o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Jokainen meistä on ensimmäistä kertaa avannut Kahvipirtin oven.
    Tervetuloa vain sekä tänään että uudelleen!
  2. Kiitos toivotuksesta. Toivottavasti huomenna on yhtä kaunis päivä kuin tänään.
    Olemme menossa tapaamaan lapsuudenystävääni, ja olisihan sitä olevinaan vähän siistimpi, jos ei tukka kastuisi ja suoristuisi. Olisi ikään kuin hieman juhlallisempaa.

    Siitä neitsytjuhlasta sen verran, että eikös se kestänyt viime vuonna viikon verran, kun useampikin oli onnistunut syntymään samoihin aikoihin? Olisi varmaankin pitänyt laittaa nimet paperille, että voisi juhlakaluilta kysellä, mikä olisi heidän ikioma kompromissinsa. Jotenkin olen muistavinani, että samanikäiseni eli mummeli36 kuului myös samaan rytäkkään. Vaikka mikäs samanikäinen on sellainen, joka on reilun kuukauden nuorempi; tädiksi saisi luvan kutsua!
    Olen ajatellut, etten tee tästä numeroa, kun vieläkin alaikäisemmätkään eivät tädittele.

    Olisi aika mukavaa, jos neitsytviikoilla merkkipäiväänsä viettävät ilomoittautuisivat.
    Olisi ikään kuin helpompi keksiä, mitä kullekin syntymäpäivälahjaksi antaa.
    Vaikka voisihan sitä antaa koko porukalle matkan soutuvenheellä Kiinaan, mutta kyllä siihenkin tarvitaan henkilötiedot, että ostataan vuokrata tarpeeksi iso vene ja riittävästi airoja.
  3. Huomenta.
    Olen kahvitellut yksikseni ja odotellut seuraa. Missä te kaikki olette?
    Tulkaa nyt pian, ettei kahvi jäähdy!
  4. Siis heinäkuun viimeistä. Kesä sentään jatkuu.
    Tulinpa sopivasti, kun on tarjolla iso laatikollinen vadelmaleivoksia. Kiitosta kovasti.
    Jos SkillaNilla joskus on hiukan kiireettömämpi aika, aion ruinata häntä leipomaan kunnon kalakukon. On ihan hänen oma syynsä, että näitten makeitten tarjoomusten keskellä tulee kalakukko mieleen. Mitäs tarjoili Kivitipussa niin ihanaa kalakukkoa, että meikäläisestä tuli ikuinen kalakukon ystävä!

    Olenkohan nähnyt unta, vai mielikuvitusko on tehnyt tepposet, kun minulla on sellainen muistikuva, että viime vuonna syksyn korvalla vietettiin Kahvipirtissä oikein juhlaviikkoja. Olisivatkohan olleet neitsytjuhlat?
    Valistakaapa viisaammat, pitääkö mielikuvani paikkansa, ja jos pitää, olisiko syytä tänäkin vuonna järjestää neitsyitten juhlaviikot!
    (Jos vaikka olisi tarjolla sitä kalakukkoa...)

    EU:ssa kuulemma valmistellaan päätöstä, että kalakukot on myytävä valmistuspäivänä. Jos sellainen parakraahvi menee läpi, niin minä ainakin lainaan naapurilta haulikon, nappaan tienvarren pinosta halon ja lähden Brysseliin opettamaan mitä kuuluu ja kuka käskee!
    Voihan se tietysti olla silmänlumettakin: suomalaiset saavat kokea kalakukkosodassa riemukkaan voiton, ja samalla ajetaan läpi jokin törkeäntärkeä päätös...

    Luulette varmaan, että olen nälkäinen, kun aiheeni pyörivät sapuskan ympärillä.
    Ehei! Kyllä tässä jo on laitettu murua rinnan alle.
    Nyt poistun nopeasti pirtistä, etten lankea syömään itseäni täpötäyteen.

    Kiitos kahvista ja tarjoomuksista!
    Aurinkoisia suvipäiviä!
  5. Kaunis ääni ja herkkä tulkinta.
  6. Avattiin uusien perunoitten lisäkkeeksi syntymäpäivälahja eli savusärkipurkki.
    Oli tosi hyvää. Siihen sitten lisäksi pari eri salaattia, ja ukko kuorsaa vieläkin olohuoneen sohvalla, vaikka aterioinnistamme on jo lähes kaksi tuntia.
    Hymyileekin onnellisen näköisena unissaan. Hän on niin romanttinen. Taitaa uneksia toisesta savusärkipurkista...

    Oikein romanttista jatkoa teillekin!
  7. Nimittäin savusärjet. Jestas, että olivat hyviä.
    Olisihan se pitänyt arvata, että nuorempi ikämiespoika aina keksii passeleita lahjoja.
    Yhtenä vuonna hän osti äitienpäivälahjaksi miniälle oksasahan, jollaista miniä oli haikaillut. Saha oli muuten hyvä, mutta se olisi saanut olla pitempivartinen.
    Seuraavana äitienpäivänä miniä sai sahaansa jatkovarren.

    Kesälomille lähteviä kehotetaan lukitsemaan kunnolla ovensa, mutta miten ihmeessä kassakaappiin saa rekatun nikin? Olisikohan nikkivahti saanut auringonpistoksen ja sitä potiessaan hukannut Rouva Ylikypsän nikin? Toivottavasti se löytyy pian.

    Hintriikalle sydämelliset kiitokset siitä suuresta luottamuksesta, että hän suostui puoltamaan jäsenyyttäni LLL:ssa.
    Vihdoinkin minusta voi tulla laty! Onkohan mieheni sen jälkeen sir?
    Kyllä meillä tämä tasa-arvoasia on paljon pitemmällä kuin Isossa-Britanniassa.
    Siellä kuin piti tehdä herra Thatserista sir, jotta ex-pääministeristä olisi tullut Lady M.

    Eläköön me ja eläkööt muutkin Suomen kansalaiset!
  8. Oipas kaunis päivä, ja ilta on pehmeän lämmin. Suvi on parhaimmillaan.
    Olen viettänyt päivän täysin laiskana. Vain ihan vähän olen lueskellut.
    Pääsin toisaalla kehumaan, että sain syntymäpäivälahjaksi purkillisen savutettuja särkiä. Toivottavasti ovat sitä saamaa sorttia, jota Pilvi täällä mainosti.

    Joku kirjoitti, että kiroilu auttaa kipuun. Minä autan nyt kiroilutaidottomia kiroilemaan. Kun oikein sattuvasti lyö vasaralla peukaloon, kannattaa karjaista, että saatavana junalautoja Perkjärveltä! Varmana helpottaa!

    Pitää tässä vielä kysellä, mitä kuuluu jäsenanomukselleni. Laiskojen Latylintojen Lupi on juuri se yhteisö, jota olen etsinyt koko tähänastisen elämäni. Jos on mahdollista, yritän ruveta vieläkin laiskemmaksi, kunhan vain pääsen jäseneksi.

    Nytkin olen niin laiska, että kirjoittaminen loppuu tältä erää tähän.
    Miellyttävän laiskaa kesäiltaa teille kaikille!
  9. Olipa naishenkilö, joka kohelsi siihen malliin, että ihmisillä oli tapana sanoa, että ihme olisi, jos hän pääsisi edes hautaan ilman kommeluksia.
    Hän kuoli, ja sukulaiset tulivat linja-autolla hautajaisiin.
    Kappelien edustalla odotteli toisen vainajan saattoväki.
    Pappi tuli ja kätteli naishenkilön saattajat ja kehotti siirtymään kappeliin.
    Lapset vähän katselivat, että vanha kirkkoherrakos siunauksen toimittaakin, vaikka oli pyydetty uutta rovastia. He kuitenkin rauhoittuivat, sillä vanha pappi puhui kuin puhuikin heidän äidistään. Pitkään puhuikin, sillä hän tunsi kaikki seurakuntalaiset.
    Kun virret oli veisattu ja seremonia ohi, lähdettiin arkkua kantamaan hautaan.
    Silloin syöksyi suntio saattovaen perään ja huusi hätääntyneenä, että seis, seis! Se on väärä ruumis!
  10. Pari päivää sitten pyörähdimme Kutemajärven maisemissa.
    Olisipa ollut mukava tavata teidät, Amalia ja Anselmi. Vai oikein Pietarin kalasaaliin saitte. Hieno juttu.
    En tässä minäkään ihan ilman kalaa jäänyt. Poikani toi syntymäpäivälahjaksi savusärkipurkin. En sitä vielä ole raatsinut avata, mutta olen lueskellut näiltä palstoilta, että se on hyvää, ja hyväähän kannattaa odottaa.
    Teimme reissullamme pienen saitsiiingin ulkomaille Ruotsiinkin, mutta ei siellä mitään näkemisen arvoista ollut. Kyllä on myönnettävä, että Kutemajärven maisemat ovat kauniimpia kuin ulkomaan.
    Siinäkin mielessä Kutemajärvi on ulkomaata parempi, ettei siellä ole tarjolla surströmmingiä.
    Että onnea vaan ja paljon terveisiä teille molemmille.
  11. Kun kuuluu sarjaan "tulis kesä, että pääsis varjoon maate", saa olla onnellinen, että edes yksi toive toteutuu. Varjoa en ole vielä nähnyt...
    Lämmintä jatkossakin koko poppoolle!
  12. Päivää taas. Hieno päivä onkin.
    Tuossa ylhäällä en yritä keikailla latinantaidollani. Otin sen suoraan lintukirjasta, jonka mukaan mustatiira on olemassa.
    Kirjan mukaan mustatiiran selkä, siivet ja pyrstö ovat harmaat tai mustat ja vatsapuoli ja pää mustat.
    Siis kesäpuvussa. Talviasussa se on selkäpuolelta vaaleanharmaa ja vatsasta valkoinen.

    Puoli neljän aikaan aamulla istuin parvekkeella ja ihmeekseni huomasin, että eiliset lentueet olivat nyt menossa siihen suuntaan, mistä ne eilen tulivat.
    Nyt ne pitivät ääntäkin, kjäkättivät että kjä, kjä.
    Jotenkin alkoi tuntua kammottavalta, kun aina, aina vain tuli parvi toisensa perään.
    Tuli vähän samanlainen olo kuin olisi ollut Hitchcockin "Linnuissa".

    Onneksi mustatriira on jokavuotinen satunnaisvieras, jota on tavattu paikoin Keski-Suomessakin. Ehkä ne nyt sattuivat satunnaisesti sattumaan tänne.

    Minä satun nyt lähtemään asioille ennen kuin sää muuttuu liian helteiseksi.
    Rattoisaa päivää kaikille ja varsinkin Amalialle.
  13. Kesäehtoota vaan!
    Taas ne oudot linnut lensivät talojen yli. Niitä oli toista sataa parvessa ja minulla kiikari. Kyllä ne ilmeisesti kesäpukuisia mustia tiiroja ovat.
    Uusi lentue on jälleen menossa. Mr G. otti isomman kiikarin ja vahtii parvekkeella.
    Mistä ihmeestä ne tulevat ja minne menevät? Etteivät vain ole saaneet vihiä SkillaNin muikuista!

    Olisivatkohan sittenkin menossa juhlimaan XVIII:a?
    Minullakin on ilo ja kunnia onnitella isoisoisää: SYDÄMELLISESTI ONNEA!
  14. Ei se tule
    - runo -
    tekemällä
    eikä itsestään.

    Ei puutu aiheita:
    suvinen luonto,
    puut,
    kukat,
    linnut
    tuolla ne ovat
    ikkunan takana.
    Eivät vain runokseni suostu.

    Toivoton,
    tulokseton
    on yritelmäni.

    Mutta kuitenkin
    yritin!
  15. On tämä muikava asuinpaikka. Ei ole juurikaan näkynyt muita ötököitä kuin ne näkymättömät pikkueliöt, jotka tuhoavat isännän nousuhumalaa. Pitäisi keksiä jokin torjunta-aine, mutta taloon on tulossa ulkoikkunoiden maalaus, joten köynnökset joudutaan kuitenkin poistamaan.
    Kannattaiskohan ensi vuonna kylvää krasseja?

    Naapurin saralla heilui viikko sitten heinämies traktorillaan, päivässä olivat heinät kuivia ja korjattu pois. Rusehtava sänki vain jäi, mutta luonto on korjannut arven. Taas on sarka vihreä.

    Tuuli keinuttaa hiljalleen koivujen oksia, ja haapojen lehdet soittavat kissapolskaa.
    Taivaalla leijuu pelkästään poutapilviä. Kesä on siis tänäänkin kauneimmillaan.

    Heräsin aamulla viiden jälkeen, mutta hetken harkinnan jälkeen päätin vielä kokeilla onnistunko ottamaan tunnin nokkaunet. Onnistuin yli odotusten; nukuin kymmeneen!
    No, sanotaanhan sitä, että kun nuorena(!!) nukkuu, on kuin rahaa pankkiin pistäisi.

    Jos joku kysyisi, missä olin, kun joku kuuluisuus kuoli, en osaisi vastata. Sen sijaan tiedän, missä parin vuosikymmenen aikana olimme heinäkuun kuudentenatoista.
    Olimme Ikaalisissa enoni ja tätini kesäkodissa viettämässä Reinon-päivää.
    He olivat kummejani, ja melkein perinteeksi tuli, että enon nimipäiviksi mentiin Poltille. Niistä päivistä on jäänyt mieleen, että silloin oli aina juuri samanlainen suvipäivä kuin on tänäänkin.

    Taidanpa ottaa kupillisen kahvia ja skoolata sillä Reino-enon ja Taina-tädin muistolle.
    Ja skoolaanpa samoin tein kaikille tutuille ja tuntemattomillekin.
    Hölkyn kölkyn!
  16. Lapsena hiivin usein kesäöinä ulos toisten nukkuessa. Kiipeilin kalliolla ja juoksin metsäpolkuja tai vain seisahduin jonnekin aistimaan yön tuoksuja. Vieläkin muistellessani elän sen valoisan vapaudentunteen, jonka yöretkilläni koin.

    Asuessamme metsäkulmalla saatoin kesäöinä lähteä kävelemään rantaan, ja kosken kohinassa olin selvästi kuulevinani koskenhaltian soiton.
    Kerran seisahduin roskakatoksen kohdalla kuuntelemaan lähimetsästä joko laulurastaan tai satakielen liverrystä. Innostuin matkimaan sitä, eikä mennyt kauankaan, kun metsästä vastattiin. Lintu matki minua.
    En tiedä, kuinka kauan siinä kilpaa viheltelimme. Se oli tilanne, jolloin aika ja paikka unohtuivat, eikä se jäänyt viimeiseksi kerraksi.
    Vasta jälkeenpäin minua alkoi alkoi naurattaa, kun ajattelin, mitä naapurit olisivat sanoneet...
  17. Iltaa Pirttiin!
    Skillan kertoi ajattelemisistaan "jos ei muuta niin tapetin kuvioita".
    Minä olen joskus ajatellut, voiko sitä kokonaan olla ajattelematta, nauttia vain luonnon tuoksuista, rauhasta ja lintujen äänistä. Siis yksinkertaisesti olla onnellinen.
    Ainakaan en jälkeenpäin muista ajatelleeni mitään.

    Ynnämuulle sellaiset terveiset, että käsillä taitaa olla odotteluikä. Koeta kestää!
    Meillä vuosien kokemus mynkään menneistä suunnitelmista, kun on ollut tiedossa, että miehelle tulee kutsu jatkotutkimuksiin, operaatioihin, labraan j.n.e.
    Kun hänellä nyt ei ollut odotettavissa ennen syyskuuta mitään, alkoi sama kierros minulla! Täällä sitä on sitten kotona möllötetty odottamassa kutsukirjeitä.
    Hyvähän se on, että saa kunnon hoidon. Ei pitäisi narista, mutta kun ei oikeastaan uskalla tehdä mitään pitempiaikaisia suunnitelmia.

    Nyt havahduin epäilemään, että saatan menettää olohuoneeni. Kun miehelle tulee käsillä tekemisen hinku, saattaa hän ym:n esimerkkiä seuraten vallata parvekkeen!
    Missäs minä sitten niitä tuulentupia ja pilvilinnoja rakentelen?

    No, ainahan voin vetäytyä kuuntelemaan Alexander Rybakin "Fairytalea" ja söpön tangokuninkaamme upeaa ääntä.
    Kuinka sattuikaan, että meitä onnellistutettiin kahdella näin lahjakkaalla ja viehättävällä nuorellamiehellä!

    Nyt alkaa Fairytale soida.
    Ihanaa iltaa kaikille!
  18. Älä välitä, Ullamirjami! Setäni vaimo oli käynyt katsomassa sen kahdeksan (8) kertaa peräkkäin ja itkenyt joka kerta!
  19. Onnea, onnea, onnea vaan,
    punainen tupa ja perunamaa!
  20. Kaunis päivä onkin. Vaari ja pojanpoika ovat lähdössä lenkille, ja minunkin elämälläni on taas tarkoitus. Herrat nimittäin ilmoittivat haluavansa lenkiltä palattuaan pannukakkkua. Saamansa pitää.
    Kyllä sitä nyt jaksaa paistaa, kun olen nukkunut viime yönä kaksitoista tuntia.
    Sivistykseeni jäi kyllä vieläkin aukko: Tuulen viemää on edelleen näkemättä, sillä katselin sen alkaessa jo lapsille sallituja unia.

    Kaivelin lukemisen puutteessa kirjahyllyjemme takimmaisia pinoja ja löysin Sverre Holmsenin "Laulavat korallit". Äiti oli sen ostanut v. 1946, ja ihmettelen, että se on jäänyt minulta lukematta. Olisiko äiti piilottanut sen ajatellessaan, että siinä olisi piste iin päälle eli tulevalle uralleni. Olinhan jo lapsena suuntautunut rakennusalalle, ja tuulentupia ja pilvilinnoja tuppaan rakentelemaan edelleenkin.
    Valitettavasti vain elämä asettaa rajoituksia. Enää ei tulisi mieleenkään kinata, matkustetaanko maailman ympäri luksus- vai ensimmäisessä luokassa sitten, kun saamme lottovoiton. Varmuudella junamatka Vladivostokiinkin jää tekemättä, ja tuskin tulee lähdetyksi Niilin-risteilyllekään.
    Onneksi on kirjoja ja telkkarissa matkakuvauksia, vaikka eiväthän toisten unelmat ole omien veroisia. Lainaunelmissa on kuitenkin se hyvä puoli, ettei niihin pety.

    Haa! Rakas ystäväni Harakka tuli ikkunan alle hyppelehtimään. Sen toilailuja jaksaa katsoa vaikka kuinka kauan. Lintuja seuratessa kuluun aika kuin siivillä.
    Pari iltaa sitten istuimme poikani kanssa parvekkeella, kun yht´äkkiä alkoi lintujen ylilento. Uskokaa tai älkää, mutta se parvi oli leveämpi kuin talo ja varmasti ainakin kilometrin pituinen. Lintuja oli valehtelematta ainakin tuhat!
    Kerran olen nähnyt vastaavan tilhiparven, mutta tilhiä nämä eivät olleet, eivät myöskään variksia tai rastaita. Poikani arveli, että ne olisivat tiiroja, ja niiden ulkonäkö kyllä sopi mustaan tiiraan, mutta täällä ei ole lintujärviä eikä merenlahtia lähelläkään.
    No, olivat mitä olivat, mutta oli se aikamoinen elämys!

    Harakkani on häipynyt, ja niin häivyn minäkin vahtimaan, ettei pannukakku pala.
    Hyvät päivänjatkot!
    21. 89 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt