o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Tulisuudelmassa on sitä jotakin, ja toinen on Iris Kangasniemen 1950-luvulla levyttämä Yöperhonen.
  2. Entinen työtoverini kertoi Kesälahdella sanottavan, että piika ei ole ihminen eikä silakka kala. Minä olin niin täysin eri mieltä kummastakin että melkein esitin kaukaisempaa tuttavuutta.
    Silakastahan saa vaikka minkälaisia herkkuja, eikä silakka ole turhan pieni joulukalaksikaan.
    Vahinko, että tuoreita silakoita saa äärimmäisen harvoin. Silloin, kun ne olivat köyhien ruokaa, oli niitä usein kaupoissa.
    Yhtä harvinaisia ovat "böcklingit", kunnon savusilakat. Joskus tuntuu, että ne on pakastettu, niin veteliä ja märkiä ne ovat. Luultavasti entisissä ja nykyisissä valmistustavoissa on ero.

    Pidän tavattoimasti mieheni graavaamasta lohesta, mutta kyllä silakka millä tavoin tahansa valmistettuna aina graavilohenkin voittaa.

    Kumma juttu, olen lapsesta asti saanut (huom! todellakin saanut) perata silakoita, enkä ole huomannut, ettei niiden haju käsistä pesemällä lähtisi. Täytyypä seuraavalla kerralla oikein tarkkailla asiaa ja nuuhkia näppejään!
  3. Varmuuden vuoksi koputin päätäni, kun sää tuppaa olemaan perin oikukas.
    Tällä hetkellä taivaalla on pelkkiä poutapilviä, ja aurinko paistaa täysillä.
    Täytynee kirjoittaa lyhyesti, ettei joudu muuttamaan otsikkoa.

    Pitkästä aikaa olimme tuomariston kanssa yksimielisiä tangokuninkaasta. Amadeuksesta saattaa tulla samanlainen kestosuosikki kuin Arja Korisevasta ja Jari Sillanpäästä. Upea ääni, loistava eläytyminen ja hurmaava olemus!
    Eipä tässä muuta voi kuin toivottaa laulajapojalle onnea, onnea, onnea ja menestystä!

    Kaikille tutuille ja tuntemattomille toivotan kaunista sunnuntaita!
  4. Suitsetamine lühendab eluiga.
    Spotta ej på golvet.


    Kerrohan, mikä on sellainen pyyntö, mikä sisältää nelinkertaisen kiellon!
  5. Onnea, Amadeus!
  6. Kai se niin on, mutta ainakin Lapissa on maailman kauneimmat rentunruusut. En ole etelän horsmissa milloinkaan nähnyt sitä upeaa, syvää purppuraa, joka pohjoisen horsmissa on.

    Huomenta vaan! Nyt ei näy horsmia eikä muitakaan kukkia sankan vesisateen takaa.
    Kyllä nyt sadetta saadaan! Ei aivan viittätoista ole mittarissa. Koivujen latvat taipuvat ja oksat huiskivat sinne tänne tuulessa.
    Haapa yrittää soittaa Brahmsin Unkarilaista tanssia numero viisi, mutta nuotit ovat kyllä täysin sekaisin. No, tulee vielä aurinkoisiakin päiviä, ja silloin soitto onnistuu.

    Luulin, että kissat ovat livistäneet ulos, ja huutelin pitkään kuistilla että @@@@@ Lopulta uuninpankolta kuului tuplanaukaisu; siellähän ne kisulit pitivät sadetta lämpimässä. Miukumauku ilmoitti, etteivät tuollaisella koiranilmalla kissat ulos mene. Sitten se käski minun olla häiritsemättä, joten varmuudeksi poistun nyt varpaisillani, vaikka tuskin kisulit pientä kolinaakaan säikkyisivät. Pankolta kuuluu rytmikäs kaksoiskuorsaus.

    Se on menoa nyt. Terve!
  7. Ihanaa, että on muitakin, jotka rakastavat rapeita silakanpyrstöjä!
    Meillä on niin, että mies syö ruotoineen, mutta pyrstöt hän jättää syömättä.
    Minä himoitsen rapeita pyrstöjä, mutta perkaan ruodon pois. Olen joskus ehdottanut vaihtokauppaa, mutta hän lappaa pyrstöt kuorilautaselle, enkä minä enää sieltä viitsi niitä onkia.

    On taas ollut mahdollisimman kaunis päivä, mutta nyt on alkanut tuulla ja pilveillä. Pääskyset lentävät melko matalalla. Perimätiedon mukaan se ennustaa sadetta.
    Eilen tulikin oikein reippaasti vettä koko illan. Tarpeeseen tulikin.

    Meri-kukan kannattaa olla varovainen siellä Lappeenrannassa. Siellähän se vieras, pitkä ja musta mies laivaan nousi. Ettei vain rupeaisi sinunkin korvaasi kuiskuttelemaan...
    Eihän niistä vieraista tiedä, mitä ne korvaan kuiskuttelevat.
    Onneksi sinulla on kipparin lisäksi ne nassikat mukanasi, joten reipasta purjehdusta koko venekunnalle.

    Tuosta elämän arpapelistä vielä jonkin verran:
    Ennen ei tarvinnut kysellä lehtien palstoilta, onko nykyinen kaveri se oikea ja rakastaako hän ihan oikeasti.
    Kun rakastuttiin, niin itse sen tiesi, että tuota minä rakastan, ja kun toinen tiesi omalta osaltaan saman asian, niin se oli siinä.

    (Älkää kertoko kenellekään, mutta näin meidän kesken: minä taisin voittaa niissä arpajaisissa päävoiton.)

    Hyvää illan jatkoa ja nukkukaa hyvin.
  8. Olen viime päivinä ravistellut ikivanhaa kuumemittaria, kun ranteeni taitaa olla löysempi kuin potilaani ranne. Miesparka on ollut nyt viikon kuumeisena eikä osaa ottaa elämäänsä löysin rantein. Tänään taitaa olla ensimmäinen kuumeeton päivä, ja nyt hän jo kertoo itselleen päivän urakan.
    Tolkuta siinä sitten, että parasta olisi potea niin kauan kuin uni maittaa ja että aina pitäisi pitää yksi kuumeeton päivä ennen kuin alkaa huhkia.

    Onneksi Helmi linkitti tien Georg Otsin tunnelmiin. Muistui mieleeni se aika, jolloin mieheni kamppaili elämästään infarktin kourissa. Vannoin silloin, että jos hän selviää, hän saa jättää vaikka kaikki kaappien ovet ja piironkien laatikot auki ja olla juuri niin jänkkäjoonas kuin haluaa.
    Aina en kuitenkaan lupaustani muista.
    Sellainen kolmen minuutin myrsky meillä eilenkin oli vesilasissa. Iso mies kiukutteli kuin pikkupoika, ettei häntä noteerata tässä huushollissa, kun hänen ei anneta tehdä mitään.
    Ärähdin herra puolisolleni, ettei hän ole paras mutta ainoa mieheni, ja haluaisin hänen paranevan mahdollisimman pian, jotta pääsisin pomottamaan häntä.
    Toljotimme hetken toisiamme, ja sitten tuli nauru, ja mies meni mukisematta sänkyyn ja nukahti heti.

    Aamulla heräsin Georg Otsin lauluun. Kahvi oli valmista, ja puoliso ilmoitti järeästi pesevänsä tänään parvekelasit.
    Pesköön!
    Lähden tästä jatkamaan eilistä urakkaani ja toivotan kaikille terveille ja sairaille oikein ihanaa päivää.
  9. Nautiskelin Georg Otsin lauluista ja päätin tulla kertomaan, ettei ole mitään kertomista. Kaikkihan tietänevät, että Ots on ihana.
    Siispä hyvää yötä ja kauniita unia!
  10. Seurasin vihjettäsi ja vietin nostalgisen illan Georg Otsia kuunnellen.
    Kaikkihan hänen laulunsa ihania ovat, mutta "Uudelleen jos luokses tulla voisin" on ehkä niistä paras.

    Saarenmaan valssi ja Kalastajan laulu olivat ensimmäiset, jotka kuulin Otsin esittävän. Rohkea mies uskalsi rikkoa rajoja. Se oli aikaa, jolloin oopperalaulajien ei sopinut laulaa muuta kuin sitä fiinimpää musiikkia, oopperaa.
    Monipuolinenkin hän oli, puhui useita kieliä ja oli kaiken lisäksi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jäsen eli kansanedustaja.

    Saarenmaan valssi on sellainen kappale, että kun se soi Eestin-laivoilla, tanssimme mieheni kanssa sen, vaikka meillä olisi monot jalassa!
  11. Olen kyllä ennenkin lukenut satuilevan sedän tarinoita, mutta hyvää tekee lukea enemmänkin keijusta ja ystävällisestä peikosta. Onnea ja ystävällisyyttä ei maailmassa ole koskaan liikaa. Ja vielä Frank Sinatrakin kaiken huipuksi!

    Itse olen kaikkea muuta kuin ystävällisellä tuulella. Vielä eilen makasi rakas puolisoni suurimman osan päivästä peiton alla kuumeisena palelemassa, mutta nyt hän näyttää nousseen tolpilleen ja menossa on hänen sukuvikansa: - Mihinkäs nämä pannaan? Mitähän noille pitäisi tehdä? Tämä ja tuo on tehtävä. J.n.e loputtomiin!
    Antaisi minun tehdä omaan tahtiini ja omassa järjestyksessä.
    Omakohtaisena kauhukertomuksena hän muistelee vanhimman sisarensa kotona käymisiä. Sisar kun oli ollut varsinainen komentööri ja määräillyt, että tämä ja tämä on tehtävä, tuo ja tuo on tehtävä. Pikkuveljet tietysti yrittivät livistää isonsiskon silmien alta huonohkoilla tuloksilla.
    Valitettavasti minä en voi livistää minnekään, ja tarkoitus on aloittaa vessan perinpohjaisella kuuraamisella. Olen jo katsonut kumihanskat valmiiksi...
    En mene takuuseen, kuinka häijynä olen, jos siihen joku tulee kyselemään ja luettelemaan tehtäviä.
    Meillä saattaa tänään räjähdellä, mutta onneksi kolmeksi minuutiksi kerrallaan.

    Nyt kupillinen kuumaa ja toisenlaiset hynttyyt niskaan ja hommeleihin!

    Leppoisaa päivää teille muille!
  12. Mr Greengrassilta terveisiä!

    (Hän huuteli petistä jotakin, mutta en saanut siitä selvää. Kun kävin kirjoituksen lähetettyäni kysymässä, mitä mies oli vailla, hän ilmoitti huutaneensa Kahvipirttiin terveisiä.)
  13. Tervehdys!
    Pilvessä on ja viileähköä. Naapurin heinäpellolta on korjattu heinät, ja sänkien keskellä parvelivat eilen harakat. Oli varsinainen ohjelmallinen iltama: paritanssia, kyykkyhyppyä, hippaa, kilpalentoa ja se yksi filmasi taas syöksyliidoillaan.
    Muuta kerrottavaa ei oikeastaan olekaan. Se on kai tämä kesä, joka houkuttelee ihmiset ulkosalle.
    Itse kylläkin olen ollut tiiviihkösti sisähommissa ja yrittänyt vieraan silmin katsoa, mitä nurkkia olisi nuohottava.

    Katselin paikallista ilmaisjakelulehteämme. Hiljaista on senkin tekstaripalstalla.
    Ovat kai joka asiasta rutisi..., anteeksi, kiinnostuneet lähteneet lomalle.

    En nyt ehdi juoda kahvia, kun pitää kipittää lähikauppaan. Ensimmäisen kerran kävi niin hassusti, että kotona kahvi pääsi loppumaan. Aamukahvin saimme, mutta onhan päiväkahviakin saatava, vai mitä?

    Rattoisaa päivän jatkoa! Meillä jopa alkoi aurinko paistaa.
  14. Nimittäin vanhojen ketjujen nosteleminen. Oli nytkin niin antoisa aihe, että osallistuin keskusteluun päivämääriä tutkimatta.
    Olisi pitänyt! Olin kirjoittanut samasta aiheesta samat asiat jo vuosi sitten.
    Ei auttanut muu kuin poistaa.
    Sen verran opin, että tästä lähtien kannattaa tarkastaa päivämäärät.
    Mistäpä sen tietää, vaikka joskus ikivanha kärpänen muuttuisi härkäseksi, kun vanhoja tonkii.
  15. Päivää jälleen! Tuli mieleen SkillaNin orkesterista lastenlaulu, jossa metsän väki piti laulajaiset. Se oli sellainen reipas eläinten musisointi. Herkempää soittelua tarjoavat puut ja kukkaset. En ole tullut ajatelleeksikaan, että haapa on pianisti, mutta tottahan se on!

    Täällä on tapahtunut vaikka mitä. Mukava naapuri oli seitsemässätoista poikennut kahvilla, ja dipl. kahvinkeittäjämme on haukkunut itseään. Jos hän vielä kerran väittää olevansa tylsä ja väritön, otan purkillisen sinistä maalia ja tatuoin hänet.
    Kun hän vihdoin on saanut sinisen hinkatuksi, on seurauksena punoittava iho.
    Hemmetti, pitäähän täällä muutama rauhallinen ja asiallinenkin kirjoittaja olla!

    Meillä saattaa olla samanlainen ilmapuntari kuin Jatan kotona. Minä sitä naputtelen, ja nyt se näyttää vaihtelevaa. Vaihteeksi tulikin jo vähän vettä, ja ilma raikastui.
    Kovin tummalta näyttää taivaanranta, mutta tuskin tämä kesä vielä on ohi, vaikkei lämmintä olekaan kuin 15 ja risat.
    Eipä sillä syksyä minä rakastan eniten, kun pihlajat ovat täynnä marjoja, ja ruska kirjoo maisemat. Siinä vain on se heikko puoli, että se kestää kesääkin lyhyemmän ajan, ja sitten tulevat mustat kynnöspellot ja niskaan puoava taivas.
    Kesän jälkeen on sentään odotettavissa se ruska!

    Terveisiä vain Hiljaiselle rouvalle ja myös äänekkäälle. Anselmi voisi joskus tuoda sen Amaliansa Pirttiin kahville, niin voisimme hänen kanssaan keskustella aviomiehistä, jotka väittävät vaimojensa kuorsaavan...
    Juu! Oikein paljon terveisiä ja miellyttävää perjantaita koko revohkalle!
  16. Hyvää iltaa, yötä tai aamua? (Tarpeeton pyyhittään yli)

    Tässä on taas vaihteeksi ollut muutama päivä matalalentoa. Hikihän siinä näillä helteillä tulee. Kävimme pikapikaa Tallinnassa ja nautimme auringosta ja raittiista meri-ilmasta paatin kannella. Nyt on sitten mies kuumeessa, sillä viimassa tulee helteelläkin vilu, varsinkin kun hän ei katsonut tarvitsevansa lyhythihaisen paidan lisäksi puseroa vaan jätti sen autoon.
    Vaikkei minulla ollut tanssikenkiä, tanssahdimme kuitenkin yhden valssin. Tanssilattia oli tupaten täynnä ja niin oli koko laivakin.
    Kovin oli liikunallinen reissu. Lenkkeiltiin taas parin viikon edestä, ja iltapäivällä jo maistui ruokakin.

    Torstaiksi oli tullut yllätyskutsu fysioterapeutille, ja voimille sekin otti, kun taas oli edessä kaupunkimatka.
    Nukahdin kesken Lea Sommerin, mutta heräsin valvomaan eurodekkarin.
    Virkeä on olo vieläkin, ja taidankin lähteä parvekkeelle odottelemaan joko valkenee kaukainen ranta...

    Vielä ei ole niin valoisaa, että näkisi partsilla täytellä kuvaristikoita, mutta hyvin lupaava on se pohjoisen taivaanrannan osa, joka ikkunastani näkyy.
    Nauttikaa (ja kyllähän te nautittekin) kaikki, jotka asutte yöttömän yön alueilla, ja myös te, joilla on oma mansikkamaa. Täällä maksoivat mansikat viisi centtiä vailla kuusi euroa. Ei kannata pakastimeen hankkia. Eivät ne juurikaan ole halvempia, vaikka kävisi itse poimimassa.

    Ei mutta ihan totta: selvästi on yön pimein hetki ohitse. Siis jo valkenee!
  17. Onpas nimimerkki "näin tylsää" ollut teräväpäinen kun on keksinyt loppuun kalutusta aiheesta uuden näkökannan.

    Luettelemienne aiheitten lisäksi meitä kiinnostavat kirjallisuus, kuvataide, teatteri, musiikki, matkailu, käsityöt, murteet, kielet, yhteiskunnallinen toiminta ja politiikka.
    En usko, että Kahvipirtissä on yhtäkään "vanhempaa naista", joka antaisi äänensä mainosten komeimmalle julkulle. Kyllä me seuraamme yhteiskunnallista elämää ja osallistumme monin tavoin.
    Emme kuitenkaan katso aiheelliseksi ryhtyä Pirtissä pitämään pienoisparlamenttia.
    Politiikallehan - kuten muillekin aiheille - on omat reviirinsä täällä Suomi24:ssä.

    Koska olemme tähän ikään hankkineet melkoisesti elämänkokemusta, ymmärrämme, että leikkimieli ja mielikuvitus ovat varsin tarpeellisia arkisen elämän vastapainoiksi.
    Onneksi me omaamme sen paljon mainostetun sisäisen lapsen ja uskallamme leikkiä kahvikutsuja pelkäämättä, että arvokkuus karisee.
  18. Ei kieltä polta, mutta päätä huumaa,
    kun ei ole lämmintä vaan tosi kuumaa.
    Kyllä selkänahka likoaa,
    kun täällä oikein hikoaa.
    On tämä suvi ihanaa,
    jos varjossa maata saa!
  19. Huomenta! Helle jatkuu, ja niinhän kesällä pitääkin. Tosin joillakin saattaa olla sellaisia sairauksia, ettei niihin kuumuus tee hyvää. Jonkin verran ottaa itsellenikin voimille - ainakin tänään, kun olen silityspuuhissa.
    En uskalla kertoa, että olen korjaillut vanhoja lumppujuani, kun uusia ei löydy. Mitä minä sitten päälleni vedän, jos museovirasto takavarikoi rytkyni?!

    Lokarille toivotan oikein hyvää lomaa ja Irkulta kysyn, minne hän on unohtanut upeat tunturimme.
    Suomi on sen verran pitkä maa, että maisemat ovat monimuotoisia ja omalla tavallaan kauniita tai vaikuttavia.
    En lähde väittämään, että Karpaatit tai Balkanin vuoristo eivät olisi tehneet vaikutusta, mutta mielestäni Lappia ei voita mikään.

    Mutta makuasiat ovat makuasioita kuten niillä kahdella saksalaisella, jotka olivat lomailleet Pohjois-Karjalassa. Toinen oli sitä mieltä, että oli ollut äärettömän yksitoikkoista - vettä ja vaaroja, vettä ja vaaroja.
    Toinen puolestaan oli aivan haltioissaan maisemien kauneudesta - vettä ja vaaroja, vettä ja vaaroja!

    Kun mennään väenpaljouteen, niin Helsingin kauppatori on paikka, jossa voi nauttia kuljeskelemalla, ihmisiä katselemalla ja ennen kaikkea torikahvilassa istumalla - kunhan osaa suojella lihapiirakkansa tai possunsa lokeilta.

    Näin paljasjalkaisena maalaisena tekisi oikein hyvää lähteä yhdeksi päiväksi Helsinkiin turistiksi, ja nuorempana tulikin seikkailtua siellä ulkomaalaisten vieraitten kanssa. Nyt taitaisi ottaa Helsinki-päivä melkoisesti voimille, ainakin puolen viikon lepo olisi sen jälkeen tarpeen.

    Nyt olen tässä levännyt ja kahvitellut ynnä kerännyt voimia. Siispä jatkamaan silittämistä.

    Ihaninta kesää teille, hyvät ystävät ja kylän miehet!
  20. Nyt on jo ihana istuskella puolipukeisena parvekkeella. Turhaan lämmitettiin eilen sauna. Tänään olisi voinut saunoa parvekkeella.
    Oikea lapsuuden suvi on jatkunut ja jatkunee edelleenkin. Ihanaa, joskin liiankin kuumaa.
    Aivot ovat hattuhyllyllä, ajatukset sulaneet mössöksi ja elo on olla möllöttämistä.
    Mutta kun on kesä, kesä, kesä!
    Leppoisaa kesäiltaa!
    21. 90 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt