Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Täällä on jo sumu häipynyt ja aurinko paistaa. Vielä on päättämättä, mitä alan tänään puuhastelemaan.

    Se on totta, mitä katleija kirjoitti, fyysinen ponnistelu väsymyksen partaalle tuntuu jälkeenpäin oikein hyvältä. Tietysti sekin pitää suorittaa jotenkin järkevyyden rajoissa ja myös oma terveystilanne huomioiden.

    No minulla oli eilen toisenlaista ponnistelua. Kun sitä tuli ruuhkaksi asti, aloin jo väsymään ja meni koko päivärytmini sekaisin. Olin puuhastelemassa pikku hommiani, kun tuli soitto. Vanha työkaverini halusi juttukaveriksi Keravanjoen varteen, jossa hän jo istuskeli.
    Meninhän, sanoin että siihän se käy, kun roskapussin käyn heittämässä. Eipä se jutustelu ihan vähälle jäänyt, taisipa tulla taas kerrattua koko elämä ja lukuisat kommellukset työuriltakin. Tunteja siinä hupeni ja mikäs siinä auringon paisteessa oli ollessa.

    Kun tulin kotia ja heittäydyin pitkälleni päivänokosia toteuttamaan, niin taas puhelin kilahti. Nyt oli tulossa jo lähellä ulko-ovea puheliasta nuorempaa sukupolvea. Useampi tuntihan siinäkin rupattelussa meni kahvittelun ohessa.

    Kun sekin sitten oli ohi, tunsin selvää turnausväsymistä. Yritin paikata vielä viivästyneitä nokosiani, mutta ei onnistunut, ei huvittanut telkkarin töllääminen, ei keskeneräiset puuhastelut. Siinä ei auttanut muu kuin painua ulos kävelemään ja pysyä rauhallisesti omissa aatoksissaan. Eipä näistä sen kummempaa vammaa tullut, hyvin nukuttu yö parilla lisätunnilla, kaikki on taas raiteillaan. Sikäli kun se vain on tässä ikävaiheessani mahdollista. Eikähän näissä "kielikylvyissä" mitään pahaa ollut ja harvoinpa tällaista tunkua yhdelle päivälleni sattuukaan.

    Aika rahtia on SkillaNillakin kahden asumispaikan välillä, mutta kyllähän se kaiken tekemisen kanssa piristääkin. Niin olisi minullakin, mutta olen jo tehnyt päätöksen, että mökillä käyntini tältä suvelta on ohi.
    Mitä niittä yhtenään päätöksiään muuttelee.

    Melko kesäisillä päivillä jatketaan!
  2. Enpä ole tullut pienkoneilla tai huliskuppereilla kyytiä ottaneeksi. Aikoinaan olihan lennätyksiä myös syrjäseuduillakin. Paria tilaisuutta oli töllistelemässä. Ajattelin niillä kerroilla jättää väliin. "Väliin" ne sitten ovat jääneetkin.
    Varmaan hyvä lento Latella +kumppanilla. Sekin hyvää, että laskeutuminen on tapahtunut harkinnan mukaan eikä väkisin.

    Hurskaisen kävelykepeistä tuli mieleeni yksi juttu. Olin Peijaksen sairaalassa läsimässä neljän hengen huoneessa. Yhtenä päivänä sisään kolisteli uusi potilas. Hänellä pahkuraisesta katajasta tehty kävelykeppi ja liikunnasta päätellen ihan tarpeeseen. Hyvä keppi, eikä turhan siloiteltukaan. Kyllä se tehdastyöstä erosi.
    Pari miestä alkoi naureskella ja pilkata papan keppiä.
    Aikansa pappa kuunteli sängyn reunalla istuen ja keppiään tarkastellen. Sitten loihe lausumaan suunnilleen näin:

    - Kuulkaas poijaat! Tämä on hyvä keppi, itse olen tarvikepuun huolella valinnut ja hyväksi tuotteeksi valmistanut. On kestävä ja istuu hyvin käteeni. Ei tämä leikkikalu ole. Kun aikonaan kylän herrasväki käveli helotuttejen keikarikeppien kanssa, se hullutus meinas esmerkistä pesiytyä tavan ihmisten, nuorienkin joukkoonkin. Silloinpa minäkin rupesin kepin kanssa höperehtimään. Vaan eipähän se monta reissua kestänyt, kun naurettavalta tuntui terveen miehen pelleillä. Pistin kuitenkin kepin komeroon ja ajattelin, että otan käyttöön kun tositarvis tulee. Tässä tämä nyt on! Eikä minua ärsytä, jos vastaan tulijoilla naama hymyyn vetää. Parempi sekin on kuin tuiki vihasen näköisenä nykivin askelin töpöttelee.

    Sen jälkeen puheet papan kepistä loppuivat. Näkyihän se, kun jotkut henkilökunnastakin saivat hymyn aikaan papan kolistellessa pitkin käytävää.

    Jos nyt hurskaisen terveystilanne ei salli metsään rumuamista sallia, mutta kunhan vaiva tokenee, voisihan ajatella kaiken varalta hankkia ainakin kunnon, hyvälaatuisen, kävelyä helpottavan kävelykepin tarpeita ainakin valmiiksi.

    Aurinkoakin on tänään tullut ja lämpöä parikymmentä. Voi olla, että huomenissa en malta metsästä poissa olla.
  3. Näin oikein, tottahan SillaN on lomansa ansainnut tästäkin Pirtin huolehtimisista ja aamunavauksista.

    Tänään oli poutapäivä, niinpä tein kokeellisen sieniretken. Täytyyhän tarkastella miltä näyttää. En nyt kovin kauas, n. 40 km ajelua. Onhan sekin muutaman kymmenen hehtaarin metsäalue, ehkä sadankin.

    Kuinka ollakaan, tämä tutustuminen meni hyvin, vaikka olihan siellä kävelijöitä ennestäänkin. Kuivilla kangasmaisemillahan on mukava kävellä, mutta eihän siellä tarvitse sienien takia kumarrella. Kuivuus vaikuttaa vieläkin, ehkä myöhemmin jotain ilmestyy.
    Koska tunnen sen seudun, kävelin kilometrin, pari kauemmas alavammille paikoille ryteikköön, jossa keskenkasvuinen sekametsä melko tiuhana kasvaa.
    Ja sieltähän löytyi sen, minkä tällä kertaa halusin mukaani ottaa herkkutatteja ja ihan ykköslaatua. Eikä kävelijöitä näkynyt, ei edes jälkiä. Tuskinpa tyhjäksi nyhdin sienistä, vaikka eihän se notko kovin suuri olekaan.

    Siinä se melkein päiväni tuhraantui. Jo metsässä putsasin ajan kanssa sieneni. Mukavahan oli kaatuneen puun rungolla istuskella ja kun vielä aurinkokin paistoi. Nyt lopputyökin sienien kanssa on tehty, osa pakastimessa ja muutaman päivän annos jääkaapissa.
    Haaparouskujahan kaipailin. Pidän niitä parhaina suolasieninä. Niitä ei juuri vielä ollut, sillä vain yhden käyttökelpoisen rouskun löysin. Eihän sitäkään viitsinyt ryöpätä.
    Tälleen tänään. Ehdin kyllä päivänokosten ja työpuuhieni jälkeen maaotteluakin vilkaista. Tappiohan se aikuisten sarjoissa Ruotsille tuli. En kyllä niin suuri fani ole, että se kummemmin harmittaisi.
    Huomiseen päin!
  4. Onhan Venäjällä kommunistinen puolue. Puheenjohtaja Gennadi Zjuganov. Kannatus lienee tällä hetkellä huomattavasti alle 20%. Sillä ei ole juuri mitään ratkaisevaa päätöksentekovaltaa. On monissa kysymyksissä oppositiossa nykyistä hallitusvaltaa vastaan.

    Pistän lainauksen muutaman kymmenen maan julkilausumasta, jossa on mukana myös Venäjän kommunistinen puolue.
    "Huomautamme, että kehitys Ukrainassa yhdistyy EU:n ja USA:n interventioon, ja on tulosta Venäjän vastaavien voimien kanssa käydystä kiivaasta kilpailusta markkinoiden, raaka-aineiden ja liikenneverkon hallinnasta. Ukrainan kansan, sen enempää kuin muidenkaan Euroopan kansojen etu ei kuitenkaan ole tukea yhtä tai toista imperialistia, tai yhtä tai toista saalistajaliittoumaa."

    Lähinnä sosialidemokraatista puoluetta Venäjällä vastaa "Oikeudenmukainen Venäjä." Kannatus on aika pieni.

    Venäjä on kapitalistisilla, markkinatalousajatuksilla toimiva maa, jossa oligarkit ovat merkittävässä asemassa ja vaikuttamassa. Niin myös Ukrainakin.

    En pidä esittämääni "oppikirjamaisena" totuutena. Kuitenkin kaikkien kanssa on elettävä, myös Venäjän kanssa. Siksi en lähde vaahtoamaan ja hörhöilemään suinpäin.

    Mitä tiedotuksen uskottavuuteen tulee, viimeistään Irakin "savuavien aseiden" olemassa olo "todistettiin" jopa YK: ssa satelliittikuvien avulla USA:n toimesta. Mitään ei ole löytynyt. Kyllä se opetuksena propakandan voimasta käy. Saatiinhan pitkäaikainen verinen sota aikaan, joka yhä jatkuu.

    Hyvää, täällä aurinkoisen päivän jatkoa!






    2
  5. Kiitän kirjoittajia asiallisista, pohtivista ja aihetta valaisevista hyvistä vastauksista. Jos saa yleisesti mainita, joukossa on erittäin hyviäkin toteamuksia, joita en olisi pystynyt laatimaan.

    Pienoinen kritiikkikin kuuluu asiaan, kuinkas muuten.
    Ei ne ole jääneet minua vaivaamaan. Joissain viesteissä vetäistiin, että kouluttamattomat ovat kateellisia ja katkeria, heille jotka ovat saaneet hyvän koulutuksen. Hyvin on tiedossa, että olen saanut vähäisen koulutuksen, titteleitä ei ole. Pahus kun sekin uimamaisterin tutkintokin jäi suorittamatta. Siitä se maisteri olisi helpoimmin tullut.
    No asiaan! Niin...jotenkin koin, että piikki oli tarkoitettu myös henk. kohtaisesti minulle. Eipä mitään, oli miten oli, mielipide se kuitenkin on. Käsitykseni on, että koulutuksen väheksymistä kyllä joskus esiintyy. Esiintyy myös selvää halveksuntaa ja vähättelyä tavallista runttahommaa tekeviä kohtaan. Jopa niin, että maksetaan mukamas liikaa palkkaakin ja siitä menee koko kansantalous persuuksilleen. Faktoja en lausumalleni tässä tapauksessa kaivele.
    Arvostan kyllä myös koulutusta, siihen olen kehottanut myös jälkipolveani nurisematta panostamaan. Liekö siitä ollut apua, mutta ovat kuitenkin hommansa hyvin hoitaneet opiskelujenkin suhteen ja myös töiden suhteen

    Late toi hyvin esille, kuinka kunnallisessakin elämässä päättäjäksi valittu selviytyy hyvin erilaisia näkökantoja omaavienkin kanssa. Mehän olemme joskus jopa tavanneet, mutta kummankin muisti pettää hieman. Pääkaupunkiseutu on sellainen "sulattamo", että tänne mahtuu pyörimään kymmeniä vuosia tapaamatta, vaikka olisikin tuttu.

    Enpä viitsi enempää... jos kuitenkin pistän arvostamani Erno Paasilinnan lausuman ikään kuin "lohduksi oppimattomille."

    "Itseoppinut on ainoa oppinut. Muut ovat opetettuja."