Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Yhtälaillahan naisetkin osaavat. Kuinkahan monta "pappaa" huijarinaiset ovat tyhjentäneet. Mutta mehän olemme tottuneet siihen, että ne miehet... Totuuden katselu voi ehkä loukata...välipä tuolla, tuskin se maailman parantuminen täältä alkaa.

    Silti esimerkkinä: mitähän Helsingin sosiaalitoimen johtaja ajatteli, kun kun pisti konttorinsa kerralla viimesen päälle hienoksi veroeurojen ja sitä kautta myös sosiaalitoimen rahoista. Ketä varten? Tämä on vain esimerkki egon nostamisesta ja varojen käytöstä. Ei sillä yksittäisesti ole suurta kokonaistaloudellista merkitystä, mutta niistä puroista... ja esimerkistä ja "staduksen" nostamisesta.

    Kuinka moni kunta on hankkinut "pelastajaa" kultaisilla kädenpuristuksilla ja saanut tunarin. Siitä irtipääsemiseksi veronmaksat ovat saaneet pulittaa "lunnaat." Eikö se palkka ole sopiva ja riittävä? Eikä esim. kunnanjohtajan palkka ole mitätön milloinkaan. Tämänkin esitän vain esimerkkinä yhteiskunnan varojen holtittomasta käytöstä. Kyllähän ottajia löytyy, jos päättäjien asemaan kiivenneillä ei ole kontrollia, tai on "oma lehmä ojassa."

    Pörssiyhtiöt ja niiden pääomistajat ovat oma lukunsa. He ovat niitä, jotka julistavat toisaalta isänmaallisuutta ja toisaalta käyttävät tarkkaan lainsäädännön "porsaanreiät" verojen kierrossa, kannattavienkin yritysten siirrossa halpamaihin. Reitti voi olla Viro - Romania - Kiina - Intia, se "isänmaallisuus" hylkää kaiken. Vain raha ja peli on tärkeää. Kuitenkin näidenkin toimien takanan on joku ihmisrotuun kuuluva. Usein ylipalkattu saneeraaja pätkätöissä tekemässä teurastusta.

    Yksi esimerkki vielä. On kovaa huutoa, että venäläisille ei pitäisi myydä maata. Sen kanssa olen lähes samaa mieltä, miksikä myydä, kun takana on keinottelu. Entäpä kun keskivarakas venäläinen "oligarkki" tulee muovikassi täynnä euroja, ja tarjoaa hulppean hinnan? En selitä, mihin periaate katoaa. Selittäkööt he, jotka ovat "maansa myyneet."
  2. Eipä tämä tietsikka ole suuria muutoksia tehnyt. Aamulla kaurapuuro, kuppi kahvia, pieni rimpuilu vaatimattomassa kuntosalissa (ehkä 20min.), hyvillä keleillä korvaan sen aamukävelyllä. Tämän jälkeen toinen kupillinen ja siinä sivussa lehdestä tärkeimmät uutiset. Näitä ei tämä kone sivuuta.

    Sitten saatan katsella tiekkariakin, ehkä joskus kirjoittaakin. Tätä touhua olen ainakin pyrkinyt rajaamaan.
    Joskus voi tulla päivä, jolloin muu "ei luista", tökkäydyn koneelle, tulee päiviä, etten avaa koko välinettä. "Vieroitusoireita" en ole huomannut.

    Eka kerran koskin tietokoneeseen n. 2 vuotta sitten. Paukapäisenä en hakenut apua, en kursseja, vaan kirjastosta oppaita. Ehkä siinä pari kuukautta meni, että tämä vehje sotki elämääni, ennenkuin alkoi pikkuhiljaa toiveitani tottelemaan. Eikä ne toiveetkaan suuria olleet, vain pientä hyötykäyttöä ja lueskelua.

    Jälkiviisaana en tekisi samalla tavalla, vaan menisin jollekin alkeiskurssille. Eipä tuo ole harmi, hyväähän se tekee käyttää päätäänkin. Helpottihan sekin, että olin joskus käyttänyt kirjoituskonetta. Vaikka se on suhteellista, kirjoituskonetaitojani oli sen verran jäljellä. että se varmasti jelppi aika paljon. No en ole kyllä
    vieläkään mikään "tekijä", mutta ei ole tavoitteetkaan enää tämän suuremmat tässä asiassa.
  3. Olen minäkin katsellut kirjoittajien historiaa. Mielenkiintoisia sanan käyttäjiä on ollut. Sitkeimmät ovat pysyneet pitkään, kuten tänne Kahvipirttiin monet kirjoittajat. SkillaN on vetäjänä vuosia onnistunut hyvin. En ala erikseen erittelemään, mutta luulenpa että kaikki odottavat tuttua "aamun avausta." Olen myös seurannut SkillaniN monenlaista muuta osallistumista ja huomannut, että tämä Pirtti-työmaa on tärkeä, mutta vain pieni osa monesta muusta toiminnasta.

    Minähän jossakin letkautin, että tämä nettikirjoitteluni ei ole "työmaani."Sillä vastasin syytöksiin, että muka kirjoittelen vuorokaudet ympäriinsä erilaisilla "puskalauseen pätkillä."

    Kirjoitan milloin haluan ja yleensä "haluan" harvakseen. Siksipä olen keskustelijan huono, en ole vastailemassa, enkä tietysti odota toisiltakaan. Voihan tuota jorista "yksinpuheluakin", haitanneeko tuo mitään.

    Vastaan nyt kuitenkin "sinisirkku - pilvelle." Kiitos nyt vaan rohkaisusta. Käsitykseni mukaan olemme melkoisia vastakohtia, sekä osallistumisen, että maailmankuvamme suhteen. Se rakentuu erilaisista aineksista. Näin se vain on, eikä siinä ole mitään pahaa. Se aivan luonnollistakin. Jatka sinäkin vain välittämättä solvauksista. Mielestäni erilaisuus on vain hyväksyttävä, eikä kannata antaa periksi.

    Säätiedoitus: mittari nollassa, sataa tuhruttaa, polut pikkasen hankalia kävellä. Mutta se on pieni riesa eväshankintojen suhteen. On se leipä ollut tiukemmassakin.
  4. Jostakin lukasin joskus elämänohjeita, että olisi toive elää elämänsä ilman häpeää, olla vain sellainen kun haluaa ja parhaalta tuntuu. Riisua myös itsensä pois kaikenlaisesta, ympäristön, teollisuuden, humpuukin ja mainosmarkkinoiden pauloista. Eikä olla huolissaan, mitä ihmiset mahdollisesti ajattelee, pelkäämättä edes "kunnianmenetystä" asioissa, jotka eivät ole elämänlaadulle tärkeitä. Näihin voi laskea muodin, mitättömät "tyylivirtaukset", mainokset joissa sanotaan, että "tämä on juuri sinulle tärkeään, tällä erotutut joukosta, tulet omaksi itsekseksi ja jne." Voihan sitä "erottua, jos se on "arvo", pitämällä samoja kuteitaan vuosikymmeniä. Hyvä tapahan tietysti on paikkailla ja huuhtasta välillä. Siinähän ne ajan saatossa käyvät välillä muodissakin ja sitten taas poistuvat, mutta vaatetuksesta silti käyvät. Tummaa pukua kyllä pidän kunnossa. Vanhemmiten sille näyttää tulleen käyttöä, lähinnä ikävissä merkeissä. Kuitenkin sen verran harvoin, että eipähän tuo näissä paljonkaan kulu. Tunnustan silti, että enhän aivan täydellisesti ko.tervettä elämänohjetta noudata - mutta melkein.

    En minäkään osaa neuvoa noissa hopean kiillottamisissa, vaikka joitakin pokaaleita ja lusikoita on - piti ihan tarkistaa "romulaatikosta." Joku on niitä katsellut ja pyytänyt kertomaan "historiaa." Kohtelias toteamus on, että "eihän sinusta uskoisi." Eihän ne suuria menestyksiä ole, lähinnä kyläkilpailujen tasoa.
    Olisihan lusikat asiallisempia kiilloitettuna, mutta ajattelin niinkinpäin, että kuvastaahan ne palkinnot sellaisenaan omistajaansa. Ainahan sitä matkalla rähjääntyy. Toivon silti, että löytyy joku asiaa tunteva, joka jelppaa "Hedwingiä." Hyvää iltaa sinulle, kuten myös kaikille toisillekin. Enempää ei puupäästäni löydy, joten asiaan en päässyt. On se puukin ihmeellinen, kesällä se kasvaa ja talvet kituu paikallaan niin, että iänkin voi laskea vuosirenkaista.