r.riusa

r.riusa profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 17v sitten
29 aloitusta · 4483 kommenttia
Eilen katselin naisten kympin. On ehkä kiihkein kiinnostumiseni "kadonnut." Usein kerrataan vanhoja suuria saavutuksia, jolloin kisoita tuli mitaleita tukuttain. Niihin aikoihin suomalaisten osalta tuskin palataan. Pienuuskin on hyväksyttävä.
Eikös se ole aivan luonnollista, kun harrastus leviää, mitalit on tiukemmassa. Joku "tähti" voi tulla. Eihän siitä ole hyvin kauan, kun eteläisimmille eurooppalaisille hiitäjille naureskeltiin, mutta tahti on muuttunut. Näin nytkin tulokset osoittavat.

Kesäkisoissakin on paljon menneisyydessä suurta muisteltavaa. Kun afrikkalaiset tulivat juoksemaan, kirjat sekoittuivat perusteellisesti. Aika luonnollista. Siksi tuntuu turhalta yltiöpäiset tavoitteet ja syiden hakeminen. Ei siihen auta hiihtoputket, alppimajat, eikä enää "tehosteetkaan" kuten Lahden kisoissa. Nekin tulivat siitä, kun suuria odotuksia luotiin.

Ehkäpä näissäkin kisoissa joku suomalainenkin onnistuu vielä jatkossa paremminkin. Onhan muutamalla edes mahdollisuusia. Jos ei suuria onnistumisia tulekaan, ei sekään maailmaa kaada. Mielipiteitäni voi tulkita pessimistisiksi, mutta olen vain realisti.

Täällä oli taas hyvä "ulkoistamiskeli", ihan kaikki tavoitteeni saavutin. No...se laskiaistiistai jäi pullalla juhlistamatta. Että sellainen pistesija tuli.
Yhtälaillahan naisetkin osaavat. Kuinkahan monta "pappaa" huijarinaiset ovat tyhjentäneet. Mutta mehän olemme tottuneet siihen, että ne miehet... Totuuden katselu voi ehkä loukata...välipä tuolla, tuskin se maailman parantuminen täältä alkaa.

Silti esimerkkinä: mitähän Helsingin sosiaalitoimen johtaja ajatteli, kun kun pisti konttorinsa kerralla viimesen päälle hienoksi veroeurojen ja sitä kautta myös sosiaalitoimen rahoista. Ketä varten? Tämä on vain esimerkki egon nostamisesta ja varojen käytöstä. Ei sillä yksittäisesti ole suurta kokonaistaloudellista merkitystä, mutta niistä puroista... ja esimerkistä ja "staduksen" nostamisesta.

Kuinka moni kunta on hankkinut "pelastajaa" kultaisilla kädenpuristuksilla ja saanut tunarin. Siitä irtipääsemiseksi veronmaksat ovat saaneet pulittaa "lunnaat." Eikö se palkka ole sopiva ja riittävä? Eikä esim. kunnanjohtajan palkka ole mitätön milloinkaan. Tämänkin esitän vain esimerkkinä yhteiskunnan varojen holtittomasta käytöstä. Kyllähän ottajia löytyy, jos päättäjien asemaan kiivenneillä ei ole kontrollia, tai on "oma lehmä ojassa."

Pörssiyhtiöt ja niiden pääomistajat ovat oma lukunsa. He ovat niitä, jotka julistavat toisaalta isänmaallisuutta ja toisaalta käyttävät tarkkaan lainsäädännön "porsaanreiät" verojen kierrossa, kannattavienkin yritysten siirrossa halpamaihin. Reitti voi olla Viro - Romania - Kiina - Intia, se "isänmaallisuus" hylkää kaiken. Vain raha ja peli on tärkeää. Kuitenkin näidenkin toimien takanan on joku ihmisrotuun kuuluva. Usein ylipalkattu saneeraaja pätkätöissä tekemässä teurastusta.

Yksi esimerkki vielä. On kovaa huutoa, että venäläisille ei pitäisi myydä maata. Sen kanssa olen lähes samaa mieltä, miksikä myydä, kun takana on keinottelu. Entäpä kun keskivarakas venäläinen "oligarkki" tulee muovikassi täynnä euroja, ja tarjoaa hulppean hinnan? En selitä, mihin periaate katoaa. Selittäkööt he, jotka ovat "maansa myyneet."
Olen minäkin katsellut kirjoittajien historiaa. Mielenkiintoisia sanan käyttäjiä on ollut. Sitkeimmät ovat pysyneet pitkään, kuten tänne Kahvipirttiin monet kirjoittajat. SkillaN on vetäjänä vuosia onnistunut hyvin. En ala erikseen erittelemään, mutta luulenpa että kaikki odottavat tuttua "aamun avausta." Olen myös seurannut SkillaniN monenlaista muuta osallistumista ja huomannut, että tämä Pirtti-työmaa on tärkeä, mutta vain pieni osa monesta muusta toiminnasta.

Minähän jossakin letkautin, että tämä nettikirjoitteluni ei ole "työmaani."Sillä vastasin syytöksiin, että muka kirjoittelen vuorokaudet ympäriinsä erilaisilla "puskalauseen pätkillä."

Kirjoitan milloin haluan ja yleensä "haluan" harvakseen. Siksipä olen keskustelijan huono, en ole vastailemassa, enkä tietysti odota toisiltakaan. Voihan tuota jorista "yksinpuheluakin", haitanneeko tuo mitään.

Vastaan nyt kuitenkin "sinisirkku - pilvelle." Kiitos nyt vaan rohkaisusta. Käsitykseni mukaan olemme melkoisia vastakohtia, sekä osallistumisen, että maailmankuvamme suhteen. Se rakentuu erilaisista aineksista. Näin se vain on, eikä siinä ole mitään pahaa. Se aivan luonnollistakin. Jatka sinäkin vain välittämättä solvauksista. Mielestäni erilaisuus on vain hyväksyttävä, eikä kannata antaa periksi.

Säätiedoitus: mittari nollassa, sataa tuhruttaa, polut pikkasen hankalia kävellä. Mutta se on pieni riesa eväshankintojen suhteen. On se leipä ollut tiukemmassakin.
Kylvaan se niin on, että nappasin ne sukseni ja mononi päivällä sieltä Pirtistä ja lähdin suksimaan. Ajattelin, että mitäpä tuosta kuuluuttelen, kun sinne yhdet hikilaudat jäi. Luulin niitä kyllä SkillaNin tuomiksi, mutta ne olikin M-K:n. Ihan käyttökelpoisiltahan nuo vaikutti. Hyvinhän nuo on ainakin pelanneet, koska Venlan ovat rättiväsyneeksi saaneet. Liekö vauhdilla jahdannut huhuilemaan lemmikkieläimiään. Se on muuten hyvä kikka, kun käyttää sukissaan erivärisiä raitoja. Ei mene väärin, kun muistaa mielivärin pistää oikeaan jalkaan.

Minä taas hermostuin, kun mittari käväisi nollassa. Ajattelin, että onkohan aamulla enää luntakaan. Piti ihan paniikissa hyökätä ladulle, että ehtii vielä raapaista talven nautinnoista jotakin irti. No nyt tulee kyllä lisää hiihtoalustaa ja pakkasta.

Ihmettelin kyllä sitäkin, että taitaa Pirtin väki olla vetämätöntä porukkaa, kun hiihtokaan ei maista. No onneksi Venla lähti hutkimaan asian perään. Taas on ne hikilautani Pirtin seinustalla ja monot sisällä. Siitä vaan vapaasti kuka ehtii. Huomenna en hiihtele.
Jostakin lukasin joskus elämänohjeita, että olisi toive elää elämänsä ilman häpeää, olla vain sellainen kun haluaa ja parhaalta tuntuu. Riisua myös itsensä pois kaikenlaisesta, ympäristön, teollisuuden, humpuukin ja mainosmarkkinoiden pauloista. Eikä olla huolissaan, mitä ihmiset mahdollisesti ajattelee, pelkäämättä edes "kunnianmenetystä" asioissa, jotka eivät ole elämänlaadulle tärkeitä. Näihin voi laskea muodin, mitättömät "tyylivirtaukset", mainokset joissa sanotaan, että "tämä on juuri sinulle tärkeään, tällä erotutut joukosta, tulet omaksi itsekseksi ja jne." Voihan sitä "erottua, jos se on "arvo", pitämällä samoja kuteitaan vuosikymmeniä. Hyvä tapahan tietysti on paikkailla ja huuhtasta välillä. Siinähän ne ajan saatossa käyvät välillä muodissakin ja sitten taas poistuvat, mutta vaatetuksesta silti käyvät. Tummaa pukua kyllä pidän kunnossa. Vanhemmiten sille näyttää tulleen käyttöä, lähinnä ikävissä merkeissä. Kuitenkin sen verran harvoin, että eipähän tuo näissä paljonkaan kulu. Tunnustan silti, että enhän aivan täydellisesti ko.tervettä elämänohjetta noudata - mutta melkein.

En minäkään osaa neuvoa noissa hopean kiillottamisissa, vaikka joitakin pokaaleita ja lusikoita on - piti ihan tarkistaa "romulaatikosta." Joku on niitä katsellut ja pyytänyt kertomaan "historiaa." Kohtelias toteamus on, että "eihän sinusta uskoisi." Eihän ne suuria menestyksiä ole, lähinnä kyläkilpailujen tasoa.
Olisihan lusikat asiallisempia kiilloitettuna, mutta ajattelin niinkinpäin, että kuvastaahan ne palkinnot sellaisenaan omistajaansa. Ainahan sitä matkalla rähjääntyy. Toivon silti, että löytyy joku asiaa tunteva, joka jelppaa "Hedwingiä." Hyvää iltaa sinulle, kuten myös kaikille toisillekin. Enempää ei puupäästäni löydy, joten asiaan en päässyt. On se puukin ihmeellinen, kesällä se kasvaa ja talvet kituu paikallaan niin, että iänkin voi laskea vuosirenkaista.