Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Näinhän on käynyt, sellutehtaiden piippuja on sulkeutunut, se ikävä muutos. Siinähän ovat häipyneet työpaikatkin. Otin kyllä nämä hajuhaitat esille, koska se on toisi asia. Tottumattoman nokkaan ne haisivat. Paikalliset tehtaiden olivat sopeutuneet paremmin. Eipä tehtaiden lopetus johtunut näistä hajuista ja kehittyiväthän suodatus laitteetkin. Tehtaiden sulkemisesta voi osoittaa maailman laajuista markkinataloutta, jonne meni metsästämään suomalainen suuri raha, eikä siinä työllisyysvaikutuksia ajatella.

    Late mainitsi mm.maaliaineiden myrkylliset vaikutukset, joista vammautui työntekijöitä loppuiäksi. Tunnen monta sellaista tapausta. Eräs on erikoisesti jäänyt mieleeni. Myrkkymaaliboikotti oli jo julistettu alkavaksi parin viikon kuluttua. Oli pari ison kellarikerroksen lattioiden maalaus esissä, joka olisi pitänyt suorittaa liuotinaine pitoisella kaksikomponentti maalilla. Tuuletus mahdollisuudet olivat huonot, ilmastointi oli keskeneräinen. Työtä tarjottiin ja vaadittiin tehtäväksi. Käsittelimme asiaa ja päätimme kieltäytyä.

    Mutta eihän aina työporukkaan ole yksimielistä. Yksi
    oli yli puhuttu. Hän ilmoitti myöhemmin tekevänsä homman, koska boikotti ei ollut voimassa ja te- sopimus sen sallii, kun pitää raitisilmataukoa. Kyllä hän tiukkana pysyi. Porukassakin alkoi kina kyllästyttää, tehköön sen paskan, kun niin sitkeästi haluaa. Niin se meni, sovittujen taukojenkin pitämien lipsui. Kun niistä huomautti, kaveri kävi kuumana sanasotaa: hoitakaan omat asiat, kateellisia perhanoita olette kun minä ministerin palkkaa kiskon! Myöhemmin sain tietää, että kun hän oli lähdössä työpäivän jälkeen, hän palasi takaisin "ministerin palkkaa" tienaamaan. Ahneus vei järjenkin rippeet.

    Loppu onkin sitten surkeampi. Muutaman viikon kuluttua hän sairastui keuhkoputkeen tulehdukseen.
    Siitä jatkui kierre Meilahteen keuhkojen putsaukseen jolle ei loppua elävänä tullut. Myrkyt olivat polttaneet keuhkoputken suojaavan karvoituksen ja tehnyt muitakin vammoja. Hän ei lopulta pärjännyt missään steriilissäkään tilassa.

    Sairautensa loppuvaiheissa hän saattoi soittaa minullekin monta kertaa päivässä, yölläkin. Ja syytti rankasti. Miksi en ollut pysäyttänyt hänen työtään? Mikään muistuttaminen ja selitys ei auttanut, jankutus vain jatkui. Tokkopa hän käsitti asiaansa itsekään. Vain sen, että loppu on tulossa.

    Pitkä sepustukseni esimerkin vuoksi. Ei ne asiat aina niin yksinkertaisia ole. Ja se, että haju voi olla joskus niin vaarallinen, että se tappaa.
  2. Huomenta sateiseen aamuun. Eipä haittaa, vaihteluahan sekin.

    Eilen paneuduin urheilun seuraamiseen. Ruuskanen oli keihäässä täysin ylivoimainen ensimmäisestä karsintaheitosta alkaen. Eipä jäänyt epäselvää. Mainio tyyppi muutenkin!
    Kaikki suomalaiset pärjäsivät erinomaisesti. Liekö se "jäädyttänyt" muut. Tuloslista Etelätalon jälkeen oli aika huono. Veselin, tsekki siinä välissä kyllä pisti kampoihin.

    Teinhän metsäreissun eilen. Eihän se nyt suurta korpea ollut, metsää kuitenkin. Katselin ja tollistelin luonnon ihmeitä ja samalla myös sieniä. Eipä löytynyt mukaan otettavaa, vain pieniä merkkejä ehkä tulevasta. Eihän paikkakaan kummoinen ollut. Suuntaa vain katselinkin, milloin voisin lähteä pitemmälle. En kuitenkaan tänä suvena mökilleni lähde.
    Hyvinhän naapuriapu SkillaNille on toiminut. Tulihan selväksi sekin, miksi ei viestejä ole sieltä päin tullut.

    Eipä harrastuksille yleensäkään voi "työpalkkoja" laskea. Hyvä jos jotain tulee, mutta onhan ne lähtökohdatkin toiset, kuin pakkatyön puurtamisessa. Se perustuloksi hankittu eläke antaa lisävapauksia harrastuksille, jos halua, intoa ja terveyttä piisaa.

    Täytyypä katsella pilvien rakoa, mihin väliin hyökkään markettiin. Ei siihenkään erityistä hätää ole, mutta jo jaloittelukin on täyttä asiaa. Jatkoja!
  3. Pitäisikö kommentoida? En kyllä ole varsinainen kirjoittaja, luultavasti tiedän paikkani. Kirjoittelen kuitenkin joskus. Tunnen erään oikean kirjailijan, jos nyt ei liene tähti, mutta menestynyt kuitenkin. Hän lähetteli rompsujaan luettavakseni ja pyysi samalla mielipidettäni. Annoinhan palautettakin nimenomaan lukijan näkökulmasta. Hän kuunteli, vähän kyselikin.
    Totesi sitten, että hän ei koskaan lähde kinasille lukijoiden kanssa siitä, mikä on oikein tai väärin. Onhan lukija tavallaan oikeassa ainakin omasta mielestään, vaikka löytäisi sellaistakin, joita voi yhdistellä vallattomasti mihin tahansa. Ja mikseipä sellaisellekin voi yhtymäkohtia löytyä. Kaikkeahan monimuotoisena löytyy. Kiitän kaikkia osallistumisesta.

    Ramoonan kertomasta yököttävän tunteen saamisesta, kerron saman tapaisesta vaikutuksesta.
    Menin tuttuni häiden rääpiäisiin siellä mailla, kun en aiemmin ehtinyt. Sielläpä istuin keinustuolissa ja nappailin huomaamattani ja kokemukseni puuttuessa sahtia ja ainahan tuoppi täytettiin. Oli niin mukava leppoisa olo ja jutut luisti. Eikä juomat pahemmin päässäni tuntuneet. Omin jaloin lähdin pois ja rennosti vetelin menemään. Jossain sitten äkkiä napsahti ja sammuin nurmikolle. Heräsin siihen, kun talon lehmä nuoleskeli naamaani. Kaipa se oksennustani hamuili. Pääsinhän poiskin ja kyllä siitä seurasi parin päivän kunnon rapula.

    Sen jälkeen en moneen kymmeneen vuoteen voinut kaljapulloa tyhjentää, enkä edes väkeviäkään. Jo näkeminen yökötti. No, paranihan sekin tautini, mutta ennemmän kuin neljännes vuosisata siihen meni. En kuitenkaan ole sen sahti-kokemukseni jälkeen juomiini sammunut.
    Tälleen se horinani venyy. Hyvää illan jatkoa teille!