vihanneksia, perunoita ja miksei marjojakin.
Väsyneenä sitten murkinoimaa ja lepäämään.
Joku epäviisas on sanonut, ettei terve ruumis työtä kaipaa. Kaipaa kuitenkin liikuntaa ja harrasteita.- tahtoo jotain hyvää*
Ruuneperi kirjoitti:
Mikäs onkaan mukavampaa kuin kirjoittaa palstalla ja mennä sitten hoitamaan maapalstaansa. Saa vielä hyviä vihanneksia, perunoita ja miksei marjojakin.
Väsyneenä sitten murkinoimaa ja lepäämään.
Joku epäviisas on sanonut, ettei terve ruumis työtä kaipaa. Kaipaa kuitenkin liikuntaa ja harrasteita.elinikä tiedä ottaisiko appelsiinimarmelaadia, vai Fanipalan? Juustokeksikin olisi päiväkahvin kanssa makoisa.
Taidanpa ottaa sokerikorpun ja juhlistaa sen applarimarmelaatilla. Onhan päivänne sujunut hyvin toivon? Hellettä riitti, kunnes hyppäsin autokyytiin ja juhlin ostarilla jäätelöllä ja kahvilla,ihan sivilisaatiosta hurmaantuneena!
Sitten jo viitsikin tehdä runsaammat ostokset, kun nuoret ilahduttivat tulemalla kylään.
Huomenna taas grillaillaan, tänään vaan jammailevat. Toivottaen hyvää illanjatkoa hyväntoivon vetoketjulle t palstalainen. - etsivivä-amadeus
Ruuneperi kirjoitti:
Moni varmaan kori valmiina marja-ja sienimetsään. Luoja taitaa suoda antimiaan poikkeuksellisen hyvin.
Olisiko päivän sienisana kanttarelli, myöhemmin sitteen siitakesieni.
Kertokaa asiantuntijat herkuistanne!
Huppu hirvikärpäsiä vastaan olisi varmaan paikallaan.Olin todella surullinen,aikoinaan kertomuksestani lapsuuden maisemista,se poistui kun Sinua kaiketi herjattiin siinä.
Kerron sen vielä:´kasvattivanhemmillani oli hevonen ja sen olin opettanut,että tulee määrättyyn kellonaikaan kotio,ja sitten lähdetään hakemaan lypsylehmät kotiin.
Se ihana tamma Pulu oli sen nimi.Hyppäsin sen selkään ja ilman suitsia se eläin vei minut lehmienluo.
Voi kunka se ihana eläin voi seurata elämääni ja muisteloitani,Sinä et ,voit poistaa tämänkin - tatti*
etsivivä-amadeus kirjoitti:
Olin todella surullinen,aikoinaan kertomuksestani lapsuuden maisemista,se poistui kun Sinua kaiketi herjattiin siinä.
Kerron sen vielä:´kasvattivanhemmillani oli hevonen ja sen olin opettanut,että tulee määrättyyn kellonaikaan kotio,ja sitten lähdetään hakemaan lypsylehmät kotiin.
Se ihana tamma Pulu oli sen nimi.Hyppäsin sen selkään ja ilman suitsia se eläin vei minut lehmienluo.
Voi kunka se ihana eläin voi seurata elämääni ja muisteloitani,Sinä et ,voit poistaa tämänkinJoskus kun tarvitsee ruokaisampaa evästä, paistan ensin amerikanpekoniviipaleet sipulin kera, nosta ne paistinlastalle sivuun, lisään syntyneeseen rasvaan kanttamaröllit
ja annan niiden höyrystyä kunnes paistuvat. Pekoni pannuun takaisin lämpiämään, ja sillä aikaa on perunatkin kypsyneet,
On aika tuhtia ruokaa, mutta hyvää vaihteeksi. Herkkusienikeitto on ihanaa, kerran kun pääruoka oli työläämpää,tein valmiista kahdesta pussikeitosta(oli monta syöjää)t
peruskeiton, ja lisäsin tuoreita herkkusieniä joulkkoon ja tilkan kermaa, aAnnoin hautua noin ½ t ja kaikki sanoivat etteivät ole syöneet koskaan niin hyvää alkukeittoa.
Nyt antaisin sen olla jo pääruoka, ihan tarpeeksi ravitseva leivän kanssa. - mukavaa
tatti* kirjoitti:
Joskus kun tarvitsee ruokaisampaa evästä, paistan ensin amerikanpekoniviipaleet sipulin kera, nosta ne paistinlastalle sivuun, lisään syntyneeseen rasvaan kanttamaröllit
ja annan niiden höyrystyä kunnes paistuvat. Pekoni pannuun takaisin lämpiämään, ja sillä aikaa on perunatkin kypsyneet,
On aika tuhtia ruokaa, mutta hyvää vaihteeksi. Herkkusienikeitto on ihanaa, kerran kun pääruoka oli työläämpää,tein valmiista kahdesta pussikeitosta(oli monta syöjää)t
peruskeiton, ja lisäsin tuoreita herkkusieniä joulkkoon ja tilkan kermaa, aAnnoin hautua noin ½ t ja kaikki sanoivat etteivät ole syöneet koskaan niin hyvää alkukeittoa.
Nyt antaisin sen olla jo pääruoka, ihan tarpeeksi ravitseva leivän kanssa.luettavaa koko ketju.
Sieniin kun on juttu siirtynyt, kokeilkaapa sulatejuustoa sienikeitossa kerman sijasta, Koskenlaskijaa vaikka.
Kiva sana tuo kanttamarölli, onko ihan oma keksintö? Sienillä onkin lystikkäitä nimiä, on haisuhaperoa ja känsätuhkeloa.
Mutta tuo pekoni saisi olla reseptillä, kolesteroolit siitä riehaantuu... - tattiska
mukavaa kirjoitti:
luettavaa koko ketju.
Sieniin kun on juttu siirtynyt, kokeilkaapa sulatejuustoa sienikeitossa kerman sijasta, Koskenlaskijaa vaikka.
Kiva sana tuo kanttamarölli, onko ihan oma keksintö? Sienillä onkin lystikkäitä nimiä, on haisuhaperoa ja känsätuhkeloa.
Mutta tuo pekoni saisi olla reseptillä, kolesteroolit siitä riehaantuu...kotoisin Mäntyharjulta 85 vuotiaalta Karjalan evakolta, joka soittelee silloin tällöin aikansa kuluksi.
Tähän pieni tietopaketti samalla Ykkös vihollinen kolestroolille on:
Lampaan liha
Naudan liha
sitten vasta sianliha. t pilvi* etsivivä-amadeus kirjoitti:
Olin todella surullinen,aikoinaan kertomuksestani lapsuuden maisemista,se poistui kun Sinua kaiketi herjattiin siinä.
Kerron sen vielä:´kasvattivanhemmillani oli hevonen ja sen olin opettanut,että tulee määrättyyn kellonaikaan kotio,ja sitten lähdetään hakemaan lypsylehmät kotiin.
Se ihana tamma Pulu oli sen nimi.Hyppäsin sen selkään ja ilman suitsia se eläin vei minut lehmienluo.
Voi kunka se ihana eläin voi seurata elämääni ja muisteloitani,Sinä et ,voit poistaa tämänkinJos viestisi on ollut jonkin törkyviestin perässä ja viestisi on poistunut mukana.
Olen pahoillani! Olen kyllä pyytänyt poistoja mutta enää eivät muut viestit poistu.etsivivä-amadeus kirjoitti:
Olin todella surullinen,aikoinaan kertomuksestani lapsuuden maisemista,se poistui kun Sinua kaiketi herjattiin siinä.
Kerron sen vielä:´kasvattivanhemmillani oli hevonen ja sen olin opettanut,että tulee määrättyyn kellonaikaan kotio,ja sitten lähdetään hakemaan lypsylehmät kotiin.
Se ihana tamma Pulu oli sen nimi.Hyppäsin sen selkään ja ilman suitsia se eläin vei minut lehmienluo.
Voi kunka se ihana eläin voi seurata elämääni ja muisteloitani,Sinä et ,voit poistaa tämänkinNäen sinut ratsatavan hevosen selässä kohti lehmihakaa silmät ilosta ja vauhdista loistaen.
Pidä nuo kauniit ja hyvät muistot mielessäsi, ne tuovat mieleesi hyvänolon tunnetta.
Muistojasi ei voi kukaan pyhkiä pois, ei kenenkään muistoja.tattiska kirjoitti:
kotoisin Mäntyharjulta 85 vuotiaalta Karjalan evakolta, joka soittelee silloin tällöin aikansa kuluksi.
Tähän pieni tietopaketti samalla Ykkös vihollinen kolestroolille on:
Lampaan liha
Naudan liha
sitten vasta sianliha. t pilvi*Niin täällä. Pohjoisen taivas sen sijaan on kuin Sampolla kuurattu kuparipannun kylki.
Jo toista viikkoa ovat kirkkolinnut suorittaneet ylilennon, iltaisin itään ja aamulla varhain takaisin. Parvi on mahdottoman suuri, ja se saattaa tulla kaukaa, koska ne istahtavat keinumaan koivujen latvoissa ja tönivät toinenen toistaan tv-antenneilla.
Pariin päivään en ole nähnyt lempiharakkaani. Syynä taitaa olla ikkunoitten maalaus. Kissakaan ei ole pasteeraillut pihalla. Rusakko sen sijaan ei ole pelästynyt maalaria eikä hänen suurta nosturiaan. Rohkea on myös fasaani, joka päivittäin tulee tätä kautta jostakin ja menee jonnekin.
Eilen näin korkeuksissa auran tekemistä harjoittelevan lintujoukon. Aika hyvin se vähitellen onnistui. Taisivat olla muuttopuuhissa. Siitä en päässyt selville, mitä lintuja ne olivat. Meillä on kaksikin kiikaria, mutta en oikein uskalla niitä käyttää. Saattavat vielä naapuritaloissa epäillä, että täällä asustaa harvinaisen utelias muori.
Lintuja on mukava seurailla, mutta toivon kuitenkin, etteivät tilhet ilmesty maisemiin. Pihlajanmarjat ovat oranssin värisiä ja kohta punaisia, Olisi ihanaa, jos ne värittäisivät maisemaa vielä silloinkin, kun puut ja pensaat värjöttelevät alastomina.- etsivivä-amadeus
Ruuneperi kirjoitti:
Näen sinut ratsatavan hevosen selässä kohti lehmihakaa silmät ilosta ja vauhdista loistaen.
Pidä nuo kauniit ja hyvät muistot mielessäsi, ne tuovat mieleesi hyvänolon tunnetta.
Muistojasi ei voi kukaan pyhkiä pois, ei kenenkään muistoja.nykyisin laukkaan.
Jollainlailla on purettava tätä pahaaoloa.
Eihän meistä paha ole kenkään,
vaan joku vain heikompi toista,vai kuinka se menikään??
Se ihanainen runo..
Kiitos Ruuneperi,että vaivauduit vastaamaan,
se laukka sen tamman selässä,oli parhainta antia elämältä. ynnämuu kirjoitti:
Muistelen lapsuusaikani kasvuympäristöä pienessaä salomökissä, tiettömien taipaleiden takana.
Luonnonantimet muodostivat hyvin täkeän osan toimeentulosta. Se oli pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Puolukat, lakat, vadelmat ja sienet kerättiin penskajoukon avustamana talteen. Puolukka säilyy ilman kylmätiloja, samoin suolasienet, särkiä sai keväällä helposti tuhottoman paljon, nekin kuivattuna säilyvät kuivassa paikassa vaikka vuoden. Kaikki tämä hyöty otettiin talteen "työllä" - ei huvina. Kun joka mökissä oli lehmä tai kaksi ja länttiä perunapelloksi, näistä koostui pääosa ruuasta.
Hyvinä marjavuosina sai marjoja myös myytäväksi - ne saattoi vaihtaa ruisjauhosäkkiin. Näillä eväillä suuretkin joukot kasvatettiin ja opetettiin elämisen taidot, sen miten pitää toimeentulon eteen ponnistella.
Näistä kokemuksista on oppini jäänyt. Käytän "jokamiehen oikeuteni" mahdollisuuksien mukaan hyväksi. Eikä se ole vastenmielistä. Nyt on mahdollista ottaa hommat rauhallisesti. Ei ole välttämätöntä niska limassa täyttää tavoitetta talven varalle. Se tulee köykäisesti, maisemia katsellessa ja luonnon ihmeitä ihaillessa. Ja mikä hyvä; mahdollisimman hyvää liikuntaa puhtaassa ympäristössä.
Ymmärrän, ettei kaikilla ole mahdolllista tätä harrastaa. Jo väestörakenteen muutos on rajoittanut tätä toimintaa ja tietysti monella myös terveys. Mutta on myös paljon aikaansaamattomuutta, varsinkin nuoremmissa sukupolvissa. Hyvin paljon luontoon jää ilmaista ravintoa...no eihän se aivan ilmaista ole, jos joutuu paikkoja kauempaa hakemaan.
Tämä ikäisemme sukupolvi taitaa olla viimeinen, josta löytyy marjametsiin lähtijät.
Ja mekin vanhenemme ja kuntturoiti lisääntyy. Tiedän kyllä, että on joitakin harvoja nuorempiakin, jotka ovat marjastuksen ymmärtäneet ja tekevät hyvinä satovuosina ihan mukavaa tiliäkin oman tarpeen lisäksi.Metsään olen nytkin lähdössä viimeisiä vattuja katsastamaan. Mustikkaa siellä toki on pilvin pimein ja niitäkin vielä on tarkoitus poimia, ainakin syötäväksi. Pakastimet ovat luonnonmarjaa aivan täynnä ja talven vitamiinit turvattu. Lapsuuden pakollinen poiminta on ajan kuluessa muodostunut rakkaaksi harrastukseksi ja liikuntakin tulee siinä sivussa.
Tuo "penskajoukko" oli niin tuttu sana, että oli pakko kommentoida. Kiitos aamukahviseurasta ja mukavia luontoretkiä!etsivivä-amadeus kirjoitti:
Olin todella surullinen,aikoinaan kertomuksestani lapsuuden maisemista,se poistui kun Sinua kaiketi herjattiin siinä.
Kerron sen vielä:´kasvattivanhemmillani oli hevonen ja sen olin opettanut,että tulee määrättyyn kellonaikaan kotio,ja sitten lähdetään hakemaan lypsylehmät kotiin.
Se ihana tamma Pulu oli sen nimi.Hyppäsin sen selkään ja ilman suitsia se eläin vei minut lehmienluo.
Voi kunka se ihana eläin voi seurata elämääni ja muisteloitani,Sinä et ,voit poistaa tämänkinetsivivä-amadeus sen hienon kirjoituksesi, ehdin lukea sen ja kuvauksesi yhteistyöstä "Pulun" kanssa jäi mieleeni.
Kokonaisten ketjujen poistaminen oli niin jokapäiväistä ettei kukaan ollut selvillä, tai muista kuka poistajista oli asialla.ynnämuu kirjoitti:
Muistelen lapsuusaikani kasvuympäristöä pienessaä salomökissä, tiettömien taipaleiden takana.
Luonnonantimet muodostivat hyvin täkeän osan toimeentulosta. Se oli pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Puolukat, lakat, vadelmat ja sienet kerättiin penskajoukon avustamana talteen. Puolukka säilyy ilman kylmätiloja, samoin suolasienet, särkiä sai keväällä helposti tuhottoman paljon, nekin kuivattuna säilyvät kuivassa paikassa vaikka vuoden. Kaikki tämä hyöty otettiin talteen "työllä" - ei huvina. Kun joka mökissä oli lehmä tai kaksi ja länttiä perunapelloksi, näistä koostui pääosa ruuasta.
Hyvinä marjavuosina sai marjoja myös myytäväksi - ne saattoi vaihtaa ruisjauhosäkkiin. Näillä eväillä suuretkin joukot kasvatettiin ja opetettiin elämisen taidot, sen miten pitää toimeentulon eteen ponnistella.
Näistä kokemuksista on oppini jäänyt. Käytän "jokamiehen oikeuteni" mahdollisuuksien mukaan hyväksi. Eikä se ole vastenmielistä. Nyt on mahdollista ottaa hommat rauhallisesti. Ei ole välttämätöntä niska limassa täyttää tavoitetta talven varalle. Se tulee köykäisesti, maisemia katsellessa ja luonnon ihmeitä ihaillessa. Ja mikä hyvä; mahdollisimman hyvää liikuntaa puhtaassa ympäristössä.
Ymmärrän, ettei kaikilla ole mahdolllista tätä harrastaa. Jo väestörakenteen muutos on rajoittanut tätä toimintaa ja tietysti monella myös terveys. Mutta on myös paljon aikaansaamattomuutta, varsinkin nuoremmissa sukupolvissa. Hyvin paljon luontoon jää ilmaista ravintoa...no eihän se aivan ilmaista ole, jos joutuu paikkoja kauempaa hakemaan.
Tämä ikäisemme sukupolvi taitaa olla viimeinen, josta löytyy marjametsiin lähtijät.
Ja mekin vanhenemme ja kuntturoiti lisääntyy. Tiedän kyllä, että on joitakin harvoja nuorempiakin, jotka ovat marjastuksen ymmärtäneet ja tekevät hyvinä satovuosina ihan mukavaa tiliäkin oman tarpeen lisäksi.Itse olen täältä rintamailta, jossa elämä oli toki samantapaista meidän vähäväkisten kohdalla. Itsekin olen tuontaustainen.
Tuollaisesta taustasta nousseet pelstivat meille Suomenkin 50-kertaista vihollista vastaan II-maailmansodassa. Arvo toki kaikille muillekin, Suomen naisillekin.
Kiva kun poikkesit YM!sun flower kirjoitti:
Luonto voi myös olla villi ja haastava. Tänään sen koin, poiketessani polulta nähdessäni punaisia viinihaperoita ruohon seassa.Poimin niistä virheettömämmät,ja eikös vadelmia pilkoittanut kauempana.
Jouduin kiertämään kaatuneiden puunrunkojen ympäri kun olivat niin korkealla, etten päässyt yli oksarisukoiden. Sama juttu maata vasten. Sitten sitä oltiinkin sananjalka metsässä joka ulottui yli olkapäiden.
Eipä paljon tienyt mihin astua, niin tiheästi olivat kasvaneet ja laaja alue. No loppuihan sekin, ja sitten oltiinkin jo eksyksissä.
Maasto oli suoperäistä hötökasveineen, kaatuneita puunrunkoja lojui aina estäen kulkuväylän. Katselin ylöspäin nähdäkseni aukkopaikkoja, vaan kaukana olivat!
Lopulta istuin kaatuneelle puunrungolle ja mietin. Hiki jo virtasi, mutta puseronhelmalla sain silmät taas esiin.
Auringosta suunnistin lopulta reittini ja päädyin Vantaanjoen yläjuoksulle.Olin tosi iloinen ,kun peltomaisema aukeni eteeni ja pääsin rämpimästä soisessa maastossa
missä kantojen juuret olivat korkean ruohon peittämät. Sai kyllä sovitella tassunsa, ettei lentänyt risukossa!
Laajan, Vantaan kaupungin vehnäpellon laitaa kävelin pitkän matkan, auringon heloittaessa suoraan kohti.Vaan oli ilo kävellä tasaista ja selvää reittiä:)
Enpä tiennyt lähtiessäni ,että sienet jotka löysin vaativat kolmen tunnin kuntorämpimisen. Sille suunnalle en ikinä enää mene, tuossa metsässä! Nyt putsaan kauniit viinihaperot huomenna paistettaviksi. Sellainen haaste tänään!Kirjoitat, että paistat se ateriaksi. Eikö haperoita pidä ryöpätä ensin?
Olen muuten ollut huomaavinani, että sienisaaliit ovat pienentyneet viime vuosina. Kesäpaikkani metsissä oli aikoinaan laajat alueet täynnä haaparouskua, mutta monena vuonna olen joutunut palaamaan tyhjän vasun kanssa kotiin harmissani.
Omalla pihallakin kasvoi aikoinaan isoja kivitatteja ja mustaarouskua, mutta eipä enää. Maastoa ei kuitenkaan ole kovinkaan muutettu, jokunen puu kaadettu, mm. liian korkeiksi venähtäneet koivut. Olisiko siinä syy?Venlastiina kirjoitti:
Niin täällä. Pohjoisen taivas sen sijaan on kuin Sampolla kuurattu kuparipannun kylki.
Jo toista viikkoa ovat kirkkolinnut suorittaneet ylilennon, iltaisin itään ja aamulla varhain takaisin. Parvi on mahdottoman suuri, ja se saattaa tulla kaukaa, koska ne istahtavat keinumaan koivujen latvoissa ja tönivät toinenen toistaan tv-antenneilla.
Pariin päivään en ole nähnyt lempiharakkaani. Syynä taitaa olla ikkunoitten maalaus. Kissakaan ei ole pasteeraillut pihalla. Rusakko sen sijaan ei ole pelästynyt maalaria eikä hänen suurta nosturiaan. Rohkea on myös fasaani, joka päivittäin tulee tätä kautta jostakin ja menee jonnekin.
Eilen näin korkeuksissa auran tekemistä harjoittelevan lintujoukon. Aika hyvin se vähitellen onnistui. Taisivat olla muuttopuuhissa. Siitä en päässyt selville, mitä lintuja ne olivat. Meillä on kaksikin kiikaria, mutta en oikein uskalla niitä käyttää. Saattavat vielä naapuritaloissa epäillä, että täällä asustaa harvinaisen utelias muori.
Lintuja on mukava seurailla, mutta toivon kuitenkin, etteivät tilhet ilmesty maisemiin. Pihlajanmarjat ovat oranssin värisiä ja kohta punaisia, Olisi ihanaa, jos ne värittäisivät maisemaa vielä silloinkin, kun puut ja pensaat värjöttelevät alastomina.Oli mukavaa kun kunnioitit meidänkin vaatimatonta seuraa. Lintujen mukaan sitä kohta kaipaa kun syksyn synkät koittavat.
Taidan jossain yhteydessä poiketa vielä Römpsänperälle. Tulisitko mukaan?- pilvi*
Makriina kirjoitti:
Kirjoitat, että paistat se ateriaksi. Eikö haperoita pidä ryöpätä ensin?
Olen muuten ollut huomaavinani, että sienisaaliit ovat pienentyneet viime vuosina. Kesäpaikkani metsissä oli aikoinaan laajat alueet täynnä haaparouskua, mutta monena vuonna olen joutunut palaamaan tyhjän vasun kanssa kotiin harmissani.
Omalla pihallakin kasvoi aikoinaan isoja kivitatteja ja mustaarouskua, mutta eipä enää. Maastoa ei kuitenkaan ole kovinkaan muutettu, jokunen puu kaadettu, mm. liian korkeiksi venähtäneet koivut. Olisiko siinä syy?Huomasin vasta äsken kysymyksesi, viinihaperon voi puhdistettuna pilkkoa pannulle sellaisenaan ja paistaa ,tai käyttää keittoihin. Minusta ne ovat olleet miedompia aikaisemmin ,syöty on jo ,mutta olen parempiakin syönyt!
Paistoin tällä kertaa neitsyt rypsiöljyssä, jossa voin maku ja sipulin kanssa.Hassua kun rypsiöljyn pitää olla neitsytöljyä! ensi puristettuhan se on:) Mutta niin pullossa lukee :D
Se on hieman kallinpaa kuin tavallinen öljy, mutta hyvää.
Kiitos mukanaolosta tänään perjantainakin. Mistähän huomenna kesksutelisimme.
Nukkukaa hyvin!kun minä en ehtinyt mukaan ollenkaan, kun olen vain hoitanut niitä palstojani. Totean vaan sen verran, että erinomainen kasvukesä. kaikesta on ylitarjontaa. Juuri läksi ystävä vieden mennessään kaikkia vihanneksia. Tomaattia kypsyy melkein ämpärillinen päivässä, myös kurkut ja kesäkurpitsat kasvavat hyvin, puhumattakaan perunoista sipuleista, ja muista juurikasveista. Myös kukkakaalit olleet suuria ja kiinteitä, eikä mitään ötököitäkään ole ollut riesana. Todella hieno kasvatuskesä, ja kukat kukkii---puutarhamarjojakin päästään pian keräämään, ja rastaatkin on hävinneet metsään, kun mustikkasato on hyvä. Tämähän on melkein liian helppoa! Terkut kaikille kasvattajille, ja luonnon antimien kerääjille!
- Atolfia
marja-liisa41 kirjoitti:
kun minä en ehtinyt mukaan ollenkaan, kun olen vain hoitanut niitä palstojani. Totean vaan sen verran, että erinomainen kasvukesä. kaikesta on ylitarjontaa. Juuri läksi ystävä vieden mennessään kaikkia vihanneksia. Tomaattia kypsyy melkein ämpärillinen päivässä, myös kurkut ja kesäkurpitsat kasvavat hyvin, puhumattakaan perunoista sipuleista, ja muista juurikasveista. Myös kukkakaalit olleet suuria ja kiinteitä, eikä mitään ötököitäkään ole ollut riesana. Todella hieno kasvatuskesä, ja kukat kukkii---puutarhamarjojakin päästään pian keräämään, ja rastaatkin on hävinneet metsään, kun mustikkasato on hyvä. Tämähän on melkein liian helppoa! Terkut kaikille kasvattajille, ja luonnon antimien kerääjille!
Mukavasti voi viljelys. Kurpitsat kasvaa kohisten. Persiljaa ja tilliä on jo pakkasessa talven varalle.
Kukkaset ovat aivan ihania. niitä on mukava laittaa maljakkoon mielen piristykseksi. Koti näyttää heti valoisammalta, kun on kukkia maljakossa.
Punaherukat on jo mehuna. Ensi viikolla mustaherukat vuorossa. Pulloista tuli vain pulaa, mutta lapset ovat jo kantaneet pullovarastonsa, joten mustaherukatkin ovat pian mehuna ja hillona.
Kantarelleja saan maanantaina luultavasti, kun poikani palaa mökiltä. Hän on luvannut tuoda.
Kiitos terveisistä, samoin sinulle marja-liisa41, niin myös kaikille luonnossa viihtyville. - etsivivä-amadeus
Atolfia kirjoitti:
Mukavasti voi viljelys. Kurpitsat kasvaa kohisten. Persiljaa ja tilliä on jo pakkasessa talven varalle.
Kukkaset ovat aivan ihania. niitä on mukava laittaa maljakkoon mielen piristykseksi. Koti näyttää heti valoisammalta, kun on kukkia maljakossa.
Punaherukat on jo mehuna. Ensi viikolla mustaherukat vuorossa. Pulloista tuli vain pulaa, mutta lapset ovat jo kantaneet pullovarastonsa, joten mustaherukatkin ovat pian mehuna ja hillona.
Kantarelleja saan maanantaina luultavasti, kun poikani palaa mökiltä. Hän on luvannut tuoda.
Kiitos terveisistä, samoin sinulle marja-liisa41, niin myös kaikille luonnossa viihtyville.kuka keksi rakkauden,siitä lauletaan.
Kaiketi kivikaudelta,vaiko ihan luolamieskaudelta?? Sammaloituneet kivet ja puunrungot luovat mielikuvitushahmoja, korkeiden sananjalkojen välistä siivilöityvä valo saa kaikki vihreän sävyt väikkymään ja läikkymään. Pihlajanoksilla pehmustettu lehteväntuoksuinen istumapaikka kuin pesä, kaarnanpalaselle katettuna ketunleipiä ja suolaheiniä, muutama mesimarja hohtaa mustikoiden joukossa emalimukissa. Pullossa marjamehua, voipaperissa eväsleivät. Mitään ei puutu.
Järvenselkä kimaltaa rantakoivujen lomasta. Me kesästä villiytyneet lapset hypimme järveen koivun oksaan kiinnitetyn köyden varassa, jäntevinä ja ruskettuneina, jalat variksensaappailla. Pian karkaamme itse kyhätyllä lautalla vastarannan salaisuuksien metsään, ryteikköön.- saapas*
Ramoona1 kirjoitti:
Sammaloituneet kivet ja puunrungot luovat mielikuvitushahmoja, korkeiden sananjalkojen välistä siivilöityvä valo saa kaikki vihreän sävyt väikkymään ja läikkymään. Pihlajanoksilla pehmustettu lehteväntuoksuinen istumapaikka kuin pesä, kaarnanpalaselle katettuna ketunleipiä ja suolaheiniä, muutama mesimarja hohtaa mustikoiden joukossa emalimukissa. Pullossa marjamehua, voipaperissa eväsleivät. Mitään ei puutu.
Järvenselkä kimaltaa rantakoivujen lomasta. Me kesästä villiytyneet lapset hypimme järveen koivun oksaan kiinnitetyn köyden varassa, jäntevinä ja ruskettuneina, jalat variksensaappailla. Pian karkaamme itse kyhätyllä lautalla vastarannan salaisuuksien metsään, ryteikköön.Muistuu minunkin mieleeni lapsuuden muistot kyseisistä tuskallisista saappaista!
Helsingissä, jossa Lastentarhassa olin oppinut laulun:
Kevät satehella aina niin lysti on,
minä loiskis ja läiskis nyt astun.
Kevätpuronen kun myllyä pyörittää,
enpä huoli vaikka mä kastun.
Tuopa oppi päästessäni kesänviettoon maalle, sai aikaan, että kaikki vesilammikot kahlasin ja loiskin, jonka seurauksena sain nuo variksensaappaat. Sinänsä en niistä kärsinyt, paitsi saunassa kun äitini täti pesi ne juuriharjalla!
Sitä kipua ei unohda, vieläkään en tajua, oliko se siihen aikaan ainoa hoito sierettyneisiin jalkoihin?
Vieläkin kipristelee jalkani muistaessani, kuinka turvonneet ja kipeät ne olivat saunan
jälkeisenä aamuna.
No, tulipa sekin koettua ja hyväntahdon ketjun myötä en halua muistella sitä pahalla.
Taisin varmaan oppia siitä peräti, sillä koskaan ei nuo saappaat ole päässeet jalkoihini tuon kokemuksen jälkeen. etsivivä-amadeus kirjoitti:
kuka keksi rakkauden,siitä lauletaan.
Kaiketi kivikaudelta,vaiko ihan luolamieskaudelta??Silmiini piirtyy luolamiehen ja -naisen kohtaaminen.
Luolamies nuijineen näki sopivaksi katsomansa naisen, kopautti tainnuksiin ja vei luolaansa. Avioliitto oli solmittu.
Sanotaan, että kaikki taphtuu nykyään niin nopeasti, nopeammin kuin ennen. Epäilen!
Liekö tuossa ollut mukana lainkaan sitä rakkaudeksi sanottua sisäistä kutinee?saapas* kirjoitti:
Muistuu minunkin mieleeni lapsuuden muistot kyseisistä tuskallisista saappaista!
Helsingissä, jossa Lastentarhassa olin oppinut laulun:
Kevät satehella aina niin lysti on,
minä loiskis ja läiskis nyt astun.
Kevätpuronen kun myllyä pyörittää,
enpä huoli vaikka mä kastun.
Tuopa oppi päästessäni kesänviettoon maalle, sai aikaan, että kaikki vesilammikot kahlasin ja loiskin, jonka seurauksena sain nuo variksensaappaat. Sinänsä en niistä kärsinyt, paitsi saunassa kun äitini täti pesi ne juuriharjalla!
Sitä kipua ei unohda, vieläkään en tajua, oliko se siihen aikaan ainoa hoito sierettyneisiin jalkoihin?
Vieläkin kipristelee jalkani muistaessani, kuinka turvonneet ja kipeät ne olivat saunan
jälkeisenä aamuna.
No, tulipa sekin koettua ja hyväntahdon ketjun myötä en halua muistella sitä pahalla.
Taisin varmaan oppia siitä peräti, sillä koskaan ei nuo saappaat ole päässeet jalkoihini tuon kokemuksen jälkeen.Huomenta vaan ja Onnea Sylville!
Olette ihania sanataiteilijoita. En ole ikinä lukenut niin ihanan kauniita kuvauksia luonnosta kuin tässä ketjussa. Saisipa tuollaisia sanatauluiksi seinilleen.
Jäisivät varjoon niin Kallen-Akselit kuin muut Eetefeltit.
Sauna tuli mainittua jonkun variksensaappaiden riisunnassa.
Saunassa synnyttiin, osin elettiin ja kuoltua pestiin. Onkohan suomalaisempaa kuin sauna?Ruuneperi kirjoitti:
Silmiini piirtyy luolamiehen ja -naisen kohtaaminen.
Luolamies nuijineen näki sopivaksi katsomansa naisen, kopautti tainnuksiin ja vei luolaansa. Avioliitto oli solmittu.
Sanotaan, että kaikki taphtuu nykyään niin nopeasti, nopeammin kuin ennen. Epäilen!
Liekö tuossa ollut mukana lainkaan sitä rakkaudeksi sanottua sisäistä kutinee?Kyllä sitä rakkautta voi tulla heti ensisilmäyksellä,minullekkin tapahtu kuten nuijamiehelle, yksi silmäys tai nuijankopautus, niin se on siinä: Pirttihirmu ja minä.
Terveisin Late- katl-1
Ramoona1 kirjoitti:
Sammaloituneet kivet ja puunrungot luovat mielikuvitushahmoja, korkeiden sananjalkojen välistä siivilöityvä valo saa kaikki vihreän sävyt väikkymään ja läikkymään. Pihlajanoksilla pehmustettu lehteväntuoksuinen istumapaikka kuin pesä, kaarnanpalaselle katettuna ketunleipiä ja suolaheiniä, muutama mesimarja hohtaa mustikoiden joukossa emalimukissa. Pullossa marjamehua, voipaperissa eväsleivät. Mitään ei puutu.
Järvenselkä kimaltaa rantakoivujen lomasta. Me kesästä villiytyneet lapset hypimme järveen koivun oksaan kiinnitetyn köyden varassa, jäntevinä ja ruskettuneina, jalat variksensaappailla. Pian karkaamme itse kyhätyllä lautalla vastarannan salaisuuksien metsään, ryteikköön.Minulla on toista vuotta nuorempi veli, jonka kaverit olivat silloin pienenä minunkin kavereita. Silloin 8-10 vanhana olinkin innolla mukana poikien leikeissä.
Maalla kun elettiin, reviirimme oli hyvin laaja ja kaikkea keksittiin. Metsissä samoiltiin ja puissa kiivettiin, tehtiin jopa majoja puihin. Kiivettiin ylös kuuseen ja liu'utettiin itseämme sieltä maahan oksien päällä.
Joukon vanhin serkkupoika oli johtaja. Kerran hän keksi, että mennään etsimään aarteita kaukana metsässä olevalta pronssikautiselta haudalta, isolta kiviröykkiöltä. Hän kertoi väritettyjä juttujaan mitä siellä kivien alla on: ihmisten luita ja kultaa ym.
Sinne taivalsimme, mutta johtajallemme tuli kakihätä kesken kaiken. Hän halusi aina näyttää muille temppujaan, joi koulussa mustetta ja söi kastematoja. Nyt hän halusi esittää kuinka nopea hän oli kakkimaan. Meitä oli kolme, jotka jäimme töllistelemään kuinka se tapahtui. Ja toden totta, yhdellä pökäisyllä komea kasa oli edessämme. Silloin nauroimme kaikki katketaksemme, mutta matka jatkui taas. Aarre jäi löytymättä, mutta meillä oli aavistus jostain kauan sitten olleesta maailmasta ja ihmisistä. Ruuneperi kirjoitti:
Huomenta vaan ja Onnea Sylville!
Olette ihania sanataiteilijoita. En ole ikinä lukenut niin ihanan kauniita kuvauksia luonnosta kuin tässä ketjussa. Saisipa tuollaisia sanatauluiksi seinilleen.
Jäisivät varjoon niin Kallen-Akselit kuin muut Eetefeltit.
Sauna tuli mainittua jonkun variksensaappaiden riisunnassa.
Saunassa synnyttiin, osin elettiin ja kuoltua pestiin. Onkohan suomalaisempaa kuin sauna?Savusaunassa olen syntynyt, se on totta. Mutta kun R. mainitsi Akseli- Kallelan esimerkkinä luonnon kuvaajana, olen toki samaa mieltä, että hän osasi tehdä sen "turistina" ihan mainiosti. Siihen ei ole lisättävää.
Mutta toinen näkökulma. Turistit ihailivat ja ihailevat pulleiteita männyn käkkyröitä, rosvoja jotka ovat valloittaneet elintilan muuilta ja kasvaneet valtiaiksi pulleiksi käkkyröiksi, "tontin haltioiksi" vain ahneuttaan. (kuten ihmiselämässäkin) Näitäkin Akseli maalasi. Ilman taustaa.
Entäpä metsuri, jolle juuri nämä " hyödyttömät" oli leimattu poistettavaksi. Siihänhän nyrhit pokasahalla juntturraa nurin. Karsit ne valtavat oksat ja tulos on työntekijän kannalta vaatimaton. Normaali männikössä olisi sama määrä karttunut 5- 10 kertaisesti. Siinä se palkka, kaikkihan oli urakkaa. Ja ei mikään kumma, että "vähäväkisimmät" tämänkin rangaisuksen saivat.
Kerron tämän vain siksi, että selvästä asiastakin voi löytyä "jurnutettavaa". Akseli oli suuri taiteilija, mutta tuskin ymmärsi tätä näkökulmaa. Edelfelt ajoittain vähän paremmin.
Toivon ettei kenellekään mene herne nenuun, vaan asiallisuus voi jatkua.- katl-1
ynnämuu kirjoitti:
Savusaunassa olen syntynyt, se on totta. Mutta kun R. mainitsi Akseli- Kallelan esimerkkinä luonnon kuvaajana, olen toki samaa mieltä, että hän osasi tehdä sen "turistina" ihan mainiosti. Siihen ei ole lisättävää.
Mutta toinen näkökulma. Turistit ihailivat ja ihailevat pulleiteita männyn käkkyröitä, rosvoja jotka ovat valloittaneet elintilan muuilta ja kasvaneet valtiaiksi pulleiksi käkkyröiksi, "tontin haltioiksi" vain ahneuttaan. (kuten ihmiselämässäkin) Näitäkin Akseli maalasi. Ilman taustaa.
Entäpä metsuri, jolle juuri nämä " hyödyttömät" oli leimattu poistettavaksi. Siihänhän nyrhit pokasahalla juntturraa nurin. Karsit ne valtavat oksat ja tulos on työntekijän kannalta vaatimaton. Normaali männikössä olisi sama määrä karttunut 5- 10 kertaisesti. Siinä se palkka, kaikkihan oli urakkaa. Ja ei mikään kumma, että "vähäväkisimmät" tämänkin rangaisuksen saivat.
Kerron tämän vain siksi, että selvästä asiastakin voi löytyä "jurnutettavaa". Akseli oli suuri taiteilija, mutta tuskin ymmärsi tätä näkökulmaa. Edelfelt ajoittain vähän paremmin.
Toivon ettei kenellekään mene herne nenuun, vaan asiallisuus voi jatkua.Ne olivat tervaksisia ne käkkärämännyt, hitaasti kasvaneet ja mutkaisiksi tulleet. Kyllä paloivat iloisesti ja kuumuutta kehittivät, mutta saunapuiksi eivät käyneet, koska kiukaan kivet nokistuivat ja kylpijät saivat noet iholleen.
katl-1 kirjoitti:
Minulla on toista vuotta nuorempi veli, jonka kaverit olivat silloin pienenä minunkin kavereita. Silloin 8-10 vanhana olinkin innolla mukana poikien leikeissä.
Maalla kun elettiin, reviirimme oli hyvin laaja ja kaikkea keksittiin. Metsissä samoiltiin ja puissa kiivettiin, tehtiin jopa majoja puihin. Kiivettiin ylös kuuseen ja liu'utettiin itseämme sieltä maahan oksien päällä.
Joukon vanhin serkkupoika oli johtaja. Kerran hän keksi, että mennään etsimään aarteita kaukana metsässä olevalta pronssikautiselta haudalta, isolta kiviröykkiöltä. Hän kertoi väritettyjä juttujaan mitä siellä kivien alla on: ihmisten luita ja kultaa ym.
Sinne taivalsimme, mutta johtajallemme tuli kakihätä kesken kaiken. Hän halusi aina näyttää muille temppujaan, joi koulussa mustetta ja söi kastematoja. Nyt hän halusi esittää kuinka nopea hän oli kakkimaan. Meitä oli kolme, jotka jäimme töllistelemään kuinka se tapahtui. Ja toden totta, yhdellä pökäisyllä komea kasa oli edessämme. Silloin nauroimme kaikki katketaksemme, mutta matka jatkui taas. Aarre jäi löytymättä, mutta meillä oli aavistus jostain kauan sitten olleesta maailmasta ja ihmisistä.Lapsena menimme usein ,talon muiden lasten kanssa Mustikkamaalle..
Moottorivene lähti Sörnäisten rannasta.. Eväänä oli aina punaista limonadia ja evästä.. Oli mukava uimaranta ja kiva saari muutenkin.Silloin ei vielä ollut siltaa sinne,kuten nykypäivinä on.Kun ei ollut rahaa moottorivene -kyytiin,niin kävelimme
Hietaniemen uimarannalle..Oli mukavia reissuja..Asuin 6 kerroksisessa kivitalossa ja lapsia oli paljon,joten porukalla aina menimme, Seurasaareenkin usein leikkimään..
Oli niin mukavaa syödä eväitä ja vaihdella niitä ja jakaa keskenämme..Seurasaari oli todella kiva paikka..Äkkiä meni päivä siellä.Matka tuntui aina pitkältä ja välillä luulimme,että olimme eksyneet..Muistan,kun Maria Åkerblomin pihalla oli aina paljon koiria..Tanskan dogeja,hän niitä kasvatti..Niitä jäimme aina katselemaan..Muuten ,
hänen talonsa on entisöity ja on edelleen siellä Seurasaarentien varrella..
Oli ne meidän retkemme ,aina jännittäviä seikkailuja. Hei..t.Irkku- Jatta
katl-1 kirjoitti:
Minulla on toista vuotta nuorempi veli, jonka kaverit olivat silloin pienenä minunkin kavereita. Silloin 8-10 vanhana olinkin innolla mukana poikien leikeissä.
Maalla kun elettiin, reviirimme oli hyvin laaja ja kaikkea keksittiin. Metsissä samoiltiin ja puissa kiivettiin, tehtiin jopa majoja puihin. Kiivettiin ylös kuuseen ja liu'utettiin itseämme sieltä maahan oksien päällä.
Joukon vanhin serkkupoika oli johtaja. Kerran hän keksi, että mennään etsimään aarteita kaukana metsässä olevalta pronssikautiselta haudalta, isolta kiviröykkiöltä. Hän kertoi väritettyjä juttujaan mitä siellä kivien alla on: ihmisten luita ja kultaa ym.
Sinne taivalsimme, mutta johtajallemme tuli kakihätä kesken kaiken. Hän halusi aina näyttää muille temppujaan, joi koulussa mustetta ja söi kastematoja. Nyt hän halusi esittää kuinka nopea hän oli kakkimaan. Meitä oli kolme, jotka jäimme töllistelemään kuinka se tapahtui. Ja toden totta, yhdellä pökäisyllä komea kasa oli edessämme. Silloin nauroimme kaikki katketaksemme, mutta matka jatkui taas. Aarre jäi löytymättä, mutta meillä oli aavistus jostain kauan sitten olleesta maailmasta ja ihmisistä.lukea tarinoita lapsuudestanne.
Nuo variksensaappaat on mullekin tuttuja lapsuudesta. Maalta kun olen kotoisin, niin muistan hyvin elävästi pelloilla sellaiset vesikaivot, joita saviprunneiksi, tai savikaivoiksi sanottiin. Meillä kasvatettiin pellavaa ja kaikki moninaiset eri vaiheet kylvöstä langoiksi tehtiin kotona. Äiti sitten niistä kutoi kangaspuissa meille lapsille kapioita. Ne kangaspuut oli aina esillä ja käytössä. Minäkin sitten isonpana opin niillä kutomaan.
Kun oli pellavan liotusvaihe käsillä, niin ne pantiin likoamaan ja pehmenemään niihin saviprunneihin.
Ne saviprunnit olivat myös oikeita sammakoitten kutupaikkoja. Me lapsethan niissä kahlattiin ja sammakonkutuja ja sammakon poikasia sieltä keräsimme.
No, variksensaappaathan sieltä saimme jokainen.
Muistan, kun niitä harjattiin ja rasvattiin jollakin salvalla. Kyllä ne sitten aikanaan paranivatkin.
Veljieni kanssa olen minäkin puissa kiipeillyt ja variksen pesillä käynyt.
Metsissä samoillut ja pihkaa kerännyt puiden kyljistä ja niitä sitten pureskeltiin. Sen ajan purukumia kai olivat.
Töitä piti tehdä niin pienestä, kun vain "kynnelle kykeni".
Ei se silloin mukavalta tuntunut, mutta aika kultaa muistot ja kokemusrikastahan se lapsuus maalla kuitenkin oli. Jatta kirjoitti:
lukea tarinoita lapsuudestanne.
Nuo variksensaappaat on mullekin tuttuja lapsuudesta. Maalta kun olen kotoisin, niin muistan hyvin elävästi pelloilla sellaiset vesikaivot, joita saviprunneiksi, tai savikaivoiksi sanottiin. Meillä kasvatettiin pellavaa ja kaikki moninaiset eri vaiheet kylvöstä langoiksi tehtiin kotona. Äiti sitten niistä kutoi kangaspuissa meille lapsille kapioita. Ne kangaspuut oli aina esillä ja käytössä. Minäkin sitten isonpana opin niillä kutomaan.
Kun oli pellavan liotusvaihe käsillä, niin ne pantiin likoamaan ja pehmenemään niihin saviprunneihin.
Ne saviprunnit olivat myös oikeita sammakoitten kutupaikkoja. Me lapsethan niissä kahlattiin ja sammakonkutuja ja sammakon poikasia sieltä keräsimme.
No, variksensaappaathan sieltä saimme jokainen.
Muistan, kun niitä harjattiin ja rasvattiin jollakin salvalla. Kyllä ne sitten aikanaan paranivatkin.
Veljieni kanssa olen minäkin puissa kiipeillyt ja variksen pesillä käynyt.
Metsissä samoillut ja pihkaa kerännyt puiden kyljistä ja niitä sitten pureskeltiin. Sen ajan purukumia kai olivat.
Töitä piti tehdä niin pienestä, kun vain "kynnelle kykeni".
Ei se silloin mukavalta tuntunut, mutta aika kultaa muistot ja kokemusrikastahan se lapsuus maalla kuitenkin oli.Ihan tuli hyvä olla kun kerroitte lapsuusmuistoistanne ja elämästänne.
Huomenna uusin, ystävällisin viestein.
Hyvää yötä!Ruuneperi kirjoitti:
Ihan tuli hyvä olla kun kerroitte lapsuusmuistoistanne ja elämästänne.
Huomenna uusin, ystävällisin viestein.
Hyvää yötä!Kesä taitaa ottaa loppukirin lämmön suhteen. Lappi etelääkin kuumempi.
Miten pärjäätte hirvikärpäsen kanssa? Tuo vietävä tunnistaa lämmön alapuolellaan ja pudottautuu hiuksiin jos osuu.
Muovisäkillä "vaatetettu ihminen saisi jonkinlaisen suojan. Ei nousisi kämpö ja jalatkin saattaisivat lipsua. Tukkakin olisi suojassa.
Tästä sunnittelemaan!
Ystävällistä syyskesän sunnuntaita!Ruuneperi kirjoitti:
Kesä taitaa ottaa loppukirin lämmön suhteen. Lappi etelääkin kuumempi.
Miten pärjäätte hirvikärpäsen kanssa? Tuo vietävä tunnistaa lämmön alapuolellaan ja pudottautuu hiuksiin jos osuu.
Muovisäkillä "vaatetettu ihminen saisi jonkinlaisen suojan. Ei nousisi kämpö ja jalatkin saattaisivat lipsua. Tukkakin olisi suojassa.
Tästä sunnittelemaan!
Ystävällistä syyskesän sunnuntaita!Enpä ole tänä kesänä ehtinyt hirvikärpästen kanssa seurustella, mutta ihan lähiaikoina lähden kokeilemaan.
Kyllähän muovisäkki kärpäset poissa pitää, ei siinä mitään. Olen jo aiemmin hankkinut ja yrittänyt käyttää "verkkotakkia", mutta en ole siihenkään tyytyväinen. Kyllä se jotenkin passaisi jos menee pelkästään kuusenjuurelle seistä töröttämään, mutta kun pitäisi liikkua ja vieläpä ripeästi. Eihän se muuten sienikori valikoivalle kerääjälle täyty. Se hupputakki tuntuu ahdistavalta, kuumalta ja häiritsee henkäilyä.
Niinpä olen kaikenlaiset verkot hylännyt naulaan roikkumaan ja käyn "sotaan" avoimesti. Ainahan voi hirvikärpäsiä kouraista irti, tukkaan eivät pahemmin puutu, kaljusta on helpompi antaa lähdöt. No onhan se pipo päässä.
Kyllähän hirvikärpänen on viheliäinen olento, riesana aika nuori. Ehkäpä juuri siksi se koetaan melkeinpä ylitsepääsemättömänä vihulaisena. Kaikkeen kotkautuu, itikkalaumat on haitta aikansa, mäkäräparvet melkein pahempi, mutta nämä ovat jo paremmin tuttuja. Kaikkien näiden kanssa pitää vain elää, eikä elämisen tarvitse aina olla viimosen päälle "steriiliä". Tai sitten pitää olla ja rakentaa umpio itselleen.- pilvi*
Ruuneperi kirjoitti:
Kesä taitaa ottaa loppukirin lämmön suhteen. Lappi etelääkin kuumempi.
Miten pärjäätte hirvikärpäsen kanssa? Tuo vietävä tunnistaa lämmön alapuolellaan ja pudottautuu hiuksiin jos osuu.
Muovisäkillä "vaatetettu ihminen saisi jonkinlaisen suojan. Ei nousisi kämpö ja jalatkin saattaisivat lipsua. Tukkakin olisi suojassa.
Tästä sunnittelemaan!
Ystävällistä syyskesän sunnuntaita!Hirvikärpäset ovat onneksi loistaneet poissaolollaan toistaiseksi. Ampiaiset sitävastoin
alkavat jälleen parveilla ympärillä. Tuo jokasyksyinen ilmiö niiden etsiessä ravintoa
sai minut säälimään niiden kohtaloa.
Nuo pesästä karkoitetut kun ovat uroksia, jotka eivät saa talvehtia, on julman, mutta tarkoituksenmukaisen luonnon seuraus.
Kun olin sen lukenut jostain, olin todella kauhistunut ensin, ja sääli todella valtasi minut ja surukin. Lajin jatkumisen vuoksi ne joutuvat uhraamaan elämänsä, hakemaan yhä vähenevää ravintoa, ja pörräävät kahvipöydän ympärillä kiusaksi asti....
Joskus jätän niille sokeriastian ajatellen: syököön nyt sitten.
p.s. Jospa niillä silti on ihan hyvä elämä :) - Hintriika*
ynnämuu kirjoitti:
Enpä ole tänä kesänä ehtinyt hirvikärpästen kanssa seurustella, mutta ihan lähiaikoina lähden kokeilemaan.
Kyllähän muovisäkki kärpäset poissa pitää, ei siinä mitään. Olen jo aiemmin hankkinut ja yrittänyt käyttää "verkkotakkia", mutta en ole siihenkään tyytyväinen. Kyllä se jotenkin passaisi jos menee pelkästään kuusenjuurelle seistä töröttämään, mutta kun pitäisi liikkua ja vieläpä ripeästi. Eihän se muuten sienikori valikoivalle kerääjälle täyty. Se hupputakki tuntuu ahdistavalta, kuumalta ja häiritsee henkäilyä.
Niinpä olen kaikenlaiset verkot hylännyt naulaan roikkumaan ja käyn "sotaan" avoimesti. Ainahan voi hirvikärpäsiä kouraista irti, tukkaan eivät pahemmin puutu, kaljusta on helpompi antaa lähdöt. No onhan se pipo päässä.
Kyllähän hirvikärpänen on viheliäinen olento, riesana aika nuori. Ehkäpä juuri siksi se koetaan melkeinpä ylitsepääsemättömänä vihulaisena. Kaikkeen kotkautuu, itikkalaumat on haitta aikansa, mäkäräparvet melkein pahempi, mutta nämä ovat jo paremmin tuttuja. Kaikkien näiden kanssa pitää vain elää, eikä elämisen tarvitse aina olla viimosen päälle "steriiliä". Tai sitten pitää olla ja rakentaa umpio itselleen.Kaikkihan tuntevat sanonnan pinnalla pysyvistä puupäistä, mutta tähän aiheeseen sitä voisi soveltaa: Onnellisia ovat kaljupäät, sillä he säästyvät hirvikärpäsiltä.
Ja onnellista on asua hirvikärpäsrajan ulkopuolella. Tulkaa Lappiin! - Jatta
Ruuneperi kirjoitti:
Kesä taitaa ottaa loppukirin lämmön suhteen. Lappi etelääkin kuumempi.
Miten pärjäätte hirvikärpäsen kanssa? Tuo vietävä tunnistaa lämmön alapuolellaan ja pudottautuu hiuksiin jos osuu.
Muovisäkillä "vaatetettu ihminen saisi jonkinlaisen suojan. Ei nousisi kämpö ja jalatkin saattaisivat lipsua. Tukkakin olisi suojassa.
Tästä sunnittelemaan!
Ystävällistä syyskesän sunnuntaita!erittäin inhottavan näköiset otukset, ovat ainakin meillä päin juuri puolukka-aikaan suurin joukoin liikkeellä. Mitkään karkotusöljyt ja muut suihkeet eivät auta. Yksi keino on pukeutua vaaleisiin asusteisiin ja lippis tai kasvosuojus päähän. Itse en kyllä osaa niitä kasvosuojuksia käyttää, enpä muuten ole kyllä kokeillutkaan.
Tummissa vaatteissa olemme niille hirviä, joihin ne puista pudottautuvat ja osaavathan ne lentääkin.
Siis, vaaleaa vaatetta päälle, kun suunnistamme puolukka-apajille. - pisarat lentelee
Jatta kirjoitti:
erittäin inhottavan näköiset otukset, ovat ainakin meillä päin juuri puolukka-aikaan suurin joukoin liikkeellä. Mitkään karkotusöljyt ja muut suihkeet eivät auta. Yksi keino on pukeutua vaaleisiin asusteisiin ja lippis tai kasvosuojus päähän. Itse en kyllä osaa niitä kasvosuojuksia käyttää, enpä muuten ole kyllä kokeillutkaan.
Tummissa vaatteissa olemme niille hirviä, joihin ne puista pudottautuvat ja osaavathan ne lentääkin.
Siis, vaaleaa vaatetta päälle, kun suunnistamme puolukka-apajille.iltapäivän aikana lämpö tuntui vain lisääntyvän, vaikka olin nurmikolla ristisana tehtävän
kimpussa. En saanut ratkottua yhtä kulmaa ja tuskastuin kuumuuteen, ylös ja sadettaja täysillä päälle! Sehän olikin tosi kuumaa letkun ensimmäiset pisarat, mutta sitten annoin virrata. Tukka märkänä nauroin ja ne vähät vaatteetkin annoin kastua!
Mikä ihana helpotus suihku on, ja virkistävä. Siinä kastui koko kurja ristikkokin, ihan tylsä muuten....
Illalla teen vielä saman sadekaskaadin ,koska vielä lämpenee täällä.Yöt sentään olleet viileät, vintillä ei voisi nukkuakkaan, silloin olisi mentävä aittaan.
Vettä kaikille! sisäisesti ja ulkoisesti niin pärjäillään. pisarat lentelee kirjoitti:
iltapäivän aikana lämpö tuntui vain lisääntyvän, vaikka olin nurmikolla ristisana tehtävän
kimpussa. En saanut ratkottua yhtä kulmaa ja tuskastuin kuumuuteen, ylös ja sadettaja täysillä päälle! Sehän olikin tosi kuumaa letkun ensimmäiset pisarat, mutta sitten annoin virrata. Tukka märkänä nauroin ja ne vähät vaatteetkin annoin kastua!
Mikä ihana helpotus suihku on, ja virkistävä. Siinä kastui koko kurja ristikkokin, ihan tylsä muuten....
Illalla teen vielä saman sadekaskaadin ,koska vielä lämpenee täällä.Yöt sentään olleet viileät, vintillä ei voisi nukkuakkaan, silloin olisi mentävä aittaan.
Vettä kaikille! sisäisesti ja ulkoisesti niin pärjäillään.Toivon, että tässä ketjussa jaksetaan pysyä asiallisuudessa ja ystävällisyydessä.
Nukkukaa hyvin ja herätkää virkeinä uuteen aamuun!
Hyvää yötä!- etsivivä-amadeus
Ruuneperi kirjoitti:
Toivon, että tässä ketjussa jaksetaan pysyä asiallisuudessa ja ystävällisyydessä.
Nukkukaa hyvin ja herätkää virkeinä uuteen aamuun!
Hyvää yötä!Ketjuista parhaimpia,pitkäänaikaan,olemme muistelleet kaikkea maanpäällä.
Se lapsuushan tuppaa olemaan esillä muistoisa nykyisin.
Meidän lapsuutemme kaikilla oli sitä ihaninta kokemaamme.
Minulla maaseudulla ja hesassa osin.
Mokia tuli tehtyä jopa hyasentinmukoloiden syömisineen,täällä korvessa.
Aitini lähettämän joulupaketin sisältöä emme osanneet hyödyntää,kun se media
ei silloin yltänyttänyt tänne korpeen. etsivivä-amadeus kirjoitti:
Ketjuista parhaimpia,pitkäänaikaan,olemme muistelleet kaikkea maanpäällä.
Se lapsuushan tuppaa olemaan esillä muistoisa nykyisin.
Meidän lapsuutemme kaikilla oli sitä ihaninta kokemaamme.
Minulla maaseudulla ja hesassa osin.
Mokia tuli tehtyä jopa hyasentinmukoloiden syömisineen,täällä korvessa.
Aitini lähettämän joulupaketin sisältöä emme osanneet hyödyntää,kun se media
ei silloin yltänyttänyt tänne korpeen.Pitäisi ihan järjestää kilpailu ystävällisimmän viestin kirjoittamisessa.
Antakaa kuvaustenne näkyä. Olette liikkuvia ihmisiä ja hankitte arvokasta kuntoakin marja- ym. -matkoillanne.
Muistakaamme, että terve sielu on terveessä ruumiissa.- tuntui:)
Ruuneperi kirjoitti:
Pitäisi ihan järjestää kilpailu ystävällisimmän viestin kirjoittamisessa.
Antakaa kuvaustenne näkyä. Olette liikkuvia ihmisiä ja hankitte arvokasta kuntoakin marja- ym. -matkoillanne.
Muistakaamme, että terve sielu on terveessä ruumiissa.ettei tervettä päivää enää näe! Onneksi jo on hellittänyt !
- neuvon
Jatta kirjoitti:
erittäin inhottavan näköiset otukset, ovat ainakin meillä päin juuri puolukka-aikaan suurin joukoin liikkeellä. Mitkään karkotusöljyt ja muut suihkeet eivät auta. Yksi keino on pukeutua vaaleisiin asusteisiin ja lippis tai kasvosuojus päähän. Itse en kyllä osaa niitä kasvosuojuksia käyttää, enpä muuten ole kyllä kokeillutkaan.
Tummissa vaatteissa olemme niille hirviä, joihin ne puista pudottautuvat ja osaavathan ne lentääkin.
Siis, vaaleaa vaatetta päälle, kun suunnistamme puolukka-apajille.välitän (mutkan kautta) mieheni isoäidin serkulta, heh!
Ota pieni suljettava muovirasia, laita siihen talouspaperin nurkka ja kastele se pikiöljyllä, metsässä sitten laitat sen avoimeen muovipussiin jostain vaatteesi napista roikkumaan, avaat muovikotelon, kyllä se pikiöljyn haju niihin vaikuttaa,
niin uskon.
Iholle pikiöljyä on paha laittaa, siksi tuo muovikotelo. neuvon kirjoitti:
välitän (mutkan kautta) mieheni isoäidin serkulta, heh!
Ota pieni suljettava muovirasia, laita siihen talouspaperin nurkka ja kastele se pikiöljyllä, metsässä sitten laitat sen avoimeen muovipussiin jostain vaatteesi napista roikkumaan, avaat muovikotelon, kyllä se pikiöljyn haju niihin vaikuttaa,
niin uskon.
Iholle pikiöljyä on paha laittaa, siksi tuo muovikotelo.Pyydystä hirvikärpänen. Kutittele sitä leuan alta ja käännä selälleen mukana varaamallesi alasimelle. Kun tuon olet tehnyt, ota leka, jolla suoritat surmatyön.
Varsin varma keino- ¨¨¨¨ihaillen
Ruuneperi kirjoitti:
Pyydystä hirvikärpänen. Kutittele sitä leuan alta ja käännä selälleen mukana varaamallesi alasimelle. Kun tuon olet tehnyt, ota leka, jolla suoritat surmatyön.
Varsin varma keino¨¨¨¨¨¨
Ruuneperi kirjoitti:
Pyydystä hirvikärpänen. Kutittele sitä leuan alta ja käännä selälleen mukana varaamallesi alasimelle. Kun tuon olet tehnyt, ota leka, jolla suoritat surmatyön.
Varsin varma keinopunkki oli imeytynyt nilkkaani lauantaina vattupuskassa. Huomasin verestäni huumaantuneen otuksen vasta sunnuntaiaamuna suihkussa. Nyt onkin nilkka turvonnut ja punoittaa pahasti. Hyväntahtoinen lääkäri määräsi antibioottikuurin. Itse olin ilkeä ja otin otuksen hengiltä.
- ~~oHHoH
salomaansaarni kirjoitti:
punkki oli imeytynyt nilkkaani lauantaina vattupuskassa. Huomasin verestäni huumaantuneen otuksen vasta sunnuntaiaamuna suihkussa. Nyt onkin nilkka turvonnut ja punoittaa pahasti. Hyväntahtoinen lääkäri määräsi antibioottikuurin. Itse olin ilkeä ja otin otuksen hengiltä.
Voi voi
- tuuli*
salomaansaarni kirjoitti:
punkki oli imeytynyt nilkkaani lauantaina vattupuskassa. Huomasin verestäni huumaantuneen otuksen vasta sunnuntaiaamuna suihkussa. Nyt onkin nilkka turvonnut ja punoittaa pahasti. Hyväntahtoinen lääkäri määräsi antibioottikuurin. Itse olin ilkeä ja otin otuksen hengiltä.
kiva kun tunnustit,et sentään juonisti kutitellut leuan alta!
- nauraa
tuuli* kirjoitti:
kiva kun tunnustit,et sentään juonisti kutitellut leuan alta!
ku mua ei naurata.
Punkin purema on vakava asia ,vaikka paikka on outo? - minuakin on*
nauraa kirjoitti:
ku mua ei naurata.
Punkin purema on vakava asia ,vaikka paikka on outo?purrut, vaan hauskalle tavallesi kirjoittaa :D
- Jatta
Ruuneperi kirjoitti:
Pyydystä hirvikärpänen. Kutittele sitä leuan alta ja käännä selälleen mukana varaamallesi alasimelle. Kun tuon olet tehnyt, ota leka, jolla suoritat surmatyön.
Varsin varma keinoja hyviä neuvoja molemmat. Jos sen otuksen saan pyydystettyä jollain tapaa, niin silloinhan se on jo tehtävänsä tehnyt, eli purrut ison paukaman niskaan tai muuhun sopivaan paikkaan, eli se lekan käyttö ei hyödyttäisi yhtään mitään.
Nuo vanhankansan neuvot ovat aina hyviä tänäkin päivänä. Uskon enemmän pikiöljyn tehoon, mutta taidanpa laittaa sen muovipussin päähäni, niin nekin säikähtävät moista otusta ja pysyvät takuulla loitolla.
Paras suojautuminen, kun pysyy poissa koko marjametsästä. Jatta kirjoitti:
ja hyviä neuvoja molemmat. Jos sen otuksen saan pyydystettyä jollain tapaa, niin silloinhan se on jo tehtävänsä tehnyt, eli purrut ison paukaman niskaan tai muuhun sopivaan paikkaan, eli se lekan käyttö ei hyödyttäisi yhtään mitään.
Nuo vanhankansan neuvot ovat aina hyviä tänäkin päivänä. Uskon enemmän pikiöljyn tehoon, mutta taidanpa laittaa sen muovipussin päähäni, niin nekin säikähtävät moista otusta ja pysyvät takuulla loitolla.
Paras suojautuminen, kun pysyy poissa koko marjametsästä.Entäs jos kutittelee, selättää ja kumauttaa jo ennenkuin otus ehtii omaan iskuunsa.
Muistakaapa, että hk levittää vaarallista aivokuumetta nimeltä borreolis. Nämä tukeutuvat myös hirven sisään ja munivat sinne. Syntyvät kärpäslapset nävertävät hirven tuskaiseen kuolemaan.
Saako jo lyödä lekalla?nauraa kirjoitti:
ku mua ei naurata.
Punkin purema on vakava asia ,vaikka paikka on outo?Mieluisimpia paikkoja kuulema ovat korvannipukat, polvitaipeet, vatsan alue ja kivespussin iho. No kivespussin puutteen vuoksi se katsoi nilkkanikin kelvolliseksi. On se mokoma sopeutuvainen!
- tuuli*
Ruuneperi kirjoitti:
Entäs jos kutittelee, selättää ja kumauttaa jo ennenkuin otus ehtii omaan iskuunsa.
Muistakaapa, että hk levittää vaarallista aivokuumetta nimeltä borreolis. Nämä tukeutuvat myös hirven sisään ja munivat sinne. Syntyvät kärpäslapset nävertävät hirven tuskaiseen kuolemaan.
Saako jo lyödä lekalla?Saa jo kumautta jos tuo on noin! Hei korvatulpat itselleskin :) :) :)
- Jatta
Ruuneperi kirjoitti:
Entäs jos kutittelee, selättää ja kumauttaa jo ennenkuin otus ehtii omaan iskuunsa.
Muistakaapa, että hk levittää vaarallista aivokuumetta nimeltä borreolis. Nämä tukeutuvat myös hirven sisään ja munivat sinne. Syntyvät kärpäslapset nävertävät hirven tuskaiseen kuolemaan.
Saako jo lyödä lekalla?Mistäs minä sen pyydystän ennen iskua? Ovatpa vielä niin oveliakin, mokomat, etteivät kyllä hevillä näyttäydy. Iskevät kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Ruuneperi kirjoitti:
Entäs jos kutittelee, selättää ja kumauttaa jo ennenkuin otus ehtii omaan iskuunsa.
Muistakaapa, että hk levittää vaarallista aivokuumetta nimeltä borreolis. Nämä tukeutuvat myös hirven sisään ja munivat sinne. Syntyvät kärpäslapset nävertävät hirven tuskaiseen kuolemaan.
Saako jo lyödä lekalla?Ei hirvikärpänen aina pure. Usein se huomaa erehtyneensä elukasta. Ihminen ei kelpaa pesimäpaikaksi, on se sentään niin "laatutietoinen." Voihan se hätäpäissään kauan saalistusta jahdattuaan tonkaista ihoakin. Siinä vaiheessa se pudottaa siipensä, niin hirvieläimeen kaivautuminen on kätevämpää.
Monestihan tämä sitkeä saalistaja pääsee ryysyjen alle ja voi vorria siellä tuntikausia - eikä tunnu mukavalta sen pörriäisen tutustuminen "maisemiin." Niin taitavasti h.kärpänen voi tunkeutua puseron saumoihin, ettei sitä aina löydä. Kun pistää viikon kuluttua puseron pälleen, voi tämä saalistaja aloittaa uuden tutustumiskierroksen.
Niinpä olen usein upottanut tunniksi, pariksi pusakan ja paidan järveen, jos olen onnistunut niitä runsaasti mukaani saamaan. Tuleepahan rievut pesastua ja yön aikana ne saunassa kuivuvat. Tämä mökkioloissa.
Siltikään en näe ko. kärpästä mahdottomana ongelmana. Se on useimmiten hienohipiäisyyttä. Aamulla lähden niihin maisemiin ja sienet eivät jää kärpästen takia keräämättä, vaikka juuri parhaissa sienipaikoissahan ne ovat kytiksellä. Kuten nuorehkossa kuusi- ja mäntymetsässä. Niihin metsiin painun pariksi viikoksi. Vapaudunhan ainakin tietokoneesta ja telkkarista. Sähköt on penikulman päässä.- ....
neuvon kirjoitti:
välitän (mutkan kautta) mieheni isoäidin serkulta, heh!
Ota pieni suljettava muovirasia, laita siihen talouspaperin nurkka ja kastele se pikiöljyllä, metsässä sitten laitat sen avoimeen muovipussiin jostain vaatteesi napista roikkumaan, avaat muovikotelon, kyllä se pikiöljyn haju niihin vaikuttaa,
niin uskon.
Iholle pikiöljyä on paha laittaa, siksi tuo muovikotelo.Pikiöljyä saa apteekista pienissä parin cm:n korkuisissa pulloissa.
Kantsii koklata.
:) .... kirjoitti:
Pikiöljyä saa apteekista pienissä parin cm:n korkuisissa pulloissa.
Kantsii koklata.
:)Hirvikärpästen tappokeinot selvitetty.
Toivottavasti ynnämuu selviää metsäretkestään. Ylihuomenna tai joskus, kuullaan tarina: Ynnämuun matka hirvikärpästen maailmaan.
Tänään ruvetaan nukkumaan ja/tai kukkumaan.
Hyvää yötä- Jatta
.... kirjoitti:
Pikiöljyä saa apteekista pienissä parin cm:n korkuisissa pulloissa.
Kantsii koklata.
:)hyvä, uskon sen ja varmaan karkottaa monenlaiset ötökät.
Ennen kotona oli aina pikiöljyä jemmassa. En muista mihin sitä käytettiin, voideltiinkohan sillä kaikkien ötököitten puremia, vai mitä? Kanferintipat oli myös yksi lääke ja sitä ainakin sokerinpalaan tiputettiin ja imeskeltiin. Yskää ja kurkkukipuakohan sillä parannettiin? - Lempeitä unia
Ruuneperi kirjoitti:
Hirvikärpästen tappokeinot selvitetty.
Toivottavasti ynnämuu selviää metsäretkestään. Ylihuomenna tai joskus, kuullaan tarina: Ynnämuun matka hirvikärpästen maailmaan.
Tänään ruvetaan nukkumaan ja/tai kukkumaan.
Hyvää yötätoivottaa osallistujat.
Jatta kirjoitti:
hyvä, uskon sen ja varmaan karkottaa monenlaiset ötökät.
Ennen kotona oli aina pikiöljyä jemmassa. En muista mihin sitä käytettiin, voideltiinkohan sillä kaikkien ötököitten puremia, vai mitä? Kanferintipat oli myös yksi lääke ja sitä ainakin sokerinpalaan tiputettiin ja imeskeltiin. Yskää ja kurkkukipuakohan sillä parannettiin?On taas astuttu uuteen päivään. Hiukan sää jo viilenee mutta se ei haittaa ainakaan kirjoittelua.
Täällä lounaisessa Suomessa ei ole ollut lainkaan hyttysiä. En ole kyllä kaivannut.
Miten "muukuntaiset"? Ihankohan Hintriikaa hirvittää?- pilvi*
Ruuneperi kirjoitti:
On taas astuttu uuteen päivään. Hiukan sää jo viilenee mutta se ei haittaa ainakaan kirjoittelua.
Täällä lounaisessa Suomessa ei ole ollut lainkaan hyttysiä. En ole kyllä kaivannut.
Miten "muukuntaiset"? Ihankohan Hintriikaa hirvittää?Miten hyvältä tuntuu tuo vaalean harmaa pilvipeite tänään. Lämmin, hieman kosteutta sisältävä ilmakin on iholla kuin hyväily paahteen jälkeen.
Yön aikana maasta nouseva viileys on virkistänyt kasvullisuutta. Vesistöistä nouseva utukin kaunistaa illalla tienoota. Päivänkoitteessa näkee selvästi vintin ikkunasta auringon nousun suunnassa, missä joenuoma jää leveään syvennykseensä, ilmassa leijailevan satumaisen usvan.
Minusta se kaunistaa maisemaa, saa kaiken näyttämään pehmeän utuiselta. Kaempana olevat puut ja pensaat, lempeän harmaansiniseeen hämyyn sulautuen.
Katsojan sisin kokee maiseman rauhan hiljaisuudessa, sen sisimmän olemuksen.
Poissa on päivän kirkkauden terävät ääriviivat ja kuumuus. Tuo ihana luontomme
on ihmiselle aina uusiutuva! - Kalle-Aaretti
Ruuneperi kirjoitti:
On taas astuttu uuteen päivään. Hiukan sää jo viilenee mutta se ei haittaa ainakaan kirjoittelua.
Täällä lounaisessa Suomessa ei ole ollut lainkaan hyttysiä. En ole kyllä kaivannut.
Miten "muukuntaiset"? Ihankohan Hintriikaa hirvittää?Ja hyvää kesänjatkoa. Jatka vaan jaarituksiasi. Jos niistä ei jonkun mielestä ole hyötyä, niin ei niistä ole haittaakaan.
Kalle-Aaretti kirjoitti:
Ja hyvää kesänjatkoa. Jatka vaan jaarituksiasi. Jos niistä ei jonkun mielestä ole hyötyä, niin ei niistä ole haittaakaan.
Mukavaa kun poikkesit "meilläkin".
Tiedätkö, että olet puoli-Ruuneperi kun minulla on käyttäjätunnuksena kalle.artturi.
Sotkettukin meidät on ja minun edukseni. Tiedäthän huonon maineeni vaikka hyvätapaisena minut muualla tunnetaankin.
Päädyin kirjoittamaan jotain hyväntahtoista ja jopa kiitettävästi on kertomuksia ja ajatuksia tullutkin. Lue niin huomaat!
Poikkea toistekin!- kuin,,,
kahvipirtti, voi tulla juttelemaan muutkin kuin sosiaalidemokraatit.
- hyväntahtoiset
kuin,,, kirjoitti:
kahvipirtti, voi tulla juttelemaan muutkin kuin sosiaalidemokraatit.
liikkeelle, mukava ketju, kiitos ja hyvää yötä kaikille ketjun kirjoittajille !
- hyväntahtoinen:)
hyväntahtoiset kirjoitti:
liikkeelle, mukava ketju, kiitos ja hyvää yötä kaikille ketjun kirjoittajille !
Ruuneperillekin Hyvän ja Rauhallisen yön toivotukset! Onnellisilta osallistujilta.
- on***
hämärästi sanottu!
- katl-1
Selittäiskö tämä "poistoa".
Kalle-Aaretin viestistä lähtee "puunäkymässä" viiva alareunaan asti, mutta vastausviesti puuttuu. Ei Ruuneperi voi niin tehdä, systeemi temppuilee. - näin nyt.
katl-1 kirjoitti:
Selittäiskö tämä "poistoa".
Kalle-Aaretin viestistä lähtee "puunäkymässä" viiva alareunaan asti, mutta vastausviesti puuttuu. Ei Ruuneperi voi niin tehdä, systeemi temppuilee.Ruuneperin pyynnöstä. Häirikkö viestistä alaspäin koko hännän katkaisu. Useita asiallisiakin joukossa.
Poistoja ei toistaiseksi tehdä kuin pyydettäessä. - Iitin Tiltu
Voit unohtaa vainoharhasi, Kalle-Aaretti ei ole Ruuneperi vaan Arkunkantaja.
- Saa ihmetellä
Iitin Tiltu kirjoitti:
Voit unohtaa vainoharhasi, Kalle-Aaretti ei ole Ruuneperi vaan Arkunkantaja.
Onhan tämäkin jotain, vannoa olevansa ja vannoa että on!
- vielä ,
Iitin Tiltu kirjoitti:
Voit unohtaa vainoharhasi, Kalle-Aaretti ei ole Ruuneperi vaan Arkunkantaja.
Arkunkantajakin. No kaikkeen on kerinnyt.
- hyväntahtoisesti*
Ruuneperi kirjoitti:
Entäs jos kutittelee, selättää ja kumauttaa jo ennenkuin otus ehtii omaan iskuunsa.
Muistakaapa, että hk levittää vaarallista aivokuumetta nimeltä borreolis. Nämä tukeutuvat myös hirven sisään ja munivat sinne. Syntyvät kärpäslapset nävertävät hirven tuskaiseen kuolemaan.
Saako jo lyödä lekalla?korjaan tässä sattuneen erehdyksen.
Borrealista aiheuttaa PUNKKI sekä Kumlingen tautia.
Hirvikärpäsen purema saattaa aiheuttaa ihottuman.
Tämä siksi, ettei tarvitse pelätä hirvikärpäsen olevan borrealistaudin levittäjän.
t. pilvi* a
- pilvi*
Juuri saunasta tulleena, koen vielä tuon ihanan tunteen, kun löyly kihahtaa kiukaalta.
Siellä me luojan luomat saamme olla vapaasti, antaa pehmeän lämmön syleillä meitä.
Lisäähän me sitä haluamme, ja heitettyämme pari kauhallista kiukaalle, pisteleekin jo ihanasti nahkaamme! Äkkiä se kuitenkin laantuu, vai tottuuko sitä kuumuuteen, mutta kerran vielä killon päälle :D ja jo painuu selkä alemmaksi ja käsi suun edessä täytyy hengittää.
Alas äkkiä ja järveen! Se tunne kun on kuumissaan,ja saa uida, se on varmaan koettu!
Uudestaan löylyyn ja sitten seuraa vihtominen. Tuo tuore saunavihta, on ensimmäisillä kerroilla muodostunut minulle rituaaliksi. Kastettuani sen ensin veteen, jolloin se on puhdas, heitän löylyä. Upotan ensimmäiseksi kasvoni vihdan ihanaan tuoksuun ja pehmeyteen.
Vasta sen jälkeen alan huiskia jalkojani ja koko kroppaani. Sitä huumaavaa tuoksua mikä leviää saunaan ei voi sanoin kuvailla:)
Ensi kerralla kun käytän uutta saunavihtaa, riittää minulle vihdalla itseni hierominen pesuksi. Tuon opin äidinisältäni Pihlajakosken papalta.
Vielä kerran uimaan vihtapesun jälkeen. Se tunne, mikä suomalaisella on kylpemisen jälkeen, sen tietää vain----suomalainen! Järvien ja saunojen maassa.- yön lukija*
Harvinaisen eheä kirjoitusketju. On käytettävä sanontaa puhdashenkinen kirjo erilaisia
kokemuksia, ajankohtaisissa ja antoisissa aiheissa.
Oli ilo lukea tämän kaltaista tekstiä. yön lukija* kirjoitti:
Harvinaisen eheä kirjoitusketju. On käytettävä sanontaa puhdashenkinen kirjo erilaisia
kokemuksia, ajankohtaisissa ja antoisissa aiheissa.
Oli ilo lukea tämän kaltaista tekstiä.Noita luontokuvauksia kyllä lukee mielellään, ovat kuin sanatauluja ketjun seinillä.
Itse en tuollaisia edes yritä vaan pysyn arjen vaatimattomissa aiheissa. Taulun, kauniin maalaismaiseman, voisin maalata mutta sen tuominen palstalle on vaikeampi.
Runot olisi toinen, varsinainen lempialue, joka sattumalta astui kuvaan. Lähetin kortteja ulkomailta ja niiden teksti asettui kuin huomaamattaan runomuotoiseksi. Nykyään olen lähes työllistetty erilaisten tervehdysten ja onnittelujen kirjoittajana. Teillekin voisin kirjoittaa pienen runon mutta siihen tarvittavaa palstarauhaa ei ole. Runon saa tietysti kirjoitettua, mutta jälkikaiut ovat mahdottomat. Surullista!
Asiat ei tietysti valittaen parane, vaan on tyydyttävä osaansa Kaarlo Kramsun sanoin:
Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki, ei oikeutta maassa saa ken itse sit ei hanki.
Astukaamme siis kuulaaseen syyspäivään oikeuksiamme puolustamaan- aamuun havahtunut
Ruuneperi kirjoitti:
Noita luontokuvauksia kyllä lukee mielellään, ovat kuin sanatauluja ketjun seinillä.
Itse en tuollaisia edes yritä vaan pysyn arjen vaatimattomissa aiheissa. Taulun, kauniin maalaismaiseman, voisin maalata mutta sen tuominen palstalle on vaikeampi.
Runot olisi toinen, varsinainen lempialue, joka sattumalta astui kuvaan. Lähetin kortteja ulkomailta ja niiden teksti asettui kuin huomaamattaan runomuotoiseksi. Nykyään olen lähes työllistetty erilaisten tervehdysten ja onnittelujen kirjoittajana. Teillekin voisin kirjoittaa pienen runon mutta siihen tarvittavaa palstarauhaa ei ole. Runon saa tietysti kirjoitettua, mutta jälkikaiut ovat mahdottomat. Surullista!
Asiat ei tietysti valittaen parane, vaan on tyydyttävä osaansa Kaarlo Kramsun sanoin:
Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki, ei oikeutta maassa saa ken itse sit ei hanki.
Astukaamme siis kuulaaseen syyspäivään oikeuksiamme puolustamaanYön lukija. Niin on aurinko jälleen noussut. Kiitän kauniista ajatuksestasi ketjun avaaja.
Tarkoitan sitä runon muodossa ajattelemaasi palautetta. Tuo halu siihen riittää. On hyvä, että ihmiset saavat kanavan, missä voivat näitä ihmiselämään kuuluvia tunteitaan/kokemiaan kertoa.
Ensinnäkin se on erittäinkin hyväksi mielenterveydelle ja mahdollistaa määrätyn pysyvyyden siihen hyvään vanhaan aikaan.Josta me nuoremmatkin voimme nauttia.
Sanon sen itse kokeneena, seuratessani monen palstan kirjoituksia tutkijana.
Kiitän nimimerkki Ruuneperiä hyvästä aloituksestaan.
Materiaali, jonka olen saanut, on ylittänyt odotukseni, asettanut myös paljon syventymistä vaativaa paneutumista, jossa joudun turvautumaan kolleegoitteni asiatuntemukseen. Kiittäen yön lukija. Ruuneperi kirjoitti:
Noita luontokuvauksia kyllä lukee mielellään, ovat kuin sanatauluja ketjun seinillä.
Itse en tuollaisia edes yritä vaan pysyn arjen vaatimattomissa aiheissa. Taulun, kauniin maalaismaiseman, voisin maalata mutta sen tuominen palstalle on vaikeampi.
Runot olisi toinen, varsinainen lempialue, joka sattumalta astui kuvaan. Lähetin kortteja ulkomailta ja niiden teksti asettui kuin huomaamattaan runomuotoiseksi. Nykyään olen lähes työllistetty erilaisten tervehdysten ja onnittelujen kirjoittajana. Teillekin voisin kirjoittaa pienen runon mutta siihen tarvittavaa palstarauhaa ei ole. Runon saa tietysti kirjoitettua, mutta jälkikaiut ovat mahdottomat. Surullista!
Asiat ei tietysti valittaen parane, vaan on tyydyttävä osaansa Kaarlo Kramsun sanoin:
Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki, ei oikeutta maassa saa ken itse sit ei hanki.
Astukaamme siis kuulaaseen syyspäivään oikeuksiamme puolustamaanÄlä nyt hyvä mies vielä syyspäivästä puhu, kesähän on kukkeimmillaan, mitä nyt aamukastetta alkaa enemmän olla.
Ns. käyttörunoutta ilmeisesti enimmäkseen harrastat, mutta miten olisi pienen kokoelman laatiminen, vaikka omakustanteena ? Eikös tämä palstan runoketju ole rauhassa saanut olla, välillä hyvinkin vilkkaana pyörien. Meidän ikäpolvi yleensä riimittelee, että runo runolta tuntuisi, mutta Kalevala-mittaakin on joskus mukavata mukaella, sanonnoiksi sommitella.
Otsikkoon palatakseni hyväntahtoisuutta osoittavat jotkut seurakunnat kesäkuukausina iltasoitoilla kirkontornista. Mieleenpainuva on ollut Naantalin luostarikirkon tornista trumpetilla soitettu iltavirsi, joka kuuluu hyvin aivan sen alapuolella olevan vierasvenesatamaan. Trumpetisti kajauttaa joka ilmansuuntaan, auringon laskiessa venekunnat laskevat arvokkaasti peräliput. Viimeksi sain kuulla iltasoiton Suomenlinnan vierasvenesatamassa .Ramoona1 kirjoitti:
Älä nyt hyvä mies vielä syyspäivästä puhu, kesähän on kukkeimmillaan, mitä nyt aamukastetta alkaa enemmän olla.
Ns. käyttörunoutta ilmeisesti enimmäkseen harrastat, mutta miten olisi pienen kokoelman laatiminen, vaikka omakustanteena ? Eikös tämä palstan runoketju ole rauhassa saanut olla, välillä hyvinkin vilkkaana pyörien. Meidän ikäpolvi yleensä riimittelee, että runo runolta tuntuisi, mutta Kalevala-mittaakin on joskus mukavata mukaella, sanonnoiksi sommitella.
Otsikkoon palatakseni hyväntahtoisuutta osoittavat jotkut seurakunnat kesäkuukausina iltasoitoilla kirkontornista. Mieleenpainuva on ollut Naantalin luostarikirkon tornista trumpetilla soitettu iltavirsi, joka kuuluu hyvin aivan sen alapuolella olevan vierasvenesatamaan. Trumpetisti kajauttaa joka ilmansuuntaan, auringon laskiessa venekunnat laskevat arvokkaasti peräliput. Viimeksi sain kuulla iltasoiton Suomenlinnan vierasvenesatamassa .Jos oisin kertoja kyvykäs,
sanain suurten sovittaja,
runomittaan asettaja.
Aarteistoni avaisin
sulosanoin kertoilisin.
itsekuta ilahduttaisin
aamun tullen aattelisin,
päivät pitkät pakisisin.
illan tuleen lopettaisin
kansan kaikki nukuttaisin
onnen uneen vaivuttaisin
On vaikeaa extempore, kirjoittaa, synnyttää sanoja tyhjästä, kertoa kertomuksetta, ajatuksetta ammentaa.
Minua on kehoitettu kirjoittamaan ja tallentamaan tekeleitäni. Tällä palstallakin on minua innostettu yrittämään. Itsekritiikkini alta ei hevin mitään pääse putkahtamaan.
Aina ei tiedä, onko takana aito mielipide vai kavala kiitos.
Yrittäkäämme innoittaa toisiamme kauniiseen kirjoitteluun. Minäkin olen pikkulintuna mukana kurkien huudoissa ja tansseissaRuuneperi kirjoitti:
Jos oisin kertoja kyvykäs,
sanain suurten sovittaja,
runomittaan asettaja.
Aarteistoni avaisin
sulosanoin kertoilisin.
itsekuta ilahduttaisin
aamun tullen aattelisin,
päivät pitkät pakisisin.
illan tuleen lopettaisin
kansan kaikki nukuttaisin
onnen uneen vaivuttaisin
On vaikeaa extempore, kirjoittaa, synnyttää sanoja tyhjästä, kertoa kertomuksetta, ajatuksetta ammentaa.
Minua on kehoitettu kirjoittamaan ja tallentamaan tekeleitäni. Tällä palstallakin on minua innostettu yrittämään. Itsekritiikkini alta ei hevin mitään pääse putkahtamaan.
Aina ei tiedä, onko takana aito mielipide vai kavala kiitos.
Yrittäkäämme innoittaa toisiamme kauniiseen kirjoitteluun. Minäkin olen pikkulintuna mukana kurkien huudoissa ja tansseissaHeräsin n. kahden tunnin unen jälkeen ja poikkesin lukemaan viestejä. Ette suotta saaneet tunnustusta vierailevilta kirjoittajilta.
Mahtaako väki olla suppilovahveroita ym. keräämässä. Suppilovahveroa sanotaan kantarellin veroiseksi.
Minäkin innostuin taas kokeilemaan kantarellikastiketta. Sienet "poimin" Naantalin torilta ja paistoin voissa. Sipulin kuullotin erikseen. Hiukan jauhoja saosteeksi ja ja mausteeksi suolaa ja valkopippuria. Veden lisäksi laitoin 2dl ruokakermaa ja valmiiseen kastikkeeeseen lisäsin hyppysellisen sokeria, sen tärkeän.
Oletteko muuten kokeilleet kastikkeen, kalakeiton tms. mausteeksi konjakkia. Mitään XO:ta tai Gordon Bleu: ta ei tarvita. Maku syntyy mitä hienostunein.
Hyvää aamua ja muistakaa hyväntahtoisin kirjoituksin!- hyväntahtoisesti
Ruuneperi kirjoitti:
Heräsin n. kahden tunnin unen jälkeen ja poikkesin lukemaan viestejä. Ette suotta saaneet tunnustusta vierailevilta kirjoittajilta.
Mahtaako väki olla suppilovahveroita ym. keräämässä. Suppilovahveroa sanotaan kantarellin veroiseksi.
Minäkin innostuin taas kokeilemaan kantarellikastiketta. Sienet "poimin" Naantalin torilta ja paistoin voissa. Sipulin kuullotin erikseen. Hiukan jauhoja saosteeksi ja ja mausteeksi suolaa ja valkopippuria. Veden lisäksi laitoin 2dl ruokakermaa ja valmiiseen kastikkeeeseen lisäsin hyppysellisen sokeria, sen tärkeän.
Oletteko muuten kokeilleet kastikkeen, kalakeiton tms. mausteeksi konjakkia. Mitään XO:ta tai Gordon Bleu: ta ei tarvita. Maku syntyy mitä hienostunein.
Hyvää aamua ja muistakaa hyväntahtoisin kirjoituksin!ovat nämä vierailijat,vierailija,vaan tunnetun palstan monikasvon käsialaa.Haitanneeko tuo mitään näin lempeässä ilmapiirissä.
Aamukin on mitä lempein,metsässä ei liikahda lehtikään.
Näin lempeän aamun lempeydeksi sopinee vaikka sitaatti Leinon runosta
Jo loppuvi öljy:
Jo loppuvi öljy mun lampustain,
Ulos ikkunan yöhön ma tuijotan vain.
Ma katson ja katson ja aattehet
ne lentää,ne lentää kuin kuplaset.
Ja kuplat ne kulkee ja kuplat ne käy,
mut ei minun onneni kuplaa näy.
Nään ikkunan yöstä ma itseni vain.
Jo loppuvi öljy mun lampustain. - virkkunen*
Ruuneperi kirjoitti:
Heräsin n. kahden tunnin unen jälkeen ja poikkesin lukemaan viestejä. Ette suotta saaneet tunnustusta vierailevilta kirjoittajilta.
Mahtaako väki olla suppilovahveroita ym. keräämässä. Suppilovahveroa sanotaan kantarellin veroiseksi.
Minäkin innostuin taas kokeilemaan kantarellikastiketta. Sienet "poimin" Naantalin torilta ja paistoin voissa. Sipulin kuullotin erikseen. Hiukan jauhoja saosteeksi ja ja mausteeksi suolaa ja valkopippuria. Veden lisäksi laitoin 2dl ruokakermaa ja valmiiseen kastikkeeeseen lisäsin hyppysellisen sokeria, sen tärkeän.
Oletteko muuten kokeilleet kastikkeen, kalakeiton tms. mausteeksi konjakkia. Mitään XO:ta tai Gordon Bleu: ta ei tarvita. Maku syntyy mitä hienostunein.
Hyvää aamua ja muistakaa hyväntahtoisin kirjoituksin!Nyt on avaruudessa opittu sieppaamaan meidän kirjoituksia, kun odottavat siihen asti, kunnesse on melkein valmis, eivätkä malta enään odottaa vaan hups ja taas mentiin!
No, tuosta saavat vielä hyvän sienireseptinkin halutessaan.
Tuntuu olevankin ihan kulinaristisillä ominaisuuksilla varustettu yksilö meillä aloitteentekijässä.Hienoa!
Nyt on aurinko jo pian ylittämässä kalotin esteen, valon tulla meille täysmääräisenä.
Kaipa suomeksikin voi sanoa maapallomme yläosaa kalotiksi.
Hieman haikealta tuntuu, tuon auringonsäteiden ajan lyheneminen, mutta vielä, vielä on kesä! Se on vaan se kun kaikki tiedostetaan!
Ennen eivät varmaan ihmiset, minä ainakaan ajatellut syksyä ennenkuin syyskuun loppupuolella, jos oli kylmä.
Pakko mennä juomaan mukillinen kahvia vielä, ja hakea HS, kun luulen niiden taas kohta sieppaavan tämän,jokin siihen viittaa:D Heippa nopsaan... - vill*
virkkunen* kirjoitti:
Nyt on avaruudessa opittu sieppaamaan meidän kirjoituksia, kun odottavat siihen asti, kunnesse on melkein valmis, eivätkä malta enään odottaa vaan hups ja taas mentiin!
No, tuosta saavat vielä hyvän sienireseptinkin halutessaan.
Tuntuu olevankin ihan kulinaristisillä ominaisuuksilla varustettu yksilö meillä aloitteentekijässä.Hienoa!
Nyt on aurinko jo pian ylittämässä kalotin esteen, valon tulla meille täysmääräisenä.
Kaipa suomeksikin voi sanoa maapallomme yläosaa kalotiksi.
Hieman haikealta tuntuu, tuon auringonsäteiden ajan lyheneminen, mutta vielä, vielä on kesä! Se on vaan se kun kaikki tiedostetaan!
Ennen eivät varmaan ihmiset, minä ainakaan ajatellut syksyä ennenkuin syyskuun loppupuolella, jos oli kylmä.
Pakko mennä juomaan mukillinen kahvia vielä, ja hakea HS, kun luulen niiden taas kohta sieppaavan tämän,jokin siihen viittaa:D Heippa nopsaan...jag ge nu åt Dig....nyt pitää kokeilla ymmärtävätkö ne lurifaxit ruotsinkieltä. Ei, kone on ihan rauhallinen, ei hypi eikä pompi kirjaimet minne sattuu.
Ehkä ne pitivät niin paljon edellisen kirjoittajan lempeydestä, että ihan heltyivät.
Minunkin on niin hyvä mieli, kun ainoa poikani tulee yhdeksän aikaan ajamaan nurmikon äidilleen.
Saan mieluisia vieraita iltapäivällä. Aion paistaa muurikalla porsaanfileen, heittää pilkotut
herkkusienet joukkoon, kuullottaa pikkusipulit, ja kaataa lihalientä ja ruokakermaa joukkoon. Saostamiseen käytän mustapippuri Viola tuorejuustoa.
Salaatti onkin ainoa minkä teen ennen vieraaiden tuloa. Laitan nyt menemään postin kun taas tuntuu,että tää voi lentää. Hei dä virkkunen* kirjoitti:
Nyt on avaruudessa opittu sieppaamaan meidän kirjoituksia, kun odottavat siihen asti, kunnesse on melkein valmis, eivätkä malta enään odottaa vaan hups ja taas mentiin!
No, tuosta saavat vielä hyvän sienireseptinkin halutessaan.
Tuntuu olevankin ihan kulinaristisillä ominaisuuksilla varustettu yksilö meillä aloitteentekijässä.Hienoa!
Nyt on aurinko jo pian ylittämässä kalotin esteen, valon tulla meille täysmääräisenä.
Kaipa suomeksikin voi sanoa maapallomme yläosaa kalotiksi.
Hieman haikealta tuntuu, tuon auringonsäteiden ajan lyheneminen, mutta vielä, vielä on kesä! Se on vaan se kun kaikki tiedostetaan!
Ennen eivät varmaan ihmiset, minä ainakaan ajatellut syksyä ennenkuin syyskuun loppupuolella, jos oli kylmä.
Pakko mennä juomaan mukillinen kahvia vielä, ja hakea HS, kun luulen niiden taas kohta sieppaavan tämän,jokin siihen viittaa:D Heippa nopsaan...Olen luullut, että vain minun tekstejäni se Moolokki vaanii. Ainakin (n 1)-kertaa on tapahtunut minullekin noin.
Kismittäähän se, kun on mielestään onnistunut aikaansaamaan sisällöltään ja muotoilultaan hyvää tekstiä ja se häipyy taivaan tuuliin tyvenessäkin. Huitaise siinä sitten jotain hätäistä korviketta vastineeksi.
Mikähän minut pani tuon syksyn mainitsemaan näin syyskesällä. Tingin tuossa virheeni.
Mitä syksyn tulo eläkeläiselle merkitsee? Ainakin ympäriston aktivoitumista kun koulut alkavat ja lomat loppuvat.
Minäkin invalidien mukana lähden risteilylle Ruotsiin, sellainen "rammonpaakas"-juttu. Kielikurssillekin taidan lähteä, elvyttämään vaikka espanjaani.
Joku itseänikin suomalaisempi ihmeteleenee tuota ilmaisua 'rammonpaakas'. Se on syntynyt synnyinseudullani, joka oli ainakin puoliruotsalainen.
Huonosto ruotsia osaava pyysi edestakaista lippua Billnäsiin ja sanoi: retu retu pilnäs. Koki sanoneensa väärin ja täsmensi; nei nei rammonpaakas.
Noita hyväntahtoisia tarinoita kielikömmähdyksista puolin ja toisin oli "pilvin pimein".
Paras oli mielestäni suomennos "onks te myrkky kans? kun tarkoitus oli kääntää "är ni gifta?" Suomenkielinnenkin sai sentään työtä.
Taidan käydä tosivanhaksi kun noita niin usein muistelen.
Niin moni armas tähtönen meille "siellä" kuitenkin loistaa.- Seku
Kuka "rivolla nikittömänä"?
Olen lukenut tämän ketjun kirjoituksia, ja koska pidän itseäni hyväntahtoisena,
niin ajattelin tulla mukaan.
Mitään rivoa en ole havainnut.
Kertokaa! - HeimoL
Hää käsköö kovasuisest toisii ja sit hää pittää puoliaa,,ja se tarkottaapi et, haukkuu ko rakkikoira,,,
ei ole ihme eikä kumma et on yksi jäänynnä. - Seku
HeimoL kirjoitti:
Hää käsköö kovasuisest toisii ja sit hää pittää puoliaa,,ja se tarkottaapi et, haukkuu ko rakkikoira,,,
ei ole ihme eikä kumma et on yksi jäänynnä.Kuitenkaan en ole huomannut monican puhuneen mitään rivoja.
Itsekin "käsken kovasuisesti" omaa ukkoparkaani kun olen toistaiseksi liikuntakyvytön(nilkka murtui)
"Anna, hae, tuo, vie"! Enpä suuresti ihmettelisi vaikka mies jättäisi minut ja olisin kohta "yksin jäänynnä":-D HeimoL kirjoitti:
Hää käsköö kovasuisest toisii ja sit hää pittää puoliaa,,ja se tarkottaapi et, haukkuu ko rakkikoira,,,
ei ole ihme eikä kumma et on yksi jäänynnä.luuletsie et mie oon hiljaa, ku sie tääl nimittelet rakkikoiraks,,,,, hyi hävitön sinnuu,,,, sie vast iso lärvisuu ootkii, haukut tääl niiko oisit tietone toisten asioista kuka on yksi kuka kaksin sie senkin juorukello, ei kukkaa oo ihteensä nii kyllästyny et ois siunkaa kans, mokomaki avosuine tonttu, pijä suutais vähä pienemmäl ja miks tulit tänne haukumaa, Luuletsie et mie vaa kuuntelen ja pysyn hiljaa, erehyt toisenkii kerran. Pijät tästälähi omat möllyt mahassais, nii pääset vähemmäl. Täst sait hyväntahtosen kirjeen.
- pilvi*
monica kirjoitti:
luuletsie et mie oon hiljaa, ku sie tääl nimittelet rakkikoiraks,,,,, hyi hävitön sinnuu,,,, sie vast iso lärvisuu ootkii, haukut tääl niiko oisit tietone toisten asioista kuka on yksi kuka kaksin sie senkin juorukello, ei kukkaa oo ihteensä nii kyllästyny et ois siunkaa kans, mokomaki avosuine tonttu, pijä suutais vähä pienemmäl ja miks tulit tänne haukumaa, Luuletsie et mie vaa kuuntelen ja pysyn hiljaa, erehyt toisenkii kerran. Pijät tästälähi omat möllyt mahassais, nii pääset vähemmäl. Täst sait hyväntahtosen kirjeen.
Luulin tulleeni väärään ketjuun, vaan onhan tämä se meidän hyvä ketju sentään.
Kirjoitellaan kaikkea mukavaa ja positiivistä, jota elämässä kuitenkin on runsain mitoin.
On ollut niin antoisa ja lämmin iltapäivä hyvien ystävien kanssa.
Sydäntä ihan lämmitti nähdä heidänkin ilonsa .
Olin sanonut, että nyt ette sitten syö mitään, ja kyllä olikin hyvä nälkä meillä kaikilla. Hitaasti nautimme aterian seurustellen,
ja taas haettiin uutta grillistä.
Meillä lentää huumori ja istuimme välillä kippurassa kun aina jokin sytytti uuden jutun.
Hyvää teki tapaaminen.
Mukavaa illanjatkoa ketjulle! - vieläkerranminä
pilvi* kirjoitti:
Luulin tulleeni väärään ketjuun, vaan onhan tämä se meidän hyvä ketju sentään.
Kirjoitellaan kaikkea mukavaa ja positiivistä, jota elämässä kuitenkin on runsain mitoin.
On ollut niin antoisa ja lämmin iltapäivä hyvien ystävien kanssa.
Sydäntä ihan lämmitti nähdä heidänkin ilonsa .
Olin sanonut, että nyt ette sitten syö mitään, ja kyllä olikin hyvä nälkä meillä kaikilla. Hitaasti nautimme aterian seurustellen,
ja taas haettiin uutta grillistä.
Meillä lentää huumori ja istuimme välillä kippurassa kun aina jokin sytytti uuden jutun.
Hyvää teki tapaaminen.
Mukavaa illanjatkoa ketjulle!nytettesyösittenmitäänmutta mesyötiinkuitekin,voi mitä sössöä!
- törkimys
vieläkerranminä kirjoitti:
nytettesyösittenmitäänmutta mesyötiinkuitekin,voi mitä sössöä!
--------
- nyt tuo
törkimys kirjoitti:
--------
törkimys ilmottautui, eipä ole vaikea arvata kuka----
- pientäpilviä
pilvi* kirjoitti:
Luulin tulleeni väärään ketjuun, vaan onhan tämä se meidän hyvä ketju sentään.
Kirjoitellaan kaikkea mukavaa ja positiivistä, jota elämässä kuitenkin on runsain mitoin.
On ollut niin antoisa ja lämmin iltapäivä hyvien ystävien kanssa.
Sydäntä ihan lämmitti nähdä heidänkin ilonsa .
Olin sanonut, että nyt ette sitten syö mitään, ja kyllä olikin hyvä nälkä meillä kaikilla. Hitaasti nautimme aterian seurustellen,
ja taas haettiin uutta grillistä.
Meillä lentää huumori ja istuimme välillä kippurassa kun aina jokin sytytti uuden jutun.
Hyvää teki tapaaminen.
Mukavaa illanjatkoa ketjulle!siltä näyttää.
- vaikkakin*
Ruuneperi kirjoitti:
Olen luullut, että vain minun tekstejäni se Moolokki vaanii. Ainakin (n 1)-kertaa on tapahtunut minullekin noin.
Kismittäähän se, kun on mielestään onnistunut aikaansaamaan sisällöltään ja muotoilultaan hyvää tekstiä ja se häipyy taivaan tuuliin tyvenessäkin. Huitaise siinä sitten jotain hätäistä korviketta vastineeksi.
Mikähän minut pani tuon syksyn mainitsemaan näin syyskesällä. Tingin tuossa virheeni.
Mitä syksyn tulo eläkeläiselle merkitsee? Ainakin ympäriston aktivoitumista kun koulut alkavat ja lomat loppuvat.
Minäkin invalidien mukana lähden risteilylle Ruotsiin, sellainen "rammonpaakas"-juttu. Kielikurssillekin taidan lähteä, elvyttämään vaikka espanjaani.
Joku itseänikin suomalaisempi ihmeteleenee tuota ilmaisua 'rammonpaakas'. Se on syntynyt synnyinseudullani, joka oli ainakin puoliruotsalainen.
Huonosto ruotsia osaava pyysi edestakaista lippua Billnäsiin ja sanoi: retu retu pilnäs. Koki sanoneensa väärin ja täsmensi; nei nei rammonpaakas.
Noita hyväntahtoisia tarinoita kielikömmähdyksista puolin ja toisin oli "pilvin pimein".
Paras oli mielestäni suomennos "onks te myrkky kans? kun tarkoitus oli kääntää "är ni gifta?" Suomenkielinnenkin sai sentään työtä.
Taidan käydä tosivanhaksi kun noita niin usein muistelen.
Niin moni armas tähtönen meille "siellä" kuitenkin loistaa.taivas vielä oli vaalea noin klo4,30. Sittenkin se oli ensimmäinen kerta kun näkyi jo tuleva tähtien loiste. Vielä kun mennään loppupuolelle kuuta, ja taivas saa sen syvän tummansinisen värinsä, ne erottuvat niin kauniina.
Rakastan istua yksin useimmin terassilla, ja katsella laajaa näkymää, mikä on täällä ollut ilonani. Tämä kun on laaja matala ja tasainen alue, jää taivaan osuus niin suureksi.
Kohta on se aika, ja saan sen kokea, ennen talviteloille muuttoa. Sitten en sitä samalla lailla enää näe.
Löydän aina Ison Otavan ja Pienen ja Pohjantähden, jonka alla on kotomaani.
Samoin Marsplaneetan se lähettä minusta punaista sykettä, vaikka ihan varma en ole.
Täytyykin katsoa Ursan karttaa, niillä kun on kartta tähtitaivas tällä hetkellä.
Ihana on istua ulkona, ihailemassa tuota kauneutta ja suuruutta.
Espoossa ei näy niin laajana kuin täällä mökillä. - koko,
pientäpilviä kirjoitti:
siltä näyttää.
kärryllinen.
pilvi* kirjoitti:
Luulin tulleeni väärään ketjuun, vaan onhan tämä se meidän hyvä ketju sentään.
Kirjoitellaan kaikkea mukavaa ja positiivistä, jota elämässä kuitenkin on runsain mitoin.
On ollut niin antoisa ja lämmin iltapäivä hyvien ystävien kanssa.
Sydäntä ihan lämmitti nähdä heidänkin ilonsa .
Olin sanonut, että nyt ette sitten syö mitään, ja kyllä olikin hyvä nälkä meillä kaikilla. Hitaasti nautimme aterian seurustellen,
ja taas haettiin uutta grillistä.
Meillä lentää huumori ja istuimme välillä kippurassa kun aina jokin sytytti uuden jutun.
Hyvää teki tapaaminen.
Mukavaa illanjatkoa ketjulle!kun lennät kuin perhonen kukasta kukaan, mutta sepä hienoa että sinulla riittää ystäviä jotka mieluusti kutsut ulkojuhliin, ja mieltymyksesi mukaan kerrot meille muillekin opiksi ja ojennukseksi miten kaikki on hyvässä kondiksessa. Olenpa samaa mieltä että mukavien ihmisten kanssa on hauskaa seurustellla mutta niinsanotut ikävät ihmiset lamaannuttaa mielialan ja sanavarasto käy yhä synkemmäksi joten kaikkeen pitää tottua. Niinmyös täällä meidän hyvässä ketjussa, joskus vaan käy niin että on pakko ilmaista muutakin kuin positiivista palautetta.
- ääressä
vaikkakin* kirjoitti:
taivas vielä oli vaalea noin klo4,30. Sittenkin se oli ensimmäinen kerta kun näkyi jo tuleva tähtien loiste. Vielä kun mennään loppupuolelle kuuta, ja taivas saa sen syvän tummansinisen värinsä, ne erottuvat niin kauniina.
Rakastan istua yksin useimmin terassilla, ja katsella laajaa näkymää, mikä on täällä ollut ilonani. Tämä kun on laaja matala ja tasainen alue, jää taivaan osuus niin suureksi.
Kohta on se aika, ja saan sen kokea, ennen talviteloille muuttoa. Sitten en sitä samalla lailla enää näe.
Löydän aina Ison Otavan ja Pienen ja Pohjantähden, jonka alla on kotomaani.
Samoin Marsplaneetan se lähettä minusta punaista sykettä, vaikka ihan varma en ole.
Täytyykin katsoa Ursan karttaa, niillä kun on kartta tähtitaivas tällä hetkellä.
Ihana on istua ulkona, ihailemassa tuota kauneutta ja suuruutta.
Espoossa ei näy niin laajana kuin täällä mökillä.näyt kyhjöttävän, elä sinä valehtele.
- pilvi*
monica kirjoitti:
kun lennät kuin perhonen kukasta kukaan, mutta sepä hienoa että sinulla riittää ystäviä jotka mieluusti kutsut ulkojuhliin, ja mieltymyksesi mukaan kerrot meille muillekin opiksi ja ojennukseksi miten kaikki on hyvässä kondiksessa. Olenpa samaa mieltä että mukavien ihmisten kanssa on hauskaa seurustellla mutta niinsanotut ikävät ihmiset lamaannuttaa mielialan ja sanavarasto käy yhä synkemmäksi joten kaikkeen pitää tottua. Niinmyös täällä meidän hyvässä ketjussa, joskus vaan käy niin että on pakko ilmaista muutakin kuin positiivista palautetta.
Hyvin Sinä Monica sitä ketjua vedät!. Kaikki me joudutaan joskus puolustautumaan, kun aina ei kestä.
Kiva kun kirjoitit, kaikki menee taas hyvin kun pidetään kiinni siitä minkä tiedämme. että olemme tehneet parhaamme. Kiva ketju se on, moni on innolla mukana. Minäkin luen mielelläni mitä sinne kuuluu. Hyvää yötä ja jatkoa vaan t. pilvi* - tunnustus,
pilvi* kirjoitti:
Hyvin Sinä Monica sitä ketjua vedät!. Kaikki me joudutaan joskus puolustautumaan, kun aina ei kestä.
Kiva kun kirjoitit, kaikki menee taas hyvin kun pidetään kiinni siitä minkä tiedämme. että olemme tehneet parhaamme. Kiva ketju se on, moni on innolla mukana. Minäkin luen mielelläni mitä sinne kuuluu. Hyvää yötä ja jatkoa vaan t. pilvi*reilun tuntuinen nainen olet, otat kaikki kirjoittajat huomioon ja aiheesta puolustaudut. Et pidä suosikkeja, kaikki asialliset kirjoittajat on sinulle saman arvoisia. Ottaisi jotkut kellokkaat--- nimiä mainitsematta... mallia niin palsta olisi terveempi.
tunnustus, kirjoitti:
reilun tuntuinen nainen olet, otat kaikki kirjoittajat huomioon ja aiheesta puolustaudut. Et pidä suosikkeja, kaikki asialliset kirjoittajat on sinulle saman arvoisia. Ottaisi jotkut kellokkaat--- nimiä mainitsematta... mallia niin palsta olisi terveempi.
en "plokkaa" hyviin ja huonoihin kirjoittajiin, vaan kaikki saman arvoisiksi, minusta sellainen kahtia jako, on varsin kyseen alaista, ja aiheuttaa eripuraa.
Kiitos mielipiteestäsi.- ,joka noin
monica kirjoitti:
luuletsie et mie oon hiljaa, ku sie tääl nimittelet rakkikoiraks,,,,, hyi hävitön sinnuu,,,, sie vast iso lärvisuu ootkii, haukut tääl niiko oisit tietone toisten asioista kuka on yksi kuka kaksin sie senkin juorukello, ei kukkaa oo ihteensä nii kyllästyny et ois siunkaa kans, mokomaki avosuine tonttu, pijä suutais vähä pienemmäl ja miks tulit tänne haukumaa, Luuletsie et mie vaa kuuntelen ja pysyn hiljaa, erehyt toisenkii kerran. Pijät tästälähi omat möllyt mahassais, nii pääset vähemmäl. Täst sait hyväntahtosen kirjeen.
ruma onpi puhheissaa, tarkotan monikaa?
- osansa saanut*
,joka noin kirjoitti:
ruma onpi puhheissaa, tarkotan monikaa?
Monika sanoi ihan oikeat jämäkät sanat sulle itelles, joka et muuta tee kun tökit yhtä sun toista tällä palstalla. Enite "rakastat" rekattuja tuossa harrasteessasi.
- kute
osansa saanut* kirjoitti:
Monika sanoi ihan oikeat jämäkät sanat sulle itelles, joka et muuta tee kun tökit yhtä sun toista tällä palstalla. Enite "rakastat" rekattuja tuossa harrasteessasi.
Monikka? Luonnevikaisii löytyy?
,joka noin kirjoitti:
ruma onpi puhheissaa, tarkotan monikaa?
älytön ensiks kysyt kuka tuo on, ja seuraavassa lauseessa sanot tarkotan monikaa, mie voin kertoo, minä sellasta ihmistä pietää, ko tulloo syyttä suotta ketjul haukkumaa, se on vainoharhane, se johtuu taas siint ko siu ajatusmaailmais on nii köyhä, et palsta kirjotteluis ei oo saant kannatusta ja alotuksiikaa siul ei oo maholisuuksii, nii sie oot turhaantunt ja sit otat sen kaikkein halvimman mikä ennää on jälellä, käyttöö,,, ja alat haukkumaa syyttömmii ihmisii.
Näi huonost on siun asiais. turhaa sie syyttömmii haukut rakkikoiraks ja luonnevikaseks jos kuka sellane on, niin se oot sie itse.
Katoha tyhmempiki ihmine tuntuu viisaammalta ko pittää suunsa kii.- Atolfia
ääressä kirjoitti:
näyt kyhjöttävän, elä sinä valehtele.
ketju lukuunottamatta muutamia ilkeähköjä välihuomautuksia.
Minä tulin nyhjöttämään tähän koneen ääreen, kun olen kahlehdittuna tänne sisälle. Kuume on jyllännyt 10 päivää eikä ota laskeakseen.
Epäilivät sikainfulensaa, eivätkä laskeneet minua lähellekään terveyskeskukseen. Puhelimessa ovat ohjeita antaneet, mutta eipä nuo ole auttaneet.
Anteeksi, että tämä ei ole malli esimerkki hyväntahtoisesta viestistä, vaan vähän niinkuin valitteleva.
Ken vaivojansa vaikertaa jne. sanoi Ruuneperi ja niinhän on.
Katselen kaiholla tuota sinistä taivasta, se varmaan huomenna pilvessä.
Hyväntahtoista jatkoa teille polun kulkijoille. - Seku
Atolfia kirjoitti:
ketju lukuunottamatta muutamia ilkeähköjä välihuomautuksia.
Minä tulin nyhjöttämään tähän koneen ääreen, kun olen kahlehdittuna tänne sisälle. Kuume on jyllännyt 10 päivää eikä ota laskeakseen.
Epäilivät sikainfulensaa, eivätkä laskeneet minua lähellekään terveyskeskukseen. Puhelimessa ovat ohjeita antaneet, mutta eipä nuo ole auttaneet.
Anteeksi, että tämä ei ole malli esimerkki hyväntahtoisesta viestistä, vaan vähän niinkuin valitteleva.
Ken vaivojansa vaikertaa jne. sanoi Ruuneperi ja niinhän on.
Katselen kaiholla tuota sinistä taivasta, se varmaan huomenna pilvessä.
Hyväntahtoista jatkoa teille polun kulkijoille.Oikeassa paikassa kerroit pahasta olostasi ja huolistasi.
Tämä on todellakin viimekädessä, empaattisten hyväntahtoisten ihmisten ketju, siis ainakin toivomme niin olevan.
Aloittaja taisi sanoakin, että kaikki aiheet ovat sallittuja, joten kertoillaan vaan sairauksistammekin.
Minulle jalkani loukkaantuminen on joka tilanteessa päivän puheenaihe, ainakin sivulauseessa:-) - pilvi*
Atolfia kirjoitti:
ketju lukuunottamatta muutamia ilkeähköjä välihuomautuksia.
Minä tulin nyhjöttämään tähän koneen ääreen, kun olen kahlehdittuna tänne sisälle. Kuume on jyllännyt 10 päivää eikä ota laskeakseen.
Epäilivät sikainfulensaa, eivätkä laskeneet minua lähellekään terveyskeskukseen. Puhelimessa ovat ohjeita antaneet, mutta eipä nuo ole auttaneet.
Anteeksi, että tämä ei ole malli esimerkki hyväntahtoisesta viestistä, vaan vähän niinkuin valitteleva.
Ken vaivojansa vaikertaa jne. sanoi Ruuneperi ja niinhän on.
Katselen kaiholla tuota sinistä taivasta, se varmaan huomenna pilvessä.
Hyväntahtoista jatkoa teille polun kulkijoille.Pitkään on kuume jyllännyt. Aika huolestuttavaa! Outoa, etteivät terveyskeskuksen lääkäri vastaanotolle laskeneet. Yleiskunnon ei parane nyt antaa mennä huonommaksi.
On tärkeää saada hyvää ravintoa ja marjoja, ja mehuja.Jos tuo jatkuu, pitäisi lääkärin tulla kotikäynnille.
Turhaa hysteriaa siellä, vaikka olis sikainfluenssaa,täytyy potilaan saada ainakin lääkitys.
Ottaisin Sinuna yhteyttä uudelleen,kauan on kuumeilua ollut. Harmillistahan tuo on.
Oletkin ahkeroinut marjashown kanssa lujasti. nyt lepäilet ja laiskottelet, etkä saa rasittaa itseäsi, että toivut taas kuntoon. Hoida itseäsi Atolfia ja terveiset ukollesi,että käy remmiin myös :D - Atolfia
Seku kirjoitti:
Oikeassa paikassa kerroit pahasta olostasi ja huolistasi.
Tämä on todellakin viimekädessä, empaattisten hyväntahtoisten ihmisten ketju, siis ainakin toivomme niin olevan.
Aloittaja taisi sanoakin, että kaikki aiheet ovat sallittuja, joten kertoillaan vaan sairauksistammekin.
Minulle jalkani loukkaantuminen on joka tilanteessa päivän puheenaihe, ainakin sivulauseessa:-)jalkasi teloit? En ole huomannutkaan, että olet asiasta maininnut. Olen jaksanut niin harvoin käydä täällä.
Toivon pikaista paranemista jalallesi, että pääset normaalin elämän tahtiin.
Hyvää KESÄN jatkoa! - seku ja pilvi
pilvi* kirjoitti:
Pitkään on kuume jyllännyt. Aika huolestuttavaa! Outoa, etteivät terveyskeskuksen lääkäri vastaanotolle laskeneet. Yleiskunnon ei parane nyt antaa mennä huonommaksi.
On tärkeää saada hyvää ravintoa ja marjoja, ja mehuja.Jos tuo jatkuu, pitäisi lääkärin tulla kotikäynnille.
Turhaa hysteriaa siellä, vaikka olis sikainfluenssaa,täytyy potilaan saada ainakin lääkitys.
Ottaisin Sinuna yhteyttä uudelleen,kauan on kuumeilua ollut. Harmillistahan tuo on.
Oletkin ahkeroinut marjashown kanssa lujasti. nyt lepäilet ja laiskottelet, etkä saa rasittaa itseäsi, että toivut taas kuntoon. Hoida itseäsi Atolfia ja terveiset ukollesi,että käy remmiin myös :Doletteko sama ihminen, susm väitti niin.
- Atolfia
pilvi* kirjoitti:
Pitkään on kuume jyllännyt. Aika huolestuttavaa! Outoa, etteivät terveyskeskuksen lääkäri vastaanotolle laskeneet. Yleiskunnon ei parane nyt antaa mennä huonommaksi.
On tärkeää saada hyvää ravintoa ja marjoja, ja mehuja.Jos tuo jatkuu, pitäisi lääkärin tulla kotikäynnille.
Turhaa hysteriaa siellä, vaikka olis sikainfluenssaa,täytyy potilaan saada ainakin lääkitys.
Ottaisin Sinuna yhteyttä uudelleen,kauan on kuumeilua ollut. Harmillistahan tuo on.
Oletkin ahkeroinut marjashown kanssa lujasti. nyt lepäilet ja laiskottelet, etkä saa rasittaa itseäsi, että toivut taas kuntoon. Hoida itseäsi Atolfia ja terveiset ukollesi,että käy remmiin myös :DMaanantaina aion ottaa yhteyden t:keskukseen. Pakko minun on sinne päästä tai sitten menen yksityislääkärille. Jonkinlainen ratkaisu on saatava asialle.
Mustaherukat ovat vielä pensaissa, joten ne pitäisi saada hilloiksi ja mehuiksi. Alkaa muutenkin nämä tulevan syksyn työt päälle painaa.
Ukko parka on hoivannut minua oikein tunnollisesti.Alkaa kuitenkin väsyä tähän minun jatkuvaan yskimiseeni ja huonovointisuuteeni. Toivottavasti hän ei saa tartuntaa minusta. Hän komentaa minua kuin lasta. Kuumetta mittaa yhtenään. Vettä kantaa eteen juotavaksi. Ruoan olen joten kuten jaksanut laittaa.
Hyvät voinnit sinulle ja kaikille "osanottajille". - pilvi*
seku ja pilvi kirjoitti:
oletteko sama ihminen, susm väitti niin.
Ei todellakaan olla. Seku laihduttaa yli 20 kiloa muistaakseni, ja on murtanut nilkkansa.
Luultiinhan ,että Päivikin on ja *Kukkahame*Ollaan todellisia eri henkilöitä. Luoja varjelkoon noilta epäluuloilta!
Voit olla ihan rauhassa, ollaan eri henkilöitä. terv pilvi* - kun niitä
pilvi* kirjoitti:
Ei todellakaan olla. Seku laihduttaa yli 20 kiloa muistaakseni, ja on murtanut nilkkansa.
Luultiinhan ,että Päivikin on ja *Kukkahame*Ollaan todellisia eri henkilöitä. Luoja varjelkoon noilta epäluuloilta!
Voit olla ihan rauhassa, ollaan eri henkilöitä. terv pilvi*luulotautisia on liikenteessä, sus näitä juoruja levitti.
- pilvi*
Atolfia kirjoitti:
Maanantaina aion ottaa yhteyden t:keskukseen. Pakko minun on sinne päästä tai sitten menen yksityislääkärille. Jonkinlainen ratkaisu on saatava asialle.
Mustaherukat ovat vielä pensaissa, joten ne pitäisi saada hilloiksi ja mehuiksi. Alkaa muutenkin nämä tulevan syksyn työt päälle painaa.
Ukko parka on hoivannut minua oikein tunnollisesti.Alkaa kuitenkin väsyä tähän minun jatkuvaan yskimiseeni ja huonovointisuuteeni. Toivottavasti hän ei saa tartuntaa minusta. Hän komentaa minua kuin lasta. Kuumetta mittaa yhtenään. Vettä kantaa eteen juotavaksi. Ruoan olen joten kuten jaksanut laittaa.
Hyvät voinnit sinulle ja kaikille "osanottajille".Minkä takia on pakko keittää tai hillota mustaherukat? ja tuhota osa C vitamiinista?
Jo vuosia olen pussittanut ne annospusseihin pakkasen, ja otan illalla sulamaan, tehden aamulla
tuoremehua puristamalla ja valuttamalla siivilän läpi suoraan lasiin.
Ja vitamiinit on kaikki tallella.
Iso työ jää väliin, mutta ennenkaikkea kun keittäminen tuhoaa osan Cvitamiinista!
Säästäisit itseäsi, johan se painaakin ajatus syystöistä. Vähennä osa, ei se maailmaa kaada :D Hunajakin on hyväksi, vaikka maidon kanssa illalla, mutta ei kuumennettuna yli 40 astetta. Sekin kun tuhoaa hunajan lääkinnälliset ominaisuudet! Hei taas... - Seku
Atolfia kirjoitti:
Maanantaina aion ottaa yhteyden t:keskukseen. Pakko minun on sinne päästä tai sitten menen yksityislääkärille. Jonkinlainen ratkaisu on saatava asialle.
Mustaherukat ovat vielä pensaissa, joten ne pitäisi saada hilloiksi ja mehuiksi. Alkaa muutenkin nämä tulevan syksyn työt päälle painaa.
Ukko parka on hoivannut minua oikein tunnollisesti.Alkaa kuitenkin väsyä tähän minun jatkuvaan yskimiseeni ja huonovointisuuteeni. Toivottavasti hän ei saa tartuntaa minusta. Hän komentaa minua kuin lasta. Kuumetta mittaa yhtenään. Vettä kantaa eteen juotavaksi. Ruoan olen joten kuten jaksanut laittaa.
Hyvät voinnit sinulle ja kaikille "osanottajille".laitan todistukseni, että olen vain Seku.
Ei Atolfia epäillyt, että olisimme Pilvi, Päivi, Kukkahame ynm. sama kirjoittaja, mutta joku nähdäkseni luulee, että olemme.
Olen pelkkä Seku täällä palstoilla.
En kirjoita millään muulla nimimerkillä, en edes "tuntemattomana" joitakin muutaman sanan viestejä.
Anteeksi kaikki nimimerkittömät, mutta en oikeastaan lue sellaisia viestejä, missä on nikkinä vaikkapa :"näin on", tai "eipä ole".
Atolfialle pikaista paranemista! Jos se vaikka olisikin se sikainfulenssa, niin ei siinä käsittääkseni ole mitään sen suurempaa vaaraa kuin tavallisessa flunssassa, mutta huonoon oloon toivon sinun saavan helpotusta.
Minä teloin koipeni viides päivä tätä kuuta, joten tunnen kohtalonyhteyttä kanssasi, vaikka vaivamme ovatkin eri sorttia.
Yhtä kaikki, kipeitä ollaan, mutta kyllä me toivutaan! - juoruaa?
kun niitä kirjoitti:
luulotautisia on liikenteessä, sus näitä juoruja levitti.
Sulje koneesi ja painu nukkumaan!
- puhuu paskaa
juoruaa? kirjoitti:
Sulje koneesi ja painu nukkumaan!
muista ja on sitten niin väärin ymmätterry että hellan duudelis.
- haluaisi kuulla
Seku kirjoitti:
laitan todistukseni, että olen vain Seku.
Ei Atolfia epäillyt, että olisimme Pilvi, Päivi, Kukkahame ynm. sama kirjoittaja, mutta joku nähdäkseni luulee, että olemme.
Olen pelkkä Seku täällä palstoilla.
En kirjoita millään muulla nimimerkillä, en edes "tuntemattomana" joitakin muutaman sanan viestejä.
Anteeksi kaikki nimimerkittömät, mutta en oikeastaan lue sellaisia viestejä, missä on nikkinä vaikkapa :"näin on", tai "eipä ole".
Atolfialle pikaista paranemista! Jos se vaikka olisikin se sikainfulenssa, niin ei siinä käsittääkseni ole mitään sen suurempaa vaaraa kuin tavallisessa flunssassa, mutta huonoon oloon toivon sinun saavan helpotusta.
Minä teloin koipeni viides päivä tätä kuuta, joten tunnen kohtalonyhteyttä kanssasi, vaikka vaivamme ovatkin eri sorttia.
Yhtä kaikki, kipeitä ollaan, mutta kyllä me toivutaan!lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiaan. Aloitteentekijä ei itse ole kertonut, miten hän maalaistalon poikana alkoi opiskelemaan, ja hankki ammatin, joka johti Helsingin Yliopistossa opettamiseen.
Olisi mielenkiintoista kuulla Ruuneperinkin elämästä! Hyväntahtoisesti kysyn. - etsivivä-amadeus
pilvi* kirjoitti:
Minkä takia on pakko keittää tai hillota mustaherukat? ja tuhota osa C vitamiinista?
Jo vuosia olen pussittanut ne annospusseihin pakkasen, ja otan illalla sulamaan, tehden aamulla
tuoremehua puristamalla ja valuttamalla siivilän läpi suoraan lasiin.
Ja vitamiinit on kaikki tallella.
Iso työ jää väliin, mutta ennenkaikkea kun keittäminen tuhoaa osan Cvitamiinista!
Säästäisit itseäsi, johan se painaakin ajatus syystöistä. Vähennä osa, ei se maailmaa kaada :D Hunajakin on hyväksi, vaikka maidon kanssa illalla, mutta ei kuumennettuna yli 40 astetta. Sekin kun tuhoaa hunajan lääkinnälliset ominaisuudet! Hei taas...ei ammuta aamunkoitteessa.
Minäkin maijjasin siis mehustin,kun halusin saada pienempään tilaan.
Se mikä vitamiineistä jää vajetta juon punaviininä ja pysyn yhäti fiininä.
Ja nyt on meille keksitty osteoporoosiin oiva olut,
kun sitä siskot kiskot, olemme kuin sisiliskot,
amateus aloitti jo ehkäisyn... - se oo
haluaisi kuulla kirjoitti:
lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiaan. Aloitteentekijä ei itse ole kertonut, miten hän maalaistalon poikana alkoi opiskelemaan, ja hankki ammatin, joka johti Helsingin Yliopistossa opettamiseen.
Olisi mielenkiintoista kuulla Ruuneperinkin elämästä! Hyväntahtoisesti kysyn.Ollu sairaseläkkeellä koko ikänsä.
- pyssy ojossa
etsivivä-amadeus kirjoitti:
ei ammuta aamunkoitteessa.
Minäkin maijjasin siis mehustin,kun halusin saada pienempään tilaan.
Se mikä vitamiineistä jää vajetta juon punaviininä ja pysyn yhäti fiininä.
Ja nyt on meille keksitty osteoporoosiin oiva olut,
kun sitä siskot kiskot, olemme kuin sisiliskot,
amateus aloitti jo ehkäisyn...äkkiä vastaus niin meen ostamaan määäkin!
- miten noin
se oo kirjoitti:
Ollu sairaseläkkeellä koko ikänsä.
kuvittelet. Tehnyt enemmän kuin moni muu! Ja niistä lähtökohdista, ajattelisit ennenkuin noin hölmösti puhut. Vaan nyt tiedät. Moi
- etsivivä-amadeus
pyssy ojossa kirjoitti:
äkkiä vastaus niin meen ostamaan määäkin!
tukkii verisuonia ei rasva.
Väitetty kolesterooli on lääketeollisuuden keksimä juttu ja eikun kaljaa koneeseen. - pilvi*
etsivivä-amadeus kirjoitti:
tukkii verisuonia ei rasva.
Väitetty kolesterooli on lääketeollisuuden keksimä juttu ja eikun kaljaa koneeseen.kohtuullisesti nautittuna aja samaa asiaa! Heippa. ainakin se tuntuu sytämessä mukavalta. Moikka ja voippa hyvin :)
- etsivivä-amadeus
haluaisi kuulla kirjoitti:
lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiaan. Aloitteentekijä ei itse ole kertonut, miten hän maalaistalon poikana alkoi opiskelemaan, ja hankki ammatin, joka johti Helsingin Yliopistossa opettamiseen.
Olisi mielenkiintoista kuulla Ruuneperinkin elämästä! Hyväntahtoisesti kysyn.Hän varmaankin kertoo,kun on aika.
Kertokaa siis Hänelle ja sillei.
Minkätähden pitäis kaikkien sisimpään olla suorayhteys?
Olemme niin erilaisia,
Sinä olet vieras vento,
vaikka olisitkin tähdenlento - pilvi*
etsivivä-amadeus kirjoitti:
Hän varmaankin kertoo,kun on aika.
Kertokaa siis Hänelle ja sillei.
Minkätähden pitäis kaikkien sisimpään olla suorayhteys?
Olemme niin erilaisia,
Sinä olet vieras vento,
vaikka olisitkin tähdenlentoMutta olet väärässä, että olisi kysymys utliaisuudesta! Ei , pikemminkin arvostuksesta. En tiedä olevani mikään tähdenlento, menen pois , ei ole minulla resursseja tajuta kaikkea.
Olen niin pahoillani, etten ymmärrä elämää, kun elämä itse on antanut minulle niin paljon.
Pidän vähän taukoa,mutta sittenkin sanon, että et voi tietää minunkaan kokemuksiani, ilman, että usko ihmisyyteen siitä olisi saanut lopullista kolaustaan.
Itsestä se on kiinni aina, omasta suuruudesta tai sitten pienuudesta. Siinä on jokaiselle miettimistä! - joka ketjuun
pilvi* kirjoitti:
Mutta olet väärässä, että olisi kysymys utliaisuudesta! Ei , pikemminkin arvostuksesta. En tiedä olevani mikään tähdenlento, menen pois , ei ole minulla resursseja tajuta kaikkea.
Olen niin pahoillani, etten ymmärrä elämää, kun elämä itse on antanut minulle niin paljon.
Pidän vähän taukoa,mutta sittenkin sanon, että et voi tietää minunkaan kokemuksiani, ilman, että usko ihmisyyteen siitä olisi saanut lopullista kolaustaan.
Itsestä se on kiinni aina, omasta suuruudesta tai sitten pienuudesta. Siinä on jokaiselle miettimistä!ängetä itseään tuputtamaan...vastenmielistä...ushhhh...
- pilvi*
joka ketjuun kirjoitti:
ängetä itseään tuputtamaan...vastenmielistä...ushhhh...
Missä ovat sinun ajatusesi? Muuta kuin noin inhoittavassa käyttäytymisessä!
- etsivivä-amadeus
pilvi* kirjoitti:
Mutta olet väärässä, että olisi kysymys utliaisuudesta! Ei , pikemminkin arvostuksesta. En tiedä olevani mikään tähdenlento, menen pois , ei ole minulla resursseja tajuta kaikkea.
Olen niin pahoillani, etten ymmärrä elämää, kun elämä itse on antanut minulle niin paljon.
Pidän vähän taukoa,mutta sittenkin sanon, että et voi tietää minunkaan kokemuksiani, ilman, että usko ihmisyyteen siitä olisi saanut lopullista kolaustaan.
Itsestä se on kiinni aina, omasta suuruudesta tai sitten pienuudesta. Siinä on jokaiselle miettimistä!älä ystäväni poukkoile yli vasikkahaan,
ollaan ystäviä taas?? - pilvi*
etsivivä-amadeus kirjoitti:
älä ystäväni poukkoile yli vasikkahaan,
ollaan ystäviä taas??niin toki ollaan. En minä tässä iässä poukkoile yli minkään haan, haluan olla yksin ja hieman surra tätä elämää. Hyvää se vain tekee, ole huoleti, näin on pakko joskus kokea! Hyvää yötä ja kaikkea hyvää.
- paskiainen*
joka ketjuun kirjoitti:
ängetä itseään tuputtamaan...vastenmielistä...ushhhh...
j oka on elämälle vieras ja rajoittunut. Katsos olen saanut palautetta ihmisiltä niin, että oma pahoinvointisi on pelkästään sinun. Ilman, että haluaisin olla ilkeä.:)
- pielessä*
joka ketjuun kirjoitti:
ängetä itseään tuputtamaan...vastenmielistä...ushhhh...
mutta en halua lisätä taakkaasi! Koeta pärjäillä, väärinkäsityksiä sinulla on paljon.
Ei ole minun mahdollisuuksissani sinua auttaa! Atolfia kirjoitti:
ketju lukuunottamatta muutamia ilkeähköjä välihuomautuksia.
Minä tulin nyhjöttämään tähän koneen ääreen, kun olen kahlehdittuna tänne sisälle. Kuume on jyllännyt 10 päivää eikä ota laskeakseen.
Epäilivät sikainfulensaa, eivätkä laskeneet minua lähellekään terveyskeskukseen. Puhelimessa ovat ohjeita antaneet, mutta eipä nuo ole auttaneet.
Anteeksi, että tämä ei ole malli esimerkki hyväntahtoisesta viestistä, vaan vähän niinkuin valitteleva.
Ken vaivojansa vaikertaa jne. sanoi Ruuneperi ja niinhän on.
Katselen kaiholla tuota sinistä taivasta, se varmaan huomenna pilvessä.
Hyväntahtoista jatkoa teille polun kulkijoille.Empatiaa näkyy palstalta löytyvän ja toivottavasti sekin vähän auttaa. Ei se Kramsu sanonut, ettei Atolfia saa valittaa sairaudestaan vaan tarkoitti, että älkää sietäkö syrjintää.
Mene ihmeessä kunnon lääkäritaloon. Minäkin toivuin silmäni yläpuolella olleesta vyöruususta, joka oli vioittaa näköni. Terveyskeskus ei pystynyt tarjoamaan mitään apua.
Parane pian!Seku kirjoitti:
laitan todistukseni, että olen vain Seku.
Ei Atolfia epäillyt, että olisimme Pilvi, Päivi, Kukkahame ynm. sama kirjoittaja, mutta joku nähdäkseni luulee, että olemme.
Olen pelkkä Seku täällä palstoilla.
En kirjoita millään muulla nimimerkillä, en edes "tuntemattomana" joitakin muutaman sanan viestejä.
Anteeksi kaikki nimimerkittömät, mutta en oikeastaan lue sellaisia viestejä, missä on nikkinä vaikkapa :"näin on", tai "eipä ole".
Atolfialle pikaista paranemista! Jos se vaikka olisikin se sikainfulenssa, niin ei siinä käsittääkseni ole mitään sen suurempaa vaaraa kuin tavallisessa flunssassa, mutta huonoon oloon toivon sinun saavan helpotusta.
Minä teloin koipeni viides päivä tätä kuuta, joten tunnen kohtalonyhteyttä kanssasi, vaikka vaivamme ovatkin eri sorttia.
Yhtä kaikki, kipeitä ollaan, mutta kyllä me toivutaan!Olen saanut ihan väärän kuvan sinusta ihan nimimerkin takia.
Seku näytti minusta kuin lyhennys sanoista 'se kun', eli melkein kuin 'minä vaan'
No, ei nimi naista jne.
Hoiva-merkkistä hellyysrohtoa tässä ojennan.- etsivivä-amadeus
Ruuneperi kirjoitti:
Empatiaa näkyy palstalta löytyvän ja toivottavasti sekin vähän auttaa. Ei se Kramsu sanonut, ettei Atolfia saa valittaa sairaudestaan vaan tarkoitti, että älkää sietäkö syrjintää.
Mene ihmeessä kunnon lääkäritaloon. Minäkin toivuin silmäni yläpuolella olleesta vyöruususta, joka oli vioittaa näköni. Terveyskeskus ei pystynyt tarjoamaan mitään apua.
Parane pian!Ei elämästä selviä hengissä....
Meilläkin oli tarkoitus,kaataa kaalimaanaidat ja muuttaa tampereelle,
mutta kun se Frangen on sen taudin sinne tuonu,niin pakko odottaa tovi... - Seku
Ruuneperi kirjoitti:
Olen saanut ihan väärän kuvan sinusta ihan nimimerkin takia.
Seku näytti minusta kuin lyhennys sanoista 'se kun', eli melkein kuin 'minä vaan'
No, ei nimi naista jne.
Hoiva-merkkistä hellyysrohtoa tässä ojennan.Seku- nikikini on lapsuuden ja nuoruudenaikainen kutsumanimi, jota käyttävät vieläkin monet lapsuudenystäväni ja sukulaisetkin.
Oikea, ensimmäinen (kolmesta) on Seija.
Kerron sen tässä sinulle vaan:-D, sillä joskus kauan sitten kun katselin näitä palstoja olit rohkesti tuolla profiilissa maininnut koko nimesi.
Miksipä ei? Rehellisellä ihmisellä ei ole mitään hävettävää, eikä peljättävää. Seku kirjoitti:
Seku- nikikini on lapsuuden ja nuoruudenaikainen kutsumanimi, jota käyttävät vieläkin monet lapsuudenystäväni ja sukulaisetkin.
Oikea, ensimmäinen (kolmesta) on Seija.
Kerron sen tässä sinulle vaan:-D, sillä joskus kauan sitten kun katselin näitä palstoja olit rohkesti tuolla profiilissa maininnut koko nimesi.
Miksipä ei? Rehellisellä ihmisellä ei ole mitään hävettävää, eikä peljättävää.Kun aloitin vuonna 2002, kirjoitin silloinkin nimelläni. Otin aika rohkeasti kantaa asioihin ja palstalaiset ihmettelemään, että "ja vielä omalla nimellään".
Uhkauksia olen saanut erilaisia. Päälleajoa, uhkaamista väkivallalla, taisi olla muitakin tappouhkauksia.
Inhoan raukkamaisia piiloutujia.
Hyvä kun selvisi tuo Seku. Ei tarvitse enää harmitella ja ihmetellä onko kysessä 'joku muu' tms.
Käy tälläkin palstalla, jonka avasin viihtymistä varten.
Mukavia syyskesän päiviä!- Ei epätietoinen
Seku kirjoitti:
Seku- nikikini on lapsuuden ja nuoruudenaikainen kutsumanimi, jota käyttävät vieläkin monet lapsuudenystäväni ja sukulaisetkin.
Oikea, ensimmäinen (kolmesta) on Seija.
Kerron sen tässä sinulle vaan:-D, sillä joskus kauan sitten kun katselin näitä palstoja olit rohkesti tuolla profiilissa maininnut koko nimesi.
Miksipä ei? Rehellisellä ihmisellä ei ole mitään hävettävää, eikä peljättävää.Johtopäätöksiä voi kukin lukiessaan tehdä, kukas sen kissan hännän...jne
Omakehu haisee ja banjot soi, kirosanat ja alapään sanat ovat jokapäiväistä kun toinen teistä jää huomiotta - etsivivä-amadeus
Ei epätietoinen kirjoitti:
Johtopäätöksiä voi kukin lukiessaan tehdä, kukas sen kissan hännän...jne
Omakehu haisee ja banjot soi, kirosanat ja alapään sanat ovat jokapäiväistä kun toinen teistä jää huomiottaja sillei.
Ihana aurinkoinenpäivä paistaa tuvan akkunasta sisälle
Toivottavasti myös elämääsi,alapäätäni ei ole kukaan nuuskinut??
Minkätähden Sinulla on vaikeaa?? - Atolfia
pilvi* kirjoitti:
Minkä takia on pakko keittää tai hillota mustaherukat? ja tuhota osa C vitamiinista?
Jo vuosia olen pussittanut ne annospusseihin pakkasen, ja otan illalla sulamaan, tehden aamulla
tuoremehua puristamalla ja valuttamalla siivilän läpi suoraan lasiin.
Ja vitamiinit on kaikki tallella.
Iso työ jää väliin, mutta ennenkaikkea kun keittäminen tuhoaa osan Cvitamiinista!
Säästäisit itseäsi, johan se painaakin ajatus syystöistä. Vähennä osa, ei se maailmaa kaada :D Hunajakin on hyväksi, vaikka maidon kanssa illalla, mutta ei kuumennettuna yli 40 astetta. Sekin kun tuhoaa hunajan lääkinnälliset ominaisuudet! Hei taas...Täällä minä jälkijoukoissa vastaelen, mihin ennätän.
Kyllähän minä pakkaseen laittaisin, mutta se on valitettavasti niin täynnä, että sinne ei enää mahdu mitään. Sitäpaitsi lapsenlapseni pitävät mehuista ja heille on aika vaikea lähteä pakkasesta puristelemaan mehuja. Mieluummin annan lapsille omatekemääni mehua kuin kaupasta ostettua keinotekoisen makuista mehua.
Toinen asia on, että vatsani on niin ronkeli, että se ei juuri kestä sellaisenaan herukoita. Mehuna jonkin verran, vaikka minä juon mehua vain vilustuneena. Yleensä juon vain vettä.
Hilloa käytän kana- ja kalkkunaruokien kanssa ja mieheni pitää siitä muutenkin esim. paahtoleivän kanssa.
Se on vain niin, että meille ihmisille on muotoutunut jokaiselle omanlaatuisensa tavat syödä ja juoda. Niillä sitä vain porskutellaan eteenpäin. - Atolfia
Seku kirjoitti:
laitan todistukseni, että olen vain Seku.
Ei Atolfia epäillyt, että olisimme Pilvi, Päivi, Kukkahame ynm. sama kirjoittaja, mutta joku nähdäkseni luulee, että olemme.
Olen pelkkä Seku täällä palstoilla.
En kirjoita millään muulla nimimerkillä, en edes "tuntemattomana" joitakin muutaman sanan viestejä.
Anteeksi kaikki nimimerkittömät, mutta en oikeastaan lue sellaisia viestejä, missä on nikkinä vaikkapa :"näin on", tai "eipä ole".
Atolfialle pikaista paranemista! Jos se vaikka olisikin se sikainfulenssa, niin ei siinä käsittääkseni ole mitään sen suurempaa vaaraa kuin tavallisessa flunssassa, mutta huonoon oloon toivon sinun saavan helpotusta.
Minä teloin koipeni viides päivä tätä kuuta, joten tunnen kohtalonyhteyttä kanssasi, vaikka vaivamme ovatkin eri sorttia.
Yhtä kaikki, kipeitä ollaan, mutta kyllä me toivutaan!toivutaan, näämme vielä onnellisen ajan. Kun vain jaksamme näin täällä aina yhdessä pakertaa, niin hyvä syksy koittaa meillekin.
No asiaan mennäkseni, 5.8. minä kävin hammaslääkärissä ja taisi tehdä "susipaikan" hammaslääkäri. Oli oma lääkärini lomalla, joten tuntematon suuruus teki paikan. Nyt sitä kolottaa ja vähän turhana lisänä tämän taudin kanssa.
Huomenna menen hammaslääkäriin kuvauttamaan hampaan. Terveyskeskukseen en vielä soittanut. Kuume hieman laski, joten katsotaan nyt, jos vaikka menisi matkojaan koko tauti. - Atolfia
Ruuneperi kirjoitti:
Empatiaa näkyy palstalta löytyvän ja toivottavasti sekin vähän auttaa. Ei se Kramsu sanonut, ettei Atolfia saa valittaa sairaudestaan vaan tarkoitti, että älkää sietäkö syrjintää.
Mene ihmeessä kunnon lääkäritaloon. Minäkin toivuin silmäni yläpuolella olleesta vyöruususta, joka oli vioittaa näköni. Terveyskeskus ei pystynyt tarjoamaan mitään apua.
Parane pian!kunnon lääkärille. Sitä tässä olen mietiskellyt. Kun nyt kuitenkin tuo kuume alkoi laskea, niin katson, jospa tuo yskäkin hellittäisi sen mukana.
Kiitos myötätunnosta. Ei ole mukavaa sairastaa kesällä, jos se nyt on kovin herkkua milloinkaan.
Voiko vyöruusu tulla kasvoihin? Olen luullut, että se on enemmän jaloissa ja muualla vartalossa. Sen tiedän vain, että se on vaikea tauti parantua. Hyvä, kun olet saanut avun. - Atolfia
etsivivä-amadeus kirjoitti:
Ei elämästä selviä hengissä....
Meilläkin oli tarkoitus,kaataa kaalimaanaidat ja muuttaa tampereelle,
mutta kun se Frangen on sen taudin sinne tuonu,niin pakko odottaa tovi...selvitä tästä hengissä. Eiköhän tämä tästä ala suttaantua. Ottaa vaan oman aikansa.
Sitä vain ihmettelen, että olen yleensä nopeaa sorttia, luulisi tuon taudinkin kulkevan luonteeni mukaisesti, mutta eipäs vain.
Mikä ihme siinä kiikastaa, paitsi tuo Frangen, että sinä vielä asustat siellä korvessa? Luulin sinun aika päiviä ottaneen hatkat sieltä metsästä ja tullut ihmisten ilmoille.
Se taitaa olla aika vaikeaa irrottautua noista totutuista,
vai kuinka? - Seku
Atolfia kirjoitti:
kunnon lääkärille. Sitä tässä olen mietiskellyt. Kun nyt kuitenkin tuo kuume alkoi laskea, niin katson, jospa tuo yskäkin hellittäisi sen mukana.
Kiitos myötätunnosta. Ei ole mukavaa sairastaa kesällä, jos se nyt on kovin herkkua milloinkaan.
Voiko vyöruusu tulla kasvoihin? Olen luullut, että se on enemmän jaloissa ja muualla vartalossa. Sen tiedän vain, että se on vaikea tauti parantua. Hyvä, kun olet saanut avun.Minulla oli noin vuosi sitten vyöruusu hiusrajasta kulmakarvan(vasemman) päälle.
Arvasin jo ensi oireiden ilmaannuttua, että kyseessä on tuo kiusallinen ja vaarallinenkin tauti.
Silmään päästyään se saattaa aiheuttaa huononäkoisyyttä.
Sain heti antibioottilääkityksen, ja paraneminen kesti muistaakseni kymmenkunta päivää. Olisi varmasti kestänyt monin verroin kauemmin, mutta hokasin painua heti lääkäriin kun ensimmäiset kivuliaan kutisevat rakkulat ilmaantuivat.
Se on kuulemma samaa virusta kuin huuliherpesviirus, tai vesirokon aiheuttama viirus.
irkku-37, täällä ilmoittautuu yksi, siis sukan kantapään teon taitaja.
Opin taidon jo varhain lapsena ennen kouluikää, mutta se oli välillä unohtunutkin, kunnes taas viritin taidon käyttöön, ja osaan tuon hyödyllisen asian, sillä nyt on aikaakin neuloa.
Meillä päin sukkia neulotaan, kangaspuilla kudotaan, ompelukoneella, tai käsin ommellaan.
Mukavan virkistäviä nuo eri maakuntien samaa asiaa tarkoittavat sanat. - Seku
Seku kirjoitti:
Minulla oli noin vuosi sitten vyöruusu hiusrajasta kulmakarvan(vasemman) päälle.
Arvasin jo ensi oireiden ilmaannuttua, että kyseessä on tuo kiusallinen ja vaarallinenkin tauti.
Silmään päästyään se saattaa aiheuttaa huononäkoisyyttä.
Sain heti antibioottilääkityksen, ja paraneminen kesti muistaakseni kymmenkunta päivää. Olisi varmasti kestänyt monin verroin kauemmin, mutta hokasin painua heti lääkäriin kun ensimmäiset kivuliaan kutisevat rakkulat ilmaantuivat.
Se on kuulemma samaa virusta kuin huuliherpesviirus, tai vesirokon aiheuttama viirus.
irkku-37, täällä ilmoittautuu yksi, siis sukan kantapään teon taitaja.
Opin taidon jo varhain lapsena ennen kouluikää, mutta se oli välillä unohtunutkin, kunnes taas viritin taidon käyttöön, ja osaan tuon hyödyllisen asian, sillä nyt on aikaakin neuloa.
Meillä päin sukkia neulotaan, kangaspuilla kudotaan, ompelukoneella, tai käsin ommellaan.
Mukavan virkistäviä nuo eri maakuntien samaa asiaa tarkoittavat sanat.Antibiotithan eivät auta viirusperäisiin sairauksiin.
Jotain lääkettä kuitenkin sain, mikä nopeutti toipumista. - Seku
Ruuneperi kirjoitti:
Kun aloitin vuonna 2002, kirjoitin silloinkin nimelläni. Otin aika rohkeasti kantaa asioihin ja palstalaiset ihmettelemään, että "ja vielä omalla nimellään".
Uhkauksia olen saanut erilaisia. Päälleajoa, uhkaamista väkivallalla, taisi olla muitakin tappouhkauksia.
Inhoan raukkamaisia piiloutujia.
Hyvä kun selvisi tuo Seku. Ei tarvitse enää harmitella ja ihmetellä onko kysessä 'joku muu' tms.
Käy tälläkin palstalla, jonka avasin viihtymistä varten.
Mukavia syyskesän päiviä!Taisinpa mainostaa irkku-37 kuulosteluun sukan kantapään tekotaidostani.
Irkku saattoi kysellä sen asian perään Kahvipirtin puolella, mutta eiköhän näinkin mene informaatio perille.
Samaa mieltä kanssasi, on raukkamaista piileskellä milloin minkäkin sanan tai nikiksi tarkoitetun lauseen takana.
En yleensä viitsi niitä edes lukea, sillä viestin sisällön voi jo arvata. - Atolfia
Seku kirjoitti:
Minulla oli noin vuosi sitten vyöruusu hiusrajasta kulmakarvan(vasemman) päälle.
Arvasin jo ensi oireiden ilmaannuttua, että kyseessä on tuo kiusallinen ja vaarallinenkin tauti.
Silmään päästyään se saattaa aiheuttaa huononäkoisyyttä.
Sain heti antibioottilääkityksen, ja paraneminen kesti muistaakseni kymmenkunta päivää. Olisi varmasti kestänyt monin verroin kauemmin, mutta hokasin painua heti lääkäriin kun ensimmäiset kivuliaan kutisevat rakkulat ilmaantuivat.
Se on kuulemma samaa virusta kuin huuliherpesviirus, tai vesirokon aiheuttama viirus.
irkku-37, täällä ilmoittautuu yksi, siis sukan kantapään teon taitaja.
Opin taidon jo varhain lapsena ennen kouluikää, mutta se oli välillä unohtunutkin, kunnes taas viritin taidon käyttöön, ja osaan tuon hyödyllisen asian, sillä nyt on aikaakin neuloa.
Meillä päin sukkia neulotaan, kangaspuilla kudotaan, ompelukoneella, tai käsin ommellaan.
Mukavan virkistäviä nuo eri maakuntien samaa asiaa tarkoittavat sanat.ikäluokan ihmiset kaikki ole oppineet kaksinkertaisen kantapään neulomisen?
Ei nyt tietenkään miespuoliset, mutta löytyyhän heitäkin kutomistaitoisia.
Sukkia tulee tehtyä, mutta lapasten teko on jäänyt. Nykyään käyttävät lapset ja aikuisetkin ostorukkasia ja käsineitä.
Villatakkeja olen sentään joitakin kutonut. Viime talvenakin yhdet damaskit ja villatakin. Nyt jäänee vähemmälle.
Huuliherpes on ihan tuttu asia. Onneksi nykyään on siihen hyvät voiteet apteekissa. Tuolta ruusulta olen säästynyt. Ei liene mikään mukava vireras sekään.
Hyvää Yötä, tänään ei kudota eikä ommella. Mennään pehkuihin. - Seku
Atolfia kirjoitti:
ikäluokan ihmiset kaikki ole oppineet kaksinkertaisen kantapään neulomisen?
Ei nyt tietenkään miespuoliset, mutta löytyyhän heitäkin kutomistaitoisia.
Sukkia tulee tehtyä, mutta lapasten teko on jäänyt. Nykyään käyttävät lapset ja aikuisetkin ostorukkasia ja käsineitä.
Villatakkeja olen sentään joitakin kutonut. Viime talvenakin yhdet damaskit ja villatakin. Nyt jäänee vähemmälle.
Huuliherpes on ihan tuttu asia. Onneksi nykyään on siihen hyvät voiteet apteekissa. Tuolta ruusulta olen säästynyt. Ei liene mikään mukava vireras sekään.
Hyvää Yötä, tänään ei kudota eikä ommella. Mennään pehkuihin.Onkohan tuolla säätilalla todella merkitystä?
Turha kysymys, sillä kyllä on, ainakin minulle.
Tällä hetkellä aurinko paistaa ihanasti ja aivan heti menen ulos, vaikka liikkumiseni on nyt mitä on.
"Sääteidotus on luvannut sadetta", sanoi mies ja meni peittelemään pilkkomaansa halkokasaa pressuilla.
Tälläistä jännittävää, vaihtelevaa elämää täällä meillä:-)
- Luontolaps
Ihanaa. Löytyi oma palsta minullekin, hyväntahtoiselle ja luonnon antimista nauttivalle.
On niin ihanaa, kun on hyväntahtoinen luonne, silloin tahtoo vain hyvää, ei pahaa kenellekään luontokappaleelle, ei siis myöskään kellekään ihmiselle. Ihanaa tavata tällaisia ihmisiä täällä, niin paljon kun on sitä kaikkinaista pahantahtoisuutta maailmassamme ja tälläkin palstalla.
Ja ihanaa se, että saa luonnonantimien tärkeydestä puhua, niinkuin vaikka riistaeläimistä, hedelmistä, vihanneksista ja myös tietenkin vaikkapa metalleista, hapesta ym. kaasuista, ylipäätään kaikesta mikä ympäröivästä luonnosta lähtöisin on eli koko luomakunnasta. Ilman luomakuntaa ei olisi meitäkään, ei koko kosmosta, sekin on luontoa laajasti kun ajatellaan. Joten totean, että on hyvin tärkeää, että meillä on luonto ja luonnon antimet.
Hyväntahtoista päivää luonnonantimien seurassa meille keikille.Tunnut uudelta palstalaiselta. Ymmärsinkö oikein? Sinunkaltaisia tällä palstalla on ja uusia toivotaan.
En tule vastanneeksi kaikille, mutta toivottavasti jaksatte silti kirjoittaa.- Seku
Ruuneperi kirjoitti:
Tunnut uudelta palstalaiselta. Ymmärsinkö oikein? Sinunkaltaisia tällä palstalla on ja uusia toivotaan.
En tule vastanneeksi kaikille, mutta toivottavasti jaksatte silti kirjoittaa.Aikaakin on koneen edessä istumiseen kun ei voi kulkea touhuilemassa
noita minulle mieluisia pihatöitä.
Sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa. Tälläkin nilkan murtumisella omansa.
Kun olen tässä fundeerannut, niin pikkuisen alan aavistella mikä se on.
Jälkeenpäin vasta huomaa, että juu....siksi minun siis piti teloa koipeni.
Kokonaisuuden kannalta ei olisi ollut hyväksi jos, jos ja jos....
Aika näyttää. - pilvi*
Ruuneperi kirjoitti:
Tunnut uudelta palstalaiselta. Ymmärsinkö oikein? Sinunkaltaisia tällä palstalla on ja uusia toivotaan.
En tule vastanneeksi kaikille, mutta toivottavasti jaksatte silti kirjoittaa.Nuku rauhassa ja herää iloisena. Eräs kauneimmista rukouksista niille jotka kärsivät unettomuudesta.
Toista sitä hitaasti, rauhallisesti ja rakkaudella ennen nukahtamsta.
Varpaani rentoutuvat, nilkkani rentoutuvat, sydämeni ja keuhkoni rentoutuvat,kasvoni rentoutuvat, silmäni rentoutuvat, käteni ja käsivarteni rentoutuvat,niskani rentoutuu,
koko keho ja mieleni rentoutuu.
Annan vapaaehtoisesti ja täydellisesti anteeksi jokaiselle, toivon vilpittömästi kaikille sopusointua terveyttä ja rauhaa ja kaikkia elämän siunauksia.
Sydämessäni on rauha, olen tasapainossa, levollinen ja tyyni.
Lepään turvallisesti ja rauhallisesti. Minut valtaa suuri hiljaisuus, ja suuri tyyneys laskeutuu päälleni, kun tunnen jumalallisen läsnäolon sisimmässäni.
Tiedän, että elämän ja rakkauden ymmärtäminen parantaa minut. Kiedon itseni rakkauden viittaan ja nukahdan täynnä hyvää tahtoa kaikkia kohtaan. Rauhan tunne säilyy minussa läpi yön ja aamulla herään täynnä hyvää tahtoa ja rakkautta.
Ympärilleni on piirretty rakkauden piiri.
---"En pelkää mitään pahaa, sillä Sinä olet minun kanssani"--- Nukun rauhassa, herään iloiten ja
---"Hänessä elän, ja liikun ja Hänessä on kotini" - Seku
pilvi* kirjoitti:
Nuku rauhassa ja herää iloisena. Eräs kauneimmista rukouksista niille jotka kärsivät unettomuudesta.
Toista sitä hitaasti, rauhallisesti ja rakkaudella ennen nukahtamsta.
Varpaani rentoutuvat, nilkkani rentoutuvat, sydämeni ja keuhkoni rentoutuvat,kasvoni rentoutuvat, silmäni rentoutuvat, käteni ja käsivarteni rentoutuvat,niskani rentoutuu,
koko keho ja mieleni rentoutuu.
Annan vapaaehtoisesti ja täydellisesti anteeksi jokaiselle, toivon vilpittömästi kaikille sopusointua terveyttä ja rauhaa ja kaikkia elämän siunauksia.
Sydämessäni on rauha, olen tasapainossa, levollinen ja tyyni.
Lepään turvallisesti ja rauhallisesti. Minut valtaa suuri hiljaisuus, ja suuri tyyneys laskeutuu päälleni, kun tunnen jumalallisen läsnäolon sisimmässäni.
Tiedän, että elämän ja rakkauden ymmärtäminen parantaa minut. Kiedon itseni rakkauden viittaan ja nukahdan täynnä hyvää tahtoa kaikkia kohtaan. Rauhan tunne säilyy minussa läpi yön ja aamulla herään täynnä hyvää tahtoa ja rakkautta.
Ympärilleni on piirretty rakkauden piiri.
---"En pelkää mitään pahaa, sillä Sinä olet minun kanssani"--- Nukun rauhassa, herään iloiten ja
---"Hänessä elän, ja liikun ja Hänessä on kotini"Aion toteuttaa sitä käytännössä. Ainakin yritän.
Anteeksiantamattomuus on eräs helmasyntini, mutta kun toistan tuota kehoitusta ja tukeudun itseäni suurempaan Voimaan, niin uskon onnistuvani.
Hyvää yötä ja kiitos tästä päivästä! - Atolfia
Seku kirjoitti:
Aikaakin on koneen edessä istumiseen kun ei voi kulkea touhuilemassa
noita minulle mieluisia pihatöitä.
Sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa. Tälläkin nilkan murtumisella omansa.
Kun olen tässä fundeerannut, niin pikkuisen alan aavistella mikä se on.
Jälkeenpäin vasta huomaa, että juu....siksi minun siis piti teloa koipeni.
Kokonaisuuden kannalta ei olisi ollut hyväksi jos, jos ja jos....
Aika näyttää.tarkoitus saada tämä tauti. Oli niin paljon ohjelmassa. MM:ssa lastenhoitoa muutamana päivänä, marjan poimintaa, kasvimaan hoitoa, mutta siinähän ovat jääneet kaikki.
Kai oli tarkoitus pysähdyttää minut hetkeksi. Vauhti oli ilmeisesti liian kova.
Yritin tänään TK:een, mutta kehoittivat menemään Infektiopisteeseen. No sinnehän mentiin ja jo ovella sairaanhoitaja totesi, että possuinfulenssa oli poissuljettu juttu minun tilanteessani. Olin sairastanut liian kauan.
Ottivat kuitenkin verinäytteet ja näytteen nielunveljelyä varten. Tuttu lääkäri sitten ilmestyi maski naamalla tapaamaan minua. Kuunteli hieman keuhkoja ja antoi yskänlääkereseptin ja kehoituksen mennä uusinta verikokeisiin torstaina, koska Hb oli laskenut alle 10.
Infektiopisteessä olin ainoa potilas. Yksi lääkäri vain minua varten. Tuntui aika juhlalliselta. - Atolfia
pilvi* kirjoitti:
Nuku rauhassa ja herää iloisena. Eräs kauneimmista rukouksista niille jotka kärsivät unettomuudesta.
Toista sitä hitaasti, rauhallisesti ja rakkaudella ennen nukahtamsta.
Varpaani rentoutuvat, nilkkani rentoutuvat, sydämeni ja keuhkoni rentoutuvat,kasvoni rentoutuvat, silmäni rentoutuvat, käteni ja käsivarteni rentoutuvat,niskani rentoutuu,
koko keho ja mieleni rentoutuu.
Annan vapaaehtoisesti ja täydellisesti anteeksi jokaiselle, toivon vilpittömästi kaikille sopusointua terveyttä ja rauhaa ja kaikkia elämän siunauksia.
Sydämessäni on rauha, olen tasapainossa, levollinen ja tyyni.
Lepään turvallisesti ja rauhallisesti. Minut valtaa suuri hiljaisuus, ja suuri tyyneys laskeutuu päälleni, kun tunnen jumalallisen läsnäolon sisimmässäni.
Tiedän, että elämän ja rakkauden ymmärtäminen parantaa minut. Kiedon itseni rakkauden viittaan ja nukahdan täynnä hyvää tahtoa kaikkia kohtaan. Rauhan tunne säilyy minussa läpi yön ja aamulla herään täynnä hyvää tahtoa ja rakkautta.
Ympärilleni on piirretty rakkauden piiri.
---"En pelkää mitään pahaa, sillä Sinä olet minun kanssani"--- Nukun rauhassa, herään iloiten ja
---"Hänessä elän, ja liikun ja Hänessä on kotini"Liittyykö tämä jollakin tavalla joogaan. Olen rentoutusta harrastanut, mutta tuossa sinun tekstissäsi on paljon lisää, joka on jo syvällisempää kuin pelkkä kehon rentoutus. Siihen liittyy myös mielen rentoutus.
Seku sanoi, että anteeksiantaminen on vaikeaa ja se on totta. Minä olen todella pitkävihainen, jos minua on loukattu oikein verisesti. Anteeksiantamista täytynee opetella. Tässä iässä sen pitäisi jo olla mahdollista.
Otin talteen tekstisi ja täytynee asiaan paneutua. Univaikeuksia on minullakin ja joskus kaikki apu olisi tarpeen.
Olen näitä myöhäiskirjoittajia. Ketään muita täällä ei juuri liiku. Tämä iltahetki on ainoa aika, jolloin voin rauhassa kirjoitella. Päivällä se ei ole mahdollista ja ei oikeastaan tule mieleenkään kuin hyvin harvoin.
Hyvää Yötä! - RentoRegiina
pilvi* kirjoitti:
Nuku rauhassa ja herää iloisena. Eräs kauneimmista rukouksista niille jotka kärsivät unettomuudesta.
Toista sitä hitaasti, rauhallisesti ja rakkaudella ennen nukahtamsta.
Varpaani rentoutuvat, nilkkani rentoutuvat, sydämeni ja keuhkoni rentoutuvat,kasvoni rentoutuvat, silmäni rentoutuvat, käteni ja käsivarteni rentoutuvat,niskani rentoutuu,
koko keho ja mieleni rentoutuu.
Annan vapaaehtoisesti ja täydellisesti anteeksi jokaiselle, toivon vilpittömästi kaikille sopusointua terveyttä ja rauhaa ja kaikkia elämän siunauksia.
Sydämessäni on rauha, olen tasapainossa, levollinen ja tyyni.
Lepään turvallisesti ja rauhallisesti. Minut valtaa suuri hiljaisuus, ja suuri tyyneys laskeutuu päälleni, kun tunnen jumalallisen läsnäolon sisimmässäni.
Tiedän, että elämän ja rakkauden ymmärtäminen parantaa minut. Kiedon itseni rakkauden viittaan ja nukahdan täynnä hyvää tahtoa kaikkia kohtaan. Rauhan tunne säilyy minussa läpi yön ja aamulla herään täynnä hyvää tahtoa ja rakkautta.
Ympärilleni on piirretty rakkauden piiri.
---"En pelkää mitään pahaa, sillä Sinä olet minun kanssani"--- Nukun rauhassa, herään iloiten ja
---"Hänessä elän, ja liikun ja Hänessä on kotini"Olisit nyt sitaatteihin laittanut tuon muunkin kaunokielesi, joka oli suoraan lainattua rentoutustekstiä jo kauan myynnissä olleelta rentoutusohjelmalta. Että sinä kehtaat ottaa alla olevia kehujakin vastaan, muka oman syvällisen sielusi tuotoksena.
No, pilvenhattara on taas kuljeksinut kiitoksen ja kehun perässä, hinnalla millä hyvänsä. Kasva.
Miten suuri vaje sinulla onkaan tuossa rakkauden ja hyväksynnän nälässäsi. Täällä saiteilla se ei kyllä täyty, tää kaikki on vain korviketta ja tulee addiktioon sairastuneelta vaatimaan yhä jämerämpiä ja kyseenalaisempia konsteja. - pilvi*
RentoRegiina kirjoitti:
Olisit nyt sitaatteihin laittanut tuon muunkin kaunokielesi, joka oli suoraan lainattua rentoutustekstiä jo kauan myynnissä olleelta rentoutusohjelmalta. Että sinä kehtaat ottaa alla olevia kehujakin vastaan, muka oman syvällisen sielusi tuotoksena.
No, pilvenhattara on taas kuljeksinut kiitoksen ja kehun perässä, hinnalla millä hyvänsä. Kasva.
Miten suuri vaje sinulla onkaan tuossa rakkauden ja hyväksynnän nälässäsi. Täällä saiteilla se ei kyllä täyty, tää kaikki on vain korviketta ja tulee addiktioon sairastuneelta vaatimaan yhä jämerämpiä ja kyseenalaisempia konsteja.Rukouksen alussa on maininta Eräs kauneimmista rukouksista, hetkeäkään ei siinä lue minun sitä keksineen!
Myrkyllisyytesi on hirvittävä.
Rukouksen kauneutta et kykene pilaamaan. - pilvi*
RentoRegiina kirjoitti:
Olisit nyt sitaatteihin laittanut tuon muunkin kaunokielesi, joka oli suoraan lainattua rentoutustekstiä jo kauan myynnissä olleelta rentoutusohjelmalta. Että sinä kehtaat ottaa alla olevia kehujakin vastaan, muka oman syvällisen sielusi tuotoksena.
No, pilvenhattara on taas kuljeksinut kiitoksen ja kehun perässä, hinnalla millä hyvänsä. Kasva.
Miten suuri vaje sinulla onkaan tuossa rakkauden ja hyväksynnän nälässäsi. Täällä saiteilla se ei kyllä täyty, tää kaikki on vain korviketta ja tulee addiktioon sairastuneelta vaatimaan yhä jämerämpiä ja kyseenalaisempia konsteja.En voi ymmärtää, kuinka noin tulkitset. Halusin sen tuoda tähän Hyväntahdon ketjuun, koska se on niin hyvä ja tarpeellinen.
Olin pelkkä välittäjä. - Atolfia
pilvi* kirjoitti:
En voi ymmärtää, kuinka noin tulkitset. Halusin sen tuoda tähän Hyväntahdon ketjuun, koska se on niin hyvä ja tarpeellinen.
Olin pelkkä välittäjä.Ymmärsin hyvin pilvi, että tarkoituksesi oli tuoda hyvää mieltä meille kaikille. Olipa tuo viestisi oma tai plagioitu, ei minusta ole syytä niin kärkevästi käydä kimppuun.
Jos jollakin on kommentoitavaa, voisi vain sanoa, että teksti on tuttu hänelle.
Sillähän asia olisi ollut selvä.
Tähän ketjuun ei kuulu kärkevät ja ilkeät huomautukset. Älä pahoita mieltäsi moisesta.
Terv. Atolfia - X amateus
Atolfia kirjoitti:
Ymmärsin hyvin pilvi, että tarkoituksesi oli tuoda hyvää mieltä meille kaikille. Olipa tuo viestisi oma tai plagioitu, ei minusta ole syytä niin kärkevästi käydä kimppuun.
Jos jollakin on kommentoitavaa, voisi vain sanoa, että teksti on tuttu hänelle.
Sillähän asia olisi ollut selvä.
Tähän ketjuun ei kuulu kärkevät ja ilkeät huomautukset. Älä pahoita mieltäsi moisesta.
Terv. Atolfiaolimme asioista tätä mieltä.Jo vain kaikenkirjavaa oli sanailu rakentavassa jopa ystävällisessä mielessä.
Vuosi on pitkä aika,kun sitä eteenpäin ajattelee.Ja paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa,kun vuodenpäästä suollamme uutta tekstiä eetteriin.
Jos alkaisimme ennustaa tulevaisuutta vuoden päähän,meillä kaiketi olis uusi hallitus ja työttömiä ehkä vähemmän,eläkekkeelle pääsy olis vaikeampaa ja alkoholin hinta hipois pilviä,rekkajonot ja puutullit seisois paikoillaan.Rautatiet olisvat rapautuneimmassa kunnossa ja junienaikataulut olis varmaan pakko lakkauttaa..Ama kristallipallo tosin hukassa - Tähtisilmä**
X amateus kirjoitti:
olimme asioista tätä mieltä.Jo vain kaikenkirjavaa oli sanailu rakentavassa jopa ystävällisessä mielessä.
Vuosi on pitkä aika,kun sitä eteenpäin ajattelee.Ja paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa,kun vuodenpäästä suollamme uutta tekstiä eetteriin.
Jos alkaisimme ennustaa tulevaisuutta vuoden päähän,meillä kaiketi olis uusi hallitus ja työttömiä ehkä vähemmän,eläkekkeelle pääsy olis vaikeampaa ja alkoholin hinta hipois pilviä,rekkajonot ja puutullit seisois paikoillaan.Rautatiet olisvat rapautuneimmassa kunnossa ja junienaikataulut olis varmaan pakko lakkauttaa..Ama kristallipallo tosin hukassakritallipalloa tähän tavita Ama! Nousussahan ollaan, työttömyyteen toivon apua, että ihmiset saisivat työtä, joka antaa mielekkyyttä elämälle.
Toki ei koko elämä voi olla työtäkään, minäkin istahdin hetkeksi vielä kun sain leivottua ja järkättyä kaikki huomista varten.
Vähän allapäin olin minäkin päivällä, ei tuntunut olevan mieltä tässä nettikirjoittelussa:) Kun sanoo rehellisen mielipiteensä, saa varautua ettei se lankea hyvään maahan, tulkitaan kait vihamieliseksi jos ei myötäile! Siihen en sorru. Parasta itsestäni yritin antaa tuolle ikuiselle etsijälle ja järjellään yrittävälle Ruuneperille.
Palautetta en ole koskaan saanut, vaik'en sitä vailla olekaan. Elämä itse on antanut sen palautteen, jonka olen riemulla ottanut vastaan ja kiitollisena.
Takki voi olla tyhjänä Ama joskus, kun meiltä vaaditaan aika paljon ajoittain. Kirjoittele kun ehdit, kyllä ne sanat taas syntyvät.--- Heippa ja pidäkin pintasi:D
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti611593- 44963
SINÄ nainen hyvin läheltä
Pidän sinusta. Mutta mene ensin juttelemaan lääkärin luokse, ja hoida itsesi kuntoon. Sit kun sä olet kunnossa, niin mä68921Ajatus aamuun
Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen71909Nainen mitä tekisit
Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa158859Et voi olla loputtomasti hiljaa
Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto55820- 41798
Martina kauniina lehtihaastattelussa
Martina antoi hyväntuulisen haastattelun lehteen. Tyylikkäitä kuvia ja kivoja vaatteita kauniilla Martinalla.182765Minä en luota sinuun yhtään nainen
ja aistin että yrität taas satuttaa henkisesti koska tiedät että olet heikkouteni joten siksi tein mitä tein mutta en ki34742- 50701