elina.kovanen

Vapaa kuvaus

Nimimerkkini (latinaa) tarkoittaa madonnanliljaa. Valitasin sen siksi, että lilja on kaunis ja herkkä kukka, minun lempikukkaseni. Olen viittävaille valmis opiskelija, valmistun vuoden sisällä insinööriksi. Olen taiteellinen, en liikunnallinen ja armoton haaveilija ja usein sinisilmäinen. Rakastan vanhoja esineitä ja tarinoita. Paras tapa viettää omaa aikaa on kääriytyä huopaan ja lukea hyvää kirjaa. Linkit: http://www.metsankylannavetta.fi, http://www.bullerby.fi Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2

Kommenttia

23

  1. Itsekin olen hetken mietittyäni kallistunut sille kannalle, että Augustan voi säästää mahdollisen tulevan toisen tyttömme toiseksi nimeksi. Ensimmäiselle sitten katsomme ensin jonkun, josta pääsemme sopuun. Kiitos kommenteistanne.
  2. Tiistaina tein raskaustestin ja plussa tuli. Vieläkin on epätodellinen olo, ei vaan usko, että on tärpännyt. Alkuviikosta oli vähäistä kuvotusta, ei muuten ollut oireita. Tänään ei kertaakaan ole ollut huono olo! Siitä sitten miettimään, että onko sittenkin jotain häikkää. Ei silti varmaan mitään sääntöä ole, että pitäisi aina vaan voida pahoin. Ja saattaahan olla, että saan pahoinvoinnista tarpeekseni lähitulevaisuudessa. Onko muilla ollut vastaavaa?

    Itse laskujen mukaan olisi nyt rv 4+5 (jos olen oikein olen ymmärtänyt, että tiputtelupäiviä ei lasketa kiertoon) ja laskettu aika oli muistaakseni 19.6. Ollut kyllä vaihtelua kiertojen kestoissa, joten ihan varma en ole näistä..

    Miten olette saaneet ajatukset pysymään arkisissa asioissa ja poissa peloista tms.? joko on neuvola varattu, milloin se on? Milloin meinaatte kertoa sukulaisille?

    Tiedän, että näillä palstoilla roikkuminen ei auta, jos haluaa suunnata ajatuksia muualle, mutta toisaalta, kai sitä nyt muutaman päivän saa fiilistellä.. Ongelmaksi muodostuu vaan se, että aika lakkaa kulumasta, kun odottaa malttamattomasti tulevaa. Vielä on pitkä matka edessä..

    Neuvolan ajattelin tilata vasta alkuviikosta, jotenkin ajattelen, että silloin olen pystynyt hillitsemään itseäni. En tiedä mitään paikkakuntani neuvolakäytännöistä, eli millä viikolla eka käynti yleensä on ja milloin ultrat. Entä missä vaiheessa varmistetaan, onko kyseessä oikea raskaus, ekassa ultrassako? No, nämä selviää varmasti aikanaan.

    Me olemme ajattelleet kertoa sukulaisille ja ystäville uutiset vasta jouluna, silloin ollaan ylitetty se 12. rv ja toisaalta se on jotenkin niin hyvä joululahja!

    Aika pitkä sepustus tuli näin ekaan viestiin, toivotaan paljon osallistujia tähän ketjuun! Ja kaikille onnellista odotusta
  3. Tein tänään vasta testin, kun kuukautiset ovat myöhässä oikeasti JA PLUSSASIN! aivan selkeä plussa apteekin testissä. Nyt olen kuin puulla päähän lyöty. Typerä hymy nousi kasvoilleni kun katsoin testiä. Aika uskomaton tunne.. Lähes samantien kuitenkin aloin ajattelemaan kaikkea, mitä vielä on edessä, ennen kuin voin avoimesti iloita. Jos kaikki menee hyvin, on tulevilla isovanhemmilla mieluinen joululahja =).

    Kyllä ihan suoraan voi sanoa, että olen vähän kuitenkin pessimisti ja mietin esim. tuulimunan mahdollisuutta ja olen varautunut keskenmenoonkin, tai siis tiedostan, että sekin on vielä mahdollinen. Ja ehkä vasta ensi viikolla soittelen neuvolaan..

    Mieskin oli iloinen kuullessaan uutisen, mutta hän tarvii ehkä vielä enemmän sulatteluaikaa kuin minä. Se sanoi mua jo mammaksi =). Loppujen lopuksi plussa tuli aika äkkiä, kun huhti- toukokuussa yritys aloitettiin. Hyvä niin =) Hämmästyttää varsinkin, kun tuntui, ettei edes ovulaatiomerkkejä löytynyt, tosin kun nyt miettii, niin silloin yhteen aikaan oli hyvä lima ja kovat halut.

    Mitään sen suurempia raskausoireitakaan ei ole ollut, paitsi kuvotusta. Sitä on ollut pari päivää, ihan koko päiväisesti, mutta vaihtelevasti. Kuitenkin ennen testiä ajattelin, että mulla sitä kuvotusta nyt on aina välillä muutenkin, mutta jos tämän jälkeen nyt uskoisi sen johtuvan raskaudesta.

    Päästän teidät nyt tästä "hehkutuksen" piinasta, oli vain pakko jonnekin purkaa. Mieskin kun on töissä. Toivon kaikkien pian saavan sen kaivatun plussan! Toivotaan onnea kaikille!
  4. Eli pikkuhiljaa rupeaa olemaan se aika, kun kuukautisten pitäisi alkaa, siis jos alkavat ;). Mietin tässä vaan sellaista, että milloin testaisin.. Eli keskiviikko olisi ollut kierron viimeinen päivä lyhimmän kiertoni mukaan, mutta lauantai pisimmän kiertoni mukaan. Lauantaina olisi menoa, jolloin olisi kiva nauttia lasillinen tai kaksi viiniä hyvän ruuan ja seuran kera. (Mitään kännejä ei kuulu kuvioon kuitenkaan)

    Mutta viitsiikö testata, jos kuukautiset eivät ole myöhässä? Ei ole mitään erityisiä raskausoireita, tai siis ei mitään mitä ei olisi joskus ollut, muttei myöskään ole suuria kuukautisoiretiakaan. Tosin mulla ei muutenkaan mitään älyttömiä ennakkovaroituksia ole.. Ostin kyllä sen mainitun apteekin testin, jos siihen uskaltais luottaa ja testata jo huomenna lauantaina?

    Toinen vaihtoehto olis tietenkin testata vasta alkuviikosta, jos vieläkään ei ole alkanut... ja olla erossa alkoholista. Tämäkin on hyvä vaihtoehto, mutta kammoan ajatusta, että juomattomuuteni huomataan ja sitten aletaan kyselemään jä puhumaan ym..

    No, tuskin ketään voi minua auttaa tässä asiassa, varsinkaan näin lyhyellä varoitusajalla perjantai-iltana. Mutta tälläistä tällä kertaa. koitetaan kestää!
  5. Ensimmäisen lapsen yritys on alkanut toukokuussa, vielä ilman tulosta.. Toiveissa olisi kuitenkin vauva vuodelle 2010 =). Mulla kierrot alkaneet pidentyä ja 2 edellisessä kierrossa tiputteluvuotoa on ollut pari päivää, ennen kuin kuukautiset on päässeet vauhtiin. Tämä tekee tilanteesta vähän ikävän, kun ei tarkkaan osaa laskea kierron vaiheita.. Tässä kuussa "yritys" on muutenkin ollut hiljaisempaa, taisin vähän stressata viime kierrossa, tai lähinnä kierron lopussa.

    Olen 24- vuotias ja mieheni on 26. Olemme olleet yhdessä 8 vuotta, josta 3 vuotta naimisissa. Vauvakuume on ollut jo monta vuotta, välillä se tulee tosi kovana, välillä on vaan taka-alalla. Nyt on sitten päästy tositoimiin pitkän odotuksen jälkeen.

    Nyt on meneillään kp 23/29-34. Ovulaatiota en ole bongannut, ja muutenkin odotan seuraavaa kiertoa ja parempaa onnea, vaikka onhan teitysti aina mahdollisuus raskaudesta olemassa..

    Kertokaa toki muutkin enemmän tilanteistanne ja lisää kuumeisia joukkoon!
  6. Aikaisemmin kävin täällä toiveikkaana kirjoittelemassa, mutta nyt on sitten uusi kierto alussa. Eli vielä on toivoa syyskuussa.. Ovista odotellessa.

    Tilanteestani vielä sen verran, että jätin e-pillerit pois siitä syystä, että söin reseptin lopppuun ja päätin antaa hormonien tasaantua, kun jossain vaiheessa sitä lasta kuitenkin olisimme yrittämässä. Siinä vaiheessa ei vielä ollut tietoa, koska ehkäisy jätettäisiin pois kokonaan. Tein vain miehelleni selväksi, että hänen on huolehdittava ehkäisystä siitä eteenpäin, jos hän ei vielä halua lapsia. Eihän siinä onneksi kauan mennyt, kun mieskin lämpesi vauvan yrittämiselle =)

    Meillä ei seksiä harrasteta mitenkään paljon miehen töiden vuoksi, joten aika kovat paineet on ottaa ovistikkuja käyttöön ym. jotta saisi ajoittettua ajankohdan oikein. Vielä en ole niitä hommannut, voi olla, etten hommaakkaan.. On kuitenkin tietyllä tapaa paineita luovaa, kun tietää oviksen olevan ja pitäisi saada touhu käyntiin.

    Ovistikkujen houkutusta lisää vielä sekin, että nyt kierrossa on jotain ongelmia. Edellisessä ja tässä kierrossa kuukautiset on alkaneet tiputtelulla. Pari päivää on ensin tiputellut ja sitten alkaa se tuttu kuukautismeinki. Itselle on jotenkin epäselvää, että alkaako kierron laskeminen siitä tiputtelusta vai niistä oikeista kuukautisista. Voitteko rakkaat kanssakuumeilijat valaista asiaa? Tällä kertaa tiputtelu alkoi sinä päivänä, jolloin odotin kuukautisten alkavan, joten hautasin raskaushaaveet kyllä tiputtelun huomatessani. Enkä kyllä olisi sitä huomannut, jollen olisi niin tunnollisesti tarkkaillut, sillä niin vähäistä se oli.

    Ihmettelen liskäksi vähän omaa kehoa ja kiertoa, kun nyt 4 ensimmäistä luomukiertoa on ollut ihan hyviä ja "normaaleja" niin nyt on sitten kierron heittelyä ja tiputtelua.. Ja tietenkin (tai ehkä juuris siitä syystä) kun on vauvatoiveet korkeammalla kuin aluksi.

    Tälläinen vuodatus tällä kertaa. Jos jollain olisi vielä vastaus liittyen siihen tiputteluun+kiertoon, olisin iloinen
  7. Olen pienen tauon jälkeen palnnut näille sivustoille, kun tuo kuumeilu nyt sitä vaatii. Saa purkaa tuntojaan.. Eli meillä on jätetty hormonaalinen ehkäisy pois helmikuussa ja kondomit pois huhtikuussa. joka kerta olen laskenut mahdollisen oviksen ajankohdan ja miettinyt, onko tärpännyt. Nyt on toiveet taas koholla, kun kierto lähenee loppuaan.

    Nyt on siis kp 23/ 29-32. Ensi viikolla en ehkä vielä testaa, vaikkei mitään alkaiskaan, yritän pysyä rauhallisena ja toivon osumaa.. Harmittaa vaan tuo yksi lyhyt kierto (29pvä), kun ei ihan tiedä, millainen tämän kuun kierto sitten on. Muut on olleet kuitenkin pidempiä.

    Viikko on loppujen lopuksi pitkä aika odottaa ja haluaisin malttaa kuitenkin rauhassa.. Noh, saa nähdä kuinka käy..
  8. Onko seksin määrä jotenkin riippuvainen parisuhteen kunnosta, vai mihin tällä viitataan?
  9. mutta ei myöskään oman makuni mukainen. Tunnen itse ainakin kaksi Janettea, toinen n.15 vuotias ja toinen n. 23 vuotias. Eli ei ole vain niin sanotusti "tämän hetken tyylin muotinimiä". On sellainen erikoinen nimi, kuin haluatkin.
  10. Meillä helteet ovat hiljentäneet seksielämää entisestään. Ei kyllä olla lapsentekohommissa vielä, mutta tämä seksikysymys on itsellekin hieman arka... Meillä minä olen aktiivisempi ja tarvitsen enemmän (seksiä/läheisyyttä) kuin mieheni. Nyt ei kyllä itsekään ole haluttanut, kun on ollut helteitä.

    Meillä yhteistä historiaa takana 6 vuotta ja kyllä seksin määrä on vähentynyt alkuajoista huomattavasti. laatu sen sijaan on parantunut! =). Vaikka ei vielä lapsienteko ajankohtainen olekaan, olen miettinut miten seksin määrää saisi lisättyä oikeisiin aikoihin ja miten toisaalta välttyisimme siltä, että seksistä ei tulisi pakkopullaa tms.

    No, minun ei pidä valittaa, pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja puhua tai muuten yrittää virittää se seksielämä paikoilleen. En kyllä itse vaihtaisi miestäni niistä syistä, mitä ap. on miettinyt. Usein silti on niin, että ongelmat lisäävät ongelmia... Tsemppiä kuitenkin kaikille!
  11. Maija on aivan ihana nimi, eikä loppurimpsussa ole vikaa. Viimistä nimiehdotusta olen jäävi edes arvostelemaan, sillä siinä esiintyy oma ja siskoni nimi...

    Mutta sanoisin, että valitkaa etunimi, loput nimet kaikissa tapauksissa seuraavat aivan hyvin.

    Ehkä kuitenkin Maija Iida Anniina =)
  12. ei tule mieleen ankka, ei ainakaan ensimmäiseksi. Tunnen yhden Iineksen, tosin ikää on jo ainakin 70 vuotta. Ja kyllä, lapset voivat kiusata nimestä, mutta sen ne voivat tehdä nimestä kuin nimestä. Minusta Ines on kaunis!
  13. Tässä nimet, jotka voisin antaa lapselleni, ehkä tässä suosikkijärjestys
    Matias
    Aapo
    Roope
    Aatu
    Eetu
    Eelis
    Juuso
    Joonas
    Julius
    Onni
    Kalle
    Mikael

    Tässä nimet, joista en pidä, tai en antaisi lapselleni
    Veeti
    Miro
    Jimi
    Daniel
    Joel
    Konsta
  14. joutunut nyt jo useaan kertaan vastaamaan sukulaisten kysymyksiin, eikä yritys ole vielä alkanutkaan. Hieman harmittaa, että olen niin yleisesti kertonut suunnitelmistamme hankkia lapsia. Nykyään vastaan aina, että emme yritä, ennen kuin opiskeluni ovat ohi. Voin vaan kuvitella, että vuoden päästä opiskelujen päätyttyä vasta kyselläänkin...

    Voisin kyllä kertoa äidille ja siskoilleni, mutta en kertoisi anopille. hänen hössötystään ja kyselyjään en kyllä jaksa. Muuten kyllä pidän matalaa profiilia, ja kerron vain harvoille. Mahdollisesta raskaudestakin vähitellen..
  15. Juuri eilen ennen nukkumaan menoa asia nousi esille meilläkin. Olen tänään menossa hakemaan uutta satsia pillereitä apteekista. Vilkaisin reseptiä ja totesin että ei tätä varmaankaan enää uusita... Mies ei siihen mitään ihmeempiä kommentoinut, mutta eipä kieltänytkään. Pehmensin vielä, että käytetään muuta ehkäisyä, jos täytyy odottaa. Jäljellä kyllä reseptillä vielä melkein vuosi.

    Eli meillä tilanne on sellainen, että olen 22, mieheni on 24 vuotias vakituisessa työssä. Minulla on vielä 1-1.5 opiskelua jäljellä. Työkuvioita en enää opiskelujen jälkeen malta jäädä odottelemaan, mutta vielä en kuumeesta huolimatta vauvapuuhiin voi ryhtyä: vuosi tästä eteenpäin on kauheaa punnerrusta. Yhdessä ollaan oltu pian 6 vuotta, naimisissa vuoden. Ja kuumeiltu on vähän väliä. Hetki vielä täytyy odottaa...
  16. Tuntuu tuota tekstiä tulevan, niin on pakko vielä jatkaa =D. Toivottavasti käyt täällä vielä lueskelemassa.

    Olen itsekin haaveilija, pilvilinnoja muodostuu koko ajan. Lisäksi olen hieman romantisoiva ja ehkä jopa sinisilmäinen. Kuitenkin olen teini- iästä asti tuntenut itseni kypsemmäksi verrattuna moniin kavereihini ja sama on vieläkin. Nykyään kyllä ikäiseni ovat jo aikuistuneet tai ainakin aikuistumassa, joten eroa ei anää ole.

    Osa kypsyyden tuntemuksesta johtuu siitä, että olisin hyväksynyt lapsen, jos sellainen olisi tullut "suunnittelematta". Edelleen elämäntilanteeni on sellainen, että lapsi saa tulla, jos "vahinko" käy. Muut asiat voivat sitten joustaa.

    Mielestäni sinä tunnut myös kypsältä, ja asioiden pohtiminen osoittaa, että alat olemaan valmis äidiksi. Tekstisi muistuttaa omia ajatuksiani ja pelkojani. Niitä on kiva kertoilla ja vertailla. Kuulemisiin!
  17. jo tuohon alempaan viestiisi, eli miehelläni ei tällä hetkellä ole vauvakuumetta, sillä jos olisi, yritys olisi varmasti alkamassa. Taitaa tarvita vielä hetken, mutta hän suostuu esittämääni aikatauluun(mikäli sellaista on realistista tehdä), jos ei mitään ihmeitä ilmene. On siitä kuitenkin niin paljon puhuttu ja mietitty, esimerkiksi asuntomme järjestelyjä lapsen tultua on pohdittu. Asumme rivitalokolmiossa, josta yksi huone on mieheni harrastushuone: kotiteatteri. Ihana mieheni on valmis luopumaan siitä (ainakin väliaikaisesti, kunnes isompi on hankittava)lapsen astuessa elämäämme.

    Ja en kyllä vakavasti epäillyt, että yrittäisit jotain seläntakana. Vauvakuume on vain niin iso asia, että sitä kuuluukin miettiä yhdessä.

    Opiskelutilanteesi on hieman siis eri kuin minulla, itse en voi nyt keskeyttää. Tiedän kuitenkin ihmisiä, jotka ovat onnistuneet opintoihin paluussa lapsen jälkeen. "Pehmitä" miestäsi vielä, niin ehkä vielä ehdit välissäkin lapsen tekemään, vaikka et heti siihen ryhtyisikään. Aika näyttää, miten käy.

    Siitäkin olen samaa mieltä, että se on loputon oravanpyörä, jos odottaa ja odottaa, aina on jotain, mitä pitää saavuttaa ennen, kuin lapsi on tervetullut. Mielestäni tämä on yliarvostettua.

    No, kattellaan ihan rauhassa vielä hetki. Hyvää paivänjatkoa sinullekin
  18. tuli eilen kotiin töistä ja kertoi miten sen kohta entiset työkaverit kyselivät joko meillekin olisi vauva tulossa, olis kuulemma niistä niiiin ihanaa...=D

    Mutta vakavasti sanoen se odotus taitaa olla mieheni kannaltakin hyvä asia. On kuitenkin iso asia ja muutos entiseen valtava, minä olisin ehkä valmis nyt, mutta luulen hänen tarvitsevan vielä hetken. Ja ehkä hän kantaa enemmän huolta rahasta. Ei meidän tulot kuitenkaan putoais tämänhetkisestä tilanteesta, menot kyllä kasvaa, mutta nykyisestä on varaa tarpeen tullen säästää. Tällä hetkellä jää kuitenkin joka kuukausi "ylimääräistä".=D

    Juuri tuo työtilanne minuaki mietityttää. Valmistun miesvaltaiselle alalle, jossa on kuitenkin hyvät työllistymismahdollisuudet. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että töitä ei ole helppo saada, joten sen varaan en halua laskea. Voi mennä vuosia sen mukavan ja vakituisen työpaikan saamiseksi. Nykyään kuitenkin on noita pätkätöitä ja kauheat vaatimukset. Enkä haluaisi ikuista pätkätyökierrettä. Ehkä jos tarjoutuu määräaikainen paikka mielenkiintoisessa yrityksessä ja tehtävässä niin katsoisin sen rauhassa ensin. Mutta mutta, tulevaisuutta ei voi ennustaa. Voi vain toivoa parasta.

    Lapsettomuuskin on tietysti tämän päivän kysymyksiä, sitä kun ei tiedä kenen kohdalle se osuu ja miksi. On toivottava parasta. Yrittämiseen on todella asennoiduttava siten, että aina ei heti tärppää.

    Niin, monimutkaista. Kaiken tämän lisäksi on vielä tuo vauvakuume, polttava halu kokea pahoinvointia, selkäsärkyjä ja synnytyskipuja =). Niin, nehän tähtäävät kuitenkin siihen ihanaan tavoitteeseen, lapseen. Tsemppiä odotuksen odotukseen! Kiva löytää ihmisiä, jotka miettivät samoja asioita!
  19. Omat polttarini olivat onnistuneet lukuun ottamatta illan päätöstä. Alunperin meidän piti olla saaressa mökillä yötä, mutta illanmittaan tuli ajatus että lähdetäänkin baariin. sanoin että ok, mennään vain,kuuluuhan se perinteisiin polttareihin. Kyyti hommattiin ja lopulta rantaan päästyämme totesimme, että täytyy sittenkin jättää väliin.tunnelma oli mennyt, muutama mökötti, itseäni loppujelopuksi harmitti, että ruokia jäi syömättä ja yövyimme lopuksi eri osoitteissa, että alkuperäinen suunnitelma olisi kuitenkin ollut parempi...

    Yritän siis sanoa, että se tunnelman muutos pilasi polttarit. sitä en osaa sanoa, miten sen voi välttää, mutta viimeinen olo jää kuitenkin vahvasti mieleen. Meillä kuitenkin polttarit olivat aika paljon ennen häitä, joten sama porukka kokoon (meitä oli yht. 6) ja pidimme minun järjestämänä jälkipolttarit. Tällä kertaa ilman paineita, ilta onnistui ja pääsimme jopa baariin. Lopulta siis alkuperäiset polttarit + jälkipolttarit jättivät mieleen mukavaa yhdessäoloa ja hauskoja muistoja.

    eräät toiset polttarit olivat hieman nihkeät, koska porukka jakautui osiin. kaikki eivät olleet nähneet toisiaan ennen, alkoholia ei käytetty (tämä kyllä yhteinen päätös), mikä tietenkin olisi auttanut tunnelman luomisessa. Itse olin joka tapauksessa kuskina.

    Näidenkin polttareiden päätös oli kuitenkin omieni kaltainen: sankari halusi baariin, vain yksi lähti seuraksi. Lisäksi ilmassa oli mustasukkaisuusdraamaa yhden ystävän poikakaverin osalta. Huomio kiinnittyi siis häneen(tottakai ystävät tukevat toisiaan...) ja hän lähti seuraavalla bussilla kotiin (siis 150 km päähän). Tarkoitus oli herättää sankari seuraavana aamuna ja syödä aamupalaa yhdessä, mikä tapahtuikin ja on muuten hyvä idea, mutta edellisen illan tapahtumat häiritsivät ilmapiiriä...

    Olen herkkä näissä ilmapiiriasioissa, eivätkä kaikki välttämättä suhtaudu asioihin samoin. Loppujen lopuksi onnistuminen on pienstä kiinni. Kannattaa panostaa vieraslistaan, mikäli se tuntuu tärkeältä ja on mahdollista. Polttarisankari on tietenkin avainasemassa ja sekä omani, että nämä toiset oli suunniteltu juuri sankarille ja häntä ajatellen. Kannattaa panostaa muutamaan kohokohtaan ja varata tarpeeksi aikaa siirtymiin ja ihan vain "hengailuun".

    Itse en ole mikään menijä ja tein selväksi, ettei mitään hirveää show'ta pistetä pystyyn tai järjestetä noloja tilanteita ym. tai yllytetä tekemään jotain, mitä en muutenkaan tekisi. tietenkin jotain repäisevää on hyvä olla mukana, ettei polttarit muistuta perinteistä baari-iltaa kavereiden kanssa, mikäli baari nyt kuuluu ohjelmaan...

    Tässä nyt ei varmasti ollu mitään uutta mitä tällä palstalla ei jo olisi ollut mutta jotain nyt kuitenkin. joku teema auttaa suunnittelussa, vaikka joku näyttelijä, nalle puh, huvipuisto, strippari, tarjoilija, kesä... Siitä se sitten lähtee
  20. Meillä oli käytössä lahjalista juuri siksi, että olemme olleet kauan yhdessä ja tavaraa on kertynyt vuosien varrella. Lahjoja oli n. 20 eri esinettä, jotakin oli useampia kappaleita, hintahaitari 6- 130 euroa. saimme tietenkin listan ulkopuolisiakin lahjoja, mutta mielestäni tämä on ok, jos lahja on tarkkaan harkittu, tunnearvo on kohdallaan, itse tehty tms.

    Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ei osta lahjalistasta, pitäisi sitä ainakin katsoa sen verran, että tietää minkä tyylisiä lahjoja, esim. astioita pariskunta kerää. Lahjoista sinänsä en valita, haluan tuoda erään näkökulman vain esiin. Eli, mielestäni on kurjaa, jos kaapista löytyy monta eri sarjaa ja kaikkia yksi tai kaksi kappaletta. Lakanoita tai pyyheitä harkitsisin myös tarkkaan, varsinkin jos niitä ei listassa mainita: jos ostat osta pariskunnan näköisiä ja muista, että näitä kyllä löytyy lähes jokaiselta kauan yhdessä olleelta.

    Kaiken kaikkiaan minusta olisi hankala ostaa mitään ilman lahjalistaa, jos en ihan lähipiiriin kuulu, mutta aina voi turvautua rahaan. Kuitenkin ajatuksena alkuperäisen periaate on heino, varsinkin, jos mitään listaa ei voi tehdä. Tottakai se, että vieraat saapuvat on kaikista tärkeinä, ei lahja.
    21. 1 / 2
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt