r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Tässä välissä tehdä rusautin "viikkosiivouksen." Vähän kuin valohoitona, pahimmat roskat maton ja sohvan alle. Kyllä se näin hämärinä päivinä täydestä menee.

    Noista töistäni ja "ahkeruudestani." Kaikkihan käy kuin hidastetussa elokuvassa, suunnittelu ja puuhat. Kun ei ole "tuotantotavoitetta", voi riittävästi jahkailla. Ja sitten se tärkeä: painotusero kertomisessa. Voihan ne vähäpätöisetkin hilata "ansiolistalle." Niin näyttää paremmalta. Kävelyt, kauppareissut, roskien vienti, päivänokoset...kaikkihan ne voi "raatamiseksi " runoilla. Vähänpä sitä "vapaa-aikaa " jääkin...
  2. Alkaa se jo vähän vaalenemaan pilvisyydestä ja tihkusateesta huolimatta. Ei kuitenkaan silmiä häikäise, aina voi keksiä "hyvääkin."

    M-L kertoikin aika laajasti koivun hyödyntämisestä. Kyllä se niin on, että kestävät jäät ja mahlan tiputtaminen ei samalle päivälle satu. Olen käyttänyt tiputtelun aloittamisen merkkinä sitä, kun koivu alkaa hiukan vihertää. Mahlahan niitä kasvun perustarpeita kuljettelee.

    Jotta pääsisin kehumaan, tuohitöitä olen lajin verran tehnyt; muutaman parin virsuja, muutaman kontin ja erilaisia "astioita", vakkoja. Niillähän oli "vanhassa taloudessa ihan hyötykäyttö. Sieltäpä ne juuret ovat perinnöksi lähteneet. Yli viiskyt vuotta kaupukieläjänä on tietysti tätäkin perinnettä hiukan nakertanut, mutta tiaisuuden tullen kyllä nakertelen kaikenlaista. Olen korpimökkini pihalle mm. pystyttänyt "toteemipaalun", värittänyt erikoisen kärähkän niillä sävyillä joita on "käteeni" sattunut. Harvoinhan siellä katselijoita käy, mutta huomatuksi "toteemi" tulee. Eipä se mihinkään rituaaleiheni liity, vaikka sanonkin, että pitäähän se minullakin joku olla.

    Jaaha...täytyypi alkaa suunnittelemaan, minkä puuhan tänään pääjuonteeksi ottaisi. Tietokoneen hallintakurssiakin ajattelin, mutta kyllä se siihen jääkin. Ei tuntunut riittävän tarpeelliselta ja muutakin ajakulua on riittävästi.

    Ryhdikkäästi vain jatketaan!
  3. No iltaa ensin! Juolukat ovat "minun kielessäni" mustikoita suurempia, usein suorämeessä kasvavia tummansinisiä marjoja. Varsikin on mustikan vartta jämerämpi. Siksi yritin kuvailla, koska olen kyllä kuullut juolukoita nimitettävän variksenmarjoiksi. Variksenmarjat ovat pieniä, matalammassa varsikossa. Niitä en ole käyttänyt. Juolukkaa kohtaan on vanhastaan tunnettu epäluuloja. Olen poiminut niitä ja pidän ihan hyvänä marjana.

    Noita ylläolevia askareita en ole juurikaan tehnyt, mutta nähnyt tehtävän. Ihan hyvää puuhaa, ei vain ole sattunut tarvetta noita puuhastella. Näinhän niitä harrastuksia valitaan.

    "Svenskan" arvioon narsistisuudesta ajattelin kirjoittaa...mutta vedin takaisin. Se aihe olisi johtanut turhan pitkään jaaritukseen. Eiköhän täällä liene kullakin persoonallinen asenteensa, enkä katsonut
    tarvetta selittelyihin. Ja huumori olisi ehkä karannut "käsistä."

    Hyvää yötä vaihtelevan tyytyväisille ja myös tyytymättömille!
  4. Ilmoissa ei muutoksia, samaan malliin menee, suunnilleen. Tosiaaan, päivää!

    Aasialainen muistutti viiskytluvun lopulla sen verran tukevasti, että on muistiini jäänyt. Koetteli ja kuumutti sen verran päätäni, että hutera olo tuli. Jästipää kun olin, en pitänyt töissä rokulia. Saattoihan se työpanos olla kyllä entistäkin vajavaisempi. Sen muistan, että hotapulveria nappailin ja kuumaa mehua litkin. Näillä teholääkkeillä se työkuntoisuuskin muutamassa päivässä koheni. Kaipa siitä vastustussuojani fyysisesti kasvoi. Mahdollista henkistä vammaahan ei itse huomaa, mutta ainahan asiaan "syvällistyneitä" harrastaja - analyysin tekijöitä onneksi joskus on ilmaantunut.

    Kuuskyt lopun "hongkonkilainen" ei enää pystynyt. Ehkä he terkkarissa ovat Venlastiinalle tätä hongoonia muistelleet. Taitaapihan ne olla jotain sukua "espanjalaiselle", mitä nyt mutaatiot lienevät väännelleet. En kyllä ole asian, enkä siantuntija.

    Kuinkahan "tarkkanäköinen" H*:sta tuleekaan, kunhan joskus aikataulut stemmaavat ja toivottavasti toimet täydellisesti onnistuvat?
    Hyvää jatkoa, vaikka joskus välillä kenkuttaisikin!
  5. Huomenta! Kesä on tullut. Ei nyt ihan "talven keskelle. Lämmintä on +6.
    Kyllä eilen illalla selailin juttuja. Suvaitahan sitä pitäisi ja mihinkäs niistä pääsee. Luin kyllä K-pirttiäkin käsittelevän avaus-naljailun.
    Siitäpä tuokin "uudistus" lähti käyntiin pienen hajoittelun jälkeen. Pääsipä aloittajakin ihan hurraa huutoihin! Varmaan hänen kannaltaan tavoite tuli saavutetuksi. Parastaan he yrittivät ihan kykyjensä ylärajoilla ja antavat viitteitä heidän toivomastaan linjasta. Sitähän tässä "suvaitaan." Sitä en tiedä, antaako vanhuus jossain vaiheessa riittävät eväät noihin uudistuksiin. Vanha(vanhat) "kokeneet" tekijäthän noissa häärää. Myös noissa ylösnosteluissa. Kyllä noissa ylläpidollakin olisi töitä, ettei ihan lekkeriksi painu.

    Vaan mitäpäs noista, päivä on vielä aluillaan. Ohjelmaakin on tullut ajateltua. Saa nähdä, jääkö harkintaan.
  6. Voin muuttaa mielipiteeni, jos se mielestäni on "lipsahtanut" väärille raiteille ja se selkeästi osoitetaan. On asioita, joista on erilaisia käsityksiä ja jopa ratkaisemattomia. Turhaan painostukseen ei ole syytä alistua.

    Itsestään kertomiseen kukin päättää rajat. Minulle riittää "avautumiseen" se, jota kirjoitan nimimerkilläni osallistumiseni yhteydessä.

    Jonkun esittämä asia ei ole" väärä" siitä syystä, jos en ymmärrä sitä. Niitä asioita on paljon ja voin sivuuttaa ne lukemalla. On myös tukuttain aloituksia, joihin mielenkiintoni ei riitä. En tee tätä päätoimisesti, pikemminkin yritän rajoittaa osallistumistani. Selviin herjoihin ja niin asetettuihin kysymyksiin vältän vastaamista.

    Tarpeeton henkilöön (mimimerkkiin) kohdistuva jatkuva rääppiminen ilman asiaa on ällöttävää.

    Huumorikin olisi väliin ihan hyvä harrastettavaksi, mutta...muttamutta...

    Tämä "minäminä" ei ole tarkoitettu itsetehostukseksi, vaan ikäänkuin mielipiteekseni.
  7. Pikkupakkanen on huvennut jo lähelle nollaa. Ihan ripsakat kelit oli kävellä.
    Tuntuu kuin päivä menisi lentäen, ei ollenkaan "jäiden polttamisen" merkeissä. Pitkään on ollut harkinnassa laatikoiden ja kaappien aputyhjennys, kun pursuavat täytenä. Kaikki paprut ja kuitit näytti ainakin parinkymmenen vuoden ajalta olevan tallessa.
    Melkeinpä yksitellenhän ne on lonittava. Tavoitteeksi asetin: viittä vuotta vanhemmat paprut pois, mutta aina jotain niistäkin on talteen otettava. Kun ei satu olemaan silppuria, repimistäkin riitti. Enhän halua kaikkia "yleiseen jakeluun." Nyt on tilaa vapautunut ja "arvotavarat" järjestyksessä mapitettu. Kauan se kesti kunnes tuonkin huomasin. Mahdottoman tyytyväinen olen itseeni, kiitos.

    Suunnilleen samoja reittejä osauduin minäkin Kahvipirttiin. Harjoittelin tiekkarin käyttöä, lueskelin ja pientä yritin kirjoitella. Jotkut huomasivat avuttomuuteni ja rohkaisivat.( kerran hökäsin ne nimetkin - en enää) Pirtti kyllä "kylpi maineessa" silloinkin ja... siinäpä se.

    Ja nyt täytyy raahata päivän työnä kootut poistot roskikseen. Raataminen senkun jatkuu!
  8. Säätiedoitus; pakkasta oli n.- 7 celliusta, hyvä rapsakka keli kävellä näin talvea odotellessa.

    Eiliseen asiaan. Hepreankieliset Israelin kirjallisuuden tuotteet olivat juutalaisten "pyhiä kirjoja."Ne siirrettiin sellaisenaan myös kristityille. Toki monien vaiheiden jälkeen, joihin kuuluu myös uskomus herran "valitusta kansasta." (muistitietoihin perustuva lähde n. 700 v ennen ajanlaskua) Se "kortti" on vieläkin käytössä. Samoin ympärileikkaus, jolla oli tarkoitus merkitä "jäsenyys."
    Näitä kertomuksiahan raamattu sisältää. Mikä onkaan vielä syvällisempi kertomusten tausta? Ja minkä verran ne on aikojen kuluessa muokkaantuneet? Säilyneet, ajallisesti madolliset, käsikirjoitukset ovat myöhemmältä ajalta, n. 900 - 1000 v. ajalaskun jälkeen. Paavalin suurelta osin tehtailemia uuden testamentin käsikirjoituksia on löydetty vähän vanhempinakin.

    Tätä kirjallisuutta on taottu esi-isiemme päähän pakolla, ihan "väärentämättömänä."Uskonnon vapauslaki tuli v. 1922. Tällä uskonolla on ollut kietoutuneena myös maallinen valta. Siitä, miten vallankäyttö jakaantui, ei pitäisi olla epäselvää. Eikä rippeet ole poistuneet vieläkään. En ole elänyt vanhaa historiallista aikaa, joten tietysti olen tietolähteisiin turvautunut.

    Kevennyksenä: kannattaisi lukea "Decamerone", vuodelta n. 1350. Tämä mestariteos kertoo myös vanhan ajan elämästä.
  9. Yritänkin usein välttää uskonasioita. 'Varsinkin silloin, jos näen "täysin ehdottomat mielipiteet". Ainakin tältä illalta minulle riittää. Hyvää yötä!









    2
  10. Oletko ottanut mahdollisuuksien mukaan selvää, mistä nämä "perimmäiset sanomat" ovat peräisin? Toki kirkon palveluksessa saattaa jo olla ihan hyvään asiaan pyrkiviäkin.
  11. Myös "Kalevalassa" on symboliikkaa. Ja monessa muussa.
  12. Sotajoukkojen voimallahan kristinuskoa tuotiin ns. ristiretkillä. Jalkapuu oli merkittävä opetuskeino, häpeärangaistus, joka pantiin toimeen kirkon eteisessä tai pihamaalla sunnuntaisin kirkomenojen aikaan. Ne menot saattoivat kestää kuusikin tuntia. Jalkapuurangaistuksen saattoi saada poissaolosta kirkonmenoista tai muista toimituksista sekä poistumisesta kesken näistä toimituksista. Tämä rangaistus poistettiin kyllä 1850 jälkeen. Kuitenkin A. Kivi "Seitsemässä veljeksessä" kuvasi jalkapuu-uhkaa. En kuitenkaan yo. "kasvatuskuvausta" pidä ihan merkittävimpänä näyttönä kirkon rikoksista ja täydentävää en lähde jaarittelemaan.

    Kuitenkin eräs esimerkki; sotajoukkojen mukana on sotilaspastorit, johtajat ja lupaavat joukoillensa jumaliensa tuen. Näin molemmin puolin rintamia. Uskovatkohan he todella sanoihinsa? Tuleeko jumalat jakomielitautisiksi? Jos tuleekin tappio, onko silloin jumalat rangaisseet?

    Ei minulle tämä koko aihe ole tärkeä. Olen ratkaisuni tehnyt, joskus olen "painini" käynyt, paljon olen myöskin keskustellut sananselittäjien kanssa. Voin käyttää aikaani muuhunkin, kuin hyödyttömään.
  13. Eilen pidinkin "rokulia", en edes avannut tiesikkaa. Oli mukamas kaikenlaista puuhaa, jota vielä riitti tänäänkin. Hyvät on kelit, ei loska loisku, sen ehdin kokeilla. Niinhän ne sanovat, että virtaava vesi villitsee siihen taipuvaisia. Ainahan se jossain virtaa.

    "Sumpiksi" sanottiin ennen vanhaan keitosta, johon vanhojen kahvinporojen päälle lotrattiin lisää vettä. Sitä kun aikansa lantraa, värikkyyskin katoaa lähes kokonaan. Täällähän on aina kunnon kahvit, mitä nyt hiukan värisävyt vaihtelevat keittäjänsä mukaan. Kerran Jumbossa nappasin isosta pinosta reilusti alennettuuun hintaan ollutta kahvia pari pakettia koriini. Eräs rouva sanoi, että hän ei ota noita, ne ovat huonoja. Vastasin, että enhän minäkään itselleni, vaan eräille vieraille hyvin välttävät. En kyllä ole tuonut niitä tänne Kahvipirttiin tasaisen hyvää laatua sotkemaan.

    Ja taas muihin puuhiin!
  14. Kaikki varoitukset on otettava vakavasti! Jos niitä ei kestä, on ennustajat ja muut ennusmerkit kierrettävä kaukaa.
  15. Onhan se hyvä, että väliin päätä särkee. Mistäs se muuten tietäisi, että jotain eloa luukopan sisällä vielä on.)))
  16. Kaikki ei ehkä tulkitse sanoja samalla tavalla. Ystävä? Enpä juuri käytä sitä. Sen korvaa; hyvä/ oikein hyvä kaveri, mukiin menevä, juttu-kumppani, ("mukiin" menevä ei takoita liiallista "käyttöä"), luotettava henkilö, jne. Ystävä toisesta henkilöstä käytettynä sisältää ymmärrykseni mukaan niin korkeat "kriteerit", että se ei juuri ole mahdollista. Ei riitä vielä, että vastapuoli ehdottaa, myös minulle on oltava selvää, että täytän "kelpoisuusehdot." Siinä joutuu kyselemään itseltään, että onko näkyvissä seikkoja, joissa "törmätään" tai joista on kasvamassa riippuvuus. Joskus on käynyt niinkin, että joku on ehdotellut "ystävyyssidettä". Olen vastannut, että älähän nyt turhaa, ollaan vaan kavereita.

    Hyvän kaverin ei tarvitse aina olla samaa mieltä kanssani. Oikeastaan ei pidäkään olla. Asiat, joista mielipiteet eroavat, keskustellaan ja niihin ei sitten yhtenään palata. Ei turhaa jankutusta. Joku mainitsi,(oli ehkä "sus"?)että hän pitää "häkkiä ympärillään", johon ei juuri ketään päästä. Tällaista "häkkiähän" sitä tulee minunkin yritettyä suojata myös oikeassa elämässä. On asioita, jotka eivät kuulu "yleiseen käsittelyyn."
    Ja vielä enemmän tässä virtuaalimaailmassa. Mutta niin "tarkkaa"en suojausta en tarvitse, ettenkö voi samalla nimimerkillä kirjoittaa. Näppärät voivat jotain tästä jatkumosta päätellä.

    Pitkäksi jaaritukseni livahti. Hyvää jatkoa kylän naiset ja miehet!
  17. No enhän ole ulkona, ikkunasta vain pällistelen. Eipä tuo mitään, vaihteluahan sekin vain on.
    Olen sikafunssan valloitusta seuraillut, tiedotusvälineistä ja täältä netistäkin "erikoispalstoilta." Tulee mieleeni ajoittain, että menohan on kuin yritettäisiin pelastautua hukkuvasta laivasta, kaikki kerralla ja heti. Syytöksiä satelee syrjinnästä, joku kehaisee, kuinka on onnistunut "huiputtamaan" järjestelmää.

    Jälkiviisaus on pistävä laji, jolla voi virheitä ja tyhmyyttä opastaa. En kyllä olisi valmis pistämään pahoja kapuloita terveysviranomaisten piikkiin, enkä ainakaan heittelemään paineessa ponnistelevia työntekijöitä herjoilla. Se kai johtuu siitä, että viisauteni ei ole kehittynyt niin hyväksi, että olisin varmasti paremman yleisratkaisun pysynyt kehittämään ja yleensä muodostamaan kattavan kuvan tulevasta ongelmasta. Koskee myöskin rokotusjärjestystä. Hännillä olen "jonoon", se on perusteltu ja jos aika koittaa, että mahdollisuutta tarjotaan, ratkaisen sen asian silloin. Näiltä näkymin en ota sika-rokotetta.
    Tietoja rokotuksesta on kyllä löytynyt, mutta olisihan tietysti ollut hyvä selkeämminkin siitä ilmoitella. Harvoimpa sitä täydellisyyttä saavutetaan.

    Ihan kuin kevennyksenä; kirottu Ruuneperi kai avasi keskustelun omalla aloituksellaan tästä sika-jutusta. Hän nimitti sitä pandemiaksi ja sai vastausryöppyjä turhasta pelottelusta. Seisoikohan joku heistä pitkässä jonossa värjötellen hakemassa turvaa?

    Hyvää jatkoa vaihtelevissa, mutta hyvissä ilmoissa!
  18. Huomenta ja päivä alkaa nollan tietämisssä (voi tulkita miten sattuu). Eipä kuitenkaan ole sateen roiskintaa.

    Eilen kirjoittaa hökäsin ikäänkuin "osallistumisen" vuoksi. Ehkä ei olisi ollut tarpeellista, mutta erilaisiahan olemme ja kohtuuden rajoissa voinee kantansa julkaista vaikkapa merkkipäivistä. Sehän menee vain "tuhertajan" tiliin.

    Minusta vanha kasvatus oli ihan hyvä niissä olosuhteissa siinä valossa, jonka sain kokea. Ukkohan se jöötä piti ja äiti tasoitteli. Kuitenkin sain aika vapaasti jutella ja kysellä, kunhan kielenkäyttöni oli kohtuu siistiä. Jos pyhäpäivänä komennettiin heinäpellolle, saatoin ihmetellä, että eikös pyhä ole julistettu lepopäiväksi. Vastaus tuli suunnilleen; ilmat eivät ole huomanneet pyhäpäiviä, heinät on nyt kuivia, eikä niitä voi jättää vesisateen riepoteltavaksi. Tarkoitan sitä, että on erikoiseen tehtävään hyvä saada selitys, eikä vain tyly määräys. Aika pienenä sen ymmärtää.

    Sitä perintöä yritin ajallani jatkaa. Asiaan järkevä selitys, ei "pitkiä marmatuksia" turhan tiuhaan.
    Keskusteluun ja jopa asioiden kyseenalaistamiseen kannustusta, mutta törkeä kielenkäyttö ehdottomasti loppu. Ei sekään niin, että yhdestä kirosanasta olisin metelin nostanut, mutta tavaksi se ei saanut tulla. Nämä olivat perintöä, joita yritin toteuttaa. Ehkäpä vähän onnistuinkin.

    Voisihan sen nimittää huonoksi perinnöksi, että vaippoihin en koskenut, en edes pessyt. Ehkäpä siitä johtuen pidän äitienpäivän vanhaa perinnettä ansaittuna ja oikeana. En voi kokea jotain isänpäivää siihen rinnastettavana. Mutta ajathan ovat muuttuneet ja muuttuvat, sen ymmärrän.

    Ja vireätä jatkoa!
  19. Ei notkunut pöytäni, ei. Jos nyt muutama käsipari lie pöydän reunalla levähtänyt, ei se notkumaan pistänyt. Kahvikupit ja keksipaketin pöytäni jämäkästi kantaa.

    Kyllähän puhelin muutaman kerran kilahteli ja kysyttiin olisinko paikalla, jos nyt näin sattumalta piipahtaisivat. Ajan kanssa sitten kävivät minua virkistämässä, ja parastaanhan käyjät yrittivät. Olivatpa tarkoituksella tai sattumalta järkeilleet viestijonoakin, tosin "kapula" vaihtui huolella niin, että ehtivät jutellakin. Tai olikohan tarkoitus järjestää minulle kestävyyskoe, eräänlainen "paineensietokyvyn" mittaus.
    Siihen viittasi se, kun lähtiessään totesivat, että kunnossahan ukko näyttää olevan. Mikähän heidät sitten lie luokseni kyläilemään tuonut. Ei kuitenkaan oikein välttämätöntä asiaa ollut.

    Se on kuulemas ollut joku isänpäiväkin. Kovin nihkeästi suhdautun noihin markkinamiesten houkutuksiin. Sitäpaitsi, ko.päiväkin on kovin nuori tulokas. En olisi edes ehtinyt harjoitella, vaikka olisin innostunutkin.
    Nuoret on eri asia. Harkinta on heidän. Ei kukaan luonani käyneistä edes muistanut mainita mitään isänpäivää.

    M-K kirjoitti jotakin vitsasta kasvatusvälineenä. Tunnen tuon työvälineen, taisi se joskus selkäänikin hipaista. Ei mitenkään pahasti, se ei rikkonut kunnioitustani vanhempiani kohtaan. Sehän oli "maan tapa" Kansak. todistukseni takakannessa lukee: " Ken vitsaa säästää, hän lastaan vihaa." Onhan se ohje...sitä en kyllä ole ohjeeksi ottanut. En tätäkään:"Kuka kuritta kasvaa, hän kunniatta kuolee." Ja kyllä ne käsitykset aina ajan kanssa muuttuvat.

    Hyvää illan jatkoa!
  20. Ja mikä ettei, kun päiväkin on lyhyt. Hehkulamppukin tillottaa hämärän poistajana.
    Juu, kömmähdykset on hyvässä mallissa, kun ne itse huomaa. Jos alkaa epätoivoisesti hakea syyllisiä omiin munauksiinsa, niin silloin on jo piru merrassa.

    Yhden uhallakin kerron. Marketissa pistin säilytyslokeron avaimen taskuuni. Ka, eipä löytynyt mistään, vaikka kuinka kopeloin. Runttasin koko marketin ympäriinsä moneen kertaa tuloksetta. Menin neuvontaan kertomaan. Mitäpäs he, kympin avain maksaisi. Kitupiikkinä jatkoin itseni kopeloimista tarkemmin kuin turvatarkastuksissa. Ja kyllä huomasin, että touhuani syrjäsilmin ihmeteltiin, mutta hätähän ei lue lakia.

    Sehän löytyi! Taskussani oli pieni reikä ja kun oli vuorilliset housut, niin siellähän se nilkoissa, lahkeen poimuissa avain piileskeli. Nyt ei enää ymäristön tuijotus häirinnyt, kun yritin uittaa avainta kiivaasti taskun reikään. Se ei onnistunut sitten millään. Ei kun taas neuvontaan kehumaan, että löysin kadonneen, mutta tarvitsin teräaseen. Kyllä he naureskellen saksen nyrhin löysivät, sillä sain lahkeeseen reiän. Runsaan puolen tunnin jahti sai onnellisen lopun.

    Tämmöstä. Venlastiinan karannut pitkä "litania" ei uusimatta ole luettavissa, mutta olihan sinulla hyvä "litania" Makriinan avaamassa ketjussa. Siinä oli asiaa, joita olen myös minä ainakin jossain määriin kokenut ja kokeillut.

    Nyt täytyy kokea jotain muuta, mutta ei vielä nukkumista.
    21. 194 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt