Vapaa kuvaus

Nimimerkkini (latinaa) tarkoittaa madonnanliljaa. Valitasin sen siksi, että lilja on kaunis ja herkkä kukka, minun lempikukkaseni. Olen viittävaille valmis opiskelija, valmistun vuoden sisällä insinööriksi. Olen taiteellinen, en liikunnallinen ja armoton haaveilija ja usein sinisilmäinen. Rakastan vanhoja esineitä ja tarinoita. Paras tapa viettää omaa aikaa on kääriytyä huopaan ja lukea hyvää kirjaa. Linkit: http://www.metsankylannavetta.fi, http://www.bullerby.fi Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2

Kommenttia

23

  1. Vastaan nyt tähän ketjuun, vaikka häät olivatkin jo. Tuon vaan esiin erään mahdollisuuden, jota me käytimme ystäviemme häissä. Eli ostimme sen viherkasvin (esim. rahapuu tai kodinonni syboloivat mukavasti jotain) ja laitoimme sekaan viiden euron seteleitä (muistaakseni 40 tai 50 euroa). Mielestäni kuitenkin 10-20 euroakin on jo tarpeeksi, meitä lahjassa kaksi, niin summa kasvoi siksikin. "Silputussa seteleissä" on se hyvä puoli, että tuntuu kuin olisi saanut enemmän rahaa...

    Itsekin menin naimisiin viime kesänä, enkä todellakaan katsonut kieroon rahalahjoja, pieniä tai suuria. Vähän harmitti se, että lahjalistan ulkopuolelta ostettiin ostajan mielestä kauniita ja tarpeellisia asioita, mutta omasta mielestä ei-niin-kivoja ja tarpeellisia, mutta toistan, vain VÄHÄN. Jokainen lahjan antaja kuitenkin ajattelee vain hyvää.

    Lisään vielä, että jos kutsussa mainitaan, että on jo kaikkea ja pyydetään rahaa,mutta päätyy antamaan tavaran, ei kannata antaa esim. pyyheitä, lakanoita, astioita(ellei ole jokin kerätty astiasto),sillä niitä on varmasti kertynyt. tässä tapauksessa kannattaa yrittää ostaa oikeasti pariskunnalle sopiva lahja. Toiset ostavat usien saman lahjan jokaiselle (esim. aalto- maljakko), useampi on ok, jos sellainen jo sattuisi olemaan, eikä kukaan kadehdi, että toi sai arvokkaamman lahjan kuin me aikoinaan... Tämä vähän ohi aiheen, mutta...
  2. Itsellä on ollut kovia "vauvakuumepuuskia" ainakin kerran vuodessa viimeisten neljän vuoden ajan. Olemme olleet puolisoni kanssa pian 6 vuotta ja naimisiin menimme viime kedänä. Olen saman ikäinen kuin sinä, itsellä valmistumiseen 1-1.5 vuotta. Siihen asti olen päättänyt odottaa. Vakituiset työpaikat ym. tulevat heti valmistumisen jälkeen, jos ovat tullakseen. Sopivan elämäntilanteen ikuinen odottaminen voi tarkoittaa sitä, että sitä ei ehkä koskaan tule. Kunnianhimoinen toiveeni on, että saisin ensimmäisen lapseni ennen 25- vuotispäivääni=).

    Jonkin verran on tietenkin hyvä itseään hillitä. Projektin tulee olla pariskunnan yhteinen, jos siis eletään parisuhteessa=mitään kieroilua en siis kannata.

    Kyllä hormonit ovat mielenkiintoisia. Itsekin kidutan itseäni lukemalla vauvalehtiä ja rakentamalla pilvilinnoja ruusuisesta tulevaisuudesta perheen kanssa. Onneksi(?) järkikin on mukana ja tiedän,etteivät asiat mene aina niin kuin kuvittelee, lapsia ei ehkä koskaan tule, tai on muita ongelmia lasten tai parisuhteen kanssa... Maltan myös odottaa juuri tämän "järjen" takia.

    Mutta kuten ehkä rivien välistä voi lukea, vauvakuumeen voi hallita, helppoa se ei todella ole. Mielestäni myöskään talousasioita ei pidä turhaan painottaa. Tietty vakaus on tietenkin jo hyvä asia. Nykyään joka tapauksessa "suunnitellaan" liikaa tulevaisuutta ja lastenhankintaa, mutta asioiden olisi hyvä joskus mennä omalla painollaan.

    Raha ei tuo onnea, mielummin teen lapsia kuin elän yksin miljoonieni kanssa.

    PS. Mistä e-pillereiden haittavaikutuksista puhut? Itsellä ei ole totisesti ollut mitään sivuvaikutuksia, mitä nyt muisti hieman temppuillut. Toki olen kuullut haitoista, mutta kokeilematta ei tiedä miten ne vaikuttavat juuri sinuun. Pillerit vaikuttavat toki joskus raskaaksi tulemiseen(hormonitasapainon löytyminen)niiden lopettamisen jälkeen.