Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. SkillaN, kirjoitit että Pirtin väki vaan on ymmärtävinään. Juu, minä kuulun heihin. Yhtälaillahan siihen on huumorilla vastattava. Noo, kylläpä rakentavat kirjoittamisesi tulee ymmärretyksi. Monet asiat vain minulta jää siihen, että pelkästään luen. Siitä huolimatta, vaikka kirjoittelet myös keskustelun pohjaksi sopivia asioita. Minulla vain ei puhti riitä ja niin jää usein vain aikomukseksi. Johtuu myös tästä harvasta rytmistäni.

    Olen myös ollut huomaavinani, että Pirttiin hyvät kirjoittajat eivät jahtaa "pitkää ketjua" tekopeleillä. Tottahan se syntyisi, jos sen päämääräksi pistää. Parempi näin, mieluummin vain sitä rataa, kun se luontevasti syntyy. Mitä ymmärtämiseen vielä tulee, hyvässä talossahan kuuluukin käyttäytyä asiallisesti. Tunnustan, että ehkä hivenen käytän "itsesensuuriakin", enkä tuppaa möläyttelemään kaikkea, mitä pätkivässä päässäni väliin pyörähtelee. Toivon, että tämä jaaritukseni ei tule ymmärretyksi siten, että en ymmärrä huumoria. Sellaista piirrettäni en tunnusta, vaikka se olisikin!

    Vänkkyrään kasvaneita luonteitahan näyttää tuolla keskusteluissa vipeltävän, kuten H* ilmaisi. Tulee mieleeni suurehkojen työmaiden ruokatuvan takapöydät, johon kerääntyi irvailijoiden ja ketkujen joukko.
    Sillä joukolla oli suupaltti, vikkelä "johtaja", joka hauskuutti oppilaitaan ja jujutti heitäkin tekemään pikku konnuuksia. "Johtajalla "oli tarkka näkö, hän haki sopivan uhrin ja alkoi levittää perättömiä juttujaan, aivan kaikesta, mihin sairas mielikuvitus pystyi. Kun työporukka alkoi voida pahoin, olihan ne selvitettävä. Ja selvisihän ne, "oikeassa elämässä." Samantapainen ilmiö se on täälläkin. Luulenpa, että yksi ketkula on päänä ja päätoimisena.
    Niin, se säätiedotus; kympin hujakoilla miinuksia (puolet pois eilisestä) aurinkokin rökitti ja mainio keli saapastella.
  2. Näitä suuria asioita pohtiessa tuntee itsensä hyvin pieneksi. Se ei kuitenkaan ole este, etteikö mielipidettään voisi sanoa, jos sellainen sattuu olemaan.

    Nuo mielipiteet Afganistanin vuoriston pommittamisesta sileäksi, jopa atomipommin käyttö tai maaperän myrkyttäminen käyttökelvottomaksi, ovat mielestäni huitaisuja, jotka voi panna järjettömyden piikkiin. Afganistanissa on ihmisiä viisi kertaa Suomen asukkaiden määrä. Tuskinpa millään laskennalla terroristeiksi voi luokitella yhtä tuhannesta. Joku ihmisarvo täytyy olla, asuipa missä tähansa.

    Mitä laajat sotatoimet auttavat? Mitä se auttoi Vietnamissa? Siellä pommitettiin ja myrkytettiin viimesen päälle. Millähän mitataan tulokset Irakissa? USA aloitti sodan vastoin YK:n päätöksiä. Perustelu oli järjestelmälliseen valehteluun rakentunut tieto "savuavista aseista." Mitään ei ole löytynyt vieläkään. Diktaattori on hirtetty, mutta mikä on ja mitä on vielä hintana? Siihen olisi voinut löytyä kärsivällisyydellä inhimillisempi ratkaisu.

    Rune kertoi jo Afganistanin lähihistoriasta. Ei siihen muuta. Afganistanissa on monien sotapäälliköiden omia alueita, jotka ovat kahakoineet keskenään kauan. USA auttoi pommituksillaan Pohjoisen liiton näennäiseen valtaan nukkehallituksineen. Myös keskinäinen sota jatkuu, mutta siinäkin käy niin kuin humalaisten tappelussa. Kun menet väliin sorkkimaan, saat tappelupukareista yhtenäisen vastustajan. Tulokas koetaan miehittäjänä. Monet asiantuntijatkin pitävät ulkopuolisia sotaa käyvänä osapuolena, eikä pelkästään rauhanturvaajina.

    Suomella ei ole koskaan ollut siirtomaita hallinnassa ryöstettävänä - onneksi. Monilla valtiolla on ollut ja monista ovat joutuneet luopumaan pakon edessä. En tiedä, liittykö Afganistaniin myös saalistettavaa alueena. Sekin on mahdollista.
    Suomen kannattaisi pysyä tästä sopasta erossa. Jos jossain vaihessa voi rauahanomaisin keinoin olla avuksi, sehän on hyvä.
  3. Ei siinä ainakaan pahaa tapahdu, jos tuon perustellun kirjelmän lähettää YK:n pääsihteerille. Tuloksista nyt ei voi "varmaa" ennustella. Sama tilanne lienee usein myös Joulupukille kirjeen lähettäneille. Siinä on esteenä välissä ymmärtämättömät vanhemmat. He eivät kai tuhlaa varojaan aseisiin, mutta muuhun "vähemmän tärkeään", kuten ruokaan ja vaatteisiin. Ja pehmeät paketitkaan eivät ole suosiossa etusijalla. Näin olen joskus huomannut.

    Muistan kun olin joskus ennen mukana väsäämässä jopa "tulikivenkatkuisia" kirjeitä ja julkilausumia isoille ja pienille päättäjille. Harvoin niistä huomasi olevan tehoa ja väsykin alkoi tulla turhauttavaan puuhaan. Mutta ainahan löytyi aloitteen tekijöitä, jotka eivät useinkaan muuta tehneet. Että sinnehän niitä lenteli.
    Kuitenkin joskus oli "herkkähipiäinen" kuntatason päättäjä tai virkamies, joka kutsui neuvonpitoon. Tiedä häntä, oliko kyseessä "valohoito" tai lähestyvät vaalit.
  4. Niinhän tuo on kuin autiotalon ovea koputtelisi, pääni ei vastaa. Ei edes ala päätä särkemään. Liekö syynä seisova pakkaskeli...älähän mitään, nyt lentää hienoja lumihiutaleitä, jotka hyvin näkyvät katulampun valokiilassa. Eiköhän se tästä ala...
    SkillaN uhkaili peruuttaa matkaunelmansa mahdollisen maanjäristyksen takia. No, mitäpä tuohon sanoisi. Saattaa mennä ihmisikä odotellessa, eikä järise. Entäpä jos... perempi kuin en neuvo mitään.

    Tuo Hintriikan teettämä temppuhan on hieno oivallus. Noin helppoa se on, että saa kasvonsa näyttämään oikeilta. Tokihan se on hiukan maksanut, mutta olisi ne enemmän maksaneet ihmetökötit. Eikä tulos olisi parempi. Minulla on vanha henkilövaaka, jota voi helposti säädellä( silloin ei tunnettu sanaa"kalibroida") jos tuntuu olevan mittavirhettä. Hoidin aikoinaan painonhallintaa siten, että kiristin vain ruuvia ja kaikki oli kunnossa. Mutta heräsihän se epäilys viimein. Niinpä pinkaisin terv.keskuksen yleisön käytössä olevassa painomittarissa, otin "koodit" ja asensin vaakani kohdalleen. Aika paljon olikin mittarivirhettä. Muuten hyvin, mutta olen huomannut, että jos käy älykkäitä vieraita ja he yrittävät tarkistaa painonsa, he saattavat tehdä vaakaan "korjauksen."
    Siitä vanhasta jutusta,H*. Hyvän ja pahan ominaispiirteistä ei meillä todellakaan liene kovin eroavia näkökantoja.

    "ph" kertoi kalsarien paikkaamisesta. Eikö se oli niitä kaikkein helpompia hommia. Eihän ne ole yleensäkään julkisella paikalla näytillä. Samahan tuo lienee miten ne turaa ja kokoon kursii. Se on vähän sama monessakin hommassa, jos esim. rakentaa huoneen nurkkaan kotelon putkien piilottamiseksi, turha sen kotelon runkorakennetta on piiloon jäävältä puolelta
    hiekkapaperin kanssa kiilloitella ja siloitella.

    Ei se sittenkään tämä yläpään koteloni tainnut kunnossa olla. Silti, jatkoja!
  5. Eikä "maailmaa syleilevä" mielipiteeni istu " leppoisaan kahvipöytään. Mutta tämän kerran.

    Niinhän se on kuin H* sanoo, että unelmat ja haaveet liittyy johonkin kauniiseen. Mutta voi se liittyä jonkun kohdalla hyvin rumaankin. Mao haaveili asemastaan maailman valtiaana sen "pitkän marssin jälkeen." Hän haki yhteistyötä päämääränsä saavuttamiseksi mm. Stalinin kanssa. Stalin ei halunnut jakaa valtaa, vaan päinvastoin suunnitteli istuttavansa Kiinaan "nukkehallituksen." Niinpä Mao haki kumppania jopa USA:sta ja saikin presidenttitason vierailun aikaan, mutta homma ei edennyt.

    Hitler haaveili myös maailman valtiaaksi ja "puhtaan "arjalaisen rodun luomista. Kaikki nämä herrat loivat itselleen mahtavan henkilökultin ja veri vuosi. Ehkä he tunsivat olevansa hetken haaveidensa täyttymisen kynnyksellä.

    Voi siis olla myös kieroutuneita "haaveita", subjektiivisesti kuitenkin peräti mahtavia haaveita ja unelmia. Tuhkavuoret vain ovat olleet heille välivaiheita, joissa ihmismassat eivät merkinneet tosiasiassa muuta, kuin sotureina päämääräään pyrkiessä.

    Tietolähteitä olen tietysti käyttänyt. Yksi hyvä ja luotettavan tuntuinen on: Jung Chang, tietokirja Mao. Kiinassa syntynyt, siellä yliopistossa lukenut englantia ja saanut stipendin englantilaiseen yliopistoon. Hänen vanhempansa olivat Kiinan kom- puolueen merkittäviä virkamiehiä. Mm. sitä kirjaa tankkasin edellisen joulun, lähes tuhat sivua.Sehän oli "kiertävä" joululahja, josta sitten pidimme palaverinkin. No olen kyllä jonkun verran lukenut muutakin Kiinaa käsittelevää, mutta tämä on mielestäni paras ja laaja-alainen.

    En unohtaisi Bushin "tähtien sotaakaan" suurien haaveiden joukosta. No se ei ainakaan pitkälle kantanut. Haaveita on myös "pienemmilläkin" tekijöillä, jotka ovat valmiita lähes vaikka mihin, kunhan omat mielikuvituksen ja kilpailun tuottamat tavoitteet täyttyvät. Ihminen ja lähimmäinenkin jää vain "hyödylliseksi välikappaleeksi" siksi aikaa kun siitä on suoraa hyötyä.

    No niin...en peruuta kirjoittamaani. Hyviä, kuivia pakkaskelejä on pidellyt. Eikä hiki tullut vaikka reippaastikin kävelin.
  6. Lätyt (tai peremminkin letut) ovat hyviä. Johtuu siitä, että minäkin osaan valmistaa. Vai olisi Latella vielä...mutta kun en osaa tällä koneella tilata. Tokko tässä lie sellaista nappulaakaan.

    Kaipa niistä kaikkien ihmisten haaveista tuhkavuoren saisi, mutta taitaisi tulla vielä suurempi tuhkavuori toteutuneista, tai osittain toteutuneista haaveista. Tai on tullut. Haaveita on ollut maailman valloittajilla, vähämielisillä kuninkailla, sotapäälliköillä, siirtomaiden haalijoilla... niin, ja monet ovat toteuttaneet. Roska ja tuhkakasoja on tullut.

    Mitä pitemmälle on aina vaan yltyviä, lisääntyviä, loputtomia haaveita on joku,jotkut saaneet toteutettua, sitä suuremmat "tuhkakasat" ovat jälkeensä jättäneet. Pikkueläjän "jalanjäljet" ovat myös pieniä. Olen kyllä minäkin joskus haaveillut, pienessä olen onnistunutkin. Nykyään elämä on jo melko realistista, ei edes mielikuvitukseni yllä kovin suuriin lentoihin.

    Miksikäs ei väreillä leikkiminen ole taiteilua ja taidetta, vaikka Venlastiina yritti vähätellä. Olen käynyt aika usein (kummallista?) erilaisissa taidenäyttelyissä. Ihan mielenkiinnosta. Tyylit ja tavat, millä taidetta on tehty, on täysin rajattomat. Olen kai niin tyhmä, että jopa itsekseni naureskelen. Silti, vaikka tekijät eivät olisikaan amatöörejä. "Väreillä leikkimällä" saa hyviä töitä, vaikka ei osaisi itsekään selittää mitä se tarkoittaa. Olen kuullut taiteilijalta vastauksen:" se tarkoittaa sitä, mitä katsoja näkee". Taisi mennä vikaan...ette kai luule, että minä luulen olevani asiantuntija. Itse oppineena olen muutaman taulun turannut. On ne seinälle kelvanneet diktaattorisella päätökselläni.

    Pitikö hän vielä....ei sittenkään! Töihin, sanoi lapatossu, kun lähti melko tyhjää roskapussia säilytykseen raahaamaan. Pakkasta on, ettei hikikään tule.